Kokemuksia kissoista kerrostaloissa
Mr.Jason
Olen miettimässä kissan hankintaa. Asun kerrostalossa Espoossa, ylimmässä
kerroksessa, ja mietin millaisia asioita täytyisi ottaa huomioon kissaa
hankkiessa.
Miten ulkoiluttaminen on sujunut (valjaissako), miten kissa viihtyy sisällä
kerrostalossa ja urbaanissa ympäristössä. Entäpä kuljetus korit, mitkä ovat
kissan kannalta parhaita, ja miten kissa suhtautuu ympäristön vaihdokseen,
jos esimerkiksi otan kissan mukaan maalle.
Olisin halukas tietämään tällaisista asioista.Olen myös kiinnostunut
kissakodeista jonne päätyvät kodittomat yksilöt ja siitä saako noista
paikoista kissoja ottaa hoiviinsa. Onko niitä Helsingin seudulla?
Terv. Jason
--
"Where the world ends,
and Dream begins"
East End
http://www.hanami-web.com/yas_cd02/
Teemu Uusi-Esko
keskustelua.
-Teemu-
DeeAa
news:3BF95450...@iki.fi...
> > Olen miettimässä kissan hankintaa. Asun kerrostalossa Espoossa,
ylimmässä
> > kerroksessa, ja mietin millaisia asioita täytyisi ottaa huomioon kissaa
Tärkeintä on varmaan se, että otat kissan pienenä. Joku maalla pitkään
elänyt ei välttämättä oikein sopeudu 'vankeuteen'.
Muuten no problem, kissa on hyvin sopeutuvainen ja mukavuudenhaluinen.
Kunhan ruokaa on ja joku antaa hellää hoivaa, se kyllä pysyy vaikka yhdessä
huoneessa ihan tyytyväisenä. Ei se kaipaa niinkään suurta elintilaa, kuin
seuraa ja virikkeitä ja leikkiä. Ota aina vähintään kaksi kissaa, niin
niillä on aina ainakin toisistaan seuraa, koska tuskin itse kuitenkaan ihan
24-7 olet kotona parhaassakaan tapauksessa. Myös koira on tosi hyvä kaveri
kissalle. Yksinäiseksi hylätyllä elukalla varmaan kyllä alkaa pian rattaat
luistamaan. Niin tietysti kaikki edeltävä koskee vain leikattuja eläimiä,
mutta eipä muunlaisia kissoja pitäisi IMHO pitääkään, kuten ei myöskään
rotukissoja. Niin kauan kun niitä hylätään tässä määrin eläinsuojiin jne.
> > Miten ulkoiluttaminen on sujunut (valjaissako), miten kissa viihtyy
sisällä
> > kerrostalossa ja urbaanissa ympäristössä. Entäpä kuljetus korit, mitkä
ovat
Minulla oli aikanaan 29 neliön boxissa kolme 'pelastettua' leikattua kissaa,
tyttö ja 2 pojua. Ne viihtyivät oikein hyvin, niin kauan kun olin itse
todella paljon kotona. Kaikki olivat myös asuneet pienissä tiloissa pennusta
asti. Ulkonakin kokeilin niitä käyttää, mutta se ei oikein koskaan ottanut
onnistuakseen. Kissat eivät varsinkaan nuorina tykänneet siitä. Ne
pelkäsivät rutosti kaikkea outoa, ja jos eivät nähneet mitään pelottavaa,
halusivat vain istua jonkin puskan alla ja katsella maailmaa. Sitten kun
joku pudotti romujaan roskiin vaikka, kissat lähtivät ihan paniikissa
vauhtiin ja pojoinggg - karsea äkkipysäys narun päässä ja niinpäin
pois...pidin niitä sitten sisällä vaan, koska se ulkoiluttaminen vaikutti
enemmän kidutukselta kuin miltään muulta.
> > kissan kannalta parhaita, ja miten kissa suhtautuu ympäristön
vaihdokseen,
> > jos esimerkiksi otan kissan mukaan maalle.
> >
Kaikkia kissojani on riipinyt tuo matkustaminen aika lailla. Minulla on
niille muoviset kunnon kotelot joihin olen tehnyt pehmikkeet, ne on kyllä
ihan hyvät. Silti heti kun ne kaivaa esille, kissat on samantien piilossa.
Mutta vaikka matkustaminen on hirveää (olen kokeillut myös pitää niitä
vapaina autossakin), niin perille päästyä ne ovat oikein onnellisia. Maalla
on kivaa, ja siellä ne pääsevät myös ulos metsälle. Yleensä ne vain käyvät
päivän metsällä, syövät pari hiirtä ja tulevat yöksi kotiin, koska olen
opettanut ne nukkumaan öisin eikä häiritsemään ihmisiä, ja sitäpaitsi niille
pukkaa pian ikävä isäntiä ja tahtovat lämpimään kainaloon nukkumaan.
Joskus ne ovat yli kuukaudenkin yhtä soittoa maalla; kun ne tulevat takaisin
oikein pitkän jakson jälkeen, ne naukuvat ulko-ovella ehkä viikon verran
satunnaisesti, sitten lopettavat. Ja pian unohtavat koko ulko-oven. Nykyisin
minulla on parisataa neliötä, ja kissat viihtyvät todella hyvin sisällä.
Lisäksi tuon niille aina silloin tällöin koiria kaveriksi (niitä on minulla
pari vakiokaveria usein hoidossa) ja kissat tykkää tosi paljon niiden
seurasta, suorastaan ikävöivät varsinkin yhtä cockerspanielia, jonka viereen
ne kiilaavat heti kehräämään kun se taas tulee hoitoon. Ainoa ongelma on,
että olen nykyisin normaalin työpäivän verran poissa, ja siitä ne ei oikein
tykkää, sitten kun on kotona, ne eivät oikein anna rauhaa kun olisi pakko
päästä syliin ja kehräämään, paitsi jos niillä on ollut koira kaverina, niin
se helpottaa hellyydenkipeyteen. Viikonloppuisin sitten usein pötkötetäänkin
koko remmi onnellisena ja unisena läjänä soffalla - viime viikonloppuna
niitä oli kolme kissaa ja cockeri- ja cavaljeerispanielit.
Nykyisin muuten joskus kesäisin otan yhden vanhemman kissan mukaan lenkille
kun käytän koiraa, ja se perskeles seuraa kiltimmin kuin se koira! Doggy
tempoo hihnaa ja säntäilee hajujen perässä, kissa kulkee ylväänä vierellä ja
tulee heti lähemmäs kun kutsuu, jos välillä vähän nuuhkaiseekin jotain. Se
alkoi sillä kun aloin ottaa sen hartioille makaamaan mukaan kun käytin
koiraa, ja sitten se alkoi seurata ihan itsekseen perässä niin ajattelin
että senkus vaan.
