Itse Kaj Stenberg virkkoi, noin nimesi:
> Den mĆndag 11 juni 2018 kl. 11:55:10 UTC+3 skrev TJT2:
>> 2. miksi ylipäätään jankkaat jostain numeerisista arvoista,
>> vaikka tiedät että se EI OLE kreationistien pääpointti? Siis
>> miksi yrität koko ajan pieksää jotain olkiukkoa sen asemesta,
>> että vastaisit siihen mitä kreatiedemiehet oikeasti
>> argumentoivat geneettisestä informaatiosta?
> ?
>
> Jos perusväite on että jonkilainen "informaatiovähennys" olisi
> havaittavissa ihan mutamassa sukupolvessa niin olisi pakko olla
> mittausmenetelmä, koska ykköskohdan "monen suuruusluokan ero" ei
> täyty.
Jerry Bergman artikkelissaan kirjoittaa: "Not a single clear example
of an information-gaining mutation was located. It was concluded that
molecular biology research shows that information-gaining mutations
have not yet been documented." Sama väite toistuu monissa
kreationistisissa lähteissä (esimerkiksi Lee Spetner: "All point
mutations that have been studied on the molecular level turn out to
reduce the genetic information and not increase it") ja sitä on jo
vuosikausia toistanut myös Timo Tarvonen.
Rehellinen ja ammattitaitoinen tiedemies ei tietenkään voisi
kirjoittaa noin, ellei hänellä olisi varmaa, objektiivista tietoa
väitteensä tueksi. Kun tieteestä on kysymys, paras tieto olisi
tietenkin numeerinen, mitattu ja laskettu tieto. Tarvonen yritti
vuosia sitten tarjota numeerista tietoa vastaukseksi, mutta kun
osoitin Lee Spetnerin laskelmat bitin murto-osista huuhaaksi, Tarvonen
siirtyi viittaamaan John Sanfordiin.
Vaikka Tarvonen on ryhmän tehokkain kopiokone, hän ei ole kertaakaan
referoinut, mitä Sanford kirjassaan sanoo geneettisestä
informaatiosta. Paitsi että Tarvosen kertoman mukaan Sanford sanoo,
millä tavoin kreationistit EIVÄT laske geneettistä informaatiota. Ja
se menetelmä on Claude Shannonin menetelmä.
Tuo tieto ei paljon auta. Eivätkä auta myöskään Tarvosen hienot
analogiat hiekkakasoista ja maitolaseista, joilla hän pyrki
osoittamaan, ettei tarvitse tietää täsmällisiä määriä tietääkseen,
mihin suuntaan määrä on muuttunut.
No, kyllä minäkin sen tiedän, että jos maitolasista juo, maidon määrä
lasissa vähenee. Mutta miten geneettisen informaation määrän
muutoksen suunta eli etumerkki selvitetään esimerkiksi tässä
esimerkkitapauksessa:
Tässä ei ole kyse analogiasta vaan ihan aidosta tapauksesta. Alla on
pätkä olemassa olevasta ihmisen geenistä ja sen mutatoituneesta
muodosta. Esillä on 90 kirjainta, mutta geenissä on vielä noin 450
kirjainta lisää; ne voidaan kuitenkin olettaa identtisiksi noiden
kahden version välillä. Kyseinen mutaatio, joka oli luonnollisesti
mukana Bergmanin metatutkimuksessakin, on esitetyn pätkän kirjaimessa
20. Ensimmäisessä versiossa se on A, toisessa T.
ATGGTGCACCTGACTCCTGAGGAGAAGTCTGCCGTTACTGCCCTGTGGGGCAAGGTGAAC
GTGGATGAAGTTGGTGGTGAGGCCCTGGGC...
ATGGTGCACCTGACTCCTGTGGAGAAGTCTGCCGTTACTGCCCTGTGGGGCAAGGTGAAC
GTGGATGAAGTTGGTGGTGAGGCCCTGGGC...
