Digitaalikuvan plussat ja miinukset
Jore Puusa
Positiivisia puolia ensin:
1. Kemikaalien käyttö on vähentynyt. Osa valokuvaajista saattoi
takavuosina jopa kaataa viemäriverkkoon kehitteen ja kiinnitteet.
Filmien ja papereiden tekeminen käytti luonnonvaroja rajoittamatta.
2. Valokuvaus on demokratisoitunut. Jokseenkin kuka tahansa saa
jonkinlaisen kuvan aikaan ja kuvia otetaan valtavia määriä kaikkialla
maailmassa, poislukien kehitysmaat, joissa on pudottu miltei kokonaan
pois digitaalisista kuvioista.
3.Osa valokuvausopetuksesta on nopeutunut, opiskelijalle saadaan nyt
palaute esiin miltei reaaliajassa kun siihen aiemmin meni tunteja. (
itse pidän tätä merkittävimpänä digitaalisuuden etuna)
4. Lehtityön prosessi -otoksesta painettuun kuvaan- on nopeutunut ehkäpä
kymmenesosaan vanhasta tekniikasta. Ulkomailta saadaan still kuvaa
miltei reaaliajassa.
5. Valokuvausalalle tulee jonkunverran uusia työpaikkoja erillaisiin
kehittämöihin, vaikka varsinainen kamerakauppias on kuoleva hahmo,
pölynimurikaupat myyvät kamerat.
6. Internet laajentaa kuvankäyttöä ja journalismi siirtyy hitaasti
verkkoon ja muutaa luonnettaan täysin.
Digitaalikuvaus ja erillaiset puhelin-ym kamerat tekevät paljastukset ja
henkilökultin romahdukset arkipäiväiseksi.
7. Digitaalitekniikan kehittyminen lisää muitakin kuvantamiseen
liittyviä innovaatioita, esim lääketiede hyötyy, mutta vain rikkaissa
maissa, kuilu kehitysmaiden välillä syvenee.
8. Digikuvan välittämistekniikat saattavat lähentää ihmisiä (
vanhukset), toisaalta saattaa käydä täysin päinvastoin.
Negatiiviset puolet:
1. Laitteiden hinnat ovat nousseet ja laitteet ovat monimutkaistuneet.
Tämä pudottaa pois tietyt ikä-ja sosiaaliset ryhmät ja kehitysmaat
kokonaan pois.
2. Kuvien säilyvyys on katastrofi tuleville polville, saatamme olla
tilanteessa, jossa ajastamme ei säily tutkijoille juuri mitäään
standardikuvan lisäksi. Säilyvyysongelmat ovat laitekohtaisia ja
henkilöiden tietämyskohtaisia.
3. Nyt tehdään enemmän suurkopioita kuin koskaan. Pelkkä digitaalinen
kuva siis jatkossakin vaatii rinnalleen kemiallisen tulostusprosessin.
4. Laitteet ovat täysin sähkösidonnaisia, ilman virtaa ei digillä tee
mitään.
Erillaisia proprietaryakkuja makaa miljoonittain loppuunkäytettyinä
siellä sun täällä.
5. Kameroiden automaattisuus karsii pois tarpeen tehdä erillaista
valokuvaa ja toisaalta tekee sen mahdottomaksikin ja kuvat näyttävät
jokseenkin samanlaisilta- oli ottaja tai aihe kuka/mikä tahansa.
6. KehruuJennyilmiö. ( teollisen valmistamisen ammattikuntalaitosta
rapauttava vaikutus) Kun kuvia voi ottaa kuka tahansa laskee kynnys
niiden myymiseen halvalla ja laadusta piittaamatta. OTO kuvaajien osuus
räjähtää ja valokuvausammatit lakkaavat hiljalleen olemasta.
7. Mediaan tulee valtava määrä halpaa ja heikkotasoista kuvaa, joka
hitaasti saastuttaa tietoisuuden siitä miten kuvajournalismi käsitteli
asioita. Lehtikuvasta tulee täyte ja viihdettä.
