Google Groups no longer supports new Usenet posts or subscriptions. Historical content remains viewable.

Dismiss

MEGA gradu 2.

0 views

Skip to first unread message

vastavoima.Ujt

unread,

Jun 23, 2009, 11:54:28 AM6/23/09

VALITUS
No:239
(Klassik!!)
L�hett�j�n� TV:st� tuttu Arto

23.06.2009

4.4 S�teilymittauksia ydinkokeiden vuoksi

Suomessa oltiin 1950-luvun lopulla saamassa alkuun ionisoivan s�teilyn
valvontaty�t�.

Elokuusta 1958 l�htien S�teilyfysiikan laitoksen tutkijoiden toimesta
mitattiin radioaktiivisuuspitoisuuksia

ilmasta ja sadevedest� kerran kuukaudessa Ivalossa, Otaniemess�

sek� Kajaanissa sijaitsevilla mittausasemilla.101

Jos Suomessa ei oltu pohjoismaisella tasolla s�teilymittausten j�rjest�misen
osalta, niin

niit� kuitenkin tehtiin eri tahoilla. Vuonna 1959 Ilmatieteellisell�
keskuslaitoksella oli

toiminnassa kolme sadevesin�ytteiden mittausasemaa. Puolustuslaitoksen
P��esikunnassa

tehtiin my�s ilma- sek� sadevesin�ytteit�. Helsingin yliopiston Seismologian
laitoksella

mitattiin maan rajojen ulkopuolella tehtyj� r�j�ytyksi�, jotka saattoivat
liitty� ydinkokeisiin.

N�ist� ilmoitettiin Puolustuslaitokselle, S�teilyfysiikan laitokselle sek�
Ilmatieteelliselle

keskuslaitokselle. Vesist�jen osalta s��nn�lliset mittaukset aloitettiin
my�hemmin.

Hydrografisella toimistolla oli kuitenkin mahdollisuus l�hett�� n�ytteit�
kolmesta

eri j�rvest�. Merialueiden osalta Merentutkimuslaitoksen kahdellakymmenell�
eri

havaintoasemalla voitiin tarvittaessa tehd� radioaktiivisuuspitoisuuksien
analysointia.102

Atomienergianeuvottelukunta alkoi my�s rahoittaa Lapissa teht�v��
tutkimusta, jonka

tavoitteena oli kartoittaa ymp�rist�n radioaktiivisuuspitoisuuksia.
Mittaukset aloitettiin

kes�ll� 1959, jolloin Merentutkimuslaitoksen tutkijat ottivat n�ytteit�
Kemijoesta. Samalla

tutkittiin saattaisiko alueelta l�yty� runsaita uraaniesiintymi�.
Atomienergianeuvottelukunnan

rahoittaman ymp�rist�tutkimuksen motiivina oli s�teilytarkkailun ohella

selvitt�� mahdollisia uraaniesiintymi� ja t�t� kautta polttoaineen saannin
omavaraisuutta.

103

Vesien radioaktiivinen saastuminen kiinnosti kuitenkin erityisesti
vesiensuojeluneuvottelukuntaa,

jossa aihe sai paljon huomiota osakseen 1950-luvun lopulta alkaen.
Vesiensuojeluneuvottelukunta

ehdotti Maataloushallitukselle ja S�teilyfysiikan laitokselle marraskuussa

1961 vesien radioaktiivisuuden perustutkimuksen aloittamista, jossa
keskityt-

101 Atomis�teilyn vaikutuksia tutkivan komitean kiertokysely
L��kint�hallitukselta sis�asiainministeri�lle

23.7.1959. Atomis�teily 1954-1962, UMA.

102 S�teilyfysiikan laitoksen kirje SSN:lle yleisen valvontaverkoston
ensimm�isen vaiheen toteutumisesta.

Valvontaverkosto / SSN 1960-1962, STUK.

t�isiin ilmastollisien tekij�iden ja vesien humusaineiden kartoittamiseen
vesiensuojelutoimiston,

viranomaisten ja S�teilyfysiikan laitoksen yhteisty�n�.104

Vesist�jen tilannetta alettiinkin tutkia tarkemmin Helsingin yliopiston
S�teilyfysiikan

laitoksella. N�ytteiden otto k�ynnistyi vuonna 1961. Tavoitteena oli
selvitt�� vesist�ihin

joutuneiden radionuklidien kulkeutumista. Tutkimuksista saadun tiedon avulla
voitiin

tarvittaessa selvitt�� ihmisten juomaveden kautta saaman s�teilyannoksen
suuruus. Tutkimukset

perustuivat l�hinn� ydinkokeista per�isin olevien pitk�ik�isten
radionuklidien

tutkimiseen. T�rke�n� tutkimuskysymyksen� oli, kuinka nopeasti radionuklidit
poistuisivat

ihmisen ymp�rist�st� ja tulisivat ihmisille vaarattomiksi. Vuonna 1962
Helsingin

yliopiston Radiokemian laitos aloitti lis�ksi selvitysty�n, joka keskittyi
makeanvesien

kaloihin kertyneisiin radionuklideihin.105

103 AEN toimintakertomus vuodelta 1959, AEN p�yt�kirjat 1.1.1958-30.3.1962,
KTM, VNA; Ahosniemi

2004, 40

104V�liaikaisen VSN:n toimintakertomus vuodelta 1961 liitteet 5a ja 5b. VSN
toimintakertomukset 1958-

1969, SYKE.

105 Mt.

*On erityisen huomattavaa, ett� 1950-luvulla ydinvoiman tuhoisista vaaroista
ja kyvyist� tappaa kiistatta k�ytt�j�ns� tiedettiin PALJON enemm�n kuin
nykyisell� po�iisi/SUPO/NSA-terrorisoiduilla tiedoillamme. On KERTAKAIKKIAAN
USKOMATONTA MIK� saa ydinrikollisuuden valtioidenv�lisin sopimuksin
muuttumaan ihmiskunnan tappavaksi hirvi�ksi.

4.4.1 Sis�isen s�teilyaltistuksen kartoittaminen

Maataloushallitus ehdotti maaliskuussa 1960
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnalle

s�teilysuojausasiaintarkastajan viran perustamista. Atomipommikokeet ja
radioisotooppien

rauhanomainen k�ytt� olivat muodostuneet pysyv�ksi vaaraksi ihmisten
terveydelle.

Sen lis�ksi oli huomioitava atomisodan mahdollisuus sek�
katastrofitilanteet, jotka

voisivat aiheutua naapurimaissa sijaitsevista atomivoimalaitoksista tai
aluevesill� sattuneesta

atomialusonnettomuudesta. Maataloushallituksesta ehdotettiin, ett�
maataloustuotannon

ja vesiensuojelun alalla j�rjestett�isiin valvontaa ja tutkimusta.
Viljelij�iden tuli

tiet�� toimista, joihin tulisi ryhty�, jos s�teilypitoisuudet jostain syyst�
nousisivat kriittisiksi.

Radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen ravinnon kautta ihmisiin aiheuttaisi
sis�isen

s�teilyaltistuksen. Erityisen huomion kohteena oli strontium-90:n
kulkeutuminen

maaper�n kautta kasveihin ja laiduntavien lehmien maitoon. Maidosta sen
tutkiminen oli

perusteltua, koska maidon kalsiumin kanssa se varastoitui ihmisten luustoon.
Tilanne oli

erityisen vaarallinen lapsille, koska aineen pitk�n puoliintumisajan takia
se s�ilyisi elimist�ss�

vuosia. 106

Strontiumin ja muiden radioaktiivisten aineiden vaikutukset Suomen
v�h�kalkkisiin

vesist�ihin eiv�t olleet tunnettuja. Maataloushallituksen k�sityksen mukaan
oli kuitenkin

selv��, ett� radioaktiiviset aineet p��tyisiv�t pohjavesien lietteisiin ja
t�t� kautta kaloihin

ja todenn�k�isesti my�s ihmisiin. Vesiensuojelun radiologinen suojelu oli
t�rke�� my�s

juomaveden puhtauden takia.107

Kesti puolitoista vuotta, ett� s�teilysuojausasianneuvottelukunta teki
aloitteen sis�asiainministeri�lle

elintarvikkeiden ja veden radioaktiivisuuden tutkimisen kartoittamisesta.

Vuosi 1960 oli ollut neuvottelukunnan toiminnassa varsin hiljainen, mist�
todenn�k�isesti

johtui my�s se, ett� asian eteenp�in vieminen kesti niinkin kauan.108
Suomesta

l�hetettiin my�s erilaisia n�ytteit� Yhdysvaltojen atomienergiakomissiolle,
joka tutki

strontium-90:n esiintymist� maidossa ja ihmisiss�.109

106 Maataloushallituksen kirje SSN:lle 10.3.1960. SSN 1957-1960, STUK.

107 Mt.

108 Vuonna 1960 SSN ja sen jaostot kokoontuivat yhteens� vain nelj� kertaa,
kun esimerkiksi seuraavana

vuonna tapaamisia oli 48. Kokousten m��r� vaihteli vuosittain paljonkin. SSN
toimintakertomukset 1959-

1969, STUK.

109 Atomis�teilyn vaikutuksia tutkivan komitean Strontium-90 mittaamista
koskeva tiedustelu. Atomis�teily

1954-1962, UMA.

Radioaktiivisuuspitoisuudet olivat Suomessa nousseet erityisesti
poronlihassa, mist� se

kulkeutui my�s ravinnon mukana ihmisiin. Jorma K. Miettisen mukaan
ravintoketjututkimusta

tehtiin Suomessa eritt�in tarkasti, mik� sai huomiota my�s kansainv�lisesti.

Muun muassa Yhdysvaltojen atomienergiakomissio rahoitti Suomessa teht�v��
tutkimusta.

Syyn� rahoitukseen todenn�k�isesti oli yhdysvaltalaisten kiinnostus
Neuvostoliitossa

tehtyjen ydinkokeiden laadusta ja m��r�st�. Miettisen mukaan 1960-luvun
alussa

Lapin ymp�rist�n radioaktiivisuustutkimus oli haastavaa pioneerity�t�, jota
varjosti

ydinsodan pelko.110

Elintarvikkeiden radioaktiivisuuspitoisuuksien m��ritt�minen annettiin
Valtion teknillisen

tutkimuslaitokselle VTT:lle ja S�teilyfysiikan laitokselle.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

suosituksen mukaisesti Suomessa tuli varautua niin maanrajojen sis�kuin

ulkopuolelta tulleeseen reaktorionnettomuuteen, ydinsotaan sek�
ydinkokeisiin.

Tutkimusta piti t�llaisen onnettomuuden sattuessa pysty� tekem��n kattavasti
ymp�ri

Suomea eli juuri siell�, mihin saasteet levi�isiv�t. T�ll�in kunnat
tarvitsisivat omia mittauslaitteita.

111

Maataloushallituksen alaisessa vesiensuojelutoimistossa ty�skentelev�
tohtori Reino

Ryh�nen kirjoitti Suomen Kalastuslehteen (1963:2) radioaktiivisten p��st�jen
vaikutuksista

kalastukselle. Kirjoitus perustui Yhdysvalloissa tehtyihin tutkimustuloksiin
atomipommikokeista

per�isin olevien radioaktiivisten isotooppien ker��ntymisest�
meriymp�rist��n

sek� muista tutkimustuloksista, joita oli k�sitelty Cincinnatissa pidetyss�
limnologian

kongressissa. Ryh�nen luokitteli radioaktiivisen saastumisen vesien
moderneimmaksi

vaaraksi. Meret olivat ensimm�isen� vaihtoehtona, kun mietittiin
radioaktiivisten

j�tteiden sijoituspaikkaa. T�m�n vuoksi olikin t�rke�� tiet�� miten ja mitk�
aineet ker��ntyisiv�t

ihmisten ravintona k�ytett�viin kaloihin. Tutkimustulosten mukaan
paikalliset

olosuhteet vaikuttivat paljon radioaktiivisten aineiden rikastumiseen.
Atomikoealueilla

ja atomireaktorien l�heisyydess� oli havaittu radioaktiivisten aineiden
pitoisuuksien

kohoamista ihmisten ravinnoksi k�ytt�miss� kaloissa. Sen ei katsottu
kuitenkaan olevan

110 von Bonsdorf ym. 1991, 8-10.

111 SSN:n kirje Sis�asiainministeri�lle 29.12.1961 sek� liite "Elintarvikkeiden
ja veden radioaktiivisuuden

tutkiminen". SSN 1960-1962, STUK.

vaarallista, koska pitoisuudet eiv�t olleet niin korkeita, ett� "vaarallisuuden"
raja olisi

ylittynyt. Vaarallisuus oli siis yht� kuin ihmisille vaaralliseksi katsottu
s�teilym��r�.112

112 Ryh�nen Reino: "Kalavedet ja radioaktiivisuus" Suomen Kalastuslehti
1963:2, 28-30.

4.4.2 Maanpuolustuksen huoli v�est�nsuojelusta

Ydinaseiden ja ydinkokeiden m��r�n lis��ntyminen huolestuttivat siin�
m��rin, ett� v�est�nsuojelu

s�teilytason nousun varalta tuli ajankohtaiseksi. Uudet vaatimukset
v�est�nsuojille

annettiin vuonna 1954. Uusi laki ei kuitenkaan tarkoittanut sit�, ett�
eduskunta

olisi n�hnyt tarvetta nopeasti kehitt�� v�est�nsuojelua, koska se olisi
merkinnyt huomattavia

kustannuksia.113

Suomen Puolustusvoimissa ydinaseiden aiheuttama uhka sodan syttyess� n�htiin
todenn�k�isen�

1950-luvun j�lkimm�isell� puoliskolla. 1960-luvun alussa Suomessa alettiin

kehitt�� huomattavasti v�est�nsuojelun valmiutta. P��esikunnasta tehtiin
aloitteita sek�

omaa tutkimusta s�teilynvalvontaan liittyen. P��esikunnalla oli edustaja
my�s s�teilysuojausasiainneuvottelukunnassa.

114

Maanpuolustuksen v�est�nsuojausty�t� edist�m��n perustettiin syyskuussa 1961
maanpuolustuksen

tieteellinen neuvottelukunta Matine. Sen perustamiseen vaikutti kylm�n

sodan aikakauden maailmanpoliittisesti ep�vakaa tilanne. Maanpuolustuksen
johdossa ei

ennen Matinen perustamista pel�tty niink��n Suomen joutumista sotaan, vaan
radioaktiivisen

s�teilyn ja laskeuman kulkeutumista Suomeen. T�m� n�htiin mahdollisena
ensinn�kin

silloin, jos syttyisi ydinsota, koska Yhdysvaltojen hy�k�tess�
Neuvostoliittoon,

Suomi voisi olla l�hell� hy�kk�yskohdetta maantieteellisen sijainnin vuoksi.
Toinen

vaaratekij� oli naapurimaan ydinkokeet, mik� ei ainoastaan j��nyt
todenn�k�iseksi vaaraksi,

vaan muodosti 1960-luvun alussa todellisen ymp�rist�uhkan.115

Teknillisen korkeakoulun ydintekniikan professori Pekka Jauho toimi Matinen
puheenjohtajana

vuodesta 1965 l�htien. Vuonna 1967 neuvottelukunnassa tehdyn arvion mukaan

radioaktiivisten tai biokemiallisten saasteiden levi�misen aiheuttamat
v�est�nsuojaustoimenpiteet

sijoitettiin yh� yhdeksi t�rkeimmist� maanpuolustukselle kuuluvista

tutkimuskohteista. 1960-luvun lopulla ydinsodan vaara alkoi n�ytt��
ep�todenn�k�iselt�

suurvaltojen ydinasetasapainon vuoksi. T�m�n vuoksi Suomeen suoranaisesti
kohdistu-

113 Miekkavaara 2004, 172, 210-211.

114 Miekkavaara 2004, 208-213.

115 Ahosniemi 2004, 58, 70-75; Miekkavaara 2004, 208-213; von Bonsdorf
ym.1991, 10.

nutta ydiniskua alettiin Puolustusvoimien johdossa pit�� ep�todenn�k�isen�.
Matinen

toiminnassa mukana olleen Jorma K. Miettisen mukaan maanpuolustuksen
tieteellisen

neuvottelukunnan perustaminen oli edellytys Puolustusvoimien
s�teilyvalvonnan ja

ydintekniikan alan kehityksen seuraamiselle.116

116Ahosniemi 2004, 58, 70-75; Miekkavaara 2004, 208-213; von Bonsdorf
ym.1991, 10.

4.4.3 S�teilyarvot kohoavat

Toisen maailmansodan j�lkeen tehtyjen ydinkokeiden vaikutus n�kyy Suomen
luonnossa

yh� edelleen. Laskeuman m��r� ei ollut suinkaan v�h�inen. Suomessa tehdyn
s�teilyvalvonnan

lis�ksi tietoa saatiin my�s Ruotsin ja Norjan viranomaisilta. Pohjoismaista

yhteisty�t� ja tiedonv�lityst� tehtiin s�teilysuojausasioissa. Sen tuloksena
solmittiin

Wieniss� 17.10.1963 Suomen, Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Kansainv�lisen
atomienergiaj�rjest�n

kesken sopimus h�t�avun antamisesta s�teilyvahingon sattuessa.117

Eri viranomaistahot huolestuivat Suomessa, kun Neuvostoliitossa tehtiin
syksyll� 1961

useita ydinkokeita J��merell� sijaitsevassa tukikohdassa Novaja Zemljassa.
Kokeiden

vaikutus n�kyi Suomessa kohonneina radioaktiivisuuspitoisuuksina.
Puolustuslaitos

huolestui s�teilyvalvonnan ja v�est�nsuojeluvalmiuden heikosta tasosta, ja
oli aloitteentekij�n�

sen parantamiseksi. Puolustusneuvoston arvion mukaan ydinkokeet olivat
paljastaneet

Suomen s�teilyvalvontakyvyn olemattomaksi. S�teilyntarkkailu oli kuitenkin

huomattavasti parantunut, koska vuosina 1958 ja 1959 Neuvostoliitossa
tehtyjen kokeiden

sarja ei her�tt�nyt vastaavanlaista huolestuneisuutta neuvottelukunnissa.118

P��esikunnan huolestuneisuus tulee esille
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnalle l�hetetyiss�

kirjeiss�. P��esikunta esitti syyskuun 12. p�iv�
s�teilysuojausasianneuvottelukunnalle,

ett� s�teilyvalvontaa ja s�teilysuojeluvalmiutta tuli tehostaa
ydinr�j�ytysten ja

suurten reaktorionnettomuuksien varalta. Ilmakeh�n radioaktiivisuuspitoisuus
saattaisi

silloin nousta ilmakeh�ss� niin suureksi, ett� se "voisi muodostua kaikkea
elollista uhkaavaksi

laajoilla alueilla".119

S�teilysuojausasianneuvottelukunta puolestaan pyysi pari viikkoa my�hemmin
valtioneuvostoa

kiinnitt�m��n huomiota ydinasekokeiden aiheuttamaan radioaktiivisuuden

lis��ntymiseen luonnossa. Ohessa l�hetettiin tiedot pohjoismaisesta
s�teilysuojausasiaintuntijoiden

kokouksesta, jossa oli todettu ilman radioaktiivisuuspitoisuuksien nousseen

ydinasekokeilujen vuoksi vuosia 1958 ja 1959 korkeammalle tasolle, jolloin
oli todenn�k�isesti

mitattu siihen asti suurimmat laskeuma-arvot. N�in� vuosina Suomessa har-

117 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden
raportteja B 1978, 60.

118 Ahosniemi 2004, 61; S�teilysuojausasiainneuvottelukunta 1957-1960, STUK.

119 P��esikunnan mietint� "S�teilyn yleinen valvonta" 12.9.1961. SSN
1960-62, STUK.

joitetussa s�teilyvalvonnassa ei reagoitu juurikaan s�teilytason nousuun.
Vuoteen 1961

menness� s�teilyvalvontaty�ss� oli siis edistytty.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunta

pyysikin valtioneuvostoa ryhtym��n toimiin kansalaisten terveytt� uhkaavan
radioaktiivisuuden

lis��ntymisen est�miseksi.120

Vakava p��t�s ydinkokeiden sarjalle tapahtui Novaja Zemljassa, kun
Neuvostoliiton

antaman tiedon mukaan maailman suurin ydinase r�j�ytettiin 30.10.1961.
V�est�nsuojeluasiain-

sek� s�teilysuojausasiainneuvottelukunnat tiedottivat valtioneuvostolle,
ett�

viranomaisilla ei ollut riitt�vi� keinoja laskeuman mittaukseen tai
ensiaputoimiin.121

Ydinasekokeiluista per�isin oleva radioaktiivisuuden nousu syksyll� 1961
her�tti eduskunnassa

keskustelua v�est�nsuojausasioista. Miekkavaaran tutkimuksen mukaan
v�est�nsuojelun

valmius ei kuitenkaan kehittynyt Puolustusvoimien johdon toiveiden
mukaisesti.

122

My�s muissa Pohjoismaissa tarkkailtiin Neuvostoliiton tekemien r�j�ytysten
vaikutuksia.

Ruotsissa pidetyss� s�teilyalan asiantuntijoiden kokouksessa tuli esille,
ett� Novaja

Zemljan vuoden 1961 r�j�ytys oli vaikutuksiltaan samanlainen kuin kolme
vuotta aiemmin

tehty koe, jonka j�lkeen oli asetettu Pohjoismaissa s�teilyrajat, joiden
ylittyess�

ryhdytt�isiin toimenpiteisiin. Toimenpiteit� vaativia raja-arvoja ei
asetettu kovin tiukoksi.

