Astevaihtelu T -vs- D
Risto Lankinen
Mitä suomen kielioppi määrää sanan vartalossa esiintyvän
kahdentamattoman 't'-kirjaimen astevaihtelusta?
Minulta kysyi tätä eräs suomea opiskeleva ulkomaalainen.
Suomenkielisenä osaan toki itse muodostaa oikein esim.
genetiivin, mutta astevaihteluun vaikuttavaa kielioppisääntöä
en osaa määritellä.
Pari esimerkkiä:
Auto - au/t/on --vs-- huuto - huu/d/on
Paraati - paraa/t/in --vs-- raati - raa/d/in
- Risto -
H. Markus Lang
Risto Lankinen wrote:
> Mit� suomen kielioppi m��r�� sanan vartalossa esiintyv�n
> kahdentamattoman 't'-kirjaimen astevaihtelusta?
Ei kielioppi "m��r��" mit��n vaan kuvaa.
Uusissa lainasanoissa lyhyt klusiili ei yleens� ole astevaihtelussa.
Heikki Heinonen
Ompas tyhjent�v� vastaus.
Harri Juntunen
viestiss�:tfQMm.41436$La7...@uutiset.elisa.fi...
> Ei kielioppi "m��r��" mit��n vaan kuvaa.
>
> Uusissa lainasanoissa lyhyt klusiili ei yleens� ole astevaihtelussa.
Alkuper�inen kysymys on mielest�ni ihan asiallinen ja olisi ansainnut
ylimielisen pintahipaisun sijaan j�rkeenk�yv�n vastauksen.
Ehk�p� Martta-Liisaa p�tev�mpi sellaisen viel� antaaakin.
Erno
Martta-Liisa ei osaakaan kuvata, h�n osaa ainoastaan "m��r�t�".
ernz
Matti Savolainen
"Heikki Heinonen" <heikki....@kotiportti.fi> kirjoitti viestiss�
news:sql7g5hp0r861liln...@4ax.com...
Asia taitaa vaan olla noin.
-Matti-
Jukka K. Korpela
> Risto Lankinen wrote:
>
>> Mit� suomen kielioppi m��r�� sanan vartalossa esiintyv�n
>> kahdentamattoman 't'-kirjaimen astevaihtelusta?
>
> Ei kielioppi "m��r��" mit��n vaan kuvaa.
Tosin preskriptiivinen kielioppi m��ritelm�ns� mukaisesti m��r�� eik� kuvaa.
Kouluopetuksessa harrastettiin pitk��n kieliopin opettamista
preskriptiivisen�, eik� ajatuksessa edelleenk��n ole vikaa, kunhan
ymm�rret��n oikein erilaisten kielioppien erilaiset teht�v�t.
Kuvaileva (deskriptiivinen) kielioppi kertoo, miten kielt� tosiasiallisesti
k�ytet��n, ja se voisi sis�lt�� esimerkiksi tiedon, ett� jonkin sanan, kuten
"viive", taivutuksessa on kahdenlaista k�yt�nt�� (astevaihtelullinen, esim.
"viipeen", ja astevaihteluton, esim. "viiveen"), ja my�s arvion k�yt�nt�jen
yleisyyksist�. Preskriptiivinen kielioppi voi ottaa kannan siihen, kumpi on
oikein. (Kanta, jonka mukaan kumpikin on oikein, on preskriptiivinen vain
latistuneessa merkityksess�.)
Yleens� t:n astevaihtelussa ei ole t�llaisia tapauksia, poikkeuksena ehk�
jokunen sana kuten "toti". Senkin osalta tilanne on aika selv�:
astevaihteluttomuus on vallitseva k�yt�nt� ja ilmeisesti my�s ainoa
sanakirjojen tuntema vaihtoehto, mutta astevaihtelua (todin, todilla jne.)
esiintyy jonkin verran, ja sill� on tavallaan tukenaan lainanantajakielen
asu (toddy).
> Uusissa lainasanoissa lyhyt klusiili ei yleens� ole astevaihtelussa.
