Re: Miksi ei olutta muovipulloissa
Timo Hirvi
>
> Ei Suomessa tarvitse juoda Hartwalin tai Koffin 'siidereitä' vaikka
> haluaisikin suosia kotimaista; Laitila tekee hyviä aitoja siidereitä.
Kotioluen panijat osaavat myös helposti valmistaa itse siiderinsä
omenamehusta, jolloin takuulla tulee rutikuivaa ja esanssitonta aitoa
siideriä (en minä tarkalleen tiedä aidon siiderin määritelmää, mutta eipä
ole ainakaan mitään ylimääräistä seassa). Asetus alkoholijuomista ja
väkiviinasta tosin määrää, että kotisiiderin valmistuksessa saa käyttää vain
tuoreita tai kuivattuja omenoita. Eihän siellä 5 §:ssä siideristä mitään
mainita, mutta sovelsin. Tarkalleen ottaen mehu pitää siis puristaa
tuoreista omenoista itse.
Ehkä puristamisen saa vielä ulkoistaa tuoremehuasemalle, kunhan vie omat
omenat, mutta esim. Rainbow-täysomenamehua (ainoa lisäaine C-vitamiini, ei
säilöntäaineita, valmiiksi riittävästi sokeria, valmistettu tiivisteestä)
tai kotisiideripakkausta sokeria reilusti lisäämällä ei saisi käyttää
kotisiiderin raaka-aineena. Kuka osaisi kertoa, miksi lainsäätäjä on vetänyt
tuohon rajan?
Siiderikeskustelua voi jatkaa finetin siideriryhmässä.
--
Timo Hirvi
Tero P. Mustalahti
> Ehkä puristamisen saa vielä ulkoistaa tuoremehuasemalle, kunhan vie omat
> omenat, mutta esim. Rainbow-täysomenamehua (ainoa lisäaine C-vitamiini, ei
> säilöntäaineita, valmiiksi riittävästi sokeria, valmistettu tiivisteestä)
> tai kotisiideripakkausta sokeria reilusti lisäämällä ei saisi käyttää
> kotisiiderin raaka-aineena. Kuka osaisi kertoa, miksi lainsäätäjä on vetänyt
> tuohon rajan?
Tarkoituksena on rajata kiljun tekeminen helposti ja laillisesti
mahdottomaksi. Mikäli pitää itse puristaa omenista, on hommassa vähän
liikaa töitä useimmille kiljumaakareille.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Vertaapa Laitilan siidereitä esimerkiksi englantilaisiin (esim. Old
> Rosie Scrumpy), ranskalaisiin (esim. Ecusson), tai vaikkapa
> sveitsiläisiin (esim. Ramseier Burehöfler), joissa omena maistuu
> voimakkaasti, ja hapokkuutta on, sekä makumaailma muutenkin laveampi.
>
> En oikein näe järkeä suosia kotimaista, vaikka olisikin pienen panimon
> tuote. Etenkin kun Ecusson (esim) ei edes ole kovinkaan kallista.
Samaa mieltä. Laitilan siiderit ovat valitettavan keskinkertaisia ja
vain marginaalisesti parempia kuin suurpanimoiden bulkkisiiderit. Itse
asiassa Upcider Natural on minusta parempaa kuin Oiva omenasiideri,
vaikka omenan maku tulee siihen erikseen lisätystä aromista (tosin
luontaisesta).
Jos haluan kunnon siideriä niin valinta osuu melkein aina ranskalaisiin,
joista varsinkin Ecussonin hinta-laatusuhde on parempi kuin
brittisiidereillä. Suodattamattomista taas melko kallis, mutta
herkullinen on Cidre Pays d'Auge, joka ei sitäpaitsi ole
hiilihapotuskonetta nähnytkään - harvinaista herkkua nykyisin
siidereissä. Ecusson Single Varietyä en ole vielä ehtinyt maistaa.
Jatkot finet.harrastus.siideri
Tero P. Mustalahti
Ari Järmälä
> Ecusson Single Varietyä en ole vielä ehtinyt maistaa.
