*Vaan hei iloa irti tästä?
*Yleisön pyynnöstä alan julkaisemaan Suomen ydinaavikoitumisen
nykytilastamme kertovaa faktaa.
M.T.28.05-08. Ilmatieteen laitos.
PAIKKA SADE mm.
_________________
Helsinki
Kiikkala
Turku 3,5mm
Jormala
Pori
Niinisalo
Tampere
Jokioinen 0,2
Lahti
Utti
L.ranta 0,7
Mikkeli
Ilomantsi 1,9
Joensuu 1,3
Kuopio 1,1
Viitasaari 2,7
Jyväskylä 0,3
Ähtäri 2,0
Kauhava 0,3
Vaasa 0,5
Ylivieska 1,0
Kajaani 0,2
Ruukki 0,5
Pudasjärvi
Suomussalmi 0,4
Kuusamo 1,5
Rovaniemi 4,4
Pello 1,3
Salla
Sodankylä 1,5
Muonio
Kilpisjärvi 1,1
Ivalo
Utsjoki
*KESKIARVO= 34kpl/ 0,78mm
Keskisadantavrk. 2mm/5vrk/10mm= 7,8%
JÄI -92,2% satamatta
_________________
*Niin? Kuka oikeasti edes yllättyi, että jälleen kerran lirvahti
kevätkuukausi tuskin muutaman prosentin normisadannalla? Toki
ilmatieteenlaitos vedättää kuun lopulla pokkana, että maailma suorastaan
hukkuu vesiin. No se meitä tietysti vain valheen määrässä enää jaksaa
huvituttaa. Oikeesti siis kuka tuollaista paskaa edes viittii lukea enää,
kun jokainen ymmärtää, että ollaan ydinaavikoitumisessa kamelikyydissä jo
kohti -50% normisadannan huonompaa päätä.
*Toki on päivän selvää, ettei tilanne parane kuin ajamalla ydinmörskät
rakettikuormana aurinkoon paskaksi. Meillä meni tässä nyt mehiläiset,
matelijat, sammakot, ehkä jo ensi viikolle taas odotamme mm. ydinlauhteisiin
kuolevan meremme syytämää kaspiankampamaneetti-invaasioita. Puumme menee
näköjään paperienergiatarpeineen ankeroisille muutamassa vuodessa! No yhtä
kaikki KUKAAN ei tule sanomaan, ettenkö jo pitkään ja hartaasti varoitellut
tulevien "punasadeaikojen kauhuista". Nukkukaa hyvin kiivaat
ydinklingonimme, pian emme enää uskalla ydinaavikoitumisen edetessä kohti
vääjäämätöntä loppukliimaksiaan.(
Miten kaikki tämä yksinkertaisesti on mahdolista tapahtua ja näin pienessä
ajassa? Muutama rivi mehiläisitä kirjasta "Eläinten maailma".
Mesipistiäisten heimo (Apidae) on laaja. Siihen kuuluu ainakin 12 000 lajia,
jotka ryhmittyvät noin 300 eri sukuun. Suomessakin on tavattu yli 200
mesipistiäislajia. Nepolveutuvat petopistiäisten kaltaisista kantamuodoista,
jotka ovat ruvenneet hankkimaan ravintonsa kukkien antimista, medestä ja
siitepölystä. Useimmilla on tuuhea karvapeite ja erityisiä keruuelimiä,
joilla siitepöly saadaan kulkemaan pesään."
*Tässä tuli yksi aivan keskeinen yhteinen tekijä. Eli kaikille nyt
sukupuuton partaalle hävinneille lajeille on keskseistä tarve kulkea
päivästä toiseen vaihtelevista ruokailupaikoista äärimmäisen tarkkaan
alkupistepesäänsä. Eli suomentaen kyky suunistaa ilmiömäisen tarkasti on
keskeistä. ja kun tuntee hyönteisten heikon näkökyvyn kauemmas ymmärtää
tästä mangneettikenttätuntemusten äärimmäisen stabiiliuden olevan
käytännössä elinehto. Eksyt kerran pois tutuilta lentoradoiltasi, ja katoat
elämästä! Miksi yhteysn pesään on kaiki kaikessa, kirja jatkaa.
"Monet mehiläiset elävät yksittäin. Emo laatii pesän, munii munat sinne ja
hoitaa jälkeläisensä. Niitä sanotaan yhteisellä nimellä erakkomehiläisiksi.
Toiset elävät yhteiskunnittain. Ja juuri näiden yhteiskuntamehiläisten
keskuudessa voidaan todeta hyönteismaailman moninaisimmat, ihmeellisimmät ja
tarkoiotuksenmukaisimmat vaistojen ilmiöt. Näitä yhteiskuntamehiläisiä ovat
kimalaiset ja varsinaiset mehiläiset (Apis mellifica). Se on tunnettu jo
ammoisista ajoista kotieläimenä."
