As policymakers confront the ongoing U.S. financial crisis, it is
important to take a step back and understand its origins. Those who
fault "deregulation," "unfettered capitalism," or "greed" would do
well to look instead at flawed institutions and misguided policies.
The expansion in risky mortgages to underqualified borrowers was
encouraged by the federal government. The growth of "creative"
nonprime lending followed Congress's strengthening of the Community
Reinvestment Act, the Federal Housing Administration's loosening of
down-payment standards, and the Department of Housing and Urban
Development's pressuring lenders to extend mortgages to borrowers who
previously would not have qualified.
Meanwhile, Freddie Mac and Fannie Mae grew to own or guarantee about
half of the United States' $12 trillion mortgage market. Congressional
leaders pointedly refused to moderate the moral hazard problem of
implicit guarantees or otherwise rein in their hyperexpansion, instead
pushing them to promote "affordable housing" through expanded
purchases of nonprime loans to low income applicants.
The credit that fueled these risky mortgages was provided by the cheap
money policy of the Federal Reserve. Following the 2001 recession, Fed
chairman Alan Greenspan slashed the federal funds rate from 6.25 to
1.75 percent. It was reduced further in 2002 and 2003, reaching a
record low of 1 percent in mid-2003 - where it stayed for a year. This
set off what economist Steve Hanke called "the mother of all liquidity
cycles and yet another massive demand bubble."
The actual causes of our financial troubles were unusual monetary
policy moves and novel federal regulatory interventions. These poorly
chosen policies distorted interest rates and asset prices, diverted
loanable funds into the wrong investments, and twisted normally robust
financial institutions into unsustainable positions.
Lisäksi olisi kiva saada jokin lokalisoitu Suomi-ohjeistus, että
kuinka perussivistyneelle (ekonomeja ja oikeusoppineita on meillä
firmassa talo täynnä) voisi yrittää myydä ajatusta, että liberalismi
ja regulaation puute eivät olleet syynä.
Lisäkysymys: onko meillä joku konsensus siitä, mitä nyt keskellä
kriisiä pitäisi tehdä?
Mutta nyt on ehdottomasti tarkennettava että ilman huomattavaa
tavoitekoron (fderal funds rate laskua) ja vastaavan suurista
reaalikoron laskua investointien tuottovaatimus ei olisi laskenut niin
alas että asuntoluottoja olisi myönnetty liian alhaisila vakuuksilla.
Toiseksi ,,, tuotto odotukset ovat esim. em. subprime asuntoluottojen
säädellystä myöntämisestä ja markkinoiden spekulatiivisista tuotto
odotuksista johtuen korkeampia joillain aloilla kuten IT sektorilla
kuin muilla sektoreilla -- ja tästä syystä talouden yleinen
ylituotantokriisi ilmenee ensiksi juuri näillä alhaisten
tuottovaatimusten tai korkeiden tuotto odotusten sektoreilla.
Perusongelma on kuitenkin koko talouden yleinen ylituotantokriisi mikä
ilmenee vähemmän liika investoiduilla sektoreilla vain erilaisilla
viiveillä. Koko talouden aikaisempien tuotto odotusten romahtamnen ei
siis ole ensisijaisesti seurausta mistään
kiinteistömarkkinoiden kysynnän laskun tai maksamattomien luottojen
vaikutuksesta kysynnän laskuna muussa taloudessa.
Kaikkein vähiten on kyse luottolamasta eli siitä, että uusien
luottojen korot olisivat niin korkeita että reaalisesti kannattavat!
uudet investoinnit olisivat tästä syystä vähentyneet. Korkeintaan
voidaan sanoa, että kiinteistökuplan romahdus johti tuotto odotusten
muuttumiseen realistisemmiksi muussa taloudessa -- niin että tuotto
odotuksissa on vähemmän inflaatiosta johtuvan hyödykkeiden hintojen
nousun odotusta.
Jos reaaliomaisuuden hintojen keskimääräisestä noususta vähennetään
monetaarinen inflaatio ja sen siirtyminen viiveellä suoraan ko.
omaisuuden hintoihin -- saadaan rahamäärän muutoksista johtuvia
inflaatio tai deflaatio odotuksia sisältämätön hintojen muutosvauhti.
