Gradun aloitus.

[vastavoima.MoS]

*Varoiksi kuittaan t�m�n. Voin olla uusinta. mutta asia on NIIN t�rke��,
ett� haluan sen arkistoinnin poliisiv�kivallan ulottumattomiiin n�in
varmistaa . Miliisit kun pitkin netttej� t�t�kin materiaaliani tuntuvat
enemm�n kuin ydinkorrupotiorahan voimin tuhoavan apinan raivollaan!

YDINKOKEISTA YDINVOIMAAN - UNOHTUIKO
YMP�RIST�?

Asiantuntijoiden huomioimat ydinkokeiden s�teilyvaikutukset sek�
ydinvoiman tulevien ymp�rist�haittojen arviointi Suomessa 1955-1969

HY, valtiotieteellinen tiedekunta
Talous- ja sosiaalihistorian pro gradu
Leena Elisa L�hteenm�ki
Maaliskuu 2006

1

SIS�LLYS
LYHENTEET 3
1 JOHDANTO 4
2 TUTKIMUSTEHT�V�N PERUSTELU 6
2.1 Aineisto 11
2.1.1 Atomienergianeuvottelukunta 12
2.1.2 S�teilysuojausasiainneuvottelukunta 14
2.1.3 Vesiensuojeluneuvottelukunta 16
2.1.4 Neuvottelukuntien arkistoaineistot ja muut alkuper�isl�hteet 17
2.1.5 Aineiston tulkinta 19
2.2 Ymp�rist�historian ongelma tutkimuskohteena 21
2.3 Ydinkokeet ja ydinvoima historiantutkimuksen aiheina 25
3 ATOMIT IHMISEN PALVELUKSESSA 30
3.1 Atomienergiaa rauhanomaisesti 32
3.2 Atomienergiaa Suomeen? 35
3.2.1 Suunnittelun alkaminen 37
3.2.2 Energiakomitean ty�n tulos 39
3.2.3 Energiasta atomienergiaan 41
4 VAARALLISTA S�TEILY� 42
4.1 Ymp�rist�n s�teilytason tarkkailu 42
4.2 S�teily� julkisuudessa 44
4.3 Ehdotuksia s�teilyvalvonnan aloittamiseksi 46
4.4 S�teilymittauksia ydinkokeiden vuoksi 51
4.4.1 Sis�isen s�teilyaltistuksen kartoittaminen 53
4.4.2 Maanpuolustuksen huoli v�est�nsuojelusta 56
4.4.3 S�teilyarvot kohoavat 58
4.4.4 Ydinkokeita rajoitetaan 61
4.4.5 Valvontaverkosto 63

2

5 VESIENSUOJELU JA ATOMIENERGIAN
RAUHANOMAINEN K�YTT� 65

5.1 Saastumisen syyt 66
5.2 Radioaktiiviset j�teaineet mereen, luontoon vai varastoon? 68
5.3 Vesiensuojeluneuvottelukunnan toiminta vesien

radioaktiivisen pilaantumisen ehk�isemiseksi 71

6 OLIKO YDINVOIMALLA YMP�RIST�HAITTOJA? 77
6.1 Tutkimusreaktorit Otaniemeen 78
6.2 Tilausprosessi k�ynnistyy 80
6.2.1 Voimalaitossuunnitelma paperilla - ongelmana sijainti 81
6.2.2 Kilpailua laitoksen tilauksesta 83
6.3 S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan ja
atomienergianeuvottelukunnan yhteisty� 85
6.4 Tarvittavat luvat laitokselle ja sen sijoituspaikalle 87
6.5 Reaktoreiden turvallisuusn�k�kohtia 89
6.6 Loviisan alueen ymp�rist�tutkimukset 92

7 TARJOUSKIERROKSET JA TILAUKSEN TOTEUTUMINEN 97
7.1 Atomienergianeuvottelukunta vastustaa tilausta 99
7.2 Neuvostoliittolaisten tarjous voittaa - mutta mill� perustein 101

8 JOHTOP��T�KSET 105

L�HTEET 111
KIRJALLISUUS 113

3

LYHENTEET

AEN Atomienegianeuvottelukunta
Alara As Low as Reasonably Achievable
HS Helsingin Sanomat
IAEA International Atomic Energy Agency
ICRP International Commission on Radiological Protection
IVO Imatran Voima Osakeyhti�
KTM Kauppa- ja teollisuusministeri�
SFL S�teilyfysiikan laitos
SSN S�teilysuojausasiainneuvottelukunta
STUK S�teilyturvakeskus
SYKE Suomen ymp�rist�keskus
UNSCEAR United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic
Radiation
UMA Ulkoasiainministeri�n arkisto
VNA Valtioneuvoston arkisto
VSN Vesiensuojeluneuvottelukunta
VTT Valtion teknillinen tutkimuskeskus
WHO World Health Organization
WMO World Meteorological Organization
YK Yhdistyneet kansakunnat

4

1 JOHDANTO
T�m� tutkimus on kuvaus siit�, miten ihminen antaa luonnolle arvon itsens�
kautta. Ihmisten
aiheuttamista ymp�rist�n muutoksista tulee huomattavia silloin, kun ne ovat
haitallisia
ihmiselle itselleen. Vaaran tiedostaminen on kuitenkin vasta ensimm�inen
askel.
Kuinka suuri vaaran tulee olla, jotta se johtaisi ymp�rist��n vaikuttavien
toimien lopettamiseen.
"Yleens� pidet��n kansainv�list� kontrollia suotavana huomioon ottaen ne
suunnattomat
vaarat joita radioaktiiviset hajaantumistuotteet aiheuttavat ihmiskunnan
terveydelle.
N�m� vaarat eiv�t tunne poliittisia rajoja ja niiden voidaan er�iss�
tapauksissa ajatella
koskevan koko maapalloa. (.)"1

Toisen maailmansodan j�lkeisen� aikana atomipommikokeet ja niiden
vaikutukset huolestuttivat
ihmisi� ymp�ri maailmaa. Suomessa huomion kiinnittyminen atomitekniikan
tuomiin varjopuoliin alkoi 1950-luvun puoliv�liin tultaessa. Ulkomailta
ydinkokeista
levinnyt radioaktiivinen laskeuma sek� kotimaassa lis��ntynyt
radioisotooppien k�ytt�
l��ketieteess� ja teollisuudessa her�tti tutkijoita ja viranomaisia
arvioimaan n�iden vaikutuksia.
Radioaktiivisen s�teilyn vaikutusten pel�ttiin ennalta arvaamattomalla
tavalla
vaikuttavan ihmisten terveyteen, perim��n ja jopa k�yt�kseen. Yksimielisyys
asiantuntijoiden
kesken vallitsi kuitenkin siit�, ett� n�m� vaikutukset olivat joka
tapauksessa perim��
huonontavia, terveydelle vaarallisia ja suurina annoksina kuolemaan
johtavia.
Oliko sodan j�lkeisess� Suomessa edes mahdollista selvitt��, kuinka suuret
pitoisuudet
radioaktiivisia aineita kulkeutui ymp�rist��n?

1950-luvun puoliv�liss� aloitettiin toimenpiteet atomienergian suunnittelun
aloittamiseksi
Suomessa. Uuden teknologian tuoma mahdollisuus saattoi olla vastaus
kasvavaan

s�hk�nkulutukseen. Atomienergian tuotannosta tiedettiin kuitenkin syntyv�n
vaarallista
s�teily�, mik� ei ollut ainoa ongelma. Ydinj�tteiden luontoon laskeminen ja
varastointi
aiheuttivat my�s huolestuneisuutta. Valtion tuli l�yt�� ristiriitaan
ratkaisu. Atomipommikokeisiin
ja atomienergiaan liittyvien ongelmien ratkominen ja asiantuntijasuositusten
1 Professori Jarl A. Wasastjernan kirjoittamasta liitteest� Suomen
Teollisuusliiton lausuntoon Atomivoima
ja maailman energiatilanne. Ei tarkkaa p�iv�yst�. Atomitoimisto,
atomilains��d�nt�, s�teilysuojaus, vaarallisten
aineiden merkitseminen 1955-1962. AEN/KTM, VNA.

5

antaminen uskottiin neuvottelukunnille, joiden ty�h�n t�m� tutkimus
perustuu. Oliko

ihmisell� ja ymp�rist�ll� osaa n�iss� suunnitelmissa?

6

2 TUTKIMUSTEHT�V�N PERUSTELU

Suomalaista ydinvoimalaitoksen suunnitteluprosessia k�sittelev�ss�
kirjallisuudessa

todetaan, ett� suunnittelussa ei huomioitu ymp�rist�vaikutuksia,
julkisuudessa ei tunnettu

haittavaikutuksia ja ett� asiantuntijat v�h�tteliv�t tai eiv�t viel� edes
tienneet ydinvoiman

tuotannosta ymp�rist�lle koituvista haitoista 1960-luvun puoleen v�liin
tultaessa.

2 T�m� k�sitys on per�isin ensimm�isest� Suomen ydinvoimalaitostilausta
koskevasta

tutkimuksesta Ydinvoiman k�ytt��notto Suomessa (1978). Julkisoikeudellisesta
n�k�kulmasta

asiaa tarkasteleva raportti sis�lt�� perustavanlaatuista tietoa ydinvoiman
hankintaprosessista.

Ensimm�isen� kattavana julkaisuna, ei tosin historiallistieteellisen�,

monet siin� esitetyist� tiedoista on otettu ydinvoimaa koskevaan
yhteiskuntatieteelliseen

tutkimukseen. Kuitenkin jo 1950-luvulta alkaen ydinkokeet ja kansalaisten
s�teilysuojaus

olivat hyvinkin ajankohtaisia aiheita niin viranomaisty�ss� kuin p�iv�n
lehdiss�. Radioaktiivisuuden

vaarat olivat olleet tunnettuja jo vuosikymmeni�. Olisiko siis ollut edes

mahdollista, ett� ydinvoiman s�teilyvaikutuksiin ei olisi kiinnitetty mit��n
huomioita?

Oliko kysymys sittenkin ennemmin ymp�rist�vaikutuksille annetuista
merkityksist�

kuin tiedon puutteesta tai salailusta?

Ymp�rist� ei ole k�sitteen� yksiselitteinen. Anthony Giddensin mukaan "luonto"
muuttuu

"ymp�rist�ksi" silloin kun ihminen on muokannut luontoa omaksi
ymp�rist�kseen.3

Mit� l�hemm�s Suomen ensimm�isen ydinvoimalaitoksen tilausta edettiin, sit�
ajankohtaisemmaksi

tulivat sen aiheuttamat suorat ymp�rist�vaikutukset: radioaktiivinen
s�teily,

ydinj�tteet ja lauhdevedet. V�lillisi� vaikutuksia ei t�ss� yhteydess�
k�sitell�. Esimerkkin�

ydinvoiman v�lillisest� ymp�rist��n vaikuttavasta toimesta on
uraaninlouhinta,

jonka voidaan luokitella kuuluvan kaivosteollisuuteen.

Ydinvoiman ymp�rist�vaikutusten arviointi on riippuvainen n�k�kulmasta ja
my�s aikakaudesta.

Ydinvoimalle voidaan antaa positiivisia ja negatiivisia merkityksi�. Suomen

Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian 2005 mukaan ydinvoiman rooli
kasvihuone-

2 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden raportteja
B 1978, 15-16. Katso esimerkiksi

Paloheimo 2000, 33. Samaa n�kemyst� edustaa my�s S�nkiaho & Rantala 1987,
22. Suomalainen

ydinvoimalaitos -teoksen mukaan taas Suomen ensimm�isen atomivoimalaitoksen
paikallisia ymp�rist�vaikutuksia

selvitt�neet tutkijat eiv�t olleet tarpeeksi ammattitaitoisia arvioimaan
ekologisia vaikutuksia.

Michelsen & S�rkikoski 2005, 106.

7

kaasujen rajoittamisessa on merkitt�v�.4 Ensimm�isen voimalaitoksen
suunnitteluvaiheessa

kasvihuoneilmi� oli kyll� tunnettu, mutta se ei ollut perusteluna
voimalaitoksen

hankinnalle. Sen sijaan perustelu, jonka mukaan talouskasvu tarvitsee
energiaa, on ollut

ajankohtainen niin ensimm�isen kuin viidennen ydinvoimalan hankinnassa.

Tutkimusajankohta on rajattu m��rittelem�ll� ydinvoimalaitoksen suunnittelun
alkamisajankohdaksi

energiakomitean perustaminen vuonna 1955 ja suunnittelun
loppumisajankohdaksi

ensimm�isen voimalaitostilauksen varmistuminen vuonna 1969. Suunnitelmissa

esill� olleet ymp�rist�tutkimukset tehtiin Suomen ensimm�ist� ydinvoimalaa,

Loviisan H�stholmenin saareen rakennettavaa laitosta koskien. Ensimm�isen
voimalaitoksen

ajateltiin vaativan perusteellisimmat tutkimukset. Ymp�rist�haittojen
arvioinnissa

erottui kaksi erilaista l�hestymistapaa: atomivoiman ja radioaktiivisuuden
ep�suora ja

suora vaikutus ihmisten terveyteen ja toisaalta atomivoimanlaitoksen
vaikutus luonnon

ekologiseen tilaan.

Nykyisin k�ytetyist� k�sitteist� ydinvoimasta ja ydinkokeista poiketen,
1950- ja 1960-

luvuilla oli tapana k�ytt�� atomi-alkuisia sanamuotoja. Tarkemmin
m��riteltyn� radioaktiivisuuden

l�hde ei ole koko atomi vaan sen ydin.5

Vuoden 1960 tietosanakirjassa atomienergia m��ritell��n seuraavasti:

"Atomienergialla oikeammin ydinenergialla tarkoitetaan jokap�iv�isess�
kielenk�yt�ss�

sellaista ydinreaktiossa vapautuvaa energiaa, jota mit� moninaisimmilla
tavoilla

voidaan k�ytt�� teknillisiin tai sotilaallisiin tarkoituksiin."6

Sanonta "atomienergian rauhanomainen k�ytt�" oli varsin yleinen tapa puhua
ydintekniikan

ja radioisotooppien avulla tehdyist� tutkimuksista ja sovelluksista.
Rauhanomainen

k�ytt� sis�lsi niin l��ketieteen, teollisuuden kuin energiantuotannon alat
ja se korosti

eroa sotilaallisiin k�ytt�tarkoituksiin. Neuvottelukuntien ty�ss� sen sijaan
oli tapana

3 Giddens 1995, 110.

4 L�hiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia. Kansallinen strategia
Kioton p�yt�kirjan toimeenpanemiseksi

2005. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle.

(http://asiakas.poutapilvi.fi/p4_ktm/files/15789/Strategia_211105_.pdf)
9.12.2005.

5 Weart 1988, 33.

8

tulkita atomienergian rauhanomainen ja sotilaallinen k�ytt� vaihtoehtoisina
s�teilyn aiheuttajina,

mik� osoitti sen, ett� rauhanomaista hyv�� ja sotilaallista pahaa ei
voinutkaan

loppujen lopuksi erottaa t�ydellisesti toisistaan.

Ydinenergian tuotanto vaatii korkeaa teknologiaa, mist� syntyv��
sivutuotetta plutoniumia

voidaan k�ytt�� ydinaseiden valmistamiseen. Tutkimusajankohta sijoittuu

kylm�n sodan aikaan, jolloin korostuivat atomitekniikanalan johtavissa
asemissa olevien

valtioiden Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen poliittiset syyt salaisuuksille
ja kilpailulle

ydinsodan uhkan vuoksi. Ydinkokeista on edelleen vaikeaa saada luotettavaa
tietoa.

Kylm�n sodan aikana Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Ranska ja Kiina suorittivat
lukuisia

ydinkokeita, joista maantieteellisist� syist� Neuvostoliiton tekem�t
aiheuttivat s�teilytason

nousua Suomessa. Salailu liittyy edelleen ydinaseisiin sek� my�s
ymp�rist�ongelmiin.

7

Tutkimuksen p��kysymys on, mill� tavoin asiantuntijuusaseman saaneet
toimijat huomioivat

ydinvoiman ja ydinkokeiden ymp�rist�vaikutuksia Suomessa aikana, jolloin

ensimm�ist� ydinvoimalaitostilausta suunniteltiin. Valtion rooli ei ollut
viel� korostunut

ymp�rist�asioiden hoidossa. Suomen ensimm�inen valtiollinen
ymp�rist�viranomainen

Vesihallitus perustettiin vasta vuonna 1970. P��kysymyksen lis�ksi
tarkastellaan seuraavia

n�k�kohtia: Miten radioaktiivisen s�teilyn oletettiin vaikuttavan ihmisiin?
Koettiinko

atomienergian rauhanomaisesta k�yt�st� tuleva s�teily ongelmallisena, vai
liittyik�

huolestuneisuus ainoastaan maan rajojen ulkopuolelta tuleviin
ydinkoelaskeumiin?

Mink�laisia olivat atomienergian suunnitteluun, vesiensuojeluun ja
s�teilysuojaukseen

t�ht��vien neuvottelukuntien roolit arvioitaessa ydinvoiman tulevia
ymp�rist�vaikutuksia?

Miten vaarallisena radioaktiivista s�teily� pidettiin? Miten s�teilyvalvonta
aloitettiin?

Mitk� olivat asiantuntijoiden k�sitykset ydinj�tteen varastoinnista,
h�vitt�misest� ja

ymp�rist��n p��st�misest�? Miten ydinvoiman tulevia paikallisia vaikutuksia
tutkittiin?

Miten julkisuudessa k�siteltiin edell� mainittuja kysymyksi�?

Tutkimusta ohjaavia kysymyksi� k�sitell��n aihealueittain, mutta
esitystavassa on mahdollisuuksien

mukaan pyritty my�s kronologisesti etenev��n kokonaisuuteen. Johdannossa

k�sitell��n tutkimusongelmaa ja aineistoa. T�m�n j�lkeen kerrotaan
k�sityksist�,

6 Otavan Iso tietosanakirja 1960.

7 Fehner & Gosling 1996, 6.

9

joita liitettiin verrattain uuteen teknologiaan eli tekniikkaan, kuten ennen
oli tapana sanoa.

Seuraavaksi tarkastellaan atomienergian suunnittelun aloittamista Suomessa,
jonka

j�lkeen esitell��n s�teilyvalvonnan j�rjestymist�. T�st� edet��n
kysymykseen, miksi

vesiensuojelu ja radioaktiivisuusongelma liittyiv�t olennaisesti toisiinsa.
Loppuosassa

tarkastellaan, miten ensimm�isen atomivoimalaitoksen ymp�rist�vaikutuksia
selvitettiin.

N�it� kaikkia osia yhdist�� kuitenkin yhteinen teema - keinotekoisesti
tuotetun radioaktiivisen

s�teilyn vaikutusten arviointi suhteessa ymp�rist��n ja ihmisiin.

Radioaktiivinen s�teily on pienen� m��r�n� aistein havaitsematon ilmi�.
S�teilyturvakeskus

(STUK) valistaa kansalaisia s�teilyn ominaisuuksista seuraavasti:
Radioaktiivisuudella

tarkoitetaan atomiytimen hajoamista toiseksi ytimeksi, josta vapautuu
energiaa

ionisoivan s�teilyn muodossa. R�ntgens�teily ja radioaktiivinen s�teily
synnytt�v�t ioneja

vastaan tulevassa aineessa. Radioaktiivinen s�teily on suurienergist�
gammas�teily�,

joka hajoaa itsest��n ja muuttuu toiseksi aineeksi l�hett�en s�teily�.
Ionisoivan s�teilyn

osuessa kiinte��n aineeseen se luovuttaa energiaa ja voi samalla rikkoa
aineen

kemiallisia rakenteita. S�teily� voi saada sis�isest� tai ulkoisesta
altistuksesta, joiden

aiheuttamat terveysvaikutukset ovat jaettavissa suoriin eli varmoihin
haittavaikutuksiin

ja satunnaisiin eli tilastollisiin haittavaikutuksiin. Suuri s�teilym��r�
aiheuttaa laajamittaista

solutuhoa ja sen vaikutukset ovat n�kyviss� heti altistumisen j�lkeen.
Satunnainen

haittavaikutus taas saattaa synty� yhdest� altistuneesta eloonj��neest�
solusta, josta voi

seurata vaurioita my�hemmin.8

Ydinaseiden aiheuttamia ekologisia vaikutuksia on arvioitu ep�suorasti
Hiroshimaan ja

Nagasakiin pudotettujen ydinpommien sek� ydinkokeiden vaikutusten kautta.
Tiedet��n,

ett� ydinaseet tuhoavat l�hiymp�rist�st��n kaiken elollisen paineaallon
seurauksena ja

aiheuttavat kauempana oleville kasveille ja el�imille laajamittaista tuhoa
ionisoivan s�teilyn

levitess� laajalle alueelle. On kuitenkin havaittu, ett� jotkut eli�- ja
kasvilajit siet�v�t

ionisoivaa s�teily� paremmin kuin toiset. Nis�kk��t ovat kaikkein herkimpi�
s�teilyn

aiheuttamille vaikutuksille. Ihmisille s�teily aiheuttaa suurena m��r�n�
kuolemaan

johtavan s�teilysairauden. Jos s�teilyannos ei ole tappavan suuri, siit�
saattaa seurata

muun muassa silm�vaurioita, kasvaimia, neurologisia oireita ja
verisairauksia. El�m�n-

8 Paile ym. 1996.

10

muodoista alkukantaiset kasvit, bakteerit ja virukset siet�v�t ionisoivaa
s�teily� jo huomattavasti

paremmin.9

Tutkijat ovat arvioineet teoreettisesti, mit� ilmastollisia vaikutuksia
aiheutuisi, jos maailmassa

olevilla ydinaseilla k�yt�isiin sotaa. Ydinsodasta seuraisi tuhoisia
vaikutuksia

koko maapallon ekosysteemille. Ylh��lle ilmakeh��n ker��ntyv� savusumu
ker�isi auringons�teilyn

l�hett�en sen takaisin avaruuteen. Maapallolla vallitsisi "ydinsyksyksi"

tai "ydintalveksi" kutsuttu ilmi�, jolloin l�mp�tila laskisi huomattavasti.
Seurauksena

olisi my�s otsonikerroksen oheneminen ja ilmansaasteiden lis��ntyminen.10
T�llaisten

kauhuskenaarioiden luominen ei kuitenkaan kuulunut 1950- ja 1960-luvuilla
viranomaisten

ja asiantuntijoiden realistiseen suhtautumistapaan, jolloin keskityttiin
silloiseen

todelliseksi koettuun tilanteeseen. Tulevaisuus n�htiin mahdollisuutena.

9 Freedman 1989, 308-313.

10 Freedman 1989, 314-317.

11

2.1 Aineisto

Ty�n p��asiallisina l�htein� ovat atomienergianeuvottelukunnan (AEN),
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

(SSN) sek� vesiensuojeluneuvottelukunnan (VSN)

arkistot. Neuvottelukunnat k�sitteliv�t atomitekniikan vaikutuksia varsin
erilaisista n�k�kulmista:

Atomienergianeuvottelukunnan teht�v� oli arvioida uuden s�hk�ntuotantomuodon

hankintaa; s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan tuli huolehtia ihmisten
s�teilysuojauksen

normien m��rittelyst�; vesiensuojeluneuvottelukunnan rooli oli vastata

vesien saastumisen ongelmaan. Neuvottelukunnat tekiv�t yhteisty�t� monien
viranomaisten

ja asiantuntijoiden kanssa, joten toimijat eiv�t rajoitu pelk�st��n edell�
mainittujen

neuvottelukuntien j�seniin. Neuvottelukuntien j�senin� olivat eri alojen
asiantuntijoita

sek� eri intressipiirien edustajia. Ymp�rist�haittojen arviointiin
vaikuttivat my�s

teht�v��n palkatut tutkijat. Neuvottelukuntien tarkoitus oli tuottaa tietoa
ja laatia suosituksia

valtion tarpeita varten. Erityisesti niiden perustaminen t�ht�si lakien
valmisteluun.

Yhden neuvottelukunnan j�senyys ei sulkenut henkil�n mahdollisuutta olla
j�senen�

my�s toisessa neuvottelukunnassa. Ei ollut poikkeuksellista, ett�
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

j�sen oli edustettuna atomienergianeuvottelukunnan asettamassa
erityisjaostossa

tai ett� vesiensuojeluneuvottelukunnan j�sen oli my�s
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnassa.

Kahden neuvottelukunnan j�senyys lis�si varmasti tiedonkulkua

neuvottelukuntien kesken ja osoittaa sen, ett� asiat eiv�t olleet ainoastaan
yhden neuvottelukunnan

alaan kuuluvia. Neuvottelukunnissa mukana olleiden henkil�iden l�hempi

tarkastelu olisi olennaista ja mielenkiintoista, mutta neuvottelukuntien
m��r�n ja kaikkien

toimijoiden lukuisuuden vuoksi se vaatisi laajempaa tutkimusta. T�m�n vuoksi
tutkimuksessa

p��osin arvioidaan neuvottelukuntia ik��n kuin yksimielisin� toimijoina.

12

2.1.1 Atomienergianeuvottelukunta

Atomienergian mahdollisuuksia selvitt�v� ty� aloitettiin energiakomitean
perustamisesta

vuonna 1955. Muutama kuukausi atomienergialain voimaanastumisen j�lkeen
maaliskuussa

1958 asetettiin energiakomitean ty�t� jatkamaan vakinainen
atomienergianeuvottelukunta.

Suomen atomienergialains��d�nt��n otettiin mallia Ruotsin vastaavasta
laista.

T�rke�n� erona Ruotsin lains��d�nt��n oli kuitenkin se, ett� Suomessa
atomienergianeuvottelukunta

oli ainoastaan neuvoa-antava elin. Lupaviranomaisena oli neuvottelukunnan

sijaan kauppa- ja teollisuusministeri�.11

Atomienergialaissa atomienergian aikaansaamiseen soveltuvien aineiden k�ytt�
ja hallussapito

m��r�ttiin luvan alaiseksi. Atomienergian tuotannosta syntyvien j�tteiden
k�sittely

ja vaarattomaksi tekeminen luokiteltiin tuottajan toimeen ja kustannukseen
kuuluvaksi.

Atomienergianeuvottelukunta toimi kauppa- ja teollisuusministeri�n
alaisuudessa.

Lain mukaan sen tuli seurata atomienergia-alan kehityst� ja tehd� ehdotuksia
toimenpiteist�,

joihin olisi ryhdytt�v� Suomen energiatarve huomioonottaen. Teht�viin

kuuluivat muun muassa lakia ja koulutusta koskevat ehdotukset sek�
lupahakemuslausuntojen

antaminen kauppa- ja teollisuusministeri�lle. Koulutuksesta vastaaminen
tarkoitti

julkisten avustusten suuntaamista atomienergian rauhanomaista k�ytt��
koskevaan

tutkimus- ja koulutustoimintaan tietyn neuvottelukunnalle my�nnetyn budjetin
puitteissa.

Neuvottelukunnan tuli olla yhteydess� ulkomaisiin ja kotimaisiin
j�rjest�ihin, teollisuuslaitoksiin

sek� s�teilysuojausasiainneuvottelukuntaan.12

Asetuksessa atomienergianeuvottelukunnasta ei m��ritelty aloja, joita
neuvottelukunnassa

tuli olla edustettuina. Valtioneuvosto kuitenkin vahvisti viisij�senisen
neuvottelukunnan

kokoonpanon kolme vuotta kest�v�lle toimikaudelle. Neuvottelukunnan
pitk�aikaisena

puheenjohtajana 1957-1977 oli professori Erkki Laurila. Neuvottelukunta
asetti

tarpeen mukaan jaostoja, joissa oli neuvottelukunnan ulkopuolisia j�seni�.
My�s muita

asiantuntijoita saatettiin kuulla esityksi� teht�ess�.
Tieteellisteknillisess� jaostossa oli

asiantuntijoina professoreja ja my�s teollisuuden edustajia.
Tieteellisteknillisen jaoston

asiantuntijoiden kuten ydinfysiikan, radiokemian ja ydintekniikan osaajiin
verrattuna

11 Asiantuntijahaastattelu Milka Sunell 15.11.2005;
Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8, 15.

13

atomienergianeuvottelukunnan varsinainen kokoonpano koostui kuitenkin
p��osin teollisuuden

ja valtionhallinnon edustajista.13

12 Atomienergialaki Suomen asetuskokoelma 356/1957, 2 �, 5 �; Asetus
atomienergianeuvottelukunnasta

Suomen asetuskokoelma 76/1958, 1 �, 2 �; Michelsen & S�rkikoski 2005, 54-55.

13 Asetus atomienergianeuvottelukunnasta. Suomen asetuskokoelma 76/1958, 3
�, 4 �, 5 �;

AEN toimintakertomukset 1958-1969. KTM/VNA; Michelsen & S�rkikoski 2005, 54;
Laurila 1982,

183.

14

2.1.2 S�teilysuojausasiainneuvottelukunta

S�teilysuojauskomitea aloitti toimintansa syksyll� 1955, jolloin tavoitteena
oli laatia

ehdotus s�teilysuojauslaista. S�teilyn varalta tarvittiin s��nt�j�, koska
atomivoiman lis��ntyv�

rauhanomainen k�ytt� oli tehnyt asian ajankohtaiseksi. S�teilysuojauslakia

varten valmistui syksyll� 1956 komitean tekem� osamietint��, jossa
ehdotettiin perustettavaksi

neuvottelukunta s�teilyn vahingollisten vaikutusten ehk�isemiseen liittyvien

asioiden valmistelua ja koordinointia varten.14

Suomen ensimm�inen s�teilysuojauslaki astuin voimaan hein�kuussa 1957,
jolloin s�teilysuojauskomitea

vakinaistettiin. Sis�asiainministeri�n alaisen
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

tuli huolehtia asioista, jotka liittyiv�t radioaktiivisen s�teilyn
vaaroihin.

S�teilysuojausasianneuvottelukunnan oli m��r� antaa lausuntoja ja esityksi�
koskien

lains��d�nn�n kehitt�mist� ja s�teilyvalvonnan j�rjest�mist�. Sen tuli
koordinoida yhteisty�t�

eri valvontaviranomaisten v�lill� sek� huolehtia kansainv�lisest�
yhteisty�st�

s�teilysuojausasioissa. S�teilysuojauksen piiriin kuuluivat r�ntgen- ja
hiukkass�teilylaitteet

sek� radioaktiiviset aineet. Valtioneuvoston nimitt�m�n neuvottelukunnan
j�senten

asiantuntemusta tai edustuksellisuutta ei m��ritelty.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

toimikausi oli kerrallaan kolme vuotta, samoin kuin
atomienergianeuvottelukunnankin.

Neuvottelukunta saattoi my�s asettaa jaostoja ja kuulla ulkopuolisia
asiantuntijoita.

S�teilysuojausasianneuvottelukunnan ty�t� avusti vuonna 1958 perustettu
Helsingin

yliopiston S�teilyfysiikan laitos. Sen teht�viin kuului huolehtia
turvallisuuslupien arkistoinnista,

suorittaa eri laitosten s�teilyturvatarkastukset sek� tehd�
s�teilyfysikaalista ja

biologista tutkimusty�t� suojauksen ja turvallisuustoimenpiteiden
kehitt�miseksi.15

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan puheenjohtajana toimi vuosina 1957-1960
L��kint�hallituksen

p��johtaja Niilo Pesonen, jonka j�lkeen pitk�aikaisena puheenjohtajana

oli professori Sakari Mustakallio. Neuvottelukunnan edustus oli hyvin
asiantuntijavaltaista.

J�senin� oli useampia professoreja, joiden ala liittyi s�teilyn ja sen
terveysvaikutusten

arviointiin. J�senen� oli my�s tekniikan alan asiantuntijoita, jotka
edustivat ato-

14 S�teilysuojauskomitean mietint� 1956:24.

15 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 24; S�teilysuojausasetus, Suomen
asetuskokoelma 328/1957;

Ahosniemi 2004, 101.

15

mienergian tuntemusta. Neuvottelukunnassa oli my�s Puolustuslaitoksen
edustaja, koska

olivathan atomipommikokeet merkitt�vin ymp�rist�n s�teilytason nostaja.16

S�teilysuojauslaissa radioaktiivisten aineiden k�sittely sallittiin vain
turvallisuusluvan

nojalla, jonka my�nt�minen kuului l��kinn�llisen toiminnan osalta
sis�asiainministeri�lle

ja muissa tapauksissa kauppa- ja teollisuusministeri�lle.
Atomivoimalaitoksen lupaa

haettaessa turvallisuusluvan my�nt�v�n viranomaisen oli saatava
S�teilyfysiikan laitoksen

ja s�teilysuojausasianneuvottelukunnan hyv�ksynt� luvan my�nt�miselle.17

16 SSN toimintakertomukset 1957-1969, STUK.

17 S�teilysuojauslaki, Suomen asetuskokoelma 174/1957, 1 �, 2 �, 3 �, 6 �, 7
�; S�teilysuojausasetus

Suomen asetuskokoelma 328/1957, 1 �, 3 �.

