vastaus Miikan vastaukseen Sannan vastaukseen Villen vast...
Janne Harju
>"...Sanna-Kaisan loppupäätelmät olivat: "teidän on haudattava
>sotakirveenne, teidän on pyydettävä anteeksi ja sitten teidän on palattava
>ruotuun." Tietenkään kirjoituksellamme ei ollut mitään > arvoa ja hänessä
>itsessään ei voinut olla mitään vikaa. Vika on muissa eli meissä..."
Tavallaan Miika osuu kohdalleen. Keskustelua on MOLEMMIN PUOLIN kayty jo
kauan juuri näin järjettömälla asenteella. Toiset eivat myönnä
toimintatapojensa "sisäisten erimielisyyksien" käsittelyssä olleen ajoittain
vahintäänkin epäherrasmiesmäisiä... Toiset taas eivät myönnä syyllistyneensä
juuri samaan. On täydellisen epäolennaista, kuka aloitti. Olennaista on
pyrkiä rauhaan ja alkaa käsitellä "riidan juuria." Ei siis sitä kuka
teki/sanoi mitä ja mihin suivaannuttuaan, vaan sitä ovatko mielipideerot
yhteensovittamattomia ja mitä mieltä kukin oikeasti on asiakysymyksistä.
On aika turhaa puhua marttyyrinomaisesti "väärämielisyydestä" tai "ruotuun
palauttamisesta". Meillä on hyvä, pitkä ja paikoitellen epäselvä poliittinen
ohjelma joka on monien kompromissien tulos. Se esittää mielipiteemme monista
asioista eikä juuri laita niitä tärkeysjärjestykseen. Kuin raamatun, voi
senkin avulla voi todistaa vähän kaikenlaista. Johtuen rajoitteista
keskustelutyylissämme viimeaikoina, meillä ei ole ruotua. Meillä on vain
"kuka tykkää kenestäkin"- pohjalta heiluva leimakirves. Se on tehokkuuttamme
laskevaa ja haitallista. Meillä ei ole mustaa listaa tai lajittelua oikean
ja väärän linjan kulkijoihin. Meillä on vain jumalatonta rääkymistä siitä
kuka on milloinkin mitäkin paskaa suustaan päästellyt ja mitäkin
luokkavihollisen tekoja tehnyt. Minä muuten voin sanoa, asioita pikkuisen
seuranneena, että joku kyllä pysyy pikkuisen muita paremmin totuudessa.
Viittaan esim. siihen, mitä tulee VANU:n EMU-kannan historiaan, lahjomisiin
tai vaalirahoituksiin. Ajoittain "niiden" hyökkäykset ovat perustuneet
silkalle (Akinko?) fantasialle. Kukaan tuskin voi kuitenkaan enää ylpeillä
asiallisella sävyllään tai tiukalla spekuloimattomalla
faktoissapysymisellään.
Olisi pikkuisen typerää odottaa, että tästä päästään sormia napsauttamalla
keskinäiseen harmoniaan, mutta silti...
Meidän liitollamme on kriittinen ongelma. Me emme ole ottaneet kantoja tai
käyneet keskustelua asioista asioina. Olemme reaalipoliittisista syistä
antaneet itseemme niin sisäisessä kuin ulkoisessakin diskurssissa vaikuttaa
sen, että kenen kanssa haluamme assosioitua samaan ryhmään. Tämä ongelma on
vaikuttanut meihin jo vuosia ja on nyt kärjistynyt äärimmilleen. Se
vaikuttaa meihin niin yksilöinä kuin liittonakin. Keskinäisten
yhteistyösuhteiden, luottamuksen ja vaikutusvallan sekava sosiaalinen
verkosto on vaikuttanut suuresti käytyyn keskusteluun. Koska on ollut
käynnissä erilaisia konflikteja, on muuttunut mahdottomaksi esim ottaa
voimakasta kantaa asian x puolesta/vastaan, koska silloin olisi asetuttu
tukemaan henkilöä b.
Nämä verkostot ovat poliittisessa elämässä kriittisen tärkeitä, mutta mikäli
niiden vuoksi tingitään liikaa, niin ei ole enää mitään sanottavaa. Silloin
on saatu valtaa, mutta ei ole enää mitään oikeaa, eettistä syytä hankkia
sitä.
