Siiderin makeutus?
Simo Tappola
laitan varmuudeksi myös s.h.ruoka+juomaan, koska siideriryhmä
vaikuttaa aika kuolleelta.
Kyse on siis oman siiderin makeutuksesta. Käyminen on saatettu
onnellisesti loppuun ja ominaispaino on 0. Olen nyt lisäämässä
kirkasteita, ja samalla tuli mieleen, minkälaista makeuttamista
suosittelisitte, jos tavoitteena on suhteellisen kuiva juoma? Itse
pidän eniten Stowford Press -tyylisistä, varsin kuivista
siidereistä, mutta paremman puoliskon vaatimuksesta täytynee tehdä
pieniä myönnytyksiä...
http://personal.inet.fi/private/ari.kiviaho/siiderit.htm -sivustolla
(jota olen enimmäkseen käyttänyt "reseptinä") jälkimakeuttamiseen
suositellaan nestemäistä Hermesetasta, mikä sinällään kuulostaa
varsin kätevältä, mutta lisättäviin määriin ei oteta kantaa sen
kummemmin. Onko määrien laskemiseen/arvioimiseen mitään
nyrkkisääntöä tai muuta kaavaa, jolla pääsisi alkuun? Raaka-aineina
käytin noin kymmentä litraa omista omenoista tehtyä mehua ja
kymmentä litraa kaupan Rainbow -omenamehua + plus vajaa paria litraa
vettä. Sokeria en käymisvaiheessa luonnollisestikaan lisännyt.
Simo
Jani Miettinen
> - - minkälaista makeuttamista suosittelisitte, jos tavoitteena on
> tyylisistä, varsin kuivista siidereistä, mutta paremman puoliskon
> vaatimuksesta täytynee tehdä pieniä myönnytyksiä...
Itse kysymykseen en oikein osaa vastata, kun aivan kuiva siideri on
täällä pop, mutta kysyn tuosta kompromissien tekemisestä: miksi?
Voihan sitä makeutusainetta laittaa vain osaa pulloista, joihin
tietysti laitetaan merkintä asiasta. Kumpikin voittaa.
> http://personal.inet.fi/private/ari.kiviaho/siiderit.htm
> -sivustolla (jota olen enimmäkseen käyttänyt "reseptinä")
> jälkimakeuttamiseen suositellaan nestemäistä Hermesetasta,
> mikä sinällään kuulostaa varsin kätevältä, mutta lisättäviin
> määriin ei oteta kantaa sen kummemmin.
Ehdotus: Ota vaikkapa pari desiä siideriä ja laita siihen pieni,
mutta tunnettu määrä makeutusainetta. Pyydä parempaa puoliskoa
maistamaan ihan pieni määrä. Lisää, jos on liian kuivaa.
Laske tämän perusteella koko makeutettavan satsin makeutustarve,
mutta lisää makeutusainetta taas osissa. Tällä tavoin saat vain
summittaisen määrän - maistelut välillä ja lisää jos tarvitaan.
Kannattaa myös muistaa se, että makeutusainetta voi lisätä myös
juuri ennen nauttimista, mutta pois ottaminen on vaikeampaa.
--
V: No tietysti siksi, että niin on paljon helpompaa ja loogisempaa!
K: Miksi?
V: Kyllä kannattaa!
K: Kannattaako vastaus kirjoittaa ennen kommentoitavaa tekstiä?
Timo Hirvi
>
> Ehdotus: Ota vaikkapa pari desiä siideriä ja laita siihen pieni,
> mutta tunnettu määrä makeutusainetta. Pyydä parempaa puoliskoa
> maistamaan ihan pieni määrä. Lisää, jos on liian kuivaa.
Koska siiderin maku muuttuu pullossa kypsymisen ja hiilihapon
syntymisen ansiosta, itse en laskisi kaikkea tuon yhden kortin
varaan. Ennen pullotusta maussa on luultavasti enemmän sivumakuja,
joita makeudella halutaan peitellä, ja kuten kirjoitit, liikaa
makeutta ei saa jälkikäteen pois.
--
Timo Hirvi
Timo Hirvi
>
> http://personal.inet.fi/private/ari.kiviaho/siiderit.htm -sivustolla
> (jota olen enimmäkseen käyttänyt "reseptinä") jälkimakeuttamiseen
> suositellaan nestemäistä Hermesetasta, mikä sinällään kuulostaa
> varsin kätevältä, mutta lisättäviin määriin ei oteta kantaa sen
> kummemmin. Onko määrien laskemiseen/arvioimiseen mitään
> nyrkkisääntöä tai muuta kaavaa, jolla pääsisi alkuun?
