Kullanmurusta hirviöksi?
Jukka Mikkonen
Tapasin H:n kanssa n. 3kk sitten. Huomasimme nopeasti miten paljon
samoja asioita arvostimme ja miten meillä tuntui synkkaavan yhteen.
Juttelimme paljon ja toistemme näkeminen piristi päivän kuin päivän.
Välimatkaa kuitenkin oli jonkun verran, pelkkiin matkoihin olisi kulunut
pari tuntia päivittäin, puhumattakaan bensasta. Lisäksi oman kämppäni
vuokrasopimus oli päättymässä, asuin opiskelija-asunnossa. Niinpä,
lähinnä käytännön syihin pohjautuen aloimme etsimään yhteistä kämppää.
Sellainen sitten järjestyikin, ei tosin ihan naapurista. Kävimme
katsomassa sitä yhdessä ja olimme innostuneita - huoneet olivat tilavia,
pohjaratkaisu oli hyvä, ammekin löytyi. Niinpä päätös muutosta syntyi
helposti.
Vaan kuinka ollakaan, muuttoa edeltäneenä iltana, hänen ollessaan
siivoamassa uutta asuntoamme, mieli muuttuikin kutakuinkin totaalisesti.
Olimme kuitenkin jo irtisanoneet edelliset kämppämme, joten aika
myöhäistä koko muuttoa oli alkaa perumaan.
Tuosta illasta eteenpäin joka ikinen asia onkin sitten hänen mielestään
ollut kertakaikkiaan päin seiniä - kämpästä alkoi löytyä huomauttamista
sellaisistakin paikoista joita en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella
jonkun huomaavankaan. Ainoa pointti josta olen edes kutakuinkin yhtä
mieltä sen häiritsevyyden suhteen ovat silloin tällöin muualta talosta
kuuluvat riitelyn äänet, mutta sekin on hyvin vähäistä. Samoin hänelle
näyttää tulleen täytenä yllätyksenä se, että omistamastani
saksanpaimenkoirasta todella *lähtee* karvaa, vaikka itsekin on joskus
aiemmin koiran omistanut!
Nyt ollaan sitten jo siinä pisteessä, että MINÄ olisin syypää siihen,
että houkuttelin hänet muuttamaan kämppään johon hän ei (mukamas)
alunperin edes olisi halunnut. Kas kun ei tullut mieleen kertoa asiasta
ennenkuin päätimme kämpän ottaa vastaan.. Mikään, mitä teen, ei mene
oikein, tai jos meneekin, niin siitä ei anneta kiitosta vaan varoitetaan
'sössimästä' seuraavalla kerralla. 'Suhteestamme' on luonnollisesti
hävinnyt myös kaikensorttinen lämpö, nauru, hellyys, hyvä fiilis ja
tietenkin seksi. :(
Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen ja
mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin täydelliseksi
hirviöksi?? Kuulopuheiden mukaan todistettavasti hyvät ihmissuhde-,
diplomatia-, empatia- ja mukautumistaitoni ovat kohdanneet voittajansa
tämän ihmisen kanssa.
"When in panic, press the PANIC button."
--
Jukka Mikkonen
Konsta Karsisto
> Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen ja
> mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin täydelliseksi
> hirviöksi??
Hän pelkää. Vaikea arvata miksi, tuntematta henkilöä ja tilannetta
paremmin. Ehkä hän pelkää tehneensä huonon ratkaisun. Yhdessäolonne
kannalta myönteisin selitys on että häntä vain jännittää uusi tilanne,
yhdessä asuminen. Kauanko olette ehtineet nyt asua yhdessä?
> "When in panic, press the PANIC button."
Jos tilanne ei selviä, niin jossain vaiheessa on syytä alkaa harkita
tilanteen purkamista.
--
K.
Riitta Niemistö
> Hän pelkää. Vaikea arvata miksi, tuntematta henkilöä ja tilannetta
> paremmin. Ehkä hän pelkää tehneensä huonon ratkaisun. Yhdessäolonne
> kannalta myönteisin selitys on että häntä vain jännittää uusi tilanne,
> yhdessä asuminen.
Tuo tuli minullekin mieleen. Tai sitten hän on kokenut olevansa
järkevien selitysten vietävänä eikä vielä valmis yhteen muuttamaan,
mutta vasta viimeisenä iltana tajunnut, kuinka vakava tilanne oli.
Kyllä minäkin yhteenmuuton alla panikoin niin, että mies ehti jo
säikähtää ennen kuin tajusi, mistä on kysymys.
--
Riitta Niemistö "It is good that Zathras does not mind.
p. 3115 3863 t. He's even grown to like it."
261 7273 k. -- Zathras in Babylon 5: "War Without End"
jr
> Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen ja
> mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin täydelliseksi
> hirviöksi?? Kuulopuheiden mukaan todistettavasti hyvät ihmissuhde-,
> diplomatia-, empatia- ja mukautumistaitoni ovat kohdanneet voittajansa
> tämän ihmisen kanssa.
Ehkä hän juuri muuton kynnyksellä vasta tajusi hätiköineensä ja
muuttavansa liian nopeasti yhteen. Ja koska siinä vaiheessa peruminen on
sekä käytännön syistä, että henkisesti vaikeaa, niin hän purkaa nyt pahaa
oloaan sinuun.
Minun mielestäni yhteen muutto parin kk:n jälkeen on tyhmää, vaikka
olisikin välimatkaa ja vuokrasopimus umpeutumassa, mutta tämä
jälkiviisaushan ei auta teitä nyt mitenkään.
Nyt ei muuta kun härkää sarvista ja puhutte asiasta kunnolla, ja jos muu
ei auta niin omaa kämppää etsimään.
--
jr
Liina Poropudas
Riitta Niemistö <mar...@iki.fi> writes:
> Konsta Karsisto <etu....@nokia.com> kirjoitteli:
> > Hän pelkää. Vaikea arvata miksi, tuntematta henkilöä ja tilannetta
> > paremmin. Ehkä hän pelkää tehneensä huonon ratkaisun. Yhdessäolonne
> > kannalta myönteisin selitys on että häntä vain jännittää uusi tilanne,
> > yhdessä asuminen.
>
> Tuo tuli minullekin mieleen. Tai sitten hän on kokenut olevansa
> järkevien selitysten vietävänä eikä vielä valmis yhteen muuttamaan,
> mutta vasta viimeisenä iltana tajunnut, kuinka vakava tilanne oli.
Pelko, vaikkapa siitä, onnistuuko suhde, on tietysti todennäköinen
vaihtoehto. Tällöin on jotain vielä tehtävissä.
Mutta toinen, suhteenne kannalta erittäin ikävä vaihtoehto voi olla
myös, että hän on yksinkertaisesti todennut, ettei jutustanne tulekaan
mitään. Nyt sitten tuntuu pahalta, kun on mennyt muuttamaan yhteen, on
huono omatunto toisen puolesta ja lisäksi varmaan pelottaa suhteen
mahdollisesti kariutuessa eteen tuleva uusi asunnonmetsästys.
Eräs kaverini laittoi suhteensa poikki noin 2 päivää sen jälkeen, kun
poikaystävä oli raahannut romunsa yhteiseen kämppään (ja tietysti
irtisanonut edellisen asunnon.)
Toivon kuitenkin, että teillä on kyse vain siitä, että yhdessäasuminen
jännittää!
--
- Liina
Simeon
> siivoamassa uutta asuntoamme, mieli muuttuikin kutakuinkin totaalisesti.
Tämä ja ...
> Tuosta illasta eteenpäin joka ikinen asia onkin sitten hänen mielestään
> ollut kertakaikkiaan päin seiniä - kämpästä alkoi löytyä huomauttamista
> sellaisistakin paikoista joita en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella
> jonkun huomaavankaan.
... tämä sekä vielä...
> Nyt ollaan sitten jo siinä pisteessä, että MINÄ olisin syypää siihen,
> että houkuttelin hänet muuttamaan kämppään johon hän ei (mukamas)
> alunperin edes olisi halunnut. Kas kun ei tullut mieleen kertoa asiasta
> ennenkuin päätimme kämpän ottaa vastaan.. Mikään, mitä teen, ei mene
> oikein, tai jos meneekin, niin siitä ei anneta kiitosta vaan varoitetaan
> 'sössimästä' seuraavalla kerralla.
... tämä yhteen laskien: mitä ihmeellistä tässä on?
Normaali suomalainen nainen, joka kouluttaa miestänsä elämään ihmisiksi.
Kuulostaa ihan tuiki tavalliselta naiselta.
> 'Suhteestamme' on luonnollisesti
> hävinnyt myös kaikensorttinen lämpö, nauru, hellyys, hyvä fiilis ja
> tietenkin seksi. :(
Jep. Eli juhlat on loppu ja arki alkanut. Teillä se alkoi aika äkkiä.
Vieläkö mietit, miksi (vanhat) ukkomiehet hoputtavat poikamiehiä nauttimaan
niin kauan kuin vain voi.
A.K.Arsniva
Liina Poropudas <li...@avalanche.cs.hut.fi> wrote:
> Eräs kaverini laittoi suhteensa poikki noin 2 päivää sen jälkeen, kun
> poikaystävä oli raahannut romunsa yhteiseen kämppään (ja tietysti
> irtisanonut edellisen asunnon.)
No sillai, voi herrajjesta. Eihän sitä enää tarvii kauhuleffojakaan
erikseen katsoa, kun vaan muistaa aina välillä lukea tätä ryhmää.
--
A.K.Arsniva
http://b3ta.com/i-love-you/
Jukka Mikkonen
>
> Jukka Mikkonen wrote:
> > Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen ja
> > mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin täydelliseksi
> > hirviöksi??
>
> Hän pelkää. Vaikea arvata miksi, tuntematta henkilöä ja tilannetta
> paremmin. Ehkä hän pelkää tehneensä huonon ratkaisun. Yhdessäolonne
> kannalta myönteisin selitys on että häntä vain jännittää uusi tilanne,
> yhdessä asuminen. Kauanko olette ehtineet nyt asua yhdessä?
Vähän reilun kuukauden. Ja tuo "musta tuntuu, et mä oon tekemässä
elämäni munauksen" - kommentti kuultiin jo muuttopäivänä. Puoliskoni on
tosiaan asunut jonkun aikaa yksinään ennen tätä yhteen muuttoa, ja
(ilmeisesti?) siltä ajalta on hänelle muodostunut koko joukko tapoja ja
tottumuksia, joista luopuminen tuntuu nyt ottavan tarpeettoman lujille.
Ymmärrän kyllä tuttujen kuvioiden ja rutiinien merkityksen kuin myös
sen, että osaa vaatia itselleen parempaa, mutta rajansa kaikella. Sen
mitä olen nyt tämän kuukauden aikana kuullut kommentteja mm. kämppämme
tasosta antavat huolestuttavaakin pahemman kuvan ihmisestä, jolle ei
kelpaisi MIKÄÄN pääkaupunkiseudulta löytyvä kämppä asunnoksi ilman
suuria 'uhrauksia'. Lisäksi tuntuu oudolta kuvitella, etteikö hän muka
olisi tiennyt mihin on kanssani muuttamassa, kävimmehän sentään asunnon
itse tarkastamassa!
--
Jukka Mikkonen
Riitta Niemistö
> Lisäksi tuntuu oudolta kuvitella, etteikö hän muka olisi tiennyt
> mihin on kanssani muuttamassa, kävimmehän sentään asunnon itse
> tarkastamassa!
Hmm. Olet nyt sotkeutunut "mitä nainen sanoo" / "mitä nainen
tarkoittaa" -verkkoon. Pahaa oloaan se sinuun purkaa, mutta pahan olon
syytä on netin tällä puolen paha arvailla. Ja jos kysyt väärällä
tavalla, saat vain naisen silmillesi.
Yritä päästä "minusta tuntuu" -viesteillä kuoren läpi äläkä yritä
missään tapauksessa kertoa naisellesi, mikä häntä vaivaa tai miltä
hänestä tuntuu.
--
Riitta Niemistö "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin
p. 3115 3863 t. te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi
261 7273 k. ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä."
-- Jeesus Nasaretilainen (Luuk. 17:6)
Jukka Mikkonen
>
> Riitta Niemistö <mar...@iki.fi> writes:
>
> > Tuo tuli minullekin mieleen. Tai sitten hän on kokenut olevansa
> > järkevien selitysten vietävänä eikä vielä valmis yhteen muuttamaan,
> > mutta vasta viimeisenä iltana tajunnut, kuinka vakava tilanne oli.
Mikä täten todeksi vahvistettakoon. Sen verran asiasta on keskusteltu,
että hänkin myöntää järkisyiden valossa kaiken olleen OK silloin kun
kämppää katseltiin (=iso kämppä, halpa, läheltä työpaikkaansa jne),
mutta ei mahda järjettömyyden rajoja hipoville vaatimuksilleen 'mitään'.