Me (liittona) olemme viime aikoina sanoneet hieman.
Kenties viimeaikaiset tapahtumat ovat shokeeranneet kaikkia riittävästi
jotta keskustelu asioista asioina on nyt mahdollista. Se on jo kauan ollut
välttämätöntä. Nimenomaan julkinen, vapaa ja avoin keskustelu määrittää
liikettä enemmän kuin kuukauden hien tuloksena tehty ohjelmaläpyskä (joka on
sinänsä ihan hyvä ja edistyksellinen ja jonka eteen myös minä tein muutakin
kuin nukuin.) Myöskin kaikki sitä kaipaavat ovat saaneet mielin määrin
todistaa sitä "mihin leiriin kuuluvat." Minun esimerkiksi on hyyyyyvin
turvallista olla jossakin suhteissa Miikan väitteiden kanssa samaa mieltä,
sillä jos joku vastaa leimakirveellä, niin nauran hilpeästi.
>1) Järjestömme avoimuus
>Mielestämme nykytilanteessa järjestömme on oltava avoin foorumi kaikille
>vasemmistolaisittain ajatteleville (ja demokratian ja > laillisuuden
>keinoja hyväksyville) nuorille. Emme usko sulkeutuneeseen > järjestöön,
>koska arvomaailmamme on moninainen ja erilaisuutta kunnioittava ja sen
>vuoksi, että vasemmiston historia maailmanlaajuisesti on täynnä
>epäonnistumisia, jotka ovat toteutuneet juuri tämän "leninistisen"
>ajattelumallin takia.Meidän pitäisi saada moninaisuudet kukkimaan
>järjestössämme, perustaa koko toimintamme (ja tulevat maailmamme) ei
>yksimielisyyteen vaan monimielisyyteen.
(Pienenä piikkinä kysyisin keistä meistä puhut? Meitä on monia ja siksi on
myos monia meitä. Oletan kuitenkin teidän puhuvan teistä ja koitan palata
asiaan jotta meidän mielipiteistämme kenties poikkeava kantani rajoittaisi
konfliktiamme teidän ja meidän välillämme. Keskityn siihen miten molempiemme
voimamme kasvaisivat joutumattamme keksimään uusia persoonamuotoja meidän
erottamiseksi teistä tai molemmimmeiden meidännen liitostannemme)
Itse asiaan sanoisin seuraavaa. Olen itsekin tullut kahdenkeskisissä
sähköposteissa järjestön avoimuutta käsitelleeksi suunnilleen seuraavasti:
"On nähdäkseni kaksi tapaa liikkeelle toimia. Kumpi olisi oikea
lähestymistapa jos asiaa tarkasteltaisiin hypoteettisellä tasolla vain ja
ainoastaan liikkeen kehityksen ja kasvun kannalta? Rivien tiivistäminen
kaaderiksi heittämällä ulkopuolisia ulos, vai niiden avaaminen
kansanrintamaksi jossa kaikki ovat mielipidevaikuttajia, mutta liike
kokonaisuutena pyrkii heijastelemaan ytimensä kantoja. On siis kaksi
mahdollista lähestymistapaa joita voisi kutsua vaikkapa eksklusiiviseksi ja
inklusiiviseksi.
-Inklusiivinen, "mukaanlukeva", avoin ja uusia ihmisiä helposti hyväksyvä,
jossa on helppo tuoda vaikutteita liikkeeseen, mutta liikkeen
kokonaislinjaan vaķkuttaminen edellyttää myös sopeutumista yleiseen
mielipiteeseen. Liikkeen sisällä tosin alkaa helposti kasvaa
oppositiopesäkkeiden ja niiden tuomien ristiriitojen syöpä.
-Eksklusiivinen, "ulossulkeva", jäsenyydelle ehtoja asettava, jossa liike on
yhtenäinen, mutta sopeutumiskynnys on jo ulko-ovella. Liikkeeseen on vaikea
tulla ja tuoda ulkopuolisia vaikutteita. Niiden jotka liittyvät liikkeeseen
on helppo vaikuttaa liikkeen linjaan.