USA:n M3 Monetaarinen inflaatio lienee kaksinumeroinen. Kun
potentiaalisesta reaaliomaisuuden vähennetään vielä muut väärät liian
suuret kulutuksen tuotto odotukset saadaan hintojen laskuvauhti missä
ei vielä ole edes mitään paniikkilisää.
ZZZ
Jos taas palataan erilaisiin lamaselityksiin niin selkeintä on
vaihtoehtoisia teorioita esitelelssä verrata liian vähän rahaa
luottolamateoriaa teoriaan missä monetaarinen inflaatio
kokonaisuudessaan siirtyy vääriksi liian suriksi ylimääräisiksi tuotto
odotuksiksi -- kun samalla myös muut kulutuksen tukiaiset lisäävät
vääriä tuotto odotuksia.
USAn talouskriisistä on kirjoitettu monia kirjoja mutta eräs parhaista
lienee "Meltdown" - missä käsitellään laajasti myös rahapolitiikan
osuutta.
Kannattanee myös lukea Henry Hazlittin klassiko "Economics in one
lesson"
Jos halutaan yhtymäkohtia Suomalaiseen keskusteluun kannattaa googlata
esim. "luottolama" , mikä teoria perstuu pohjimmiltaan siihen
oletukseen että kierrossa olevan rahan määrän olisi jatkuvasti
kasvettava. Kannattaa myös vierailla sivustolla http://www.alaruokilamaa.fi/ , mikä harhaoppinen sivusto on alunperin luottolama alikulutus
teorioiden propagoimiseen perustettu.
Ko. sivustolla on kuitenkin jo ainakin yksi tarpeeksi ei
laumasieluinen keskustelija joka on kysenalaistanut ko. alikulutus
teorioita.
On 22 touko, 12:30, app <porttik...@gmail.com> wrote:
> As policymakers confront the ongoing U.S. financial crisis, it is
> important to take a step back and understand its origins. Those who
> fault "deregulation," "unfettered capitalism," or "greed" would do
> well to look instead at flawed institutions and misguided policies.
> The expansion in risky mortgages to underqualified borrowers was
> encouraged by the federal government. The growth of "creative"
> nonprime lending followed Congress's strengthening of the Community
> Reinvestment Act, the Federal Housing Administration's loosening of
> down-payment standards, and the Department of Housing and Urban
> Development's pressuring lenders to extend mortgages to borrowers who
> previously would not have qualified.
> Meanwhile, Freddie Mac and Fannie Mae grew to own or guarantee about
> half of the United States' $12 trillion mortgage market. Congressional
> leaders pointedly refused to moderate the moral hazard problem of
> implicit guarantees or otherwise rein in their hyperexpansion, instead
> pushing them to promote "affordable housing" through expanded
> purchases of nonprime loans to low income applicants.
> The credit that fueled these risky mortgages was provided by the cheap
> money policy of the Federal Reserve. Following the 2001 recession, Fed
> chairman Alan Greenspan slashed the federal funds rate from 6.25 to
> 1.75 percent. It was reduced further in 2002 and 2003, reaching a
> record low of 1 percent in mid-2003 - where it stayed for a year. This
> set off what economist Steve Hanke called "the mother of all liquidity
> cycles and yet another massive demand bubble."
> The actual causes of our financial troubles were unusual monetary
> policy moves and novel federal regulatory interventions. These poorly
> chosen policies distorted interest rates and asset prices, diverted
> loanable funds into the wrong investments, and twisted normally robust
> financial institutions into unsustainable positions.
-Olli J. -------------------------------------------------------------- Laman selitys
Lama alkoi Yhdysvalloista, jonka keskuspankki oli jo vuosien ajan yrittänyt edistää talouskasvua lainaamalla rahaa liikepankeille hyvin alhaisella korolla. Tästä syystä liikepankit olivat halukkaita lainaamaan tätä rahaa valtavia summia vailla kunnollisia takuita lähes kenelle tahansa. Tämä johti siihen, että amerikkalaiset ottivat suuria summia lainaa, jota he kuluttivat varsin suruttomasti yli oman maksukykynsä.
Amerikkalaiset laittoivat rahaa varsinkin asuntoihin, mikä johti rakentamisen kasvuun sekä asuntojen arvon valtavaan nousuun. Tällöin amerikkalaiset ottivat uutta lainaa laittamalla lainan vakuudeksi vanhan asuntonsa, jonka silloinen arvo oli keinotekoisen korkea. Tämä synnytti asuntomarkkinoille kuplan, jonka täytyi ennemmin tai myöhemmin puhjeta.