Asiassahan ei sinänsä olisi mitään ongelmaa, mutta kun satun olemaan se
kaiken pahan alku ja juuri, jolle hän pahaa oloaan purkaa. Tosi reilua
peliä, sano. :( Ymmärrän hänen harminsa kun kämppä ei ollutkaan niin
ihana kuin mitä hän sen kuvitteli olevan, mutta itsehän hän sinne halusi
kanssani muuttaa! Sitäpaitsi, olen edelleen sitä mieltä, että kämppä on
paras niistä, joissa olen koko täällä pk-seudulla asumiseni aikana
asunut, joskin vähän syrjässä. Siksi hänen kärkeväsanainen
kommentointinsa tuntuu olosuhteisiin nähden aivan liioitellun jyrkältä.
> Pelko, vaikkapa siitä, onnistuuko suhde, on tietysti todennäköinen
> vaihtoehto. Tällöin on jotain vielä tehtävissä.
Suhteen onnistumisen pelko ei kuulosta kovin hyvältä arvaukselta.
Ennemmin näkisin tilanteen niin, että se kuuluisa ensimmäinen
vastoinkäyminen saa hänet niin silmittömän vimman valtaan, että se
kaikki hyvä mikä kämpässä ja suhteessamme edelleenkin olisi, kalpenee ja
lakkaa yksinkertaisesti olemasta.
> Eräs kaverini laittoi suhteensa poikki noin 2 päivää sen jälkeen, kun
> poikaystävä oli raahannut romunsa yhteiseen kämppään (ja tietysti
> irtisanonut edellisen asunnon.)
No offense, mutta täällä on yksi, jonka mielestä tuon sarjan ohari
omalle 'poikaystävälle', oli tilanne sitten mikä tahansa, on kerrassaan
anteeksiantamatonta. Ampuisin, ellen tietäisi sen hyödyttömyyttä jo
kärsityn vääryyden korjaamiseksi.
No, mekin olemme 'yhdessä' enää vain sen ansiosta, että oma pinnani ei
ole vielä napsahtanut totaalisesti, ja olen välttänyt latomasta omia
mielipiteitäni samalla vimmalla takaisin vaan yrittänyt pitää
keskustelut rakentavina. Hiton hankalaa kun toinen kaivamalla kaivaa
vikaa joka ikisestä suunnasta, uskokaa pois. :( Sen verran hallaa on
kyllä jo tapahtunut, että kun vielä erikseen häntä vannotin siitä, että
hän haluaa kanssani yhteen ja juuri tuonne nimenomaiseen paikkaan ja
sitten muuttoiltana mieli muuttuu noin paljon, en voi uskoa että
kyseessä olisi kovin henkisesti stabiili ihminen tai jotain sinnepäin.
Vaikka tietysti kismittää, olen saanut (valitettavan) paljon (huonoa)
informaatiota siitä, miten hän kriisitilanteitaan käsittelee. Ikävät
flashbackit oman isäni "millään eikä kenelläkään ei ole mitään väliä,
kunhan MINÄ vain nautin olostani täysin rinnoin, ja jos en nauti,
läheiset kärsikööt sen nahoissaan, perkele!" - asenteesta eivät kyllä
lämmitä mieltä.
--
Jukka Mikkonen
Jukka Mikkonen
>
> On Thu, 18 Jul 2002, Jukka Mikkonen wrote:
>
> > Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen ja
> > mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin täydelliseksi
> > hirviöksi?? Kuulopuheiden mukaan todistettavasti hyvät ihmissuhde-,
> > diplomatia-, empatia- ja mukautumistaitoni ovat kohdanneet voittajansa
> > tämän ihmisen kanssa.
>
> Ehkä hän juuri muuton kynnyksellä vasta tajusi hätiköineensä ja
> muuttavansa liian nopeasti yhteen. Ja koska siinä vaiheessa peruminen on
> sekä käytännön syistä, että henkisesti vaikeaa, niin hän purkaa nyt pahaa
> oloaan sinuun.
>
> Minun mielestäni yhteen muutto parin kk:n jälkeen on tyhmää, vaikka
> olisikin välimatkaa ja vuokrasopimus umpeutumassa, mutta tämä
> jälkiviisaushan ei auta teitä nyt mitenkään.
Itse asiassa olen eri mieltä, vaikka tämä toki henkisesti raskasta
onkin. Kyllä sitä mielellään deittailee vaikka vuosia jonkun kanssa,
mutta itse muuttaisin yhteen pikaisesti (okei, 2kk on jo vähän
rajatapaus) ihan jo sen vuoksi, etten kiinny vahingossa sellaiseen
ihmiseen, jonka kanssa yhteiselo muuttuu tällaiseksi painajaiseksi heti
kättelyssä. Joku toinen voisi pitää mahdollista muuttorumbaa pahempana
optiona, mutta itseäni pelottaisi enemmän asian paljastuminen vasta
muutaman vuoden, mahdollisen kihlauksen, jopa lapsen, ja ennenkaikkea
erittäin syvän kiintymyksen ja tottumuksen kohotettua toiveet
yhteiselosta saman katon alla jonnekin epärealistisille tasoille.
Itselläni muutto olisi ollut edessä joka tapauksessa, joten
muuttorumbakaan ei huolettanut. Lisäksi mikään aiempi juttu ei viitannut
siihen, että homma ylipäänsä VOISI karata näin järjettömäksi säädöksi.
Juttelimme ahkerasti toiveistamme toistemme suhteen, ja kaikki tuntui
täsmäävän - kunnes nämä toiveet asetettiin testiin.
> Nyt ei muuta kun härkää sarvista ja puhutte asiasta kunnolla, ja jos muu
> ei auta niin omaa kämppää etsimään.
Haussa on jo. Molemmilla. Suhteemme lopettamisesta emme tosin ole
puhuneet, jätämme varauksen sille mahdollisuudelle, että tilanne
jotenkuten normalisoituisi kunhan hän pääsee taas 'tuulettumaan ja
rentoutumaan' omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä aina niin halutessaan.
Nykyisessä kämpässä se ei häneltä onnistu mitenkään, näemmä.
--
Jukka Mikkonen
Jukka Mikkonen
>
> Jukka Mikkonen <jukka_m...@hotmail.killallcomspammers> kirjoitteli:
> > Lisäksi tuntuu oudolta kuvitella, etteikö hän muka olisi tiennyt
> > mihin on kanssani muuttamassa, kävimmehän sentään asunnon itse
> > tarkastamassa!
>
> Hmm. Olet nyt sotkeutunut "mitä nainen sanoo" / "mitä nainen
> tarkoittaa" -verkkoon. Pahaa oloaan se sinuun purkaa, mutta pahan olon
> syytä on netin tällä puolen paha arvailla. Ja jos kysyt väärällä
> tavalla, saat vain naisen silmillesi.
Eräs piirre, johon aikanaan hänessä suuresti ihastuin, oli nimenomaan
se, että hän ei kiertele eikä kaartele edes diplomatian vuoksi, hän
kyllä latoo menemään sen mitä ajattelee ja seisoo täysin sanojensa
takana. Kunnes sitten tämä..
Se kyllä tuli nopeasti todettua, että tämän naisen kanssa saa olla
melkoinen kettu, jos meinaa sanottavansa saada läpi asti. Mielipiteet
ovat jyrkkiä, niitä on vähän joka asiaan (myös sellaisiin, joista en
edes kuvitellut voivan muodostaa mielipiteitä) ja niitä ei VOI mennä
kiistämään ellei halua olla 'täysi pöljä kun ei totakaan tajua'.
Esimerkiksi hän kyllä uskollisesti jaksaa nostaa metakan joka kerran kun
laitan itselleni teetä rakkaaseen litran tuoppiini sen tavanomaisen,
mitättömän pienen mukin sijaan. :-/ (Kyllä, olen teen suurkuluttaja enkä
jaksa täytellä pikkuruista mukia 20 kertaa päivässä.)
Olen toki ennenkin vahvoja luonteita nähnyt, mutten koskaan näin
taipumatonta ja minkäänlaisiin kompromisseihin soveltumatonta tapausta.
Lisäksi huolestuttaa huomata, että omiin tästä hädästäni ja
epätietoisuudestani kumpuaviin tiedusteluihin saan vastineeksi lähinnä
halveksuntaa kaipaamani myötätunnon sijaan.
> Yritä päästä "minusta tuntuu" -viesteillä kuoren läpi äläkä yritä
> missään tapauksessa kertoa naisellesi, mikä häntä vaivaa tai miltä
> hänestä tuntuu.
Tilannetta hyvin kuvaava esimerkki muuttopäivältä.
Olin muuttokuormaa purkaessani laskenut stereoni lampunjohdon päälle, ja
kun sitten ko. lamppua tarvittiinkin makuuhuoneessa nukkumaanmenoa
varten, hän otti ja paiskoi stereoni melkoisella voimalla muualle
pinkkaan. Kun sitten hätäännyksissäni älähdin, ettei paiskoisi niitä,
vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
mua määräilemään!!". Sillä kerralla ymmärsi sentään pyytää anteeksi,
mutta tätä nykyä moista olisi varmaan jo turha odottaa. :(
--
Jukka Mikkonen
Mikko Moilanen
> Olin muuttokuormaa purkaessani laskenut stereoni lampunjohdon päälle, ja
> kun sitten ko. lamppua tarvittiinkin makuuhuoneessa nukkumaanmenoa
> varten, hän otti ja paiskoi stereoni melkoisella voimalla muualle
> pinkkaan. Kun sitten hätäännyksissäni älähdin, ettei paiskoisi niitä,
> vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
> mua määräilemään!!". Sillä kerralla ymmärsi sentään pyytää anteeksi,
> mutta tätä nykyä moista olisi varmaan jo turha odottaa. :(
Ihan selvästi vakavammanlaatuisia ongelmia naisellasi. Kannattaa laittaa se
jonnekkin terapiaan.
--
Liina Poropudas
> Liina Poropudas wrote:
> > Eräs kaverini laittoi suhteensa poikki noin 2 päivää sen jälkeen, kun
> > poikaystävä oli raahannut romunsa yhteiseen kämppään (ja tietysti
> > irtisanonut edellisen asunnon.)
>
> No offense, mutta täällä on yksi, jonka mielestä tuon sarjan ohari
> omalle 'poikaystävälle', oli tilanne sitten mikä tahansa, on kerrassaan
> anteeksiantamatonta. Ampuisin, ellen tietäisi sen hyödyttömyyttä jo
> kärsityn vääryyden korjaamiseksi.
Enhän _minä_ tuosta loukkaannu, itsekin olin aika järkyttynyt kaverini
tempusta.
Mutta mitä nyt olen sun juttuja lukenut, ei mielestäni sua oikein
voida syyttää, vaikka haluaisitkin harkita tilannetta uudestaan.
--
- Liina
Riitta Niemistö
> Olen toki ennenkin vahvoja luonteita nähnyt, mutten koskaan näin
> taipumatonta ja minkäänlaisiin kompromisseihin soveltumatonta tapausta.
Just. Alkaa kuulostaa jo melkoisen pahalta tapaukselta. Olen yrittänyt
pohtia tätä jos minä käyttäytyisin kuvaamallasi tavalla, niin mistä se
voisi johtua ja mitä mieheltä kaipaisin mutta nyt ei enää mielikuvitus
riitä. Myötätuntoni toki saat, jos sillä mitään teet.
Miski muuten kirjoittelet omalla nimelläsi? Annat meinaan
tyttöystävästäsi sen verran ikävän kuvan, että nimimerkin käyttö voisi
olla perusteltua.
--
Riitta Niemistö "Lehmät eivät osaa laskea gradienttia,
p. 3115 3863 t. mutta silti ne löytävät laakson pohjalle.
261 7273 k. -- Lawrence Fogel
Jarkko Hietala
> Vieläkö mietit, miksi (vanhat) ukkomiehet hoputtavat poikamiehiä
nauttimaan
> niin kauan kuin vain voi.
Heh. Minullakin on kokemusta näistä naisista mitkä ovat aluksi ihania ja
muuttuvat hirviöiksi. Onneksi en sentään ole samaan asuntoon muuttanut ja
irtisanonut omaa asuntoani muuten ei olisi asuntoa enää. =) Enkä kyllä
muutakaan kovinkaan helpolla.
Joni Jarvenkyla
Jukka Mikkonen <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote:
>kiistämään ellei halua olla 'täysi pöljä kun ei totakaan tajua'.