Vertaan tätä biologiaan. Syöpäriski on kasvun hinta ja evoluution hinta.
Vain sisäinen dynamiikka mahdollistaa muutoksen ja kasvun. Minä kannatan
inklusiivistä mallia. Jatkaakseni vertausta, niin ainoat eliöt luonnossa
joille ei voi tulla jonkin lajin syöpää tai sen vastinetta... ovat
käsittääkseni yksisoluisia."
Olen usein todennut nykyvasemmiston politiikasta, ettei se ole tyydyttävää,
mutta myös meidän käytettävissämme olevan voiman vähäisyys pakottaa meidät
käymään puollustustaistelua sen sijaan, että muuttaisimme maailman tänään
täydelliseksi. Voisin sanoa, että kummallakin mallilla on aika ja paikka
jolloin se toimii. Aika jolloin suuri ideologinen totuus ja teoria on ns.
hakusessa, puuttuu tai on hylätty tarpeettomana (ei, en puhu nyt
poliittisesta ohjelmasta), aika jolloin pitäisi käydä arvokeskusteluja ja
jolloin tulisi etsiä uusia tulkintoja ja teesejä, ei ole sopiva aika
"tiivistää rivejä." Niin ikään aika jolloin käytettävissä oleva voima ei
riitä ja jolloin liikkeen tulisi etsiä uusia ihmisiä kaikin voimin, ei ole
aika alkaa rakentaa sisäistä yksimielisyyttä aukottomaksi.
En ole varma onko tämä liennytystä vai provokaatiota, mutta lienee selvää,
että kuten syövässä ihmisruumis tekee, on liittommekin kääntynyt itseään
vastaan. Ellei löydetä jotakin yhteistä säveltä ennenkuin tila pääsee
terminaaliseksi, on leikkaus välttämätön. Täytyy vain muistaa, että se on
usein liian myöhäistä. Liian suuri amputaatio tappaisi potilaan. En vie
vertausta liian pitkälle. Mielestäni toinen osapuoli ei ole terve ja toinen
sairaus. Kunnioitan suuresti niitä jotka ovat olleet hiljaa pitkään.
Olen Miikan kanssa voimakkaasti samaa mieltä siitä, että tämän päivän
poliittisessa tilanteessa liikkeemme on oltava tietyin varauksin avoin. Sen
on synnytettävä yhtenäinen, joskaan ei yksimielinen, rintama.
>2) Järjestömme suhde "uusiin nuorisoliikkeisiin".
Ja muuten vanhoihinkin...
>Jos lähdemme siitä, että järjestömme tehtävä on kanavoida demokraattisiin
>vaikutusmahdollisuuksiin nuorison tyytymättömyys ja samalla muuttaa myös
>demokratiakäsitettä vastaamaan nykypäivän haasteita eli tuomaan sen
>lähemmäksi ihmisiä, me emme voi sulkea
>oviamme vasemmistolaisittain ajattelevilta. Oikeastaan meillä on > kaksi
>vaihtoehtoa. Voimme sanoa: a) olemme Vasemmistoliiton nuorisojärjestö...
>tai b) haluamme olla avoin foorumi kaikille
>vasemmistolaisittain ajatteleville...
Tästä olen muuten Miikan kanssa juurikin, tasan tarkkaan eri mieltä. Me
OLEMME vasemmistoliiton nuorisojärjestö!!!!! Mikäli Miika tai joku muu ei
tykkää siitä niin menköön pois. Ellei mene, niin vaikuttakoon sitten
toisenlaisen määritelmän puolesta meidän keskuudessamme, mutta oppikoon
sopeumaan enemmistön kantaan ja kunnioittamaan sitä. Kanta on monesti ja
selvästi äänestämällä valittu. Tietynasteinen sopeutuminen enemmistön
mielipiteeseen kuuluu demokratian pelisääntöihin. Se joka ei pysty
lähitulevaisuudessa oppimaan sopeutumista, menettelisi korrektisti
ymmärtämäessään erota pakottamatta entistä poliittista kotiaan nöyryyttämään
itseään "ero-oikeudenkäynnillä." MINUN MIELESTÄNI MIIKAN ESITTÄMÄT KAKSI
VAIHTOEHTOA EIVÄT KUITENKAAN OLE RISTIRIIDASSA!!!!
