Rotukoirat sairaita - otteita lehdista (pitka)
Kari Tikkanen
======================================
Otteita lehdista.
Nama luettuaan tuskin moni enaa kyselee onko rotukoirat terveita
vai sairaita. Scandimerkkienpuutetta valitan samaten sita, etten uskalla
saannosten vuoksi (?) kopsata artikkeleita kokonaan.
KOIRAMME-lehti 9/1997, s.39: "Aito Vaarentamaton kangal",J.A.U.Yrjola.
"Koiranayttelyt ovat saaneet koiranjalostuksessa liian suuren painoarvon.
Nayttelyt ohjaavat rotukoirien jalostusta yksipuolisesti ja monissa
tapauksissa vaaraan suuntaan. Rotukoiriin pyritaan ymppaamaan ominai-
suuksia, jotka eivat rotuun kuulu ja vaheksytaan, jopa syrjitaan
todellista rodun aitoutta."
KOIRAMME-lehti 11/97, s.53, Tapio Eerolan palsta 'Taalla vartioin mina'
"Noin vuosi sitten Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta
teki historiallisen ja sensaatiomaisen paatoksen: kaksi suomalais-
kasvattajaa sai luvan risteyttaa keskenaan rinnakkaisrodut pinseri ja
snautseri."
..
"Samaan aikaan kun kansallisvaltiot syntyivat, itsenaistyivat ja vakiin-
tuivat etenkin Euroopassa, koirarotujen geenipoolit suljettiin.
Vieraita rotuja (naapurikansoja) vieroksuttiin politiikassa, vierasta
rotua kavahdettiin koirajalostuksessa.
Jo varsin varhaisessa vaiheessa koiranjalostajat ymmarsivat, etta
jalostusmenetelmana sisasiitos on problemaattinen. Jatkuva sisasiitos
johtaa nopeasti sisasiitosdepressioon, elinvoiman ja vastustuskyvyn
heikkenemiseen seka perinnollisiin sairauksiin. Sisasiitosta lievempana
jalostusmenetelmana linjasiitos tuli vallitsevaksi toisen maailmansodan
jalkeen. Talla menetelmalla on parjatty nykypaiviin saakka, mutta ei
parjata enaa. Linjasiitoksella on nyt paasty samaan kuin mihin sisa-
siitoksella olisi paadytty jo nopeammin: kunkin koirarodun yksilot
ovat kaikki geneettisessa mielessa lahisukulaisia. Geneettinen vaih-
telu rotujen sisalla on supistunut vahaiseksi kun kaikkien sukutaulujen
perariveilla seisovat samat, usein sisasiitoksella luodut rodun
supertaatot ja -maammot.
Koiranjalostuksen menetelmat ovat kulkeneet rataa alueelliset koira-
kannat-risteytys-sisasiitos-puhtaat rodut-suljetut geenipoolit-linja-
siitos. Tama ketju on poljettu lapi parissasadassa vuodessa. Geneetikkojen
mukaan ei mene toista 200 vuotta kun runsastuvat perinnolliset viat
ja sairaudet jo tuhoavat koirarodut. On aika takoa ketjuun uusi
jalostuslenkki, jolla umpikuja valtetaan ja tunnelin paahan saadaan
taas valo.
On pakko ottaa risteytys jalostusmenetelmana taas kayttoon. On haettava
jokaiseen rotuun ensisijaisesti harvalukuisiin, geneettista vaihtelua
toisten rotujen kautta. Nain saadaan rotuihin perinnollista vaihtelua
ja uutta elinvoimaa. Nain voidaan pian alkavalla uudella vuosisadalla
saavuttaa takaisin koiriemme geneettinen terveys, jonka paattyvalla
vuosisadalla olemme osin tarvelleet."
..
"Viime joulukuun Koiramme lehdessa Yrjola ehdotti sukulaisrotujen
risteyttamista keskenaan geneettisen veihtelun turvaamiseksi."
(Yrjola on Kennelliiton ex-puheenjohtaja. Tapio Eerola on Koiramme-
lehden paatoimittaja.)
..
"Ajatus koirarotujen sekoittamisesta keskenaan vaikkakin hallitusti
ja suunnitellusti, herattaa koiraharrastajissa rajua vastustusta.
Koiramaailman konservatiivit ovat ehattaneet jo Yrjolan kirjoitusta
tuomitsemaan."
..
"Silti ajatusta uusista jalostusmenetelmista on syyta ja pakkokin
kehitella. Jos mitaan ei tehda, koiranpentujen ostajat ratkaisevat
tulevaisuudessa puhdasrotuisten koirien kohtalon: he aanestavat
lompakollaan, mieltavat puhdasrotuiset koirat sairaiksi ja ostavat
sekarotuisia pentuja."
..
KOIRAMME 4/1997,
s.24: dysplasia ymparistotekijoiden voimakkaasti provosoima.
s.38: v.1995 Bernhardilaisista 86.5%:lla oli dysplasia
Kultaisilla noutajilla 33.6%:lla -"-
Lyhytkarvaisilla colliella 1.9%:lla -"-
(yleisonosaston kirjoituksen mukaan)
KOIRAMME 5/1997, s.13 oli uutinen
"Schafereilla vahemman lonkkavikaa kuin USA:ssa"
"Amerikkalaisessa Dog World-lehdessa kerrottiin helmikuussa USAn
saksanpaimenkoirista. Jutussa kaytiin lapi myos rodun terveystilan-
netta. Vuosina 1972-80 syntyneilla saksanpaimenkoirilla lonkkadysp-
lasian prosentti oli ollut 20,7. Vuosina 1991 ja -92 syntyneista
lonkkavikaisia oli enaa 16,8 prosenttia. Koirat olivat reilussa 10
vuodessa tulleet terveemmiksi.
16,8 % tuntuu melko pienelta lukemalta. Vertailun vuoksi, Suomen
viimeisin dysplasialukema saksanpaimenkoirilla oli 54,6 %.
Tama artikkeli nostatti minulla hiukset pystyyn. Kirjoittaja epailee,
etta 1/6 lonkkavikaisia on EPANORMAALIN PIENI OSUUS. 'Normaalimpi' kait
olisi kirjoittajan mielesta, etta puolet sakukoirista olisi ollut
viallisia ?!?!
KOIRAMME 5/1997, s.59, Tapio Eerolan, palstalla 'Taalla vartioin mina'
"Ehei, nain yksinkertaisilla saannoilla mediapelia ei todellakaan pelata.
Rotukoirat terveys- ja luonneongelmineen ovat paatyneet yleisen huomion
kohteeksi siksi, etta ongelmia todella esiintyy. Koiranomistajien
syvista riveista kummunnut tyytymattomyys koirat julkisuuden valo-
kiilaan on vienyt."
Eraan tyytymattoman aani kuului jo yleisonosastolla:
KOIRAMME 1-2/1997, s.32, Jaana Reijonaho,HKI, kirjoittaa:
"Tuottavatko kasvattajat jalostusmateriaali vai kasvattavatko he koiria?"
"Jokaiselle pennunostajalla on unelma: han haluaa kauniin, mutta ennen-
kaikkea terveen ja hyvaluontoisen pennun, joka on saanut kasvaa hyvissa
olosuhteissa, hyvamaineisella kasvattajalla."..."Valitettavasti naiden
tunnettujen kasvattajien joukossa on ihmisia, joiden kennelolosuhteet
ja jalostuskriteerit ovat vahintaankin kyseenalaiset."..
"Koiran tylsan paivan ainoa valopilkku voi olla lyhyt oleskelu pienessa
juoksutarhassa. Miten tallaisessa ymparistossa voi kasvaa hyvia perhe-
koiria ?"
"Koiran luonnetta arvioitaessa vaikuttavat ainakin perima ja ymparisto-
tekijat. Valitettavasti monet kasvattajat sortuvat kayttamaan kallista
tuontiurostaan - tai narttuaan vaikka se olisi hermostunut, neuroottinen
tai jopa aggressiivinen."
"Kumpi on tarkeampaa: jalostusmateriaalin tuottaminen, joista nousee
esiin huippuja vai luonteeltaan tasapainoisten ja terveiden koirien
kasvatus?".."Pennun ostajat - me kuluttajat - haluamme tervepaisia
koiria emmeka 'jalostusmateriaalia'."
KOIRAMME 9/1997, s.11, "Kuuron koiran elama on hankalaa", Suvi Pohjola-
Stenroosin artikkeli
"Tiettyihin koirarotuihin kytkeytyy muita rotuja suurempi kuuroutumisen
riski. Naita rotuja ovat dalmatialainen, bullterrieri ja englannin-
setteri. Kuurouden prevalenssi on suurin dalmatian koirissa, joissa
noin 8 % on molemminpuolisesti kuuroja ja 21 % toispuolisesti kuuroja."
KOIRAMME 10/96, s.39,
"Englanninbulldogin rakenne luokitellaan ns. kondrodystrofiseksi eli
perinnollisten mutaatioiden kautta epaterveesti muovautuneeksi."
(Sitten seuraa sairauksien pitka lista.)
KOIRAMME 3/1996, s.2 'PAAKIRJOITUS'
"Koiramaailmassa moni on sita mielta, etta koiranayttelyt ovat jossain
maarin vieraantuneet alkuperaisesta ideastaan. Kysytaan toimivatko
nayttelyt enaa jalostus- ja jalkelaistarkastuksina ? Saako koiranomistaja
asiantuntijan arvion omasta koirastaan ? Palvelevatko nayttelyt koiran-
jalostuksen kokonaisuutta, vai ovatko ne kasvaneet kaenpojiksi, joiden
pohjattomaan nalkaan on syotettava koirien terveys ja hyva luonne ?"
"Euroopan Neuvosto kaytti oman puheenvuoronsa asiasta ja nosti julkisuuteen
koirien terveysongelmat.".."Puhdasrotuisten koirien terveydentila on
yleinen puheenaihe."
SAVON SANOMAT, Sunnuntaisuomalainen, su 13.9.1998, s.33-34
Paivi Kapiainen: 'RAAKATTY RAKKAUDELLA'
"Sairaasta rotukoirasta on tullut arkielamaa suomalaisissa perheissa." ..
"RODUNJALOSTUKSEN haitoista on puhuttu teoriassa jo vuosikymmenia.
Kaytantoon kauniit puheet kiertavat kuitenkin hitaasti: Suomesta ei loydy
enaa rotua, jossa ei olisi jotakin vikaa.
Vahaisin syy tilanteeseen ei ole kasvattajien keskinainen kateus ja
kilpailu. Toisen kasvattajan tervetta koiraa ei voi kayttaa jalostuksessa,
koska koira ei ole oma."
...
"Nayttelyvoittajaa kaytetaan ahkerasti jalostuksessa, jolloin samat geenit
tulevat vaistamatta vastaan sukupolvien saatossa."
..
"SAIRAIKSI tai elinkelvottomiksi jalostettujen rotujen listaamista
valttavat niin elainlaakarit, jalostajat kuin Suomen Kennelliiton jalostus-
konsultitkin. Mustiin listoihin ei uskota, eika niita edes uskallettaisi
tehda. Se, joka tuntee rotukoirafanaatikkoja, ymmartaa yskan: nama ovat
usein arhakampaa vakea kuin kasvattinsa.
Muun muassa eras lyttakuonoisten, pienisilmaisten ja kurttunahkaisten
rotujen hyvinvoinnista huolensa julki lausunut elainlaakari on saanut
tappouhkauksia, havaistyskirjeista puhumattakaan.
Kaikki kasvattajat eivat suinkaan ole yhta agressiivisia, mutta he
jaavat huutoaanestyksessa toiseksi. Kysymys on bisneksesta, silla pentu-
tehtailussa pyorii vuosittain yli 80 miljoonaa markkaa."
..
"Kuinka moni esimerkiksi tietaa, etta tv:n koiranruokamainoksista tuttu
vitivalkoinen lansiylamaan terrieri (westie) on rotu, josta loytyy
erittain vakavia tauteja ? Iloinen pikku vesseli voi itse vain haaveilla
rasvaisista makkaroista tai valmisruoista allergioitten ja iho-ongelmien
vuoksi. Moni westie pysyy elossa vain erikoisruokavaliota noudattamalla."
..
"Koiria jalostetaan vauvan mittasuhteisiin ehka alitajuisesti. Hoivaaamis-
viettimme syttyy, kun naemme lemmikin, jolla on iso kallo, lyhyet jalat,
lyhyt nena ja lyhyt alaleuka.
Mita enemman tietoa rotukoirien perinnollisista sairauksista tulee,
sita enemman katse kaantyy meihin elainrakkaisiin ihmisiin. Meihin, jotka
haluamme rotukoiran ja tuemme nain huomaamattamme raskaan sarjan elain-
raakkaysta."
"VAIVOJA JOKA LAHTOON", Paivi Kapiainen (s.34)
"Kiinanpalatsikoiran, shi tzun, tiibetinterrierin ja bostoninterrierin
suuret pullistuneet silmat pullahtelevat ulos paastaa. Suurisilmaisen
koiran luomet eivat ylety kostuttamaan silmaa kokonaan, joten silma
saattaa kuivua ja tulehtua."
..(luetellaan koirarotuja ja sairauksia jne..)
