Miksi seksi syyllisyystekij änä on niin yliarvostettu ?
fuupaar
miehet olemme niin sikoja. Kuunneltuani juttuja heidän kokemuksistaan
(plus mitä muuten tiesin) olin heidän kanssaan samaa mieltä; noiden
esimerkkimiesten valossa saa kyllä sanoa että miehet on sikoja.
Saimme kuitenkin väittelyn aikaiseksi siinä vaiheessa kun tarrasin
tarkemmin siihen _miksi_ ko. tapaukset (ja siten kaikki muutkin
miehet) ovat sikoja.
Kumpikin neitokainen oli tulisen mustavalkoisesti sitä mieltä että
seksuaalinen kanssakäyminen toisen naisen kanssa on Numero Yksi syy
jonka perusteella suhde on Kerrasta Poikki, ilman sen enempiä
oikeudenkäyntejä. Ei mitään sävyeroja sen mukaan että oliko kyseessä
pidempi juttu, tai toistuva tapa, vai vain yksittäistapaus. Ei mitään
lievennyksiä sen perusteella että tunteita ei ollut mukana ja/tai
tapaus tapahtui humalassa tai vastaavaa.
Sensijaan monta muuta toimivalle suhteelle olennaista asiaa oltiin
kyllä valmiit antamaan anteeksi, antamaan toinen tilaisuus (ja
uudelleen ja uudelleen...) tai ainakin vetämään jonkinlainen
"kohtuullistettu" raja vakavan ja anteeksi annettavan välille.
Heidän kriteereillään mies sai kuitenkin rellestää jatkuvasti
kavereiden kanssa, lusmuilla töidensä kanssa, tuhlata yhteiset rahat,
jättää kodinhoidon täysin huomioitta, olla täysi kotityranni ja vaikka
käytännössä hylätä perheensä ja aina löytyy tilaa ymmärrykselle ja
anteeksiannolle.
Itseäni tuo sapettaa aivan suunnattomasti. Ei sikäli etteikö
luvaton seksuaalisen kanssakäyminen toisen kanssa olisi sekin
vääryys, mutta vain yhtenä vääryytenä muiden joukossa. Haluan että
kunnollinen mies voi ansaita arvostuksensa oikein suhteutetuilla
perusteilla. Haluan että Kunnollista Miestä arvostetaan kunnollisena
miehenä siksi että hän kyättäytyy suhteessaan kunnollisen miehen
tavoin suhteen jokaisella alueella. Ja haluan että miehelle joka on
muilta osin käyttäytynyt kunnollisesti tarjoittaisiin edes
mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn jos hän joskus sattuu
elämän puristuksessa purkamaan paineitaan vieraaseen naiseen.
Ne miehet jotka ovat sikoja JA kuksivat muita naisia, ne saa minunkin
mielestä kärventää roviolla :=)
P.S. Anonyyminä avautuminen tuntuu turvallisemmalta, muuten kun voi
tulla mielipiteidensä vuoksi leimatuksi
Sylvester DeNusso
@posting.google.com:
> Kumpikin neitokainen oli tulisen mustavalkoisesti sitä mieltä että
> seksuaalinen kanssakäyminen toisen naisen kanssa on Numero Yksi syy
> jonka perusteella suhde on Kerrasta Poikki, ilman sen enempiä
> oikeudenkäyntejä. Ei mitään sävyeroja sen mukaan että oliko kyseessä
> pidempi juttu, tai toistuva tapa, vai vain yksittäistapaus.
Bluffia.
Johanna Närväinen
"Sylvester DeNusso" <ei...@ei.oo> wrote in message
news:Xns93DBA375...@192.89.123.233...
Sitä, tai sitten malli, joka tunkee joka puolelta alitajuntaan ja on
"se ainoa sallittu" vastaus. Varsinkin silloin, jos ei ole koskaan
joutunut oikeasti miettimään ko. aihetta, on helppo heitellä
mustavalkoisia mielipiteitä.
J.
Prosessi
> Kumpikin neitokainen oli tulisen mustavalkoisesti sitä mieltä että
> seksuaalinen kanssakäyminen toisen naisen kanssa on Numero Yksi syy
> jonka perusteella suhde on Kerrasta Poikki, ilman sen enempiä
> oikeudenkäyntejä. Ei mitään sävyeroja sen mukaan että oliko kyseessä
> pidempi juttu, tai toistuva tapa, vai vain yksittäistapaus. Ei mitään
> lievennyksiä sen perusteella että tunteita ei ollut mukana ja/tai
> tapaus tapahtui humalassa tai vastaavaa.
Bluffiksi sanoisin minäkin, eihän sitä voi myöntää että tuollaisia
antaisi anteeksi, tai mies vielä alkaa ihan sen takia "toteuttaa itseään".
Itse suhtautuisin näin:
Pidempi juttu = Mies olisi nössö joka ei uskaltaisi jättää vaikka
haluaisi, sellaista miestä en tarvitsisi.
Toistuva tapa = Itsessäni täytyisi olla jotain vikaa, kun muualta
tarvitsisi nautinto hakea. Keskustelu ratkaisisi miten toimisin.
Tunteita ei ollut mukana = En pitäisi tuosta ajatuksesta, tuntuisi että
mies ei kykene hallitsemaan viettejään, huono itsekuri näkyy muussakin
elämässä. Ei lieventävä asianhaara. Sama alkoholin kanssa, jos se
aiheuttaa noin voimakasta moraalin heikkenemistä, juomista sietäisi
rajoittaa. Toinen kerta, eli kun tilanteen tietää, olisi jo liikaa.
> Sensijaan monta muuta toimivalle suhteelle olennaista asiaa oltiin
> kyllä valmiit antamaan anteeksi, antamaan toinen tilaisuus (ja
> uudelleen ja uudelleen...) tai ainakin vetämään jonkinlainen
> "kohtuullistettu" raja vakavan ja anteeksi annettavan välille.
>
> Heidän kriteereillään mies sai kuitenkin rellestää jatkuvasti
> kavereiden kanssa, lusmuilla töidensä kanssa, tuhlata yhteiset rahat,
> jättää kodinhoidon täysin huomioitta, olla täysi kotityranni ja vaikka
> käytännössä hylätä perheensä ja aina löytyy tilaa ymmärrykselle ja
> anteeksiannolle.
Kokemuksen puutetta? Jos ei tiedä miltä tuntuu kun mies esim. tuhlaa
yhteiset rahat ja jättää kaiken vastuun naiselle, ei voi tajuta miten
rankkaa se on. Nuorempana siedin, enää en.
> Haluan että Kunnollista Miestä arvostetaan kunnollisena
> miehenä siksi että hän kyättäytyy suhteessaan kunnollisen miehen
> tavoin suhteen jokaisella alueella. Ja haluan että miehelle joka on
> muilta osin käyttäytynyt kunnollisesti tarjoittaisiin edes
> mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn jos hän joskus sattuu
> elämän puristuksessa purkamaan paineitaan vieraaseen naiseen.
Samaa mieltä. Ja itse asiassa yllätin itsenikin toteamalla nykyiselle
miehelleni, joka siis sattui olemaan seksuaalisesti täysin kokematon
tutustuessamme, että jos joskus alkaa tuntua siltä että pitäisi päästä
kokeilemaan että onko se niin erilaista jonkun muun kanssa, niin
sietäisin sen. Kunhan kertoisi aikeistaan etukäteen. Sen verran
itseluottamusta tuolta alueelta löytyy, etten pelkäisi hänen löytävän
parempaa.
Kirsi Lindh-Mansikka
> Sitä, tai sitten malli, joka tunkee joka puolelta alitajuntaan ja on
> "se ainoa sallittu" vastaus. Varsinkin silloin, jos ei ole koskaan
> joutunut oikeasti miettimään ko. aihetta, on helppo heitellä
> mustavalkoisia mielipiteitä.
"Ei saa olla uskoton" lienee normi, jota ei vuosituhansien saatossa ole
enää edes tarvinnut edes perustella. Se vain on niin, koska se on aina
ollut niin, ja asia opitaan jo pienestä pitäen kuin uskonto ikään. Mitään
oikeasti järkevästi perusteltua syytä tällaiseen "kerrasta poikki"-
menttaliteettiinhan ei sinänsä ole olemassa, vaan kaikkien syiden takana
lymyää joko "se vain on niin" tai "koska minä haluan", mitkä käytännössä
ovat sama asia.
Suhde joka oikeasti kestää uskottomuuden, minkämallisen vain, tuntuu
edelleenkin olevan vähän friikkikamaa ja positiivisesti tarkasteltu asia
lähinnä akkainlehdissä, joissa suvaitsevaisuus ja asioista puhuminen on
päivän nimi. Naapurin Matti-Maijaaa ei asioista välttämättä kuitenkaan saa
vakuuttuneeksi vaikka päällään seisoisi.
Kauas on ihminen juuriltaan tullut, kun miettii että alkuperäiset
perusvietit ja -tarpeet eivät sinänsä tee parisuhdetta ja muualla
juoksemista toisensa poissulkeviksi asioiksi. Jossain vaiheessa kulttuuri
ja yhteriskuntarakenne ovat siihen pakottaneet, mutta lopulta on tainnut
mennä jo niin päin, että tarve on lakannut muovaamasta kulttuuria ja
pikemminkin kulttuuri on ruvennut muovaamaan tarpeita. Yhteiskunnassa,
jossa naisella on mahdollisuus tulla toimeen siinä missä miehenkin, tarve
pitää miehen seksuaalielämä omien lukkojen takana on aika aikansa elänyt
juttu.
-Kirsi
Paul Pekkarinen
> Kauas on ihminen juuriltaan tullut, kun miettii että alkuperäiset
> perusvietit ja -tarpeet eivät sinänsä tee parisuhdetta ja muualla
> juoksemista toisensa poissulkeviksi asioiksi.
Riippuu vähän siitä millä pohjalla parisuhde on. Ihminen on varmaan
siitä erikoinen eläin, että meillä on sellainen juttu jota kutsutaan
rakkaudeksi. Kuitenkaan kovin monet eivät ole tietoisia siitä "jutusta",
vaan kykenevät käsittelemään pelkästään parisuhteita ja irtosuhteita.
Silloinhan parisuhteesta tulee tietynlaista mekaanista säätämistä,
jossa tiettyjen asioiden tekeminen tuottaa tietyn lopputuloksen.
> Jossain vaiheessa kulttuuri
> ja yhteriskuntarakenne ovat siihen pakottaneet,
Luultavasti kyse ei ole kuitenkaan ollut "pakottamisesta", vaan
aika pitkälle käytännöllisyydestä. Kahden vanhemman muodostama
nk. perhe on hyvin usein havaittu toimivaksi kasvuympäristöksi
ns. lapsille.
Kirsi Lindh-Mansikka
> Riippuu vähän siitä millä pohjalla parisuhde on. Ihminen on varmaan
> siitä erikoinen eläin, että meillä on sellainen juttu jota kutsutaan
> rakkaudeksi.
Niinpä on, muuttaako se jotain? Perusteleeko se jotenkin sen, miksi
irtosuhteesta heitetään heti pellolle? Itse asiassa, eikö kyseessä ole aika
rakkausköyhä ilmapiiri, jossa noin vain paiskataan kumppani ulos ilman
mitään keskusteluja? Vai pitäisikö tässä jotenkin ajatella asia niin, että
irtsaaja on rakkaudeton ja kylmä tyyppi kun irtsaa?
> Luultavasti kyse ei ole kuitenkaan ollut "pakottamisesta", vaan
> aika pitkälle käytännöllisyydestä.
Käytännön useimmiten sanelevat pakko ja pakon kanssa eläminen mukavimmalla
mahdollisella tavalla. Toisaalta eipä se käytäntö ole niitä sivusuhteiden
ja bordelleissa käyntien esteenä ollut ennenkään. Nykyään tosin tuntuu että
niistä päästetään paljon isompi huuto kuin ennen.
> Kahden vanhemman muodostama
> nk. perhe on hyvin usein havaittu toimivaksi kasvuympäristöksi
> ns. lapsille.
Edelleenkin jää hämäräksi miten kahden vanhemman muodostelma jotenkin
sulkisi ulos irtosuhteen harmonisen olemassaolon.
-Kirsi
Paul Pekkarinen
> irtosuhteesta heitetään heti pellolle? Itse asiassa, eikö kyseessä ole aika
> rakkausköyhä ilmapiiri, jossa noin vain paiskataan kumppani ulos ilman
> mitään keskusteluja? Vai pitäisikö tässä jotenkin ajatella asia niin, että
> irtsaaja on rakkaudeton ja kylmä tyyppi kun irtsaa?
Kyllä sen ainakin minä olen käsittänyt niin, että pettäjä ei
rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa. Siinä vaiheessa
"keskustelut" ovat vähän turhanaikaisia.
> Edelleenkin jää hämäräksi miten kahden vanhemman muodostelma jotenkin
> sulkisi ulos irtosuhteen harmonisen olemassaolon.
Se, että vanhemmat rakastavat toisiaan on hyvä esimerkki lapsille.
Mutta sinulle tämä asia tuntuu tosiaan olevan aika hämärä...
Pave
> Edelleenkin jää hämäräksi miten kahden vanhemman muodostelma jotenkin
> sulkisi ulos irtosuhteen harmonisen olemassaolon.
Eikös tämä ole klassinen kysymys. Toiminta joka
varmistaa geneettisen perimän siirtymisen sukupolvelta
toiselle. Nainen pystyy tuottamaan vain n. yhden lapsen
vuodessa, joten naiselle sen lapsen saama hoiva ja turva
on ensiarvoisen tärkeää. Niinpä nainen pyrkii sitomaan
miehen perheeseen, jotta lapsella olisi enemmän tukea.
Mies taas pystyy saattamaan naisia siunattuun tilaan
sadoittain vuoden aikana. Niinpä jos mies haluaa varmistaa
omien geeniensä ikuisen elämän, on edullisinta koettaa
tällätä naapurinkin rouva tiineeksi.
Pave
Johanna Närväinen
"Paul Pekkarinen" <pau...@mbnet.fi> wrote in message
news:8f2c2bbc.03081...@posting.google.com...
> "Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> wrote in message
> > Niinpä on, muuttaako se jotain? Perusteleeko se jotenkin sen,
miksi
> > irtosuhteesta heitetään heti pellolle? Itse asiassa, eikö kyseessä
ole aika
> > rakkausköyhä ilmapiiri, jossa noin vain paiskataan kumppani ulos
ilman
> > mitään keskusteluja? Vai pitäisikö tässä jotenkin ajatella asia
niin, että
> > irtsaaja on rakkaudeton ja kylmä tyyppi kun irtsaa?
>
> Kyllä sen ainakin minä olen käsittänyt niin, että pettäjä ei
> rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa. Siinä vaiheessa
> "keskustelut" ovat vähän turhanaikaisia.
Aika yksioikoinen näkemys. Samalla tavalla voi sanoa muistakin
tilanteista, jossa toinen jättää tekemättä jotain lupaamaansa (tai
tekee, vaikka on luvannut ettei tee). Ei kun ero vaan, kun ei rakasta.
Toki kaikki lupausten pettäminen on tuomittavaa ja oikeutettu syy
suuttua, mutta niinkuin aloittaja sanoi, seksillä muiden kanssa on
ihan eri asema muihin pettämisiin verrattuna. Kyllä kaikissa
tapauksissa on eri asteita.
> > Edelleenkin jää hämäräksi miten kahden vanhemman muodostelma
jotenkin
> > sulkisi ulos irtosuhteen harmonisen olemassaolon.
>
> Se, että vanhemmat rakastavat toisiaan on hyvä esimerkki lapsille.
> Mutta sinulle tämä asia tuntuu tosiaan olevan aika hämärä...
Eivät kaikki vanhemmat, jotka ovat ns. uskollisia toisilleen, rakasta
toisiaan ja elä jossain ihmeen harmoniassa. Ja toisaalta on tapauksia,
joissa yksittäiset ja satunnaiset (tai harvemmin useat ja
systemaattiset?) sivusuhteet eivät vähennä parisuhteen merkitystä ja
rakkautta. Meitä on niin moneksi, niin ehdottoman uskollisuuden
vaatimus kuin muutkin versiot ovat ihan yhtä hyviä, jos ne ovat
mietittyjä kantoja ja molemmile osapuolille ok.
J.
Antti Asikainen
> rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa.