Mikä ihme on se vamma joka saa molemmat "meidät" uskomaan ettei
vasemmistoliitto tai sen nuorisojärjestö voi olla avoin muille kuin kaikkein
puhtaimmille kolmannen vasemmiston edustajille. Tiukan Marxilaisuuden
aikanahan se oli ymmärrettävää. Meillä ei kuitenkaan ole niin tiukkaa
aatteen määritelmää. Meidän määritelmämme kolmannen vasemmiston edustajalle
on löyhä ja pohjaa usein siihen kuka leimakirvestä heiluttaa.
Minä toivotan omasta puolestani liikkeeseen tervetulleeksi monien eri
näkemyksien edustajia. Liikkeeseen mahtuu kyllä muutama (eko)anarkisti ja
kommunistikin. Eipä heitä edes ole hirveän paljoa vaikka he ovatkin
keskivertoa aktiivisempia... joskus valitettavankin aktiivisia. Meillä on jo
muutamia viherpipertäjiä, feministejä, kulttuuriradikaaleja yms. yms. Onpa
meillä oikein jäsenkirjallisia demareitakin. (No jaa, sellaisista kuulee,
joskus jopa näkee yhden tai kaksi. Vähän niinkuin SKP:läistenkin kohdalla.)
Miksi toivottaisimme tervetulleeksi vain oikealta tulevat potentiaaliset
loikkarit.
Haluaisinpa meinaan vain muistuttaa, että meidän tehtävämme Puolueen
nuorisoliittona on vaikuttaa Puolueeseen. Meidän tulee myös käydä uudistavaa
ideologista keskustelua, vetää Puolueen ympärillä toimivaan liikkeeseen
nuoria ja tehdä heistä Puolueen Sotilaita (heh). Jos joku anarkisti on
kiinnostunut vaikuttamisesta vasemmistoliittoon ja/tai sen nuorisoliittoon,
niin ei ole kovin olennaista muuttuuko hän enemmän vai liike. Olennaista on
se, että hän on tullut vaikuttamaan kauttamme ja antaa oman lisänsä
aatteelliseen keskusteluumme.
Valitettavan usein tästä keskustelusta muodostuu vassin päivänpolitiikan
kritisointi-puollustelu kilpailu. Se on kuitenkin osaltaan oma vikamme.
Meidän on annettava jäsenistöllemme vähintäänkin työkalut rationaaliseen
liikkeen kritisointiin. Jäsentemme tuleekin käydä tällaista keskustelua.
Ilman monien jäsentemme harjoittamaa (liikkeeseensä kohdistuvaa)
itsekritiikkiä, emme voisi havaita sitä missä on onnistuttu ja missä ei.
Yksi klassisimmista keskustelun virheistä on puollustaa sokeasti omaa
liikettä. Kun virhe on havaittu tulisi se analysoida. Koskapa
ideaaliratkaisua ei esille otetussa kysymyksessä saavutettu, niin mistä se
johtui? Eivätkö asian käsittelyssä mukana olleet (puolueen) ihmiset jakaneet
meidän käsitystämme ideaaliratkaisusta? Olisivatko he voineet esittää
uusliberalistiselle mallille vakuuttavamman vaihtoehdon kuin esittivät?
Olisivatko he voineet saada tukea toteutunutta paremmalle kompromissille?
Millaisia kompromissejä he olisivat voineet esittää? Liittomme ei ole
onnistunut tehtävässään antaa jäsenilleen riittäviä työkaluja tähän
keskusteluun. Siksipä keskustelu jolla on positiivinen funktio degeneroituu
usein akselille:
"hallitus/oppositio/vas/SKP/EMU/ei/Seppänen/Sund/rakenteet/vallankumous!!!"