En kerro, kumpi on alkuperäinen ja kumpi mutatoitunut muoto. En kerro
myöskään, mistä geenistä on kyse, eli miten geeni näkyy ilmiasussa eli
fenotyypissä. Jätän tämän fenotyyppi-tiedon kertomatta, koska
Tarvonen vastikään kirjoitti näin: "Rappeutumista tai kehitystä ei
mitata sillä, onko joku jotenkin mystisesti hyvä tai huono, vaan
geneettisen informaation muutoksella."
Yllä olevat kirjainjonot ovat juuri sitä geneettistä informaatiota.
Ja niiden välillä on tapahtunut muutos jompaankumpaan suuntaan.
Tarvosen väitteiden ja analogioiden perusteella noista kirjainjonoista
pitäisi varmasti ("Jokaisen normaalin ihmisen logiikan mukaan tiedämme
täysin varmasti, että kasa on kutistunut", "MUTTA OLEN ABSOLUUTTISEN
VARMA ETTÄ SITÄ ON NYT VÄHEMMÄN") tietää, onko niiden geneettisen
informaation määrissä eroa ja jos on, kummassa on enemmän ja kummassa
vähemmän.
Tosin Tarvonen sanoi maitolasillisensa yhteydessä, että: "Siis ainoa
oleellinen tieto on se itse vähennysprosessin tapahtuminen." Ja
geenin tapauksessahan se on tietenkin sen mutaation tapahtuminen.
Siis yllä olevassa esimerkissä A:n muuttuminen T:ksi tai T:n
muuttuminen A:ksi. Mitään muuta muutostahan ei tässä yhteydessä
tapahdu geenissä.
Tarvosen räyhääminen ja hölmöjen analogioiden keksiminen on täysin
turhaa. Minulle riittäisi, että joku kreationisti kertoisi, miten
yllä olevassa todellisessa esimerkissä voidaan pätevän perustellusti
päätellä geneettisen informaation muutoksen suunta. Sillä jos sitä ei
voi tehdä, kaikki Tarvosen, Bergmanin, Sanfordin ja kaikkien muiden
kreationistien väitteet yleisestä ja trendinomaisesta rappeutumisesta
ovat täysin pohjaa vailla.
Vaikka Tarvonen viime aikoina oli jo siirtynyt sanomaan, etteivät
kreationistit mitään lukuarvoja olekaan väittäneet geneettisestä
informaatiosta tai sen muutoksista ("Ja väitit että ihmisissä enemmän,
vaikka et mitään numeroarvoja antanutkaan, vaan enhän minäkään ole
antanut, eikä muut kreationistit"), hän pari viikkoa sitten oli
löytänyt uuden informaatioon liittyvän nimen ja Viisaana Mattina
kyseli meiltä: "Koskaan kuullut esim tästä: Chaitin-Kolmogoroff
theory".
Hän olisi itse kuullut Kolmogorovista jo kauan sitten, jos viitsisi
lukea viestejäni. Olen kirjoittanut Kolmogorovin kompleksisuudesta
aika seikkaperäisestikin ainakin vuosina 2001, 2006, 2007, 2012 ja
2015:
<
https://groups.google.com/d/msg/sfnet.keskustelu.evoluutio/zJd8yn9IYO
o/taaujPI08VAJ>
<
https://groups.google.com/d/msg/sfnet.keskustelu.evoluutio/nYLoHqDDPr
A/eG8vEjnWb3wJ>
<
https://groups.google.com/d/msg/sfnet.keskustelu.evoluutio/Ow9wxyaf6q
4/Sg4P9FDPYuUJ>
<
https://groups.google.com/d/msg/sfnet.keskustelu.evoluutio/WnGyV2nl49
U/IuJaRXxQOkIJ>
<
https://groups.google.com/d/msg/sfnet.keskustelu.evoluutio/G2wxyKyCWE
E/6_2X3atJBgAJ>
Juhapekkamaiseen tapaan hän oli muotoillut sanomisensa siten, että jos
joku innostuisi, että Kolmogorovhan todellakin ratkaisee asian, hän
olisi voinut kehua, että ainahan hän on sanonut kreationistien osaavan
nuo informaatioasiat. Tai jos olisi todettu, ettei Kolmogorov pysty
geneettiseen informaatioon, hän olisi tuinahtanut, että aina te
olkiukkoja pieksätte ja valehtelette, enhän minä väittänyt
Kolmogorovin liittyvän geneettiseen informaatioon mitenkään.