Kuplan puhjetessa asuntojen arvo romahti, eivätkä monet ihmiset enää kyenneet maksamaan velkojaan takaisin. Tämä romahdutti ne pankit, jotka olivat kaikkein avokätisimmin antaneet lainaa asuntojen ostamiseen. Täsmälleen sama kehitys on meille suomalaisille tuttu 90-luvun lamasta.
Samoin kuin tuolloin, poliitikot eivät ole antaneet huonoja sijoituspäätöksiä tehneiden yritysten kaatua. Tätä perusteltiin tuolloin ja perustellaan edelleen talouden vakauttamisella sekä työllisyydellä. Tämä politiikka kuitenkin nimen omaan aiheuttaa talouden sekasorron ja massatyöttömyyden.
Tämä johtuu siitä, että ei ole olemassa mitään mystistä ylijäämää, josta voitaisiin tukea tappiota tehneitä yrityksiä, ilman ettei se heikentäisi muuta taloutta. Jokainen euro, jonka jokin yritys saa, on muualta taloudesta pois. Mikäli tuemme tappiota tehnyttä yritystä, sen viime kädessä maksavat ne yritykset, jotka ovat tuottaneet voittoa.
Toisin sanoen, valtio ottaa rahaa pois niiltä, jotka ovat toimineet järkevästi ja antaa rahaa niille, jotka ovat toimineet holtittomasti. Tästä syystä minkäänlaisilla yritystuilla ei voi koskaan missään tilanteessa parantaa talouden tilannetta.
Velkavetoinen elvytys ei myöskään toimi. Velan ottaminen on vain siirretty veron korotus, joka vähentää talouden aktiviteetteja, ei lisää sitä. Yritykset vähentävät työvoimansa käyttöä, koska ne tietävät joutuvansa maksamaan tulevaisuudessa korkeampia veroja.
Ainoa talouspoliittinen toimenpide, jolla voi olla positiivisia vaikutuksia, ovat veronalennukset ja menojen leikkaukset. Nämä toimenpiteet vähentävät yritysten ja ihmisten kohtaamaa verotaakkaa, jolloin ihmisten on mahdollista tuottaa lisäarvoa investoimalla ja tekemällä työtä.
Nyt tilanne on kuitenkin paljon pahempi kuin 90-luvulla. Suomen hallituksen talouspolitiikka on ollut täysin katastrofaalista. Poliitikot eivät ymmärrä, että he eivät voi mitenkään nostaa maata lamasta tai parantaa talouden toimintaa. Tämä johtuu siitä, että minkäänlainen politiikka ei edes teoriassa voi tuottaa talouteen mitään lisäarvoa. Ainoastaan tuottava työ voi.
Yksi kommentti. Syy siihen, että Fed piti ja pystyi pitämään korkotason liian alhaalla aiheuttamatta inflaatiota johtui siitä, että kehittyvät maat pitivät aktiivisesti viimeiset kymmenen vuotta kauppaylijäämiä ja käyttivät rahansa dollareiden ostamiseen. Näin matala korkopolitiikka ei näyttäytynyt nopeasti kasvavana inflaationa, mikä olisi saanut Fedin nostamaan korkojaan. Sen sijaan talouden annettiin vääristyä pitkän aikaa siten, että tuotanto keskittyi liikaa palvelemaan Yhdysvaltalaisia kuluttajia, joilla ei todellisuudessa ollut varaa ylläpitää kyseisen tasoista kulutusta.
Tuotannon massiivinen siirtäminen yhdeltä sektorilta kokonaan toisille (ja toisille hyvin erilaisille asiakasryhmille) on hidasta puuhaa.
> -Olli J.
> --------------------------------------------------------------
> Laman selitys
> Lama alkoi Yhdysvalloista, jonka keskuspankki oli jo vuosien ajan
> yrittänyt edistää talouskasvua lainaamalla rahaa liikepankeille hyvin
> alhaisella korolla. Tästä syystä liikepankit olivat halukkaita
> lainaamaan tätä rahaa valtavia summia vailla kunnollisia takuita lähes
> kenelle tahansa. Tämä johti siihen, että amerikkalaiset ottivat suuria
> summia lainaa, jota he kuluttivat varsin suruttomasti yli oman
> maksukykynsä.