>Esimerkiksi hän kyllä uskollisesti jaksaa nostaa metakan joka kerran kun
>laitan itselleni teetä rakkaaseen litran tuoppiini sen tavanomaisen,
>vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
>mua määräilemään!!".
Kesalla kalastajan on hyva muistaa, etta alimittaiset sintit on paastettava
takaisin kotiin kasvamaan odottelemaan suotuisampaa pyyntiaikaa.
Mieleeni tulee eraan tuntemattoman kauhukirjailijan lausuma aiheesta:
"Minakin tunsin kerran kanan jolla oli suuret tunteet." ...
Kun kommunikointitaito on heikko, kompromisointikykya ei ole ja stressi
purkaantuu lahimpiin ihmisiin ja tavaroihin, voisi ennemmin kysya mita
jaljella enaa on?
--
"A little rabbit is happily running through the forest..." More-->
http://www.megabaud.fi/~jjj/kjhwfeiuwehjjf/wytreywgxcbvbzx/littlerabbit.txt
Sanctius
>... aloimme etsimään yhteistä kämppää.
Lue vuokrasopimuksesta kumpi lähtee. Jos sopimus on kummankin
nimissä, sano oma puoliskosi irti. Täältä Järvenpäästä löytyy
solukämppä toiselle, mikäli asunnon tarvitsee jo huomisella.
--
Every silver cloud has a dark lining...
http://www.kolumbus.fi/sanctius/mypic.html
Joni Jarvenkyla
Jukka Mikkonen <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote:
>Haussa on jo. Molemmilla. Suhteemme lopettamisesta emme tosin ole
Jos kamppa on kiva, olisiko mahdotonta pitaa se ja katsoa jos loytyisi joku
mukavampi sita jakamaan?
Tulee vain mieleeni eras tapaus jota jouduin todistamaan, nuori pari pysyi
joten kuten yhdessa opiskelun ajan, ja sen jalkeen muija lahti. Hatapaissaan
sanoivat kivan kaksion vuokrasopimuksen irti, vuokrakin oli ollut
kohtuullinen. Vasta myohemmin mies ymmarsi etta olisi voinut jaada asuntoon
itsekin, mutta vuokranantaja ei ollut enaa halukas jatkamaan vuokrasopimusta
entisella hinnalla.
Lopputuloksena huono tikki kaikille, kaveri menetti kohtuuhintaisen kivan
asunnon hyvalta paikalta, vuokranantaja joutui lapikaymaan rumban uusien
vuokralaisten loytamiseksi jne.
Sinun tapauksessasi plussaa olisi se, etta jos tormaat taas tyypilliseen
suomalaiseen psychobitchiin, voit sanoa etta asunto oli alun perinkin sinun,
etta tervemenoa vain muuttamaan ulos.
A.K.Arsniva
j...@walrus.megabaud.fi (Joni Jarvenkyla) wrote:
> In article <3D36D105...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS>,
> Jukka Mikkonen <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote:
> >Haussa on jo. Molemmilla. Suhteemme lopettamisesta emme tosin ole
>
> Jos kamppa on kiva, olisiko mahdotonta pitaa se ja katsoa jos loytyisi joku
> mukavampi sita jakamaan?
Nimenomaan. Hyvästä asunnosta ei ikinä kannata luopua ellei ole
_pakkopakkopakko_. Kun itse jouduin vastaavaan tilanteeseen, mullakin
vei tosin pari tuntia tajuta, että enhän _mä_ tokikaan ole mihinkään
lähdössä vaan se toinen, ja sopiva vuokranjakaja olikin katsottuna jo
eropäivän iltana. Suunnatonta säkää, ilman muuta, mutta kyllä siinä
siltikin joutui itse hoksaamaan juttuja.
Jos Jukallakin on tilanne, että on aiemminkin asunut erilaisten ihmisten
kanssa muuten vain huvikseen, niin eihän siinä sitten mittään. Kynnys on
kovempi tietty, jos on aina vain tottunut asustelemaan yksin, ellei ole
parisuhteessa.
--
A.K.Arsniva
http://b3ta.com/i-love-you/
hulakki
> Jukka Mikkonen
hmm pitäisköhän meidän lähtee bisselle ja puhumaan vähän isommin kun
näyttää
siltä että ollaan ihan samassa jamassa?
hulakki
> siivoamassa uutta asuntoamme, mieli muuttuikin kutakuinkin totaalisesti.
> Olimme kuitenkin jo irtisanoneet edelliset kämppämme, joten aika
> myöhäistä koko muuttoa oli alkaa perumaan.
>
> Tuosta illasta eteenpäin joka ikinen asia onkin sitten hänen mielestään
> ollut kertakaikkiaan päin seiniä - kämpästä alkoi löytyä huomauttamista
> sellaisistakin paikoista joita en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella
> jonkun huomaavankaan. Ainoa pointti josta olen edes kutakuinkin yhtä
> mieltä sen häiritsevyyden suhteen ovat silloin tällöin muualta talosta
> kuuluvat riitelyn äänet, mutta sekin on hyvin vähäistä. Samoin hänelle
> näyttää tulleen täytenä yllätyksenä se, että omistamastani
> saksanpaimenkoirasta todella *lähtee* karvaa, vaikka itsekin on joskus
> aiemmin koiran omistanut!
pelkää sitoutumista ja hakee rajoja että mitä sinä kestät. olen ihan
samanlaisessa
tilanteessa ja nyt vituttaa raakasti. joudun jopa odottelemaan hänen
päätöstään
meidän jatkamisesta. lol. täytyy vaan koittaa sanoa sille vastaan ja
jossei sillä
järkeä ole niin pistä pihalle ja katso parempi. näin tässä täytynee
itsekin tehdä.
tosin, ollaan jo 2kk asuttu saman katon alla ja tapeltu kuulemma
kokoajan.
> Nyt ollaan sitten jo siinä pisteessä, että MINÄ olisin syypää siihen,
> että houkuttelin hänet muuttamaan kämppään johon hän ei (mukamas)
> alunperin edes olisi halunnut. Kas kun ei tullut mieleen kertoa asiasta
> ennenkuin päätimme kämpän ottaa vastaan.. Mikään, mitä teen, ei mene
> oikein, tai jos meneekin, niin siitä ei anneta kiitosta vaan varoitetaan
> 'sössimästä' seuraavalla kerralla. 'Suhteestamme' on luonnollisesti
> hävinnyt myös kaikensorttinen lämpö, nauru, hellyys, hyvä fiilis ja
> tietenkin seksi. :(
näinhän tuo tuppaa käymään. lyöt sille vaan asiat ja faktat pöytään ja
jossei sen mielestä asia ole niin niin pistä pakettiin ja laita
timbuktuun
> Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen ja
> mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin täydelliseksi
> hirviöksi?? Kuulopuheiden mukaan todistettavasti hyvät ihmissuhde-,
> diplomatia-, empatia- ja mukautumistaitoni ovat kohdanneet voittajansa
> tämän ihmisen kanssa.
hän vaan ei halua/ole valmis sitoutumaan niinku ei tämä minunkaan
tapaus.
tilanne on tosi vittumainen että hän itse halusi muuttaa yhteen ja
ajattelin et
no mikäs siinä jne jne bplaa plhbhaaaah huoh
todella perseestä. mut, onneksi musiikki auttaa
np: kolmas nainen - kai mä tästäkin toivun.mp3
:)
hulakki
> taipumatonta ja minkäänlaisiin kompromisseihin soveltumatonta tapausta.
> Lisäksi huolestuttaa huomata, että omiin tästä hädästäni ja
> epätietoisuudestani kumpuaviin tiedusteluihin saan vastineeksi lähinnä
> halveksuntaa kaipaamani myötätunnon sijaan.
tuossa tilanteessa itse lopetin odottamasta eukoltani yhtään mitään.
puhelimessakin kuului vaan kun kerroin mitä ajattelen että 'nyt on väärä
hetki mitään sympatioita kerätä' huoh lol @ naiset.
hulakki
> > ei auta niin omaa kämppää etsimään.
minunpas tapauksessani tilanne on siinä vaiheessa että eukko ajatteli
keskustella äitinsä kanssa mahdollista jatkosta minun kanssa. tapasin
hänen
äitiään 2 päivän ajan heidän kotonaan. viiraako muijjalla ja olenko
hyväntekijä?
lyly vittu
> Haussa on jo. Molemmilla. Suhteemme lopettamisesta emme tosin ole
> puhuneet, jätämme varauksen sille mahdollisuudelle, että tilanne
> jotenkuten normalisoituisi kunhan hän pääsee taas 'tuulettumaan ja
> rentoutumaan' omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä aina niin halutessaan.
> Nykyisessä kämpässä se ei häneltä onnistu mitenkään, näemmä.
etäisyyttä haluaa siis. sekin voi olla että siltä tieltä ei ole paluuta
jos vaan yksinkertaisesti pelottaa sitoutua ja halua ei ole senkään
vertaa
-miksu-
> vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
> mua määräilemään!!". Sillä kerralla ymmärsi sentään pyytää anteeksi,
> mutta tätä nykyä moista olisi varmaan jo turha odottaa. :(
Samassa jamassa. Paa meiliä niin käydään bisesllä, mikäli asut
stadissa:)
-m-
George Saraiste Jr.
>Tilanne 'lyhkäisesti':
>
>...[clipety clip]...
>
>Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen
>ja mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin
>täydelliseksi hirviöksi??
Tuotanoin...
Tylsää joutua sanomaan näin suoraan, mutta hän on kyllästynyt sinuun,
vaan on sielultaan niin vähäpätöinen, ettei pysty [eli ei ole munaa]
kertomaan sitä sinulle, vaan yrittää nyt riidan kautta saada
kanssakäymisenne loppumaan.
Älä mene siihen halpaan, että alkaisit riidellä, koskapa silloin
_sinun_ riitelystäsi (ja mahdollisesti ajan mittaan jopa uhkaavaksi
muuttuvasta käytöksestäsi) hän ennenpitkää saisi oivallisen syyn
purkaa suhteenne.
Kun homma kerran on mennyt jo noin pahasti kiville ja rakkaus on
valtaosin kuollut [ja kuolleen rakkauden herättäminen on melkeinpä
mahdotonta], niin sinun kannatta vain alkaa etsiä uutta asuntoa ja
löydettyäsi sen sanoa näkemiin tai hyvästi; niin saatanallisen pahalta
kuin se sisimmässäsi varmasti tuntuukin. Olithan sentään valmis
rakentamaan elämääsi tuon naisen vierelle. Onko hän kuitenkaan
arvoisesi?
Jos jäät nykyiseen tilanteeseen niin se siitä vain pahenee. Jos jäät
ja hermot sitten kuitenkin menee, niin muista silloin, että sinua on
varoitettu.
:-/
-- G.S. --
Heimo Laukkanen
> Eräs piirre, johon aikanaan hänessä suuresti ihastuin, oli nimenomaan
> se, että hän ei kiertele eikä kaartele edes diplomatian vuoksi, hän
> kyllä latoo menemään sen mitä ajattelee ja seisoo täysin sanojensa
> takana. Kunnes sitten tämä..
Ei kuulosta tutulta omista kokemuksista, mutta maailma lienee täynnä
tilanteita, joissa se looginen, järkevä ja oikein mukava nainen on
muuttunut samanlaiseksi hermokimpuksi kuin muut. Tai sama juttu jossa
muttujana on mies.
Ihmiset eivät ole helppoja - varsinkaan kun kyseessä on samalla
interaktiot ympäristön kanssa. Heitetään mukaan vielä naiselle
kemikaalit ehkäisyä varten ja miehelle alkoholi tai työstressit niin
yllättäen ihminen onkin ihan erilainen, eikä aina edes ymmärrä sitä
itsekään. Tai tietää käyttäytyvänsä oudosti tai hölmösti, muttei osaa
sanoa sitä tai pyytää apua, saati anteeksi...
> Olen toki ennenkin vahvoja luonteita nähnyt, mutten koskaan näin
> taipumatonta ja minkäänlaisiin kompromisseihin soveltumatonta tapausta.
> Lisäksi huolestuttaa huomata, että omiin tästä hädästäni ja
> epätietoisuudestani kumpuaviin tiedusteluihin saan vastineeksi lähinnä
> halveksuntaa kaipaamani myötätunnon sijaan.
Tai sitten kyseessä on tilanne, jossa haetaan ja kerätään pahaa
tunnetta niin kauan, että sinä saat tarpeeksi ja sanot homman irti --
tai hän saa tarpeeksi rohkeutta tai omia 'todisteita' sanoa homman
irti. Ehkäpä hänellä on kavereita, joille hän kertoo ja voivottelee
tilannetta ja ehkä hakee rohekutta tai sympatiaa sieltä. Tai sitten ei.