"Kuuroudesta ja silmavioista karsivat mm. skotlanninpaimenkoirat eli
kansan parissa "lassiena" tunnetun rodun edustajat.
Ongelmiin ovat puuttuneet jo vakuutusyhtiotkin.
Vakuutusyhtio Pohjola ei korvaa ranskan- ja englanninbulldoggin,
bostoninterrierin ja chicuahuan keisarinleikkauksia. Nain siksi, etta
keisarinleikkaus on naille roduille pikemminkin saanto kuin poikkeus.
Vaivojen yleisyyden takia kalleimpaan vakuutusluokkaan yhtio on kir-
jannut myos berninpaimenkoirat, bokserit, bullmastiffit, chow chow't,
dobermannit, englanninbulldoggit, leonberginkoiran, rottweilerit ja
suursnautserit."
--------------------------------------------------------------------
Kari Tikkanen ! . . -#- ! b ! begin
FIN-90550 OULU ! ! ! I = / f(x)dx ! s:=s+Eq(i);
FINLAND ! . . Vega ! a ! end
--------------------------------------------------------------------
http://www.student.oulu.fi/~ktikkane
Martti Paalanen
wrote:
>KOIRANJALOSTUS - SAIRASTA JALOSTUSTA ?
>======================================
[clips...]
Asiahan ei tietysti varsinaisesti kuulu minulle kun en ole kasvattaja.
Kuitenkin sen verran kuin muillekin koiranomistajille joten tässä
lisää vettä jo jokin aika sitten hyvin pyörineeseen myllyyn.
Olen sekä samaa että eri mieltä Tikkasen ja hänen lähteidensä kanssa.
Koirarodun jalostaminen menestymään hyvin näyttelyssä on minunkin
mielestäni kornia puuhaa. Näyttelykriteerithän eivät perustu mihinkään
todelliseen ja ainoa mitä koiralta edellytetään on kyky juosta ympyrää
ja näyttää kauniilta (tuomarin silmissä). Näin on rotu toisensa
jälkeen jalostettu tyhjiksi kuoriksi joilla ei tee hevon p:tä niiden
alkuperäisessä tai aiotussa käyttötarkoituksessa, mikäli sellainen on
joskus ollut. Ellei ole, tilanne on rodun kannalta tod.näk. vielä
pahempi, koska silloin se on luotu "seurakoiraksi" useimmiten
vääristämällä ja liioittelemalla jotain puhtaasti ulkonäöllistä
ominaisuutta.
Mitä varten sitten pitää olla rotukoiria? Totuuden nimessä ei nykyistä
rotumäärää tarvitakaan mihinkään, kymmenesosakin riittäisi.
Tarpeeseenhan nykyinen rotumäärä ei mitenkään perustu, syyt ovat
muualla ja kieltämättä aiheuttavat pienten rotujen kohdalla
geenipohjan kapeutta. Kuitenkin rotu tai rodunomaisuus antaa viitteitä
koiran (ja sen jälkeläisten!) odotettavissa olevista ominaisuuksista.
Jos joku saisi chihuahuan ja tanskandoggin jälkeläisen risteytymään
afgaaninvinttikoiran ja karjalankarhukoiran jälkeläisen kanssa niin
pirukaan ei tietäisi mitä sieltä tulee (sorry k.o. rotujen omistajat -
tämä oli vain esimerkki).
Onko sekarotuinen sitten vastaus rotukoirien ongelmiin? Minusta ei
ole, ainakaan siinä triviaalissa muodossa kuin asia yleensä esitetään.
Ei ole olemassa sellaista rotua kuin "sekarotuinen" mikä tarkoittaa,
että useimmat sekarotuiset ovat suoraan johdettavissa 2-4 rotuun parin
sukupolven aikana. Geneettiset ongelmat tulevat mukana, eivät ehkä
ilmene yksilössä itsessään (on ehkä hiukan todennäköisemmin
heterotsygootti jonkin resessiivisen letaaligeenin osalta) mutta
periytyvät ihan samalla tavalla kuin puhdasrotuisillakin.
Perinteisestihän sekarotuiset ovat aina olleet "terveitä" kunnes
kaatuvat "suorilta jaloilta" kuten entinen isäntä. Kuitenkin totuus
on, ettei terveystutkimuksen jättäminen tekemättä ole sama asia kuin
terveys. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tutkimuksia ei vaivauduta
tekemään.
Ratkaisu ei siis ole sekoituksien jatkuva tuottaminen samoista
muutamasta rodusta, koska silloin vain kerätään niiden rotujen
ongelmat. Jos nyt tätä lähdetään väistämään sillä, että jalostetaan
johdonmukaisesti täysin sekarotuisia koiria, päädytään jompaankumpaan
kahdesta lopputuloksesta, joko luodaan uusi "rotu" mikäli
jalostuksella pyritään johonkin päämäärään, tai ellei pyritä,
palautetaan kohdepopulaatio (mikäli se enää on varsinaisesti
mahdollista) siihen tilaan missä koira oli luolaihmisen aikaan, eli
yksinkertaisesti eläinlajiksi "koira" ilman erottavia piirteitä. Mihin
tällainen geneerinen koira sitten nyky-yhteiskunnassa sopii, lienee
ns. hyvä kysymys.
Entisenä, nykyisenä ja tulevana palveluskoiran omistajana ja PK-lajien
harrastajana näen asian kiteytettynä näin:
Itselleni käsite "rotu" on melkein yksi ja hailee. Koira on yksilö, ja
mikäli siinä on toivotut (funktionaaliset!) ominaisuudet, se saa olla
lähes mitä rotua tahansa, tai sekarotuinen.
Sisä- ja linjasiitoksen haitat tiedetään eikä sitä muuta miksikään
näyttelykasvattajien väistämiskäyttäytyminen tai siirtyminen
aktiiviseen puolustukseen ongelmista puhuttaessa.
Johdonmukaisena jalostusperiaatteena validein on jotakuinkin sellainen
mitä harjoittaa esim DSV (Deutsche Schäferhund Verein - en kylläkään
omista sakemanneja). Eli tulokset puhukoon puolestaan; vain
käyttötuloksen saaneiden vanhempien pennut rekisteröidään. Jos
koirasta ei ole mihinkään, älköön se jatkako sukuaankaan. Tämän
lähemmäksi luonnollista evoluutiota ei sivistyneessä yhteiskunnassa
päästäne.
Jalostuksen kriteeriksi siis toiminnalliset ominaisuudet eikä minkään
tanttakerhon kahvikuppien yli sovitut sievistelyt tai muut
vääristymät. Tätä periaatetta noudattavatkin asiansa tuntevat
käyttökoirien jalostajat, mikä on monen rodun kohdalla johtanut
näyttely- ja käyttölinjojen erkanemiseen. Minä näen näyttelylinjat
tyhjänpäiväisinä ja potentiaalisesti rodun tulevaisuutta uhkaavina
koska juuri niihin tiivistyvät perinnölliset ongelmat, joihin sitten
aikanaan joudutaan puuttumaan ulkoapäin, kun sisältäpäin ei niitä
voida myöntää.
Näyttelyintoilijat voisivat mielestäni mennä itseensä ja tarkastella
vaikka vain esim. Koiramme-lehdessä aina silloin tällöin julkaistavia
näyttelyvoittajien tilannekuvia. Mikä tuntuu olevan pääasia - koira
vai se, että ykkösiin pyntätty voittaja pääsee korottamaan sosiaalista
statustaan tuulettamalla myllynkiven kokoista rusettia?
Fleimatkaa jos tuli asiavirheitä. Mielipiteisiini pidätän kuitenkin
oikeuden.
-Martti
--
Martti Paalanen | remove * from e-mail address to reply
ICL Edacom R&D | mar...@edacom.icl.*fi
Helsinki Finland |
Dunkel
Kari Tikkanen wrote:
> Otteita lehdista.
> Nama luettuaan tuskin moni enaa kyselee onko rotukoirat terveita
> vai sairaita. Scandimerkkienpuutetta valitan samaten sita, etten uskalla
> saannosten vuoksi (?) kopsata artikkeleita kokonaan.
Mielestäni ei rotukoirien terveyttä voi kyseenalaistaa ennen kuin selvitetään
mikä on ei-rotukoirien terveydentila.
Suomen kennelliitto ry. on nimensä mukaan oman yhdistyksensä kasvattajien
asialla (ei siis yksittäisen koiranomistajan tai muiden kuin oman yhdistyksen
rotujen kasvattajien asialla) mutta on nostettava hattua yhdistykselle kun
sentään pitää edes jonkinlaista kirjaa rekisteröimiensä koirien
terveydentilasta. Tekeekö esim. monirotuisten yhdistys vastaavaa?
Se mitä en ymmärrä on miksei näitä tietoja hyödynnetä huonojen ominaisuuksien
poiskarsimiseksi? Miksi ei paneuduta pitkäjännitteiseen jalostustyöhön tai edes
jotenkin sponssata sitä?
Paul Dunkel
---
JK.
Sen verran on kommentoitava noita lehtileikkeitä, että osittain kyseessä oli
kyllä uskomatonta paskaa. Ei voi muuta kuin ihmetellä miten isot miehet
kehtaavat puhua jalostuksesta ja kasvatuksesta lukematta itse ainuttakaan
kirjaa. Pahinta on se, että joku saattaa uskoa moisia kommentteja kuten
"Nayttelyvoittajaa kaytetaan ahkerasti jalostuksessa, jolloin samat geenit
tulevat vaistamatta vastaan sukupolvien saatossa."
" Jo varsin varhaisessa vaiheessa koiranjalostajat ymmarsivat, etta
jalostusmenetelmana sisasiitos on problemaattinen. Jatkuva sisasiitos
johtaa nopeasti sisasiitosdepressioon, elinvoiman ja vastustuskyvyn
heikkenemiseen seka perinnollisiin sairauksiin. Sisasiitosta lievempana.. bla
bla blaa"
Kirsi Päykkönen
>Ei ole olemassa sellaista rotua kuin "sekarotuinen" mikä tarkoittaa,
>että useimmat sekarotuiset ovat suoraan johdettavissa 2-4 rotuun parin
olleet "terveitä" kunnes
>kaatuvat "suorilta jaloilta" kuten entinen isäntä. Kuitenkin totuus
>on, ettei terveystutkimuksen jättäminen tekemättä ole sama asia kuin
>terveys.
>
sekarotuiseni: "täysin terve koira", kunnes vein sen lonkkakuviin ja kappas:
toinen puoli olikin E (=hyvin huono). Lisäksi se on allerginen lukuisille
ruoka-aineille, anaalirauhaset tahtovat tukkeutua jne. Silmiä, kyynärniveliä
ym. en ole tutkituttanut, ties mitä niistä vielä löytyisi ;-) Koira on tällä
hetkellä kolmevuotias, eikä siitä päällepäin huomaa mitään vikaa - se ei
silti tarkoita sitä, että se olisi sen terveempi kuin rekisteröity
esi-isänsä.
Kaikkein eniten minua inhottaa se, että monet toitottavat tuota
rotukoirat-sairaita-sekarotuiset-terveitä- virttä, ja sitten jotkut tekevät
johtopäätöksen, ettei sekarotuisia tarvitse edes rokottaa, _kun ne ovat niin
terveitä_...
--
Kirsi
http://personal.inet.fi/koti/piskit/
xr...@hotmail.com
Markku Kalima
>
> KOIRANJALOSTUS - SAIRASTA JALOSTUSTA ?
> ======================================
> Otteita lehdista.
> Nama luettuaan tuskin moni enaa kyselee onko rotukoirat terveita
> vai sairaita.
Ja tämän vastineen luettuaan tuskin moni kyselee onko tuo teksti
hölynpölyä vai asiaa. Tekstissä on esitetty monta lehtiartikkelia
jutuistaan irrallisina ja hyvin provosoivasti asetettuina tukemaan tämän
tekstin tarkoitusperiä. Kooste on hyvin lähellä Johan af grann-tasoa.
Tämä kooste antaa ymmärtää, että näiden 'todisteiden' valossa on
osoitettu, että rodunjalostus on hyvin haitallista rodun yksilöiden
terveydelle ja että rotukoira on selvästi sairaampi kuin sekarotuinen.
Kyseessä on kuitenkin muutaman ihmisen mielipiteet, eikä mitään asiaa
ole osoitettu paikkansapitäviksi.
Missään ei ole verrattu rotukoiria sekarotuisiin. Puhutaan kyllä rotujen
sekoittamisen puolesta, mutta ei esitetä mitään arveluja sekarotuisten
sairauksista. Epäilenpä, ettei niistä tiedetä juuri mitään.
Toivoisin hieman kriittisyyttä, asioihin joita esitetään totuutena.
Onhan tekstissä toki muutama hyväkin asia, mielipide. Se tuomitsee
koira- näyttelyt ja ulkonäkökeskeisen rodunjalostuksen. Samoin se
kritisoi pentutehtailua vastaan. Kummatkin ovat mielestäni hyviä ja
kannatettavia ajatuksia, mutta eivät muutamat väärinkäytöt näillä
osa-alueilla mitenkään osoita, ettei koiranjalostuksen seurauksena
tulisi myös hyviä ja tervepäisiä koiria tai ettei rotukoirien jalostusta
kannattaisi jatkaa.
