2012-07-26 22:54, Heikki Heinonen kirjoitti:
> Eiköhän tuo esperanto äidinkielenä ole jotain pelleilyä,
Moni pitää esperantoa yleensäkin pelleilynä ja on varmaankin siksi
valmis tuollaisiin kommenttihin.
> vanhemmat haluaa esitellä pikku
> kullannuppuaan Suomen ensimmäisensä esperanto-lapsena.
Mahdollisesti. Entä sitten?
> Veikkaan että ainakin toinen vanhemmista on
> oikeasti suomenkielinen.
Mahdollisesti. Entä sitten?
Sana ”äidinkieli” ei tarkoita samaa kuin ”äidin kieli”, vaan kieltä,
jonka ihminen on ensimmäisenä oppinut; nykyisin käytetäänkin joskus
sanaa ”ensikieli”. Kyse on siitä erityisestä kielestä, jonka ihminen
oppii oppiessaan ylipäänsä puhumaan tai viittomaan.
On jokseenkin luonnollista, että lapsi oppii ensikielenään sen kielen,
jota hän varhaislapsuudessa kuulee puhuttavan eniten. Kun kaksi ihmistä,
joille esperanto on ainoa tai toimivin yhteinen kieli, saa lapsen, on
varmaankin esperantoaatteen mukaista, että he kotona käyttävät
esperantoa paitsi keskenään myös lapselle puhuessaan.
Kokonaan eri juttu on, mikä on fiksua tai lapsen edun mukaista.
Opiskelussa, sosiaalisessa elämässä tai työelämässä ei esperanton
osaaminen syntyperäisen puhujan tasolla ole yleensä suuri valtti.
Ihminen ilmaisee itseään lähes aina parhaiten ensikielellään (pois
lukien erikoisalojen asiat, joista puhutaan alan kansainvälisillä
termeillä ja fraaseilla). Miltähän tuntuu, jos niiden ihmisten joukko,
joiden kanssa voi puhua (kielen kannalta) täysin luontevasti ja
kotoisasti, on rajautunut aatteellisesti?
Käytännössä tällaisissa tapauksissa lapsi varmaankin oppii suomen (tai
joskus ruotsin tai englannin) hyvin varhaisessa vaiheessa, joten hänestä
tulee suunnilleen niin kaksikielinen kuin ihminen voi olla. Tältä
kannalta taas voi kysyä, miksi vanhemmat sitten ilmoittavat
äidinkieleksi esperanton.
--
Yucca,
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/