S�teilyarvot nousivat syksyll� 1961 ainoastaan kymmeneen prosenttiin
m��ritellyist�

sallituista enimm�isarvoista.123

Novaja Zemljan kokeiden vaikutus jatkui luonnon kiertokulussa etenkin
Pohjois-

Suomessa. Helsingin yliopiston Radiokemian laitoksen tutkijat kartoittivat
Lapin tilannetta

osin atomienergianeuvottelukunnan my�nt�min varoin. T�m�n yhteisty�n
osaltaan

mahdollisti se, ett� Radiokemian laitoksen johtaja Jorma K. Miettinen oli
my�s atomienergianeuvottelukunnan

j�senen�. 1960-luvun alkuvuosina radioaktiivisuuspitoisuudet

olivat nousseet huomattavasti etup��ss� kaloissa ja poronlihassa. Vuoteen
1963

menness� kertynyt laskeuma oli Lapissa niin suuri, ett� Kansainv�lisen
s�teilysuojaus-

120 SSN:n kirje valtioneuvostolle "Huolestuneena nykyisest�. " 29.6.1961.
SSN 1960-62, STUK.

121 Ahosniemi 2004, 60-61.

122 Miekkavaara 2004, 212.

komission raja-arvot kesium-137:lle olivat l�hell� ylitty�
saamelaisv�est�ss�. Kalojen

kesium pitoisuudet olivat nousseet yht� suuriksi kuin poronlihan. T�m�n
vuoksi Radiokemian

laitoksen tutkimukset alkoivat keskitty� vesien radioaktiivisuuden
tutkintaan.124

Lappiin laskeuman mukana kulkeutuneet kesium-137:n ja strontium-90:n
pitoisuudet

lis��ntyiv�t edelleen vuoden 1964 aikana. T�m�n j�lkeen s�teilyarvot
k��ntyiv�t laskuun,

mutta ihmisiss� pitoisuuksien suositellut raja-arvot olivat yh� vaarassa
ylitty�.125

123 Kooste kokouksen sis�ll�st� "Betr�ffande risker f�r str�lskador, som
k�rnvapenproven vid Novaja

Zemlja kan f�ra med sig f�r befolkningen i de nordiska l�nderna och ge
�tg�rder, som kan f�ranledas

d�rav". SSN 1960-1962, STUK.

124 Radiokemian laitoksen tutkimusm��r�raha-anomus vuodelle 1964 ja selostus
professori Miettisen

radiokemiallisen tutkijaryhm�n toiminnasta vuonna 1964 AEN:lle. AEN
Kirjeenvaihto saapuneet 1956-

1970, KTM, VNA.

125 Anomus Jorma Miettisen tutkimusryhm�n rahoittamiseksi vuodelle 1965. AEN
Kirjeenvaihto saapuneet

1957-1970, KTM, VNA.

4.4.4 Ydinkokeita rajoitetaan

YK:n yleiskokouksessa lokakuussa 1961 ilmaistiin 75:n valtion, Suomen
edustajat mukaan

luettuina, huolestuneisuus ydinkokeiden suorittamisesta. S�teilyn
lis��ntymisen

todettiin aiheuttavan huolen koko ihmiskunnan tulevaisuudesta ja vastuun
t�st� olevan

kokeita suorittavilla mailla. Vaikka Neuvostoliiton lis�ksi ydinkokeita
tekiv�t Yhdysvallat

ja Iso-Britannia, Suomen viranomaiset eiv�t kiinnitt�neet n�ihin juuri
huomiota. P��syy

t�lle oli maantieteellinen sijainti. Neuvostoliiton tukikohta sijaitsi
l�himp�n�.126

Tarkkaa tietoa Novaja Zemljassa tehtyjen kokeiden m��r�st� ei ole
saatavilla. Yhden

arvion on esitt�nyt ven�l�inen professori Victor Mikhailovi, jonka mukaan
ajanjaksolla

1955-1990 olisi tehty yli 130 r�j�ytyst�, joista 90 olisi tapahtunut
ilmakeh�ss� ennen

vuoden 1963 osittaista ydinkoekieltosopimusta ja loput sopimuksen
ratifioinnin j�lkeen

maanalaisina kokeina. Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Iso-Britannia sopivat
kes�ll� 1963

ilmassa ja merell� suoritettujen ydinkokeiden lopettamisesta. T�m� vaikutti
ainakin Pohjois-

Suomen osalta radioaktiivisen laskeuman pienenemiseen.127

Ilmassa tehdyt ydinkokeet eiv�t suinkaan loppuneet kokonaan vuoden 1963
sopimukseen,

koska kaikki ydinkokeita tekev�t valtiot eiv�t liittyneet siihen.
Esimerkiksi Ranska

oli kehitt�nyt ydinaseen vuonna 1960. Kiina sai ydinaseohjelmansa valmiiksi
nelj� vuotta

my�hemmin.128

Radiokemian laitoksen ty�ryhm�n tutkimukset Suomessa jatkuivat ja laajenivat
k�sitt�m��n

yh� useampia vesist�j� sek� el�in- ja kasvilajeja. Vuonna 1966
radioaktiivinen

laskeuma oli eritt�in v�h�ist� verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kuitenkin
kasvien, el�inten

ja erityisesti makeanvesien kalojen aktiivisuuspitoisuuksien selvitt�minen
oli t�rke��,

koska keinotekoista radioaktiivisuutta oli viel� runsaasti. Suomeen tullut
laskeuma

oli pienentynyt, mist� johtuen aloitettiin selvitys aktiivisuuspitoisuuksien
v�henemisest�

muun muassa j�k�li� tutkimalla. Radiokemian laitoksen Lapinprojekti oli
laajentunut

my�s k�sitt�m��n lampikokeita, joissa testattiin kesiumin, strontiumin ja
jodin isotoop-

126 YK:n atomis�teilyn vaikutuksia tutkivan tieteellisen komitean raportti.
83/189 YKd -61. Atomis�teily

1954-1962, UMA.

127 Ahosniemi 2004, 102; Gizewski 1995, 27.

128 Ahosniemi 2004, 102.

pien ymp�rist�vaikutuksia. N�iden tulosten arvioitiin olevan hy�dyllisi�
arvioitaessa

atomireaktoreiden aiheuttamia vaikutuksia ymp�rist�lle.129

Nelj� vuotta ilmassa tehtyjen kokeiden lopettamisen j�lkeen tehtiin uusi
ydinkokeita

rajoittava sopimus, jossa kiellettiin ulkoavaruudessa suoritetut ydinkokeet.
Vuonna 1971

kieltoa laajennettiin koskemaan merenpohjaa. N�m� sopimukset eiv�t
lopettaneet ydinkokeita,

koska kaikki ydinasevaltiot eiv�t ratifioineet niit�. Sen lis�ksi
maanalaisia ydinkokeita

ei kielletty.130

Pohjoismaissa ydinkokeista aiheutunut s�teilytason nousu oli korkeimmillaan
1960-

luvun alkuvuosina. YK:n atomis�teilyn vaikutuksia tutkiva komitea jatkoi
tietojen ker��mist�

radioaktiivisuuden lis��ntymisest� eri maissa. Pohjoismaista Ruotsi, Suomi,

Norja ja Tanska laativat yhteisen raportin kuusikymment�luvunalun
tilanteesta. Ydinkokeet

olivat lis�nneet radioaktiivista laskeumaa merkitt�v�sti vuodesta 1959
vuoteen

1962, jonka j�lkeen kokeita oli tehty en�� muutamia. Vuosina 1965-1966
tilanne oli

v�est�n s�teilyaltistuksen kannalta aikaisempaa parempi. Ydinkokeiden
mitatut laskeumat

olivat olleet suurimpia Norjassa, jossa pitk�ik�isten radionuklidien
esiintyminen

oli jopa moninkertaista muihin Pohjoismaihin n�hden.131

129 Radiokemian laitoksen apurahahakemus AEN:lle 21.11.1966. AEN
Kirjeenvaihto saapuneet 1966,

KTM, VNA.

130 Ahosniemi 2004, 102-103; Gizewski 1995, 27.

131 "The Fallout Situation in Denmark, Finland, Norway and Sweden in
1965-1966". 33/666 YKD-67.

Atomis�teily 1963-, UMA.

4.4.5 Valvontaverkosto

Kokonaisuudessaan s�teilyvalvonta niin ymp�rist�n kuin elintarvikkeiden
osalta oli

1960-luvun lopulla hajautettu eri tahoille. Laajentuneen valvontaty�n ja
uusien laitteiden

avulla voitiin j�rjest�� ymp�rivuorokautista tarkkailua. S�teilyvalvonnan
kansallinen

johtoteht�v� kuului s�teilysuojausasiainneuvottelukunnalle.
Neuvottelukunnassa todenn�k�isimp�n�

s�teilyn aiheuttajana pidettiin ydinkokeista tai ydinaseista per�isin olevaa

Suomeen kulkeutuvaa laskeumaa. N�iden lis�ksi atomiaseiden kuljetusten
yhteydess�

tapahtuvat onnettomuudet n�htiin todenn�k�isemp�n� kuin atomienergian
rauhanomaisesta

k�yt�st� johtuvat s�teilyvaaratilanteet. Reaktoreihin liittyvien
onnettomuuksien

mahdollisuudet tuli kuitenkin ottaa huomioon niiden yleistymisen my�t�,
koska onnettomuuden

vaikutukset voisivat levit� useiden maiden alueille. Suomessa ei oletettu
tapahtuvan

reaktorionnettomuutta, vaan uhka tuli rajojen ulkopuolelta. Tosin Suomessa
ei

tuohon aikaan ollutkaan kuin yksi tutkimusk�yt�ss� oleva kriittinen
reaktori. Radioaktiivisten

aineiden kuljetuksesta, k�sittelyst� ja varastoinnista aiheutuva
onnettomuuden

mahdollisuus oli olemassa kaikista varotoimenpiteist� huolimatta.132

Puolustuslaitoksen s�teilyvalvontaverkostoon kuului seitsem�n eri
sadevesin�ytepaikkaa

sek� mahdollisuus ilman�ytteiden ottoon. Sis�asiainministeri�n valvontaan
kuului 87

mittauspaikkaa. Ilmatieteen laitokselle kuului niin ik��n ilma- ja
sadevesin�ytteiden otto

sek� radioaktiivisuusluotaukset. VTT:n elintarvikelaboratorio tarkkaili
viljan radioaktiivisuuspitoisuuksia

ja Maataloushallituksen vastuulle kuului pit�� v�est�n sis�inen
s�teilyaltistus

mahdollisimman alhaisena. Yliopistoissa tehtiin my�s s�teilyalan tutkimusta.

Helsingin yliopiston S�teilyfysiikan laitoksella laadittiin
valvontapaikkojen l�hett�mien

tietojen perusteella koko maata kattavat raportit ja tutkimustulokset
s�teilyarvoista.133

Ydinkokeiden aiheuttamasta laskeumasta ei v�ltt�m�tt� saanut julkisuudessa
todenper�ist�

tietoa, koska tutkimuksissakin saatettiin saada ristiriitaisia tuloksia.
Esimerkkin�

t�st� oli Kiinassa jouluaattona 1967 tehdyt kokeet, jolloin uutisoitiin
radioaktiivisen

saasteen saapumisesta Suomeen. S�teilyfysiikan laitoksen uusi tarkempi
mittauslaite oli

132 SSN:n laatima raportti 22.12.1967 Sis�asiainministeri�lle "Valtakunnallisen
s�teilyvalvontakeskuksen

teht�v�t annettu SSN:lle komiteamietint�� 1965:63 varten." Kirjeenvaihto/SSN
1.6.1967 alkaen, STUK.

133 Mt.

juuri asennettu ja tuloksissa oli havaittu keinotekoisia radionuklideja,
jotka eiv�t loppujen

lopuksi olleetkaan per�isin kyseisest� kokeesta. S�teilyfysiikan laitos
esitti tarkemmat

tutkimustuloksensa s�teilysuojausasiainneuvottelukunnalle mahdollisten
huolestuneiden

yhteydenottojen varalta. L�hemm�ss� analyysissa oli osoittautunut
puoliintumisaikojen

perusteella, ettei laskeuma ollut per�isin Kiinasta, ei ainakaan jouluaaton

kokeesta. Terveydellist� vaaraa se ei kuitenkaan merkinnyt, eik�
huolestuneita yhteydenottoja

saapunut. Asia voitiin siis unohtaa.134

1960-luvun lopulla maankattava s�teilyvalvontaverkosto oli kehitetty
vastaamaan ep�vakaaseen

maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja ydinsodan uhkaan. Yht�lailla se oli
kuitenkin

j�rjestelm� saada tutkimustuloksiin pohjautuvaa tietoa ydinkokeiden sek�
atomienergian

rauhanomaisen k�yt�n aiheuttamasta radioaktiivisuuden lis��ntymisest�

ymp�rist�ss� ja elintarvikkeissa. Tiedoilla taas oli yhteys arvioitaessa
ydinvoimalaitoksista

mahdollisesti aiheutuvia s�teilytason nousun seurauksia. Ydinkokeiden
aiheuttama

laskeuma Suomessa oli v�henem�ss�, mutta samaan aikaan atomienergian
rauhanomainen

k�ytt� lis��ntyi maailmalla.135

134 S�teilyfysiikanlaitoksen kirje SSN:lle 11.1.1968. Kirjeenvaihto / SSN
1.6.1967 eteenp�in, STUK.

135 Fischer 1997, 143-147.

5 VESIENSUOJELU JA

ATOMIENERGIAN RAUHANOMAINEN K�YTT�

Vuonna 1954 asetetun vesist�nsuojelukomitean mietint� valmistui kes�ll�
1958. Siin�

k�siteltiin vesist�jen ja pohjaveden likaantumiseen liittyvi� kysymyksi�.
Radioaktiivisuuteen

liittyvi� ongelmia mainittiin hyvin lyhyesti. Mietinn�ss� todettiin, ett�
myrkylliset

aineet, joista tavallisimpia olivat mm. lyijy, kromi, syanidiyhdisteet ja
arsenikki saattoivat

aiheuttaa �killisesti tai pidemm�n ajan kuluessa sairaustapauksia.
Radioaktiivisten

j�tteiden katsottiin my�s aiheuttavan vesiss� "erityist� huomiota
ansaitsevia terveydellisi�

vaaroja". Vahingollisen s�teilyn mainittiin vaativan erityist� huomiota,
koska sill�

saattoi olla vaikutusta perint�tekij�ihin. Mietinn�n laajuus huomioon ottaen
radioaktiivisuusaihe

sai viel� v�h�n huomiota. Tulevina vuosina vesiensuojeluneuvottelukunnassa

radioaktiivisuuden vaaratekij�t olivat yksi k�sitellyimmist� aiheista.136

1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa vesiensuojeluneuvottelukunnan ehk�p�
suurimpana

huolenaiheena oli radioaktiivisten j�tteiden vesist�ihin ja meriin
laskeminen.

Tietysti vesiensuojeluneuvottelukunta keskittyi kokonaisuudessaan vesien
pilaantumisen

ehk�isemiseen, mutta radioaktiivisuus oli uusi ja lis��ntyv�ss� m��rin oleva
uhkatekij�,

jonka vaikutuksiin liittyi ep�varmuuksia. T�m�n vuoksi
radioaktiivisuuskysymys vaati

tutkimusta, mutta my�s s��nt�j�. Tietoa asiasta saatiin kansainv�lisen
yhteisty�n avulla,

jossa my�s suomalaiset asiantuntijat olivat aloitteellisia kysymyksen
ratkaisussa. T�st�

esimerkkin� oli suomalaisen Merentutkimuslaitoksen tutkijan Ilmo Helan
kutsuminen

vuonna 1961 Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n ja Ranskan valtion
perustaman merentutkimuslaboratorion

johtajaksi. Vesiensuojeluneuvottelukunnan aktiivisuutta osoittaa

muun muassa ehdotus Euroopan vesiensuojeluliiton kokousten aihealueista,
joita

olivat vesist�jen valvonta, radioaktiivisuus, vesiensuojelun ja
analyysimenetelmien yhdenmukaistaminen.

Suomalaisten tekem�t aihe-ehdotukset hyv�ksyttiin ja ne olivat seuraavina

vuosina kokousten asialistalla.137

136 Vesiensuojelukomitean mietint� 1958:13, 221 "Vesien pilaantuminen
terveyden ja viihtyisyyden kannalta".

137 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 144; VSN toimintakertomus vuodelta
1962. Toimintakertomukset

1958-1969, VSN, SYKE.

5.1 Saastumisen syyt

Toisin kuin s�teilysuojausasiainneuvottelukunnassa ja Maanpuolustuksen
johdossa, suurimmat

radioaktiivisuuteen liittyv�t ongelmat n�htiin
vesiensuojeluneuvottelukunnassa

liittyv�n atomienergian rauhanomaiseen k�ytt��n. T�llaisia rauhanomaisen
k�yt�n vaarallisia

puolia olivat muun muassa radioaktiivisten j�teaineiden tahallinen
p��st�minen

meriin, vesist�jen tutkimuksessa k�ytett�v�t radionuklidit sek� "atomik�ytt�isess�"

aluksessa tapahtuva onnettomuus.138

Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n toimesta j�rjestettiin Monacossa
marraskuussa

1959 tieteellinen konferenssi, jossa k�siteltiin radioaktiivisten
j�teaineiden ongelmaa.

Atomienergianeuvottelukunnassa pidettiin t�rke�n�, ett� Suomi osallistuisi
tilaisuuteen,

koska j�tekysymyksen k�sittely oli alkuasteella, mutta useasta syyst�
johtuen sen n�htiin

tulevaisuudessa tuottavan ongelmia. Atomienergianeuvottelukunnassa It�meren
k�ytt�

j�tteiden "h�vitt�miseen" n�htiin mahdollisena.139

Monacon konferenssiin osallistuivat Merentutkimuslaitoksen johtaja Ilmo Hela
sek�

vesiensuojeluneuvottelukunnan puheenjohtaja, lakitieteen tohtori Eero
Manner. Heid�n

laatiman raportin mukaan konferenssissa kiinnitettiin erityist� huomiota
merialueiden

suojeluun radioaktiivisuuden aiheuttamalta pilaantumiselta. Lausunnossa
konferenssissa

k�sitellyist� aiheista todettiin seuraavaa:

"Atomienergian rauhanomaisen k�yt�n jatkuva lis��ntyminen ja
monipuolistuminen on

tuonut mukanaan yleist� turvallisuutta mit� laajimmassa mieless� koskevia
ongelmia,

joista er�s keskeisimpi� ja k�yt�nn�ss� vaikeimmin ratkaistavia, on kysymys
radioaktiivisten

j�teaineiden sijoittamisesta.(.)"140

J�teongelma oli erityisen ongelmallinen merien ja my�s sis�vesien kannalta,
koska ne

olivat helppoja paikkoja j�tteiden "h�vitt�miseen". Vuonna 1958 Genevess�
hyv�ksyttyjen

kansainv�list� merioikeutta koskevien sopimusm��r�ysten ei katsottu olevan
riitt�vi�

suojaamaan merialueita niit� uhkaavalta radioaktiivisten j�tteiden ja muiden
pilaantumista

aiheuttavien aineiden vahingollisilta vaikutuksilta. Suljettujen merien
kuten It�me-

138 V�liaikaisen vesiensuojeluneuvottelukunnan toimintakertomus vuodelta
1960. VSN, SYKE.

139 AEN:n p�yt�kirja 19.5.1959. AEN p�yt�kirjat 1958-1962. KTM, VNA

140 V�liaikaisen vesiensuojeluneuvottelukunnan toimintakertomus vuodelta
1960: Liite 7. VSN, SYKE.

ren erityism��r�ysten tarvetta korostettiin. Radioaktiivisten j�teaineiden
kohdalla tiedonpuute

oli arveluttavaa. Riitt�v�� objektiivisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa ei
ollut

saatavilla siit�, miten aineet vaikuttaisivat mereen sijoitettuina. T�st�
johtuen p��dyttiin

konferenssin tuloksena toteamukseen: "Voi olla vaarallistakin". Sen sijaan
konferenssissa

atomivoiman rauhanomaista k�ytt�� puolustavien henkil�iden taholta esiintyi
mielipiteit�,

joiden mukaan vaarojen korostaminen oli liioiteltua. Ongelma oli siis
seuraavanlainen:

ei ollut riitt�vi� m��r�yksi�, eik� my�sk��n riitt�v�� tietoa. Toisaalta oli
atomivoiman

"ohjaavien piirien" n�kemys vaarojen liioittelusta ja toisaalta tutkijoiden
huolestuneisuus

radioaktiivisten j�tteiden mahdollisista vaikutuksista.
Vesiensuojeluneuvottelukunta

piti asiaa eritt�in vakavana, koska kansainv�listen ja kansallisten normien
puuttuessa

merenpohja saatettiin n�hd� edullisena ja helppona j�tteiden
s�ilytyspaikkana.141

141 V�liaikaisen vesiensuojeluneuvottelukunnan toimintakertomus vuodelta
1960, Liite 7. VSN, SYKE.

5.2 Radioaktiiviset j�teaineet mereen, luontoon vai varastoon?

Radioaktiivista j�tett� syntyi Suomessa tutkimuksesta, teollisuudesta ja
l��ketieteen k�yt�st�.

Aihetta pohdittiin my�s julkisesti monissa artikkeleissa, joissa my�s
esiteltiin erilaisia

vaihtoehtoja j�teongelman ratkaisuksi. J�teaineita koskeva sijoitus- tai
h�vitt�misongelma

tuli usein esille vesiensuojelun yhteydess�, koska useimmiten j�tteiden
sijoituspaikaksi

tai j�tevesien laskemispaikaksi suunniteltiin merta, mutta my�s
sis�vesist�j�.

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnassa, sen perustamisesta l�htien,
atomireaktoreiden

polttoaineiden h�vitt�minen n�htiin vaikeana tulevaisuuden ongelmana. My�s
teollisuuden

ja sairaaloiden k�ytt�mist� radioaktiivisista aineista osa j�i j�tteeksi,
vaikka niiden

tuottamia j�teaineita pyrittiinkin k�ytt�m��n mahdollisuuksien mukaan
uudelleen. N�m�

j�tteet saattoivat helposti joutua eri tavoin pinta- ja pohjavesiin, joiden
s�teilypitoisuuksia

oli sen vuoksi tarkkailtava.142

Vuonna 1962 ilmestyneess� atomienergianeuvottelukunnan julkaisussa Ilmo Hela
k�sitteli

radioaktiivisten j�teaineiden sijoitusongelmaa luvussa Atomienergia ja
meret. Vaihtoehtoina

atomienergian tuotannossa syntyv�lle j�tteelle oli sen s�il�minen tai
luontoon

laskeminen. Konsentrointi eli s�il�minen oli erityisesti korkea-aktiiviselle
j�tteelle tarkoitettu

vaihtoehto. Siin� radioaktiivinen j�te eristettiin ja t�m�n j�lkeen
varastoitiin.

T�m� Ilmo Helan mukaan huonona pidett�v� vaihtoehto oli v�ltt�m�t�n, koska
ei ollut

olemassa parempaa tapaa j�tteiden h�vitt�miseen. Sen sijaan radioaktiivisen
nesteen

s�il�minen oli v�liaikainen ratkaisu, koska tavoitteena oli pysty�
muuttamaan neste kiinte�ksi

liukenemattomaksi massaksi. Sy�pym�tt�mien s�ili�iden rakentaminen ja niiden

mereen upottaminen toivottiin olevan mahdollista tulevaisuudessa. J�tteen
upottaminen

s�ili�astiassa mereen tulisi Helan mukaan merkitsem��n j�teongelman
ratkaisua. 1960-

luvun alussa ainoana mahdollisena vaihtoehtona oli kuitenkin varastoinnin
lis�ksi j�tteen

laimentaminen ja vesist��n, maaper�n tai ilmakeh��n laskeminen. J�tteiden
luontoon

laskeminen koski erityisesti alhaisaktiivisia j�teliemi� niiden suuren
kokonaistilavuuden

vuoksi.143

142 SSN kirje valtioneuvostolle "Vaarallisen s�teilyn yleisen valvonnan
j�rjest�misest� maassamme"

25.3.1958. SSN arkiston vanhimmat tiedot sis�lt�v� kansio 1957-1960, STUK.

143 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 144.