Eip� asiasta juuri paljoa muuta voi sanoa yleisell� tasolla, vaikka t��ll�
on ��nekk��sti valitettu vastauksesta. L�hinn� voisi lis�t� sen, ett� osa
erisnimist�, etenkin etunimist�, j�� my�s astevaihtelun ulkopuolelle, esim.
Outi : Outin.
Iso suomen kielioppi ei sano asiasta kovin paljoa enemp��:
http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=44
Yleisell� tasolla tosin voisi kysymykseen vastata _sen mukaan millaisena se
on esitetty_ my�s toteamalla, ett� konsonantin j�lkeinen yksin�is-t muuttuu
astevaihtelussa edelt�v�n konsonantin kahdentumiseksi, esimerkiksi tunti :
tunnin, paitsi uusissa lainasanoissa. Alkuper�isen viestin kokonaisuudesta
voitaneen kuitenkin p��tell�, ett� t�m� ei ollut ep�selv�� vaan nimenomaan
lainasanojen vokaalienv�linen t.
Kuvailevan eli deskriptiivisen kieliopin kannalta voi toki mainita my�s sen,
ett� yleiskieless� normaali vaihtelu t : d on murteissa harvinainen tai
oikeastaan olematon ja ett� murteissa on useita erilaisia t:n
astevaihteluvastineita. Mutta t�t�k��n ilmeisesti ei haluttu kysy�.
Uusista lainasanoista ei t�lt� osin kai voi sanoa muuta kuin ett� sanaa
pidet��n uutena tai uudehkona lainasanana muun muassa juuri sill�
perusteella, ett� siin� ei esiinny yksin�isklusiilin astevaihtelua.
Tutkimalla koostetietoa suomen lainasanoista voisi ehk� muodostaa
jonkinlainen kuvan siit�, mit� aikaa uudemmat lainasanat ovat yleens�
yksitt�iskluusilien astevaihtelun ulkopuolella. Veikkaan, ett� raja
sijaitsee jossain 1800-luvun keskivaiheilla.
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/
Juha Nieminen
> Yleisell� tasolla tosin voisi kysymykseen vastata _sen mukaan millaisena
> se on esitetty_ my�s toteamalla, ett� konsonantin j�lkeinen yksin�is-t
> muuttuu astevaihtelussa edelt�v�n konsonantin kahdentumiseksi,
> esimerkiksi tunti : tunnin, paitsi uusissa lainasanoissa.
Tuo ei kyll� tuntuisi olevan mill��n tavalla yleisp�tev� s��nt�.
�kkiselt��n keksin vain esimerkkej� joissa on n (kanta) tai l (pelti)
konsonanttina ennen t:t�. Muilla konsonanteilla ei tunnu esiintyv�n
kahdentumista, esim. lahti: lahden, risti : ristin.
kaj.st...@helsinki.fi.invalid
> Hei!
> Mit� suomen kielioppi m��r�� sanan vartalossa esiintyv�n
> kahdentamattoman 't'-kirjaimen astevaihtelusta?
> Minulta kysyi t�t� er�s suomea opiskeleva ulkomaalainen.
> Suomenkielisen� osaan toki itse muodostaa oikein esim.
> genetiivin, mutta astevaihteluun vaikuttavaa kielioppis��nt��
> en osaa m��ritell�.
> Pari esimerkki�:
> Auto - au/t/on --vs-- huuto - huu/d/on
> Paraati - paraa/t/in --vs-- raati - raa/d/in
Sivuhuomautus: en edellenk��n kuule taikka ymm�rr� miksi ei sanota auto
- audon. Olen vain joutunut oppimaan ett� tuo on v��rin.
--
Kaj
KK
T��ll� on yritetty selitt�� syyt�, mutta nimenomaan selitysosa on
ilmesen ep�onnistunut. On kyetty vain tuomaan esille omaa erinomaisuutta.
Lyhyesti: p��s��nt�isesti kyse on siit�, ett� "auto" on uudehko
lainassana. Niiss� ei tapahdu astevaihtelua, kuten vanhemmissa suomen
sanoissa (huuto : huudon). Mit��n selke�� s��nt�� sille, kuinka uusi
sanan pit�� olla, jotta se siin� ei tapahtuisi astevaihtelua ei liene.