> Tilannetta hyvin kuvaava esimerkki muuttopäivältä.
>
> Olin muuttokuormaa purkaessani laskenut stereoni lampunjohdon päälle, ja
> kun sitten ko. lamppua tarvittiinkin makuuhuoneessa nukkumaanmenoa
> varten, hän otti ja paiskoi stereoni melkoisella voimalla muualle
> pinkkaan. Kun sitten hätäännyksissäni älähdin, ettei paiskoisi niitä,
> vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
> mua määräilemään!!". Sillä kerralla ymmärsi sentään pyytää anteeksi,
> mutta tätä nykyä moista olisi varmaan jo turha odottaa. :(
'Psycho bay, psycho baby - yeah'
Tässähän pitäisi kysyä, että oliko kotona vaikeaa, määräsikö vanhemmat
liikaa, kiristikö vannetta muutenkin tai onko muuten tapahtunut jotain
muutosta jossakin. Ehkä jotain mitä sinä et tiedä tai et osaa edes
kysyä / ajatella: työ, perhe, rakastajat ,-) ?
Siis tietysti kaikki tämä kuullostaa pahalle ja voisi sanoa, että
juokse -- ja sitten toisaalta kaikki voi olla myös täysin toisin. Kun
päiden sisäinen toiminta - saati sen muokkaaminen tai korjaaminen ei
ole mikään oma juttuni en voi sanoa mitään muuta kuin, että voisi olla
hyvä hakea apua myös muutenkin kuin sfnetistä. Ihan senkin takia,
ettei oma pääsi hajoa asian miettimisessä ja ratkomisessa.
Voisi kysyä että mistä se halveksunta tulee ja mikä sen aiheuttaa?
Ovatko sinun elintapasi niin erilaiset, onko hän joutunut luopumaan
jostakin tai muuttamaan omia tapojaan. Mistä puristaa?
Kysymys sinulle on - miten paljon haluat pistää paukkuja asian
selvittämiseen ja oletko valmis siihen, mitä asian selviämisestä voi
löytyä. Ehkäpä luonne on oikasti vaikea ja samaa on tiedossa
tulevaisuudessakin, mutta niin että te kummatkin tiedätte sen. Tai
ehkä löytyy ratkaisu ongelmiin ja kaikki menee takaisin ihanaksi.
-huima
Heimo Laukkanen
> kättelyssä. Joku toinen voisi pitää mahdollista muuttorumbaa pahempana
> optiona, mutta itseäni pelottaisi enemmän asian paljastuminen vasta
> muutaman vuoden, mahdollisen kihlauksen, jopa lapsen, ja ennenkaikkea
> erittäin syvän kiintymyksen ja tottumuksen kohotettua toiveet
> yhteiselosta saman katon alla jonnekin epärealistisille tasoille.
Joo - mutta - pari kuukautta ihmisen tuntemiseen on aaaaaaivan mitätön
aika. Mikä helvetin kiire ihmisillä on leikkiä aikuista ja pistää
suhteissa kaikki hynttyyt yhteen nopeasti, syöksyä sitten vielä
rakastuneena tekemään kaikkea yhdessä ja sitten erotaan kivasti
myöhemmin tai tapellaan verisesti, kun jutut ei toimi.
Siis vaikka hommat varmasti joillain toimiikin nopealla etenemisellä
epäilen, että suurimmalle osalle kahden kuukauden nopeus on aika
haipakkaa kyytiä ja siinä voi tulla niitä tutinoita pöksyyn itse
kullekin.
Mutta ehkäpä elämä on niin lyhyt, että on pakko pitää vauhtia, ettei
menettäisi liikaa - jos törmää ensiksi muutamaan psychobitchiin tai
-butchiin. Toinen vaihtoehto tietysti on, että se on vain ne
olosuhteet ja toiminta joka saa aikaiseksi kenestä tahansa
psychobitchin tai butchin.
-huima
Mika J Viljanen
> Jukka Mikkonen wrote:
>> Lisäksi huolestuttaa huomata, että omiin tästä hädästäni ja
>> epätietoisuudestani kumpuaviin tiedusteluihin saan vastineeksi
>> lähinnä halveksuntaa kaipaamani myötätunnon sijaan.
> ja ehkä hakee rohekutta tai sympatiaa sieltä. Tai sitten ei.
Tuli näin ohimennen mieleen, että jos Jukka tuntee jonkun tuollaisen
ystävän, jolle nainen voisi avautua, kannattaisi ehkä kysyä asiasta
häneltä. Voi nimittäin olla, että naisen näkökulmasta tilanne näyttää
aivan erilaiselta ja hänellä saattaa olla järjellinenkin syy käytökseensä,
mutta hän ei vain osaa/uskalla kertoa sitä asuinkumppanilleen. Mutta
ehkä hän on uskaltautunut puhumaan asiasta muille.
Toki asian kysyminen naisen ystäviltä saattaa hänestä tuntua hänen
selkänsä takana juonittelulta, joten kannattaa ainakin olla sangen
varovainen, jos sitä kokeilemaan lähtee. En ole varma, lähtisinkö edes
itse.
Voi tosin olla, ettei nainen itsekään osaa selittää käytöstään. Itsekin
olen tähän ns. ilmiöön törmännyt, ja sen edessä tuntee kyllä itsensä
täysin voimattomaksi ja avuttomaksi - ja pahimmillaan erittäin typeräksi.
Jos vain tuntee koko ajan, että toista ei juttu ollenkaan kiinnosta,
huomaa pian olevansa "pari"suhteessa yksin.
Niin kylmältä kuin se kuulostaakin, tuollaisessa tilanteessa voi enää
vain yrittää minimoida omat tappionsa, sillä voittoa on taistelusta enää
turha odottaa.
Toivottavasti Jukan suhde ei ole noin huonolla tolalla, vaikka tilanne
ikävältä vaikuttaakin.
--
MJV . "Base not your joy upon the deeds of others,
for what is given, can be taken away."
Jukka Mikkonen
Toki. Ens viikolla, jossain pk-seudulla?
Pistä meiliä tulemaan, ja muista rapsia noi spämmifiltterit kuuseen.
--
Jukka Mikkonen
Jukka Mikkonen
>
> Just. Alkaa kuulostaa jo melkoisen pahalta tapaukselta. Olen yrittänyt
> pohtia tätä jos minä käyttäytyisin kuvaamallasi tavalla, niin mistä se
> voisi johtua ja mitä mieheltä kaipaisin mutta nyt ei enää mielikuvitus
> riitä. Myötätuntoni toki saat, jos sillä mitään teet.
Kiitoksia. Kuten sanottua, olen nähnyt jos jonkun sorttista
pippurisuutta ennenkin, mutta multa loppui Richterin asteikosta
mittaviivat kun yritin ekstrapoloida mahdollista käyttäytymistä ns.
Todellisen Ongelman (tm) kävellessä vastaan.
> Miski muuten kirjoittelet omalla nimelläsi? Annat meinaan
> tyttöystävästäsi sen verran ikävän kuvan, että nimimerkin käyttö voisi
> olla perusteltua.
Ihan hyvä pointti, mutta tarkoituksenani ei ole mollata vaan lähinnä
hakea neuvoja, miten tällaisen ihmisen kanssa tulisi käyttäytyä. En ole
paranoidi yksityiselämäni suhteen ja odotan tätä samaa myös
kumppaniltani. Ja pahimman tapauksen skenaariossa varoituksen sana
muille hänen tielleen mahdollisesti joutuville lienee paikallaan.
--
Jukka Mikkonen
Konsta Karsisto
> ...
Kirjoituksistasi selvisi paljon lisää meille muille.
Minusta näyttää, että sinulla itselläsi on tolkku
tallella. En enää usko, että suhdettanne voi yhdessä
asuen pelastaa. Muutettuanne erilleen, tilanne
selvinnee varsin nopeasti.
Jossain muualla käsittelemästäsi yhteen muuttamisesta
kohtuullisen nopeasti olen kanssasi hyvin samoilla
linjoilla, samoista syistä.
--
K.
Jukka Mikkonen
>
> Tilanne 'lyhkäisesti':
Kiitoksia vastauksista. Valotanpa lisää tilannetta.
Omalla kohdallani tilanteen painajaismaisuutta lisää (osaksi turhaankin)
se, että säikyn turhan helposti konflikteja ja ristiriitaisia
tilanteita. Sitten kun paniikki 'tähänkö tää nyt sitten loppuikin' -
tyyliin iskee, niin kokovartalokipsi onkin valmis, ja alkaa pakeneminen
tilanteesta. Paniikiksi tilanne kehittyi vasta kun totesin, että
'sopivaa' hetkeä jutella tilanteesta saisin rauhassa odottaa vaikka
Tuomiopäivään saakka, joten vaatimusta jutustelun säilymisestä 100%
rakentavassa hengessä on yleisen (ja molemminpuolisen) pinnan kireyden
vuoksi höllennettävä.
Olen nähnyt hänen entisen kämppänsä, ja olihan se kieltämättä ihan
viehättävä pikku yksiö nätillä paikalla. Vielä kun naapureina oli
pääosin vanhempaa väkeä, niin meteliäkään ei juuri esiintynyt,
lukuunottamatta vähän matkan päässä päivittäin ulkopihalla louskuttavaa
koiraa. Kyseinen koira itse asiassa oli vahvin yksittäinen syy, miksi
hän halusi muuttaa sieltä pois.
Itse olen hyvin suurpiirteinen asuinpaikkani suhteen,
järjestyshäiriöiden tulee olla todella vakavia ennenkuin kiinnitän
niihin edes huomiota. Pääasia että sisään ei sada, kämppään mahtuu ja
että ovesta ei lappaa jengiä sisään. Sitävastoin hänen vaatimuslistansa
edes jotenkuten ehkämahdollisesti kelvollisesta kämpästä on pitkä kuin
nälkävuosi. Ja tietenkään kämppään ei olisi varaa viskata älytöntä kasaa
euroja kuukausittain.
En voi myöskään ymmärtää, mitä hyötyä huonosta kämpästä whinettämisestä
on, jos siihen on kerran itse halunnut alunperin muuttaa. Varsinkaan,
kun kylkiäisenä ollaan sitten niin maan perusteellisen takakireitä, että
hyvä kun uskaltaa hengittää ettei vaan olisi tiellä. En tietenkään voi
olettaa hänen yhtäkkiä alkavan pitää kämpästä, mutta onko jonkun
sorttinen 'joo kiitos, olet manannut kämpän nyt X kertaa alimpaan
helvettiin, voitaisiinko vaihtaa puheenaihetta' - tyylinen mölyjen
mahassa pitäminen liikaa vaadittu? Vai pitääkö tässä nyt urhoollisesti
vaan kärsiä kunnes uusi kämppä löytyy ja tilanne sitä kautta laukeaa,
jos sittenkään?
--
Jukka Mikkonen
Panu Höglund
> In article <cxnsn2h...@avalanche.cs.hut.fi>,
> Liina Poropudas <li...@avalanche.cs.hut.fi> wrote:
>
> > Eräs kaverini laittoi suhteensa poikki noin 2 päivää sen jälkeen, kun
> > poikaystävä oli raahannut romunsa yhteiseen kämppään (ja tietysti
> > irtisanonut edellisen asunnon.)
>
> erikseen katsoa, kun vaan muistaa aina välillä lukea tätä ryhmää.
Kyseessä on kokemukseni mukaan nuorille naisille tyypillinen,
luonteenomainen käyttäytyminen, joka myös psykonarttuutena tunnetaan.
Panu
(jota muuten haastateltiin Dublinissa iirinkielisellä radiokanavalla)
Hanna Karhu
Jukka Mikkonen wrote:
> olettaa hänen yhtäkkiä alkavan pitää kämpästä, mutta onko jonkun
> sorttinen 'joo kiitos, olet manannut kämpän nyt X kertaa alimpaan
> helvettiin, voitaisiinko vaihtaa puheenaihetta' - tyylinen mölyjen
> mahassa pitäminen liikaa vaadittu? Vai pitääkö tässä nyt urhoollisesti
> vaan kärsiä kunnes uusi kämppä löytyy ja tilanne sitä kautta laukeaa,
> jos sittenkään?
Kaikkea paskaa ei tarvitse niellä.
-Hande-
Panu Höglund
> Olin muuttokuormaa purkaessani laskenut stereoni lampunjohdon päälle, ja
> kun sitten ko. lamppua tarvittiinkin makuuhuoneessa nukkumaanmenoa
> varten, hän otti ja paiskoi stereoni melkoisella voimalla muualle
> pinkkaan. Kun sitten hätäännyksissäni älähdin, ettei paiskoisi niitä,
> vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
> mua määräilemään!!". Sillä kerralla ymmärsi sentään pyytää anteeksi,
> mutta tätä nykyä moista olisi varmaan jo turha odottaa. :(
Tuommoista ämmää älä katsele. Ja ennen kuin paiskaat sen pellolle,
hakkaa sen näköiseksi ettei kukaan muukaan katsele.