Ilmo Helan mukaan 1960-luvun alussa korkea-aktiiviset j�teaineet
varastoitiin nestem�isin�

s�ili�ihin ja alhaisaktiiviset j�teaineet p��stettiin useassa maassa jokiin
tai mereen

olettaen, ett� laimeneminen ja luontoon levi�minen pit�isiv�t
radioaktiivisuuden m��r�n

hyv�ksytt�viss� rajoissa. Atomienergian tuotanto oli yleistym�ss� ja t�m�n
vuoksi oli

syyt� ep�ill� hyv�ksytt�vien rajojen ylittymist� tulevaisuudessa. Ongelmaa
selvitt�m��n

tarvittiin merentutkimusta, jonka teht�v�n� oli tutkia radioaktiivisten
aineiden levi�mist�

meress� ja niiden kulkeutumista ja vaikutusta ravintoketjuissa. Perimm�isen�
syyn� Ilmo

Hela perusteli tutkimuksen tarpeellisuutta ihmisille koituvilla haitoilla.
N�it� olivat

ensinn� kalojen v�heneminen, josta seuraisi taloudellisia tappioita; toisena
merest� saatavan

ravinnon radioaktiivisuus, josta seuraisi ihmisten altistuminen sis�iselle
s�teilylle

sek� kolmantena uimarantojen saastuminen, josta seuraisi ihmisten
altistuminen ulkoiselle

s�teilylle.144

Vesitalous-aikakausilehdess� k�siteltiin samana vuonna kuin
atomienergianeuvottelukunnan

julkaisukin ilmestyi radioaktiivisten j�teaineiden ongelmaa. Aihe
perusteltiin

t�ss�kin artikkelissa ajankohtaiseksi atomiaseiden kokeilun, mutta my�s
Suomessa alkavan

"atomiajan" johdosta. Suomen atomiajalla tarkoitettiin ensimm�isen
kriittisen

tutkimusreaktorin k�ytt��nottoa samana vuonna. N�in my�s rauhanomaiseen
k�ytt��n

liittyv� j�teainekysymys oli tullut ajankohtaiseksi. Artikkelin kirjoittaja
Olavi Per�kyl�

ep�ili j�teaineiden tuottavan jopa esteen atomienergian laajamittaiselle
k�yt�lle, jos ei

varmaa ja edullista tapaa niiden k�sittelylle ja sijoitukselle l�ytyisi.
Artikkelissa kerrottiin

atomienergian tuotannossa muodostuvien j�teaineiden eroavan teollisuuden ja
l��ketieteen

tuottamista j�tteist� niiden suuremman m��r�n ja aktiivisuuden
pitk�ik�isyyden

vuoksi. Osa sairaaloissa tuotetuista pitk�n puoliintumisajan omaavista
j�tteist� kierr�tettiin

muihin tarkoituksiin. Teollisuuden tuotannosta syntyv�t j�tteet olivat
yleens� kiinte�ss�

muodossa, joten ne oli yksinkertaisempi varastoida. Sen sijaan atomienergian
tuotannosta

syntyvien aktiivisten j�tevesien suuri tilavuus tuotti ongelmia. Ainoa tapa
radioaktiivisten

aineiden aktiivisuuden poistamiselle oli varastointi. T�m� oli kuitenkin

kallista ja mahdollista ainoastaan korkea-aktiivisten j�tteiden kohdalla.145

144 Atomienergianeuvottelukunta 1962, 142-149.

145 "Radioaktiiviset j�teaineet ja niiden k�sittely". Vesitalous 1962:1.

Artikkelin mukaan atomivoiman k�yt�lle olisi t�rke��, ett� vaarattomat
m��r�t j�teaineita

voitaisiin p��st�� k�sittelyn j�lkeen luontoon. T�llaisia mahdollisia
k�sittelyj� olivat

esimerkiksi kemiallinen k�sittely tai haihduttaminen. Toimenpiteill�
alennettaisiin s�teilypitoisuutta,

mink� j�lkeen j�te voitaisiin laskea ymp�rist��n tai varastoida
pitoisuuksista

riippuen. Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa j�teaineongelma oli aivan
toista suuruusluokkaa

kuin Suomessa. Suurvalloilla olikin omat keinonsa j�tteiden "h�vitt�miseen".

Kummassakin tapauksessa julkisuuteen annettujen tietojen mukaan menetelmill�

ei ollut mit��n havaittuja haittavaikutuksia, mik� ei varmastikaan voinut
olla totta seuraavanlaisten

keinojen ollessa kyseess�. Yhdysvalloissa oli kymmenen vuoden ajan

kolmessa eri paikassa suodatettu radioaktiivista j�tett� maahan. Pohjaveden
saastuminen

oli annettujen tietojen mukaan estetty, koska pohjavesi oli erityisen
matalalla kyseisiss�

paikoissa. Neuvostoliitossa taas nestem�isist� radioaktiivisista j�tteist�
oli poistettu vett�

j��dytt�mismenetelm�ll�, jolloin radioaktiivinen liete, joka oli ensin
kemiallisesti saostettu,

asetettiin talveksi ulos j��tym��n. J��tyess��n siit� ei annettujen tietojen
mukaan

p��ssyt vapautumaan laisinkaan s�teily�.146

Teknillisen korkeakoulun professori ja atomienergianeuvottelukunnan
tieteellisteknillisen

jaoston j�sen Pekka Jauho kirjoitti Vesitalous-lehteen artikkelin
atomienergian ominaisuuksista

ja tulevaisuuden n�kymist�. Siin� esitettiin, ett� atomienergian
taloudellinen

kannattavuus oli paranemassa teknisen kehityksen johdosta. Jauhon mukaan
turvallisuusratkaisut

olivat kuitenkin t�rkeimpi� tekij�it�, joiden tuli ohittaa jopa
taloudelliset

l�ht�kohdat. Tuotannossa syntyv� s�teily edellytti ymp�rist�n
radioaktiivisuuden valvontaa.

Periaatteena oli, ettei "valvottuja erikoistapauksia" lukuun ottamatta
radioaktiivisia

aineita p��sisi ymp�rist��n. Reaktorilaitoksen teht�viin kuului t�st�
huolehtiminen

erist�m�ll� ja s�ilytt�m�ll� radioaktiiviset aineet.147

146 "Radioaktiiviset j�teaineet ja niiden k�sittely". Vesitalous 1962:1.

147 "Atomienergian rauhanomaisen k�yt�n n�kymi�". Vesitalous 1963:1.

5.3 Vesiensuojeluneuvottelukunnan toiminta vesien

radioaktiivisen pilaantumisen ehk�isemiseksi

It�meren radioaktiivinen saastuminen saattoi tapahtua usean valtion alueelta
mereen

p��stetyist� radioaktiivisista j�tteist�. Vesiensuojeluneuvottelukunta teki
vuonna 1959

ehdotuksen kouluttaa radioaktiivisiin j�teaineisiin erikoistunut henkil�
It�mereen kohdistuvien

uhkien vuoksi. Neuvottelukunta oli asiasta yhteydess�
Merentutkimuslaitokseen,

S�teilyfysiikan laitokseen sek� atomienergianeuvottelukuntaan.148

Vesiensuojeluneuvottelukunta laati vetoomuksen ulkoasiainministeri�lle,
jotta ministeri�

toimisi kansainv�listen m��r�ysten puolesta siten, ett� merialueet
saataisiin suojatuksi

radioaktiivisilta aineilta. Atomienergian rauhanomaisen k�yt�n jatkuva
lis��ntyminen

oli ongelmallista. Kansainv�listen s��nt�jen puuttuminen radioaktiivisten
j�tteiden mereen

laskemisesta vaati neuvottelukunnan puheenjohtaja Eero Mannerin mukaan
toimenpiteit�.

H�n oli osallistunut maaliskuussa 1959 Helsingiss� pidettyyn pohjoismaisten

asiantuntijoiden atomienergiakysymyksi� k�sittelev��n kokoukseen, jossa
aiheena

oli It�meren suojaus radioaktiivisilta j�teaineilta. Aihe oli ollut my�s
esill� Hampurissa

elokuussa pidetyss� Kansainv�lisen lakiyhdistyksen (International Law
Association)

konferenssissa vesiensuojelukysymysten yhteydess�. Erityisesti suljettujen
merien kuten

It�meren erikoism��r�ysten tarvetta ei oltu kansainv�lisiss� sopimuksissa
huomioitu

tarpeeksi. Matalissa ja suljetuissa meriss� radioaktiivisten j�tteiden
upottaminen saattaisi

olla hyvin vaarallista varsinkin, kun objektiivista tietoa j�tteiden meriin
upottamisesta ei

ylip��ns� ollut saatavilla. Ulkoasiainministeri�t� tiedotettiin my�s siit�,
ett� atomienergiaa

puolustavien henkil�iden k�sitykset asiasta olivat varsin erilaiset, koska
heid�n

mukaan vaaroja liioiteltiin. Manner vetosi ulkoasianministeri��n, ett� se
tekisi aloitteen

kansainv�listen normien laatimiseksi.149

Vesiensuojeluneuvottelukunnan kokouksessa vieraili edustaja Kansainv�lisest�
atomienergiaj�rjest�st�

joulukuussa 1960. Virolainen biologian tohtori ja merentutkija Tai-

148 Leino-Kaukiainen 1999, 51; V�liakaisen VSN:n toiminta
16.10.1958-31.12.1959, Tomintakertomukset

1958 VSN, SYKE.

149 VSN:n kirje 12.2.1960 ulkoasiainministeri�lle "Merialueiden suojaamista
koskevista kansainv�lisist�

m��r�yksist�". Toimintakertomus vuodelta 1960, liite 7 sek� Kansainv�linen
toiminta. Toimintakertomukset

1958-1969, VSN, SYKE.

vo Laevastu kertoi j�rjest�n viimeaikaisista neuvotteluista, joissa oli
p��dytty siihen

tulokseen, ett� kansainv�lisiin sis�vesiin ei tulisi johtaa radioaktiivisia
j�tteit� ilman

maiden v�lisi� sopimuksia.150

Uusi vesilains��d�nt� loi s��nn�t vesiensuojelulle Suomen alueella. Vuoden
1961 vesilakiin

sis�ltyi vesien pilaamiskielto, jonka tarkoituksena oli suojella vesist�j�
saastumiselta.

Vesilakia t�ydennettiin asetuksella vesiensuojelun ennakkotoimenpiteist�
huhtikuussa

1962. Siin� kiellettiin atomireaktorin tai muun laitoksen rakentaminen ilman

vaadittavia toimenpiteit�, joilla estett�isiin radioaktiivisten aineiden
joutuminen vesist��n

tai pohjaveteen.151

Vesiensuojeluneuvottelukunta ehdotti merisopimustoimikunnalle, ett� Suomen
osalta

laadittaisiin lis�� m��r�yksi� radioaktiivisten aineiden mereen
p��st�misest�. Vuoden

1961 vesilain vesist�jen pilaamiskielto koski my�s radioaktiivisia aineita,
mutta sen

piiriin kuuluivat ainoastaan Suomen aluevedet. Radioaktiivisten j�tteiden
osalta ei ollut

viel� solmittu kansainv�lisesti hyv�ksytt�vi� normeja, mutta Kansainv�lisen
atomienergiaj�rjest�n

j�rjest�miss� keskusteluissa oli yksimielisyyteen p��sty kuitenkin
perusasioista,

joita suomalaistenkin tulisi noudattaa. Yksimielisyys koski seuraavia
asioita:

1. Mereen ei saa sijoittaa k�sittelem�t�nt� ydinpolttoainetta eik�
radioaktiivista j�tett�

joka on erotettu ydinpolttoaineesta ensiasteisen kemiallisen prosessin
tuloksena.

2. S�ili��n pakattuja radioaktiivisia j�tteit� saa upottaa mereen vain yli
2000 metrin syvyyteen.

It�meren syvyys ei t�ytt�nyt vaatimusta.

3. Johdettaessa nestem�isi� radioaktiivisia j�tteit� mereen on noudatettava
sellaista varovaisuutta,

ettei siit� voi aiheutua vahingollisia seurauksia ihmiselle, h�nen
elinymp�rist�lleen

tai meren elollisille luonnonvaroille.

4. Meri� on niiden eri osien erilaisesta oikeudellisesta asemasta huolimatta
k�sitelt�v�

yhten� kokonaisuutena.152

150 VSN:n kokouksen p�yt�kirja 11.12.1960. Kansio Ca 1. VSN, SYKE.

151 Asetus vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteist�. Suomen
asetuskokoelma 283/1962; Vesilaki.

Suomen asetuskokoelma 264/1961, 19 �.

152 VSN:n kirje 6.11.1962 merisopimustoimikunnalle "Geneven aavaa merta
koskevan sopimuksen edellytt�mist�

toimenpiteist�". VSN toimintakertomus vuodelta 1962 liite 16. VSN
toimintakertomukset

1958-1969, SYKE.

Vesiensuojeluneuvottelukunnan mielest� kansainv�lisist� suosituksista tuli
tehd� joko

maininta vesilakiin tai niist� tulisi sopia jonkun kansainv�lisen
merisopimuksen puitteissa,

jotta Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n piiriss� hyv�ksytyt normit
t�yttyisiv�t lain

mukaan my�s Suomessa.153

Kansainv�liset normit olivat vain suosituksia, mutta ne olivat osoitus
siit�, ett� radioaktiivisten

j�tteiden meriin sijoittamisessa n�htiin ongelmia ja vaaroja. Mink�lainen
varovaisuus

est�isi radioaktiivisten aineiden vaikutuksen meress�? Oliko 2000 metrin
syvyys

turvallisempi verrattuna 1000 metriin? Atomienergiaj�rjest�n normien
pyrkimyksen� oli

ilmeisesti ennemmin ihmisen suojaaminen radioaktiivisilta merilt�, kuin
merien suojaaminen

radioaktiivisuudelta.

Vesiensuojeluneuvottelukunnan ehdottaman teeman mukaisesti Euroopan
vesiensuojeluliiton

(FEG) kokouksessa kes�kuussa 1963 k�siteltiin teemaa vesiensuojelu ja
radioaktiivisuus.

Vesiensuojeluneuvottelukunnan edustajan maa- ja mets�tieteiden tohtori Reino

Ryh�sen matkakertomuksen mukaan tilaisuudessa keskusteltiin
ydinvoimalaitosten vaikutuksista

vesist�ihin. Osanottajien kanta oli, ett� laitosten suunnittelussa paikan
valinta

oli suunniteltava tarkoin. Tutkimustoiminta ei saisi rajoittua vain
tekniseen ja tieteelliseen

puoleen, sill� yht� t�rkeit� olisivat suojaus- ja valvontatoimenpiteet.
Vesiensuojelun

kannalta ajateltiin mahdollisimman v�h�isen vedenk�yt�n olevan paras
ratkaisu,

jotta radioaktiivisen j�teveden m��r� pysyisi my�s pienen�.154

Vesiensuojeluty�ss� edistyttiin, kun eduskunta hyv�ksyi
vesiensuojeluneuvottelukunnan

merisopimustoimikunnalle vuoden 1962 lopussa tekem�n vetoomuksen merien
suojelemisesta

radioaktiivisilta j�teaineilta. T�m� ehdotushan tehtiin It�meren
suojelemisen

puolesta, jottei suomalaisten toimesta radioaktiivisia j�tteit� p��stett�isi
aluevesien ulkopuolelle.

Laki meren pilaamisen est�misest� hyv�ksyttiin 27.11.1964 ja se astui
voimaan

seuraavan vuoden maaliskuussa. Siin� kiellettiin suomalaisesta aluksesta tai
Suomen

alueelta tehty toiminta, joka aiheuttaisi haitallista pilaantumista aavalla
merell� tai

toisen valtion aluevesill�. Radioaktiivisten aineiden mereen johtamisesta ja
sijoittamisesta

oli laissa omat m��r�ykset. Korkea-aktiivista j�teainetta ei saanut laskea
mereen.

153 VSN:n kirje 6.11.1962 merisopimustoimikunnalle "Geneven aavaa merta
koskevan sopimuksen edellytt�mist�

toimenpiteist�". VSN toimintakertomus vuodelta 1962 liite 16. VSN
toimintakertomukset

1958-1969, SYKE.

Jos kyseess� ei ollut korkea-aktiivinen ydinpolttoaine, oli radioaktiivisen
aineen mereen

p��st�minen mahdollista, jos siit� ei aiheutuisi "haittaa tai vaaraa
ihmisille, ymp�rist�lle

tai meren elollisille luonnonvaroille". Joka tapauksessa radioaktiivisille
p��st�ille oli

haettava lupa vesioikeudelta.155

Vesiensuojeluneuvottelukunta perusti vuonna 1961 radioaktiivisuuden
perustutkimusta

suunnittelevan jaoston, joka aloitti n�ytteiden oton vesist�ist� koko maan
alueella vuonna

1964. N�ytteiden otosta vastasivat vesist�nsuojelun viranomaiset
S�teilyfysiikan laitoksen

johdolla. Jaoston raportti valmistui vuonna 1967, jossa jaosto katsoi, ett�
sen

ty�t� tulisi yh� jatkaa, vaikka tavoite perustutkimuksen suorittamisesta
olikin t�ytetty.

Atomivoimalan perustaminen saattaisi tuoda mukanaan jaoston toimialaan
kuuluvia ja

ratkaisua vaativia ongelmia. Vesiensuojeluneuvottelukunnan oli t�ten syyt�
pysy� selvill�

perustutkimuksen antamista tuloksista.156

Vuoden 1961 vesien pilaamiskiellosta oli hy�ty� vesiensuojeluty�ss�.
Vesiensuojeluneuvottelukunta

esimerkiksi kielt�ytyi antamasta jatkolupaa Vantaanjoen virtaustutkimuksiin

radioaktiivisilla aineilla. Maataloushallituksen toimesta olisi haluttu
tutkia radioaktiivisten

isotooppien avulla j�tevesi� ja pohjavesi�. S�teilyfysiikan laitos oli
antanut

jo suosituksensa tutkimusten suorittamiselle, mutta
vesiensuojeluneuvottelukunta

kielt�ytyi antamasta lupaa. Jokaiselle tutkimukselle tuli periaatteessa
hakea erikseen

turvallisuuslupa sek� suostumus vesioikeudelta. Neuvottelukunnan mielest�
tutkimukset

voitiin tehd� muilla kuin radioisotooppitutkimuksilla. Lupaa ei annettu,
koska radioisotooppien

vaikutusta vesist�ihin ei tunnettu luotettavasti. Suomen ja Neuvostoliiton
kesken

tehtiin my�s valtiotasolla vuoden 1965 alussa sopimus vesiensuojelun alalla.
Silloin

sovittiin neuvotteluiden aloittamisesta rajavesist�n sellaisen
saastuttamisen ehk�isemiseksi,

mik� aiheuttaisi vahinkoa kansantaloudelle tai v�est�lle.157

154 VSN toimintakertomus vuodelta 1963, liite E. VSN toimintakertomukset
1958-1969, SYKE.

155 Laki meren pilaamisen ehk�isemisest�. Suomen asetuskokoelma 146/1965.

156 VSN toimintakertomus vuodelta 1967, 13-14. VSN toimintakertomukset
1958-1969, SYKE.

157 VSN:n lausunto Maataloushallituksen turvallisuuslupahakemuksesta
10.12.1962. VSN toimintakertomus

vuodelta 1962 liite 17. VSN toimintakertomukset 1959-1962, SYKE;

VSN toimintakertomus vuodelta 1964, 17; VSN toimintakertomus vuodelta 1965
liite E2. VSN toimintakertomukset

1958-1969, SYKE.

Vesiensuojeluneuvottelukunta piti t�rke�n� valistustoimintaa ja
tiedottamista, jotta ihmiset

tiet�isiv�t ensinn�kin miksi vesi� tuli suojella ja miten suojelua
voitaisiin toteuttaa

k�yt�nn�ss�. Yhten� keinona julkisuuden saamiseksi oli vesiensuojelup�iv�n
j�rjest�minen,

joista ensimm�inen pidettiin syksyll� 1963. Tavoitteena oli tehd�
vesiensuojelua

tunnetuksi kansalaisille j�rjest�m�ll� erilaisia tapahtumia ja julkaisemalla
kirjoituksia

useissa sanomalehdiss�. Vesiensuojelup�iv� saikin paljon huomiota
julkisuudessa. Vesiensuojelup�iv�n

j�rjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi teollisuusneuvos Olli

Ollila, joka oli j�senen� my�s s�teilysuojausasianneuvottelukunnassa. P�iv��
varten oli

suunniteltu juliste, jonka sanoma kuului "Suojele vesi� -
kansallisomaisuutta". Uutisoinnissa

ei unohdettu radioaktiivisuusaihetta. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa
ilmestyneess�

puolen sivun kokoisessa uutisessa Professori Kauno Salim�ki SSN:n ja VSN:n

j�senen� totesi vesien radioaktiivisen saastumisen olevan er�s
atomiaikakauden mukanaan

tuomista ongelmista. Vesiensuojelun kannalta suurimman vaaran aiheuttivat
radioaktiiviset

j�tteet, jotka saatettiin tahallisesti p��st�� mereen tai jokiin.

"Raskaitten alkuaineiden ytimien halkeamisen eli fissioreaktion yhteydess�
syntyy aina

vapautuvan energian lis�ksi suuri joukko radioaktiivisia aineita, jotka
l�hett�m�ns�

ionisoivan s�teilyn vuoksi saattaa merkit� terveydellist� vaaraa, ei vain
niille henkil�ille,

jotka joutuvat jatkuvasti ty�skentelem��n v�litt�m�ss� l�heisyydess�, vaan
my�s

ymp�rist�lle jopa koko ihmiskunnalle."158

Salim�ki oli huomannut, ett� usein ep�iltiin, ett� atomienergian
rauhanomaisen k�yt�n

s�teilyvaaroja liioiteltaisiin, mutta asiallisessa keskustelussa ei h�nen
mukaan v�h�telty

turvallisuusvaatimuksia. Salim�ki mainitsi my�s atomienergian mukana tuoman
j�teaineiden

k�sittelyongelman ja tarpeen sen tutkimiselle.159

Vesiensuojeluneuvottelukunnan ty�skentelyss� painotettiin 1960-luvun
puoliv�lin j�lkeen

selv�sti v�hemm�n radioaktiivisuuden vesist�ille aiheuttamaa ongelmaa kuin
aikaisemmin.