16

2.1.3 Vesiensuojeluneuvottelukunta

Vesiensuojeluneuvottelukunta oli Suomen ensimm�inen ymp�rist�nsuojeluun ja
ymp�rist�lains��d�nt��n

t�ht��v� virallinen toimikunta. Se aloitti toimintansa vuonna 1954

vesist�nsuojelukomitean nimell�. Vuonna 1958 komitea teki valtioneuvostolle
esityksen

vesiensuojeluneuvottelukunnan perustamisesta kulkulaitosten ja yleisten
t�iden ministeri�n

yhteyteen vesiensuojelupolitiikkaa ohjaavaksi ja suunnittelevaksi elimeksi.
Valtioneuvosto

antoi 16.10.1958 p��t�ksen v�liaikaisesta vesiensuojeluneuvottelukunnasta.

Sen teht�viin kuului k�sitell� vesiensuojelun valtakunnallista tutkimus- ja
suunnittelutoimintaa,

vesiensuojelupolitiikan peruskysymyksi� sek� avustaa viranomaisia. Toiminnan

tavoitteena oli my�s laatia ehdotuksia lains��d�nt��n. N�iden lis�ksi
vesiensuojeluun

liittyv� koulutus- ja valistustoiminnan j�rjest�minen ei j��nyt suinkaan
sivuosaan

neuvottelukunnan toiminnassa. Neuvottelukunta toimi my�s valtakunnallisena
keskuselimen�

vesiensuojeluyhdistyksille.18

Vesiensuojeluneuvottelukunnassa edustuksellisuus oli tarkkaan m��ritelty�.
Neuvottelukunnassa

tuli olla edustettuina maatalousministeri�, Tie- ja vesirakennushallitus,
L��kint�hallitus,

Maataloushallitus, kaupunki- ja kauppalakunnat, maalaiskunnat, teollisuus,

maatalous, vesihuoltotekniikka sek� limnologian ja vesioikeuden
asiantuntemus. Maaliskuussa

1959 v�liaikainen vesiensuojeluneuvottelukunta muutettiin valtioneuvoston

p��t�ksell� maatalousministeri�n alaisuuteen. Samalla p��tettiin, ett�
neuvottelukuntaa

tuli t�ydent�� kalavesien omistajien etuja ajavalla henkil�ll� sek�
luonnonsuojelun asiantuntijalla.

Vesiensuojeluneuvottelukunnan asema vakinaistettiin tammikuussa uuden

vesilain my�t� vuonna 1962. Sen toiminta ei kuitenkaan muuttunut
olennaisesti muutosten

johdosta.19

18 V�liaikaisen VSN:n toimintakertomus 16.10.1958-31.12.1959. VSN, SYKE.

19 V�liaikaisen VSN:n toimintakertomus 16.10.1958-31.12.1959. VSN, SYKE;

Leino-Kaukiainen 1999, 52.

17

2.1.4 Neuvottelukuntien arkistoaineistot ja muut alkuper�isl�hteet

Neuvottelukuntien arkistomateriaalista on t�ss� tutkimuksessa k�ytetty
kirjeenvaihtoa,

p�yt�kirjoja, toimintakertomuksia, lains��d�nt�� sek�
vesiensuojeluneuvottelukunnan

osalta lehtiartikkeleita. Arkistomateriaali on viimeistelty� siin� mieless�,
ett� usein ainoastaan

viimeistellyt ja viralliset paperit ovat saatavilla. Aineistosta ei t�ten
tule ilmi

ennen p��t�st� k�yty� keskustelua tai eri�vi� mielipiteit�, vaikka
esimerkiksi atomienergianeuvottelukunnassa

eri�v�n kannan ilmaisseella henkil�ll� oli oikeus siihen, ett� mielipide

merkit��n p�yt�kirjaan.20

Tutkimusaiheen kannalta t�rkeit� ovat kaikkien neuvottelukuntien arkistojen
osalta olleet

matkakertomukset, koska monissa kansainv�lisiss� konferensseissa k�siteltiin
ymp�rist�asioita.

Suuri osa tutkimuksessa k�ytetyst� aineistosta atomienergia- ja
s�teilysuojausneuvottelukuntien

osalta on kirjeenvaihtoa eri tutkimuslaitosten ja neuvottelukuntien

v�lill�, unohtamatta Imatran Voima Osakeyhti�t� (IVO).

Atomienergianeuvottelukunnan arkiston laajuuden vuoksi koko arkistoon ei
ollut mahdollista

tutustua. P��asiallisina l�htein� ovat kokousp�yt�kirjat sek� kirjeenvaihto.
Kokousp�yt�kirjoista

esille tulevat tehdyt p��t�kset sek� liitteist� p��t�sten pohjana olleet

tarkemmat tiedot. Kirjeenvaihdosta suurin osa koostuu eri tutkimuslaitosten
atomienergianeuvottelukunnalle

l�hett�mist� raha-anomuksia.

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan arkistosta puuttuvat asiakirjat t�ysin
sen ensimm�isilt�

toimintavuosilta, jolloin se toimi s�teilysuojauskomitean nimell�. Vuonna
1956

valmistuneen mietinn�n avulla on kuitenkin mahdollista p��tell� sen
toiminnan alkuvuosina

suuntautuneen pohtimaan s�teilyn vaarallisuutta sek� annosrajoja ty�ss�
r�ntgens�teilylle

altistuvien henkil�iden suojauksen toteutumiseksi.
S�teilysuojausasianneuvottelukunnan

arkistoa on hy�dynnetty koko tutkimusajankohdan aineistolla, koska

neuvottelukunnan asiakirjat ovat jaoteltu ainoastaan aikarajauksella.
Asiakirjojen m��r�

on my�s huomattavasti suppeampi kuin atomienergia- ja
vesiensuojeluneuvottelukuntien

arkistoissa.

20 Asetus atomienergianeuvottelukunnasta. Suomen asetuskokoelma 76/1958, 9
�.

18

Vesiensuojeluneuvottelukunnan osalta erityisen hy�dyllisi� ovat varsin
tarkasti tehdyt

toimintakertomukset sek� neuvottelukunnan ker��m�t lehtileikkeet.
Vesiensuojeluneuvottelukunnan

arkistosta puuttuvat kokonaan vuoden 1968 p�yt�kirjat. Toimintakertomukset

vuosilta 1968 ja 1969 ovat my�s hyvin suppeita verrattuna aiempiin vuosiin.

Lis�ksi aineistona on ulkoasiainministeri�n arkiston YK:n alaisen
atomis�teilyn vaikutuksia

tutkivan komitean (UNSCEAR) kirjeenvaihtoa suomalaisten viranomaisten
kanssa.

Julkisuudessa k�yty� keskustelua atomienergian haitoista k�sitell��n osana
ty�t�.

Uutiset on ker�tty vesiensuojeluneuvottelukunnan arkistosta sek� Helsingin
Sanomista.

Helsingin Sanomien uutisointiin on tutustuttu ajankohtina, jolloin
atomienergia oli ajankohtainen

aihe. Ajankohdiksi on valittu kolme ensimm�ist� YK:n atomienergian
rauhanomaisen

k�yt�n konferenssia, jotka pidettiin elokuussa 1955, syyskuussa 1958 sek�

syyskuussa 1964. Viimeinen atomienergian rauhanomaista k�ytt�� koskeva
konferenssi

j�rjestettiin vuonna 1971.21 N�iden lis�ksi, k�sitell��n muutamia
erikoisalan lehtien artikkeleita.

21 Fischer 1997, 143-147.

19

2.1.5 Aineiston tulkinta

Historiantutkimuksen tavoitteena on tuottaa tutkimuskohteesta
oikeudenmukaista tietoa.

Jorma Kalelan sanoin historiantutkija ei saa toimia pelk�n
puolustusasianajajan tai syytt�j�n

roolissa, vaikka tutkijan esitt�m�t argumentit eiv�t voi ollakaan t�ysin
puolueettomia.

My�s n�k�kulman valinta sis�lt�� tietynlaisen kannanoton tutkimuksen tekoon.

Historian tutkimuksen kysymykset her��v�t nykyajasta k�sin, mutta mennytt�
aikaa on

tutkittava tutkimusajankohdan ehdoilla.22 Tutkimuksen aihepiiri sis�lt��
vaaran, jossa

menneen ajan tapahtumia voisi tuomita j�lkiviisauden avulla. Tavoitteena on
tuoda esille

aiheen moniulotteisuus ja tarkastella tutkimusaineistoa n�k�kulmasta: Oliko
todella

niin, ett� atomienergian suunnittelussa ei tiedetty eik� huomioitu
ymp�rist�n�k�kohtia,

tai ett� n�m� tiedot salattiin?

Tutkimus on kvalitatiivista. K�yt�n aineistojen tulkitsemisen apuna uuden
retoriikka -

analyysin perusl�ht�kohtia. T�m� tarkoittaa huomion kiinnitt�mist� tekstin
argumentteihin

sek� kontekstiin. Huomioon tulee t�ll�in ottaa se, kuka on tekstin tuottaja,
kenelle

teksti on tarkoitettu, mik� on sen tarkoitus ja mill� tavoin siin�
perustellaan vastaanottajalle

sen tavoitteet. Chaim Perelman on yksi t�rkeimmist� uuden
retoriikka -analyysin

kehitt�jist�. H�nen mukaan argumentointi on kohdeyleis�n vakuuttamista ja
sen tavoitteena

on muuttaa asioiden vallitsevaa tilaa ja p��st� yhteisymm�rrykseen
vuorovaikutuksen

keinoin. Argumentoinnin avulla pyrit��n tulevaan toimintaan ja se on
ymm�rrett�v��

vain kun otetaan huomioon se, kenelle perustelu on suunnattu.23

Aineisto on viranomaisten tuottamaa ja luonteeltaan asiantuntijuustietoa,
joka esitet��n

totuutena. Kyseisille neuvottelukuntien j�senille annettiin lakiin perustuva
asiantuntijuusvalta.

Asiantuntijuusaseman saavat tutkimusn�k�kulmastani katsottuna tutkijat,
virkamiehet

sek� teollisuuden edustajat neuvottelukuntien j�senin�. Asian esitt�minen

varmana tietona saa sen my�s vaikuttamaan totuuden mukaiselta. T�llaista
esitt�mistapaa

voidaan pit�� vallank�ytt�n�, koska sill� pyrit��n tiettyyn tavoitteeseen
sulkemalla

pois muut vaihtoehdot. Vaikka en itse keskity selvitt�m��n esitettyjen
v�itteiden to-

22 Kalela 2000.

23 Kakkuri-Knuuttila 2002, 241; Perelman 1971, 30, 45,54; Summa 1989,
89-103.

20

tuusarvoa, vaan sit� millaisin argumentein asia on esitetty, on t�rke��
muistaa l�hdekritiikin

merkitys. Vaarana on tulla itsekin tekstin vakuuttamaksi.24

Aineisto on suurimmaksi osaksi suunnitelmia, joista ei kuitenkaan
v�ltt�m�tt� ole todisteita

siit� toteutuivatko ne. Sen vuoksi tutkimuskysymykseni ei pyrik��n
vastaamaan

siihen, mit� todellisuudessa tapahtui n�iden suunnitelmien j�lkeen.
Tutkimusajankohdan

k�sitykset ja merkitykset ovat itsess��n arvokkaita ja ne voivat vastata
esimerkiksi kysymykseen,

kuinka tarkan harkinnan tuloksena uusi teknologia otettiin k�ytt��n. Hilkka

Summa on tutkinut viranomaisten laatimia suunnitteluk�yt�nt�j� erityisesti
asuntopolitiikkaa

koskien. H�n kiteytt�� uuden retoriikan ja argumentaation teorian
l�ht�kohdan

suunnittelutekstien analyysin v�lineen� seuraavasti:

"L�ht�kohtana on suunnittelun k�sitt�minen ensisijaisesti kirjoitetun kielen
avulla toteutuvaksi

sosiaaliseksi prosessiksi. (.) Suunnittelu k�sitteellistyy t�ll�in
argumentaatioprosessiksi,

jossa tietyt aktorit tietyss� sosiaalisessa kontekstissa esitt�v�t
kommunikatiivisia

vaatimuksiaan."25

24 Juhila 1993, 151-153.

25 Summa 1989, 14.

21

2.2 Ymp�rist�historian ongelma tutkimuskohteena

Suomessa ymp�rist�historian tutkimuskohteet ovat liittyneet p��osin
alkuper�isess�

tilassa olevan luonnon muutoksen ja luonnonsuojeluliikkeiden historian
tutkimiseen.26

Suosittuja aihealueita ovat olleet ilmasto, mets�t ja vesist�t.27 Timo
Myllyntaus m��rittelee

ymp�rist�historian ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteiden tutkimiseksi
menneisyyden

n�k�kulmasta, mutta sen perusongelmaksi ihmisen ja luonnon eriytyneisyyden.

"Ymp�rist�historia hylk�� ennen kaikkea sen tavanomaisen k�sityksen, ett�
ihmiset ovat

luonnosta erill��n olevia olioita, "luomakunnan kruunuja", jotka ovat
tieteen, tekniikan

tai uskonnon avulla vapautuneet luonnon asettamista rajoista."28

T�m�n tutkimuksen kohteena on juuri ymp�rist�historian ongelma - kuinka
ihminen on

pit�nyt itse��n luonnosta erillisen� olevana oliona, ja miten t�m�
ajattelutapa heijastui

ydinteknologian ymp�rist�haittoja arvioitaessa. Yhdenlaisena
eriytyneisyyten� voidaan

n�hd� my�s teknologian ja luonnon vastakkaisuus. T�m� ei kuitenkaan tarkoita
sit�,

ettei ydinkokeisiin ja ydinvoimaan liittyv� historia voisi sis�lt�� my�s
ymp�rist�historiallisen

n�k�kulman. Niin kuin Myllyntaus toteaa:

"Ymp�rist�historia ei kuitenkaan n�e teknologian historiaa vastakohtanaan.
P�invastoin

sill� on useita l�heisi� liittym�kohtia teknologian historian kanssa, (. )
Juuri teknologian

avulla ihminen sai aikaan nykyisen ekologisen h�iri�n, ja teknologian
historian

avulla voidaan ymm�rt��, miten ihminen on vaikuttanut ymp�rist��ns�.
T�h�nastinen

teknologian historia antaa kuitenkin harvoin valmiita vastauksia, koska
ymp�rist�aspekti

on siin� usein j��nyt v�h�lle huomiolle. Siten ymp�rist�historian on
tutkittava ja

tulkittava teknologian historiaa uudella tavalla sek� asetettava se
laajempiin asiayhteyksiin."

29

Saksalainen sosiologi Ulrich Beck n�kee tieteen ja teollisuuden kehittymisen
uudenlaisena

uhkana ja riskin�, joka ei ole rajoittunut aikaan tai paikkaan. Riski on
teknologises-

26 Laakkonen 2001, 25.

27 Myllyntaus 1991a; Winiwarter 2004, 508-509.

28 Myllyntaus 1991b, 219.

22

ta prosessista johtuva onnettomuuden todenn�k�isyys tai ep�todenn�k�isyys.
Parhaimpana

tai paremminkin pahimpana esimerkkin� riskist� Beck pit�� radioaktiivista
s�teily�.

Syyn� ovat sen ominaisuudet, joita ovat peruuttamattomuus eli sen
vaikutukset voivat

olla hyvin kauas tulevaisuuteen ulottuvia, sek� n�kym�tt�myys eli se on
aistein havaitsematonta

ja paikkaan sitomatonta. Beckin mukaan poikkeuksellisesta riskin l�sn�olosta

uhkaa j�lkimodernissa yhteiskunnassa tulla normi. Tieteen ja teknologian
edustajilla

on rationaalisuudella ja teknillisell� hallittavuudella perusteltua tietoa,
jolla esimerkiksi

reaktoriturvallisuus on laskettu. Beckin mukaan riskeill� ei kuitenkaan voi
olla

asiantuntijoita, vaan suurimmalle osalle ihmisist� tuhoon johtavan
ep�todenn�k�isenkin

riskin olemassaolo on liian suuri, jotta siit� tulisi hyv�ksytt�v�.
Riskiyhteiskunnassa

varallisuudentavoittelu j�tt�� riskit toisarvoiseen asemaan.30

Beckin analyysi riskiyhteiskunnasta vuodelta 1986 koskee niin sanottua
j�lkimodernia

aikaa, mik� on kuvaus ennemminkin nykyajasta tai tulevasta kuin nelj�n-
viidenkymmenen

vuoden takaisesta suomalaisesta yhteiskunnasta. Ydinvoimalaitoksen tilauksen

suunnittelun voi tulkita olevan riskiyhteiskunnan suunnittelun aikaa, koska
yhten� t�rke�n�

esimerkkin� riskiyhteiskunnasta Beckill� on juuri ydinvoiman tuotantoon
liittyv�

riski. Riskin ollessa todenn�k�isyyteen laskennallisesti perustuva, on t�ss�
yhteydess�

todellisempi k�site vaara, koska ymp�rist�haitoille ei ollut laskettua
todenn�k�isyytt�.

Osassa kirjallisuutta ymp�rist�nsuojelun katsotaan olevan 1960-luvulla
alkanut ilmi�,

jolloin luonnonsuojelu olisi muuttunut ymp�rist�nsuojeluksi. T�st�
esimerkkin� kirjan

All Shades of Green: Environmentalization of Finnish Society (1999)
johdantoluku, jossa

ymp�rist�nsuojelun ennen 1960-lukua on katsottu olevan luonnonsuojelua
kansallispuistojen

ja harvinaisten lajien suojelun avulla. T�m�n katsotaan muuttuneen
ymp�rist�nsuojeluksi

1960-luvun puolen v�lin j�lkeen.31

Erilaista n�kemyst� ymp�rist�historiasta edustaa mm. ymp�rist�historioitsija
Simo

Laakkonen, jonka mukaan:

29 Myllyntaus 1991b, 293.

30 Beck 1993.

31 Konttinen ym. 1999, 8.

23

"N�kemys kehityksest� harvinaisten eli�lajien huolehtimisesta maailman tilan
globaaliin

hallintaan on esitetty vaihtoehdottoman suoraviivaisesta, jopa
deterministisesti."32

"Nykysukupolvet esiintyv�t mielell��n ymp�rist�ajattelun kehitt�jin�.
Jokaisella sukupolvella

on taipumus ja oikeus n�hd� oman itsens� jonkin uuden ja ainutlaatuisen
luojana.

T�m� sukupolvinarsismi on kuitenkin este ylisukupolvisen ymp�rist�ajattelun
kehittymisen

tiell�."33

Ymp�rist�n tuhoutumisesta ollaan oltu huolestuneita, ja Suomessa on my�s
suojeltu

ymp�rist�� ennen 1960- ja 1970-lukujen aikaa. Simo Laakkosen tutkimus
vesiensuojelun

synnyst� Helsingiss� 1878-1928 osoittaa yhten� esimerkkin� sen, ett�
vesiensuojelu

alkoi 1800-luvun j�lkipuoliskolla paikallisella tasolla, eik� suinkaan
1970-luvulla valtion

tai ymp�rist�liikkeiden toimesta.34

Tampereen yliopiston ymp�rist�politiikan professori Yrj� Haila k�sittelee
kirjassa Ymp�rist�politiikka

- Mik� ymp�rist�, kenen politiikka 1960- ja 1970-luvuilla tapahtunutta

"ymp�rist�her�tyst�". T�ll� tarkoitetaan ymp�rist�ongelmien laajamittaista
tiedostamista

ja ajatusta siit�, ett� modernin yhteiskunnan suhde ymp�rist��n on ongelmien
takana.

Haila pit�� paradoksaalisena ymp�rist�her�tyksen �killisyytt� 1960- ja
1970-lukujen

vaihteessa, koska monet ymp�rist�n pilaantumista ilment�vist� seikoista,
joista ymp�rist�her�tys

sai alkunsa, oli ollut olemassa ja ihmisten tiedossa jo paljon
aikaisemmin.35

Donald Worster esitt��, ett� "ekologian aikakausi" alkoi autiomaassa Uudessa
Meksikossa

ensimm�isen ydinpommikokeen seurauksena 16.7.1945. T�st� alkoi ekologisen

huolestuneisuuden kasvu, jossa oli kyse el�vien olentojen selvi�misest� ei
vain paikallisesti

vaan koko maailman mittakaavassa. Worster m��rittelee ekologian p��teemaksi

el�vien olentojen keskin�isen riippuvuuden, mutta ekologinen tietoisuus
voidaan n�hd�

enemm�n filosofisena kuin tieteellisen� k�sitteen�.36

Yrj� Hailan mukaan on t�rke�� muistaa, ettei ekologinen tietoisuus ole, eik�
ole ollut

yhten�inen ilmi�:

32 Laakkonen 2001, 241.

33 Laakkonen 2001, 237.

34 Laakkonen 2001, 308.

35 Haila 2001, 27.

36 Worster 1985, 339-340, 378.

24

"Ymp�rist�huoli ei ole koskaan ollut yhten�inen ilmi�, vaikka sen eri
ilmentymill� on

ollut t�rkeit� yhdist�vi� tekij�it�. Sen taustalla on ollut yht��lt�
konkreettisia ongelmia,

mutta ne ovat eriytyneet maittain ja paikkakunnittain - todenn�k�isesti
enemm�n kuin

usein ajatellaan,(.)."37

37 Haila 2001, 31-32.

25

2.3 Ydinkokeet ja ydinvoima historiantutkimuksen aiheina

T�ss� luvussa esitell��n aluksi lyhyesti, miten historiantutkimuksessa on
tulkittu Pohjois-

Amerikan ja Ruotsin ydinteknologiaan liittyvien tutkimusohjelmien
ymp�rist�n�k�kohtia.

T�m�n j�lkeen on vuorossa t�m�n tutkimuksen kannalta t�rkeimpien

suomalaisten tutkimusten esittely.

Yhdysvalloissa atomitutkimukseen liittyiv�t niin atomipommikokeet kuin
atomienergian

rauhanomainen k�ytt�. Ehk� juuri ydinkoeohjelma on kiinnitt�nyt niin paljon
historiantutkijoiden

huomiota arvioimaan paikallisen atomienergiakomission (Atomic Energy

Comission) toimintaa.38 T. F. Fehner ja F.G. Gosling ovat tutkineet
Yhdysvaltojen energiahallinnon

(Department of Energy) ja atomienergiakomission ydinteknologian
ymp�rist�asioiden

huomioimista. Fehner ja Gosling korostavat ajallisen kontekstin ottamista

huomioon komiteoiden aikaansaannoksia arvioitaessa. Ydinohjelmaa on syytetty
komiteoiden

valvonnan puutteesta ja maan suurimman ymp�rist�ongelman aiheuttamisesta.

Fehner ja Gosling toteavat kuitenkin, ett� ymp�rist�n valvonnan puute oli
enemm�n

seurausta institutionaalisesta rakenteesta kuin komissioiden salaliitosta
tai pahantahtoisuudesta.

Vaikka Suomessa ja Yhdysvalloissa harjoitettujen atomitekniikkaan liittyvien

tutkimusohjelmien ero on suuri, p��tyv�t Fehner ja Gosling kuitenkin
samansuuntaisiin

p��telmiin tutkimuksessaan. Ensinn�kin ydintutkimuksen alkuajoista
Manhattanprojektista

l�htien ymp�rist�vaikutukset ja j�teongelma olivat viisij�senisess�
atomienergikomissiossa

toissijaisina asioina turvallisuuteen ja ihmisten terveyteen n�hden.

Ymp�rist�- ja j�teongelmaan ajateltiin tulevaisuudessa l�ytyv�n parempia
ratkaisutapoja.

Ydinj�tteiden vaarallisuus tiedostettiin, ja paikalliset viranomaiset
vastustivat j�tteiden

laskemista jokiin. Kritiikki� ymp�rist�lle haitallista toimintaa kohtaan
esittiv�t vesiin,

viem�r�intiin ja ymp�rist��n perehtyneet tutkijat jo 1940-luvun lopulla.
Atomitutkimuksen

vaarallisuus tiedostettiin, josta osoituksena on muun muassa se, ett�
koelaitokset

sijoitettiin syrj�seuduille.39

Brittil�inen historiantutkija John Wills esitt�� mielenkiintoisen tulkinnan,
jonka mukaan

Yhdysvalloissa atomitutkimus kilpaili samoista "villeist� ja kaukaisista"
alueista ame-

38 Yhdysvaltojen ydinohjelman historiaa ovat tutkineet esimerkiksi Brian
Balogh, Samuel Walker, Robert

Duffy, Thomas Wellock, Joan Aron.

39 Fehner & Gosling, 1996, 6-10.

26

rikkalaisen luonnonsuojeluliikkeen kanssa, joka puolestaan halusi s�ilytt��
alueet koskemattomina

luonnonpuistoina. Syrj�iset alueet olivat salassa ihmisilt�, mink� takia

ihmisten ei tarvinnut huolehtia radioaktiivisen s�teilyn vaaroista.
Amerikkalaisen atomienergiaohjelman

toteutuessa useimmat luonnonsuojelijat tukivat atomienergiaa vaihtoehtona

patojen rakentamiselle. Patoaminen kun haittasi jokien ekosysteemi�.
Luonnonsuojeluliikkeen

kanta kuitenkin muuttui hiljalleen, kun atomienergiaohjelma oli tarkoitus

toteuttaa luonnonsuojelijoiden mielest� arvokkailla alueilla. Osa
luonnonsuojelijoista

oli 1960-luvulle tultaessa huolissaan rannikkomaisemista ja onnettomuuden
aiheuttamasta

radioaktiivisesta s�teilyst�. T�m� poikkeaa kuitenkin huomattavasti nykyajan

ymp�rist�nsuojelijoiden n�kemyksest�. John Willsin mukaan ydinenergia kun on
ollut

ymp�rist�nsuojeluaatteen vihollinen, "enemy of ecology", usean vuosikymmenen
ajan.

Paradoksaalista on my�s se, ett� nykyisin n�m� entiset "atomipuistot" ovat
muodostuneet

harvinaisten lajien kasvupaikaksi, ja siksi my�s osa puistoista on muutettu
luonnonsuojelualueiksi.

40

Ruotsissa luonnonsuojeluliike n�ki 1950-luvulla atomienergian Ruotsin jokien
pelastajana.

Atomienergia oli vaihtoehto vesivoiman rakentamiselle, mink� avulla
luonnontilassa

olevia koskia voitaisiin s��st�� j�lkipolvien ihasteltaviksi. 1960-luvulla
atomienergiaa

markkinoitiin poliitikkojen ja energiayhti�iden puheissa my�s
ilmansaastumista

v�hent�v�n� s�hk�ntuotantovaihtoehtona kivihiilelle ja �ljylle.41

Ruotsalaisen historioitsijan Jonas Anshelmin mukaan Ruotsissa atomienergian
ja my�s

atomiaseiden suunnittelun aikana kriittinen suhtautuminen Ruotsin
atomienergiaohjelmaa

kohtaan oli hyvin v�h�ist�. Tieteelliseen ja teknilliseen yksimielisyyteen
atomienergian

mahdollisuuksista kuului se, ett� kukaan ei vastustanut ohjelmaa sin�ns�.

Anshelmin mukaan on kuitenkin selv��, ett� kaikki asiantuntijat, jotka
olivat tekemisiss�

atomiohjelman kanssa, olivat tietoisia radioaktiivisen s�teilyn
vaarallisuudesta ja ongelmallisesta

luonteesta. Esimerkiksi kuuluisa ruotsalainen tutkija Rolf Sievert varoitti

vuonna 1956 ilmestyneess� kirjassaan s�teilyn vaaroista, ja toivoi etteiv�t
atomiajan

mukanaan tuomat s�teilyhaitat tule liian kalliiksi. Vaarallinen s�teily
olikin syyn� siihen,

ett� atomivoima alkoi saada hiljalleen kriittist� vastustusta.42

40 Wills 2001.

41 Anshelm 2000, 100-103.

42 Anshelm 2000, 45.

27

N�in ollen ei olekaan ihme, ett� Suomessakin syntyi keskustelua koskien
suojelun ja

atomienergian suhteesta. A. I. Virtasen Suomen Akatemian vuosikokouksessa
1962 pit�m�

puhe atomivoiman puolesta, julkaistiin Suomen Luonto -lehdess� (1962:3).
Siin�

Virtanen perusteli atomienergian rakentamista luonnonsuojelulla. Jos
atomienergia korvaisi

osan vesivoimasta, vesivoimalaitoksia ei rakennettaisi ja mahdollisimman
paljon

koskematonta luontoa s�ilyisi tuleville sukupolville.43 Suomen Luonto oli
Luonnonsuojeluyhdistyksen

lehti. On kuitenkin syyt� muistaa, ettei yhdistys ollut varsinaiseen
ymp�rist�nsuojeluun

t�ht��v� organisaatio. T�st� A. I Virtasen n�kemyksest� p��tell��n

muun muassa teoksessa Ydinvoiman k�ytt��notto Suomessa (1978), ettei
1960-luvun

puoleen v�liin menness� julkisuudessa tunnettu atomienergian mahdollisia
haittoja.44

A. I. Virtanen puolusti ydinvoimaa Luonnonsuojeluyhdistykseen vetoavalla
argumentilla,

koska olihan koskien rakentaminen her�tt�nyt vastustusta my�s Suomessa.
Tulee

muistaa, ett� Suomen Akatemian edustuksella A. I. Virtanen laati edellisell�
vuosikymmenell�

kirjeen energiakomitean perustamisesta.

Yhteiskunnallista ydinvoimatutkimusta edustavassa kirjassa
Ydinvoima-argumentaatio

(1987) sivutaan 1950- ja 1960-lukujen atomivoimakeskustelua Suomessa, jossa
viitataan

siihen, ett� ydinenergian ymp�rist�vaikutukset olisi n�hty positiivisena
juuri koskiensuojelun

n�k�kulmasta. Tosin jo pelkk� lainaus osoittaa ristiriidan, koska siit�
tulee esille

energiakomitean ydinj�teongelman tiedostaminen.

"Ekologisiin tekij�ihin ei mietinn�iss� juurikaan puututa. Tosin esimerkiksi
energiakomitean

mietinn�ss� viitataan radioaktiivisten j�tteiden k�yt�n ja h�vitt�misen
ongelmaan.

(.) Ekologiset tekij�t tulivat esiin l�hinn� vain perusteltaessa
ydinenergian k�ytt��

sill�, ett� vesivoiman lis�rakentamiselta v�ltytt�isiin."45

Ongelmalliseksi muodostuu, ett� luonnonsuojelu ja ymp�rist�nsuojelu
esitet��n samaa

tarkoittavan asiana, jolloin rinnastetaan perinteiseen luonnonsuojeluun
t�ht��v�n organisaation

lehdess� kirjoitettu artikkeli atomienergian suunnittelussa mukana olleisiin
viranomaistahoihin.

Ymp�rist�haittojen arviointi on ollut monimutkaisempi prosessi, jos-

43 Suomen Luonto 1962:3, 75.

44 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden
raportteja B:1978, 15-16.

45 S�nkiaho & Rantala 1987, 22.

28

sa eri neuvottelukuntien teht�v�n� on ollut juuri selvitt�� asiaa.
Atomienergianeuvottelukunta

ei perustellut ydinvoiman rakentamista vesivoiman luonnonarvoa tuhoavalla

vaikutuksella. Ydinvoiman erityislaatuisuudesta johtuen olisi hyvin
pelottavaa, jos mink��nlaista

tutkimusta ei olisi tehty ennen ydinvoiman rakentamista. Jos
atomienergianeuvottelukunnan

ty�ss� oli koskien suojelun n�k�kulma, johtui se taloudellisista ja

k�yt�nn�n seikoista. Vesivoimalla ei pystytty en�� tuottamaan enemp��
s�hk��.

Ydinvoimalan hankintaa Suomessa k�sittelev� aiempi tutkimus on tarkastellut
asiaa

poliittishistoriallisesta, taloudellisesta, yhteiskunnallisesta,
oikeudellisesta sek� yrityshistorian

n�k�kulmista k�sin. Tutkimuksissa ydinvoiman ekologisten vaikutusten
k�sittely

on kuitenkin j��nyt varsin lyhyeksi - vaikka suurimmat ydinvoiman ongelmat
liittyv�t

juuri sen vaikutuksiin ymp�rist�lle ja ihmisille. Kirjallisuudessa ymp�rist�
on j�tetty

huomiotta kokonaan tai sitten aiheeseen on paneuduttu muutaman lauseen
verran.