Tämä johtaa vaaralliseen ilmiöön. Kuvanlukutaidon romahtaessa ihmisille
on helmpompi ujuttaa mediassa asioita ( indoktrinaatio)
8. Voimakas kilpailu laskee hinnat tasolle, jolla veronsa maksava ja
yritykseensä investoinut ammattilainen ei voi enää elää ja seuraa
konkurssiaalto, jonka esimakua on ilmassa.
9. Kuvista tulee kertakäyttötavaraa, niiden volyymi on niin valtava että
visuaaliset tuotteet hukkuvat siihen massaan mahdottomina löytää.
10. Yksityisyys kärsii voimakkaasti jatkossa kun kameroita ja
tarkkailulaitteita voidaan asettaa yhä pienempiin ihmisten mukanaan
liikuttamiin laitteisiin. Moraalin heiketessä tulee esiin ilmiöitä kuten
kiristäminen kuvalla, jota USA:ssa näkyy jo voimakkaasti kamerakännykän
yleistyttyä.
11. Kameroiden tekniikka sanelee kuvien sisällön. Kamerat pakottavat
ihmiset ottamaan yhä samankaltaisempaa kuvaa. Ongelman mitasuhteet
saavat aikaan kuvakäsityksen, joka ei salli poikkeavuutta ja antaa
mahdollisuuksia ääriliikkeille.
12. Laitteet valmistetaan kestämään parisen vuotta ja sitten ne on
korjauskelvottomina heitettävä pois. Se mikä kemikaalien tuotannossa
säästetään, palaa takaisin kamerasaasteena.
Laitteita uusitaan kosmeettisesti pari kolme kertaa vuodessa ja ihmiset
eivät huomaa miten paljon laitteisiin menee rahaa ja vanhan tekniikan
kalleus onkin pian kyseenalainen.
13. Laitteet ja kuvien jatkokäsittely edellyttävät tietoa joka sulkee
vanhemman sukupolven ja varattomat pois "kehityksestä". Tietoneen
pakollisuus digikameran partnerina lisää saastumista ja teknisiä ongelmia.
14 Valokuvausalalta poistuu suuri määrä työpaikkoja.
Digitaalitekniikat ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen.
Muuten...
Kuka enää käyttää 20 vuotta sitten suuressa huudossa olleita
digitaalinäytöillä varustettuja rannekelloja?
Jore Puusa
Lehtikuvaaja
Kuvajournalismin ja digikuvauksen opettaja
IT- ja uusmediakouluttaja
AD / graafinen suunnittelija
BlackStar NY / stringer in Finland
Kerava / Finland
www.mizura.net
TaaviUntamo
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:dr30qi$hsf$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Digitaalinen valokuvavallankumous, hyvää ja huonoa
>
>
>
Tässä muuten on yksi kohta, joka muuttuu kohta. Vuoden parin päästä alkaa
tarve kasvaa: tarvitaan kuvankorjaajia. Digikamera on näennäisesti helppo
automaattisena. Sen kuvat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin tyydyttäviä.
Ennen fotokaupoissa palveltiin kehittämällä kuvat. Kohta siellä on
kuvankäsittelypiste, jossa yritetään pelastaa haaleat, hämärät ja vinot
kuvat.
Matti Rintala
> Digitaalinen valokuvavallankumous, hyvää ja huonoa
Täytyy sanoa, että listasi oli aika kattava ja varmaan varsin todenmukainen.
Hieno yhteenveto!
> 3.Osa valokuvausopetuksesta on nopeutunut, opiskelijalle saadaan nyt
> palaute esiin miltei reaaliajassa kun siihen aiemmin meni tunteja. (
> itse pidän tätä merkittävimpänä digitaalisuuden etuna)
Jep, samoin. Siis myös näin valokuvausharrastajan ja -oppijan näkökulmasta.
> 2. Kuvien säilyvyys on katastrofi tuleville polville, saatamme olla
> tilanteessa, jossa ajastamme ei säily tutkijoille juuri mitäään
> standardikuvan lisäksi. Säilyvyysongelmat ovat laitekohtaisia ja
> henkilöiden tietämyskohtaisia.
