Luotonanto vapaassa markkinataloudessa vs. nykyään
markus....@gmail.com
lukeneelle on itsestäänselvyys. Pankkien jakamat lainat nimittäin ja
niiden vaikutus inflaatioon ja muuhun.
En nyt muista / tiedä mitä laki ja käytäntö sanoo, mutta jostain
muistan, että pankit saavat lainata rahaa oliko se nyt 7-kertaisesti
kassassaan olevan rahan verran. Eli jos pankilla on rahaa vaikka
miljardi, se voi lainata 7 miljardia jne. Pankki siis luo tyhjästä 6
miljardia. Demarit ja muut sekopäät väittävät, että juuri tällainen
pankkijärjestelmän "joustavuus" on elintärkeä pankkibisneksen ja koko
talouden toimivuuden kannalta...muutenhan "riittävästi" lainaa "ei
olisi tarjolla" ja "investoinnit hyytyisivät" jne. skeidaa.
Mutta, mutta. Kun pankki luo tyhjästä vaikka tuon 6 miljardia,
seurauksenahan on tietysti inflaatio, koska vauraus ei nouse, mutta
rahan määrä nousee. Lainan ottaja ei hyödy tästä, koska pankki
tietysti vetää korkona inflaation + katteensa. Ainoa hyötyjä on
pankki, joka saa paitsi siis tuon 6 miljardia voittoa kun se maksetaan
takaisin pankkiin joskus, niin myöskin korkohyödön ei 1 miljardista
vaan 6 miljardista. Kärsijöinä ovat kaikki ihmiset jotka ko. valuuttaa
käyttävät.
Eipä ole ihme mistä pankit repivät vuoret rahaansa.
Menikö oikein kutakuinkin?
Käsittääkseni markkinataloudessa moinen pelleily ei tietenkään olisi
mahdollista (okei, riippuu käytetystä valuutasta), koska kukaan ei voi
antaa toiselle mitään mitä hänellä ei ole ja koska pankilla EI ole 7
miljardia vaan 1 miljardi, jos pankki lainaa 6 miljardia se
syyllistyisi petokseen. Tietysti jokin valuuttajärjestelmä voisi
tällaisen pelleilyn sallia, mutta keskuspankkijärjestelmästä /
valtiosta riippumaton valuuttasysteemi ei tietenkään moista skeidaa
hyväksyisi, koska se aiheuttaisi inflaatiota. Kultakantaan
perustuvassa valuuttasysteemissä moinen ei tietenkään olisi edes
mahdollista (paitsi jos pankin antama laina ei ole oikeasti lainaa
vaan ainoastaan jonkinsortin vakuus lainalle jonka joku muu antaa).
Ajatuksia, kommentteja, jne.?
mikko sandt
-Mikko
"Man will never be free until the last king is strangled with the entrails of the last priest."
- Denis Diderot
http://m-sandt.blogspot.com
markus....@gmail.com
> Muistaakseni kassareservivaatimus (pankkiin jäävä raha suhteessa talletusten
> määrään) on Suomessa 10%.
Puhuin nimenomaan päinvastaisesti, eli että pankilla on rahaa X euroa
kassassa ja pankki voi silti lainata 7x rahaa.
> Ainoastaan keskuspankki voi painaa fyysistä rahaa.
Tästä ei ole lainkaan kysymyskään, vaan nimenomaan "näkymättömästä"
"virtuaalirahasta" jota ei ole koskaan ollutkaan, mutta jota pankki
taikoo tyhjästä ihmisille lainojen muodossa.
Rumarko
rahakerroin"
http://joyx.joensuu.fi/~estola/makro1/macr16.pdf
Ehkä tuo selvittää asian. Rahakerroin on aika oleellinen asia
markkinatalouden pyörittämisessä.
Sampo Syreeni
> Pankki siis luo tyhjästä 6 miljardia. Demarit ja muut sekopäät
> väittävät, että juuri tällainen pankkijärjestelmän "joustavuus" on
> elintärkeä pankkibisneksen ja koko talouden toimivuuden
> kannalta...muutenhan "riittävästi" lainaa "ei olisi tarjolla" ja
> "investoinnit hyytyisivät" jne. skeidaa.
Itävaltalaiset toki jatkuvasti puhuvat luottoekspansiota vastaan, eli
tämä ei ole uusi ajatus. Siitä onko kyse oikeasti rahan illegitiimistä
luonnista ja onko kyseessä haitallinen, hyödyllinen vai neutraali asia
voidaan tapella -- vapaassa taloudessa varmaankin tulisi voida
sopimusoikeudellisesti käyttää velkasaatavia uusien velkojen takeena,
mikä mahdollistaa jo luottoekspansion, ja totta kai on niin että vaikka
se aiheuttaa inflaation, sinänsä vaikutus on kertaluontoinen, ekspansion
mahdollisuudesta seuraavat yrittäjävuokrat kilpaillaan nopeasti pois,
eikä prosessi periaatteessa vapaassa taloudessa välttämättä ole
mitenkään sidonnainen nimenomaan pankkilaitokseen.
> Ainoa hyötyjä on pankki, joka saa paitsi siis tuon 6 miljardia voittoa
> kun se maksetaan takaisin pankkiin joskus, niin myöskin korkohyödön ei
> 1 miljardista vaan 6 miljardista.
Pankki saa ainoastaan korkohyödyn, koska pohjapääoma häviää
luottoekspansiomekanismissa samalla kun laina maksetaan takaisin.
Lisäksi kilpailu todella tässä tilanteessa painaa korkoja alaspäin, kun
rahaa on enemmän saatavilla ja lainojen tarjonta näin kasvaa.
> Eipä ole ihme mistä pankit repivät vuoret rahaansa.
Pankeilla ei ole mitään erityisiä rahavuoria; niiden suurimmat
tunnusluvut liittyvät nimenomaan jo kertautettuun "virtuaalirahaan",
liikevaihtoon ja vastaavaan, eivät puhtaaseen liikevoittoon tai
likvidiin omaisuuteen. Niiden liiketaloudellinen menestys ja vakaus
eivät ole seuraus mistään erityisestä salaliitosta, vaan siitä että
pankki- ja vakuutusalalla vakavaraisuus on aina ollut tavallista
tärkeämpi kilpailuvaltti, ja siksi rahoituslaitokset poikkeuksetta
kiinnittävät siihen enemmän huomiota kuin keskivertoyritys. Lisäksi
vakavaraisuutta pitää signaloida uskottavasti jotta asiakkaat
luottaisivat yritykseen, mikä saa rahoituslaitokset käyttämään
tavallista suuremman osan liikevoitostaan näkyvään "turhamaisuuteen".
> Käsittääkseni markkinataloudessa moinen pelleily ei tietenkään olisi
> mahdollista (okei, riippuu käytetystä valuutasta), koska kukaan ei voi
> antaa toiselle mitään mitä hänellä ei ole ja koska pankilla EI ole 7
> miljardia vaan 1 miljardi, jos pankki lainaa 6 miljardia se
> syyllistyisi petokseen.
