Robinson-rekisteria kaytetty lupapyyntospammin lahettamiseen
Kai Puolamaki
Roskapostiryhmässä on viime aikoina ollut juttua niin sanotusta
lupapyyntöspämmistä. Lupapyyntöspämmi tarkoittaa sitä, että
elinkeinonharjoittaja lähettää kuluttajalle sähköposti- tai
tekstiviestin, jossa hän pyytää lupaa mainosten lähettämiseen.
Korkeimman oikeuden päätöksen KKO:2005:40
(http://www.kko.fi/30875.htm) mukaan tällaiset lupapyynnöt ovat
itsessään suoramarkkinointia. Koska ei-toivottu sähköposti- ja
tekstiviestisuoramarkkinointi on kiellettyä, ovat sähköpostilla tai
tekstiviestein lähetetyt lupapyynnöt korkeimman oikeuden mukaan täten
laittomia.
Toukokuussa 2003 Suomen Suoramarkkinointiliitto ry:n (SSML)
jäsenyritys A-lehdet Oy lähetti paperipostissa useille henkilöille,
muun muasssa minulle, kirjeen, jossa he pyysivät lupaa lähettää
mainoksia lehdistään.
Törkeäksi tapauksen tekee osoitelähde: kirjeet oli lähetetty SSML:n
markkinointikieltorekisterissä (Robinson-rekisteri) oleviin
osoitteisiin!
Kirjeitä saivat siis henkilöt, jotka olivat erikseen ilmoittaneet
SSML:lle ja siten myös Robinson-rekisteriä käyttäneelle A-lehdet
Oy:lle suoramarkkinointikiellosta.
Tietosuojavaltuutettu totesi, että tällaiset lupapyynnöt ovat laitonta
suoramarkkinointia henkilöille, jotka ovat kieltäneet
suoramarkkinoinnin. A-lehdet vältti kuitenkin rikossyytteen, koska
lehtitalo ilmoitti lopettavaneensa tällaisen laittoman markkinoinnin.
Päätöksessään tietosuojavaltuutettu myös toteaa, että
suoramarkkinointikielto ei ole "määräaikainen", vaan se on voimassa,
kunnes henkilö nimenomaan ilmoittaa toisin.
Liitän alle tämän tietosuojavaltuutetun lupyyntöihin liittyvän
päätöksen parin vuoden takaa, jotta päätös arkistoituu jälkipolvien
helposti löydettäväksi.
Olen lisännyt päätökseen pari kommenttia [hakasulkuihin].
* * *
TIETOSUOJAVALTUUTETUN TOIMISTO
2.2.2004 935/451/2003
A-lehdet Oy
Asiakkuusjohtaja Jaana Rosendahl
00081 A-LEHDET
Asia Kai Puolamäen selvityspyyntö 29.6.2003
Viite Tietosuojavaltuutetun kannanotto
1. Selvityspyyntö ja saatu selvitys
Olette lähettänyt Puolamäelle 26.5.2003 kirjeen, jossa ensin toteatte,
että hän on tosin ilmoittanut, ettei hänen tietojaan saa käyttää
suoramarkkinointiin, mutta haluatte kuitenkin varmistaa, että hän
haluaa pitää kiellon voimassa.
Kirjeen johdosta Puolamäki lähetti teille 26.5.2003 kyselyn, jossa hän
pyysi selvitystä, mitä tietoja teillä on hänestä rekisterissänne.
Vastauksessanne 12.6.2003 toteatte merkinnennne Puolamäen
henkilötiedot tarjontakieltoon jo 23.12.1999. Tallentamista pidätte
välttämättömänä, koska muuten ette voi poistaa tarjontakieltoon
merkittyä materiaalia ennen aineiston käsittelyä.
Puolamäki on 30.6.2003 kääntynyt asiassa kuluttaja-asiamiehen puoleen.