Lopuksi muutama kommentti:
> Geneettinen vaih-
> telu rotujen sisalla on supistunut vahaiseksi kun kaikkien sukutaulujen
> perariveilla seisovat samat, usein sisasiitoksella luodut rodun
> supertaatot ja -maammot.
Aika härski yleistys ilman mitään todisteita asiasta.
> Geneetikkojen
> mukaan ei mene toista 200 vuotta kun runsastuvat perinnolliset viat
> ja sairaudet jo tuhoavat koirarodut.
Keiden geneetikkojen?
Onko kyseessä heidä mutunsa vai tutkimuksensa?
> (Yrjola on Kennelliiton ex-puheenjohtaja. Tapio Eerola on Koiramme-
> lehden paatoimittaja.)
Täsät viittaus Af Graniin. Missä ovat nimettyjen tutkijoiden
mielipiteet?
> ..
> "Ajatus koirarotujen sekoittamisesta keskenaan vaikkakin hallitusti
> ja suunnitellusti,
Eikö tämä juuri olisi jalostusta - hallitusti ja suunnitellusti.
> Jos mitaan ei tehda, koiranpentujen ostajat ratkaisevat
> tulevaisuudessa puhdasrotuisten koirien kohtalon: he aanestavat
> lompakollaan, mieltavat puhdasrotuiset koirat sairaiksi ja ostavat
> sekarotuisia pentuja."
Olisikohan kyseessa hihasta revitty arvaus vailla minkäänlaista
tutkimusta?
> KOIRAMME 4/1997,
> s.24: dysplasia ymparistotekijoiden voimakkaasti provosoima.
> s.38: v.1995 Bernhardilaisista 86.5%:lla oli dysplasia
> Kultaisilla noutajilla 33.6%:lla -"-
> Lyhytkarvaisilla colliella 1.9%:lla -"-
> (yleisonosaston kirjoituksen mukaan)
Paljonko on sekarotuisilla?
Miten dysplasia korreloi jalostuksen kanssa?
> KOIRAMME 5/1997, s.13 oli uutinen
> "Schafereilla vahemman lonkkavikaa kuin USA:ssa"
> "Amerikkalaisessa Dog World-lehdessa kerrottiin helmikuussa USAn
> saksanpaimenkoirista. Jutussa kaytiin lapi myos rodun terveystilan-
> netta. Vuosina 1972-80 syntyneilla saksanpaimenkoirilla lonkkadysp-
> lasian prosentti oli ollut 20,7. Vuosina 1991 ja -92 syntyneista
> lonkkavikaisia oli enaa 16,8 prosenttia. Koirat olivat reilussa 10
> vuodessa tulleet terveemmiksi.
> 16,8 % tuntuu melko pienelta lukemalta. Vertailun vuoksi, Suomen
> viimeisin dysplasialukema saksanpaimenkoirilla oli 54,6 %.
> Tama artikkeli nostatti minulla hiukset pystyyn. Kirjoittaja epailee,
> etta 1/6 lonkkavikaisia on EPANORMAALIN PIENI OSUUS. 'Normaalimpi' kait
> olisi kirjoittajan mielesta, etta puolet sakukoirista olisi ollut
> viallisia ?!?!
Etkö usko, vaikka omin silmin luet?
Nyt ehkä ymmärrät myös minua. Artikkelin epätieteellisyys yhdistettynä
sen yritykseen osoittaa jotakin nostaa minun karvani pystyyn...
> "Kumpi on tarkeampaa: jalostusmateriaalin tuottaminen, joista nousee
> esiin huippuja vai luonteeltaan tasapainoisten ja terveiden koirien
> kasvatus?".."Pennun ostajat - me kuluttajat - haluamme tervepaisia
> koiria emmeka 'jalostusmateriaalia'."
Tai sitten me haluamme, halpoja, komeita ja muodinmukaisia koiria, joita
voi ylpeänä naapurille esitellä. Ei tusinapennuille ole 'tuotantoa'
ilman kysyntää.
> KOIRAMME 9/1997, s.11, "Kuuron koiran elama on hankalaa", Suvi Pohjola-
> Stenroosin artikkeli
> "Tiettyihin koirarotuihin kytkeytyy muita rotuja suurempi kuuroutumisen
> riski. Naita rotuja ovat dalmatialainen, bullterrieri ja englannin-
> setteri. Kuurouden prevalenssi on suurin dalmatian koirissa, joissa
> noin 8 % on molemminpuolisesti kuuroja ja 21 % toispuolisesti kuuroja."
Kuinka paljon sekarotuisista on kuuroja?
> "Euroopan Neuvosto kaytti oman puheenvuoronsa asiasta ja nosti julkisuuteen
> koirien terveysongelmat.".."Puhdasrotuisten koirien terveydentila on
> yleinen puheenaihe."
Entäpä sekarotuisten terveydentila - tutkiiko kukaan? Missä ovat sitä
koskevat lehtiartikkelisi? Vai ovatko ne niin terveitä, että asiasta ei
kannata kirjoittaa?
>
> "Sairaasta rotukoirasta on tullut arkielamaa suomalaisissa perheissa." ..
> "RODUNJALOSTUKSEN haitoista on puhuttu teoriassa jo vuosikymmenia.
> Kaytantoon kauniit puheet kiertavat kuitenkin hitaasti: Suomesta ei loydy
> enaa rotua, jossa ei olisi jotakin vikaa.
Eipä taida löytyä luonnostakaan yhtään eläintä, joissa ei olisi jotakin
vikaa. Jos on edes hieman perehtynyt darwinistiseen ajattelutapaan,
ymmärtää, että mutaatiot ja viat ovat yksi luonnon keino toteuttaa
valintaansa.
> Muun muassa eras lyttakuonoisten, pienisilmaisten ja kurttunahkaisten
> rotujen hyvinvoinnista huolensa julki lausunut elainlaakari on saanut
> tappouhkauksia, havaistyskirjeista puhumattakaan.
Kenestähän lääkäristä mahtaa olla kyse?
> Ongelmiin ovat puuttuneet jo vakuutusyhtiotkin.
Kuinka moni vakuuttaa sekarotuisen koiran?
t. Markku
Mia
Otetaanpa hieman toisenlainen katsontakanta aiheeseen rodunjalostus.
Ajatellaan tilannetta luonnossa, esimerkiksi susipopulaatiossa.
Susien kanta Suomessa on käsitykseni mukaan pienempi kuin monen koirarodun.
Eli geenipooli on pienempi. Tämä johtaa pakostakin välillä sisäsiitokseen,
mutta toisaalta välillä saadaan kantaan uutta verta itänaapurista. Luonto
karsii kelvottomat yksilöt "rodunjalostuksesta" pois, vain terveimmät ja
älykkäimmät eläimet jatkavat sukua. Vaikka tapahtuukin satunnaista
sisäsiitosta, ei kanta silti ole degeneroitunut. Susia on ollut olemassa jo
kauan ja tulee olemaankin, jos ympäristötekijät sallivat.
Eikö susien "jalostus" kuullosta paljon koirien jalostukselta? Koirien
ollessa kyseessä tulee ihmisen hoitaa luonnon osa eli karsia kelvottomat
yksilöt. Tässä on jalostuksen ongelma, kaikki eivät tiedä tai eivät välitä
perinnöllisistä sairauksista, jolloin ne pääsevät yleistymään rodussa.
Eli jalostuskeinona satunnaisesti toistuva sisäsiitos tai linjasiitos ei
automaattisesti johda rodun rappioon. Kasvattajan täytyy olla rehellinen
itselleen ja toisille kasvattajille ja myöntää jalostustyössään ilmenevät
ongelmat.
Sisäsiitos saattaa olla jopa ratkaisu vaikean perinnöllisen sairauden
voittamiseen rodussa. Sisäsiitoksella voidaan geenit fiksoida tietyn
fenotyypin saavuttamiseksi, jolloin muita tähän ominaisuuteen vaikuttavia
geenejä (tässä tapauksessa varsinkaan niitä "sairaita" geenejä) ei kannassa
enää ole.
Myönnän, että sisäsiitos ei ole "valmiilla" rodulla kannattavaa. Riskinä on
aina, että kantaan leviää epätoivottuja piirteitä ja jos koko rodunkanta on
vain yhdessä linjassa, tulee ongelmia niistä eroon pääsemisessä. Pienelle
(vähälukuiselle) rodulle tärkeintä onkin geenipoolin laajana pitäminen.
Järkevin tapa olisi käyttää satunnaista, lievempää sisäsiitosta esimerkiksi
serkusparituksia. Tällä tavoin päästään tavoitteeseen (joka on tietenkin
terveen, rodunmukaisen ja yhtenäisen kannan muodostaminen), mutta vältetään
liian usein esiintulevat sairaudet ja muut ongelmat.
Lopuksi, ottakaa huomioon, että täysin tervettä eläinlajia ei maapallollamme
ole! Koskaan ei tulla saavuttamaan täysin ilman perinnöllisiä vikoja olevaa
koirarotua. Kun yhdestä viasta päästään tulee uusi mutaatio ja homma alkaa
alusta. EN tällä tarkoita, että viis terveystarkastuksista ja tavoitteista.
Toivon vain, että kasvattajat pitävät jalat maassa ja käyttävät
maalaisjärkeä terveemmän koiran saavuttamiseksi.
Suositeltavaa lukemista: Genetics for dog breeders, Roy Robinson 1982
(toinen painos 1990)
Tämä löytyy ainakin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan
kirjastosta.
terveisin,
Mia Johnsson
cant...@kolumbus.fi
http://www.kolumbus.fi/cantabile
Ps. Kun puhun "valmiista" rodusta, tarkoitan rotua, jonka kannassa ei
esiinny suuria poikkeamia. Rotua, joka ei ole varsinaisessa
jalostusvaiheessa eli risteytyksiä eri rotujen kesken ei enää tehdä, vaan
tärkeimmät halutut piirteet esiintyvät suurimmassa osassa koiria.
M{{tt{ Arto
>Koirarodun jalostaminen menestymään hyvin näyttelyssä on minunkin
>mielestäni kornia puuhaa. Näyttelykriteerithän eivät perustu mihinkään
>todelliseen ja ainoa mitä koiralta edellytetään on kyky juosta ympyrää
>ja näyttää kauniilta (tuomarin silmissä).
Minä yhdyn tähän mielipiteeseen täysin. Minua oikein riepoo se, että
entisiä käyttörotuja pilataan asiaa tietämättömillä tuomareilla, kas-
vattajilla ja omistajilla. Ihmiset ostavat seurakoiriksi koiria, jot-
ka eivät missään tapauksessa sellaiseksi sovi. Ulkomuotojalostusta
viedään ihmeelliseen suuntaan, mutta käytön puutteen vuoksi se ei
tule ilmi. Meillä on jo paljon seurakoirarotuja. Miksei seurakoiraa
haluavat osta ja näyttelytä niitä?
Näyttelyt ovat ihan OK, jos ne palvelevat tervettä jalostusta. Minus-
ta nyt pitäisi tehdä niin radikaali ratkaisu, että selkeästi näyttelyä
varten kasvatettavat rodut pidettäisiin omissa näyttelyissään ja käyt-
tökoirat omissaan. Pikkuhiljaa näyttelyrotujen ominaisuudet ovat pesiy-
tyneet käyttökoiriin. Lisäksi hiuslakat, värit yms. koiran ulkomuodon
parantamiseen tarkoitetut ainekset leviävät käyttökoirien puolelle.
Sehän vesittää täysin näyttelytulosten käyttämisen jalostukseen
>Mitä varten sitten pitää olla rotukoiria? Totuuden nimessä ei nykyistä
>rotumäärää tarvitakaan mihinkään, kymmenesosakin riittäisi.
>Tarpeeseenhan nykyinen rotumäärä ei mitenkään perustu, syyt ovat
>muualla ja kieltämättä aiheuttavat pienten rotujen kohdalla
>geenipohjan kapeutta.
Minä en lähtisi poistamaan mitään rotua tarpeettomana. Äkkiseltään
katsottuna rodut voivat olla samanlaisia, mutta yleensä joka rodulla
on omat piirteensä, joita ei löydy muista. Sen verran tosin tekisin,
että yhdistäisin rotuja, jotka erotetaan toisistaan jonkin toisarvoi-
sen seikan perusteella (esim. väri).
>Eli tulokset puhukoon puolestaan; vain
>käyttötuloksen saaneiden vanhempien pennut rekisteröidään. Jos
>koirasta ei ole mihinkään, älköön se jatkako sukuaankaan. Tämän
>lähemmäksi luonnollista evoluutiota ei sivistyneessä yhteiskunnassa
>päästäne.
Aamen tälle. Olen viime aikoina pinnallisesti tutustunut mannermais-
ten kanakoirien jalostukseen ja se tuntuu olevan terveellä pohjalla.
Jalostuksen kriteerinä käyttötulos on vähintään yhtä tärkeä kuin
ulkomuoto. Minusta molempia pitää kontrolloida, jotta uuden koiran
ostaja tietäisi, mitä ostaa. Muutamia kommentteja, mitä olen kuul-
lut, ja jotka minusta ovat asiaa (kysehän siis on metsästysrodusta):
- Jalostustoimikuntaan ei ole asiaa ihmisellä, joka ei hyväksy metsästystä.
