"neuvostothtien" alla
Aila Niinimaa-Keppo
Hei,
teknisia ongelmia esiintyy:
koneeni herjaa kaiken aikaa (ja varmastikaan ei syytta)
etta viestini eivat mene perille.
Olen kayttanyt kaiken aikaa vasuri-listalle ilmoittautumiskaavaa,
mutta jokin on vialla.
Siis, saatko viestini? Jos, niiin laheta vain jees-viesti.
Aila
Aila Niinimaa-Keppo
Tel. +358 9 1354 188
Fax +358 9 1354 199
e-mail: a...@promin.pp.fi
Jouni Remes
mielenterveys
on jokseenkin samassa tilassa kuin nettiä välillä häiriköivällä K.Juutilaisella,
mutta
repostellaan silti hiukan aihetta.
En oikein oivaltanut, mikä tässä hänen esittelemässään runossa oli niin
mahdotonta, joten otetaanpa rivi riviltä:
>
> >>Oma armas on Karjala mulle,
Jaa. Monikin voi ajatella noin. Tästä ei tietysti käy ilmi, miten Karjala
määritellään, mutta tarkoitettiinpa
sitten Venäjään tai Suomeen kuuluvia osia, aina Suomen itärajan takana olleita
alueita tai mitä tahansa yhdistelmää
noista, niin mikä tuossa nyt sitten on varsinaisesti mahdotonta?
> >>soma jarvien, metsien maa.
Nättejä paikkoja löytyy. Ei ihmetytä edelleenkään suuremmin, vaikka
kaupunkilainen olenkin.
>
> >>Missa ihminen arvon ja onnen
> >>alla neuvostotahtien saa
> >>
Moni eli ihan onnellisena ja itsenä ihmisarvoiseksi kokevana neuvostoaikanakin.
Ei sitä mitenkään dementoi se,
että moni oli onneton tai joutui elämään ei-ihmisarvoisesti vaikkapa gulagissa.
Kummallinen on muuten tämän N-K:n ihastus tsetseeneihin. Epäilemättä pitää
Afganistanin Talibanejakin suurenmoisina
ihmisinä.
Yleisemmin: ei tästä maailmasta järin onnellista ja rauhallista elinpaikkaa tule
niin kauan kuin yksikin ihminen antaa käsitteelle "kansa" mitään sellaista
merkitystä, joka ei kata kaikkia maailman ihmisiä. Toisin sanoen, niin kauan
kuin nationalismia ja sen ymmärtäjiä esiintyy lievimmässäkään muodossa.
--
Jouni Remes
email: jouni...@pp.inet.fi
GSM: +358 40 5813723
Aila Niinimaa-Keppo
Olen pahoillani, ettei sarkasmi mene perille, mutta
huumorihan lienee ennenkin ollut hyvin vaativa laji aatteen kannattajille.
Mita tulee kauhistelemaasi nationalismiin ja sen maailmanrauhaa uhkaavaan
funktioon,
ei voi kuin ihmetella. Mielestasi venalaisen nomenklaturan tapa alistaa
kansallisuudet
(oma enemmisto mukaan lukien), on hyvaksyttavaa ja rauhaa rakentavaa?
Siis tapa, jolla kommunistit tekivat tsaarien "kansojen vankilasta"
tuntuvasti hirveamman
"kansojen hautausmaan", ansaitsee tukemme?
Hurskastelusi puistattaa. Ja se pilkkaa mm. kaikkia niita rohkeita
venalaisia, jotka olivat
20.8.1991 keraantyneet Leningradin Mariinskin aukiolle vastustamaan paljain
kasin
neuvostotankkeja. Olin siella Inturistin toimeksiannosta kuvausmatkalla ja
sain todella
kouriintuntuvalla tavalla dokumentoiduksi, etta on todella olemassa
rehellisia venalaisia ja
vastenmielisia homo sovieticuksia, joille moraali ja etiikka ovat
tuntemattomia kasitteita.
Nauhoitin mm. yli 60-vuotiaan opettajan sanat: "En ole koskaan elanyt
paivaakaan niin,
etten olisi pelannyt jotain. Meidan elamamme ne ovat murskanneet, mutta
pidamme
huolen, etteivat ne tuhoa meidan lastemme elamaa!"
Mutta kylla heidan lastensakin elama on tuhottu, sen nakevat kaikki jotka
rohkenevat
katsoa ymparilleen. Kansa oli vapaa vain muutaman kuukauden, sitten
rautaesirippu
sulkeutui jalleen. Maa elaa taas valheesta toiseen yrittaen epatoivoisesti
pitaa asein
kasassa verella rakennettua imperiumiaan. Ja länsi, joka - kuten
atamaanipaallikko Kozitsin
asian kesalla 1994 ilmaisi - antaa tukensa Kremlille, koska heikko ja
kaulaansa myoten
sodissa oleva Venaja ei ole vastus kennellekaan...
On valitettavaa - mutta samalla tietenkin myos myonteista - etta monet
naille listoille
asiallisesti kirjoittavat haluavat lahestya minua privaatisti. Ja koska
nain on, tulen
monien suureksi iloksi eroamaan talta keskustelulistalta ja jatkamaan
juttua muualla.
Silla onhan se naurettavaa selitella palstoilla mielenterveyttaan
samanaikaisesti kun
kansanmurhan uhrit tarvitsevat apua. Akateeminen holynpoly on nyt se, mita
ex-Neuvostoliiton riistetyt kansat tanaan kaikkein viimeiseksi kaipaavat.
Terveisin
Aila Niinimaa-Keppo
P.S.
Ja lopuksi: Tule, Remes, neuvomaan, keneen minun tulisi ihastellen
suhtautua, vasta sitten kun olet tutkinut marxilais-leninilaisen
filosofian lisaksi
muutakin kirjallisuutta, esim. yleisita historiaa.
Ihailen teita yksisilmaisia yhta paljon kuin niita pioneereja, jotka
sotiemme aikana
sytyttelivat opastulia neuvostopommittajille.
Tshetsheeneja ihailen yhta paljon kuin ihailen kaikkia vaaryytta vastustavia ja
riistajaa vastaan nousevia ihmisia. Ja jos sinulla on viela tahan jotain
sanomista, osoitteeni tiedat. Mutta toivon, etta valtat semanttista roskaa tai
mielenterveyteni puimista, silla sellaiseen en enaa vastaa - semmminkin kun
sen enempää vitsit kuin faktatkaan eivat tunnu uppoavan.
P.S. 2
Mutta, onpa kaadereissa heitakin, jotka huumorin hallitsevat.
Seuraavan kuulin todella ansioituneelta yhteiskunnalliselta vaikuttajalta:
Juhannuksen aatonaatto Kotkassa 70-luvun alussa. Sinisalo ja Pursiainen
viinakaupan jonossa. Paikka tupaten taynna asiakkaita kuin Venalaisen koulun
opettajainhuone neuvostoasiantuntijoita. Sinisalo kivahtamaan kiukustuneena
Pursiaiselle: "Tulisi se kommunismi jo meillekin, niin ei tartvitsisi
jonottaa".
Johon Pursiainen, ensin ymparilleen vilkuiltuaan, varovasti kuiskaten:
"Olen kuullut, etta kylla siella itanaapurissakin joskus joutuu jonottamaan".
– "Joo, joo, muttei meidan tarttis!", tiuskasi Sinisalo.
A N-K