> Amerikkalaiset laittoivat rahaa varsinkin asuntoihin, mikä johti
> rakentamisen kasvuun sekä asuntojen arvon valtavaan nousuun. Tällöin
> amerikkalaiset ottivat uutta lainaa laittamalla lainan vakuudeksi
> vanhan asuntonsa, jonka silloinen arvo oli keinotekoisen korkea. Tämä
> synnytti asuntomarkkinoille kuplan, jonka täytyi ennemmin tai
> myöhemmin puhjeta.
> Kuplan puhjetessa asuntojen arvo romahti, eivätkä monet ihmiset enää
> kyenneet maksamaan velkojaan takaisin. Tämä romahdutti ne pankit,
> jotka olivat kaikkein avokätisimmin antaneet lainaa asuntojen
> ostamiseen. Täsmälleen sama kehitys on meille suomalaisille tuttu
> 90-luvun lamasta.
> Samoin kuin tuolloin, poliitikot eivät ole antaneet huonoja
> sijoituspäätöksiä tehneiden yritysten kaatua. Tätä perusteltiin
> tuolloin ja perustellaan edelleen talouden vakauttamisella sekä
> työllisyydellä. Tämä politiikka kuitenkin nimen omaan aiheuttaa
> talouden sekasorron ja massatyöttömyyden.
> Tämä johtuu siitä, että ei ole olemassa mitään mystistä ylijäämää,
> josta voitaisiin tukea tappiota tehneitä yrityksiä, ilman ettei se
> heikentäisi muuta taloutta. Jokainen euro, jonka jokin yritys saa, on
> muualta taloudesta pois. Mikäli tuemme tappiota tehnyttä yritystä, sen
> viime kädessä maksavat ne yritykset, jotka ovat tuottaneet voittoa.
> Toisin sanoen, valtio ottaa rahaa pois niiltä, jotka ovat toimineet
> järkevästi ja antaa rahaa niille, jotka ovat toimineet holtittomasti.
> Tästä syystä minkäänlaisilla yritystuilla ei voi koskaan missään
> tilanteessa parantaa talouden tilannetta.
> Velkavetoinen elvytys ei myöskään toimi. Velan ottaminen on vain
> siirretty veron korotus, joka vähentää talouden aktiviteetteja, ei
> lisää sitä. Yritykset vähentävät työvoimansa käyttöä, koska ne
> tietävät joutuvansa maksamaan tulevaisuudessa korkeampia veroja.
> Ainoa talouspoliittinen toimenpide, jolla voi olla positiivisia
> vaikutuksia, ovat veronalennukset ja menojen leikkaukset. Nämä
> toimenpiteet vähentävät yritysten ja ihmisten kohtaamaa verotaakkaa,
> jolloin ihmisten on mahdollista tuottaa lisäarvoa investoimalla ja
> tekemällä työtä.
> Nyt tilanne on kuitenkin paljon pahempi kuin 90-luvulla. Suomen
> hallituksen talouspolitiikka on ollut täysin katastrofaalista.
> Poliitikot eivät ymmärrä, että he eivät voi mitenkään nostaa maata
> lamasta tai parantaa talouden toimintaa. Tämä johtuu siitä, että
> minkäänlainen politiikka ei edes teoriassa voi tuottaa talouteen
> mitään lisäarvoa. Ainoastaan tuottava työ voi.
-- Mikko Särelä
"It is through exchange that difference becomes a blessing, not a
curse", Jonathan Sacks, Chief Rabbi of Great Britain
No joo. Kiitos kommentista, mutta en silti lisää mitään itse tekstiin.
Haluan pitää sen mahdollisimman yksinkertaisena, enkä tästä tästä
syystä halua syventyä kauppapolitiikkaan.
> Yksi kommentti. Syy siihen, että Fed piti ja pystyi pitämään korkotason
> liian alhaalla aiheuttamatta inflaatiota johtui siitä, että kehittyvät
> maat pitivät aktiivisesti viimeiset kymmenen vuotta kauppaylijäämiä ja
> käyttivät rahansa dollareiden ostamiseen. Näin matala korkopolitiikka ei
> näyttäytynyt nopeasti kasvavana inflaationa, mikä olisi saanut Fedin
> nostamaan korkojaan. Sen sijaan talouden annettiin vääristyä pitkän aikaa
> siten, että tuotanto keskittyi liikaa palvelemaan Yhdysvaltalaisia
> kuluttajia, joilla ei todellisuudessa ollut varaa ylläpitää kyseisen
> tasoista kulutusta.