Ihaa
> "Mr.Jason" wrote:
>
> > Terve,
> > Olen miettimässä kissan hankintaa. Asun kerrostalossa Espoossa,
ylimmässä
> > kerroksessa, ja mietin millaisia asioita täytyisi ottaa huomioon kissaa
> > hankkiessa.
Hanki kaksi _pentukissaa_ heti kättelyssä. Yksinäinen kissa pitkästyy
kerrostalossa hyvin nopeasti
ja keksii eri ikäviä tapoja osoittaa mieltään. Toisen kissan hankkiminen
myöhemmin aiheuttaa yleensä
pahan kuuloisia reviiritaisteluja, ja jälkeenpäin hankittu kissa jäänee
alistetuksi.
> > Miten ulkoiluttaminen on sujunut (valjaissako), miten kissa viihtyy
sisällä
> > kerrostalossa ja urbaanissa ympäristössä. Entäpä kuljetus korit, mitkä
ovat
> > kissan kannalta parhaita, ja miten kissa suhtautuu ympäristön
vaihdokseen,
> > jos esimerkiksi otan kissan mukaan maalle.
Ulkoiluttaminen kaupungissa aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä, sekä
omistajalle että kissalle itselleen.
Mikäli asunnossasi on avoparveke, niin tee parvekkeelle "häkki" tms, jotta
kissat pääsevät haistelemaan ulkoilmaa.
Kuljetuskoriksi kannattaa hankkia heti kättelyssä aikuiselle kissalle
sopiva. Ikävän usein näkee ihmisten hankkivan pikkiriikkiset kuljetuskopat
pennuille; nuo kopat käyvät pieniksi hyvin nopeasti.
Ympäristönvaihdoksen vaikutukset ovat yksilökohtaisia. Pentuna hankittu
kissamme on tottunut automatkailija,
kuljetuskopan esiinotto aiheuttaa innostusta, eikä kissaa tarvitse kuin
kehoittaa menemään koppaan, se taitaa
tietää, että maalle ollaan menossa.
Aikusena hankittu kissamme piiloutuu kopan tai kylmälaukun (!) nähdessään,
mutta sekin on jo tottunut
autoiluun. Nykyään kissat lähinnä nukkuvat automatkojen ajan.
Sisäkissamme pitävät maalla hyvin pientä reviiriä, joten pelkoa
karkaamisesta/katoamisesta ei ole. On lähinnä
huvittavaa, kuinka nuo "pedot" juoksevat alvariinsa mökin ovella
varmistamassa, että ihmiset ovat tallessa...
> >
> > Olisin halukas tietämään tällaisista asioista.Olen myös kiinnostunut
> > kissakodeista jonne päätyvät kodittomat yksilöt ja siitä saako noista
> > paikoista kissoja ottaa hoiviinsa. Onko niitä Helsingin seudulla?
> >
Yhdyskunnantiellä Itä-Pakilassa on Hesyn toimitilat. Sieltä voi tiedustella
sekä aikuisia, että pentukissoja.
Kustantavat eläinlääkärikulujen verran, eli vain pakolliset rokotukset,
leikkaus, mikrosiru ym.
Lisäksi tietysti voi tukea yhdistyksen toimintaa, eläinten
"luovutusmaksusta" ei taida yhdistykselle jäädä
penniäkään.
Samasta osoitteesta saa myös eläinlääkäripalvelut "kissaklinikoita"
edullisemmin. Ja palvelu on ainakin
minun kokemusten mukaan parempaakin...
t. Ihaa
TLK
"Ihaa" wrote
>
> Ulkoiluttaminen kaupungissa aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä, sekä
> omistajalle että kissalle itselleen.
Millä tavoin ulkoiluttaminen aiheuttaa kissalle itselleen harmia?
Tarja
Anne Kontula
DeeAa <de...@raketti.net> kirjoitti viestissä:3bf9fb09$1...@news.raketti.net...
> "Teemu Uusi-Esko" <uusi...@iki.fi> wrote in message
> news:3BF95450...@iki.fi...
> > > Olen miettimässä kissan hankintaa. Asun kerrostalossa Espoossa,
> ylimmässä
> > > kerroksessa, ja mietin millaisia asioita täytyisi ottaa huomioon
kissaa
>
> Tärkeintä on varmaan se, että otat kissan pienenä. Joku maalla pitkään
> elänyt ei välttämättä oikein sopeudu 'vankeuteen'.
Täsmennän: pienenä ei suinkaan tarkoita alle luovutusikäistä! Eli siis se
oikea luovutusikähän on sen 10-12 viikkoa. Ja nuoret kissat sopeutuvat
varmasti myös mainiosti vaikka eivät aivan pentuja enää olisikaan. Hesy on
täynnä toinen toistaan ihanampia kissoja, sekä nuorempia että vanhempia.
Luulen että aikuiset kissat saattavat toisaalta olla "helpompia" siinä
mielessä, että pentumainen riehakkuus on poissa, eikä vahinkoja enää satu
aivan yhtä helposti. Hesyssähän kissat ovat jo sisätiloissa elelleet kuka
pidemmän, kuka lyhyemmän aikaa. Todennäköisesti sopeutuvat ihan ookoo.
Eri asia tosiaan on, jos tuo ns. navettakissan suoraan sisäkissaksi, alku
saattaa olla hankalaa...
-anne
Ihaa
"TLK" <t_...@hotmail.com> wrote in message
news:9tdd64$29m$1...@news.kolumbus.fi...
- Päälle hyökkäävää koiraa säikähtävä kissa valjaissa... kuvittele jatko
itse
- Ihaa
Vivi Monto
"DeeAa" <de...@raketti.net> wrote in message
news:3bf9fb09$1...@news.raketti.net...
> "Teemu Uusi-Esko" <uusi...@iki.fi> wrote in message
> news:3BF95450...@iki.fi...
> > > Olen miettimässä kissan hankintaa. Asun kerrostalossa Espoossa,
> ylimmässä
> > > kerroksessa, ja mietin millaisia asioita täytyisi ottaa huomioon
kissaa
>
> Tärkeintä on varmaan se, että otat kissan pienenä. Joku maalla pitkään
> elänyt ei välttämättä oikein sopeudu 'vankeuteen'.
Toki sisäkissan elämään tottunut aikuinen ksisa
sopeutuu yhtä hyvin kuin pentukin. Helsingin
eläinsuojeluyhdistyksestä saa aikuisia kissoja, jotka
ovat tottuneet sisäksisaelämään. Ja kuten moni muukin
on jo tedennut, ota kerralla kaksi toisiinsa tottunutta kissaa,
niin niillä on seuraa toisistaan ja sinä saa ihastellen
katsoa kissojen takaa-ajoleikkejä...
> luistamaan. Niin tietysti kaikki edeltävä koskee vain leikattuja eläimiä,
> mutta eipä muunlaisia kissoja pitäisi IMHO pitääkään, kuten ei myöskään
> rotukissoja. Niin kauan kun niitä hylätään tässä määrin eläinsuojiin jne.
