Megaselia clemonsi Disney, 1984 (Phoridae)
5.-22.6. 2023, 1m (malaise), I. Immonen & M.Laaksonen leg., K.Winqvist & E. Boggild det.
Laajalle levinnyt Megaselia-laji, joka tunnettiin aiemmin muista Pohjoismaista niin, että pohjoisimmat löydöt Ruotsista ja Norjasta olivat hieman etelämpää kuin Kainuun korkeudelta.
Megaselia xanthophila Buck & Disney, 2001 (Phoridae)
9.-27.7. 2023, 1m (malaise), det. E. Boggild
Tämä laji on löytynyt Euroopasta Buck & Disneyn (2001) mukaan aiemmin ainakin Ruotsin pohjoisosista, Saksasta ja Skotlannista. Se kuuluu vaikeasti määritettävien lajien kompleksiin.
Pseudacteon brevicauda Schmitz, 1925
Tb: Laukaa, Isoaho (malaise) 21.6.-11.7.2021, 1m, N. Kiljunen leg., J. Vihavainen & K. Winqvist det.
Ilmeisesti myös toinen löytö Kb: Kesälahdelta (M. Mutanen), ehkäpä Jiri julkaisee...
Kuulin Jaakolta, että Itä-Suomen Yliopistossa Jiri Vihavainen on määrittänyt suuria määriä pyydysphorideja barkoodauksen kautta ja että maalle uusina olisi muutama ehdokas tarkistettaviksi muista kuin Megaselia-suvusta.
Pyysin niitä innolla nähtäväksi, ja niistä pystyinkin yhden (eli ylläolevan) vahvistamaan, koska sen palpit näyttivät oikeanlaisilta.
Mainittakoon kuitenkin, että kaksi ehdolla ollutta uutta Phora-lajia/nimeä olivatkin yleisiä ja Suomesta tunnettuja lajeja, joten ainakaan suvussa Phora viivakoodit eivät ollenkaan välttämättä vie aukottomasti maaliin.
POISTOT
Megaselia brevifemorata ja Megaselia museoconfluentis. Nämä kaksi lajia Suomelle uusiksi viime vuosina määrittänyt Esben Boggild on nyttemmin tullut sellaiseen tulokseen, että nuo suomalaiset yksilöt edustavatkin ilmeisesti kuvaamattomia (lähi)lajeja.
Lajipari Diplonevra pilosella/freyi.
Disneyn brittivihkosesta löytyneestä lajista D.pilosella oli tehty etelästä useampia löytöjä, kun taas lajista D.freyi, jonka kuvaus löytyi vain Lindneristä oli minulla aika hutera käsitys.
Netistä tuli tässä kuitenkin vastaan uudehko ja hyvin kuvitettu saksalainen phoridiartikkeli (Grundmann & Kappert 2021), joka antoi tälle lajiparille hyvän uuden erottavan tuntomerkin, eli takacoxan karvatupsun pituuden (kts. kuva, joka löytyy tuosta julkaisusta). Freyillä se on selvästi pitempi, noin takatrochanterin pituinen. Kun sitten Antin kanssa olemme pilosella-yksilöitämme tarkistaneet, niin kaikki ovat toistaiseksi olleet lajia D. freyi. Ilmeisesti D.pilosella pitää siis poistaa Suomen listalta, ellei Helsingistäkään lajin yksilöitä löydy.
Jos joku tykkää lukea Kainuun kolmen lajistoselvityksen kärpäsistä, niin tiedoksi, että pari uutta raporttiakin juuri väsättiin Paltamosta ja Puolangalta ja Talaskankaan raporttiinkin tuli vielä muutoksia ja lisäyksiä.Niitä saa pyytää yv:llä zeit...@gmail.com.-meilistä.
Kaj