Vappuviikonvaihteessa lehtien sivuille pääsi sellainen aivopesijäfeministien aatteen kannalta tuiki epämiellyttävä pikku totuus, että yli viidesosa Helsingin poliisille viime vuonna tehdyistä raiskausilmoituksista osoittautui jo esitutkintavaiheessa perättömiksi. Tämä pitää erinomaisesti yhtä niiden maailmalla saatujen tutkimustulosten kanssa, joiden mainitseminenkin saa feministit aina sekoamaan raivosta ja alentumaan millaisiin törkeyksiin tahansa: länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa jonkinlainen tasa-arvo ja oikeusvaltio vallitsevat, kaikista raiskausilmoituksista useita kymmeniä prosentteja on aiheettomia ja suorastaan ilkivaltaisia. Muiden rikosten - esimerkiksi omaisuusrikosten - ollessa kyseessä aiheettomia ilmoituksia on yleensä muutamia prosentteja.
Feministisen oikeaoppisuuden mukainen virallinen tulkinta asiasta ei tietysti koskaan ole se, että nuo turhat ilmiannot olisivat oikeasti turhia. Feministin mielestä se, että niitä ei oteta vakavasti, vain todistaa poliisin ja ”konservatiivisen juristokratian” (lue: länsimaisen oikeusvaltion, jossa mieskään ei ole tuomitsematta syyllinen) olevan auttamattomasti sovinistinen. Oikeamielinen feministinen käsitys raiskauksestahan on jo Pirkko Viitasen ajoista ollut se, että poliisille paljastuvat väkisinmakaamiset ovat vain jäävuoren huippu ja että jossain (maan alla?) on hirveä joukko raiskattuja naisia, jotka vain eivät mene puhumaan poliisille, koska häpeävät tai syyttävät itseään tapahtuneesta. Todellisuudessa tämä porukka on ainakin Suomen kaltaisissa maissa hyvin marginaalinen - siihen kuulunee lähinnä ankaramman sukupuolikurin maista Suomeen tulleita maahanmuuttajanaisia, joiden seksuaalisen vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta feministit eivät ennenkään ole tikkua ristiin panneet.
Toki kantaväestössäkin on naisia, jotka eivät raiskauksen uhreiksi jouduttuaankaan mene hakemaan oikeutta, koska syyttävät itseään tapahtuneesta. Aivan samalla tavalla meillä on paljon miehiä, jotka eivät viitsi tehdä rikosilmoitusta pahoinpitelystä. Syytkin siihen ovat samantyyppisiä, eli uhri syyttää itseään - vallankin kun suomalaisessa kulttuurissa on tilanteita, joissa pahoinpitely ja väkivaltainen käytös on pitkälti yleisesti hyväksyttyä tai ymmärrettyä, vaikka se olisikin muodollisesti laitonta. Sellaista taikasauvaa ei ole, jolla kaikki rikosten uhrit saataisiin hakemaan oikeutta.
Tämä sinänsä valitettava asia aiheuttaa sekä feministeille että niille vastenmielisille tyypeille, jotka kutsuvat itseään profeministeiksi, neuroottisia oireita, ainakin silloin kun rikos, jota poliisille ei kehdata ilmoittaa, on nimeltään raiskaus. Pahoinpitelyn uhriksi joutunut mieshän saa kaikin mokomin nuolla yksin haavansa, ja jos hän sitten menehtyy johonkin pahoinpitelyn aiheuttamaan piilevään vammaan, johon ei ole älynnyt tai ilennyt hakea ajoissa lääkärinapua (tällaisia tapauksia on), tämä kuitataan olankohautuksella, ehkä myös pilkkaavalla viittauksella siihen, miten huonosti miehet mieheyttään yleensäkin pitävät huolta terveydestään. Miehen henkeä nyt vain ei arvosteta sillä tavalla kuin naisen: pippeli on halpaa bulkkitavaraa mutta lisääntymisikäisen naisen pimppa kuuluu yhteisölle ja sen turmelemista paheksutaan siksi koko kollektiivin voimin.
Siksipä naisasianaiset saavatkin laajaa tukea ritarillisilta miehiltä vaatiessaan todistustaakan siirtämistä raiskauksesta syytetyille. Koska raiskaus on niin hirveä rikos ja nainen niin suojeltava hauras olento, tavallinen oikeusprosessi ei kelpaa, vaan naiselle pitää antaa tasoitusta ja omat, helpommat säännöt joiden mukaan sitten pelataan. Tasa-arvon kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä, mutta koskapa feminismillä olisi.