Koska olen käsitellyt Kolmogorovia jo aikaisemmin varsin
yksityiskohtaisestikin, teen nyt vain hyvin lyhyen analyysin:
DNA:n koodi muistuttaa kaikilla mittareilla mitaten lähes täysin
satunnaisdataa. Siinä esiintyy hiukan paikallisia jaksoja ja kodoni-
tasolla end-koodi poikkeaa frekvenssiltään oleellisesti muista. Muu
näyttää satunnaiselta.
Kolmogorovin kompleksisuus ilmoittaa paradoksaalisesti puhtaan
satunnaisdatan informaatiosisällön maksimiksi. Ja se informaatiomäärä
on identtinen Claude Shannonin informaatioteorian ilmoittaman
informaatiomäärän kanssa. DNA-koodin tapauksessa Kolmogorovin
menetelmä redusoituu Shannonin menetelmäksi.
Ja Sanford on sanonut, että Shannonilla geneettistä informaatiota ei
missään tapauksessa lasketa. MOT.
Kun nyt tässä aihepiirissä liikutaan, esitän ratkaistavaksenne erään
ajatuskokeen:
Oletetaan suhteellisen tiivis, varsin homogeenisessa ekolokerossa
elävä populaatio, joka on hyvin sopeutunut elinympäristöönsä.
Joskus, sattumalta samoihin aikoihin, populaatioon syntyy mutaatioiden
kautta kolme eri sukulinjaa. Tarkastellaan tilannetta vasta kolmannen
sukupolven kohdalla, jotta tilastollisuudella olisi jo selvää
vaikutusta.
Kaikissa noissa sukulinjoissa näkyvänä merkkinä mutaatioista on uusi
ominaisuus, joka on sama kaikissa sukulinjoissa ja joka on selvästi
hyödyllinen uusi ominaisuus populaatiossa.
Tuo yhteinen uusi ominaisuus on kuitenkin syntynyt kussakin
sukulinjassa erilaisin mutaatioin siten, että:
Sukulinjassa A geneettinen informaatio on lisääntynyt.
Sukulinjassa B geneettinen informaatio on pysynyt samana.
Sukulinjassa C geneettinen informaatio on vähentynyt.
En määrittele tarkemmin näitä informaation muutoksia. Jokainen saa
olettaa oman näkemyksensä asiaan, jolloin siitä asiasta ei ainakaan
tarvitse ruveta riitelemään. Sanon vain, että mutaatiot voisivat
vastapainona "rikkoa" geenejä, jotka vastaisivat sellaisista vähän
merkityksellisistä asioista kuin vaikkapa aasin säkäristi tai okapin
peräpään raidoitus tai vastaavat ominaisuudet.
Ajatuskokeen kysymys kuuluu näin (kaikki saavat vastata):
Mitä arvelette evoluutioteorian (siinä muodossa kuin sen ymmärrätte,
tarvitsematta hyväksyä sen oikeellisuutta) ennustavan noiden kolmen
sukulinjan kohtaloksi?
X) Katoavatko ne lyhyessä ajassa populaatiosta?
Y) Pitävätkö ne aikojen päähän suhteellisen osuutensa populaatiosta?
Z) Valloittavatko ne koko populaation?
Tarkoitus ei ole jakaa noita kolmea skenaariota kolmelle sukulinjalle,
vaan valita mikä vain skenaario kullekin sukulinjalle. Voi siis sanoa
esimerkiksi, että kaikki sukulinjat katoavat muutamassa sukupolvessa.