Satelliittitörmäys
Turo Juurakko
Alkaako siellä ylhäällä nyt taivaallinen biljardi kun syntynyt roju
törmäilee edelleen toisiin satelliitteihin jne...
Oliko se nyt Prisma studiossa vai missä, jossa mainittiin että valtaosa
maata kiertävistä satelliiteista on jo vanhentuneita ja poissa käytöstä.
Pitäiskö satelliitteihin varustaa sen verran ylimääräistä polttoainetta,
että ne voitais jarruttaa alas ilmakehään sit kun niitä ei enää tarvita?
--
mukavan tiukkaa
Paul Keinanen
Kuinkahan monessa satelliitissa on ylipäätänsä moottoria.
Jos moottori ylipäätänsä on, kuinka moni toimii 5-10 vuoden kuluttua,
nuo varastokelpoiset polttoaineet ovat yleensä myrkyllisiä ja
syövyttäviä tai muuten kemiallisesti inhottavia, joktka tekevät selvää
moottoreista, säiliöistä ja putkistoista/letkuista.
Satelliitit hylätään yleensä siinä vaiheessa kun riittävän moni
järjestelmä on lakannut toimimasta, kuinka tämä ohjausjärjestelmä
olisi muita järjestelmiä luotettavampi.
Paul
Turo Juurakko
> On Mon, 2 Mar 2009 17:44:06 +0200, "Turo Juurakko"
> <tj...@valid.invalid> wrote:
>
>>
>> Alkaako siellä ylhäällä nyt taivaallinen biljardi kun syntynyt roju
>> törmäilee edelleen toisiin satelliitteihin jne...
>>
>> Oliko se nyt Prisma studiossa vai missä, jossa mainittiin että
>> valtaosa maata kiertävistä satelliiteista on jo vanhentuneita ja
>> poissa käytöstä. Pitäiskö satelliitteihin varustaa sen verran
>> ylimääräistä polttoainetta, että ne voitais jarruttaa alas
>> ilmakehään sit kun niitä ei enää tarvita?
>
> Kuinkahan monessa satelliitissa on ylipäätänsä moottoria.
En tiedä, mutta oletin että ratakorjauksiin ois hyvä olla... eri juttu sit
tietenkin kuinka paljon sitä polttoainetta pitäis olla jotta satelliittia
saisi hidastettua riittävästi...
Asiaa hiukan sivuten, katsoin juuri viime yönä typerän ranskalaisen elokuvan
nimeltä Dante 01, jossa avaruusasemaa yritettiin tuhota alla olevan
vulkaanisen planeetan (jonka nimi oli Dante, ymmärrättekö?) pintaan
puskemalla rakettimoottoreilla suoraan kohti planeettaa. Eikö tuohon
suuntaan kiihdytys vain aja kiertoradan soikioksi, joka tietenkin sekin
riittää tietyssä pisteessä aseman tuhoamiseen, mutta olettaisin, että
kiertoradan suuntainen jarrutus olisi tähän tarkoitukseen tehokkaampi
konsti?
--
mukavan tiukkaa
Paul Keinanen
<tj...@valid.invalid> wrote:
>Paul Keinanen wrote:
>> On Mon, 2 Mar 2009 17:44:06 +0200, "Turo Juurakko"
>> <tj...@valid.invalid> wrote:
>>
>>> Pitäiskö satelliitteihin varustaa sen verran
>>> ylimääräistä polttoainetta, että ne voitais jarruttaa alas
>>> ilmakehään sit kun niitä ei enää tarvita?
>>
>> Kuinkahan monessa satelliitissa on ylipäätänsä moottoria.
>
>En tiedä, mutta oletin että ratakorjauksiin ois hyvä olla... eri juttu sit
>tietenkin kuinka paljon sitä polttoainetta pitäis olla jotta satelliittia
>saisi hidastettua riittävästi...