Olen aivan varma, että ajoittain kumppanini ei siedä minua. Siltikin
olen myös aivan varma, että hän rakastaa minua. Rakkaus voi kestää
monen vuoden vihan. Miksei sitten pettämistä? Miksi juuri seksuaalinen
kanssakäyminen on kaiken yläpuolella?
> Se, että vanhemmat rakastavat toisiaan on hyvä esimerkki lapsille.
> Mutta sinulle tämä asia tuntuu tosiaan olevan aika hämärä...
Se että vanhemmat rakastavat toisiaan on hyvä asia. Siksi toisiaan
rakastavat vanhemmat ovat hyvä esimerkki lapsille. Kehä. Miksi juuri
rakastavat vanhemmat ovat hyvä esimerkki? Eikö sopuisat vanhemmat,
sietävät vanhemmat tai toisiaan kunnioittavat vanhemmat ole hyviä
esimerkkejä? Miksi juuri rakastavat?
Antti
Antti-Juhani Kaijanaho
> Kyllä sen ainakin minä olen käsittänyt niin, että pettäjä ei
> rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa.
Oletko valmis tekemään saman johtopäätöksen muunlaisista petoksista
kuten esimerkiksi puolison rahojen varastamisesta tai menneisyyden
valehtelemisesta? Nekin ovat luottamuksen pettämistä ja
seksuaalisessakin puolison pettämisessä oleellista on parisuhteen
"perussopimuksen" rikkominen eikä itse seksiakti.
--
Antti-Juhani Kaijanaho http://www.kaijanaho.info/antti-juhani/
Julkinen päiväkirja - http://kaijanaho.info/antti-juhani/diary/
Toys - http://www.cc.jyu.fi/yhd/toys/
Virtanen Antti
>> Kyllä sen ainakin minä olen käsittänyt niin, että pettäjä ei
>> rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa.
>
> Oletko valmis tekemään saman johtopäätöksen muunlaisista petoksista
> kuten esimerkiksi puolison rahojen varastamisesta tai menneisyyden
> valehtelemisesta? Nekin ovat luottamuksen pettämistä ja
> seksuaalisessakin puolison pettämisessä oleellista on parisuhteen
> "perussopimuksen" rikkominen eikä itse seksiakti.
Tämä on juurikin se pointti, ainakin minulle.
Järvihän ei tunnetusti kulu soutamalla, mutta siinä vaiheessa kun
aletaan selitellä ettei olla järvellä oltukaan, ollaan vähän heikoilla
vesillä. Kyllä siinä sitten joutuu miettimään että mitä kaikkea muuta
se kumppani nyt valehtelee tai on valmis valehtelemaan silloin kun
sille päälle sattuu. Saa siinä aikamoiset selittäjän lahjat olla, että
minulle onnistuu selittämään miksi luottaisin kumppaniini tuollaisen
jälkeen.
Menneisyyden valehtelemisen saattaisin ymmärtää, riippuu
tilanteesta. Tosin mielummin ottaisin vastauksen "ei puhuta siitä"
kuin kuulisin sepitetyn tarinan joka myöhemmin paljastuisi
valheeksi.
Kyllähän se seksiakti toisen kanssa loukkaa tekonakin, mutta paljon
enemmän minua loukkaa selittely ja valehtelu. Perinteinen ratkaisu
tähän on "en kerro, koska se mitä toinen ei tiedä ei sitä satuta",
mutta jos se joskus paljastuu niin kädessä on vielä isompi kasa
kakkaa. Totuus tekee ehkä kipeää, mutta valehtelu paljastuessaan tekee
vielä kipeämpää.
Jos pitää päästä painamaan vierasta, niin mitäpä jos reilusti sanotte
kumppanille asiasta ja kysytte että sopisko sivauttaa naapurin Lassea
/ Liisaa? Ai ei onnistu (joillakin pariskunnilla nimittäin onnistuu)?
No pettäminen onkin sitten tosi kohtelias ja hyvä ratkaisu - "en saa
tehdä mitä haluan, koska tekoni loukkaa puolisoani, mutta teen
kuitenkin koska haluan".
Koska pettäminen on hyvin yleistä, sitäkin ollaan kovista puheista
huolimatta usein valmiita katsomaan läpi sormien, ainakin kerran tai
pari. En silti suosittele kokeilemaan onnea asian suhteen. Vaikka
puoliso antaisi anteeksi, se ei tarkoita että asiat ovat kuten
ennenkin.
--
// Antti Virtanen -//- http://www.students.tut.fi/~virtanea -//- 050-4004278
Virtanen Antti
>> Riippuu vähän siitä millä pohjalla parisuhde on. Ihminen on varmaan
>> siitä erikoinen eläin, että meillä on sellainen juttu jota kutsutaan
>> rakkaudeksi.
>
> Niinpä on, muuttaako se jotain? Perusteleeko se jotenkin sen, miksi
> irtosuhteesta heitetään heti pellolle? Itse asiassa, eikö kyseessä ole aika
> rakkausköyhä ilmapiiri, jossa noin vain paiskataan kumppani ulos ilman
> mitään keskusteluja? Vai pitäisikö tässä jotenkin ajatella asia niin, että
> irtsaaja on rakkaudeton ja kylmä tyyppi kun irtsaa?
Voihan sitä keskusteluja käydä, mutta kyllä luottamus on pilattu
vähintäänkin pitkäksi aikaa, ellei jopa lopullisesti jos menee
tekemään jotain mistä on nimenomaan ankarasti sovittu ettei sitä
tehdä.
Eikö sinulle luottamus ole tärkeä asia rakkausuhteessa? Minä en oikein
ymmärrä "rakkaussuhdetta", jossa toiseen osapuoleen ei voi luottaa
vaan toinen menee heti kihnuttamaan johonkin kun alapäätä vähän
kutittaa esim. työmatkalla. Näkisin että molemminpuolinen luottamus on
erittäin tärkeä osa rakkaussuhdetta. Tietysti jos sovitaan että saa
paneskella silloin kun huvittaa ketä huvittaa, niin silloin luottamus
säilyy :)
>> Kahden vanhemman muodostama
>> nk. perhe on hyvin usein havaittu toimivaksi kasvuympäristöksi
>> ns. lapsille.
>
> Edelleenkin jää hämäräksi miten kahden vanhemman muodostelma jotenkin
> sulkisi ulos irtosuhteen harmonisen olemassaolon.
Ei se suljekaan, onhan noita ollut. Aika harvalta se kuitenkaan
onnistuu, koska ylimääräisten partnereiden sotkeminen kuvioon siten
että kumppani tietää niistä, tuottaa väkisin kilpailuasetelmaa ja
mustasukkaisuutta. Toisaalta ylimääräisten partnereiden sotkeminen
asiaan kumppanin tietämättä ei myöskään ole yleensä kovin "harmoninen"
ratkaisu.
Olet toki oikeassa siinä että meidät on geneettisesti ohjelmoitu
pariutumaan, ja parisuhteen ulkopuolella paneskelemaan vähän siellä
sun täällä. On meihin geneettisesti ohjelmoitu paljon muutakin. Jotkut
meistä toteuttavat tätä evoluution antamaa ohjenuoraa, toiset
eivät. Uskoisin että suurin osa (kaikki) ihmisistä pettää puolisoaan
ajatusten tasolla, ainakin joskus.
--
// Antti Virtanen -//- http://www.students.tut.fi/~virtanea -//- 050-4004278
--
"Nää tehdastyöläiset jotka valittaa etta ne saa liian vähän
palkkaa; ne saa ihan yhtä paljon palkkaa kuin me kun ne tekee enemmän toitä"
Antti Järvinen
> Haluan että kunnollinen mies voi ansaita arvostuksensa oikein
> suhteutetuilla perusteilla.
Jep, halutahan sitä aina voi.
Ukko Nooa, ukko Nooa oli kunnon mies
kun hän meni saunaan, laittoi laukun naulaan
ukko Nooa ukko Nooa oli kunnon mies.
--
Antti Järvinen, cost...@iki.fi
"concerto for two faggots and orchestra"
Ella Lynoure Rajamäki
> Kyllä sen ainakin minä olen käsittänyt niin, että pettäjä ei
> rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa. Siinä vaiheessa
> "keskustelut" ovat vähän turhanaikaisia.
Tuo voisi pitää paikkaansa, jos seksi ja rakkaus olisivat sama asia ja
vain yhtä ihmistä olisi mahdollista rakastaa kerralla.
Ella Lynoure Rajamäki
> Voihan sitä keskusteluja käydä, mutta kyllä luottamus on pilattu
> vähintäänkin pitkäksi aikaa, ellei jopa lopullisesti jos menee
> tekemään jotain mistä on nimenomaan ankarasti sovittu ettei sitä
> tehdä.
Luulen että hyvin monissa suhteissa sitä ei ole ankarasti sovittu vaan
ainoastaan oletettu (joskus yksipuolisesti) että nämä ovat säännöt.
> Eikö sinulle luottamus ole tärkeä asia rakkausuhteessa? Minä en oikein
> ymmärrä "rakkaussuhdetta", jossa toiseen osapuoleen ei voi luottaa
> vaan toinen menee heti kihnuttamaan johonkin kun alapäätä vähän
> kutittaa esim. työmatkalla. Näkisin että molemminpuolinen luottamus on
> erittäin tärkeä osa rakkaussuhdetta. Tietysti jos sovitaan että saa
> paneskella silloin kun huvittaa ketä huvittaa, niin silloin luottamus
> säilyy :)
Ei minua risoisi niin se kihnuttaminen vaan mahdollinen peittely. En ole
edes varma pitäisinkö sivukiksautusta pettämisenä, jos siitä heti
kerrottaisiin. (En siis ole ankarasti sopinut kiksauttamisista puoleen
enkä toiseen.) Valehtelua ja peittelyä en kylläkään sietäisi.
> Ei se suljekaan, onhan noita ollut. Aika harvalta se kuitenkaan
> onnistuu, koska ylimääräisten partnereiden sotkeminen kuvioon siten
> että kumppani tietää niistä, tuottaa väkisin kilpailuasetelmaa ja
> mustasukkaisuutta. Toisaalta ylimääräisten partnereiden sotkeminen
> asiaan kumppanin tietämättä ei myöskään ole yleensä kovin "harmoninen"
> ratkaisu.
Ei väkisin, vaikkakin usein. Ja miten niin ne ovat "ylimääräisiä"? On
sellaisiakin suhteita jotka eivät pysyisi kovin harmonisina ilman
sivusuhteen tarjoamaan henkireikää.
Virtanen Antti
>> Voihan sitä keskusteluja käydä, mutta kyllä luottamus on pilattu
>> vähintäänkin pitkäksi aikaa, ellei jopa lopullisesti jos menee
>> tekemään jotain mistä on nimenomaan ankarasti sovittu ettei sitä
>> tehdä.
>
> Luulen että hyvin monissa suhteissa sitä ei ole ankarasti sovittu vaan
> ainoastaan oletettu (joskus yksipuolisesti) että nämä ovat säännöt.
Okei. Kyllä minä olen aina keskustellut aiheesta etukäteen, että ei
tarvitse tehdä mitään oletuksia, eikä toinen voi tehdä itselleen
edullisia oletuksia.
Tuo on tyypillisesti sellainen asia että "oletusarvo" on niin vahva,
ettei sitä erikseen tarvitse edes mainita ellei halua poiketa
oletusarvosta.
>> Eikö sinulle luottamus ole tärkeä asia rakkausuhteessa? Minä en oikein
>> ymmärrä "rakkaussuhdetta", jossa toiseen osapuoleen ei voi luottaa
>> vaan toinen menee heti kihnuttamaan johonkin kun alapäätä vähän
>> kutittaa esim. työmatkalla. Näkisin että molemminpuolinen luottamus on
>> erittäin tärkeä osa rakkaussuhdetta. Tietysti jos sovitaan että saa
>> paneskella silloin kun huvittaa ketä huvittaa, niin silloin luottamus
>> säilyy :)
>
> Ei minua risoisi niin se kihnuttaminen vaan mahdollinen peittely. En ole
> edes varma pitäisinkö sivukiksautusta pettämisenä, jos siitä heti
> kerrottaisiin. (En siis ole ankarasti sopinut kiksauttamisista puoleen
> enkä toiseen.) Valehtelua ja peittelyä en kylläkään sietäisi.
Nimenomaan.
>> Ei se suljekaan, onhan noita ollut. Aika harvalta se kuitenkaan
>> onnistuu, koska ylimääräisten partnereiden sotkeminen kuvioon siten
>> että kumppani tietää niistä, tuottaa väkisin kilpailuasetelmaa ja
>> mustasukkaisuutta. Toisaalta ylimääräisten partnereiden sotkeminen
>> asiaan kumppanin tietämättä ei myöskään ole yleensä kovin "harmoninen"
>> ratkaisu.
>
> Ei väkisin, vaikkakin usein. Ja miten niin ne ovat "ylimääräisiä"? On
> sellaisiakin suhteita jotka eivät pysyisi kovin harmonisina ilman
> sivusuhteen tarjoamaan henkireikää.
No "ylimääräisiä" siinä mielessä että jos lähtökohta on "parisuhde",
niin parisuhteeseen kuuluu kaksi osapuolta ja loput ovat
"ylimääräisiä". Semantiikkaahan tuo vain on.
Sana "parisuhde" sisältää ajatuksen siitä että on yksi (pääasiallinen)
kumppani. Jos on monta kumppania, joista kukaan ei ole
erityisasemassa, niin kannattaako silloin puhua edes "parisuhteesta"?
Sinkuillahan tilanne on se, että voi sähläillä eikä ole vastuussa
mitenkään erityisesti kenellekään, vaikkakaan kumppanit eivät ehkä ole
tasa-arvoisessa asemassa.
Sen uskon kyllä että on suhteita jotka eivät toimisi ilman
sivupanoja. Onhan meitä moneen junaan, joiden jälkeen vielä
resiinallakin pääsee.
Miikka Lahti
Virtanen Antti wrote:
> Sana "parisuhde" sisältää ajatuksen siitä että on yksi (pääasiallinen)
> kumppani. Jos on monta kumppania, joista kukaan ei ole
> erityisasemassa, niin kannattaako silloin puhua edes "parisuhteesta"?
> Sinkuillahan tilanne on se, että voi sähläillä eikä ole vastuussa
> mitenkään erityisesti kenellekään, vaikkakaan kumppanit eivät ehkä ole
> tasa-arvoisessa asemassa.
Niinpä, en muutenkaan ymmärrä rationaalisuuden ja modernismin kaapuun
pukeutunutta uusmoralisointia sen puolesta, että jokaisen pitäisi sallia
kumppanin vieraissakäynti tai on ajastaan jälkeenjäänyt tms..
Taaplatkoon kaikki tavallaan.
Kirsi Lindh-Mansikka
> Voihan sitä keskusteluja käydä, mutta kyllä luottamus on pilattu
> vähintäänkin pitkäksi aikaa, ellei jopa lopullisesti jos menee
> tekemään jotain mistä on nimenomaan ankarasti sovittu ettei sitä
> tehdä.
Mistäs sä nyt tähän sen ankarasti sovitun repäisit? Jos jostain sovitaan,
asia on tietysti ihan eri, mutta suurimmassa osassa suhteista ei
tuollaisista asioista sovita, koska se on monille niin "itsestäänselvä"
kaikessa normiudessaan. Vaikka ei sitten olekaan. Yleensäkin näissä
asioissa tunnutaan olettavan enemmän kuin puhuvan, ja sitten huudetaan ja
heitellään astioita ja rätkytetään ja heitetään pellolle lupauksista, joita
ei oikeasti koskaan ole annettu.
> Eikö sinulle luottamus ole tärkeä asia rakkausuhteessa? Minä en oikein
> ymmärrä "rakkaussuhdetta", jossa toiseen osapuoleen ei voi luottaa
> vaan toinen menee heti kihnuttamaan johonkin kun alapäätä vähän
> kutittaa esim. työmatkalla. Näkisin että molemminpuolinen luottamus on
> erittäin tärkeä osa rakkaussuhdetta. Tietysti jos sovitaan että saa
> paneskella silloin kun huvittaa ketä huvittaa, niin silloin luottamus
> säilyy :)
Olen sinänsä ihan samaa mieltä. Kyllä minulle luottamus on hyvinkin tärkeä
asia parisuhteessa. Joku pimpsankihnutus työmatkalla vain on niin tasan
toissijainen asia, etten välttämättä koe aiheelliseksi sisällyttää sitä
mihinkään pepo-ratkaisuun. Lupaus on toki lupaus, mutta sanaton normien
mukaan elely ja asioiden luuleminen on aika pepusta.