Toisaalta luottoekspansiomekanismin läsnäolo on yleistä tietoa, jolloin
pankin kanssa tehdään lainasopimuksia täydessä ymmärryksessä siitä että
ekspansio kasvattaa lainojen ja talletusten riskejä, ja että pankkiin
talletetut varat (ml. tilille talletettu lainapääoma) on valtaosaltaan
tuettu vain useampaan kertaan kierrätetyillä velkasaatavilla, ei
kovilla, likvideillä varallisuuden muodoilla kuten setelirahalla.
> Kultakantaan perustuvassa valuuttasysteemissä moinen ei tietenkään
> olisi edes mahdollista (paitsi jos pankin antama laina ei ole oikeasti
> lainaa vaan ainoastaan jonkinsortin vakuus lainalle jonka joku muu
> antaa).
Kultaa on kautta aikojen liikuteltu erilaisten haltijavelkakirjojen
muodossa. Ne käyttäytyvät täsmälleen kuin raha, ja niiden päälle
rakennettu rahajärjestelmä sallii aivan samanlaisen luottoekspansion
kuin fiat-rahakin. Itävaltalaiset tietysti yrittävät tässä erotella
rahan ja rahan korvikkeet ja väittävät että nimenomaan kova, kullalla
tuettu raha ei kärsisi inflaatiosta, ja olisi siksi ylivertainen
fiat-rahaan nähden. Mutta käytännössä tästä ei ole mitään näyttöä --
nykyäänkin kultaan ja vastaaviin hyödykkeisiin voi sijoittaa, niihin
liittyviä haltijavelkakirjoja on liikkellä vino pino, eivätkä
jälkimmäiset missään mielessä kilpaile valtiollisen rahan kanssa edes
tilanteissa joissa kullan omistajuutta ei ole rajoitettu eivätkä
erilaiset kullan omistamiseen ja vaihtamiseen liittyvät jakamattomuudet
ja transaktiokustannukset ole niin korkeita että niiden voitaisiin
odottaa estävän kullan käyttö de facto -rahana.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:de...@iki.fi, tel:+358-50-5756111
student/math+cs/helsinki university, http://www.iki.fi/~decoy/front
openpgp: 050985C2/025E D175 ABE5 027C 9494 EEB0 E090 8BA9 0509 85C2
markus....@gmail.com
> vapaassa taloudessa varmaankin tulisi voida
> sopimusoikeudellisesti käyttää velkasaatavia uusien velkojen takeena,
> mikä mahdollistaa jo luottoekspansion
Ei mahdollista, koska silloin jollakin pitää olla se raha joka antaa
luottoa varten. Pankki vain luo tyhjästä rahaa jonka iskee ihmisen
tilille ja käyttöön.
> > Ainoa hyötyjä on pankki, joka saa paitsi siis tuon 6 miljardia voittoa
> > kun se maksetaan takaisin pankkiin joskus, niin myöskin korkohyödön ei
> > 1 miljardista vaan 6 miljardista.
>
> Pankki saa ainoastaan korkohyödyn, koska pohjapääoma häviää
> luottoekspansiomekanismissa samalla kun laina maksetaan takaisin.
Niin se 1 miljardi maksetaan takaisin...kuten myös ne 6 miljardia!
Siinä se pointti juuri onkin. Pankki saa toiminnallaan voittoa
esimerkiksi sen 1 miljardin ja lainaa sitten 7 miljardia ulos. Kun
nämä 7 miljardia maksetaan pankille takaisin, kas kummaa, pankillahan
onkin 7 miljardia tilillään eikä 1 miljardi.
> Toisaalta luottoekspansiomekanismin läsnäolo on yleistä tietoa, jolloin
> pankin kanssa tehdään lainasopimuksia täydessä ymmärryksessä siitä että
> ekspansio kasvattaa lainojen ja talletusten riskejä, ja että pankkiin
> talletetut varat (ml. tilille talletettu lainapääoma) on valtaosaltaan
> tuettu vain useampaan kertaan kierrätetyillä velkasaatavilla, ei
> kovilla, likvideillä varallisuuden muodoilla kuten setelirahalla.
Lähdet olettamasta, että pankki VOISI lainata rahaa jota sillä ei ole
koskaan ollutkaan (ja mitä siitä sitten seuraa jos lainoja aletaan
realisoida jne.). Minä lähden siitä peruskysymyksestä, että miten on
mahdollista että pankki lainaa rahaa, jota sitä ei ole koskaan
ollutkaan. Jos minulla on muutama tuhat euroa rahaa, en minä voi
lainata vaikkapa 20000 euroa. En vain voi. Ei vain onnistu. Ei kerta
kaikkiaan onnistu. Miten ja millä oikeudella pankki voi tehdä saman?
mikko sandt
-Mikko
Stabu
> > Muistaakseni kassareservivaatimus (pankkiin jäävä raha suhteessa talletusten
> > määrään) on Suomessa 10%.
>
> Puhuin nimenomaan päinvastaisesti, eli että pankilla on rahaa X euroa
> kassassa ja pankki voi silti lainata 7x rahaa.
>
> > Ainoastaan keskuspankki voi painaa fyysistä rahaa.
>
> Tästä ei ole lainkaan kysymyskään, vaan nimenomaan "näkymättömästä"
> "virtuaalirahasta" jota ei ole koskaan ollutkaan, mutta jota pankki
> taikoo tyhjästä ihmisille lainojen muodossa.
En ole oikein täysin varma mitä nyt ajat takaa, mutta oletan
että tahdot tietää miten ja miksi tavalliset pankit voivat lainata
enemmän rahaa mitä heillä on. Tämä on oikeastaan todella
sekavaa, joten yritän valaista esimerkillä.
Kuvitellaan että meillä on autotehdas joka tuottaa 100 autoa,
näistä autoista autotehdas tekee tositteet, joista jokainen tosite
vastaa yhtä auto. Nyt autotehtaalla on 100 tositetta ja 100 autoa.
Tämän jälkeen autotehdas myy 90 autoa ja 90 tositetta (joiden
edelleen oletetaan vastaavan tehtyjä autoja) automyyjille.
Automyyjät puolestaan teettävät 90 autosta 90 uutta tositetta ja
90 autotehtaan tositteesta 90 varatositetta. Nyt automyyjillä on
90 autoa ja 270 tositetta. Näistä automyyjä pitää 9 autoa ja 27
tositetta ja myy eteenpäin 83 autoa ja 243 autoa vastaavaa
tositetta. Automyyjä voi tehdä näin niin kauan kuin kaikki
tositteen ostajat eivät vaadi autoaan samaan aikaan, ja autotehdas
voi menetellä näin niin kauan kuin automyyjät eivät pyydä
autojaan samanaikaisesti. Jos ja kun näin tapahtuu, tulee
kilpajuoksu autoliikkeisiin, ja ainoastaan ensimmäiset asiakkaat
saavat auton ja muut jäävät ilman. Nyt vaihdat auto = fiat raha,
autotehdas = keskuspankki ja autoliike/automyyjä = tavallinen
pankki.