> Tuotannon massiivinen siirtäminen yhdeltä sektorilta kokonaan toisille (ja
> toisille hyvin erilaisille asiakasryhmille) on hidasta puuhaa.
> -Mikko
>> -Olli J.
>> --------------------------------------------------------------
>> Laman selitys
>> Lama alkoi Yhdysvalloista, jonka keskuspankki oli jo vuosien ajan
>> yrittänyt edistää talouskasvua lainaamalla rahaa liikepankeille hyvin
>> alhaisella korolla. Tästä syystä liikepankit olivat halukkaita
>> lainaamaan tätä rahaa valtavia summia vailla kunnollisia takuita lähes
>> kenelle tahansa. Tämä johti siihen, että amerikkalaiset ottivat suuria
>> summia lainaa, jota he kuluttivat varsin suruttomasti yli oman
>> maksukykynsä.
>> Amerikkalaiset laittoivat rahaa varsinkin asuntoihin, mikä johti
>> rakentamisen kasvuun sekä asuntojen arvon valtavaan nousuun. Tällöin
>> amerikkalaiset ottivat uutta lainaa laittamalla lainan vakuudeksi
>> vanhan asuntonsa, jonka silloinen arvo oli keinotekoisen korkea. Tämä
>> synnytti asuntomarkkinoille kuplan, jonka täytyi ennemmin tai
>> myöhemmin puhjeta.
>> Kuplan puhjetessa asuntojen arvo romahti, eivätkä monet ihmiset enää
>> kyenneet maksamaan velkojaan takaisin. Tämä romahdutti ne pankit,
>> jotka olivat kaikkein avokätisimmin antaneet lainaa asuntojen
>> ostamiseen. Täsmälleen sama kehitys on meille suomalaisille tuttu
>> 90-luvun lamasta.
>> Samoin kuin tuolloin, poliitikot eivät ole antaneet huonoja
>> sijoituspäätöksiä tehneiden yritysten kaatua. Tätä perusteltiin
>> tuolloin ja perustellaan edelleen talouden vakauttamisella sekä
>> työllisyydellä. Tämä politiikka kuitenkin nimen omaan aiheuttaa
>> talouden sekasorron ja massatyöttömyyden.
>> Tämä johtuu siitä, että ei ole olemassa mitään mystistä ylijäämää,
>> josta voitaisiin tukea tappiota tehneitä yrityksiä, ilman ettei se
>> heikentäisi muuta taloutta. Jokainen euro, jonka jokin yritys saa, on
>> muualta taloudesta pois. Mikäli tuemme tappiota tehnyttä yritystä, sen
>> viime kädessä maksavat ne yritykset, jotka ovat tuottaneet voittoa.
>> Toisin sanoen, valtio ottaa rahaa pois niiltä, jotka ovat toimineet
>> järkevästi ja antaa rahaa niille, jotka ovat toimineet holtittomasti.
>> Tästä syystä minkäänlaisilla yritystuilla ei voi koskaan missään
>> tilanteessa parantaa talouden tilannetta.
>> Velkavetoinen elvytys ei myöskään toimi. Velan ottaminen on vain
>> siirretty veron korotus, joka vähentää talouden aktiviteetteja, ei
>> lisää sitä. Yritykset vähentävät työvoimansa käyttöä, koska ne
>> tietävät joutuvansa maksamaan tulevaisuudessa korkeampia veroja.
>> Ainoa talouspoliittinen toimenpide, jolla voi olla positiivisia
>> vaikutuksia, ovat veronalennukset ja menojen leikkaukset. Nämä
>> toimenpiteet vähentävät yritysten ja ihmisten kohtaamaa verotaakkaa,
>> jolloin ihmisten on mahdollista tuottaa lisäarvoa investoimalla ja
>> tekemällä työtä.
>> Nyt tilanne on kuitenkin paljon pahempi kuin 90-luvulla. Suomen
>> hallituksen talouspolitiikka on ollut täysin katastrofaalista.