> Ei se suljekaan, onhan noita ollut. Aika harvalta se kuitenkaan
> onnistuu, koska ylimääräisten partnereiden sotkeminen kuvioon siten
> että kumppani tietää niistä, tuottaa väkisin kilpailuasetelmaa ja
> mustasukkaisuutta.
Väkisin ja väkisin. On ihmisiä, jotka tosiaan eivät ole mustasukkaisia, on
myös ihmisiä jotka ovat oikeasti realisteja tiedostaen mahdollisesti
elämäntilanteensa aiheuttaman epäsuhdan tms. On myös ihmisiä jotka eivät
uskottele itselleen, että kumppani on superperfecto-man - pettämätön
muovinen staattinen statusobjekti. Jotkut oikeasti uskovat siihen, että
kumppani on vain ihminen.
Henkilökohtaisesti uskon, että tämä uskottomuudesta hirveät pultit
ottaminen on ainakin osaksi jonkin sortin egokysymys. Uskottomuus tuntuu
todella monille olevan asia, joka jäytää ensisijaisesti petetyn itsetuntoa,
ja vasta toissijaisesti sitä luottamusta - tapahtunut nähdään niin oman
navan perspektiivistä kuin olla ja voi. Pakostakin miettii, että onko sitä
kumppania silloin tarvittu todella kumppaniksi, vai pikemminkin joksikin
itsensä ja oman viehtäysvoimansa peilailun välineeksi, jonka "petollisuus"
saattaa petetyn mielestä häpeään ja alennuksen tilaan nimenomaan petetyn
itsensä eikä suinkaan pettäjän.
Mitä poikkeavien suhdekuvioiden vaikeuteen tulee, niin eniten niitä yleensä
sotkee nimenomaan muiden ihmisten suhtautuminen, jos ja kun he saavat
tällaisista kuvioista vihiä. Ymmärrystä lötyy suhteellisen vähän, ja joko
kulisseissa tai ihan suoraan säälitään "petettyä parkaa", paheksutaan
"epätervettä asetelmaa" tai muuta vastaavaa jööttiä, kun tiedetään itse
niiiin paljon paremmin mitkä kuviot toisille sopii ja mitkä ei. Se on
sitten poikkeavan kuvion osapuolien itsetunnosta kiinni, jaksavatko he elää
silmätikkuina vai eivät.
> eivät. Uskoisin että suurin osa (kaikki) ihmisistä pettää puolisoaan
> ajatusten tasolla, ainakin joskus.
Pettää ja pettää. Mitä ihmeen pettämistä sekin on, jos kerran hanibeibsun
syli edelleen kelpaa ilman alistuneita fiiliksiä. Esim. hyvä perse on hyvä
perse, ja on totaalisen tekopyhää jos varattu mies (tai nainen) ei saisi
niitä kaupungilla katsella ja sisimmässään makustella. Aivan kuin
seksuaalisuus varsinkin tuolla tasolla olisi joku ihmeen presisiotykki,
joka suunnataan vain kumppaniin, ja kaikki muut maailman ihmiset muuttuvat
yhdessäolon alkamnisen hetkellä kuin taikaiskusta rumiksi monstereiksi.
Jokin rajahan kaikella toki on. Jos pomppii yhtenään jonkun toisen punkassa
ja käyttää kumppania yleiskoneena, niin suhteen mielekkyyden voi aika
turvallisin mielin kyseenalaistaa. Mutta jos kyseessä on vaikka joku
työpaikan pikkujoulujen nuoleskelusessio, työmatkalla suoritettu poikain
panoreissu reperbahnille, satunnainen baarireissulla suoritettu parhaan
kaverin tai sen hoidon nusaisu, kattava pornovalikoima olohuoneen
hyllyssä tai kausikortti korttelibordelliin, niin mitä ihmeen väliä?
Merkkaavatko nuo asiat kokonaisuuden kannalta sellaisenaan oikeasti mitään
- varsinkin jos niistä ei nosta jotain massiivista älämölöä?
-Kirsi
Kirsi Lindh-Mansikka
> rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa. Siinä vaiheessa
> "keskustelut" ovat vähän turhanaikaisia.
Uskotko mahdollisesti, että ihmiset ovat täydellisiä olentoja, jotka eivät
koskaan joudu tilanteen uhreiksi eivätkä muutenkaan koskaan mokaan? On
erittäin alkeellisen oloista logiikkaa, jos kehtaa vetää yhtäsuuruusmerkin
rakkauden ja seksin välille. Toisaalta tuollainen katsantokanta selittäisi
sen, miksi parisuhteissa seksitön kausi tulkitaan heti joko tunteiden
viilenemiseksi tai merkiksi uskottomuudesta.
> Se, että vanhemmat rakastavat toisiaan on hyvä esimerkki lapsille.
> Mutta sinulle tämä asia tuntuu tosiaan olevan aika hämärä...
Se, että vanhemmat rakastavat toisiaan ei välttämättä muutu pätkääkään,
vaikka jompikumpi kävisikin esittelemässä sukupuolielintään perheyksikön
ulkopuoliselle henkilölle. Eihän kovin monen rakkaus kuole siihenkään, että
kumppani käy baarissa esittelemässä naamaansa kavereilleen ja tuntemaan
heidän kanssaan yhteenkuuluvuutta. Tai ajattele vaikkapa taiteilijoita -
tanssijoita, muusikoita, näyttelijöitä, jotka esittävät keikoilla
tunneskaalaansa ääripäästä toiseen toisinaan hyvinkin iholle tullen ja
itsestään paljon antaen. Kuoleeko heidänkin parisuhteensa juuri tämän
takia?
-Kirsi
Ella Lynoure Rajamäki
> Okei. Kyllä minä olen aina keskustellut aiheesta etukäteen, että ei
> tarvitse tehdä mitään oletuksia, eikä toinen voi tehdä itselleen
> edullisia oletuksia.
Hienoa. Itse on lähinnä ilmaissut etten tiedä etukäteen miten asiaan
suhtaudun, mutta että arvostan etukäteen, tai ellei se onnistu, pian
jälkikäteen kertomista asiasta. Järkitasolla koen että minulla ei
edes olisi oikeutta pyytää toiselta monopolia hänen
seksisuhteisiinsa, tunnetasolla taas tiedän että hyvinkin voisi tuntua
pahalta.
> Tuo on tyypillisesti sellainen asia että "oletusarvo" on niin vahva,
> ettei sitä erikseen tarvitse edes mainita ellei halua poiketa
> oletusarvosta.
Hmmm. Jos noin on, miksi sitten niin monet pettävät? Kyllä
jonkinmoinen kommunikaatio aiheesta on hyväksi, mitä selvempi sen
parempi, jottei tule yllätyksiä puolin eikä toisin.
> No "ylimääräisiä" siinä mielessä että jos lähtökohta on "parisuhde",
> niin parisuhteeseen kuuluu kaksi osapuolta ja loput ovat
> "ylimääräisiä". Semantiikkaahan tuo vain on.
Joo. Minua onkin välillä vähän häirinnyt se "pari-" alkuosa. :)
> Sana "parisuhde" sisältää ajatuksen siitä että on yksi (pääasiallinen)
> kumppani. Jos on monta kumppania, joista kukaan ei ole
> erityisasemassa, niin kannattaako silloin puhua edes "parisuhteesta"?
> Sinkuillahan tilanne on se, että voi sähläillä eikä ole vastuussa
> mitenkään erityisesti kenellekään, vaikkakaan kumppanit eivät ehkä ole
> tasa-arvoisessa asemassa.
Riippuu millaisesta erityisasemasta on kyse. Usein suhde, rakkaussuhde,
romanttinen suhde tai ihmissuhde on ihan hyviä ilmaisuja, kun en nyt
missään nimessä tarkoita sinkkuutta. Vastuuta lähi-ihmissuhteessa on
monenlaista, enkä koe että seksuaalisen monopolin ylläpitäminen
olisi niistä suurin tai edes tärkein.
> Sen uskon kyllä että on suhteita jotka eivät toimisi ilman
> sivupanoja. Onhan meitä moneen junaan, joiden jälkeen vielä
> resiinallakin pääsee.
Resiina tarjoaakin aiheeseen sopivasti kivaa rytmistä liikuntaa.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Ella Lynoure Rajamäki
> Niinpä, en muutenkaan ymmärrä rationaalisuuden ja modernismin kaapuun
> pukeutunutta uusmoralisointia sen puolesta, että jokaisen pitäisi sallia
> kumppanin vieraissakäynti tai on ajastaan jälkeenjäänyt tms..
> Taaplatkoon kaikki tavallaan.
Missä sellaista on ilmennyt? Toivottavasti et koe minun kirjoituksia
moiseksi.
Jokainen taaplatkoon tavallaan. Minusta on vaan tärkeintä että
suhteen taaplaustavoista kommunikoidaan ajoissa.
Sanctius
>On erittäin alkeellisen oloista logiikkaa, jos kehtaa
>vetää yhtäsuuruusmerkin rakkauden ja seksin välille.
Mielestäni rakkaus on vain asteikko, jolla voidaan mitata toisesta
ihmisestä riippuvaa yleisen hyvänolon sekä onnellisuuden tunnetta.
Rakkaus ei ole aktiviteetti, eikä se voi suoraan vaikutta itseensä.
Tarvitaan aina joku harrastus, joka lisää tai vähentää rakkautta.
Jos rakastaa toista 10 pistettä enemmän koska voi harrastaa hänen
kanssaan seksiä, niin seksittömyys tiputtaa rakkautta 10 pistettä.
Joku taas ei välttämättä menetä seksin puutteen vuoksi rakkautta
välttämättä yhtään, vaikka toinen menettää 10. Samoiten kotonaolo
voi olla jollekkin 10 pisteen arvoinen, ja toiselle vain 1 pojo
lisää. Ihmisten välinen symbioosi lienee puhdasta matematiikkaa.
Jokainen voi ainakin listata omat prioriteettinsa aktiviteeteille
ja asioille jotka vaikuttavat rakkauden pistemäärien muutokseen.
Niiden valossa lienee helpompi ymmärtää mitkä asiat ovat OMAN
rakkauden kokemisen kannalta oleellisia, ja mitkä taasen eivät.
Esimerkki 55 pistettä rakkautta jaettuna elämän osa-alueisiin:
Pornoilu: 10 pistettä.
Keskustelu: 9 pistettä.
Kuhertelu, hali: 8 pistettä.
Tanssiminen: 7 pistettä.
Punttis: 6 pistettä.
Lenkkeily: 5 pistettä.
Elokuvat: 4 pistettä.
Kotonaolo: 3 pistettä.
Lastenhoito: 2 pistettä.
Ruoanlaitto: 1 piste.
Ylläolevan valossa pelkästään pornoilua, kotonaoloa ja ruoanlaittoa
harrastavaan rakastuisi 14 pisteen verran. Keskusteleva tanssija joka
katsoo myös elokuvia ja lenkkeilee, saa 25 pistettä. Osa-alueiden
pisteitä voidan myös jakaa eri henkilöiden kesken, jolloin vaikkapa
pikaseksiä harrastava saa 3 pornoilupistettä ja vakikumppani 7 pojoa.
Fyysiset (rumuus, lihavuus, laiskuus), emotionaaliset (neuroosit) ja
älylliset (tyhmyys, fiksuu) ominaisuudet rajoittavat myöskin
joillekkin ihmisille annettavia maksimiarvoja kussakin osa-alueessa.
Silti toisen pahe on toisen hyve, joten mitään objektiivisa markkina-
arvoja ei ole olemassakaan. On vain itselle sopivaa, ja sopimatonta.
Elämä on... *heittää noppaa ja katsoo taulukkoa* ... roolipeliä! O:-)
--
Believe half of what you see & none what you hear.
http://www.kolumbus.fi/sanctius/mypic.html
Paul Pekkarinen
> > rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa. Siinä vaiheessa
> > "keskustelut" ovat vähän turhanaikaisia.
> Uskotko mahdollisesti, että ihmiset ovat täydellisiä olentoja, jotka eivät
> koskaan joudu tilanteen uhreiksi eivätkä muutenkaan koskaan mokaan?
Uskollisuus ei vaadi sitä, että ihminen olisi täydellinen.
On olemassa eritasoisia mokia, ja minusta pettäminen vaatii jo
melkoista yrittämistä. Ei sellainen tapahdu sattumalta.
> erittäin alkeellisen oloista logiikkaa, jos kehtaa vetää yhtäsuuruusmerkin
> rakkauden ja seksin välille.
Itse en henkilökohtaisesti usko platonisen rakkauden olemassaoloon
miehen ja naisen välillä. Sitä voisi paremminkin sanoa ystävyydeksi.
Siinä mielessä juuri Rakkaus isolla R:llä ja seksi ovat yhteydessä
toisiinsa.
> Tai ajattele vaikkapa taiteilijoita -
> tanssijoita, muusikoita, näyttelijöitä, jotka esittävät keikoilla
> tunneskaalaansa ääripäästä toiseen toisinaan hyvinkin iholle tullen ja
> itsestään paljon antaen.
Nyt mennään jo asiasta aidanseipääseen. Puhuttiin pettämisestä
eli seksuaalisesta kanssakäymisestä, eli kansanomaisesti nussimisesta.
Paul Pekkarinen
> > Kyllä sen ainakin minä olen käsittänyt niin, että pettäjä ei
> > rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa. Siinä vaiheessa
> > "keskustelut" ovat vähän turhanaikaisia.
> Tuo voisi pitää paikkaansa, jos seksi ja rakkaus olisivat sama asia ja
> vain yhtä ihmistä olisi mahdollista rakastaa kerralla.
Miesten tikapuuhermosto mahdollistaa sen, että on mahdollista
rakastaa vain yhtä naista kerrallaan. Olen itse siitä mainio
esimerkki.
Mutta vaikka rakastaisi ketä tahansa niin parisuhde on kuitenkin
jonkinlainen liitto sekin. Etenkin jos toinen osapuoli olettaa
(kuten pitääkin) että toinen ei petä. Ongelma on varmaan siinä,
että jotkut olettavat toisin. Että pettäminen on normaalia, koska
genetiikka (aiemmin evoluutioteoria) sanoo niin. Ihmiset ovat
loistavia keksimään tekosyitä itsekkäille himoilleen, joiden
tyydyttämiseen he käyttävät milloin ketäkin. Nykyisin syynä ovat
geenit, niillä voi selittää kaiken.
Virtanen Antti
Virtanen Antti
>> Tuo on tyypillisesti sellainen asia että "oletusarvo" on niin vahva,
>> ettei sitä erikseen tarvitse edes mainita ellei halua poiketa
>> oletusarvosta.
>
> Hmmm. Jos noin on, miksi sitten niin monet pettävät?
Siihen en osaa vastata. Ehkä me olemme edelleen niin vaistojemme
orjia, että tulee "lipsahduksia" vaikka niitä rehellisesti yrittäisi
välttää. Osa ihmisistä ei edes aidosti yritä välttää, vaan katsoo että
heillä on oikeus dipata dikkiään mihin huvittaa.
Kulttuurilla ja ympäristön normeilla on tietenkin huomattava
vaikutus. Loppujen lopuksi "korrekti" käytös on se, mitä meille on
opetettu. Jos julkaistaan tutkimuksia että 90% pettää puolisoaan ja
City-lehti antaa vinkkejä miten pettäminen hoidetaan jäämättä kiinni,
niin totta hemmetissä sellainen laskee kynnystä. Toisaalta jos asuu
ääri-Islamilaisessa valtiossa, niin kynnys voi olla aika paljon
korkeampi, jo pelkästään luvassa olevien pieksäjäisten takia.
> Riippuu millaisesta erityisasemasta on kyse. Usein suhde, rakkaussuhde,
> romanttinen suhde tai ihmissuhde on ihan hyviä ilmaisuja, kun en nyt
> missään nimessä tarkoita sinkkuutta. Vastuuta lähi-ihmissuhteessa on
> monenlaista, enkä koe että seksuaalisen monopolin ylläpitäminen
> olisi niistä suurin tai edes tärkein.