Yllä oleva esimerkki exemplifioi Sandtin mainitseman 10 %
reservivaatimuksen, jolloin painettua 100 rahayksikköä vastaa
rahaa on kierrossa 380 yksikköä eli melkein nelinkertainen määrää
olemassa olevaa rahaa. Tämä raha on mainitsemasi näkymätön
virtuaaliraha joka taiotaan ihmisille tyhjästä lainojen muodossa.
Euroalueella reservivaatimus on 2 %, mikä tarkoittaa että jokaista
100 rahayksikköä vastaan rahaa on kierrossa 394 yksikköä.
Todellisuudessa nämä luvut voivat olla vielä suurempia, koska
pankit voivat jossain määrin lainata toisiltaan ja suuret yhtiöt
voivat
lainata pankeilta (ja toisinpäin) jolloin on hyvinkin mahdollista että
virtuaalirahaa on 7-kertainen määrä painettua rahaa vastaan. Esim.
Yhdysvaltojen valtionvelka on muistaakseni jotain 20-kertaa
suurempi, mitä dollareita on ikinä painettu tjsp. Tilanne on sikäli
ongelmallinen, koska on olemassa jatkuva talletuspaon (bank run)
riski, joka kasvaa sitä suuremmaksi mitä enemmän virtuaalirahaa on
liikkeellä.
Syy miksi ainoastaan pankit (ja suuryritykset) voivat tehdä näin,
johtuu siitä, että näitä yrityksiä pidetään sen verran luotettavina,
että
voidaan olettaa että nämä myös maksavat velkansa takaisin, eli ts. ne
voivat painaa velkakirjoja eli "virtuaalirahaa". Sinä et voi tehdä
niin
koska sinua ei pidetä riittävän vakavaraisena.
Kuten Syreeni jo mainitsi, on olemassa doktriiniriitoja liberaalien
välillä, koskien sitä onko tämä prosessi vapaan markkinatalouden
mukaista vai ei. Erityisesti itävaltalaisen taloustieteen sisällä
aiheesta
on kiistelty (ja kiistellään edelleen).
Vaikka tämä prosessi on hyvin tiedossa, ei ole ollenkaan varmaa,
missä määrin tavalliset tallettajat ymmärtävät, ettei heidän
tallettama
raha oikeasti ole pankissa. Vapaassa taloudessa voisin kuvitella että
muodostuisi pankkeja joilla olisi kaksi erillistä tiskiä, toinen tiski
jossa rahaa voisi tallettaa pankin turvassa pitämistä varten (eli ts.
sitä ei lainattaisi kenellekään) ja toinen tiski josta raha
lainattaisiin
eteenpäin (ja jossa korko olisi pienehkö koska pankki välttelisi
riskejä). Raha jonka pankki pitäisi täysin turvallisesti tallessa,
omaisi
pienen negatiivisen koron tai jonkin tietyn väliajoin maksettavan
könttäsumman. Tietysti nykyäänkin tämä erottelu on olemassa,
koska pankeilla on erillisiä talletuslokeroita ym. Nykyään tämä on
vain vähemmän yleistä tietoutta, ja epäilen että syy piilee siinä,
ettemme ole kultakannassa vaan fiat rahassa, jota voidaan
keskuspankin toimesta painaa tarvittaessa niin paljon kuin sielu
sietää, jolloin talletuspaon riskiä ei käytännössä enää ole.
--
Lasse Pitkäniemi
Sampo Syreeni
> Ei mahdollista, koska silloin jollakin pitää olla se raha joka antaa
> luottoa varten.
Niinhän pankilla onkin -- luottoekspansio ei toimi niin että pankki vain
kylmän rauhallisesti luo rahaa tyhjästä, vaan niin että se kierrättää
kerran lainattua rahaa uudelleen. Sillä siis *on* ihan todella se
lainattava raha, mutta se vain on saatu sellaiselta taholta joka ei
todellisuudessa omista sitä vaan on jo sen velkaa (useimmiten pankki
itse). Ihan arkisessa käytännössä tämä näkyy niin, että kun pankki antaa
velkaa hallussaan olevasta talletuspääomasta, raha tulee velallisen
tilille muttei häviä tallettajan vastaavalta. Kassavarantovelvoite
sitten määrää kuinka suuri osa kokonaistalletuksista (velat käänteisinä)
pitäisi voida yhtaikaa nostaa käteisenä, ts. kuinka suuri osa jo kerran
lainatusta rahasta voidaan lainata eteenpäin sen jälkeen kun raha on
palautunut velallisen tilille.
> Niin se 1 miljardi maksetaan takaisin...kuten myös ne 6 miljardia!
Niin, mutta kun pankilla ei olisi koskaan ollut sitä 6 miljardia jollei
se olisi ensin vastaanottanut 6 miljardin talletuksia (sisältäen
lainattu ja takaisintalletettu pääoma). Nämä 6 miljardia tietysti ovat
pankin vastattavia; pankki on ne itse velkaa ja joutuu maksamaan ne
takaisin tallettajalle, korkoineen. Kun tämä tapahtuu, laajennettu
pohjapääoma ei enää ole pankin saatavilla ja luottoekspansiosta häviää
välttämättä yksi kerros.
> Lähdet olettamasta, että pankki VOISI lainata rahaa jota sillä ei ole
> koskaan ollutkaan (ja mitä siitä sitten seuraa jos lainoja aletaan
> realisoida jne.).
Sinä taas lähdet siitä oletuksesta että euro kädessä ja euro tilillä
ovat tai niiden pitäisi olla sama asia. Tämä on hassua; kyse on kahdesta
kvalitatiivisesti erilaisesta tuotteesta. Tiukassa itävaltalaisessa
mielessä vain euro kädessä on rahaa; pankkitilin saldo on rahankorvike
jolla on aivan erilaiset ominaisuudet kuin rahalla. Niinpä pankki ei
oikeastaan lainaakaan rahaa, vaan se muuntaa tietyn määrän täysin
likvidiä rahaa vähemmän likvidiksi rahankorvikkeeksi jota se sitten
kauppaa. Syy miksi ihmiset lähtevät tähän mukaan on se että useimmissa
tapauksissa korvike käyttäytyy kuin oikea raha ja on sekä joustavampi
että halvempi instrumentti.
Homman varsinainen juju on sama kuin vakuutuksissa. Vakuutusyhtiöllä ei
koskaan ole varaa maksaa kaikille asiakkailleen korvauksia
samanaikaisesti. Siksi se esim. sisällyttää sopimuksiinsa varauman
laajamittaisista luonnonkatastrofeista ja vastaavista jotka aiheuttavat
korreloivia vahinkoja. Normaalitilanteessa riskien poolauksesta
kuitenkin seuraa että vakuutusyhtiö käyttäytyy kuin se voisi maksaa
mielivaltaisen määrän korvauksia, koska tahansa. Pankki tekee
pohjimmiltaan samalla tavalla: talletussopimuksissa on poikkeuksetta
joukko ehtoja joiden avulla laajamittaisista korreloivista nostoista
("bank rush") voidaan kieltäytyä. Normaalitilassa se kuitenkin
käyttäytyy ikään kuin sen myymä rahankorvike olisi yhtä hyvää kuin
varsinainen raha.
