2 1960-luvun suomalaista tähtipakkia
TH
Eivät mahtuneet tuohon samaan sivuun noiden kolmen edellisen kanssa.
Lalli Partinen
Kuka legendaarinen suomalainen puolustaja teki legendaarisen
kolmoistaklauksen Suomen Tampereen kotikisojen ottelussa
Kanadaa vastaan 1965?? Kysessä on tietenkin todella pelätty
taklaaja ja "Idän jätti" Lalli Partinen.
Lalli Partinen syntyi elokuun 20. 1941 Lappeenrannassa.
Ensimmäisen SM-sarjapelinsä Partinen pelasi kaudella 1959-60
Saimaan Pallon paidassa 18-vuotiaana. Saipaa Lalli edustikin
seuraavat kymmenen vuotta, eli koko 1960-luvun. Kaudeksi
1969-70 Lalli siirtyi Helsingin HIFK:n paitaan, jossa pelasi
koko loppu-uransa aina kauteen 1976-77 asti. Partinen pelasi
SM-sarjassa kaikkiaan 18 kautta ja 436 peliä, ja teki niissä
165 (56+109) pistettä. Pisteissä parhaalla 1972-73 kaudellaan
Partinen teki 20 (8+12) tehopistettä 36:ssa ottelussa.
Partinen voitti urallaan kaksi SM-kultaa, kaksi hopeaa ja
kolme pronssia. SM-sarjan All-Starsiin Partinen valittiin
kaksi kertaa, -65 ja -73. Vain kahdesti siksi että Suomessa
pelasi Partisen kanssa samaan aikaan paljon loistavia ja
hyvin peliä tekeviä puolustajia, malliin Wasama, Lindström,
Rantasila, Koskela.. Partinen oli erittäin kova ja fyysinen
puolustaja, hän johtaa edelleen SM-Sarjan/SM-Liigan kaikkien
aikojen jäähypörssiä keräämillään 858 jäähyminuutilla. Lallin
koko uran jäähykeskiarvo on siis vain hiukan alle kaksi
minuuttia per ottelu, 1,97. Parhaimmalla jäähykaudellaan
1975-76 Lalli keräsi melkein 4 minuuttia per ottelu. Tuolloin
hän teki yhden kauden jäähyennätyksensä 116 minuuttia 31:ssä
ottelussa. Viimeisellä 1976-77 kaudellaan Lalli teki vielä
28:ssa ottelussa tehopisteet 12 (3+9) ja keräsi 94 minuuttia.
Lalli Partisella on edelleen hallussa Saipan puolustajien
yhden ottelun maaliennätys, kaksi maalia. Sitä on tietenkin
sivuttu myöhemmin. Lalli Partinen voitti luonnollisesti
useita kertoja SM-sarjan/SM-liigan jäähypörssin. Eräs niistä
oli kausi 1965-66, jolloin Lalli keräsi SM-sarjan
ennätysjäähyt 52 minuuttia 20:ssä ottelussa. Tuolloin
jäähypörssin kakkonen oli Lalli Partisen pakkipari Leo
Haakana, 32 minuuttia. Yhdessä he keräsivät reilusti yli
puolet Saipan tuon kauden jäähyistä. Ei ollutkaan ihme että
Saipan pakkipari oli vastustajien keskuudessa todella pelätty
kaksikko tuolla kaudella. Erään parhaimmista otteluistaan
SM-sarjassa Lalli pelasi 21. helmikuuta 1962. Tuolloin
ratkaistiin sen kauden putoaja elämän ja kuoleman ottelussa
Saipa-TPS. Kalevan Pallo oli jo varma putoaja, mutta toinen
oli vielä haussa, Saipa ja TPS olivat toiseksi ja kolmanneksi
viimeinen joukkue tasapisteillä. Vain voittaja säilyisi siis
SM-sarjassa. Niinhän siinä sitten kävi että Saipa voitti
ottelun ja kentän parhaana palkittiin Lalli Partinen. Hänen
lukemattomat ja rajut taklaukset tyhjensivät totaalisesti
turkulaisten keuhkot ja pelihalut.
Lalli Partinen oli erittäin iso pelaaja, 187 senttiä ja 101
kiloa, jopa nykyaikaan saati 1960-luvun suomalaiseen
kiekkoiluun. Lalli oli isona miehenä hiukan kömpelö ja hidas
lähtemään liikkeelle, mutta uskomattoman ulottuva pelaaja.
