Google Groups no longer supports new Usenet posts or subscriptions. Historical content remains viewable.

Dismiss

gravitaatio takaisin palaavien fotonien ja varjostusefektin avulla

0 views

Skip to first unread message

Risto Rytk�nen

unread,

Jun 16, 2009, 3:29:10 PM6/16/09

Gravitaatio takaisin palaavien fotonien ja varjostusefektien
perusteella

Varjostusteoria maan kannalta

Maahan kiert�� Auringon ymp�ri noin 365 p�iv�ss�, Aurinko on

144.000.000 km:n p��ss� Auringosta.

Sekunnissa maa kiert�� Auringon ymp�ri

360/(365 * 24 * 3600) astetta = 0.0000114

Sin� aikana maan pit�� siirty� Aurinkoa kohden likimain

seuraava matka, ett� pysyisi radallaan:

(1/cos0.0000114) * 144.000.000 - 144.000.000 = 0.00000285(km/s).

Maapallo on kiinte� kappale. Sen jokaisen atomin on siirrytt�v� tuo

matka sekunnissa. Jos ajatellaan, ett� tuon siirron aiheuttavat

gravitonit, joiden nopeus on valon nopeus, niit� tarvitaan tietty

m��r�.

Jos ajatellaan, ett� yhden gravitonin massa on keskim��rin 0.000002 *

protonin massa, eli suunnilleen tuhannesosa elektroni massasta, niin

voitaisiin laskea kuinka paljon noita gravitoneja tarvitaan nettovuona

pit�m��n maa radallaan.

Atomin koko on noin yhden �ngstr�min luokkaa. Maapallon atomien

atomipainoksi voidaan ottaa esimerkiksi 50.

Silloin yksi gravitoni antaa yhdelle atomille ty�nn�n joka vastaa

liikenopeutta

(0.000002 / 50) * 300.000 km/s = 0.012 km/s.

Yhden gravitonin ty�nt�voima riitt�� antamaan vaaditun nopeuden
useammalle atomille

0.012 km/s / 0.00000285 km/s = 4210

Karkeasti arvioiden maapallon yhdensuuntaisten l�vist�jien

keskipituus on 10.000 km. = 10^17 �.

1 � * 1� alueelle tulee saapua siis gravitoneja sekunnissa

10^17 / 4210 = 2,375 * 10^13 kappaletta.

Siis melkoinen m��r�, mutta gravitonit kulkevat valon nopeudella, niin

eiv�t ne ihan toisissaan kiinni tarvitse olla:

3 * 10^18 / 2,375 * 10^13 = 1.2 * 10^5 (�)

Vastaavasti alueelle 346 � * 346 � tulee niit� saapua yhden �ngst�min

v�lein. Kaksi kertaa suuremmalle alueelle 489 �^2 niit� tulee saapua
jo kaksi

�ngstr�min v�lein, joten eiv�t ne siin�k��n kovin usein t�rm�ile
toisiinsa.

Vastaavasti kuution s�rm� jossa tulee olla yksi gravitoni aina

menossa, on 49,2 �.

Yll� oleva gravitonitiheys ja gravitonin oletettu massa merkitsee

sit�, ett� gravitonien massa yhdess� kuutiodesimetriss� olisi: (raudan

atomipainopaino 56 ja gravitonin oletettu paino 0.000002)

(0.000002 / ( 56)) / 120.000 = 3* 10^-13 kg/dm^3.

Aika harvaa viel� gravitoneista. Mutta tuo oli ainoastaan

nettovuogravitonien tiheys. Todellinen gravitonitiheys on sitten jo

ihan eri luokkaa.

Aurinko peitt�� vain pienen kent�n maasta katsoen. Se on vain noin

sadastuhannesosa. Siten laskien eri suuntiin risteilevien gravitonien

tiheys on jo melkoinen. Niiden paino kuutiodesimetriss� on jo3*10^-8
kg. Se

tuntuu (mutu) v�h�n turhan paljolta. Tuota varjostusteoriaa ei
kuitenkaan

mielest�ni voi varmuudella kuitenkaan annihiloida.

Tuo luku tarkoittaa sit�, ett� varjostusefektin aiheuttaisivat vain
universaalit

eli kaikista suunnista tulevat gravitonit. Luku pienenee
huomattavasti,

kun otetaan takaisin palaavien gravitonien osuus huomioon. Kuinka
suuri se

osuus olisi? Mist�s sen p��ttelisi? Pelk�st��n eksaktisti takaisin
palaavista

fotoneista fotoneista gravitaatio ei johtune.

Linnunradan uloimmat t�hdet kiert�v�t suurempaa vauhtia kuin
Linnuradan

t�htien yhteisest� havaitusta massasta voisi p��tell�, Varsinkaan
suurienergiset

suuren kiekan Avaruudessa kiert�v�t fotonit palaisivat vain johonkin
Linnunradan

alueelle, eiv�tk� l�hett�m��ns� t�hteen. Valofotonin kiertoajaksi olen

karkeasti laskenut toisaalla 10^15 vuotta.

Jos nyt oletettaisiin, ett� universaalien ja eksaktisti palaavien
fotonien m��r�

olisi fifty � fifty ja ett� fotonin keskim��r�inen paino olisikin
elektronin luokkaa,

niin maan ymp�rist�ss� liikkuisi gravitoneja jo harvemmassa.

Ainakin osan gravitaatiosta tuo varjostusefekti varmuudella selitt��.

Varjostusteoria kuun kannalta

Kuu kiert�� Maan ymp�ri noin 29,5 p�iv�ss�, kuu onkeskim��rin384.000
km:n

p��ss� Maasta.

Sekunnissa kuu kiert�� Maan ymp�ri

360/(29,5 *24 *3600) astetta = 0,000141

Sin� aikana kuun pit�� siirty� maata kohden likimain seuraava matka,
ett�

pysyisi radallaan:

(1/cos0.000141) * 384.000 � 384.000 = 0,00000116(km/s).

Kuu on kiinte� kappale. Sen jokaisen atomin on siirrytt�v� tuo

matka sekunnissa. Jos ajatellaan, ett� tuon siirron aiheuttavat

gravitonit, joiden nopeus on valon nopeus, niit� tarvitaan tietty

m��r�.

Jos ajatellaan, ett� yhden gravitonin massa on 0.000002 *

protonin massa, eli suunnilleen tuhannesosa elektroni massasta, niin

voitaisiin laskea kuinka paljon noita gravitoneja tarvitaan nettovuona

pit�m��n kuu radallaan.

Atomin koko on noin yhden �ngstr�min luokkaa. Kuun atomien

atomipainoksi voidaan ottaa esimerkiksi 30.

Silloin yksi gravitoni antaa yhdelle atomille ty�nn�n joka vastaa

liikenopeutta

(0.000002 / 30) * 300.000 km/s = 0.02 km/s.

Yhden gravitonin ty�nt�voima riitt�� antamaan vaaditun nopeuden

useammalle atomille

0.02 km/s / 0.00000116 km/s = 17241 kpl

Karkeasti arvioiden kuun yhdensuuntaisten l�vist�jien

keskipituus on 3000 km. =3* 10^16 �.

1 � * 1� alueelle tulee saapua siis gravitoneja sekunnissa

3 *10^16 / 17241 = 1,74* 10^12 kappaletta.

Siis melkoinen m��r�, mutta gravitonit kulkevat valon nopeudella, niin

ei niiden ihan toisissaan kiinni tarvitse olla:

3 * 10^18 / 1,74 * 10^12 = 1,72 * 10^6 (�)

Vastaavasti alueelle 1300 � * 1300 � tulee niit� saapua yhden
�ngst�min

v�lein. Kaksi kertaa suuremmalle alueelle 1300�^2 niit� tulee saapua
jo kaksi

�ngstr�min v�lein, joten eiv�t ne siin�k��n kovin usein t�rm�ile
toisiinsa.

Vastaavasti kuution s�rm� jossa tulee olla yksi gravitoni aina

menossa, on 12�.

Yll� oleva gravitonitiheys ja gravitonin oletettu massa merkitsee

sit�, ett� gravitonien massa yhdess� kuutiodesimetriss� olisi: (kuun

oletettujen atomien keskipaino 30 ja gravitonin oletettu paino
0.000002)

(0.000002 / ( 30 )) / 1.720.000 = 3.88* 10^-14 kg/dm^3.

Kuu pysyisi tuon laskelman mukaan alle kymmenesosalla
gravitoni-nettovuota

kuin maa Auringon ymp�rill�.

Se taasen tarkoittaisi sit�, ett� maahan absorboituisi alle
kymmenesosa

sen l�vist�neist� gravitoneista ja Auriinkoon absorboituisi sitten

suurin osa sen l�vist�vist� gravitoneista.

Aika harvaa viel� gravitoneista. Mutta tuo oli ainoastaan

nettovuogravitonien tiheys. Todellinen gravitonitiheys on sitten jo

ihan eri luokkaa.

Maapallon pinnalla oleva gravitonitiheys voidaan laskea, kun tunnetaan

Kuun et�isyydell� oleva gravitonitiheys ja kuun et�isyys maan
keskipisteest� ja maanpinnan et�isyys maan keskipisteest�. Tuo on
tietenkin hieman

likim��r�inen.

1,72 * 10^6 * (( 6000km/384000)^2) = 419

1 � * 1 � alueelle tulee siis saapua jatkuvasti 419�:n v�lein
valonnopeudella

fotoni. Fotonin atomipaino olisi n�iden laskelmien mukaan keskim��rin

0,000002, kun vedyn atomipaino on yksi. 20.5 � *20.5 � :n alueelle
tulisi

saapua yhden �:n v�lein valonnopeudella fotoneja ja kuutiossa. jonka
s�rm�

olisi 7,5 � tulisi aina olla menossa yksi fotoni. Ja t�m�n pit�isi
olla viel�

nettovuofotoni. En ihmettele, jos joku pudistelee jo p��t��n!

Maahan peitt�� vain pienen kent�n kuusta katsoen. Se on vain vajaa

puoli promillea. Siten laskien eri suuntiin risteilevien gravitonien

tiheys on jo melkoinen. Tuota varjostusteoriaa ei kuitenkaan
mielest�ni voi

varmuudella kuitenkaan falsifioida.

Ainakin osan gravitaatiosta tuo varjostusefekti varmuudella selitt��.

Kuitenkin on j�rkev�� mietti� muitakin vaihtoehtoja gravitonien

aiheuttamalle painovoimalle.

On mietitt�v� tosiasioita. Ja on kysytt�v�. Miksi Auringolla on

planeettasysteemi, miksi planeetoilla on kuunsa? Aurinkokunnassa

vaikuttavien gravitonien t�ytyy olla aurinkokunnasta itsest��n
per�isin. Miten

niist� rakentaa malli?

Mit� on kolmen Kelvin- asteen s�teily. Eik�s sekin voi olla itse

aurinkokunnasta per�isin. Matalaenergisen s�teilyn fotonit

selitt�isiv�t parhaiten gravitoniprobleemat.

Itse ottaisin lis�ksi k�ytt��n k�tev�t alkuoletukseni valolle
diffraktioilmi�iss�

ja yht� k�tev�n kosmisen fotonikartiomallini.

Gravitonit, mit� ne olisivat.

Yksinkertaisinta olisi l�hte� siit� olettamasta, ett� itse kunkin

taivaankappaleen gravitaatio olisi per�isin siit� itsest��n.

Mutta taivaan kappaleiden paino s�ilyy kutakuinkin samana.

Taivaankappaleesta t�ytyisi poistua massallisia gravitoneja

yht� paljon kuin siihen saapuukin. Mutta silloinhan ty�nt�voima
molempiin

suuntiin olisi sama eik� gravitaatiota havaittaisi.

Kun oletetaan, ett� gravitonit olisivat taivaankappaleesta
(objektista) l�htevi�

fotoneja ja niit� k�sitell��n kuin kosmisen fotonikartiomallini ja
valofotonien

alkuoletukset edellytt�v�t, voidaan rakentaa mielenkiintoinen malli.

Objektihan on yleens� aina ymp�rist��n (avaruutta ) l�mpim�mpi�.

Fotonikartion aloittajafotonit ovat aina kulloisenkin alueen
l�mp�tilan

mukaisia aaltopituudeltaan. Fotonikartio jatkaa matkaansa aina
kylmempiin

kerroksiin avaruudessa ja s�teilee jatkossa aina pienempienergist�

pitempiaaltoista s�teily�.

Alkuun kartio on k�rjelt��n ter�v�, mutta kun matka jatkuu ja fotonit

kaartuvat aloittajafotoniensa kulkulinjan ylitse, kartio muuttuu
tiimalasin

muotoiseksi. V�hitellen se muistuttaisi v�h�n ruusua. Lopulta se olisi

fotoneja, jotka kiert�v�t avaruudessa ympyr�n muotoisia ratojaan.

Pikku hiljaa viimeisimm�tkin palaisivat l�hett�m��ns� objektiin tai
sen

is�nt�galaksiin ja mahdollisesti jatkaen uuden ja uuden kierroksen

universumissa ja universum olisi i�t�n ja ikuinen ja sinne olisi
joutunut

suuri m��r� fotoneja. Niiden suhteen ikuisuudessa olisi tullut
tasapaino;

yht� paljon j�� kiertolaisiksi ja yht� paljon osuu johonkin toiseenkin
objektiin

aikayksik�iss�, kaikki ei v�ltt�m�tt� l�hett�j��ns�.

Suurienergiset fotonit esimerkiksi valofotonit kiert�v�t avaruuden
noin10^15

vuodessa, mutta matalaenergiset lyhyess� ajassa. Tuo aika vastaisi

keskim��rin planeettakunnan kokoa valonnopeudella liikuttaessa. Se
olisi

lyhyt aika ja matkakin ja silloin palaava fotoni saapuisi takaisin
objektiin

melko tarkkaan. Valofotoneiden takaisin paluusta taasen ei voisi menn�

takuuseen kuin korkeintaan Linnunradan tarkkuudella. Osa fotoneista
menisi

siten yhteiseksi hyv�ksi Linnunradan kesken, mutta vastaavasti
yhteist� hyv��

tulisi Linnunradan t�htien s�teilyst� meid�nkin objekteille.