Tästä sitten seuraa sama hyöty kuin vakuutusyhtiön kohdalla: riskin
poolaus tasoittaa sitä, varianssin vähetessä velvoitteista keskimäärin
selvitään pienemmällä käyttöpääomalla, ja yhtäkkiä päivittäisestä
liiketoiminnasta selvitään vaikka koko pääomaa ei pidetäkään aivan niin
likvidissä muodossa. On mielekästä sijoittaa tällainen ylijäämäpääoma
johonkin illikvidimpään ja tuottavampaan kuin kova raha. Vakuutusyhtiö
tyypillisesti sijoittaa sen arvopaperimarkkinoille. Pankilla on
helpompikin tapa: se vain lainaa pääoman uudelleen ulos. Tämä vähentää
vastaavasti pääoman likviditeettiä, koska sitä ei enää voida
kokonaisuudessaan maksaa takaisin purkamatta useampia peräkkäisiä
kerroksia velkasuhteita, ja toisaalta lisää velanannon tuottoa lähemmäs
tasoa jolle arvopaperimarkkinoilla päästään.
Loogisesti 100% kassavarantovelvoite onkin analogista sen kanssa, että
vakuutusyhtiöltä edellytettäisiin kykyä viiveettä korvata kaikkien
asiakkaiden yhtäaikainen maksimivahinko, ja lisäksi yhtiötä ja
asiakkaita kiellettäisiin sopimasta kyseisen säännön ympäri. Niinpä
siitä että kieltäisit luottoekspansion seuraisi myös se että joutuisit
kieltämään normaalimuotoisen vakuutustoimen. Tällainen ei minusta
kuulosta kovin vapaalta.
(Ylläolevasta muuten tulee mieleen, että periaatteessa
likviditeettispekulaatioon perustuva riskiarbitraasi arvopaperi- ja
lainamarkkinoiden välillä voisi rajata luottoekspansiokerrointa vaikka
kassavarantovelvoitetta ei olisikaan. Tällaista argumenttia en ole vielä
nähnyt missään.)
> Jos minulla on muutama tuhat euroa rahaa, en minä voi lainata vaikkapa
> 20000 euroa. En vain voi. Ei vain onnistu. Ei kerta kaikkiaan onnistu.
Kyllä muuten onnistuu. Oletetaan että minulla on 100 euroa ja sinulla 0.
Kirjanpidollinen yhteisvarallisuutemme on siis 100e. Lainaan nyt sinulle
tuon 100e. Silloin sinulla on 100e ja minulla on 100e saatavia, jotka
lasketaan omaisuuteeni. Kokonaisvarallisuutemme nousi juuri
kaksinkertaiseksi luottoekspansion takia. Tätä varallisuutta voi myös
käyttää reaalisen omaisuuden tapaan: voin periaatteessa kirjoittaa
haltijavelkakirjoja tuota 100e vastaavaani vastaan, ostaa niillä
halukkailta sopimuskumppaneilta reaalista omaisuutta, tai vaikkapa taata
niillä uusia velkoja. Jos esim. pyörittäisimme jälkimmäistä rumbaa 200
kierrosta, saisin kasvatettua 100 euroani niin suureksi että lopulta
voisit olla minulle 20000 euroa velkaa.
Tässä ei ole sitten niin mitään eroa siihen nähden mitä pankki tekee,
muuta kuin se että emme pysty samalla tavalla tasoittamaan likviditeetin
laskusta tulevia riskejä kuin isompi pankki-instituutio. Samaisesta
syystä järkevät ihmiset eivät myöskään suostu luottamaan antamani 20000
euron luottoon samalla tavalla kuin pankin antamaan vastaavankokoiseen;
ihmiset intuitiivisesti ymmärtävät että muut yksilötkin voivat kikkailla
sopimussuhteilla moneen tapaan eivätkä siksi luota siihen että yksilön
ja pankin antamat sitoumukset edustavat tasalaatuista, yhtä likvidiä
rahankorviketta. Taitaapa vielä olla niinkin että rahan kertauttaminen
yhteyksissä joissa sitä ei pystytä suoraan valvomaan (ts. pankeissa) on
laitonta: muistaakseni talousrikosvyyhdeissä siitä usein seuraa
kirjanpitorikostuomioita ja muuta vastaavaa.
markus....@gmail.com
> Kuvitellaan että meillä on autotehdas joka tuottaa 100 autoa,
> näistä autoista autotehdas tekee tositteet, joista jokainen tosite
> vastaa yhtä auto. Nyt autotehtaalla on 100 tositetta ja 100 autoa.
> Tämän jälkeen autotehdas myy 90 autoa ja 90 tositetta (joiden
> edelleen oletetaan vastaavan tehtyjä autoja) automyyjille.
> Automyyjät puolestaan teettävät 90 autosta 90 uutta tositetta ja
> 90 autotehtaan tositteesta 90 varatositetta. Nyt automyyjillä on
> 90 autoa ja 270 tositetta. Näistä automyyjä pitää 9 autoa ja 27
> tositetta ja myy eteenpäin 83 autoa ja 243 autoa vastaavaa
> tositetta. Automyyjä voi tehdä näin niin kauan kuin kaikki
> tositteen ostajat eivät vaadi autoaan samaan aikaan, ja autotehdas
> voi menetellä näin niin kauan kuin automyyjät eivät pyydä
> autojaan samanaikaisesti. Jos ja kun näin tapahtuu, tulee
> kilpajuoksu autoliikkeisiin, ja ainoastaan ensimmäiset asiakkaat
> saavat auton ja muut jäävät ilman. Nyt vaihdat auto = fiat raha,
> autotehdas = keskuspankki ja autoliike/automyyjä = tavallinen
> pankki.
Nimenomaan tuo on minusta petosta. Tosite, kun se on annettu, on
annettu siinä merkityksessä että sillä saa auton, se vastaa autoa. Kun
tosiasiassa tositteen tehneellä henkilöllä ei ole antaa autoa
tositetta vastaan, on kyse aivan selvästi petoksesta. Rinnastettavissa
täysin siihen, että ostat vaikka minulta auton tai asunnon ja
kauppakirjaa vastaan menet sitten noutamaan autoa/asuntoa vain
huomataksesi ettei mitään autoa/asunto ole olemassakaan jonka voisit
kauppakirjalla lunastaa. Petoshan se on.
> Syy miksi ainoastaan pankit (ja suuryritykset) voivat tehdä näin,
> johtuu siitä, että näitä yrityksiä pidetään sen verran luotettavina,
> että voidaan olettaa että nämä myös maksavat velkansa takaisin,
> eli ts. ne voivat painaa velkakirjoja eli "virtuaalirahaa". Sinä et voi tehdä
> niin koska sinua ei pidetä riittävän vakavaraisena.