Miksi satelliitin rataa ylipäätänsä pitäisi korjata ? Tarkoitushan on,
että kantorakettia ohjataan laukaisuvaiheessa niin, että saavutetaan
haluttu kiertorata heti ensi yrittämällä.
Merkittävä poikkeus tästä ovat geosynkroniset satelliitit, jossa
kantoraketti vie ne 300x40000 km elliptiselle geostationääriselle
siirtoradalle (GTO) ja kun satelliitti on radan huippukohdalla,
poltetaan radanpyöristysmoottoria, jolla saadaan 35810 km
geosynkroninen 24 h ympärysrata. Tähän kuluu satoja kiloja tai jopa
tonnin verran polttoainetta.
Pieniä radankorjausmoottoreita tarvitaan pitämään satelliitti paikalla
taivaalla maasta katsottuna (geostationäärisenä) maan muhkuraisuuden
takia. Ilman tätä korjausta satelliitti alkaisi kiertämään yhä
kasvavaa näennäistä kahdeksikkoa taivaalla ja TV-satelliittien
vastaanottoantenneja pitäisi parvekkeila käydä säätämässä ainakin pari
kertaa vuorokaudessa :-).
Tietoliikennesatelliittien käytännöllinen elinikä määräytyy tuon
asemapidon polttoaineen riittävyyden mukaan, ei suinkaan
transpondereiden kestävyyden mukaan. Asemanpitopolttoainetta on usein
satoja kiloja ja samoja säiliöitä käytetään radanpyöristysmoottoria
varten.
Nykykäytäntö on se, että kun asemanpitopolttoainetta on jäljellä
muutama kilo, moottoreita käytetään siten, että ratakorkeus kasvaa
muutamalla sadalla kilometrillä geosynkronirenkaan ulkopuolelle ja
keirtoaika on 25-26 tuntia, jolloin ne eivät häiritse aktiivisa
satelliitteja.
Jos geostationäärisatelliitti haluttaisiin syöstä ilmakehään, sen rata
pitäisi ensin muuttaa 100x38000 km ellipsiradaksi, jolloin muutaman
kierroksen jälkeen ilmakehä hoitaa lopullisen tuhoamisen. Radan
muuttamiseksi tarvittaisiin satoja kiloja polttoainetta, eli lähes
sama määrä, mitä alkuperäiseen radan pyöristämiseen (vähennettynä
asemapitopolttoaineen keventymisellä). Kun nykyisissä satelliiteissa
radanpyöristyspolttoainetta on suunnilleen saman verran kuin
asemanpitopoltoainetta, pitäisi polttoainelastia kasvattaa 30 %, eli
kolmannes radan pyöristykseen, kolmannes aseman pitoon ja kolmannes
ilmakehään syöksemistä varten. Tässä ei tietenkään mitään järkeä ole.
Paul
Harri Tavaila
news:11epq41uksmd6l083...@4ax.com:
> On Mon, 2 Mar 2009 20:25:35 +0200, "Turo Juurakko"
> <tj...@valid.invalid> wrote:
>
>>Paul Keinanen wrote:
>>> On Mon, 2 Mar 2009 17:44:06 +0200, "Turo Juurakko"
>>> <tj...@valid.invalid> wrote:
>>>
>>>> Pitäiskö satelliitteihin varustaa sen verran
>>>> ylimääräistä polttoainetta, että ne voitais jarruttaa alas
>>>> ilmakehään sit kun niitä ei enää tarvita?
>>>
>>> Kuinkahan monessa satelliitissa on ylipäätänsä moottoria.
>>
>>En tiedä, mutta oletin että ratakorjauksiin ois hyvä olla... eri juttu
>>sit tietenkin kuinka paljon sitä polttoainetta pitäis olla jotta
>>satelliittia saisi hidastettua riittävästi...
>
> Miksi satelliitin rataa ylipäätänsä pitäisi korjata ? Tarkoitushan on,
> että kantorakettia ohjataan laukaisuvaiheessa niin, että saavutetaan
> haluttu kiertorata heti ensi yrittämällä.