Suomen ensimm�iseen ydinvoimalaitokseen liittyvi� asioita on tutkittu varsin
paljon.

T�m�n tutkimuksen n�k�kulma on kuitenkin erilainen, ja my�s olennainen tapa
l�hesty�

asiaa tuoden ymp�rist�aiheen mukaan tutkimukseen. Ymp�rist�haittojen
arvioinnin

kannalta se my�s korjaa aiemmassa tutkimuksessa esiintyneen yksioikoisen
k�sityksen,

jonka mukaan ymp�rist�haittoja ei huomioitu ydinvoimalaitoksen
suunnitteluprosessissa.

Ymp�rist�haittojen huomioimisen tutkimus atomienergian suunnittelussa
Suomessa

tuo my�s uutta n�k�kulmaa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa saatuihin
tutkimustuloksiin,

koska Suomessa suunnittelu t�ht�si ainoastaan rauhanomaiseen k�ytt��n.

Poliittisen historian alalla on tutkittu Suomen ydinvoimaloiden
hankintaprosesseja. Marja

Paloheimo k�sittelee pro gradu -tutkielmassaan Suomen ensimm�isen
ydinvoimalaitoksen

tilauksen vaiheita Atomivoimaa - id�st� vai l�nnest�? Suomen ensimm�isen

ydinvoimalan hankinta poliittisena kysymyksen� 1965-1969 (2000). Milka
Sunellin pro

gradu -tutkielma k�sittelee yksityisten teollisuusyritysten
ydinvoimalaitoksen hankintaa

Miten Suomen yksityinen mets�teollisuus hankki l�nsimaisen ydinvoimalan:
Tutkimus

taloudellisesta ja poliittisesta vallank�yt�st� 1970-luvulla (2001).
Erityisesti Paloheimon

tutkimus on oman ty�ni kannalta keskeisess� asemassa tuoden tietoa Suomen
ensimm�isen

ydinvoimalaitoksen hankintaan liittyv�st� historiasta.

29

Ensimm�isen ydinvoimalaitoksen historiasta kertoo my�s Karl-Erik Michelsenin
ja

Tuomo S�rkikosken vuonna 2005 julkaistu kirja Suomalainen ydinvoimalaitos.
Kirja

sis�lt�� paljon yksityiskohtaista tietoa ydinvoimalaitoksen
hankintaprosessista tilaajayrityksen

Imatran Voima Oy:n n�k�kulmasta esitettyn�. Tutkimuksen p��aineistona on

k�ytetty Fortum Oyj:n arkistoa, mik� onkin sen lis�arvo jo olemassa olevan
tutkimuksen

lis�ksi. Omassa tutkielmassani k�ytetyn arkistoaineiston osalta puuttuu
atomivoimalaitoksen

tilaavan yhti�n n�k�kulma, mit� kuitenkin osaltaan t�ydent�� Michelsenin ja

S�rkikosken teos. Kirja on Fortum Oyj:n entisen Imatran Voima Oy:n ja Neste
oyj:n

kustantama. T�m� muistaen on kuitenkin hy�dyllist� arvioida, miten t�ss�
teoksessa

esitetty yrityksen suhtautuminen ymp�rist�tutkimuksiin poikkeaa
neuvottelukuntien

kannasta.

Suomen S�teilyturvakeskuksen kustantamassa Arno Ahosniemen tutkimuksessa
Jotta

Suomessa voitaisiin huoletta kulkea: Ydinaseiden ja ydinpolttoainekysymyksen
seuranta

Suomessa kylm�n sodan aikana (2004) k�sitell��n ydinvoiman tilaukseen
liittyv�� suunnittelua

sek� ulkomailla tehtyj� ydinkokeita. Tutkimus k�sittelee my�s Suomessa
harjoitettua

s�teilysuojausta Maanpuolustuslaitoksen n�k�kulmasta. P��asiallisena
tutkimusaineistona

on k�ytetty tieteellisen maanpuolustusneuvottelukunnan arkistoa ja Urho

Kekkosen arkistoa. Oma tutkimukseni t�ydent�� Ahosniemen tutkimusta
s�teilysuojauksen

osalta keskittym�ll� muiden kuin maanpuolustusviranomaisten harjoittamaan
s�teilysuojausty�h�n.

Kari Miekkavaaran v�it�skirja Ydinaseiden uhka Suomen maanpuolustukselle;
P��tt�jien

k�sitykset uhkasta ja toimenpiteet sen torjumiseksi vuosina 1945-1971 (2004)
tarkastelee

asiantuntijoiden suhtautumista atomienergian sotilaallisen k�yt�n
aiheuttamiin

vaaroihin. V�it�skirjassa on tutkittu poliittisten p��tt�jien,
maanpuolustuksen ja sis�asiainministeri�n

alaisen v�est�nsuojeluasianosaston suhtautumista ydinaseiden uhkaan.

Tutkimukseni kannalta t�rkeimm�ksi nousee p��tt�jien suhtautuminen
s�teilyvaaraan

sek� sen varalle laaditut v�est�nsuojaussuunnitelmat. Tutkimukseni t�ydent��
tiet�myst�

sek� kyseisen ajankohdan asiantuntijoiden suhtautumisesta atomienergian
rauhanomaisen

k�yt�n s�teilyvaaroihin, ett� aineiston osalta keskittym�ll�
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

ty�h�n. K�sittelen my�s yleist� s�teilyvalvontatoiminnan kehityst� Suomessa,

mit� ei muissa tutkimuksissa ole esitetty kokonaisuutena.

30

3 ATOMIT IHMISEN PALVELUKSESSA

Atomien hy�dynt�minen oli pitk��n kest�neen tutkimusty�n tulos. Lukuisten
tieteellisten

oivallusten ja vuosikymmenien tutkimusty�n tuloksena 1930-luvulla alettiin
ymm�rt��

atomien ja niiden ytimien rakenteen ja radioaktiivisessa hajaantumisessa
vapautuvan

energian muodostumista. Merkitt�v�t l�yd�kset tehtiin kuitenkin jo
1800-luvun viimeisell�

vuosikymmenell�. Wilhelm Condrad R�ntgen keksi l�pikuvauksen s�teiden avulla

vuonna 1895. Seuraavana vuonna Henri Becquerel havaitsi uraanista l�htev�n
luonnollisen

s�teilyn. Muutaman vuoden kuluttua 1898 Marie ja Pierre Curie kuvasivat
sanalla

radioaktiivisuus l�yt�mist��n poloniumista ja radiumista l�htev�� voimakasta
s�teily�.

Uudet keksinn�t saivat aikaan ihailua ja toivoa muun muassa uusina
l��ketieteen parannuskeinoina.

Osa sovelluksista johtikin hyviin tuloksiin esimerkiksi r�ntgens�teiden

k�ytt��n l��ketieteellisiss� kuvauksissa. Kaikki asiantuntijat eiv�t
pit�neet s�teily� vaarallisena,

ja sit� k�ytettiin jopa kauneuden hoidossa. Kuitenkin jo seuraavana vuonna

r�ntgens�teiden keksimisest� raportoitiin ensimm�iset havainnot
palovammoista, joita

r�ntgens�teet olivat aiheuttaneet. Kahdenvuosikymmen kuluessa tutkijat
olivat vakuuttuneita

siit�, ett� r�ntgens�teet aiheuttivat sy�p��, lapsettomuutta ja jopa
kuoleman.46

Samanlainen kaksijakoisuus liittyi my�s toiseen radioaktiiviseksi havaittuun
alkuaineeseen

radiumiin. Sit� markkinoitiin terveytt� edist�v�n� ja monia sairauksia
parantavana

terveysveten� huolimatta siit�, ett� osa tukijoista osoitti
huolestuneisuutena radiumin

vaaroista pian sen keksimisen j�lkeen. Niin sanotusti varman tiedon
puuttuessa radioaktiivisuudesta

oli erilaisia n�kemyksi� ja negatiiviset vaikutukset saatettiin n�hd�
liittyv�n

ainoastaan v��rink�ytt��n. Radiumin aiheuttama sis�inen s�teily oli
vaikeammin

todennettavissa kuin r�ntgens�teiden aiheuttama ulkoinen s�teily. Vasta
1920-luvulla

radiumin negatiiviset terveysvaikutukset saivat osakseen laajempaa
huolestuneisuutta.47

Kansainv�linen s�teilytoimikunta (ICR) perustettiin vuonna 1928. ICR
julkaisi ensimm�iset

kansainv�liset s�teilysuojelusuositukset, joiden mukaan ty�ntekij�it� ei
pit�nyt

turhaan altistaa s�teilylle. Annosrajoituksia l��ketieteellisess� ty�ss�
altistuville m��riteltiin

ensimm�isen kerran vuonna 1934. Toisen maailmansodan j�lkeen toimikunnan

nimi muutettiin kansainv�liseksi s�teilysuojelutoimikunnaksi (ICRP).
Ionisoivan s�tei-

46 Weart 1988, 36-37; Walker 2000, 1-5; Laurila 1977, 19; Laurila 1967, 7-8.

47 Weart 1988, 36-37; Walker 2000, 1-5.

31

lyn annosm��rist� annettiin yh� pienempi� suosituksia. Esimerkiksi suurin
sallittu annos

r�ntgens�teilyn osalta m��riteltiin puolta pienemm�ksi 1950-luvulla kuin
1930-

luvulla.48

Annossuositukset pieneniv�t ja s�teilyn k�ytt�mahdollisuudet lis��ntyiv�t.
Toisen maailmansodan

p��tt�neet atomipommit eiv�t lopettaneet atomitekniikan kehittely� -
p�invastoin.

Yhdysvallat jatkoi sodan p��ttymisen j�lkeen kokeiden suorittamista.
Neuvostoliitto

aloitti kokeet muutamaa vuotta my�hemmin vuonna 1949. Yhdysvaltojen ja
Neuvostoliiton

kilpavarustelu johti kauhun tasapainoon, jossa kilpailtiin tuhoavimman aseen

kehittelyst�. My�s muissa maissa alettiin kehitt�� omia ydinaseita.
Iso-Britannia teki

ensimm�isen ydinkokeen vuonna 1952, Ranska vuonna 1960 ja Kiina vuonna 1964.

N�it� seurasivat taloudellisesti v�hemm�n kehittyneiden maiden
ydinaseohjelmat.49

Atomipommikokeet aiheuttivat radioaktiivisen laskeuman levi�misen ymp�ri
maapalloa.

Sodan j�lkeen teollisuusmaissa alettiin suunnitella atomitekniikan
soveltamista s�hk�ntuotantoon.

Suurimmalle osalle ihmisist�, joille atomitekniikka oli tuntematonta,
saattoi

synty� varsin ristiriitainen kuva todellisten tapahtumien sek�
kirjallisuuden, lehdist�n ja

elokuvien v�litt�mien mielikuvien my�t�. Atomien rauhanomainen k�ytt�
saatettiin

n�hd� uutena aikakautena avaten mahdollisuuksia, kun taas atomipommit
edustivat uhkaa,

joka voisi johtaa maailman tuhoutumiseen. Atomipommien aiheuttaneiden
negatiivisten

tunteiden ja pelkojen voittamiseksi kuvattiin kirjallisuudessa atomien
avulla teht�vi�

loistokkaita saavutuksia. Populaarikulttuurissa pelkojen k�sittely jatkui.
Esimerkiksi

niin Japanissa kuin Yhdysvalloissa tehtiin useita elokuvia 1950- ja
1960-lukujen

vaihteessa radioaktiivisen s�teilyn tuottamista hirvi�ist�. N�ist� osa
n�htiin my�s Suomessa.

50

48 "Kansainv�linen s�teilysuojelun suunnann�ytt�j�", Alara 1999:3, 26-27.

49 Hobsbawm 1999, 288-289, 292.

50 Salmi 1996, 177-187; Weart 1988, 171.

32

3.1 Atomienergiaa rauhanomaisesti

Yhdysvaltojen presidentin Dwight D. Eisenhowerin YK:n yleiskokouksessa
8.12.1953

pit�m�st� puheesta ja sen nimest� "Atoms for Peace", tuli iskulause
kuvaamaan atomienergian

rauhanomaista k�ytt�� eli kaikkea atomitekniikkaan liittyv�� lukuun
ottamatta

atomiaseita ja niit� varten tehtyj� kokeita. Rauhanomaista atomitekniikkaa
k�ytettiin

monenlaisissa tilanteissa kuten l��ketieteen kuvausmenetelmiss�,
kasvienjalostuksessa,

elintarvikkeiden s�il�nn�ss�, l��kkeiss� ja aineiden merkitsemisess�
teollisessa

tuotannossa. "Atoms for Peace" suomennettiin "atomit rauhan palveluksessa",
mutta

yleiseen k�ytt��n muodostui kuitenkin sanonta "atomienergian rauhanomainen
k�ytt�".

Eisenhowerin puheesta alkoi prosessi, jonka p��m��r�n� oli perustaa YK:n
alainen j�rjest�,

joka kontrolloisi atomitekniikan sotilaallista k�ytt��. J�rjest�n
tarkoituksena oli

antaa tietoa rauhanomaisen k�yt�n edist�miseksi ja mahdollistaa polttoaineen
saatavuus

tutkimukseen ja energian tuotantoon. Kansainv�linen atomienergiaj�rjest�
International

Atomic Energy Agency (IAEA) perustettiin vuonna 1957. Kansainv�linen
atomienergiaj�rjest�

ep�onnistui Erkki Laurilan mukaan est�m��n ydinaseiden levi�misen, mutta

perustamiseen t�ht��v� prosessi sai aikaan innostusta atomienergiaa
kohtaan.51

Vuosi 1955 oli merkitt�v� atomienergian tunnettavuuden kannalta.
Yhdysvaltojen YK:n

yleisneuvostolle tekem�n aloitteen johdosta pidettiin elokuussa Genevess�
laaja tieteellinen

konferenssi, jossa k�siteltiin atomienergian rauhanomaista k�ytt��.
Osanottajia oli

yli 2500 kuudestakymmenest� eri maasta. Suomalaisilla tutkijoilla oli my�s
mahdollisuus

osallistua - olihan Suomi saanut YK:n j�senyyden samana vuonna. Konferenssi
sai

aikaan yleismaailmallisen kiinnostuksen ja uskon atomienergian
mahdollisuuksiin. Maailman

ensimm�inen s�hk�� tuottava atomivoimalaitos oli otettu k�ytt��n
Neuvostoliitossa

edellisen� vuonna. Geneven ensimm�isess� konferenssissa saatiin kuulla t�st�
sek�

muiden teollisuusmaiden rakenteilla olevista reaktoreista.52

Helsingin Sanomat uutisoi, my�hemmin ensimm�iseksi atomienergian
rauhanomaisen

k�yt�n konferenssiksi nimetyn, kaksi viikkoa kest�neen kokouksen kuulumisia
l�hes

p�ivitt�in. Uutisarvo oli suuri, koska kokouksessa ennen salaisia
tutkimustuloksia tuotiin

51 Michelsen & S�rkikoski 2005, 29; Laurila 1982, 93-94; Eisenhower 1953;
Anshelm 2000, 31.

52 "Atomikokouksen taustaa" HS 8.8.1955, "Ranska paljasti
atomisalaisuuksiaan Genevess�" HS

7.8.1955; Laurila 1967, 75; Fischer 1997, 31-32.

33

julkisiksi. Filosofian tohtori Reino Tuokko selosti atomikokouksen taustaa
Helsingin

Sanomien lukijoille konferenssin avausp�iv�n� seuraavasti:

"Kymmenen vuotta on atomien ytimi� koskevia havaintoja pidetty
valtiosalaisuuksina,

joita suurelle yleis�lle ja alan tiedemiehillekin on annettu tipoittain
tietoa vasta kun on

selvinnyt, ettei luultu salaisuus en�� olekaan mik��n salaisuus. (.)
Atomienergia liittyy

tuhoamiseen yleisess� k�sityksess�. (.) Nyt kun kaikilla johtavilla mailla
on atomiaseensa

on tilanne t�ss�kin suhteessa valjennut. En�� ei tarvitse kenenk��n
kainostella

sit�, ett� on muka yksin anastanut palvelukseensa mahtavan luonnonhengen.
Hetki on

siis mit� parhain yhteiseen neuvonpitoon atomienergian k�ytt�miseksi
kaikkien yhteiseksi

hyv�ksi.(.)"53

Atomitekniikan saamaan julkisuuteen liittyi pelko aseiden kehittelyst�. Se
kuka pystyi

kehitt�m��n atomireaktorin, pystyi valmistamaan my�s atomipommin.
Salaisuudesta ei

kuitenkaan en�� ollut kyse, sill� niin id�ss� kuin l�nness� oli tietoa
enemm�n kuin tarpeeksi

atomipommien kehitt�miseen.

Atomipommien vaikutuksia tutkineen, amerikkalaisista, eurooppalaisista ja
japanilaisista

tutkijoista koostuneen komission kymmenen vuotta kest�nyt tutkimus
Hiroshiman ja

Nagasakin atomipommien vaikutuksista oli tullut seuraavanlaisiin tuloksiin:
Pommeilla

ei todettu olleen geneettisi� vaikutuksia, mutta jotkin sairaudet kuten
leukemia ja kaihi

olivat tutkimuksen mukaan lis��ntyneet v�est�ss�. Geneettiset vaikutukset
olivat ennalta

arvaamattomia ja vasta tulevissa sukupolvissa esiintyvi�. T�m�n vuoksi ne
olivatkin

s�teilyn pel�tyimpi� seurauksia. Tutkimuksen mukaan Geneettisi� vaikutuksia
ei kuitenkaan

todettu esiintyneen.54

Helsingin sanomien konferenssiuutiset kertoivat esitelmist�, laitoskauppojen
mahdollisuuksista

ja uraanin saatavuudesta. Atomienergian haitallisista vaikutuksista saattoi
lehte�

tarkkaan lukemalla saada tietoa kahdesta uutisesta, joissa molemmissa
aiheena olivat

radioaktiiviset j�tteet sek� toisessa uutisessa my�s vaarallinen s�teily.
Kummankin uutisen

rakenne oli samanlainen. Molemmat kertoivat aluksi atomienergian
ongelmallisesta

luonteesta eli s�teilyst� ja radioaktiivisten j�tteiden h�vitt�misest� eli
mereen upottami-

53 "Atomikokouksen taustaa" HS 8.8.1955.

54 "Hiroshiman atomipommilla ei ollut geneettisi� vaikutuksia" HS 7.8.1955.

34

sesta. Lopuksi kuitenkin p��dyttiin positiiviseen n�kemykseen, jonka mukaan
tulevaisuudessa

j�tteille l�ydett�isiin ratkaisu. Jotkut tutkijat arvioivat my�s, ett�
radioaktiiviset

j�tteet eiv�t olleet mereen upotettuina ihmisille vaarallisia.55

Pohjoismaista Ruotsissa ja Norjassa aloitettiin ja Tanskassa jatkettiin
toisen maailman

sodan keskeytt�m�� atomitutkimusta l�nsiliittoutuneiden ja Yhdysvaltojen
j�lleenrakennusavustusten

turvin. Suomessa t�t� mahdollisuutta ei ollut poliittisista ja
taloudellisista

syist�. Niin aloite atomienergian mahdollisuuksien selvitt�misest� siirtyi
kymmenen

vuotta naapurimaita my�hemm�ksi, vuoteen 1955.56

55 "Atomikokouksen taustaa" HS 8.8.1955; "Geneven atomikonferenssi p��ttyi"
HS 21.8.1955.

56 Michelsen & S�rkikoski 2005, 23.

35

3.2 Atomienergiaa Suomeen?

Helsingin Sanomissa julkaistiin syksyll� 1955 mielipidekysely siit�,
mink�laisia k�sityksi�

suomalaisilla oli atomivoimasta. Tulokset kertovat hieman siit�, mit�
ihmiset tiesiv�t

aiheesta. L�hes puolet vastaajista ei osannut ottaa kantaa siihen tulisiko
atomienergia

olemaan osa tulevaisuuden s�hk�ntuotantoa Suomessa. Osa vastaajista tiesi
hyvin ne

argumentit, joilla asiantuntijatkin perustelivat atomivoiman
tarpeellisuutta. N�it� olivat

energian tuotannon kotimaisuus, edullisuus pidemm�n ajan kuluessa sek�
ulkomaisen

esimerkin seuraaminen. Noin viidesosa vastaajista uskoi atomivoiman olevan
merkitt�v��

tulevaisuudessa. Saman verran vastaajista uskoi, ettei atomivoimalla tule
olemaan

mit��n merkityst� tulevaisuudessakaan, mit� puolestaan perusteltiin
polttoaineen saatavuuden

vaikeudella, taloudellisilla seikoilla sek� "atomilaitteiden"
vaarallisuudella.57

L�ht�kohtaisena kysymyksen� atomienergian suunnittelun aloittamiselle
Suomessa oli

kasvava energian tarve. Sodan j�lkeen yhteiskunta j�lleenrakennettiin ja
sotakorvaukset

maksettiin. N�it� kuitenkin poikkeusolosuhteiden lis�ksi vaikeutti se, ettei
energiaa ollut

tarpeeksi saatavilla. Suomi joutui luovuttamaan kolmasosan
vesivoimakapasiteetistaan

Neuvostoliitolle sodan seurauksena. Riitt�v�� voiman eli s�hk�n saantia
pidettiin talouden

kasvun kannalta v�ltt�m�tt�m�n�. Polttoaineiden tuonti oli valuuttavarannon
takia

rajoitettua. Hallituksen h�t�ohjelman (1946-1950) tarkoituksena oli l�hes
kaksinkertaistaa

vesivoiman avulla tuotetun s�hk�n tarjonta.58

P��osa Suomen s�hk�st� tuotettiin 1950-luvulla vesivoimalla.59 Merkitt�vi�
s�hk�n tuotantotapoja

olivat my�s lauhde- ja vastapainevoima. Lauhdevoiman polttoaineena oli

kotimaista puuta, ulkomaista kivihiilt� tai �ljy�. Lauhdevoiman tarve kasvoi
s��olosuhteiden

mukaan silloin, kun vesivoimalla ei voitu tuottaa tarpeeksi s�hk��.
Teollisuuden

k�ytt�m� vastapainevoima eli l�mm�n ja s�hk�n tuotanto osana
teollisuusprosessia, oli

suhteellisen samansuuruista kuin lauhdevoiman osuus s�hk�ntuotannosta.
S�hk�n tuonti,

mik� alkoi Ruotsista vasta vuonna 1959, ei n�ihin n�hden ollut
merkitt�v��.60

57 "Atomivoiman merkitys Suomelle" HS 8.9.1955.

58 Myllyntaus 1991c, 102, 108; Pihkala 1988, 217.

59 Vesivoiman osuus s�hk�ntuotannosta oli vuonna 1948 65 % ja vuonna 1955 91
%. Pihkala 1988, 218.

60 Myllyntaus 1991c, 133; Pihkala 1978, 217-218;Tampereen yliopiston
Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden

raportteja B 1978, 7.

36

Erkki Pihkalan mukaan teollistumista edist�v� talouspolitiikka nopeutti
s�hk�n ja �ljyn

kulutuksen nopeaa kasvua. Tarve rakentaa omaa �ljynjalostusta ja
ydinvoimaloita m��rittyi

jo 1950-luvulla, kun politiikan tavoitteena oli taata halpaa energiaa
teollisuudelle.

Tosin 1950-luvulla ei ollut varmuutta siit�, mink�laiset kustannukset
ydinvoiman tuotannosta

seuraisivat. Ensimm�iset atomivoimalaitokset tehtiinkin vauraisiin maihin.

Suomessa suunnitelman alulle panijat tiesiv�t, ett� kyse oli vuosia
kest�v�st� hankkeesta.

61 Toisesta maailmansodasta alkoi Suomessa aikaisempaa nopeampi talouskasvun

kausi, vaikka taloutta rasittivatkin viel� pitk��n sodan vaikutukset.62

61 Pihkala 1988, 220, 224; Professori Jarl A Wasastjernan kirjoitus "Atomivoiman
ja maailman energiatilanne"

Teollisuusliiton lausuntoon. Atomitoimisto/Atomilains��d�nt�,
s�teilysuojaus, vaarallisten aineiden

merkitseminen 1955-1962. AEN/KTM, VNA.

62 Hjerppe 1988, 49.

37

3.2.1 Suunnittelun alkaminen

Aloite suomalaisen atomienergiatoimikunnan perustamisesta tehtiin muutamaa
kuukautta

ennen Geneven ensimm�ist� atomienergian rauhanomaisen k�yt�n konferenssia.
Asian

valmistelu oli aloitettu Suomen Akatemiassa vuoden 1954 lopulla. Suomessa
atomitekniikkaan

liittyv�t suunnitelmat olivat sananmukaisesti rauhanomaisia, koska ydinaseet

oli kielletty jo Pariisin rauhansopimuksessa 1947.63

Energiapula toimi perusteluna sille, miksi my�s Suomessa tuli aloittaa
atomienergian

tuotantoon t�ht��v� suunnittelu. Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n
perustamisprosessi

mahdollisti poliittisesti suomalaisten osallistumisen kansainv�liseen
atomienergiayhteisty�h�n.

Suomessa oli muutamia ydinfysiikan ja radiokemian koulutuksen saaneita

henkil�it�, jotka halusivat, ett� my�s Suomessa aloitettaisiin
atomitekniikan tutkimus-

ja koulutustoiminta. Aloitteen tekij�n� energiatoimikunnan perustamisesta
oli

Suomen Akatemian j�sen, Nobel-palkittu professori Artturi Ilmari Virtanen.
Maaliskuussa

1955 pidettiin valmisteleva kokous, johon osallistuivat Suomen Akatemian
j�senten

lis�ksi Imatran Voima Osakeyhti�n toimitusjohtaja Heikki Lehtonen ja
s�hk�osaston

johtaja Martti Laurila sek� Teknillisen korkeakoulun professori Erkki
Laurila.

A. I. Virtanen oli vuoden 1954 lopulta alkaen suunnitellut valtioneuvostolle
teht�v��

aloitetta. Kokouksen tuloksena l�hetettiin valtioneuvostolle kirje, jossa
ehdotettiin energiataloudellisiin

syihin vedoten atomienergiatoimikunnan perustamista.64

Kirjeess� otettiin esille energian kulutuksen kasvu. Tuontienergialle
kivihiilelle ja �ljylle

tuli saada vaihtoehtoja. Se miksi juuri atomienergian mahdollisuuksia tuli
l�hte� selvitt�m��n,

perusteltiin Suomen Akatemian nimiss� l�hetetyss� kirjeess� sill�, ett�
uusien

energiamuotojen osalta atomienergia oli saanut keskeisen aseman useissa
maissa. Atomienergian

uskottiin tulevan laajaan k�ytt��n l�hitulevaisuudessa, mutta sen tulevista

kustannuksista ei ollut tietoa. Toimenpiteen� ehdotettiin
atomienergiatoimikunnan perustamista,

johon kuuluisi fysiikan ja kemian tutkijoita sek� voimatalouden ja
teollisuuden

edustajia. Toimikunnan teht�viksi esitettiin alan koulutusmahdollisuuksien
j�rjest�-

63 Laurila 1982, 93-94; Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8.

64 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8; Laurila 1982, 94; Michelsen &
S�rkikoski 2005, 32-33.

38

minen, atomienergiaan liittyvien asioiden seuraaminen ja aloitteiden
tekeminen valtioneuvostolle.

65

Uusille s�hk�ntuotantovaihtoehdoille n�ytti olevan tilausta, koska jo kahden
viikon kuluttua

kirjeen l�hett�misest� valtioneuvosto asetti komitean. P��ministeri Kekkosen
johdolla

kauppa- ja teollisuusministeri Aarre Simonen oli saanut teht�v�kseen etsi�
komitealle

puheenjohtajan ja j�senet. A.I. Virtanen ei saanut toiveestaan huolimatta
puheenjohtajan

virkaa. Sen sijaan sit� tarjottiin entiselle Helsingin yliopiston fysiikan
professorille

Jarl Wasastjernalle, joka puolestaan ehdotti puheenjohtajaksi Teknillisen
korkeakoulun

nuorta professoria Erkki Laurilaa, joka otti tarjotun paikan vastaan.
Komitean j�seniksi

tulivat professorit A. I. Virtanen, Harald Frilund Voima ja
polttoainetaloudellisesta yhdistyksest�

EKONO:sta, Jarl Salin �bo Akademista sek� teollisuuden edustajiksi
vuorineuvokset

Arno Solin Tampellasta, William Lehtinen Enso-Guzeit Osakeyhti�st� sek�

Imatran Voima Osakeyhti�n toimitusjohtaja Heikki Lehtonen. Yleissihteeriksi
nimettiin

ydinfysiikan apulaisprofessori Pekka Jauho sek� energiataloudellisten
asioiden sihteeriksi

diplomi-insin��ri Bror Nordqvist. Puheenjohtajan pyynn�st� komitea nimettiin

energiakomiteaksi, koska Laurila halusi luoda kuvan energia-asioita
laajemmin k�sittelev�st�

komiteasta. Toisin sanoen energiakomitean teht�v�n� oli suunnitella
atomienergian

sopeuttaminen muiden energial�hteiden joukkoon.66

Atomienergian suunnittelu oli vasta aluillaan, mutta suomalaiset insin��rit
olivat toiveikkaita

ensimm�isen laitoksen k�ytt��notosta. Imatran Voima Oy:n toimitusjohtaja

diplomi-insin��ri Heikki Lehtonen ennusti ensimm�isen atomivoimalaitoksen
olevan

k�ynniss� viimeist��n vuonna 1963.67

Syyskuussa 1955 perustettiin my�s suurimmista yksityisist�
puunjalostusteollisuuden

yhti�st� koostuva Atomienergia Oy. Yksityinen teollisuus ei halunnut j��d�
atomialan

kehityksest� j�lkeen. Toisin kuin Erkki Laurilan n�kemyksen mukaan,
atomienergia

Oy:n puheenjohtaja Erkki Aallon mielest� atomienergiahankkeessa ei tarvinnut
edet�

rauhallisesti. Atomiaikaan oli edett�v� mahdollisimman nopeasti.68

65 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8, 15.

66 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8; Laurila 1982, 93-96; Michelsen &
S�rkikoski 2005, 35-36.

67 Kokoukseen osallistuivat ainakin Erkki Laurila, Risto Niini, Heikki
Lehtonen ja Aulis Junttila "Ensimm�inen

atomivoimalaitos k�ynniss� meill� 7-8 vuoden kuluttua" HS 10.9.1955.

68 "Atomivoimalaitoksia rakennetaan teollisuuslaitostemme yhteyteen" HS
27.9.1955; Michelsen & S�rkikoski

2005, 39.

39

3.2.2 Energiakomitean ty�n tulos

Energiakomitean teht�v�n� oli laatia Suomen energiatalouden ennuste
1970-luvulle

saakka ja arvioida siin� atomienergian mahdollisuuksia. Lis�ksi komitean
tuli arvioida

mink�laista koulutusj�rjestelm�� atomienergian k�ytt� edellytt�isi.69

Energiakomitea sai mietint�ns� valmiiksi s�hk�n tulevasta tarpeesta ja
atomienergian

mahdollisuuksista syksyll� 1956. Tuloksena oli n�kemys, jonka mukaan
atomivoimalaitokset

eiv�t viel� olleet teknisesti ja taloudellisesti riitt�v�n kilpailukykyisi�.
Alan kehitys

n�htiin kuitenkin niin lupaavana, ett� sit� oli seurattava kansainv�lisen
yhteisty�n ja

koulutuksen avulla.70

Vuonna 1956 energiakomitea ennusti, ett� k�ytett�v�t vesivoimavarat
tulisivat k�ytt��notetuiksi

nopeasti ja ett� ne tulisivat riitt�m��n vuoteen 1967 asti. Omia
polttoainevaroja,

joita olivat puu ja turve, ei n�hty my�sk��n riitt�vin�. Lis�ksi turpeen
laajamittainen

k�ytt� ei ollut taloudellisesti kannattavaa ja puu oli komitean mielest�
liian arvokasta

poltettavaksi. Energiakomitean ennuste s�hk�nkulutuksen kasvusta ei suinkaan

ollut ep�onnistunut, sill� kymmeness� vuodessa (1954-1964) s�hk�nk�ytt�
kohosi yli

kaksinkertaiseksi.71

Tarve uudelle s�hk�ntuotantotavalle m��rittyi ennusteissa s�hk�n kysynn�n
kasvusta ja

vesivoiman s�hk�ntuotannon kapasiteetin rajallisuudesta. Omavaraisen
energiahuollon

korostaminen oli my�s t�rke� n�k�kohta. Atomienergian tuotantoon tarvittavaa
polttoainetta

uraania toivottiin l�ytyv�n tarpeeksi isoja m��ri� my�s Suomen maaper�st�.72

Energiakomitean mietinn�n pohjalta tehtiin p��t�s suunnittelun jatkamisesta
ja ylip��ns�

siit�, tarvitaanko atomienergiaa. Mietint� ei j�tt�nyt mainitsematta
mahdollisia vaaratekij�it�,

mutta se ei my�sk��n ottanut niihin kantaa. Energiakomitean mietint� sivusi

ymp�rist�vaikutuksia s�teilyn osalta. S�teilyn aiheuttama ongelma tuli
esille vakuutustoimenpiteiden

kautta. Atomienergialaissa olisi siis huomioitava kenelle kuului vastuu

69 Michelsen & S�rkikoski 2005, 41.

70 Energiakomitean mietint� 1956:28, etenkin sivut 50-51.

71 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden
raportteja B 1978, 7-8; Myllyntaus

1991c, 137.