Siinä hän katsoo, että kirjeenne on selvästi suoramarkkinointia ja
ihmettelee, onko tosiaan mahdollista, että Robinson-rekisterin tietoja
voidaan käyttää tällaisten suostumuspyyntökirjeiden lähettämiseen.
Kuluttajavirastolle 7.8.2003 lähettämässänne selvityksessä selostatte
pitkään, että mielestänne kysymys ei ole suoramarkkinoinnista, vaan
kirjeessänne "pyydetään kuluttajaa varmistamaan, että kielto on
kohdistettu oikein." Pyydätte kuluttajaa palauttamaan lomakkeen
siinäkin tapauksessa, että hän haluaa pitää markkinointikiellon
voimassa. Vetoatte kirjeessänne siihen, että kuluttajat eivät aina
muista ilmoittaa tietojensa muutoksista julkisiin rekisterihin ja
siksi on tarpeen tarkastaa tiedot aika ajoin.
Kuluttajavirasto on 14.8.2003 siirtänyt Puolamäen asian tämän kirjeen
osalta tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. Muutkin henkilöt ovat
valittaneet samasta asiasta. Heidän osaltaan asiaa ei ole siirretty.
Olen nekin asiakirjat tutkinut ja todennut, että niissä on kyse
samasta asiasta.
Lähetin teille 17.9.2003 kirjeen, jossa pyysin perustelemaan, minkä
vuoksi asiakaskirjeenne ei ole suoramarkkinointia. Selvityksessänne
1.10.2003 viittaatte ensin Kuluttajavirastolle antamaanne selvitykseen
ja vetoatte lisäksi rekisterinpitäjän huolellisuusvelvoitteeseen.
Olette myös saanut kirjeestänne paljon myönteistä palautetta.
2. Tietosuojavaltuutetun kannanotto
Asiassa on riidatonta se, että olette lähettäneet kirjettänne
henkilöille, jotka ovat kieltäneet teitä käsittelemästä tietojaan
suoramarkkinointia varten. Tässä toukokuulle 2003 päivätyssä
asiakaskirjeessänne toteatte ensin, että henkilö on nimenomaan
ilmoittaneen [sic], että hänen tietojaan ei saa käyttää
suoramarkkinointiin. Sitten kerrotte vastaanottajalle haluavanne
varmistua, että suoramarkkinointikielto on edelleen voimassa. Ei ole
olemassa laillista perustetta olettaa tai vaatia, miksi henkilön
pitäisi uudistaa jo kerran ilmoittamansa suoramarkkinointikielto.
Kirjeellänne te ikään kuin suoramarkkinoitte suoramarkkinointia.
Kirjeestä voi jopa saada käsityksen, että henkilön on varmuuden vuoksi
paras vastata siihen, jos hän ei edelleenkään halua
suoramarkkinointiaineistoa. Joku saattaa jopa luulla, että vastaamatta
jättäminen tarkoittaa, että suoramarkkinointikieltoa ei enää haluta
pitää voimassa, koska siinä pyydetään vastaamaan siinäkin tapauksessa,
että haluaa edelleen pitää suoramarkkinointikiellon voimassa.
Markkinaoikeus on 10.6.2003 antamassaan päätöksessä (MAO 119/03)
[sittemmin korkein oikeus vahvisti päätöksessään KKO:2005:40
markkinaoikeuden tuomion] katsonut, ettei suostumuksen pyytäminen
[tekstiviestillä] suoramarkkinointiin ole sallittua. Tapauksessa on
sovellettu yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan
tietoturvasta annetun lain 21 §:ää. Vaikka tätä päätöstä ei voi
sellaisenaan soveltaa nyt puheena olevaan tapaukseen, mutta [sic] sitä
voidaan kuitenkin analogisesti soveltaa, kun halutaan selvittää, mitä
tarkoitetaan käsitteellä "suoramarkkinointi".
Katson, että kysymyksessä on suoramarkkinointi. Koko
kieltomahdollisuus menettäisi merkityksensä, jos sitä näin helposti
voitaisiin kiertää.