Nestemäinen Hermesetas on tosiaan näppärää ainetta. Olen tosin
kokeillut sitä vasta jälkiruuissa, en siiderissä. Pullon kyljessä
kerrotaan, millaista sokerimäärää millilitra sitä suunnilleen vastaa,
ja toisaalta monien teollisten siiderien etiketeissä kerrotaan,
paljonko litrassa siideriä on sokeria. Pääsisiköhän sillä alkuun?
Jani Miettisen vinkit lisätä makeutusainetta vain osaan pulloista ja
toisaalta juuri vasta ennen nauttimista (siiderihän ei vaahtoa kuten
olut eikä rauhallisesta hämmentämisestä ole juurikaan haittaa)
vaikuttivat niin hyviltä, että taidanpa koittaa niitä joskus
itsekin. Sillä ei luulisi olevan kovin suurta merkitystä, lisääkö
makeutusaineen pullotusvaiheessa vai vasta ennen nauttimista, mutta
mistäpä sen tällainen amatööri kuten minä tietää kokeilematta.
--
Timo Hirvi
Veli-Matti Niemitalo
<stap...@CheeseburgerAndSPAMyahoo.com> wrote:
>Kyse on siis oman siiderin makeutuksesta. Käyminen on saatettu
>onnellisesti loppuun ja ominaispaino on 0. Olen nyt lisäämässä
>kirkasteita, ja samalla tuli mieleen, minkälaista makeuttamista
>suosittelisitte, jos tavoitteena on suhteellisen kuiva juoma?
Minkä takia kirkaste? 3+ kuukautta pullossa, niin kyllä siitä kirkasta
tulee muutenkin. Tässä vastikään tuli korkkailtua 7kk :D ikäistä omaa
tuotosta, eikä siinä kyllä hiiva maistunut, kun pohjasakat jätti
pulloon tuoppiin kaataessa.
Itse olen käyttänyt vähän mitä sattuu maketusaineita, tekniikkana tuo
jo ehdotettu maisteleminen makeutuksen yhteydessä, ja apuna eri
makeutusaineiden mukana tulevat laskukaavat. Maistellessa kannattaa
tosiaan muistaa, että pullotettavan siiderin sivumaut peittävät
makeutta.
-vmn
Ari Kiviaho
Sillä ei luulisi olevan kovin suurta merkitystä, lisääkö
> makeutusaineen pullotusvaiheessa vai vasta ennen nauttimista, mutta
> mistäpä sen tällainen amatööri kuten minä tietää kokeilematta.
>
> --
> Timo Hirvi
Tuolla on se merkitys, että jos lisäät makautteen vähän ennen nauttimista,
niin siiderin maku ei ole ehtinyt kypsyä eli juoma maistuu makeutushetkellä
makeammalta (jopa äitelän makealta) ja jotenkin "keinotekoisemmalta", kun
sen sijaan makeutteen lisää ennen pullotusta ja siiderin laittaa kypsymään
pariksi kolmeksi kuukaudeksi ennen tarjoilua on tuo makeus muuttunut
siiderin luonteelle sopivammaksi.
Oikean makeusaineen määrän voi laskea siten, että katsoo tuon Hermesetaksen
kyljessä olevaa vertausta mitä se vastaa oikeassa sokerissa ja tällöin
käyttää samaa kaavaa, kuin viinienkin makauttamisessa.
Ari Kiviaho
Ari Kiviaho
> Minkä takia kirkaste? 3+ kuukautta pullossa, niin kyllä siitä kirkasta
> tulee muutenkin. Tässä vastikään tuli korkkailtua 7kk :D ikäistä omaa
> tuotosta, eikä siinä kyllä hiiva maistunut, kun pohjasakat jätti
> pulloon tuoppiin kaataessa.
´Kirkastetta käytetään kahdesta syystä, joista tärkein on saada
mahdollisimman suurin osa hiivasta pois pullosta sillä jälkikäymisen
yhteydessä saattaa muutoin pullot poksahtaa liiasta paineesta ja toinen syy
on sakka, joka on paitsi epämiellyttävän näköistä pullon pohjalla, niin se
saattaa myös jättää siideriin ikävän hiivan maun. Siiderissähän ei käytetä
käymisen pysäyttäjää laisinkaan vaan kirkastamisen yhteydessä jää aina sen
verran hiivaa, että jälkikäymistä tapahtuu, kun pulloon laitetaan yksi pala
sokeria ja itse laitan vielä tuon lisäksi teelusikallisen sitruunamehua
> Itse olen käyttänyt vähän mitä sattuu maketusaineita, tekniikkana tuo
> jo ehdotettu maisteleminen makeutuksen yhteydessä, ja apuna eri
> makeutusaineiden mukana tulevat laskukaavat. Maistellessa kannattaa
> tosiaan muistaa, että pullotettavan siiderin sivumaut peittävät
> makeutta.