40

mahdollisesta laitoksen onnettomuustilanteesta. Mietinn�ss� todettiin,
ett� "fissioreaktioon

perustuva atomivoimalaitos tulisi merkitsem��n mahdollista vaaraa
ymp�rist�lleen,

mit� ei tulisi aliarvioida". Energiakomitean j�senten mukaan suuremmilta
onnettomuuksilta

oli maailmalla v�ltytty tutkimusreaktoreiden k�yt�ss� lukuun ottamatta
Kanadan

Chalk River-reaktoria, jossa reaktorin ydin oli sulanut vuonna 1952.
Tutkimusreaktoreita

ei tosin ollut montaa vuotta ollut k�yt�ss�k��n. Energiakomitea ei voinut
taata, ettei

onnettomuuksia sattuisi tulevaisuudessa. Mahdollisia vaaroja atomienergian
tuotantoon

liittyen oli olemassa. Mietinn�ss� todettiin, ett� "radioaktiivisten
fissiotuotteiden levitess�

ymp�rist��n saattaisi tilanne muodostua eritt�in tuhoisaksi koko elolliselle
luonnolle".

Energiakomitea ei katsonut asiakseen paneutua niin vakuutusasioihin kuin
onnettomuusriskin

k�sittelyynk��n tarkemmin. Siihen, kenelle vastuu kuului, ei otettu
kantaa.73

72 Wennervirta 1957.

73 Energiakomitean mietint� 1956:28, 20.

41

3.2.3 Energiasta atomienergiaan

Kev��ll� 1957 astui voimaan atomienergialaki. Siin� sallittiin uraanin
omistus muillekin

kuin valtiolle, mik� oli varsin poikkeuksellista. Erkki Laurilan mukaan
atomienergialaki

oli varsin salliva toisin kuin saman vuonna s��detty s�teilysuojauslaki.
Vaatimukset

s�teilysuojauksesta rajoittivat osaltaan atomienergian suunnittelua.74

Syksyll� 1957 energiakomitean puheenjohtaja Laurila arvioi kirjeess��n
kauppa- ja teollisuusministeri�lle

ydinenergian tulevaisuudessa korvaavan fossiiliset polttoaineet
puunjalostusteollisuuden

voimanl�hteen�. �ljyn ja kivihiilen saanti saattoi olla ep�varmaa ja

vesivoima ei riitt�isi puunjalostusteollisuudelle. Energiakomitea halusi
jatkaa ty�t��n.

Se suositteli atomienergiaa ratkaisuksi teollisuuden s�hk�n tarpeelle.75

Kauppa- ja teollisuusministeri�ss� suhtauduttiin mit� ilmeisesti
luottavaisin mielin energiakomitean

ty�h�n. Energiakomitea sai vakinaisen aseman maaliskuussa 1958, ja sen

nimi muutettiin atomienergianeuvottelukunnaksi. Nimenmuutoksen my�t� ei
ollut ep�selv��,

mihin tavoitteeseen kyseisell� toiminnalla pyrittiin. Neuvottelukunnan
teht�v�n�

oli ennemmin selvitt�� ja ratkaista haasteet, mitk� liittyiv�t muun muassa
tutkimukseen

ja normien laadintaan, kuin kyseenalaistaa atomienergian hankintaa. Suomi
liittyi my�s

Kansainv�liseen atomienergiaj�rjest��n j�tt�en hakemuksensa kev��ll� ja
tullen hyv�ksytyksi

j�seneksi syksyll� 1958. J�rjest��n liittyminen oli t�rke�� muun muassa
polttoaineen

saatavuuden kannalta.76

Samaan aikaan kun 1950-luvun lopulla selvitettiin atomienergian k�yt�n
mahdollisuuksia,

oli radioaktiivinen s�teily puheenaiheena muissakin asiayhteyksiss�.
Suomalaiset

tutkijat ja virkamiehet eiv�t voineet v�ltty� maailmanpoliittisen tilanteen
ja uuden teknologian

vaikutuksilta.

74 "Teollisuusneuvos Ilkka M�kipentti: Ydinvoima tuli Suomeen ajan hengess�".
Alara 2001:4, 4-7;

"Atomivoiman k�ytt�miseen olisi varauduttava ajoissa" HS 11.11.1958.

75 Energiakomitean kirje KTM:lle teollisuusministeri Esa Kaitilalle
22.8.1957. AEN kirjeenvaihtoa 1957-

1977 / L�hteneet KTM, VNA.

76 Asetus atomienergianeuvottelukunnasta. Suomen asetuskokoelma 76/1958, 9
�; Laurila 1967, 202-203.

42

4 VAARALLISTA S�TEILY�

Ennen kuin Suomessa oli yht�k��n edes tutkimusk�yt�ss� ollutta reaktoria,
radioaktiivista

j�tett� syntyi niin teollisuudesta kuin l��ketieteellisist� tutkimuksista.
Asiantuntijoiden

kiinnostus s�teilyturva-asioihin ei johtunut ainoastaan atomienergian
rauhanomaisesta

k�yt�st� syntyv�st� s�teilyst� ja radioaktiivisista j�tteist�, vaan
ydinkokeet

vaikuttivat Suomeen -niin ymp�rist��n kuin p��t�ksentekoonkin.77

4.1 Ymp�rist�n s�teilytason tarkkailu

Toisen maailmansodan j�lkeiset ydinkokeet aiheuttivat s�teilytason nousua
ymp�ri maailmaa.

My�s Suomessa viranomaiset ja tutkijat kiinnittiv�t eri tahoilla huomiota
s�teilymittausten

j�rjest�misen tarpeeseen. Tilanne muuttui v�hitellen - niin s�teilytason

kuin sen tutkimisenkin kannalta. S�teilyarvot saattoivat kohota yll�tt�en
atomikokeista

johtuen. Tietoa pidettiin ensimm�isen� keinona kohti toimenpiteit�, joihin
tulisi ryhty�

v�est�n suojaamiseksi vaarallisiksi katsottujen s�teilyarvojen ylittyess�.
S�teilymittaukset

mahdollistivat tilanteen kartoittamisen ja suunnitelmien tekemisen.
Atomipommikokeet

ja atomienergian rauhanomaisen k�yt�n lis��ntyminen tekiv�t mittauksista
v�ltt�m�tt�mi�

luotettavan tiedon saamiseksi ymp�rist�n s�teilytason muutoksista.

Kirjallisuudesta l�yt�mieni tietojen mukaan ymp�rist�n s�teilytarkkailu
aloitettiin Suomessa

vuonna 1955 sadevesien radioaktiivisuuspitoisuuksia mittaamalla. Kuten
toisin

voisi olettaa, mittaustuloksia ei pidetty salassa julkisuudelta.
Energiakomitean perustajana

olleen A. I. Virtasen oppilas, kemiaa ja fysiikkaa opiskellut Jorma K.
Miettinen,

halusi selvitt�� oliko sadeveden radioaktiivisuuspitoisuus noussut
atomipommikokeiden

seurauksesta. Ulkomailla opiskellessaan h�n oli tutustunut
mittausmenetelmiin ja tiesi,

ett� pitoisuudet saattaisivat vaatia tarkkailua my�s Suomessa, koska
muuallakin oli havaittu

radioaktiivisuuden kohonneita arvoja. H�n havaitsi marraskuussa 1955
sataneen

lumen olleen radioaktiivisempaa kuin aiemmat tutkimustulokset osoittivat, ja
tiedotti

t�st� Helsingin Sanomille. Lehdess� 1.12.1955 julkaistu uutinen "Viime
p�ivien lumisa-

77 Geofysikaalisen neuvottelukunnan p�yt�kirja 14.2.1957. SSN:n arkisto SSN
1957-1960, STUK; Laurila

1977, 62.

43

teet liev�sti radioaktiivisia" oli Miettisen mukaan ensimm�inen kerta, kun
radioaktiivisesta

laskeumasta julkaistiin tietoa suurelle yleis�lle Suomessa.78

Yhdysvaltoihin vuonna 1956 tehdyn opintomatkan perusteella ja
Puolustuslaitoksen

mittausasemaan tutustuttuaan Miettinen p��tteli, ettei Suomessa ollut
mahdollisuuksia

ydinlaskeuman radiokemialliseen tai ravintoketjujen rikastumisen
tutkimiseen. N�m�

tutkimukset olivat kuitenkin t�rkeit� radioaktiivisen laskeuman
tuntemiseksi. Matkaltaan

saamien tietojen perusteella h�n pystyi perustelemaan Helsingin yliopistolle
Radiokemian

laitoksen perustamisen tarpeellisuuden. Miettinen oli aktiivinen my�s
neuvottelukunnissa.

H�n toimi atomienergianeuvottelukunnan perustamisesta l�htien sen
tieteellisteknillisenjaoston

j�senen� sek� s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan j�senen� vuodesta

1967 alkaen.79

S�teilysuojauskomitean vuonna 1956 valmistuneessa mietinn�ss� todettiin,
ettei kansainv�lisen

tieteellisen tutkimuksen saavuttamista tuloksista huolimatta ollut olemassa

varmuutta s�teilyn aiheuttamista vaaroista. T�m�n vuoksi komitea suositteli,
ett� s�teilyn

torjumiseksi laadittaisiin s��nt�j�, mit� my�s kansainv�linen
s�teilysuojauskomissio

(ICRP) oli suositellut. S��d�kset tuli laatia niin ty�ss� s�teilylle
altistuville kuin muillekin

henkil�ille. P��asialliset s�teilyl�hteet olivat etenkin l��kinn�llisist�
toimenpiteist�

aiheutuvia, mutta my�s eneneviss� m��rin teollisuuden k�yt�st� per�isin
olevia radioaktiivisia

aineita. S�teilyn aiheuttamien vaurioiden todettiin olevan yleens� piilevi�
ja vasta

vuosien kuluttua ilmenevi�, mink� vuoksi tilastotietoja ei ollut saatavilla.
Sen sijaan

oli selv��, ett� Suomessakin s�teily oli aiheuttanut kuolemaan johtaneita
vaurioita. S�teilysuojauksen

ei kuitenkaan ollut tarkoitus est�� eri s�teilylajien hy�dyllist� k�ytt��.

Esimerkiksi atomienergian tieteellisen tutkimuksen s�teilysuojausta koskien
tuli lains��d�nt��n

sis�llytt�� vain peruss��nn�kset, koska ala oli jatkuvasti kehittym�ss�.
T�m�

osoittaa vaaran tiedostamisen, mutta my�s asenteen olla vaikeuttamatta
atomienergiaan

liittyv�n tutkimuksen tekemist�.80

78 Ahosniemen teoksessa tiedot perustuvat Jorma K. Miettisen haastatteluun.
Ahosniemi 2004, 35-36.

79Ahosniemi 2004, 36; von Bonsdorf ym. 1991, 6-8; SSN:n toimintakertomukset,
STUK ja AEN:n p�yt�kirjat,

VNA.

80 S�teilysuojauskomitean mietint� 1956:24, 2-4.

44

4.2 S�teily� julkisuudessa

Syksyll� 1958 pidettiin Genevess� toinen atomienergian rauhanomaista k�ytt��
edist�v�

konferenssi. Geneven toisessa konferenssissa vuosikymmenen alun
atomioptimismi sai

kriittisempi� s�vyj�. Esille nousi atomitekniikan mukanaan tuoma uhka,
atomipommikokeet.

81 Konferenssissa k�siteltiin atomienergian k�ytt�mahdollisuuksia, mutta
my�s

uudenlaisten atomipommien k�ytt�� "rauhanomaisesti". Atomipommien
kehittelyst�

haluttiin antaa turvallisempi kuva luokittelemalla atomipommit
rauhanomaiseen k�ytt��n.

82

Maat, jotka pystyiv�t kehitt�m��n atomienergiaa rauhanomaiseen k�ytt��n,
pystyiv�t

valmistamaan siit� my�s ydinaseita. S�teily- ja radioaktiivinen
j�teainevaara olivat my�s

ongelmia. Er��n englantilaisen tutkijan mukaan oli mahdollista, ett�
taloudellisen kilpailun

paineessa ei otettaisi huomioon turvallisuusvaatimuksia, jotka olivat
erityisen t�rkeit�.

Reaktorionnettomuuden sattuessa vaikutukset saattaisivat olla koko maailmaan
vaikuttavia.

Atomienergian tuotantoon liittyi pieni vaara, joka oli hyv�ksytt�v�, jos
atomivoimaa

haluttiin hy�dynt��. Helsingin Sanomien uutisessa kirjoitettiin my�s
s�teilyn ja

j�teaineiden ongelmasta vetoamatta tulevaisuuden tuomiin ratkaisuihin.83

Neuvostoliittolaiset, kiinalaiset ja bulgarialaiset tutkijat olivat saaneet
tuloksia, joiden

mukaan radioaktiivinen s�teily aiheuttaisi hermostomuutoksia, jotka taas
voisivat muuttaa

ihmisten k�ytt�ytymist�. Kuten geneettiset vaikutuksetkin, olivat
hermostovaikutukset

ennalta arvaamattomia ja juuri sen vuoksi pelottavia.84

Helsingin Sanomissa kerrottiin YK:n s�teilyraportista, jota oli tehty
viidentoistoista

maan tutkijoiden yhteisty�n� yli kahden vuoden ajan. Radioaktiivisen
s�teilyn todettiin

aiheuttavan sairauksia kuten sy�p��, mutta my�s geneettisi� vaurioita.
Geneettisten vaurioiden

arveltiin lyhent�v�n tulevien sukupolvien elinik�� ja heikent�v�n
�lykkyytt�,

koska s�teilyn aiheuttamat geenien muutokset olisivat aina perint�tekij�it�
huonontavia.

Raportin mukaan "puhtaita" ydinpommeja ei ollut olemassa, koska niist� aina
muodos-

81 Fischer 1997, 143-147.

82 "Atomin�yttely" HS 1.9.1958; "Kansainv�linen yhteistoiminta edist�isi
atomivoiman hyv�ksik�ytt��"

HS 2.9.1958.

83 "Hirvitt�v� ase kaikkien kansakuntien k�yt�ss�" HS 10.8.1958.

45

tui radioaktiivista s�teily�. Luonnosta per�isin oleva s�teily oli YK:n
asettaman komission

mukaan vaaratonta. Keinotekoisesti tuotetulla s�teilyll� oli my�s eroja ja
t�m� ero

johtui valvonnasta. Atomienergia oli raportin mukaan s�teilyn hy�dyllisint�
k�ytt��.

Atomienergian tuotannosta syntyv�� radioaktiivista s�teily� ei katsottu
raportissa vaaralliseksi,

koska se oli valvonnan alaista ja ihmisten hallitsemaa. Ero ydinkokeisiin
oli se,

ett� r�j�ytyksist� aiheutunut s�teily levisi kontrolloimatta ymp�ri
maapalloa. Kuitenkin

pienenkin s�teilym��r�n katsottiin olevan vaarallista ihmisen terveydelle ja
perint�tekij�ille.

Eroa vaarallisten ydinkokeiden ja "vaarattoman" atomienergian v�lill�
korostettiin.

S�teilyn uutisoitiin aiheuttavan geneettisi� vaurioita p�invastoin kuin
muutamaa

vuotta aiemmin tehdyt tutkimukset osoittivat.85 Atomireaktoreiden tai
ydinkokeiden

piilottaminen maanuumeniin esitettiin konferenssissa yhten� ratkaisutapana
est�� s�teilyn

p��sy ymp�rist��n. 86

Atomikokeiden uutisoitiin my�s lis�nneen radioaktiivista hiilt� ilmakeh�ss�.
Amerikkalaisen

ilmakeh�n tutkimukseen erikoistuneen professorin mukaan radioaktiivisuus oli

kuitenkin niin v�h�ist�, ettei sill� olisi vaikutuksia s��olosuhteisiin. Sen
sijaan amerikkalaistutkijan

mukaan ilmasto tulisi muuttumaan "kasvihuone-efektist�" johtuen l�mp�tilan

noustessa yhdell� asteella.87

Atomienergian ja my�s atomipommien vaarallisuudesta esitettiin Helsingin
Sanomien

konferenssiuutisissa erilaisia ja jopa ristiriitaisia n�kemyksi�.
Mielenkiintoista on, ett�

YK:n asettama komissio n�ki atomienergian vaarattomana, koska siit� syntyv�
s�teily

oli ihmisten hallitsemaa. Samalla komissio kuitenkin korosti s�teilyn
vaarallisuutta ihmisten

terveydelle.

84 "Atomis�teily vaikuttaa hermostoj�rjestelm��n" HS. 6.9.1958.

85 "Ydinkokeet YK:ssa" HS 4.11.1958.

86 "Atomikatastrofivaara esill� Genevess�" HS 9.9.1958.

87 "Atomikokeet lis�nneet radioaktiivista hiilt�" HS 14.9.1958.

46

4.3 Ehdotuksia s�teilyvalvonnan aloittamiseksi

YK:n yleiskokouksessa vuonna 1955 perustettiin tieteellinen komitea
(UNSCEAR),

jonka teht�v�n� oli tutkia "atomis�teilyn vaikutuksia ihmisiin ja h�nen
ymp�rist��ns�".

T�llaisen ty�n suorittamiseen komitea tarvitsi j�senmaiden omaa
tutkimustoimintaa raportoimaan

tutkimustuloksista. Suurin osa tiedoista l�hetettiin kuitenkin vain
muutamista

maista. Komitean ty� painottui ydinkokeiden aiheuttaman ymp�rist�n
saastumisen

kartoittamiseen. Etenkin haluttiin selvitt�� pitk�ik�isten radioaktiivisten
aineiden strontium-

90:n ja kesium-137:n ker��ntyminen ihmisten elimist��n muun muassa
ravintoketjujen

rikastumisen kautta. Ymp�rist�n saastumiseen vaikuttivat raportin mukaan
my�s

radioaktiiviset j�tteet, joista komissio toivoi saavansa tiedot kunkin maan
osalta. Radioaktiivisten

j�tteiden m��rist� ja vaikutuksista oltiin kuitenkin hyvin ep�varmoja
varsinkin

arvioitaessa ihmisten j�tteist� saamaa altistusta tulevaisuudessa. Oli
selv��, ett� komission

tarkoituksena oli kartoittaa ihmisen saama s�teilyaltistus ymp�rist�st�,
johon

ihminen itse tuotti radioaktiivisia aineita.88

YK:n atomis�teilyn vaikutuksia tutkivan komitean ty�h�n kuului ker�t� tietoa
j�senmaiden

s�teilytasosta sek� radioaktiivisten j�tteiden sijoituksesta. Erityisen
t�rke�� oli tiedon

saanti meriin upotetuista j�tteist�. Suomessa ei kuitenkaan ollut tehty
viel� 1950-

luvun puoliv�liss� tarvittavaa tutkimusta ymp�rist�n s�teilytasosta.89
Vuoden 1957 lopulla

Suomesta ei voitu l�hett�� YK:n atomis�teilyn vaikutuksia tutkivalle
komitealle

tietoja strontium-90:n esiintymisest� luonnossa. Syyn� oli varojen ja
mittausv�lineiden

puute. Niin tutkimuslaitosten, kauppa- ja teollisuusministeri�n kuin
ulkoasiainministeri�nkin

kanta oli, ett� tilanteeseen tuli tehd� parannus.90

Jo muutaman kuukauden kuluttua El�inl��ketieteellisell� korkeakoululla
alettiin valmistella

n�ytteiden l�hett�mist� YK:n asiaa tutkivalle komitealle. Kaikki tarvittavat
n�ytteet

saatiin toimitettua vasta kev��ll� 1961, mutta niiden perusteella oli
mahdollista tehd�

88 YK:n tieteellisen komitean atomis�teilyn vaikutuksia koskeva katsaus
1959. 23/292 Ykd -58, Atomis�teily

1954-1962, UMA; Atomis�teilyn vaikutuksia k�sittelev�n YK:n tieteellisen
komitean raportti.

113/222 ykd-60, Atomis�teily 1954-1962, UMA.

89 Radiologian professorin Sakari Mustakallion kirje L��kint�hallitukselle
9.6.1956. Atomis�teily 1954-

1962, UMA.

90 Tutkimuslaitoksista lausunnon olivat antaneet energiakomitea,
S�teilyfysiikan laitos, Biokemiallinen

tutkimuslaitos, Maatalouden tutkimuslaitos. 24.8.1957. 3/161 YK-57,
Atomis�teily 1954-62, UMA.

47

selvitys Suomessa pitk�ik�isten radionuklidien strontium-90 ja kesium-137
esiintymisest�

vuodesta 1959 alkaen.91

S�teilyn valvontaa, tutkimusta ja toimenpiteit� koskevat k�yt�nn�n
ehdotukset tulivat

usein muilta tahoilta kuin itse s�teilysuojausasiain- tai
atomienergianeuvottelukunnan

j�senilt�. Ensimm�isen� s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan arkistosta
l�ytyv�n� s�teilyn

tarkkailuun liittyv�n� ehdotuksena oli geofysikaalinen neuvottelukunnan
tiedote

helmikuussa 1957 pidetyn kokouksen sis�ll�st�, joka koski
radioaktiivisuuspitoisuuksien

tutkimuksen v�ltt�m�tt�myytt� "inhimillisen vaaran vuoksi". Kokoukseen oli
osallistunut

Merentutkimuslaitoksen johtaja professori Ilmo Hela, Ilmatieteellisen
laitoksen

johtaja professori Matti Franssila, Geodeettisen laitoksen johtaja
professori T. J. Kukkam�ki,

Hydrografisen toimiston johtaja tohtori A. Siren sek� sihteerin� toiminut
Erkki

Palosuo. Ilmakeh�n radioaktiivisuuden mittaukset olivat l�sn�olijoiden
tiedon mukaan

aloitettu jo kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi "vaarallisesti
kehityksest� j�lkeen

j��neess� Suomessa". Maailman meteorologinen j�rjest� WMO ja YK:n
terveysj�rjest�

WHO olivat kehottaneet j�senmaitaan, eli my�s Suomea, organisoimaan
ilmakeh�n ja

sadeveden radioaktiivisuuden mittausverkostot. J�rjest�t pystyiv�t
ainoastaan kannustamaan

j�senmaitaan mittausten j�rjest�miseen.92

Geofysikaalinen neuvottelukunta katsoi yksimieleisesti ilmakeh�n, sadeveden,
sis�vesien

ja It�meren radioaktiivisuuspitoisuuksien jatkuvan tarkkailun aloittamisen
v�ltt�m�tt�m�ksi.

Neuvostoliitossa oli ensimm�inen atomivoimalaitos aloittanut toimintansa jo

kolme vuotta aiemmin, ja uusien voimalaitosten lis��ntyminen It�meren
alueella oli

odotettavaa. Ensimm�inen s�hk�� - eik� pelk�st��n plutoniumia tuottava
atomivoimalaitos

oli k�ynnistetty kes�kuussa 1954 Obniskissa. Laitoksen s�hk�ntuotanto oli
niin

vaatimatonta, ett� sen k�ynniss� pit�minen vaati jopa enemm�n s�hk�� kuin
sen tuotanto

oli. T�m� laitos n�htiin kuitenkin ensimm�isen� askeleena kohti atomis�hk�n
kautta.

93

91 Atomis�teilyn vaikutuksia tutkivan komitean tiedustelu 16.12.1957. 3/161
YK-57 ja 9.1.1961 3/161

YK-57, Atomis�teily 1954-62, UMA.

92 Geofysikaalisen neuvottelukunnan kokouksen p�yt�kirja 14.2.1957. SSN
1957-1960, STUK.

93 Darst 2001, 138-139; Geofysikaalisen neuvottelukunnan p�yt�kirja
14.2.1957. SSN 1957-1960,

STUK.

48

Atomivoimalaitosten odotettiin lis��v�n olennaisesti maapallon ilmakeh�n
sek� sis�ett�

merivesien radioaktiivisuutta. Mittausten j�rjest�mist� pidettiin
tarpeellisena erityisesti

asuttujen rantojen l�heisyydess� ja merkitt�vill� kalastusalueilla. N�ill�
alueilla

ihmisille koituvat haitat olisivat suurimmat. Sadevesien tarkkailu oli my�s
oleellista.

Vesisateen mukana ilma puhdistuisi radioaktiivisesta p�lyst� ja sadevesi
antaisi n�in

oleellisia tuloksia pitoisuuksista. Kuitenkin ongelma oli jo todellisuutta,
koska atomipommikokeista

johtuen ilman ja sadeveden radioaktiivisuudessa oli todettu huomattavia

tilap�isi� muutoksia. Tarkkailua perusteltiin "ihmisen ja kaiken orgaanisen
el�m�n

herkkyydell� radioaktiiviselle s�teilylle". S�teilyn tarkoista vaikutuksista
ei geofysikaalisella

neuvottelukunnalla ollut tietoa, mutta seuraavanlaisia oletuksia kyll�:
S�teily�

pidettiin erityisen vaarallisena ihmiskunnan tulevaisuudelle perim�n
muutosten kautta.

Toisena uhkana n�htiin ilmakeh�n radioaktiivisuuden nousun my�t�
ep�orgaanisten

luonnonilmi�iden mahdollinen muuttuminen ennalta tuntemattomalla tavalla.94

Geofysikaalinen neuvottelukunta oletti s�teilyvaikutusten olevan
haitallisia. Ep�varmuus

s�teilyn vaikutuksista oli varmasti s�teilysuojausasiainneuvottelukuntaan
vetoava

perustelu saada toimenpiteit� aikaiseksi. Geofysikaalinen neuvottelukunta
ehdottikin

s�teilysuojausasiainneuvottelukunnalle mittausasemien perustamista.
Mittaustuloksista

kiinnostuneita olivat my�s terveydenhoitoviranomaiset sek� Puolustuslaitos.
Tieteellinen

ty� radioaktiivisuuden kartoittamiseksi katsottiin tarpeelliseksi aloittaa
ihmisille

koituvan vaaran vuoksi. Ty�t� ehdotettiin Ilmatieteellisen keskuslaitoksen,
Merentutkimuslaitoksen

sek� Hydrografisen toimiston vastuulle.95

Geofysikaalisen neuvottelukunnan vetoomuksen pohjalta
s�teilysuojausasiainneuvottelukunta

esitti vuotta my�hemmin maaliskuussa 1958 valtioneuvostolle vaarallisen
s�teilyn

yleisen valvonnan j�rjest�mist� s�teilysuojauslakiin (174/1957) vedoten,
jossa todettiin

seuraavasti:

"T�llaista valvontaa ei ole maassamme viel� j�rjestetty. Kuitenkin muodostaa
nykyisin

luonnossa esiintyv� ja pelottavassa m��rin lis��ntyv� vaarallinen s�teily,
kuten alan

asiantuntijat julkisuudessa useissa eri yhteyksiss� ovat esitt�neet, kansan
terveytt� uhkaavan

vaaran, joka esiintyy v�litt�m�n� ja varsinkin tulevia sukupolvia koskevana
ge-

94 Geofysikaalisen neuvottelukunnan kokouksen p�yt�kirja 14.2.1957. SSN
1957-1960, STUK.

95 Mt.

49

neettisen� mutaattiovaikutuksena. T�m� vaara on sit� suuruusluokkaa, ett�
kaikkialla

maailmassa on ryhdytty toimenpiteisiin sen torjumiseksi. Ymp�rist�s�teilyn
ja siin� tapahtuvien

muutosten suuruus on selvitett�v� rinnan s�teilyn biologisten vaikutusten ja

geneettisen tutkimuksen kanssa."96

Syyn� s�teilytason nousuun olivat ydinr�j�hdyksiss� syntyvien p�lypilvien
nousu ylimpiin

ilmakerroksiin aiheuttaen saasteiden levi�misen sateiden mukana mihin
tahansa

osaan maapalloa koepaikan sijainnista riippumatta.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunta

ehdotti valtioneuvostolle valvontaj�rjestelm��, joka toteuttaisi
kansanterveydellisist�

syist� tarvittavan seurannan. Valvontaverkosto toteutuisi ilman ja veden
radioaktiivisuuspitoisuuksien

mittausasemien perustamisella eri puolelle maata. T�m� suunniteltiin

toteutettavaksi kahdessa vaiheessa kulujen jakamiseksi useammalle vuodelle.
Valvontaj�rjestelm�

koostui Ilmatieteellinen keskuslaitoksen, Hydrografisen toimiston,
Merentutkimuslaitoksen,

Puolustuslaitoksen ja Helsingin yliopiston Seismografisen laitoksen

(tarkkaili maan rajojen ulkopuolella tehtyj� r�j�ytyksi�) yhteisty�st�.
Keskuselimen�

oli S�teilyfysiikan laitos, jonka teht�viin kuului toiminnan valvonta,
n�ytteiden analysointi

ja asianomaisten tahojen tiedottaminen.97

Niin atomienergian suunnittelua kuin my�s s�teilyvalvontaa leimasi
ulkomailla, etenkin

Ruotsissa, tehtyjen p��t�sten seuranta. Kansainv�liseen tutkimusty�h�n
osallistumista

pidettiin edellytyksen� s�teilyvalvonnalle. Vuodesta 1959 alkaen suomalaiset
edustajat

osallistuivat pohjoismaalaisten tutkijoiden v�lisiin tieteellisiin
kokouksiin, joissa aiheena

oli ymp�rist�n radioaktiivisen saastumisen tila. N�m� tapaamiset olivat
t�rkeit� tutkimustulosten

saatavuudelle.98

S�teilysuojausasiainneuvottelukunta piti Suomeen laadittua
valvontaj�rjestelm�ehdotusta

vaatimattomana verrattuna muiden maiden j�rjestelmiin. Ettei
valtioneuvostolle olisi

j��nyt asian t�rkeys ep�selv�ksi, s�teilysuojausasiainneuvottelukunta vetosi
Suomen

96 SSN:n kirje valtioneuvostolle "Vaarallisen s�teilyn yleisen valvonnan
j�rjest�misest� maassamme"

25.3.1958. SSN 1957-1960, STUK.

97AEN p�yt�kirja 7.2.1969 liite 7. SSN:n kirje valtioneuvostolle "Vaarallisen
s�teilyn yleisen valvonnan

j�rjest�misest� maassamme" 25.3.1958. SSN 1957-1960, STUK.

98 Mt.

50

Yhdistyneiden kansakuntien j�senyyden tuomaan velvollisuuteen j�rjest��
s�teilyvalvonta.

99

V�est�n altistuminen s�teilylle saattoi tapahtua ulkoisesta tai sis�isest�
altistuksesta.

Vesien ja ilman pitoisuuksien mittaaminen ei lis�nnyt tietoa sis�isen
altistuksen m��r�st�.

Pohjoismaisessa radioaktiivisuuden valvontaa koskevassa kokouksessa
marraskuussa

1959 s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan j�senet professori Sakari
Mustakallio, filosofian

kandidaatti Kauno Salim�ki sek� diplomi-insin��ri Antti Vuorinen saivat
kuulla

muissa Pohjoismaissa j�rjestetyst� s�teilyvalvonnasta. Sen perusteella
tutkimustoimintaa

tuli lis�t� my�s Suomessa. Atomipommikokeiden aiheuttaman laskeuman
jakaantuminen

ja sen kiertokulku ilman, veden ja maan kautta kasveihin, el�imiin ja
ravinnon mukana

ihmisiin, vaati selvityst�. Tilaisuudessa painotettiin, ett� jakaantuminen
ja kiertokulku

oli syyt� tuntea, jotta atomireaktoreiden valvonta voitaisiin j�rjest��
tulevaisuudessa.

100

99 AEN p�yt�kirja 7.2.1969 liite 7. SSN:n kirje valtioneuvostolle "Vaarallisen
s�teilyn yleisen valvonnan

j�rjest�misest� maassamme" 25.3.1958. SSN 1957-1960, STUK.