Siitä voidaan tietysti esittää monenlaisia teorioita, minkä takia juuri raiskauksen kohdalla väärät ilmiannot ovat niin yleisiä. Sukupuolten välisiin suhteisiin nyt tuntuu vain osana ihmisen osaa ja perisyntiä kuuluvan tietty määrä katkeruutta ja kollektiivista syyllistämistä. Vaikka homoseksuaalistakin väkivaltaa toki on olemassa ja aikuiset naiset saattavat käyttää hyväkseen alaikäisiä poikia, raiskaus on yleisesti ottaen rikos, jonka miehet tekevät naiselle. Vastaavalla tavalla väärä raiskausilmianto on rikos, jonka nainen tekee miehelle.
Kummassakin tapauksessa kyse on sukupuolten sodan käymisestä, henkilökohtaisen katkeruuden purkamisesta ja vallankäytöstä. Naisten asema on kuitenkin taas kerran etuoikeutetumpi. Raiskaus nimittäin tiedetään ja tunnustetaan yleisesti rikokseksi, ja jos joku vaatii provosoiden raiskauksia lailliseksi vaikkapa nettikeskustelussa, hän saa vastaansa täysin yksimielisen närkästyneiden ihmisten rintaman äärivasemmalta äärioikealle ja naisista miehiin. (Vakuutan, että vanhoina kunnon nettitrollivuosinani olen kokeillut tätä ihan käytännössäkin.) Jos niitä feministien houreissa esiintyviä miehiä on, jotka vähättelevät tai ihannoivat raiskauksia, he kuulunevat johonkin kivenkoloon vetäytyneeseen alakulttuuriin, mutta valtavirtaihmisten keskuudesta heitä on turha etsiä.
Sitä vastoin sellaisia ihmisiä on, jotka aivan vakavalla naamalla vaativat väärän ilmiannon laillistamista väitetyissä raiskaustapauksissa. Heidän mielestään se, että raiskauksesta syytetylläkin on oikeusturva ja että häntäkin suojelee syyttömyysolettama langettavaan tuomioon asti, ei ole reilua peliä, vaan ”miesvaltaista konservatiivista juristokratiaa”. Eivätkä nämä kiljukaulat ole kaikki naisia, vaan huutokuorosta löytyy myös profeministimiehiä, noita entisajan ritarillisten herrasmiesten poloisia köyhiä jäljitelmiä. Kun nyt tiedetään, että ainakin joka viides raiskaussyytös on aiheeton ja ilkivaltainen, tällaisten propagandistien vaatimukset kuulostavat hyvin pelottavilta: heidän tavoitteenaan on neuvostoliittolainen ilmiantoyhteiskunta, jossa tarvitsee vain huutaa: Raiskaaja! kun haluaa vihamiehensä vankilaan ilman oikeudenkäyntiä.
Rohkenen jopa sanoa, että sellaisessa yhteiskunnassa kunnon miehen velvollisuus olisi ilmoittautua raiskaajaksi ihan vain ilkeyttään. Kenties hänen kuuluisi jopa osoittaa mieltään raiskauksien laillistamisen puolesta - ei siksi, että hän todella haluaisi sitä, vaan ennen kaikkea ärsyttääkseen oikeudettoman sortovallan edustajia.
Panun teksti on, kuten aina, sekoitus erittäinkin hyvää argumentaatiota ja ajankohtaisia aiheita, sekä toisalta täydellisen, puhtaan, epäröimättömän vastarinnan aineksia. Aiheella niin ei väliä.
Tässä tapauksessa on aivan oikein, että Panu epäilee raiskauksen rikosoikeudellista erityiskohtelua; kenellepä liberaalille tuo ei olisi vähintäänkin tiukka paikka? Mutta mitä pidemmälle hän argumenttiinsa menee, sitä vähemmän siinä on järkeä. Viimeiset kappaleet tuntuvatkin puhtaalta katkeruudelta, eikä niissä ole oikeastaan mitään liberaalirelevanssia.
Kysyisinkin, miksi pastetit juuri tämän linkin sinällään tänne? Eikö olisi ollut parempi poimia rusinat tuosta pullasta, ja herätellä omasanaisesti keskustelua ainoastaan niistä asioista jotka kuuluva sekä tuon kirjoituksen että tämän listan aihepiiriin?