>> Poliitikot eivät ymmärrä, että he eivät voi mitenkään nostaa maata
>> lamasta tai parantaa talouden toimintaa. Tämä johtuu siitä, että
>> minkäänlainen politiikka ei edes teoriassa voi tuottaa talouteen
>> mitään lisäarvoa. Ainoastaan tuottava työ voi.
> --
> Mikko Särelä
> "It is through exchange that difference becomes a blessing, not a
> curse", Jonathan Sacks, Chief Rabbi of Great Britain
Eli olette samaa mieltä alkuperäisen artikkelin kanssa siitä, että
Greenspan piti USA:n korkotasoa liian alhaalla? Whiten artikkeli tosin
korostaa väärää asuntolainapolitiikkaa enemmän kuin tuota.
Kuka muuten oli Greenspanin kanssa eri mieltä? Eli kuka ennusti
tulevaisuutta oikein, eikä menneisyyttä, kuten nyt niin monet
jälkiviisaat?
Ja onko listalla konsensus myös siitä, että lainarahalla elvyttäminen
on aina huono idea? Kyllä kai teoriassa voidaan ehdottaa, että
irrationaalinen paniikki voisi lievittyä velkaelvytyksellä, ja taas
myöhemmin irrationaalisen nousukausihuuman tasoittuminen vero- ja
lainataakan alla voi olla tulevaisuudessa hyväksyttävää.
> Eli olette samaa mieltä alkuperäisen artikkelin kanssa siitä, että > Greenspan piti USA:n korkotasoa liian alhaalla? Whiten artikkeli tosin > korostaa väärää asuntolainapolitiikkaa enemmän kuin tuota.
> Kuka muuten oli Greenspanin kanssa eri mieltä? Eli kuka ennusti > tulevaisuutta oikein, eikä menneisyyttä, kuten nyt niin monet > jälkiviisaat?
Kaikki sellaiset taloustieteilijät, jotka ymmärsivät, miten korkotason muutokset vaikuttavat talouden toimintaan.
> Ja onko listalla konsensus myös siitä, että lainarahalla elvyttäminen > on aina huono idea?
Luulisin näin. Jos joku on eri mieltä, ilmoittakoon asiasta, niin voin perustella kantani.
> Kyllä kai teoriassa voidaan ehdottaa, että > irrationaalinen paniikki voisi lievittyä velkaelvytyksellä,
Niin teoriassa. Useimmiten kuitenkin nykivä, reagoiva talouspolitiikka lisää paniikkimielialaa, ei rauhoita markkinoita.
> ja taas > myöhemmin irrationaalisen nousukausihuuman tasoittuminen vero- ja > lainataakan alla voi olla tulevaisuudessa hyväksyttävää.
Irrationaalinen nousuhuuma johtuu nimenomaan valtion politiikasta, ei mistään luonnollisesta prosessista.
Vaikka meillä olisi olemassa tieto toimivasta talouspolitiikasta, meillä ei ole mitään syytä uskoa, että poliitikot kykenisivät tai haluaisivat noudattaa sitä.
26. kesäkuuta 2009 15:37 app <porttik...@gmail.com> kirjoitti:
> Eli olette samaa mieltä alkuperäisen artikkelin kanssa siitä, että > Greenspan piti USA:n korkotasoa liian alhaalla? Whiten artikkeli tosin > korostaa väärää asuntolainapolitiikkaa enemmän kuin tuota.
Olen samaa mieltä, mutta minusta Mikko Särelän selitys siitä, miten Kiina ym. antoivat politiikallaan siihen erittäin hyvän verukkeen, vaikuttaa oleelliselta. Ilman sitä taloustieteilijöiden konsensus koronnoston tarpeesta olisi ollut selkeämpi. Nyt oli tuon vuoksi perusteluita puolesta ja vastaan (kun inflaatio pysyi kurissa USA:ssa).
Tosin tästä toivottavasti otetaan opiksi ja seuraavaksi pidetään korot tarpeeksi korkeina.
> Kuka muuten oli Greenspanin kanssa eri mieltä? Eli kuka ennusti > tulevaisuutta oikein, eikä menneisyyttä, kuten nyt niin monet > jälkiviisaat?