100 SSN:n matkakertomus KTM:lle pohjoismaisesta radioaktiivisuuden valvontaa
koskevasta kongressista

4.12.1959. SSN vanhin kansio 1957-1960, STUK.

51

YDINKOKEISTA YDINVOIMAAN - UNOHTUIKO

YMP�RIST�?

Asiantuntijoiden huomioimat ydinkokeiden s�teilyvaikutukset sek�

ydinvoiman tulevien ymp�rist�haittojen arviointi Suomessa 1955-1969

HY, valtiotieteellinen tiedekunta

Talous- ja sosiaalihistorian pro gradu

Leena Elisa L�hteenm�ki

Maaliskuu 2006

1

SIS�LLYS

LYHENTEET 3

1 JOHDANTO 4

2 TUTKIMUSTEHT�V�N PERUSTELU 6

2.1 Aineisto 11

2.1.1 Atomienergianeuvottelukunta 12

2.1.2 S�teilysuojausasiainneuvottelukunta 14

2.1.3 Vesiensuojeluneuvottelukunta 16

2.1.4 Neuvottelukuntien arkistoaineistot ja muut alkuper�isl�hteet 17

2.1.5 Aineiston tulkinta 19

2.2 Ymp�rist�historian ongelma tutkimuskohteena 21

2.3 Ydinkokeet ja ydinvoima historiantutkimuksen aiheina 25

3 ATOMIT IHMISEN PALVELUKSESSA 30

3.1 Atomienergiaa rauhanomaisesti 32

3.2 Atomienergiaa Suomeen? 35

3.2.1 Suunnittelun alkaminen 37

3.2.2 Energiakomitean ty�n tulos 39

3.2.3 Energiasta atomienergiaan 41

4 VAARALLISTA S�TEILY� 42

4.1 Ymp�rist�n s�teilytason tarkkailu 42

4.2 S�teily� julkisuudessa 44

4.3 Ehdotuksia s�teilyvalvonnan aloittamiseksi 46

4.4 S�teilymittauksia ydinkokeiden vuoksi 51

4.4.1 Sis�isen s�teilyaltistuksen kartoittaminen 53

4.4.2 Maanpuolustuksen huoli v�est�nsuojelusta 56

4.4.3 S�teilyarvot kohoavat 58

4.4.4 Ydinkokeita rajoitetaan 61

4.4.5 Valvontaverkosto 63

2

5 VESIENSUOJELU JA ATOMIENERGIAN

RAUHANOMAINEN K�YTT� 65

5.1 Saastumisen syyt 66

5.2 Radioaktiiviset j�teaineet mereen, luontoon vai varastoon? 68

5.3 Vesiensuojeluneuvottelukunnan toiminta vesien

radioaktiivisen pilaantumisen ehk�isemiseksi 71

6 OLIKO YDINVOIMALLA YMP�RIST�HAITTOJA? 77

6.1 Tutkimusreaktorit Otaniemeen 78

6.2 Tilausprosessi k�ynnistyy 80

6.2.1 Voimalaitossuunnitelma paperilla - ongelmana sijainti 81

6.2.2 Kilpailua laitoksen tilauksesta 83

6.3 S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan ja

atomienergianeuvottelukunnan yhteisty� 85

6.4 Tarvittavat luvat laitokselle ja sen sijoituspaikalle 87

6.5 Reaktoreiden turvallisuusn�k�kohtia 89

6.6 Loviisan alueen ymp�rist�tutkimukset 92

7 TARJOUSKIERROKSET JA TILAUKSEN TOTEUTUMINEN 97

7.1 Atomienergianeuvottelukunta vastustaa tilausta 99

7.2 Neuvostoliittolaisten tarjous voittaa - mutta mill� perustein 101

8 JOHTOP��T�KSET 105

L�HTEET 111

KIRJALLISUUS 113

3

LYHENTEET

AEN Atomienegianeuvottelukunta

Alara As Low as Reasonably Achievable

HS Helsingin Sanomat

IAEA International Atomic Energy Agency

ICRP International Commission on Radiological Protection

IVO Imatran Voima Osakeyhti�

KTM Kauppa- ja teollisuusministeri�

SFL S�teilyfysiikan laitos

SSN S�teilysuojausasiainneuvottelukunta

STUK S�teilyturvakeskus

SYKE Suomen ymp�rist�keskus

UNSCEAR United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic
Radiation

UMA Ulkoasiainministeri�n arkisto

VNA Valtioneuvoston arkisto

VSN Vesiensuojeluneuvottelukunta

VTT Valtion teknillinen tutkimuskeskus

WHO World Health Organization

WMO World Meteorological Organization

YK Yhdistyneet kansakunnat

4

1 JOHDANTO

T�m� tutkimus on kuvaus siit�, miten ihminen antaa luonnolle arvon itsens�
kautta. Ihmisten

aiheuttamista ymp�rist�n muutoksista tulee huomattavia silloin, kun ne ovat
haitallisia

ihmiselle itselleen. Vaaran tiedostaminen on kuitenkin vasta ensimm�inen
askel.

Kuinka suuri vaaran tulee olla, jotta se johtaisi ymp�rist��n vaikuttavien
toimien lopettamiseen.

"Yleens� pidet��n kansainv�list� kontrollia suotavana huomioon ottaen ne
suunnattomat

vaarat joita radioaktiiviset hajaantumistuotteet aiheuttavat ihmiskunnan
terveydelle.

N�m� vaarat eiv�t tunne poliittisia rajoja ja niiden voidaan er�iss�
tapauksissa ajatella

koskevan koko maapalloa. (.)"1

Toisen maailmansodan j�lkeisen� aikana atomipommikokeet ja niiden
vaikutukset huolestuttivat

ihmisi� ymp�ri maailmaa. Suomessa huomion kiinnittyminen atomitekniikan

tuomiin varjopuoliin alkoi 1950-luvun puoliv�liin tultaessa. Ulkomailta
ydinkokeista

levinnyt radioaktiivinen laskeuma sek� kotimaassa lis��ntynyt
radioisotooppien k�ytt�

l��ketieteess� ja teollisuudessa her�tti tutkijoita ja viranomaisia
arvioimaan n�iden vaikutuksia.

Radioaktiivisen s�teilyn vaikutusten pel�ttiin ennalta arvaamattomalla
tavalla

vaikuttavan ihmisten terveyteen, perim��n ja jopa k�yt�kseen. Yksimielisyys
asiantuntijoiden

kesken vallitsi kuitenkin siit�, ett� n�m� vaikutukset olivat joka
tapauksessa perim��

huonontavia, terveydelle vaarallisia ja suurina annoksina kuolemaan
johtavia.

Oliko sodan j�lkeisess� Suomessa edes mahdollista selvitt��, kuinka suuret
pitoisuudet

radioaktiivisia aineita kulkeutui ymp�rist��n?

1950-luvun puoliv�liss� aloitettiin toimenpiteet atomienergian suunnittelun
aloittamiseksi

Suomessa. Uuden teknologian tuoma mahdollisuus saattoi olla vastaus
kasvavaan

s�hk�nkulutukseen. Atomienergian tuotannosta tiedettiin kuitenkin syntyv�n
vaarallista

s�teily�, mik� ei ollut ainoa ongelma. Ydinj�tteiden luontoon laskeminen ja
varastointi

aiheuttivat my�s huolestuneisuutta. Valtion tuli l�yt�� ristiriitaan
ratkaisu. Atomipommikokeisiin

ja atomienergiaan liittyvien ongelmien ratkominen ja asiantuntijasuositusten

1 Professori Jarl A. Wasastjernan kirjoittamasta liitteest� Suomen
Teollisuusliiton lausuntoon Atomivoima

ja maailman energiatilanne. Ei tarkkaa p�iv�yst�. Atomitoimisto,
atomilains��d�nt�, s�teilysuojaus, vaarallisten

aineiden merkitseminen 1955-1962. AEN/KTM, VNA.

5

antaminen uskottiin neuvottelukunnille, joiden ty�h�n t�m� tutkimus
perustuu. Oliko

ihmisell� ja ymp�rist�ll� osaa n�iss� suunnitelmissa?

6

2 TUTKIMUSTEHT�V�N PERUSTELU

Suomalaista ydinvoimalaitoksen suunnitteluprosessia k�sittelev�ss�
kirjallisuudessa

todetaan, ett� suunnittelussa ei huomioitu ymp�rist�vaikutuksia,
julkisuudessa ei tunnettu

haittavaikutuksia ja ett� asiantuntijat v�h�tteliv�t tai eiv�t viel� edes
tienneet ydinvoiman

tuotannosta ymp�rist�lle koituvista haitoista 1960-luvun puoleen v�liin
tultaessa.

2 T�m� k�sitys on per�isin ensimm�isest� Suomen ydinvoimalaitostilausta
koskevasta

tutkimuksesta Ydinvoiman k�ytt��notto Suomessa (1978). Julkisoikeudellisesta
n�k�kulmasta

asiaa tarkasteleva raportti sis�lt�� perustavanlaatuista tietoa ydinvoiman
hankintaprosessista.

Ensimm�isen� kattavana julkaisuna, ei tosin historiallistieteellisen�,

monet siin� esitetyist� tiedoista on otettu ydinvoimaa koskevaan
yhteiskuntatieteelliseen

tutkimukseen. Kuitenkin jo 1950-luvulta alkaen ydinkokeet ja kansalaisten
s�teilysuojaus

olivat hyvinkin ajankohtaisia aiheita niin viranomaisty�ss� kuin p�iv�n
lehdiss�. Radioaktiivisuuden

vaarat olivat olleet tunnettuja jo vuosikymmeni�. Olisiko siis ollut edes

mahdollista, ett� ydinvoiman s�teilyvaikutuksiin ei olisi kiinnitetty mit��n
huomioita?

Oliko kysymys sittenkin ennemmin ymp�rist�vaikutuksille annetuista
merkityksist�

kuin tiedon puutteesta tai salailusta?

Ymp�rist� ei ole k�sitteen� yksiselitteinen. Anthony Giddensin mukaan "luonto"
muuttuu

"ymp�rist�ksi" silloin kun ihminen on muokannut luontoa omaksi
ymp�rist�kseen.3

Mit� l�hemm�s Suomen ensimm�isen ydinvoimalaitoksen tilausta edettiin, sit�
ajankohtaisemmaksi

tulivat sen aiheuttamat suorat ymp�rist�vaikutukset: radioaktiivinen
s�teily,

ydinj�tteet ja lauhdevedet. V�lillisi� vaikutuksia ei t�ss� yhteydess�
k�sitell�. Esimerkkin�

ydinvoiman v�lillisest� ymp�rist��n vaikuttavasta toimesta on
uraaninlouhinta,

jonka voidaan luokitella kuuluvan kaivosteollisuuteen.

Ydinvoiman ymp�rist�vaikutusten arviointi on riippuvainen n�k�kulmasta ja
my�s aikakaudesta.

Ydinvoimalle voidaan antaa positiivisia ja negatiivisia merkityksi�. Suomen

Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian 2005 mukaan ydinvoiman rooli
kasvihuone-

2 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden raportteja
B 1978, 15-16. Katso esimerkiksi

Paloheimo 2000, 33. Samaa n�kemyst� edustaa my�s S�nkiaho & Rantala 1987,
22. Suomalainen

ydinvoimalaitos -teoksen mukaan taas Suomen ensimm�isen atomivoimalaitoksen
paikallisia ymp�rist�vaikutuksia

selvitt�neet tutkijat eiv�t olleet tarpeeksi ammattitaitoisia arvioimaan
ekologisia vaikutuksia.

Michelsen & S�rkikoski 2005, 106.

7

kaasujen rajoittamisessa on merkitt�v�.4 Ensimm�isen voimalaitoksen
suunnitteluvaiheessa

kasvihuoneilmi� oli kyll� tunnettu, mutta se ei ollut perusteluna
voimalaitoksen

hankinnalle. Sen sijaan perustelu, jonka mukaan talouskasvu tarvitsee
energiaa, on ollut

ajankohtainen niin ensimm�isen kuin viidennen ydinvoimalan hankinnassa.

Tutkimusajankohta on rajattu m��rittelem�ll� ydinvoimalaitoksen suunnittelun
alkamisajankohdaksi

energiakomitean perustaminen vuonna 1955 ja suunnittelun
loppumisajankohdaksi

ensimm�isen voimalaitostilauksen varmistuminen vuonna 1969. Suunnitelmissa

esill� olleet ymp�rist�tutkimukset tehtiin Suomen ensimm�ist� ydinvoimalaa,

Loviisan H�stholmenin saareen rakennettavaa laitosta koskien. Ensimm�isen
voimalaitoksen

ajateltiin vaativan perusteellisimmat tutkimukset. Ymp�rist�haittojen
arvioinnissa

erottui kaksi erilaista l�hestymistapaa: atomivoiman ja radioaktiivisuuden
ep�suora ja

suora vaikutus ihmisten terveyteen ja toisaalta atomivoimanlaitoksen
vaikutus luonnon

ekologiseen tilaan.

Nykyisin k�ytetyist� k�sitteist� ydinvoimasta ja ydinkokeista poiketen,
1950- ja 1960-

luvuilla oli tapana k�ytt�� atomi-alkuisia sanamuotoja. Tarkemmin
m��riteltyn� radioaktiivisuuden

l�hde ei ole koko atomi vaan sen ydin.5

Vuoden 1960 tietosanakirjassa atomienergia m��ritell��n seuraavasti:

"Atomienergialla oikeammin ydinenergialla tarkoitetaan jokap�iv�isess�
kielenk�yt�ss�

sellaista ydinreaktiossa vapautuvaa energiaa, jota mit� moninaisimmilla
tavoilla

voidaan k�ytt�� teknillisiin tai sotilaallisiin tarkoituksiin."6

Sanonta "atomienergian rauhanomainen k�ytt�" oli varsin yleinen tapa puhua
ydintekniikan

ja radioisotooppien avulla tehdyist� tutkimuksista ja sovelluksista.
Rauhanomainen

k�ytt� sis�lsi niin l��ketieteen, teollisuuden kuin energiantuotannon alat
ja se korosti

eroa sotilaallisiin k�ytt�tarkoituksiin. Neuvottelukuntien ty�ss� sen sijaan
oli tapana

3 Giddens 1995, 110.

4 L�hiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia. Kansallinen strategia
Kioton p�yt�kirjan toimeenpanemiseksi

2005. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle.

(http://asiakas.poutapilvi.fi/p4_ktm/files/15789/Strategia_211105_.pdf)
9.12.2005.

5 Weart 1988, 33.

8

tulkita atomienergian rauhanomainen ja sotilaallinen k�ytt� vaihtoehtoisina
s�teilyn aiheuttajina,

mik� osoitti sen, ett� rauhanomaista hyv�� ja sotilaallista pahaa ei
voinutkaan

loppujen lopuksi erottaa t�ydellisesti toisistaan.

Ydinenergian tuotanto vaatii korkeaa teknologiaa, mist� syntyv��
sivutuotetta plutoniumia

voidaan k�ytt�� ydinaseiden valmistamiseen. Tutkimusajankohta sijoittuu

kylm�n sodan aikaan, jolloin korostuivat atomitekniikanalan johtavissa
asemissa olevien

valtioiden Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen poliittiset syyt salaisuuksille
ja kilpailulle

ydinsodan uhkan vuoksi. Ydinkokeista on edelleen vaikeaa saada luotettavaa
tietoa.

Kylm�n sodan aikana Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Ranska ja Kiina suorittivat
lukuisia

ydinkokeita, joista maantieteellisist� syist� Neuvostoliiton tekem�t
aiheuttivat s�teilytason

nousua Suomessa. Salailu liittyy edelleen ydinaseisiin sek� my�s
ymp�rist�ongelmiin.

7

Tutkimuksen p��kysymys on, mill� tavoin asiantuntijuusaseman saaneet
toimijat huomioivat

ydinvoiman ja ydinkokeiden ymp�rist�vaikutuksia Suomessa aikana, jolloin

ensimm�ist� ydinvoimalaitostilausta suunniteltiin. Valtion rooli ei ollut
viel� korostunut

ymp�rist�asioiden hoidossa. Suomen ensimm�inen valtiollinen
ymp�rist�viranomainen

Vesihallitus perustettiin vasta vuonna 1970. P��kysymyksen lis�ksi
tarkastellaan seuraavia

n�k�kohtia: Miten radioaktiivisen s�teilyn oletettiin vaikuttavan ihmisiin?
Koettiinko

atomienergian rauhanomaisesta k�yt�st� tuleva s�teily ongelmallisena, vai
liittyik�

huolestuneisuus ainoastaan maan rajojen ulkopuolelta tuleviin
ydinkoelaskeumiin?

Mink�laisia olivat atomienergian suunnitteluun, vesiensuojeluun ja
s�teilysuojaukseen

t�ht��vien neuvottelukuntien roolit arvioitaessa ydinvoiman tulevia
ymp�rist�vaikutuksia?

Miten vaarallisena radioaktiivista s�teily� pidettiin? Miten s�teilyvalvonta
aloitettiin?

Mitk� olivat asiantuntijoiden k�sitykset ydinj�tteen varastoinnista,
h�vitt�misest� ja

ymp�rist��n p��st�misest�? Miten ydinvoiman tulevia paikallisia vaikutuksia
tutkittiin?

Miten julkisuudessa k�siteltiin edell� mainittuja kysymyksi�?

Tutkimusta ohjaavia kysymyksi� k�sitell��n aihealueittain, mutta
esitystavassa on mahdollisuuksien

mukaan pyritty my�s kronologisesti etenev��n kokonaisuuteen. Johdannossa

k�sitell��n tutkimusongelmaa ja aineistoa. T�m�n j�lkeen kerrotaan
k�sityksist�,

6 Otavan Iso tietosanakirja 1960.

7 Fehner & Gosling 1996, 6.

9

joita liitettiin verrattain uuteen teknologiaan eli tekniikkaan, kuten ennen
oli tapana sanoa.

Seuraavaksi tarkastellaan atomienergian suunnittelun aloittamista Suomessa,
jonka

j�lkeen esitell��n s�teilyvalvonnan j�rjestymist�. T�st� edet��n
kysymykseen, miksi

vesiensuojelu ja radioaktiivisuusongelma liittyiv�t olennaisesti toisiinsa.
Loppuosassa

tarkastellaan, miten ensimm�isen atomivoimalaitoksen ymp�rist�vaikutuksia
selvitettiin.

N�it� kaikkia osia yhdist�� kuitenkin yhteinen teema - keinotekoisesti
tuotetun radioaktiivisen

s�teilyn vaikutusten arviointi suhteessa ymp�rist��n ja ihmisiin.

Radioaktiivinen s�teily on pienen� m��r�n� aistein havaitsematon ilmi�.
S�teilyturvakeskus

(STUK) valistaa kansalaisia s�teilyn ominaisuuksista seuraavasti:
Radioaktiivisuudella

tarkoitetaan atomiytimen hajoamista toiseksi ytimeksi, josta vapautuu
energiaa

ionisoivan s�teilyn muodossa. R�ntgens�teily ja radioaktiivinen s�teily
synnytt�v�t ioneja

vastaan tulevassa aineessa. Radioaktiivinen s�teily on suurienergist�
gammas�teily�,

joka hajoaa itsest��n ja muuttuu toiseksi aineeksi l�hett�en s�teily�.
Ionisoivan s�teilyn

osuessa kiinte��n aineeseen se luovuttaa energiaa ja voi samalla rikkoa
aineen

kemiallisia rakenteita. S�teily� voi saada sis�isest� tai ulkoisesta
altistuksesta, joiden

aiheuttamat terveysvaikutukset ovat jaettavissa suoriin eli varmoihin
haittavaikutuksiin

ja satunnaisiin eli tilastollisiin haittavaikutuksiin. Suuri s�teilym��r�
aiheuttaa laajamittaista

solutuhoa ja sen vaikutukset ovat n�kyviss� heti altistumisen j�lkeen.
Satunnainen

haittavaikutus taas saattaa synty� yhdest� altistuneesta eloonj��neest�
solusta, josta voi

seurata vaurioita my�hemmin.8

Ydinaseiden aiheuttamia ekologisia vaikutuksia on arvioitu ep�suorasti
Hiroshimaan ja

Nagasakiin pudotettujen ydinpommien sek� ydinkokeiden vaikutusten kautta.
Tiedet��n,

ett� ydinaseet tuhoavat l�hiymp�rist�st��n kaiken elollisen paineaallon
seurauksena ja

aiheuttavat kauempana oleville kasveille ja el�imille laajamittaista tuhoa
ionisoivan s�teilyn

levitess� laajalle alueelle. On kuitenkin havaittu, ett� jotkut eli�- ja
kasvilajit siet�v�t

ionisoivaa s�teily� paremmin kuin toiset. Nis�kk��t ovat kaikkein herkimpi�
s�teilyn

aiheuttamille vaikutuksille. Ihmisille s�teily aiheuttaa suurena m��r�n�
kuolemaan

johtavan s�teilysairauden. Jos s�teilyannos ei ole tappavan suuri, siit�
saattaa seurata

muun muassa silm�vaurioita, kasvaimia, neurologisia oireita ja
verisairauksia. El�m�n-

8 Paile ym. 1996.

10

muodoista alkukantaiset kasvit, bakteerit ja virukset siet�v�t ionisoivaa
s�teily� jo huomattavasti

paremmin.9

Tutkijat ovat arvioineet teoreettisesti, mit� ilmastollisia vaikutuksia
aiheutuisi, jos maailmassa

olevilla ydinaseilla k�yt�isiin sotaa. Ydinsodasta seuraisi tuhoisia
vaikutuksia

koko maapallon ekosysteemille. Ylh��lle ilmakeh��n ker��ntyv� savusumu
ker�isi auringons�teilyn

l�hett�en sen takaisin avaruuteen. Maapallolla vallitsisi "ydinsyksyksi"

tai "ydintalveksi" kutsuttu ilmi�, jolloin l�mp�tila laskisi huomattavasti.
Seurauksena

olisi my�s otsonikerroksen oheneminen ja ilmansaasteiden lis��ntyminen.10
T�llaisten

kauhuskenaarioiden luominen ei kuitenkaan kuulunut 1950- ja 1960-luvuilla
viranomaisten

ja asiantuntijoiden realistiseen suhtautumistapaan, jolloin keskityttiin
silloiseen

todelliseksi koettuun tilanteeseen. Tulevaisuus n�htiin mahdollisuutena.

9 Freedman 1989, 308-313.

10 Freedman 1989, 314-317.

11

2.1 Aineisto

Ty�n p��asiallisina l�htein� ovat atomienergianeuvottelukunnan (AEN),
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

(SSN) sek� vesiensuojeluneuvottelukunnan (VSN)

arkistot. Neuvottelukunnat k�sitteliv�t atomitekniikan vaikutuksia varsin
erilaisista n�k�kulmista:

Atomienergianeuvottelukunnan teht�v� oli arvioida uuden s�hk�ntuotantomuodon

hankintaa; s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan tuli huolehtia ihmisten
s�teilysuojauksen

normien m��rittelyst�; vesiensuojeluneuvottelukunnan rooli oli vastata

vesien saastumisen ongelmaan. Neuvottelukunnat tekiv�t yhteisty�t� monien
viranomaisten

ja asiantuntijoiden kanssa, joten toimijat eiv�t rajoitu pelk�st��n edell�
mainittujen

neuvottelukuntien j�seniin. Neuvottelukuntien j�senin� olivat eri alojen
asiantuntijoita

sek� eri intressipiirien edustajia. Ymp�rist�haittojen arviointiin
vaikuttivat my�s

teht�v��n palkatut tutkijat. Neuvottelukuntien tarkoitus oli tuottaa tietoa
ja laatia suosituksia

valtion tarpeita varten. Erityisesti niiden perustaminen t�ht�si lakien
valmisteluun.

Yhden neuvottelukunnan j�senyys ei sulkenut henkil�n mahdollisuutta olla
j�senen�

my�s toisessa neuvottelukunnassa. Ei ollut poikkeuksellista, ett�
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

j�sen oli edustettuna atomienergianeuvottelukunnan asettamassa
erityisjaostossa

tai ett� vesiensuojeluneuvottelukunnan j�sen oli my�s
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnassa.

Kahden neuvottelukunnan j�senyys lis�si varmasti tiedonkulkua

neuvottelukuntien kesken ja osoittaa sen, ett� asiat eiv�t olleet ainoastaan
yhden neuvottelukunnan

alaan kuuluvia. Neuvottelukunnissa mukana olleiden henkil�iden l�hempi

tarkastelu olisi olennaista ja mielenkiintoista, mutta neuvottelukuntien
m��r�n ja kaikkien

toimijoiden lukuisuuden vuoksi se vaatisi laajempaa tutkimusta. T�m�n vuoksi
tutkimuksessa

p��osin arvioidaan neuvottelukuntia ik��n kuin yksimielisin� toimijoina.

12

2.1.1 Atomienergianeuvottelukunta

Atomienergian mahdollisuuksia selvitt�v� ty� aloitettiin energiakomitean
perustamisesta

vuonna 1955. Muutama kuukausi atomienergialain voimaanastumisen j�lkeen
maaliskuussa

1958 asetettiin energiakomitean ty�t� jatkamaan vakinainen
atomienergianeuvottelukunta.

Suomen atomienergialains��d�nt��n otettiin mallia Ruotsin vastaavasta
laista.

T�rke�n� erona Ruotsin lains��d�nt��n oli kuitenkin se, ett� Suomessa
atomienergianeuvottelukunta

oli ainoastaan neuvoa-antava elin. Lupaviranomaisena oli neuvottelukunnan

sijaan kauppa- ja teollisuusministeri�.11

Atomienergialaissa atomienergian aikaansaamiseen soveltuvien aineiden k�ytt�
ja hallussapito

m��r�ttiin luvan alaiseksi. Atomienergian tuotannosta syntyvien j�tteiden
k�sittely

ja vaarattomaksi tekeminen luokiteltiin tuottajan toimeen ja kustannukseen
kuuluvaksi.

Atomienergianeuvottelukunta toimi kauppa- ja teollisuusministeri�n
alaisuudessa.

Lain mukaan sen tuli seurata atomienergia-alan kehityst� ja tehd� ehdotuksia
toimenpiteist�,

joihin olisi ryhdytt�v� Suomen energiatarve huomioonottaen. Teht�viin

kuuluivat muun muassa lakia ja koulutusta koskevat ehdotukset sek�
lupahakemuslausuntojen

antaminen kauppa- ja teollisuusministeri�lle. Koulutuksesta vastaaminen
tarkoitti

julkisten avustusten suuntaamista atomienergian rauhanomaista k�ytt��
koskevaan

tutkimus- ja koulutustoimintaan tietyn neuvottelukunnalle my�nnetyn budjetin
puitteissa.

Neuvottelukunnan tuli olla yhteydess� ulkomaisiin ja kotimaisiin
j�rjest�ihin, teollisuuslaitoksiin

sek� s�teilysuojausasiainneuvottelukuntaan.12

Asetuksessa atomienergianeuvottelukunnasta ei m��ritelty aloja, joita
neuvottelukunnassa

tuli olla edustettuina. Valtioneuvosto kuitenkin vahvisti viisij�senisen
neuvottelukunnan

kokoonpanon kolme vuotta kest�v�lle toimikaudelle. Neuvottelukunnan
pitk�aikaisena

puheenjohtajana 1957-1977 oli professori Erkki Laurila. Neuvottelukunta
asetti

tarpeen mukaan jaostoja, joissa oli neuvottelukunnan ulkopuolisia j�seni�.
My�s muita

asiantuntijoita saatettiin kuulla esityksi� teht�ess�.
Tieteellisteknillisess� jaostossa oli

asiantuntijoina professoreja ja my�s teollisuuden edustajia.
Tieteellisteknillisen jaoston

asiantuntijoiden kuten ydinfysiikan, radiokemian ja ydintekniikan osaajiin
verrattuna

11 Asiantuntijahaastattelu Milka Sunell 15.11.2005;
Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8, 15.

13

atomienergianeuvottelukunnan varsinainen kokoonpano koostui kuitenkin
p��osin teollisuuden

ja valtionhallinnon edustajista.13

12 Atomienergialaki Suomen asetuskokoelma 356/1957, 2 �, 5 �; Asetus
atomienergianeuvottelukunnasta

Suomen asetuskokoelma 76/1958, 1 �, 2 �; Michelsen & S�rkikoski 2005, 54-55.

13 Asetus atomienergianeuvottelukunnasta. Suomen asetuskokoelma 76/1958, 3
�, 4 �, 5 �;

AEN toimintakertomukset 1958-1969. KTM/VNA; Michelsen & S�rkikoski 2005, 54;
Laurila 1982,

183.

14

2.1.2 S�teilysuojausasiainneuvottelukunta

S�teilysuojauskomitea aloitti toimintansa syksyll� 1955, jolloin tavoitteena
oli laatia

ehdotus s�teilysuojauslaista. S�teilyn varalta tarvittiin s��nt�j�, koska
atomivoiman lis��ntyv�

rauhanomainen k�ytt� oli tehnyt asian ajankohtaiseksi. S�teilysuojauslakia

varten valmistui syksyll� 1956 komitean tekem� osamietint��, jossa
ehdotettiin perustettavaksi

neuvottelukunta s�teilyn vahingollisten vaikutusten ehk�isemiseen liittyvien

asioiden valmistelua ja koordinointia varten.14

Suomen ensimm�inen s�teilysuojauslaki astuin voimaan hein�kuussa 1957,
jolloin s�teilysuojauskomitea

vakinaistettiin. Sis�asiainministeri�n alaisen
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

tuli huolehtia asioista, jotka liittyiv�t radioaktiivisen s�teilyn
vaaroihin.

S�teilysuojausasianneuvottelukunnan oli m��r� antaa lausuntoja ja esityksi�
koskien

lains��d�nn�n kehitt�mist� ja s�teilyvalvonnan j�rjest�mist�. Sen tuli
koordinoida yhteisty�t�

eri valvontaviranomaisten v�lill� sek� huolehtia kansainv�lisest�
yhteisty�st�

s�teilysuojausasioissa. S�teilysuojauksen piiriin kuuluivat r�ntgen- ja
hiukkass�teilylaitteet

sek� radioaktiiviset aineet. Valtioneuvoston nimitt�m�n neuvottelukunnan
j�senten

asiantuntemusta tai edustuksellisuutta ei m��ritelty.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

toimikausi oli kerrallaan kolme vuotta, samoin kuin
atomienergianeuvottelukunnankin.

Neuvottelukunta saattoi my�s asettaa jaostoja ja kuulla ulkopuolisia
asiantuntijoita.

S�teilysuojausasianneuvottelukunnan ty�t� avusti vuonna 1958 perustettu
Helsingin

yliopiston S�teilyfysiikan laitos. Sen teht�viin kuului huolehtia
turvallisuuslupien arkistoinnista,

suorittaa eri laitosten s�teilyturvatarkastukset sek� tehd�
s�teilyfysikaalista ja

biologista tutkimusty�t� suojauksen ja turvallisuustoimenpiteiden
kehitt�miseksi.15

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan puheenjohtajana toimi vuosina 1957-1960
L��kint�hallituksen

p��johtaja Niilo Pesonen, jonka j�lkeen pitk�aikaisena puheenjohtajana

oli professori Sakari Mustakallio. Neuvottelukunnan edustus oli hyvin
asiantuntijavaltaista.

J�senin� oli useampia professoreja, joiden ala liittyi s�teilyn ja sen
terveysvaikutusten

arviointiin. J�senen� oli my�s tekniikan alan asiantuntijoita, jotka
edustivat ato-

14 S�teilysuojauskomitean mietint� 1956:24.

15 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 24; S�teilysuojausasetus, Suomen
asetuskokoelma 328/1957;

Ahosniemi 2004, 101.

15

mienergian tuntemusta. Neuvottelukunnassa oli my�s Puolustuslaitoksen
edustaja, koska

olivathan atomipommikokeet merkitt�vin ymp�rist�n s�teilytason nostaja.16

S�teilysuojauslaissa radioaktiivisten aineiden k�sittely sallittiin vain
turvallisuusluvan

nojalla, jonka my�nt�minen kuului l��kinn�llisen toiminnan osalta
sis�asiainministeri�lle

ja muissa tapauksissa kauppa- ja teollisuusministeri�lle.
Atomivoimalaitoksen lupaa

haettaessa turvallisuusluvan my�nt�v�n viranomaisen oli saatava
S�teilyfysiikan laitoksen

ja s�teilysuojausasianneuvottelukunnan hyv�ksynt� luvan my�nt�miselle.17

16 SSN toimintakertomukset 1957-1969, STUK.

17 S�teilysuojauslaki, Suomen asetuskokoelma 174/1957, 1 �, 2 �, 3 �, 6 �, 7
�; S�teilysuojausasetus

Suomen asetuskokoelma 328/1957, 1 �, 3 �.

