Hei,
Varma alkavan syksyn merkki on tosiaan se, että Turun yo:n skooppihuoneesta kävellään Antin kanssa ulos muutaman maalle uuden varmistuksen kanssa. Minulla oli tänä vuonna taas ohjelmassa (pohjois)satakuntalaisia suokohteita, joita oli useita Kankaanpäässä ja Jämijärvellä. Molemmat näistä Antin tänään varmistamista lajeista tulivat samalta hiekkapohjaiseen männikköön rajautuvalta pieneltä nätiltä ja kanervikkoiselta suolta, jossa oli kosteampia lähdepurkaumia.
Bicellaria vanaan olen erityisen tyytyväinen, koska olen noita Suomen listalta puuttuneita Bicellarioita ennenkin yrittänyt löytää, mutta loputtoman tuntuisesti vain törmännyt massayleiseen kolmikkoon intermedia-nigra-spuria.
Lähimmäksi vanaa tulee kuitenkin niin ikään etusäären alaosasta lyhytkarvainen sulcata, mutta genitaalien hypandrial prongs ovat lajeilla erimuotoiset, vanalla pitemmät ja kapeammat. Lisäeroja on sitten ainakin postgoniitin yläosan pyöristyneisyydessä. Niitä voi katsastaa joko Bartakin Euroopan Bicellaria-kaavasta tai Bei-Bienkosta/Collinista (1961). Ja sitten kun on genitaaleista uskaltautunut määrittämään, voi kokeilla vertailla pienehköjä jalkojen muotoeroja, mutta pelkästään niihin ei minusta tule luottaa. Heitin otuksen FinBOLiin.
Paikka oli St: Kankaanpää, Taulunkylä: 686626:326420.
Alla ote tulevasta raportista niiden osalta:
Bicellaria vana Collin,
1926 (Hybotidae)
Taulunkylä,
kohde 2, 13.8.2025, 1m
Erilaisten hieman sääskiä
muistuttavien tanhukärpästen joukko on laaja ja monimuotoinen.
Tutkijoiden kannalta karismaattisimmaksi suvuksi ei
Hybotidae-heimossa ole kuitenkaan yleensä laskettu Bicellaria-sukua.
Tämä johtunee ehkä niiden melko pienestä ja vaisun laihasta
habituksesta sekä siitä, että suvussa on muutama todella runsas
massalaji. Monet kerrat yli 20 vuoden ajan olen kuitenkin
harvinaisempia ja Suomen listalta puuttuneita Bicellaria-lajeja
yrittänyt eri materiaaleista löytää, mutta vasta elokuisena
aamupäivänä Kankaanpään Taulunkylässä minua lopulta onnisti.
Bicellaria vana mainitaan
etelämpänä Euroopassa jopa suvun runsaimmaksi lajiksi, ja
Ruotsistakin sitä on löydetty jo monin paikoin.
Conioscinella abiskoi
Nartshuk & Andersson, 2012 (Chloropidae)
Taulunkylä,
kohde 2, 10.7.2025, 1m
Viime aikoina kuvattu
pienikokoinen kahukärpäslaji, jota on löydetty aiemmin vain
muutamista paikoista lähinnä pohjoisemmasta Ruotsista ja Norjasta.
Itse olen määrittänyt sen vähän etelämpääkin Norjasta
Hedmarkin alueelta, jossa 2010-luvun lopulla tehdyssä projektissa
määritettiin soiden pikkukärpäsiä (Winqvist & Andersen,
2021).
Kaj