- Koetoiminnan täytyy palvella jalostusta. Tämä tarkoittaa sitä,
että jalostustoimikunta miettii, mihin suuntaan jalostusta on kehi-
tettävä. Se määrää, minkälaisiksi koesäännöt muotoutuvat.
- Kasvattajalla on suuri vastuu kasvateistaan myös luovutuksen jäl-
keen. Uusi koiranomistaja ei välttämättä tiedä kokeista mitään.
On kasvattajan velvollisuus opastaa omistajia.
>Mikä tuntuu olevan pääasia - koira
>vai se, että ykkösiin pyntätty voittaja pääsee korottamaan sosiaalista
>statustaan tuulettamalla myllynkiven kokoista rusettia?
Sivuhuomautus:
Minua on joskus ihmetyttänyt se, että valokuviin työntyy aina tuomari
iloitsemaan koiran voittoa. Mitä siitäkin tulisi, jos urheilussakin
tuomari juhlisi voittajan kanssa?
Arto
--
A10, Ujot ihmiset ks. http://www.students.tut.fi/~m116180/
"Never pass up a good thing."
- Jean Rasczak in 'Starship Troopers'
Mia
kasvattajia tietämättömiksi ja kieroiksi. Usein nämä arvostelijat ovat melko
tietämättömiä jalostuksesta. Mugford on kiistatta pätevä eläinlääkäri.
Huomattavaa on kuitenkin, että hänkin suosii rodunjalostusta! Kyse on vain
keinoista ja moraalista.
Arkipäivän esimerkkinä olkoon eräs ystäväni, joka on henkeen ja vereen
koiran jalostusta vastaan. Hänen kanssaan olen kiistellyt aiheesta useasti.
Mutta kun toisessa yhteydessä kysyn häneltä: "Minkä koiran sä ottaisit, jos
olisit koiraa hankkimassa?" Niin vastaus kuuluu:" Jaa-a,
shetlanninlammaskoiran varmaan". Että sillä lailla!! Hän haluaa
koiranjalostuksen lopputuotteen, mutta haluaa estää kehittelyn ja tuotannon!
Eli asioita tulisi ajatella pikkuisen syvemmällä tasolla.
Pohditaanpa tuota bullterrieri-esimerkkiä. Vastaava tapahtuma voisi hyvin
olla suoraan luonnosta. Esiin tulee geenejä, jotka eivät ole lajille
hyödyksi - ne eliminoituvat pois. Samalla tavalla on varmasti (en tunne
kyseistä tapausta tarkemmin) tehty bullterrierin kohdalla - kelvottomat pois
jalostuksesta. Ei nykyään ole heikkohermoisia bullterriereitä ainakaan
tuossa mittakaavassa. Eli on tapahtunut jalostusta oikeaan suuntaan.
Kun pohditaan jalostusta, kiinnitetään huomio yleensä vain negatiivisiin
asioihin. Mutta jalostuksella on saatu paljon hyvääkin aikaiseksi, paljon
enemmänkin kuin pahaa oikeastaan. Vai miten voisitte kuvitella suden sopivan
noutavaksi lintukoiraksi tai mummolle sylikoiraksi?
Ja vielä mainitsen (kuten jo aikaisemminkin), että sisäsiitos ei
automaattisesti tarkoita rappeutumista ja sairauksia (ruotsalaisen
geneetikon tutkimukseen viitaten).
Kari Tikkanen
: Otetaanpa hieman toisenlainen katsontakanta aiheeseen rodunjalostus.
: Ajatellaan tilannetta luonnossa, esimerkiksi susipopulaatiossa.
: Susien kanta Suomessa on käsitykseni mukaan pienempi kuin monen koirarodun.
: Eli geenipooli on pienempi. Tämä johtaa pakostakin välillä sisäsiitokseen,
: mutta toisaalta välillä saadaan kantaan uutta verta itänaapurista. Luonto
: karsii kelvottomat yksilöt "rodunjalostuksesta" pois, vain terveimmät ja
: älykkäimmät eläimet jatkavat sukua. Vaikka tapahtuukin satunnaista
: sisäsiitosta, ei kanta silti ole degeneroitunut. Susia on ollut olemassa jo
: kauan ja tulee olemaankin, jos ympäristötekijät sallivat.
: Eikö susien "jalostus" kuullosta paljon koirien jalostukselta? Koirien
: ollessa kyseessä tulee ihmisen hoitaa luonnon osa eli karsia kelvottomat
Mutta kun ei kuullosta.
1.Risteytymista uudella verella vastustetaan hampaat irvessa, ts.
missaan nimessa ei pieni rotumme saa "saastua itaisista naapureista".
2.Nayttelytahtien muodostamat supermammat ja -uroot sisasiitostaa
kantaa huomattavasti.
3.Nayttelyn ja kasvattajien "valinta" on keskittynyt terveyden sijaan
liikaa ulkomuotoon ja muotioikkuihin seka on amatoorien kasissa.
: yksilöt. Tässä on jalostuksen ongelma, kaikki eivät tiedä tai eivät välitä
: perinnöllisistä sairauksista, jolloin ne pääsevät yleistymään rodussa.
Eli tilanne ei ole suden kanssa analoginen...
: Lopuksi, ottakaa huomioon, että täysin tervettä eläinlajia ei maapallollamme
: ole! Koskaan ei tulla saavuttamaan täysin ilman perinnöllisiä vikoja olevaa
: koirarotua. Kun yhdestä viasta päästään tulee uusi mutaatio ja homma alkaa
Ei Erkki "susi" Pulliaisen tietaakseni tarvinnut kayttaa susiaan
keisarinleikkauksissa, allergiatesteissa tai
silmanpullahteluleikkauksissa..
Panenpa lisaa dokumenttia..
ROTUJEN PERINNOLLISISTA VIOISTA KOIRAKIRJOISSA
==============================================
/KOKO PERHEEN KOIRAKIRJA, Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1985,HKI/
perustuu ranskalaiseen teokseen Guide du chiens, 1982.
Suom. asiantuntijat Rita Pekki, Suomen elainsuojeluyhdistys
Leena Saijonmaa-Koulumies, elainlaakari
Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben r.y.
Saksanpaimenkoira, s.169:
"Rodun vastustajat ja vihaajat perustavat omat kasityksensa niihin
tapauksiin, joissa saksanpaimenkoira on kaynyt ihmisen kimppuun.
Rodun maine karsi pahoin taitamattomien omistajien ja mielivaltaisen
kasvatus- ja jalostustyon takia, varsinkin sen jalkeen kun rotu vietiin
Englantiin 1920-luvulla. Useimmissa ikavissa tapauksissa syy on koiran
isannassa."
(pienella:)
"Kaytannon ohjeita: Saksanpaimenkoira harjataan paivittain ja kylvete-
taan kerran,pari vuodessa. Rodussa ilmenee perinnollista lonkkanivelen
kasvuhairiota, joten pennun sukutaulut on syyta tutkia tarkasti."
Kultainen noutaja, s.131:
"Kultainen noutaja on ollut suomalaisten suosikkirotu jo usean vuoden
ajan. Vuonna 1984 rekisteroitiin maassamme yli tuhat kultaista
noutajaa. Rodun suuri suosio tuo mukanaan aina ei-toivottuja
lieveilmioita. Kysynnan ylittaessa tarjonnan loytyy pentutehtai-
lijoille helppo keino ansaita rahaa. Tallaiset vastuuntunnottomat
kasvattajat eivat valita sen paremmin rodun luonteesta, ulkomuodosta
kuin rodussa esiintyvista perinnollisista sairauksista."
Huom. Kirja harvoin mainitsee esittelemansa rodun kohdalla perinnolli-
sista vioista, mutta juuri noissapa mainitsee. Tamakin tukee vaitetta,
etta rodun suosio kasvattaa vikojen maaraa.
/Wintzell-Bengtson-Swedrup: Maailman KOIRAT, WSOY, Printed in West Germany,
1987/
"Ajankohtaisia ongelmia" - palsta s. 27, sanotaan, etta viat lisaantyvat:
"Toinen ongelma on perinnollisten vikojen lisaantyminen, joka on
ilmennyt erilaisina sairauksina, luonnevikoina yms. Koirien kysynnan
kasvaminen on lisannyt myos huonojen koirien menekkia. Tasta hyoty-
vat tunnottomat kasvattajat ja koirakauppiaat, jotka eivat eparoi
myyda ala-arvoisia koiria puhtaasti ansaitsemistarkoituksessa.
Tarvitaan toisaalta ankaraa lainsaadantoa hillitsemaa epatervetta
ja laitonta koirakauppaa seka toisaalta tehostettua tutkimusta
auttamaan kasvattajia jarkiperaisten jalostuksen suunnittelussa ja
toteuttamisessa, jotta tuotettaisiin terveita ja elinvoimaisia koiria.
Yleensa kaiken kynologisen toiminnan tulisi tahanastista paljon enemman
hyotya tieteellisen tutkimuksen kuten elainlaaketieteen, genetiikan
(perinnollisyystiede) ja etologian (elainten kayttaytymisen tutkiminen)
aluevaltauksista, jotta olisi mahdollista paitsi sailyttaa koirakantamme
myos edelleen parantaa sita niin koirien itsensa kuin niiden omistajien
etta koko yhteiskunnan iloksi."
Ongelma on se, etta jos koira on pienesta kannasta peraisin, niin
sukusiitoksen ja vikojen valttamiseksi rodunvaalijat on pakotettuja
kayttamaan viralliseen nayttely-kennel-systeemissa palkittuja jne,
koskka niilla on paperit ja sukutaulu tiedossa. Mutta kuten 80-90-l.
on selvinnyt, niin tuomarit ja nayttelyihmiset ovat ulkomuotonn
keskittyessaan jattaneet kaytos tms vikoja huomioimatta.
Ja koska rotu on usein pienesta geenipoolista peraisin, niin viat
tahtoo lisaantya.
---------------------
Koonnut
Kari A.Tikkanen
Oulussa 13.10.98
---------------------
--------------------------------------------------------------------
Kari Tikkanen ! . . -#- ! b ! begin
FIN-90550 OULU ! ! ! I = / f(x)dx ! s:=s+Eq(i);
FINLAND ! . . Vega ! a ! end
--------------------------------------------------------------------
Mia
: Eikö susien "jalostus" kuullosta paljon koirien jalostukselta? Koirien
: ollessa kyseessä tulee ihmisen hoitaa luonnon osa eli karsia kelvottomat
Mutta kun ei kuullosta.
1.Risteytymista uudella verella vastustetaan hampaat irvessa, ts.
missaan nimessa ei pieni rotumme saa "saastua itaisista naapureista".
2.Nayttelytahtien muodostamat supermammat ja -uroot sisasiitostaa
kantaa huomattavasti.
3.Nayttelyn ja kasvattajien "valinta" on keskittynyt terveyden sijaan
liikaa ulkomuotoon ja muotioikkuihin seka on amatoorien kasissa.
Kaikki pointit pitää paikkansa, mutta vain osalle kasvattajista! Nämä
kasvattajat ovat niitä, jotka "eivät tiedä tai eivät välitä". Sitä paitsi,
kun sanon että suden kanta saa lisää verta idästä, en tarkoita, että koiria
tuotaisiin sieltä. Idässä on varmasti varteenotettavia "geenivaroja", mutta
yleensä koiria tuodaan esim. Englannista, Ruotsista, USA:sta jne.
Tuontikoirat ovat geenitaustoiltaan yleensä kotimaan kannasta poikkeavia,
syy: halutaan uutta verta omaan kasvatustyöhön.
Kohta 2. Ns. matador-jalostusta käytetään, jotta kanta saataisiin
yhtenäiseksi. Tällainen menettely ei kuitenkaan ole pitemmän päälle
järkevää; tulisi säilyttää mahdollisimman laaja geenipohja.
Näyttelytulosten liioiteltu huomioiminen on typerää, olen nähnyt
kasvattajien jopa mainostavan, että he pennuttavat vain valiokoiria. Ei
valioarvo yksin tee koirasta hyvää periyttäjää, eikä koira joka ei koskaan
ole ollut näyttelyssä, ole välttämättä huono periyttäjä.
: yksilöt. Tässä on jalostuksen ongelma, kaikki eivät tiedä tai eivät välitä
: perinnöllisistä sairauksista, jolloin ne pääsevät yleistymään rodussa.
Eli tilanne ei ole suden kanssa analoginen...
Tuohon "ongelmaan" asti se minusta on analoginen. Vertailin suden ja koiran
jalostusta teoreettisesti.
: Lopuksi, ottakaa huomioon, että täysin tervettä eläinlajia ei
maapallollamme
: ole! Koskaan ei tulla saavuttamaan täysin ilman perinnöllisiä vikoja
olevaa
: koirarotua. Kun yhdestä viasta päästään tulee uusi mutaatio ja homma alkaa
Ei Erkki "susi" Pulliaisen tietaakseni tarvinnut kayttaa susiaan
keisarinleikkauksissa, allergiatesteissa tai
silmanpullahteluleikkauksissa..
Aivan. Välinpitämättömät kasvattajat ovat halunneet koirilleen
tietynlaisen ulkomuodon välittämättä terveydestä. Olen ehdottomasti vastaan
liian lyhyitä kuonoja, ulkonevia silmiä, kieroja jalkoja....jne.