Järjestöllämme on oikeus ja liittokokouksen antama velvollisuus vetää
poliittisessa toiminnassaan ja esim koulutus ja seminaari toiminnassaan
vasemmistoliittolaista linjaa. Juuri tähän toimintaan ei osa jäsenistöstämme
osallistu, vaikka ovatkin rakenteellis-poliittisesti suuntautuneita ihmisiä.
Heidän tulisikin havaita, ettei järjestöllämme ole heitä kiinnostavaa
toimintaa. Kuitenkin järjestömme tarjoaa ihmisille myös puolueeseen
liittymätöntä toimintaa. Meidän joukossamme on enemmän tai vähemmän
poikkeavia mielipiteitä edustavia henkilöitä jotka työskentelevät tämän
eteen ja käyttäytyvät hienovaraisen korrektisti milloin heidän mielipiteensä
eivät vastaa liiton olennaista poliittista linjaa. Tällainen on rikkautta
järjestöllemme.
Huomauttaisin myös, että kolmatta vasemmistoa ei edes ole olemassa
ulkopuolella Euroopan, ei edes jenkeissä. Kun voimamme on kotimaassakin
(kotiunionissakin) vähissä, niin sitä ei lisätä puhdistuksilla. Meitä
lahellä olevien voimien sulkeminen ulos yhteistyöverkostostamme on virhe.
Eurooppa edustaa reilusti alle 10%:a maailman väestöstä ja maapinta-alasta
ja hiukan yli 10%:a taloudesta. Mikäli meille on mahdotonta tehdä
minkäänlaista yhteistyötä; a) menetelmiltään anarkististyylisten
kansalaisaktivistien, b) TÄYSIPÄISTEN anarkistien, c) EDISTYKSELLISTEN
kommunistien, d) MARKKINA-KRIITTISTEN sosiali(sti)demokraattien, tai
ylipäätään kenenkään oman poliittisten ohjelmamme kanssa toisin ajattelevien
kanssa... Noh... Silloin voimme lakata puhumasta maailman muuttamisesta ja
myöntää sen, että olemme vain paikallinen liike. Maailmalle meitä ei silloin
enää ole olemassa.
>3) Erot toimintakulttuurissa.
>
>Sanna-Kaisan tekstistä saa sellaisen kuvan, että allekirjoittaneet
>kannattaisivat jotain kommandopipotaktiikkaa tms. Tämä on todella
>vääristävää ja epäkorrektia. Vasemmistolle on aina kuulunut monet
>toimintatavat. Tämä on ollut, ja toivottavasti on edelleen, yksi
>vasemmiston vahvuuksista. Vasemmistolainen vaikuttaminen on
>koostunut institutionaalisten solmujen hallinnasta, lakoista,
>mielenosoituksista ja monesta muusta asiasta. Me emme voi tukahduttaa
>toimintakulttuurimme moninaisuuden yhteen malliin, lobbaukseen tai
>institutionaaliseen politiikkaan. Muuten me unohdamme mikä on
>vasemmistolaisuus. Muuten meistä tulee samanlaisia kuin kaikista muista.
>Sanotaan myöskin selvästi se, että meille mielenosoittaminen, katujuhlien
>järjestäminen, ruoanjako soppatykistä ei ole toimintaa, jota pitäisi tehdä
>kommandopipo päässä, meille se on iloista toimintaa, joka on ihmisten
>lähellä...
Pahoinpa pelkään, että joskus konfliktimme synnytetään sen sijaan, että ne
syntyisivät toimintakulttuurien erilaisuudesta.
Jospa otamme tuon mainitsemasi toiminnan kirjon esimerkiksi. Minä haluaisin
nimenomaan lisää sellaista toimintaa. Minä haluaisin lisää mahdollisuuksia
osallistua sellaiseen toimintaan. Muistaakseni viimeksi kun olimme
Tampereella pystyttämässä soppatykkiä, meille tuli riita siitä tulisiko se
Seppäsen, Innan vai Sami Aaltosen hyväksi.