16

2.1.3 Vesiensuojeluneuvottelukunta

Vesiensuojeluneuvottelukunta oli Suomen ensimm�inen ymp�rist�nsuojeluun ja
ymp�rist�lains��d�nt��n

t�ht��v� virallinen toimikunta. Se aloitti toimintansa vuonna 1954

vesist�nsuojelukomitean nimell�. Vuonna 1958 komitea teki valtioneuvostolle
esityksen

vesiensuojeluneuvottelukunnan perustamisesta kulkulaitosten ja yleisten
t�iden ministeri�n

yhteyteen vesiensuojelupolitiikkaa ohjaavaksi ja suunnittelevaksi elimeksi.
Valtioneuvosto

antoi 16.10.1958 p��t�ksen v�liaikaisesta vesiensuojeluneuvottelukunnasta.

Sen teht�viin kuului k�sitell� vesiensuojelun valtakunnallista tutkimus- ja
suunnittelutoimintaa,

vesiensuojelupolitiikan peruskysymyksi� sek� avustaa viranomaisia. Toiminnan

tavoitteena oli my�s laatia ehdotuksia lains��d�nt��n. N�iden lis�ksi
vesiensuojeluun

liittyv� koulutus- ja valistustoiminnan j�rjest�minen ei j��nyt suinkaan
sivuosaan

neuvottelukunnan toiminnassa. Neuvottelukunta toimi my�s valtakunnallisena
keskuselimen�

vesiensuojeluyhdistyksille.18

Vesiensuojeluneuvottelukunnassa edustuksellisuus oli tarkkaan m��ritelty�.
Neuvottelukunnassa

tuli olla edustettuina maatalousministeri�, Tie- ja vesirakennushallitus,
L��kint�hallitus,

Maataloushallitus, kaupunki- ja kauppalakunnat, maalaiskunnat, teollisuus,

maatalous, vesihuoltotekniikka sek� limnologian ja vesioikeuden
asiantuntemus. Maaliskuussa

1959 v�liaikainen vesiensuojeluneuvottelukunta muutettiin valtioneuvoston

p��t�ksell� maatalousministeri�n alaisuuteen. Samalla p��tettiin, ett�
neuvottelukuntaa

tuli t�ydent�� kalavesien omistajien etuja ajavalla henkil�ll� sek�
luonnonsuojelun asiantuntijalla.

Vesiensuojeluneuvottelukunnan asema vakinaistettiin tammikuussa uuden

vesilain my�t� vuonna 1962. Sen toiminta ei kuitenkaan muuttunut
olennaisesti muutosten

johdosta.19

18 V�liaikaisen VSN:n toimintakertomus 16.10.1958-31.12.1959. VSN, SYKE.

19 V�liaikaisen VSN:n toimintakertomus 16.10.1958-31.12.1959. VSN, SYKE;

Leino-Kaukiainen 1999, 52.

17

2.1.4 Neuvottelukuntien arkistoaineistot ja muut alkuper�isl�hteet

Neuvottelukuntien arkistomateriaalista on t�ss� tutkimuksessa k�ytetty
kirjeenvaihtoa,

p�yt�kirjoja, toimintakertomuksia, lains��d�nt�� sek�
vesiensuojeluneuvottelukunnan

osalta lehtiartikkeleita. Arkistomateriaali on viimeistelty� siin� mieless�,
ett� usein ainoastaan

viimeistellyt ja viralliset paperit ovat saatavilla. Aineistosta ei t�ten
tule ilmi

ennen p��t�st� k�yty� keskustelua tai eri�vi� mielipiteit�, vaikka
esimerkiksi atomienergianeuvottelukunnassa

eri�v�n kannan ilmaisseella henkil�ll� oli oikeus siihen, ett� mielipide

merkit��n p�yt�kirjaan.20

Tutkimusaiheen kannalta t�rkeit� ovat kaikkien neuvottelukuntien arkistojen
osalta olleet

matkakertomukset, koska monissa kansainv�lisiss� konferensseissa k�siteltiin
ymp�rist�asioita.

Suuri osa tutkimuksessa k�ytetyst� aineistosta atomienergia- ja
s�teilysuojausneuvottelukuntien

osalta on kirjeenvaihtoa eri tutkimuslaitosten ja neuvottelukuntien

v�lill�, unohtamatta Imatran Voima Osakeyhti�t� (IVO).

Atomienergianeuvottelukunnan arkiston laajuuden vuoksi koko arkistoon ei
ollut mahdollista

tutustua. P��asiallisina l�htein� ovat kokousp�yt�kirjat sek� kirjeenvaihto.
Kokousp�yt�kirjoista

esille tulevat tehdyt p��t�kset sek� liitteist� p��t�sten pohjana olleet

tarkemmat tiedot. Kirjeenvaihdosta suurin osa koostuu eri tutkimuslaitosten
atomienergianeuvottelukunnalle

l�hett�mist� raha-anomuksia.

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan arkistosta puuttuvat asiakirjat t�ysin
sen ensimm�isilt�

toimintavuosilta, jolloin se toimi s�teilysuojauskomitean nimell�. Vuonna
1956

valmistuneen mietinn�n avulla on kuitenkin mahdollista p��tell� sen
toiminnan alkuvuosina

suuntautuneen pohtimaan s�teilyn vaarallisuutta sek� annosrajoja ty�ss�
r�ntgens�teilylle

altistuvien henkil�iden suojauksen toteutumiseksi.
S�teilysuojausasianneuvottelukunnan

arkistoa on hy�dynnetty koko tutkimusajankohdan aineistolla, koska

neuvottelukunnan asiakirjat ovat jaoteltu ainoastaan aikarajauksella.
Asiakirjojen m��r�

on my�s huomattavasti suppeampi kuin atomienergia- ja
vesiensuojeluneuvottelukuntien

arkistoissa.

20 Asetus atomienergianeuvottelukunnasta. Suomen asetuskokoelma 76/1958, 9
�.

18

Vesiensuojeluneuvottelukunnan osalta erityisen hy�dyllisi� ovat varsin
tarkasti tehdyt

toimintakertomukset sek� neuvottelukunnan ker��m�t lehtileikkeet.
Vesiensuojeluneuvottelukunnan

arkistosta puuttuvat kokonaan vuoden 1968 p�yt�kirjat. Toimintakertomukset

vuosilta 1968 ja 1969 ovat my�s hyvin suppeita verrattuna aiempiin vuosiin.

Lis�ksi aineistona on ulkoasiainministeri�n arkiston YK:n alaisen
atomis�teilyn vaikutuksia

tutkivan komitean (UNSCEAR) kirjeenvaihtoa suomalaisten viranomaisten
kanssa.

Julkisuudessa k�yty� keskustelua atomienergian haitoista k�sitell��n osana
ty�t�.

Uutiset on ker�tty vesiensuojeluneuvottelukunnan arkistosta sek� Helsingin
Sanomista.

Helsingin Sanomien uutisointiin on tutustuttu ajankohtina, jolloin
atomienergia oli ajankohtainen

aihe. Ajankohdiksi on valittu kolme ensimm�ist� YK:n atomienergian
rauhanomaisen

k�yt�n konferenssia, jotka pidettiin elokuussa 1955, syyskuussa 1958 sek�

syyskuussa 1964. Viimeinen atomienergian rauhanomaista k�ytt�� koskeva
konferenssi

j�rjestettiin vuonna 1971.21 N�iden lis�ksi, k�sitell��n muutamia
erikoisalan lehtien artikkeleita.

21 Fischer 1997, 143-147.

19

2.1.5 Aineiston tulkinta

Historiantutkimuksen tavoitteena on tuottaa tutkimuskohteesta
oikeudenmukaista tietoa.

Jorma Kalelan sanoin historiantutkija ei saa toimia pelk�n
puolustusasianajajan tai syytt�j�n

roolissa, vaikka tutkijan esitt�m�t argumentit eiv�t voi ollakaan t�ysin
puolueettomia.

My�s n�k�kulman valinta sis�lt�� tietynlaisen kannanoton tutkimuksen tekoon.

Historian tutkimuksen kysymykset her��v�t nykyajasta k�sin, mutta mennytt�
aikaa on

tutkittava tutkimusajankohdan ehdoilla.22 Tutkimuksen aihepiiri sis�lt��
vaaran, jossa

menneen ajan tapahtumia voisi tuomita j�lkiviisauden avulla. Tavoitteena on
tuoda esille

aiheen moniulotteisuus ja tarkastella tutkimusaineistoa n�k�kulmasta: Oliko
todella

niin, ett� atomienergian suunnittelussa ei tiedetty eik� huomioitu
ymp�rist�n�k�kohtia,

tai ett� n�m� tiedot salattiin?

Tutkimus on kvalitatiivista. K�yt�n aineistojen tulkitsemisen apuna uuden
retoriikka -

analyysin perusl�ht�kohtia. T�m� tarkoittaa huomion kiinnitt�mist� tekstin
argumentteihin

sek� kontekstiin. Huomioon tulee t�ll�in ottaa se, kuka on tekstin tuottaja,
kenelle

teksti on tarkoitettu, mik� on sen tarkoitus ja mill� tavoin siin�
perustellaan vastaanottajalle

sen tavoitteet. Chaim Perelman on yksi t�rkeimmist� uuden
retoriikka -analyysin

kehitt�jist�. H�nen mukaan argumentointi on kohdeyleis�n vakuuttamista ja
sen tavoitteena

on muuttaa asioiden vallitsevaa tilaa ja p��st� yhteisymm�rrykseen
vuorovaikutuksen

keinoin. Argumentoinnin avulla pyrit��n tulevaan toimintaan ja se on
ymm�rrett�v��

vain kun otetaan huomioon se, kenelle perustelu on suunnattu.23

Aineisto on viranomaisten tuottamaa ja luonteeltaan asiantuntijuustietoa,
joka esitet��n

totuutena. Kyseisille neuvottelukuntien j�senille annettiin lakiin perustuva
asiantuntijuusvalta.

Asiantuntijuusaseman saavat tutkimusn�k�kulmastani katsottuna tutkijat,
virkamiehet

sek� teollisuuden edustajat neuvottelukuntien j�senin�. Asian esitt�minen

varmana tietona saa sen my�s vaikuttamaan totuuden mukaiselta. T�llaista
esitt�mistapaa

voidaan pit�� vallank�ytt�n�, koska sill� pyrit��n tiettyyn tavoitteeseen
sulkemalla

pois muut vaihtoehdot. Vaikka en itse keskity selvitt�m��n esitettyjen
v�itteiden to-

22 Kalela 2000.

23 Kakkuri-Knuuttila 2002, 241; Perelman 1971, 30, 45,54; Summa 1989,
89-103.

20

tuusarvoa, vaan sit� millaisin argumentein asia on esitetty, on t�rke��
muistaa l�hdekritiikin

merkitys. Vaarana on tulla itsekin tekstin vakuuttamaksi.24

Aineisto on suurimmaksi osaksi suunnitelmia, joista ei kuitenkaan
v�ltt�m�tt� ole todisteita

siit� toteutuivatko ne. Sen vuoksi tutkimuskysymykseni ei pyrik��n
vastaamaan

siihen, mit� todellisuudessa tapahtui n�iden suunnitelmien j�lkeen.
Tutkimusajankohdan

k�sitykset ja merkitykset ovat itsess��n arvokkaita ja ne voivat vastata
esimerkiksi kysymykseen,

kuinka tarkan harkinnan tuloksena uusi teknologia otettiin k�ytt��n. Hilkka

Summa on tutkinut viranomaisten laatimia suunnitteluk�yt�nt�j� erityisesti
asuntopolitiikkaa

koskien. H�n kiteytt�� uuden retoriikan ja argumentaation teorian
l�ht�kohdan

suunnittelutekstien analyysin v�lineen� seuraavasti:

"L�ht�kohtana on suunnittelun k�sitt�minen ensisijaisesti kirjoitetun kielen
avulla toteutuvaksi

sosiaaliseksi prosessiksi. (.) Suunnittelu k�sitteellistyy t�ll�in
argumentaatioprosessiksi,

jossa tietyt aktorit tietyss� sosiaalisessa kontekstissa esitt�v�t
kommunikatiivisia

vaatimuksiaan."25

24 Juhila 1993, 151-153.

25 Summa 1989, 14.

21

2.2 Ymp�rist�historian ongelma tutkimuskohteena

Suomessa ymp�rist�historian tutkimuskohteet ovat liittyneet p��osin
alkuper�isess�

tilassa olevan luonnon muutoksen ja luonnonsuojeluliikkeiden historian
tutkimiseen.26

Suosittuja aihealueita ovat olleet ilmasto, mets�t ja vesist�t.27 Timo
Myllyntaus m��rittelee

ymp�rist�historian ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteiden tutkimiseksi
menneisyyden

n�k�kulmasta, mutta sen perusongelmaksi ihmisen ja luonnon eriytyneisyyden.

"Ymp�rist�historia hylk�� ennen kaikkea sen tavanomaisen k�sityksen, ett�
ihmiset ovat

luonnosta erill��n olevia olioita, "luomakunnan kruunuja", jotka ovat
tieteen, tekniikan

tai uskonnon avulla vapautuneet luonnon asettamista rajoista."28

T�m�n tutkimuksen kohteena on juuri ymp�rist�historian ongelma - kuinka
ihminen on

pit�nyt itse��n luonnosta erillisen� olevana oliona, ja miten t�m�
ajattelutapa heijastui

ydinteknologian ymp�rist�haittoja arvioitaessa. Yhdenlaisena
eriytyneisyyten� voidaan

n�hd� my�s teknologian ja luonnon vastakkaisuus. T�m� ei kuitenkaan tarkoita
sit�,

ettei ydinkokeisiin ja ydinvoimaan liittyv� historia voisi sis�lt�� my�s
ymp�rist�historiallisen

n�k�kulman. Niin kuin Myllyntaus toteaa:

"Ymp�rist�historia ei kuitenkaan n�e teknologian historiaa vastakohtanaan.
P�invastoin

sill� on useita l�heisi� liittym�kohtia teknologian historian kanssa, (. )
Juuri teknologian

avulla ihminen sai aikaan nykyisen ekologisen h�iri�n, ja teknologian
historian

avulla voidaan ymm�rt��, miten ihminen on vaikuttanut ymp�rist��ns�.
T�h�nastinen

teknologian historia antaa kuitenkin harvoin valmiita vastauksia, koska
ymp�rist�aspekti

on siin� usein j��nyt v�h�lle huomiolle. Siten ymp�rist�historian on
tutkittava ja

tulkittava teknologian historiaa uudella tavalla sek� asetettava se
laajempiin asiayhteyksiin."

29

Saksalainen sosiologi Ulrich Beck n�kee tieteen ja teollisuuden kehittymisen
uudenlaisena

uhkana ja riskin�, joka ei ole rajoittunut aikaan tai paikkaan. Riski on
teknologises-

26 Laakkonen 2001, 25.

27 Myllyntaus 1991a; Winiwarter 2004, 508-509.

28 Myllyntaus 1991b, 219.

22

ta prosessista johtuva onnettomuuden todenn�k�isyys tai ep�todenn�k�isyys.
Parhaimpana

tai paremminkin pahimpana esimerkkin� riskist� Beck pit�� radioaktiivista
s�teily�.

Syyn� ovat sen ominaisuudet, joita ovat peruuttamattomuus eli sen
vaikutukset voivat

olla hyvin kauas tulevaisuuteen ulottuvia, sek� n�kym�tt�myys eli se on
aistein havaitsematonta

ja paikkaan sitomatonta. Beckin mukaan poikkeuksellisesta riskin l�sn�olosta

uhkaa j�lkimodernissa yhteiskunnassa tulla normi. Tieteen ja teknologian
edustajilla

on rationaalisuudella ja teknillisell� hallittavuudella perusteltua tietoa,
jolla esimerkiksi

reaktoriturvallisuus on laskettu. Beckin mukaan riskeill� ei kuitenkaan voi
olla

asiantuntijoita, vaan suurimmalle osalle ihmisist� tuhoon johtavan
ep�todenn�k�isenkin

riskin olemassaolo on liian suuri, jotta siit� tulisi hyv�ksytt�v�.
Riskiyhteiskunnassa

varallisuudentavoittelu j�tt�� riskit toisarvoiseen asemaan.30

Beckin analyysi riskiyhteiskunnasta vuodelta 1986 koskee niin sanottua
j�lkimodernia

aikaa, mik� on kuvaus ennemminkin nykyajasta tai tulevasta kuin nelj�n-
viidenkymmenen

vuoden takaisesta suomalaisesta yhteiskunnasta. Ydinvoimalaitoksen tilauksen

suunnittelun voi tulkita olevan riskiyhteiskunnan suunnittelun aikaa, koska
yhten� t�rke�n�

esimerkkin� riskiyhteiskunnasta Beckill� on juuri ydinvoiman tuotantoon
liittyv�

riski. Riskin ollessa todenn�k�isyyteen laskennallisesti perustuva, on t�ss�
yhteydess�

todellisempi k�site vaara, koska ymp�rist�haitoille ei ollut laskettua
todenn�k�isyytt�.

Osassa kirjallisuutta ymp�rist�nsuojelun katsotaan olevan 1960-luvulla
alkanut ilmi�,

jolloin luonnonsuojelu olisi muuttunut ymp�rist�nsuojeluksi. T�st�
esimerkkin� kirjan

All Shades of Green: Environmentalization of Finnish Society (1999)
johdantoluku, jossa

ymp�rist�nsuojelun ennen 1960-lukua on katsottu olevan luonnonsuojelua
kansallispuistojen

ja harvinaisten lajien suojelun avulla. T�m�n katsotaan muuttuneen
ymp�rist�nsuojeluksi

1960-luvun puolen v�lin j�lkeen.31

Erilaista n�kemyst� ymp�rist�historiasta edustaa mm. ymp�rist�historioitsija
Simo

Laakkonen, jonka mukaan:

29 Myllyntaus 1991b, 293.

30 Beck 1993.

31 Konttinen ym. 1999, 8.

23

"N�kemys kehityksest� harvinaisten eli�lajien huolehtimisesta maailman tilan
globaaliin

hallintaan on esitetty vaihtoehdottoman suoraviivaisesta, jopa
deterministisesti."32

"Nykysukupolvet esiintyv�t mielell��n ymp�rist�ajattelun kehitt�jin�.
Jokaisella sukupolvella

on taipumus ja oikeus n�hd� oman itsens� jonkin uuden ja ainutlaatuisen
luojana.

T�m� sukupolvinarsismi on kuitenkin este ylisukupolvisen ymp�rist�ajattelun
kehittymisen

tiell�."33

Ymp�rist�n tuhoutumisesta ollaan oltu huolestuneita, ja Suomessa on my�s
suojeltu

ymp�rist�� ennen 1960- ja 1970-lukujen aikaa. Simo Laakkosen tutkimus
vesiensuojelun

synnyst� Helsingiss� 1878-1928 osoittaa yhten� esimerkkin� sen, ett�
vesiensuojelu

alkoi 1800-luvun j�lkipuoliskolla paikallisella tasolla, eik� suinkaan
1970-luvulla valtion

tai ymp�rist�liikkeiden toimesta.34

Tampereen yliopiston ymp�rist�politiikan professori Yrj� Haila k�sittelee
kirjassa Ymp�rist�politiikka

- Mik� ymp�rist�, kenen politiikka 1960- ja 1970-luvuilla tapahtunutta

"ymp�rist�her�tyst�". T�ll� tarkoitetaan ymp�rist�ongelmien laajamittaista
tiedostamista

ja ajatusta siit�, ett� modernin yhteiskunnan suhde ymp�rist��n on ongelmien
takana.

Haila pit�� paradoksaalisena ymp�rist�her�tyksen �killisyytt� 1960- ja
1970-lukujen

vaihteessa, koska monet ymp�rist�n pilaantumista ilment�vist� seikoista,
joista ymp�rist�her�tys

sai alkunsa, oli ollut olemassa ja ihmisten tiedossa jo paljon
aikaisemmin.35

Donald Worster esitt��, ett� "ekologian aikakausi" alkoi autiomaassa Uudessa
Meksikossa

ensimm�isen ydinpommikokeen seurauksena 16.7.1945. T�st� alkoi ekologisen

huolestuneisuuden kasvu, jossa oli kyse el�vien olentojen selvi�misest� ei
vain paikallisesti

vaan koko maailman mittakaavassa. Worster m��rittelee ekologian p��teemaksi

el�vien olentojen keskin�isen riippuvuuden, mutta ekologinen tietoisuus
voidaan n�hd�

enemm�n filosofisena kuin tieteellisen� k�sitteen�.36

Yrj� Hailan mukaan on t�rke�� muistaa, ettei ekologinen tietoisuus ole, eik�
ole ollut

yhten�inen ilmi�:

32 Laakkonen 2001, 241.

33 Laakkonen 2001, 237.

34 Laakkonen 2001, 308.

35 Haila 2001, 27.

36 Worster 1985, 339-340, 378.

24

"Ymp�rist�huoli ei ole koskaan ollut yhten�inen ilmi�, vaikka sen eri
ilmentymill� on

ollut t�rkeit� yhdist�vi� tekij�it�. Sen taustalla on ollut yht��lt�
konkreettisia ongelmia,

mutta ne ovat eriytyneet maittain ja paikkakunnittain - todenn�k�isesti
enemm�n kuin

usein ajatellaan,(.)."37

37 Haila 2001, 31-32.

25

2.3 Ydinkokeet ja ydinvoima historiantutkimuksen aiheina

T�ss� luvussa esitell��n aluksi lyhyesti, miten historiantutkimuksessa on
tulkittu Pohjois-

Amerikan ja Ruotsin ydinteknologiaan liittyvien tutkimusohjelmien
ymp�rist�n�k�kohtia.

T�m�n j�lkeen on vuorossa t�m�n tutkimuksen kannalta t�rkeimpien

suomalaisten tutkimusten esittely.

Yhdysvalloissa atomitutkimukseen liittyiv�t niin atomipommikokeet kuin
atomienergian

rauhanomainen k�ytt�. Ehk� juuri ydinkoeohjelma on kiinnitt�nyt niin paljon
historiantutkijoiden

huomiota arvioimaan paikallisen atomienergiakomission (Atomic Energy

Comission) toimintaa.38 T. F. Fehner ja F.G. Gosling ovat tutkineet
Yhdysvaltojen energiahallinnon

(Department of Energy) ja atomienergiakomission ydinteknologian
ymp�rist�asioiden

huomioimista. Fehner ja Gosling korostavat ajallisen kontekstin ottamista

huomioon komiteoiden aikaansaannoksia arvioitaessa. Ydinohjelmaa on syytetty
komiteoiden

valvonnan puutteesta ja maan suurimman ymp�rist�ongelman aiheuttamisesta.

Fehner ja Gosling toteavat kuitenkin, ett� ymp�rist�n valvonnan puute oli
enemm�n

seurausta institutionaalisesta rakenteesta kuin komissioiden salaliitosta
tai pahantahtoisuudesta.

Vaikka Suomessa ja Yhdysvalloissa harjoitettujen atomitekniikkaan liittyvien

tutkimusohjelmien ero on suuri, p��tyv�t Fehner ja Gosling kuitenkin
samansuuntaisiin

p��telmiin tutkimuksessaan. Ensinn�kin ydintutkimuksen alkuajoista
Manhattanprojektista

l�htien ymp�rist�vaikutukset ja j�teongelma olivat viisij�senisess�
atomienergikomissiossa

toissijaisina asioina turvallisuuteen ja ihmisten terveyteen n�hden.

Ymp�rist�- ja j�teongelmaan ajateltiin tulevaisuudessa l�ytyv�n parempia
ratkaisutapoja.

Ydinj�tteiden vaarallisuus tiedostettiin, ja paikalliset viranomaiset
vastustivat j�tteiden

laskemista jokiin. Kritiikki� ymp�rist�lle haitallista toimintaa kohtaan
esittiv�t vesiin,

viem�r�intiin ja ymp�rist��n perehtyneet tutkijat jo 1940-luvun lopulla.
Atomitutkimuksen

vaarallisuus tiedostettiin, josta osoituksena on muun muassa se, ett�
koelaitokset

sijoitettiin syrj�seuduille.39

Brittil�inen historiantutkija John Wills esitt�� mielenkiintoisen tulkinnan,
jonka mukaan

Yhdysvalloissa atomitutkimus kilpaili samoista "villeist� ja kaukaisista"
alueista ame-

38 Yhdysvaltojen ydinohjelman historiaa ovat tutkineet esimerkiksi Brian
Balogh, Samuel Walker, Robert

Duffy, Thomas Wellock, Joan Aron.

39 Fehner & Gosling, 1996, 6-10.

26

rikkalaisen luonnonsuojeluliikkeen kanssa, joka puolestaan halusi s�ilytt��
alueet koskemattomina

luonnonpuistoina. Syrj�iset alueet olivat salassa ihmisilt�, mink� takia

ihmisten ei tarvinnut huolehtia radioaktiivisen s�teilyn vaaroista.
Amerikkalaisen atomienergiaohjelman

toteutuessa useimmat luonnonsuojelijat tukivat atomienergiaa vaihtoehtona

patojen rakentamiselle. Patoaminen kun haittasi jokien ekosysteemi�.
Luonnonsuojeluliikkeen

kanta kuitenkin muuttui hiljalleen, kun atomienergiaohjelma oli tarkoitus

toteuttaa luonnonsuojelijoiden mielest� arvokkailla alueilla. Osa
luonnonsuojelijoista

oli 1960-luvulle tultaessa huolissaan rannikkomaisemista ja onnettomuuden
aiheuttamasta

radioaktiivisesta s�teilyst�. T�m� poikkeaa kuitenkin huomattavasti nykyajan

ymp�rist�nsuojelijoiden n�kemyksest�. John Willsin mukaan ydinenergia kun on
ollut

ymp�rist�nsuojeluaatteen vihollinen, "enemy of ecology", usean vuosikymmenen
ajan.

Paradoksaalista on my�s se, ett� nykyisin n�m� entiset "atomipuistot" ovat
muodostuneet

harvinaisten lajien kasvupaikaksi, ja siksi my�s osa puistoista on muutettu
luonnonsuojelualueiksi.

40

Ruotsissa luonnonsuojeluliike n�ki 1950-luvulla atomienergian Ruotsin jokien
pelastajana.

Atomienergia oli vaihtoehto vesivoiman rakentamiselle, mink� avulla
luonnontilassa

olevia koskia voitaisiin s��st�� j�lkipolvien ihasteltaviksi. 1960-luvulla
atomienergiaa

markkinoitiin poliitikkojen ja energiayhti�iden puheissa my�s
ilmansaastumista

v�hent�v�n� s�hk�ntuotantovaihtoehtona kivihiilelle ja �ljylle.41

Ruotsalaisen historioitsijan Jonas Anshelmin mukaan Ruotsissa atomienergian
ja my�s

atomiaseiden suunnittelun aikana kriittinen suhtautuminen Ruotsin
atomienergiaohjelmaa

kohtaan oli hyvin v�h�ist�. Tieteelliseen ja teknilliseen yksimielisyyteen
atomienergian

mahdollisuuksista kuului se, ett� kukaan ei vastustanut ohjelmaa sin�ns�.

Anshelmin mukaan on kuitenkin selv��, ett� kaikki asiantuntijat, jotka
olivat tekemisiss�

atomiohjelman kanssa, olivat tietoisia radioaktiivisen s�teilyn
vaarallisuudesta ja ongelmallisesta

luonteesta. Esimerkiksi kuuluisa ruotsalainen tutkija Rolf Sievert varoitti

vuonna 1956 ilmestyneess� kirjassaan s�teilyn vaaroista, ja toivoi etteiv�t
atomiajan

mukanaan tuomat s�teilyhaitat tule liian kalliiksi. Vaarallinen s�teily
olikin syyn� siihen,

ett� atomivoima alkoi saada hiljalleen kriittist� vastustusta.42

40 Wills 2001.

41 Anshelm 2000, 100-103.

42 Anshelm 2000, 45.

27

N�in ollen ei olekaan ihme, ett� Suomessakin syntyi keskustelua koskien
suojelun ja

atomienergian suhteesta. A. I. Virtasen Suomen Akatemian vuosikokouksessa
1962 pit�m�

puhe atomivoiman puolesta, julkaistiin Suomen Luonto -lehdess� (1962:3).
Siin�

Virtanen perusteli atomienergian rakentamista luonnonsuojelulla. Jos
atomienergia korvaisi

osan vesivoimasta, vesivoimalaitoksia ei rakennettaisi ja mahdollisimman
paljon

koskematonta luontoa s�ilyisi tuleville sukupolville.43 Suomen Luonto oli
Luonnonsuojeluyhdistyksen

lehti. On kuitenkin syyt� muistaa, ettei yhdistys ollut varsinaiseen
ymp�rist�nsuojeluun

t�ht��v� organisaatio. T�st� A. I Virtasen n�kemyksest� p��tell��n

muun muassa teoksessa Ydinvoiman k�ytt��notto Suomessa (1978), ettei
1960-luvun

puoleen v�liin menness� julkisuudessa tunnettu atomienergian mahdollisia
haittoja.44

A. I. Virtanen puolusti ydinvoimaa Luonnonsuojeluyhdistykseen vetoavalla
argumentilla,

koska olihan koskien rakentaminen her�tt�nyt vastustusta my�s Suomessa.
Tulee

muistaa, ett� Suomen Akatemian edustuksella A. I. Virtanen laati edellisell�
vuosikymmenell�

kirjeen energiakomitean perustamisesta.

Yhteiskunnallista ydinvoimatutkimusta edustavassa kirjassa
Ydinvoima-argumentaatio

(1987) sivutaan 1950- ja 1960-lukujen atomivoimakeskustelua Suomessa, jossa
viitataan

siihen, ett� ydinenergian ymp�rist�vaikutukset olisi n�hty positiivisena
juuri koskiensuojelun

n�k�kulmasta. Tosin jo pelkk� lainaus osoittaa ristiriidan, koska siit�
tulee esille

energiakomitean ydinj�teongelman tiedostaminen.

"Ekologisiin tekij�ihin ei mietinn�iss� juurikaan puututa. Tosin esimerkiksi
energiakomitean

mietinn�ss� viitataan radioaktiivisten j�tteiden k�yt�n ja h�vitt�misen
ongelmaan.

(.) Ekologiset tekij�t tulivat esiin l�hinn� vain perusteltaessa
ydinenergian k�ytt��

sill�, ett� vesivoiman lis�rakentamiselta v�ltytt�isiin."45

Ongelmalliseksi muodostuu, ett� luonnonsuojelu ja ymp�rist�nsuojelu
esitet��n samaa

tarkoittavan asiana, jolloin rinnastetaan perinteiseen luonnonsuojeluun
t�ht��v�n organisaation

lehdess� kirjoitettu artikkeli atomienergian suunnittelussa mukana olleisiin
viranomaistahoihin.

Ymp�rist�haittojen arviointi on ollut monimutkaisempi prosessi, jos-

43 Suomen Luonto 1962:3, 75.

44 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden
raportteja B:1978, 15-16.

45 S�nkiaho & Rantala 1987, 22.

28

sa eri neuvottelukuntien teht�v�n� on ollut juuri selvitt�� asiaa.
Atomienergianeuvottelukunta

ei perustellut ydinvoiman rakentamista vesivoiman luonnonarvoa tuhoavalla

vaikutuksella. Ydinvoiman erityislaatuisuudesta johtuen olisi hyvin
pelottavaa, jos mink��nlaista

tutkimusta ei olisi tehty ennen ydinvoiman rakentamista. Jos
atomienergianeuvottelukunnan

ty�ss� oli koskien suojelun n�k�kulma, johtui se taloudellisista ja

k�yt�nn�n seikoista. Vesivoimalla ei pystytty en�� tuottamaan enemp��
s�hk��.

Ydinvoimalan hankintaa Suomessa k�sittelev� aiempi tutkimus on tarkastellut
asiaa

poliittishistoriallisesta, taloudellisesta, yhteiskunnallisesta,
oikeudellisesta sek� yrityshistorian

n�k�kulmista k�sin. Tutkimuksissa ydinvoiman ekologisten vaikutusten
k�sittely

on kuitenkin j��nyt varsin lyhyeksi - vaikka suurimmat ydinvoiman ongelmat
liittyv�t

juuri sen vaikutuksiin ymp�rist�lle ja ihmisille. Kirjallisuudessa ymp�rist�
on j�tetty

huomiotta kokonaan tai sitten aiheeseen on paneuduttu muutaman lauseen
verran.

Suomen ensimm�iseen ydinvoimalaitokseen liittyvi� asioita on tutkittu varsin
paljon.