En muista kuin että luin monesta lähteestä jo 90-luvulla, että matala korko on luonut ison osakekuplan ja vielä isomman asuntokuplan (joka romahtaisi myöhemmin kuin osakekupla), ja sain sen vaikutelman, että tämä oli lähes konsensus, että kyse oli lähinnä vain siitä, miten kuplat tyhjennettäisiin ilman äkkiromahduksia.
Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen Greenspan elvytti vielä lisää ilmaan asuntoihin.
Euroopassakin korkopolitiikka on ollut jopa EKP:n omia sääntöjä löysempää muistaakseni suunnilleen koko EKP:n olemassaolon ajan (lähteitä?). Inflaatio on kai ollut lähes koko ajan yli 2 % vaikka sen pitäisi olla lähes koko ajan alle 2 %. Yhdessä alle leikkaamistani linkeistä Nalle Wahlroos toteaakin: "Irlannin, Espanjan ja Britannian asunto- ja finanssikriisi alkoi ennen Usaa."
The Economistkin on vuosia varoitellut asuntokuplan puhkeamisesta - ei kai siitä ole ollut juuri mitään erimielisyyttä?
> Ja onko listalla konsensus myös siitä, että lainarahalla elvyttäminen > on aina huono idea? Kyllä kai teoriassa voidaan ehdottaa, että > irrationaalinen paniikki voisi lievittyä velkaelvytyksellä, ja taas > myöhemmin irrationaalisen nousukausihuuman tasoittuminen vero- ja > lainataakan alla voi olla tulevaisuudessa hyväksyttävää.
Olen samaa mieltä. Käytännössä luotan aika heikosti poliitikkoihin, nytkin nähdään lehdissä, miten valtion mahdollisuus tuupata rahaa yrityksille aiheuttaa korruptiota ja rahojemme väärinkohdentumista.
Toisaalta en ehkä kannata sitäkään, että kun valtiontalous heikkenee lamassa, valtio alkaa silloin säästää rajusti. Toisaalta poliitikot ovat huonoja tekemään leikkauksia buumeissa ja veronkevennyksiä laskusuhdanteissa, vaikka sellainen ajoitus silittäisi suhdanneheilahtelua.
Helposti kuitenkin elvytyspaketteihin lipsahtaa sellaista, mitä ei muuten olisi tehty => syntyy rahanhukkaa, korruptiota ja lobbausta sen sijaan, että yrittäjät keskittyisivät omaan bisnekseensä eikä poliitikkoihin.
Liberalismiwiki sisältää asiaa finanssikriisistä, mutta teksti saattoi olla yksipuolinen. Lisäksi siihen ja muuhun wikiin on vaadittu lisää lähteitä, jotta niitä pidettäisiin uskottavampina. Joku kriisiä tarkemmin seurannut voisi varmaan tehdä jotain.
Suomenkielistä liberaalia näkemystä etsiessä liberalismiwiki, libertarismi-FAQ ja Vapaasana.net ovat helpoimpia lähteitä, esim. Googlessa: site:vapaasana.net finanssikriisi
On 26 kesä, 15:37, app <porttik...@gmail.com> wrote:
klip
> Ja onko listalla konsensus myös siitä, että lainarahalla elvyttäminen
> on aina huono idea? Kyllä kai teoriassa voidaan ehdottaa, että
> irrationaalinen paniikki voisi lievittyä velkaelvytyksellä, ja taas
> myöhemmin irrationaalisen nousukausihuuman tasoittuminen vero- ja
> lainataakan alla voi olla tulevaisuudessa hyväksyttävää.
Nyt jää kysymykseksi vain se missä määrin sekä "noususuhdanteen
ylikuumentuminen" tai laskusuhdanteen "paniikki" ovat seurausta
keskuspankkien rahapolitiikasta ja sen luomista vääristä tuotto
odotuksista ja niiden romahtamisesta -- ja missä määrin oletetusta
markkinoiden irrationaalisuudesta johdannaisista,,,
En ole koskaan nähnyt missään ensimmäistäkään keinottelijoiden
aiheuttamista kuplista tai paniikkiromahduksista artikkelia jossa
olisi edes yritetty edes kysyä voisivatko suhdannevaihtelut johtua
yksin keskuspankkien rahapolitiikasta. Jos rahapolitiikan merkitys
myönnetään tällaisissa markkinoiden irrationaalisuus teorioissa, niin
silloin käytännössä aina selityksenä laskusuhdanteille on se että
liikkeellä olevan rahan määrä ei kasvanut tarpeeksi nopeasti.