Onha ihana kuulla, etten ole ihan ainoa, joka on tätä
mieltä!
Vielä parvekkeesta sen verran, että jos sinulla sellainen
on, niin se pitää verkottaa tai rakentaa sinne kissoille
oma häkki, jos haluat päästää kissat sinne - mikä tietysti
on toivottavaa, sillä useat kissat rakastavat parvekkeella
oleilua ja maisemien katselua. Kissan omaan "järkeen" ja
tasapainoon ei auta luottaa, sillä vaikka kissa saattaa
vuosikaudet taiteilla parvekkeen kaiteella putoamatta,
niin tod. näk. ennemmin tai myöhemmin sen ote lipeää
tai se säntää linnun perään niin innoissaan, ettei huomaa
varoa putoamista.
Vivi
TLK
"Ihaa" wrote
> "TLK" wrote
> > > Ulkoiluttaminen kaupungissa aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä, sekä
> > > omistajalle että kissalle itselleen.
> >
> > Millä tavoin ulkoiluttaminen aiheuttaa kissalle itselleen harmia?
>
> itse
No, kissa kapuaa sinua pitkin olkapäällesi (jos on tottunut luottamaan
sinuun isäntänä/emäntänä). Saattaa hieman raapaista vaatteitasi tai poskea,
jos on kovin paniikissa. Tämä harmi aiheutuu sinulle. Mitä harmia siitä on
kissalle? Kyllä kissa säikähtää sisälläkin. Millä lailla valjaissa olevan
kissan säikähdys on sille itselleen harmillista?
Miten usein muuten sattuu, että ohi menevä koira hyökkää päälle? Koiriakin
ulkoilutetaan kaupungissa yleensä valjaissa. Harva omistaja ei saa koiraansa
pidettyä hihnan avulla aisoissa. Ja kun silmiään käyttämällä ne koirat
havaitsee yleensä jo matkan päästä niin kissan voi aina nostaa syliin jo
etukäteen.
Edelleen ihmettelen, mitä harmia kissan ulkoiluttamisesta voi olla kissalle
itselleen.
-T
Timo Hirvi
>
> Edelleen ihmettelen, mitä harmia kissan ulkoiluttamisesta voi olla kissalle
> itselleen.
Minä jopa uskon, että kissa pitää ulkoilusta valjaissa enemmän kuin
parvekkeella kököttämisestä.
Minun on tosin vaikea tietää, millainen kaupunkiympäristö muilla on
mielessä. Omassa mielessäni pyörii lähinnä oma tilanteeni (kerrostalo,
ei parveketta, iso puisto vieressä). Kissani menee kyyryyn koirien
lähestyessä eikä säntäile, eivätkä useimmat koirat edes vaikuta
kiinnostuvan kissastani.
--
Timo Hirvi
Kati M Laine
: TLK <t_...@hotmail.com> kirjoitti:
:>
:> Edelleen ihmettelen, mitä harmia kissan ulkoiluttamisesta voi olla kissalle
:> itselleen.
: Minä jopa uskon, että kissa pitää ulkoilusta valjaissa enemmän kuin
: parvekkeella kököttämisestä.
Vielä yksi IMHO - riippuu sekä ympäristöstä että kissasta. Joillekin
kissoille ulkoilu ei yleensäkään sovi, toisille valjaat ovat se
kynnyskysymys. Useimmat kisulit viihtyvät tietysti ulkona valjaissa
aikansa totuteltuaan, mutta tämä ei selvästikään päde kaikkiin
kissoihin. Toisaalta ympäristö tekee asiassa paljon, ei asvalttiviidakko
varmaankaan ole useimpien kissojen mielestä lainkaan kiinnostava paikka.
Joillekin elukoille se parvekkeella kököttäminen on ihan ykkösjuttu,
toiset taas ahdistuvat pienessä ulkoilutilassa.
--
t. Kati
======================================================================
Kati Laine http://www.helsinki.fi/~kmlaine
======================================================================
Anne Kontula
TLK <t_...@hotmail.com> kirjoitti viestissä:9tfn3u$jib$1...@news.kolumbus.fi...
>
> "Ihaa" wrote
> > "TLK" wrote
> > > > Ulkoiluttaminen kaupungissa aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä,
sekä
> > > > omistajalle että kissalle itselleen.
> > >
> > > Millä tavoin ulkoiluttaminen aiheuttaa kissalle itselleen harmia?
> >
> > - Päälle hyökkäävää koiraa säikähtävä kissa valjaissa... kuvittele jatko
> > itse
>
> No, kissa kapuaa sinua pitkin olkapäällesi (jos on tottunut luottamaan
> sinuun isäntänä/emäntänä). Saattaa hieman raapaista vaatteitasi tai
poskea,
> jos on kovin paniikissa. Tämä harmi aiheutuu sinulle. Mitä harmia siitä on
> kissalle?
No esimerkiksi se, että tuskinpa tuo valjaissaulkoiluinto ainakaan kasvaa
näiden paniikkitilanteiden myötä. Minä en ainakaan tieten tahtoen pyri
kissoineni tilantesiin ja paikkoihin, joissa nämä epämiellyttävät (lievästi
sanottuna) kokemukset ovat todennäköisiä. Vai oletko kokeillut miten ulkoilu
maistuu kun muutamalla kerralla on koira/yli-innokas kersa/mopo/auto/fillari
tms. kunnolla säikäyttänyt? Luonnostaan kissa tykkää vaaniskella ja
istuksia puskien alla, ja tarkkailla menoa suojaisasta piilosta, eikä
välttämättä hölkätä kiireisen omistajansa kantapään tuntumassa koiran lailla
avoimella ja vilkkaastiliikennöidyllä pyörätiellä. Kissoja on hirveän
erilaisia, jotkut tykkäävät ulkoilla hihnassa ja toiset eivät kerran
kunnolla säikähdettyään enää halua ulos. Mitä järkeä silloin on siihen
väkisin pakottaa? Meillä yksi tykkää ulkoilla hihnassa ja pompottaa oikein
sievästi kanssani häntä pystyssä kiertäen jopa puut "oikealta" puolelta.
Tosin kohdattuaan suoraan päin ryntäävän yli-innokkaan lapsosen, on Melli
alkanut suhtautumaan kaikkiin näkemiinsä ihmisiin huomattavan varautuneesti
(menee nykyään piiloon...). Toinen kissa taas ei kerta kaikkiaan halua ulos
enää kohdattuamme "fiksun" koiranulkoiluttajan (paitsi rauhallisessa
mökkiympäristössä). Rappukäytävääkään ei liukkaine lattioineen inspiroi
lainkaan, saatika sitten meluisa piha. Verkotetulla partsilla sensijaan
kellii oikein mielellään (kuten 3 muutakin kattiani)
> Kyllä kissa säikähtää sisälläkin. Millä lailla valjaissa olevan
> kissan säikähdys on sille itselleen harmillista?