*Eli nykyinen sukupuuttokatastrofi on TOTAALISEN UNIIKKI erityisuhka jota
koskaan ihmiskunnan aikana ei ole sattunut! Huomatkaa nyt hyvät lukijat,
että mehiläisten tauoton maapallolla olo omn kestänyt punkkeineen,
tauteineen viruksineen kymmenet vuosimiljoonat! Pesän parven koko on 30 000-
50 000. Kaikki lisääntyvät vain yhdestä kunikattaresta riippuvaisina.
Mehiläiset hakevat meden helposti jopa 13km matkalta, mikä kertoo niiiden
ilmiömäisestä suunnistuskyvystä takaisin maan magneettikenttää ja aurinkoa
apunaan käyttäen. Mesikuorma saattaa painaa puolet ruumiin painosta.
Lentonopeusan 25km/h. Matkalainen joutuu usein levähtämään paluulennoillaan
ja laskeutuessaan levähtämään se usein lopen uupuneena putoaa veteen ja
hukkuu.
*Tämä tieto on seuraava tarkkaavaiselle tärkeä tieto. Eli hukkuneita
mehiläisiä emme edes normaalissa vuodessa näe, vaikka hukkuminen on vaersin
yleistä miljoonille pörriäisille. Miksi niitä sitten ei näe? Kuten jo
alkujaan sanottiin mehiläinen kuormineen on varsin raskas, karvainen ruumis
imaisee vettä, vasu täynnä veteen uppoavaa sokerimettä ja pienet siivet
eivät kelluta kuten perhosilla usein näkee. Jälleen tärkeä vinkki. Liki
kaikki mehiläiset väsyessään siis HUKKUVAT upoten veden alle! Vielä pitää
ratkaista syy siihen miksei lento päädy pesään vaan jatkuu nyklyään miltei
aina edelläkerrottuun hukkumiseen. Jos laskemme todennäköisyyksillä
huomaamme, että mehiläinen kyllä pärjää hyvin jos merkkerinä käyttämänsä
mangneetikenttävakiot paikallistasolla pysyvät tarkoin vakiona.
*Kyyhkyjen tapaa löytää tarkoin lakkaansa takaisin vaikka pimeässä on
pidetty ilmiömäisen tarkkana. Toki ihminen kompasseineen kykenee
paikantamaan pohjoisen ja lähetessään mangneettista pohjoista kykenee jopa
tästä kulmasta arvailemaan suurinpiirteisiä etäisyyksiä leveyspiiristä
napaan mangneettineulan kallistuskulmasta. Eli Italialainen kompassineulan
balanssoinnin vastapaino on täysin eri, kun Suomessa. Mutta ihminen ei osaa
päätellä piutuuspiiriä. Mutta kyyhkysen ja pölyttäjä osaa ja varsin
ilmiömäisesti se kykenee tunnistamaan asuinpaikkansa hiuksenhienoja
kotialueensa malmioiden, rautajuoneitten, vesistöjen aiheuttamia
sormenjälkimäisiä poikkeamia ja seuraamaan niitä noin 2m
peruslentokorkeudessaan. Mehiläisen elinehto on pysyä tällä korkeudella
jolloin pakopaikka kasvistoon on mahdollisissa hyökkäyksissä
saavutettavissa, mutta toisaalta lentoestekasvusto on jo vähäistä ja esim.
tuulisuus ei haittaa. Kukkien peruskorkeus vaikuttaa toki myös tilanteeseen.
JUURI tämän korkeuden mangneettianomaliat se alusta asti tarkoin opettelee.
Tärkeä vihje taas. Eli jos mehiläinen lentää väärässä lentotasossaan koko
alue muuttuu sille täysin vieraaksi myös maan
mangneettikenttäsormenjälistään ja tapahtuu kohtalokas eksyminen. Mehiläinen
pitää lentokorkeusvakionsa niinikään lentäen niin, ettei poikkea
seuraamaansa sormenjälkimangneettiviivalta alas kuin syömään ja ylemmäs
lintujen yms.saaliiksi.
*Mutta kun 100km korkuisessa ķonosfäärikentässä säteilyenergia synnyyttää
lisäionisaatiota ja alkaa muuttamaan ja taivuttamaan maan pinnan herkkää
mangneettikenttää pallopinnastaan suoremmaksi ajautuu sitä seuraava
mehiläinen kohtalokkaasti liian korkealle ja eksyy, suorastaan hukuttavan
kuolettavin seurauksin. Suunnistuskyky on elinehto ja sen menetys
täyskatastrofi eläimelle, joka on täysin riippuvainen yhteisöpesänsä
suojasta, ruokahuollosta joka yö. Mehiläisen sairastuessa ja siitä
heiketessään edellä kerrotusta syystä paluu pesälle tarkoittaa sitä, että
kaiki kynnelle kykenevät mehiläiset kuolevat pesiinsä. Ei kuten tässä nyt
esiintyvässä mehiläiskadon ilmiössä, josta ei pesästään kuolleena pois
siivotuista mehiläislöydöksistä ole ollut ikinä tietoakaan. On tärkeää
tajuta, että esim punkkien ja virustyen uuvuttamien pesien suulla on
kasapäin kuolleita. Tässä ilmiössä EI!