Useimmissa teokuissa on rakettimoottoreita asennonsäätöön. Poikkeuksen
muodostavat hyvin pienikokoiset ja/tai lyhytikäiset tutkimuslaitteet
(jotka eivät välttämättä tarvitse asennonhallintaa), passiiviset
laitteistot (esimerkiksi ranskalaisten aikoinaan lähettämä
heijastinpeileillä päällystetty uraanipallo) sekä sellaiset laitteistot,
jotka huolehtivat asennonsäädöstään painovoimagradienttia käyttäen tai
suurien gyroskooppien ja magneettien yhteiskäytöllä (Hubble).
Ratakorjaukset ovat nekin usein tarpeen: Maan painovoimakenttä ei ole
täysin tasainen ja matalilla radoilla ilmakehän rippeet voivat nekin
häiritä tavoiteltua rataa.
Tekokuun palauttamiseksi ilmakehään tarvitaan vaihtelevia määriä
nopeuden muutosta - sitä kuuluisaa delta veetä. Useimmat pitkäikäiset
hyötytekokuut (poikkeuksena Molnya-sarjan tietoliikennetekokuut)
käyttävät yleensä ympyräratoja (geostationäärinen rata
tietoliikennetekokuille, 12-tunnin rata GPS:lle, aurinkostationäärinen
rata luonnonvaratekokuille, tiedustelutekokuille ja monille
meteorologisille tekokuille). Yleensä tällöin tekokuun palauttaminen
edes ilmakehän yläosiin edellyttäisi nopeudenmuutosta, joka on
alimmillaankin yli 10 % kiertoratanopeudesta - ja tämä on kohtuuttoman
kallista, ellei tekokuu ole jo alun alkaen hyvin alhaisella radalla,
jolloin paluu ilmakehään tapahtuu ennemmin tai myöhemmin joka
tapauksessa eikä vaadi erityisiä toimia.
Sitävastoin tekokuut, jotka ovat hyvin soikeilla radoilla voivat usein
tiputtaa ratansa alimman pisteen ilmakehään hyvin pienellä
nopeudenmuutoksella radan ylimmässä pisteessä. Näitä on kuitenkin aika
vähän.
Lisäongelmaksi voi tietenkin tulla ilmakehään palaamisen hallittavuus:
hyvin massiiviset osat tai vaihtoehtoisesti hyvin kevyet ja sopivasti
suojassa olevat osat voivat selvitä maan pinnalle asti (hyviä
esimerkkejä löytyy vaikkapa Columbia-avaruussukkulan
onnettomuusraportista). Tällöin paluu on pystyttävä hallitsemaan niin
hyvin, että lopullinen putoaminen voidaan ohjata alueille, jossa
väestötiheys on alhainen (napa-alueet tai valtameret).
H Tavaila
Evojeesus
> On Mon, 2 Mar 2009 20:25:35 +0200, "Turo Juurakko"
> >En tiedä, mutta oletin että ratakorjauksiin ois hyvä olla... eri juttu sit
> >tietenkin kuinka paljon sitä polttoainetta pitäis olla jotta satelliittia
> >saisi hidastettua riittävästi...
> Miksi satelliitin rataa ylipäätänsä pitäisi korjata ? Tarkoitushan on,
> että kantorakettia ohjataan laukaisuvaiheessa niin, että saavutetaan
> haluttu kiertorata heti ensi yrittämällä.
Ilmanvastus, maapallon gravitaatiokentän epäsymmetrisyys, aurinkotuuli
ja kuun vetovoima yms. poikkeuttavat rataa joten sitä on korjailtava
säännöllisesti. Vastuullisesti toimivat satelliittioperaattorit
tumppaavat eliniän lopussa satelliittinsa parking/graveyard-radalle
jotta satelliitti ei ole tiellä.
