On 31.03.2012 17:10, Kari Jarvinen wrote:
> Mä en oo nykysäveltäjistä ikinä oikein tykännyt Philip Glassista, ku -
> herran omien sanojensa mukaan - "he prefers to describe himself as a
> composer of 'music with repetitive structures'".
>
> Ku musiikissa nyt noin yleensä - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta -
> on näitä repetitiveitä structrureita, ja Glass vain vetää sen vähän
> niinq överiksi.
Webern taisi olla se poikkeus.
Ja muutama muu.
Derek Bailey oli nuorena fanaattinen Webernin kuuntelija.
Yllätys.
> Tai siis kovin implisiittisiksi niitä toistuvia rakenteita ei voine
> kutsua.
>
> Paitsi sit toissapäivänä, ku kuuntelin bussissa sen Glass Organ Worksia
> ja kirosin korvanappejani, ku jää aina jotain välillä ikään kuin
> kuulumatta.
>
> Mut se kuulumattomuus johtuikin siitä, että Glass varioi sitä teemaa
> dynamiikalla - siis eri kerrosten välisiä voimasuhteita muuttamalla. Mut
> sen verran subtiilisti, ettemmä oo huomannut sitä kunnolla ennen.
>
> Ja sehän taas täs kotona kuulostikin aika mielenkiintoiselta
> ie. hyvältä.
Mäkin alan tykästyä dynamiikkaan.
En tosin ryhdy Glassia kuuntelemaan,
mutta vietin juuri kuukauden leikaten ja liimaten
äänettömiä ja lähes äänettömiä 1/10 sekunnin pätkiä oopperaani.
Minuutti jo koossa...
Kyllä dynamiikaltaan antoisa musa on helpotus nykyisen
ylikompressoidun mössön äärellä.