Ja juuri tähän vuodenaikaan ei parane unohtaa sitä tosiasiaa, että
meillä Suomessakin omena-aika on parhaimmillaan. Meinaan, että omenat
rouheeksi ja puristimeen ja siitä siideriksi. Samalla vaivalla syntyy
myös single variety -siiderit.
En taida enää viitsiä tehdä höyrymehua, koska se ei lyö leiville, kun
Prismasta saa 49 sentillä litran omppumehua. Mutta Alkossa siiderin hinta
taas onkin jo aivan toista tasoa...
T. Ari Järmälä
Mika Ristolainen
> Ja juuri tähän vuodenaikaan ei parane unohtaa sitä tosiasiaa, että
> meillä Suomessakin omena-aika on parhaimmillaan. Meinaan, että omenat
> rouheeksi ja puristimeen ja siitä siideriksi. Samalla vaivalla syntyy
> myös single variety -siiderit.
No, pitäkääpä joitain ohjeita tänne.
On nimittäin tulossa 10-20L omenamehua ja tarkoitus tehdä siideriä -
kuivaa selaista.
Vain ohje puutuu, taino yhden olen löytänyt, mutta se on vähän hassu,
kun siinä käytetään hermesetasta.
Eli jos joku tietää hyvän ohjeen, niin kerro ihmeessä!
(kuten rivien välistä voi lukea - en ole aikasemmin siideriä tehnyt)
--
-MR-
(poista ".poista" ja ".invalid" vastatessasi mailitse)
Timo Hirvi
>
> On nimittäin tulossa 10-20L omenamehua ja tarkoitus tehdä siideriä -
> kuivaa selaista.
>
> Vain ohje puutuu, taino yhden olen löytänyt, mutta se on vähän hassu,
> kun siinä käytetään hermesetasta.
Ehkä se on ihan hyvä ohje, jätä vain hermesetas pois :).
En ole kovin monesti tai monella eri tavalla siideriä valmistanut, mutta
käyttämäni prosessi on sama kuin kotioluen teossa siitä eteenpäin, kun
vierre on astiassa. Oikeastaan en tiedä, miten siideriä pitäisi oikeasti
tehdä, joten on kiinnostava kuulla, onko käynyt omenajuomani siideriä
ollenkaan. Samapa tuo, parempaa se on joka tapauksessa minun makuhermoilleni
kuin kotimaiset teollisuussiiderit.
Tässä kuitenkin pitempi ohje niille, jotka eivät ole olutta valmistaneet.
Huoneenlämpö oli viimeksi valmistaessani käytännössä 25-27 astetta, kun tuo
mennyt kesä oli sellainen kuin oli eikä meillä ole ilmastointia.
1) Omenamehu käymisastiaan (ominaispainon mittaaminen voi kiinnostaa, koska
se antaa suuntaa tulevasta alkoholimäärästä), oluthiiva pakkauksensa ohjeen
mukaan vedellä turvotettuna sekaan ja sekoitetaan, kansi päälle ja vesilukko
paikalleen.
Omenamehuun voi makunsa mukaan lisätä vettä (jos samaa mehua mehuna
nauttiessakin lisäisi), mutta silloin alkoholia tulee luonnollisesti
vähemmän, jolloin voi halutessaan lisätä sokeria.
2) Käymiskelpoisten sokerien määrästä riippuen siideri käy 1-2 viikkoa.
Ominaispainomittarilla tarkistetaan käymisen loppuminen. Siideriä
hämmennetään, että käymisastian pohjalle laskeutunut hiiva palautuu siiderin
joukkoon jälkikäymistä varten. Jos tuon unohtaa, todennäköisesti jää
hiilihappo valmiista siideristä pois.
3) Tavallista kidesokeria laitetaan lasisiin olutpulloihin (tai jo
siideriin, itse pistin pulloon ettei tarvinnut sekoittaa ihan kaikkea hiivaa
käymisastiasta mukaan) 10 ml litraa kohti, eli 3-4 ml/0,33 l ja 5 ml/0,5 l.