Sylvester DeNusso
> olen välttänyt latomasta omia
> mielipiteitäni samalla vimmalla takaisin vaan yrittänyt pitää
> keskustelut rakentavina.
Miksi? Anna palaa vain.
> Hiton hankalaa kun toinen kaivamalla kaivaa
> vikaa joka ikisestä suunnasta, uskokaa pois. :(
Mikään ei ole mukavampaa kuin haukkua ihminen jos se on siihen itse
syyllinen. Suhteenne on tuhoon tuomittu, ihan turhaan venytät pinnaasi.
Anna mennä eläkä pidättele suuttumustasi kun se on vielä
epäterveellistäkin.
Sylvester DeNusso
news:cxnsn2h...@avalanche.cs.hut.fi:
> Eräs kaverini laittoi suhteensa poikki noin 2 päivää sen jälkeen, kun
> poikaystävä oli raahannut romunsa yhteiseen kämppään (ja tietysti
> irtisanonut edellisen asunnon.)
Kyllä saisi ex-tyttöystävä huutoa jos mulle joku noin tekisi.
Sylvester DeNusso
> Ideoita ja näkökantoja
Jätä uppoava laiva. Noin suuret ongelmat noin lyhyessä ajassa kertovat
karua kieltään teidän yhteensopivuudesta.
Sylvester DeNusso
news:qABZ8.295$hW....@read2.inet.fi:
> Heh. Minullakin on kokemusta näistä naisista mitkä ovat aluksi ihania ja
> muuttuvat hirviöiksi.
Mitä? Onko niitä muunlaisiakin olemassa? ;-)
Sylvester DeNusso
> Kun sitten hätäännyksissäni älähdin, ettei paiskoisi niitä,
> vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
> mua määräilemään!!". Sillä kerralla ymmärsi sentään pyytää anteeksi,
> mutta tätä nykyä moista olisi varmaan jo turha odottaa. :(
Oletko nyt ihan varma ettet ole keksinyt koko juttua omasta päästäi? Sen
verran älyvapaalta koko touhu kuulostaa.
Anne a.k.a. Batcat
jr wrote:
> Minun mielestäni yhteen muutto parin kk:n jälkeen on tyhmää,
Entä parin viikon jälkeen? Been there, done that.
---A.
Sylvester DeNusso
news:JsEZ8.375$hW.1...@read2.inet.fi:
>> > jos muu ei auta niin omaa kämppää etsimään.
> minunpas tapauksessani tilanne on siinä vaiheessa että eukko
> ajatteli keskustella äitinsä kanssa mahdollista jatkosta minun
> kanssa.
Aivan omituista. Mun ex laittoi äitinsä soittamaan minulle kun olimme
ottaneet yhteen baarissa (kävin pilaamassa sen mahdollisuudet kaveriini
kertomalla muutamia faktoja, hahhah vieläkin naurattaa)! Minä tietenkin
kieltäydyin täydellisesti kaikesta yhteistyöstä niin kauan kun yhteyttä
piti pitää äiteen kautta.
Eikö jotkut osaa hoitaa itse omia asioitaan?
> tapasin hänen äitiään 2 päivän ajan heidän kotonaan.
> viiraako muijjalla ja olenko hyväntekijä?
No kyllä sullakin taitaa viirata kun alat moiseen leikkiin ;-)
Tommi Perkola
> Jukka Mikkonen <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote in
>> vastauksena tuli vain "V---u mä teen just niinkun mä tykkään, älä tuu
>
> verran älyvapaalta koko touhu kuulostaa.
Tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Jukan olisi ehkä hyvä tietää,
että havaintojeni mukaan tuollaisissa parisuhteissa eroamissprosentti
parin vuoden sisään on sata. Akka on hullu ja suhde ohi, heti vain
pois elämää pilaamasta. Sitäpaitsi noin käyttäytyvällä naisella on
todennäköisesti toinen mies.
--
Kotisivu: http://www.uta.fi/~matope/ "Antakaa vasara ja kertokaa
Nettipäiväkirja: http://www.uta.fi/~matope/b/ suosikkipuulelunne."aa50/01
Hanna Karhu
Tommi Perkola wrote:
> pois elämää pilaamasta. Sitäpaitsi noin käyttäytyvällä naisella on
> todennäköisesti toinen mies.
Mistä noin päättelet? Olisi mielenkiintoista tietää.
-Hande-
Tommi Perkola
> Minä:
>> pois elämää pilaamasta. Sitäpaitsi noin käyttäytyvällä naisella on
>> todennäköisesti toinen mies.
>
> Mistä noin päättelet? Olisi mielenkiintoista tietää.
Olen nähnyt parikin tuollaista tapausta.
Metalman2
muuttuu suhteen edetessä hirviöksi. Muutetaan yhteen.
Mies ajattelee: Ihan ok kämppä, vaikkei ehkä parhaalla paikalla, mutta kiva
tyttö ja säännöllistä piparia. Hyvin menee, asiat voisivat olla paljon
huonomminkin.
Nainen ajattelee: Sillä ja sillä on hienompi auto ja sillä ja sillä on
hienompi kämppä ja sillä ja sillä on rikkaampi äijä. Ihan kiva ukko ja seksi
ok, mutta kyllähän noita riittää. Jenni pääsee piparillaan sveitsiin ja
piireihin, tässäkö tää mun elämä oli?
Naista _hävettää_ kun kertoo miehestään ja elämästään kavereille, joilla on
"paremmin". Vitutus puretaan mieheen, ja se vasta on nannaa jos mies on
tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
--
Motherfuckers kill.
Hiski Haapoja
> Lue vuokrasopimuksesta kumpi lähtee. Jos sopimus on kummankin
> nimissä, sano oma puoliskosi irti. Täältä Järvenpäästä löytyy
> solukämppä toiselle, mikäli asunnon tarvitsee jo huomisella.
Ei sieltä löytyisi yksiötä minulle? Olen ajatellut muuttoa sille
seudulle. Pääsisi Tampereesta - josta ei yksiötä näy löytyvän - ja
ennen kaikkea hullusta työpaikastani.
Hiski
Mikko Moilanen
> Mies ajattelee: Ihan ok kämppä, vaikkei ehkä parhaalla paikalla, mutta
> kiva tyttö ja säännöllistä piparia. Hyvin menee, asiat voisivat olla
> paljon huonomminkin.
>
> Nainen ajattelee: Sillä ja sillä on hienompi auto ja sillä ja sillä on
> hienompi kämppä ja sillä ja sillä on rikkaampi äijä. Ihan kiva ukko ja
> seksi ok, mutta kyllähän noita riittää. Jenni pääsee piparillaan sveitsiin
> ja piireihin, tässäkö tää mun elämä oli?
>
> Naista _hävettää_ kun kertoo miehestään ja elämästään kavereille, joilla
> on "paremmin". Vitutus puretaan mieheen, ja se vasta on nannaa jos mies on
> tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
Kyllä. Naistenlehdet ei kerro tätä, eikä niiden tarvitsekkaan, koska kaikki
naiset kyllä tietävät ja asian paljastuminen laskisi "pörssikursseja".
--
Sanctius
>Ei sieltä löytyisi yksiötä minulle? Olen ajatellut muuttoa sille
>seudulle. Pääsisi Tampereesta - josta ei yksiötä näy löytyvän - ja
>ennen kaikkea hullusta työpaikastani.
Jos aikoo pidemmäksi aikaa muuttaa, niin kannattaa latoa tiskiin
suoraan omistusyksiön taalat. Se tuleepi melkoisesti halvemmaksi.
ENSIN tosin kannattaa hankkia duuni. Ryhdys koodaamaan jaavalla,
niin saat 2000 euroa / kk puhtaana käteen ja työpaikka on varma.
Lyhennyksiin ja elämiseen menee puolet ja säästöön jää tonni.
Nörtin elämä ei välttämättä ole kaikkein glamourimmasta päästä,
mutta ainakin minkä tahansa keskisuuren softafirman työympäristö
on yleensä hyvinkin mukava. Ihmiset ympärillä kun ovat keskitasoa
enemmän kupolinsa kanssa sinut, eivätkä NIIN hulluja kuin muut.
ERI tavalla varmasti, mutta mielestäni positiivisesti. Onneksi.
Näin kesähelteellä tosin varmaan kaikki kannustus uuden opetteluun
valuu laiskana hikinorona pois unholaan, mutta onpahan ainakin päivän
kannustuskiintiöni täynnä ja hyvää karmaa taas pari murua tallessa...
--
Every silver cloud has a dark lining...
http://www.kolumbus.fi/sanctius/mypic.html
Jarkko Hietala
> hakkaa sen näköiseksi ettei kukaan muukaan katsele.
Useat suomalaiset naiset (varsinkin nuoremmat) ovat elämässään päässeet
liian helpolla kun on varaa psykonarttumaiseen käytökseen.
Hiski Haapoja
> Jos aikoo pidemmäksi aikaa muuttaa, niin kannattaa latoa tiskiin
> suoraan omistusyksiön taalat. Se tuleepi melkoisesti halvemmaksi.
Vastustan asuntojen omistamista.
> ENSIN tosin kannattaa hankkia duuni. Ryhdys koodaamaan jaavalla,
> niin saat 2000 euroa / kk puhtaana käteen ja työpaikka on varma.
Kerran työvoimaviranomainen laittoivat minut soveltuvuustestiin, jossa
oli 128 ammattia. Kaikkein huonoimmin soveltuisin hammasteknikoksi,
sitä ennen oli muita teknikkoja kuten ATK-teknikko. Sen jälkeen
viranomainen lakkasi tyrkyttämästä minulle ATK-kurssia.
Parhaiten soveltuisin hotellivirkailijaksi, mikä tuolloin tuntui
solvaukselta, mutta tarkemmin harkittuani: tapaa jatkuvasti uusia
ihmisiä, saa puhua kielillä, päivissä on riittävästi vaihtelua, mutta
silti työajat ovat suht. säännölliset. Ei painetta ja vastuuta
kasaavia deadlinejä. Ei tarvitse tuskailla tyhjiä huoneita (vrt.
lehden tyhjät sivut), sitä varten on markkinointiosasto. Ihmiset
tulevat luoksesi sanomaan mitä haluavat, ei tarvitse tehdä aloitteita
ja soitella ympäri maata että kiinnostaisiko tulla hotelliimme
asumaan. Hinnat ovat kiinteät ja selkeät, ei niin kuin lehdessä, jossa
ideana on maksaa kirjoittajille niin vähän kuin mahdollista, jotta
rahaa riittäisi johtajan kotiin ostettaviin koneisiin. Ainoa
negatiivinen puoli ovat yöllä ryöstämään hyökkkäävät huumejengit.
Hiski
Ella Lynoure Rajamäki
"Liian helpolla" = heitä ei ole hakattu?
Luulen että psykonartut ovat naisia jotkat eivät ole päässeet helpolla ja
niinpä ovat poikkeuksellisen hyökkääväisiä/puolustautuvaisia sen sijaan
että uskaltaisivat olla avoimia ja järkeviä.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Trinity
"Jukka Mikkonen" <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote in
>
> Olen toki ennenkin vahvoja luonteita nähnyt, mutten koskaan näin
> taipumatonta ja minkäänlaisiin kompromisseihin soveltumatonta tapausta.
Heehhehee, tätä threadia lukiessani olen huomannut että lähes joka kohta
pätee kämppikseni suhteen. Kuulemma hän on asunut aikaisemminkin
soluasunnossa, mutta hänen puheittensa mukaan jokaisessa aikaisemmassa
kämpässä on ollut ongelmia siellä ja täällä, ja tämä kämppä ei ole poikkeus,
meitä asuu sentään tässä asunnossa 3 ja me 2 muuta joudumme mukautumaan
kolmannen pikkuprinsessan hyvin äärimmäisiinkin vaatimuksiin, jotka yleensä
liittyvät siisteyteen ja tavaroitten järjestykseen yleisissä tiloissa,
puhumattakaan siitä että hänen nukkumaanmenoaikansa jälkeen ei saisi enää
puhua normaalilla äänellä keittiössä vaikka yleinen hiljaisuus ei olisi edes
alkanut, noin pari asiaa mainitakseni.
Vielä ei hänen ylhäisyytensä ole uskaltanut sanoa mitään minun huoneeni
järjestyksestä tai tavaroistani, mutta kun se päivä koittaa, voi olla hyvin
mahdollista että heitän hänet rauhottumaan parvekkeelle ja laitan pariksi
tunniksi oven kiinni, tai onhan tässä vielä matkaa maahan jos vaikka heitän
hänet alas ikkunasta, olemmehan sentään 5. kerroksessa, hyvin ehtii kirkua
matkalla.