Seurusteleehan ne pornotähdetkin, jotkut jopa alan ulkopuolisten
ihmisten kanssa. Sehän on itse kunkin päätettävissä millaisilla
ehdoilla haluaa ihmissuhteita muodostaa. En minä tuomitse kuin
tekopyhyyden ja epärehellisyyden, ja niitäkin ominaisuuksia löytyy
meistä kaikista :)
>> Sen uskon kyllä että on suhteita jotka eivät toimisi ilman
>> sivupanoja. Onhan meitä moneen junaan, joiden jälkeen vielä
>> resiinallakin pääsee.
>
> Resiina tarjoaakin aiheeseen sopivasti kivaa rytmistä liikuntaa.
Voisin kertoa tähän väliin Pikku-Kalle vitsin, joka on jäänyt mieleen
lapsuudestani. Näin yön pimeinä tunteina muistaa outoja asioita.
Pikku-Kalle heräsi yöllä siihen että isän ja äidin huoneesta kuului outoja ääniä.
"Äh", "Puh", "äh", "puh". Pikku-Kalle meni vanhempien makuuhuoneeseen
ja kysyi "mitä te oikein teette?". Isä vastasi: "Mennään junalla
Kiinaan".
Kohta Pikku-Kallen huoneesta kuului samanlaisia ääniä. Isä meni ovelle
ja kysyi: "Mitäs täällä tapahtuu?". Johon Pikku-Kalle vastasi "me
tullaan resiinalla perästä".
Paul Pekkarinen
> Ei kun ero vaan, kun ei rakasta.
Jotkut ovat niin "itsekkäitä", että vaativat jopa peräti
rakkautta parisuhteessaan! Jos sitä ei ole, niin miksi pitäisi
jatkaa? Muodon vuoksi?
> seksillä muiden kanssa on ihan eri asema muihin pettämisiin
> verrattuna.
Niin onkin, entä sitten? Onhan erilaisia rikoksiakin, jotka
ovat eri asemassa siinä miten niihin suhtaudutaan.
> Meitä on niin moneksi, niin ehdottoman uskollisuuden
> vaatimus kuin muutkin versiot ovat ihan yhtä hyviä, jos ne ovat
> mietittyjä kantoja ja molemmile osapuolille ok.
Ei ihmisiä ole kuin aina kahdenlaisia.
Esim. niitä, jotka pettävät ja niitä jotka eivät.
Tai niitä jotka kokeilevat onko ovi lukossa ja toisaalta niitä
jotka olettavat, että ovet ovat aina juuri hänelle auki ja
rynkyttävät ihmeissään ja pahastuneina kun ovi onkin lukossa.
Jne. jne.
Paul Pekkarinen
> > Kyllä sen ainakin minä olen käsittänyt niin, että pettäjä ei
> > rakasta puolisoaan, vaan on valehdellut tunteensa.
> Oletko valmis tekemään saman johtopäätöksen muunlaisista petoksista
> kuten esimerkiksi puolison rahojen varastamisesta tai menneisyyden
> valehtelemisesta? Nekin ovat luottamuksen pettämistä ja
> seksuaalisessakin puolison pettämisessä oleellista on parisuhteen
> "perussopimuksen" rikkominen eikä itse seksiakti.
Se, että puhut sopimuksesta todistaa, että et ole ymmärtänyt
mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
Pettäjä ei rakasta. Piste.
Paul Pekkarinen
> Mielestäni rakkaus on vain asteikko, jolla voidaan mitata toisesta
> ihmisestä riippuvaa yleisen hyvänolon sekä onnellisuuden tunnetta.
Mielestäni olet vain apina, joka on oppinut kirjoittamaan.
Kirsi Lindh-Mansikka
No tällä kertaa sille annettiin riittävä määrä alaisia ja kirjoituskoneita,
sillä perusajatus on itse asiassa aika oikeaan suuntaan, eli tuo toisen
hyve on toisen pahe. Koska näinhän se menee.
-Kirsi
Kirsi Lindh-Mansikka
> On olemassa eritasoisia mokia, ja minusta pettäminen vaatii jo
> melkoista yrittämistä. Ei sellainen tapahdu sattumalta.
Höpö höpö. Se, että niin ei tapahdu sinulle, tai kaverisi ovat ääliöitä ei
tarkoita että muut olisivat.
> Itse en henkilökohtaisesti usko platonisen rakkauden olemassaoloon
> miehen ja naisen välillä. Sitä voisi paremminkin sanoa ystävyydeksi.
> Siinä mielessä juuri Rakkaus isolla R:llä ja seksi ovat yhteydessä
> toisiinsa.
Seksi on yksi rakkauden ilmenemismuoto, toki, mutta vain yksi sellainen -
seksi <> rakkaus. Myös kukkien antaminen voi olla yksi rakkauden
ilmenemismuoto, mutta aivan kuten seksikin, se voi elää asiana muissakin
yhteyksissä kuin vain rakkaudessa. Rakkaudella ei ole monopolia seksiin,
kuten ei mihinkään muuhunkaan asiaan. Rakkauden on tarkoitus tehdä ihmiset
onnellisiksi, mutta rakkaus ei sinänsä omista mitään eikä ketään.
Omistussuhteet ja sitominen edustavat jotain aivan muuta tunnetta.
Omistautuminen ja sitoutuminen sen sijaan ovat vapaaehtoinen toimi, joka
tapahtuu rakkaudessa ja yhteisymmärryksessä parin itsensä yhdessä
määrittämin kriteerein, ei jonkin yleisen normin mukaan. Ja tämä kriteeri
voi olla myös sellainen, jossa seksuaaliasiat jätetään kummankin omaksi
yksityiseksi asiaksi.
> Nyt mennään jo asiasta aidanseipääseen. Puhuttiin pettämisestä
> eli seksuaalisesta kanssakäymisestä, eli kansanomaisesti nussimisesta.
Eikä mennä. Jos olet sitä mieltä, että vain kärjen kastaminen on
pettämistä, mutta muuten kumppani voi mielestäsi tehdä kaikkea muuta
tahansa muiden kanssa, niin aika eksyksissä olet. Oletko sitä mieltä, että
esimerkiksi impotentti mies ei voi pettää vaimoaan koska ei harrasta seksiä
kenenkään kanssa?
-Kirsi
Kirsi Lindh-Mansikka
> mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
> Pettäjä ei rakasta. Piste.
Todista, että pettäjä ei rakasta ilman että päädyt kiertämään kehää.
-Kiersi
har...@paju.oulu.nato.fi.invalid
>Se, että puhut sopimuksesta todistaa, että et ole ymmärtänyt
>mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
>Pettäjä ei rakasta. Piste.
Minulle jäi epäselväksi tässä se, että puhutko pettämisestä, vai käytätkö
ko. termiä myös sellaisiin syrjähyppyihin mitkä ovat kaikille osapuolille
ihan OK? Sikäli kun ketjun alkupuolella muistelen puheen olleen viimeksi
mainitusta.
--
Harri 'trevize' Väänänen .:. In meinen Gliedern
har...@paju.oulu.NATO.fi .:. treibt die Angst
remove .NATO @ address .:. leben schwindet Tod gewinnt
Hansen Henri
:
:> Tuo on tyypillisesti sellainen asia että "oletusarvo" on niin vahva,
:> ettei sitä erikseen tarvitse edes mainita ellei halua poiketa
:> oletusarvosta.
: Hmmm. Jos noin on, miksi sitten niin monet pettävät? Kyllä
: jonkinmoinen kommunikaatio aiheesta on hyväksi, mitä selvempi sen
: parempi, jottei tule yllätyksiä puolin eikä toisin.
Luuletkos, että pettävä osapuoli useinkin ajattelee, että "kun ei ole
mitään puhetta ollut, niin ei kai tässä nyt mitään suurempaa pahaa tehdä"?
--
nondeterminism :
<algorithm> A property of a computation which may have more
than one result.
Hansen Henri
:> On olemassa eritasoisia mokia, ja minusta pettäminen vaatii jo
:> melkoista yrittämistä. Ei sellainen tapahdu sattumalta.
: Höpö höpö. Se, että niin ei tapahdu sinulle, tai kaverisi ovat ääliöitä ei
: tarkoita että muut olisivat.
Kyllä useimmilla miehillä pettäminen vaatii suunnitelmallisuutta ja
aktiivisuutta. Firman pikkujouluissakaan ei ole kuin korkeintaan muutama
mies, jota naiset piirittävät.
: Eikä mennä. Jos olet sitä mieltä, että vain kärjen kastaminen on
: pettämistä, mutta muuten kumppani voi mielestäsi tehdä kaikkea muuta
: tahansa muiden kanssa, niin aika eksyksissä olet. Oletko sitä mieltä, että
: esimerkiksi impotentti mies ei voi pettää vaimoaan koska ei harrasta seksiä
: kenenkään kanssa?
Varmaan kovin moni ei ajattele noin, mutta varsinainen bylsiminen
kuitenkin on yleensä se, mihin vedetään ns. lopullinen raja. Sen
ylittäminen kun ei oikein voi tapahtua "vahingossa" ja melkein mikä
tahansa muu voi.
Rasbelin
> Pornoilu: 10 pistettä.
Mikä sana. Pornoilu. *reps* :D
Rasbelin
Lumikki
> Se, että puhut sopimuksesta todistaa, että et ole ymmärtänyt
> mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
> Pettäjä ei rakasta. Piste.
Mutta eikö tuo toisaalta ole vähän liian mustavalkoista? Eräs hyvä
ystäväni petti miestään ( nyt jo tosin entistä ). Kyllä hän silloin
vielä sanoi rakastavansa miestä, mutta pettämiseen oli hänellä
joitakin sekavia syitä. Humalatila, sekavat tunteet, yksinäisyys,
kontaktinhaku..
En siis yritä puolustella pettämistä millään tavalla, sanonpa vain,
että rakastavatkin ihmiset voivat tehdä erehdyksiä. Moni avoliitto tai
avioliitto lisäksi vielä kestää pettämisenkin ja elpyy. Monesti se
vaatii kyllä kummaltakin osapuolelta paljon työtä ja viitsimistä,
mahdollisesti parisuhdeterapiaa yms.
T: Lumikki
Lumikki
> On olemassa eritasoisia mokia, ja minusta pettäminen vaatii jo
> melkoista yrittämistä. Ei sellainen tapahdu sattumalta.
Mutta silti sellainen VOI tapahtua myös sattumalta.. Tietysti on myös
paljon tietoisesti pettäviä ihmisiä, esimerkiksi varattuja ihmisiä,
jotka oikein kuukausikaupalla etsivät pettämiskumppania jostakin
deittipalvelusta. Tämä on kuitenkin vain se ääripää.
> Itse en henkilökohtaisesti usko platonisen rakkauden olemassaoloon
> miehen ja naisen välillä. Sitä voisi paremminkin sanoa ystävyydeksi.
> Siinä mielessä juuri Rakkaus isolla R:llä ja seksi ovat yhteydessä
> toisiinsa.
Minä olen tavallaan samaa mieltä. Onneksi todellinen ystävyys ( en
sitten tiedä, voisiko sitä sanoa edes platoniseksi rakkaudeksi, vaan
ystävyydeksi juuri ) on mahdollista miehen ja naisenkin välillä. Moni
mies on kyllä valitettavasti sellainen, että "ystävyys" on hänelle
vain välttämätön paha, joku välitila, parisuhteen limbus, josta sitten
automaattisesti pitäisi edetä rakkaussuhteeseen. Jos minä sanon, että
haluan olla YSTÄVÄ, niin se tarkoittaa sitä myös. Monille miehille
ystävä on tosiaan parisuhteen alkusoittoa. Sitten jos suhde ei
etenekään seksiin ja parisuhteeseen, sitten ollaan vihaisia ja olo on
petetty, vaikka alusta alkaen toinen osapuoli olisi oikein
jankuttanut, että ollaan YSTÄVIÄ.
T: Lumikki
mika
> tuollaisista asioista sovita, koska se on monille niin "itsestäänselvä"
> kaikessa normiudessaan. Vaikka ei sitten olekaan
Jos asiasta ei erikseen ole sovittu suuntaan eikä toiseen, niin eikös sen voisi tulkita myös siten, ettei niin ole tarkoitus tehdä?
Tosin aika monet muksut ja teinit tosiaan ovat sitä mieltä, että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä on automaattisesti sallittua. Yleensä tuo mentaliteetti menee ohi itsestään aikuistuessaan.
Ella Lynoure Rajamäki
> Miesten tikapuuhermosto mahdollistaa sen, että on mahdollista
> rakastaa vain yhtä naista kerrallaan. Olen itse siitä mainio
> esimerkki.
Se että sinä et voi kerrallaan rakastaa kuin yhtä naista, ei kerro
mitään kaikkien muiden miesten kyvyistä tai edes miesten kyvyistä
yleensä. (Vastaava tietenkin pätee myös minuun.)
> Mutta vaikka rakastaisi ketä tahansa niin parisuhde on kuitenkin
> jonkinlainen liitto sekin. Etenkin jos toinen osapuoli olettaa
> (kuten pitääkin) että toinen ei petä. Ongelma on varmaan siinä,
> että jotkut olettavat toisin. Että pettäminen on normaalia, koska
> genetiikka (aiemmin evoluutioteoria) sanoo niin. Ihmiset ovat
> loistavia keksimään tekosyitä itsekkäille himoilleen, joiden
> tyydyttämiseen he käyttävät milloin ketäkin. Nykyisin syynä ovat
> geenit, niillä voi selittää kaiken.
Olettaa? Hän voi myös olettaa että toinen aina kokkaa kotona, tai
että varakkaampi (vaikka ero olisi kuinka pieni) maksaa vuokran
kokonaan. Vähänmerkityksellisissä asioissa oletukset on aika ok,
mutta jos asialla on itselle merkitystä, siitä kannattaa puhua, sen
sijaan että olettaisi ja mahdollisesti pettyisi. Eli kyllä, ongelma on
siinä kun oletetaan tärkeitä asioita kommunikoinnin sijaan.
mika
>> On olemassa eritasoisia mokia, ja minusta pettäminen vaatii jo
>> melkoista yrittämistä. Ei sellainen tapahdu sattumalta.
> Höpö höpö. Se, että niin ei tapahdu sinulle, tai kaverisi ovat ääliöitä ei
> tarkoita että muut olisivat
Montakos kertaa ole löytänyt itsesi "sattumalta" toisen ihmisen kanssa vehtaamassa? Itselläni olisi kyllä huomattavia vaikeuksia uskoa että kumpppanini on ihan vaan sattumalta päätynyt sisäkkäin.
Edes vessassa en usko juuri kenenkään istuvan katsomatta mihin istuu. Se on ainut tpaa mitä tulee mieleeni sattumayhdynnöistä, jos istahtaa huomaamattaan seisovaan kaluun.
Kyllä siihen yhdyntään tjms. päätymiseen jonkinsortin aktiivisuutta vaaditaan tavallisesti molemmilta osapuolilta. Tai toisaalta ellei yhtään katso "peräänsä" ja tapaa kulkea aktivalmiudessa niin ehkä sellaisiakin sattumia tapahtuu. Mutta että onko tosiaan jonkun ystävät hölmöjä kun eivät tee samoin?
mika
Miten? Unohtaa pistää vaatteet päälleen, ja kompastuessaan kaataa alleen toisen, joka on unohtanut pukea?
Ella Lynoure Rajamäki
> Siihen en osaa vastata. Ehkä me olemme edelleen niin vaistojemme
> orjia, että tulee "lipsahduksia" vaikka niitä rehellisesti yrittäisi
> välttää. Osa ihmisistä ei edes aidosti yritä välttää, vaan katsoo että
> heillä on oikeus dipata dikkiään mihin huvittaa.
Jos se on niin vaistomaista, tuntuu typerältä olettaa vaistojen
vastaisesti.
Ellei asiasta ole toisen sovittu, tuntuu luonnolliselta että ihmisellä
on oikeus dipata omaa dikkiään myötämieliseen pussyyn, jos myötämielinen
pussy löytyy. Eikös perinteisesti omaa vartaloaan saa ihminen hallita?
> Kulttuurilla ja ympäristön normeilla on tietenkin huomattava
> vaikutus. Loppujen lopuksi "korrekti" käytös on se, mitä meille on
> opetettu. Jos julkaistaan tutkimuksia että 90% pettää puolisoaan ja
> City-lehti antaa vinkkejä miten pettäminen hoidetaan jäämättä kiinni,
> niin totta hemmetissä sellainen laskee kynnystä.
Se jotenkin ärsytti kovasti. Voiko se olla niin maan kamalaa myöntää
puolisolleen että tahtoo kiksaista jotakin muuta? Toisaalta onneksi
City-lehti on auktoriteetti vain kohtuullisen pienen väestönosan
joukossa.