Oletetaampa, että päättäisimme pitää Tampereella tapahtuman jonkin sellaisen
aiheen tiimoilta josta me kaikki voimme olla samaa mieltä. Jospa vaikka
pitäisimme miekkarin, katujuhlat ja soppajakelun ihan yksin, omilla
nimillämme, tunnuksillamme ja vasemmistonuorina. Jospa ottaisimme aiheeksi
vaikka uusliberalismin. Jospa jakaisimme tietoa WTO:sta, Seattlen
kierroksesta, IMF:stä ja kenties hiukkasen vastapropagandaa tavalle jolla
uusliberalistiset arvot näkyvät tänään niin TV3:ssa kuin
kunnallispolitiikassakin. Jospa muutamat kertoisivat siitä
anarkistikavereilleen ja muutamat vaskistikavereilleen. Jospa viestimme
olisi yllämainittu eikä hallituspoliittinen. Jospa ihan pikkuisen
mainostettaisiinkin, tehtäisiin puffijuttuja. Jospa pistäisimme mukaan
parahultaisesti EMU kritiikkiäkin, mutta ilman nimiä/sitaatteja. Jos
saisimme sen aikaiseksi, niin meillä kaikilla olisi paljon kivempaa kuin
lakituvassa. Saisimme enemmän aikaan kuin "me ja me" viimeisenä vuonna
saimme yhteensä. Se ei edes tulisi kalliiksi. Me saisimme taas aika lailla
lisää aktiivijäseniä.
Jospa näkisimme kauniita unia.
Juuri toimintamuotojen moninaisuus antaa meille voimaa. Ei vain siksi, että
samalla kun Janne Kivivuori neuvottelee kunnantalossa isäntien kanssa,
Koskelan poikien ja TY Riennon pitää mökeltää kansainvälistä ulkona. Se
antaa meille voimaa siksi, että se laajentaa tavattomasti ihmistemme
verkostoa. Se tuo lisää ihmisiä joilla on meistä "hyvä sana" sanottavana,
niin Koskeloilla Kivivuoresta kuin Kivivuorella Koskeloistakin. Se näyttää
voimaamme monilla tavoilla tuoden meidät yhteiskunnallisen keskustelun
valokeilaan. Se antaa meille kuuluvamman äänen. Se antaa meille itsellemme
uskoa ja muuttaa asfalttia tallaavan merkonomilauman ajatuksia yhden millin
oikeaan suuntaan.
Juuri kuten Sanna-Kaisakin, myös minä vastustan toimintaa "kommandopipo
päässä." Se ei mielestäni tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa edistä
arvojemme toteutumista.
>...Monissa maissa Sosialistiliiton kaltaiset ryhmät kuuluisivat
>Vasemmistoliiton kaltaiseen puolueiseen ja edustaisi sen vasemmistosiipeä.
>Eli Vanun pitäisi kyetä toimimaan vetovoimaisena järjestönä, joka kykenee
>yhdistämään vasemmiston erilaisia voimia. Oikeastaan se on ainoa tapa,
>jolla avoimesti voimme hoitaa
>poliittisen tehtävämme.
En usko, että sosialistiliitto voisi koskaan olla kiltti vasen siipemme.
Suomen vasemmistolla on euroopan kai katkerin ja raain kahtiajakautumisen
historia. Olen kyllä sitä mieltä, että esim kommunistit ja anarkistit jotka
eivät keskity hyökkäämään poliittisia peruslinjauksiamme (kuten
periaatteellista tukeamme vasemmistoliiton päätökselle lähteä
hallitusyhteistyön linjalle) vastaan, voivat olla jäseniämme ja osallistua
toimintaamme. Ehkei Sanna-Kaisakaan aina sangen tuulisella, suorastaan
ristitulisella, paikallaan jaksa aina muistaa, että tällaisiakin on. He
edistävät, poliittisessa julistuksessamme mainittua, tehtäväämme käydä
aatetta määrittävää ja uudistavaa keskustelua ja lisäksi kasvattaa
poliittista voimaamme. Toimintamme ei olisi tänäkään päivänä niin rikasta
ellei meillä olisi henkilöitä jotka ovat vasemmistonuoria, mutteivät
vasemmistoliittolaisia.
Tällainen avoin asenne kuitenkin edellyttää sitä, että "ne" hyväksyvät
demokraattisesti tehdyt linjaukset ja tekevät SKP:n vaalityön jossakin
muualla, eivätkä sitä tehdessään kerro olevansa vasemmistonuorten jäseniä
antaakseen työlleen valheellista leimaa järjestömme hyväksynnästä.