1960-luvun lopulla huomio kiinnittyi enemm�n ymp�rist�myrkkyihin kuten

elohopeaan. T�m� on mielenkiintoinen seikka, koska ydinvoimalaitoksen tilaus
tuli yh�

ajankohtaisemmaksi ja tuottihan ydinvoimala enemm�n radioaktiivista j�tett�
ja suuremman

s�teilyriskin kuin esimerkiksi teollisuus ja tutkimus. Toisaalta vesilait
takasivat

158 Helsingin Sanomat 20.10.1963. "Ensimm�ist� kansallista
vesiensuojelup�iv�� vietet��n t�n��n".

159 Mt.

s��nt�j� vesien suojelulle. Huomion kiinnittyminen muihin aiheisiin oli
varmasti seurasta

saavutetuista laeista radioaktiivisen saastutuksen est�miselle. Vaikka
vesiensuojeluneuvottelukunnan

toiminnassa ei korostettu ydinkokeiden vaikutusta radioaktiivisuusaiheen

ajankohtaisuudelle, on kokeilla varmasti ollut merkityst�. Ydinkokeethan
olivat

yksi merkitt�v� syy, miksi ymp�rist�n radioaktiivisuudesta yleens� puhuttiin
tuohon

aikaan. Ydinkokeiden aiheuttama radioaktiivinen laskeuma oli pienentynyt,
mik� varmasti

v�hensi keskustelua aiheesta my�s vesiensuojeluneuvottelukunnassa.
Radioaktiivisuuskysymyst�

oli k�sitelty ja siit� oli tehty s��nn�ksi� siin� m��rin, ett� juuri kun

ydinvoimalaitokset alkoivat yleisty�, oli vesiensuojelualan asiantuntijoiden
kiinnostus

k��ntym�ss� muihin huolenaiheisiin.160

160 Vesiensuojeluneuvottelukunnan toimintakertomukset 1958-1969, SYKE.

6 OLIKO YDINVOIMALLA YMP�RIST�HAITTOJA?

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan ty� alkoi yh� enemm�n keskitty� tulevan
ydinvoimalaitoksen

s�teilyvaikutusten arviointiin, kun ensimm�isen voimalaitoksen tilaus

alkoi n�ytt�� tapahtuvan l�hitulevaisuudessa. Ydinkoelaskeuma oli
pienentynyt osittaisen

ydinkoekiellon ansiosta. Puolustusvoimissa alettiin my�s pit�� ydinaseiden
Suomeen

kohdistuvaa uhkaa ep�todenn�k�isen�. T�st� seurasi se, ett�
s�teilysuojausalan

viranomaisten huomio siirtyi ydinkokeista atomienergian rauhanomaisesta
k�yt�st� aiheutuvaan

s�teilyyn. Kuten edell� on tullut ilmi, pidettiin Suomeen tullutta s�teily�
vaarallisena

kaikilla viranomaistahoilla, jos se oli per�isin ydinkokeista. Ent� kun
kyseess�

oli taloudelliselle kehitykselle t�rke�n� pidetty s�hk�� tuottava
voimalaitos? 161

Kysymys ydinvoiman rakentamisesta oli niin poliittinen, taloudellinen kuin
tekninenkin.

Hankkeeseen osallistui monenlaisia toimijoita kuten asiantuntijoita,
virkamiehi�, teollisuuden

edustajia sek� maan johtohenkil�it�. Asiantuntijoiden esitt�m�t suositukset
p��t�ksentekij�ille

sis�lsiv�t asiantuntijoiden tosiasioina pit�m�n tiedon lis�ksi my�s heid�n

hyv�ksym�t arvovalinnat. Jo se mihin energiantuotantomuotoon suunnattiin
tutkimusrahoitusta,

saneli osaltaan sen, mink� tuotantoon oli taloudellisesti ja teknisesti
mahdollisuus

ryhty�.162

1960-luvun puoliv�liss� alettiin laatia suunnitelmia ja tutkimuksia
ydinvoimalan ymp�rist�vaikutuksista.

Suunnitelmiin ei sis�ltynyt oletusta siit�, halutaanko Suomeen ydinvoimalaa

vai ei. Suunnitelmat tehtiin, jotta ydinvoimalaitos voitaisiin tilata,
rakentaa ja

ottaa taloudellisesti kannattavaan k�ytt��n. Ymp�rist�n tutkimukset
suoritettiin ymp�rist�n

s�teilytason m��ritt�miseksi ennen voimalan aiheuttamaa mahdollista s�teilyn

lis��ntymist�, jotta oli ylip��ns� mahdollista tiet�� aiheuttiko voimala
radioaktiivisuuden

lis��ntymist� alueella. Toinen syy tutkimusten tekoon oli ymp�rist�n
olosuhteiden

tunteminen, jotta ymp�rist��n mahdollisesti p��sev�n s�teilyn "k�ytt�ytyminen"
voitaisiin

ennalta arvioida. N�it� tutkimuksia olikin useita vuosia aikaa suorittaa,
koska ensimm�isen

ydinvoimalaitoksen tilauksesta muodostui odotettua pitempi ja
monimutkaisempi

prosessi.

161 Kari Miekkavaaran tutkimuksen mukaan Puolustusvoimien johto alkoi pit��
1960-luvun loppupuolella

Suomeen kohdistunutta ydinaseiskua ep�todenn�k�isemp�n� kuin aiemmin.
Miekkavaara 2000, 208-213.

6.1 Tutkimusreaktorit Otaniemeen

Atomienergianeuvottelukunnan ensimm�isiin teht�viin kuului
koulutusmahdollisuuksien

j�rjest�minen, mik� edellytti koereaktorin hankintaa. Tutkimustoimintaa tuki
teollisuuslaitosten

perustama Voimayhdistys Ydin. Yhdistys rahoitti ulkomailla tehtyj�
reaktoritekniikan

opintoja sek� lahjoitti Teknilliselle korkeakoululle alikriittisen miilun
toukokuussa

1958. Miilu oli alikriittinen reaktori, jonka avulla voitiin selvitt��
joitakin reaktoritekniikan

perusasioita, alikriittisyyden tarkoittaessa sit�, ettei reaktorilla voitu
yll�pit��

pysyv�� ketjureaktiota. Polttoaine saatiin lahjoituksena Neuvostoliitosta
ilman

polttoaineen toimitussopimusta, mik� oli poikkeuksellista.163

Alikriittisen reaktorin lis�ksi tutkijat katsoivat tarpeelliseksi saada my�s
niin sanotun

kriittisen reaktorin. Atomienergianeuvottelukunta p��tyi amerikkalaiseen 100
kilowatin

reaktoriin, joka toimi rikastetulla uraanilla. Sopimus polttoaineen
toimituksesta tehtiin

Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n kanssa vuoden 1960 lopulla, kun pyynt�
polttoaineen

toimituksesta oli tehty yli vuotta aiemmin. Sopimuksella sitouduttiin
noudattamaan

turvallisuusm��r�yksi� atomienergialain ja s�teilysuojauslain ohella sek�
tietysti m��r�yksi�,

jotka est�isiv�t polttoaineen k�yt�n sotilaallisiin tarkoituksiin.
Atomienergianeuvottelukunta

perusti vuoden 1961 lopulla jaoston professori Pekka Jauhon johdolla
pohtimaan

Otaniemeen rakennettavan tutkimusreaktorin turvallisuuskysymyksi�. Jaosto

koostui tekniikan ja lainalan asiantuntijoista, joiden laatiman esityksen
mukaan oleellista

turvallisuudessa olisi reaktorilla teht�v�n tutkimuksen hallinnollinen, eik�
tekninen puoli.

164

Koereaktoreiden hankinnalla oli poliittinen merkitys. Polttoaineen tuonti
edellytti my�s

tuontimaan suorittamaa valvontaa. Puolueettomuuspolitiikan mukaisesti
p��dyttiin

kompromissiratkaisuun: alikriittisen miilun polttoaine tuotiin
Neuvostoliitosta ja Trigareaktorin

polttoaine Yhdysvalloista. Puolueettomuuslinjan mukaisesti valvonta kuului

Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n vastuulle.165 Kriittisen reaktorin
omisti kauppa- ja

teollisuusministeri�, koska Teknillisell� korkeakoululla ei olisi ollut
varaa sen ostoon.

162 Malaska & Kantola 1989, 139.

163 Laurila 1967, 170, 184, 189; Michelsen & S�rkikoski 2005, 59-60.

164 AEN:lle tarkoitettu AEN:n asettaman jaoston osamietint� Otaniemen
tutkimusreaktorista. Kirjeenvaihto

saapuneet 61-62/AEN kirjeenvaihto 1956-1970, KTM, VNA.

165 "Teollisuusneuvos Ilkka M�kipentti: Ydinvoima tuli Suomeen ajan
hengess�". Alara 2001, 4-7.

Ensimm�inen koereaktori k�ynnistettiin maaliskuussa 1962. Kriittisell�
reaktorilla pystyttiin

mallintamaan oikean atomivoimalaitoksen toimintaa, koska sen k�yt�ss�
vapautui

energiaa. Reaktori oli rakennettu betonisuojaan ja sen toimintaa valvoivat
S�teilyfysiikan

laitoksen tutkijat.166

Teknillisen korkeakoulun reaktorilaboratorio suoritti ymp�rist�n
radioaktiivisuusmittauksia

vesi- ja maaper�n�yttein. Toiminnan avulla perusteltiin lis�rahoituksen
tarpeellisuutta,

koska reaktorilaboratorio tarvitsi toiminnassaan autoa pysty�kseen tekem��n

mittauksia tarvittaessa kauempanakin. Ymp�rist�n radioaktiivisuuden
tarkkailu varsinkin

h�t�tapauksissa ei ollut kuitenkaan ensisijaisesti Teknillisen korkeakoulun
reaktorilaboratorion

teht�v�, ellei kyseess� ollut itse reaktorilaboratoriosta johtuva
onnettomuus.

167

166 Michelsen & S�rkikoski, 2005, 66-68.

167 Pekka Jauhon kirje AEN:lle 12.12.1963. AEN kirjeenvaihto
saapuneet/kirjeenvaihto 1956-1970,

KTM, VNA.

6.2 Tilausprosessi k�ynnistyy

Kev��ll� 1963 atomienergianeuvottelukunta suositteli ydinvoimalan
hankkimista Suomeen.

Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n kanssa tehdyiss� tutkimuksissa oli
selvitetty,

ett� ydinvoimalan k�ytt��notto olisi mahdollista 1960-luvun lopulla.168
1960-luvun

alussa atomivoimalaitoksia oli k�yt�ss� kaikissa johtavissa
teollisuusmaissa, vaikka

niiden taloudellinen kannattavuus olikin viel� kyseenalaista. Jo 1960-luvun
puoliv�liss�

taloudellinen kannattavuus n�ytti jo paremmalta. 169

Vuonna 1964 pidettiin kolmas atomienergian rauhanomaista k�ytt�� koskeva
konferenssi,

joka kannusti atomivoiman rakentamiseen. Rakennuskustannukset olivat
laskeneet yli

puolella reilussa viidess� vuodessa. Konferenssin avauspuheissa korostettiin
ydinvoiman

merkityst� loppuvien fossiilisten polttoaineiden korvaajana
s�hk�ntuotannossa.170 Niin

Yhdysvalloissa kuin Neuvostoliitossakin kehiteltiin uutta tekniikkaa, jossa
atomivoiman

avulla voitaisiin poistaa meriveden suolaisuus. Konferenssissa esiteltiin
my�s ydinvoimalla

toimivia j��nmurtajia.171 Kahteen edellisen konferenssin uutisointiin
verrattuna

Helsingin Sanomissa k�siteltiin huomattavasti v�hemm�n konferenssin aiheita
ja etenemist�.

Atomienergian rauhanomaisella k�yt�ll� ei ehk� en�� ollut niin uuden ja
sensaatiomaisen

asian uutisarvoa. Atomivoimalaitoksen rakentamiseen tarvittava tekninen

osaaminen ei ollut en�� kokeiluvaiheessa. Konferenssissa esiteltiin eri
maiden reaktorityyppej�

ja suunnitelmia ydinvoiman osuudesta tulevaisuuden energian l�hteen�.
Ydinvoimasta

oli tullut suurta liiketoimintaa ja myyntikilpailua. Helsingin Sanomien
konferenssiuutisissa

ei ollut ep�ilyj� laitosten turvallisuudesta tai pelkoja s�teilyn
vaaroista.172

168 Pihkala 1988, 220, 224.

169 Fischer 1997, 143-147.

170 "Ihmiskunnan lis��ntyv� voimatarve tyydytett�viss� vain atomivoimalla.
U. Thant avasi ydinenergiakonferenssin

Genevess�." HS 1.9.1964.

171 "NL hankkii 2 uutta atomij��nmurtajaa" HS 6.9.1964.

172 "Ydins�hk�voiman kauteen" 17.9.1964.

6.2.1 Voimalaitossuunnitelma paperilla - ongelmana sijainti

Valtion osake-enemmist�isen yhti�n Imatran Voiman tutkimusosastolla alettiin
suunnitella

koevoimalaitoksen hankintaa sen j�lkeen, kun tutkimusreaktori oli otettu
k�ytt��n

Teknillisell� korkeakoululla Otaniemess� vuonna 1962. Selvityksiss� ilmeni,
ett� pelk�st��n

koek�ytt��n tarkoitettu 20 megawatin reaktori olisi tullut l�hes
taloudelliseen

k�ytt��n tarkoitetun voimalaitoksen hintaiseksi. Toukokuussa 1964
k�ynnistettiin Imatran

Voiman ja kanadalaisen toimittajan kesken suunnitelma 275 megawatin
raskasvesireaktorin

(HWR-275) rakentamisesta. Suunnitelmaan osallistuivat my�s
atomienergianeuvottelukunta

ja S�teilyfysiikan laitos. Imatran Voima Oy:n HWR-275 suunnitelma

atomivoimalaitoksen rakentamisesta oli kattava suunnitelma ensimm�isest�
laitoksesta,

joka kuitenkin j�i toteuttamatta. Projektin my�t� Imatran Voimassa
arvioitiin yrityksen

pystyv�n tilaamaan kaupalliseen s�hk�ntuotantoon tarkoitetun
atomivoimalaitoksen

ulkomailta ja k�ytt�m��n tilauksessa hyv�ksi suomalaisia alihankkijoita.
P��t�s ei ollut

kuitenkaan yrityksen ratkaistavissa.173

Koevoimalaitossuunnitelman yhteydess� jouduttiin pohtimaan kysymyst�, mihin
voimalaitos

sijoitettaisiin. Imatran Voima Oy:n diplomi-insin��ri Kalevi Numminen
aloitti

haastavan teht�v�n kev��ll� 1964. H�nen piti etsi� sopiva paikka
atomivoimalaitokselle.

Sijoitusalueelta tuli saada merivett� reaktorin j��hdytt�miseen sek� makeaa
vett� laitoksen

muihin prosesseihin. N�iden lis�ksi maan tuli olla kallioper�ist�, jotta se
kest�isi

raskaat rakennukset. Mik� t�rkeint� alueen tuli olla "luonnollisen
suojavy�hykkeen"

p��ss� l�himm�st� asutuksesta. Diplomi-insin��rit Kalevi Numminen ja Ilari
Uotila

kirjaimellisesti retkeiliv�t rannikolla ja tiedustelivat maanomistukseen
liittyvi� kysymyksi�

paikallisilta asukkailta. Asukkaille he kertoivat, ett� he suunnittelivat
alueelle

"kes�m�kkikyl��". Yhti�ss� tiedettiin, ett� atomivoimalaitos ei ollut
toivottu naapuri.

Ihmiset saattaisivat tuntea pelkoa sit� kohtaan. Kolme aluetta
l�nsirannikolta osoittautuivat

olosuhteiltaan parhaiksi: Sand�, Ketter ja Olkiluoto. L�nsirannikko
hyl�ttiin kuitenkin

vuoden 1964 kuluessa. Kev��ll� 1965 Imatran Voimalla tuli olla kirjattuna
sijoituspaikka

etel�rannikolta, mik� ei kuitenkaan osoittautunut nopeasti selvitetyksi
asiaksi.

Yhti� omisti Inkoosta 40 hehtaaria maata, mutta alue oli liian pieni
voimalaitokselle.

Porkkala sen sijaan osoittautui olosuhteiltaan ihannepaikaksi, koska se
sijaitsi "sopivan"

173 Michelsen & S�rkikoski 2005, 69-75.

matkan p��ss� p��kaupunkiseudulta. Kirkkonummen kunnanvaltuusto kielt�ytyi
helmikuussa

1966 Imatran Voiman tarjouksesta ilmoittaen haluavansa s�ilytt�� Porkkalan

virkistysk�yt�ss�.174

174 Michelsen & S�rkikoski 2005, 95-98.

6.2.2 Kilpailua laitoksen tilauksesta

Yksityiset teollisuusyritykset halusivat my�s oman ydinvoimalan.
Metalliteollisuusyritykset

odottivat saavansa korkeaa teknologiaa vaativia alihankintatilauksia ja
mets�teollisuusyritykset

olivat tehneet suunnitelmia paljon energiaa vaativien
paperituotantoprosessien

aloittamisesta. Voimayhdistys Ytimen kokouksessa sovittiin yksityisen
teollisuuden

aloittavan atomivoimalaitoksen tilaussuunnittelun Kotkan H�yryvoimalaitos

Oy:n nimiss� kes�ll� 1965. Imatran Voima Oy:lle ja
atomienergianeuvottelukunnalle

yksityisen teollisuuden suunnitelmat olivat yll�tys. Helsingin Sanomien
julkaisema uutinen

yksityisen teollisuuden suunnitelmista tilata ydinvoimala loi kilpailua
ensimm�isen

laitoksen tilauksesta.175

Atomienergianeuvottelukunta ehdotti kauppa- ja teollisuusministeri�lle
atomienergiakomitean

asettamista, jonka teht�v�n� olisi selvitt�� ensimm�isen ydinvoimalaitoksen

rakennuttajaorganisaatio ja toteuttamisajankohta. Komitean teht�v�ksi tuli
uudistaa

valtion atomihallintoa. Atomienergianeuvottelukunta n�ytti nimitt�in
menett�neen

suunnann�ytt�j�n roolin atomienergiahankkeessa, jossa yh� t�rke�mm�n roolin
olivat

saaneet ulkomaiset voimalaitostoimittajat. Komitean puheenjohtajaksi
nimitettiin ulkoministeri

Ahti Karjalainen sek� j�seniksi kuusi vuorineuvoksen arvon saanutta
yksityisen

ja julkisen yritystoiminnan edustajaa. Ahti Karjalainen ei kuitenkaan
toiminut puheenjohtajana

pitk��n ja tilalle nimettiin atomienergianeuvottelukunnan puheenjohtaja

Erkki Laurila. Laurilan mielest� taloudellisista syist� ei ollut mahdollista
tilata aluksi

kuin yksi voimalaitos, jonka olisi osittain syyt� olla tutkimusk�yt�ss�.
Vuorineuvoskomiteaksi

nimetty komitea suositteli ensimm�iseksi ydinvoimalaitoksen tilaajaksi
Imatran

Voima Osakeyhti�t�, tosin vasta sen j�lkeen, kun tilausprosessi oli jo
yhti�ss� k�ynniss�.

176

Atomivoimalaitoksen hankinta oli tullut konkreettiseksi elokuussa 1965, kun
Imatran

Voima Osakeyhti�ss� p��tettiin ryhty� toimiin laitoksen tilaamiseksi
l�hett�m�ll� tarjouspyynn�t

yhdelletoista eri toimittajalle. Laitoksen tuleva sijainti oli kuitenkin
viel�

175 Michelsen & S�rkikoski 2005, 75-76; Tampereen yliopiston
Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden

raportteja B 1978, 46.

176 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden
raportteja B 1978, 44-47; Michelsen

& S�rkikoski 2005, 108.

avoinna. Vuorineuvoskomitea oli ollut ulkopuolella p��t�ksenteosta. Syksyll�
1965

Imatran Voima Osakeyhti� j�tti kauppa- ja teollisuusministeri�lle
ydinvoimalaitoksen

rakennuslupa-anomuksen. Vajaa puoli vuotta my�hemmin yksityinen teollisuus
Kotkan

H�yryvoimalaitos Osakeyhti�n nimiss� l�hetti my�s omat tarjouspyynt�ns�
ydinvoimalaitoksen

tilauksesta samoille toimittajille kuin Imatran Voimakin - lukuun ottamatta

Neuvostoliiton toimittajaa.177

Imatran Voima Oy sek� Kotkan H�yryvoimalaitos Oy ajoivat itsen�isesti
atomivoimalan

tilausta l�hett�m�ll� tarjouspyynt�j� ulkomaisille laitostoimittajille.
Valtioneuvostossa

katsottiin kuitenkin, ett� atomivoimalaitoksen tilaus oli poliittinen
p��t�s, jota ei

voitu j�tt�� voimayhti�ille. Atomienergianeuvottelukunnan piti olla korkein
asiaa k�sittelev�

asiantuntijataho, mutta k�yt�nn�ss� sen rooli oli kuitenkin vain
neuvoa-antava.

Atomivoiman tilausprojekti oli hajoamassa usealle taholle. T�m�n lis�ksi
atomivoimalaitokseen

liittyi muitakin ongelmia.178

Karl Erik Michelseni� ja Tuomo S�rkikoskea lainaten:

"Atomivoima oli luonteeltaan hyvin monimutkainen asia. Oli otettava huomioon
poliittiset

kysymykset, suurvaltojen kiistat, energiahuollon varmuus, tuontivaluuttojen
k�ytt�,

turvallisuus ja luonnonsuojelu, kotimaisen teollisuuden alihankinnat ja
tietysti my�s

yleinen mielipide."179

177 Paloheimo pro gradu 2000, 22-24.

178 Michelsen & S�rkikoski 2005, 125.

179 Michelsen & S�rkikoski 2005, 111.

6.3 S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan ja

atomienergianeuvottelukunnan yhteisty�

Atomienergia- ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunta olivat yhteydess�
toisiinsa toimintansa

alusta l�htien. Yhteydenpito tapahtui tiedotuksen ja lausuntapyynt�jen
muodossa.