> Seurusteleehan ne pornotähdetkin, jotkut jopa alan ulkopuolisten
> ihmisten kanssa. Sehän on itse kunkin päätettävissä millaisilla
> ehdoilla haluaa ihmissuhteita muodostaa. En minä tuomitse kuin
> tekopyhyyden ja epärehellisyyden, ja niitäkin ominaisuuksia löytyy
> meistä kaikista :)
:)
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Ella Lynoure Rajamäki
> Luuletkos, että pettävä osapuoli useinkin ajattelee, että "kun ei ole
> mitään puhetta ollut, niin ei kai tässä nyt mitään suurempaa pahaa tehdä"?
Enemmänkin että "Eihän me edes seurustella monogaamisesti", "Ei me
olla vielä ehditty sitoutua" tai "kyllähän mä deittailen, mutta ei
se ole mitään vakavaa".
Mutta: Minusta se ei ole pettämistä, jos asiasta ei ole sovittu
mitään. (En kuitenkaan tarkoita että loukkaantuminen olisi jotenkin
epäluonnollista. Mustasukkaisuus on ihan luonnollinen, joskin
valitettava, asia.)
mika
> puolisolleen että tahtoo kiksaista jotakin muuta?
Mielesäni tuo olisi välttämättömyys. Minä ainakin halusin puolison
joka ei tahdo kiksaista muitakin. En olisi pitänyt mitään moraalisaarnaa
mikäli hän olisi niin tahtonut tehdä, olisin vain valinnut jonkun muun.
Minun puolestani ihmiset saavat tehdä niin kuin lystäävät, ja valitsin
mieluummin ihmisen joka lystää tehdä kuin minä, mitä ihmisen joka tekee
kuin minä koska vaadin sitä.
har...@paju.oulu.nato.fi.invalid
> Tosin aika monet muksut ja teinit tosiaan ovat sitä mieltä, että kaikki
> mikä ei ole erikseen kiellettyä on automaattisesti sallittua. Yleensä
> tuo mentaliteetti menee ohi itsestään aikuistuessaan.
Itse asiassa suomalainen idioottimentaliteetti, "kaikki mitä ei ole
erikseen sallittu, on kiellettyä" näyttää juurtuneen ikävästi
joihinkin aikuisyksilöihin. Ihan hyvä vaan jos nuoriso on pääsemässä
tällaisesta ajattelutavasta eroon.
Hannu Koskenvaara
Hyvä kysymys, aivan samaa minäkin ihmettelen. Seksiin päätyminen kun
vaatii lähes poikkeuksetta hyvin monimutkaisen tapahtumasarjan
läpiviemisen molemmilta osapuolilta.
Hannu Koskenvaara
Hannu Koskenvaara
> Niinpä on, muuttaako se jotain? Perusteleeko se jotenkin sen, miksi
> irtosuhteesta heitetään heti pellolle? Itse asiassa, eikö kyseessä ole aika
> rakkausköyhä ilmapiiri, jossa noin vain paiskataan kumppani ulos ilman
> mitään keskusteluja? Vai pitäisikö tässä jotenkin ajatella asia niin, että
> irtsaaja on rakkaudeton ja kylmä tyyppi kun irtsaa?
Eikö seksuaalinen uskollisuus ole yksi keskeisiä parisuhteen
kirjoittamattomia sääntöjä kulttuurissamme, ainakin vielä toistaiseksi.
Ellei erikseen osapuolet toisin sovi, on erittäin kohtuullista olettaa,
että parisuhteeseen ei syrjähypyt kuulu. Jos nyt suhteen toinen osapuoli
loukkaa törkeästi keskeistä suhteen peruspilaria, voiko sellaiselta
odottaa luotettavuutta muissakaan asioissa? Jos pettäjän kanssa
keskustellaankin, eikö ole perusteltua olettaa, että hän epäluotettavana
vain sanoo sen, millä uskoo itse selviävänsä kiusallisesta tilanteesta
helpoimmalla ja myöhemmin kuitenkin toistaa tekonsa.
>>Kahden vanhemman muodostama
>>nk. perhe on hyvin usein havaittu toimivaksi kasvuympäristöksi
>>ns. lapsille.
>
> Edelleenkin jää hämäräksi miten kahden vanhemman muodostelma jotenkin
> sulkisi ulos irtosuhteen harmonisen olemassaolon.
Ei se sulje, jos asiasta sovitaan ja se sopii molemmille osapuolille.
(Asiasta toiseen: tunteeko joku itse tällaisen tapauksen, joka
todellisuudessa toimii vuosia?) Kyse onkin siitä, että pettämällä ilman
lupaa suhteen toinen osapuoli rikkoo asioita, jotka oletetaan sovituksi
suhteen alkaessa.
Hannu Koskenvaara
Ville <pelimies74@
> Mutta silti sellainen VOI tapahtua myös sattumalta..
Ei voi. Kyllä pettäminen on ihan tietoista toimintaa kummaltakin sukupuolelta. On se vaan kumma, kun lutkat
tuntuu ymmärtävän aina kavereidensa syrjähyppyjä ja syitä jotka siihen johtivat, mutta oman tai kaverin miehen
kiinni jäädessä sika kyllä tuomitaan heti ja femakkorinki on petettyä ja poloista heti auttamassa pakkaamisessa
ja kyllähän uusi mieskin sian tilalle saadaan, vaikka sieltä maahanmuuttajien bileistä, josta Jenni jo yhden
tosi jännän Ugandalaisen pongasi...
> Minä olen tavallaan samaa mieltä. Onneksi todellinen ystävyys ( en
> sitten tiedä, voisiko sitä sanoa edes platoniseksi rakkaudeksi, vaan
> ystävyydeksi juuri ) on mahdollista miehen ja naisenkin välillä. Moni
> mies on kyllä valitettavasti sellainen, että "ystävyys" on hänelle
> vain välttämätön paha, joku välitila, parisuhteen limbus, josta sitten
> automaattisesti pitäisi edetä rakkaussuhteeseen. Jos minä sanon, että
> haluan olla YSTÄVÄ, niin se tarkoittaa sitä myös. Monille miehille
> ystävä on tosiaan parisuhteen alkusoittoa. Sitten jos suhde ei
> etenekään seksiin ja parisuhteeseen, sitten ollaan vihaisia ja olo on
> petetty, vaikka alusta alkaen toinen osapuoli olisi oikein
> jankuttanut, että ollaan YSTÄVIÄ.
Mies voi olla naiselle _vain_ ystävä kahdessa tapauksessa: 1) Nainen on niin ruma, ettei seksuaalinen
kanssakäyminen onnistu, edes kännissä (*) 2) Pakottavat tekijät, kuten sukulaissuhde, impotenssi, homous. piste.
Muussa tapauksessa seksin harjoittamisen mahdollisuus ja siihen tähtäävä käytös tulee ennemmin tai myöhemmin
miehen toiminnassa ilmi. Mies joka lopettaa kaiken kontaktin naiseen, joka haluaa olla _vain_ ystäviä, ei
pelkästään tee suurta palvelusta koko miessukupolvelle, vaan myös itselleen.
(*) Tietenkin kaikilla miehillä on eri kriteerit kauneuden ja rumuuden suhteen, joten sellaisia naisia jotka
eivät kenellekään kelpaa on hyvin, hyvin vähän.
Lumikki
> Sanctius wrote:
>
> > Pornoilu: 10 pistettä.
>
> Mikä sana. Pornoilu. *reps* :D
Niin, siis minulle jäi epäselväksi se, mitä tällä "pornoilulla" oikein
tarkoitetaan? Yhteistä iltahetkeä tuijotellen pornoleffoja, vai
kenties jotakin erityisen rietasta ja irstasta seksuaalisen
kanssakäymisen muotoa? Miksi pornoilusta saa niin paljon pisteitä?
Jään uteliaana odottamaan vastausta..
T: Lumikki
>
> Rasbelin
Kimmo Isokoski
<"poista>hotmail.com"> wrote:
>
>Mies voi olla naiselle _vain_ ystävä kahdessa tapauksessa: 1) Nainen on niin ruma, ettei seksuaalinen
>kanssakäyminen onnistu, edes kännissä (*) 2) Pakottavat tekijät, kuten sukulaissuhde, impotenssi, homous. piste.
Jahas. Taas filosofiaa suoraan leikkikoulusta.
Miikka Lahti
Kimmo Isokoski wrote:
Törkeää miesten mustamaalausta, IMO.
mika
news:3F434F65...@netscape.net:
>> Perusteleeko se jotenkin sen, miksi
>> irtosuhteesta heitetään heti pellolle? Itse asiassa, eikö kyseessä
>> ole aika rakkausköyhä ilmapiiri, jossa noin vain paiskataan kumppani
>> ulos ilman mitään keskusteluja? Vai pitäisikö tässä jotenkin ajatella
>> asia niin, että irtsaaja on rakkaudeton ja kylmä tyyppi kun irtsaa?
>
> Eikö seksuaalinen uskollisuus ole yksi keskeisiä parisuhteen
> kirjoittamattomia sääntöjä kulttuurissamme, ainakin vielä toistaiseksi
Minä ymmärsin tuon kyllä niin, että irtosuhteessa olisi kyse
parisuhteettomista ihmisistä. Tosin silloin on luonnollista että
_irto_suhde loppuu kun aamu koittaa.
ok
"Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:Xns93DD5A3306...@192.89.123.233...
Ööö ..minä ymmärsin Sanctiuksen kirjoituksen niin, että markkina arvo ei
päde
koska ihmiset ovat yksilöllisiä. :-o
ok
"Paul Pekkarinen" <pau...@mbnet.fi> kirjoitti
viestissä:8f2c2bbc.03081...@posting.google.com...
> rynkyttävät ihmeissään ja pahastuneina kun ovi onkin lukossa.
Tuosta tuli mieleen..
Olin palaamassa kotiin kun näin erään luulosairaan kaverini takomassa
nyrkillä asuntoni ovea. Kääntyessään hän huomasi minut ja huusi:
Mikset sinä avaa ovea! (ja huomasi samantien itsekin puhuvansa pöljiä)
ok
"Pave" <ve...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:49i0b.1817$Xq6...@reader1.news.jippii.net...
> on ensiarvoisen tärkeää. Niinpä nainen pyrkii sitomaan
> miehen perheeseen, jotta lapsella olisi enemmän tukea.
> Mies taas pystyy saattamaan naisia siunattuun tilaan
> sadoittain vuoden aikana. Niinpä jos mies haluaa varmistaa
> omien geeniensä ikuisen elämän, on edullisinta koettaa
> tällätä naapurinkin rouva tiineeksi.
Minä harrastan klassista tyyliä sillä erolla, etten ole vakituisessa
parisuhteessa ja pyrin pitämään huolen ettei nainen tule tiineeksi.
Tosin minua kummastuttaa ne naiset jotka ovat itse ensimmäisinä tehneet
ehdotuksen ja tulevat sitten jälkeenpäin väittämään, että olen käyttänyt
heitä hyväksi.
No joo, en kiellä ettenkö itsekin vähän liperrellyt, mut kuitenkin...minähän
vaan flirttailin. (alan uskomaan ulkomaalaismiesten puheita siitä, että
suomalaisnaiselta saa helposti)
Sanctius
>Niin, siis minulle jäi epäselväksi se, mitä
>tällä "pornoilulla" oikein tarkoitetaan?
Orgasmiin johtavaa seksiä. Erotuksena kuhertelusta, joka saattaa olla
hyvinkin seksikästä, mutta penetraatiota ei tapahdu. Erektio kylläkin.
Jokainen on kuitenkin vapaa keksimään harrastuksilleen omat nimikkeet,
jotka ainkin itse ymmärtää. Käytä "seksiä", jos pornoilu vieroksuttaa.
>Yhteistä iltahetkeä tuijotellen pornoleffoja, vai
>kenties jotakin erityisen rietasta ja irstasta seksuaalisen
>kanssakäymisen muotoa?
Pornoleffojen katsominen on mielestäni aistillista kuhertelua, jos sen
aikana katsojat eivät nai keskenään, vaan ovat käpertyneet toisiinsa.
>Miksi pornoilusta saa niin paljon pisteitä?
Höh. Koska ne oli mun pisteet. Kukin on täysin vapaa pisteyttämään
harrastuksensa niin pieniksi tai suuriksi kuten itse haluaa! O:-)
--
Believe half of what you see & none what you hear.
http://www.kolumbus.fi/sanctius/mypic.html
Ella Lynoure Rajamäki
> Mies voi olla naiselle _vain_ ystävä kahdessa tapauksessa: 1) Nainen
>on niin ruma, ettei seksuaalinen kanssakäyminen onnistu, edes
> kännissä (*) 2) Pakottavat tekijät, kuten sukulaissuhde,
> impotenssi, homous. piste. Muussa tapauksessa seksin harjoittamisen
> mahdollisuus ja siihen tähtäävä käytös tulee ennemmin tai
> myöhemmin miehen toiminnassa ilmi.
Hiphei! Pitäisikö nyt perustaa Rumien naisten seura vaiko Impotenttien
miesten ystävät -yhdistys, kun näitä ystäväsuhteita on tullut
vastaan sen verran paljon? Mieluumin ehkä se Rumien naisten seura,
koska viriilien ystävien haukkuminen impotenteiksi tuntuu ikävältä.
Kuten yksi sivupano ei välttämättä kariuta parisuhdetta, ei
hetkellinen seksiin tähtäävä toiminta myöskään välttämättä
kariuta ystävyyttä.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Virtanen Antti
>> Siihen en osaa vastata. Ehkä me olemme edelleen niin vaistojemme
>> orjia, että tulee "lipsahduksia" vaikka niitä rehellisesti yrittäisi
>> välttää. Osa ihmisistä ei edes aidosti yritä välttää, vaan katsoo että
>> heillä on oikeus dipata dikkiään mihin huvittaa.
>
> Jos se on niin vaistomaista, tuntuu typerältä olettaa vaistojen
> vastaisesti.
Se on ihmisen osa tällainen :)
> Ellei asiasta ole toisen sovittu, tuntuu luonnolliselta että ihmisellä
> on oikeus dipata omaa dikkiään myötämieliseen pussyyn, jos myötämielinen
> pussy löytyy. Eikös perinteisesti omaa vartaloaan saa ihminen hallita?
Voitaneen olettaa että sopimus syntyy siinä vaiheessa kun
"seurustelusuhde" alkaa, ellei erikseen sovita että syntyneeseen
seurustelusuhteeseen ei kuulu seksuaalisen kanssakäymisen varaaminen
kumppanille. Ennen suhdetta ollaan jotain muuta, deittaillaan,
tapaillaan, on "projekti" tai jotain. En nyt tiedä voiko sitä
laskeakaan pettämiseksi jos tapailee jotain ihmistä ja samalla
tapailee toisia ihmisiä. Tosin jos väittää / antaa ymmärtää ettei
tapaile toisia, niin sitten taas liikutaan vähän moraalisesti
heikoilla jäillä.
Kun alkaa "seurustella" ja elää "parisuhteessa" joutuu luopumaan
osittain autonomiastaan, se kai olennaisesti on osa noiden termien
määritelmää. Oletusarvoisesti tähän kuuluu omaa vartaloaan koskevasta
autonomiasta luopuminen osittain, mutta tästä voidaan tietysti poiketa
jos sovitaan että se käy päinsä.
>> Kulttuurilla ja ympäristön normeilla on tietenkin huomattava
>> vaikutus. Loppujen lopuksi "korrekti" käytös on se, mitä meille on
>> opetettu. Jos julkaistaan tutkimuksia että 90% pettää puolisoaan ja
>> City-lehti antaa vinkkejä miten pettäminen hoidetaan jäämättä kiinni,
>> niin totta hemmetissä sellainen laskee kynnystä.
>
> Se jotenkin ärsytti kovasti. Voiko se olla niin maan kamalaa myöntää
> puolisolleen että tahtoo kiksaista jotakin muuta? Toisaalta onneksi
> City-lehti on auktoriteetti vain kohtuullisen pienen väestönosan
> joukossa.
Se varmaan ärsytti sen takia että siinä oli hyvin provosoivia
juttuja. Pettäjien kommenteista ei paistanut läpi minkäänlainen
katumus tai oman kumppanin toiveiden ja tunteiden
kunnioittaminen. Tästä tietysti hätäinen lukija ottaa pulttia ja
arvioi että City-lehti haluaa opettaa ja tukea tuollaista käytöstä.
