> -----Original Message-----
> From: Juha Uski [mailto:juha...@dlc.fi]
> Sent: 29. tammikuuta 2000 12:36
> To: pulut...@rauhanpuolustajat.fi
> Cc: ana...@lists.tao.ca; musta-sa...@helsinki.fi;
> my-l...@kaapeli.fi; prole...@tao.ca;
> radikaalid...@helsinki.fi; vapa...@kaapeli.fi; vas...@clinet.fi;
> vihrea...@helsinki.fi; yly-...@lists.tao.ca
> Subject: Re: (Pulut-lista) RE: (Pulut-lista) Re: (fi-lib) talouselämä
> uutisoi Karjalan metsistä =
>
>
> Well, well...
>
> minusta näyttää siltä että nyt projisoitte sanomaani jotain mitä en
> sanonut.
Ehkä osittain niinkin. Sorry, jos niin tosiaan on käynyt. Kuitenkin
edelleenkin muutama ihmettelevä kommentti (alla):
Jos sanon että vapaudesta tulisi puhua vapauden sisällön kautta,
> niin ei kai se automaattisesti tarkoita että sen sisällön tulisi olla
> ennalta määrätty.
Niin, se ei välttämättä tarkoita sitä suoraan, mutta johtuen tähän
kysymykseen liittyvistä vaikeista tieto-opillisista ongelmista se yleensä
kuitenkin epäsuoraan tarkoittaa sitä - siitäkin huolimatta, että näiden
"erityisvapauksien" puolustajat eivät itse haluaisi asioiden olevan näin.
Hyvinä esimerkkeinä ovat käsitteet "seksuaalinen vapaus" ja "taloudellinen
vapaus" - jotka ovat tyypillisiä "sisällöllisesti määritellyn vapauden"
muotoja. Ne ovat kyllä näennäisesti "aitoja" vapauksia - mutta samalla ne
NORMITTAVAT sitä, mitä "seksuaalisuus" tai "talous" on ja mitä se ihmiselle
perimmältään merkitsee. Tämä normittava tieto puolestaan ohjailee hyvin
voimakkaasti sitä, millä tavoin esimerkiksi "seksuaalisen vapauden" tai
"taloudellisen vapauden" nimissä tehdään politiikkaa. Tyypillisinä
seurauksina ovat valtiobyrokratioiden tuella rakennettu 'tieteellistetyn
talouden' nimissä muka 'neutraali' markkinaimperialismi sekä
vastaavanlaisella tavoin 'tieteellistetyn vapauden' nimissä levittäytyvä
seksuaalihegemonia. Nämä ovat sisällöllisen vapausideologian huomattavimpia
käytännön seurauksia nykyään.
Normittamisen perusongelma on nimenomaan siinä, että koko "vapauden" käsite
on alunperin lähdetty operationalisoimaan "seksuaaliseksi" termiksi tai
"taloudelliseksi" termiksi (tai päätä itse minkälaiseksi
operationalistiseksi insinööritermiksi...). Tämä vapauden
opertationalisointi on kyllä aika todennäköinen seuraus, jos "vapauden"
käsite vaaditaan lohkottavaksi joihinkin eriytettyihin "sisältöihin".
Vaan vapauden sisältö on tilanteen mukainen eli mitä
> milloinkin. Minusta tuo "yksilönvapaus" mistä puhutte on vain
> tyhjä myytti.
> Eri asia on jos puhutaan ajattelun vapaudesta, jonkun elämäntavan
> harjoittamisen vapaudesta, kehonsa hallitsemisen vapaudesta,
> sananvapaudesta, jne. Silloin puhutaan erilaisista sisällöistä
> eikä jostain
> kuvitellusta kaikenkattavasta "yksilönvapaudesta".
>
> Juha
Väitätkö siis todella, että on KUVITELTUA ja jonkinlainen "tyhjä myytti",
että keskinäistä hyökkäämättömyyttä kunnioitetaan? Kerro minulle, millä
tavalla se mielestäsi on jotenkin "epätodellisempaa" kuin se, että jokin
autoritaarinen koneisto määrittelee sinulle ylhäältä käsin, että sinulla on
"vapaus erityisesti ajatella" tai "vapaus erityisesti hallita kehoasi" tms.