Minusta kaikki tuo on täysin irrelevanttia. Pankki, eikä kukaan
muukaan, ei voi lainata mitään mitä sillä ei ole. Minä en voi myydä
sinulle autoa jota minulla ei ole (tai myydä samaa autoa kahdelle
ihmiselle), enkä lainata rahaa jota minulla ei ole. Tietenkään en voi,
koska kyseistä tuotetta minulla EI OLE. Pankillakaan EI OLE, silti se
lainailee sitä. Kyse ei ole mistään luottamuksesta / luotosta vaan
yksinkertaisesti petoksesta: Pankki myy hyvään hintaan jotain mitä
sillä ei ole, eli kasan rahaa.
> Vapaassa taloudessa voisin kuvitella että
> muodostuisi pankkeja joilla olisi kaksi erillistä tiskiä, toinen tiski
> jossa rahaa voisi tallettaa pankin turvassa pitämistä varten (eli ts.
> sitä ei lainattaisi kenellekään) ja toinen tiski josta raha
> lainattaisiin eteenpäin
Kyllä toiseltakin tililtä voitaisiin lainata rahaa eteenpäin, mutta EI
enempää kuin mitä sitä oikeasti pankissa on.
markus....@gmail.com
>Niin, mutta kun pankilla ei olisi koskaan ollut sitä 6 miljardia jollei
>se olisi ensin vastaanottanut 6 miljardin talletuksia (sisältäen
>lainattu ja takaisintalletettu pääoma).
Puhummekohan nyt eri asiasta. Totean nyt vielä kerran, tästä en puhu.
Puhun siitä, että jos pankki saa 1 miljardin talletuksina, se voi
lainata ulos esim. 7 miljardia. Se on eri asia kuin että pankki saisi
alunperin talletuksia 7 miljardia ja lainaisi ulos 7 miljardia.
> Homman varsinainen juju on sama kuin vakuutuksissa. Vakuutusyhtiöllä ei
> koskaan ole varaa maksaa kaikille asiakkailleen korvauksia
> samanaikaisesti. Siksi se esim. sisällyttää sopimuksiinsa varauman
> laajamittaisista luonnonkatastrofeista ja vastaavista jotka aiheuttavat
> korreloivia vahinkoja. Normaalitilanteessa riskien poolauksesta
> kuitenkin seuraa että vakuutusyhtiö käyttäytyy kuin se voisi maksaa
> mielivaltaisen määrän korvauksia, koska tahansa.
Niinpä, JOS kaikki korvaukset pitäisi maksaa. Sen sijaan pankkien
tyhjästä taikoma raha ON käytössä kaikenaikaa.
> Loogisesti 100% kassavarantovelvoite onkin analogista sen kanssa, että
> vakuutusyhtiöltä edellytettäisiin kykyä viiveettä korvata kaikkien
> asiakkaiden yhtäaikainen maksimivahinko, ja lisäksi yhtiötä ja
> asiakkaita kiellettäisiin sopimasta kyseisen säännön ympäri. Niinpä
> siitä että kieltäisit luottoekspansion seuraisi myös se että joutuisit
> kieltämään normaalimuotoisen vakuutustoimen. Tällainen ei minusta
> kuulosta kovin vapaalta.
Vakuutustoiminta on takausta. Pankkitoiminta luo tyhjästä rahaa. Ero
on melkoinen.
1) Vakuutustoiminta koskee vain kyseisen vakuutusyhtiön vakuutuksen
ottanutta ihmistä. Jos yhtiö X menee konkurssiin, ketkään sen
asiakkaat eivät saa vakuutuksista mitään rahaa takaisin. Yhtiön X
käyttäminen on siis tietynlainen tietoinen riski.
2) Pankkitoiminnassa kusetus koskee KAIKKIA jotka käyttävät ko.
valuuttaa. Ihmisetkin, jotka eivät ole tehneet mitään sopimusta pankin
kanssa, kärsivät inflaation muodossa tyhjästä luodusta rahasta...josta
hyöty menee suoraan pankille.
> Kyllä muuten onnistuu. Oletetaan että minulla on 100 euroa ja sinulla 0.
> Kirjanpidollinen yhteisvarallisuutemme on siis 100e. Lainaan nyt sinulle
> tuon 100e. Silloin sinulla on 100e ja minulla on 100e saatavia, jotka
> lasketaan omaisuuteeni. Kokonaisvarallisuutemme nousi juuri
> kaksinkertaiseksi luottoekspansion takia.
Ei noussut, koska minun varallisuuteni on 0 euroa (100 euroa tilillä -
100 euroa velkaa) sinun 100 euroa (0 euroa tilillä + 100 euroa
saatavia). Etkä todellakaan voi lainata minulle 200 euroa koska
tililläsi on vain 100 euroa.
> Tätä varallisuutta voi myös
> käyttää reaalisen omaisuuden tapaan: voin periaatteessa kirjoittaa
> haltijavelkakirjoja tuota 100e vastaavaani vastaan, ostaa niillä
> halukkailta sopimuskumppaneilta reaalista omaisuutta, tai vaikkapa taata
> niillä uusia velkoja. Jos esim. pyörittäisimme jälkimmäistä rumbaa 200
> kierrosta, saisin kasvatettua 100 euroani niin suureksi että lopulta
> voisit olla minulle 20000 euroa velkaa.
Kyse on yksiselitteisesti petoksesta minusta.
Toki jos joku lainaa sinulle rahaa vapaaehtoisesti, mikäs siinä, se on
eri asia. Silloin SEN rahan pitää oikeasti olla olemassa. Mutta SINÄ
et voi tyhjästä luoda rahaa antamalla lainaa jota sinulla ei ole
antaa.
Stabu
Henk. koht. en pidä tätä mekanismia sinällään petoksena,
kuin siinä mielessä, ettei juuri kukaan pankkiin
tallentanut ymmärrä miten pankkimekanismi oikeastaan
toimii, ja etteivät pankkiin laitetut rahat ole siellä täysin
turvattuja, vaan ne päinvastoin voivat vaihtaa omistajaa,
ilman alkuperäisen omistajan suostumusta.
> > Vapaassa taloudessa voisin kuvitella että
> > muodostuisi pankkeja joilla olisi kaksi erillistä tiskiä, toinen tiski
> > jossa rahaa voisi tallettaa pankin turvassa pitämistä varten (eli ts.
> > sitä ei lainattaisi kenellekään) ja toinen tiski josta raha
> > lainattaisiin eteenpäin
>
> Kyllä toiseltakin tililtä voitaisiin lainata rahaa eteenpäin, mutta EI
> enempää kuin mitä sitä oikeasti pankissa on.
En ole varma ymmärränkö mitä tarkoitat, koska mitään
rahaa ei periaatteessa luoda, vaan kaikki mitä lainataan
on kyllä yhä olemassa. Tätä on vain vähän vaikea tajuta,
koska usein luottoekspansio tapahtuu luottoekspansion
luottoekspansion päälle, eli ts. kolminkertainen
luottoekspansio on melkein 8-kertaistanut rahamäärän,
ilman että rahaa on tullut yhtään lisää.
