pontikkaa..
Teemu Elo
Hannu Koskenvaara
>
> tietääkö kukaan ketään kotipontikka-mestaria...
Kukapa nyt sellaisia, mutta olen kyllä joskus opiskeluaikoina nähnyt
pontikkaa tehtävän yksinkertaisilla laitteilla.
Otetaan lämmitysastiaksi kannellinen polypropeeninen 10 l muoviämpäri
(n. 10 mk). Hankitaan sellainen halpa 1.5-2 kW:n tehoinen vedenkeitin
(99 mk). Otetaan keittimestä lämmitysvastus ja asennetaan se ämpärin
kylkeen tehtyyn reikään. Reiän koko käy ilmi vedenkeittimestä.
Sitten marssitaan putkiliikkeeseen ja ostetaan noin 100 mm 18 mm
kuparista vesijohtoputkea, 400 mm 42 mm:n putkea ja noin 2 m 6 mm:n
hehkutettua (taipuisaa) kupariputkea. Mitat ovat suunnilleen mittoja,
liikkeistä löytyy ylijäämäpaloja, joita saa halvalla. Kustantanee noin
50 mk. Etolasta ostetaan ämpärin lisäksi pari 42 mm:n putkeen sopivaa
kumitulppaa ja 5mm:n punaista kumiletkua (50 mk).
Paksun (42 mm) putken molempiin päihin tungetaan kumitulpat. Alempaan
tulppaan tehdään reikä, josta saa pujotettua 18 mm:n kupariputken ja
ylemmästä tulpasta laitetaan läpi noin 60 mm pitkä pätkä 6 mm:n putkea.
Tuloksen parantamiseksi putkesta voi täyttää noin 3/4 lasikuulilla.
Otetaan pari noin 100 mm * 100 laudanpalaa. Ne kannattaa muotoilla
ämpärin kannen reunan mukaan. Ne pultataan kannen molemmin puolin
vahvikkeeksi. Sitten porataan noin 30 mm:n päähän kannen reunasta puiden
ja kannen läpi reikä, johon kolonnissa olevan 18 mm:n kupariputken saa
tungettua tiiviisti. Tiivisteenä voi käyttää, mitä talosta löytyy.
Ilmastointiteippi on ihan kelvollista.
Sitten tehdään vielä jäähdytin. Se saadaan taivuttamalla jäljelle jäänyt
6 mm:n putki spiraaliksi kolonnin ympärille. Päihin jätetään vähän
suoraa osaa. Tyhjästä kanisterista leikataan osa yläosaa pois ja
tehdään pohjaan reikä. Jäähdytin laitetaan kanisteriin siten, että
yläputki tulee yläosan läpi (esim. korkin reiästä) ja alaputki pohjassa
olevasta reiästä. Alareikä tiivistetään esimerkiksi silikonilla tai
kuumaliimalla. Nyt kytketään kolonnin yläpään putki punaisella letkulla
jäähdyttimen yläpään putkeen.
Sitten vielä vähän sähköoppia. Vastus on sellaisenaan liian tehokas
tislaukseen. Siksi hankitaan elektroniikkaliikkeestä 10 A 600 V diodi
(10 mk), joka kytketään vastuksen kanssa sarjaan. Se alentaa tehon
puoleen. Kuumentamisvaiheen ajaksi diodi kannataa ohittaa kytkimellä,
jotta saadaan koko teho käyttöön. Taitavampi elektroniikkarakentelija
tekee portaattoman tehonsäätimen. Lampun tehonsäädintä voi käyttää, jos
se on mitoitettu riittävän suurelle teholle. Vastuksen teho löytyy
vedenlämmittimen tyyppikilvestä.
Tislaus vaatii jatkuvaa veden virtausta jäähdyttimeen. Sinne vedetään
letku hanasta tai muusta vesilähteestä. Veden virtaus voi olla aika
pientä. Talvisaikaan voi jäähdyttimeen laittaa muutaman minuutin välein
lunta.
Ämpäri pehmenee kuumetessaan, joten kolonni vaatii tukirakenteen. Sen
voi tehdä vaikka laudasta tai raudasta.
Sitten vielä rankki käymään (kannattaa varmaan laittaa ensiksi) ja
rankin ja laitteen valmistuttua päästään hommiin.
Ämpäriin laitetaan noin 7 litraa rankkia. Kytketään sähköt päälle ja
kuumennetaan täydellä teholla. Kun rankki alkaa kiehua, pienennetään
puolelle teholle, portaattomalla säädöllä senkin alle. Yleissääntö on,
että mitä pienempi teho ja hitaampi tislaus, sitä parempi lopputulos.
Rankin alettua kiehua laitetaan myös jäähdytysvesi virtaamaan. Jäähdytin
kannattaa muotoilla siten, että vesi valuu pois eri puolelta, kun
poistoputki tulee. Poistoputkesta tulee valmis aine.
Kuten varmaan havaitsitte, laitteisto on kaikilta osiltaan puutteellinen
ja vaarallinen viritys. Verkkosähkö ja märät olosuhteet ovat todella
tappava yhdistelmä, ellei tiedä mitä tekee. Laite kuumenee ja muovi
menettää lujuutensa. Kuuma rankki aiheuttaa palovammoja. Putkista ja
tiivisteistä saattaa liueta myrkyllisiä yhdisteitä lopputuotteeseen.