Lisäksi hän oli todella vahva ja hänen pelisilmänsä,
pelinlukunsa ja sijoittumisensa oli erittäin hyvä. Lalli
Partisesta tuli suomalaisittain legendaarisen kova taklaaja.
Lallin kohtaamisesta on sanottu näin: "On kuin juoksisi päin
betoniseinää tai joutuisi panssavarivaunun yliajamaksi." Kun
yli satakiloinen taklaa on jälki luonnostaan rajun näköistä
ja kun Lalli suuttui pelkäsi häntä kaikki. Lalli oli myös
kansainvälisesti kuuluisa erittäin kovista taklauksistaan.
Lalli oli ensimmäisiä kansainväisen tason todella kovia
taklaajia Suomessa. Suomalaiskiekkoilun tavaramerkkinä ei ole
juurikaan ollut taklauspeli, vaikka muutamat yksilöt ovat sen
erittäin hyvin hallinneetkin. 1940-luvulla Suomen kovin
taklaaja oli Tampereen Ilveksen Henry Kvist. Kvist syntyi
kuitenkin väärään aikaan tai väärään maahan koska
taklauspeliä ei Suomessa tuolloin vielä hyväksytty. Kvist
joutuikin raisuna pelaajana hyvin usein tuomarin silmätikuksi
ja yleisön hampaisiin. Ruotsissa tuolloin taklauspeli
hyväsyttiin ja Kvist nauttikin todella mahtavaa arvonantoa ja
kunnioitusta pelatessaan Ruotsissa maajoukkueen tai
seurajoukkueen mukana. Kvistin jälkeen ei hirmutaklaajia ja
hänen tyylisuunnan jatkajia Suomessa juurikaan nähty ennen
Lalli Partista ja 1960-lukua. 1950-luvun mainittavimmat
taklaajat lienevät Ossi Kauppi ja Jukka Wuolio, jotka
kummatkin olivat Lalli Partisen tapaan myös korkean tason
pelillisiä puolustajia.
Lalli Partinen oli puolijumala Saipan kannattajien
keskuudessa. Sen myös vastustajat nopeasti huomasivat.
Lauritsalan yleisöön tuohtuivat muunmuassa HIFK:n pelaajat ja
joukkueen johto 1967. Heidän hermostumisensa syy oli
tietenkin Lalli Partinen, joka sai heidän mielestään tehdä
mitä vain koska erotuomarit eivät uskaltaneet reagoida yleisöä
pelätessään. HIFK:n suuttumus sen kuin kasvoi pelin jälkeen
kun eräs paikallinen poliisi ei vaivautunut ohjailemaan
HIFK:n bussia kisapuiston alueelta vaan pyyhki jäähileitä
pois Lalli Partisen auton tuulilasista keskellä
liikenneruuhkaa. Ei ollutkaan ihme että Lalli oli alituinen
buuauksen kohde Saipan ollessa vieraissa pelaamassa. Lalli
joutui myös kärsimään koostaan. Tuomarien oli helppo seurata
häntä ja hänen otteitaan kun hän oli melkein päätä pitempi
muita. Isona ja kömpelönä hänet oli pienien ja vikkelien
vastustajien toimesta myös helppo "lavastaa" tai ärsyttää
rikkeiden tekoon. Tämä olikin tarpeen jos halusi voittaa
Saipan. Lukemattomia kertoja Saipa ja Saipan puolustus oli
kestänyt vain sen takia että Lalli oli huhkinut kentällä
alkuvihellyksestä loppuvihellykseen. Vastustaja ei päässyt
Lallista eroon kuin silloin jos Lalli joutui jäähylle. Tämän
tapahtuessa Saipa olikin kuin siipirikko lintu, hyvin
haavoittuvainen.
Lalli Partinen pelasi 120 maaottelua ja edusti Suomea
viisissä MM-kisoissa ja vuoden -68 Grenoblen Olympialaisissa
ajanjaksolla 1965-1973. Parhaimmat MM-kisansa Lalli pelasi
vuoden -65 Tampereen kotikisoissa. Tuolloin Lalli Partinen
teki kaikkein legendaarisimman ja ikuisesti suomalaisen
kiekkoilun historiaan jääneen taklauksensa MM-kisojen
ottelussa Kanadaa vastaan. Tuolloin Lalli lähti hyökkäämään,
kuten hän usein mielellään teki. Kanadalaispuolustaja taklasi
häntä siniviivalla, mutta kaatui itse kuin salaman kaatamana.