Palaan autoesimerkkiin. Kun autotehdas tekee autot ja
ottaa niistä kuitit se voi myydä autot eteenpäin autoina ja
kuitit eteenpäin kuitteina, jotka vastaavat tehtyjä autoja.
Jos sinulla on auto pihassa, niin tiedät että sinulla on auto
pihassa. Jos sinulla on kädessä kuitti autosta, niin tiedät,
ettei sinulla ole autoa, mutta sinulla on oikeus tähän
autoon koska tahansa. Sama juttu rahan kanssa. Jos
sinulla on 10 euron seteli, sinulla on 10 euroa fyysisessä
muodossa. Jos sinulla on 10 euroa tilillä, sinulla ei ole 10
euron seteliä, mutta sinulla on oikeus saada se 10 euron
seteli pankilta koska tahansa.
Yritin aiemmalla esimerkillä demonstroida, ettei pankki
oikeasti lainaa enempää rahaa mitä se itse on saanut.
Pankki ainoastaan lainaa eteenpäin maksimissaan sen
summan jonka se omaa, samalla kun se väittää että tämä
summa on jokaisen tallettajan (eli jonka rahat on pois
lainattu) saatavilla. Syy miksi se näyttää siltä kuin pankki
olisi lainannut saman summan moninkertaisena, johtuu
siitä, että alla oleva luottoekspansio on moninkertainen, ts.
keskuspankki lainaa rahat pankille (tämä on ensimmäinen
luottoekspansio), pankki lainaa rahat paikallisille
konttoreille (toinen luottoekspansio), paikalliset konttorit
lainaavat rahat kuluttajille (kolmas luottoekspansio).
Tämän vuoksi on mahdollista, että taloudessa on
painettuja fyysisiä rahoja 1 miljardi, mutta tileillä näkyy
varoja yhteensä 7 miljardin edestä. Pankki ei oikeasti voi
tehdä seitsenkertaista voittoa, koska se on yhä velkaa
kaikille niille, joilta se on rahaa lainannut. Pankin tekemä
voitto tulee (lähes) täysin lainattujen ja talletettujen
summien välisistä korkoerotuksista.
Minusta tuntuu, että se mitä ajat takaa on sellainen
kuvitteellinen asetelma, että henkilö A tallettaa pankkiin
10 euron setelin, jolloin pankki antaa A:lle tositteen
talletuksesta. Kun A poistuu ovesta, pankki päättää
kopioida A:lle annetun tositteen, niin että samasta 10
eurosta on nyt yhteensä 7 tositetta, joista 6 on ylimääräistä,
jotka sittemmin lainataan eteenpäin henkilöille B, C, D, E, F
ja G. Tällöin pankki on kirjaimellisesti tehnyt rahaa, jota ei
ennemmin ollut olemassa ja jota pankilla ei koskaan ole
ollut tilillä. Tätä rahanluomista harjoitettiin suht. usein
kultakannan aikana, muttei siitä ole nyt pankeille juuri
mitään hyötyä, koska fiat rahaa on helppo painaa
keskuspankin toimesta loputtomasti. Fiat rahan myötä myös
vaihtelevat rahayksiköt ovat hävinneet, jolloin pankeilla on
vähemmän intressejä painaa omaa rahaa. Pankkien
toimintaa koskevat lait ovat kaikkialla myös erittäin tiukat,
johtuen siitä että fiat rahan riski menettää arvonsa on
lopulta suurempi, jolloin sen liikkeitä pitää myös tiukemmin
valvoa.
--
Lasse Pitkäniemi
Sampo Syreeni
> Puhun siitä, että jos pankki saa 1 miljardin talletuksina, se voi
> lainata ulos esim. 7 miljardia. Se on eri asia kuin että pankki saisi
> alunperin talletuksia 7 miljardia ja lainaisi ulos 7 miljardia.
Puhumme samasta asiasta muttet tajua mekanismia. Pankki saa miljardin.
Se lainaa hallussaan olevan rahan asiakkaalleen. Alkuperäiselle tilille
jää miljardi, pankki jää siis tallettajalle sen velkaa, ja samaan aikaan
lainanottaja saa miljardin tililleen, jääden sen pankille velkaa. Juju
on siinä että velanottajan tilille tullut, edelleensiirrettävissä oleva
miljardi lasketaan talletukseksi jonka pankki on nyt velkaa
velanottajalle kunnes summa oikeasti nostetaan. Tämä miljardi voidaan
lainata edelleen. Vain kassavarantovelvoite (kuinka paljon pitää voida
nostaa seteleinä) ja se kuinka suuri osa rahasta lopulta nostetaan
käteisenä rajoittavat kierrätystä.
> Niinpä, JOS kaikki korvaukset pitäisi maksaa. Sen sijaan pankkien
> tyhjästä taikoma raha ON käytössä kaikenaikaa.
Ei siinä mielessä että se nostettaisiin käteiseksi. Valtaosaltaan se
pysyy tileillä numeroina. Silloin se voidaan kierrättää.
> 1) Vakuutustoiminta koskee vain kyseisen vakuutusyhtiön vakuutuksen
> ottanutta ihmistä. Jos yhtiö X menee konkurssiin, ketkään sen
> asiakkaat eivät saa vakuutuksista mitään rahaa takaisin. Yhtiön X
> käyttäminen on siis tietynlainen tietoinen riski.
Totta, mutta esimerkiksi vakuutuksista johdannaisina ja sivuvaikutuksina
syntyvät arvopaperit, vakuudet, sopimussuhteet ja vastaavat kanavoivat
aivan samalla tavalla vakuutustoiminnan tuloksen laajempaan talouteen.
Yksittäinen vakuutusyhtiö ei ole irrallaan taloudesta sen enempää kuin
pankkikaan.
> 2) Pankkitoiminnassa kusetus koskee KAIKKIA jotka käyttävät ko.
> valuuttaa. Ihmisetkin, jotka eivät ole tehneet mitään sopimusta pankin
> kanssa, kärsivät inflaation muodossa tyhjästä luodusta rahasta...josta
> hyöty menee suoraan pankille.
Osa hyödystä menee myös pankin asiakkaille.
> Ei noussut, koska minun varallisuuteni on 0 euroa (100 euroa tilillä -
> 100 euroa velkaa) sinun 100 euroa (0 euroa tilillä + 100 euroa
> saatavia). Etkä todellakaan voi lainata minulle 200 euroa koska
> tililläsi on vain 100 euroa.
No siis, tottahan tuo pitää toteuttaa samalla tavalla kuin pankkikin sen
tekee. Et voi antaa 100 euroa käteisenä, vaan luottona josta sinä tai
joku muu pitää kirjaa. Tämä luotto voidaan sitten laskea talletukseksi
jonka voi lainata eteenpäin. Yksi syy miksi esim. osamaksusopimukset
ovat niin suosittuja on se, että ne tarjoavat osittaisen mahdollisuuden
tällaiseen.
> Toki jos joku lainaa sinulle rahaa vapaaehtoisesti, mikäs siinä, se on
> eri asia. Silloin SEN rahan pitää oikeasti olla olemassa. Mutta SINÄ
> et voi tyhjästä luoda rahaa antamalla lainaa jota sinulla ei ole
> antaa.