Tuota isompia sokerimääriä en ole kokeillut, matkin määrän jostain (varmaan
Järmälän) olutohjeesta ja koin sopivaksi. Lapotaan siideri pulloihin,
laitetaan kruunukorkit paikalleen sekä käännetään pullo ylösalaisin ja
takaisin pystyyn, jotta sokeri sekoittuu vähän tasaisemmin ja varmistutaan
korkkien pitävyydestä.
4) Jälkikäyminen ja hiivan laskeutuminen pullon pohjalle kestää noin viikon
huoneenlämmössä. Sen jälkeen maku ei ole vielä kunnolla kehittynyt, joten
kannattaa malttaa yhteensä korkituksen jälkeen 2-3 viikkoa ennen muille
tarjoamista. Toki utelias tutkija tekee makutarkkailua heti hiivan
laskeuduttua pullon pohjalle :).
Käytännön vinkki: jos pullo hölskyy ja hiiva sekoittuu siiderin sekaan
jälkikäymisen jälkeen, nopeimmin hiiva laskeutuu takaisin pohjalle
huoneenlämmössä. Syytä tähän ilmiöön en tiedä.
Jos rutikuiva siideri on sittenkin liian kuivaa, voi tulla makeutusasiat
mieleen. Makeutusasioita on pohdittu vuonna 2004 finetin siideriryhmässä, ja
kokeilinkin joskus nestemäistä Hermesetasta. Ei se ainakaan niin pahaa ole
kuin aspartaami ja asesulfaami K, joista toista tai molempia ängetään
kotimaisiin kevytsiidereihin. Muistelen myös lukeneeni vinkin, jossa
siideriin sekoitettiin juuri ennen nauttimista liuosta, joka koostui
sokerilla "ylimakeutetusta" omenamehusta tai tähän makeutustarkoitukseen
uhrattavasta siideripullollisesta, jota säilötään jääkaapissa
siideripullollisten nauttimisen välillä. En ole kokeillut.
Alkuperäiseen otsikkoon voisin vielä viitata siten, että kokeilin pullottaa
myös pariin muoviseen siideripulloon, eikä siinä mitenkään hassusti käynyt.
Käytin pullon alkuperäistä kierrekorkkia. Hiilihappo muodostui ja maku oli
normaali, mutta maistelin kuitenkin niistä pulloista ensimmäisenä, eli
säilyvyyseroista lasipulloihin ei ole kokemusta.
--
Timo Hirvi
Mika Ristolainen
> On 2006-09-15, Mika Ristolainen <-mr-....@iki.fi.invalid> wrote:
>> On nimittäin tulossa 10-20L omenamehua ja tarkoitus tehdä siideriä -
>> kuivaa selaista.
>>
>> Vain ohje puutuu, taino yhden olen löytänyt, mutta se on vähän hassu,
>> kun siinä käytetään hermesetasta.
>
> Huoneenlämpö oli viimeksi valmistaessani käytännössä 25-27 astetta, kun tuo
> mennyt kesä oli sellainen kuin oli eikä meillä ole ilmastointia.
Pistetään talteen ja odotetaan mehun saapumista kotia...
Ja jos menua tulee enempi kuin odotan (joka saattaa olla mahdollista),
niin sitten pitää varmaan jakaa se kahtia ja tehdä kokeeksi kahdella eri
ohjeella :)
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
: 3) Tavallista kidesokeria laitetaan lasisiin olutpulloihin (tai jo
: siideriin, itse pistin pulloon ettei tarvinnut sekoittaa ihan kaikkea hiivaa
: käymisastiasta mukaan) 10 ml litraa kohti, eli 3-4 ml/0,33 l ja 5 ml/0,5 l.
Jälkikäymissokeri kannattaa liottaa pieneen vesimäärään ja sotkea käyneeseen
siideriin juuri ennen pullotusta. Paljon helpompaa ja siistimpää kuin
ujuttaa kidesokeria pullonsuusta sisään, mutta ennenkaikkea turvallisempaa,
sillä lioksena sokeri jakaantuu helpommin tasan siideriin. Jos nimittäin
johonkin pulloon sattuisi lipsahtamaan tupla-annos sokeria, niin paine
kasvaisi helposti niin suureksi että lasipullo voisi jopa räjähtää...