Ydinvoiman tullessa yh� ajankohtaisemmaksi k�ynnistyi varsinainen yhteisty�
t�ll� alalla,

koska liittyih�n ydinenergiakysymykset molempien neuvottelukuntien
ty�nkuviin.

S�teilyfysiikan laitoksen tekem� muistio voimareaktoreiden s�teilysuojeluun
liittyvist�

kysymyksist� her�tti s�teilysuojausasiainneuvottelukunnassa mietteit�
turvallisuuskysymysten

hoitamisen edellytt�v�n sek� s�teilysuojaus- ett� atomienergialains��d�nt��n

kuuluvia asioita. S�teilysuojausasiainneuvottelukunta teki aloitteen
tiiviimm�st� yhteisty�st�.

Ensimm�inen yhteinen kokous pidettiin joulukuussa 1965, jonka pohjalta
asetettiin

ty�ryhm� valmistelemaan ensimm�isen ydinvoimalaitoksen rakennus- ja
k�ytt�lupien

s�teilysuojelu- ja turvallisuuskysymyksi�. Turvallisuuteen liittyv�t seikat
eiv�t kuitenkaan

saaneet merkit� viiv�styst� voimalan rakentamiselle.180

Selvitys ydinvoimalaitosten valvontaj�rjestelm��n liittyvist� toimenpiteist�
valmistui

puolen vuoden kuluttua toimikunnan perustamisesta. Siin� painotettiin, ett�
kaikkien

atomienergian k�ytt��n liittyvien s�teily- ja turvallisuusasioiden hoito
tulisi tapahtua

kauppa- ja teollisuusministeri�n alaisuudessa. Raportissa keskityttiin
atomienergian s�teilysuojaukseen,

rakennusm��r�yksiin, s�hk�laitoksiin, ty�suojeluun ja vesioikeuteen

liittyviin lains��d�nn�llisiin vaatimuksiin. Ymp�rist�lle koituva
s�teilyrasitus oli mahdollinen.

Ennakoivat tutkimukset tuli tehd� alueella olosuhteiden tuntemiseksi, jotta

s�teilyn kulkeutuminen olisi teoreettisessa tiedossa. Ydinvoimalaitoksen
ymp�rill� olevasta

asutuksesta riippuvainen onnettomuudesta johtuva s�teilyaltistus oli
m��r��v�n�

tekij�n� laitoksen paikkaa valittaessa. Meteorologisten olosuhteiden
vaikutus radioaktiivisten

aineiden levi�miseen sek� asukasm��r� ja sen ennusteet oli selvitett�v�
turvallisuusraportissa

rakennuslupaa haettaessa. Asutuksen lis�ksi huomioon tuli ottaa voima-

180 SSN:n p�yt�kirjat 17.11.1965 ja 20.12.1965. P�yt�kirjat / SSN
1963-1.6.1967, STUK

lan l�heisyydess� olevat elintarvikkeiden ja juomaveden tuotantopaikat ja
niiden mahdollinen

saastuminen.181

Yksityiskohtaisempi selvitys voimalan normaalik�yt�st� aiheutuvasta
radioaktiivisten

aineiden ymp�rist��n levi�misest� oli s��nt�jen mukaan luvallista raportoida
rakennust�iden

aloittamisen j�lkeen. Tulokset saastumisesta voitaisiin esitt�� lopullisessa
turvallisuusraportissa.

K�yt�n aikaista valvontaa ehdotettiin S�teilyfysiikan laitoksen teht�v�ksi.

Jotta k�ytt��noton j�lkeen mahdollista s�teilytason nousua joko suorana
s�teilyn�

tai ymp�rist��n ker��ntyvin� radionuklideina voitaisiin seurata, tuli
ymp�rist�n s�teilytaso

selvitt�� ennen voimalan k�ytt��nottoa. S�teilyfysiikan laitoksen avuksi
tarvittiin

meteorologian ja hydrologian asiantuntijoita tutkimaan alueen ilmastoa ja
vesist��. Tekniikan

kehittymisen uskottiin pienent�v�n reaktoreiden aiheuttaman vaaran
todenn�k�isyytt�.

Onnettomuustilanteita ei ty�ryhm�n raportissa n�hty ajankohtaisina, niinp�
niihin

ei tarvinnut puuttua. Raportin ydinvoimalaitosten valvontaj�rjestelm��n
liittyvist� toimenpiteist�

olivat laatineet s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan edustajat professori

Kauno Salim�ki, filosofian lisensiaatti Aulis Isola, everstiluutnantti
Gunnar �hman sek�

atomienergianeuvottelukunnan j�senet diplomi-insin��ri Ilkka M�kipentti ja
tekniikan

lisensiaatti Olavi Vapaavuori. 182

181 Ty�valiokunnan "Selvitys ydinvoimalaitosten valvontaj�rjestelm��n
liittyvist� toimenpiteist�". SSN

1963-1.6.1967, STUK.

182 Ty�valiokunnan "Selvitys ydinvoimalaitosten valvontaj�rjestelm��n
liittyvist� toimenpiteist�". SSN

1963-1.6.1967, STUK.

6.4 Tarvittavat luvat laitokselle ja sen sijoituspaikalle

Atomienergianeuvottelukunta ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunta
m��ritteliv�t yhdess�

s��nt�j� voimalaitoksen hankinnalle. Edell� mainittu Kauno Salim�en johdolla

toiminut ty�valiokunta selvitti tarvittavia lupia, joita ydinvoimalaitoksen
rakentaminen

edellytti. Ty�valiokunnan mielest� kaikki lupak�sittelyt kuuluivat kauppa-
ja teollisuusministeri�n

hallinnon alaiseksi. Lausuntoviranomaisina tulisivat olemaan molemmat

neuvottelukunnat sek� S�teilyfysiikan laitos. Lupaa tuli hakea erikseen
laitoksen

sijoittamiselle, rakentamiselle sek� sen k�yt�lle. N�in viranomaiset
pystyisiv�t seuraamaan

ja valvomaan ydinvoiman k�ytt��nottoon liittyvi� asioita.183

Atomienergianeuvottelukunta ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunta
perustivat joulukuussa

1967 uuden ty�valiokunnan laatimaan kriteereit� ydinvoimalaitoksen
rakentamiseen

ja k�ytt��n liittyv��n turvallisuuslupaan. Kauppa- ja
teollisuusministeri�st� oli

saapunut pyynt� vahvistaa ministeri�ss� laaditut kriteerit
ydinvoimalaitosten turvallisuudesta.

Asia oli ajankohtainen, koska Imatran Voima Oy:lle oltiin antamassa
alustavaa

voimalaitospaikkaa koskevaa lupaa. Tietyt vaatimukset oli oltava olemassa
lis�selvityksi�

ja laitossuunnitelmia varten. Asiaa selvitt�m��n valittiin
atomienergianeuvottelukunnasta

Olavi Vapaavuori sek� s�teilysuojausasiainneuvottelukunnasta Aulis Isola ja
Antti

Vuorinen. Raportti lupavaatimuksista valmistui vuoden 1968 alussa.
Ensisijaisesti alustava

turvallisuuslupa koski atomienergialakiin ja s�teilysuojauslakiin kuuluvia
m��r�yksi�.

S�teilyfysiikan laitos, atomienergianeuvottelukunta ja
s�teilysuojausasiainneuvottelukunta

esitt�isiv�t lupahakemuksen perusteella kauppa- ja teollisuusministeri�lle
suosituksensa,

joiden avulla p��t�ksen my�nt�isi kauppa- ja teollisuusministeri�. Alustava

turvallisuusraportti tuli sis�lt�� laitospaikan ja laitoksen kuvauksen,
suunnitteluperusteet,

alustavan turvallisuusanalyysin ja alustavan suunnitelman laitoksen
k�yt�st�. Ty�valiokunta

oli yksimielinen siit�, ett� viranomaisten tuli m��ritell� normit laitoksen
toiminnalle.

Ymp�rist�vaikutusten kohdalta viranomaisten tuli p��tt�� ymp�rist��n
p��sev�n

s�teilyn sallitut annosm��r�t normaalitoiminnassa ja poikkeustilanteissa.
T�m� edellytti

yhti�n j�rjest�m��n s�teilyvalvontaa laitoksen ymp�rist�ss�.184

183 "Selvitys ydinvoimalaitoksen valvontaj�rjestelm��n liittyvist�
toimenpiteist�" liite 1. SSN 1963-

1.6.1967, STUK.

184 "Atomivoimalaitoksiin liittyv�n turvallisuusty�n organisointi ja
kustannukset". SSN 1.6.1967 alkaen,

STUK; KTM:n lausuntopyynt� SSN:lle 1.12.1967. SSN Saapuneet kirjeet /
Keskener�iset 1968 ja 1969,

STUK.

Ensimm�isen voimalaitoksen rakennuspaikka oli selvinnyt yll�tt�en. Loviisan
kaupunginjohtaja

Gunnar Wahlstr�m oli kuullut radiosta, ett� Kirkkonummen valtuusto oli
hyl�nnyt

Imatran Voima Oy:n hakemuksen rakentaa atomivoimalaitos Porkkalaan.
Wahlstr�m

teki nopean p��t�ksen tarkoituksenaan kohottaa Loviisan mainetta ja
varallisuutta

teollisuuskaupunkina. H�n ilmoitti yhti�lle, ett� Loviisan kaupunki myisi
tarvittavan

suuruisen maa-alueen. Imatran Voimassa oltiin arvioitu Loviisan sopivuutta
voimalaitoksen

sijoituspaikaksi, mutta sen oli todettu olevan liian kaukana suurista
asutuskeskuksista,

mutta uudessa tilanteessa Loviisan kaupunginjohtajan aktiivisuus oli
positiivinen

yll�tys. Huhtikuussa 1966 Loviisan kaupunginhallitus hyv�ksyi voimalaitoksen
rakentamisen.

185

Atomivoimalaitoksen rakentaminen Loviisaan her�tti paikallista vastustusta.
Hein�kuussa

1966 Loviisan kes�asukkaat kertoivat kantansa kaupunginhallitukselle. He
ilmaisivat

huolestuneisuutensa laitoksen mahdollisista ymp�rist�vaikutuksista.
Kes�asukkaat olivat

huolissaan kalakantojen muutoksista ja radioaktiivisista p��st�ist�.
Kes�asukkaiden ja

naapurikunta Ruotsinpyht��n kunnanvaltuuston vastustus sek� Loviisan
johtavassa poliittisessa

asemassa olevien henkil�iden innostunut kanta voimalaitoksen rakentamisen

puolesta kuvaavat voimalaitoksesta saatavien taloudellisten hy�tyjen ja
ymp�rist�lle

koituvien haittojen vaikutusten vastakkaisuutta sek� niiden
kohdentumista.186

Imatran Voima Oy haki turvallisuuslupaa vuoden 1968 alussa. H�stholmenin
saarelle

suunniteltiin 500 MW s�hk�tehoisen ydinvoimalaitoksen rakentamista.
S�teilyfysiikan

laitoksen suosituksesta s�teilysuojausasiainneuvottelukunta puolsi
sijoitusluvan my�nt�mist�.

Edellytyksen� oli, ett� rakentamisessa ja k�yt�ss� huolehdittaisiin
tietyist� turvallisuusvaatimuksista,

jotka koskivat ymp�rist�n s�teilyturvallisuutta. S�teilysuojausja

atomienergilakien edellytt�m�t rakennus- ja turvallisuusluvat tuli hakea
viel� erikseen.

Niiss� tuli olla selvitykset siit�, etteiv�t korkeimmat sallitut
s�teilyarvot ylittyisi.

Normaalitoiminnasta sek� onnettomuuksista aiheutuvan ulkopuoliselle
henkil�lle koituva

s�teilyannos saisi olla korkeintaan 0.5 rem-yksikk�� vuoden aikana.
Rakennuslupaa

185 Michelsen & S�rkikoski 2005, 98-101.

186 Michelsen & S�rkikoski 2005, 104, 119-120.

haettaessa tuli olla tehtyn� turvallisuusanalyysi ja suunnitelma
s�teilyarvojen valvonnasta.

Alueen ymp�rist�n soveltuvuus rakennuspaikaksi oli my�s tutkittava.187

6.5 Reaktoreiden turvallisuusn�k�kohtia

Kansainv�lisen atomienergiaj�rjest�n Wieniss� kev��ll� 1967 j�rjest�m�ss�
konferenssissa

k�siteltiin atomivoimalaitosten aiheuttamia ymp�rist�vaikutuksia. Aiheina
olivat

atomivoimalaitosten sijainti, reaktoreiden suojarakennelmat,
reaktorilaitoksista ulos tulevat

radioaktiiviset j�teaineet ja l�mm�n kulkeutuminen ymp�rist��n.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

osallistujina olivat tekniikan lisensiaatti Antti Vuorinen

ja filosofian lisensiaatti Aulis Isola. He n�kiv�t t�rkeimp�n� konferenssin
antina

esitelmien aiheista poiketen turvallisuusviranomaisten roolin
voimalaitoshankkeessa.

Konferenssin pohjalta Isola ja Vuorinen tekiv�t koosteen, josta ilmeni
seuraavaa: Atomivoimalaitosten

tekniikan ja turvallisuustason ei viel� n�hty olevan niin pitk�ll�, ett�

laitos voitaisiin rakentaa suurkaupungin l�heisyyteen. Turvallisuusaste oli
aina yhteydess�

laitosten taloudellisuuteen. Suomessa niin kuin ei muissakaan maissa voitu
vaatia

kohtuuttoman kallista turvallisuusj�rjestelm��. K�yt�nn�n ratkaisuissa sen
sijaan pyrittiin

kompromissiratkaisuun, jossa tietyt minimivaatimukset oli asetettu laitoksen
turvallisuudelle

aiheuttamatta estett� taloudelliselle kannattavuudelle. N�iden
minimivaatimusten

valvonta oli useissa maissa johtanut asiantuntijoista koostuvan ty�ryhm�n
perustamiseen,

jonka teht�v�n� oli rakennusvaiheessa paneutua juuri ydinvoimalaitoksen
turvallisuuteen.

T�llainen ty�ryhm� piti Vuorisen ja Isolan mielest� perustaa my�s Suomeen.

Jos taas monet eri viranomaistahot selvitt�isiv�t asiaa, olisi tuloksena
laitoksen

rakentamisen hidastuminen, johon ei Vuorisen ja Isolan mukaan ollut varaa
tyyty�. Valvontaviranomaisten

toiminta n�htiin my�s t�rke�n� sen vuoksi, ett� ensimm�isen
atomivoimalaitoksen

puutteet tuli ottaa huomioon seuraavissa tilauksissa. Usko ydinvoiman

kasvavaan osuuteen tulevaisuuden s�hk�ntuotannossa oli selv��.
S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

puolesta Vuorinen ja Isola n�kiv�t t�rkeimp�n� asiana Suomen osalta

viranomaisten suorittaman valvonnan voimalaitoshanketta hidastamatta.
Ymp�rist�n

saastumiseen liittyvist� aiheista tai muutoksista ei koettu olevan
aiheellisia raportoida

muille s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan j�senille.188

187 SSN lausunto IVO:n lupahakemuksesta KTM:lle 29.3.1968 sek� liite 1. SSN
1.6.1967 alkaen, STUK.

188 Antti Vuorisen ja Aulis Isolan matkakertomus "Turvallisuusviranomaisten
osuus atomivoimalaitoshankinnassa."

Wienist� 20.4.1967. P�yt�kirjat/SSN 1963 -1.6.1967, STUK.

Atomivoimalaitos haluttiin Imatran Voima Oy:ss� tilata mahdollisimman
edullisesti.

Tarjouskilpailujen, joita kaiken kaikkiaan pidettiin kolme kierrosta, avulla
vertailtiin

voimalaitoksen s�hk�ntuotantohintoja eri toimittajien kesken. Imatran voima
Oy:lle

ratkaisevan tekij�n eli edullisen hinnan lis�ksi reaktoriturvallisuus oli
t�rke�ll� sijalla,

niin kuin se oli t�rke�� my�s neuvottelukunnille. Eri maiden reaktorit
poikkesivat toisistaan

monin tavoin. Neuvostoliittolaisten tarjoaman mallin katsottiin yhti�n
insin��rien

mielest� edustavan l�nsimaiselle turvallisuusajattelulle ongelmallista
ratkaisua. Neuvostoliitossa

ei nimitt�in ollut tapana rakentaa suojakuorta reaktorin ymp�rille, mink�
ajateltiin

l�nsimaissa olevan t�rke� turvallisuudentakaaja onnettomuuden sattuessa.
Suomalaiset

insin��rit eiv�t my�sk��n tunteneet neuvostoliittolaista painevesireaktoria
muuta

kuin sen verran, ett� he tiesiv�t sen poikkeavan l�nsimaisista vastaavista
reaktoreista.189

YK:n atomis�teilyn vaikutuksia tutkiva komitea oli ker�nnyt tietoa
ydinkokeiden ja

ydinj�tteiden tuottamasta radioaktiivisen s�teilyn lis��ntymisest�
maapallolla. Ydinvoiman

k�yt�n lis��ntymisen vuoksi komitean tuli arvioida my�s ydinvoiman k�yt�n
s�teilyvaikutuksia.

1970-luvun alussa vain harvat maat olivat toimittaneet pyydettyj� tietoja

ydinvoiman k�yt�st� ja siit� syntyvist� s�teilyvaikutuksista. Muutamien
maiden tiedotteiden

perusteella, komitea arvioi koko ydinvoiman tuotantoprosessin polttoaineen
hankinnasta

j�tteen k�sittelyyn. Suurin osa v�est�n s�teilyaltistuksesta syntyi
reaktoreissa

tuotetusta energiasta sek� j�tteiden k�sittelyst�. Suurimman
s�teilyaltistuksen saivat

osakseen voimalaitosten ty�ntekij�t. V�est�n s�teilyaltistus oli sek�
paikallista ett� maailmanlaajuista.

T�m�n kuitenkin arvioitiin olevan yksi sadastuhannesosa ihmisten saaman

luonnollisen s�teilyn m��r�st�. Arvioinnin tulos johtui siit�, ett�
laskelmissa ei haluttu

ottaa tulevaisuudenkaan osalta huomioon onnettomuustilanteen aiheuttamaa
s�teily�.

Tulevaisuudessa tekninen kehitys saattaisi puolestaan v�hent�� pienen�
pidetty�

s�teilyaltistusta entisest��n.190

T�llainen ajattelu oli hyvin tyypillist� my�s Suomessa atomienergia- ja
s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

ty�ss�. Vastuu onnettomuustilanteen varalta k�siteltiin

erillisen� asiana. Maininta siit�, ettei onnettomuustilanteen arviointi
kuulu asian piiriin

189 Michelsen & S�rkikoski 2005, 129, 150.

190 "Report of the United Nations Science Committee on the Effects of Atomic
Radiation 1972". 34/83

YKD-72. Atomis�teily 1963-, UMA.

osoitti sen, ett� onnettomuuden mahdollisuus tiedostettiin. Valtioneuvosto
asetti erillisen

komitean pohtimaan atomivastuuta. Ehdotus atomivastuulaiksi saatiin
valmiiksi vuonna

1969. Siin� komitea kehotti Suomea liittym��n Pariisin yleissopimukseen.
Sopimuksessa

korvausvastuu onnettomuustilanteessa oli ydinlaitoksen haltijalla, jolla oli
kuitenkin

oltava vakuutus onnettomuustilanteen varalta. Korvaussumma oli ydinlaitoksen
haltijan

osalta rajoitettu. Onnettomuustilanteessa muut Pariisin sopimuksen
ratifioineet maat

olivat velvollisia antamaan katastrofiapua. Vahinkotapaukset luokiteltiin
onnettomuuden

syyn perusteella seuraavasti: ydinreaktion karkaaminen,
polttoaine-elementtivaurio, korroosiovaurio,

saastuminen, s�teilylle altistuminen, tulipalo, r�j�hdys tai mahdollisesti

jokin muu syy.191

Ydinj�tteen ongelman ratkaisua k�siteltiin atomienergianeuvottelukunnassa,
kuten todenn�k�isesti

my�s Imatran Voima Oy:ss�, varsin v�h�n asian vakavuuteen n�hden.

Yhten� syyn� t�h�n luultavasti oli ajatus, jonka mukaan ydinj�te tultaisiin
kuljettamaan

ulkomaille, koska Suomeen ei kannattanut rakentaa kallista
k�sittelylaitosta. Toisena

syyn� oli ajatus j�tteiden k�sittelyn alan teknisest� kehittymisest�.192

191 Energiakomitean mietint� 1956:28, 20; Ty�valiokunnan "Selvitys
ydinvoimalaitosten valvontaj�rjestelm��n

liittyvist� toimenpiteist�". SSN 1963-1.6.1967, STUK; Atomivastuukomitean
mietint�

1969:A17.

192 YK:n ymp�rist�konferenssin 1972 suositustoimikunnan mietint� "Radioaktiivista
saastumista koskevat

toimenpide-ehdotukset". Ymp�rist�nsuojelujaosto 69-73, AEN/SSN, KTM, VNA.

6.6 Loviisan alueen ymp�rist�tutkimukset

Imatran Voima Oy:n oli selvitett�v� tiettyj� asioita turvallisuus-,
rakennus- ja k�ytt�lupia

koskien. Ydinvoimalaitoksen lupaprosessin hyv�ksyminen vaati my�s
ymp�rist�ss�

tehtyj� tutkimuksia. Imatran Voima Oy teki yhteisty�t� S�teilyfysiikan
laitoksen kanssa

saadakseen tarvittavat tutkimustulokset. T�st� esimerkkin� oli yhti�n
lahjoitus S�teilyfysiikan

laitoksen tutkijoille. Lahjoitus nimitt�in oli yksi H�stholmenin saarella
sijaitsevista

kes�m�keist�, joiden alkuper�iset asukkaat eiv�t en�� olleet tervetulleita.
M�kki

helpotti ymp�rist�ss� teht�vi� tutkimuksia tarjoten v�liaikaisen asuinpaikan
ty�ntekij�ille.

193

Imatran Voima Oy:n teett�miss� alueen kartoituksissa saaren katsottiin
soveltuvan hyvin

laitoksen sijoittamiseen. Aluetta tutkivat yhti�n puolesta rakennusmestari
Hans Thomen

ja mittamies Mauri Auer sek� heid�n apumiehens�. Alueen asutus oli harvaa,
joten korvaussummat

asutuksen siirrosta eiv�t muodostuneet merkitt�viksi. Sen sijaan
atomienergianeuvottelukunnan

tilaamassa tutkimuksessa laitoksen vaikutuksesta alueen

meriymp�rist��n saatiin kuitenkin tulokseksi, ett� merenpohja tulisi
pilaantumaan lopullisesti

ja rannoille tulisi ker��ntym��n m�t�nev�� ainesta pelk�st��n lauhdevesien
vaikutuksesta

- puhumattakaan mahdollisten radioaktiivisten p��st�jen aiheuttamista
seurauksista.