Kehotan teitä olemaan uusimatta lainvastaista menettelyänne eli
olemaan lähettämättä suoramarkkinointikiellon ilmoittaneille
henkilöille mainittua kirjettä tai muuta vastaavaa yhteydenottoa,
jossa tiedustelette, halutaanko suoramarkkinointikielto pitää
voimassa. Suoramarkkinoitikielto on voimassa, kunnes henkilö
nimenomaan ilmoittaa toisin.
Koska selvityksessänne 1.10.2003 ilmoitatte luopuneenne menettelystä,
en katso, että asia olisi ilmoitettava syytteeseen panoa varten,
vaikka kysymys on ollut ilmeisen laajasta menettelystä. En ota kantaa
asian kuluttajaoikeudelliseen puoleen, vaan lähetän tämän kannanottoni
Kuluttajavirastolle tiedoksi.
3. Sovelletut lainkohdat
Henkilötietolain 30 §:n mukaan rekisteröidyllä on oikeus kieltää
rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja
suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina-
ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja
sukututkimusta varten.
Henkilötietolain 40 §:n § momentin mukaan tietosuojavaltuutetun on
edistettävä hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä ohjein ja neuvoin
pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita.
Tarvittaessa tietosuojavaltuutetun on saatettava asia
tietosuojalautakunnan päätettäväksi taikka ilmoitettava se syytteeseen
panoa varten.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio
Ylitarkastaja Juhani Ketomäki
TIEDOKSI Kuluttajavirasto
Kai Puolamäki
Juuso
> Toukokuussa 2003 Suomen Suoramarkkinointiliitto ry:n (SSML)
> jäsenyritys A-lehdet Oy lähetti paperipostissa useille henkilöille,
> muun muasssa minulle, kirjeen, jossa he pyysivät lupaa lähettää
> mainoksia lehdistään.
>
> Törkeäksi tapauksen tekee osoitelähde: kirjeet oli lähetetty SSML:n
> markkinointikieltorekisterissä (Robinson-rekisteri) oleviin
> osoitteisiin!
>
Peruskoulussa aikoinaan opetettiin, että lain rikkomisesta seuraa
rangaistus, vaikka yrittäisikin selitellä ettei tiennyt rikoksen olevan
laiton. Näin siis yksityishenkilöiden osalta, yrityspuolella taas
selittelyt menevät hienosti läpi ja korkeintaan joutuu lopettamaan
tietoisen pahanteon eikä saa siitä mitään seuraamuksia.
J
Jukka K. Korpela
> Peruskoulussa aikoinaan opetettiin, että lain rikkomisesta seuraa
> rangaistus,
Peruskoulussa opetettiin paljon muutakin väärin.
Oikeusvaltion yhtenä tunnusmerkkinä pidetään periaatetta "nulla poena sine
lege poenale" eli ei rangaistusta ilman rangaistuksen säätävää lakia. Pelkkä
laissa oleva vaatimus tai kielto riitä, vaan teon on oltava laissa
rangaistavaksi säädetty, ja siitä voidaan tuomita vain sellaiseen
rangaistukseen, jonka lakia säätää.
Tämä yleiseltä kannalta. Konkreettisissa tapauksissa on katsottava, mitä
laki säätää. Roskaposti sinänsä ei ole rangaistava eli ei ole ole rikos,
eipä edes laissa kielletty. Jos roskapostista vaaditaan rangaistusta, on
löydettävä jonkin rikoksen tunnusmerkistö, joka soveltuu konkreettiseen
tekoon, joka on tehty. Käytännössä ei yleensä ongelmallisinta ole tämä eikä
edes toteennäyttäminen, vaan se, että viranomaiset pitävät kyseisiä
rikoksina niin vähäisinä, ettei tutkita tai ei syytetä tai ei tuomita.
--
Jukka K. Korpela ("Yucca")
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/