Mikäli tämä asia ei pysy pikkuisessa päässä, niin heidän tulisi ymmärtää
erota järjestöstä. Kenties tarpeen vaatiessa hallituksemme voisi jopa
avoimella kirjeellä pyytää heitä harkitsemaan sitä, onko tullut aika tehdä
valintoja ja vetää johtopäätöksiä.
Kenties olen onnistunut viestittämään, etteivät kaikki "revari toverit"
ajattele jäsenyydestä samoin kuin Aleksi. Rajan voi vetää moneen paikkaan.
>Tarkoituksena on edelleen kysyä mikä on, mm.Sanna-Kaisan, kanta ehdotettuun
>keskustelusarjaan vasemmistosta, nuorisosta ja poliittisesta
>toimintakulttuurista (johon voisi osallistua eri > suuntauksia edustavia
>vasemmistolaisia, jotka hyväksyvät demokratian ja laillisuuden keinot) ja
>erityisesti mikä on hänen (ja muiden > järjestömme jäsenten) kanta suuren
>nuorisotapahtuman järjestämisen suhteessa. Ehdottamamme tapahtuma olisi
>vappuna 2000 Helsingissä. Tapahtumaan voisimme kutsua muitakin
>vasemmistojärjestöjä ja siten osoittaa miten Vasemmistonuoret edustavat
>suurinta nuorisoryhmää mitä Suomessa on ja osoittaa miten me todella saamme
>koottua vasemmiston voimia nuoria koskevien teemojen ympärille. Tietenkään
>tapahtuma ei olisi hallituskriittinen, pikemminkin se voisi > keskittyä
>globalisaatioon ja samanaikaisesti nuorison paikallisiin ongelmiin. Yhdessä
>olisi mietittävä mitkä ovat resurssimme, joita haluamme panostaa ja kenen
>kanssa haluamme kyseistä tapahtumaa järjestää.
Koskapa kysyit tuota avoimesti myös muilta jäseniltä, niin minäkin lausun
avoimesti mielipiteeni.
Periaatteessa ajatus kuullostaa siltä, mitä olen jo kauan toivonut. Siinä on
kuitenkin käytännön ongelmia. Omaan kokemukseeni pohjaten sanoisin, ettei
sitä "keskustelua", mitä on viime aikoina käyty esim "meidän ja meidän" tai
VANU:n ja Sosialistiliiton välillä, varten kannata järjestää kallista
tapahtumaa. Ainoa tapahtuma minkä sen ympärille voisi kasata on poliittisen
mutapainin MM. Faktapohja ja siitä riippuvainen arvokeskustelu on ollut
suunnilleen sitä tasoa, että sen voisi järjestää Mummo Ankan sikalassa.
Ajatus olisi kuitenkin sen verran hyvä, että siitä pitäisi mielestäni
keskustella laajemminkin. Sen toteuttaminen vain edellyttäisi aika paljon.
Se edellyttäisi jaettua taloudellista vastuuta. Se edellyttäisi aika vaikeaa
prosessia jonkinlaisen "yhteistyöetiketin" luomiseksi. Ei ole mitään järkeä
VANU:n kasata jäseniään ja maksaa viuluja sellaisen tapahtuman
järjestämiseksi joka näyttää, että vasemmisto olisi voimissaan jos se olisi
yksimielinen edes jostakin. SKP voi mielestäni odottaa vasemmistoliitolta ja
sosialistiliitto VANU:lta yhteistyöta asioissa joista ollaan samaa mieltä ja
joista keskusteltaessa pystytään pysymään yksimielisinä ja kohteliaina.
Mutta pystytäänkö tähän missään asiassa?
Tämän tilityskohtauksen sai vasta Nicaraguasta palannut, jopa tätäkin
kaivannut (jopa Jussi Okkostakin kaivannut...)
Janne Harju
Eläköön metsät eläköön vuoret kalliin kotimaan.
______________________________________________________
Get Your Private, Free Email at http://www.hotmail.com