Se on tietenkin totta, ja luultavasti myös perusteltua sinun taholtasi, että
käsitettiin "vapaus" sitten miten tahansa, se tosiasiallisissa tilanteissa
johtaa aina jonkinlaisiin tulkintakysymyksiin. Vapauden kunnioittamisen
rajat ovat joissakin tilanteissa jopa ristiriitaisia. Ja että tästä syystä
sillä seikalla, että meille on vakiintunut esimerkiksi käsitteet "ajattelun
vapaus", "elämäntavan vapaus" ja niin edelleen, on paljonkin käyttöä näissä
ristiriitatilanteissa.
Se, että tällaisilla erityismääritellyillä "vapauksilla" on käytännöllistä
arvoa, ei kai nyt kuitenkaan tarkoita ihan samaa kuin se sinun esittämäsi
väite, että negatiivinen vapaus olisi jonkinlainen "myytti" tai
epätodellinen "kaikenkattava" oletus.
Se, että väkivallan aloittaminen on periaatteessa aina väärin, on kyllä
hyvin todellinen eettinen periaate - riippumatta siitä, toteutuuko se
jossakin vai ei.
Siitä, että väkivallan aloittaminen on periaatteessa aina vääärin, seuraa
loogisella välttämättömyydellä nimenomaan negatiivisen vapauden
kunnioittamisen velvoite. Tämä taas ei edellytä mitään metafyysisiä
("myyttisiä") oletuksia mistään "kaikenkattavasta yksilönvapaudesta" - vaan
päinvastoin, kenenkään "yksilöllisestä olemuksesta" ei tarvitse välttämättä
olettaa mitään. Väkivallan aloittaminen on silti väärin, vaikka sitä
"kaikenkattavaa yksilöllisyyttä" ei olisi.
Jos väkivallattomuus nauttii kunnioitusta, niin silloin mikään edellä
mainituista "erityisvapauksista" ei tietenkään voi olla uhattuna -
riippumatta siitä, onko jokin ihmiselämän autoritaarisista asiantuntijoista
koostuva sosiaali-insinöörien joukko määritellyt sinulle "vapauden sisällöt"
vai ei. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun vastavuoroinen hyökkäämättömyys
EI nauti mitään selkeää yleistä kunnioitusta. Yhteiskunnassa, jossa ei
vallitse mitään kovin yksiselitteisiä polittisia estoja sille, että
negatiivista vapautta rajoitetaan väkivaltaa yksipuolisesti aloittamalla,
tulee tietystikin tarpeelliseksi kehittää joitakin sosiaali-insinöröityjä
"erityisvapauksia", kun vapaudella sinällään ei enää ole koko yhteiskunnassa
mitään arvoa.
Näillä "erityisvapauksilla" on kuitenkin aina jossain määrin sellainen
vakava ongelma, että ne MÄÄRITTELEVÄT IHMISEN. Jos meillä on esimerkiksi
"seksuaalinen vapaus" tai "taloudellinen vapaus" joinakin
sosiaali-insinöörien sisällöllisesti määritteleminä "ihhimillisen vapauden"
virallisesti tunnustettuina erityissisältöinä, niin kyllä tällaiseen
viralliseen vapaudenmäärittelypolitiikkaan monin tavoin joudutaan
yhdistämään jokin valmis poliittinen normi siitäkin, mitä esimerkiksi
"talous" on ja mitä se merkitsee "ihmiselle" - tai mitä esimerkiksi
"seksuaalisuus" on ja mitä se merkitsee "ihmiselle" jne. Tämä on normittavaa
vapautta.
Normittavassa vapaudessa viimekätinen valta on niillä
sosiaali-insinööreillä, joiden pastoraalisen auktoriteetin alaisuudessa
tyhmä kansa tulee tietoiseksi omasta vapaudestaan.
T: JV