Eikä sen City-lehden tarvitse olla auktoriteetti. Katsoo about mitä
tahansa television ihmissuhdesarjaa niin kaikissa petetään puolisoa,
milloin mistäkin syystä. Yleensä noihin sarjoihin ei kuulu mitään
kristillismoraalista opetusta, jossa pettäjä saisi "ansionsa
mukaan". Ei tuollainen voi olla vaikuttamatta siihen miten
hyväksyttävänä ihmiset yleisesti pettämistä pitävät.
--
// Antti Virtanen -//- http://www.students.tut.fi/~virtanea -//- 050-4004278
Ella Lynoure Rajamäki
> Mielesäni tuo olisi välttämättömyys. Minä ainakin halusin puolison
> joka ei tahdo kiksaista muitakin. En olisi pitänyt mitään moraalisaarnaa
> mikäli hän olisi niin tahtonut tehdä, olisin vain valinnut jonkun muun.
> Minun puolestani ihmiset saavat tehdä niin kuin lystäävät, ja valitsin
> mieluummin ihmisen joka lystää tehdä kuin minä, mitä ihmisen joka tekee
> kuin minä koska vaadin sitä.
Fiksu valinta. Tekisi mieli kysyä miten menettelisit jos hänen
suhtautumisensa muiden kiksaisuun muuttuisi, mutta jos nyt en
jossittelisi. :)
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Ella Lynoure Rajamäki
> Jos asiasta ei erikseen ole sovittu suuntaan eikä toiseen, niin eikös
> sen voisi tulkita myös siten, ettei niin ole tarkoitus tehdä?
Tietysti voisi. Useimmissa asioissa vaan se kiellettyjen asioiden lista
on paljon sallittuja pidempi. Jos aletaan olettamaan että kaikki
määrittelemätön on kiellettyä, sallittuja asioita on aika vähän.
> Tosin aika monet muksut ja teinit tosiaan ovat sitä mieltä, että
> kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä on automaattisesti sallittua.
> Yleensä tuo mentaliteetti menee ohi itsestään aikuistuessaan.
Toisaalta tuolla perusteella yleensä säädetäänkin laitkin. Sen
sijaan että luetellaan kaikki ne vanhat ja uudet asiat mitä ihminen
saa tehdä, luetellaankin ne mitä ei saa tehdä (ja lisäksi ne, mitkä
on pakko), sillä kiellettyjä (ja pakollisia) asioita on vähemmän.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Ella Lynoure Rajamäki
> Eikö seksuaalinen uskollisuus ole yksi keskeisiä parisuhteen
> kirjoittamattomia sääntöjä kulttuurissamme, ainakin vielä toistaiseksi.
En oikeasti tiedä. Riippuu miten tämän kulttuurin rajaat. Suomessakin
on erilaisia kulttuurillisia vyöhykkeitä, eikä ole ollenkaan taattua
että suhteen osapuolet omaavat samanlaiset arvot.
> Ellei erikseen osapuolet toisin sovi, on erittäin kohtuullista olettaa,
> että parisuhteeseen ei syrjähypyt kuulu.
Miksi olettaa jotakin itselle niin tärkeää, jos asiasta voisi puhua?
Vai eikö puhuminen olekaan yksi tämän kulttuurin kirjoittamattomista
säännöistä parisuhteessa? Sääli.
> Jos nyt suhteen toinen osapuoli
> loukkaa törkeästi keskeistä suhteen peruspilaria, voiko sellaiselta
> odottaa luotettavuutta muissakaan asioissa?
Riippuu siitä toisesta osapuolesta. Ehkä hän ei vaan jaa tuota tai noita
kirjoittamattomia arvoja. Minusta yhä rakkaus on se suhteen keskeinen
peruspilari, ei seksuaalinen kahdenkeskeisyys.
> Jos pettäjän kanssa
> keskustellaankin, eikö ole perusteltua olettaa, että hän epäluotettavana
> vain sanoo sen, millä uskoo itse selviävänsä kiusallisesta tilanteesta
> helpoimmalla ja myöhemmin kuitenkin toistaa tekonsa.
Vähän riippuu siitä onko hän ylipäätänsä valehtelija ja lurjus.
Aika huono on luottamus kumppaniin jos vuosien yhteiselon jälkeen yhden
sivupanon takia pysyvästi oletetaan hänen olevan valehtelija ja lurjus
kaikissa muissakin asioissa.
> Ei se sulje, jos asiasta sovitaan ja se sopii molemmille osapuolille.
> (Asiasta toiseen: tunteeko joku itse tällaisen tapauksen, joka
> todellisuudessa toimii vuosia?)
Jos yhtälössä ei tarvitse olla lapsia, kyllä, useitakin.
> Kyse onkin siitä, että pettämällä ilman
> lupaa suhteen toinen osapuoli rikkoo asioita, jotka oletetaan sovituksi
> suhteen alkaessa.
Jos oletat naisesi tekevän sinulle päivällisen joka päivä kun tulet
töistä, ja hän ei teekään, hän myös rikkoo asioita, jotka olet
olettanut sovituiksi. Kuulostaako hassulta? Minusta koko tärkeiden
asioiden (niin tärkeiden, että asiaa kutsutaan suhteen
peruspilariksi) olettaminen kuulostaa hassulta.
Parempi puoliskoni juuri muistutti, että naimisiin mennessähän sitä
luvataan ääneen tiettyjä asioita. Maistraatissa vihkipari voi
käsittääkseni kirjoittaa itse sormusvalansa, joten siinä hyvin voi
nämät asiat ilmaista. Tosin ihmiset nykyisin seurustelevat aika kauan
ennen naimisiinmenoa, joten tämä julkisesti sopiminen tapahtuu aika
myöhään.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
mika
news:bhvsiv$vou$2...@nyytiset.pp.htv.fi:
> Tekisi mieli kysyä miten menettelisit jos hänen
> suhtautumisensa muiden kiksaisuun muuttuisi
Mitäs se minulle kuuluisi. Kunhan tosiaan olisi asian suhteen rehellinen.
mika
> Tietysti voisi. Useimmissa asioissa vaan se kiellettyjen asioiden lista
> on paljon sallittuja pidempi. Jos aletaan olettamaan että kaikki
> määrittelemätön on kiellettyä, sallittuja asioita on aika vähän.
No, jos sinulle sopii olettamukset että mitä tahansa voi tehdä, niin se
on hyvä. Minulle ei sopisi.
> Toisaalta tuolla perusteella yleensä säädetäänkin laitkin. Sen
> sijaan että luetellaan kaikki ne vanhat ja uudet asiat mitä ihminen
> saa tehdä, luetellaankin ne mitä ei saa tehdä (ja lisäksi ne, mitkä
> on pakko), sillä kiellettyjä (ja pakollisia) asioita on vähemmän.
Duoda... juurihan sinä olit sitä mieltä, että sallittuja asioita on aika
vähän?
Timo Salo
> Törkeää miesten mustamaalausta, IMO.
Juu. Olen tullut tulokseen, että kasvaakseen (ja siinä sivussa myös
parantaakseen onnistumistaan naisten parissa) mies tarvitsee
naispuolisia ystäviä ja että nainen saattaa olla miehelle ystävä paljon
lujemmassa, henkilökohtaisemmassa ja syvällekäyvemmässä mielessä kuin
mies. Naisen ja miehen välisessä ystävyydessä kumpikin osapuoli joutuu
laittamaan suuren osan psyykestään peliin mm. siksi, että tällaiselle
suhteelle ei ole olemassa valmista mallia. Miehillä on kavereita, kun
taas moni nainen kaipaa sydänystävää - klisee, mutta kuvannee
tyypillisen lähtökohdan. Omien kokemusteni mukaan parhaimmatkin miesten
väliset ystävyyssuhteet toimivat suurelta osin porukkaan leimaantumisen,
yhdessä viihtymisen, yhteisten puheenaiheiden ja ehkä vielä jonkinlaisen
jaetun itsetehostuksen eli "yhteisnarsismin" varassa, ja näin ollen
miesten keskinäisen kommunikaation ei tarvitse enää tietyn rajan jälkeen
laajeta eikä syvetä, kun kerran tällaiselle on olemassa omat esteensä,
sellaiset kuin riippumattomuuden osoittamisen tarve, samastumisen ja
sulautumisen pelko, keskinäinen ihailu, homofobia...
--
I'm singin' in your brain...
- Meme Kelly
Lumikki
> Ei voi. Kyllä pettäminen on ihan tietoista toimintaa kummaltakin sukupuolelta. On se vaan kumma, kun lutkat
> tuntuu ymmärtävän aina kavereidensa syrjähyppyjä ja syitä jotka siihen johtivat,
Minusta tuo on hiukan epäoikeudenmukaista. Mitä muuten tarkoitat
"lutkilla", onko se jokin kattotermi koskien kaikkia naisia? En minä
pettämistä kannata enkä juuri sympatiaakaan sitä kohtaan tunne, mutta
aika harva asia tässä maailmassa on täysin mustavalkoinen.
> mutta oman tai kaverin miehen
> kiinni jäädessä sika kyllä tuomitaan heti
Jokainen tapaus on aina yksittäistapaus, ja on paha sanoa ihmisten
tekemisistä mitään ( koskee miehiä ja naisia ) jos ei tunne
olosuhteita kunnolla. Minun kokemukseni mukaan esimerkiksi ystäväni on
ajautunut pettämään, koska olosuhteet olivat ( rakennetut ) niin, että
se sujui hyvin helposti. On paljon ihmisiä, jotka käyttävät surutta
hyväkseen toisen kontaktinkaipuuta ja ystävännälkää. Puhumattakaan
lievästä tai VAKAVAMMASTA humalatilasta.
>ja femakkorinki on petettyä ja poloista heti auttamassa pakkaamisessa
> ja kyllähän uusi mieskin sian tilalle saadaan, vaikka sieltä maahanmuuttajien bileistä, josta Jenni jo yhden
> tosi jännän Ugandalaisen pongasi...
Kuka niitä ulkomaalaisia mistäkin sitten bongaa. Tilastojen mukaan
taitaa olla niin, että suurin näkyvä muilta mailta naitu tai tänne
hommattu ihmisryhmä ovat venäläiset naiset, joita suomipojat käyvät
bongailemassa ryyppyturneillaan. Mutta mitäpä tuosta, kukin
tyylillään.
> Mies voi olla naiselle _vain_ ystävä kahdessa tapauksessa: 1) Nainen on niin ruma, ettei seksuaalinen
> kanssakäyminen onnistu, edes kännissä (*) 2) Pakottavat tekijät, kuten sukulaissuhde, impotenssi, homous. piste.
Kiitos vaan tiedosta, näin minä ajattelinkin että se menee. Onneksi on
vielä syväsivistyneitäkin ihmisiä, jotka ihan todella pystyvät
ottamaan toisen sukupuolenkin IHMISINÄ, ei vain sukuelimen kantajana.
Harvinaista se tietysti on, aika moni tosiaan olettaa, että
ystävyydestä automaattisesti "edetään"..
> Muussa tapauksessa seksin harjoittamisen mahdollisuus ja siihen tähtäävä käytös tulee ennemmin tai myöhemmin
> miehen toiminnassa ilmi.
Syyttäköön vuohi sitten itseään, kun ei mitään saa ja pettyy. Jos ei
selväsanaisesti sanottu "Ollaan ystäviä" riitä, niin kärsiköön sitten
pettymyksen tuskat, sanon minä.
>Mies joka lopettaa kaiken kontaktin naiseen, joka haluaa olla _vain_
ystäviä, ei
> pelkästään tee suurta palvelusta koko miessukupolvelle, vaan myös itselleen.
Parempi onkin laittaa välit poikki, on se ainakin rehellisempää kuin
pysyä "ystävänä" ja kuitenkin kytätä seksiä. Voi vitalis, tämä
keskustelu ei ainakaan lisää luottamusta miehiin..
T: Lumikki
Lumikki
> Miikka Lahti wrote:
>
> > Törkeää miesten mustamaalausta, IMO.
>
> Juu. Olen tullut tulokseen, että kasvaakseen (ja siinä sivussa myös
> parantaakseen onnistumistaan naisten parissa) mies tarvitsee
> naispuolisia ystäviä ja että nainen saattaa olla miehelle ystävä paljon
> lujemmassa, henkilökohtaisemmassa ja syvällekäyvemmässä mielessä kuin
> mies.
Tässä oli minun mielestäni asia sanottuna aika hyvin. Minulla on ollut
miespuolisia ystäviä, jotka ovat pitäneet paljon siitä, että
ystävyydessä voi Puhua Syvällisiä ja jollakin tavalla olla henkisempi
ja läheisempi kuin miesten omassa porukkaystävyydessä. Varmaan miesten
välisiä ystävyyksiäkin on paljon ja erilaisia, mutta monessa
tapauksessa se tietty taso ( herkkyys, sydämellisyys, henkisyys ) jää
ehkä usein Kaveruuden varjoon. En ehkä osaa sanoilla tässä selittää,
mitä oikein tarkoitan..
Tietysti on myös niin, että tällainen suhde vaatii sekä mieheltä että
naiselta täysikasvuisuutta. Penskoilla vain on se seksi aina ja
ensimmäisenä mielessä, joten jokainen suhde nähdään aina sen vinkkelin
läpi ( "milloin saan seksiä tuolta ihmiseltä, miksi en saa seksiä
tuolta ihmiseltä, miten voisin saada seksiä tuolta ihmiseltä" ).
T: Lumikki
Paul Pekkarinen
> Mutta silti sellainen VOI tapahtua myös sattumalta.. Tietysti on myös
> paljon tietoisesti pettäviä ihmisiä, esimerkiksi varattuja ihmisiä,
Miten petetään sattumalta? Ollaanko silloin jossain tiedottomassa
tilassa ja muna eksyy sattumalta jossain pimeässä huoneessa vieraan
naisen pesään, vai miten?
> etenekään seksiin ja parisuhteeseen, sitten ollaan vihaisia ja olo on
> petetty, vaikka alusta alkaen toinen osapuoli olisi oikein
> jankuttanut, että ollaan YSTÄVIÄ.
Onhan tuo väärin, mutta ymmärrettävää. Miehelläkin on halut ja
ne voivat syttyä ystävyyssuhteessakin.
Paul Pekkarinen
> Ei sellainen tapahdu sattumalta.
> Höpö höpö.
Kerro miten petetään sattumalta, höpönassu.
> Rakkaudella ei ole monopolia seksiin,
No ei tosiaankaan, siltä se vaikuttaa että seksi menee kaiken yli.
> tahansa muiden kanssa, niin aika eksyksissä olet. Oletko sitä mieltä, että
> esimerkiksi impotentti mies ei voi pettää vaimoaan koska ei harrasta seksiä
> kenenkään kanssa?
Älhän tyttö tunge sanoja suuhuni. Jokainen järkevä ihminen kyllä
tajuaa mikä on seksiä ja mikä ei. Eikä tässä tapauksessa ole edes
järkevää alkaa halkomaan hiuksia seksin määrittelemiseksi.
Paul Pekkarinen
> > mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
> > Pettäjä ei rakasta. Piste.
> Todista, että pettäjä ei rakasta ilman että päädyt kiertämään kehää.
Mitä kehää? Tämä asia on ihan yksinkertainen. Kysytään vaikka
näin: jos sinä rakastat palavasti jotain miestä, niin haluatko
pettää häntä ja loukata hänen tunteitaan?
Mikko Moilanen
> Kiitos vaan tiedosta, näin minä ajattelinkin että se menee. Onneksi on
> vielä syväsivistyneitäkin ihmisiä, jotka ihan todella pystyvät
> ottamaan toisen sukupuolenkin IHMISINÄ, ei vain sukuelimen kantajana.
> Harvinaista se tietysti on, aika moni tosiaan olettaa, että
> ystävyydestä automaattisesti "edetään"..
Mitä sitten pitäisi feministien mielestä "olettaa"? Jos joku ruoka
maistuu hyvälle, niin eikö silloin ole ihan normaalia haluta syödä
sitä? Jos jotain ruokaa ei ole syönyt, ja se näyttää hyvältä, niin eikö
silloin ole ihan normaalia haluta maistaa sitä?
--
http://kotisivu.dnainternet.net/moilami1
Mikko Moilanen
Poistettu ajatuksia "herkästä" suhteesta.
> Tietysti on myös niin, että tällainen suhde vaatii sekä mieheltä että
> naiselta täysikasvuisuutta.