Laskelmat tehtiin yhti�n antamien arvioiden perusteella. Imatran Voima
Oy:ss�

sek� Loviisan kaupunginvaltuustossa tulosta tulkittiin kuitenkin niin, ett�
tutkimuksissa

ei ilmennyt mit��n, mik� est�isi laitoksen rakentamisen. Tulkinnan
perusteluina oli n�kemys

siit�, ettei esimerkiksi meriymp�rist�� tutkivilla henkil�ill� ollut
kokemusta atomivoimalan

ymp�rist�vaikutuksista. T�m� tulkinta ei kuitenkaan vaikuta kovin
uskottavalta.

Merentutkijoilla oli kokemusta siit�, miten l�mpim�mm�t vedet vaikuttivat
mereen

p��stettyin� muiden laitosten perusteella. H�stholmenin alueen tutkimuksissa
vertailtiinkin

lauhdevesien vaikutusta Helsingin Rajasaaren j�tevedenpuhdistamon
toimintaan.

Ymp�rist�n radioaktiivista laskeumaa oli tutkittu Suomessa my�s vuosia.
Lis�ksi

tutkimusraportissa arvioitiin ydinvoimalaitoksen vaikutuksia ulkomailla
tehtyjen tutkimusten

perusteella.194

193 S�teilyfysiikan laitoksen toimintakertomus vuodelta 1968. KTM
teollisuusosasto Atomitoimisto. AEN

tutkija-assistenttien toimintakertomuksia 1966-1969. KTM, VNA.

194 Imatran Voima Oy:n kanta tulee esille Michelsenin ja S�rkikosen kirjasta
2005, 105-106; Ymp�rist�tutkimuksista

taas vastasivat Aarno Voipion tutkimusryhm�. AEN p�yt�kirja 2.11.1969 liite
2. KTM,

VNA.

Vetoamisella merentutkijoiden kokemattomuuteen atomivoimalaitoksen
ekologisista

vaikutuksista oli my�s toinen ongelmallinen puolensa. Samaa argumenttia
olisivat voineet

k�ytt�� my�s merentutkijat. Perustuihan koko atomienergian hankinta
pohjimmiltaan

ulkomailta saatuun tietoon my�s muiden asiantuntijoiden keskuudessa.
Suomessahan

ei viel� ollut atomivoimalaitosta. Voimalaitoksen vaikutuksista tiedettiin
se, ett�

l�mp�tila kohoaisi l�himerialueilla lauhdevesien vaikutuksesta.
Radioaktiiviset vuodot

olivat my�s mahdollisia. Tutkijoiden n�k�kulmasta my�s alueiden hydrologia
oli yksil�llist�,

mink� vuoksi jokaisen atomivoimalaitoksen ymp�rist� tuli arvioida erikseen.

Imatran Voima Oy:n johtajat ja Loviisan kaupungin p��t�ksentekij�t tiesiv�t
mahdolliset

ymp�rist�vaikutukset ja p��ttiv�t jatkaa alueen tutkimuksia.195

Mink�laisia tuloksia siis selvisi atomienergianeuvottelukunnan rahoittamassa
Loviisan

alueen ymp�rist�tutkimuksissa, jotka Imatran Voima Oy:n johtajien ja
Loviisan kaupunginvaltuuston

mielest� eiv�t olleet esteen� laitoksen rakentamiselle? Tutkimusta oli

tehty Merentutkimuslaitoksen tutkijan tohtori Aarno Voipion ja
S�teilyfysiikan laitoksen

tutkijan lisensiaatti Anneli Salon johtaman tutkimusryhm�n avulla, joka
aloitti toimintansa

kes�ll� 1965. T�m�n ryhm�n tavoitteena oli selvitt�� eri alkuaineiden
kulkeutumista

ravintoketjussa joki- ja murtovesiymp�rist�ss� radionuklidien kulkeutumisen
tuntemiseksi.

Voimalaitoksen lauhdevesien vaikutusten arviointi Imatran Voima Oy:n
antamien

tietojen perusteella Loviisan alueella kuului my�s ryhm�n vastuulle.196

Merentutkimuslaitoksella ty�skentelev�n Aarno Voipion ja S�teilyfysiikan
laitoksen

tutkijan Anneli Salon ansiot ydinvoimalaitoksen ymp�rist�vaikutusten
selvitt�misess�

olivat varsin merkitt�vi�. Tulevan ydinvoimalaitoksen rakentamispaikaksi
suunniteltiin

Imatran Voima Osakeyhti�ss� Loviisassa sijaitsevaa H�stholmenin saarta,
jolle oli anottu

alustavaa rakentamislupaa syksyll� 1965. Anneli Salo ja Aarno Voipio
neuvottelivat

atomienergianeuvottelukunnan puheenjohtaja Erkki Laurilan kanssa
loppukes�st� 1965

alueen ymp�rist�tutkimuksista. Voipio ja Salo ehdottivat
atomienergianeuvottelukunnalle

seuraavanlaisten tutkimusten toteuttamista:

195 Michelsen & S�rkikoski 2005, 106.

196 VSN:n toimintakertomus vuodelta 1967 liite G, Selostus vesien
radioaktiivisuuden saastumisen selvitysty�st�.

VSN toimintakertomukset 1958-1969, SYKE.

1. Luontoon mahdollisesti p��sevien radioaktiivisten saasteiden
haittavaikutusten selvitt�mist�.

T�m� tarkoitti radionuklidien kulkeutumista luonnossa ja niiden valvontaan

tarvittavien menetelmien kehitt�mist�.

2. Radioaktiivisten saasteiden haittavaikutusten v�hent�mismahdollisuuksien
tutkimista.

3. Muiden kuin radioaktiivisuudesta johtuvien luonnontilaa h�iritsevien
tekij�iden selvitt�mist�

sek� niiden torjumismahdollisuuksia.

Voipion ja Salon n�k�kulmasta ymp�rist�tekij�ihin kohdistuva tutkimus
parantaisi teknisi�

ratkaisuja ja laitoksen k�ytt��. Apurahahakemus
atomienergianeuvottelukunnalle

tutkimusten suorittamiseen oli 5000 markkaa, mik� oli huomattavan pieni
muihin apurahahakemuksiin

verrattuna. Aarno Voipion tutkimusryhm�n tekem�n Loviisan alueen

ymp�rist�tutkimusta rahoitettiin 5000 markalla vuosittain, kun koko
atomienergianeuvottelukunnan

k�ytett�v� budjetti, mik� tarkoitti suurelta osin tutkimuksen rahoitusta,

oli esimerkiksi vuonna 1967 yli puolitoista miljoonaa markkaa.197

H�stholmenin ymp�rist�tutkimuksia jatkettiin joka kes�. Anneli Salo ja Aarno
Voipio

tekiv�t selvityst� Loviisan lahden pohjael�imist� sek� veden virtauksista.
Tulokset eiv�t

olleet lupaavia meriymp�rist�n kannalta. Laskelmat tulevien lauhdevesien
m��r�st� perustuivat

Imatran Voima Oy:n antamiin arvioihin. N�iden m��rien perusteella l�mp�tila

H�stholmfj�rdenin merialueella nousisi kahdesta nelj��n celsius-astetta ja
alueen meri

pysyisi todenn�k�isesti sulana my�s talviaikana. Voimalan p��st�m�t
lauhdevedet my�s

todenn�k�isesti hidastaisivat alueen veden vaihduntaa. Jos lauhdevesi
otettaisiin Hud�rfj�rdenin

ravinnepitoisuudeltaan rikkaammalta alueelta, se johtaisi viel� suurempaan

kuormitukseen. Eli ennen voimalan rakentamista jo l�hes kuolleen pohjan
lopulliseen

pilaantumiseen sek� m�t�nev�n aineksen ker��ntymiseen rannoille. N�m� seikat
ilman

radioaktiivisuuden ker��ntymist�kin, voisivat merkit� vesilain kielt�m��
pilaamista.

T�m�n vuoksi tutkijat suosittelivat jo ennen rakentamisen aloittamista
meteorologisia ja

meritieteellisi� mittauksia vedenvaihdon ja l�mp�tilojen selvitt�miseksi.
Biologisia tutkimuksia

muun muassa pohjalietteen ominaisuuksista suositeltiin my�s teht�v�ksi.

197 Aarno Voipion ja Anneli Salon kirje AEN:lle 28.8.1965. Saapuneet 1965 /
AEN kirjeenvaihto saapuneet

1956-1970. KTM, VNA; AEN p�yt�kirja 24.5.1967. P�yt�kirjat
1.1.1966-30.3.1969. KTM, VNA.

Voimalaitoksen ymp�rist�n tutkimukset olivat v�ltt�m�tt�mi� radionuklidien
kulkeutumisen

tuntemiseksi.198

Atomienergianeuvottelukunta puheenjohtajaa lukuun ottamatta ei pit�nyt
Loviisan ymp�rist�n

tutkimuksia merkitt�v�n�. Neuvottelukunta k�sitteli kokouksessaan 2.11.1966

Voipion tekem�n yhteenvedon voimalan aiheuttamista vaikutuksista
merenlahdelle. Puheenjohtaja

Erkki Laurila ehdotti, ett� asetettaisiin erityinen jaosto k�sittelem��n
ymp�rist�lle

koituvien vaikutusten vaatimia toimenpiteit� ja niiden organisointia. Muut
neuvottelukunnan

paikalla olevat j�senet yksityisen teollisuuden perustaman Kotkan H�yryvoima

Oy:n199 toimitusjohtaja Sven Hultin, Imatran Voima Oy:n toimitusjohtaja

Heikki Lehtonen ja kauppa- ja teollisuusministeri�n ylijohtaja Pekka Rekola
vastustivat

ehdotusta. Niinp� jaoston asettaminen j�i vain Laurilan ehdotukseksi.200

Teollisuuden n�k�kulmasta katsottuna Salon ja Voipion tekem�t tulokset
olisivat saattaneet

merkit� esimerkiksi vesilain rikkomista. P��t�st� tekem�ss� olivat
yksityisen teollisuuden

edustaja Hultin ja Imatran Voiman edustaja Lehtonen. Vaikka he edustivatkin

niin sanotusti eri intressipiirej�, molempien suunnitelmissa oli sama
tavoite eli ydinvoimalan

tilaus.201

Atomienergianeuvottelukunnan rahoituksella tehdyss� Loviisan alueen
merentutkimuksessa

lauhdevesien todettiin aiheuttavan huomattavia muutoksia voimala-alueen
meriymp�rist�lle.

Imatran Voima Oy:n n�k�kulmasta sek� Loviisan kaupungin p��tt�jien

keskuudessa tulevat vaikutukset olivat tiedossa. Niit� ei kuitenkaan pidetty
niin merkitt�vin�,

ett� ne olisivat olleet esteen� laitoksen rakentamiselle.

Atomienergianeuvottelukunnan puheenjohtajan asiallisen varovainen kanta ei
yksin��n

riitt�nyt tarkempiin selvityksiin, koska se olisi saattanut merkit� ongelmia
voimalaitos-

198 Aarno Voipion tutkimusryhm�n "Selvitys Loviisan alueen meritutkimuksesta
Loviisan lahden pohjael�imist�

ja veden virtauksista". AEN p�yt�kirjan 2.11.1966 liite 2. AEN P�yt�kirjat
1.1.1966-30.3.1969.

KTM, VNA. Katso liite 2.

199 Kotkan H�yryvoima Oy oli yksityisen teollisuuden Voima yhdistys Ytimen
tilalle 14.6.1966 perustama

yhti�, jonka nimiss� yksityisen teollisuuden oma ydinvoimalaitostilaus oli
tarkoitus tehd�. Paloheimo

2000, 33, 34; Laurila 1967, 255. My�hemmin 13.12.1968 yksityinen teollisuus
perusti Teollisuuden

Voima Oy:n, jonka nimiss� tehtiin Olkiluodon ydinvoimalaitoksen tilaus
ruotsalaiselta Asea-Atomilta

27.10.1972. Sunell pro gradu 2001, 45, 49.

200 AEN:n kokouksen p�yt�kirja 2.11.1966. AEN p�yt�kirjat
1.6.1966-30.3.1969. KTM, VNA. liite 1.

201 Paloheimo pro gradu 2000, 25.

lupamenettelylle vesilakia koskien. On kuitenkin muistettava, ett� my�s
atomienergianeuvottelukunnassa

t�rke�mpi� huolenaiheita olivat s�teilyyn liittyv�t ongelmat, koska

olihan silloin kyse ihmisille koituvasta suorasta haitasta. Tutkimukset
lauhdevesien vaikutuksesta

saatettiin kuitenkin atomienergianeuvottelukunnan, kauppa- ja
teollisuusministeri�n

ja voimayhti�iden johtajien sek� Loviisan kaupungin p��t�ksentekij�iden
tietoon.

N�in ei voida vedota siihen, ettei tieto paikallisten ymp�rist�vaikutusten
seurauksista

olisi ollut selv�� ennen ydinvoimalaitoksen tilaamista.202

Viranomaiset tarvitsivat tietoa my�s alueen ilmatieteellisist� olosuhteista,
jotta turvallisuuslupahakemuksia

voitaisiin k�sitell� asianmukaisesti. Imatran Voima Oy laati itsen�isesti

selvityksi� Loviisan alueen s��olosuhteista. Jatkotutkimukset tehtiin
yhteisty�ss�

Ilmatieteen laitoksen kanssa. Loppuvuodesta 1969 atomienergianeuvottelukunta

my�nsi Imatran Voima Oy:lle hakemuksesta l�hes satatuhatta markkaa avustusta
Loviisan

alueelle hankittaviin mittalaitteisiin ja s��mastoon, joiden avulla oli
tarkoitus tehd�

lis�selvityksi� alueen s��olosuhteista. S��olosuhteiden tunteminen oli
olennaista turvallisuuden

kannalta. Jos s�teily� p��sisi ilmaan, tiedett�isiin teoriassa alueen
ilmastolliset

olosuhteet, ja n�in olisi mahdollista ennustaa s�teilyn levi�mist�.203

202 Aarno Voipion hakemus 28.3.1967 AEN:lle kansainv�liseen symposiumiin
lauhdevesien vaikutuksesta

kasviplanktoniin. AEN saapuneet kirjeet 1956-1970. AEN:n kokouksen
p�yt�kirja 2.11.1966. AEN p�yt�kirjat

1.6.1966-30.3.1969. KTM, VNA.

203 Ilmatieteen laitoksen muistio 21.11.1969; AEN:n kirjelm� 27.11.1969.
AEN/SSN Ymp�rist�nsuojelujaosto

69-73, KTM, VNA.

7 TARJOUSKIERROKSET JA TILAUKSEN

TOTEUTUMINEN

Niiden vuosien ajan, kun ydinvoimalaitosta suunniteltiin rakennettavan ja
tilattavan

Suomeen, ei liene ollut kysymys siit�, tulisiko Suomeen rakentaa
ydinvoimalaa. Kysymys

oli ennemmin siit�, mist� maasta laitos olisi edullisinta tilata. Imatran
Voima Oy:n

tekem��n tilaukseen Suomen ensimm�isest� ydinvoimalaitoksesta vaadittiin
kolme tarjouskierrosta,

jotka tehtiin vuosien 1965-1969 aikana. Asiasta pro gradu -tutkielman

tehneen Marja Paloheimon mukaan lopullinen p��t�s syntyi Imatran Voiman
asiantuntijoiden,

laitostarjoajien, Suomen valtioneuvoston, kauppa- ja teollisuusministeri�n
ja

ulkoasiainministeri�n virkamiesten kesken.204

Elokuussa 1965 Imatran Voima Oy:n aloittama ensimm�inen tarjouskierros
p��ttyi valtioneuvoston

31.3.1967 tekem��n p��t�kseen tehtyjen tarjousten hylk��misest�. Toinen

tarjouskierros alkoi jo kuitenkin saman vuoden kes�ll�, kun Imatran voima Oy
t�ht�si

voimalaitoksen valmistumiseen vuonna 1973. Tarjouspyynn�t l�hetettiin
englantilaiselle,

neuvostoliittolaiselle ja ruotsalaiselle toimittajalle. Imatran Voiman
n�k�kulmasta

tilausprosessi muuttui kokonaan poliittiseksi kes�ll� 1968. Kauppa- ja
teollisuusministeri�n

antaman ehdotuksen mukaan valtioneuvosto ilmoitti 25.8.1968 taas kielt�v�n
kantansa,

jonka mukaan s�hk�� tuotettaisiin ilman ydinvoimaa vuoteen 1976 asti. Kaksi

ensimm�ist� tarjouskierrosta kariutuivat kauppa- ja ulkopoliittisista
syist�.205

Atomienergianeuvottelukunta ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunta olivat
t�rke�ss�

roolissa lupia my�nnett�ess�, koska ne laativat s��nt�j� my�nt�misen
perusteille. Neuvottelukuntien

rooli korostui ydinvoimansuunnittelukauden varhaisempina vuosina.

Vaikuttaisi silt�, ett� mit� l�hemm�s voimalan hankinta eteni, sit� v�hemm�n
valtioneuvostossa

oltiin kiinnostuneita atomienergianeuvottelukunnan ohjeista. Valtioneuvosto
ei

asettanut atomienergianeuvottelukuntaa toisen tarjouskierroksen kannalta
olennaisena

204 Paloheimo pro gradu 2000, 3,10.

205 Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden
raportteja B 1978, 52-65; Michelsen

& S�rkikoski 2005, 131-133.

aikana, mik� tarkoitti, ett� vuonna 1968 neuvottelukuntaa ei k�yt�nn�ss�
ollut olemassa.

206

206 Paloheimo pro gradu 2000, 57, 87; AEN p�yt�kirja 30.11.1968. P�yt�kirjat
1.1.1960-30.3.1969. KTM,

VNA.

7.1 Atomienergineuvottelukunta vastustaa tilausta

Ennen tilauksen varmistumista atomienergianeuvottelukunnassa tehtiin
salainen muistio

atomienergiakysymysten tilanteesta. Siin� todettiin, ett� jos laitos
p��dytt�isiin hankkimaan

Neuvostoliitosta eik� l�nsimaasta, tulisi silloin my�s varautua kustannusten
kasvuun.

Suomalaisten olisi varmistettava laitoksen turvallisuus, mik� aiheuttaisi
lis�kuluja.

Sovittelujen ��rimm�isen� rajana olivat kansainv�liset sopimukset ja
erityisesti pohjoismaisen

turvallisuusajattelun normit. Atomienergianeuvottelukunnan kannan mukaan

tekniset n�k�kohdat olivat unohtuneet neuvotteluissa tai ne olivat
olennaisesti muuttuneet

neuvottelukunnan tiet�m�tt� niist�.207

Alkuper�isess� muodossa Neuvostoliiton tarjoama Novo-Voronesh -tyyppinen
reaktori

oli suunniteltu Neuvostoliiton turvallisuuslains��d�nt��n. Voimalaitoksessa
ei ollut suojakuorta

eik� kunnollista h�t�j��hdytysj�rjestelm��. Laitos oli suunniteltava
uudelleen,

jos se rakennettaisiin Suomeen ilman suoja-aluetta. Jos voimalaitos taas
ostettaisiin l�nsimaasta,

reaktoriturvallisuuteen voitaisiin luottaa. Neuvottelukunta ei voinut
ymm�rt��

hallituksen it�naapurin toimittajaa suosivaa kantaa muuten kuin poliittisia
tai kaupallisia

suhteita koskevilla seikoilla, joita ei perusteltu
atomienergianeuvottelukunnalle.208

Neuvostoliitossa atomienergian rauhanomaisen ja sotilaallisen k�yt�n
tutkimus liittyiv�t

l�heisesti yhteen toiminnan alusta alkaen. Suunnitelmatalouden p��tt�j�t
olivat ep�ilevi�

atomienergian kustannustehokkuuden suhteen. Atomitutkimuksen motiivit
liittyiv�tkin

enemm�n tekniseen kilpailuun l�nsimaiden kanssa. Neuvostoliitossa
valmistettiin kahta

erilaista reaktorityyppi�. Vesij��hdytteisest� RBMK- mallisesta reaktorista
saatiin plutoniumia

ydinaseiden valmistukseen. T�m�n vuoksi reaktoria ei voinut myyd� ulkomaille

ja niit� rakennettiin vain Neuvostoliiton alueelle. Toinen reaktorityyppi
oli suunniteltu

nimenomaisesti myyt�v�ksi It�-Euroopan satelliittivaltioille.
Novovoroneshissa ja Kolassa

rakennetuista VVER-tyyppisist� painevesireaktoreista ei saatu ydinaseisiin
tarvittavaa

ainetta ja ne olivat sen vuoksi soveltuvia vientiin.

207 AEN:n salainen asiakirja 29.3.1969. AEN p�yt�kirjat 1.1.1966-30.3.1969.
KTM, VNA.

208 AEN salainen asiakirja 31.3.1969 yhteenveto muistioon "N�k�kohtia
atomienergiakysymyksen t�m�nhetkisest�

tilanteesta". AEN P�yt�kirjat 1.4.1969-30.9.1970. KTM, VNA

100

Ensimm�iset VVER -reaktorit eiv�t kuitenkaan olleet teknisesti parhaita
mahdollisia.

Niist� puuttui suojakuori, h�t�j��hdytysj�rjestelm� oli alkeellinen ja
metalliosat haurastuivat

s�teilyst� liian nopeasti. Suomalaiset insin��rit eiv�t kuitenkaan tienneet
tarkasti

kyseisen reaktorityypin ominaisuuksia, koska tehdasvierailut j�iv�t lyhyiksi
esittelyiksi.

209

Atomienergianeuvottelukunta katsoi asiakseen tehd� muistion hallituksen
iltakoululle,

jossa se suositteli atomivoimalaitoksen tilaamista l�nsimaasta.
Neuvostoliittolaisessa

ydinvoimalaitoksessa turvallisuusvaatimukset ja tekninen osaaminen eiv�t
olleet suomalaisten

vaatimusten tasolla, vaikka tarjous hinnan puolesta parantuisikin.210

Neuvottelukunta oli t�h�n asti arvioinut atomienergian varsin turvalliseksi
ratkaisuksi.