Kyllä minulla on antaa tuo rahan*korvike*, ja sitä *korviketta* myös
käytetään täydellisessä yhteisymmärryksessä siitä ettei se ole oikeaa,
kovaa rahaa.
Mikko Ellilä
> Puhun siitä, että jos pankki saa 1 miljardin talletuksina, se voi
> lainata ulos esim. 7 miljardia. Se on eri asia kuin että pankki saisi
> alunperin talletuksia 7 miljardia ja lainaisi ulos 7 miljardia.
Kassavarantovelvoite on 12,5 % eli 1/8. Pankki saa talletuksia 8
miljardia ja lainaa ulos 7 miljardia. Toinen pankki saa nämä 7
miljardia talletuksina. Se lainaa niistä ulos 7/8. Tämä jatkuu niin
kauan kunnes alkuperäinen 8 miljardia on kasvanut 64 miljardiksi. X
jaettuna 1/8:lla on sama kuin X kertaa 8. Kun kassavarantovelvoite on
12,5 % eli 1/8, luotonlaajenemiskerroin on 8. Jos kassavarantovelvoite
on 10 % eli 1/10, luotonlaajenemiskerroin on 10. Toivottavasti tämä
tuli selväksi.
Luotonlaajenemisprosessin takia liikkeellä on siis enemmän rahaa kuin
keskuspankki on laskenut liikkeelle. Lopullinen rahamäärä on
keskuspankin liikkeellelaskema määrä kertaa luotonlaajenemiskerroin.
</rautalanka>
> Niinpä, JOS kaikki korvaukset pitäisi maksaa. Sen sijaan pankkien
> tyhjästä taikoma raha ON käytössä kaikenaikaa.
Niin. Mises-instituutti kannattaa sataprosenttista
kassavarantovelvoitetta juuri siksi, että pitää kaikkia alle 100%
kassavarannolla operoivia pankkeja (fractional reserve banking)
asiakkaiden kusettajina.
http://www.anti-state.com/article.php?article_id=416
The Libertarian Case Against Fractional-Reserve Banking
by Gene Callahan
7/22/2003
A number of libertarians, first and foremost among them Murray
Rothbard, have claimed that fractional-reserve banking is inherently a
violation of libertarian principles, and ought to be outlawed in any
libertarian society. I will examine some of their claims in this
article.
But first, I want to briefly review the basics of fractional-reserve
banking and compare it to the system preferred by its critics,
100-percent reserve banking. I will set the stage for the comparison
by describing the aspects of a libertarian monetary system that are
generally agreed upon by both the defenders and critics of
fractional-reserve banking.
First of all, both sides agree that money should not be monopolized by
the state (if, indeed, there is any state). All economic actors can
attempt to issue money, within the limits proscribed by libertarian
law (e.g., one may not murder babies and attempt to use their shrunken
heads as money). Banks should not be legally privileged entities: the
same responsibility to fulfill their contracts and the same laws
against fraud and theft should apply to them as to all other
enterprises.
Having agreed to the above, the two libertarian camps split as to
whether fractional-reserve banking is permissible within this
framework. Let us imagine that gold is the generally accepted medium
of exchange that serves as money in such a libertarian society. Banks
may operate in one of two general ways. The first, called 100-percent
reserve banking, consists in taking in gold for safekeeping and
issuing receipts, or bank notes, for exactly the amount of gold on
deposit. For every note in circulation at any one time, the bank
always has in its possession the full amount of gold to which the note
entitles the bearer. One-hundred-percent reserve banks must charge
depositors for safekeeping their gold, since they earn nothing from
note issuance, while bearing the costs of printing the notes,
redeeming them, and storing the gold.
The other way banks might operate is called fractional-reserve
banking. Fractional-reserve banks take in gold for deposit, but then
issue more notes than they have gold in their vaults. They can profit
from lending out the additional notes at interest. Because they can
profit in a way not open to 100-percent reserve banks, they can
actually pay interest on their deposits, rather than having to charge
depositors.
Of course, under such a method of operation, the bank and its
depositors run the risk that too many people will try to withdraw
their gold at one time. Then the bank will not be able to meet all of
their demands. Upon hearing of its failure to do so, other depositors
may demand their gold as well. Such an event is called a "run on the
bank." A fractional-reserve bank that is genuinely attempting to
fulfill its obligations will try to carefully manage its reserves so
that runs will not occur. It might also stipulate, in its deposit
contracts, that depositors' gold is only generally available on
demand. Should the gold not be available when requested, the bank
might promise to pay additional interest on the deposit until such
time as it can fulfill the request.
The issue that divides libertarians here is whether the second method
of operation is legitimate in a libertarian society. Those advocating
that fractional-reserve banking be illegal base their case on several
arguments.
The first charge brought against fractional-reserve banking is that it
is simply a variety of fraud. The banks have promised to pay out gold
on demand, but that is a promise they know they cannot fulfill, at
least not all of the time. Some critics of fractional-reserve banking
go further and insist that the moment that people realize what a
fractional-reserve bank is doing, a run is inevitable. Per their
reckoning, it is only by hiding the nature of their shady business
that such banks stay in business for a single day.
But surely the question of whether a fractional-reserve bank is
engaged in fraud depends on what its customers, and those accepting
notes from them, think is going on. For instance, if I know that the
contract I have signed to buy the Brooklyn Bridge is a joke designed
for novelty purposes, there is no fraud involved. If depositors have
somehow been led to believe that all of their gold is held in the
bank's vaults, then clearly it is fraudulent to lend some of that gold
out, or to issue more notes than the amount of gold held. And clearly
if those accepting the notes in payment believe they are receiving
100-percent reserve notes when they are not, they have been defrauded.
--
Mikko Ellilä
Pax enim non belli privatio, sed virtus est, quae ex animi fortitudine
oritur; est namque obsequium constans voluntas id exsequendi, quod ex
communi civitatis decreto fieri debet.
- Spinoza
markus....@gmail.com
>> Niinpä, JOS kaikki korvaukset pitäisi maksaa. Sen sijaan pankkien
>> tyhjästä taikoma raha ON käytössä kaikenaikaa.
>
> Niin. Mises-instituutti kannattaa sataprosenttista
> kassavarantovelvoitetta juuri siksi, että pitää kaikkia alle 100%
> kassavarannolla operoivia pankkeja (fractional reserve banking)
> asiakkaiden kusettajina.
Osuma ja upposi. Juuri näin. :)
Mikko Särelä
Entäpä, jos vapaan talouden oloissa, minä perustan Särelä -nimisen
rahayksikön ja annan tietyille yrityksille luvan lainata rahaa samoilla
periaatteilla kuin nykyisessä eurojärjestelmässä. Kaikki rahayksikköäni
käyttämään suostuvat tietävät, että rahan määrä kasvaa tietyllä
kertoimella, jota säätelen. Kaikki rahaa noihin yrityksiin tallettavat
tietävät saman asian.