Ella Lynoure Rajamäki
> Mies ajattelee: Ihan ok kämppä, vaikkei ehkä parhaalla paikalla, mutta
> kiva tyttö ja säännöllistä piparia. Hyvin menee, asiat voisivat olla
> paljon huonomminkin.
>
> Nainen ajattelee: Sillä ja sillä on hienompi auto ja sillä ja sillä on
> hienompi kämppä ja sillä ja sillä on rikkaampi äijä. Ihan kiva ukko ja
> seksi ok, mutta kyllähän noita riittää. Jenni pääsee piparillaan
> sveitsiin ja piireihin, tässäkö tää mun elämä oli?
Täysin sivusta: Jotenkin huvittavaa, kun tuosta pipari -termin käytöstä
tulee mieleen webbitekniikat (eväste/cookie) ja piireistäkin enemmän
mikropiirit kuin seurapiirit. :)
Säännöllisesti hiiriä ja rankkaa swappausta...
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Trinity
"Ella Lynoure Rajamäki" <lyn...@welho.com> wrote in message
news:ahbf0g$jgd$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
>
> "Liian helpolla" = heitä ei ole hakattu?
> Luulen että psykonartut ovat naisia jotkat eivät ole päässeet helpolla ja
> niinpä ovat poikkeuksellisen hyökkääväisiä/puolustautuvaisia sen sijaan
> että uskaltaisivat olla avoimia ja järkeviä.
>
Omasta kokemuksesta sanoisin päinvastoin, kun on nuorempana joutunut
jakamaan elintilansa ja tekemään kompromisseja ja oppimaan, ettei elämässä
tule mikään normaalisti tarjottimella, niin osaa joustaa, keskustella ja
olla muitten kanssa myöhemminkin.
Mikko Moilanen
> Vielä ei hänen ylhäisyytensä ole uskaltanut sanoa mitään minun huoneeni
> järjestyksestä tai tavaroistani, mutta kun se päivä koittaa, voi olla
Tuntuuko se nyt nin pahalta jos joku nauraa sun leluille?
--
A.K.Arsniva
his...@hotmail.com (Hiski Haapoja) wrote:
> Sen jälkeen
> viranomainen lakkasi tyrkyttämästä minulle ATK-kurssia.
Jos täällä on kukaan yhtä pihalla tietsikoista kuin sinä, niin se olen
minä. Mutta mulle nimenomaan se atk-kurssi (työllisyyskurssi v.96) avasi
aika paljon juttuja, esim. en olisi tehnyt ns. maksimaalista vaikutusta
tätä edeltävässä työpaikassa vailla kurssilla opittuja taitoja, ja ilman
vaikutuksen tekemistä siellä en olisi nykyisessä työpaikassani, josta
tykkään hermostuttavia määriä.
--
A.K.Arsniva
http://b3ta.com/i-love-you/
Sylvester DeNusso
news:ahbd6n$te3$1...@mordred.cc.jyu.fi:
>> Luulen että psykonartut ovat naisia jotkat eivät ole päässeet
>> helpolla ja niinpä ovat poikkeuksellisen
>> hyökkääväisiä/puolustautuvaisia sen sijaan että uskaltaisivat olla
>> avoimia ja järkeviä.
> Omasta kokemuksesta sanoisin päinvastoin, kun on nuorempana joutunut
> jakamaan elintilansa ja tekemään kompromisseja ja oppimaan, ettei
> elämässä tule mikään normaalisti tarjottimella, niin osaa joustaa,
> keskustella ja olla muitten kanssa myöhemminkin.
Luulen että puhutte kokonaan eri asiasta. Monta sisarusta opettaa
sosiaalisuuteen mutta hakkaava alkoholisti-isä ei varmasti sitä tee vaikka
kummassakaan tapauksessa ei poispilata lasta hemmottelemalla.
Sylvester DeNusso
news:ahbjkn$7s8e$1...@midnight.cs.hut.fi:
> Miten niin 'joudutte mukautumaan'? Soluasuminen on tietoinen valinta,
> myös hänelle.
> Missään tapauksessa yleisissä tiloissa ei pidä ruveta hiipimään
> tuollaisten vaatimusten takia. Korvatulpat ovat halpa ratkaisu, jos
> ratkaisu ei kelpaa voi prinsessa toki muuttaa muualle.
Oikea asenne! Jos tahtoo asua solussa on parempi totutella ajatukseen siitä
että joutuu sopeutumaan.
Jarkko Hietala
Ei tartte sitä, jonka kanssa tällä hetkellä kohdella kovin hyvin kun on jo
toinen suhde odottamassa taustalla. Minäkin olen nähnyt näitä tapauksia.
Jööran Härveli
muijaas oikein närästää,sinä vai se kämppä?
Laura Ahonen
> Tilanne 'lyhkäisesti':
>
> Tapasin H:n kanssa n. 3kk sitten. Huomasimme nopeasti miten paljon
Tuota... siis 3 kuukautta sitten tapasitte. Ja nyt asutte jo yhdessä? HUI!
Kiirettä pitää... Muuten en tilanteeseen osaa sanoa mitään.
--
Laura Ahonen
laura.m...@kolumbus.fi
Laura Ahonen
> Itse asiassa olen eri mieltä, vaikka tämä toki henkisesti raskasta
> onkin. Kyllä sitä mielellään deittailee vaikka vuosia jonkun kanssa,
> mutta itse muuttaisin yhteen pikaisesti (okei, 2kk on jo vähän
> rajatapaus)
Lievästi sanottuna.
> ihan jo sen vuoksi, etten kiinny vahingossa sellaiseen
> ihmiseen, jonka kanssa yhteiselo muuttuu tällaiseksi painajaiseksi heti
> kättelyssä. Joku toinen voisi pitää mahdollista muuttorumbaa pahempana
Minä välttäisin sitä muuttamista yhteen pikaisesti juuri tuosta syystä,
ettei juuri kiinny sellaiseen hirviöön, vaan tutkailee jonkun aikaa
minkälainen ihminen on kyseessä ja jos jossakin vaiheessa (3-9kk) alkaa
tuntua siltä, ettei onnaa, on helpompi sitten irrottautua kun ei asuta
yhdessä.
Kyllä se muuttorumba minusta on pahempi kuin pieni tutustumisaika suhteen
alussa.
--
Laura Ahonen
laura.m...@kolumbus.fi
Jööran Härveli
muijaas oikein pohjimmiltaan närästää,sinä vai se kämppänne?
Trinity
"Mikko Moilanen" <bal...@surfeu.fi> wrote in message
news:ahbi5s$7a2$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Trinity wrote:
>
> > Vielä ei hänen ylhäisyytensä ole uskaltanut sanoa mitään minun huoneeni
> > järjestyksestä tai tavaroistani, mutta kun se päivä koittaa, voi olla
>
> Tuntuuko se nyt nin pahalta jos joku nauraa sun leluille?
> --
Missed the point. Crud.
Trinity
"Marcus E Engdahl" <meng...@cc.hut.fi> wrote in message
news:ahbjkn$7s8e$1...@midnight.cs.hut.fi...
> In article <ahbbhm$r3r$1...@mordred.cc.jyu.fi>,
> Trinity <trini...@hotmail.com> wrote:
>
> >kämpässä on ollut ongelmia siellä ja täällä, ja tämä kämppä ei ole
poikkeus,
> >meitä asuu sentään tässä asunnossa 3 ja me 2 muuta joudumme mukautumaan
>
> hänelle.
>
Kun jokaikisestä asiasta saa suoraa huutoa ja kirkumista, ilman
minkäänlaista kykyä keskusteluun tai kompromisseihin, on helpompaa antaa
periksi ja odottaa että joku meistä pääsee ensimmäisenä muuttamaan pois
jotta tilanne rauhoittuu, uudet asuntohakemukset on jo vetämässä, nyt
tarvitsee vain odottaa ja pitää tilanne sen verran siedettävänä että pystyy
asumaan saman katon alla loppuajan ilman vakavia kuulovaurioita.
Sylvester DeNusso
news:ahe035$rhh$1...@mordred.cc.jyu.fi:
> minkäänlaista kykyä keskusteluun tai kompromisseihin, on helpompaa
> antaa periksi
Mutta eikö tuollaisesta asukkaasta pääse eroon kun kämppiksen yhteistuumin
lähtevät valittamaan ja viemään asiaa eteenpäin?
hulakki
viestissä:Xns9250860E...@195.197.54.116...
> "hulakki" <im...@labra.com> wrote in
> news:JsEZ8.375$hW.1...@read2.inet.fi:
> >> > Nyt ei muuta kun härkää sarvista ja puhutte asiasta kunnolla, ja
> >> > jos muu ei auta niin omaa kämppää etsimään.
> > minunpas tapauksessani tilanne on siinä vaiheessa että eukko
> > ajatteli keskustella äitinsä kanssa mahdollista jatkosta minun
> > kanssa.
>
> Aivan omituista. Mun ex laittoi äitinsä soittamaan minulle kun olimme
> ottaneet yhteen baarissa (kävin pilaamassa sen mahdollisuudet kaveriini
> kertomalla muutamia faktoja, hahhah vieläkin naurattaa)! Minä tietenkin
> kieltäydyin täydellisesti kaikesta yhteistyöstä niin kauan kun yhteyttä
> piti pitää äiteen kautta.
>
> Eikö jotkut osaa hoitaa itse omia asioitaan?
>
> > tapasin hänen äitiään 2 päivän ajan heidän kotonaan.
> > viiraako muijjalla ja olenko hyväntekijä?
>
> No kyllä sullakin taitaa viirata kun alat moiseen leikkiin ;-)
heh näinhän se. ero tuli perjantaina ja asutaan nytten kämppiksinä.
tuskin uskotte helposti jos sanon et vitun hyvät fiilikset :) asiat
on selvempiä ku mitä ne on ollu vajaan 3kkn aikana :D lol on kyl
melkoista hehe
Jukka Mikkonen
Ihan tarkennuksen vuoksi, kyseessä ei siis ole ihminen, joka olettaisi
asioiden tapahtuvan itsestään tai että tarjottimella tultaisiin mitään
tuomaan. Se mikä tässä nyt lähinnä mättää on se, että mikään muu kuin
täydellinen ei kelpaa sitten alkuunkaan, ja vaatimus ulottuu myös muiden
ihmisten tekemisiin.
--
Jukka Mikkonen
Jukka Mikkonen
>
> In article <ahe035$rhh$1...@mordred.cc.jyu.fi>,
> Trinity <trini...@hotmail.com> wrote:
> >Kun jokaikisestä asiasta saa suoraa huutoa ja kirkumista, ilman
> >minkäänlaista kykyä keskusteluun tai kompromisseihin, on helpompaa antaa
> >periksi ja odottaa että joku meistä pääsee ensimmäisenä muuttamaan pois
> >jotta tilanne rauhoittuu, uudet asuntohakemukset on jo vetämässä, nyt
> >tarvitsee vain odottaa ja pitää tilanne sen verran siedettävänä
> >että pystyy
> >asumaan saman katon alla loppuajan ilman vakavia kuulovaurioita.
>
> hän jaksaa huoneesi ovelle kauaa huutaa. Samoin voitte ilmoittaa
> että jos huuto ei lopu loppuu teidän yhteistyöhalunne
> välittömästi, ts. on varmaa ettette hoida lainkaan niitä asioita
> joita hän vaatii. Lisäksi voisi heittää pari kommenttia hänen
> lapsellisuudestaan sekä henkisestä tilastaan yleensä. En ymmärrä
> kuka hyötyy siitä että ette nosta kissaa pöydälle, sitäpaitsi
> kusipäiden kiusaaminen on joskus jopa palkitsevaa :-)
Näyttää olevan häilyvä tuo raja sopeutumisen ja suoranaisen poljennan
alle joutumisen välillä.
Itse tiedän sopeutuvani keskimääräistä paremmin lähes mihin tahansa
kuviteltavissa olevaan nykyaikaiset hygienia- ja yksityisyyden suojan
kriteerit täyttävään asuntoon, eikä tämä nykyinen kämppä tee tuon
suhteen poikkeusta, mielestäni se on jopa ihan hyvä kämppä kun tilaa
piisaa. Näin jälkiviisastellen on helppo tokaista, että vikaan mentiin
lähinnä siinä, että keskustelua toiveista ja odotuksista kämpän suhteen
oli liian vähän. Sovimme yhdessä hakukriteerit, joilla kämppää sitten
ryhdyimme hakemaan, ja tuo kämppä täytti ne kaikki.