Lalli jatkoi etenemistään, törmäsi toiseen kanadalaiseen,
joka myös syleili jäänpintaa. Nyt oli kyllä Lallikin jo
horjahtanut. Lalli etsi tasapainoa, oli kaatua, mutta törmäsi
puolivahingossa kolmanteen kanadalaispelaajaan. Tämäkin
kanadalainen lensi jäänpintaan, mutta Lalli pysyi pystyssä.
Näin oli nähty legendaarinen Lalli Partisen kolmoistaklaus.
Lalli kohosikin nopeasti pelätyksi puolustajaksi
kansainvälisillä kentillä. Urallaan Lalli toimitti
taklauksellaan useampia pelaajia sairaalaan. Muun muassa
Ljubljanan MM-kisoissa 1966 tsekkoslovakkialainen Josef Cerny
jäi Partisen ja laidan väliin. Tuloksena oli katkennut jalka.
aajoukkueessa pelatessaan Lalli ei hirveästi maaleja ja
pisteitä tehnyt, mutta puolustava puolustajana ja
maalineduspelaajana Lalli oli joukkueen puolustuksen selkä.
Juha Rantasila
Kuka puolustaja on voittanut SM-sarjan maalikuninkuuden??
Kyseessä on tietenkin Juha Rantasila joka voitti SM-sarjan
maalikuninkuuden kaudella 1970-71.
Juha Rantasila syntyi kesäkuun 5. 1945 Porissa. Rantasila
debytoi SM-sarjassa jo kaudella 1961-62 vain 16-vuotiaana
Porin Karhujen joukkueessa. Porin Karhuja Rantasila edusti
kuitenkin vain viisi kautta. Kaudeksi 1967-68 hän siirtyi
HIFK:n jota edusti aina SM-sarjauransa loppuun asti kaudelle
1974-75. Tämän jälkeen Rantasila lähti Sveitsiin, jossa hän
pelasi kauden 1975-76 HC Luganossa ja kaudet 1976-78 SC
Lucern:ssa. Rantasila lopetti 33-vuotiaana kauden 1977-78
jälkeen. Rantasila pelasi SM-sarjassa 326 peliä ja teki niissä
264 (161+103) tehopistettä. Kaudella 1970-71 Rantasila voitti
SM-sarjan maalikuninkuuden tehtyään 32:ssa ottelussa 30
maalia. Hän on edelleen SM-sarjan/SM-liigan historian ainut
maalikuninkuuden voittanut puolustaja. Myös hänen
maalimääränsä on yhä SM-sarjan/SM-liigan puolustajien
maaliennätys, vaikka nykyään pelataan kaudessa noin 20 ottelua
enemmän. Rantasilalla on myös edelleen halussaan HIFK:n
puolustajien maaliennätys, 4 maalia. Sen Rantasila teki 7-1
voitossa Saipaa vastaan 1969. Pisteissä parhaimmalla
kaudellaan 1973-74 Rantasila teki 50 (22+28) tehopistettä
36:ssa ottelussa. Rantasila voitti urallaan 4 kultaa, 2 hopeaa
ja 2 pronssia. HIFK oli Rantasilan aikana ensimmäistä
kauttaan lukuunottamatta aina mitaleilla. Rantasilan
lopettamisen jälkeen HIFK oli viisi vuotta mitaleitta.
"Jokainen voi itse miettiä, mistä se johtui", on Rantasila
vitsaillut. SM-sarjan All-Starsiin Rantasila on valittu kolme
kertaa, -66, -69 ja -74. Lienee vähintäänkin omituista että
Rantasilan 30 maalin kaudella häntä ei valittu All-Starsiin.
Tuolla kaudella kuitenkin Koskela pelasi unelma MM-kisat ja
Seppo Lindström loisti ulkomailla Klagenfurt:ssa. Lisäksi he
pelasivat pakkiparia MM-kisoissa ja n sanottu että Koskela-
Lindström oli selvästi kisojen paras pakkipari.
