Maalle uusia, vaihteeksi Jereltä
jere.k...@gmail.com
Moi.
Kaivoin esille joitain vanhoja aineistoja (2013 lentokenttäpyynti a la Saarinen + Jantunen) & parin viime vuoden työryhmän kesäretket). KW ystävällisesti varmisti määrityksiä:
Phytomyza leucanthemi Hering, 1935 (Agromyzidae)
Voucher ja kuvia http://tun.fi/GAVK.16287: 1 male Lappeenrannan lentokenttä, 11.-30.7.2013, Kimmo Saarinen & Juho Jantunen leg., J. Kahanpää & K. Winqvist det.
Ulkoisesti aika perus-Phytomyza, mutta menee kyllä Spencerin kaavalla oikeaan lajiin. Genitaaleista melko helppo phalluksen 4-5 suuren, kiilamaisen piikin perusteella. Lajista oli Suomesta jo useampi koverrenäyte, mutta nyt se saatiin varmistettua aikuisesta. Päivänkakkaralaji.
Koverretietoja: Hamina Korsmusa 2.7.21972 (Tiensuu, näyte Helsingissa); 17.8.1992 Sotkamo (itämies, näyte Oulussa); 1.9.1992 Kuhmo (Leinonen, näyte Oulussa).
Agromyza hendeli Griffiths, 1963 (Agromyzidae)
Voucher ja kuvia http://tun.fi/GAVK.13066. 2022 kesäretken satoa: 1 male Pietarsaari, Hällan, Hällsand, coastal meadow E of Hällsand , 27.6.2022, 1m, J. Kahanpää leg., J. Kahanpää & K. Winqvist det.
Ei kauhean yllättävä lisä tämäkään. Kuuluu Agromyza nigripes-tyyppisiin. Muistelisin nähneeni tämäntyyppisiä koirasagenitaaleja v. 2005 länsirannikon ruovikkoaineistossa, mutta jäivät silloin varmistamatta, kun ei ollut Spencerin rinnalla kattavasti uudempaa kirjallisuutta.
Löytäpaikka on Perämeren rantaniitty, reunoilla ruovikkoa, keskellä matalakasvuiseksi niitetty uima/veneranta. Lajin ravintokasviksi on ilmoitettu järviruoko, isosorsimo (Glyceria maxima) ja tähkähelvet (Phalaris). Tuolla paikalla se elänee järviruo’olla.
Hydrellia tibialis Cresson, 1917 (Ephydridae).
Voucher ja kuvia: http://tun.fi/GAVK.13140, http://tun.fi/GAVK.13495. 1 male Hailuoto, Santonen, 3.7.2022, J. Kahanpää leg., JK & KW leg.; 1 male Siikajoki, Tauvo, Munahieta, 28.6.2022, J. Kahanpää leg., JK & KW leg.;
Laji puuttuu useimmista kaavoista, mitta ainakin koiras on helpohko tuntea paksuuntuneiden keskireisien perusteella ja koirasgenitaalit ovat selvästi omanlaisensa. Tummat palpit ja tuntosarvet, kokotummat jalat, koiraan naama hopeanharmaa (ei valkoinen) erottaa lajin oikeastaan kaikista yleisehköistä Hydrellia-lajeista. H. albilabris voi olla aika tummajalkainen, mutta sillä otsa on mattamusta (H. tibialisilla silkinkiiltoisen tummanruskea) ja keskiselkäkin lähes kiiltävän musta (T. tibialisilla musta, mutta selvästi ruskeapölytteinen, vaikka kiilto selvästi näkyy läpi) Koirasgenitaalien kuva löytyy jutusta Zatwarnicki, Tadeusz. 1988. “Materials to the Knowledge of the Genus Hydrellia Robineau-Desvoidy (Ephydridae, Diptera).” Polskie Pismo Entomologiczne 58:687–634.
Ei yllätys. Laji tunnettiin luovutetulta alueelta sekä etelästä että pohjoisesta (Uusikirkko, Paanajärvi, Kantalahti) ja se on tavattu myös Ruotsista. Frey on kuvannut lajin synonyyminimellä Hydrellia diadema Frey, 1930 Uusikirkon materiaalin perusteella.
Löytöpaikat ovat, kuten nimetkin kertovat, hienohiekkaisia Perämeren rantahietikoita. Lajin ravintokasvi taitaa olla tuntematon.
Fausta nemorum (Meigen, 1824) (Tachinidae)
Voucher ja kuvia: http://tun.fi/GAVK.14141. Imatra, Risuniemi, 27.6.2023, 1f, J. Kahanpää leg., J. Kahanpää & K. Winqvist det.
Laji kuuluu samaan suurehkojen ”perustachinidien” ryhmään kuin suvun Eurithia, Ernestia & Appendicia. ’Tyypillinen’ loiskärpänen, joka voi tuoda mieleen ruutukärpät, sillä keskiselän keskimmäisen tummat juovat sulautuvat yhteen: keskiselässä on vain kolme tummaa juovaa.
Kuten sukulaisensa, värityksen suhteen lievästi sukupuolidimorfinen; koiraat ovat lähes kokomusta pohjaväriltään, naarailla tuntosarven 2. jaokkeessa ja säärissä on selvästi kellertävää. Huolimattomasti kaavaa lukien naaras menee Ernestiaan, koska tuntosarven 2. jaoke on kellertävä, mutta kaavassa on tarkennus ”jos [ko. jaoke] keltainen. taempi ylemmistä orbinaalisukasista kaartuu verkkosilmän päälle”.
Etelämpänä ilmeisesti paikottainen metsälaji. Suomalainen löytöpaikka on vanha tuore-kosteahko sekametsälehto.
T: Jere K.