T�m�n tutkimuksen n�k�kulma on kuitenkin erilainen, ja my�s olennainen tapa
l�hesty�

asiaa tuoden ymp�rist�aiheen mukaan tutkimukseen. Ymp�rist�haittojen
arvioinnin

kannalta se my�s korjaa aiemmassa tutkimuksessa esiintyneen yksioikoisen
k�sityksen,

jonka mukaan ymp�rist�haittoja ei huomioitu ydinvoimalaitoksen
suunnitteluprosessissa.

Ymp�rist�haittojen huomioimisen tutkimus atomienergian suunnittelussa
Suomessa

tuo my�s uutta n�k�kulmaa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa saatuihin
tutkimustuloksiin,

koska Suomessa suunnittelu t�ht�si ainoastaan rauhanomaiseen k�ytt��n.

Poliittisen historian alalla on tutkittu Suomen ydinvoimaloiden
hankintaprosesseja. Marja

Paloheimo k�sittelee pro gradu -tutkielmassaan Suomen ensimm�isen
ydinvoimalaitoksen

tilauksen vaiheita Atomivoimaa - id�st� vai l�nnest�? Suomen ensimm�isen

ydinvoimalan hankinta poliittisena kysymyksen� 1965-1969 (2000). Milka
Sunellin pro

gradu -tutkielma k�sittelee yksityisten teollisuusyritysten
ydinvoimalaitoksen hankintaa

Miten Suomen yksityinen mets�teollisuus hankki l�nsimaisen ydinvoimalan:
Tutkimus

taloudellisesta ja poliittisesta vallank�yt�st� 1970-luvulla (2001).
Erityisesti Paloheimon

tutkimus on oman ty�ni kannalta keskeisess� asemassa tuoden tietoa Suomen
ensimm�isen

ydinvoimalaitoksen hankintaan liittyv�st� historiasta.

29

Ensimm�isen ydinvoimalaitoksen historiasta kertoo my�s Karl-Erik Michelsenin
ja

Tuomo S�rkikosken vuonna 2005 julkaistu kirja Suomalainen ydinvoimalaitos.
Kirja

sis�lt�� paljon yksityiskohtaista tietoa ydinvoimalaitoksen
hankintaprosessista tilaajayrityksen

Imatran Voima Oy:n n�k�kulmasta esitettyn�. Tutkimuksen p��aineistona on

k�ytetty Fortum Oyj:n arkistoa, mik� onkin sen lis�arvo jo olemassa olevan
tutkimuksen

lis�ksi. Omassa tutkielmassani k�ytetyn arkistoaineiston osalta puuttuu
atomivoimalaitoksen

tilaavan yhti�n n�k�kulma, mit� kuitenkin osaltaan t�ydent�� Michelsenin ja

S�rkikosken teos. Kirja on Fortum Oyj:n entisen Imatran Voima Oy:n ja Neste
oyj:n

kustantama. T�m� muistaen on kuitenkin hy�dyllist� arvioida, miten t�ss�
teoksessa

esitetty yrityksen suhtautuminen ymp�rist�tutkimuksiin poikkeaa
neuvottelukuntien

kannasta.

Suomen S�teilyturvakeskuksen kustantamassa Arno Ahosniemen tutkimuksessa
Jotta

Suomessa voitaisiin huoletta kulkea: Ydinaseiden ja ydinpolttoainekysymyksen
seuranta

Suomessa kylm�n sodan aikana (2004) k�sitell��n ydinvoiman tilaukseen
liittyv�� suunnittelua

sek� ulkomailla tehtyj� ydinkokeita. Tutkimus k�sittelee my�s Suomessa
harjoitettua

s�teilysuojausta Maanpuolustuslaitoksen n�k�kulmasta. P��asiallisena
tutkimusaineistona

on k�ytetty tieteellisen maanpuolustusneuvottelukunnan arkistoa ja Urho

Kekkosen arkistoa. Oma tutkimukseni t�ydent�� Ahosniemen tutkimusta
s�teilysuojauksen

osalta keskittym�ll� muiden kuin maanpuolustusviranomaisten harjoittamaan
s�teilysuojausty�h�n.

Kari Miekkavaaran v�it�skirja Ydinaseiden uhka Suomen maanpuolustukselle;
P��tt�jien

k�sitykset uhkasta ja toimenpiteet sen torjumiseksi vuosina 1945-1971 (2004)
tarkastelee

asiantuntijoiden suhtautumista atomienergian sotilaallisen k�yt�n
aiheuttamiin

vaaroihin. V�it�skirjassa on tutkittu poliittisten p��tt�jien,
maanpuolustuksen ja sis�asiainministeri�n

alaisen v�est�nsuojeluasianosaston suhtautumista ydinaseiden uhkaan.

Tutkimukseni kannalta t�rkeimm�ksi nousee p��tt�jien suhtautuminen
s�teilyvaaraan

sek� sen varalle laaditut v�est�nsuojaussuunnitelmat. Tutkimukseni t�ydent��
tiet�myst�

sek� kyseisen ajankohdan asiantuntijoiden suhtautumisesta atomienergian
rauhanomaisen

k�yt�n s�teilyvaaroihin, ett� aineiston osalta keskittym�ll�
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

ty�h�n. K�sittelen my�s yleist� s�teilyvalvontatoiminnan kehityst� Suomessa,

mit� ei muissa tutkimuksissa ole esitetty kokonaisuutena.

30

3 ATOMIT IHMISEN PALVELUKSESSA

Atomien hy�dynt�minen oli pitk��n kest�neen tutkimusty�n tulos. Lukuisten
tieteellisten

oivallusten ja vuosikymmenien tutkimusty�n tuloksena 1930-luvulla alettiin
ymm�rt��

atomien ja niiden ytimien rakenteen ja radioaktiivisessa hajaantumisessa
vapautuvan

energian muodostumista. Merkitt�v�t l�yd�kset tehtiin kuitenkin jo
1800-luvun viimeisell�

vuosikymmenell�. Wilhelm Condrad R�ntgen keksi l�pikuvauksen s�teiden avulla

vuonna 1895. Seuraavana vuonna Henri Becquerel havaitsi uraanista l�htev�n
luonnollisen

s�teilyn. Muutaman vuoden kuluttua 1898 Marie ja Pierre Curie kuvasivat
sanalla

radioaktiivisuus l�yt�mist��n poloniumista ja radiumista l�htev�� voimakasta
s�teily�.

Uudet keksinn�t saivat aikaan ihailua ja toivoa muun muassa uusina
l��ketieteen parannuskeinoina.

Osa sovelluksista johtikin hyviin tuloksiin esimerkiksi r�ntgens�teiden

k�ytt��n l��ketieteellisiss� kuvauksissa. Kaikki asiantuntijat eiv�t
pit�neet s�teily� vaarallisena,

ja sit� k�ytettiin jopa kauneuden hoidossa. Kuitenkin jo seuraavana vuonna

r�ntgens�teiden keksimisest� raportoitiin ensimm�iset havainnot
palovammoista, joita

r�ntgens�teet olivat aiheuttaneet. Kahdenvuosikymmen kuluessa tutkijat
olivat vakuuttuneita

siit�, ett� r�ntgens�teet aiheuttivat sy�p��, lapsettomuutta ja jopa
kuoleman.46

Samanlainen kaksijakoisuus liittyi my�s toiseen radioaktiiviseksi havaittuun
alkuaineeseen

radiumiin. Sit� markkinoitiin terveytt� edist�v�n� ja monia sairauksia
parantavana

terveysveten� huolimatta siit�, ett� osa tukijoista osoitti
huolestuneisuutena radiumin

vaaroista pian sen keksimisen j�lkeen. Niin sanotusti varman tiedon
puuttuessa radioaktiivisuudesta

oli erilaisia n�kemyksi� ja negatiiviset vaikutukset saatettiin n�hd�
liittyv�n

ainoastaan v��rink�ytt��n. Radiumin aiheuttama sis�inen s�teily oli
vaikeammin

todennettavissa kuin r�ntgens�teiden aiheuttama ulkoinen s�teily. Vasta
1920-luvulla

radiumin negatiiviset terveysvaikutukset saivat osakseen laajempaa
huolestuneisuutta.47

Kansainv�linen s�teilytoimikunta (ICR) perustettiin vuonna 1928. ICR
julkaisi ensimm�iset

kansainv�liset s�teilysuojelusuositukset, joiden mukaan ty�ntekij�it� ei
pit�nyt

turhaan altistaa s�teilylle. Annosrajoituksia l��ketieteellisess� ty�ss�
altistuville m��riteltiin

ensimm�isen kerran vuonna 1934. Toisen maailmansodan j�lkeen toimikunnan

nimi muutettiin kansainv�liseksi s�teilysuojelutoimikunnaksi (ICRP).
Ionisoivan s�tei-

46 Weart 1988, 36-37; Walker 2000, 1-5; Laurila 1977, 19; Laurila 1967, 7-8.

47 Weart 1988, 36-37; Walker 2000, 1-5.

31

lyn annosm��rist� annettiin yh� pienempi� suosituksia. Esimerkiksi suurin
sallittu annos

r�ntgens�teilyn osalta m��riteltiin puolta pienemm�ksi 1950-luvulla kuin
1930-

luvulla.48

Annossuositukset pieneniv�t ja s�teilyn k�ytt�mahdollisuudet lis��ntyiv�t.
Toisen maailmansodan

p��tt�neet atomipommit eiv�t lopettaneet atomitekniikan kehittely� -
p�invastoin.

Yhdysvallat jatkoi sodan p��ttymisen j�lkeen kokeiden suorittamista.
Neuvostoliitto

aloitti kokeet muutamaa vuotta my�hemmin vuonna 1949. Yhdysvaltojen ja
Neuvostoliiton

kilpavarustelu johti kauhun tasapainoon, jossa kilpailtiin tuhoavimman aseen

kehittelyst�. My�s muissa maissa alettiin kehitt�� omia ydinaseita.
Iso-Britannia teki

ensimm�isen ydinkokeen vuonna 1952, Ranska vuonna 1960 ja Kiina vuonna 1964.

N�it� seurasivat taloudellisesti v�hemm�n kehittyneiden maiden
ydinaseohjelmat.49

Atomipommikokeet aiheuttivat radioaktiivisen laskeuman levi�misen ymp�ri
maapalloa.

Sodan j�lkeen teollisuusmaissa alettiin suunnitella atomitekniikan
soveltamista s�hk�ntuotantoon.

Suurimmalle osalle ihmisist�, joille atomitekniikka oli tuntematonta,
saattoi

synty� varsin ristiriitainen kuva todellisten tapahtumien sek�
kirjallisuuden, lehdist�n ja

elokuvien v�litt�mien mielikuvien my�t�. Atomien rauhanomainen k�ytt�
saatettiin

n�hd� uutena aikakautena avaten mahdollisuuksia, kun taas atomipommit
edustivat uhkaa,

joka voisi johtaa maailman tuhoutumiseen. Atomipommien aiheuttaneiden
negatiivisten

tunteiden ja pelkojen voittamiseksi kuvattiin kirjallisuudessa atomien
avulla teht�vi�

loistokkaita saavutuksia. Populaarikulttuurissa pelkojen k�sittely jatkui.
Esimerkiksi

niin Japanissa kuin Yhdysvalloissa tehtiin useita elokuvia 1950- ja
1960-lukujen

vaihteessa radioaktiivisen s�teilyn tuottamista hirvi�ist�. N�ist� osa
n�htiin my�s Suomessa.

50

48 "Kansainv�linen s�teilysuojelun suunnann�ytt�j�", Alara 1999:3, 26-27.

49 Hobsbawm 1999, 288-289, 292.

50 Salmi 1996, 177-187; Weart 1988, 171.

32

3.1 Atomienergiaa rauhanomaisesti

Yhdysvaltojen presidentin Dwight D. Eisenhowerin YK:n yleiskokouksessa
8.12.1953

pit�m�st� puheesta ja sen nimest� "Atoms for Peace", tuli iskulause
kuvaamaan atomienergian

rauhanomaista k�ytt�� eli kaikkea atomitekniikkaan liittyv�� lukuun
ottamatta

atomiaseita ja niit� varten tehtyj� kokeita. Rauhanomaista atomitekniikkaa
k�ytettiin

monenlaisissa tilanteissa kuten l��ketieteen kuvausmenetelmiss�,
kasvienjalostuksessa,

elintarvikkeiden s�il�nn�ss�, l��kkeiss� ja aineiden merkitsemisess�
teollisessa

tuotannossa. "Atoms for Peace" suomennettiin "atomit rauhan palveluksessa",
mutta

yleiseen k�ytt��n muodostui kuitenkin sanonta "atomienergian rauhanomainen
k�ytt�".

Eisenhowerin puheesta alkoi prosessi, jonka p��m��r�n� oli perustaa YK:n
alainen j�rjest�,

joka kontrolloisi atomitekniikan sotilaallista k�ytt��. J�rjest�n
tarkoituksena oli

antaa tietoa rauhanomaisen k�yt�n edist�miseksi ja mahdollistaa polttoaineen
saatavuus

tutkimukseen ja energian tuotantoon. Kansainv�linen atomienergiaj�rjest�
International

Atomic Energy Agency (IAEA) perustettiin vuonna 1957. Kansainv�linen
atomienergiaj�rjest�

ep�onnistui Erkki Laurilan mukaan est�m��n ydinaseiden levi�misen, mutta

perustamiseen t�ht��v� prosessi sai aikaan innostusta atomienergiaa
kohtaan.51

Vuosi 1955 oli merkitt�v� atomienergian tunnettavuuden kannalta.
Yhdysvaltojen YK:n

yleisneuvostolle tekem�n aloitteen johdosta pidettiin elokuussa Genevess�
laaja tieteellinen

konferenssi, jossa k�siteltiin atomienergian rauhanomaista k�ytt��.
Osanottajia oli

yli 2500 kuudestakymmenest� eri maasta. Suomalaisilla tutkijoilla oli my�s
mahdollisuus

osallistua - olihan Suomi saanut YK:n j�senyyden samana vuonna. Konferenssi
sai

aikaan yleismaailmallisen kiinnostuksen ja uskon atomienergian
mahdollisuuksiin. Maailman

ensimm�inen s�hk�� tuottava atomivoimalaitos oli otettu k�ytt��n
Neuvostoliitossa

edellisen� vuonna. Geneven ensimm�isess� konferenssissa saatiin kuulla t�st�
sek�

muiden teollisuusmaiden rakenteilla olevista reaktoreista.52

Helsingin Sanomat uutisoi, my�hemmin ensimm�iseksi atomienergian
rauhanomaisen

k�yt�n konferenssiksi nimetyn, kaksi viikkoa kest�neen kokouksen kuulumisia
l�hes

p�ivitt�in. Uutisarvo oli suuri, koska kokouksessa ennen salaisia
tutkimustuloksia tuotiin

51 Michelsen & S�rkikoski 2005, 29; Laurila 1982, 93-94; Eisenhower 1953;
Anshelm 2000, 31.

52 "Atomikokouksen taustaa" HS 8.8.1955, "Ranska paljasti
atomisalaisuuksiaan Genevess�" HS

7.8.1955; Laurila 1967, 75; Fischer 1997, 31-32.

33

julkisiksi. Filosofian tohtori Reino Tuokko selosti atomikokouksen taustaa
Helsingin

Sanomien lukijoille konferenssin avausp�iv�n� seuraavasti:

"Kymmenen vuotta on atomien ytimi� koskevia havaintoja pidetty
valtiosalaisuuksina,

joita suurelle yleis�lle ja alan tiedemiehillekin on annettu tipoittain
tietoa vasta kun on

selvinnyt, ettei luultu salaisuus en�� olekaan mik��n salaisuus. (.)
Atomienergia liittyy

tuhoamiseen yleisess� k�sityksess�. (.) Nyt kun kaikilla johtavilla mailla
on atomiaseensa

on tilanne t�ss�kin suhteessa valjennut. En�� ei tarvitse kenenk��n
kainostella

sit�, ett� on muka yksin anastanut palvelukseensa mahtavan luonnonhengen.
Hetki on

siis mit� parhain yhteiseen neuvonpitoon atomienergian k�ytt�miseksi
kaikkien yhteiseksi

hyv�ksi.(.)"53

Atomitekniikan saamaan julkisuuteen liittyi pelko aseiden kehittelyst�. Se
kuka pystyi

kehitt�m��n atomireaktorin, pystyi valmistamaan my�s atomipommin.
Salaisuudesta ei

kuitenkaan en�� ollut kyse, sill� niin id�ss� kuin l�nness� oli tietoa
enemm�n kuin tarpeeksi

atomipommien kehitt�miseen.

Atomipommien vaikutuksia tutkineen, amerikkalaisista, eurooppalaisista ja
japanilaisista

tutkijoista koostuneen komission kymmenen vuotta kest�nyt tutkimus
Hiroshiman ja

Nagasakin atomipommien vaikutuksista oli tullut seuraavanlaisiin tuloksiin:
Pommeilla

ei todettu olleen geneettisi� vaikutuksia, mutta jotkin sairaudet kuten
leukemia ja kaihi

olivat tutkimuksen mukaan lis��ntyneet v�est�ss�. Geneettiset vaikutukset
olivat ennalta

arvaamattomia ja vasta tulevissa sukupolvissa esiintyvi�. T�m�n vuoksi ne
olivatkin

s�teilyn pel�tyimpi� seurauksia. Tutkimuksen mukaan Geneettisi� vaikutuksia
ei kuitenkaan

todettu esiintyneen.54

Helsingin sanomien konferenssiuutiset kertoivat esitelmist�, laitoskauppojen
mahdollisuuksista

ja uraanin saatavuudesta. Atomienergian haitallisista vaikutuksista saattoi
lehte�

tarkkaan lukemalla saada tietoa kahdesta uutisesta, joissa molemmissa
aiheena olivat

radioaktiiviset j�tteet sek� toisessa uutisessa my�s vaarallinen s�teily.
Kummankin uutisen

rakenne oli samanlainen. Molemmat kertoivat aluksi atomienergian
ongelmallisesta

luonteesta eli s�teilyst� ja radioaktiivisten j�tteiden h�vitt�misest� eli
mereen upottami-

53 "Atomikokouksen taustaa" HS 8.8.1955.

54 "Hiroshiman atomipommilla ei ollut geneettisi� vaikutuksia" HS 7.8.1955.

34

sesta. Lopuksi kuitenkin p��dyttiin positiiviseen n�kemykseen, jonka mukaan
tulevaisuudessa

j�tteille l�ydett�isiin ratkaisu. Jotkut tutkijat arvioivat my�s, ett�
radioaktiiviset

j�tteet eiv�t olleet mereen upotettuina ihmisille vaarallisia.55

Pohjoismaista Ruotsissa ja Norjassa aloitettiin ja Tanskassa jatkettiin
toisen maailman

sodan keskeytt�m�� atomitutkimusta l�nsiliittoutuneiden ja Yhdysvaltojen
j�lleenrakennusavustusten

turvin. Suomessa t�t� mahdollisuutta ei ollut poliittisista ja
taloudellisista

syist�. Niin aloite atomienergian mahdollisuuksien selvitt�misest� siirtyi
kymmenen

vuotta naapurimaita my�hemm�ksi, vuoteen 1955.56

55 "Atomikokouksen taustaa" HS 8.8.1955; "Geneven atomikonferenssi p��ttyi"
HS 21.8.1955.

56 Michelsen & S�rkikoski 2005, 23.

35

3.2 Atomienergiaa Suomeen?

Helsingin Sanomissa julkaistiin syksyll� 1955 mielipidekysely siit�,
mink�laisia k�sityksi�

suomalaisilla oli atomivoimasta. Tulokset kertovat hieman siit�, mit�
ihmiset tiesiv�t

aiheesta. L�hes puolet vastaajista ei osannut ottaa kantaa siihen tulisiko
atomienergia

olemaan osa tulevaisuuden s�hk�ntuotantoa Suomessa. Osa vastaajista tiesi
hyvin ne

argumentit, joilla asiantuntijatkin perustelivat atomivoiman
tarpeellisuutta. N�it� olivat

energian tuotannon kotimaisuus, edullisuus pidemm�n ajan kuluessa sek�
ulkomaisen

esimerkin seuraaminen. Noin viidesosa vastaajista uskoi atomivoiman olevan
merkitt�v��

tulevaisuudessa. Saman verran vastaajista uskoi, ettei atomivoimalla tule
olemaan

mit��n merkityst� tulevaisuudessakaan, mit� puolestaan perusteltiin
polttoaineen saatavuuden

vaikeudella, taloudellisilla seikoilla sek� "atomilaitteiden"
vaarallisuudella.57

L�ht�kohtaisena kysymyksen� atomienergian suunnittelun aloittamiselle
Suomessa oli

kasvava energian tarve. Sodan j�lkeen yhteiskunta j�lleenrakennettiin ja
sotakorvaukset

maksettiin. N�it� kuitenkin poikkeusolosuhteiden lis�ksi vaikeutti se, ettei
energiaa ollut

tarpeeksi saatavilla. Suomi joutui luovuttamaan kolmasosan
vesivoimakapasiteetistaan

Neuvostoliitolle sodan seurauksena. Riitt�v�� voiman eli s�hk�n saantia
pidettiin talouden

kasvun kannalta v�ltt�m�tt�m�n�. Polttoaineiden tuonti oli valuuttavarannon
takia

rajoitettua. Hallituksen h�t�ohjelman (1946-1950) tarkoituksena oli l�hes
kaksinkertaistaa

vesivoiman avulla tuotetun s�hk�n tarjonta.58

P��osa Suomen s�hk�st� tuotettiin 1950-luvulla vesivoimalla.59 Merkitt�vi�
s�hk�n tuotantotapoja

olivat my�s lauhde- ja vastapainevoima. Lauhdevoiman polttoaineena oli

kotimaista puuta, ulkomaista kivihiilt� tai �ljy�. Lauhdevoiman tarve kasvoi
s��olosuhteiden

mukaan silloin, kun vesivoimalla ei voitu tuottaa tarpeeksi s�hk��.
Teollisuuden

k�ytt�m� vastapainevoima eli l�mm�n ja s�hk�n tuotanto osana
teollisuusprosessia, oli

suhteellisen samansuuruista kuin lauhdevoiman osuus s�hk�ntuotannosta.
S�hk�n tuonti,

mik� alkoi Ruotsista vasta vuonna 1959, ei n�ihin n�hden ollut
merkitt�v��.60

57 "Atomivoiman merkitys Suomelle" HS 8.9.1955.

58 Myllyntaus 1991c, 102, 108; Pihkala 1988, 217.

59 Vesivoiman osuus s�hk�ntuotannosta oli vuonna 1948 65 % ja vuonna 1955 91
%. Pihkala 1988, 218.

60 Myllyntaus 1991c, 133; Pihkala 1978, 217-218;Tampereen yliopiston
Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden

raportteja B 1978, 7.

36

Erkki Pihkalan mukaan teollistumista edist�v� talouspolitiikka nopeutti
s�hk�n ja �ljyn

kulutuksen nopeaa kasvua. Tarve rakentaa omaa �ljynjalostusta ja
ydinvoimaloita m��rittyi

jo 1950-luvulla, kun politiikan tavoitteena oli taata halpaa energiaa
teollisuudelle.

Tosin 1950-luvulla ei ollut varmuutta siit�, mink�laiset kustannukset
ydinvoiman tuotannosta

seuraisivat. Ensimm�iset atomivoimalaitokset tehtiinkin vauraisiin maihin.

Suomessa suunnitelman alulle panijat tiesiv�t, ett� kyse oli vuosia
kest�v�st� hankkeesta.

61 Toisesta maailmansodasta alkoi Suomessa aikaisempaa nopeampi talouskasvun

kausi, vaikka taloutta rasittivatkin viel� pitk��n sodan vaikutukset.62

61 Pihkala 1988, 220, 224; Professori Jarl A Wasastjernan kirjoitus "Atomivoiman
ja maailman energiatilanne"

Teollisuusliiton lausuntoon. Atomitoimisto/Atomilains��d�nt�,
s�teilysuojaus, vaarallisten aineiden

merkitseminen 1955-1962. AEN/KTM, VNA.

62 Hjerppe 1988, 49.

37

3.2.1 Suunnittelun alkaminen

Aloite suomalaisen atomienergiatoimikunnan perustamisesta tehtiin muutamaa
kuukautta

ennen Geneven ensimm�ist� atomienergian rauhanomaisen k�yt�n konferenssia.
Asian

valmistelu oli aloitettu Suomen Akatemiassa vuoden 1954 lopulla. Suomessa
atomitekniikkaan

liittyv�t suunnitelmat olivat sananmukaisesti rauhanomaisia, koska ydinaseet

oli kielletty jo Pariisin rauhansopimuksessa 1947.63

Energiapula toimi perusteluna sille, miksi my�s Suomessa tuli aloittaa
atomienergian

tuotantoon t�ht��v� suunnittelu. Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n
perustamisprosessi

mahdollisti poliittisesti suomalaisten osallistumisen kansainv�liseen
atomienergiayhteisty�h�n.

Suomessa oli muutamia ydinfysiikan ja radiokemian koulutuksen saaneita

henkil�it�, jotka halusivat, ett� my�s Suomessa aloitettaisiin
atomitekniikan tutkimus-

ja koulutustoiminta. Aloitteen tekij�n� energiatoimikunnan perustamisesta
oli

Suomen Akatemian j�sen, Nobel-palkittu professori Artturi Ilmari Virtanen.
Maaliskuussa

1955 pidettiin valmisteleva kokous, johon osallistuivat Suomen Akatemian
j�senten

lis�ksi Imatran Voima Osakeyhti�n toimitusjohtaja Heikki Lehtonen ja
s�hk�osaston

johtaja Martti Laurila sek� Teknillisen korkeakoulun professori Erkki
Laurila.

A. I. Virtanen oli vuoden 1954 lopulta alkaen suunnitellut valtioneuvostolle
teht�v��

aloitetta. Kokouksen tuloksena l�hetettiin valtioneuvostolle kirje, jossa
ehdotettiin energiataloudellisiin

syihin vedoten atomienergiatoimikunnan perustamista.64

Kirjeess� otettiin esille energian kulutuksen kasvu. Tuontienergialle
kivihiilelle ja �ljylle

tuli saada vaihtoehtoja. Se miksi juuri atomienergian mahdollisuuksia tuli
l�hte� selvitt�m��n,

perusteltiin Suomen Akatemian nimiss� l�hetetyss� kirjeess� sill�, ett�
uusien

energiamuotojen osalta atomienergia oli saanut keskeisen aseman useissa
maissa. Atomienergian

uskottiin tulevan laajaan k�ytt��n l�hitulevaisuudessa, mutta sen tulevista

kustannuksista ei ollut tietoa. Toimenpiteen� ehdotettiin
atomienergiatoimikunnan perustamista,

johon kuuluisi fysiikan ja kemian tutkijoita sek� voimatalouden ja
teollisuuden

edustajia. Toimikunnan teht�viksi esitettiin alan koulutusmahdollisuuksien
j�rjest�-

63 Laurila 1982, 93-94; Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8.

64 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8; Laurila 1982, 94; Michelsen &
S�rkikoski 2005, 32-33.

38

minen, atomienergiaan liittyvien asioiden seuraaminen ja aloitteiden
tekeminen valtioneuvostolle.

65

Uusille s�hk�ntuotantovaihtoehdoille n�ytti olevan tilausta, koska jo kahden
viikon kuluttua

kirjeen l�hett�misest� valtioneuvosto asetti komitean. P��ministeri Kekkosen
johdolla

kauppa- ja teollisuusministeri Aarre Simonen oli saanut teht�v�kseen etsi�
komitealle

puheenjohtajan ja j�senet. A.I. Virtanen ei saanut toiveestaan huolimatta
puheenjohtajan

virkaa. Sen sijaan sit� tarjottiin entiselle Helsingin yliopiston fysiikan
professorille

Jarl Wasastjernalle, joka puolestaan ehdotti puheenjohtajaksi Teknillisen
korkeakoulun

nuorta professoria Erkki Laurilaa, joka otti tarjotun paikan vastaan.
Komitean j�seniksi

tulivat professorit A. I. Virtanen, Harald Frilund Voima ja
polttoainetaloudellisesta yhdistyksest�

EKONO:sta, Jarl Salin �bo Akademista sek� teollisuuden edustajiksi
vuorineuvokset

Arno Solin Tampellasta, William Lehtinen Enso-Guzeit Osakeyhti�st� sek�

Imatran Voima Osakeyhti�n toimitusjohtaja Heikki Lehtonen. Yleissihteeriksi
nimettiin

ydinfysiikan apulaisprofessori Pekka Jauho sek� energiataloudellisten
asioiden sihteeriksi

diplomi-insin��ri Bror Nordqvist. Puheenjohtajan pyynn�st� komitea nimettiin

energiakomiteaksi, koska Laurila halusi luoda kuvan energia-asioita
laajemmin k�sittelev�st�

komiteasta. Toisin sanoen energiakomitean teht�v�n� oli suunnitella
atomienergian

sopeuttaminen muiden energial�hteiden joukkoon.66

Atomienergian suunnittelu oli vasta aluillaan, mutta suomalaiset insin��rit
olivat toiveikkaita

ensimm�isen laitoksen k�ytt��notosta. Imatran Voima Oy:n toimitusjohtaja

diplomi-insin��ri Heikki Lehtonen ennusti ensimm�isen atomivoimalaitoksen
olevan

k�ynniss� viimeist��n vuonna 1963.67

Syyskuussa 1955 perustettiin my�s suurimmista yksityisist�
puunjalostusteollisuuden

yhti�st� koostuva Atomienergia Oy. Yksityinen teollisuus ei halunnut j��d�
atomialan

kehityksest� j�lkeen. Toisin kuin Erkki Laurilan n�kemyksen mukaan,
atomienergia

Oy:n puheenjohtaja Erkki Aallon mielest� atomienergiahankkeessa ei tarvinnut
edet�

rauhallisesti. Atomiaikaan oli edett�v� mahdollisimman nopeasti.68

65 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8, 15.

66 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 7-8; Laurila 1982, 93-96; Michelsen &
S�rkikoski 2005, 35-36.

67 Kokoukseen osallistuivat ainakin Erkki Laurila, Risto Niini, Heikki
Lehtonen ja Aulis Junttila "Ensimm�inen

atomivoimalaitos k�ynniss� meill� 7-8 vuoden kuluttua" HS 10.9.1955.

68 "Atomivoimalaitoksia rakennetaan teollisuuslaitostemme yhteyteen" HS
27.9.1955; Michelsen & S�rkikoski

2005, 39.

39

3.2.2 Energiakomitean ty�n tulos

Energiakomitean teht�v�n� oli laatia Suomen energiatalouden ennuste
1970-luvulle

saakka ja arvioida siin� atomienergian mahdollisuuksia. Lis�ksi komitean
tuli arvioida

mink�laista koulutusj�rjestelm�� atomienergian k�ytt� edellytt�isi.69

Energiakomitea sai mietint�ns� valmiiksi s�hk�n tulevasta tarpeesta ja
atomienergian

mahdollisuuksista syksyll� 1956. Tuloksena oli n�kemys, jonka mukaan
atomivoimalaitokset

eiv�t viel� olleet teknisesti ja taloudellisesti riitt�v�n kilpailukykyisi�.
Alan kehitys

n�htiin kuitenkin niin lupaavana, ett� sit� oli seurattava kansainv�lisen
yhteisty�n ja

koulutuksen avulla.70

Vuonna 1956 energiakomitea ennusti, ett� k�ytett�v�t vesivoimavarat
tulisivat k�ytt��notetuiksi

nopeasti ja ett� ne tulisivat riitt�m��n vuoteen 1967 asti. Omia
polttoainevaroja,

joita olivat puu ja turve, ei n�hty my�sk��n riitt�vin�. Lis�ksi turpeen
laajamittainen

k�ytt� ei ollut taloudellisesti kannattavaa ja puu oli komitean mielest�
liian arvokasta

poltettavaksi. Energiakomitean ennuste s�hk�nkulutuksen kasvusta ei suinkaan

ollut ep�onnistunut, sill� kymmeness� vuodessa (1954-1964) s�hk�nk�ytt�
kohosi yli

kaksinkertaiseksi.71

Tarve uudelle s�hk�ntuotantotavalle m��rittyi ennusteissa s�hk�n kysynn�n
kasvusta ja

vesivoiman s�hk�ntuotannon kapasiteetin rajallisuudesta. Omavaraisen
energiahuollon

korostaminen oli my�s t�rke� n�k�kohta. Atomienergian tuotantoon tarvittavaa
polttoainetta

uraania toivottiin l�ytyv�n tarpeeksi isoja m��ri� my�s Suomen maaper�st�.72

Energiakomitean mietinn�n pohjalta tehtiin p��t�s suunnittelun jatkamisesta
ja ylip��ns�

siit�, tarvitaanko atomienergiaa. Mietint� ei j�tt�nyt mainitsematta
mahdollisia vaaratekij�it�,

mutta se ei my�sk��n ottanut niihin kantaa. Energiakomitean mietint� sivusi

ymp�rist�vaikutuksia s�teilyn osalta. S�teilyn aiheuttama ongelma tuli
esille vakuutustoimenpiteiden

kautta. Atomienergialaissa olisi siis huomioitava kenelle kuului vastuu

69 Michelsen & S�rkikoski 2005, 41.

70 Energiakomitean mietint� 1956:28, etenkin sivut 50-51.

71 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden
raportteja B 1978, 7-8; Myllyntaus

1991c, 137.