Noususuhdanteiden osalta vastaavissa irrationaalisuusteorioissa taas
kiistetään rahapolitiikan johtaneen liian suureen kokonaiskysyntään.
Jos nykyinen itse puhtaasti tuotannollisista tekijöistä tai
markkinaosapuolten kulutuspreferensseistä riippumaton suhdannevaihtelu
johtuu pohjimmiltaan rahapolitiikasta -- miksi edes tehdä oletusta
siitä, että suhdannevaihteluita voitaisiin tasata muilla keinoilla
kuten velkaelvytyksellä tai verojen nostolla ?
En ole muuten koskaan ymmärtänyt miten verojen nostolla voitaisiin
tasoittaa noususuhdantreita. Eikän veroilla kerättyä rahaa vedetä pois
kierrosta vaan se käytetään kokonaisuudessaan valtion menoihin.
Ajatus verojen korottamisesta noususuhdanteissa perustuu ilmeisesti
sellaiseen investointifetisistiseen talouskasvu ajatteluun missä liian
yksityinen kulutuksen pelätään vähentävän kuluttajien säästöjä
investointien hyväksi -- mistä sitten kuluttajahintainflaation
kiihtyminen on merkkinä.
Se miksi vain kuluttajahintainflaation eikä myös inflatorisen
reaaliomaisuushintojen nousun pelätään nostavan korkoja, on kuitenkin
jäänyt minulle epäselväksi. Todellisuudessa ilmeisesti pelätään vain
sitä, että kuluttajat eivät säästä riittävästi investointien
hyväksi.
**
Velkaelvytyksestä ja kaikesta muustakin elvytyksestä vielä se huomio,
että resurssien ohjaaminen taloudellisiin projekteihn jotka eivät ole
liiketaloudellisesti kannattavia markkinoilla edes huomattavan
monetaarisen inflaation (liikkeellä olevan rahamäärän kasvun)
vallitessa -- on periaatteessa aina resurssien ns. misallokointia
niiden tuottavasta käytöstä niiden vähemmän tuottavaan käyttöön.
Teoriassa asia voisi olla toisin vain keynesiläiset kytynnän
kerrannaisvaikutukset jotenkin voisivat muuttaa alumperin nimellisesti
vähemmän kannattavat investoinnit teoriassa kannattavimmiksi sitä
kautta että markkinoille liikkeelle laskettu uusi raha raha näin
jotenkin kiertäessään taloudessa aiheuttaisi tällaisen vaikutuksen
pelkän investointien ja kulutuksen lisääntymisen kautta.
Kokonaiskulutus voi tosin kasvaa velkaelvytyksen kautta mutta samalla
laskee myös kokonaiskulutuksen keskituotto. Onhan se raha jota pankit
myöntävät uusina luottoina rahaa jota kukaan ei ole ensin säästänyt,
vaan sensijaan rahaa joka on luotu vain puhtaasti kirjanpidollisilla
tempuilla uusien luottojen liikkeellelaskemisen muodossa.
Jos taas tämä raha olisi ensin säästetty, talletettu sitten pankkiin
ja lainattu edelleen rahan ensin pankille edelleenlainattavaksi
lainannut säsätäjä olisi itse ensin luopunut omasta kulutuksestaan
reaalisen säästämisen muodossa -- ja sitten vain pankin välityksellä
antanut tämän saman kulutusmahdollisuuden jollekkin muulle pamkilta
tämän saman rahasumman lainaavalle, joka kykenee käyttämään rahan
periaatteessa tuottavampiin kohteisiin kuin ensin tämän rahan
reaalisesti säästänyt.
Resurssien ohjaaminen tuottavimpiin kohteisiin ja tarpeeksi korkeilla
tuottovaatimiksilla vaatii sitä että jonkun kuluttaessa enemmän, joku
toinen säästää rahaa vapaaehtoisesti korkoa vastaan tämän enemmän
kuluttavan kulutuksen rahoittamiseksi -- ilman että uusi lisäkulutus
rahoitetaan varallisuuden pakkoluovutuksella niiltä joiden
rahavarallisuuden arvo laskee inflaation seurauksena.
|