* Myös kimalais- ja kukkakärpästen kaltaisten kato on hämmästyttävän
täydellistä 2008. Miten ihmeessä myös tällaiset pesistään riippumattomat
täysin eri sukupuun omivat eläinryhmät kärsisivät samalla tavalla kuin
mehiläispesät? Luonto kun on tässä pyrkinyt juuri siihen, ettei kaikki
keskeisimmät pölyttäjät altistu samoille taudeille. Eikä toki altistukkaan,
koska kyse on tyystin eri geeniperimän kantajasta.
Miten kaikki t�m� yksinkertaisesti on mahdolista tapahtua ja n�in pieness�
ajassa? Muutama rivi mehil�isit� kirjasta "El�inten maailma".
Mesipisti�isten heimo (Apidae) on laaja. Siihen kuuluu ainakin 12 000 lajia,
jotka ryhmittyv�t noin 300 eri sukuun. Suomessakin on tavattu yli 200
mesipisti�islajia. Nepolveutuvat petopisti�isten kaltaisista kantamuodoista,
jotka ovat ruvenneet hankkimaan ravintonsa kukkien antimista, medest� ja
siitep�lyst�. Useimmilla on tuuhea karvapeite ja erityisi� keruuelimi�,
joilla siitep�ly saadaan kulkemaan pes��n."
*T�ss� tuli yksi aivan keskeinen yhteinen tekij�. Eli kaikille nyt
sukupuuton partaalle h�vinneille lajeille on keskseist� tarve kulkea
p�iv�st� toiseen vaihtelevista ruokailupaikoista ��rimm�isen tarkkaan
alkupistepes��ns�. Eli suomentaen kyky suunistaa ilmi�m�isen tarkasti on
keskeist�. ja kun tuntee hy�nteisten heikon n�k�kyvyn kauemmas ymm�rt��
t�st� mangneettikentt�tuntemusten ��rimm�isen stabiiliuden olevan
k�yt�nn�ss� elinehto. Eksyt kerran pois tutuilta lentoradoiltasi, ja katoat
el�m�st�! Miksi yhteysn pes��n on kaiki kaikessa, kirja jatkaa.
"Monet mehil�iset el�v�t yksitt�in. Emo laatii pes�n, munii munat sinne ja
hoitaa j�lkel�isens�. Niit� sanotaan yhteisell� nimell� erakkomehil�isiksi.
Toiset el�v�t yhteiskunnittain. Ja juuri n�iden yhteiskuntamehil�isten
keskuudessa voidaan todeta hy�nteismaailman moninaisimmat, ihmeellisimm�t ja
tarkoiotuksenmukaisimmat vaistojen ilmi�t. N�it� yhteiskuntamehil�isi� ovat
kimalaiset ja varsinaiset mehil�iset (Apis mellifica). Se on tunnettu jo
ammoisista ajoista kotiel�imen�."
*Eli nykyinen sukupuuttokatastrofi on TOTAALISEN UNIIKKI erityisuhka jota
koskaan ihmiskunnan aikana ei ole sattunut! Huomatkaa nyt hyv�t lukijat,
ett� mehil�isten tauoton maapallolla olo omn kest�nyt punkkeineen,
tauteineen viruksineen kymmenet vuosimiljoonat! Pes�n parven koko on 30 000-
50 000. Kaikki lis��ntyv�t vain yhdest� kunikattaresta riippuvaisina.
Mehil�iset hakevat meden helposti jopa 13km matkalta, mik� kertoo niiiden
ilmi�m�isest� suunnistuskyvyst� takaisin maan magneettikentt�� ja aurinkoa
apunaan k�ytt�en. Mesikuorma saattaa painaa puolet ruumiin painosta.
Lentonopeusan 25km/h. Matkalainen joutuu usein lev�ht�m��n paluulennoillaan
ja laskeutuessaan lev�ht�m��n se usein lopen uupuneena putoaa veteen ja
hukkuu.
