Omenamehusta siideriä?
Kalle Knuuttila
saisi siideriä? Vettä tarvinnee ainakin lisätä ja sokeria myös (niin ja
hiivaa), mutta mistä tulee se hyvä pikkuisen homeelle vivahtava maku
englantilaisiin siidereihin? Joku kertoi, että pitäisi laittaa tammilastuja
sekaan?
Kaikki vinkit ovat tervetulleita, sillä aion kokeilla nyt ensimmäistä
kertaa...
Kalle
Jukka Parviainen
> Mitenkä kannattaisi menetellä puristetun tuoremehun kanssa,
> jotta siitä saisi siideriä?
> Vettä tarvinnee ainakin lisätä
Miksi?
> ja sokeria myös
Miksi?
> Kaikki vinkit ovat tervetulleita, sillä aion kokeilla nyt
> ensimmäistä kertaa...
Mulla on käymässä kymmenisen litraa mehulingolla puristettua omenamehua,
ja luulenpa, että siinä on tarpeeksi käymiskelpoista sokeria - ja
etenkin makua. Tavoitteena on semmoinen omenaisen tumma siideri näiden
kaupan aspartaamilla tms. makeutettujen omenavissyjen sijaan.
Siideriä en ole tosin vielä maistanut, mutta tuo omenamehu oli mukavan
täyteläistä.
Jukka Parviainen
Ari Järmälä
wrote:
> Mitenkä kannattaisi menetellä puristetun tuoremehun kanssa, jotta siitä
> saisi siideriä? Vettä tarvinnee ainakin lisätä ja sokeria myös (niin ja
> hiivaa), mutta mistä tulee se hyvä pikkuisen homeelle vivahtava maku
> englantilaisiin siidereihin? Joku kertoi, että pitäisi laittaa tammilastuja
> sekaan?
Miika Kahelin
Älä suotta mehua laimenna ellei se nyt todella ole leukaperät kieroon
vääntävää sorttia. Ns syömäomenoista punakaneli valkea kuulas tms.
tulevassa mehussa on sokeria yleensä ihan sopivasti ja maku jopa hiukan
liian vähän, eli sellaisen laimentaminen vaan pahentaa tilannetta.
Tarkista tuo sokerin lisäämisen tarve ominaispainomittarilla. Itse
tuossa väsäsin yhden satsin ja mehu oli tuollaista makeaa, ja
hyvänmakuista juomamehua. Ominaispainomittarin mukaan siitä tuli
sellaista 5 % tavaraa, eli enemmän kuin tarpeeksi ytyä. Maku jäi vähän
kaposeksi, mutta paranee yleensä hieman kun antaa kypsyä. hiivana käytin
shampanjahiivaa.
Perinteiseen englantilaiseen scrumpyyn laitettiin ennenvanhaan
hiivaravinteeksi lampaan pää. Kun päästä oli jäljellä pelkkä puhdas
kallo, niin siideri oli käynyt loppuun. Modernissa reseptissä pää on
korvattu esim naudanlihalla, päitä kun saa kaupasta vähän huonosti.
Kokeilkoon ken haluaa.
Muutama vuosi sitten tein yhden satsin ihan luonnonhiivalla, eli en
laittanut mehuun hiivaa sekaan vaan luotin siinä valmiiksi oleviin
hiivasieniin ja tulos oli erittäin hyvä. Kaverille tuossa kokeilussa
taas kävi vähän huonommin, tuli 20 litraa omenaviinietikkaa ;-)
Miika
Jartsa
muutamia todella ylimalkaisia lisäyksiäni.
Kaikki astiat täytyy olla aina huolellisesti pestyjä. Desifio vaikka
kiehuvalla vedellä.
Äläkä koske sormin astioiden sisäpintoihin pesun jälkeen.
Mielestäni omenamehu kannattaa käydä puristuttamassa ja pastoroimassa
mehuasemalla.
Pastorointi tappaa ei halutut hiivakannat Villihiivan kanssa on aina niin ja
näin . Välillä onnistuu ja välillä tulee etikkaista.
Itse puristaminen ja pastorointi on todella työlästä, ellei ole kunnon
vehkeitä ja tilaa.
Käytän Shampanja-hiivaa ja sen kanssa on suositeltu lisäämään
ravintosuolapussi. Sekoita hyvin.
Netissä on ohjeita hiivan viljelyyn laatusiideripullotteesta.
Shamppanjahiivaa ei saa sekoittaa koskaan yli 25 asteiseen nesteeseen, hiiva
voi kuolla.
Ei laimennuksia, vesi laimentaa makua.
Sokerista palaa maksimissaan puolet alkoholiksi. Omenissa voi olla
omenakiloa kohden 40-70 g sokeria.
Eli jos puristat 40 kg omenoita. Saat 25 litraa mehua. Sinulla on noin 1,25
kg sokeria.
Jos haluat alkoholi määräksi 5 % tarvitaan sokeria 25 litraan omenamehua
ainakin 10% eli 2,5 kg. Eli sokeria täytyy lisätä ainakin 1,25 kg
ja mieluummin panimosokeria.
Ominaispainomittarin käyttö on hyvä opetella ja käymisvaiheessa voi viikon
päästä mitata onko käymistä tapahtunut.
Viiniliikkeissä on hyvät ohjeet ilmaisejakeluina.
Kuiva siideri annetaan käydä ainakin nollaan. Aina vesilukon pulputus ei
merkitse siinä määrin alkoholiksi käymistä.
Välimittauksen jälkeen astiaa voi ravistella, että aineet taas sekoittuvat
ja mäski saa ilmaa. Monesti avaamalla kannen ja sekoittamalla
mäskiä saa käymisen alkamaan uudestaan. Käyminen on tapahduttava
huoneenlämmössä ja aikaa menee yleensä 2 vko - 4 vko.
Valmis siideri kannattaa lapota toiseen astiaan liikuttelematta käymisastiaa
ja pestä pohjalle jäänyt hiivajäte ja kaataa takaisin käymisastiaan.
Jos haju on kiljumainen, voidaan ilmata hämmentämällä astiaa oikein kunnolla
ja kauan. Lopullinen haju lähtee pullossa.
Voidaan lisätä bentoniittia (savea) selvitysaineeksi, saa viiniliikkeestä.
Anna selvitä kylmässä liikkumattomana 4-7 päivää vesilukon alla.
Pullota lappoamalla huolellisesti hyvin pestyihin ja desifioituihin
pulloihin. Uunissa tai saunassa voi hyvin desifioida.
Siiderin ei tarvitse olla kristallin kirkasta jos et halua. Tammilastuja
kannattaa kokeilla. Esim. eri pulloihin laittaa erilaiset lisukkeet.
Muista merkitä mitä missäkin pullossa on kokeiltu. Sokerimääriä voi
vaihdella pullotuksessa, niin on makeampaa siideriäkin tarjottavana.
Jälkikäyminen viikon verran hiilidioksiinin saamiseksi lämpimässä. Max 6 g
sokeria /litra.
Ja sitten pullot kylmään. Käytin pulloina sampanjapulloja ja muovisia
sampanjakorkkeja rautalangalla, näppärää.
Olen vasta kerran pullottanut. Siiderini ei maistunut vielä hyvältä, joten
ehkä jouluna avaan ekan pullon kellarista ja tiedän miten ohjeeni tepsi.
Jotkut ovat pitäneet pulloja vuoden tai pari ja maku vain paranee.
-JT