Tuskinpa kissa sisällä joutuu niin pahasti pelästymään kuin ulkona, tai ei
ainakaan pitäisi... Ja kun kissa tuntee olevansa narun päässä ja ei pääse
tuhatta ja sataa karkuun esim. koiraa, ei se kova nykäisy ole kovin
miellyttävä ja terveellinen.
> Miten usein muuten sattuu, että ohi menevä koira hyökkää päälle? Koiriakin
> ulkoilutetaan kaupungissa yleensä valjaissa. Harva omistaja ei saa
koiraansa
> pidettyä hihnan avulla aisoissa.
Ja tietäisitpä vaan kuinka "mukavia" jotkut koiranomistajat voivat olla
kissan nähdessään.... Puskii ei ole ollenkaan tavaton reaktio,
valitettavasti :-(. Lisäksi monet päästävät koiransa irralleen kun ollaan
vähääkään syrjäisemmällä alueella. Epäilen suuresti, että kovaäänisesti
vouhkaava ja kohti pomppiva koira on kissasta kauhean kiva kokemus, vaikka
se kuinka omistajansa sylissä/olkapäällä kyyristelisikin. Ja siihen sitten
vielä vahingoniloinen koiranomistaja virnuillen selittämään että "tessu se
vaan haluaa leikkiä..." Nimimerkillä kokemusta on...
> Ja kun silmiään käyttämällä ne koirat
> havaitsee yleensä jo matkan päästä niin kissan voi aina nostaa syliin jo
> etukäteen.
Joo, tämä on totta. Ja kun vielä pitää huolen, ettei koira vaan pääse
näkemään kissaa.
-anne
TLK
"Kati M Laine" wrote
> kissoihin. Toisaalta ympäristö tekee asiassa paljon, ei asvalttiviidakko
> varmaankaan ole useimpien kissojen mielestä lainkaan kiinnostava paikka.
No eipä ole vielä tullut vastaan paikkaa joka _ei_ olisi kissan mielestä
kiinnostava. Meidän kissan mielestä esimerkiksi kerrostalomme alakerran
kellarieteinen on äärimmäisen mielenkiintoinen, vaikka se on pelkkä
betonineliö. Siellä on miljoona mielenkiintoista hajua, omituisia naarmuja
lattiassa ja seinissä... ja kissa viihtyisi siellä vaikka kuinka kauan.
Asiasta on varmaan tässä ryhmässä jo tapeltukin, mutta minusta kaikki syyt
pitää kissa sisäkissana ovat tekosyitä. Enkä ole tähän päivään mennessä
vielä kuullut yhtäkään perustelua, joka ei lopuksi aina paljastuisi lähinnä
liian vaivalloiseksi isännälle tai emännälle.
-T
Kati M Laine
: No, kissa kapuaa sinua pitkin olkapäällesi (jos on tottunut luottamaan
: sinuun isäntänä/emäntänä). Saattaa hieman raapaista vaatteitasi tai poskea,
: jos on kovin paniikissa. Tämä harmi aiheutuu sinulle.
Anteeksi nyt vaan, mutta onko sulla kissaa? Oletko ollut panikoivan
kissan kynsissä? Oletko yrittänyt pitää oikeasti panikoivaa kissaa
sylissä? Minä olen, ja kutsuisin sitä kyllä joksikin painavammaksi kuin
"harmiksi"...
: Mitä harmia siitä on
: kissalle? Kyllä kissa säikähtää sisälläkin.
Kissa ei säikähdä ulkona vapaana juoksevaa koiraa sisällä. Et kai väitä,
että sisällä on yhtä paljon pelättävää kuin ulkona? Ei meillä
ainakaan...
: Millä lailla valjaissa olevan
: kissan säikähdys on sille itselleen harmillista?
Kissa voi esim. muljahtaa ulos valjaistaan vaikka ne olisivat kuinka hyvin
kiinni ja juosta ties mihin (puuhun, piiloon, muuten vaan kauas), jäädä
remmistä kiinni johonkin ja satuttaa itsensä sinkoillessaan, satuttaa
itsensä muuten juostessaan päättömänä.
Mun kokemukseni mukaan kissa kärsii myös henkisesti jos se joutuu ulkona
paniikkiin. Riittääkö esim. seuraavan päivän viettäminen sängyn alla
todisteeksi? Tai pakeneminen ulko-oven äänen kuuluessa?
: Miten usein muuten sattuu, että ohi menevä koira hyökkää päälle? Koiriakin
: ulkoilutetaan kaupungissa yleensä valjaissa. Harva omistaja ei saa koiraansa
: pidettyä hihnan avulla aisoissa.
Jos lähdetään siitä, että 90% (luultavasti olen optimistinen)
koiranomistajista pitää koiransa kiinni koko ajan kotiovelta kotiovelle,
edelleen 10% ei pidä. Koiria tulee kuitenkin täällä kaupungin pienissä
metsätilkuissa vastaan ihan solkenaan, vähintään tusina puolessa
tunnissa. Mulle on ainakin käynyt tosi usein niin, että kun kissan
kanssa pyöritään puskassa (kyseinen kissa ei uskalla kulkea tiellä),
koira puskee sinne ihmettelemään ilman että ulkoiluttajansa edes huomaa.
Jos kissa panikoi, se lähtee karkuun. Koirassa herää ajotarve, kun
pienempi eläin menee pakoon, ja se lähtee perään. Kiva skenaario? Olen
useamman kerran huudellut puskassa koiranomistajalle, josko hän voisi
tulla hakemaan koiransa pois, kun se riehuu puun juurella. Kissa on
ollut silloin jo puussa niin korkealla kuin flexissä riittää metrejä
(onneksi tämä tapaus osaa tulla myös alas :). Koira täytyy kiskoa pois,
ja omistaja ihmettelee, kun se ei tottele puhetta. Ei tietenkään
tottele, kun ajovaisto on naksahtanut päälle.
Alkaa muuten kissanulkoiluttajallakin tuo ajovaisto koputtelemaan, kun
ihan ystävällisesti pyytää koiranomistajaa pitämään koiransa
järjestyssäännön mukaisesti kytkettynä, jotta muitakin eläimiä voisi
ulkoiluttaa, ja vastaukseksi saa "ei koira ole niinku kissa, ei sitä voi
pitää aina kiinni" ja haistattelut päälle. Voi ihme, on meitä kyllä
moneen junaan...
: Ja kun silmiään käyttämällä ne koirat
: havaitsee yleensä jo matkan päästä niin kissan voi aina nostaa syliin jo
: etukäteen.