40

mahdollisesta laitoksen onnettomuustilanteesta. Mietinn�ss� todettiin,
ett� "fissioreaktioon

perustuva atomivoimalaitos tulisi merkitsem��n mahdollista vaaraa
ymp�rist�lleen,

mit� ei tulisi aliarvioida". Energiakomitean j�senten mukaan suuremmilta
onnettomuuksilta

oli maailmalla v�ltytty tutkimusreaktoreiden k�yt�ss� lukuun ottamatta
Kanadan

Chalk River-reaktoria, jossa reaktorin ydin oli sulanut vuonna 1952.
Tutkimusreaktoreita

ei tosin ollut montaa vuotta ollut k�yt�ss�k��n. Energiakomitea ei voinut
taata, ettei

onnettomuuksia sattuisi tulevaisuudessa. Mahdollisia vaaroja atomienergian
tuotantoon

liittyen oli olemassa. Mietinn�ss� todettiin, ett� "radioaktiivisten
fissiotuotteiden levitess�

ymp�rist��n saattaisi tilanne muodostua eritt�in tuhoisaksi koko elolliselle
luonnolle".

Energiakomitea ei katsonut asiakseen paneutua niin vakuutusasioihin kuin
onnettomuusriskin

k�sittelyynk��n tarkemmin. Siihen, kenelle vastuu kuului, ei otettu
kantaa.73

72 Wennervirta 1957.

73 Energiakomitean mietint� 1956:28, 20.

41

3.2.3 Energiasta atomienergiaan

Kev��ll� 1957 astui voimaan atomienergialaki. Siin� sallittiin uraanin
omistus muillekin

kuin valtiolle, mik� oli varsin poikkeuksellista. Erkki Laurilan mukaan
atomienergialaki

oli varsin salliva toisin kuin saman vuonna s��detty s�teilysuojauslaki.
Vaatimukset

s�teilysuojauksesta rajoittivat osaltaan atomienergian suunnittelua.74

Syksyll� 1957 energiakomitean puheenjohtaja Laurila arvioi kirjeess��n
kauppa- ja teollisuusministeri�lle

ydinenergian tulevaisuudessa korvaavan fossiiliset polttoaineet
puunjalostusteollisuuden

voimanl�hteen�. �ljyn ja kivihiilen saanti saattoi olla ep�varmaa ja

vesivoima ei riitt�isi puunjalostusteollisuudelle. Energiakomitea halusi
jatkaa ty�t��n.

Se suositteli atomienergiaa ratkaisuksi teollisuuden s�hk�n tarpeelle.75

Kauppa- ja teollisuusministeri�ss� suhtauduttiin mit� ilmeisesti
luottavaisin mielin energiakomitean

ty�h�n. Energiakomitea sai vakinaisen aseman maaliskuussa 1958, ja sen

nimi muutettiin atomienergianeuvottelukunnaksi. Nimenmuutoksen my�t� ei
ollut ep�selv��,

mihin tavoitteeseen kyseisell� toiminnalla pyrittiin. Neuvottelukunnan
teht�v�n�

oli ennemmin selvitt�� ja ratkaista haasteet, mitk� liittyiv�t muun muassa
tutkimukseen

ja normien laadintaan, kuin kyseenalaistaa atomienergian hankintaa. Suomi
liittyi my�s

Kansainv�liseen atomienergiaj�rjest��n j�tt�en hakemuksensa kev��ll� ja
tullen hyv�ksytyksi

j�seneksi syksyll� 1958. J�rjest��n liittyminen oli t�rke�� muun muassa
polttoaineen

saatavuuden kannalta.76

Samaan aikaan kun 1950-luvun lopulla selvitettiin atomienergian k�yt�n
mahdollisuuksia,

oli radioaktiivinen s�teily puheenaiheena muissakin asiayhteyksiss�.
Suomalaiset

tutkijat ja virkamiehet eiv�t voineet v�ltty� maailmanpoliittisen tilanteen
ja uuden teknologian

vaikutuksilta.

74 "Teollisuusneuvos Ilkka M�kipentti: Ydinvoima tuli Suomeen ajan hengess�".
Alara 2001:4, 4-7;

"Atomivoiman k�ytt�miseen olisi varauduttava ajoissa" HS 11.11.1958.

75 Energiakomitean kirje KTM:lle teollisuusministeri Esa Kaitilalle
22.8.1957. AEN kirjeenvaihtoa 1957-

1977 / L�hteneet KTM, VNA.

76 Asetus atomienergianeuvottelukunnasta. Suomen asetuskokoelma 76/1958, 9
�; Laurila 1967, 202-203.

42

4 VAARALLISTA S�TEILY�

Ennen kuin Suomessa oli yht�k��n edes tutkimusk�yt�ss� ollutta reaktoria,
radioaktiivista

j�tett� syntyi niin teollisuudesta kuin l��ketieteellisist� tutkimuksista.
Asiantuntijoiden

kiinnostus s�teilyturva-asioihin ei johtunut ainoastaan atomienergian
rauhanomaisesta

k�yt�st� syntyv�st� s�teilyst� ja radioaktiivisista j�tteist�, vaan
ydinkokeet

vaikuttivat Suomeen -niin ymp�rist��n kuin p��t�ksentekoonkin.77

4.1 Ymp�rist�n s�teilytason tarkkailu

Toisen maailmansodan j�lkeiset ydinkokeet aiheuttivat s�teilytason nousua
ymp�ri maailmaa.

My�s Suomessa viranomaiset ja tutkijat kiinnittiv�t eri tahoilla huomiota
s�teilymittausten

j�rjest�misen tarpeeseen. Tilanne muuttui v�hitellen - niin s�teilytason

kuin sen tutkimisenkin kannalta. S�teilyarvot saattoivat kohota yll�tt�en
atomikokeista

johtuen. Tietoa pidettiin ensimm�isen� keinona kohti toimenpiteit�, joihin
tulisi ryhty�

v�est�n suojaamiseksi vaarallisiksi katsottujen s�teilyarvojen ylittyess�.
S�teilymittaukset

mahdollistivat tilanteen kartoittamisen ja suunnitelmien tekemisen.
Atomipommikokeet

ja atomienergian rauhanomaisen k�yt�n lis��ntyminen tekiv�t mittauksista
v�ltt�m�tt�mi�

luotettavan tiedon saamiseksi ymp�rist�n s�teilytason muutoksista.

Kirjallisuudesta l�yt�mieni tietojen mukaan ymp�rist�n s�teilytarkkailu
aloitettiin Suomessa

vuonna 1955 sadevesien radioaktiivisuuspitoisuuksia mittaamalla. Kuten
toisin

voisi olettaa, mittaustuloksia ei pidetty salassa julkisuudelta.
Energiakomitean perustajana

olleen A. I. Virtasen oppilas, kemiaa ja fysiikkaa opiskellut Jorma K.
Miettinen,

halusi selvitt�� oliko sadeveden radioaktiivisuuspitoisuus noussut
atomipommikokeiden

seurauksesta. Ulkomailla opiskellessaan h�n oli tutustunut
mittausmenetelmiin ja tiesi,

ett� pitoisuudet saattaisivat vaatia tarkkailua my�s Suomessa, koska
muuallakin oli havaittu

radioaktiivisuuden kohonneita arvoja. H�n havaitsi marraskuussa 1955
sataneen

lumen olleen radioaktiivisempaa kuin aiemmat tutkimustulokset osoittivat, ja
tiedotti

t�st� Helsingin Sanomille. Lehdess� 1.12.1955 julkaistu uutinen "Viime
p�ivien lumisa-

77 Geofysikaalisen neuvottelukunnan p�yt�kirja 14.2.1957. SSN:n arkisto SSN
1957-1960, STUK; Laurila

1977, 62.

43

teet liev�sti radioaktiivisia" oli Miettisen mukaan ensimm�inen kerta, kun
radioaktiivisesta

laskeumasta julkaistiin tietoa suurelle yleis�lle Suomessa.78

Yhdysvaltoihin vuonna 1956 tehdyn opintomatkan perusteella ja
Puolustuslaitoksen

mittausasemaan tutustuttuaan Miettinen p��tteli, ettei Suomessa ollut
mahdollisuuksia

ydinlaskeuman radiokemialliseen tai ravintoketjujen rikastumisen
tutkimiseen. N�m�

tutkimukset olivat kuitenkin t�rkeit� radioaktiivisen laskeuman
tuntemiseksi. Matkaltaan

saamien tietojen perusteella h�n pystyi perustelemaan Helsingin yliopistolle
Radiokemian

laitoksen perustamisen tarpeellisuuden. Miettinen oli aktiivinen my�s
neuvottelukunnissa.

H�n toimi atomienergianeuvottelukunnan perustamisesta l�htien sen
tieteellisteknillisenjaoston

j�senen� sek� s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan j�senen� vuodesta

1967 alkaen.79

S�teilysuojauskomitean vuonna 1956 valmistuneessa mietinn�ss� todettiin,
ettei kansainv�lisen

tieteellisen tutkimuksen saavuttamista tuloksista huolimatta ollut olemassa

varmuutta s�teilyn aiheuttamista vaaroista. T�m�n vuoksi komitea suositteli,
ett� s�teilyn

torjumiseksi laadittaisiin s��nt�j�, mit� my�s kansainv�linen
s�teilysuojauskomissio

(ICRP) oli suositellut. S��d�kset tuli laatia niin ty�ss� s�teilylle
altistuville kuin muillekin

henkil�ille. P��asialliset s�teilyl�hteet olivat etenkin l��kinn�llisist�
toimenpiteist�

aiheutuvia, mutta my�s eneneviss� m��rin teollisuuden k�yt�st� per�isin
olevia radioaktiivisia

aineita. S�teilyn aiheuttamien vaurioiden todettiin olevan yleens� piilevi�
ja vasta

vuosien kuluttua ilmenevi�, mink� vuoksi tilastotietoja ei ollut saatavilla.
Sen sijaan

oli selv��, ett� Suomessakin s�teily oli aiheuttanut kuolemaan johtaneita
vaurioita. S�teilysuojauksen

ei kuitenkaan ollut tarkoitus est�� eri s�teilylajien hy�dyllist� k�ytt��.

Esimerkiksi atomienergian tieteellisen tutkimuksen s�teilysuojausta koskien
tuli lains��d�nt��n

sis�llytt�� vain peruss��nn�kset, koska ala oli jatkuvasti kehittym�ss�.
T�m�

osoittaa vaaran tiedostamisen, mutta my�s asenteen olla vaikeuttamatta
atomienergiaan

liittyv�n tutkimuksen tekemist�.80

78 Ahosniemen teoksessa tiedot perustuvat Jorma K. Miettisen haastatteluun.
Ahosniemi 2004, 35-36.

79Ahosniemi 2004, 36; von Bonsdorf ym. 1991, 6-8; SSN:n toimintakertomukset,
STUK ja AEN:n p�yt�kirjat,

VNA.

80 S�teilysuojauskomitean mietint� 1956:24, 2-4.

44

4.2 S�teily� julkisuudessa

Syksyll� 1958 pidettiin Genevess� toinen atomienergian rauhanomaista k�ytt��
edist�v�

konferenssi. Geneven toisessa konferenssissa vuosikymmenen alun
atomioptimismi sai

kriittisempi� s�vyj�. Esille nousi atomitekniikan mukanaan tuoma uhka,
atomipommikokeet.

81 Konferenssissa k�siteltiin atomienergian k�ytt�mahdollisuuksia, mutta
my�s

uudenlaisten atomipommien k�ytt�� "rauhanomaisesti". Atomipommien
kehittelyst�

haluttiin antaa turvallisempi kuva luokittelemalla atomipommit
rauhanomaiseen k�ytt��n.

82

Maat, jotka pystyiv�t kehitt�m��n atomienergiaa rauhanomaiseen k�ytt��n,
pystyiv�t

valmistamaan siit� my�s ydinaseita. S�teily- ja radioaktiivinen
j�teainevaara olivat my�s

ongelmia. Er��n englantilaisen tutkijan mukaan oli mahdollista, ett�
taloudellisen kilpailun

paineessa ei otettaisi huomioon turvallisuusvaatimuksia, jotka olivat
erityisen t�rkeit�.

Reaktorionnettomuuden sattuessa vaikutukset saattaisivat olla koko maailmaan
vaikuttavia.

Atomienergian tuotantoon liittyi pieni vaara, joka oli hyv�ksytt�v�, jos
atomivoimaa

haluttiin hy�dynt��. Helsingin Sanomien uutisessa kirjoitettiin my�s
s�teilyn ja

j�teaineiden ongelmasta vetoamatta tulevaisuuden tuomiin ratkaisuihin.83

Neuvostoliittolaiset, kiinalaiset ja bulgarialaiset tutkijat olivat saaneet
tuloksia, joiden

mukaan radioaktiivinen s�teily aiheuttaisi hermostomuutoksia, jotka taas
voisivat muuttaa

ihmisten k�ytt�ytymist�. Kuten geneettiset vaikutuksetkin, olivat
hermostovaikutukset

ennalta arvaamattomia ja juuri sen vuoksi pelottavia.84

Helsingin Sanomissa kerrottiin YK:n s�teilyraportista, jota oli tehty
viidentoistoista

maan tutkijoiden yhteisty�n� yli kahden vuoden ajan. Radioaktiivisen
s�teilyn todettiin

aiheuttavan sairauksia kuten sy�p��, mutta my�s geneettisi� vaurioita.
Geneettisten vaurioiden

arveltiin lyhent�v�n tulevien sukupolvien elinik�� ja heikent�v�n
�lykkyytt�,

koska s�teilyn aiheuttamat geenien muutokset olisivat aina perint�tekij�it�
huonontavia.

Raportin mukaan "puhtaita" ydinpommeja ei ollut olemassa, koska niist� aina
muodos-

81 Fischer 1997, 143-147.

82 "Atomin�yttely" HS 1.9.1958; "Kansainv�linen yhteistoiminta edist�isi
atomivoiman hyv�ksik�ytt��"

HS 2.9.1958.

83 "Hirvitt�v� ase kaikkien kansakuntien k�yt�ss�" HS 10.8.1958.

45

tui radioaktiivista s�teily�. Luonnosta per�isin oleva s�teily oli YK:n
asettaman komission

mukaan vaaratonta. Keinotekoisesti tuotetulla s�teilyll� oli my�s eroja ja
t�m� ero

johtui valvonnasta. Atomienergia oli raportin mukaan s�teilyn hy�dyllisint�
k�ytt��.

Atomienergian tuotannosta syntyv�� radioaktiivista s�teily� ei katsottu
raportissa vaaralliseksi,

koska se oli valvonnan alaista ja ihmisten hallitsemaa. Ero ydinkokeisiin
oli se,

ett� r�j�ytyksist� aiheutunut s�teily levisi kontrolloimatta ymp�ri
maapalloa. Kuitenkin

pienenkin s�teilym��r�n katsottiin olevan vaarallista ihmisen terveydelle ja
perint�tekij�ille.

Eroa vaarallisten ydinkokeiden ja "vaarattoman" atomienergian v�lill�
korostettiin.

S�teilyn uutisoitiin aiheuttavan geneettisi� vaurioita p�invastoin kuin
muutamaa

vuotta aiemmin tehdyt tutkimukset osoittivat.85 Atomireaktoreiden tai
ydinkokeiden

piilottaminen maanuumeniin esitettiin konferenssissa yhten� ratkaisutapana
est�� s�teilyn

p��sy ymp�rist��n. 86

Atomikokeiden uutisoitiin my�s lis�nneen radioaktiivista hiilt� ilmakeh�ss�.
Amerikkalaisen

ilmakeh�n tutkimukseen erikoistuneen professorin mukaan radioaktiivisuus oli

kuitenkin niin v�h�ist�, ettei sill� olisi vaikutuksia s��olosuhteisiin. Sen
sijaan amerikkalaistutkijan

mukaan ilmasto tulisi muuttumaan "kasvihuone-efektist�" johtuen l�mp�tilan

noustessa yhdell� asteella.87

Atomienergian ja my�s atomipommien vaarallisuudesta esitettiin Helsingin
Sanomien

konferenssiuutisissa erilaisia ja jopa ristiriitaisia n�kemyksi�.
Mielenkiintoista on, ett�

YK:n asettama komissio n�ki atomienergian vaarattomana, koska siit� syntyv�
s�teily

oli ihmisten hallitsemaa. Samalla komissio kuitenkin korosti s�teilyn
vaarallisuutta ihmisten

terveydelle.

84 "Atomis�teily vaikuttaa hermostoj�rjestelm��n" HS. 6.9.1958.

85 "Ydinkokeet YK:ssa" HS 4.11.1958.

86 "Atomikatastrofivaara esill� Genevess�" HS 9.9.1958.

87 "Atomikokeet lis�nneet radioaktiivista hiilt�" HS 14.9.1958.

46

4.3 Ehdotuksia s�teilyvalvonnan aloittamiseksi

YK:n yleiskokouksessa vuonna 1955 perustettiin tieteellinen komitea
(UNSCEAR),

jonka teht�v�n� oli tutkia "atomis�teilyn vaikutuksia ihmisiin ja h�nen
ymp�rist��ns�".

T�llaisen ty�n suorittamiseen komitea tarvitsi j�senmaiden omaa
tutkimustoimintaa raportoimaan

tutkimustuloksista. Suurin osa tiedoista l�hetettiin kuitenkin vain
muutamista

maista. Komitean ty� painottui ydinkokeiden aiheuttaman ymp�rist�n
saastumisen

kartoittamiseen. Etenkin haluttiin selvitt�� pitk�ik�isten radioaktiivisten
aineiden strontium-

90:n ja kesium-137:n ker��ntyminen ihmisten elimist��n muun muassa
ravintoketjujen

rikastumisen kautta. Ymp�rist�n saastumiseen vaikuttivat raportin mukaan
my�s

radioaktiiviset j�tteet, joista komissio toivoi saavansa tiedot kunkin maan
osalta. Radioaktiivisten

j�tteiden m��rist� ja vaikutuksista oltiin kuitenkin hyvin ep�varmoja
varsinkin

arvioitaessa ihmisten j�tteist� saamaa altistusta tulevaisuudessa. Oli
selv��, ett� komission

tarkoituksena oli kartoittaa ihmisen saama s�teilyaltistus ymp�rist�st�,
johon

ihminen itse tuotti radioaktiivisia aineita.88

YK:n atomis�teilyn vaikutuksia tutkivan komitean ty�h�n kuului ker�t� tietoa
j�senmaiden

s�teilytasosta sek� radioaktiivisten j�tteiden sijoituksesta. Erityisen
t�rke�� oli tiedon

saanti meriin upotetuista j�tteist�. Suomessa ei kuitenkaan ollut tehty
viel� 1950-

luvun puoliv�liss� tarvittavaa tutkimusta ymp�rist�n s�teilytasosta.89
Vuoden 1957 lopulla

Suomesta ei voitu l�hett�� YK:n atomis�teilyn vaikutuksia tutkivalle
komitealle

tietoja strontium-90:n esiintymisest� luonnossa. Syyn� oli varojen ja
mittausv�lineiden

puute. Niin tutkimuslaitosten, kauppa- ja teollisuusministeri�n kuin
ulkoasiainministeri�nkin

kanta oli, ett� tilanteeseen tuli tehd� parannus.90

Jo muutaman kuukauden kuluttua El�inl��ketieteellisell� korkeakoululla
alettiin valmistella

n�ytteiden l�hett�mist� YK:n asiaa tutkivalle komitealle. Kaikki tarvittavat
n�ytteet

saatiin toimitettua vasta kev��ll� 1961, mutta niiden perusteella oli
mahdollista tehd�

88 YK:n tieteellisen komitean atomis�teilyn vaikutuksia koskeva katsaus
1959. 23/292 Ykd -58, Atomis�teily

1954-1962, UMA; Atomis�teilyn vaikutuksia k�sittelev�n YK:n tieteellisen
komitean raportti.

113/222 ykd-60, Atomis�teily 1954-1962, UMA.

89 Radiologian professorin Sakari Mustakallion kirje L��kint�hallitukselle
9.6.1956. Atomis�teily 1954-

1962, UMA.

90 Tutkimuslaitoksista lausunnon olivat antaneet energiakomitea,
S�teilyfysiikan laitos, Biokemiallinen

tutkimuslaitos, Maatalouden tutkimuslaitos. 24.8.1957. 3/161 YK-57,
Atomis�teily 1954-62, UMA.

47

selvitys Suomessa pitk�ik�isten radionuklidien strontium-90 ja kesium-137
esiintymisest�

vuodesta 1959 alkaen.91

S�teilyn valvontaa, tutkimusta ja toimenpiteit� koskevat k�yt�nn�n
ehdotukset tulivat

usein muilta tahoilta kuin itse s�teilysuojausasiain- tai
atomienergianeuvottelukunnan

j�senilt�. Ensimm�isen� s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan arkistosta
l�ytyv�n� s�teilyn

tarkkailuun liittyv�n� ehdotuksena oli geofysikaalinen neuvottelukunnan
tiedote

helmikuussa 1957 pidetyn kokouksen sis�ll�st�, joka koski
radioaktiivisuuspitoisuuksien

tutkimuksen v�ltt�m�tt�myytt� "inhimillisen vaaran vuoksi". Kokoukseen oli
osallistunut

Merentutkimuslaitoksen johtaja professori Ilmo Hela, Ilmatieteellisen
laitoksen

johtaja professori Matti Franssila, Geodeettisen laitoksen johtaja
professori T. J. Kukkam�ki,

Hydrografisen toimiston johtaja tohtori A. Siren sek� sihteerin� toiminut
Erkki

Palosuo. Ilmakeh�n radioaktiivisuuden mittaukset olivat l�sn�olijoiden
tiedon mukaan

aloitettu jo kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi "vaarallisesti
kehityksest� j�lkeen

j��neess� Suomessa". Maailman meteorologinen j�rjest� WMO ja YK:n
terveysj�rjest�

WHO olivat kehottaneet j�senmaitaan, eli my�s Suomea, organisoimaan
ilmakeh�n ja

sadeveden radioaktiivisuuden mittausverkostot. J�rjest�t pystyiv�t
ainoastaan kannustamaan

j�senmaitaan mittausten j�rjest�miseen.92

Geofysikaalinen neuvottelukunta katsoi yksimieleisesti ilmakeh�n, sadeveden,
sis�vesien

ja It�meren radioaktiivisuuspitoisuuksien jatkuvan tarkkailun aloittamisen
v�ltt�m�tt�m�ksi.

Neuvostoliitossa oli ensimm�inen atomivoimalaitos aloittanut toimintansa jo

kolme vuotta aiemmin, ja uusien voimalaitosten lis��ntyminen It�meren
alueella oli

odotettavaa. Ensimm�inen s�hk�� - eik� pelk�st��n plutoniumia tuottava
atomivoimalaitos

oli k�ynnistetty kes�kuussa 1954 Obniskissa. Laitoksen s�hk�ntuotanto oli
niin

vaatimatonta, ett� sen k�ynniss� pit�minen vaati jopa enemm�n s�hk�� kuin
sen tuotanto

oli. T�m� laitos n�htiin kuitenkin ensimm�isen� askeleena kohti atomis�hk�n
kautta.

93

91 Atomis�teilyn vaikutuksia tutkivan komitean tiedustelu 16.12.1957. 3/161
YK-57 ja 9.1.1961 3/161

YK-57, Atomis�teily 1954-62, UMA.

92 Geofysikaalisen neuvottelukunnan kokouksen p�yt�kirja 14.2.1957. SSN
1957-1960, STUK.

93 Darst 2001, 138-139; Geofysikaalisen neuvottelukunnan p�yt�kirja
14.2.1957. SSN 1957-1960,

STUK.

48

Atomivoimalaitosten odotettiin lis��v�n olennaisesti maapallon ilmakeh�n
sek� sis�ett�

merivesien radioaktiivisuutta. Mittausten j�rjest�mist� pidettiin
tarpeellisena erityisesti

asuttujen rantojen l�heisyydess� ja merkitt�vill� kalastusalueilla. N�ill�
alueilla

ihmisille koituvat haitat olisivat suurimmat. Sadevesien tarkkailu oli my�s
oleellista.

Vesisateen mukana ilma puhdistuisi radioaktiivisesta p�lyst� ja sadevesi
antaisi n�in

oleellisia tuloksia pitoisuuksista. Kuitenkin ongelma oli jo todellisuutta,
koska atomipommikokeista

johtuen ilman ja sadeveden radioaktiivisuudessa oli todettu huomattavia

tilap�isi� muutoksia. Tarkkailua perusteltiin "ihmisen ja kaiken orgaanisen
el�m�n

herkkyydell� radioaktiiviselle s�teilylle". S�teilyn tarkoista vaikutuksista
ei geofysikaalisella

neuvottelukunnalla ollut tietoa, mutta seuraavanlaisia oletuksia kyll�:
S�teily�

pidettiin erityisen vaarallisena ihmiskunnan tulevaisuudelle perim�n
muutosten kautta.

Toisena uhkana n�htiin ilmakeh�n radioaktiivisuuden nousun my�t�
ep�orgaanisten

luonnonilmi�iden mahdollinen muuttuminen ennalta tuntemattomalla tavalla.94

Geofysikaalinen neuvottelukunta oletti s�teilyvaikutusten olevan
haitallisia. Ep�varmuus

s�teilyn vaikutuksista oli varmasti s�teilysuojausasiainneuvottelukuntaan
vetoava

perustelu saada toimenpiteit� aikaiseksi. Geofysikaalinen neuvottelukunta
ehdottikin

s�teilysuojausasiainneuvottelukunnalle mittausasemien perustamista.
Mittaustuloksista

kiinnostuneita olivat my�s terveydenhoitoviranomaiset sek� Puolustuslaitos.
Tieteellinen

ty� radioaktiivisuuden kartoittamiseksi katsottiin tarpeelliseksi aloittaa
ihmisille

koituvan vaaran vuoksi. Ty�t� ehdotettiin Ilmatieteellisen keskuslaitoksen,
Merentutkimuslaitoksen

sek� Hydrografisen toimiston vastuulle.95

Geofysikaalisen neuvottelukunnan vetoomuksen pohjalta
s�teilysuojausasiainneuvottelukunta

esitti vuotta my�hemmin maaliskuussa 1958 valtioneuvostolle vaarallisen
s�teilyn

yleisen valvonnan j�rjest�mist� s�teilysuojauslakiin (174/1957) vedoten,
jossa todettiin

seuraavasti:

"T�llaista valvontaa ei ole maassamme viel� j�rjestetty. Kuitenkin muodostaa
nykyisin

luonnossa esiintyv� ja pelottavassa m��rin lis��ntyv� vaarallinen s�teily,
kuten alan

asiantuntijat julkisuudessa useissa eri yhteyksiss� ovat esitt�neet, kansan
terveytt� uhkaavan

vaaran, joka esiintyy v�litt�m�n� ja varsinkin tulevia sukupolvia koskevana
ge-

94 Geofysikaalisen neuvottelukunnan kokouksen p�yt�kirja 14.2.1957. SSN
1957-1960, STUK.

95 Mt.

49

neettisen� mutaattiovaikutuksena. T�m� vaara on sit� suuruusluokkaa, ett�
kaikkialla

maailmassa on ryhdytty toimenpiteisiin sen torjumiseksi. Ymp�rist�s�teilyn
ja siin� tapahtuvien

muutosten suuruus on selvitett�v� rinnan s�teilyn biologisten vaikutusten ja

geneettisen tutkimuksen kanssa."96

Syyn� s�teilytason nousuun olivat ydinr�j�hdyksiss� syntyvien p�lypilvien
nousu ylimpiin

ilmakerroksiin aiheuttaen saasteiden levi�misen sateiden mukana mihin
tahansa

osaan maapalloa koepaikan sijainnista riippumatta.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunta

ehdotti valtioneuvostolle valvontaj�rjestelm��, joka toteuttaisi
kansanterveydellisist�

syist� tarvittavan seurannan. Valvontaverkosto toteutuisi ilman ja veden
radioaktiivisuuspitoisuuksien

mittausasemien perustamisella eri puolelle maata. T�m� suunniteltiin

toteutettavaksi kahdessa vaiheessa kulujen jakamiseksi useammalle vuodelle.
Valvontaj�rjestelm�

koostui Ilmatieteellinen keskuslaitoksen, Hydrografisen toimiston,
Merentutkimuslaitoksen,

Puolustuslaitoksen ja Helsingin yliopiston Seismografisen laitoksen

(tarkkaili maan rajojen ulkopuolella tehtyj� r�j�ytyksi�) yhteisty�st�.
Keskuselimen�

oli S�teilyfysiikan laitos, jonka teht�viin kuului toiminnan valvonta,
n�ytteiden analysointi

ja asianomaisten tahojen tiedottaminen.97

Niin atomienergian suunnittelua kuin my�s s�teilyvalvontaa leimasi
ulkomailla, etenkin

Ruotsissa, tehtyjen p��t�sten seuranta. Kansainv�liseen tutkimusty�h�n
osallistumista

pidettiin edellytyksen� s�teilyvalvonnalle. Vuodesta 1959 alkaen suomalaiset
edustajat

osallistuivat pohjoismaalaisten tutkijoiden v�lisiin tieteellisiin
kokouksiin, joissa aiheena

oli ymp�rist�n radioaktiivisen saastumisen tila. N�m� tapaamiset olivat
t�rkeit� tutkimustulosten

saatavuudelle.98

S�teilysuojausasiainneuvottelukunta piti Suomeen laadittua
valvontaj�rjestelm�ehdotusta

vaatimattomana verrattuna muiden maiden j�rjestelmiin. Ettei
valtioneuvostolle olisi

j��nyt asian t�rkeys ep�selv�ksi, s�teilysuojausasiainneuvottelukunta vetosi
Suomen

96 SSN:n kirje valtioneuvostolle "Vaarallisen s�teilyn yleisen valvonnan
j�rjest�misest� maassamme"

25.3.1958. SSN 1957-1960, STUK.

97AEN p�yt�kirja 7.2.1969 liite 7. SSN:n kirje valtioneuvostolle "Vaarallisen
s�teilyn yleisen valvonnan

j�rjest�misest� maassamme" 25.3.1958. SSN 1957-1960, STUK.

98 Mt.

50

Yhdistyneiden kansakuntien j�senyyden tuomaan velvollisuuteen j�rjest��
s�teilyvalvonta.

99

V�est�n altistuminen s�teilylle saattoi tapahtua ulkoisesta tai sis�isest�
altistuksesta.

Vesien ja ilman pitoisuuksien mittaaminen ei lis�nnyt tietoa sis�isen
altistuksen m��r�st�.

Pohjoismaisessa radioaktiivisuuden valvontaa koskevassa kokouksessa
marraskuussa

1959 s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan j�senet professori Sakari
Mustakallio, filosofian

kandidaatti Kauno Salim�ki sek� diplomi-insin��ri Antti Vuorinen saivat
kuulla

muissa Pohjoismaissa j�rjestetyst� s�teilyvalvonnasta. Sen perusteella
tutkimustoimintaa

tuli lis�t� my�s Suomessa. Atomipommikokeiden aiheuttaman laskeuman
jakaantuminen

ja sen kiertokulku ilman, veden ja maan kautta kasveihin, el�imiin ja
ravinnon mukana

ihmisiin, vaati selvityst�. Tilaisuudessa painotettiin, ett� jakaantuminen
ja kiertokulku

oli syyt� tuntea, jotta atomireaktoreiden valvonta voitaisiin j�rjest��
tulevaisuudessa.

100

99 AEN p�yt�kirja 7.2.1969 liite 7. SSN:n kirje valtioneuvostolle "Vaarallisen
s�teilyn yleisen valvonnan

j�rjest�misest� maassamme" 25.3.1958. SSN 1957-1960, STUK.

100 SSN:n matkakertomus KTM:lle pohjoismaisesta radioaktiivisuuden valvontaa
koskevasta kongressista

4.12.1959. SSN vanhin kansio 1957-1960, STUK.

51

[Tupe]

Klip koko puppu....

Tulosta se puppu A3:sille ja ty�nn� perstaskuus niin ei miiliisi k�y
deletoimassa sit�.
�l� niit� t�nne l�hettele.