*T�m� tieto on seuraava tarkkaavaiselle t�rke� tieto. Eli hukkuneita
mehil�isi� emme edes normaalissa vuodessa n�e, vaikka hukkuminen on vaersin
yleist� miljoonille p�rri�isille. Miksi niit� sitten ei n�e? Kuten jo
alkujaan sanottiin mehil�inen kuormineen on varsin raskas, karvainen ruumis
imaisee vett�, vasu t�ynn� veteen uppoavaa sokerimett� ja pienet siivet
eiv�t kelluta kuten perhosilla usein n�kee. J�lleen t�rke� vinkki. Liki
kaikki mehil�iset v�syess��n siis HUKKUVAT upoten veden alle! Viel� pit��
ratkaista syy siihen miksei lento p��dy pes��n vaan jatkuu nykly��n miltei
aina edell�kerrottuun hukkumiseen. Jos laskemme todenn�k�isyyksill�
huomaamme, ett� mehil�inen kyll� p�rj�� hyvin jos merkkerin� k�ytt�m�ns�
mangneetikentt�vakiot paikallistasolla pysyv�t tarkoin vakiona.
*Kyyhkyjen tapaa l�yt�� tarkoin lakkaansa takaisin vaikka pime�ss� on
pidetty ilmi�m�isen tarkkana. Toki ihminen kompasseineen kykenee
paikantamaan pohjoisen ja l�hetess��n mangneettista pohjoista kykenee jopa
t�st� kulmasta arvailemaan suurinpiirteisi� et�isyyksi� leveyspiirist�
napaan mangneettineulan kallistuskulmasta. Eli Italialainen kompassineulan
balanssoinnin vastapaino on t�ysin eri, kun Suomessa. Mutta ihminen ei osaa
p��tell� piutuuspiiri�. Mutta kyyhkysen ja p�lytt�j� osaa ja varsin
ilmi�m�isesti se kykenee tunnistamaan asuinpaikkansa hiuksenhienoja
kotialueensa malmioiden, rautajuoneitten, vesist�jen aiheuttamia
sormenj�lkim�isi� poikkeamia ja seuraamaan niit� noin 2m
peruslentokorkeudessaan. Mehil�isen elinehto on pysy� t�ll� korkeudella
jolloin pakopaikka kasvistoon on mahdollisissa hy�kk�yksiss�
saavutettavissa, mutta toisaalta lentoestekasvusto on jo v�h�ist� ja esim.
tuulisuus ei haittaa. Kukkien peruskorkeus vaikuttaa toki my�s tilanteeseen.
JUURI t�m�n korkeuden mangneettianomaliat se alusta asti tarkoin opettelee.
T�rke� vihje taas. Eli jos mehil�inen lent�� v��r�ss� lentotasossaan koko
alue muuttuu sille t�ysin vieraaksi my�s maan
mangneettikentt�sormenj�list��n ja tapahtuu kohtalokas eksyminen. Mehil�inen
pit�� lentokorkeusvakionsa niinik��n lent�en niin, ettei poikkea
seuraamaansa sormenj�lkimangneettiviivalta alas kuin sy�m��n ja ylemm�s
lintujen yms.saaliiksi.
*Mutta kun 100km korkuisessa �onosf��rikent�ss� s�teilyenergia synnyytt��
lis�ionisaatiota ja alkaa muuttamaan ja taivuttamaan maan pinnan herkk��
mangneettikentt�� pallopinnastaan suoremmaksi ajautuu sit� seuraava
mehil�inen kohtalokkaasti liian korkealle ja eksyy, suorastaan hukuttavan
kuolettavin seurauksin. Suunnistuskyky on elinehto ja sen menetys
t�yskatastrofi el�imelle, joka on t�ysin riippuvainen yhteis�pes�ns�
suojasta, ruokahuollosta joka y�. Mehil�isen sairastuessa ja siit�
heiketess��n edell� kerrotusta syyst� paluu pes�lle tarkoittaa sit�, ett�
kaiki kynnelle kykenev�t mehil�iset kuolevat pesiins�. Ei kuten t�ss� nyt
esiintyv�ss� mehil�iskadon ilmi�ss�, josta ei pes�st��n kuolleena pois
siivotuista mehil�isl�yd�ksist� ole ollut ikin� tietoakaan. On t�rke��
tajuta, ett� esim punkkien ja virustyen uuvuttamien pesien suulla on
kasap�in kuolleita. T�ss� ilmi�ss� EI!
* My�s kimalais- ja kukkak�rp�sten kaltaisten kato on h�mm�stytt�v�n
t�ydellist� 2008. Miten ihmeess� my�s t�llaiset pesist��n riippumattomat
t�ysin eri sukupuun omivat el�inryhm�t k�rsisiv�t samalla tavalla kuin
mehil�ispes�t? Luonto kun on t�ss� pyrkinyt juuri siihen, ettei kaikki
keskeisimm�t p�lytt�j�t altistu samoille taudeille. Eik� toki altistukkaan,
koska kyse on tyystin eri geeniperim�n kantajasta.