Objektillemme tulisi siis lyhyt kiertoista fotonia runsaasti,
kappalelukua jopa

moninkertaisesti enemm�n kuin siit� l�hti korkeampienergist� s�teily�.

Mutta yhteispaino noilla l�htevill� ja tulevilla olisi sama;
ty�nt�voima

vastakkaisiin suuntiin olisi sama.

Objektista l�htiess��n fotonit ovat kartiossaan hyv�ss�
j�rjestyksess�. Puolen

aaltopituuden matkalla niit� on positiivisen kosinifunktion ilmoittama

tiheysjakauma ja toinen puoli aaltopituutta on tyhj��. Siin� saman
kartion

samaan suuntaan py�riv�t fotonit eiv�t saavu koskaan puolen
aaltopituuden

v�lein samaan atomiin eiv�tk� siten absorboidu siihen, vaan jatkavat

matkaansa materiankin l�pi esteett�. Naapurifotonikartioiden
fotoneille

sitten sattuu kyll� tilanteita kun ne risteilev�t toisiaan. Kuitenkin
silloinkin

pit�� olla ainakin l�hes saman energisist� fotoneista kyse, ett� ne

absorboituisivat materiaan luovuttamaan materiansa ja energiansa
atomille

ja ty�nt�m��n sit�.

Objektista l�htev�t fotonit poistuvat siis suhteellisen vapaasti ja

v�h�h�vikkisesti avaruuteen.

Mik�s on sitten tilanne palaavien fotonien kohdalla?

Palaavia fotoneitahan on jo lukum��r�isesti enemm�n ja

kohtaamismahdollisuuksia samassa atomissa on useammin kuin l�htevill�.

Syntyy jo siit� positiivista ty�nt�� objektia kohti.

Koska matalaenerginen fotoni palaa objektiinsa nopeammin kuin

korkeaenerginen, niin nuo hieman eri energiset

fotonit tulevatkin tasaisena virtana eiv�tk� cosinik�yr�n puolikkaan
v�lein

Tulee jatkuvasti tilanteita, ett� samaan atomiin saapuu puolen
aaltopituuden

v�lein samaan suuntaan py�rivi� fotoneja, jotka sitten absorboituvat

atomiin ja ty�nt�v�t atomia objektia kohden aiheuttaen siten

ty�nt�voimaa.

Siis l�htev�t fotonit p��sev�t melko vapaasti painovoiman
aiheuttamasta

t�hdest� planeetan l�vitse; kun taasen palaavat fotonit absorboituvat

planeettaan ja ty�nt�v�t sit� t�hte� kohden. Nuo absorboituneet
fototonit

nostanevat planeetan l�mp�� ja ajallaan l�mp�s�teily poistuu
planeetasta

ja aiheuttaa taasen uutta ty�nt�voimaa emot�hte� kohden. Planeetan

massa ei kasvakaan tuollaisessa prosessissa.

Pieni energiaero (yhden tai muutaman yksik�n ero) ei est� tuota
absorptiota.

Siten lopulta kaikki nuo matalaenergiset fotonit (oikeammin sama

painom��r� kuin l�htij�it�) absorboituvat objektiin.
Gravitaatioefekti� siis

riitt��; potkaiseehan l�htev� korkeampienerginenkin fotoni atomiaan

objektia kohden; tehokasta, tullen mennen, niin kuin �itivainajani
komennot.

T�ll� tavalla ilmeisesti ei kukaan muu ole laskenut tarvittavaa
gravitonivuo-

tiheytt�. Tarvittava runsas nettogravitonivuo on edellytt�nyt
objektille

jatkuvaa materian (painon) lis�yst�, mutta sellaistahan ei ole
havaittu,

Tuon jatkuvan painonlis�yksen tekee kuitenkin tarpeettomaksi

alkuoletuksieni ja fotonikartiomallin oikea tulkinta. Oikea ja
oikea???

Miten s�teily palailee takaisin l�hett�j��ns� tai ainakin sen
l�hettyville?

Auringon ymp�rill� on fotosf��ri, jossa n�kyv�n valon aaltopituus
syntyy,

siin� on l�mp�tila noin 6000*C. Aivan Auringon pinnassa l�mp�tila on

korkein, sitten yl�s menness� laskee jonkin verran, mutta mutta alkaa

j�lleen nousta ja coronan alueella l�mp�tilan sanotaan olevan jo

miljoonan asteen luokkaa. Miten ihmeess� se on mahdollista.

Syit� sille on etsitty mm magnetismi-ilmi�ist�. Niit� selityksi� on

kuitenkin pidett�v� vain hatarina hypoteesein�, ei faktoina, koskapa

niit� ei voida mitenk��n varmistaa mittaamalla, vaan pelk�st��n ehk�

joillain tiettyihin alkuoletuksiin perustuvilla laskelmill� p��tell�.

Omissa kosminen fotonijoukkiomalleissani l�hden siit�, ett� s�teilyn
aloittaa

aloittajafotonipari, jotka saapuvat tietyn l�mp�tilan omaavaan atomiin
tai

molekyyliin. Alkaa emissio tietyll� kullekin aineelle ja l�mp�tilalle
tyypillinen

aaltopituuss�teily.

S�teily jatkuu kuitenkin l�hes loputtomiin ja aluksi laajeten kartiona
pitempi

ja pitempi aaltoisena s�teilyn� ainekerroksen l�mp�tilan laskiessa.

Niin tapahtuu Auringosakin, mutta kun fotosf��rin l�mp�tila ei laske

alimmillaankaan paljoa, niin fotosf��riss� syntyy p��asiassa vain

n�kyv�n valon aaltopituutta ja jatkuvana spektrin�.

Tuossa fotosf��riss� syntyy noita n�kyv�n valon kartioita
vierivieress�,

mutta niiss� olevat fotonit eiv�t olekaan samoissa rintamissa
naapureidensa

kanssa, vaan l�hes tasisena virtana etenevin�, eik� positiivisen
cosinifuntkion

tiheydell� etenevin�.

Tulee jatkuvasti tilanteita, ett� kaksi samanenergist� ja
vastakkaisiin suuntiin

py�riv�� fotonia saapuu atomiin puolen aaltopituuden v�lein ja
absorboituvat

siihen, nostavat atomin l�mp��. M��r�tyll� coronan alueella on tilanne
se

ett� siin� tuo l�mp�tila on kokeimmillaan. Tuolta fotosf��rin
alueelta,

miss� l�mp�tila alkaa nousta aina coronan maksimil�mp�tilaan saakka,

ei uutta s�teily� juur l�hdek��n, sen l�mp�tila voi siis nousta
tuohon

miljoonaan asteeseen saakka.

Kaksi l�hes yhdensuuntaista naapuri fotonikartiota risteilev�t
toistensa

sekaan. Siell� tapaavat atomissa puolenaaltopituuden v�lein
vastakkaisiin

suuntiin py�riv�t fotonit ja absorboituvat atomiin ja nostavat coronan

l�mp�tilaa. Fotonikartion niill� fotoneilla, jotka ympyr�nmuotoisilla
radoillaan

tangeeraavat toisiaaan (ovat siis vastakkaisiin suuntiin py�rivi�) on
suurin

todenn�k�isyys tulla atomiin puolen aaltopituuden v�lein. Taasen
niill�

fotoneilla joiden radat v�h�nkin menev�t ristiin (vaikka olisivatkin
pareittain

vastakkaisiin suuntiin py�rivi�) on pienempi mahdollisuus saapua
atomiin

puolen aaltopituuden v�lein ja ne ovat siis tehottomia, mutta vain
t�ll�

kertaa, ja jatkavat avaruudessa t�yden kierroksen. mutta
tulomatkallaan

ovatkin tehopakkauksia, kun koronan maksimil�mp�tilavy�hykkeen

ylitt�v�t , ne alkavat temmata mukaansa uusia ja uusia fotoneja, kun

koronan l�mp�tilakin alkaa siin� pikkuhiljaa laskea Aurinkoa
l�hestytt�ess�.

Coronan l�mp�tila on siis korkea ja sen uloin puolisko (se jossa
l�mp�tila

laskee Auringosta pois p�in menness�) s�teilee hyvin lyhyt aaltoista
s�teily�,

siis korkeaenergist� s�teily�. Nuo korkeaenergisin� l�htev�t fotonit

kaareutuvat oleellisesti hitaammin kuin valofotonit. tietyll�

et�isyydell� niiss�kin olevat fotoniradat tangeeraavat j�lleen
toisiaan.

Tietyll� et�isyydell� tuo tangeeraavien fotoniratojen todenn�k�isyys

on suurimmillaan. Se on tilanteessa, jossa fotonikartiot l�htev�t

Auringon pinnasta hieman (ehk� kymmenen kolmekymment� astetta)

viistoon, mutta kuitenkin pareittain l�hes samansuuntaisina.

Alueella, jossa tuo tangeerausmaksimi sijaitsee, on uudelleen kuuma

vy�hyke. Se vy�hyke on huomattavasti uloimpienkin planeettojen

ulkopuolella. T�m�n kuuman vy�hykkeen ja uloimpien planeettojen

v�liss� on jossain vy�hyke, jossa l�mp�tila on vain 3 astetta Kelvini�

ja sielt� alueelta on tuo 3 *K-s�teily per�isin; ei suinkaan mist��n

alkur�j�hdyksest�. Kun tuo vy�hyke on kaukana AU-mittayksikk��n

n�hden, niin se tulee Maahankin kaikista suunnista l�hes vakiona,

kun maakin on tuon vy�hykkeen keskipisteen seudussa.

Tuo 3*K vy�hyke on oleellisesti likemp�n� meit� kuin keskim��r�inen

kiintot�htien tavanomainen v�limatka.

Planeettasysteemin palaavat fotonit.

Planeetat s�teilev�t my�s kohtalaisesti matalaenergisi� fotoneja.

Nekin palaavat takaisin l�hett�j��ns� tai l�himaastoon.

S�teily� planeetoista on v�h�n Aurinkoon n�hden, mutta matalaenergiset

fotonit palaavat nopeasti valofotoneihin ja viel� korkeaenergisempien

s�teilyjen fotoneihin n�hden, ett� niit� lukum��r�isesti kiert��

jatkuvasti takaisinkin jo kertaluokissa samoja m��ri� kuin
valofotoneja

eli varteenotettava m��r� gravitaatioita laskettaessa.

Planeettoja on runsaasti Auringon eri puolilla. Niist� l�htee
fotoneja,

jotka kaareutuvat osa Auringosta poisp�in ja osa Auringon puolelle.

Auringon vastakkaisilta puolita l�htev�t ja Auringosta poisp�in

kaartuvat fotonit tangeeraavat pareittain jollain vy�hykkeell� ja
siell�

olevassa eritt�in harvassa �kaasussa� saapuvat joskus puolen
aaltopituuden

v�lein samaan atomiin ja absorboituvat siihen ja nostavat sen
l�mp�tilaa.

Jollain vy�hykkeell� on maksimim��r� noita tangeeraavia fotoniratoja
ja

siell� on kuumempi vy�hyke. Tuo vy�hyke sattunee samalle alueelle

(samalle et�isyydelle Auringosta) kuin Auringosta l�htevien
valofotonien

ratojen tilastollinen tangeerautumismaksimi. Takaisin palatessaan
molemmat

sek� Auringon korkeaenergiset fotonit ja planeettojen matalampi
energiset

fotonit molemmat seuralaisineen kaappaavat tuosta vy�hykkeest�

viel� lis�� fotoneja Aurinkoa kohden ja planeetta aluetta kohden ja
takaavat

riitt�v�n fotonivuon gravitaatiolle.

Itse asiassa aurinkokunta s�teilee yht� paljon kuin vastaanottaa
takaisin palaavia

fotoneja (gravitoneja). Kun hylk�� BB:n ja omaksuu status Quo-mallin,
niin

voi ymm�rt��kin, ett� aine itse Auringossa ja planeetoissa on vain
pieni

osa aineesta siihen verrattuna, mik� kiert�viss� ja palaavissa
fotoneissa on

olemassa.

Galaksien olemassa olon selitys?

Se voisi olla samantapainen kuin aurinkokuntien.

Koronan miljoonan asteen s�teilyss� tangeerausmaksimit sattuisivat

huomattavasti kauemmaksi kuin yksitt�isill� t�hdill� valofotonien

tangeerautumismaksimit. Se olisi galaksisysteemin ulkopuolella.

Siell� olisi jollain et�isyydell� j�lleen kuuma vy�hyke,

Tuohon vy�hykkeeseen sattuisi my�s galaksien vastakkaisilta puolilta

olevilta t�hdilt� saapuvien valofotonien tangeerautumismaksimi.

Takaisin palaavien fotonien suunta ei olisi kaikilla suoraan galaksin

keskustaan vaan hajoaisi enemm�n ja v�hemm�n koko galaksin

alueelle. Siten pystytt�isiin ymm�rt�m��n galaksien uloimpien

t�htien nopea kiertoaika paremmin kuin tavanomaisilla

gravitaatioteorioilla. Ns sanottua puuttuvaa massaa ei tarvitsisi

haikailla; kyse on vain galaksin omaa takaisin palaavaa fotonivuota:

(gravitoneja) Niin yksinkertaistako se olisi!, Niin yksinkertaista,

ettei sille kukaan lotkauta korviaan! Vahinko vain.!

Olen mahdollisesti tehnyt laskuvirheit�, niin suuria ja pieni� lukuja

k�sitelless�ni. Mahdollisesti olen tehnyt virheit�
laskentaperiaatteissakin.

Laskelmat ovat kuitenkin niin pitki� ja periaatteet mutkikkaitakin,
joten

ep�ilen, ettei kukaan niit� viitsi tarkastaa. Vahinko vain!

Risto Rytk�nen

se seniili veikkonen

http://webbi.meili.fi/ipyrytkori/

http://webbi.meili.fi/ipyrytkori/Alkuolettamiani.htm

Aki Karppinen

unread,

Jun 20, 2009, 9:51:42 AM6/20/09

Risto Rytk?nen <ris...@dnainternet.net> wrote:

: Gravitaatio takaisin palaavien fotonien ja varjostusefektien
: perusteella

- Kiinnostavaa on n�hd� millainen on "varjostuslasku".