Mutta kas, muuttoiltana kriteereitä ilmestyi sitten kuin tyhjästä
pieraisemalla aivan tolkuton määrä lisää. Osa oli sinänsä ihan
järkeviäkin, mutta miksei niitä älynnyt tarkistaa jo ENNEN muutosta
päättämistä? Ikäänkuin se nyt olisi jotenkin yllättävää, että halvassa
vuokra-asunnossa ei voi odottaa joka asian suhteen priimaa ja/tai
viimeisen päälle suunniteltuja ratkaisuja. Halpamaista mielestäni on
suostua tuollaiseen, jos tietää oman vaatimustasonsa olevan jotain ihan
muuta, ja syyttää sen jälkeen ilmenevistä vioista jotakuta muuta.
Ai kun ei olisi niin luutunut tuo oma käsitys oikeudenmukaisesta
käyttäytymisestä, voisi tehdä ihan hyvää nähdä millaiseksi tilanne
menisi jos yhtä tiukalla kammalla etsisi hänen käyttäymisestään
kommentoitavaa. Sotahan siitä syttyisi melkolailla heti, mutta entäs
sitten? Ei tässä huvita kauheasti enää mieliksikään olla, kun sekään ei
kelpaa.
--
Jukka Mikkonen
Jukka Mikkonen
>
> "Jukka Mikkonen" <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote in
> > ihmiseen, jonka kanssa yhteiselo muuttuu tällaiseksi painajaiseksi heti
> > kättelyssä. Joku toinen voisi pitää mahdollista muuttorumbaa pahempana
>
> Minä välttäisin sitä muuttamista yhteen pikaisesti juuri tuosta syystä,
> ettei juuri kiinny sellaiseen hirviöön, vaan tutkailee jonkun aikaa
> minkälainen ihminen on kyseessä ja jos jossakin vaiheessa (3-9kk) alkaa
> tuntua siltä, ettei onnaa, on helpompi sitten irrottautua kun ei asuta
> yhdessä.
Olet varmaan kuullut sanonnan 'moni kakku päältä kaunis, silkkaa sylttyä
sisältä'? Yllättävän monelle esim. yksinäisyyden pelko on sen verran
paha mörkö, että toisen itseään rasittavat piirteet jäävät helposti
näkemättä tai niitä ei suostuta uskomaan ennenkuin on jo myöhäistä.
Erityisesti jos itse tietää olevansa ns. 'hankala tapaus', on kiusaus
roolin vetämiseen entistä suurempi. Tämä puoliskoni myöntää itsekin,
että ihan kuka tahansa ei hänen kanssaan tulisi toimeen kun hän vaatii
paljon, joten en yhtään ihmettelisi jos hänkin olisi vähän siloittanut
tietä ensi alkuun. Itse asiassa tiedänkin näin käyneen, koska jopa ennen
ihan OK olleista jutuista tulee nyt sanomista.
> Kyllä se muuttorumba minusta on pahempi kuin pieni tutustumisaika suhteen
> alussa.
Niin, ei muuttamaan tietenkään pidä lähteä ellei vihreää valoa idean
toimivuudesta tule joka suunnalta. Sellainen 'no ollaan ny ja kattellaan
mitä tästä tulee' - meininki ei MISSÄÄN NIMESSÄ ole järkevä pohja lähteä
hynttyitä yhteen muuttamaan näin nopealla aikataululla. Mutta jos asiat
tuntuvat synkkaavan niinkuin pitää, yhteenmuutto tarpeeksi aikaisin
estää sen ikävän skenaarion, että ensin kiinnytään toisen siihen
vapaa-ajalla näkyvään, lähes poikkeuksetta rennompaan ja iloisempaan
puoleen, ja sit tulee ero välittömästi yhteenmuuton jälkeen.
Ero arkiminän ja viikonloppuminän välillä sen ikävimmässä muodossa on
tämän kokemuksen jäljiltä saanut kyllä ihan kokonaan toisenlaiset
mittasuhteet. Onhan hän se sama herttainen itsensä jos vieraita on
kuuloetäisyydellä, naureskelee eteen tuleville kommelluksille, mutta
motkotuksen määrä lähenee rajatta ääretöntä ja kohdistuu minuun kun
olemme kahden. Jos kerran näin selkeästi osoitetaan, että minua ei voida
hyväksyä minua sellaisena kuin olen, enkä pysty sopeutumiskykyni
rajoissakaan muuttumaan sellaiseksi kuin hän toivoo kaikilta osin,
hittojakos minä yrittämäänkään. Muutenkin ajatus ihmisestä, jolle
99%:sti toimiva juttu on 1% päin persettä ja siitä jaksetaan vielä
erikseen joka välissä muistuttaa, on kyllä itselleni melkoisen vieras.
--
Jukka Mikkonen
Jukka Mikkonen
>
> Jukka Mikkonen <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote in
> > Ideoita ja näkökantoja
>
> Jätä uppoava laiva. Noin suuret ongelmat noin lyhyessä ajassa kertovat
> karua kieltään teidän yhteensopivuudesta.
Jepjep, tähän suuntaan sitä lienee kallistuminen. Sääli, mukava
ihminenhän hän olisi muuten, mutta jos ei voi hyväksyä puutteita muissa
ihmisissä, saa varautua sen mukaiseen kohteluun. Maailma kun ei tanssi
pelkästään yhden navan ympärillä, etenkään kun tunnistan
toimintamalleissa melkolailla yhtäläisyyksiä mm. turhamaisuuden ja
pessimismin kanssa. (Vai olisiko joku parempi termi kuvaamaan sellaista
ihmistä, jolla hirttää totaalisesti kiinni jos joku pikkuasiakin on
rempallaan? Koska sitähän elämä suurimman osan aikaa on.) Niitä
piirteitä ei tunnuta yleensä arvostavan ns. normaaleissa piireissä
kovinkaan korkealle.
--
Jukka Mikkonen
Mika J Viljanen
> Sylvester DeNusso wrote:
>> Jätä uppoava laiva. Noin suuret ongelmat noin lyhyessä ajassa kertovat
>> karua kieltään teidän yhteensopivuudesta.
> Jepjep, tähän suuntaan sitä lienee kallistuminen.
Kyllä se kertomasi perusteella alkaa vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta.
Ja kyllä kai sekin jotain kertoo, jos otat asian puheeksi ja seuraat
hänen reaktioitaan. Mikäli hän ei haluakaan lopettaa suhdetta, saattaa
joustovaraa lopulta löytyäkin. Silloin hän saattaa alkaa kuunnella
sinunkin näkökulmaasi. (En tarkoita nyt mitään erolla kiristämistä.)
Jos hän ei sen sijaan reagoi mahdolliseen eroon oikein mitenkään, ei
teillä varmasti olisikaan ruusuista tulevaisuutta.
--
MJV . "Love is a promise delivered already broken"
- Steve Martin
A.K.Arsniva
Jukka Mikkonen <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote:
> tuomaan. Se mikä tässä nyt lähinnä mättää on se, että mikään muu kuin
> täydellinen ei kelpaa sitten alkuunkaan, ja vaatimus ulottuu myös muiden
> ihmisten tekemisiin.
Reality check. Vastaavissa tilanteissa oon tarjonnut useimmiten
reseptiä, jonka voisi lyhentää nimellä "lääkärit ilman rajoja". Elikkäs
jos selkeesti hyvinvointivaltiossa asuvalla ihmisellä on elämä kiinni
siitä, murtuuko rakennekynsi tai onko kaverilla oikean sävyinen paita,
on aika tarkistaa oma arvomaailma ja tulla järkiinsä. Suurella osalla
ihmisistä ei ole edes puhdasta juomavettä, ja nää meidän prisessat ja
prinssit kehtaa valittaa vittu vaikka mistä.
--
A.K.Arsniva
http://b3ta.com/i-love-you/
-miksu-
> ihmisistä ei ole edes puhdasta juomavettä, ja nää meidän prisessat ja
> prinssit kehtaa valittaa vittu vaikka mistä.
Yhdyn edelliseen.
-m-
Sylvester DeNusso
> ei kelpaa.
Eikä kannatakaan. Se vain vituttaa 10x enemmän jälkeenpäin. Mielummin
hykertelee jälkeenpäin että "saipahan ansionsa mukaan" ja "annoin sen
maistaa omaa lääkettään" kuin "perkele että piti taas taipua".
Jarno Tuomainen
>
> Reality check. Vastaavissa tilanteissa oon tarjonnut useimmiten
> reseptiä, jonka voisi lyhentää nimellä "lääkärit ilman rajoja". Elikkäs
> jos selkeesti hyvinvointivaltiossa asuvalla ihmisellä on elämä kiinni
> siitä, murtuuko rakennekynsi tai onko kaverilla oikean sävyinen paita,
> on aika tarkistaa oma arvomaailma ja tulla järkiinsä. Suurella osalla
> ihmisistä ei ole edes puhdasta juomavettä, ja nää meidän prisessat ja
> prinssit kehtaa valittaa vittu vaikka mistä.
Hieno esimerkki siitä, kuinka kaikki on suhteellista. Kyllä itseänikin
vituttaa tietyt asiat suunnattomasti (esim. hommien kuseminen oman
mokailun tai lyhytnäköisyyden seurauksena), vaikkei sillä mitään
pidempiaikaisia tai vakavempia seurauksia olisikaan. Eri asia tietysti,
kuinka suurta numeroa niistä haluaa muille tehdä.
Herranen Henrik
> Ideoita ja näkökantoja, mikä ihme voi aiheuttaa sen herttaisen ja
> mukavan ihmisen, johon rakastuin, muuttumisen kutakuinkin täydelliseksi
> hirviöksi?? Kuulopuheiden mukaan todistettavasti hyvät ihmissuhde-,
> diplomatia-, empatia- ja mukautumistaitoni ovat kohdanneet voittajansa
> tämän ihmisen kanssa.
Enpä osaa juuri lohduttaa, korkeintaan kertoa hieman samankaltaisen
tarinan.
Tapahtui monta vuotta sitten...
Olin menossa ensimmäistä kertaa tyttöystäväni vanhempia tapaamaan
toiseen kaupunkiin viikonlopun ajaksi. Olin paljon nykyistä
nuorempi ja arempikin, ja tietenkin sovimme, ettei hän jätä
minua ainakaan heti aluksi hirveän pitkiä aikoja yksin
vanhempiensa kanssa, että saan totuteltua heihin sopivin
annoksin.
Kun saavuimme paikalle, tyttöystäväni käytös muuttui aivan
täysin. Hän tiuski ja äyski minulle joka välissä, eikä suostunut
lainkaan kertomaan, mikä oli pielessä. Tätä jatkui koko
viikonlopun ja tunsin olevani aivan hukassa. Helpotus oli
valtava, kun lähdimme sunnuntaina pois.
Jälkeenpäin minulle selitettiin syyksi moiseen käytökseen, että
hänen vanha huoneensa oli otettu yleiseen käyttöön ja että hän
koki muutkin muutokset kotitalossa raskaiksi. Sovittiin, että
tämmöistä showta ei sitten enää toista kertaa järjestetä.
Vaan mitäpä kävikään, kun seuraavan kerran lähdimme
viikonloppuvieraisille? Aivan niin, sama juttu uudelleen. Ja
vielä kolmannella kerrallakin, jonka jälkeen olisikin pitänyt
laskea jo kaksi ja kaksi yhteen ja karata (niin itse asiassa
oli hyvin lähellä käydäkin, mutta jänistin hölmö viime
hetkellä).
Jälkeen päin ajateltuna todettakoon, että tyttöystäväni oli
hieman aiemmin aloittanut e-pillerien syönnin, ja tämä selvästi
vaikutti hänen mielialoihinsa dramaattisesti (kunnes merkki
vaihdettiin). Silti minulle ei koskaan selvinnyt aivan varmaksi
syy siihen, miksi juuri "kotona" ollessa alettiin käyttäytyä
kuin pullopersesika.
Ei sen puoleen, tämä pelleily vanhempien kotona loppui aikanaan
ja siellä sai jopa oltua. Silti olen iloinen, kun voin kertoa,
että tämä suhde ja sen mukana yleensäkin typerästi oikuttelevat
naiset ovat enää vain haalistuva muisto.
- Henrik
--
Blib
Riitta Niemistö
> Silti minulle ei koskaan selvinnyt aivan varmaksi syy siihen, miksi
> juuri "kotona" ollessa alettiin käyttäytyä kuin pullopersesika.