Miten se vaatii sitä? Miten se tapahtuu käytännössä? Pitääkö kieltää
tunteet, vai pitääkö pitää tunteet kurissa?
> Penskoilla vain on se seksi aina ja
> ensimmäisenä mielessä, joten jokainen suhde nähdään aina sen vinkkelin
> läpi ( "milloin saan seksiä tuolta ihmiseltä, miksi en saa seksiä
> tuolta ihmiseltä, miten voisin saada seksiä tuolta ihmiseltä" ).
Penskoilla? Alle 8 v., alle 12 v., alle 18 v., alle 30 v., vai minkä
ikäisillä? Eikö ole "penska", jos ei halua seksiä ihmisiltä? Mitä
pahaa on seksin haluamisessa?
Ps. Miksi lainaat vastoin nyyssietikettiä? Haluatko puhua siitä
ollenkaan, vai haluatko että puhumme siitä *psykologia tai *nyyssit
-ryhmissä?
Mikko Moilanen
> "Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> wrote in message
> > Ei sellainen tapahdu sattumalta.
> > Höpö höpö.
>
> Kerro miten petetään sattumalta, höpönassu.
Välihuuto:
Siten ettei suunnitella pettämistä, mutta petetään kuitenkin
spontaanisti sopivan tilaisuuden tullessa??
--
http://kotisivu.dnainternet.net/moilami1
mika
news:87u18c4...@ty.mikkeliamk.fi:
> pau...@mbnet.fi (Paul Pekkarinen) writes:
>
>> "Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> wrote in message
>> > Ei sellainen tapahdu sattumalta.
>> > Höpö höpö.
>>
>> Kerro miten petetään sattumalta, höpönassu.
>
> Välihuuto:
>
> Siten ettei suunnitella pettämistä, mutta petetään kuitenkin
> spontaanisti sopivan tilaisuuden tullessa??
Ei tuo ole sattumaa. Sattumaan ei pysty itse vaikuttamaan.
Timo Salo
> Tässä oli minun mielestäni asia sanottuna aika hyvin. Minulla on ollut
> miespuolisia ystäviä, jotka ovat pitäneet paljon siitä, että
> ystävyydessä voi Puhua Syvällisiä ja jollakin tavalla olla henkisempi
> ja läheisempi kuin miesten omassa porukkaystävyydessä. Varmaan miesten
> välisiä ystävyyksiäkin on paljon ja erilaisia, mutta monessa
> tapauksessa se tietty taso ( herkkyys, sydämellisyys, henkisyys ) jää
> ehkä usein Kaveruuden varjoon. En ehkä osaa sanoilla tässä selittää,
> mitä oikein tarkoitan..
Ymmärrän kyllä. Kun herkkyys, sydämellisyys, henkisyys ja sellaiset
asiat jäävät jonkin helpomman ja luontevamman varjoon, niin turhapa
niitä on väkisin mukaan tunkea. Yksi hienoimpia juttuja miehenä
olemisessa on, että voidaan olla niin sanoakseni reilusti kavereita. Se
tietty taso miehen ja naisen ystävyyssuhteessa rakentuu suhteeseen
sisältyvästä eettisestä haasteesta, tietoisen valinnan vaatimuksesta.
Seksuaalisten motiivien kohtaaminen on eräs osahaaste.
Timo Salo
> Penskoilla? Alle 8 v., alle 12 v., alle 18 v., alle 30 v., vai minkä
> ikäisillä? Eikö ole "penska", jos ei halua seksiä ihmisiltä? Mitä
> pahaa on seksin haluamisessa?
(Hehee, varastanpa Lumikin puheenvuoron:)
Ei sinänsä mitään, luonnollinen haluhan se on. Mutta naisen ja miehen
ystävyyssuhde ei kerta kaikkiaan voi toimia sen varassa, että toinen on
mukana vain seksin toivossa, ja jos "ystävyys" kariutuu tilanteeseen,
jossa toinen pyytää seksiä ja toinen ei suostu, naisen ja miehen välisen
ystävyyssuhteen ankarat kriteerit eivät mielestäni ole täyttyneet.
Sanctius
>Miksi pornoilusta saa niin paljon pisteitä?
Tarkoitan "rakkauden pisteytyksellä" sitä että:
Miten paljon hauskempaa tiettyjä
asioita on tehdä toisen ihmisen
kanssa, kuin tehdä niitä yksin.
Nämä pisteytykset eivät siis ole minkään aktiviteetin absoluuttisia
prioriteettejä kunkin omassa elämässä, vaan lisäarvo kumppanuudesta.
Absoluuttisia prioriteetteja voidaan puolestaan löytää vaikkapa asiaan
kulutetun ajan perusteella: Jos seksiä harrastaa tunnin päivässä ja
nukkuu 10 tuntia, nukkuminen on tällöin tietty 10 kertaa tärkeämpää.
Yhdessä nukkuminen voi olla puolet hauskempaa kuin yksin nukkuminen.
Seksin harrastaminen taas saattaa olla yhdessä 25 kertaa hauskempaa
kuin yksin. Mikäli "aikapisteet" ja "kimppapisteet" lasketaan yhteen
niin saadaan jonkinlainen keskiarvo siitä mitä kukin asia merkitsee:
25 pistettä seksille (1 tunti * kimppakerroin 25).
20 pistettä nukkumiselle (10 tuntia * kimppakerroin 2).
Mitä suurempi kimppakerroin, sitä suurempi menetys toinen on kyseisen
aktiviteetin harrastamisen suhteen kun sitä pitääkin yksin puuhailla.
PS.
Kuten aina ennenkin, kukin antakoon omat pisteensä
omille asioilleen, eikä oleta esimerkkipisteytyksen
velvoittavan ajattelemaan mitenkään tietyllä tavalla.
ok
"Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:Xns93DD5CDA8D...@192.89.123.233...
> pau...@mbnet.fi (Paul Pekkarinen) tuumasi jotta:
> > Se, että puhut sopimuksesta todistaa, että et ole ymmärtänyt
> > mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
> > Pettäjä ei rakasta. Piste.
>
> Todista, että pettäjä ei rakasta ilman että päädyt kiertämään kehää.
Sori jos tunkeudun väliin..
En yritä tässä todistella mitään vaan kerron omasta kokemuksesta.
Avomaimollani oli tosi viehättävä ystävätär joka kävi meillä kylässä vähän
väliä(sinkku). No, yhtenä päivänä päätettiin mennä mökille viikonlopuksi,
kolmistaan. Siellä ystävätär ehdotti avovaimolleni, että otetaan minut
mukaan saunaan. Avomaimoni sanoi jyrkän EI:n Ystävätär yritti vielä udella
että miksei, mutta avovaimoni ei antanut lupaa. No, kävin sitten yksin
saunassa ja tytöt kahdestaan.
Tyttöjen saunoessa tein ruokaa 'vanhassa mökissä'. (joka oli oikeastaan
siirrettävä työmaakoppi).
Kun sitten tyttöjen tultua saunasta ja ystävättären syödessä sapuskojani
pelkkä pyyhe päällään, jalka toisen polven päällä säärtä sätkyttäen kehui
ruokiani, mulla alkoi ahdistamaan. Yritin olla kuin ei mitään, höpöttelin
siinä niitä näitä, otin muutaman oluen ja sanoin olevani väsynyt ja menin
nukkumaan.
Heräsin siihen kun avovaimoni tulee sänkyyn (selvästi kännissä) ja rupeaa
nukkumaan.
Mökin keskellä oli takka, toisella puolella makuuhuone ja toisella puolen
sellainen makuulavitsa. Olin makuuhuoneessa ja vähän aikaa ihmettelin, että
missähän se ystävätär on?
Yhtäkkiä tämä ystävätär hakee muka jotain olohuoneen pöydältä, seksikkäät
bikinit yllään, selvästi makuuhuoneen päin kääntyneenä katsoo mitä me
'hommaillaan'. Se näky näytti niin hyvältä, että aloin miettiin: "tuo
nukkuu..kävisinkö.." Olin siinä ihan tosissaan kahden vaiheilla.
Mutta silloin ajattelin etten halua pettää avovaimoani. Päätinkin seuraavana
päivänä lähteä pois ja tytöille selitellen, että viettäkää te kahdestaan
aikaa, mulla on kotona hommia.
Avovaimo ei pannut kovin paljoa hanttiin, mutta huomasin ystävättären vähän
ihmettelevän käytöstäni.
Tosiasiassa minun oli päästävä pois "houkutuksen" keskeltä. Halusin ihan
älyttömästi rakastella sen ystävättären kanssa. Menin kotiin ja..öh,
tyydytin itseni ajatellen sitä avovaimoni ystävätärtä.
Mitä tästä voi päätellä?
Avovaimoni ei ollut mikää kaunotar mutta en sittenkään pettänyt häntä vaikka
varmasti siihen olisi ollut mahdollisuus oikean 'baben' kanssa.
Rakastinko häntä siis oikeasti? Tuo on muuten vaikea kysymys. Minun
periaatteisiin kuuluu kuitenkin, että kun seurustelen, niin en petä.
Ei tästä voi vetää muuta johtopäätöstä kuin , että rakkaus ei ole sama asia
kuin seksi.
Mutta silti sanon "halusin rakastella hänen kanssaan". Tuntea intohimoa.
Mitä on rakkaus?
Se on varmasti eri kuin intohimo ja seksi. Intohimo = Seksi.
ok
"Timo Salo" <ts...@cc.hut.fi> kirjoitti viestissä:3F437E...@cc.hut.fi...
> naispuolisia ystäviä ja että nainen saattaa olla miehelle ystävä paljon
> lujemmassa, henkilökohtaisemmassa ja syvällekäyvemmässä mielessä kuin
> mies.
Niin onkin. Voin sanoa ihan omasta kokemuksesta. Mulla on sekä mies että
naispuolisia ystäviä joiden kanssa voi puhua mistä vaan, mutta naisten
kanssa se tuntuu jotenkin "syvällisemmältä". (hankala selittää). Voi johtua
siitä kun oon hetero.
Haluaisin kuulla Gay -miesten mielipiteet tämän asia suhteen. :)
ok
"Paul Pekkarinen" <pau...@mbnet.fi> kirjoitti
viestissä:8f2c2bbc.03082...@posting.google.com...
> "Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> wrote in message
> > Ei sellainen tapahdu sattumalta.
> > Höpö höpö.
>
> Kerro miten petetään sattumalta, höpönassu.
Minä kanssa ihmettelen sitä miten voi pettää sattumalta. Olenhan huomannut
sen kun
tullaan syyttelemään hyväksikäytöstä vaikka aloite on tullut naiselta. Vai
onko naiset niin tunteiden vallassa, ettei ne tajua, ett toi meinaa survoa
*yrpänsä minuun? Hä?
Kirsi Lindh-Mansikka
> tilassa ja muna eksyy sattumalta jossain pimeässä huoneessa vieraan
> naisen pesään, vai miten?
Tätä on nyt kysytty täällä silmät ymmyrkäisenä aika hemmetin moneen
kertaan, aivan kuin se olisi jotenkin totaalisen käsittämätöntä. Onko
tosiaan niin, että kukaan teistä kysyjistä ei koskaan ole ollut edes
jossakin seuraavista tiloista:
- kaatokännissä
- jonkin empatogeenin vaikutuksen alaisena
- järkyttyneessä mielentilassa (esim. pahan perheriidan jälkeen)
- helvetin kauan erossa kumppanista ja Kyllikki nilellä
- orgioissa
Jos on, onkin mielenkiintoista kuulla miten nämä superhenkilöt ovat
hillinneet itsensä aina ja joka kerta. Jos ei, niin ehkä kannattaa
asennoitua hyväksymään sekin mahdollisuus, että on mielentiloja, jossa
ihminen ei ole sataprosenttisesti oman itsensä herra (tai rouva). Eikä
sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai sen (rakkauden) puutteen kanssa.
> Onhan tuo väärin, mutta ymmärrettävää. Miehelläkin on halut ja
> ne voivat syttyä ystävyyssuhteessakin.
Juu, ja ne voivat riittävän kauan roihuttuaan aiheuttaa kontrollin
pettämisen jos ei ole mahdollista peräytyä takavasemmalle aina kun se
kontrolli on pettämässä.
-Kirsi
Kirsi Lindh-Mansikka
Olemalla väärässä paikassa väärään aikaan mielentilan ollessa irti
kontrollista. On turha ruveta halkomaan myöskään hiuksia siitä mikä on
sattuman leksikaalinen merkitys, kun lienee kaikille aivan ilmiselvää, että
puhutaan tilanteista jota ei ole etukäteen laskelmoitu eikä millään lailla
pohjustettu. Jos se ei ole riittävän sattumanvaraista, niin kovin on ylevät
käsitykset valloillaan ihmisen kyvyistä. Ideaali ja todellisuus kuitenkin
eroavat jonkin verran. Joidenkin kohdalla paljonkin.
> No ei tosiaankaan, siltä se vaikuttaa että seksi menee kaiken yli.
Seksi ei ole mikään sakramentti, ei se mene kaiken yli yhtään sen enempää
kuin mikään muukaan, mutta ei sen tarvitse myöskään jäädä minkään alle.
> Älhän tyttö tunge sanoja suuhuni. Jokainen järkevä ihminen kyllä
> tajuaa mikä on seksiä ja mikä ei. Eikä tässä tapauksessa ole edes
> järkevää alkaa halkomaan hiuksia seksin määrittelemiseksi.
Turha tytötellä. Jokainen järkevä ihminen osaa erottaa lihan ja tunteen,
joten seksin ylentäminen ja universaali monopolisointi rakkauden välineeksi
on moralistista haihattelua, jolla peitellään vain itsekästä tarvetta pitää
oma maailma yksinkertaisena kieltämällä sen oletettu monimutkaisuus myös
muilta. Jos pelkistät rakkauden seksuaaliseen aktiin, et voi tehdä sitä
kuin omalla vastuullasi. Muiden kannettavaksi sitä ristiä ei voi vaatia,
vaan sen voi kantaa vain vapaaehtoisvoimin.
-Kirsi
Kirsi Lindh-Mansikka
> näin: jos sinä rakastat palavasti jotain miestä, niin haluatko
> pettää häntä ja loukata hänen tunteitaan?
En tietenkään, mutta se ei tarkoita etteikö niin silti voisi käydä. En minä
halua ajaa kenenkään päälle autollakaan, mutta niin voi silti käydä. En
minä halua kävellä unissanikaan, niin silti käy. En halua koskaan suuttua,
varsinkaan rakastamilleni ihmisille, silti niin toisinaan käy.
Olet juuttunut kiertämään kehää pysyessäsi itsepintaisesti siinä ylevässä,
mutta väärässä uskossa jonka mukaan ihminen on jatkuvasti täysin
kontrollissa.
-Kirsi
ok
"Sanctius" <removethis...@yahoogroups.com> kirjoitti
viestissä:b5l7kv0als7nih868...@4ax.com...
> Tarkoitan "rakkauden pisteytyksellä" sitä että:
[clip]
>Kuten aina ennenkin, kukin antakoon omat pisteensä
> omille asioilleen, eikä oleta esimerkkipisteytyksen
> velvoittavan ajattelemaan mitenkään tietyllä tavalla.
Pistähän ne pisteet taskuusi, mene naimaan ja oo hilijoo.
ok
"Mikko Moilanen" <mikko.m...@ty.mikkeliamk.fi> kirjoitti
viestissä:87wud84...@ty.mikkeliamk.fi...
> Miten se vaatii sitä? Miten se tapahtuu käytännössä? Pitääkö kieltää
> tunteet, vai pitääkö pitää tunteet kurissa?
>
> Penskoilla? Alle 8 v., alle 12 v., alle 18 v., alle 30 v., vai minkä
> ikäisillä? Eikö ole "penska", jos ei halua seksiä ihmisiltä? Mitä
> pahaa on seksin haluamisessa?
>
> Ps. Miksi lainaat vastoin nyyssietikettiä? Haluatko puhua siitä
> ollenkaan, vai haluatko että puhumme siitä *psykologia tai *nyyssit
> -ryhmissä?
Onks sul jotain Lumikkia vastaan?
Kokeile vaikka paiskata muutama lautanen seinään. Ehkä naapurisi ilostuu
yhteydenotostasi ja tulee tarjoamaan sokeria. (Kerro sitten oliko hän
Venäläinen)
ok
"Mikko Moilanen" <mikko.m...@ty.mikkeliamk.fi> kirjoitti
viestissä:87zni44...@ty.mikkeliamk.fi...