Kissa ei todellakaan turvaa ihmiseen, kun tulee oikea hätä. Sen tyypin
haluaisin todella nähdä, joka arkikuteissaan ja ilman erityisiä
apuvälineitä pitelee aikuista, oikeasti panikoivaa kissaa väkisin
sylissään, ja vielä suojelee sitä kiinnostuneelta koiralta... ja
siis satuttamatta itseään, kissaa tai sitä koiraa.
: Edelleen ihmettelen, mitä harmia kissan ulkoiluttamisesta voi olla kissalle
: itselleen.
Minä en, kun olen moiset ongelmat kokenut ihan tassusta pitäen.
Anne Kontula
TLK <t_...@hotmail.com> kirjoitti viestissä:9tg1ja$27o$1...@news.kolumbus.fi...
> kiinnostava. Meidän kissan mielestä esimerkiksi kerrostalomme alakerran
> kellarieteinen on äärimmäisen mielenkiintoinen, vaikka se on pelkkä
> betonineliö. Siellä on miljoona mielenkiintoista hajua, omituisia naarmuja
> lattiassa ja seinissä... ja kissa viihtyisi siellä vaikka kuinka kauan.
Sama homma. Vaikka en nyt tätä ihan ulkoiluksi kuitenkaan kutsuisi ;-).
Meillä kestää tosi kauan päästä kolmannesta kerroksesta ulko-ovelle kun joka
sentti pitää nuusuttaa tarkkaan, ja joka kerroksen ikkunasta pitää tovi
kurkkia ;-)
> Asiasta on varmaan tässä ryhmässä jo tapeltukin, mutta minusta kaikki syyt
> pitää kissa sisäkissana ovat tekosyitä. Enkä ole tähän päivään mennessä
> vielä kuullut yhtäkään perustelua, joka ei lopuksi aina paljastuisi
lähinnä
> liian vaivalloiseksi isännälle tai emännälle.
No huh huh! Montako kertaa mielestäsi minun pitäisi yrittää väkisin raahata
vastentahtoista ja pelokasta kissaani väkisin ulos?? Mulle riitti
puolenkymmentä yritystä ja lopulta se, että kissarukka piiloutui sängynalle
valjaat nähdessään (ja piiloutuu edelleen, kun olen toisen kanssa menossa
ulos...) Oletko tosiaan sitä mieltä, että tämä nimenomainen katti nauttii
ulkoilusta väkisin retuutettuna? Aivan, se tosiaan on vaivalloista pidellä
rimpuilevaa ja pelokasta kissaa, kun se vain haluaa paeta sisälle. Lisäksi
tunnen itseni sadistiksi. Ja tähän lopputulokseen riitti se yksi koira ja
idiootti omistajansa ;-( Silti ulkoilen edelleen toisen kissani kanssa,
joka toistaiseksi tykkää käydä ulkona. Jos ja kun Melli ei enää halua ulos
syystä tai toisesta, en tasan ala sitä pakottamaankaan.
Kissa ei koiran lailla sitäpaitsi tarvitse "lenkittämistä". Susi hölkkää
piitkiä taipaleita kerrallaan ollen "kestävyysurheilija". Kissaeläimet
vaanivat ja hyökkäävät nopealla spurtilla saaliinsa kimppuun. Jos olet
leikittänyt kissojasi sisällä, huomaat varmaan että kiinnostus leluihin
hiipuu kohtalaisen pian. Koiralle palloa saa heitellä vaikka koko päivän
:-). Kissojen ja koirien ulkoiluttainen on aivan eriluonteista, kissan
kanssa ei niin itse saa liikuntaa (notkistavaa ja tehokasta venyttelyä, kun
kömpii ja konttaa puskienaluset ja suoristelee käsivarsiaan kohden taivasta
katin keikkuessa oksalla ylimmällä...). Ehkä siksi monetkaan eivät "viitsi"
ulkoiluttaa kissojaan?
-anne
-anne
DeeAa
> Edelleen ihmettelen, mitä harmia kissan ulkoiluttamisesta voi olla
kissalle
> itselleen.
>
No ei meidän killit ainakaan tykkää. Ulkona ne kyllä on mielellään maalla,
kun saavat olla vapaana. Mutta valjaissa....kamalaa. Korvat luimussa
kökötetään ensimmäisen löytyvän suojan alla ja yritetään reuhtoa valjaita
välillä pois. Sitten kun joku rämäys kuuluu jostain, lähdetään sellaista
vauhtia että kun naru loppuu, nykäisee niin että selkä meinaa kissaparalta
katketa.
Kyllä sitä kokeilin yhtenä kesänä reilun toistakymmentä kertaa. Välillä
meinasi onnistuakin. Sitten kun taas kerran kissa säikähti jotain ja kiipesi
neljäsosasekunnissa paljaita jalkojani ja selkää pitkin pään päälle karvat
pystyssä kököttämään ja isäntä kasteli A-ryhmäläisellään lähiympäristön sen
seuraksena, loppui ulkoilutus-yritykset. Kokeilin myös laittaa paaluun
kiinni. Se kaivettiin heti irti ja seuraavaksi sitten oltiinkin
puolikuolleina roikkumassa puusta kun samantien piti juosta runkoa ylös naru
perässä...ja sitten oksan takaa taas alas...
Puhumattakaan siitä, että mites käyttäisi kolmea kissaa. Kellä pirulla on
aikaa ja kärsivällisyyttä käydä istumassa jokaisen kanssa erikseen ulkona
kun kissa kumminkin vaan kököttää vittuuntuneen näköisenä jossain
puskassa...
DeeAa
news:9tg1pc$7lt$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Anteeksi nyt vaan, mutta onko sulla kissaa? Oletko ollut panikoivan
> kissan kynsissä? Oletko yrittänyt pitää oikeasti panikoivaa kissaa
> sylissä? Minä olen, ja kutsuisin sitä kyllä joksikin painavammaksi kuin
> "harmiksi"...
>
tahtomattaan, ja tuollainen 20cm pitkä ja puoli senttiä syvä viilto minkä
tollainen yhdeksänkiloinen kolli riipaisee reiteen ei todellakaan ole kiva.
> Kissa ei säikähdä ulkona vapaana juoksevaa koiraa sisällä. Et kai väitä,
> että sisällä on yhtä paljon pelättävää kuin ulkona? Ei meillä
Tämäkin on täysin totta. Meilläkin on ollut kolmekin koiraa ja jatkuvasti
käy tuttujen koiria kylässä. Kissat käy ne nuuhkimassa ja tutustumassa no
problem. Auta armias vaikka se sama koirakaveri jonka kyljessä TV:n ääressä
istutaan tulee pihalla vastaan...wroooom kissa on hetkessä kaukana. Ei
kissalla ole kovin hyvä näkö, ja ulkona häiriöiden keskellä se ei ota riskiä
siitä onko tämä joku tuttu vai ei ja onko tilanne muuten vakaa ja
turvallinen kuten omassa kotikolossa.
> remmistä kiinni johonkin ja satuttaa itsensä sinkoillessaan, satuttaa
> itsensä muuten juostessaan päättömänä.