Ìtse ihmettelen myös sitä, että kun liberalismi aatteena on positiivinen, eli sillä on ihan selvä, tiukka ja kokonainen sisältönsä erillisenä mistään vastakohdista, miksei aatetta käsitellä listalla niin? Miksi niin usein puhutaan vain viholliskuvista ja aatteen rikkomuksista, eikä juuri koskaan siitä kuinka aate meilläkin toimii ainakin osin, niistä positiivisista tarinoista, tai siitä miten meillä on ihan todellista pohjaa jonka varaan rakentaa aatteen tulevaa kehitystä? -- Sampo Syreeni, aka decoy - de...@iki.fi, http://decoy.iki.fi/front +358-50-5756111, 025E D175 ABE5 027C 9494 EEB0 E090 8BA9 0509 85C2
> Ìtse ihmettelen myös sitä, että kun liberalismi aatteena on > positiivinen, eli sillä on ihan selvä, tiukka ja kokonainen sisältönsä > erillisenä mistään vastakohdista, miksei aatetta käsitellä listalla > niin? Miksi niin usein puhutaan vain viholliskuvista ja aatteen > rikkomuksista, eikä juuri koskaan siitä kuinka aate meilläkin toimii > ainakin osin, niistä positiivisista tarinoista, tai siitä miten meillä > on ihan todellista pohjaa jonka varaan rakentaa aatteen tulevaa > kehitystä?
Minusta tämä on aika selvä juttu. Liberaalille holhousvaltio on sellainen paikka, jossa viholliskuvat tulevat usein vastaan. Hulluja kukkahattunatseja ja kommunisteja vaanii joka nurkan takana, eikä niihin voi olla törmäämättä. Senpä takia politiikka ja yhteiskunta yleensä hahmotetaan näiden negatiivisten esimerkkien valossa - kaikkea sitä, mistä pitäisi päästä eroon.
> Tässä tapauksessa on aivan oikein, että Panu epäilee raiskauksen > rikosoikeudellista erityiskohtelua; kenellepä liberaalille tuo ei olisi > vähintäänkin tiukka paikka? Mutta mitä pidemmälle hän argumenttiinsa > menee, sitä vähemmän siinä on järkeä. Viimeiset kappaleet tuntuvatkin > puhtaalta katkeruudelta, eikä niissä ole oikeastaan mitään > liberaalirelevanssia.
Mielestäni tuossa kirjoituksessa oli hölmöä lähinnä se, että Höglund kehotti miehiä vaatimaan raiskauksen laillistamista trollausmielessä. Tuollaiset trollijutut ovat tietysti ns. counterproductive, kuten esim. Timo Hännikäisen ehdotus naisten asevelvollisuuden toteuttamisesta valtion bordelleissa.
> Kysyisinkin, miksi pastetit juuri tämän linkin sinällään tänne? Eikö > olisi ollut parempi poimia rusinat tuosta pullasta, ja herätellä > omasanaisesti keskustelua ainoastaan niistä asioista jotka kuuluva sekä > tuon kirjoituksen että tämän listan aihepiiriin?
Kun tästä asiasta käytiin keskustelua, joku Kristel Nybondas-niminen ihminen sanoi uskovansa täysin vuorenvarmasti käräjäoikeuden tuomarin ja lautamiehistön toimineen oikein.
Myöhemmin tämä tuomio kumottiin hovioikeudessa nimenomaan TODISTEIDEN PUUTTUMISEN vuoksi. Käräjäoikeus oli siis TUOMINNUT VANKEUTEEN viisi nuorta miestä ILMAN TODISTEITA. Rouva Nybondas ei ollut suostunut uskomaan, että tällaista voisi tapahtua Suomessa. Kuitenkin tällaista nimenomaan tapahtuu vähän väliä.
Käräjäoikeuksissa on tuomareina ja lautamiehinä tyhmiä ja laiskoja ihmisiä ja jopa tahallaan vääriä tuomioita antavia suoranaisia rikollisia. Imbesillit eivät kuitenkaan suostu uskomaan, että tuomioistuimissa voisi olla moraalittomia, tahallaan vääriä tuomioita antavia rikollisia tai ihan vain tyhmyyttään ja tietämättömyyttään vääriä tuomioita antavia laiskoja, vähä-älyisiä paskiaisia.
Useimmat tavikset ovat tyhmiä proletaareja, joilla on sokea luottamus valtiovaltaan ja erityisesti tuomioistuinten kaltaisiin "auktoriteetteihin".