Onnettomuusvaara oli olemassa suunnitelmissa, mutta sen todenn�k�isyytt�
pidettiin

niin pienen�, ett� vaara yleens� vain mainittiin ja todettiin, ettei sit�
ollut tarpeen juuri

siin� yhteydess� k�sitell� enemp��. T�t� taustaa vasten on ilmeist�, ett�
neuvottelukunta

n�ki tilauksen Neuvostoliitosta ep�edullisena turvallisuuden kannalta.
Neuvottelukunnassa

ei ollut tapana liioitella vaaroja ja ymp�rist�haittoja. Pikemminkin niiden
v�h�inen

k�sittely puhui enemm�n j�senten asenteista, joiden mukaan onnettomuusriskit
olivat

ep�todenn�k�isi�. L�ht�kohtanahan tuli olla ydinvoiman tuomat edut.

209 Darst 2001, 137-141; Michelsen & S�rkikoski 2005, 150.

210 AEN:n muistio valtioneuvoston iltakoulua varten 4.6.1969. AEN
p�yt�kirjat 1.4.1969-30.9.1970.

KTM, VNA.

101

7.2 Neuvostoliittolaisten tarjous voittaa ?? mutta mill� perustein

Neuvostoliittolaiset halusivat kuitenkin myyd� atomivoimalaitoksen Suomeen.
Hinta ja

turvallisuusn�k�kohdat eiv�t neuvostoliittolaisten mielest� olleet esteen�
tilaukselle ja

niist� oltiin valmiita neuvottelemaan. Suomen hallitus tekikin p��t�ksen
ydinvoimalaitoksen

tilausneuvottelujen aloittamisesta neuvostoliittolaisen laitostoimittajan
kanssa.

Lopullinen periaatep��t�s tehtiin kauppa- ja teollisuusministeri V�in�
Leskisen johdolla

valtioneuvostossa 4.6.1969, jolloin sovittiin hankintaneuvottelujen
aloittamisesta. Suomalaisista

Moskovan neuvotteluihin osallistuivat V�in� Leskinen, Erkki Laurila,
ulkoministeri�st�

Paavo Rantanen, kauppa- ja teollisuusministeri�st� Ilkka M�kipentti,
S�teilyfysiikan

laitokselta Antti Vuorinen, Imatran Voima Oy:n johtajat Heikki Lehtonen

ja Pentti Alajoki sek� insin��rit Kalevi Numminen ja Magnus von Bonsdorff.
Neuvotteluissa

p��dyttiin ratkaisuun, jossa toimittajan vastuulle j�i ainoastaan laitoksen
prim��ripiirin

toimittaminen. Imatran Voima Oy:n ja neuvostoliittolaisen toimittajan V/O

Technopromexportin kesken tehtiin alustava sopimus 9.9.1969 laitoksen
tilauksesta.

Neuvotteluja jatkettiin t�m�n j�lkeen tekniikan yksityiskohdista.211

Atomienergianeuvottelukunta ei n�hnyt juurikaan positiivista siin�, ett�
poliittisten p��t�sten

seurauksena hallitus p��tyi tilaamaan laitoksen Neuvostoliitosta kolmannen
tarjouskierroksen

perusteella. Neuvostoliitossa turvallisuusvaatimukset ja tekninen osaaminen

ei ollut neuvottelukunnan mielest� tarpeeksi luotettavaa pohjoismaiseen
turvallisuustasoon

tottuneille suomalaisille. Tilausp��t�ksen teki maan hallitus virkamiesten

esitysten vastaisesti.212

Tilauksen varmistuminen k�ynnisti Imatran Voima Oy:n omistamalla
H�stholmenin

alueella ymp�rist�tutkimukset aivan uudessa mittakaavassa. S�teilyfysiikan
laitokselta

l�hetettiin kirje atomienergianeuvottelukunnalle koskien tulevaa
tutkimusty�t�. Kirjeeseen

tiivistyy tutkimusty�n perustelut, jotka olivat olleet esill� jo vuosia,
mutta nyt niiden

tarve oli varmistunut:

"Atomivoimalaitokselle oman luonteenomaisen piirteen muodostaa k�yt�n
yhteydess�

syntyv�t radioaktiiviset aineet. Atomivoimalaitoksen ymp�rist�ss� el�v�n
henkil�n s�tei-

211 Paloheimo pro gradu 2000, 87, 97, 109; Michelsen & S�rkikoski 2005, 147,
155.

102

lyrasituksen voidaan ajatella lis��ntyv�n ymp�rist�ss� joko normaalik�yt�n
yhteydess�

tai onnettomuustapauksissa vapautuvien radioaktiivisten aineiden
v�lityksell�. Jotta

voimalaitoksen aiheuttamaa s�teilyrasitusta voitaisiin tarkastella
reaalisena tai ennustaa,

on laitoksen ymp�rist�ss� ennen sen k�ytt��nottoa suoritettava s�teilytasoa
radioaktiivisten

aineiden kulkuteit� ja rikastusilmi�t� selvitt�v� pohjatutkimus. Koska
meill�

on kyseess� ensimm�inen atomivoimalaitos on t�m� tutkimus muun muassa
yleisen mielipiteen

valppauden vuoksi aiheellista suorittaa mahdollisimman perusteellisesti.(.)"213

Loviisan ensimm�isen reaktorin tilaus allekirjoitettiin kes�kuussa 1970.
Tilaukseen oli

saatu Neuvostoliitosta edullinen luotto. Imatran Voima Oy p��tyi tilaamaan
turvallisuuden

kannalta t�rke�n j��lauhduttimen yhdysvaltalaiselta Westinghouselta ja
instrumentaatioj�rjestelm�n

saksalaiselta Siemensilt�. Voimalaitokseen toimitettiin osia my�s

suomalaisilta yrityksilt�.214

Vain kaksi viikkoa ennen lopullisen sopimuksen allekirjoitusta oli
perustettu atomienergianeuvottelukunnan

aloitteesta atomienergia- ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

yhteinen ymp�rist�nsuojelujaosto, jonka teht�v�n� oli koordinoida
ymp�rist�nsuojeluasioita

Loviisan ydinvoimalan rakentamisessa. 215 Erkki Laurila ja p��sihteeri Ilkka

M�kipentti puolustivat atomienergianeuvottelukunnan roolia
ydinvoimalaitoksen ymp�rist�asioiden

selvitt�misess� ymp�rist�nsuojelunneuvottelukunnalle seuraavasti:

"Atomienergianeuvottelukunta on koko toimintansa ajan pyrkinyt huolehtimaan,
ett�

ydinvoimalaitosten rakentamisen yhteydess� esiintyv�t ymp�rist�ongelmat
selvitet��n ja

hoidetaan. Ydinvoimalaitosohjelman konkretisoituessa neuvottelukunta asetti
28.5.1970

yhdess� s�teilysuojausasiain neuvottelukunnan kanssa
ymp�rist�nsuojelujaoston, jonka

teht�v�n� on mm. k�sitell� Loviisan ydinvoimalaitosprojektiin liittyvi�
ymp�rist�nsuojelua

koskevia kysymyksi�. Koska Loviisan laitos on ensimm�inen maassamme,
projektin

212 Paloheimo pro gradu 2000, 87, 97, 109.

213 AEN p�yt�kirja 2.2.1970 liite 10. "S�teilyfysiikan laitoksen
tutkimusty�n eteneminen" 8.12.1969.

AEN p�yt�kirjat 1.4.1969-30.9.1970. KTM, VNA.

214 Darst 2001, 148; Michelsen & S�rkikoski 2005, 155.

215"Raportti ymp�rist�nsuojelujaoston perustamisesta 28.5.1970." AEN/SSN
Ymp�rist�nsuojelujaosto

1969-1973, KTM, VNA.

103

yhteydess� on tarkoitus tehd� sellaisia selvityksi�, joiden avulla
pystytt�isiin my�hemmin

yleisemminkin arvioimaan ydinvoimalaitospaikkoja. (.)"216

Ep�ilem�tt� atomienergianeuvottelukunta oli hoitanut virkaansa
mahdollisuuksien mukaisesti.

Atomienergianeuvottelukunnalta puuttui kuitenkin valtaa, jotta
tutkimustoiminnan

tuomalla asiantuntemuksella olisi ollut enemm�n merkityst� k�yt�nn�ss�.

Atomienergianeuvottelukunta n�ki ydinvoiman hankinnassa paljon positiivista:
s�hk�n

hinta tulisi alenemaan, polttoaineiden tuonti v�henisi, teollisuudelle
saataisiin s�hk�energiaa

ja vesivoiman rakennusyritykset loppuisivat. Viel�p� ilman saastuminen
v�henisi.

Atomienergianeuvottelukunnan salaisessa muistiossa ilmansaastumisen
v�heneminen

oli kuitenkin arvioitu "sekund��riseksi" eli toissijaiseksi tekij�ksi. Oli
poikkeuksellista,

ett� atomienergianeuvottelukunta luokitteli asiakirjat salaisiksi. T�ss�
tapauksessa

salaisuus ei liittynyt atomivoiman vaikutuksiin vaan poliittisiin
seikkoihin. Muistiossa,

joka j�tti salaiseksi my�s tekij�n henkil�llisyyden, atomienergian
ymp�rist�vaikutuksia

kuvailtiin seuraavasti: 217

"Ymp�rist�tekij�itten kannalta on atomivoimalaitos ylivoimainen ennen
kaikkea raskasta

poltto�ljy� k�ytt�viin laitoksiin n�hden, joiden savukaasujen mukana
ilmakeh��n

siirtyy rikkidioksideja. Kuriositeettina voidaan mainita ett� tiettyj�
kivihiililajeja k�ytett�ess�

sis�lt�v�t savukaasut enemm�n radioaktiivisiakin ep�puhtauksia kuin mit�
atomivoimalaitosten

ilmanvaihdon mukana siirtyy ymp�rist��n. (.)."218

Oliko atomienergia muuttumassa v�hemm�n vaaralliseksi ja todellisemmaksi
ydinvoimaksi?

Reaktoritilaukset jatkuivat. Toinen reaktori tilattiin Loviisaan vuonna
1971.219

Teollisuuden Voima Oy aloitti tilausneuvottelut ruotsalaisen AB Asea-Atomin
kanssa

syksyll� 1972. Kauppa- ja teollisuusministeri� my�nsi luvan ydinvoimalan
rakentamiselle

Olkiluotoon tammikuussa 1974. Puoli vuotta my�hemmin Teollisuuden Voima Oy

tilasi toisen reaktorin. Suomeen tilattiin siis 1970- luvulla nelj�
ydinvoimalaitosta. En-

216 AEN:n kirje "Ymp�rist�nsuojelun alan koordinointi" 3.3.1971
ymp�rist�nsuojelun neuvottelukunnalle.

AEN/SSN Ymp�rist�nsuojelujaosto 69-73, KTM, VNA.

217 AEN 31.3.1969 salainen perusteluyhteenveto muistioon "N�k�kohtia
atomienergiakysymyksen t�m�nhetkisest�

tilanteesta". AEN p�yt�kirjat 1.4.1969-30.9.1970, KTM, VNA.

218 Mt.

219 Paloheimo pro gradu 2000, 106; Sunell pro gradu 2001, 40.

104

simm�inen niist�, Imatran Voiman Loviisan ydinvoimala, avattiin juhlallisin
menoin

maaliskuussa 1977. Olkiluodon toinen reaktori valmistui kes�ll� 1982.220

Pohjoisamerikkalainen professori Robert Darst on tulkinnut syit�, miksi
suomalaiset

tilasivat ensimm�isen ydinvoimalaitoksen Neuvostoliitosta heikommista
turvaj�rjestelyist�

huolimatta. H�nen mukaansa syy siihen, ett� neuvostoliittolaiset halusivat
myyd�

voimalaitoksen Suomeen, ei ollut neuvostoliittolaisten ulkopoliittiset
intressit vaan

kauppasuhteet, jotka vallitsivat Suomen ja Neuvostoliiton v�lill�.
Tarjousehdot olivat

hyvin edulliset luoton suhteen. Neuvostoliittolaiset my�s tarjoutuivat
ottamaan k�ytetyn

polttoaineen takaisin, joten Suomen maaper�lle ei tarvinnut varastoida
voimalaitoksen

ydinj�tteit�. Darstin mukaan sill�, ett� neuvostoliittolaiset p��siv�t
Loviisassa l�hemmin

tutustumaan l�nsimaisiin turvallisuusvaatimuksiin, oli positiivinen vaikutus
erityisesti

VVER -tyypin reaktoriturvallisuuteen my�s Neuvostoliitossa. T�m� ei
kuitenkaan est�nyt

ymp�rist�katastrofin tapahtumista vuonna 1986, jolloin tapahtui tuhoisa
onnettomuus

RBMK -tyyppisess� reaktorissa.221

220 Sunell pro gradu 2000, 15; Vahtera 1986, 9.

221 Darst 2001, 147-149.

105

8 JOHTOP��T�KSET

Tutkimus koostuu useammasta aihealueesta, joita ovat atomienergian
suunnittelu, v�est�n

s�teilysuojelu ja vesiensuojelu. Aiheita yhdist�� keinotekoisesti tuotetun
radioaktiivisen

s�teilyn ongelma. Kolmen erilaisesta n�k�kulmasta atomienergiaa arvioineen
neuvottelukunnan

tarkasteleminen antaa vastauksia siihen, miten valtionhallinnon
asiantuntijaroolia

hoitaneet neuvottelukunnat selvittiv�t ulkomailta tulleen ydinkoelaskeuman

vaikutuksia ja ydinvoiman tulevia ymp�rist�haittoja. Uutiset ja artikkelit
tuovat n�k�kulmaa

siihen, miten radioaktiivisen s�teilyn l�hteist� ja vaaroista puhuttiin
julkisuudessa.

Kiinnostus aiheeseen syntyi tutkimalla vesiensuojeluneuvottelukunnan
arkistoa, jossa

ihmetyst� her�tti radioaktiivisuusaiheen saama huomion suuri m��r�. T�st�
tutkimuskysymys

laajeni keinotekoisesti tuotetun s�teilyn l�hteisiin. Aineistoa oli varsin
runsaasti.

Laitostilauksen varmistuttua perustettiin atomienergia- ja
s�teilysuojausasiainneuvottelukuntien

yhteinen ymp�rist�nsuojelujaosto, jonka toimintaa olisi mielenkiintoista
tarkastella.

Radioaktiivisuusaiheen teki ajankohtaiseksi toisen maailmansodan aikaan
aloitetut atomipommikokeet,

atomienergian rauhanomaisen k�yt�n lis��ntyminen ja 1950-luvun

puoliv�list� alkaen atomivoimalaitosten k�ytt��notot. N�iden aiheuttamat
uudet ymp�rist�ongelmat

koskettivat my�s suomalaisia. Ymp�rist�n s�teilytaso kohosi Neuvostoliitossa

tehdyist� atomipommikokeista johtuen ja atomienergian suunnittelu
aloitettiin

Suomessa vuonna 1955. Atomienergia- s�teilysuojausasiain- ja
vesiensuojeluneuvottelukuntien

toiminnasta selvi��, ett� radioaktiivisen s�teilyn ja radioaktiivisten
j�tteiden

aiheuttamista vaaroista ymp�rist�ss� huolestuttiin monien eri alojen
tutkijoiden ja asiantuntijoiden

keskuudessa. Osa tiedoista, jotka johtivat huolestuneisuuteen, saatiin
kansainv�lisen

yhteisty�n kautta, osa Suomessa tehdyist� ymp�rist�n s�teilytason
mittauksista.

Radioaktiivisuuteen liittyi ep�varmuutta sen aiheuttamista vaikutuksista
ihmisten

terveyteen ja perinn�llisyyteen. Ep�varmaa ei kuitenkaan ollut k�sitys
siit�, ett� vaikutukset

olivat joka tapauksessa ei-toivottuja. S�teilyvaikutuksia pidettiin
vaarallisina.

106

Suomalaisten asiantuntijoiden ydinvoimalaitoksen hankinnan
suunnitteluvaiheessa

huomioimista atomienergian rauhanomaisen ja sotilaallisen k�yt�n
vaikutuksista ymp�rist��n

ja ihmisiin voidaan esitt�� p��telmi�. P��telm�t eiv�t kuitenkaan ole
yksiselitteisi�.

Ensinn�kin ymp�rist�vaikutusten huomioiminen riippui yksil�iden erilaisista
k�sityksist�,

koska eri asiantuntijat katsoivat asiaa omista n�k�kulmistaan.
Ydinteknologian

aiheuttamien ymp�rist�vaikutusten m��ritt�minen oli suurelta osin seurausta
siit�, ett�

radioaktiivisuus koettiin ihmisten terveydelle haitalliseksi. T�m� oli syy
tutkia luonnon

s�teilytasoa eli s�teilyn vaikutuksia ja kiertokulkua ilmassa, vesiss�,
kasveissa ja el�imiss�.

Ydinkoelaskeuman tutkimustulosten arvioitiin olevan hy�dyllisi� my�s
silloin,

kun Suomessa otettaisiin k�ytt��n atomireaktoreja. Ydinkokeiden ja
ydinvoiman s�teilyvaikutukset

ymp�rist�ss� n�htiin hyvin samankaltaisina.

Suomesta ei uskottu olevan mahdollista vaikuttaa ulkomailla tehtyjen
ydinkokeiden v�hent�miseen

tai lopettamiseen. Sen vuoksi oli laadittava suunnitelmia ymp�rist�n
s�teilytason

tarkkailemiseksi ja v�est�n suojaukseksi. Asiantuntijat eiv�t my�sk��n
kyseenalaistaneet

laitostilausta. Suunnitteluty�t� tehtiin kaikissa neuvottelukunnissa
asenteella,

jonka mukaan atomienergian rauhanomaisen k�yt�n lis��ntyminen oli
v�ist�m�t�nt�.

T�h�n kuului itsest��nselvyyten�, ett� atomireaktorit tulevat toimimaan my�s
Suomessa.

Poliittiset realiteetit eiv�t olleet neuvottelukuntien p��tett�viss� ja se
oli neuvottelukuntien

ty�ss� selv��. Niiden teht�v�n� oli olosuhteisiin n�hden j�rjest�� ihmisille
mahdollisimman

vaaraton ymp�rist�. Ymp�rist�, jossa vaaroja ei voinut kuitenkaan kokonaan

v�ltt��.

Tarkasteltujen neuvottelukuntien j�senet olivat tietoisia vaaroista, jotka
liittyiv�t radioaktiiviseen

s�teilyyn ja j�tteisiin. Suurimmat vaarat liittyiv�t s�teilyyn ja sen
vaikutuksiin

ihmisten terveydelle. Ei ollut niink��n olennaista, mist� s�teily oli
per�isin. S�teilyl�hde

saattoi olla ulkomailla tehdyt ydinkokeet, It�mereen upotetut ydinj�tteet
tai Loviisassa

s�hk�� tuottava voimalaitos. Ihmisten terveys oli silti suurimpana
huolenaiheena.

Ydinvoimalaitoksen ja ydinj�tteiden vaikutukset ymp�rist��n eiv�t kuitenkaan
j��neet

kokonaan huomiotta. Ensimm�isess� ymp�rist�nsuojeluun t�ht��v�ss�
neuvottelukunnassa

vesiensuojeluneuvottelukunnassa erityist� huolestuneisuutta her�ttiv�t
radioaktiiviset

j�teaineet. Radioaktiivisia j�tteit� laskettiin meriin ja vesist�ihin eri
puolella maailmaa.

Ty�ss��n neuvottelukunta sai m��ritelty� uudet normit Suomen lains��d�nt��n,

107

joiden tarkoituksena oli suojella vesi� pilaantumiselta - my�s
radioaktiivisuuden aiheuttamalta.

Toiminnan tavoitteena oli suojella niin ihmisi� kuin ymp�rist��, joka ei
k�sitt�nyt

pelk�st��n Suomen alueeseen kuuluvaa luontoa. Kansalaisten valistaminen
vesiensuojelusta

ja radioaktiivisuuden vaaroista ymp�rist�ss� kuului my�s neuvottelukunnan

ty�nkuvaan. Vesiensuojeluneuvottelukunnan arkistossa on useampia uutisia,
joiden pohjalta

on mahdollista p��tell�, ett� atomienergian tuotannossa syntyv�st�
ionisoivasta

s�teilyst� ja radioaktiivisesta j�tteest� kirjoitettiin sanomalehdiss�,
joissa lausuntojen

antajina olivat neuvottelukuntien j�senin� olleet asiantuntijat.
Vesiensuojeluneuvottelukunnassa

oltiin huolestuneita radioaktiivisten aineiden ymp�rist�vaikutuksista ja
toiminnalla

pyrittiin est�m��n radioaktiivisten aineiden ymp�rist��n joutuminen.
Vesiensuojeluneuvottelukunnassa

suhtauduttiin kriittisesti atomienergiaa puolustavien tahojen

k�sityksiin ydinj�tteist� ja radioaktiivisesta s�teilyst�. T�m� kritiikki ei
ollut suoranaisesti

kohdistettu suomalaiseen atomienergianeuvottelukuntaan. Kritiikki perustui
kansainv�lisen

yhteisty�n kautta esiin tulleisiin n�kemyksiin.

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnassa laadittiin normeja ihmisten
s�teilysuojauksen

toteutumiseksi. Atomipommikokeiden aiheuttama s�teilytason nousu oli
todellinen uhka,

johon viranomaistaholla kiinnitettiin asianmukaisesti huomiota.
V�est�nsuojauksen

kehitt�mist� hidasti kuitenkin varojen puute. Ymp�rist�n s�teilytason
mittaukset sen

sijaan lis��ntyiv�t eri tutkimuslaitosten yhteisty�n�. Pohjoismaisena
yhteisty�n� laaditut

s�teilytason enimm�ism��r�t, jotka olisivat aiheuttaneet
erikoistoimenpiteit�, eiv�t ylittyneet

atomipommikokeiden seurauksesta. Suomeen saapunut radioaktiivinen laskeuma

pienentyi ydinkokeita rajoittavien sopimusten my�t�, mutta samalla
atomienergian tuotanto

yleistyi.

Atomienergianeuvottelukunta toimi neuvoa-antavana organisaationa
atomienergian

suunnittelussa. Neuvottelukunta rahoitti monenlaista alaan liittyv��
tutkimusta, joista

yhten� oli atomienergian paikallisten ymp�rist�vaikutusten selvitt�minen.
Atomienergianeuvottelukunta

rahoitti Imatran Voima Oy:n omistaman Loviisan H�stholmenin

saaren ymp�rist�tutkimuksia, koska paikalle suunniteltiin Suomen ensimm�isen
ydinvoimalaitoksen

rakentamista. Ensimm�isen voimalaitoksen ajateltiin vaativan erityisen

tarkat ymp�rist�tutkimukset, joita olivat niin lauhdevesien vaikutukset
vesiymp�rist�ss�

kuin radionuklidien mahdollinen kulkeutuminen veden ja ilman v�lityksell�.
Atomienergian

ymp�rist�haittojen selvitt�misess� merkitt�vin rooli oli Merentutkimuslai108

toksen ja S�teilyfysiikan laitoksen tutkijoilla, jotka selvittiv�t usean
vuoden ajan tulevan

laitoksen paikallisia vaikutuksia. Atomienergianeuvottelukunta rahoitti my�s
ravintoketjututkimusta

rikastumisilmi�n tuntemiseksi, mink� tarkoituksena oli selvitt�� ihmisiin

mahdollisesti ker��ntyvien radionuklidien m��ri�.