: Varjostusteoria maan kannalta

: Maahan kiert�� Auringon ymp�ri noin 365 p�iv�ss�, Aurinko on

: 144.000.000 km:n p��ss� Auringosta.

- Itse k�yt�n lukua 1,5*10^11m

: Sekunnissa maa kiert�� Auringon ymp�ri

: 360/(365 * 24 * 3600) astetta = 0.0000114

- Jep, viel� olen k�rryill�?!

: Sin� aikana maan pit�� siirty� Aurinkoa kohden likimain

: seuraava matka, ett� pysyisi radallaan:

: (1/cos0.0000114) * 144.000.000 - 144.000.000 = 0.00000285(km/s).

- Mit�h�n olet t�ss� laskenut?
+ Maapallon nopeus radallaan on:
v= 2*pi*R/T = 28769m/s tuolla 144*10^9m:lla
Siit� sini = se liike kohtisuorasti:
Sini y/L= y/(1,44*10^11m)
y = 28769 m

+ Katson loput kohdat kun jaksan...

Sekunnissa menn��n siis noin 30 km avaruudessa, mutta tuo kai olikin jokin
"varjostuslasku"?

Deli

unread,

Jun 21, 2009, 7:32:44 AM6/21/09

Poikkeuksellisesti viestin pï¿½ï¿½lle kirjoitettu vastaus, mutta viesti oli
niin pitkï¿½.

Mielenkiintoinen ja selkeï¿½mpi esitys kuin yleensï¿½, en kuitenkaan ole
samaa mieltï¿½.

Kerroit tuossa viestissï¿½si, ettï¿½ maailmankaikkeus on ikuinen. Tï¿½mï¿½
vaatisi sen, ettï¿½ se olisi staattinen eli se ei saisi laajentua. Tï¿½mï¿½
taas tuottaisi sen, ettï¿½ universumi olisi suljettu systeemi joka
termodynamiikan lakien mukaan pyrkii tasapainoon. Jos universumi olisi
ikuinen, niin sillï¿½ ei voisi olla alkua, joten termodynaaminen tasapaino
olisi jo saavutettu. Nï¿½in ei voi olla, koska me olemme olemassa.

Sinun pitï¿½ï¿½ ottaa teoriaasi mukaan 'jatkuvan luomisen prosessi', jossa
ainetta tai energiaa syntyy johonkin jatkuvasti. Tai sitten sinun pitï¿½ï¿½
tyytyï¿½ alkurï¿½jï¿½hdykseen.

Tï¿½ssï¿½ oli yksi huomio teoriaasi.

Deli

Risto Rytkï¿½nen wrote:
>
> Gravitaatio takaisin palaavien fotonien ja varjostusefektien
> perusteella
>
>
>
>
>
>
>
> Varjostusteoria maan kannalta
>
>
>

> Maahan kiertï¿½ï¿½ Auringon ympï¿½ri noin 365 pï¿½ivï¿½ssï¿½, Aurinko on
>
> 144.000.000 km:n pï¿½ï¿½ssï¿½ Auringosta.
>
>
>
> Sekunnissa maa kiertï¿½ï¿½ Auringon ympï¿½ri

>
> 360/(365 * 24 * 3600) astetta = 0.0000114
>
>
>

> Sinï¿½ aikana maan pitï¿½ï¿½ siirtyï¿½ Aurinkoa kohden likimain
>
> seuraava matka, ettï¿½ pysyisi radallaan:

>
> (1/cos0.0000114) * 144.000.000 - 144.000.000 = 0.00000285(km/s).
>
>
>

> Maapallo on kiinteï¿½ kappale. Sen jokaisen atomin on siirryttï¿½vï¿½ tuo
>
> matka sekunnissa. Jos ajatellaan, ettï¿½ tuon siirron aiheuttavat
>
> gravitonit, joiden nopeus on valon nopeus, niitï¿½ tarvitaan tietty
>
> mï¿½ï¿½rï¿½.
>
>
>
> Jos ajatellaan, ettï¿½ yhden gravitonin massa on keskimï¿½ï¿½rin 0.000002 *

>
> protonin massa, eli suunnilleen tuhannesosa elektroni massasta, niin
>
> voitaisiin laskea kuinka paljon noita gravitoneja tarvitaan nettovuona
>

> pitï¿½mï¿½ï¿½n maa radallaan.
>
>
>
> Atomin koko on noin yhden ï¿½ngstrï¿½min luokkaa. Maapallon atomien

>
> atomipainoksi voidaan ottaa esimerkiksi 50.
>
>
>

> Silloin yksi gravitoni antaa yhdelle atomille tyï¿½nnï¿½n joka vastaa

>
> liikenopeutta
>
>
>
> (0.000002 / 50) * 300.000 km/s = 0.012 km/s.
>
>
>

> Yhden gravitonin tyï¿½ntï¿½voima riittï¿½ï¿½ antamaan vaaditun nopeuden

> useammalle atomille
>
>
>
> 0.012 km/s / 0.00000285 km/s = 4210
>
>
>

> Karkeasti arvioiden maapallon yhdensuuntaisten lï¿½vistï¿½jien
>
> keskipituus on 10.000 km. = 10^17 ï¿½.
>
>
>
> 1 ï¿½ * 1ï¿½ alueelle tulee saapua siis gravitoneja sekunnissa

>
>
>
> 10^17 / 4210 = 2,375 * 10^13 kappaletta.
>
>
>

> Siis melkoinen mï¿½ï¿½rï¿½, mutta gravitonit kulkevat valon nopeudella, niin
>
> eivï¿½t ne ihan toisissaan kiinni tarvitse olla:
>
>
>
> 3 * 10^18 / 2,375 * 10^13 = 1.2 * 10^5 (ï¿½)
>
>
>
> Vastaavasti alueelle 346 ï¿½ * 346 ï¿½ tulee niitï¿½ saapua yhden ï¿½ngstï¿½min
>
> vï¿½lein. Kaksi kertaa suuremmalle alueelle 489 ï¿½^2 niitï¿½ tulee saapua
> jo kaksi
>
> ï¿½ngstrï¿½min vï¿½lein, joten eivï¿½t ne siinï¿½kï¿½ï¿½n kovin usein tï¿½rmï¿½ile
> toisiinsa.
>
>
>
> Vastaavasti kuution sï¿½rmï¿½ jossa tulee olla yksi gravitoni aina
>
> menossa, on 49,2 ï¿½.
>
>
>
> Yllï¿½ oleva gravitonitiheys ja gravitonin oletettu massa merkitsee
>
> sitï¿½, ettï¿½ gravitonien massa yhdessï¿½ kuutiodesimetrissï¿½ olisi: (raudan

>
> atomipainopaino 56 ja gravitonin oletettu paino 0.000002)
>
>
>
> (0.000002 / ( 56)) / 120.000 = 3* 10^-13 kg/dm^3.
>
>
>

> Aika harvaa vielï¿½ gravitoneista. Mutta tuo oli ainoastaan

>
> nettovuogravitonien tiheys. Todellinen gravitonitiheys on sitten jo
>
> ihan eri luokkaa.
>
>
>

> Aurinko peittï¿½ï¿½ vain pienen kentï¿½n maasta katsoen. Se on vain noin

>
> sadastuhannesosa. Siten laskien eri suuntiin risteilevien gravitonien
>

> tiheys on jo melkoinen. Niiden paino kuutiodesimetrissï¿½ on jo3*10^-8
> kg. Se
>
> tuntuu (mutu) vï¿½hï¿½n turhan paljolta. Tuota varjostusteoriaa ei
> kuitenkaan
>
> mielestï¿½ni voi varmuudella kuitenkaan annihiloida.
>
>
>
> Tuo luku tarkoittaa sitï¿½, ettï¿½ varjostusefektin aiheuttaisivat vain

> universaalit
>
> eli kaikista suunnista tulevat gravitonit. Luku pienenee
> huomattavasti,
>
> kun otetaan takaisin palaavien gravitonien osuus huomioon. Kuinka
> suuri se
>

> osuus olisi? Mistï¿½s sen pï¿½ï¿½ttelisi? Pelkï¿½stï¿½ï¿½n eksaktisti takaisin

> palaavista
>
> fotoneista fotoneista gravitaatio ei johtune.
>
>
>

> Linnunradan uloimmat tï¿½hdet kiertï¿½vï¿½t suurempaa vauhtia kuin
> Linnuradan
>
> tï¿½htien yhteisestï¿½ havaitusta massasta voisi pï¿½ï¿½tellï¿½, Varsinkaan
> suurienergiset
>
> suuren kiekan Avaruudessa kiertï¿½vï¿½t fotonit palaisivat vain johonkin
> Linnunradan
>
> alueelle, eivï¿½tkï¿½ lï¿½hettï¿½mï¿½ï¿½nsï¿½ tï¿½hteen. Valofotonin kiertoajaksi olen

>
> karkeasti laskenut toisaalla 10^15 vuotta.
>
>
>

> Jos nyt oletettaisiin, ettï¿½ universaalien ja eksaktisti palaavien
> fotonien mï¿½ï¿½rï¿½
>
> olisi fifty ï¿½ fifty ja ettï¿½ fotonin keskimï¿½ï¿½rï¿½inen paino olisikin
> elektronin luokkaa,
>
> niin maan ympï¿½ristï¿½ssï¿½ liikkuisi gravitoneja jo harvemmassa.
>
>
>
> Ainakin osan gravitaatiosta tuo varjostusefekti varmuudella selittï¿½ï¿½.
>
>
>
>
>
>
>
>
>
> Varjostusteoria kuun kannalta
>
>
>
>
>
> Kuu kiertï¿½ï¿½ Maan ympï¿½ri noin 29,5 pï¿½ivï¿½ssï¿½, kuu onkeskimï¿½ï¿½rin384.000
> km:n
>
> pï¿½ï¿½ssï¿½ Maasta.
>
>
>
> Sekunnissa kuu kiertï¿½ï¿½ Maan ympï¿½ri

>
>
>
> 360/(29,5 *24 *3600) astetta = 0,000141
>
>
>

> Sinï¿½ aikana kuun pitï¿½ï¿½ siirtyï¿½ maata kohden likimain seuraava matka,
> ettï¿½
>
> pysyisi radallaan:
>
>
>
> (1/cos0.000141) * 384.000 ï¿½ 384.000 = 0,00000116(km/s).
>
>
>
> Kuu on kiinteï¿½ kappale. Sen jokaisen atomin on siirryttï¿½vï¿½ tuo
>
> matka sekunnissa. Jos ajatellaan, ettï¿½ tuon siirron aiheuttavat
>
> gravitonit, joiden nopeus on valon nopeus, niitï¿½ tarvitaan tietty
>
> mï¿½ï¿½rï¿½.
>
>
>
> Jos ajatellaan, ettï¿½ yhden gravitonin massa on 0.000002 *

>
> protonin massa, eli suunnilleen tuhannesosa elektroni massasta, niin
>
> voitaisiin laskea kuinka paljon noita gravitoneja tarvitaan nettovuona
>

> pitï¿½mï¿½ï¿½n kuu radallaan.
>
>
>
> Atomin koko on noin yhden ï¿½ngstrï¿½min luokkaa. Kuun atomien

>
> atomipainoksi voidaan ottaa esimerkiksi 30.
>
>
>

> Silloin yksi gravitoni antaa yhdelle atomille tyï¿½nnï¿½n joka vastaa

>
> liikenopeutta
>
>
>
> (0.000002 / 30) * 300.000 km/s = 0.02 km/s.
>
>
>

> Yhden gravitonin tyï¿½ntï¿½voima riittï¿½ï¿½ antamaan vaaditun nopeuden

>
> useammalle atomille
>
>
>
> 0.02 km/s / 0.00000116 km/s = 17241 kpl
>
>
>

> Karkeasti arvioiden kuun yhdensuuntaisten lï¿½vistï¿½jien
>
> keskipituus on 3000 km. =3* 10^16 ï¿½.
>
>
>
> 1 ï¿½ * 1ï¿½ alueelle tulee saapua siis gravitoneja sekunnissa

>
>
>
> 3 *10^16 / 17241 = 1,74* 10^12 kappaletta.
>
>
>

> Siis melkoinen mï¿½ï¿½rï¿½, mutta gravitonit kulkevat valon nopeudella, niin

>
> ei niiden ihan toisissaan kiinni tarvitse olla:
>
>
>

> 3 * 10^18 / 1,74 * 10^12 = 1,72 * 10^6 (ï¿½)
>
>
>
> Vastaavasti alueelle 1300 ï¿½ * 1300 ï¿½ tulee niitï¿½ saapua yhden
> ï¿½ngstï¿½min
>
> vï¿½lein. Kaksi kertaa suuremmalle alueelle 1300ï¿½^2 niitï¿½ tulee saapua
> jo kaksi
>
> ï¿½ngstrï¿½min vï¿½lein, joten eivï¿½t ne siinï¿½kï¿½ï¿½n kovin usein tï¿½rmï¿½ile
> toisiinsa.
>
>
>
> Vastaavasti kuution sï¿½rmï¿½ jossa tulee olla yksi gravitoni aina
>
> menossa, on 12ï¿½.
>
>
>
> Yllï¿½ oleva gravitonitiheys ja gravitonin oletettu massa merkitsee
>
> sitï¿½, ettï¿½ gravitonien massa yhdessï¿½ kuutiodesimetrissï¿½ olisi: (kuun

>
> oletettujen atomien keskipaino 30 ja gravitonin oletettu paino
> 0.000002)
>
>
>
> (0.000002 / ( 30 )) / 1.720.000 = 3.88* 10^-14 kg/dm^3.
>
>
>
> Kuu pysyisi tuon laskelman mukaan alle kymmenesosalla
> gravitoni-nettovuota
>

> kuin maa Auringon ympï¿½rillï¿½.
>
>
>
> Se taasen tarkoittaisi sitï¿½, ettï¿½ maahan absorboituisi alle
> kymmenesosa
>
> sen lï¿½vistï¿½neistï¿½ gravitoneista ja Auriinkoon absorboituisi sitten
>
> suurin osa sen lï¿½vistï¿½vistï¿½ gravitoneista.
>
>
>
> Aika harvaa vielï¿½ gravitoneista. Mutta tuo oli ainoastaan

>
> nettovuogravitonien tiheys. Todellinen gravitonitiheys on sitten jo
>
> ihan eri luokkaa.
>
>
>
> Maapallon pinnalla oleva gravitonitiheys voidaan laskea, kun tunnetaan
>

> Kuun etï¿½isyydellï¿½ oleva gravitonitiheys ja kuun etï¿½isyys maan
> keskipisteestï¿½ ja maanpinnan etï¿½isyys maan keskipisteestï¿½. Tuo on
> tietenkin hieman
>
> likimï¿½ï¿½rï¿½inen.

