Ursa palkitse ansioituneita tähtiharrastajia
lakeudenursa-l
Lopullinen harrastus alkoi kuitenkin vasta tähtikuvioiden opettelemisesta ja tähtitornilla käymisestä. Ursan olemassaolosta Wirtanen kuuli koulukaveriltaan. Aktiivinen tähtiharrastus jatkui 80- ja 90-lukujen ajan ja hiipui sitten.
Vaikka Wirtanen oli rakkaan harrastuksensa parista pitkään pois, hän teki paluun 2010-luvulla uudella innolla ja asenteella. Palkitsemisperusteissa korostetaankin hänen pitkää ja aktiivista harrastusuraansa. Wirtanen toimii monien vastuullisten harrastustoimiensa lisäksi nykyään myös aktiivisena kurssittajana ja esitelmöijänä. Hän jakaa tietouttaan usein myös tähtiharrastajien Zeniitti-verkkojulkaisussa.
”Nykyisin minua voisikin kutsua kokopäiväiseksi tähtiharrastajaksi”, Wirtanen nauraa. Hän toivoo oman innostuksensa tarttuvan myös muihin.
”Koko ajan uuden oppiminen ja tiedon välittäminen eteenpäin on parasta tähtiharrastuksessani.”
”Olin aivan ihmeissäni! Tiedustelin välittömästi, mistä hän tiesi missä Andromedan galaksi sijaitsee taivaalla ja miten hän oli ottanut kuvan”, Hiekkalinna kertoo.
”Innostuin aiheesta ja ostin kiikarit tähtien tarkkailuun. Aika pian sitten kävin Ursan tähtikursseilla ja opettelin tähtitaivasta paljain silmin Helsingissä sekä mökillä Manamansalossa.”
Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, ja varusteiden määrä kasvoi. Nykyään Hiekkalinna tunnetaan sosiaalisessa mediassa Kaukoputkimiehenä: hän jakaa ottamiaan avaruuskuvia somessa ja pitää naapurustolleen tähtinäytöksiä.
”Harrastuksen ohella on tullut kirjoitettua myös neljä lasten tietokirjaa avaruudesta", Hiekkalinna kertoo. Hän on pitänyt kymmeniä tähtiesityksiä lapsille kirjastoissa ja ala-asteilla ympäri Suomea aina Kilpisjärvellä asti.
”Parasta tässä harrastuksessa on se, että näitä kaukaisia avaruuden kohteita voi ihan itsekin kuvata ja havaita takapihalta. Ei tarvitse vain tyytyä ihastelemaan suurten avaruusjärjestöjen ottamia kuvia”, Hiekkalinna hehkuttaa.
”Suomessa on aivan mahtava tähtiharrastajayhteisö”, Hiekkalinna lupaa.
”Kannattaa lähteä ihan vaan rohkeasti tuijottamaan tähtitaivasta kohtuullisen pimeässä paikassa ja opettelemaan tähtikuvioita kirjojen tai kurssien avulla. Satunnaisesti voi tutkia tavallisilla kiikarilla sellaisia tähtitaivaan kohteita, jotka näkee jo paljain silmin”, hän vihjaa.
”Kaukoputkella katselemisesta kiinnostuneille neuvoisin havaitsemista mahdollisimman usein, sillä silmä oppii ajan kuluessa erottamaan yhä enemmän yksityiskohtia”, Wirtanen sanoo. ”Ei pidä masentua, jos ensimmäinen kerta kaukoputken äärellä meneekin hieman totuttelussa. Kylmää inhoaville taas oma ilmakehämme tarjoaa kesäisinkin näyttäviä ilmiöitä.”