Artikkelikokoelmassa Älkää säätäkö päätänne, häiriö on todellisuudessa (http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/ajankohtaista_alkaasaatakopaatanne.asp) on Sexpo-säätiön tutkimuspäällikön Anu Suomelan analyysi psykologisesta todistelusta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa oikeustapauksissa. Tästä artikkelista käy ilmi, että Suomessa on mm. tehty rutiininomaisesti lasten huostaanottoja perverssien lastentarhanopettajien, sosiaaliviranomaisten tai lapsipsykologien esittämien täysin perättömien insestiepäilyjen perusteella ilman yhtään mitään todisteita.
Näiden insestiepäilyjen esittäjät ovat usein olleet ilmiselviä mielipuolia, joiden mielestä esim. sanan "pimppi" esiintyminen lastentarhalaisen puheessa on todiste insestin uhriksi joutumisesta. Nämä sairaat hullut ovat sitten perusteettomien epäilystensä nojalla onnistuneet erottamaan lapsia vanhemmistaan jopa VUOSIKAUSIKSI ilman MITÄÄN todisteita.
Tällaisia rikollisia on Suomessa viranomaisasemissa. Silti tavisprolet eli BB:n katsojat ja Seiskan lukijat kuvittelevat, että kaikki viranomaiset ovat aina oikeassa kaikissa asioissa.
> Ìtse ihmettelen myös sitä, että kun liberalismi aatteena on > positiivinen, eli sillä on ihan selvä, tiukka ja kokonainen sisältönsä > erillisenä mistään vastakohdista, miksei aatetta käsitellä listalla > niin? Miksi niin usein puhutaan vain viholliskuvista ja aatteen > rikkomuksista, eikä juuri koskaan siitä kuinka aate meilläkin toimii > ainakin osin, niistä positiivisista tarinoista, tai siitä miten meillä > on ihan todellista pohjaa jonka varaan rakentaa aatteen tulevaa > kehitystä?
Olipas omituinen kommentti.
Mistään ihmisoikeusrikoksista, mm. KÄÄNTEISEN TODISTUSTAAKAN soveltamisesta suomalaisissa tuomioistuimissa, ei sinun mielestäsi pitäisi puhua lainkaan?!
-- Mikko Ellilä
Ron Paul explained the logical progression: "We’re in an atmosphere now where if we can accept the idea that the taxpayers can pay that bailout, everybody on Wall Street, bailout the banks and big business, there is nothing that can’t be funded, nothing that can’t be appropriated, everything will be appropriated... We’re closer to a fascist system where the government has total control of our lives and our economy, and that is what has to be stopped."
"Lenin and Stalin would love this stuff," exclaimed former Arkansas governor and presidential candidate Mike Huckabee.
> Tuollaiset trollijutut ovat tietysti ns. counterproductive, kuten > esim. Timo Hännikäisen ehdotus naisten asevelvollisuuden > toteuttamisesta valtion bordelleissa.
Aivan.
>> Kysyisinkin, miksi pastetit juuri tämän linkin sinällään tänne? Eikö >> olisi ollut parempi poimia rusinat tuosta pullasta, ja herätellä >> omasanaisesti keskustelua ainoastaan niistä asioista jotka kuuluva >> sekä tuon kirjoituksen että tämän listan aihepiiriin?
> Olen aiemmin tehnyt näin herättelemällä keskustelua oikeustapauksesta, > jossa viisi n. 20-vuotiasta poikaa tuomittiin yhden 15-vuotiaan tytön > raiskauksesta ilman mitään todisteita: [...]
Sinänsä hyvä näin. Mutta huomaa nyt kuitenkin, että tuossa tapauksessa oma kielenkäyttösi harvinaisen nopeasti meni counter-productive -moodiin. Sellaisena se on myös näköjään säilynyt, ainakin mitä Kristeliin, huomattavan erilaisena argumentoijana, tulee.
> Myöhemmin tämä tuomio kumottiin hovioikeudessa nimenomaan TODISTEIDEN > PUUTTUMISEN vuoksi. Käräjäoikeus oli siis TUOMINNUT VANKEUTEEN viisi > nuorta miestä ILMAN TODISTEITA.
Tuolloin keskustelussa päädyttiin siihen, että meillä ei ollut tietoa tapauksen yksityiskohdista. Silloin on mielestäni kohtuullista olettaa, että tosiaankin oikeus on tehnyt työnsä johonkin sellaiseen seikkaan vedoten joka ei käy lyhyestä loppulausunnosta ilmi. Tällä kertaa osoittautui valitusportaassa, ja hyvä niin, että ei ollut -- juttu jossa ainakin minua kovasti ihmetyttää, miksei tästä sitten tule vastaavasti mitään seuraamuksia väärintoimineelle käräjäoikeudelle.