>
>
>
> 1,72 * 10^6 * (( 6000km/384000)^2) = 419
>
>
>

> 1 ï¿½ * 1 ï¿½ alueelle tulee siis saapua jatkuvasti 419ï¿½:n vï¿½lein
> valonnopeudella
>
> fotoni. Fotonin atomipaino olisi nï¿½iden laskelmien mukaan keskimï¿½ï¿½rin
>
> 0,000002, kun vedyn atomipaino on yksi. 20.5 ï¿½ *20.5 ï¿½ :n alueelle
> tulisi
>
> saapua yhden ï¿½:n vï¿½lein valonnopeudella fotoneja ja kuutiossa. jonka
> sï¿½rmï¿½
>
> olisi 7,5 ï¿½ tulisi aina olla menossa yksi fotoni. Ja tï¿½mï¿½n pitï¿½isi
> olla vielï¿½
>
> nettovuofotoni. En ihmettele, jos joku pudistelee jo pï¿½ï¿½tï¿½ï¿½n!
>
>
>
>
>
> Maahan peittï¿½ï¿½ vain pienen kentï¿½n kuusta katsoen. Se on vain vajaa

>
> puoli promillea. Siten laskien eri suuntiin risteilevien gravitonien
>
> tiheys on jo melkoinen. Tuota varjostusteoriaa ei kuitenkaan

> mielestï¿½ni voi
>
> varmuudella kuitenkaan falsifioida.
>
>
>
> Ainakin osan gravitaatiosta tuo varjostusefekti varmuudella selittï¿½ï¿½.
>
>
>
> Kuitenkin on jï¿½rkevï¿½ï¿½ miettiï¿½ muitakin vaihtoehtoja gravitonien
>
> aiheuttamalle painovoimalle.
>
>
>
> On mietittï¿½vï¿½ tosiasioita. Ja on kysyttï¿½vï¿½. Miksi Auringolla on

>
> planeettasysteemi, miksi planeetoilla on kuunsa? Aurinkokunnassa
>

> vaikuttavien gravitonien tï¿½ytyy olla aurinkokunnasta itsestï¿½ï¿½n
> perï¿½isin. Miten
>
> niistï¿½ rakentaa malli?
>
>
>
> Mitï¿½ on kolmen Kelvin- asteen sï¿½teily. Eikï¿½s sekin voi olla itse
>
> aurinkokunnasta perï¿½isin. Matalaenergisen sï¿½teilyn fotonit
>
> selittï¿½isivï¿½t parhaiten gravitoniprobleemat.
>
>
>
> Itse ottaisin lisï¿½ksi kï¿½yttï¿½ï¿½n kï¿½tevï¿½t alkuoletukseni valolle
> diffraktioilmiï¿½issï¿½
>
> ja yhtï¿½ kï¿½tevï¿½n kosmisen fotonikartiomallini.
>
>
>
>
>
>
>
> Gravitonit, mitï¿½ ne olisivat.
>
>
>
> Yksinkertaisinta olisi lï¿½hteï¿½ siitï¿½ olettamasta, ettï¿½ itse kunkin
>
> taivaankappaleen gravitaatio olisi perï¿½isin siitï¿½ itsestï¿½ï¿½n.
>
> Mutta taivaan kappaleiden paino sï¿½ilyy kutakuinkin samana.
>
> Taivaankappaleesta tï¿½ytyisi poistua massallisia gravitoneja
>
> yhtï¿½ paljon kuin siihen saapuukin. Mutta silloinhan tyï¿½ntï¿½voima
> molempiin
>
> suuntiin olisi sama eikï¿½ gravitaatiota havaittaisi.
>
>
>
> Kun oletetaan, ettï¿½ gravitonit olisivat taivaankappaleesta
> (objektista) lï¿½hteviï¿½
>
> fotoneja ja niitï¿½ kï¿½sitellï¿½ï¿½n kuin kosmisen fotonikartiomallini ja
> valofotonien
>
> alkuoletukset edellyttï¿½vï¿½t, voidaan rakentaa mielenkiintoinen malli.
>
>
>
> Objektihan on yleensï¿½ aina ympï¿½ristï¿½ï¿½ï¿½n (avaruutta ) lï¿½mpimï¿½mpiï¿½.

>
> Fotonikartion aloittajafotonit ovat aina kulloisenkin alueen

> lï¿½mpï¿½tilan

>
> mukaisia aaltopituudeltaan. Fotonikartio jatkaa matkaansa aina
> kylmempiin
>

> kerroksiin avaruudessa ja sï¿½teilee jatkossa aina pienempienergistï¿½
>
> pitempiaaltoista sï¿½teilyï¿½.
>
>
>
> Alkuun kartio on kï¿½rjeltï¿½ï¿½n terï¿½vï¿½, mutta kun matka jatkuu ja fotonit

>
> kaartuvat aloittajafotoniensa kulkulinjan ylitse, kartio muuttuu
> tiimalasin
>

> muotoiseksi. Vï¿½hitellen se muistuttaisi vï¿½hï¿½n ruusua. Lopulta se olisi
>
> fotoneja, jotka kiertï¿½vï¿½t avaruudessa ympyrï¿½n muotoisia ratojaan.
>
>
>
>
>
> Pikku hiljaa viimeisimmï¿½tkin palaisivat lï¿½hettï¿½mï¿½ï¿½nsï¿½ objektiin tai
> sen
>
> isï¿½ntï¿½galaksiin ja mahdollisesti jatkaen uuden ja uuden kierroksen
>
> universumissa ja universum olisi iï¿½tï¿½n ja ikuinen ja sinne olisi
> joutunut
>
> suuri mï¿½ï¿½rï¿½ fotoneja. Niiden suhteen ikuisuudessa olisi tullut
> tasapaino;
>
> yhtï¿½ paljon jï¿½ï¿½ kiertolaisiksi ja yhtï¿½ paljon osuu johonkin toiseenkin
> objektiin
>
> aikayksikï¿½issï¿½, kaikki ei vï¿½lttï¿½mï¿½ttï¿½ lï¿½hettï¿½jï¿½ï¿½nsï¿½.
>
>
>
> Suurienergiset fotonit esimerkiksi valofotonit kiertï¿½vï¿½t avaruuden
> noin10^15
>
> vuodessa, mutta matalaenergiset lyhyessï¿½ ajassa. Tuo aika vastaisi
>
> keskimï¿½ï¿½rin planeettakunnan kokoa valonnopeudella liikuttaessa. Se

> olisi
>
> lyhyt aika ja matkakin ja silloin palaava fotoni saapuisi takaisin
> objektiin
>

> melko tarkkaan. Valofotoneiden takaisin paluusta taasen ei voisi mennï¿½

>
> takuuseen kuin korkeintaan Linnunradan tarkkuudella. Osa fotoneista
> menisi
>

> siten yhteiseksi hyvï¿½ksi Linnunradan kesken, mutta vastaavasti
> yhteistï¿½ hyvï¿½ï¿½
>
> tulisi Linnunradan tï¿½htien sï¿½teilystï¿½ meidï¿½nkin objekteille.

>
>
>
> Objektillemme tulisi siis lyhyt kiertoista fotonia runsaasti,
> kappalelukua jopa
>

> moninkertaisesti enemmï¿½n kuin siitï¿½ lï¿½hti korkeampienergistï¿½ sï¿½teilyï¿½.
>
> Mutta yhteispaino noilla lï¿½htevillï¿½ ja tulevilla olisi sama;
> tyï¿½ntï¿½voima
>
> vastakkaisiin suuntiin olisi sama.
>
>
>
> Objektista lï¿½htiessï¿½ï¿½n fotonit ovat kartiossaan hyvï¿½ssï¿½
> jï¿½rjestyksessï¿½. Puolen
>
> aaltopituuden matkalla niitï¿½ on positiivisen kosinifunktion ilmoittama
>
> tiheysjakauma ja toinen puoli aaltopituutta on tyhjï¿½ï¿½. Siinï¿½ saman
> kartion
>
> samaan suuntaan pyï¿½rivï¿½t fotonit eivï¿½t saavu koskaan puolen
> aaltopituuden
>
> vï¿½lein samaan atomiin eivï¿½tkï¿½ siten absorboidu siihen, vaan jatkavat
>
> matkaansa materiankin lï¿½pi esteettï¿½. Naapurifotonikartioiden
> fotoneille
>
> sitten sattuu kyllï¿½ tilanteita kun ne risteilevï¿½t toisiaan. Kuitenkin
> silloinkin
>
> pitï¿½ï¿½ olla ainakin lï¿½hes saman energisistï¿½ fotoneista kyse, ettï¿½ ne

>
> absorboituisivat materiaan luovuttamaan materiansa ja energiansa
> atomille
>

> ja tyï¿½ntï¿½mï¿½ï¿½n sitï¿½.
>
>
>
> Objektista lï¿½htevï¿½t fotonit poistuvat siis suhteellisen vapaasti ja
>
> vï¿½hï¿½hï¿½vikkisesti avaruuteen.
>
>
>
>
>
> Mikï¿½s on sitten tilanne palaavien fotonien kohdalla?
>
>
>
> Palaavia fotoneitahan on jo lukumï¿½ï¿½rï¿½isesti enemmï¿½n ja
>
> kohtaamismahdollisuuksia samassa atomissa on useammin kuin lï¿½htevillï¿½.
>
> Syntyy jo siitï¿½ positiivista tyï¿½ntï¿½ï¿½ objektia kohti.

>
>
>
> Koska matalaenerginen fotoni palaa objektiinsa nopeammin kuin
>
> korkeaenerginen, niin nuo hieman eri energiset
>

> fotonit tulevatkin tasaisena virtana eivï¿½tkï¿½ cosinikï¿½yrï¿½n puolikkaan
> vï¿½lein
>
> Tulee jatkuvasti tilanteita, ettï¿½ samaan atomiin saapuu puolen
> aaltopituuden
>
> vï¿½lein samaan suuntaan pyï¿½riviï¿½ fotoneja, jotka sitten absorboituvat
>
> atomiin ja tyï¿½ntï¿½vï¿½t atomia objektia kohden aiheuttaen siten
>
> tyï¿½ntï¿½voimaa.
>
>
>
> Siis lï¿½htevï¿½t fotonit pï¿½ï¿½sevï¿½t melko vapaasti painovoiman
> aiheuttamasta
>
> tï¿½hdestï¿½ planeetan lï¿½vitse; kun taasen palaavat fotonit absorboituvat
>
> planeettaan ja tyï¿½ntï¿½vï¿½t sitï¿½ tï¿½hteï¿½ kohden. Nuo absorboituneet
> fototonit
>
> nostanevat planeetan lï¿½mpï¿½ï¿½ ja ajallaan lï¿½mpï¿½sï¿½teily poistuu
> planeetasta
>
> ja aiheuttaa taasen uutta tyï¿½ntï¿½voimaa emotï¿½hteï¿½ kohden. Planeetan

>
> massa ei kasvakaan tuollaisessa prosessissa.
>
>
>

> Pieni energiaero (yhden tai muutaman yksikï¿½n ero) ei estï¿½ tuota

> absorptiota.
>
> Siten lopulta kaikki nuo matalaenergiset fotonit (oikeammin sama
>

> painomï¿½ï¿½rï¿½ kuin lï¿½htijï¿½itï¿½) absorboituvat objektiin.
> Gravitaatioefektiï¿½ siis
>
> riittï¿½ï¿½; potkaiseehan lï¿½htevï¿½ korkeampienerginenkin fotoni atomiaan
>
> objektia kohden; tehokasta, tullen mennen, niin kuin ï¿½itivainajani
> komennot.
>
>
>
> Tï¿½llï¿½ tavalla ilmeisesti ei kukaan muu ole laskenut tarvittavaa
> gravitonivuo-
>
> tiheyttï¿½. Tarvittava runsas nettogravitonivuo on edellyttï¿½nyt
> objektille
>
> jatkuvaa materian (painon) lisï¿½ystï¿½, mutta sellaistahan ei ole
> havaittu,
>
> Tuon jatkuvan painonlisï¿½yksen tekee kuitenkin tarpeettomaksi

>
> alkuoletuksieni ja fotonikartiomallin oikea tulkinta. Oikea ja
> oikea???
>
>
>
>
>
>
>