>
Monta kertaa sattunut. Kissaa notkeampaa elukkaa saa hakea; kun se tosissaan
tahtoo, se menee läpi reiästä joka on sen kallon kokoinen - mikä muuten on
pirun paljon pienempi kuin miltä pää korvineen ja karvoineen näyttää.
TLK
"Kati M Laine" wrote
>
> Anteeksi nyt vaan, mutta onko sulla kissaa?
On, monta. Tällä hetkellä yksi. Kaikki kissat joita meillä on ollut, ovat
halunneet ulos, ja ne on myös päästetty. Ensin niiden kanssa on käyty
yhdessä ulkona, ja myöhemmin ne ovat oppineet käymään ulkona yksin. Valjaita
käytetään vain kun matkustetaan ihan outoihin paikkoihin, ja ne ovat myös
kätevä "turvavyö" auton takaosassa. Kun kissalla on kaulapanta, jossa on sen
nimi ja omistajien yhteystiedot, niin ainakin täällä päin Suomea se on
merkki siitä, että se ei ole "irtokissa".
Kissan reviirihän on aika pieni, joten ei ole pelkoa että ne häviäisivät
kaupungin toiselle puolelle. Joskus ovat olleet poissa pari päivää, mutta
aina ovat ilmestyneet takaisin.
Tottakai kissat pelkäävät ulkona oloa, jos siellä saa olla vain valjaisiin
kytkettynä --> ei pääse pakoon muualle kuin ulkoiluttajan olkapäille. Ja ne
pelkäävät ulkona oloa myös, jos ne on alusta lähtien totutettu olemaan vain
sisällä. Minusta on vain sääli ajatella, että alunperin luonnossa oleillut
eläin ei pääse lainkaan ulos. Jos kissa olisi täysin sopeutunut sisäelämään,
niin mistä se turhautunut säksätys tulisi, jossa täälläkin on ollut puhetta?
Kyllä ne saalistajanvaistot ovat edelleen tallella. Ja saalistusta voi tehdä
vain ulkona, jollei sitten sisätiloissa ole eläviä hiiriä :-)
-T
Kati M Laine
: Minusta on vain sääli ajatella, että alunperin luonnossa oleillut
: eläin ei pääse lainkaan ulos. Jos kissa olisi täysin sopeutunut sisäelämään,
: niin mistä se turhautunut säksätys tulisi, jossa täälläkin on ollut puhetta?
: Kyllä ne saalistajanvaistot ovat edelleen tallella. Ja saalistusta voi tehdä
: vain ulkona, jollei sitten sisätiloissa ole eläviä hiiriä :-)
Oikeaa saalistusta voi mielestäsi harrastaa vain ulkona, ilman
valjaita, ja kaikkien kissojen pitäisi saada saalistaa oikeasti. Olet
siis sitä mieltä, että kaikki kissat pitäisi päästää ulkoilemaan
vapaasti?
Minusta on enemmän sääli ajatella niitä kissoja, joilla ei ole mitään
sanomista epäluonnollista vihollista kuten autoja tai kissaongelmaisia
ihmisiä vastaan.
Käy sääliksi myös niitä luonnonvaraisia eläimiä, joiden luonnollinen
vihollinen ihmisen irtipäästämä kissa suinkaan ei ole. En oikein käsitä
tätä "kissan luonnonmukaisen elämän puolesta luonnonvaraisten eläinten
luonnonmukaista elämää vastaan" -mentaliteettia. On totta, ettei kissa
ole täysin sopeutunut sisäelämään, mutta eihän kissa ole sopiva
suomalaiseen luontoonkaan!
Mutta joo, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kissan pitää päästä
toteuttamaan saalistusvaistojaan jotenkin. En kuitenkaan ole lainkaan
yhtä mieltä kanssasi siitä tavasta, jolla tähän tavoitteeseen päästään!
Minusta kissalle riittää kunnon leikitys ja yleiset
peuhaamismahdollisuudet (mielellään pienet painit lajitovereiden kanssa
:), jos se ei tiedä paremmasta. Riittäähän meille ihmisillekin (ainakin
useimmille) urheilu, muut fyysiset harrastukset, toimintaelokuvat ja
jännityskirjallisuus, vaikka "luonnonoloissa" mekin saalistaisimme ja
sotisimme, ja meilläkin on sitä varten vaistoja. Vai tekeekö helppo
ruuanhankinta ja rauha maassa mielestäsi ihmisistäkin jotenkin
onnettomia?
Jos kissa on tottunut metsästämään oikeasti, vähän niinkuin sotilas
sotimaan, siitä on varmasti tosi naurettavaa leikkiä metsästystä. Voisin
kuvitella, että tavallinen elämä tuntuu sotilaasta aika laimealta
(joskin turvalliselta) oikean actionin jälkeen. Ymmärrän hyvin, ettei
ulkona kuljeskelemaan tottunut kissa diggaa sisäelämää.
Valjaissa ulkoilu on minusta tavalliselle sisäkissalle harrastus, sitä
tehdään ihan mielen virkistämiseksi. Jos kissa ei tykkää ulkoilla, oli
syy sitten mikä hyvänsä, minusta on ihan turha sitä siihen pakottaa.
Anne Kontula
TLK <t_...@hotmail.com> kirjoitti viestissä:9tico7$i0u$1...@news.kolumbus.fi...
>
> "Kati M Laine" wrote
> >
> > Anteeksi nyt vaan, mutta onko sulla kissaa?
>
> On, monta. Tällä hetkellä yksi. Kaikki kissat joita meillä on ollut, ovat
> halunneet ulos, ja ne on myös päästetty.
No mihin ne muut kissat ovat joutuneet?
> kätevä "turvavyö" auton takaosassa. Kun kissalla on kaulapanta, jossa on
sen
> nimi ja omistajien yhteystiedot, niin ainakin täällä päin Suomea se on
> merkki siitä, että se ei ole "irtokissa".
No tähän sitten esimerkki taloyhtiöstämme (kerrostalo): Pihalla pyörii
itsekseen ulkoileva kissa. Kaulapanta on. Kissa on todella arka, koskapa
pihan pikku enkelit sen nähdessään heittelevät kivillä ja jahtaavat. Kerran
näin kuinka kissapolo jahdattiin puuhun riemastuneen räkänokkalauman
etsiessä kättä pidempää (tietenkin menin väliin, tuntien ikkunoista
kyttäävien äitien syyttävät katseet selässäni, kun rohkenin heidän
kullannuppujaan ojentaa mokomasta harmittomasta huvista...) Lisäksi muuan
vanhempi asukas valitti kissan syövän kaikki linnunpoikaset ja samalla
mainitsi että tuollainen kissa pitäisi hävittää "kun syö pikkulintuja".
