lappoamisesta

[Matti Heikkinen]

Olen tässä kohta alottamassa ensimmäisen olut-eräni valmistamisen,
jahka laitteet vapautuvat edellisestä satsista viiniä. Mietin tuota
lappoamista; kuinka monta kertaa olut tulisi lapota, milloin ja kuinka
pitkään sen pitää antaa seistä, että sakat painuvat pohjaan? Riittääkö
jos lappoan satsin vain kerran käymisen loputtua, jonka jälkeen
sekoitan mukaan vain jälkikäymissokerit ja sitten pullotan oluet?

[jiji]

On 3 Sep 2002, Matti Heikkinen wrote:

> Mietin tuota lappoamista; kuinka monta kertaa olut tulisi lapota,
> milloin ja kuinka pitkään sen pitää antaa seistä, että sakat painuvat
> pohjaan?

Kun olut on käynyt, sen voi heti pullottaa. Ellei välittömästi pullota
kannattaa lapota toiseen pönttöön, ettei hiiva tuota autolysoituessaan
pahaa makua.

> Riittääkö jos lappoan satsin vain kerran käymisen loputtua, jonka
> jälkeen sekoitan mukaan vain jälkikäymissokerit ja sitten pullotan
> oluet?

Riittää.

Huomaa, että täysin kirkastunut olut ei jälkikäy pulloissa ja jää
väljähtyneeksi.

--
jiji

Your computer hasn't been returning all the bits it gets from the Internet.

[Ari Järmälä]

On 3 Sep 2002 09:28:29 -0700, matti.h...@rolltec.fi (Matti
Heikkinen) wrote:

Lappoa 0-1 kertaa.

Kirkkaan oluen voi pullottaa suoraan pohjalle painuneen hiivasakan
päältä, tai sitten jos haluaa askarrella oluensa kanssa
enemmänkin, niin voi lapota yhden kerran toiseen puhtaaseen
astiaan, antaa seistä muutaman päivän, ja pullottaa kirkkaan oluen
pohjalle painuneen hiivasakan päältä.

Huomaa tautologia ;-)

T. Ari Järmälä

[Martti Kiuru]

"Ari Järmälä" <1jar...@2pcuf.3fi> kirjoitti viestissä
news:3d75f17b...@news.jippii.fi...

Lappoaminen kannattaa tehdä yhdellä kertaa pääkäymisastiasta pulloihin.
Siirtely astiasta toiseen vain altistaa oluen hapelle ja kontaminaatiolle.
Jälkikäymissokeri lisätään tyhjiin pulloihin (max. 0,5
teelusikallista/puolen litran pullo). Sen jälkeen lappoletku käymisastian
pohjaan ja koko hoito kerralla pulloihin.
Olutpullojen pohjalle syntyvä hiivasedimentti ei ole vaarallista, vaan
pikemminkin elävän oluen (suodattamattoman ja pastöroimattoman)
tunnusmerkki.
Jos olet epätietoinen pullotusajankohdasta, niin anna oluen levätä
käymisastiassa mieluummin pari päivää liian kauan kuin liian vähän.
Suosittelen ominaispainomittarin käyttöä ennen oluen pullottamista.
Pullotuksen jälkeen lappoletkuun kannattaa laittaa pesuaineliuos ja antaa
vaikutta yön yli. Näin lappo säilyy kirkkaana vuosia.

Martti Kiuru

[Mikko Laukkanen]

: Kun olut on käynyt, sen voi heti pullottaa. Ellei välittömästi pullota

: kannattaa lapota toiseen pönttöön, ettei hiiva tuota autolysoituessaan
: pahaa makua.

Niin, jotainhan Ari tuosta autolyysistä kirjoittaa, mutta onko sitä
kukaan koskaan omissa oluissaan havainnut? Voisin kuvitella että ei
ehkä ole se ensimmäinen vaara, josta aloittelijan kannattaa olla
huolissaan. Hieno termi kuitenkin.