Kennelliiton tulisi tässä asiassa ottaa rautainen ote näyttelytuomareihin ja
vaatia terveen rakenteen suosimista. Toiset tuomarit toki näin tekevät,
mutta rotumääritelmän puitteissa. Rotumääritelmää tulisi rukata, jotta
liioitellut piirteet olisivat hylkääviä ominaisuuksia. Esim. mopsi.
Lehtiartikkeleiden perusteella 50- ja 60 -luvuilla näkyy olevan mopseja,
joilla on vielä kuonoa. Nämä olisivat varmasti vieläkin rotumääritelmän
mukaisia, mutta kun liioittelu on muotia, ne häviäisivät näyttelyssä
kuonottomalle yksilölle.
Koiranäyttelyt on se keino (ikävä kyllä niillä on niin suuri painoarvo),
jolla tuotetaan terverakenteisempia koiria. Jos terveempi rakenteinen koira
pärjää kisassa, useimmat kasvattajat alkavat pyrkiä kohti sitä tyyppiä.
Kun sanoin, että ei tulla saavuttamaan täysin ilman perinnöllisiä vikoja
olevaa koiraa, tarkoitin lähinnä resessiivisesti periytyviä geenivirheitä
(esim.PRA).
Kari Tikkanen
: Kari Tikkanen wrote:
: >
: > KOIRANJALOSTUS - SAIRASTA JALOSTUSTA ?
: > ======================================
: > Otteita lehdista.
: > Nama luettuaan tuskin moni enaa kyselee onko rotukoirat terveita
: > vai sairaita.
: Ja tämän vastineen luettuaan tuskin moni kyselee onko tuo teksti
: hölynpölyä vai asiaa. Tekstissä on esitetty monta lehtiartikkelia
: jutuistaan irrallisina ja hyvin provosoivasti asetettuina tukemaan tämän
: tekstin tarkoitusperiä. Kooste on hyvin lähellä Johan af grann-tasoa.
: Tämä kooste antaa ymmärtää, että näiden 'todisteiden' valossa on
: osoitettu, että rodunjalostus on hyvin haitallista rodun yksilöiden
: terveydelle ja että rotukoira on selvästi sairaampi kuin sekarotuinen.
: Kyseessä on kuitenkin muutaman ihmisen mielipiteet, eikä mitään asiaa
: ole osoitettu paikkansapitäviksi.
On osoitettu tutkimuksin ja käytännössa vastaanotoilla, ks. alempana
kirjaotteita.
Ja missähän viipyy sinun "todisteesi"?
: > Geneettinen vaih-
: > telu rotujen sisalla on supistunut vahaiseksi kun kaikkien sukutaulujen
: > perariveilla seisovat samat, usein sisasiitoksella luodut rodun
: > supertaatot ja -maammot.
: Aika härski yleistys ilman mitään todisteita asiasta.
Todiste: Kaverini soitti äskettäin Metsastaja-lehteen, jossa mies ilmoitti
Englannin kettukoirista, kertoi tuoneensa 3 paria Suomeen. Mies
kehui niiden olevan ensimmäisiä ja aikovansa perustaa näiden varaan koko
Suomen kettukoirakannan. Kaverini ihmetteli, että eikö tää ole
sisäsiittoista (=sukurutsausta). Ei suinkaan mies puolusteli, ne
(nuo 6 kpl) on kaikki eri sukuhaaroista..
Voi herranjestas. Moniko kasvattajista ja 'harrastelijoista' ymmärtää
edes perusjuttuja genetiikasta..:(
: Paljonko on sekarotuisilla?
: Miten dysplasia korreloi jalostuksen kanssa?
Muistaakseni Belgianpaimenkoirilla on % luokkaa, siksipä
Saksan polliisi on kokeillut käyttää belgiksen ja sakun sekoituksia,
koska puhtailla sakuilla he ei nykyään tee mitään. (lehtitieto).
: Eipä taida löytyä luonnostakaan yhtään eläintä, joissa ei olisi jotakin
: vikaa. Jos on edes hieman perehtynyt darwinistiseen ajattelutapaan,
: ymmärtää, että mutaatiot ja viat ovat yksi luonnon keino toteuttaa
: valintaansa.
Ei sullakaan järki päätä pakota. Luonnonpopulaatioissa 20-200 on
minimiraja, sitä pienempi tuhoutuu. Lonkkavika, joka ei näyttely-
koiraa näytä haittaavan, voipi olla tuhoisa luonnossa, kun ravinto
on tiukassa ja pitäisi pärjätä juoksussa jne jne. Luonnoonvalinta
pitää kurissa haitallisia geenejä.
Ja sitten tutkijan kokemuksiin ja tuloksiin:
KOIRARODUISTA MUGFORDIN SILMIN
------------------------------
Roger Mugford: KOIRA PSYKIATRIN SOHVALLA, suom.Jaana Lahtinen,
Tammi, Juva 1995. Kappale "12. Rodunjalostuksen vaarat" (s.184-203).
Maailmankuulu "koirapsykiatri" Roger Mugford opiskeli yliopistossa
psykologiaa ja eläintiedettä, tutkijanvuosiensa jälkeen työskenteli
lemmieläinruokaa tuottavan konsernin eläinpsykologina ja perusti
sitten Lontoon lähelle Eläinten käyttäytymiskeskuksen, missä hän on
erikoistunut lemmikkieläinten käyttäytymisongelmiin. Mugford opettaa
Englannin eläinlääketieteellisissä korkeakouluissa, esiintyy
säännöllisesti radioissa ja televisioissa ja liikkuu maailmalla.
Suomessakin hänet on nähty MTV3:n Hyvät, Pahat ja Rumat -ohjelmassa
vieraana. Ko. suomennoksen alkuteos on "Dr Mugford's casebook",1991.
Kukaan ei valvo keskitetysti koiranjalostusta s.184-185:
" Olen aina kunnioittanut suuresti tapaa millä luonnon valinta
on sopeuttanyt villieläimet ympäristöönsä: evoluutio maksimoi
lajin "istuvuuden" elinympäristöön. Kuinka ihminen voi paran-
nella luonnon valintaa? Oikeastaan vain leikkimällä Jumalaa,
ja eritoten yrittäessään jalostaa parempia koiria. Koiran-
kasvatusta "harrastavien" ihmisten harteilla lepää ilman muuta
valtava moraalinen ja eettinen vastuu." - -
"Totuus kuitenkin on, että genetiikka on niin monimutkainen
aihepiiri ja koirankasvattajien ja -näyttelyttäjien järjestäy-
tyminen niin sekasortoista, että virheitä tapahtuu. Mikään kes-
kitetty elin ei valvo koiranäyttelyitä eikä koirankasvattajia,
ja Kennelklubi pitää tärkeimpänä vastuualueenaan koirarekis-
teriä - kantakirjaa." - -
"Vain harvoin on saatavilla ammattitaitoista geneetikkoa ohjaa-
maan rotujen jalostusohjelmaa: ohjelman sanelevat yksinomaan
amatöörimaiset, vaikkakin hyväätarkoittavat tuomarit, jotka
soveltavat kukin omaa tyyliään näyttelykehässä kohtaamiinsa
eläimiin."
Mäyräkoirien kiihkeä hyökkäävyys näyttelyssä hämmästytti, s.187:
" Oli kulunut vasta kolmisen viikkoa siitä kun potilaakseni oli
tullut pikkuruinen lyhytkarvainen mäyräkoira, joka oli ollut
vähällä puraista omistajansa kaulavaltimoon yrittäessään
käydä tätä kurkusta kiinni." -- "Eräs entinen mäyräkoirien kas-
vattaja, jolla oli sisäpiirin tietoja, on uskonut minulle että
mätä alkoi levitä 1970-luvulla, kun eräs suosittu tarha tuotti
monta pentuetta peräjälkeen samasta pahasti sisäsiittoisesta
mutta näyttelyissä moneen kertaan palkitusta sukuhaarasta."
Saksanpaimenkoira käy Mugfordia sääliksi s.188:
" Minun käy sääliksi noita kauniita koiria, jotka muistuttavat
pinnalta katsoen sutta, mutta ovat eläiminä kovin epätäydellisiä!
Saksanpaimenkoirat ovat aina olleet runsaasti edustettuina, kun on
tilastoitu perinnöllisiä lonkkavikoja, epilepsiaa ja ruoansulatus-
vaikeuksia, ja ne ovat aina jonon kärkipäässä ihmisten purijoina.
Saksanpaimenkoirat ovat myös saaneet enemmän "ammattimaista"
käsittelyä kuin mikään muu koirarotu: hyväätarkoittavilta koiran-
kasvattajilta, jotka käyttävät koiria sotilaallisiin, poliisi- ja
siviilitehtäviin, asialleen omistautuneilta geneetikoilta kuten
tohtori Malcolm Willisiltä (joka on uranuurtaja monessa rodun-
sisäisessä geneettisessä parannusohjelmassa), sekä tietenkin
eläinlääketieteen tutkijoilta, jotka ovat tehneet parhaansa löy-
tääkseen parannuskeinon kivuliaisiin, rotua huonontaviin vikoihin,
joista saksanpaimenkoirat niin usein kärsivät. Vaikuttaa siltä,
että mitä enemmän ihminen yrittää luontoa parannella, sitä suurem-
pia vahinkoja syntyy."
Cockerspanielien häiriintymisongelmista ja parannusehdotus, s.192:
"Vuonna 1984 julkaisin viiteenkymmeneen häiriintyneeseen cockers-
panieliin perustuvan tutkimuksen, joka kiinnitti paljon huomiota
tiedemiesten ja eläinlääkärien keskuudessa, mutta ei vienyt yhtään
lähemmäs tehokkaan terapiamuodon löytymistä. Ainoa tapa edetä oli
minun mielestäni varoittaa ihmisiä vaarasta ja samalla painostaa
kasvattajia suhtautumaan entistä puolueettomammin sukulinjojen
temperamentteihin ja lemmikinomistajille myymiinsä koiriin."
Mutta kasvattajat suhtautuivat jopa uhkaavan kielteisesti, s.194-195:
"Kokousyleisä sortui ikävään keskinäiseen väittelyyn, josta
silloin tällöin heitettiin jokunen vastine minulle. Hurja jännit-
tyneisyyteni alkoi hälventyä, kun hyvässä järjestyksessä alkanut
kyselytunti muuttui avoimeksi tappeluksi Kennelklubia, eläin-
lääkäreitä, omaa voittoaan tavoittelevia käyttäytymistieteilijöitä,
puolueellista lehdistöä ja ties mitä vastaan. Yleisöni alkoi
osoittaa vainoharhaisia piirteitä ja vaarallisen turvaton asemani
alkoi jo tuntua huvittavalta. Tiesin, että Geoff Skerritt laatisi
minusta hyvän muistokirjoituksen, jos joutuisin pinnan alla kihi-
sevän väkivallan uhriksi. Lopulta kokous kuitenkin päättyi teke-
mättä ainoatakaan pitävää päätöstä. Tilanne on yhä ratkaisua vailla."
4 ongelmaisinta koirarotua, joita eniten käy vastaanotolla s.195:
"Siinä missä cockerspanielien kasvattajien suhtautuminen ponnis-
teluihini on vaihdellut vihamielisestä lapsekkaaseen, muiden rotujen
kohdalla tilanne on ollut kokonaan toinen. Yritän suunnata ruutini
niihin rotuihin, joita tapaan eniten vastaanotollani. Saksanpaimen-
koira on ykkönen, kakkostilaa pitää labradorinnoutaja ja tasaveroi-
sina kolmosina tulevat cockerspanieli ja kultainen noutaja."
--"Surullinen totuus on, että kultaisetnoutajat ovat vastuussa myös
eräistä pahimmista hyökkäyksistä, ja uhri on useimmiten koiran oman
perheen jäsen. Näiden koirien mieliala heilahtelee voimakkaasti ja
siksi niiden uhrit eivät saa kunnon tilaisuutta väistää tai puo-
lustautua. Toisaalta näiden koirien ongelmat muistuttavat cocker-
spanieleiden ongelmia, mutta toisaaalta niitä erottaa hyökkäysten
rajuus, sillä hyökkäykset voivat toistua ja pitkittyä."
Kultaisennoutajan luonnevika levisi muutamassa vuodessa s.196:
"Kultaisianoutajiahan on paljon. Kultainennoutaja on cockerspa-
nielia suositumpi koira, ja usein sen omistaa lapsiperhe. Jo ennen
kuin vastaanottomme oli vakiintunut huomasin että jotain uutta ja
ja varsin pelottavaa oli kehittymässä, kun muutama tunnontarkka
kultaistennoutajien kasvattaja otti minuun yhteyttä ongelmassa,
jonka he uskoivat rajoittuneen Lounais-Englantiin. Oli 1980-luvun
puoliväli ja neljässä, viidessä vuodessa sen jälkeen huoli on
laajentunut kansalliseksi, ellei peräti kansainväliseksi."
(Sittemmin Mugford kertoo, miten kultaisennoutajien kasvattajat
suhtautuivat myönteisesti häneen toisin kuin cockerspanielien
kohdalla.)