Irtokissat kaulapannalla tai ilman tuppaavat aiheuttamaan agressioita ja
kissavihaa. Vaikka niistä söpöistä pikkulinnuista joka tapauksessa noin 95%
menehtyy ennen seuraavaa kesää, on kissa monille hyvä syntipukki. Lisäksi ei
ole mukava katsella kun kissa turhaan yrittää monta tuntia pyrkiä sisälle
edes talon alaovista, ja lujahtaa karkuun heti ihmisen nähdessään
> Kissan reviirihän on aika pieni, joten ei ole pelkoa että ne häviäisivät
> kaupungin toiselle puolelle. Joskus ovat olleet poissa pari päivää, mutta
> aina ovat ilmestyneet takaisin.
Joo, ei välttämättä. Mutta minä ainakin "hieman" pelkäisin sitä, jäävätkö ne
kenties auton alle tai rääkkääjien käsiin, vai usuttaako joku koiransa
"urheilumielessä" kissan kimppuun.
> sisällä. Minusta on vain sääli ajatella, että alunperin luonnossa oleillut
> eläin ei pääse lainkaan ulos.
No tämä nyt taas on tätä valitettavan yleistä eläimen inhimillistämistä.
Kissa on kissa, ei pieni nelijalkainen ihminen joka ikkunasta katsoessaan
ajattelee: "hitsi, tuolla on "ulkona"... harmin paikka kun en nyt pääse
sinne, siellä varmasti olisi tosi kivaa..." Vaikka kissa fiksu eläin onkin,
ei se sentään samalla tavalla ajattele ja tiedosta kuin ihminen. Ja
sitäpaitsi kissa ei todellakaan ole _suomen_ luonnossa alunperin oleillut.
> Jos kissa olisi täysin sopeutunut sisäelämään,
> niin mistä se turhautunut säksätys tulisi, jossa täälläkin on ollut
puhetta?
Niin no, samalla tavalla kissa säksättää vaikka ollessaan aivan irrallaan
kesämökin pihalla ja katsellessaan saavuttamattomissa olevaa lintua
puunoksalla.... En nyt ymmärrä miten ulkona turhautuminen eroaa sisällä
turhautumisesta?
> Kyllä ne saalistajanvaistot ovat edelleen tallella. Ja saalistusta voi
tehdä
> vain ulkona, jollei sitten sisätiloissa ole eläviä hiiriä :-)
Väärin. Saalistusta voi tehdä aivan loistavasti sisällä. Saaliin
konkreettista tappamista sen sijaan harvemmin ;-). Vaikka onhan se kissan
omistajalle helpompaa laskea kissa vain ovenraosta pihalle, kuin leikittää
sitä ja järjestää virikkeitä sisälle.
-anne
akar...@kanto.eikiitos.jyu.fi.invalid
: Asiasta on varmaan tässä ryhmässä jo tapeltukin, mutta minusta kaikki syyt
: pitää kissa sisäkissana ovat tekosyitä.
Just joo.
Seuraavan kerran sitten vähän ajatellaan ennen kuin postataan, jooko?
Tarkoitan siis, että ajatellaan sitä omaa elämänpiiriä ja kokemuspiiriä
pidemmälle, juu?
--
A.K.Arsniva
"Mulla olis tästä teoria, jossa asia selitetään analogisesti
seksin ja joulun avulla." - Esa Toivonen, s.huuhaa 21.11.01
Timo Hirvi
> TLK <t_...@hotmail.com> wrote:
>
>: Asiasta on varmaan tässä ryhmässä jo tapeltukin, mutta minusta kaikki syyt
>: pitää kissa sisäkissana ovat tekosyitä.
>
> Just joo.
>
> Seuraavan kerran sitten vähän ajatellaan ennen kuin postataan, jooko?
> Tarkoitan siis, että ajatellaan sitä omaa elämänpiiriä ja kokemuspiiriä
> pidemmälle, juu?
Niin, kannattaa ajatella, mitä itse kukin tarkoittaa "sisäkissalla".
--
Timo Hirvi
DeeAa
Suomen laki.
Mutta ihan vakavasti. Ota nyt se pyhä ja superviisas pääsi sieltä...arvaat
kyllä ja käytä sitä. Minulla esimerkiksi on erittäin hyvä syy pitää
nimenomaan ainakin yhtä kissoistani pysyvästi sisällä - se sekoaa ulos
laitettuna täysin, vaikka kesällä se saakin olla ulkona jos itse haluaa, ja
kyllä se siellä pihalla silloin varoen käykin. Kahdesti on käynyt niin, että
kun laillasi 'hyväätarkoittava' sukulainen on päästänyt sen ulos, niin kissa
on seonnyt täysin ja sitä on sitten saanut etsiä oikein urakalla. Muutama
talvi takaperin se linnoittautui vajan vintille kovassa pakkasessa liki
viikoksi kunnes rikoimme katon moottorisahalla. Kissa oli täysin apaattinen,
ja ainoastaan yritti paeta kun sitä lähestyi, mutta lopulta saimme sen
kiinni ja sisään neljä kiloa laihtuneena ja hyvin lähelläpitäen nestehukkaan
kuolleena. Heti sisään päästyään kissa oli jo melkein oma itsensä. Viimeksi
näin kävi juuri ennen lumentuloa nyt syksyllä, kun isäni mökillä kuvitteli
että vielä on sen verran kesä että kyllä se siellä yhden yön vielä viihtyy.
Onneksi saimme sen kiinni jo parin päivän päästä ennen kuin nääntyi
pahemmin.
Sisällä se on täysin normaali jykevä kolli joka tykkää olla sylissä ja
nukkua vieressä ja tapella muiden kissojeni kanssa, mutta auta armias jos
sen päästää ulos kylmällä ja pimeällä.
Toinen hyvä syy on se, että kun aikanaan pidimme kissojamme vapaina, niitä
kuoli tai katosi noin puolentoista vuoden välein. Kuulin huhuja, että
eräänkin kohtaloksi oli tulla poltetuksi elävältä roskapöntössä
poikaviikareiden toimesta. Kissa oli vasta puolitoistavuotias. Kun viimeisin
raahautui kotiin puoli päätä saappaalla murskattuna ja piti lopettaa, päätin
että nyt loppui tämä idiotismi päästää luontoon kuulumaton peto irti
asutusalueella, jossa sitä vihataan. Ja jos naapurien kissa liikkuu pihalla,
otan sen sisään, ruokin ja vien eläinsuojalle jos en tiedä kenen se on.
Yhtä kolleistani kyllä päästän joskus aivan tarkoituksella ulos
kaupunkialueellakin (hyvin harvoin), nimittäin silloin kun pihapiirin oravat
käyvät liian röyhkeiksi ja alkavat repiä täytevilloja ulos talon räystäiden
alta...parhaimmillaan kaksi ulkoilupäivää on tuottanut kolme kuollutta
oravaa ja villat saavat olla rauhassa kun loput oravat karkaavat kauemmaksi.