Nähdäkseni ei ole mitään syytä, miksei vapaassa taloudessa voisi noin
tehdä, kunhan asiakkaille tehdään selväksi, ettei kyseessä ole mikään
tallelokeromenetelmä.
Nyky-yhteiskunnassa ongelmana siis onkin se, että valtiot ovat
monopolisoineet rahan luomisen itselleen - ei se, että joku tarjoaa
käyttöön rahaa, joka toimii fractional reserve bankingin periaatteilla.
ps. elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä valtioiden rahamonopoli on
pikkuhiljaa murtumassa. Internetistä löytyy monta virtuaalivaluuttaa,
kuten WoW:n kultaraha, Second Lifen Linden Dollar, yms. Nämä ovat
yksityisen yrittäjien ylläpitämiä valuuttayksiköitä, joille on muodostunut
kelluva vaihtokurssi erilaisiin 'reaalimaailman' rahayksiköihin. Ja niitä
käytetään ihan oikeasti kaupanteossa.
--
Mikko Särelä http://thoughtsfromid.blogspot.com/
"Happiness is not a destination, but a way of travelling." Aristotle
Mikko Ellilä
>
> On Fri, 9 Feb 2007, markus....@gmail.com wrote:
> > On Feb 9, 3:13 pm, "Mikko Ellilä" <mikko.ell...@gmail.com> wrote:
> > > Niin. Mises-instituutti kannattaa sataprosenttista
> > > kassavarantovelvoitetta juuri siksi, että pitää kaikkia alle 100%
> > > kassavarannolla operoivia pankkeja (fractional reserve banking)
> > > asiakkaiden kusettajina.
> >
> > Osuma ja upposi. Juuri näin. :)
>
> Entäpä, jos vapaan talouden oloissa, minä perustan Särelä -nimisen
> rahayksikön ja annan tietyille yrityksille luvan lainata rahaa samoilla
> periaatteilla kuin nykyisessä eurojärjestelmässä. Kaikki rahayksikköäni
> käyttämään suostuvat tietävät, että rahan määrä kasvaa tietyllä
> kertoimella, jota säätelen. Kaikki rahaa noihin yrityksiin tallettavat
> tietävät saman asian.
>
> Nähdäkseni ei ole mitään syytä, miksei vapaassa taloudessa voisi noin
> tehdä, kunhan asiakkaille tehdään selväksi, ettei kyseessä ole mikään
> tallelokeromenetelmä.
>
> Nyky-yhteiskunnassa ongelmana siis onkin se, että valtiot ovat
> monopolisoineet rahan luomisen itselleen - ei se, että joku tarjoaa
> käyttöön rahaa, joka toimii fractional reserve bankingin periaatteilla.
Näin juuri. Tätä olen joskus yrittänyt selittää Mises-instituutin
tyypeille. Jotkut heistä tajuavat tämän ja jotkut eivät.
> ps. elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä valtioiden rahamonopoli on
> pikkuhiljaa murtumassa. Internetistä löytyy monta virtuaalivaluuttaa,
> kuten WoW:n kultaraha, Second Lifen Linden Dollar, yms. Nämä ovat
> yksityisen yrittäjien ylläpitämiä valuuttayksiköitä, joille on muodostunut
> kelluva vaihtokurssi erilaisiin 'reaalimaailman' rahayksiköihin. Ja niitä
> käytetään ihan oikeasti kaupanteossa.
Onko kultavaluuttaa käytössä laajastikin? Käsittääkseni esim. e-gold
on aika mitätön juttu.
--
Mikko Ellilä
http://hiki.pedia.ws/wiki/Feminismi
Feminismi on sivistyneissä maissa kriminalisoitu anarko-poliittinen
liike, jonka tavoitteena on yhteiskuntarauhan tuhoaminen. Feministien
mielestä perinteinen parisuhde ja turvallinen perheyhteisö ovat
asioita, joista tulee päästä eroon, keinolla millä hyvänsä.
Stabu
> Näin juuri. Tätä olen joskus yrittänyt selittää Mises-instituutin
> tyypeille. Jotkut heistä tajuavat tämän ja jotkut eivät.
Olen samaa mieltä. Yllä mainitsemani kahden erillisen
pankkitoiminnon (talletustiskin) lisäksi, voisin helposti
kuvitella kolmannen talletustiskin, jossa rahasta saisi
pienen koron, mutta jossa samalla olisi olemassa se
pieni riski, että menettäisit rahasi. Tämä tiski olisi
kuitenkin siksi parempi kuin se aito talletustiski (joka ei
toimisi FRB-periaatteella), koska siitä saisi osan
rahoistaan ulos koska tahansa, ja siksi koska
todennäköisyys omien rahojen menettämiseen olisi
selkeästi pienempi, kuin mitä se olisi jos rahat lainaisi
suoraan pois taholle x.
Btw. rautalankasi oli poikkeuksellisen hyvä, kiitokset
siitä. Tallensin sen tulevia vastaavia tilanteita silmällä
pitäen.
> Onko kultavaluuttaa käytössä laajastikin? Käsittääkseni esim. e-gold
> on aika mitätön juttu.
Itse olen jossain määrin seurannut ei-valtiollisten
valuuttojen kehitystä, ja omasta mielestäni kyseessä on
pitkälti liberaalien toiveajattelua, niin valitettavaa kuin se
onkin. Väitän, että valtio kykenee helposti ylläpitämään
lähes täydellistä valuuttamonopolia niin kauan kuin kaksi
asiaa toteutuu, 1) verot maksetaan valtiollisella valuutalla
ja 2) palkat maksetaan valtiollisella valuutalla. Vasta
sitten kun vähintään toinen noista murtuu, voidaan puhua
valuutan yksityistymisestä. Ei-valtiollisista valuutoista
merkittävin on tietääkseni lentomailit, joita tosin nykyään
saa muualtakin kuin lentämisestä. WoW:n kultaraha ja
linden dollari ovat pitkälti fiat rahoja. Liberty Dollar
leviää hitaasti, eikä se pärjää dollarille (sen huonosta
rakenteesta johtuen, jota en nyt tässä jaksa selittää).
E-gold ja vast. ovat äärimmäisen pieniä firmoja.
Anonyymit smart cardit leviävät yhä äärimmäisen
hitaasti. Tiettävästi paras esimerkki potentiaalisesta
paluusta johonkin metallirahaan tulee Meksikosta, jossa
on meneillään lakialoite jonka mukaan valtio alkaisi
painamaan nimellisarvotonta hopearahaa, jonka arvo
määrättäisiin markkinoiden mukaisesti kerran päivässä,
ja joka olisi pakko hyväksyä kaikissa meksikolaisissa
yrityksissä. Nämä pienet pyristelty ovat vain
valitettavasti kaikki niin kovin kovin kaukana aidosta
ei-valtiollisesta metallirahasta. Uskon kyllä että yksityiset
rahat ovat kasvamassa, mutten usko niiden lyövän itseään
läpi läheskään sellaisessa mittakaavassa, mistä monet
liberaalit unelmoivat.
--
Lasse Pitkäniemi