Rottweilerien vaaralliset käytöspiirteet lisääntyivät, s.199-200:
" Jos kasvatatte rottweilereita, ette taatusti tällä hetkellä
tienaa, päinvastoin kuin kahdeksankymmentäluvun puolivälissä,
jolloin rotu oli suosionsa huipulla. Rottweiler oli 1970- ja
1980-luvun koira, jonka menestystarina kulminoitui ryöppyyn
kauhujuttuja, joissa muutama koira oli hyökännyt pienten lasten
kimppuun, joissain tapauksissa jopa surmaten lapsen. 1980-luvun
alkupuolella panin usein merkille, miten levollisia ja hyvin-
käyttäytyviä tapaamani rottweilerit olivat, miten vähän ne
muistuttivat kirjojen ja elokuvien antamaa kuvaa "paholais-
koirista". Pohjois-Amerikassa ja Saksassa tapaamani yksilöt
eivät olleet yhtä miellyttäviä kuin brittiserkkunsa, jotka
saarella asuessaan ja ankarien karanteenilakien suojaamina
ovat hyötyneet aktiivisesta valinnasta hyvän luonteen puolesta.
Valitettavasti tuo ruusuinen käsitys rottweilerien käyttäyty-
misestä ei säilynyt kauan, kun maahan tuotiin yhä lisää koiria,
joiden luonteenpiirteisiin kuuluivat röyhkeys ja arvaamattomuus.
Nykyään voin valitettavasti kertoa monista rottweilereista,
jota ei voi katsoa turvallisesti silmiin, koska ne eivät pelkää
mahdollisen päällekarkaajan uhkauksia. Ylenmääräinen rohkeus
kääntyy helposti röyhkeydeksi - siinä syy miksi niin moni
urosrottweiler on hyökännyt yllättäen, ilman ennakkovaroitusta
tai näkyvää yllytystä." --
"Olen monta kertaa puhunut televisiossa ja avoimissa kasvatta-
jien tilaisuuksissa siitä miten huolissani olen rottweilereista,
ja yleensä reaktio on muistuttanut enemmän cockerspanielien
kasvattajilta saamaani vastausta kuin kultaisennoutajan kas-
vattajien suhtautumista."
Rodun suosio luo usein geneettisiä vaurioita, s.200-201:
"Rottweilerien suosion nousu ja lasku kertoo enemmän ihmis-
luonteesta kuin koirista. Monen rodun suosio on aikanaan
aaltoillut, ja suosion ollessa aallonharjalla on geneettisten
vaurioiden riski aina suuri. Kun jonkin tietyn rodun kysyntä
kasvaa, ankara kuri, jolla hyviä terveys- ja käyttäytymisomi-
naisuuksia on valittu, höltyy helposti kasvattajien tuottaessa
yhä lisää pentuja vastaamaan kysyntää. En halua kohdistaa arvos-
telua ilman muuta kaikkiin kasvattajiin: moni vastuunsa kantava
kasvattaja ajattelee suosikkirotuaan pitemmällä aikavälillä eikä
yritäkään hyödyntää äkillistä suosionnousua.
Onpa kyse kaupallisesti ajattelevista pentutarhoista tai yhden
koiran amatöörikasvattajista, jotka teettävät nartullaan rahan
puutteessa pennut, niin ellei Ison-Britannian Kennelklubi kykene
ymppäämään jäsenistöönsä kurinalaisuutta tai valvomaan sitä,
sotkua ovat lopulta selvittämässä vain markkinavoimat."
Englanninbullterrieri"mestarissa" olikin geneettinen vika, s.202:
"Kun me ihmiset esiinnymme Jumalana ja otamme valintatehtävän
luonnolta itsellemme, meidän pitäisi syventyä nykyistä enemmän
myös genetiikkaan.
Tohtori Sundgrenin tutkimuksia ajatellen on helppo nähdä
kuinka kauas ihannetilanteesta olemme eksyneet. Yhdessä vaiheessa
1960-lukua yksi tunnettu englanninbullterrieri siitti liki puolet
rotunsa pentueista. Se oli voittamaton mestari, "paras" bullterrieri
kautta aikojen, jota juhlittiin kaikkialla. Muutama vuosi sen
jälkeen kun tuo koira oli saavuttanut maineensa, kävikin sitten
ilmi että se oli kantanut vaarallisia geneettisiä ominaisuuksia:
englanninbullterrieri on muuttunut rotuna meluisammaksi, se on
entistä helpompi ärsyttää hysteeriseen ja hallitsemattomaan
käyttäytymiseen."
Lopuksi joitain Mugfordin suosikkikoirarotuja, s.202-203:
"Voin esittää pitkän luettelon suosikkikoiristani: norwichin-,
norfolkin- ja borderterrierit, airedalenterrierit, irlanninset-
terit (huomaa,Sam), englanninvinttikoirat, skotlanninhirvikoirat,
kaikenlaiset villakoirat. Voisin laatia kattavan luettelon roduista,
joita tulee vastaanotolleme hyvin harvoin. Valitettavasti vain jos
sen tekisin voisin samalla sinetöidä niiden kohtalon yllyttämällä
niiden suosion liian kovaan nousuun. Käsittääkseni noin on jo
käymässä sileäkarvaisille noutajille. Jalokiven arvo on sen
harvinaisuudessa."
En pannut kaikkea, ettei tämä paisu mahdottomaksi, mutta sieltä
löytyy juttua mm. ruotsalaisen geneetikon tutkimus, joka osoittaa
ruotsalaisissa rotukoirissa valitettavan suurta sisäsiittoisuutta.
MOT.
--------------------------------------------------------------------
Kari Tikkanen ! . . -#- ! b ! begin
FIN-90550 OULU ! ! ! I = / f(x)dx ! s:=s+Eq(i);
FINLAND ! . . Vega ! a ! end
--------------------------------------------------------------------
Kari Tikkanen
: Mutta kun ei kuullosta.
: 1.Risteytymista uudella verella vastustetaan hampaat irvessa, ts.
: missaan nimessa ei pieni rotumme saa "saastua itaisista naapureista".
: Kaikki pointit pitää paikkansa, mutta vain osalle kasvattajista! Nämä
: kasvattajat ovat niitä, jotka "eivät tiedä tai eivät välitä". Sitä paitsi,
: kun sanon että suden kanta saa lisää verta idästä, en tarkoita, että koiria
: tuotaisiin sieltä. Idässä on varmasti varteenotettavia "geenivaroja", mutta
: yleensä koiria tuodaan esim. Englannista, Ruotsista, USA:sta jne.
: Tuontikoirat ovat geenitaustoiltaan yleensä kotimaan kannasta poikkeavia,
: syy: halutaan uutta verta omaan kasvatustyöhön.
Mina paninkin "itaisen" lainausmerkkeihin, se oli vertaus. Konkretiaa:
ei haluta naapurin koiran/kennelin tai ei ainakaan naapurirodun
'uutta verta'.
: : yksilöt. Tässä on jalostuksen ongelma, kaikki eivät tiedä tai eivät välitä
: : perinnöllisistä sairauksista, jolloin ne pääsevät yleistymään rodussa.
: Eli tilanne ei ole suden kanssa analoginen...
: Tuohon "ongelmaan" asti se minusta on analoginen. Vertailin suden ja koiran
: jalostusta teoreettisesti.
Teoria ja käytäntö on eri. Paperilla voidaan laatia vaikka mitä astutus-
kuvioita, mutta ainakaan Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Suomessa
Kennelliitolla ei ole kuria/halua/tahtoa/kykyä/voimaa hallita IHMISIÄ.
: Kun sanoin, että ei tulla saavuttamaan täysin ilman perinnöllisiä vikoja
: olevaa koiraa, tarkoitin lähinnä resessiivisesti periytyviä geenivirheitä
: (esim.PRA).
Kova kysymys:
Miksi ihmisilla on sisasiittoisuus, sukurutsaus, on lailla kielletty ?
Onko ihmisgenetiikkaa opetettu vaarin vai eiko ihmisen DNA noudata samoja
genetiikan lakeja ?
Sisasiittoisuudesta panen juttua uudella otsikolla ..
Markku Kalima
>
> In finet.freenet.harrastus.koirat Markku Kalima <markku...@vtt.fi> wrote:
>
> : Tämä kooste antaa ymmärtää, että näiden 'todisteiden' valossa on
> : osoitettu, että rodunjalostus on hyvin haitallista rodun yksilöiden
> : terveydelle ja että rotukoira on selvästi sairaampi kuin sekarotuinen.
> : Kyseessä on kuitenkin muutaman ihmisen mielipiteet, eikä mitään asiaa
> : ole osoitettu paikkansapitäviksi.
>
> On osoitettu tutkimuksin ja käytännössa vastaanotoilla, ks. alempana
> kirjaotteita.
Jaksoin jopa lukea tuon 'alempana' kokonaan, enkä löytänyt siitä muuta
kuin yhden koirapsykologin kokemuksia eri rotujen käyttäytymisistä.
Näidenkään mielipiteiden tueksi ei esitetty muuta kuin kirjoittaja omia
subjektiivisia kokemuksia ja yksi tutkimus, jota ei sen tarkemmin
kuvattu. Kaiken lisäksi rotujen pahimmuusjärjestys muistutti paljon
niiden yleisyyttä. On tietysi luonnollista, että yleisen rodun piiristä
löytyy määrällisesti eniten huonoja yksilöitä.
Koirapsykologin vastaanotto ei mielestäni ole kovin hyvä paikka tutkia
tätä asiaa, koska ei siellä käsittääkseni käy kovinkaan paljoa
sekarotuisia koiria. Ei siksi, ettei niissä olisi vikoja vaan siksi,
ettei niiden omistajat viitsi maksaa moisesta.
Kerropa minulle joku tutkimus, jossa on ositettu, että koiran
jalostaminen johtaa väistämättä huonoon ja ongelmaiseen lopputulokseen.
Kyse on paljon siitä, miten koiraa jalostetaan, ei siitä jalostetaanko
sitä vai ei.
> Ja missähän viipyy sinun "todisteesi"?
Todisteeni mistä?
> : > Geneettinen vaih-
> : > telu rotujen sisalla on supistunut vahaiseksi kun kaikkien sukutaulujen
> : > perariveilla seisovat samat, usein sisasiitoksella luodut rodun
> : > supertaatot ja -maammot.
>
> : Aika härski yleistys ilman mitään todisteita asiasta.
>
> Todiste: Kaverini soitti äskettäin Metsastaja-lehteen, jossa mies ilmoitti
> Englannin kettukoirista, kertoi tuoneensa 3 paria Suomeen. Mies
> kehui niiden olevan ensimmäisiä ja aikovansa perustaa näiden varaan koko
> Suomen kettukoirakannan. Kaverini ihmetteli, että eikö tää ole
> sisäsiittoista (=sukurutsausta). Ei suinkaan mies puolusteli, ne
> (nuo 6 kpl) on kaikki eri sukuhaaroista..
> Voi herranjestas. Moniko kasvattajista ja 'harrastelijoista' ymmärtää
> edes perusjuttuja genetiikasta..:(
Mitenkähän tämä osoittaa, että 'kaikkien sukutaulujen perariveilla
seisovat samat, usein sisasiitoksella luodut rodun supertaatot ja
-maammot.'?
> : Paljonko on sekarotuisilla?
> : Miten dysplasia korreloi jalostuksen kanssa?
>
> Muistaakseni Belgianpaimenkoirilla on % luokkaa, siksipä
> Saksan polliisi on kokeillut käyttää belgiksen ja sakun sekoituksia,
> koska puhtailla sakuilla he ei nykyään tee mitään. (lehtitieto).
Entäpä paljonko sekarotuisilla esiintyy dysplasiaa ja miten se korreloi
jalostuksen kanssa?
>
> Ei sullakaan järki päätä pakota.
Etkö keksi enää muuta sanottavaa, kun menet henkilökohtaisuuksiin!!
> Lonkkavika, joka ei näyttely-
> koiraa näytä haittaavan, voipi olla tuhoisa luonnossa, kun ravinto
> on tiukassa ja pitäisi pärjätä juoksussa jne jne. Luonnoonvalinta
> pitää kurissa haitallisia geenejä.
Nykyään monissa tapauksissa ihmisen valinta on korvannut luonnon
valinnan. Koirat menestyvät ihmisten halujen mukaan. Vahva yksilö on se,
joka on ihmisten suosiossa. Toki hyvin monet asiat ratkaisee vielä
luonto.
> En pannut kaikkea, ettei tämä paisu mahdottomaksi, mutta sieltä
> löytyy juttua mm. ruotsalaisen geneetikon tutkimus, joka osoittaa
> ruotsalaisissa rotukoirissa valitettavan suurta sisäsiittoisuutta.
Juttua löytyy varmaan maailman ääriin..
> MOT.
Heh, heh...
Markku
Sll
Markku Kalima kirjoitti viestissä <362670...@vtt.fi>...
>
>Kerropa minulle joku tutkimus, jossa on ositettu, että koiran
>jalostaminen johtaa väistämättä huonoon ja ongelmaiseen lopputulokseen.
>Kyse on paljon siitä, miten koiraa jalostetaan, ei siitä jalostetaanko
>sitä vai ei.
>
Kutsukaa tätä nyt naisen logiikaksi, mutta minä en oikein saa kaaliini
väitettä, että sekarotuiset olisivat puhdasrotuisia terveempiä.