> Miten sï¿½teily palailee takaisin lï¿½hettï¿½jï¿½ï¿½nsï¿½ tai ainakin sen
> lï¿½hettyville?
>
>
>
> Auringon ympï¿½rillï¿½ on fotosfï¿½ï¿½ri, jossa nï¿½kyvï¿½n valon aaltopituus
> syntyy,
>
> siinï¿½ on lï¿½mpï¿½tila noin 6000*C. Aivan Auringon pinnassa lï¿½mpï¿½tila on
>
> korkein, sitten ylï¿½s mennessï¿½ laskee jonkin verran, mutta mutta alkaa
>
> jï¿½lleen nousta ja coronan alueella lï¿½mpï¿½tilan sanotaan olevan jo
>
> miljoonan asteen luokkaa. Miten ihmeessï¿½ se on mahdollista.
>
> Syitï¿½ sille on etsitty mm magnetismi-ilmiï¿½istï¿½. Niitï¿½ selityksiï¿½ on
>
> kuitenkin pidettï¿½vï¿½ vain hatarina hypoteeseinï¿½, ei faktoina, koskapa
>
> niitï¿½ ei voida mitenkï¿½ï¿½n varmistaa mittaamalla, vaan pelkï¿½stï¿½ï¿½n ehkï¿½
>
> joillain tiettyihin alkuoletuksiin perustuvilla laskelmillï¿½ pï¿½ï¿½tellï¿½.
>
>
>
> Omissa kosminen fotonijoukkiomalleissani lï¿½hden siitï¿½, ettï¿½ sï¿½teilyn
> aloittaa
>
> aloittajafotonipari, jotka saapuvat tietyn lï¿½mpï¿½tilan omaavaan atomiin
> tai
>
> molekyyliin. Alkaa emissio tietyllï¿½ kullekin aineelle ja lï¿½mpï¿½tilalle
> tyypillinen
>
> aaltopituussï¿½teily.
>
>
>
> Sï¿½teily jatkuu kuitenkin lï¿½hes loputtomiin ja aluksi laajeten kartiona
> pitempi
>
> ja pitempi aaltoisena sï¿½teilynï¿½ ainekerroksen lï¿½mpï¿½tilan laskiessa.
>
> Niin tapahtuu Auringosakin, mutta kun fotosfï¿½ï¿½rin lï¿½mpï¿½tila ei laske
>
> alimmillaankaan paljoa, niin fotosfï¿½ï¿½rissï¿½ syntyy pï¿½ï¿½asiassa vain
>
> nï¿½kyvï¿½n valon aaltopituutta ja jatkuvana spektrinï¿½.
>
>
>
> Tuossa fotosfï¿½ï¿½rissï¿½ syntyy noita nï¿½kyvï¿½n valon kartioita
> vierivieressï¿½,
>
> mutta niissï¿½ olevat fotonit eivï¿½t olekaan samoissa rintamissa
> naapureidensa
>
> kanssa, vaan lï¿½hes tasisena virtana etenevinï¿½, eikï¿½ positiivisen
> cosinifuntkion
>
> tiheydellï¿½ etenevinï¿½.
>
> Tulee jatkuvasti tilanteita, ettï¿½ kaksi samanenergistï¿½ ja
> vastakkaisiin suuntiin
>
> pyï¿½rivï¿½ï¿½ fotonia saapuu atomiin puolen aaltopituuden vï¿½lein ja
> absorboituvat
>
> siihen, nostavat atomin lï¿½mpï¿½ï¿½. Mï¿½ï¿½rï¿½tyllï¿½ coronan alueella on tilanne
> se
>
> ettï¿½ siinï¿½ tuo lï¿½mpï¿½tila on kokeimmillaan. Tuolta fotosfï¿½ï¿½rin
> alueelta,
>
> missï¿½ lï¿½mpï¿½tila alkaa nousta aina coronan maksimilï¿½mpï¿½tilaan saakka,
>
> ei uutta sï¿½teilyï¿½ juur lï¿½hdekï¿½ï¿½n, sen lï¿½mpï¿½tila voi siis nousta
> tuohon
>
> miljoonaan asteeseen saakka.
>
>
>
> Kaksi lï¿½hes yhdensuuntaista naapuri fotonikartiota risteilevï¿½t
> toistensa
>
> sekaan. Siellï¿½ tapaavat atomissa puolenaaltopituuden vï¿½lein
> vastakkaisiin
>
> suuntiin pyï¿½rivï¿½t fotonit ja absorboituvat atomiin ja nostavat coronan
>
> lï¿½mpï¿½tilaa. Fotonikartion niillï¿½ fotoneilla, jotka ympyrï¿½nmuotoisilla
> radoillaan
>
> tangeeraavat toisiaaan (ovat siis vastakkaisiin suuntiin pyï¿½riviï¿½) on
> suurin
>
> todennï¿½kï¿½isyys tulla atomiin puolen aaltopituuden vï¿½lein. Taasen
> niillï¿½
>
> fotoneilla joiden radat vï¿½hï¿½nkin menevï¿½t ristiin (vaikka olisivatkin
> pareittain
>
> vastakkaisiin suuntiin pyï¿½riviï¿½) on pienempi mahdollisuus saapua
> atomiin
>
> puolen aaltopituuden vï¿½lein ja ne ovat siis tehottomia, mutta vain
> tï¿½llï¿½
>
> kertaa, ja jatkavat avaruudessa tï¿½yden kierroksen. mutta
> tulomatkallaan
>
> ovatkin tehopakkauksia, kun koronan maksimilï¿½mpï¿½tilavyï¿½hykkeen
>
> ylittï¿½vï¿½t , ne alkavat temmata mukaansa uusia ja uusia fotoneja, kun
>
> koronan lï¿½mpï¿½tilakin alkaa siinï¿½ pikkuhiljaa laskea Aurinkoa
> lï¿½hestyttï¿½essï¿½.
>
>
>
> Coronan lï¿½mpï¿½tila on siis korkea ja sen uloin puolisko (se jossa
> lï¿½mpï¿½tila
>
> laskee Auringosta pois pï¿½in mennessï¿½) sï¿½teilee hyvin lyhyt aaltoista
> sï¿½teilyï¿½,
>
> siis korkeaenergistï¿½ sï¿½teilyï¿½. Nuo korkeaenergisinï¿½ lï¿½htevï¿½t fotonit
>
> kaareutuvat oleellisesti hitaammin kuin valofotonit. tietyllï¿½
>
> etï¿½isyydellï¿½ niissï¿½kin olevat fotoniradat tangeeraavat jï¿½lleen
> toisiaan.
>
> Tietyllï¿½ etï¿½isyydellï¿½ tuo tangeeraavien fotoniratojen todennï¿½kï¿½isyys
>
> on suurimmillaan. Se on tilanteessa, jossa fotonikartiot lï¿½htevï¿½t
>
> Auringon pinnasta hieman (ehkï¿½ kymmenen kolmekymmentï¿½ astetta)
>
> viistoon, mutta kuitenkin pareittain lï¿½hes samansuuntaisina.

>
>
>
> Alueella, jossa tuo tangeerausmaksimi sijaitsee, on uudelleen kuuma
>

> vyï¿½hyke. Se vyï¿½hyke on huomattavasti uloimpienkin planeettojen
>
> ulkopuolella. Tï¿½mï¿½n kuuman vyï¿½hykkeen ja uloimpien planeettojen
>
> vï¿½lissï¿½ on jossain vyï¿½hyke, jossa lï¿½mpï¿½tila on vain 3 astetta Kelviniï¿½
>
> ja sieltï¿½ alueelta on tuo 3 *K-sï¿½teily perï¿½isin; ei suinkaan mistï¿½ï¿½n
>
> alkurï¿½jï¿½hdyksestï¿½. Kun tuo vyï¿½hyke on kaukana AU-mittayksikkï¿½ï¿½n
>
> nï¿½hden, niin se tulee Maahankin kaikista suunnista lï¿½hes vakiona,
>
> kun maakin on tuon vyï¿½hykkeen keskipisteen seudussa.
>
>
>
> Tuo 3*K vyï¿½hyke on oleellisesti likempï¿½nï¿½ meitï¿½ kuin keskimï¿½ï¿½rï¿½inen
>
> kiintotï¿½htien tavanomainen vï¿½limatka.
>
>
>
>
>
> Planeettasysteemin palaavat fotonit.
>
>
>
> Planeetat sï¿½teilevï¿½t myï¿½s kohtalaisesti matalaenergisiï¿½ fotoneja.
>
> Nekin palaavat takaisin lï¿½hettï¿½jï¿½ï¿½nsï¿½ tai lï¿½himaastoon.
>
> Sï¿½teilyï¿½ planeetoista on vï¿½hï¿½n Aurinkoon nï¿½hden, mutta matalaenergiset
>
> fotonit palaavat nopeasti valofotoneihin ja vielï¿½ korkeaenergisempien
>
> sï¿½teilyjen fotoneihin nï¿½hden, ettï¿½ niitï¿½ lukumï¿½ï¿½rï¿½isesti kiertï¿½ï¿½
>
> jatkuvasti takaisinkin jo kertaluokissa samoja mï¿½ï¿½riï¿½ kuin
> valofotoneja
>
> eli varteenotettava mï¿½ï¿½rï¿½ gravitaatioita laskettaessa.
>
>
>
> Planeettoja on runsaasti Auringon eri puolilla. Niistï¿½ lï¿½htee
> fotoneja,
>
> jotka kaareutuvat osa Auringosta poispï¿½in ja osa Auringon puolelle.
>
> Auringon vastakkaisilta puolita lï¿½htevï¿½t ja Auringosta poispï¿½in
>
> kaartuvat fotonit tangeeraavat pareittain jollain vyï¿½hykkeellï¿½ ja
> siellï¿½
>
> olevassa erittï¿½in harvassa ï¿½kaasussaï¿½ saapuvat joskus puolen
> aaltopituuden
>
> vï¿½lein samaan atomiin ja absorboituvat siihen ja nostavat sen
> lï¿½mpï¿½tilaa.
>
> Jollain vyï¿½hykkeellï¿½ on maksimimï¿½ï¿½rï¿½ noita tangeeraavia fotoniratoja
> ja
>
> siellï¿½ on kuumempi vyï¿½hyke. Tuo vyï¿½hyke sattunee samalle alueelle
>
> (samalle etï¿½isyydelle Auringosta) kuin Auringosta lï¿½htevien

> valofotonien
>
> ratojen tilastollinen tangeerautumismaksimi. Takaisin palatessaan
> molemmat
>

> sekï¿½ Auringon korkeaenergiset fotonit ja planeettojen matalampi
> energiset
>
> fotonit molemmat seuralaisineen kaappaavat tuosta vyï¿½hykkeestï¿½
>
> vielï¿½ lisï¿½ï¿½ fotoneja Aurinkoa kohden ja planeetta aluetta kohden ja
> takaavat
>
> riittï¿½vï¿½n fotonivuon gravitaatiolle.
>
>
>
> Itse asiassa aurinkokunta sï¿½teilee yhtï¿½ paljon kuin vastaanottaa
> takaisin palaavia
>
> fotoneja (gravitoneja). Kun hylkï¿½ï¿½ BB:n ja omaksuu status Quo-mallin,
> niin
>
> voi ymmï¿½rtï¿½ï¿½kin, ettï¿½ aine itse Auringossa ja planeetoissa on vain
> pieni
>
> osa aineesta siihen verrattuna, mikï¿½ kiertï¿½vissï¿½ ja palaavissa

> fotoneissa on
>
> olemassa.
>
>
>
>
>
> Galaksien olemassa olon selitys?
>
>
>
> Se voisi olla samantapainen kuin aurinkokuntien.
>
>
>

> Koronan miljoonan asteen sï¿½teilyssï¿½ tangeerausmaksimit sattuisivat
>
> huomattavasti kauemmaksi kuin yksittï¿½isillï¿½ tï¿½hdillï¿½ valofotonien

>
> tangeerautumismaksimit. Se olisi galaksisysteemin ulkopuolella.
>

> Siellï¿½ olisi jollain etï¿½isyydellï¿½ jï¿½lleen kuuma vyï¿½hyke,
>
> Tuohon vyï¿½hykkeeseen sattuisi myï¿½s galaksien vastakkaisilta puolilta
>
> olevilta tï¿½hdiltï¿½ saapuvien valofotonien tangeerautumismaksimi.

>
>
>
> Takaisin palaavien fotonien suunta ei olisi kaikilla suoraan galaksin
>

> keskustaan vaan hajoaisi enemmï¿½n ja vï¿½hemmï¿½n koko galaksin
>
> alueelle. Siten pystyttï¿½isiin ymmï¿½rtï¿½mï¿½ï¿½n galaksien uloimpien
>
> tï¿½htien nopea kiertoaika paremmin kuin tavanomaisilla

>
> gravitaatioteorioilla. Ns sanottua puuttuvaa massaa ei tarvitsisi
>
> haikailla; kyse on vain galaksin omaa takaisin palaavaa fotonivuota:
>
> (gravitoneja) Niin yksinkertaistako se olisi!, Niin yksinkertaista,
>
> ettei sille kukaan lotkauta korviaan! Vahinko vain.!
>
>
>
>
>
>
>
>
>
>
>
>
>

> Olen mahdollisesti tehnyt laskuvirheitï¿½, niin suuria ja pieniï¿½ lukuja
>
> kï¿½sitellessï¿½ni. Mahdollisesti olen tehnyt virheitï¿½
> laskentaperiaatteissakin.
>
> Laskelmat ovat kuitenkin niin pitkiï¿½ ja periaatteet mutkikkaitakin,
> joten
>
> epï¿½ilen, ettei kukaan niitï¿½ viitsi tarkastaa. Vahinko vain!
>
>
>
>
>
> Risto Rytkï¿½nen

Risto Rytk�nen

unread,

Jun 21, 2009, 2:51:24 PM6/21/09

On Sun, 21 Jun 2009 14:32:44 +0300, Deli <no....@thanks.bye> wrote:

>Poikkeuksellisesti viestin p��lle kirjoitettu vastaus, mutta viesti oli
>niin pitk�.
>
>Mielenkiintoinen ja selke�mpi esitys kuin yleens�, en kuitenkaan ole
>samaa mielt�.

Jos olisit vaikka osittain samaa mielt� teorioistani, hypoteeseista
ja fantasioista, olisit ensimm�inen tai ainakin ensimm�inen joka
sen uskaltaa tunnustaa!
>
>Kerroit tuossa viestiss�si, ett� maailmankaikkeus on ikuinen. T�m�
>vaatisi sen, ett� se olisi staattinen eli se ei saisi laajentua.