> Mitä sitten pitäisi feministien mielestä "olettaa"? Jos joku ruoka
> maistuu hyvälle, niin eikö silloin ole ihan normaalia haluta syödä
> sitä? Jos jotain ruokaa ei ole syönyt, ja se näyttää hyvältä, niin eikö
> silloin ole ihan normaalia haluta maistaa sitä?
Oletko ihmissyöjä?
Kirsi Lindh-Mansikka
> Kyllä useimmilla miehillä pettäminen vaatii suunnitelmallisuutta ja
> aktiivisuutta. Firman pikkujouluissakaan ei ole kuin korkeintaan
> muutama mies, jota naiset piirittävät.
Se, että ATM- tai KTM-joukot joutuvat näkemään vaivaa ekstrapilden
saannissa ei edellenkään sulje pois sitä, että kaikki joutuisivat näkemään
sen vaivan.
Lisäksi kaveriporukoissa, pienissä yhteennivoutuneissa ryhmissä, vahingot
ovat yleisempiä myös ATM- ja KTM-joukon keskuudessa, koska he saattavat
olla juuri sen pienen osajoukon YTM-yksilöitä.
Piirityskuviot ovat tuntematon-tuntematon-yhdistelmässä ehkä yleisempää
kauraa, mutta ystävien kesken ei tapahdu piirittelyä ja koplaukset voivat
syntyä ilman esivilkuilua.
> Varmaan kovin moni ei ajattele noin, mutta varsinainen bylsiminen
> kuitenkin on yleensä se, mihin vedetään ns. lopullinen raja. Sen
> ylittäminen kun ei oikein voi tapahtua "vahingossa" ja melkein mikä
> tahansa muu voi.
Kuten jo muutaman kerran olen todennut, riittävän vahingossa kuitenkin.
Reipas humalatila, viihdeaineisto, eksynyt kaipuu tms. riittää oikein hyvin
ajamaan yhden jos toisenkin tilanteeseen, jota ei halua, vaikka haluaakin,
vaikkei haluakaan, juupas, eipäs, juupas, oh whattheheck... Esim.
kookkaampi libido on aika paska juttu monille.
-Kirsi
Kirsi Lindh-Mansikka
> Tosiasiassa minun oli päästävä pois "houkutuksen" keskeltä. Halusin
> ihan älyttömästi rakastella sen ystävättären kanssa. Menin kotiin
> ja..öh, tyydytin itseni ajatellen sitä avovaimoni ystävätärtä.
> Mitä tästä voi päätellä?
> Avovaimoni ei ollut mikää kaunotar mutta en sittenkään pettänyt häntä
> vaikka varmasti siihen olisi ollut mahdollisuus oikean 'baben' kanssa.
> Rakastinko häntä siis oikeasti? Tuo on muuten vaikea kysymys. Minun
> periaatteisiin kuuluu kuitenkin, että kun seurustelen, niin en petä.
> Ei tästä voi vetää muuta johtopäätöstä kuin , että rakkaus ei ole sama
> asia kuin seksi.
> Mutta silti sanon "halusin rakastella hänen kanssaan". Tuntea
> intohimoa. Mitä on rakkaus?
> Se on varmasti eri kuin intohimo ja seksi. Intohimo = Seksi.
Seksi = seksi on ehkä ainoa asia josta voi olla varma. Intohimon ja seksin
yhteinen nimittäjä on mahdollisesti jokin superlatiivi... :-) Rakkauden ja
seksin yhteinen nimittäjä puolestaan jotain muuta, ylisanoja, alisanoja,
sitä intohimoakin...
Sinänsä erittäin hyvää pohdintaa pidättäytymisen syistä. Miksi ihmiset
pidättäytyvät mahdollisesta seksistä, onko se rakastavassa suhteessakaan
aina rakkaudesta? Kieltäydytäänkö mahdollisuudesta siksi, että niin ei vain
tehdä? Vai siksi, että toiselle tulee pahaa mieli? Onko toisen tunteiden
varjeleminen rakkautta? Vai onko se myös omien tunteiden varjelua tyyliin
"en halua pettää, koska toisen paha mieli aiheuttaa minulle ongelmia ja
mahdollista pahaa mieltä"? Kuinka usein parisuhteessa puhuu itse asiassa
puhdas itsesuojeluvaisto? Sieltäkö nämä normit itse asiassa kumpuavatkin,
ja rakkaus on pelkkä sätkynukke, joka kantaa puolustuskyvyttömänä kaiken
vastuun?
Hemmetisti kysymyksiä kumpuaa mieleen tunteesta, jota ei runoilijatkaan
pysty täydellisesti kuvailemaan. Sen takia tuntuu erittäin vaaralliselta
liittää siihen toimintoja, joita ei tasan varmasti ole määritellyt se
tunne, vaan joku ulkopuolinen.
-Kirsi
Panu Höglund
> pau...@mbnet.fi (Paul Pekkarinen) wrote in message news:<8f2c2bbc.03081...@posting.google.com>...
>
> > Se, että puhut sopimuksesta todistaa, että et ole ymmärtänyt
> > mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
> > Pettäjä ei rakasta. Piste.
>
> ystäväni petti miestään ( nyt jo tosin entistä ). Kyllä hän silloin
> vielä sanoi rakastavansa miestä, mutta pettämiseen oli hänellä
> joitakin sekavia syitä. Humalatila, sekavat tunteet, yksinäisyys,
> kontaktinhaku..
Senhän kyllä tietää, että niin haureaa ja saastaista huoraa ei ole
vielä syntynyt, ettet sinä sitä ymmärtäisi puhki. Mutta annas olla kun
mies tekee yhtään mitään, niin sinä olet sitä ensimmäisenä
tuomitsemassa.
ok
"Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:Xns93DEB29F69...@192.89.123.233...
> pau...@mbnet.fi (Paul Pekkarinen) tuumasi jotta:
> > Mitä kehää? Tämä asia on ihan yksinkertainen. Kysytään vaikka
> > näin: jos sinä rakastat palavasti jotain miestä, niin haluatko
> > pettää häntä ja loukata hänen tunteitaan?
>
> En tietenkään, mutta se ei tarkoita etteikö niin silti voisi käydä. En
minä
> halua ajaa kenenkään päälle autollakaan, mutta niin voi silti käydä. En
Ja Höpöhöpö..Sori vaan mutta minun myös vaikea tajuta miten niin voi "vaan
käydä"
> minä halua kävellä unissanikaan, niin silti käy. En halua koskaan suuttua,
> varsinkaan rakastamilleni ihmisille, silti niin toisinaan käy.
Suuttuminen rakkaalle ei kuulu tähän.
> Olet juuttunut kiertämään kehää pysyessäsi itsepintaisesti siinä ylevässä,
> mutta väärässä uskossa jonka mukaan ihminen on jatkuvasti täysin
> kontrollissa.
Minä ainakin kontrolloin itseäni. Tässä on ihan elävä todiste siitä, että
naiset ei käytä järkeä, vaan he elävät tunteella.
Vastaväitteitä saa esittää mutta ne pitää myös perustella hyvin. :)
ok
"Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:Xns93DED08B14...@192.89.123.233...
[clip]
> -Kirsi
Sulla taitaa risoa se kun tuli tehtyä "erehdys" silloin joskus. Anteeksi
vaan, mutta sellaisen kuvan sinusta saa. Ainakin minä.
ok
"Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:Xns93DE7999B1...@192.89.123.233...
> pau...@mbnet.fi (Paul Pekkarinen) tuumasi jotta:
> Tätä on nyt kysytty täällä silmät ymmyrkäisenä aika hemmetin moneen
> kertaan, aivan kuin se olisi jotenkin totaalisen käsittämätöntä. Onko
> tosiaan niin, että kukaan teistä kysyjistä ei koskaan ole ollut edes
> jossakin seuraavista tiloista:
> - kaatokännissä
Oon ollu, ei seiso.
> - jonkin empatogeenin vaikutuksen alaisena
Tuo varmaan tarkoitaa huumeita, en käytä.
> - järkyttyneessä mielentilassa (esim. pahan perheriidan jälkeen)
Oon ollu. Ei haluta.
> - helvetin kauan erossa kumppanista ja Kyllikki nilellä
Ei kokemusta.
> - orgioissa
Oon ollu, sovittu juttu. Jos tyttökaveri mukana, noup.
> Jos on, onkin mielenkiintoista kuulla miten nämä superhenkilöt ovat
> hillinneet itsensä aina ja joka kerta.
Etkö sinä pysty hillitteen itteäsi jos sexihalut ottaa vallan? Heh..olispa
mukava tavata.
> Jos ei, niin ehkä kannattaa
> asennoitua hyväksymään sekin mahdollisuus, että on mielentiloja, jossa
> ihminen ei ole sataprosenttisesti oman itsensä herra (tai rouva). Eikä
> sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai sen (rakkauden) puutteen kanssa.
Voitko sinä olla niin kiimassa että unohdat sulla olevan poikakaverin?
> > Onhan tuo väärin, mutta ymmärrettävää. Miehelläkin on halut ja
> > ne voivat syttyä ystävyyssuhteessakin.
Kyllähän niitä haluja syttyy vaikka kuinka pienestä kipinästä, mutta
NUSSIMAAN asti meno on eri asia.
> Juu, ja ne voivat riittävän kauan roihuttuaan aiheuttaa kontrollin
> pettämisen jos ei ole mahdollista peräytyä takavasemmalle aina kun se
> kontrolli on pettämässä.
Niin muuten voikin jos saa _riittävän_ kauan roihuta. Alan tässä
ihmettelemään itseäni. Kuinka viisas olinkaan mennessäni mökiltä pois
"houkutuksen " luota. Ja olin sentään poikanen nykyiseen kokemukseen
verrattuna.
Mikko Moilanen
> Oletko ihmissyöjä?
Mikä on ihmissyöjä?
--
http://kotisivu.dnainternet.net/moilami1
Mikko Moilanen
> Onks sul jotain Lumikkia vastaan?
Voisitko määritellä kysymyksesi tarkemmin?
> Kokeile vaikka paiskata muutama lautanen seinään. Ehkä naapurisi ilostuu
> yhteydenotostasi ja tulee tarjoamaan sokeria. (Kerro sitten oliko hän
> Venäläinen)
Miksi? Oletko havainnut sen auttavan sinua? Luuletko tosiaan, että
tuollainen voisi auttaa minua? Jos luulet, niin osaat sitten varmaan
kertoa, mihin saan siitä avun?
--
http://kotisivu.dnainternet.net/moilami1
ok
"Kirsi Lindh-Mansikka" <kri...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:Xns93DE12AF95...@192.89.123.233...
> Sinänsä erittäin hyvää pohdintaa pidättäytymisen syistä. Miksi ihmiset
> pidättäytyvät mahdollisesta seksistä, onko se rakastavassa suhteessakaan
> aina rakkaudesta?
Ei varmastikaan. Vaihtelu virkistää :) Mutta..jos omiin periaatteisiin
kuuluu ettei käydä vieraissa, niin sitten ei käydä
> Kieltäydytäänkö mahdollisuudesta siksi, että niin ei vain
> tehdä?
Luulis tään olevan sulle itestään selevää, mut ei näköjään ole. Kuitenkin
tästä asiasta olisi hyvä kysyä kumppanin mielipidettä. Ennen sitä pidettiin
itsestäänselvänä. Ajat on muuttunu, oon huomannu. Toisaalta, tiedän että jos
ennenvanhaan käytiin vieraissa, niin se pidettiin visusti salassa.
> Vai siksi, että toiselle tulee pahaa mieli?
No, varmasti tulee jos saa tietää siitä. ;) Ja alkaahan siinä omatuntokin
kolkuttaan jossain välissä. (ainakin mulla).
> Onko toisen tunteiden
> varjeleminen rakkautta?
On se siinä mielessä ettei halua loukata toista. Haluaa suojella toista
loukatuksi tulemisen tunteeilta, mustasukkaisuudelta ym. muista vahvoista
negatiivisista tunteista.
> Vai onko se myös omien tunteiden varjelua tyyliin
> "en halua pettää, koska toisen paha mieli aiheuttaa minulle ongelmia ja
> mahdollista pahaa mieltä"?
Kaikilla on huonot päivänsä.
Kuulehan, elämässä täytyy tehdä kompromisseja. Sinä teet niitä joko muiden
tai itsesi hyväksi. Jos teet vain itsesi hyväksi, kuinka kauas luulet sen
kantavan?
> Kuinka usein parisuhteessa puhuu itse asiassa
> puhdas itsesuojeluvaisto?
Tasan yhtä usein kuin silloin halutaan vierasta eikä silloinkaan eroon
omasta vaimosta
> Sieltäkö nämä normit itse asiassa kumpuavatkin,
> ja rakkaus on pelkkä sätkynukke, joka kantaa puolustuskyvyttömänä kaiken
> vastuun?
No ei..voi jumperslauta. Jos itse vaan haluaa, haluaa ja haluaa. Jää lopulta
ilman..
Jos haluaa saada jotain, pitäisi osata myös antaakin jotain.
Jos minä haluan *ussia hänen ystävätärtä, mutta en silti *ussi, niin silloin
minä "annan" avovaimolleni. Ymmärrätkö?
> Hemmetisti kysymyksiä kumpuaa mieleen tunteesta, jota ei runoilijatkaan
> pysty täydellisesti kuvailemaan. Sen takia tuntuu erittäin vaaralliselta
> liittää siihen toimintoja, joita ei tasan varmasti ole määritellyt se
> tunne, vaan joku ulkopuolinen.
Niin..sentakia kannattis määritellä itselle jotkut rajat, kun ei tästä
hullusta maailmasta saa pirukaan selvää. Mutta jos itelle on asettanut
joitakin periaatteita niin ehkä täältä selviää hengissä. :)
ok
"Lumikki" <zzz34...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:395b0d3.03082...@posting.google.com...
> pau...@mbnet.fi (Paul Pekkarinen) wrote in message
news:<8f2c2bbc.03081...@posting.google.com>...
>
> > Se, että puhut sopimuksesta todistaa, että et ole ymmärtänyt
> > mitään. Rakkaus ei ole sopimus! Ihminen joko rakastaa tai ei.
> > Pettäjä ei rakasta. Piste.
>
> Mutta eikö tuo toisaalta ole vähän liian mustavalkoista?
Ei
> Eräs hyvä
> ystäväni petti miestään ( nyt jo tosin entistä ). Kyllä hän silloin
> vielä sanoi rakastavansa miestä, mutta pettämiseen oli hänellä
> joitakin sekavia syitä. Humalatila, sekavat tunteet, yksinäisyys,
> kontaktinhaku..
Jos on rakastunut, noita yllämainetsimiasi oireita ei tule. Vai tuleeko
muka?
> En siis yritä puolustella pettämistä millään tavalla, sanonpa vain,
> että rakastavatkin ihmiset voivat tehdä erehdyksiä. Moni avoliitto tai
> avioliitto lisäksi vielä kestää pettämisenkin ja elpyy. Monesti se
> vaatii kyllä kummaltakin osapuolelta paljon työtä ja viitsimistä,
> mahdollisesti parisuhdeterapiaa yms.
Miksi minusta tuntuu, että joillakin on hämärtynyt käsitys siitä mitä on
olla rakastunut? (en tarkoita vain Lumikkia).
ok
"Mikko Moilanen" <mikko.m...@ty.mikkeliamk.fi> kirjoitti
viestissä:87oeyj5...@ty.mikkeliamk.fi...
> Voisitko määritellä kysymyksesi tarkemmin?
Öö.. tuli vaan mieleen ku oot niin hanakka tekemään Lumikille niin saakutin
hankalia kysymyksiä.
> > Kokeile vaikka paiskata muutama lautanen seinään. Ehkä naapurisi ilostuu
> > yhteydenotostasi ja tulee tarjoamaan sokeria. (Kerro sitten oliko hän
> > Venäläinen)
>
> Miksi? Oletko havainnut sen auttavan sinua? Luuletko tosiaan, että
> tuollainen voisi auttaa minua? Jos luulet, niin osaat sitten varmaan
> kertoa, mihin saan siitä avun?
Ällös hermostu. Pilailin vaan.
ok
"Mikko Moilanen" <mikko.m...@ty.mikkeliamk.fi> kirjoitti
viestissä:87r83f5...@ty.mikkeliamk.fi...
> Mikä on ihmissyöjä?
Unoha.