Se pit�� vain tiet��, eli oppia (kuten joissain kieliss� esim. sanan suku).
- k
Jukka K. Korpela
> T��ll� on yritetty selitt�� syyt�, mutta nimenomaan selitysosa on
> ilmesen ep�onnistunut. On kyetty vain tuomaan esille omaa
> erinomaisuutta.
Minusta taas n�ytt�� silt�, ett� sin� haluat v�ltt�m�tt� kirjoittaa ja
samalla yritt�� mollata muita, vaikka sinulla ei ole mit��n sellaista
esitett�v�n�, mit� ei olisi jo esitetty.
> Lyhyesti: p��s��nt�isesti kyse on siit�, ett� "auto" on uudehko
> lainassana.
Tuo on jo sanottu pariinkin kertaan, joskin tarkemmin.
> Niiss� ei tapahdu astevaihtelua, kuten vanhemmissa suomen
> sanoissa (huuto : huudon). Mit��n selke�� s��nt�� sille, kuinka uusi
> sanan pit�� olla, jotta se siin� ei tapahtuisi astevaihtelua ei liene.
Tuokin on jo sanottu, joskin selvemmin ja tarkemmin.
> Se pit�� vain tiet��, eli oppia (kuten joissain kieliss� esim. sanan
> suku).
Tuota taas ei ole sanottu, mutta se taas ei pid� paikkaansa. Kyse ei
suinkaan ole samanlaisesta asiasta kuin sanojen kieliopillinen suku.
Astevaihtelulle on yleisi� s��nt�j�, vaikka ne eiv�tk��n ole eksakteja.
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/
Jukka K. Korpela
> Jukka K. Korpela wrote:
>> Yleisell� tasolla tosin voisi kysymykseen vastata _sen mukaan
>> millaisena se on esitetty_ my�s toteamalla, ett� konsonantin
>> j�lkeinen yksin�is-t muuttuu astevaihtelussa edelt�v�n konsonantin
>> kahdentumiseksi, esimerkiksi tunti : tunnin, paitsi uusissa
>> lainasanoissa.
>
> Tuo ei kyll� tuntuisi olevan mill��n tavalla yleisp�tev� s��nt�.
Tarkoitukseni on viitata siihen, ett� yksin�is-t:n astevaihtelu
kokonaisuutena on laajempi kysymys kuin se, miss� tilanteissa vaihtelu t ~ d
tapahtuu vokaalien v�liss� (mit� kysymys tuntui todellisuudessa koskevan).
> �kkiselt��n keksin vain esimerkkej� joissa on n (kanta) tai l (pelti)
> konsonanttina ennen t:t�. Muilla konsonanteilla ei tunnu esiintyv�n
> kahdentumista, esim. lahti: lahden, risti : ristin.
My�s r:n j�ljess�, esimerkiksi kerta : kerran. Yleisp�tev� s��nt� on, ett�
jos soinnillisen konsonantin j�ljess� yksin�is-t on vaihtelussa, niin
yleiskieless� sen vastineena on edelt�v�n konsonantin kahdentuminen.
Soinnittoman konsonantin j�lkeen ei astevaihtelua yleens� esiinny
yleiskieless� lainkaan. Poikkeuksen t�h�n muodostaa h t:n edell� (jolloin
vaihtelu on mainitsemasi ht ~ hd) ja osittain k:n edell�.
Erikoista kyll� edes Iso suomen kielioppi ei selit� astevaihtelun
edellytyksi� t�ysin oikein. Sen mukaan astevaihtelu "koskee klusiileja p, t
ja k (marginaalisesti my�s b, g), silloin kun klusiilia edelt�� soinnillinen
��nne eli vokaali tai soinnillinen konsonantti" (
http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=41 ). Mainittu ht ~ hd ei mahdu
t�m�n m��ritelm�n piiriin, koska h ei t:n edell� ole soinnillinen.
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/