Toisaalta kuvatulva aiheuttaa ongelmia sen suhteen, että kuvia on liikaa.
Kuuleman mukaan informaatiotutkimuksessa tätä pidetään jopa
todennäköisempänä ongelmana kuin kuvien katoamista.
> 5. Kameroiden automaattisuus karsii pois tarpeen tehdä erillaista
> valokuvaa ja toisaalta tekee sen mahdottomaksikin ja kuvat näyttävät
> jokseenkin samanlaisilta- oli ottaja tai aihe kuka/mikä tahansa.
Eipä filmipokkareissa ollut manuaalisäätöjä sen enempää kuin
digipokkarissakaan. Ja filmi- ja digijärkkäri taas eivät säätöjen suhteen
juuri eroa.
> 6. KehruuJennyilmiö. ( teollisen valmistamisen ammattikuntalaitosta
> rapauttava vaikutus) Kun kuvia voi ottaa kuka tahansa laskee kynnys
> niiden myymiseen halvalla ja laadusta piittaamatta. OTO kuvaajien osuus
> räjähtää ja valokuvausammatit lakkaavat hiljalleen olemasta.
Uskon.
> 10. Yksityisyys kärsii voimakkaasti jatkossa kun kameroita ja
> tarkkailulaitteita voidaan asettaa yhä pienempiin ihmisten mukanaan
> liikuttamiin laitteisiin. Moraalin heiketessä tulee esiin ilmiöitä kuten
> kiristäminen kuvalla, jota USA:ssa näkyy jo voimakkaasti kamerakännykän
> yleistyttyä.
Tämäkin on varmasti ihan todellinen uhka, totta.
> 11. Kameroiden tekniikka sanelee kuvien sisällön. Kamerat pakottavat
> ihmiset ottamaan yhä samankaltaisempaa kuvaa. Ongelman mitasuhteet
> saavat aikaan kuvakäsityksen, joka ei salli poikkeavuutta ja antaa
> mahdollisuuksia ääriliikkeille.
Tätä taas en usko. Ota huomioon että digin myötä kuvankäsittely antaa yhä
suurempia mahdollisuuksia yksilöllisyydelle. Tuntuu siltä että juuri
filmikuvaajat ovat niitä kaikkein konservatiivisimpia kuvakäsityksessään.
Eri asia on tietysti sitten kuvan käyttö dokumentarismin välineenä.
> Muuten...
> Kuka enää käyttää 20 vuotta sitten suuressa huudossa olleita
> digitaalinäytöillä varustettuja rannekelloja?
Hep! Edellinen kelloni oli viisarikello (sen ostin vuonna -97), mutta nyt
viime keväänä kyllästyin viisareihin ja hankin taas digikellon, nykyisin kun
niitä saa jopa tyylikkään ja yksilöllisen näköisiä (eikä vain muovirimpuloita).
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
petri....@ulapland.fi
Eikös Canon mainostanut, että ammattitason kuvaaminen ei ole enään
ammattilaisten etuoikeus?
Miten kamerapuhelimien laadun kehitys vaikuttaa kuvaamiseen
lähitulevaisuudessa?
Vai integroidaanko laadukkaaseen kameraan puhelin?
Mitä mieltä olette geotaggauksesta? Kuvan metatietoihin tallennetaan
myös sijainti.
Mullistaako tämä albumin (esim. Google Earth tyyppinen) ja elämysten
tallentamisen.
Sharp on ensimmäisinä integroinut digikameraan gps:n.
Olen nähnyt ensimmäiset versiot kiväärin kiikaritähtäimeen
integroidusta digikamerasta jo muutama vuosi sitten...
Digitaalikellot tulevat vielä retromuotina joskus takaisin. Kannattaa
pitää tallessa.
Mielestäni ne punanumeroiset kellot (ennen nestekidenäyttöjä) ovat
nyt todella hienoja!
petri
petri....@ulapland.fi
kuvankäsittelyn gurun - ehkä isoissa kaupungeissa.
