Google Groups no longer supports new Usenet posts or subscriptions. Historical content remains viewable.
Dismiss

Lasiaa

2 views
Skip to first unread message

Kari Jarvinen

unread,
Mar 31, 2012, 10:10:10 AM3/31/12
to
Mä en oo nykysäveltäjistä ikinä oikein tykännyt Philip Glassista, ku -
herran omien sanojensa mukaan - "he prefers to describe himself as a
composer of 'music with repetitive structures'".

Ku musiikissa nyt noin yleensä - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta -
on näitä repetitiveitä structrureita, ja Glass vain vetää sen vähän
niinq överiksi.

Tai siis kovin implisiittisiksi niitä toistuvia rakenteita ei voine
kutsua.

Paitsi sit toissapäivänä, ku kuuntelin bussissa sen Glass Organ Worksia
ja kirosin korvanappejani, ku jää aina jotain välillä ikään kuin
kuulumatta.

Mut se kuulumattomuus johtuikin siitä, että Glass varioi sitä teemaa
dynamiikalla - siis eri kerrosten välisiä voimasuhteita muuttamalla. Mut
sen verran subtiilisti, ettemmä oo huomannut sitä kunnolla ennen.

Ja sehän taas täs kotona kuulostikin aika mielenkiintoiselta
ie. hyvältä.

Eli tää viikonloppu taitaa sit mennä Glassin muita levyjä
kuunnellessa. Jos vaikka spottaisi jotain vastaava niiltä muilta.

Äh ja.

--
NP: -

Rene Kita

unread,
Mar 31, 2012, 12:13:18 PM3/31/12
to
On 31.03.2012 17:10, Kari Jarvinen wrote:
> Mä en oo nykysäveltäjistä ikinä oikein tykännyt Philip Glassista, ku -
> herran omien sanojensa mukaan - "he prefers to describe himself as a
> composer of 'music with repetitive structures'".
>
> Ku musiikissa nyt noin yleensä - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta -
> on näitä repetitiveitä structrureita, ja Glass vain vetää sen vähän
> niinq överiksi.

Webern taisi olla se poikkeus.
Ja muutama muu.
Derek Bailey oli nuorena fanaattinen Webernin kuuntelija.
Yllätys.

> Tai siis kovin implisiittisiksi niitä toistuvia rakenteita ei voine
> kutsua.
>
> Paitsi sit toissapäivänä, ku kuuntelin bussissa sen Glass Organ Worksia
> ja kirosin korvanappejani, ku jää aina jotain välillä ikään kuin
> kuulumatta.
>
> Mut se kuulumattomuus johtuikin siitä, että Glass varioi sitä teemaa
> dynamiikalla - siis eri kerrosten välisiä voimasuhteita muuttamalla. Mut
> sen verran subtiilisti, ettemmä oo huomannut sitä kunnolla ennen.
>
> Ja sehän taas täs kotona kuulostikin aika mielenkiintoiselta
> ie. hyvältä.

Mäkin alan tykästyä dynamiikkaan.
En tosin ryhdy Glassia kuuntelemaan,
mutta vietin juuri kuukauden leikaten ja liimaten
äänettömiä ja lähes äänettömiä 1/10 sekunnin pätkiä oopperaani.
Minuutti jo koossa...

Kyllä dynamiikaltaan antoisa musa on helpotus nykyisen
ylikompressoidun mössön äärellä.

Kari Jarvinen

unread,
Mar 31, 2012, 5:38:37 PM3/31/12
to
Rene Kita <rene...@gmail.com> wrote:
> Mäkin alan tykästyä dynamiikkaan.
> vietin juuri kuukauden leikaten ja liimaten
> äänettömiä ja lähes äänettömiä 1/10 sekunnin pätkiä oopperaani.

Toisaalta... (à la Ernest Holsti)

Amplitudia (dynamiikkaa) moduloitaessa syntyy vääjäämättä uusia
taajuuksia.

Huonolla onnella harmonisia.

Käsi kädessä kulkevat, dynamiikka ja harmonia, mikrotasolla.

> Kyllä dynamiikaltaan antoisa musa on helpotus nykyisen
> ylikompressoidun mössön äärellä.

Nee.

Eikä sen tartte olla Tšaikkarin 1812.

Yllättäen yleensä jo se riittää, kun kuulee runpalistin
(tarkoituksellisesti) lyövän virveliä ja polkevan basaria eri
voimakkuuksilla.

Tai polkevan virveliä, toki - mikä nyt kenenkäkin teekuppi on.

--
NP: Gryphon - Red Queen To Gryphon Three & Raindance
0 new messages