S�teilysuojausasiainneuvottelukunta osallistui yhdess�
atomienergianeuvottelukunnan

kanssa atomienergian suunnitteluty�h�n viranomaistahona, jonka tarkoituksena
oli taata

atomienergian turvallisuus ja m��ritell� atomienergian tuotannosta
ymp�rist��n levi�v�n

s�teilyn sallitut m��r�t. Sallitut raja-arvot koskivat laitoksen
normaalik�yt�st� aiheutuvia

p��st�j�. Onnettomuuden aiheuttamat poikkeustilanteet olivat mahdollisia,

mutta niit� varten oli mahdotonta asettaa sallittuja raja-arvoja.
Atomienergia- ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan

ty�ss� korostui ajatus, jonka mukaan oli t�rke��, ett�

ydinvoimalaitoksen suunnitteluun ja toimintaan tarvittiin viranomaisten
valvontaa ja

hallintoa. Kun kyse oli atomienergian suunnittelusta, prosessiin ei
sis�ltynyt varausta

siit�, ett� voimalaitosta ei tultaisi hankkimaan. Neuvottelukuntien ty� ei
saanut merkit�

laitostilauksen viiv�stymist�. Ensimm�isen laitostilaus pitkittyi kuitenkin
poliittisista

syist�, koska valtionyhti� Imatran Voima ei asettamistaan
tarjouskierroksista huolimatta

voinut ratkaista p��t�st�, mist� maasta ensimm�inen ydinvoimalaitos
tilattaisiin. Atomienergianeuvottelukunnan

ja Imatran Voima Oy:n valta p��t�ksenteossa v�heni, mit�

l�hemm�s laitostilausta edettiin. Molemmat vastustivat aluksi
laitoskauppojen tekemist�

neuvostoliittolaisen toimittajan kanssa, mit� ei kuitenkaan huomioitu
hallituksen p��t�ksess�.

Hallituksen ministerit eiv�t my�sk��n kertoneet
atomienergianeuvottelukunnalle

perusteluita, miksi tilaus pit�isi tehd� it�naapurista.

Reaktoriturvallisuus oli atomienergianeuvottelukunnan mielest� hoidettu
viranomaisvalvonnalla.

Toinen t�rke� turvallisuuden tae olisi ollut sellaisen l�nsimaisen
voimalaitoksen

hankinta, joka olisi vastannut suomalaisia turvallisuusvaatimuksia.
Atomienergianeuvottelukunta

ei voinutkaan aluksi hyv�ksy� ajatusta, ett� ensimm�inen atomivoimalaitos

tilattaisiin Neuvostoliitosta. Poliittisista syist� hallitus p��tyi
kuitenkin neuvostoliittolaisen

ydinvoimalan tilaukseen, vaikka se olikin asiantuntijoiden mielest�
reaktoriturvallisuuden

kanssa ristiriidassa. Laitostilauksen varmistuttua kes�ll� 1970 perustettiin

atomienergianeuvottelukunnan ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan
yhteinen

ymp�rist�nsuojelujaosto. Neuvostoliitosta tilattu Loviisan ydinvoimalaitos
jouduttiin

109

suunnittelemaan uudelleen Suomessa vallitsevia turvallisuusnormeja ajatellen
kansainv�lisen�

yhteisty�n�, johon osallistui my�s l�nsimaisia yrityksi�.

Ei voida ajatella, ett� ydinvoiman ymp�rist�haitat olisivat olleet
tuntemattomia. Sen

sijaan niille annettujen merkitysten tulkinta on toinen asia, jossa tulisi
ottaa huomioon

my�s se, kenell� oli valta tehd� p��t�kset.

Kaikkien neuvottelukuntien rooli oli t�rke� lainas��d�nt��n tehtyjen
ehdotusten kannalta.

Niiden ty�ss� seurattiin kansainv�list� tutkimusta erilaisten kokousten ja
konferenssien

muodossa. Neuvottelukunnissa valtionhallinnon ja teollisuuden edustajat
olivat

enemm�n eri intressitahoja edustavissa rooleissa, kun taas tutkimuslaitosten
ja yliopistojen

tohtorit edustivat neuvottelukuntien asiantuntemusta. Neuvottelukuntien
kokoonpano

vaihtui kuitenkin useasti tutkimusajankohtana. Joka tapauksessa j�senet
toivat monen

alan osaamista neuvottelukuntiin, joissa kokonaisuudessaan oli pyritty
mahdollisimman

hyv��n alakohtaiseen osaamiseen.

Atomienergian ymp�rist�haitat olivat siis asiantuntijoiden ja
p��t�stentekij�iden tiedossa.

Asiantuntijoiden p��m��r�n� ei ollut tiedon salaaminen, jos ei sen
aktiivinen tiedottaminenkaan.

Atomienergianeuvottelukunnan j�senten kantaa ei voida pit��
yksiselitteisesti

vaaroja peittelev�n�. Vesiensuojeluneuvottelukuntaan verrattuna sek�
atomienergia-

ett� s�teilysuojausasiainneuvottelukuntien toiminta ei t�hd�nnyt
kansalaisten valistamiseen,

vaan muiden asiantuntijoiden tiedottamiseen. Atomienergianeuvottelukunnan

ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan teht�viin ei katsottu kuuluvan
atomienergian

haittavaikutusten raportointia julkisuuteen, koska molemmat
neuvottelukunnat "kannattivat"

atomienergian hankintaa. T�m� ei kuitenkaan tarkoita sit�, ett�
atomienergian

rauhanomaisen ja sotilaallisen k�yt�n haittavaikutukset olisivat loistaneet
poissaolollaan

julkisuudesta. Vesiensuojeluneuvottelukunta teki ty�t� my�s sen eteen, ett�
julkisuudessa

k�siteltiin radioaktiivisen s�teilyn aiheuttamaa ongelmaa. Julkisuudessa
erityist�

huomiota sai ydinj�teongelma. Atomienergia- ja
s�teilysuojausneuvottelukunnassa tiedostettiin

my�s kyseisen ongelman vakavuus, mutta n�iss� neuvottelukunnissa ei
kiinnitetty

huomioita sen ratkaisuun. Yhten� syyn� varmasti oli ajatus, jonka mukaan
tulevaisuudessa

ydinj�teongelma tultaisiin ratkaisemaan. Vesiensuojeluneuvottelukunnassa

ydinj�teongelma her�tti akuuttia huolestuneisuutta, koska meret ja vesist�t
olivat vaarassa

joutua j�tteiden "sijoituspaikaksi".

110

Helsingin Sanomissa atomienergian rauhanomaisen k�yt�n konferenssien
aikainen uutisointi

ei liittynyt neuvottelukuntien ty�h�n eik� n�kemyksiin. Uutiset kertoivat
konferensseissa

k�sitellyist� aiheista. Huomionarvoisena asiana oli, ett� niin atomienergian

kuin ydinkokeidenkin aiheuttamista s�teilyvaaroista ihmisten terveydelle
kerrottiin uutisissa.

YK:n asettaman s�teilyn vaikutuksia tutkineen komitean asiantuntijoiden
n�kemykset

poikkesivat ehdottomuudellaan niiden uutisten joukosta, joissa s�teilyn
vaarallisuutta

k�siteltiin. Komitea luokitteli ydinkokeet vaarallisiksi s�teilyl�hteiksi ja
atomienergian

vaarattomaksi s�teilyl�hteeksi. T�m� johtui siit�, ett� atomienergian
tuotannosta

syntyv� s�teily n�htiin ihmisten hallitsemana.

Atomienergia- ja s�teilysuojausasiainneuvottelukunnan teht�v�n� oli
j�rjest�� puitteet,

jossa atomienergiahanke olisi yhteisty�n� m��riteltyjen turvallisuusnormien
mukaista.

Huomionarvoisena asiana voi mainita, ett� ydinvoiman suunnittelussa mukana
olleet

henkil�t olivat yht� lukuun ottamatta miehi�. Ainoana naispuolisena
henkil�n� mukana

olleelle kuului virkansa puolesta merkitt�v� rooli ymp�rist�haittojen
selvitt�misess� ja

kriittisess� suhtautumisessa laitoksen rakentamiseen. Reaktoreiden
onnettomuusvaara

oli olemassa, mink� vuoksi ydinvoimalaa ei voinut sijoittaa suureen
kaupunkiin. S�teily�

ei unohdettu suunnitteluvaiheessa, mutta sit� ei kuitenkaan pidetty esteen�
ydinvoimalaitoksen

hankinnalle. Tietyt vaaratekij�t oli kuitenkin pakko hyv�ksy�.
Ymp�rist�haitat

m��riteltiin vaarallisiksi silloin, kun ne olivat tarpeeksi haitallisia
ihmisille.

Kuten ydinvoimansuunnittelussa niin my�s uraaninlouhinnassa on palattu
kysymyksiin

l�ytyyk� Suomesta uraania ja rakennetaanko Suomeen lis�� ydinvoimaa. N�in
ollen

voidaan esitt�� kysymys siit�, miten keskustelu on muuttunut siit� ajasta,
kun Suomeen

vasta suunniteltiin ydinvoiman k�ytt��nottoa? Ja miten ydinvoiman
haittavaikutuksista

t�ll� hetkell� puhutaan julkisuudessa?

111

L�HTEET

Arkistol�hteet

Ulkoasiainministeri�n arkisto, UMA

Atomis�teilyasiat 1954-1969

Valtioneuvoston arkisto, VNA

Atomienergianeuvottelukunnan arkisto:

Kirjeenvaihto 1957-1970

Toimintakertomukset 1957-1970

Ymp�rist�nsuojelujaosto 1970-1973

Tutkija-assistenttien toimintakertomuksia 1966-1969

Suomen ymp�rist�keskus, SYKE

Vesiensuojeluneuvottelukunnan arkisto:

Toimintakertomukset 1958-1969

Sanomalehtileikkeet ja artikkelit vesiensuojelusta Suomessa

P�yt�kirjat 1960

S�teilyturvakeskus, STUK

S�teilysuojausasiainneuvottelukunnan arkisto 1957-1969

Painetut l�hteet

Komiteamietinn�t

Atomivastuukomitean mietint� 1969:A17.

Energiakomitean mietint� 1956:28

S�teilysuojauskomitean mietint� 1956:24

Vesist�nsuojelukomitean mietint� 1958:13

112

Suomen asetuskokoelma

1957

1958

1961

1962

1964

1965

Sanoma- ja aikakauslehdet

Suomen Luonto 1962:3

Suomen Kalastuslehti 1963:2

Suomen Kuvalehti 1955:35

Valvoja 1960: 1-6

Vesitalous 1962:1, 1963:1

Helsingin Sanomat

1.8.1955-1.9.1955

10.8.1958-5.11.1958

20.10.1963

1.9.1964-17.9.1964

S�hk�isess� muodossa olevat l�hteet

Eisenhower, Dwight: Atoms for Peace.

American Rhetoric:

http://www.americanrhetoric.com/speeches/dwightdeisenhoweratoms.html.

2.5.2005.

L�hiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia. Kansallinen strategia
Kioton p�yt�kirjan

toimeenpanemiseksi. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 24.11.2005.

Kauppa- ja teollisuusministeri�:

(http://asiakas.poutapilvi.fi/p4_ktm/files/15789/Strategia_211105_.pdf).
9.12.2005

113

Haastattelut

Milka Sunell 25.11.2005

KIRJALLISUUS

Aikalaiskirjallisuus ja muistelmat

Atomienergianeuvottelukunta: Atomienergia ja Suomi 1945-1962.
Valtioneuvoston

kirjapaino, Helsinki 1962.

Niini, Risto: Atomienergia: tulevaisuuden voima. Kustannustalo, Helsinki
1946. Suomennettu

teoksesta David Dietz: Atomic Energy in the Comingera. New York, 1945.

Laurila, Erkki: Atomienergian tekniikka ja politiikka. Otava, Helsinki 1967.

Laurila, Erkki: Muistinvaraisia tarinoita. Otava, Helsinki 1982.

Laurila, Erkki: Ydinenergiapolitiikan harhailut. Otava, Helsinki 1977.

Otavan iso tietosanakirja 1960.

Wennervirta, Heikki: Uraaninetsij�n opas. Atomienergia Oy, Helsinki 1957.

Tutkimuskirjallisuus ja artikkelit

Ahosniemi, Arno: Jotta Suomessa voitaisiin huoletta kulkea. Ydinaseiden ja
ydinpolttoainekysymyksen

seuranta Suomessa kylm�n sodan aikana. STUK, Helsinki 2004.

Anshelm, Jonas: Mellan fr�lsning och domedag. Om k�rnkraftens politiska
id�historia i

Sverige 1945-1999. Brutus �stlings Bokf�rlag Symposion, Stockholm 2000.

114

Beck, Ulrich: Risk Society. Towards a New Modernity. Alkuper�isest�
teoksesta (1986)

Risikogesellschft. Auf dem Weg in eine andere Moderne k��nt�nyt Mark Ritter.
SAGE

Publications, London 1993.

Giddens, Anthony; Beck, Ulrich; Lash, Scott: Nykyajan j�ljill�.
Refleksiivinen modernisaatio.

Suomentanut Leevi Lehto. Vastapaino, Tampere 1995.

von Bonsdorf, G�ran; Takamaa, Kari; Vala, Ursula; Parkkari, Juhani: Tiede ja
tutkimus

rauhan palveluksessa. Yst�vien kirja professori Jorma K. Miettisen
t�ytt�ess� seitsem�nkymment�

vuotta 11.8.1991. Suomen Pugwash-toimikunnan julkaisuja I, Helsinki

1991.

Darst, Robert G: Smokestack Diplomacy. Cooperation and Conflict in East-West
Environmental

Politics. The MIT Press, Cambridge 2001.

Fehner, Terrence R; Gosling, F. G: Coming from the Cold. Regulating U.S.
Department

of Energy Nuclear Facilities, 1942-1996. Environmental History 1996:2,
vol.1.

Freedman, Bill: Environmental Ecology. The Impacts of Pollution and Other
Stresses on

Ecosystem Structure and Function. Academic Press, San Diego 1989.

Gizewski, Peter: Military Activity and Environmental Security. The Case of
Radioactivity

in the Arctic. Teoksessa DeBardeleben, Joan; Hannigan, John (toim.):
Environmental

Security and Quality after Communism. Carleton University, Ottawa 1995.

Haila,Yrj�; Jokinen, Pekka (toim.): Ymp�rist�politiikka. Mik� ymp�rist�,
kenen politiikka.

Vastapaino, Tampere 2001.

Hjerppe, Riitta: Suomen talous 1860-1985. Kasvu ja rakennemuutos.
Kasvututkimuksia

XII, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1988.

Hobsbawm, Eric: ��rimm�isyyksien aika 1914-1991. Suomentanut Pasi Junila
alkuper�isteoksesta

The Age of Extremes. The Short Twentieth Century, 1914-1991.

Vastapaino, Tampere 1999.

115

Hokkanen, Pekka; Kojo, Matti; Litmanen, Tapio; Raittila, Pentti (toim.):
Ydinj�teihme

suomalaisittain. Tampereen yliopistopaino, Tampere 2002.

Juhila, Kirsi: Miten tarinasta tulee tosi? Faktuaalistamisstrategiat
viranomaispuheessa.

Teoksessa Jokinen, Arja; Juhila, Kirsi; Suoninen, Eero: Diskurssianalyysin
aakkoset.

Vastapaino, Tampere 1993.

Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.): Argumentti ja kritiikki. Lukemisen,
keskustelun

ja vakuuttamisen taidot. Gaudeamus, Helsinki 2002.

Kalela, Jorma: Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus, Helsinki 2000.

Konttinen, Esa; Litmanen, Tapio; Nieminen, Matti; Yl�nen, Marja: All Shades
of Green.

The Environmentalization of Finnish Society. SopHi, Jyv�skyl� 1999.

Laakkonen, Simo: Vesiensuojelun synty. Helsingin ja sen merialueen
ymp�rist�historiaa

1878-1928. Gaudeamus, Helsinki 2001.

Leino-Kaukiainen, Pirkko: Vesist�ist� viem�reiksi. Vesiensuojelu Suomessa
1945-1970.

Teoksessa Laakkonen, Simo; Laurila, Sari; Rahikainen, Marjatta (toim.):
Harmaat aallot.

Ymp�rist�nsuojelun tulo Suomeen. Historiallinen arkisto 113, Helsinki 1999.

Malaska, Pentti; Kantola, Ismo; Kasanen Pirkko: Riitt��k� energia -
riitt��k� j�rki?

Gaudeamus, Helsinki 1989.

Massa, Ilmo: Ymp�rist�historia tutkimuskohteena. Historiallinen
aikakauskirja 1991:4.

Michelsen, Karl- Erik; S�rkikoski, Tuomo: Suomalainen ydinvoimalaitos.
Edita, Helsinki

2005.

Miekkavaara, Kari: Ydinaseiden uhka Suomen maanpuolustukselle. P��tt�jien
k�sitykset

uhkasta ja toimenpiteet sen torjumiseksi vuosina 1945-1971. Turun yliopiston
julkaisuja:

sarja C, osa 211. Turku 2004.

116

Myllyntaus, Timo 1991c: Electrifying Finland. The Transfer of a New
Technology into

Late Industrialising Economy. Etla, Helsinki 1991.

Myllyntaus, Timo 1991a: Suomalaisen ymp�rist�historian kehityslinjoja.
Historiallinen

aikakauskirja 1991:4.

Myllyntaus, Timo 1991b: Ymp�rist�historia - mit� se on? Historiallinen
aikakauskirja

1991:4.

Perelman, Chaim; Olbrecht-Tyteca, L: The New Rhetoric. A Treatise on
Argumentation.

University of Notre Dame Press, Notre Dame 1971. Alkuper�isteos La Nouvelle
Rh�torique.

Trait� de l'Argumentation. Presses Universitaires de France 1958.

Pihkala, Erkki: Energiapolitiikka. Teoksessa Sotakorvauksista vapaa
kauppaan. KTM:n

satavuotisjuhlakirja. KTM, Helsinki 1988.

Salmi, Hannu: "Atoomipommilla kuuhun!" Tekniikan mentaalihistoriaa. Kleio ja
nykyp�iv�,

Helsinki 1996.

Sandberg, Jorma: Ydinj�tehuollon yhteiskunnalliset ulottuvuudet.
Ydinj�tehuolto yhteiskunnallisena

kysymyksen�. Teoksessa Litmanen, Hokkanen, Kojo (toim.): Ydinj�te
k�siss�mme.

Suomen ydinj�tehuolto ja suomalainen yhteiskunta. Jyv�skyl�n yliopisto

SoPhi 44, Jyv�skyl� 1999.

Suhonen, Pertti: Mediat, me ja ymp�rist�. Hanki ja j��, Helsinki 1994.

Summa, Hilkka: Hyvinvointipolitiikka ja suunnitteluretoriikka. Tapaus
asuntopolitiikka.

Yhdyskuntasuunnittelun t�ydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 17.
Teknillinen korkeakoulu,

Espoo 1989.

Suominen, Petteri: Ydinj�tepolitiikan muotoutuminen Suomessa. Teoksessa
Litmanen,

Hokkanen, Kojo (toim.): Ydinj�te k�siss�mme. Suomen ydinj�tehuolto ja
suomalainen

yhteiskunta. Jyv�skyl�n yliopisto SoPhi 44, Jyv�skyl� 1999.

117

S�nkiaho, Risto; Rantala, Harri: Ydinvoima-argumentaatio. Tampereen
yliopisto, Tampere

1987.

Tampereen yliopiston Hallintotieteiden laitoksen julkisoikeuden raportteja B
1978:

Ydinvoiman k�ytt��notto Suomessa. Tampereen yliopisto, 1978 Tampere.

Vahtera, Antti: Ydinenergian uhkapeli. WSOY, Helsinki 1986.

Valkeap��, Risto: Energiataloudellisen yhdistyksen ETYn historia 1911-1993.
Energiafoorumi

ry, Porvoo 1996.

Walker Samuel J: Permissible Dose. A History of Radiation Protection in the
Twentieth

Century. University of California Press, Los Angeles 2000.

Weart, Spencer R: Nuclear Fear. A History of Images. Harvard University
Press, Massachussetts

1988.

Wills, John: "Welcome to the Atomic Park". American Nuclear Landscapes and
the

"Unnaturally Natural". Environment and History. 2001:4, vol. 7.

Winivarter, Verena (ed.): Environmental History in Europe from 1994 to 2004:
Enthusiasm

and Consolidation. Environment and History 2004:4, vol. 10.

Worster, Donald: Nature's Economy. A History of Ecological Ideas. Cambridge
University

Press, Cambridge 1985.

Painamattomat opinn�ytteet

Paloheimo, Marja Riitta: Atomivoimaa - id�st� vai l�nnest�? Suomen
ensimm�isen

ydinvoimalan hankinta poliittisena kysymyksen� 1965-1969. Helsingin
yliopisto, Poliittinen

historia, Pro gradu -tutkielma 2000.

118

Sunell, Milka: Miten Suomen yksityinen mets�teollisuus hankki l�nsimaisen
ydinvoimalan:

tutkimus taloudellisesta ja poliittisesta vallank�yt�st� 1970-luvulla.
Helsingin yliopisto,

Poliittinen historia, Pro gradu -tutkielma 2001.

S�hk�isess� muodossa oleva kirjallisuus

Fischer, David: History of The Atomic Energy Agency: The first forty years.
IAEA,

Vienna 1997. http://www-pub.iaea.org/MTCD/publications/PDF/pub1032_web.pdf

22.12.2004.

Muut julkaisut

Paile, Wendla; Mustonen, Raimo; Salomaa, Sisko; Voutilainen, Anne: S�teily
ja terveys.

STUK, Helsinki 1996.

Alara, Ajankohtaista s�teily- ja ydinturvallisuudesta. 1999-2002, STUK.

Ymp�rist�n s�teilyvalvonta Suomessa. Vuosiraportti 2003, STUK

LIITTEET

Liite 1. Atomienergianeuvottelukunnan kokousp�yt�kirja 2.11.1966.

Liite 2. Raportti H�stholmenin merialueen tutkimuksista.

0 new messages