Sekin hieman arveluttaa, miten kävisi paikallisen oravakannan jos kaikki
petoni pääsisivät vapaasti luontoa rokottamaan. Tuosta vanhasta
metsästäjästäni kuitenkin tiedän, ettei se poistu pihalta; yleensä se haluaa
sisään jo parin tunnin päästä oravankarvoja kynsistään irroitellen.
Nyt tietysti alat että miksi sitten otat kissoja jos et voi päästää niitä
ulos. Niinpä. Miksi ihminen koskaan ottaa lemmikkejä? Voin tietty erehtyä,
mutta se ilme, mikä kisuillani on kun ne saavat tukevan aterian ja pääsevät
kainaloon kellimään rapsutettavaksi, on silkka nautinnon ilme. Se, että
vaistonvaraisesti ne haluaisivat riehua ulkona, on sivuseikka. Pelkän
vaiston varassa ihminenkin raiskaisi joka toisen vastaantulijan ja tappaisi
pienestäkin provokaatiosta. Onnellisempia kuitenkin olemme kun elämämme on
liioilta vaistojen vallalta turvattua. Ja kun kesä on ohi ja kissat
siirtyvät kaupunkikotiin, ne eivät osoita mitään merkkejä haluta ulos.
Päinvastoin, uuninpankosta ja rapsutusvuoroista kyllä tapellaan mutta
kylmästä eteisestä pystytään mahdollisimman kaukana. Edelleen en ole koskaan
ostanut kissaa enkä niin tekisikään; annan kuitenkin mielelläni hyvän ja
leppoisan kodin kissalle joka muuten hylättäisiin, leikkautan heti ja toivon
etteivät kaikenmaailman idiootit antaisi leikkaamattomien kissojen rajoitta
lisääntyä 'toteuttaakseen vaistojaan'.
Jouni Vikman
Ottaen huomioon säikeen otsikon, niin kertoisitko, miten sait kisut
oppimaan avaimen käytön, vai onko teidän kerrostalossanne ovikoodi, jota
ne läpsivät pienillä tassuillaan? Taitavat olla aika ronskissa
kunnossakin, jos saavat kerrostalon porraskäytävien ovet auki noin vain.
;-)
Jouni
Kati M Laine
: Tervehdys
: Ottaen huomioon säikeen otsikon, niin kertoisitko, miten sait kisut
: oppimaan avaimen käytön, vai onko teidän kerrostalossanne ovikoodi, jota
: ne läpsivät pienillä tassuillaan? Taitavat olla aika ronskissa
: kunnossakin, jos saavat kerrostalon porraskäytävien ovet auki noin vain.
: ;-)
Tästä tuli mieleeni eräs "tapahtui tosielämässä" -kohtaus... Kissani
karkasi ovesta rappukäytävään (kerrostalon 1. kerros), niinkuin sillä
oli tapana, ja juoksi alakertaan. Jostain syystä ulko-ovi oli kiilattu
auki, ja kissa pinkaisi pihalle. Siellä se kuitenkin säikähti remuavia
lapsia, ja joutui paniikkiin. Se näki äitini parvekkeella, ja lähti
kiipeämään kohti (talossa on maan tasossa sillä kohtaa yleisen saunan
vilvoittelutila, eli paikalla ei ole tiiliseinää vaan puinen korkea
"aita").
Kissa pääsi kuin pääsikin parvekkeen korkeudelle, mutta parveke on
tietysti rakennettu kissatiiviiksi, ei pääse kissa ulos - eikä sisään
:)... Parvekkeen pitkällä sivulla on lasit, lyhyellä sivulla on
kanaverkkoa alhaalta ylös asti. Kun sisään ei päässyt, kissa kiipesi
kanaverkkoa pitkin aina vain ylemmäksi, ja lopulta seuraavalle
parvekkeelle!
Voitte kuvitella, millaiset ilmeet oli yläkerran vanhemmalla
pariskunnalla, kun menin soittamaan ovikelloa... "anteeksi, kissani on
teidän parvekkeella" :) :) :). Raahasin huutavan ja muutenkin
yhteistyöhaluttoman kissan ovesta rappukäytävään (hyvä ettei naapurin
tädiltä pudonnut leukaluu paikaltaan :), jolloin eteen tuli vielä yksi
ongelma - kissa väänsi itsensä sylistäni, muttei tietenkään tajunnut
lähteä alakertaan kohti oikeaa kämppää. Se katsoi nopeasti ympärilleen
(rappuhan näyttää täsmälleen samalta kaikissa kerroksissa), ja tunki
takaisin sisään! Ei siinä mitään, kissa uudestaan kainaloon, pyrähdys
alakertaan, ja kerralla sisään oikeasta ovesta...
Kissaraukka vietti loppupäivän sängyn alla. Mua piti vähän paikkailla,
kissan kantaminen väkisin on aika hankalaa... Sitä en tiedä, kuinka
niille yläkerran naapureille kävi, toivottavasti selvisivät
säikähdyksellä ja panikoivan kissan jättämällä karvamatolla :).
Emmi
> Kissa ei todellakaan turvaa ihmiseen, kun tulee oikea hätä.
Tuo on totta. Vaikka oma kissani on kiltti ja hellä luonteeltaan, niin
säikähtäessään se luottaa itseensä - ja _vain_ itseensä. Ei todellakaan
kannata yrittää ottaa sitä syliin ja silitellä tyyliin 'ei mitään hätää'...
nimim. 'kokemusta on'
Emmi
Emmi
> Ja tietäisitpä vaan kuinka "mukavia" jotkut koiranomistajat voivat olla
> kissan nähdessään.... Puskii ei ole ollenkaan tavaton reaktio,
> valitettavasti :-(.
Totta... Silloin kun ulkoilutin Saaraa kaupungissa valjaissa niin
valitettavasti sain todistaa samaa. Ohitettuamme koiraa ulkoiluttavan
miehen kadun toisella puolen satuin jostain syystä kääntymään ja katsomaan
taaksepäin - ja näin miehen kumartuneen koiran puoleen ja osoittavan meitä
koiralle usuttavasti.
Saara ei huomannut mitään mutta minä jäin tuijottamaan - mies ei oikein
saanut koiraparkaa ymmärtämään mistä nyt on kyse - ja huomattuaan että minä
seurasin tilannetta mies äkkiä vetäisi koiran mukanaan ja lähti.
Myös pysäköityjä autoja on yllättäen käynnistetty ohi maleksiessamme,
kaiketi siinä toivossa että kissa saa paniikkikohtauksen kovan äänen
kuullessaan. Saara ei onneksi säiky kovin helposti (mahtaako olla huono
kuulo - siltä välistä vaikuttaa..;)
Kunhan pysähdyimme molemmat tuijottamaan autossa istuvaa - jolle itselleen
alkoi tulla silminnähden levoton olo - ja meillähän ei ollut minnekään
kiire...
Emmi