Juha Rantasila oli hyökkäävä puolustaja, joka pelasi usein
sääntöjen rajamailla. Hänen lämärinsä oli aikakauden kovimpia
ja tarkimpia ja hän oli koko Suomessa ensimmäisiä, jotka
suhtautuivat pelaamiseen kuin ammattiin. Rantasila oli usein
yksinäisyyteen vetäytyvä kova keskittyjä, hivenen itsekäs sekä
hiukan yksittäistaistelija tyyppinen pelaaja. Rantasila joutui
usein tuomareiden silmätikuksi ja sai paljon jäähyjä
maajoukkueessa korkealla käyvien kyynärpäiden ja sen myötä
korkeiden mailojen takia. Hän suojeli kasvojaan ja hampaitaan
nostaen aina tiukoissa tilanteissa kädet alitajuisesti
kasvojensa suojaksi. Rantasilalla onkin kovin jäähykeskiarvo
MM-kisaottelua kohti Suomen historiassa, 1,52 minuuttia per
ottelu. Hän sai urallaan 82 minuuttia 54 MM-ottelussa.
Parhaimpana "meriittinä" historiaan on jäänyt Suomen ja
Puolan välinen MM-kisaottelu 1970 kisoissa. Rantasila istui
peräti neljä kakkosta tuossa ottelussa. Koko kisoissa
Rantasila istui 26 minuuttia. Maajoukkueen MM-kisojen
jäähyennätyksiä Rantasila ei kuitenkaan pidä hallussaan.
Matti Keinosella on eniten jäähyjä yhteensä, 99 minuuttia, ja
Veli-Pekka Ketolalla eniten yksistä MM-kisoista, 32 minuuttia.
Jäähyistään huolimatta Rantasila oli aina tärkeä mies Suomen
joukkueelle. Itse hän on todennut jäähyistään näin:
"jäähykuningas en koskaan ollut, ja useinmiten sinne lähti
vastustajakin". Rantasila ei ollut hyvänä ja kovana pelaajana
vastustajien suosiossa, muun muassa vuoden -72 MM-kisoissa
puolainen Marian Feter mursi vihellyksen jälkeen Rantasilan
nenäluun mailaniskulla. Monelle suomalaiselle Rantasila jäikin
hyvin muistiin "Sinä nenäpaketissa piinkovaa pelanneena
pakkina".
Juha Rantasila pelasi 116 maaottelua ja teki niissä 22 maalia.
Hän edusti Suomea viisissä MM-kisoissa ja yksissä
Olympialaissa ajanjaksolla 1966-74. Parhaimmat MM-kisansa
Rantasila pelasi vuoden 1972 MM-kisoissa. Tuolloin hän teki
10:ssä ottelussa 8 (4+4) pistettä. Eräät tärkeimmistä
arvokisamaaleistaan Rantasila teki vuoden 1969 MM-kisojen
ottelussa USA:ta vastaan. Tuolloin hän lämäsi todella tärkeät
1-1 ja 2-1 maalit. Rantasilan maalien myötä Suomi sai otteen
haltuunsa ja voitti ottelun. Ottelu oli kummallekin maalle
todella tärkeä koska voittaja säilyi A-sarjassa ja häviäjä
putosi B-sarjaan. 1969 MM-kisat olivat todella hyvät kisat
Rantasilalle, 10:ssä ottelussa tuli tehot 6 (4+2). Rantasilan
viimeisiksi arvokisoiksi jäivät vuoden -74 kotikisat.
Rantasila oli pelannut loistavan kauden ja hänet saatiin taas
kerran puhuttua joukkueeseen. "Olin pelannut hyvän sarjakauden
ja innotuin asiasta. Petyin kuitenkin henkilökohtaiseen
panokseeni kisoissa", sanoi Rantasila viimeisistä
MM-kisoistaan. Vuoden 1974 MM-kisoissa Rantasila oli
muodostamassa Suomen siihen astista kaikkien aikojen parasta
viisikkoa: Juhani Tamminen - Veli-Pekka Ketola - Esa Peltonen,
Juha Rantasila - Heikki Riihiranta. Kentällinen pelasikin
koko muun joukkueen ohella loistavasti, mutta maalivahti Stig
Wetzellin antama postiviinen dopingnäyte vei Suomelta kaikkien
aikojen ensimmäisen mitalin.
1973 Rantasila oli perustamassa suomalaiskiekkoilijoiden
pelaajayhdistystä. Rantasila oli välillä pitkään poissa
yhdistyksen toiminnasta, mutta palasi lakimiehenä takaisin
mukaan 1990-luvun puolessa välissä. 1989 Juha Rantasila
valittiin jääkiekkoleijonaksi.