No eikös se ole ihan selvä? Kotiin ja vanhempiin meillä itse kullakin
on ne kaikkein vahvimmat tunnesiteet sekä vanhempiin liittyy vielä
hirvittävä määrä asioita, jotka on vain täytynyt niellä. Jokainen
lähemmin tuntemani ihminen muuttuu tavalla tai toisella joutuessaan
tekemisiin vanhempiensa kanssa. Kuvauksesi tyttö kuulosti kyllä aika
pahalta tapaukselta.
Ja kuulemma muutun minäkin. Mies tuumaa aina jossakin vaiheessa sen
jälkeen kun alkaa yhteiselo porukoiden kanssa mökillä, että
tarvitsisit kyllä rauhoittavia. Onneksi se hyperaktiivisuus (jolle en
vain voi mitään), menee aika pian ohi.
--
Riitta Niemistö "The way I figure it, we are all entitled to one
p. 3115 3863 t. really big, incredibly stupid screw-up in our lives."
261 7273 k. -- Garibaldi to Zack in Babylon 5: "Epiphanies"
Herranen Henrik
> "Jukka Mikkonen" <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote in
> >
> > Tapasin H:n kanssa n. 3kk sitten. Huomasimme nopeasti miten paljon
> Tuota... siis 3 kuukautta sitten tapasitte. Ja nyt asutte jo yhdessä? HUI!
> Kiirettä pitää... Muuten en tilanteeseen osaa sanoa mitään.
Sattuneista syistä johtuen muutin käytännöllisesti katsoen yhteen
erään tytön kanssa noin kolmen kuukauden aktiivisen tuntemisen
jälkeen, ja jo parin kuukauden kuluttua asuimme yhdessä ihan
virallisestikin. Yhteen muuttaminen oli täysin traumatonta ja
jopa peljätty kissa-allergiakin loisti poissaolollaan.
Tästä on nyt kohta viisi vuotta aikaa, ja tästä ajasta olemme
ehtineet olla puolet naimisissa. Joskus asiat vain kerta kaikkiaan
osuvat kohalleen.
- Henrik
--
Hips.
L Tiilikainen
> Suurella osalla
> ihmisistä ei ole edes puhdasta juomavettä, ja nää meidän prisessat ja
> prinssit kehtaa valittaa vittu vaikka mistä.
Tästä olikin oiva esimerkki erään pääkaupunkiseudun suuren sanomalehden
yleisönosastossa: Kun lehdessä kerrottiin jättiukonputkien olevan
ongelma, niin toiset valittavat, että turhasta nitisette, että
työttömyys se pahin ongelma on. Ettäs kehtaavat.
L
Marko Ikaheimo
> Jokainen
> lähemmin tuntemani ihminen muuttuu tavalla tai toisella joutuessaan
> tekemisiin vanhempiensa kanssa.
Näin on. Kotipaikalla käydessä huomaan itsekin käyttäytyväni toisella
tavalla kuin nykyisessä asuinympäristössäni. Varsinkin jos elämä on
heittänyt kotipaikkakunnalta vähän kauemmaksi, sosiaaliset piirit ovat
saattaneet muuttua hyvinkin paljon. Ja kyllähän ne kotiporukat
kuitenkin ovat niitä kaikkein tutuimpia.
Tietysti minulla vaikuttaa sekin, kun umpisavolaisena pääsee
hämäläisten keskeltä oikein kunnolla äidinkieltänsä huastamaan. :)
t: Marko Ikäheimo
Kasperi Matilainen
<ltii...@hupsista.iki.fi> erehtyi tokaisemaan:
>Tästä olikin oiva esimerkki erään pääkaupunkiseudun suuren sanomalehden
>yleisönosastossa: Kun lehdessä kerrottiin jättiukonputkien olevan
>ongelma, niin toiset valittavat, että turhasta nitisette, että
>työttömyys se pahin ongelma on. Ettäs kehtaavat.
Ehei ole työttömyys pahin ongelma. Lauantain Ilta-Sanomien yleisön-
osaston mukaan pahin ongelma on se, kun alaikäiset saavat kohta
vuokrata tai ostaa Jack the Ripperistä kertovan DVD:n tai VHS-kasetin.
Ja tietenkin se on ihan kauheata, kun ihmiset ajelee polkupyörällä
ilman kypärää, puhuu autossa kännykkään ja ajelee yhden oluttuopin
humalassa. Nuoriso on hävytöntä, potkivat mummoja hengiltä hashiksen-
vieroitusoireissaan ja vaativat että se pitäisi vielä laillistaakin.
Homostelun jo laillistivat, nuo jumalattomat! Kyllä ensin pitäisi
kaikki yhden kaljan humalassa ajelevat kypärättömät polkupyöräilevät
kännykkämiehet pistää vankilaan ja sitten vasta pohtia että saako
homostelijat juoksennella vapaina pitkin katuja!
Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan, mutta nykyään jos antaa
kurittomalle kakaralle vaikka tukkapöllyn tai luunapin joutuu
tiilenpäitä lukemaan. Eikö tässä maassa saa enää edes lapsiaan
rakastaa? Homoilleko annetaan rakastamisen yksinoikeus?
Sami Sihvonen
tha...@but.no (Metalman2) wrote:
> Nainen ajattelee: Sillä ja sillä on hienompi auto ja sillä ja sillä
> on hienompi kämppä ja sillä ja sillä on rikkaampi äijä. Ihan kiva
> ukko ja seksi ok, mutta kyllähän noita riittää. Jenni pääsee
> piparillaan sveitsiin ja piireihin, tässäkö tää mun elämä oli?
Naiset eivät tietenkään tuota koskaan ääneen myönnä, mutta onhan se
valitettavan pitkälle totta suomalaisten nuorten naisten keskuudessa.
Näyttää siltä että naiset ovat ottaneet rikostutkijoilta tutun tavan
"seurata rahavirtoja" käyttöön etsiessään partneria.
Jukka Mikkonen
>
> [paljon vuodatusta]
Jeps, tilanne on nähtävästi lähtenyt etenemään. Ei kuitenkaan ihan
toivottuun suuntaan.. :(
Nyt olen kuulemma jo tekemässä 'kärpäsestä härkästä' kun, herran jestas,
kehtaankin ääneen ihmetellä, et missä suhde oikeen menee kun
yhtäjaksoista selibaattia on kestänyt jo reilut 6 viikkoa. Työkiireet ja
muut paineet my ass, kyllä tuollainen aika kertoo jo omaa karua kieltään
siitä, että kiinnostus minkääntasoiseen touhuiluun on totaalisen jäissä,
eikä ainakaan itsekseen sieltä palaile elävien kirjoihin. Varsinaisen
seksin puutteen vielä voisi ymmärtää, mutta selibaatti on koskenut
kaikenlaista hyväntuulista kosketusta ja yhdessä olemista, esim. pusu on
irronnut vasta kun on puoliväkisin tarrannut kiinni ja antanut palaa.
Johan täs on kohta oltu pidemmän aikaa ilman kun "seurusteltu", sissos
sentään!
Kun sitten tiedustelin varovasti, jotta milloinkahan sitä ehdittäisiin
mm. tästä asiasta keskustella, vähän noin niinkuin tilannekartoituksen
merkeissä, niin alkoikin löytyä yllättäviä tekosyitä tyyliin 'hei nyt
pitäis olla jo nukkumassa, huomenna on aikanen herätys'. Ihme ja kumma
kun vasta tätä ennen kului kyllä ihan mukavasti puolisen tuntia koiraa
lattialla istuen rapsutellessa ja tälle höpöjä puhellessa. Prk! Stn!
Optimisti henkeen ja vereen, mut kyllä tätä menoa lähtee eukko
kiertoon.. Ei varmaan olis pahitteeks julkasta nimi kokonaisuudessaan,
jotta tietäisivät edes tämän ryhmän lukijat pitää näppinsä erossa!
Että tällasia tunnelmia tällä kertaa..
--
Jukka Mikkonen
Liina Poropudas
> Jeps, tilanne on nähtävästi lähtenyt etenemään. Ei kuitenkaan ihan
> toivottuun suuntaan.. :(
>
> Nyt olen kuulemma jo tekemässä 'kärpäsestä härkästä' kun, herran jestas,
> kehtaankin ääneen ihmetellä, et missä suhde oikeen menee kun
> yhtäjaksoista selibaattia on kestänyt jo reilut 6 viikkoa. Työkiireet ja
> muut paineet my ass, kyllä tuollainen aika kertoo jo omaa karua kieltään
> siitä, että kiinnostus minkääntasoiseen touhuiluun on totaalisen jäissä,
> eikä ainakaan itsekseen sieltä palaile elävien kirjoihin. Varsinaisen
> seksin puutteen vielä voisi ymmärtää, mutta selibaatti on koskenut
> kaikenlaista hyväntuulista kosketusta ja yhdessä olemista, esim. pusu on
> irronnut vasta kun on puoliväkisin tarrannut kiinni ja antanut palaa.
> Johan täs on kohta oltu pidemmän aikaa ilman kun "seurusteltu", sissos
> sentään!
Auts.
En oikein osaa muuta sanoa, kuin että itseni kohdalla tuollainen
toisen lähelläolemisen välttely kertoo siitä, että suhteessa on jotain
_pahasti_ pielessä.
Olen kyllä sitä mieltä, että jos tuosta ei voida edes keskustella, ei
suhteella tunnu juuri olevan tulevaisuutta. Tsemppiä sulle kuitenkin!
--
- Liina
Jukka Mikkonen
>
> Jukka Mikkonen wrote:
> >
> > [paljon vuodatusta]
>
> Jeps, tilanne on nähtävästi lähtenyt etenemään. Ei kuitenkaan ihan
> toivottuun suuntaan.. :(
Alkoihan niitä perimmäisiä vastauksia löytyä kun vähän nyrkkiä takoo
pöytään. Kyseessä ei siis ollutkaan pelkäämäni aidosti nuppivikainen
tapaus, vaan suht tavallinen ihminen, jonka toiveet ja näkemykset mm.
ideaalisesta asuinpaikasta ja ihmissuhteesta eroavat omistani, ja näistä
syntyvä pettymyksien kierre. Toiveiden lista oli (ja on edelleenkin)
kutakuinkin yksi yhteen, mutta listan laatimisperusteet ovat ihan eri
planeetoilta.
Minä : Vähään tyytyväinen, optimisti, sovittelunhaluinen ja ylipäänsä
käytännön asioille hyvin vähän painoarvoa antava. Kolikon kääntöpuolelta
"tylsä" kun mm. tunnustan omat vajavaisuuteni keksiä 'tekemistä' ihan
tuosta noin vaan. Ja kuten nyt nähtiin, parhaimmillaankin vain
keskinkertainen huushollin ylläpitäjä, jos rinnalle asetetaan
siivousfriikin, taitavan sisustajan ja luovasti mm. tilankäyttöä
hallitsevan ihmisen ristisiitos.
Hän : Vaatii ympäristöltään lähes täydellisyyttä ja on myös valmis
tekemään töitä sen eteen saadakseen aikaan paikan, jossa 'ladata
pattereitaan'. Nykyisen kämpän modifiointi hänen vaatimuksiaan
vastaavaksi tarvitsisi (kuulemma) vähintään puskutraktorin. Siksi
turhautuminen. Pessimistinen 'ei tästä saa hyvää tekemälläkään' -
ihminen, joka ei tingi vaatimuksistaan vaikka vaakakupin toisessa päässä
olisi huomattavasti halvempi vuokra plus monta muuta ihan hyvääkin
järkisyytä. Selkeä tarve kuulua ns. "parempiin piireihin", jonka
keskuudessa hyvin helposti saavuttaakin mainetta ja glooriaa
uutteruudellaan ja luovuudellaan.
Yksi hupaisa vertailukohta joka hänestä helposti syntyy, on se
perinteinen stereotypia ökyrikkaasta, mielellään suomenruotsalaisesta
hienostorouvasta, jonka maailma kaatuu tasan siihen paikkaan jos esim.
Italiasta tilattu ruokailuryhmä ei ole 0,000001% toleranssilla saman
värinen huoneen tapetin kuvion kanssa. Tai kuten se 'siinä toisessa'
Titanic-leffan versiossa (pääosissa mm. Tim Curry) loppukohtauksessa
suureen ääneen valittava rouva, jonka mielestä oli suorastaan julkeaa,
että hän joutui olemaan ihmisten ilmoilla PUUTEROIMATTOMANA monta tuntia
laivan yhtäkkiä upottua.
Enää on selvittämättä, miten VOI olla mahdollista, että emme osanneet
nähdä yhteyttä toimintatapojemme ja perimmäisten toiveidemme välillä
aiemmin. Tottakai ihastunut on myös omalla tavallaan sokea, mutta että
samalla katoaa tuntoaistikin niin pahasti, ettei huomaa juuri astuneensa
rotkoon..
--
Jukka Mikkonen