Makeuttamisen määrää myös se, mistä aineksista siideri on valmistettu ja
miltä sen tulisi maistua.
Näin punaisen ja valkoisten viinimarjojen kypsyessä suosittelisin lisäämään
niitä hiukan omenamehun sekaan, jolloin saatte aika kivan yhdistelmän.
Ari Kiviaho
Timo Hirvi
>
> ŽKirkastetta käytetään kahdesta syystä, joista tärkein on saada
> mahdollisimman suurin osa hiivasta pois pullosta sillä jälkikäymisen
> yhteydessä saattaa muutoin pullot poksahtaa liiasta paineesta ja toinen syy
> on sakka, joka on paitsi epämiellyttävän näköistä pullon pohjalla, niin se
> saattaa myös jättää siideriin ikävän hiivan maun.
Hiivan määränhän ei pitäisi ratkaista paineen määrää, koska hiiva syö
sokeria ja ulostaa etanolia ja hiilidioksidia. Jos sokeria ei ole
liikaa, ei pitäisi hiilidioksidiakaan syntyä liikaa, vaikka hiivaa
olisi paljon.
Jostain muistan kuitenkin lukeneeni, että hiiva on tavallaan
kannibaali, eli sokerin loppuessa vahvemmat "hiivayksilöt" syövät
heikompia ja kuolevat sitten nälkään. Tässä yhteydessä voi syntyä
jotain sivumakuja, joten kirkastamiselle voisi siltä kannalta olla
perusteet, kun siiderissä olisi vähemmän hiivaa syömässä hiivaa.
Sakkahan pysyy yleensä mainiosti pullon pohjalla, kun siiderin kaataa
varovasti tuoppiin, mutta voisikohan tuo hiivan maku tulla siideriin
tästä hiivan itsensäsyömisilmiöstä?
--
Timo Hirvi
Ari Kiviaho
> Hiivan määränhän ei pitäisi ratkaista paineen määrää, koska hiiva syö
> sokeria ja ulostaa etanolia ja hiilidioksidia. Jos sokeria ei ole
> liikaa, ei pitäisi hiilidioksidiakaan syntyä liikaa, vaikka hiivaa
> olisi paljon.
hmm...osittain oikein kyllä. Eli toki jälkisokerin määrällä on oma
vaikutuksensa. Sen sijaan esim. kuohuviinin teossa käymisneste pullotetaan
ominaispainon ollessa +2 jolloin kaikki hiiva jää painepulloihin mutta
tuossa on se jännä vaihe, että pullojen kääntämällä myötäpäivään 1/3 kierros
päivässä saadaan hiivamöykky yhtenäistymään ja lopulta siirtymään kohti
pullon kaulaa josta se otetaan pois ja korkki takas päälle jolloin paine jää
pulloon.
> Sakkahan pysyy yleensä mainiosti pullon pohjalla, kun siiderin kaataa
> varovasti tuoppiin, mutta voisikohan tuo hiivan maku tulla siideriin
> tästä hiivan itsensäsyömisilmiöstä?
Tuossa "hiivansyömisteoriassasi" varmaan olet oikeassa mutta voin vakuuttaa
sen, että hiivanmakuinen siideri voi olla aika kamalaa sillä tuollaiseen
olen muutaman kerran törmännyt tuttavieni tarjoillessa erinomaiksi
mainostamaansa kotisiideria. Sen sijaan mulla kotisiideri on yleensä aina
kirkasta ja lähes sakatonta sillä aina jää jotain mutta hiivan makua ei ole
vaan pikemminkin käytettävien tuotteiden kuten omenan.
Kun käyttää viinintekopakkauksen kirkasteita ohjeiden mukaan huolellisesti
useamman kerran siirtäen astiasta toiseen ennen pullotusta ja pullotuksen
jälkeen pullot pimeeseen kellariin kypsymään, niin tuloksen pitäisi olla
täysin verrannollinen kaupan tuotteisiin. Ja siiderihän säilyy pidempiäkin
aikoja eli mulla on vielä jopa toissa syksyistä (johtuen jättierästä jonka
silloin tein). Hyvä keino varastoimiseen on kaljakorit eli yhdestä
pöntöllisestä tulee noin kolme korillista pulloja ja jo pullotusvaiheessa
pullot on hyvä olla korissa, jossa niitä on helppoa käsitellä (mm. lappoa ja
korkittaa). Sitten vain korit päällekkäin säilytyspaikkaan. Ja vähän ennen
tarjoilua pullot pariksi tunniksi jääkaappiin, niin nautinto on suuri :-)
Näyttää tänä vuonna tulevan hyvä omppusato, joten hyvää siideriä itsekukin
saa omista omenoista (jos puita omistaa).