> Tästä artikkelista käy ilmi, että Suomessa on mm. tehty > rutiininomaisesti lasten huostaanottoja perverssien > lastentarhanopettajien, sosiaaliviranomaisten tai lapsipsykologien > esittämien täysin perättömien insestiepäilyjen perusteella ilman > yhtään mitään todisteita.
Tuo on aihe joka toki on vielä latautuneempi kuin raiskaus. Siinä myös usein katsotaan, että lapsen etu on siinä määrin tuntuvampi kuin aikuisen, että se oikeuttaa suuremman määrän vääriä positiivisia tuomioita. Tuo päättely on sinänsä oikein/tehokasta jos todella myönnetään että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on hirvittävistä rikoksista hirvittävin -- asia josta tutkimus ei nähdäkseni ole samaa mieltä -- mutta kieltämättä on aika selvää, että tuossa on menty Suomessakin jo pitkän aikaa sitten kohtuullisten rajojen yli.
>> Miksi niin usein puhutaan vain viholliskuvista ja aatteen >> rikkomuksista, eikä juuri koskaan siitä kuinka aate meilläkin toimii >> ainakin osin, niistä positiivisista tarinoista, tai siitä miten >> meillä on ihan todellista pohjaa jonka varaan rakentaa aatteen >> tulevaa kehitystä?
> Olipas omituinen kommentti.
> Mistään ihmisoikeusrikoksista, mm. KÄÄNTEISEN TODISTUSTAAKAN > soveltamisesta suomalaisissa tuomioistuimissa, ei sinun mielestäsi > pitäisi puhua lainkaan?!
Totta kai lainkaan, mutta viime aikoina täällä ei kauheasti muuta keskustelua ole näkynytkään. Vastaukseni lähti siitä, että moni kirjoituksesi/linkkauksesi ei sisällä mitään positiivista uutta puheena olevaan aiheeseen, vaan enemmän päivittelyä "imbesilleistä" yms.
Itse miettisin mieluummin mitä liberaali tai vaikkapa oikeustaloustieteellinen näkökulma vihjaa että ongelmalle voitaisiin tehdä. Esimerkiksi näyttöhankaluuksien kohdalla miettisin vakavasti, voisiko yhtenä ratkaisuna olla kolmannen erillisen tuomion käyttöönotto niissä tapauksissa joissa yksilöt ovat eri mieltä eikä voida sitovasti osoittaa kumpaakaan oikeaksi. Esim. niin, että syytetyn suostumuksella kirjataan salassa että näin on käynyt, sillä ymmärryksellä että seuraavan vastaavan väitteen tullessa vastaan aiemmalla syytteellä on raskauttava vaikutus, tai muuta vastaavaa. Tai sitten miettisin, onko joitakin kulttuurisia tai teknologisia mekanismeja joilla voisimme riittävän halvalla vähentää tällaisiin tapauksiin liittyviä informaatiohankaluuksia -- esimerkkinä vaikkapa viranomainen joka suostuisi puhelimessa sanomaan riita-asioihin jotakin jo ennen kuin ne eskaloituvat rikokseksi, sopimusoikeudellisia keinoja vaikkapa raiskausväitteiden kiertämiseksi ennalta, teknisiä ratkaisuja kuten puhelimen käyttäminen pyörivänä mustana laatikkona känni-iltojen tapahtumista niin että suostuminen seksiin/kieltäytyminen siitä olisi osoitettavissa jälkikäteen, ja niin edelleen.
Minun mielestäni tällainen positiivinen sisältö auttaa vähitellen paitsi ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia liberaalin raamin sisällä, myös luomaan kuvaa aatteesta joka kykenee luovasti, joustavasti ja kattavasti vastaamaan sille esitettyihin haasteisiin. Tätä pelkkä negatiivinen toteamus siitä että jotain on tehty päin helvettiä tai neutraali vetoamus talouteen ja yleisiin markkinavoimiin ongelmanratkaisijana eivät koskaan voi tehdä, varsinkaan sen "keskivertoimbesillin" korvissa. -- Sampo Syreeni, aka decoy - de...@iki.fi, http://decoy.iki.fi/front +358-50-5756111, 025E D175 ABE5 027C 9494 EEB0 E090 8BA9 0509 85C2
|