Ikuinen ja ikuinen on suhteellista ja sit� ei voida m��ritt�� ja
ihmisenon vaikeaa k�sitt�� sit�. Kun itse puhun ikuisesta, niin
tarkoitan kertaluokkia spitemp�� aikaa kun BB:st� t�h�n saakka on,

Valofotonin katson kiert�v�n avaruudessa 10^15 vuotta ja niit�
fotoneja on jo palaillut galaksisysteemeihin niin kauan, ett� ne
ovat enn�tt�neet muodostua, siksi mit� ne nyt ovat. Galaksithan
liikkuvat ja t�rm�ilev�kin, ett� siin� mieless� systeemeemini ei ole
staattinen.
>T�m� taas tuottaisi sen, ett� universumi olisi suljettu systeemi joka

>termodynamiikan lakien mukaan pyrkii tasapainoon. Jos universumi olisi

>ikuinen, niin sill� ei voisi olla alkua, joten termodynaaminen tasapaino
>olisi jo saavutettu. N�in ei voi olla, koska me olemme olemassa.
>
Dermodynamiikan lait lienev�t vain jokin teoreettinen ajattelumalli
selitt�� m��r�tyiss� olosuhteissa tasapainoon pyrkivist� tiloista.

>Sinun pit�� ottaa teoriaasi mukaan 'jatkuvan luomisen prosessi', jossa
>ainetta tai energiaa syntyy johonkin jatkuvasti. Tai sitten sinun pit��
>tyyty� alkur�j�hdykseen.

Tuo sana "luominen" viittaa johonkin yliluonnolliseen ja sellaista
prosessia en voi k�sitt��.

Nykyisen kaltaiseen alkur�j�hdykseen en my�sk��n voi uskoa.

Aine ja energia (atomit ja s�teily) muuttuvat vain jatkuvasti
toisikseen l�hes staattisesti galaksien puitteissa, mutta ei
en�� yksitt�isten t�htien suhteen.

En tarkaan tied�, mit� tarkalleen tarkoitit kommentillasi ja
osasinko ollenkaa,n siihen vastata.

Kiitos kuitenkin asiallisesta kommentistasi, niit� ei liiemm�lti ole
tullutkaan

Risto Rytk�nnen
se seniili veikkonen

>
>T�ss� oli yksi huomio teoriaasi.
>
>Deli

>
>
>Risto Rytk�nen wrote:
>>
>> Gravitaatio takaisin palaavien fotonien ja varjostusefektien
>> perusteella
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>> Varjostusteoria maan kannalta
>>
>>
>>

>> Maahan kiert�� Auringon ymp�ri noin 365 p�iv�ss�, Aurinko on
>>
>> 144.000.000 km:n p��ss� Auringosta.
>>
>>
>>

>> Sekunnissa maa kiert�� Auringon ymp�ri

>>
>> 360/(365 * 24 * 3600) astetta = 0.0000114
>>
>>
>>

>> Sin� aikana maan pit�� siirty� Aurinkoa kohden likimain
>>
>> seuraava matka, ett� pysyisi radallaan:

>>
>> (1/cos0.0000114) * 144.000.000 - 144.000.000 = 0.00000285(km/s).
>>
>>
>>

>> Maapallo on kiinte� kappale. Sen jokaisen atomin on siirrytt�v� tuo
>>
>> matka sekunnissa. Jos ajatellaan, ett� tuon siirron aiheuttavat
>>
>> gravitonit, joiden nopeus on valon nopeus, niit� tarvitaan tietty
>>
>> m��r�.
>>
>>
>>

>> Jos ajatellaan, ett� yhden gravitonin massa on keskim��rin 0.000002 *

>>
>> protonin massa, eli suunnilleen tuhannesosa elektroni massasta, niin
>>
>> voitaisiin laskea kuinka paljon noita gravitoneja tarvitaan nettovuona
>>

>> pit�m��n maa radallaan.
>>
>>
>>
>> Atomin koko on noin yhden �ngstr�min luokkaa. Maapallon atomien

>>
>> atomipainoksi voidaan ottaa esimerkiksi 50.
>>
>>
>>

>> Silloin yksi gravitoni antaa yhdelle atomille ty�nn�n joka vastaa

>>
>> liikenopeutta
>>
>>
>>
>> (0.000002 / 50) * 300.000 km/s = 0.012 km/s.
>>
>>
>>

>> Yhden gravitonin ty�nt�voima riitt�� antamaan vaaditun nopeuden

>> useammalle atomille
>>
>>
>>
>> 0.012 km/s / 0.00000285 km/s = 4210
>>
>>
>>

>> Karkeasti arvioiden maapallon yhdensuuntaisten l�vist�jien
>>
>> keskipituus on 10.000 km. = 10^17 �.
>>
>>
>>
>> 1 � * 1� alueelle tulee saapua siis gravitoneja sekunnissa

>>
>>
>>
>> 10^17 / 4210 = 2,375 * 10^13 kappaletta.
>>
>>
>>

>> Siis melkoinen m��r�, mutta gravitonit kulkevat valon nopeudella, niin
>>
>> eiv�t ne ihan toisissaan kiinni tarvitse olla:
>>
>>
>>
>> 3 * 10^18 / 2,375 * 10^13 = 1.2 * 10^5 (�)
>>
>>
>>
>> Vastaavasti alueelle 346 � * 346 � tulee niit� saapua yhden �ngst�min
>>
>> v�lein. Kaksi kertaa suuremmalle alueelle 489 �^2 niit� tulee saapua
>> jo kaksi
>>
>> �ngstr�min v�lein, joten eiv�t ne siin�k��n kovin usein t�rm�ile
>> toisiinsa.
>>
>>
>>
>> Vastaavasti kuution s�rm� jossa tulee olla yksi gravitoni aina
>>
>> menossa, on 49,2 �.
>>
>>
>>
>> Yll� oleva gravitonitiheys ja gravitonin oletettu massa merkitsee
>>

>> sit�, ett� gravitonien massa yhdess� kuutiodesimetriss� olisi: (raudan

>>
>> atomipainopaino 56 ja gravitonin oletettu paino 0.000002)
>>
>>
>>
>> (0.000002 / ( 56)) / 120.000 = 3* 10^-13 kg/dm^3.
>>
>>
>>

>> Aika harvaa viel� gravitoneista. Mutta tuo oli ainoastaan

>>
>> nettovuogravitonien tiheys. Todellinen gravitonitiheys on sitten jo
>>
>> ihan eri luokkaa.
>>
>>
>>

>> Aurinko peitt�� vain pienen kent�n maasta katsoen. Se on vain noin

>>
>> sadastuhannesosa. Siten laskien eri suuntiin risteilevien gravitonien
>>

>> tiheys on jo melkoinen. Niiden paino kuutiodesimetriss� on jo3*10^-8
>> kg. Se
>>
>> tuntuu (mutu) v�h�n turhan paljolta. Tuota varjostusteoriaa ei
>> kuitenkaan
>>
>> mielest�ni voi varmuudella kuitenkaan annihiloida.
>>
>>
>>
>> Tuo luku tarkoittaa sit�, ett� varjostusefektin aiheuttaisivat vain

>> universaalit
>>
>> eli kaikista suunnista tulevat gravitonit. Luku pienenee
>> huomattavasti,
>>
>> kun otetaan takaisin palaavien gravitonien osuus huomioon. Kuinka
>> suuri se
>>

>> osuus olisi? Mist�s sen p��ttelisi? Pelk�st��n eksaktisti takaisin

>> palaavista
>>
>> fotoneista fotoneista gravitaatio ei johtune.
>>
>>
>>

>> Linnunradan uloimmat t�hdet kiert�v�t suurempaa vauhtia kuin
>> Linnuradan
>>
>> t�htien yhteisest� havaitusta massasta voisi p��tell�, Varsinkaan
>> suurienergiset
>>
>> suuren kiekan Avaruudessa kiert�v�t fotonit palaisivat vain johonkin
>> Linnunradan
>>
>> alueelle, eiv�tk� l�hett�m��ns� t�hteen. Valofotonin kiertoajaksi olen

>>
>> karkeasti laskenut toisaalla 10^15 vuotta.
>>
>>
>>

>> Jos nyt oletettaisiin, ett� universaalien ja eksaktisti palaavien
>> fotonien m��r�
>>

>> olisi fifty � fifty ja ett� fotonin keskim��r�inen paino olisikin
>> elektronin luokkaa,
>>
>> niin maan ymp�rist�ss� liikkuisi gravitoneja jo harvemmassa.
>>
>>
>>
>> Ainakin osan gravitaatiosta tuo varjostusefekti varmuudella selitt��.
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>> Varjostusteoria kuun kannalta
>>
>>
>>
>>
>>

>> Kuu kiert�� Maan ymp�ri noin 29,5 p�iv�ss�, kuu onkeskim��rin384.000
>> km:n
>>
>> p��ss� Maasta.
>>
>>
>>

>> Sekunnissa kuu kiert�� Maan ymp�ri

>>
>>
>>
>> 360/(29,5 *24 *3600) astetta = 0,000141
>>
>>
>>

>> Sin� aikana kuun pit�� siirty� maata kohden likimain seuraava matka,
>> ett�
>>
>> pysyisi radallaan:
>>
>>
>>
>> (1/cos0.000141) * 384.000 � 384.000 = 0,00000116(km/s).
>>
>>
>>
>> Kuu on kiinte� kappale. Sen jokaisen atomin on siirrytt�v� tuo

>>
>> matka sekunnissa. Jos ajatellaan, ett� tuon siirron aiheuttavat
>>
>> gravitonit, joiden nopeus on valon nopeus, niit� tarvitaan tietty
>>
>> m��r�.
>>
>>
>>

>> Jos ajatellaan, ett� yhden gravitonin massa on 0.000002 *

>>
>> protonin massa, eli suunnilleen tuhannesosa elektroni massasta, niin
>>
>> voitaisiin laskea kuinka paljon noita gravitoneja tarvitaan nettovuona
>>

>> pit�m��n kuu radallaan.
>>
>>
>>
>> Atomin koko on noin yhden �ngstr�min luokkaa. Kuun atomien

>>
>> atomipainoksi voidaan ottaa esimerkiksi 30.
>>
>>
>>

>> Silloin yksi gravitoni antaa yhdelle atomille ty�nn�n joka vastaa

>>
>> liikenopeutta
>>
>>
>>
>> (0.000002 / 30) * 300.000 km/s = 0.02 km/s.
>>
>>
>>

>> Yhden gravitonin ty�nt�voima riitt�� antamaan vaaditun nopeuden

>>
>> useammalle atomille
>>
>>
>>
>> 0.02 km/s / 0.00000116 km/s = 17241 kpl
>>
>>
>>

>> Karkeasti arvioiden kuun yhdensuuntaisten l�vist�jien
>>
>> keskipituus on 3000 km. =3* 10^16 �.
>>
>>
>>
>> 1 � * 1� alueelle tulee saapua siis gravitoneja sekunnissa

>>
>>
>>
>> 3 *10^16 / 17241 = 1,74* 10^12 kappaletta.
>>
>>
>>

>> Siis melkoinen m��r�, mutta gravitonit kulkevat valon nopeudella, niin

>>
>> ei niiden ihan toisissaan kiinni tarvitse olla:
>>
>>
>>

>> 3 * 10^18 / 1,74 * 10^12 = 1,72 * 10^6 (�)
>>
>>
>>
>> Vastaavasti alueelle 1300 � * 1300 � tulee niit� saapua yhden
>> �ngst�min
>>
>> v�lein. Kaksi kertaa suuremmalle alueelle 1300�^2 niit� tulee saapua
>> jo kaksi
>>
>> �ngstr�min v�lein, joten eiv�t ne siin�k��n kovin usein t�rm�ile
>> toisiinsa.
>>
>>
>>

>> Vastaavasti kuution s�rm� jossa tulee olla yksi gravitoni aina
>>
>> menossa, on 12�.

>>
>>
>>
>> Yll� oleva gravitonitiheys ja gravitonin oletettu massa merkitsee
>>

>> sit�, ett� gravitonien massa yhdess� kuutiodesimetriss� olisi: (kuun

>>
>> oletettujen atomien keskipaino 30 ja gravitonin oletettu paino
>> 0.000002)
>>
>>
>>
>> (0.000002 / ( 30 )) / 1.720.000 = 3.88* 10^-14 kg/dm^3.
>>
>>
>>
>> Kuu pysyisi tuon laskelman mukaan alle kymmenesosalla
>> gravitoni-nettovuota
>>

>> kuin maa Auringon ymp�rill�.
>>
>>
>>

>> Se taasen tarkoittaisi sit�, ett� maahan absorboituisi alle
>> kymmenesosa
>>

>> sen l�vist�neist� gravitoneista ja Auriinkoon absorboituisi sitten
>>
>> suurin osa sen l�vist�vist� gravitoneista.
>>
>>
>>

>> Aika harvaa viel� gravitoneista. Mutta tuo oli ainoastaan

>>
>> nettovuogravitonien tiheys. Todellinen gravitonitiheys on sitten jo
>>
>> ihan eri luokkaa.
>>
>>
>>
>> Maapallon pinnalla oleva gravitonitiheys voidaan laskea, kun tunnetaan
>>

>> Kuun et�isyydell� oleva gravitonitiheys ja kuun et�isyys maan

>> keskipisteest� ja maanpinnan et�isyys maan keskipisteest�. Tuo on
>> tietenkin hieman
>>
>> likim��r�inen.