> Jos geostationäärisatelliitti haluttaisiin syöstä ilmakehään, sen rata
> pitäisi ensin muuttaa 100x38000 km ellipsiradaksi, jolloin muutaman
> kierroksen jälkeen ilmakehä hoitaa lopullisen tuhoamisen. Radan
> muuttamiseksi tarvittaisiin satoja kiloja polttoainetta, eli lähes
> sama määrä, mitä alkuperäiseen radan pyöristämiseen (vähennettynä
> asemapitopolttoaineen keventymisellä). Kun nykyisissä satelliiteissa
> radanpyöristyspolttoainetta on suunnilleen saman verran kuin
> asemanpitopoltoainetta, pitäisi polttoainelastia kasvattaa 30 %, eli
> kolmannes radan pyöristykseen, kolmannes aseman pitoon ja kolmannes
> ilmakehään syöksemistä varten. Tässä ei tietenkään mitään järkeä ole.
Muitakin teknologisia ratkaisuja on olemassa satelliitin
jarruttamiseen, esim. pitkä sähköjohtava piuha (tether) johon
indusoituu virta satelliitin rataliikkeen takia..
Kim Fallström
> Muitakin teknologisia ratkaisuja on olemassa satelliitin
> jarruttamiseen, esim. pitkä sähköjohtava piuha (tether) johon
> indusoituu virta satelliitin rataliikkeen takia..
Onko tuota vielä koskaan oikeasti käytetty? Joitakin kokeiluita
on tehty mutta tekniikka ei vielä oikein ole hallussa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Tether_satellite
Kim
Kim Fallström
> Muitakin teknologisia ratkaisuja on olemassa satelliitin
> jarruttamiseen, esim. pitkä sähköjohtava piuha (tether) johon
> indusoituu virta satelliitin rataliikkeen takia..
Onko tuota vielä koskaan oikeasti käytetty? Joitakin kokeiluita
Aki Karppinen
"Turo Juurakko" <tj...@valid.invalid> kirjoitti viestiss�
news:712ml0F...@mid.individual.net...
> Asiaa hiukan sivuten, katsoin juuri viime y�n� typer�n ranskalaisen
elokuvan
> nimelt� Dante 01, jossa avaruusasemaa yritettiin tuhota alla olevan
> vulkaanisen planeetan (jonka nimi oli Dante, ymm�rr�ttek�?) pintaan
> puskemalla rakettimoottoreilla suoraan kohti planeettaa. Eik� tuohon
> suuntaan kiihdytys vain aja kiertoradan soikioksi, joka tietenkin sekin
> kiertoradan suuntainen jarrutus olisi t�h�n tarkoitukseen tehokkaampi
> konsti?
- Aluksi yritet��n tietysti kohtisuoralla liikkeell�, ja ohimenty��n tulee
L�HES paraabeli, ja lopux sekin muuttuu ellipsiksi, mik�li menett�� jotain
energiastaan...
+ Komeetta on AINA eri KOMEETTA, koskapa sen rata on paraabeli... EN usko
n�kemyst�, ett� Halleyn komeetta olisi jokakerta SAMA kappale, jos se
ulkoavaruudesta tuli! Vaan aika-ajoin maatakin yritet��n pommittaa
komeetoilla...
* Tietysti jos jonkin koordinaatin ylitetty��n m��ritet��n heti jostenkin
vastakkaiselle puolelle, niin silloin, tai jos kierretty��n
l�hiaurinkokunnassa ammutaan samoin paraabelina heti takaisin - SILLOIN on
sama kyseess� sama kappale..
/ Siin�p� miettimist�, JOS v�limatkaa muutama VALOVUOSI, kuinka HALLEYN
komeetta voi niin pian tulla takaisin? Se on mahdotonta, mutta ei silloin,
jos pime� - absorbtoiva aurinko on HETI valop�iv�n p��ss�... Valop�iv�n
lentoon menee komeetoilla kymmeni� vuosia, eiv�th�n ne valonnopeutta mee...