Jospa olettaisimme,että 90% kasvattajista on vastuuntuntoisia ja
pyrkii tuottamaan terveitä koiria terveistä yhdistelmistä. Minulla
on paha tapa luottaa ihmisiin, joten siitätuo 90%.
Sairaita yksilöitä syntyy silti, ja mitäs sitten kun kaksi "puhdasta"
rotukoiraa eri roduista pääsee yksiin väärään aikaan? Sekarotuisiahan
siitä syntyy, mutta kuka takaa, että ne ovat terveitä? Entäs sitten, kun
onnellinen Mustin omistaja teettää naapurin Rekun kanssa lisää
lattajalkaisia pizzannoutajia? Papereita ei ole kellään, ja kuka kuvauttaisi
sekarotuisten lonkkia tai tarkastaisi perinnöllisten silmätautien varalta?
Varmaan se joka menee sekarotuisensa kanssa koirapsykologille.
Jotenkin olen sitä mieltä, että puhdasrotuisten koirien jalostamisessa
- jos vain asialla ovat siitä jalostuksesta itsestään eikä rahasta
kiinnostuneet
koiraharrastajat - on paljon suurempi mahdollisuus saada aikaan terveitä
linjoja kuin annettaessa sekarotuisten monistaa itseään.
--sll
Markku Kalima
>
> Kutsukaa tätä nyt naisen logiikaksi, mutta minä en oikein saa kaaliini
> väitettä, että sekarotuiset olisivat puhdasrotuisia terveempiä.
Väite perustuu paljon siihen olettamukseen, että pienen popuulatiokannan
keskuudessa kehityy paljon enemmän perinnöllisiä vikoja tai sairauksia
kuin suuren populaatikannan omaavilla lajeilla. Rotukoirilla kanta on
usein pieni, kun taas sekarotuisilla periaatteessa kaikki koirarodut.
>
> Jotenkin olen sitä mieltä, että puhdasrotuisten koirien jalostamisessa
> - jos vain asialla ovat siitä jalostuksesta itsestään eikä rahasta
> kiinnostuneet
> koiraharrastajat - on paljon suurempi mahdollisuus saada aikaan terveitä
> linjoja kuin annettaessa sekarotuisten monistaa itseään.
Mutta mitä on jalostus itse. Onko se koiran jalostamista omien ajatusten
mukaisesti, rotumääritelmän mukaisesti vai kysynnän mukaisesti?
Ei kai se ole yksittäisen kasvattajan vika, jos vain tietynvärisiä
koiria rekisteröidään rotuun kuuluvaksi ja tällä tavoin 'painostetaan'
kasvattaja jalostamaan koiriaan juuri tämän värisiksi. Kun turkin väri
nousee merkittäväksi jalostuskriteeriksi, saatetaan samalla hukata monet
hyvin arvokaat geenit jonkun toisen ominaisuuden osalta tai ylläpitää
jotakin perinnöllistä sairautta.
Sekarotuiset eivät voi monistaa itseään, koska ovat kaikki hyvin
erilaisia.
Markku
--
----------------------------------------------------------------------
*** Markku Kalima - email. markku...@vtt.fi ***
*** Tel. +358 9 456 5390 - GSM +358 50 5112265 ***
----------------------------------------------------------------------
Sll
Markku Kalima kirjoitti viestissä <362A33...@vtt.fi>...
>> Kutsukaa tätä nyt naisen logiikaksi, mutta minä en oikein saa kaaliini
>> väitettä, että sekarotuiset olisivat puhdasrotuisia terveempiä.
>
>Väite perustuu paljon siihen olettamukseen, että pienen popuulatiokannan
>keskuudessa kehityy paljon enemmän perinnöllisiä vikoja tai sairauksia
>kuin suuren populaatikannan omaavilla lajeilla. Rotukoirilla kanta on
>usein pieni, kun taas sekarotuisilla periaatteessa kaikki koirarodut.
Niinpä, mutta ne sekarotuisetkin ovat pienten rotupopulaatioiden
jälkeläisiä.
>Mutta mitä on jalostus itse. Onko se koiran jalostamista omien ajatusten
>mukaisesti, rotumääritelmän mukaisesti vai kysynnän mukaisesti?
Tällä hetkellä kysyntä on ainakin minun rodussani olematon.
Omia ajatuksiaan voi noudattaa niin kauan kuin rotumääritelmä
on osa sitä - rotumääritelmän tulkinta on jokaiselle erittäin
subjektiivinen asia. Ulkomuototuomareita myöten.
>Ei kai se ole yksittäisen kasvattajan vika, jos vain tietynvärisiä
>koiria rekisteröidään rotuun kuuluvaksi ja tällä tavoin 'painostetaan'
>kasvattaja jalostamaan koiriaan juuri tämän värisiksi. Kun turkin väri
>nousee merkittäväksi jalostuskriteeriksi, saatetaan samalla hukata monet
>hyvin arvokaat geenit jonkun toisen ominaisuuden osalta tai ylläpitää
>jotakin perinnöllistä sairautta.
Tätä minä nyt en ihan ymmärtänyt.
Kyse oli kai koirien jalostamisesta, ei värin.
Se joka "kasvattaa" väriä, ei kasvata koiria.
>Sekarotuiset eivät voi monistaa itseään, koska ovat kaikki hyvin
>erilaisia.
Erilaisuus ei silti tee sekarotuisista vielä rotukoiria terveempiä.
--sll
Mia
Kari Tikkanen kirjoitti viestissä <702ils$n85$1...@ousrvr3.oulu.fi>...
>ei haluta naapurin koiran/kennelin tai ei ainakaan naapurirodun
>'uutta verta'.
No kun minun mielestäni tuo ei ole "konkretiaa". Jos kasvattajat eivät
käyttäisi sitä uutta verta, ei syntyisi pentuja! Suomessa on suurin osa
kasvattajista 1-5 nartun omistajia, joilla on siis hyvin rajoitetut
mahdollisuudet käyttää vain omia koiria. Ulkomailta tuodaan koko ajan paljon
koiria, joita myös käytetään jalostuksessa. On toki olemassa ihmisiä, jotka
tappelevat ja lykkivät kapuloita rattaisiin, nämä eivät varmasti käytä
"kilpailijan" muka huonoa urosta.
Mielenkiintoa on lähiaikoina kovastikin ollut naapurirotujen risteyttämiseen
geenipohjan laajentamiseksi. Näin on tehty omassa rodussani,
ceskyterriereillä. Vuonna -80 rotuun otettiin kaksi pentuetta
sealyhamnartulta (yhteensä 10 pentua). Risteytyksen teki rodun luoja
Frantisek Horak eli se oli varsin virallinen. Rotu oli 70-luvun lopulla
Tsekinmaalla geneettisessä pullon kaulassa, ja uutta verta otettiin rotuun,
koska tarve vaati. Nämä 10 pentua olivat lähes kaikki myöhemmin
jalostuskäytössä, joten hyöty risteytyksestä saatiin mahdollisimman hyvin
käyttöön.
Suomessa on tehty snautseri-pinseri risteytyksiä ja USAssa on
karkeakarvaisen griffonin risteyttäminen cesky fousekilla sallittua. Muita
esimerkkejä en heti keksi, mutta varmasti muissakin roduissa on
mielenkiintoa vastaavaan.
(risteytys on vähän huono sana kuvaamaan rotujen välistä sekoitusta, jos
joku tietää paremman sanan, kertokaa... :@) )
>Kova kysymys:
> Miksi ihmisilla on sisasiittoisuus, sukurutsaus, on lailla kielletty ?
> Onko ihmisgenetiikkaa opetettu vaarin vai eiko ihmisen DNA noudata samoja
> genetiikan lakeja ?
Ihmisiä ei jalosteta. Ei pyritä aikaansaamaan yhtenäistä kantaa tai tiettyjä
käyttöominaisuuksia. Geneettisen sairauden kantajia tai sairaita ei voida
kieltää hankkimasta lapsia (poikkeuksia on). Tästä syystä on pakko käyttää e
nnaltaehkäisyä. Koiria jalostettaessa on käytössä on toiset keinot. Mutta
kuten olen aiemminkin todennut, liiallisella geenien fiksoitumisella on
haittansa ja siksi tulisi säilyttää mahdollisimman laaja geenipohja.
Tietääkö kukaan onko ihmisen ja koiran sisäsiittoisuus millään muotoa
vertailtavissa? Eli onko sisäsiitoksen vaikutukset samat koirilla kuin
ihmisillä? Tiedän, että laboratoriohiiriä on voitu kasvattaa kymmeniä
sukupolvia ankarasti sisäsiittäen ilman ongelmia. Lopputuloksena on ollut
lähes kloonatun veroinen kanta hiiriä. (Kloonaus ei tosiaankaan ole
vaihtoehto koiranjalostuksessa. Sama kuin taiteilija maalaisi yhden hienon
taulun ja siitä otettaisiin valokopioita jokaikiseen kehykseen jokaisessa
museossa.)
Kellom{ki Pertti
> >keskuudessa kehityy paljon enemmän perinnöllisiä vikoja tai sairauksia
> >kuin suuren populaatikannan omaavilla lajeilla. Rotukoirilla kanta on
> >usein pieni, kun taas sekarotuisilla periaatteessa kaikki koirarodut.
>
> Niinpä, mutta ne sekarotuisetkin ovat pienten rotupopulaatioiden
> jälkeläisiä.
Sekarotuisella on kuitenkin takanaan kaksi erillistä populaatiota ja
siis enemmän geneettistä vaihtelua.
Siinä olet kyllä oikeassa että nykyään useimmilta sekarotuisilta
koirilta taitaa löytyä puhdasrotuiset vanhemmmat viimeistään parin
sukupolven päästä, joten jos puhdasrotuisten perimä kaventuu niin
samoin käy ajan mittaan myös sekarotuisille.
--
pertti
Katri Alakuijala
> Tietääkö kukaan onko ihmisen ja koiran sisäsiittoisuus millään muotoa
> vertailtavissa? Eli onko sisäsiitoksen vaikutukset samat koirilla kuin
> ihmisillä?
Geenitutkijana työskennelleenä olen mielenkiinnolla seurannut
keskustelua. Ihmisten ja koirien sisäsiittoisuuden seuraukset ovat
samanlaisia. Suomi on loistava esimerkkimaa. Meillä suomalaisilla on
monia perinnöllisiä tauteja, jotka ovat aikoinaan saaneet rikastua
sisäsiittoisissa kyläyhteisöissä, joihin ei ole niinsanotusti tullut
"vierasta verta." Suomessa esiintyy perinnöllisiä tauteja, joita ei ole
missään muualla maailmassa, ja osa näistä taudeista on voitu jopa
osoittaa kirkonkirjojen avulla jossain tietyssä henkilössä
tapahtuneeksi. Nykymaailmassa, missä ihmiset liikkuvat ja geenit
sekoittuvat, eivät tällaiset virheet pääse helposti esille. Sen sijaan
suljetussa kyläyhteisössä resessiivisesti periytyvät taudit pääsevät
rikastumaan, kun mahdollisuus saada kaksi sairasta geeniä (sekä isältä
että äidiltä) paranee.
Samoin periytyvät koirien taudit. Jos on aloitettu pienestä
alkupopulaatiosta, saadaan rotuun varmasti periytymään kaikki ne
vialliset geenit, joita alkupopulaatiossa on. Kaikilla koirilla (ja
ihmisillä) on viallisia geenejä. Mitä sisäsiittoisempaa, sitä paremmin
vialliset geenit tulevat esille. Siksi olisi tärkeää käyttää laajaa
geenipohjaa esim. tuomalla ulkomaisia koiria. Usein tosin on niin, että
koko rotu on saanut alkunsa tietyistä muutamasta koirasta. Tällöin ei
ulkomaiden tuontikaan auta: rodun perimä on koko maailmassa
samankaltainen eli köyhä. Tällöin geeniperimän laajentamiseen voivat
auttaa rotujen risteytykset. Niitähän ei toisaalta katsota hyvällä
kennel- ja rotuyhdistyksissä, joten kasvattajalle tämä ei ole
vaihtoehto.
> Tiedän, että laboratoriohiiriä on voitu kasvattaa kymmeniä
> sukupolvia ankarasti sisäsiittäen ilman ongelmia. Lopputuloksena on ollut lähes kloonatun veroinen kanta hiiriä.
Hiiriä (ja kaneja) ei voi verrata koiriin tai ihmisiin, sillä niillä on
alunperinkin hyvin vähän haitallisia mutaatioita genomissaan. Koska
kanit ja hiiret ovat aina olleet hyvin sisäsiittoisia, niiden
haitalliset mutaatiot ovat pakostakin karsiutuneet nopean evoluution
takia. Sisäsiittoisuuden takia resessiivisetkin geenit tulevat niin
helposti esille, ettei näillä lajeilla ole varaa olla resessiivisesti
periytyviä geenejä.
Jotta pystyttäisiin kehittämään vastaava koirakanta, tarvittaisiin
tuhansia vuosia määrätietoista jalostustyötä, ja mieluummin vielä
kehittynyttä geenitekniikkaa siinä sivussa (esim. PCR-testaukset ja
haitallisten geenien geenisekvenssien tutkimus). Nopeampi tekniikka
olisi geeninsiirto, jossa sairas geeni korvataan terveellä.