>>
>>
>>
>> 1,72 * 10^6 * (( 6000km/384000)^2) = 419
>>
>>
>>

>> 1 � * 1 � alueelle tulee siis saapua jatkuvasti 419�:n v�lein
>> valonnopeudella
>>
>> fotoni. Fotonin atomipaino olisi n�iden laskelmien mukaan keskim��rin
>>
>> 0,000002, kun vedyn atomipaino on yksi. 20.5 � *20.5 � :n alueelle
>> tulisi
>>

>> saapua yhden �:n v�lein valonnopeudella fotoneja ja kuutiossa. jonka
>> s�rm�
>>
>> olisi 7,5 � tulisi aina olla menossa yksi fotoni. Ja t�m�n pit�isi
>> olla viel�
>>
>> nettovuofotoni. En ihmettele, jos joku pudistelee jo p��t��n!
>>
>>
>>
>>
>>

>> Maahan peitt�� vain pienen kent�n kuusta katsoen. Se on vain vajaa

>>
>> puoli promillea. Siten laskien eri suuntiin risteilevien gravitonien
>>
>> tiheys on jo melkoinen. Tuota varjostusteoriaa ei kuitenkaan

>> mielest�ni voi
>>
>> varmuudella kuitenkaan falsifioida.
>>
>>
>>

>> Ainakin osan gravitaatiosta tuo varjostusefekti varmuudella selitt��.
>>
>>
>>

>> Kuitenkin on j�rkev�� mietti� muitakin vaihtoehtoja gravitonien
>>
>> aiheuttamalle painovoimalle.
>>
>>
>>
>> On mietitt�v� tosiasioita. Ja on kysytt�v�. Miksi Auringolla on

>>
>> planeettasysteemi, miksi planeetoilla on kuunsa? Aurinkokunnassa
>>

>> vaikuttavien gravitonien t�ytyy olla aurinkokunnasta itsest��n
>> per�isin. Miten
>>
>> niist� rakentaa malli?
>>
>>
>>
>> Mit� on kolmen Kelvin- asteen s�teily. Eik�s sekin voi olla itse
>>
>> aurinkokunnasta per�isin. Matalaenergisen s�teilyn fotonit
>>
>> selitt�isiv�t parhaiten gravitoniprobleemat.
>>
>>
>>
>> Itse ottaisin lis�ksi k�ytt��n k�tev�t alkuoletukseni valolle
>> diffraktioilmi�iss�
>>
>> ja yht� k�tev�n kosmisen fotonikartiomallini.
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>> Gravitonit, mit� ne olisivat.
>>
>>
>>
>> Yksinkertaisinta olisi l�hte� siit� olettamasta, ett� itse kunkin
>>
>> taivaankappaleen gravitaatio olisi per�isin siit� itsest��n.
>>
>> Mutta taivaan kappaleiden paino s�ilyy kutakuinkin samana.
>>
>> Taivaankappaleesta t�ytyisi poistua massallisia gravitoneja
>>

>> yht� paljon kuin siihen saapuukin. Mutta silloinhan ty�nt�voima
>> molempiin
>>

>> suuntiin olisi sama eik� gravitaatiota havaittaisi.
>>
>>
>>
>> Kun oletetaan, ett� gravitonit olisivat taivaankappaleesta
>> (objektista) l�htevi�
>>

>> fotoneja ja niit� k�sitell��n kuin kosmisen fotonikartiomallini ja
>> valofotonien
>>

>> alkuoletukset edellytt�v�t, voidaan rakentaa mielenkiintoinen malli.
>>
>>
>>

>> Objektihan on yleens� aina ymp�rist��n (avaruutta ) l�mpim�mpi�.

>>
>> Fotonikartion aloittajafotonit ovat aina kulloisenkin alueen

>> l�mp�tilan

>>
>> mukaisia aaltopituudeltaan. Fotonikartio jatkaa matkaansa aina
>> kylmempiin
>>

>> kerroksiin avaruudessa ja s�teilee jatkossa aina pienempienergist�
>>
>> pitempiaaltoista s�teily�.
>>
>>
>>

>> Alkuun kartio on k�rjelt��n ter�v�, mutta kun matka jatkuu ja fotonit

>>
>> kaartuvat aloittajafotoniensa kulkulinjan ylitse, kartio muuttuu
>> tiimalasin
>>

>> muotoiseksi. V�hitellen se muistuttaisi v�h�n ruusua. Lopulta se olisi
>>
>> fotoneja, jotka kiert�v�t avaruudessa ympyr�n muotoisia ratojaan.
>>
>>
>>
>>
>>
>> Pikku hiljaa viimeisimm�tkin palaisivat l�hett�m��ns� objektiin tai
>> sen
>>

>> is�nt�galaksiin ja mahdollisesti jatkaen uuden ja uuden kierroksen
>>
>> universumissa ja universum olisi i�t�n ja ikuinen ja sinne olisi
>> joutunut
>>
>> suuri m��r� fotoneja. Niiden suhteen ikuisuudessa olisi tullut
>> tasapaino;
>>
>> yht� paljon j�� kiertolaisiksi ja yht� paljon osuu johonkin toiseenkin
>> objektiin
>>
>> aikayksik�iss�, kaikki ei v�ltt�m�tt� l�hett�j��ns�.
>>
>>
>>
>> Suurienergiset fotonit esimerkiksi valofotonit kiert�v�t avaruuden
>> noin10^15
>>

>> vuodessa, mutta matalaenergiset lyhyess� ajassa. Tuo aika vastaisi
>>

>> keskim��rin planeettakunnan kokoa valonnopeudella liikuttaessa. Se

>> olisi
>>
>> lyhyt aika ja matkakin ja silloin palaava fotoni saapuisi takaisin
>> objektiin
>>

>> melko tarkkaan. Valofotoneiden takaisin paluusta taasen ei voisi menn�

>>
>> takuuseen kuin korkeintaan Linnunradan tarkkuudella. Osa fotoneista
>> menisi
>>

>> siten yhteiseksi hyv�ksi Linnunradan kesken, mutta vastaavasti
>> yhteist� hyv��
>>

>> tulisi Linnunradan t�htien s�teilyst� meid�nkin objekteille.

>>
>>
>>
>> Objektillemme tulisi siis lyhyt kiertoista fotonia runsaasti,
>> kappalelukua jopa
>>

>> moninkertaisesti enemm�n kuin siit� l�hti korkeampienergist� s�teily�.
>>
>> Mutta yhteispaino noilla l�htevill� ja tulevilla olisi sama;

>> ty�nt�voima
>>
>> vastakkaisiin suuntiin olisi sama.
>>
>>
>>

>> Objektista l�htiess��n fotonit ovat kartiossaan hyv�ss�
>> j�rjestyksess�. Puolen
>>
>> aaltopituuden matkalla niit� on positiivisen kosinifunktion ilmoittama
>>
>> tiheysjakauma ja toinen puoli aaltopituutta on tyhj��. Siin� saman
>> kartion
>>

>> samaan suuntaan py�riv�t fotonit eiv�t saavu koskaan puolen
>> aaltopituuden
>>
>> v�lein samaan atomiin eiv�tk� siten absorboidu siihen, vaan jatkavat
>>
>> matkaansa materiankin l�pi esteett�. Naapurifotonikartioiden
>> fotoneille
>>

>> sitten sattuu kyll� tilanteita kun ne risteilev�t toisiaan. Kuitenkin
>> silloinkin
>>

>> pit�� olla ainakin l�hes saman energisist� fotoneista kyse, ett� ne

>>
>> absorboituisivat materiaan luovuttamaan materiansa ja energiansa
>> atomille
>>

>> ja ty�nt�m��n sit�.
>>
>>
>>
>> Objektista l�htev�t fotonit poistuvat siis suhteellisen vapaasti ja
>>
>> v�h�h�vikkisesti avaruuteen.
>>
>>
>>
>>
>>
>> Mik�s on sitten tilanne palaavien fotonien kohdalla?
>>
>>
>>
>> Palaavia fotoneitahan on jo lukum��r�isesti enemm�n ja
>>
>> kohtaamismahdollisuuksia samassa atomissa on useammin kuin l�htevill�.
>>

>> Syntyy jo siit� positiivista ty�nt�� objektia kohti.

>>
>>
>>
>> Koska matalaenerginen fotoni palaa objektiinsa nopeammin kuin
>>
>> korkeaenerginen, niin nuo hieman eri energiset
>>

>> fotonit tulevatkin tasaisena virtana eiv�tk� cosinik�yr�n puolikkaan
>> v�lein
>>

>> Tulee jatkuvasti tilanteita, ett� samaan atomiin saapuu puolen
>> aaltopituuden
>>

>> v�lein samaan suuntaan py�rivi� fotoneja, jotka sitten absorboituvat
>>
>> atomiin ja ty�nt�v�t atomia objektia kohden aiheuttaen siten
>>
>> ty�nt�voimaa.
>>
>>
>>

>> Siis l�htev�t fotonit p��sev�t melko vapaasti painovoiman
>> aiheuttamasta
>>

>> t�hdest� planeetan l�vitse; kun taasen palaavat fotonit absorboituvat
>>

>> planeettaan ja ty�nt�v�t sit� t�hte� kohden. Nuo absorboituneet
>> fototonit
>>
>> nostanevat planeetan l�mp�� ja ajallaan l�mp�s�teily poistuu
>> planeetasta
>>
>> ja aiheuttaa taasen uutta ty�nt�voimaa emot�hte� kohden. Planeetan

>>
>> massa ei kasvakaan tuollaisessa prosessissa.
>>
>>
>>

>> Pieni energiaero (yhden tai muutaman yksik�n ero) ei est� tuota

>> absorptiota.
>>
>> Siten lopulta kaikki nuo matalaenergiset fotonit (oikeammin sama
>>

>> painom��r� kuin l�htij�it�) absorboituvat objektiin.
>> Gravitaatioefekti� siis
>>

>> riitt��; potkaiseehan l�htev� korkeampienerginenkin fotoni atomiaan
>>
>> objektia kohden; tehokasta, tullen mennen, niin kuin �itivainajani
>> komennot.
>>
>>
>>
>> T�ll� tavalla ilmeisesti ei kukaan muu ole laskenut tarvittavaa
>> gravitonivuo-
>>
>> tiheytt�. Tarvittava runsas nettogravitonivuo on edellytt�nyt
>> objektille
>>
>> jatkuvaa materian (painon) lis�yst�, mutta sellaistahan ei ole
>> havaittu,
>>
>> Tuon jatkuvan painonlis�yksen tekee kuitenkin tarpeettomaksi

>>
>> alkuoletuksieni ja fotonikartiomallin oikea tulkinta. Oikea ja
>> oikea???
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>

>> Miten s�teily palailee takaisin l�hett�j��ns� tai ainakin sen
>> l�hettyville?
>>
>>
>>
>> Auringon ymp�rill� on fotosf��ri, jossa n�kyv�n valon aaltopituus
>> syntyy,
>>
>> siin� on l�mp�tila noin 6000*C. Aivan Auringon pinnassa l�mp�tila on
>>
>> korkein, sitten yl�s menness� laskee jonkin verran, mutta mutta alkaa
>>
>> j�lleen nousta ja coronan alueella l�mp�tilan sanotaan olevan jo
>>
>> miljoonan asteen luokkaa. Miten ihmeess� se on mahdollista.
>>
>> Syit� sille on etsitty mm magnetismi-ilmi�ist�. Niit� selityksi� on
>>
>> kuitenkin pidett�v� vain hatarina hypoteesein�, ei faktoina, koskapa
>>
>> niit� ei voida mitenk��n varmistaa mittaamalla, vaan pelk�st��n ehk�
>>
>> joillain tiettyihin alkuoletuksiin perustuvilla laskelmill� p��tell�.
>>
>>
>>

>> Omissa kosminen fotonijoukkiomalleissani l�hden siit�, ett� s�teilyn
>> aloittaa
>>
>> aloittajafotonipari, jotka saapuvat tietyn l�mp�tilan omaavaan atomiin
>> tai
>>

>> molekyyliin. Alkaa emissio tietyll� kullekin aineelle ja l�mp�tilalle
>> tyypillinen
>>
>> aaltopituuss�teily.
>>
>>
>>

>> S�teily jatkuu kuitenkin l�hes loputtomiin ja aluksi laajeten kartiona
>> pitempi
>>

>> ja pitempi aaltoisena s�teilyn� ainekerroksen l�mp�tilan laskiessa.
>>
>> Niin tapahtuu Auringosakin, mutta kun fotosf��rin l�mp�tila ei laske
>>
>> alimmillaankaan paljoa, niin fotosf��riss� syntyy p��asiassa vain
>>
>> n�kyv�n valon aaltopituutta ja jatkuvana spektrin�.
>>
>>
>>
>> Tuossa fotosf��riss� syntyy noita n�kyv�n valon kartioita
>> vierivieress�,
>>

>> mutta niiss� olevat fotonit eiv�t olekaan samoissa rintamissa
>> naapureidensa
>>

>> kanssa, vaan l�hes tasisena virtana etenevin�, eik� positiivisen
>> cosinifuntkion
>>
>> tiheydell� etenevin�.
>>
>> Tulee jatkuvasti tilanteita, ett� kaksi samanenergist� ja
>> vastakkaisiin suuntiin
>>

>> py�riv�� fotonia saapuu atomiin puolen aaltopituuden v�lein ja
>> absorboituvat
>>
>> siihen, nostavat atomin l�mp��. M��r�tyll� coronan alueella on tilanne
>> se
>>

>> ett� siin� tuo l�mp�tila on kokeimmillaan. Tuolta fotosf��rin
>> alueelta,
>>
>> miss� l�mp�tila alkaa nousta aina coronan maksimil�mp�tilaan saakka,
>>

>> ei uutta s�teily� juur l�hdek��n, sen l�mp�tila voi siis nousta
>> tuohon
>>
>> miljoonaan asteeseen saakka.
>>
>>
>>

>> Kaksi l�hes yhdensuuntaista naapuri fotonikartiota risteilev�t
>> toistensa
>>
>> sekaan. Siell� tapaavat atomissa puolenaaltopituuden v�lein
>> vastakkaisiin
>>
>> suuntiin py�riv�t fotonit ja absorboituvat atomiin ja nostavat coronan
>>

>> l�mp�tilaa. Fotonikartion niill� fotoneilla, jotka ympyr�nmuotoisilla
>> radoillaan
>>

>> tangeeraavat toisiaaan (ovat siis vastakkaisiin suuntiin py�rivi�) on
>> suurin
>>
>> todenn�k�isyys tulla atomiin puolen aaltopituuden v�lein. Taasen
>> niill�
>>

>> fotoneilla joiden radat v�h�nkin menev�t ristiin (vaikka olisivatkin
>> pareittain
>>
>> vastakkaisiin suuntiin py�rivi�) on pienempi mahdollisuus saapua
>> atomiin
>>

>> puolen aaltopituuden v�lein ja ne ovat siis tehottomia, mutta vain
>> t�ll�
>>

>> kertaa, ja jatkavat avaruudessa t�yden kierroksen. mutta
>> tulomatkallaan
>>

>> ovatkin tehopakkauksia, kun koronan maksimil�mp�tilavy�hykkeen
>>
>> ylitt�v�t , ne alkavat temmata mukaansa uusia ja uusia fotoneja, kun
>>
>> koronan l�mp�tilakin alkaa siin� pikkuhiljaa laskea Aurinkoa
>> l�hestytt�ess�.
>>
>>
>>
>> Coronan l�mp�tila on siis korkea ja sen uloin puolisko (se jossa
>> l�mp�tila
>>
>> laskee Auringosta pois p�in menness�) s�teilee hyvin lyhyt aaltoista
>> s�teily�,
>>
>> siis korkeaenergist� s�teily�. Nuo korkeaenergisin� l�htev�t fotonit
>>
>> kaareutuvat oleellisesti hitaammin kuin valofotonit. tietyll�
>>
>> et�isyydell� niiss�kin olevat fotoniradat tangeeraavat j�lleen
>> toisiaan.
>>
>> Tietyll� et�isyydell� tuo tangeeraavien fotoniratojen todenn�k�isyys
>>
>> on suurimmillaan. Se on tilanteessa, jossa fotonikartiot l�htev�t
>>

>> Auringon pinnasta hieman (ehk� kymmenen kolmekymment� astetta)
>>
>> viistoon, mutta kuitenkin pareittain l�hes samansuuntaisina.