/Mikko

[jiji]

On Wed, 4 Sep 2002, Mikko Laukkanen wrote:

> : kannattaa lapota toiseen pönttöön, ettei hiiva tuota autolysoituessaan
> : pahaa makua.
>
> Niin, jotainhan Ari tuosta autolyysistä kirjoittaa, mutta onko sitä
> kukaan koskaan omissa oluissaan havainnut?

No en ole kokeillut seisottaa pääkäymissakan päällä pitkään. Siellä
pohjalla on niin paljon hiivasakkaa että jotain varmasti tapahtuu ainakin
tämän kesän tyylisillä helteillä...onhan oluessa hiivasakkaa pullotuksen
jälkeenkin, mutta tuolloin epäaktiivinen hiiva säilynee terveempänä
jääkaappilämmöissä.

Täytyisi tehdä empiirinen koe, lapota osa satsista puhtaaseen astiaan ja
jättää osa muhimaan hiivan päälle. Huoneenlämmössä säilytettyyn
pullotettuun olueen kyllä tulee selkeitä sivumakuja muutaman kuukauden
kuluessa.

> Voisin kuvitella että ei ehkä ole se ensimmäinen vaara, josta
> aloittelijan kannattaa olla huolissaan.

Voi tosiaan olla, että lapon kanssa heiluessa uhkaava hapettuminen on
suurempi ongelma.

No ei tästä harrastuksesta kannata stressiä repiä. Kyllä siitä oluesta
yleensä juomakelpoista tulee ;)

[Tapio Linkosalo]

Mikko Laukkanen <g77...@vilkku.cc.uwasa.fi> wrote:

: Niin, jotainhan Ari tuosta autolyysistä kirjoittaa, mutta onko sitä

: kukaan koskaan omissa oluissaan havainnut? Voisin kuvitella että ei

Oluessa en, kun en ole vuosiin olutta tehnyt. Mutta omakohtaisena
kokemuksena voin kertoa, että jos kotiviiniin jättää hiivasakan pohjalle
useaksi viikoksi, syntyy viiniin ihastuttava rikkivedyn (siis mädän
kananmunan) tuoksu, joka jostain syystä ei kuitenkaan tunnu maussa, niin
että viiniä voi hyvin juoda pyykkipoika nenässä (tai tuulettaa tovin pullon
avaamisen jälkeen).

-Tapio-

[Juha Tretjakov]

"Martti Kiuru" <martti...@surfeu.fi> wrote:

> Lappoaminen kannattaa tehdä yhdellä kertaa pääkäymisastiasta pulloihin.
> Siirtely astiasta toiseen vain altistaa oluen hapelle ja kontaminaatiolle.
> Jälkikäymissokeri lisätään tyhjiin pulloihin (max. 0,5
> teelusikallista/puolen litran pullo). Sen jälkeen lappoletku käymisastian
> pohjaan ja koko hoito kerralla pulloihin.

Asiasta voi esittää toisenkin mielipiteen: teelusikalla
jälkikäymissokerin arvionvarainen lisääminen suoraan pulloon vain
altistaa oluen kontaminaatiolle, lisää räjähtelyn riskiä ja on lisäksi
hankalaa. Siksi lisään itse sokerin kiehuvaan veteen liuotettuna
kertaalleen lapottuun vierteeseen ja sekoitan ennen pullotusta.

Vielä viileämpää ja täysmaltoosimpaa olisi sokerin sijasta käyttää
kräusenointia: ennen hiivausta mitataan vierteestä sopiva määrä
jälkikäymissokerointiin, pakastetaan se ja lisätään vierteeseen sitten
käymisen ja lappoamisen jälkeen ennen pullotusta.

Esim. jos vierteen kokonaismäärä on 20 litraa, kantavierre on 12 % ja
pullossa jälkikäymiseen halutaan 6 g/l, silloin sokeria pitää jättää
käyttämättä 120 g eli yksi kilo vierrettä, eli 0,954 litraa siirretään
pakkaseen odottamaan pullotusta.
--
Juha.Tr...@hut.fi, Suomen Kotiolutyhdistys - <http://beer.tml.hut.fi/skool/>
Olutliitto - <http://www.olutliitto.fi/>