Laitteesta tuleva alkoholihöyry on erittäin räjähdysherkkää. Vaikka
kaikki onnistuisikin, niin alkoholi on nautittuna terveydelle
vaarallista. Pontikan tekeminen on myös rikollista. En siis kehoita
tekemään näin enkä vastaa seurauksista, jos joku tekee ja vahingoitaa
itseään, omaisuuttaan tai muita. Kerroin vain, miten olen nähnyt
joidenkin tekevän.
Olen myös maistanut yllä olevan kaltaisella laitteella tehtyä ainetta.
Yhdellä tislauksella tulee noin 50-60 % pitoisuus. Kun aineen puhdistaa
aktiivihiilellä, niin se on ihan hyvää. Pontikan maku on selvästi
havaittavissa, mutta ei häiritse ainakaan lantratussa juomassa.
Kahteen kertaan tislattu ja hiilellä puhdistettu juoma oli 80 %:sta ja
lähes valtion viinan veroista. Sikunan maku oli kyllä edelleen
havaittavissa, mutta mitättömän pieni.
Katsokaa myös:
http://www.ratol.fi/~kkarvone/Ponu.html
Hannu Koskenvaara
jussi
> (hurjia virityksiä:))
Olen joskus haastatellut "vanhan liiton" pontikkamestareita ja
jokaisella tuntuu olevan omaisensa käsitys ainoasta oikeasta
pontikkapannun mallista. Materiaalitiedusteluihin vastaus on
poikkeuksetta ruostumaton teräs. Myös käynti poliisilaitoksen
varastossa kertoi että monenlaisia käsityksiä aiheesta on.
Millainen on todistettavasti paras pannun malli?
Onko jossain linkkejä, piirustuksia, kuvia, laskentakaavoja tai
mittauksia laboratorioissa käytettävistä tislauslaitteista?
En toki itse aio moista konetta rakentaa, mutta olisi kiva
joskus "Esson baarissa" viisastella :)
--
Jussi
http://gamma.nic.fi/~jpjt/
ps. Erään Tamperelaisen bändin keikkajulisteessa oli Tuiran
Ponun mainos. Sponsoriko?
Hannu Koskenvaara
> Olen joskus haastatellut "vanhan liiton" pontikkamestareita ja
> jokaisella tuntuu olevan omaisensa käsitys ainoasta oikeasta
Olen myös huomannut, että kaikilla "alan miehillä" on omat niksinsä,
miten pontikka pitää tehdä. Suurin osa niistä on kuitenkin
kansanuskomuksia, joilla ei ole fysikaalista pohjaa.
> Millainen on todistettavasti paras pannun malli?
> Onko jossain linkkejä, piirustuksia, kuvia, laskentakaavoja tai
> mittauksia laboratorioissa käytettävistä tislauslaitteista?
Paras pannun muoto ja materiaali riippuu pannun käyttötarkoituksesta.
Jos tuottaa ainetta myyntiin ja omaa metallirakentelumahdollisuuksia,
paras materiaali on ruostumaton teräs. Se on kestävää, siedettävän
halpaa ja helposti hitsattavaa.
Pannun muodolla ei ole merkitystä, kun energiankulutukseen. Pallolla on
pienin pinta-ala tilavuuteen nähden jolloin se säästää energiaa.
Valmistusteknisesti se on kuitenkin vaikea ja energia muodostaa niin
pienen osan kustannuksista, ettei se kannata. Lieriö syntyy helposti
putken pätkästä ja levyistä. Yhtä lailla neste haihtuu millaisesta
astiasta tahansa.
Kolonnin mitoista ja laskukaavoista minä en osaa sanoa mitään. Kemian
opintoni kun rajoittuvat 3 opintoviikon peruskurssiin. Se on kuitenkin
se osa, jossa etanolin rikastuminen suurelta osin tapahtuu. Siksi se on
ratkaisevan tärkeä niin tuotantonopeuden kuin etanolipitoisuudenkin
optimoinnissa.
Suurempimittakaavaiseen (lue: viinatehdas) tuotantoon sopii
kolonnitislauslaitteisto, jonka kaavakuva löytyy sivulta:
http://www.ratol.fi/~kkarvone/Ponu.html
Sivulla on muutenkin hyviä vinkkejä tavallisesta pannusta ja muutenkin
aiheesta. Kannattaa ehdottomasti katsoa.
Jos aikoo tislailla vain omaksi ja kaveripiirinsä iloksi eikä omaa
hitsauslaitteita ja taitoa, niin on turha alkaa suunnitella
suurikapasiteettista teräspannua. Kuvailemani kaltaisella helposti ja
halvalla toteutettavissa olevalla laitteella, joka kiertää
kaveriporukassa, koko porukka pysyy tarvittaessa tukevassa jurrissa
helposti ja halvalla. Neljässä tunnissa valmistui puolitoista litraa 60
%:sta ainetta. Sitä paitsi suuri osa homman viehätyksestä on juuri
tislauksessa.
Bebekistä saa muuten 5 litran keittosäiliöllä olevan
laboratoriotislauslaitteen. http://www.bebek.fi ja sieltä
laboratoriotarvikkeet ja tuote 1803. Minulla ei ole laitteesta
kokemuksia, mutta se näyttää komealta näyteikkunassa. :) Pari
pienempääkin listoilla näkyy olevan.
Hannu Koskenvaara