Esimerkkinä voin mainita chihuahuan. Niillä esiintyy päälaen aukiletta
ja jo nuorena löystyviä hampaita. On melko todennäköistä, että nämä viat
aiheutuvat yhden geenin mutaatiosta. Jos tämä geeni korvattaisiin
terveellä, saisi chihuahua taas terveen kallon ja hampaat. (Toisaalta
voitaisiin menettää rodunomainen pallon muotoinen pää...)
Koirien perinnöllisiä tauteja aiheuttavista geeneistä tiedetään vähän,
sillä ihmisten tutkimuskin on vielä niin kesken, että siinä riittää
työsarkaa vuosikymmeniksi. Sen sijaan että rahoitettaisiin lonkkavikaa
aiheuttavien geenien tutkimusta, rahoitetaan tietysti paljon mieluummin
esim. ihmisen diabeteksen periytymisen tutkimusta. Ja tietysti hyvä
näin. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa koirien geeneistä tiedetään
paljon enemmän, ja koska geeninsiirrot hyötyeläimillä ovat jo
nykypäivää, niitä saatetaan joskus käyttää koirankin perimän
parantamiseen. Itse ainakin toivon näin joka kerta kun näen lonkkavian
takia ontuvan koiran.
Liisa Sarakontu
> Sekarotuisella on kuitenkin takanaan kaksi erillistä populaatiota ja
> siis enemmän geneettistä vaihtelua.
Vain silloin, kun sekarotuinen on kahden puhdasrotuisen tai ainakin
kahden hyvin kaukana toisistaan syntyneen sekarotuisen jälkeläinen.
Tämä "risteyttämällä aikaansaatu elinvoima" pätee vain F1-
sukupolveen.
Liisa
Markku Kalima
>
> Niinpä, mutta ne sekarotuisetkin ovat pienten rotupopulaatioiden
> jälkeläisiä.
Kuvittelisin, että sekarotuisten geneettinen perimä on paljon vähemmän
sisäsiittoisuuden kaventama kuin monilla rotukoirilla, mutta tämä on
vain mutu.
> >Mutta mitä on jalostus itse. Onko se koiran jalostamista omien ajatusten
> >mukaisesti, rotumääritelmän mukaisesti vai kysynnän mukaisesti?
>
> Tällä hetkellä kysyntä on ainakin minun rodussani olematon.
> Omia ajatuksiaan voi noudattaa niin kauan kuin rotumääritelmä
> on osa sitä - rotumääritelmän tulkinta on jokaiselle erittäin
> subjektiivinen asia. Ulkomuototuomareita myöten.
Tässäpä se ongelma on. Kuka sanoo mikä on oikein? Sinä, minä,
markkinavoimat vai joku kennelliiton pomo?
> >Ei kai se ole yksittäisen kasvattajan vika, jos vain tietynvärisiä
> >koiria rekisteröidään rotuun kuuluvaksi ja tällä tavoin 'painostetaan'
> >kasvattaja jalostamaan koiriaan juuri tämän värisiksi. Kun turkin väri
> >nousee merkittäväksi jalostuskriteeriksi, saatetaan samalla hukata monet
> >hyvin arvokaat geenit jonkun toisen ominaisuuden osalta tai ylläpitää
> >jotakin perinnöllistä sairautta.
>
> Tätä minä nyt en ihan ymmärtänyt.
> Kyse oli kai koirien jalostamisesta, ei värin.
> Se joka "kasvattaa" väriä, ei kasvata koiria.
Ehkei kasvata, mutta tuottaa niitä kuitenkin. Mielestäni kennelliitto ei
kanna lainkaan sitä vastuuta, jota sen alan etujärjestonä pitäisi.
Kennelliitolla, jos kellä olisi suuri mahdollisuus vaikuttaa, miten
koiria kehitetään Suomessa. Niin kauan kuin niitä tehtaillaan
näyttelypokaalin kiilto silmissä, ei oikein voi puhua muusta kuin
"värien kasvattamisesta". Näyttelykriteereinä kun ei ole koiran terveys
tai luonne, vaan lähes pelkästään tuo ulkonäkö.
Salme
>alunperinkin hyvin vähän haitallisia mutaatioita genomissaan.
>Koska kanit ja hiiret ovat aina olleet hyvin sisäsiittoisia, niiden
>haitalliset mutaatiot ovat pakostakin karsiutuneet nopean evoluution
>takia.
Kuinka voidaan sanoa, että niillä on alunperinkin
_hyvin vähän_ haitallisia mutaatioita genomissaan
jos ne ovat aina olleet hyvin sisäsiittoisia? Letaaligeenejäkö?
= Ristiriita. Missä vaiheessa haitalliset mutaatiot
olisivat kadonneet kannasta ja uusien muodostus
lakannut (...jos ne ovat pakostakin karsiutuneet
nopean evoluution takia...)? Eli kanit ja hiiret olisivat
täten vapaita perinnöllisistä sairauskuormituksistaan
kokonaisina lajeina? Jos ihmiset sisäsiittäisivät
toisiaan (sanotaan vaikka 300 vuotta) häipyisikö
haitalliset mutaatiot kannasta _evoluution_ tähden?
>Sisäsiittoisuuden takia resessiivisetkin geenit tulevat niin
>helposti esille, ettei näillä lajeilla ole varaa olla resessiivisesti
>periytyviä geenejä.
Eikö tämä päde kaikilla eläinlajeilla, mukaanlukien
myös ihmiset? Ei ihmisillä tai koirillakaan tiettävästi
ole *varaa* viallisiin resessiivisesti tai dominoivasti
periytyviin ominaisuuksiin.
Joka tapauksessa en pysty näkemään
yhteyttä kani-hiiri <-> koira-ihminen geeniasian välillä,
sillä koen että kaikilla näillä lajeilla perinnöllisyys
noudattaa samoja lainalaisuuksia; DNA-juosteet
ovat vain kaksinkertaisia, mutaatioita tapahtuu
monista eri syistä (ja eri tavoin) ja DNA:n
kahdentuessa geenimutaatio myös siirtyy
(korjausmekanismeja lukuunottamatta) seuraavaan
sukupolveen. Vai onko kanien ja hiirien
mutaatioiden korjausmenetelmät erityisyydessään
tutkimisen arvoisia asioita ja ihmiskansakunnan
pelastajia?
Selvennyksestä olisin kiitollinen.
Mia
Eli onko koiralla ja ihmisellä havaittavissa _sisäsiitosdepressiota_ samassa
määrin? Tiedän, että resessiivisten geenien periytyminen ei riipu lajista,
vaan noudattaa tiettyjä sääntöjä.
Mia kirjoitti viestissä <70do6p$opi$1...@news.kolumbus.fi>...
>Tietääkö kukaan onko ihmisen ja koiran sisäsiittoisuus millään muotoa
>vertailtavissa? Eli onko sisäsiitoksen vaikutukset samat koirilla kuin
>ihmisillä?
terveisin,
Susanna Öman
>_hyvin vähän_ haitallisia mutaatioita genomissaan
>jos ne ovat aina olleet hyvin sisäsiittoisia? Letaaligeenejäkö?
>= Ristiriita. Missä vaiheessa haitalliset mutaatiot
>olisivat kadonneet kannasta ja uusien muodostus
>lakannut (...jos ne ovat pakostakin karsiutuneet
>nopean evoluution takia...)? Eli kanit ja hiiret olisivat
>täten vapaita perinnöllisistä sairauskuormituksistaan
>kokonaisina lajeina? Jos ihmiset sisäsiittäisivät
>toisiaan (sanotaan vaikka 300 vuotta) häipyisikö
>haitalliset mutaatiot kannasta _evoluution_ tähden?
>
sairastuneet eläimet ovat uolleet / abortoituneet. Vain geeniä
kantamattomien eläinten jälkeläiset ovat syntyneet ja saaneet elää.
>Eikö tämä päde kaikilla eläinlajeilla, mukaanlukien
>myös ihmiset? Ei ihmisillä tai koirillakaan tiettävästi
>ole *varaa* viallisiin resessiivisesti tai dominoivasti
>periytyviin ominaisuuksiin.
Pätee kyllä,kunhan ihmisiä sisäsiitetään tarpeeksi kauan,kantajat
paljastuvat. Tosin kanta on siihen mennessä supisdtunut melkoisesti. =)
Susanna
http://www.dlc.fi/~suskatar/silver.htm
Katri Alakuijala
> Kuinka voidaan sanoa, että niillä on alunperinkin
> _hyvin vähän_ haitallisia mutaatioita genomissaan
> jos ne ovat aina olleet hyvin sisäsiittoisia? Letaaligeenejäkö?
> = Ristiriita. Missä vaiheessa haitalliset mutaatiot
> olisivat kadonneet kannasta ja uusien muodostus
> lakannut (...jos ne ovat pakostakin karsiutuneet
> nopean evoluution takia...)? Eli kanit ja hiiret olisivat
> täten vapaita perinnöllisistä sairauskuormituksistaan
> kokonaisina lajeina? Jos ihmiset sisäsiittäisivät
> toisiaan (sanotaan vaikka 300 vuotta) häipyisikö
> haitalliset mutaatiot kannasta _evoluution_ tähden?
Jos ihmiset sisäsiittäisivät toisiaan vain 300 vuotta, tuloksena olisi
varmasti hyvin sairas ihmispopulaatio. Ehkä minun olisi pitänyt
tähdentää kirjoituksessani sitä, että kaneilla ja hiirillä on se ero
koiriin ja ihmisiin, että ne ovat sukukypsiä aika lailla nopeammin kuin
esim. ihmiset. Hiiri on sukukypsä 2 kuukauden ikäisenä ja ihminen 15
vuoden. Jos kuvitellaan, että ihmisillä syntyisi uusi sukupolvi aina 15
vuoden välein, niin siinä vaiheessa kun ihmisillä olisi juuri syntynyt
viides sukupolvi, hiiriä on jo 450 (!) sukupolvea. Tässä ajassa ne ovat
vielä sisäsiittäneet toisiaan.
Jotta hiiriä ylipäätään voi olla olemassa, koska ne kuitenkin ovat
sisäsiittoisia, niiden genomin on pakko pysyä "puhtaana" resessiivisistä
mutaatioista. Muuten hiiret olisivat elinkelvottomia. Ja niiden nopea
evoluutio, joka perustuu lyhyeen sukusypsyysikään, tekee tämän
mahdolliseksi. Tottakai hiirilläkin tapahtuu koko ajan resessiivisiä
mutaatioita. Ne vain pääsevät paremmin ja nopeammin esille
sisäsiittoisuuden ja yksilön lyhyen sukukypsyysiän takia, ja sairaat
karsiutuvat.
Eli vastaukseni kysymykseesi:
> Eikö tämä päde kaikilla eläinlajeilla, mukaanlukien
> myös ihmiset? Ei ihmisillä tai koirillakaan tiettävästi
> ole *varaa* viallisiin resessiivisesti tai dominoivasti
> periytyviin ominaisuuksiin.
Resessiivisesti (tai dominoivasti) periytyvät sairaudet eivät tietenkään
ole mikään etu millekään lajille. Mutta itse asiassa ainakin ihmisillä
voisi sanoa olevan "varaa" resessiivisiin sairauksiin, koska ihmiset
eivät ainakaan nykyään enää ole sisäsiittoisia ja tällöin nämä sairaat
geenit eivät välttämättä tule koskaan näkyville (kuten esim. ilmaston
takia eristyneissä kylissä aikoinaan Suomessa). Sitäpaitsi ihmislajia ei
haittaa, jos joku ihminen silloin tällöin syntyy perinnöllistä tautia
potevana. Hiiriä haittaa paljon enemmän, jos (sisäsiittoisuuden takia)
populaation kaikki yksilöt potevat perinnöllistä tautia. Tällainen
populaatio ei selviä kilpailussa terveitä vastaan.
> Joka tapauksessa en pysty näkemään
> yhteyttä kani-hiiri <-> koira-ihminen geeniasian välillä,
> sillä koen että kaikilla näillä lajeilla perinnöllisyys
> noudattaa samoja lainalaisuuksia; DNA-juosteet
> ovat vain kaksinkertaisia, mutaatioita tapahtuu
> monista eri syistä (ja eri tavoin) ja DNA:n
> kahdentuessa geenimutaatio myös siirtyy
> (korjausmekanismeja lukuunottamatta) seuraavaan
> sukupolveen. Vai onko kanien ja hiirien
> mutaatioiden korjausmenetelmät erityisyydessään
> tutkimisen arvoisia asioita ja ihmiskansakunnan
> pelastajia?
En usko hiirillä olevan sen kummempia korjausmenetelmiä, en tosin ole
varma asiasta. Hiirilläkin tapahtuu mutaatioita ihan yhtä lailla.
Vialliset yksilöt vain karsiutuvat paljon nopeammin kuin esim.
ihmisillä.
Toivottavasti selvitin asiaa tarpeeksi hyvin. Olisi mielenkiintoista
tietää, ovatko sudet sisäsiittoisia ja esiintyykö niillä resessiivisesti
periytyviä tauteja. Useilla hitaasti lisääntyvillä lajeillahan on
mekanismeja, jotka estävät sisäsiitoksen. Esimerkiksi nuoret simpanssit
lähtevät laumastaan ja vaeltavat toiseen laumaan. Onko susilla tällaista
käytöstä?