-Tapio-
Timo Hirvi
>
> Jälkikäymissokeri kannattaa liottaa pieneen vesimäärään ja sotkea käyneeseen
> siideriin juuri ennen pullotusta. Paljon helpompaa ja siistimpää kuin
> ujuttaa kidesokeria pullonsuusta sisään, mutta ennenkaikkea turvallisempaa,
> sillä lioksena sokeri jakaantuu helpommin tasan siideriin. Jos nimittäin
> johonkin pulloon sattuisi lipsahtamaan tupla-annos sokeria, niin paine
> kasvaisi helposti niin suureksi että lasipullo voisi jopa räjähtää...
Tuossa on kyllä puolensa, mutta kuten mainitsin, tuossa pitäisi sitten
sekoittaa puolestaan siideri kunnolla ennen pullotusta. Eihän siinä mitään,
jos ei lisääntynyt sakan määrä pullon pohjalla haittaa tai jos siideri
lapotaan toiseen astiaan ennen jälkikäymissokerin lisäämistä ja osa hiivasta
jää alkuperäisen astian pohjalle. Olen tosiaan koittanut välttää sitä
sakkaa, kun hiivaa pitää toisaalta saada pulloon mukaan mutta pienikin määrä
tahtoo jämähtää pohjaan.
Sokerin saa kyllä siististi suoraan pulloon sopivilla välineillä. Minulla on
juomalasillinen sokeria ja pieni suppilo toisessa kädessä sekä yhden tai
viiden millilitran muovinen keittiömitta toisessa, jolloin sokerin
laittaminen pulloon sujuu näppärästi ja sen verran järjestelmällisesti
korissa oleviin pulloihin, että tupla-annosta ei tule laitettua vahingossa.
--
Timo Hirvi
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
: Tuossa on kyllä puolensa, mutta kuten mainitsin, tuossa pitäisi sitten
: sekoittaa puolestaan siideri kunnolla ennen pullotusta. Eihän siinä mitään,
: jos ei lisääntynyt sakan määrä pullon pohjalla haittaa tai jos siideri
: lapotaan toiseen astiaan ennen jälkikäymissokerin lisäämistä ja osa hiivasta
: jää alkuperäisen astian pohjalle. Olen tosiaan koittanut välttää sitä
: sakkaa, kun hiivaa pitää toisaalta saada pulloon mukaan mutta pienikin määrä
: tahtoo jämähtää pohjaan.
Totta tuokin. Mutta sen pullottamisen helppoudenkin takia olen tehnyt niin,
että pullotusta ennen lappoan viinin toiseen astiaan, johon se
jälkikäymissokeriliuos on kaadettu valmiiksi pohjalle. Tuolla tapaa itse
pullotusvaiheessa ei tarvitse enää pelata lapon kanssa, vaan astiasta voi
lapota suoraan pohjalta, viimeiseen pisaraan, ja kaikkiin pulloihin tulee
yhtä vähän sakkaa. Sitä pohjasakkaa ei tarvitse mukaan sotkea, nesteessä
keijuu riittävästi hiivaa jälkikäymistä varten. Ja mitä vähemmän, sen
hitaammin jälkikäynti tapahtuu, mutta sen vähemmän pulloon jää sakkaa.
-Tapio-
Mika Ristolainen
>
> : Tuossa on kyllä puolensa, mutta kuten mainitsin, tuossa pitäisi sitten
> : sekoittaa puolestaan siideri kunnolla ennen pullotusta. Eihän siinä mitään,
Jep - ja se oikea määrä josta olikin jo maininta. Ei kyllä käynyt
itselle, mutta keverille sen kämppikselle joskun aikaaa sitten.
Kaveri nakitti lisäsokerin laiton kämppikselleen, joka ei ollut
aikasemmin moisia tehnyt. Sekoitti sitten tl ja rl keskenään + laittoi
vähän omiaan. Oli mielenkiintoisen näköinen keittiö kun olutpullot
räjähteli - ympäri seiniä/kattoja lasinsiruja. Onneksi ei käynnyt
kellekkään huonosti.
Mutta on sille eräämmät kerrat naurettu :)