>>
>>
>>
>> Alueella, jossa tuo tangeerausmaksimi sijaitsee, on uudelleen kuuma
>>

>> vy�hyke. Se vy�hyke on huomattavasti uloimpienkin planeettojen
>>
>> ulkopuolella. T�m�n kuuman vy�hykkeen ja uloimpien planeettojen
>>
>> v�liss� on jossain vy�hyke, jossa l�mp�tila on vain 3 astetta Kelvini�
>>
>> ja sielt� alueelta on tuo 3 *K-s�teily per�isin; ei suinkaan mist��n
>>
>> alkur�j�hdyksest�. Kun tuo vy�hyke on kaukana AU-mittayksikk��n
>>
>> n�hden, niin se tulee Maahankin kaikista suunnista l�hes vakiona,
>>
>> kun maakin on tuon vy�hykkeen keskipisteen seudussa.
>>
>>
>>
>> Tuo 3*K vy�hyke on oleellisesti likemp�n� meit� kuin keskim��r�inen
>>

>> kiintot�htien tavanomainen v�limatka.
>>
>>
>>
>>
>>
>> Planeettasysteemin palaavat fotonit.
>>
>>
>>

>> Planeetat s�teilev�t my�s kohtalaisesti matalaenergisi� fotoneja.
>>
>> Nekin palaavat takaisin l�hett�j��ns� tai l�himaastoon.
>>
>> S�teily� planeetoista on v�h�n Aurinkoon n�hden, mutta matalaenergiset
>>
>> fotonit palaavat nopeasti valofotoneihin ja viel� korkeaenergisempien
>>
>> s�teilyjen fotoneihin n�hden, ett� niit� lukum��r�isesti kiert��
>>
>> jatkuvasti takaisinkin jo kertaluokissa samoja m��ri� kuin
>> valofotoneja
>>

>> eli varteenotettava m��r� gravitaatioita laskettaessa.
>>
>>
>>
>> Planeettoja on runsaasti Auringon eri puolilla. Niist� l�htee
>> fotoneja,
>>

>> jotka kaareutuvat osa Auringosta poisp�in ja osa Auringon puolelle.
>>
>> Auringon vastakkaisilta puolita l�htev�t ja Auringosta poisp�in
>>
>> kaartuvat fotonit tangeeraavat pareittain jollain vy�hykkeell� ja
>> siell�
>>
>> olevassa eritt�in harvassa �kaasussa� saapuvat joskus puolen
>> aaltopituuden
>>
>> v�lein samaan atomiin ja absorboituvat siihen ja nostavat sen
>> l�mp�tilaa.
>>
>> Jollain vy�hykkeell� on maksimim��r� noita tangeeraavia fotoniratoja
>> ja
>>
>> siell� on kuumempi vy�hyke. Tuo vy�hyke sattunee samalle alueelle
>>

>> (samalle et�isyydelle Auringosta) kuin Auringosta l�htevien

>> valofotonien
>>
>> ratojen tilastollinen tangeerautumismaksimi. Takaisin palatessaan
>> molemmat
>>

>> sek� Auringon korkeaenergiset fotonit ja planeettojen matalampi
>> energiset
>>
>> fotonit molemmat seuralaisineen kaappaavat tuosta vy�hykkeest�
>>
>> viel� lis�� fotoneja Aurinkoa kohden ja planeetta aluetta kohden ja
>> takaavat
>>
>> riitt�v�n fotonivuon gravitaatiolle.
>>
>>
>>
>> Itse asiassa aurinkokunta s�teilee yht� paljon kuin vastaanottaa
>> takaisin palaavia
>>
>> fotoneja (gravitoneja). Kun hylk�� BB:n ja omaksuu status Quo-mallin,
>> niin
>>
>> voi ymm�rt��kin, ett� aine itse Auringossa ja planeetoissa on vain
>> pieni
>>
>> osa aineesta siihen verrattuna, mik� kiert�viss� ja palaavissa

>> fotoneissa on
>>
>> olemassa.
>>
>>
>>
>>
>>
>> Galaksien olemassa olon selitys?
>>
>>
>>
>> Se voisi olla samantapainen kuin aurinkokuntien.
>>
>>
>>

>> Koronan miljoonan asteen s�teilyss� tangeerausmaksimit sattuisivat
>>
>> huomattavasti kauemmaksi kuin yksitt�isill� t�hdill� valofotonien

>>
>> tangeerautumismaksimit. Se olisi galaksisysteemin ulkopuolella.
>>

>> Siell� olisi jollain et�isyydell� j�lleen kuuma vy�hyke,
>>

>> Tuohon vy�hykkeeseen sattuisi my�s galaksien vastakkaisilta puolilta
>>
>> olevilta t�hdilt� saapuvien valofotonien tangeerautumismaksimi.

>>
>>
>>
>> Takaisin palaavien fotonien suunta ei olisi kaikilla suoraan galaksin
>>

>> keskustaan vaan hajoaisi enemm�n ja v�hemm�n koko galaksin
>>
>> alueelle. Siten pystytt�isiin ymm�rt�m��n galaksien uloimpien
>>

>> t�htien nopea kiertoaika paremmin kuin tavanomaisilla

>>
>> gravitaatioteorioilla. Ns sanottua puuttuvaa massaa ei tarvitsisi
>>
>> haikailla; kyse on vain galaksin omaa takaisin palaavaa fotonivuota:
>>
>> (gravitoneja) Niin yksinkertaistako se olisi!, Niin yksinkertaista,
>>
>> ettei sille kukaan lotkauta korviaan! Vahinko vain.!
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>
>>

>> Olen mahdollisesti tehnyt laskuvirheit�, niin suuria ja pieni� lukuja
>>
>> k�sitelless�ni. Mahdollisesti olen tehnyt virheit�

>> laskentaperiaatteissakin.
>>

>> Laskelmat ovat kuitenkin niin pitki� ja periaatteet mutkikkaitakin,
>> joten
>>

>> ep�ilen, ettei kukaan niit� viitsi tarkastaa. Vahinko vain!
>>
>>
>>
>>
>>
>> Risto Rytk�nen

Deli

unread,

Jun 26, 2009, 8:36:32 AM6/26/09

Risto Rytk�nen wrote:
> On Sun, 21 Jun 2009 14:32:44 +0300, Deli <no....@thanks.bye> wrote:
>> Kerroit tuossa viestiss�si, ett� maailmankaikkeus on ikuinen. T�m�
>> vaatisi sen, ett� se olisi staattinen eli se ei saisi laajentua.
>
> Ikuinen ja ikuinen on suhteellista ja sit� ei voida m��ritt�� ja
> ihmisenon vaikeaa k�sitt�� sit�. Kun itse puhun ikuisesta, niin
> tarkoitan kertaluokkia spitemp�� aikaa kun BB:st� t�h�n saakka on,
>
> Valofotonin katson kiert�v�n avaruudessa 10^15 vuotta ja niit�
> fotoneja on jo palaillut galaksisysteemeihin niin kauan, ett� ne
> ovat enn�tt�neet muodostua, siksi mit� ne nyt ovat. Galaksithan
> liikkuvat ja t�rm�ilev�kin, ett� siin� mieless� systeemeemini ei ole
> staattinen.

Eli t�ss� tapauksessa ikuinen ei ole ikuinen vaan pitk�aikainen? Luin
kirjaa jossa spekuloitiin maailmankaikkeuden kohtalolla 10^100 vuoden
p��st� alkur�j�hdyksest�. Siin�k��n ei ollut mit��n puhetta ikuisesta
maailmankaikkeudesta. T�ll� haluan t�hdent�� sit�, ett� fysikaalisessa
mieless� ikuinen ja pitk�aikainen on hyvin eri asia.

Jos jokin on ikuinen, niin se on voinut olla aina olemassa. Jos jokin on
pitk�aikainen, niin sen pit�� alkaa tai loppua johonkin.

>> T�m� taas tuottaisi sen, ett� universumi olisi suljettu systeemi joka
>> termodynamiikan lakien mukaan pyrkii tasapainoon. Jos universumi olisi
>> ikuinen, niin sill� ei voisi olla alkua, joten termodynaaminen tasapaino
>> olisi jo saavutettu. N�in ei voi olla, koska me olemme olemassa.
>>
> Dermodynamiikan lait lienev�t vain jokin teoreettinen ajattelumalli
> selitt�� m��r�tyiss� olosuhteissa tasapainoon pyrkivist� tiloista.
>

Tuntuu aika kummalta kumota koko termodynamiikka sanomalla:
termodynamiikan lait lienev�t vain jokin malli.

Erityisesti sana lienev�t. Eli toisin sanoen ei ole mit��n todisteita,
mutta kun se ei kuulosta hyv�lt�. Samaa voisin sanoa r�ntgentekniikasta.
Ei ne r�ntgenkuvat ole kuvia potilaan sis�osista, niiss� vaan on
sattumalta jotain samankaltaista.

Mekaniikka lienee vain jokin kirjoitelma fysiikan kirjassa, ei kai sill�
ole mit��n tekemist� todellisuuden kanssa?

>> Sinun pit�� ottaa teoriaasi mukaan 'jatkuvan luomisen prosessi', jossa
>> ainetta tai energiaa syntyy johonkin jatkuvasti. Tai sitten sinun pit��
>> tyyty� alkur�j�hdykseen.
>
> Tuo sana "luominen" viittaa johonkin yliluonnolliseen ja sellaista
> prosessia en voi k�sitt��.
>
> Nykyisen kaltaiseen alkur�j�hdykseen en my�sk��n voi uskoa.

Valitettavasti pakko toistaa lause: fysiikka ei ole uskon asia.

Palataan r�ntgens�teisiin. Olisiko joku l��k�ri tms. 1400-luvulla
uskonut, ett� on olemassa s�teit� jotka l�p�isev�t ihmisen ihon, mutta
ei luita ja niist� saadaan viel� kuvakin?

>
> Aine ja energia (atomit ja s�teily) muuttuvat vain jatkuvasti
> toisikseen l�hes staattisesti galaksien puitteissa, mutta ei
> en�� yksitt�isten t�htien suhteen.

T�ss�kin tulisi taas termodynamiikka vastaan, mutta jos se on jo
unohdettu niin sitten sek��n ei est� t�t�. Eli jos termodynamiikan lait
pit�isiv�t paikkansa t�m� prosessi tapahtuisi h�vi�llisesti.

>
> En tarkaan tied�, mit� tarkalleen tarkoitit kommentillasi ja
> osasinko ollenkaa,n siihen vastata.
>
> Kiitos kuitenkin asiallisesta kommentistasi, niit� ei liiemm�lti ole
> tullutkaan
>
> Risto Rytk�nnen
> se seniili veikkonen

V�h�n kiireess� kirjoitettu.

Deli

Risto Rytk�nen

unread,

Jun 27, 2009, 1:28:15 PM6/27/09

On Fri, 26 Jun 2009 15:36:32 +0300, Deli <no....@thanks.bye> wrote:

>Risto Rytk�nen wrote:
>> On Sun, 21 Jun 2009 14:32:44 +0300, Deli <no....@thanks.bye> wrote:
>>
>> Tuo sana "luominen" viittaa johonkin yliluonnolliseen ja sellaista
>> prosessia en voi k�sitt��.
>>
>> Nykyisen kaltaiseen alkur�j�hdykseen en my�sk��n voi uskoa.

>Valitettavasti pakko toistaa lause: fysiikka ei ole uskon asia.

Min�h�n sanoin etten usko nykyisen kaltaiseen alkur�j�hdysteoriaan.
Fysiikka ei minulle ole uskon asia.
On vaihtoehtoja, eri terioita, niist� valitsen sen jonka katson
olevan
todenn�k�isemmin oikea omien p��ttelyjeni j�lkeen.

Fysiikassa useimmat uskovat monia te�rioita tosiksi, vaikka ne
osoittautuvat my�hemmin paikkansa pit�m�tt�miksi,

Kun huomattiin yli puoli vuosisataa sitten, ett� kaukaisilla
galakseille oli punasiirtym��, p��teltiin ett� se johtuu
niiden et��ntymisest� meist�(tai me et��nnyttiin niist�)
Kun punasiirtym� oli pient�, niin p��telm� tuntui j�rkev�lt�.
Kun mittauksia voitiin my�hemmin tehd� parantuneilla laitteilla
yh� kaukaisemmilla galakseilla ja mentiin jo yli yhden
punasiirtym�n ja kas kumma joku keksikin ett� avaruushan se
laajeneekin, eiv�tk� galaksit liikukaan yli valon nopeudella.

Tuota tulkintaa pid�n kyseenalaisena ja olen etsinyt sille
vaihtoehtoja ja on varmaan moni muukin etsinyt.

Punasiirtym�lle on varmaan useampiakin syit�, kuin et��ntyminnen.
Itse olen mietiskellyt kahtakin mallia.
1: kosmista fotonikartiomallia fotonien ratojen kaareutumisen kera
2: Laajeneva ja supistuvakaasu s�teiless��n aiheuttaisi siirtym�t.

Risto
se seniili veikkonen

0 new messages