Jotkut hoitavat punasilmäisyydet, väriviat ja muut ohjelmallisesti.
Tulos tyydyttää suurta osaa kuluttajia, jos se näkyy myös hinnassa.
Punasilmäisyys on helppo poistaa itsekin.
Niitä tulee paljon koska ei järkkäreissä salama on aina melko
lähellä objektiivia.
Muutama vuosi sitten Xerox irtisanoi suurimman osan väestä analogia
kopiokonepuolelta.
Vai lopetettiinko linja kokonaan...
Digitaalisuus tulee.
Kuva ei ole enään kuva, vaan siihen on upotettu paljon informaatiota
-paikka, aika, ääni jne... - exif data.
Kohta kamera rakentaa reaaliaikaisesti albumia internettiin 4G verkon
tukemana. Paljonko muistia kamerassa tarvitaan?
Petri
Osmo R
>
> Negatiiviset puolet:
>
> 1. Laitteiden hinnat ovat nousseet ja laitteet ovat
> monimutkaistuneet. Tämä pudottaa pois tietyt ikä-ja sosiaaliset
> ryhmät ja kehitysmaat kokonaan pois.
Ei ne filmikameratkaan ihan halpoja olleet. Ehkä nyt se kaikkein halvin
luokka on poissa, mutta muuten ei hintojen nousu kovin korkea ole ja
kompensoituu erittäin nopeasti filmikustannuksen säästössä.
>
> 2. Kuvien säilyvyys on katastrofi tuleville polville, saatamme olla
> tilanteessa, jossa ajastamme ei säily tutkijoille juuri mitäään
> standardikuvan lisäksi. Säilyvyysongelmat ovat laitekohtaisia ja
> henkilöiden tietämyskohtaisia.
Minä taas uskon, että kuvia säilyy ennenkokematon määrä. Pitää vain
päästä eroon siitä ajatuksesta, että kuvat pitää unohtaa jonnekin
ullakolle. Kuvista voi jakaa kopioita sukulaisille jo hyvissä ajoin.
>
> 3. Nyt tehdään enemmän suurkopioita kuin koskaan. Pelkkä digitaalinen
> kuva siis jatkossakin vaatii rinnalleen kemiallisen
> tulostusprosessin.
Onko tämä huono asia?
>
> 4. Laitteet ovat täysin sähkösidonnaisia, ilman virtaa ei digillä tee
> mitään.
Tämänkin moittiminen on outoa. Normaalikäyttäjälle se ei ole mikään
ongelma. Kyllä Pekka-perusnäpsijältä loppui ennen filmi kuin nyt loppuu
akku. Muistan, kun teknarissa 80-luvulla moitittiin aina kameroita,
jotka eivät lauenneet ilman paristoa. Tuo on kuin hevoskuski moittisi
autoja, etteivät kulje ilman bensaa.
> 6. KehruuJennyilmiö. ( teollisen valmistamisen ammattikuntalaitosta
> rapauttava vaikutus) Kun kuvia voi ottaa kuka tahansa laskee kynnys
> niiden myymiseen halvalla ja laadusta piittaamatta. OTO kuvaajien
> osuus räjähtää ja valokuvausammatit lakkaavat hiljalleen olemasta.
Käsittääkseni sen, että kuvia voi ottaa kuka tahansa kehitti aikanaan
eräs George Eastman. Kyllä ammattikuvaajille löytyy aina hommia eri
aloilta. Kuvaaminen on muutakin kuin napin painamista.
>
> 13. Laitteet ja kuvien jatkokäsittely edellyttävät tietoa joka sulkee
> vanhemman sukupolven ja varattomat pois "kehityksestä". Tietoneen
> pakollisuus digikameran partnerina lisää saastumista ja teknisiä
> ongelmia.
Toisaalta tietokone tuo näpsijällekin mahdollisuudet, joita ennen ei
ollut. Harva ennen pystyi esim. korjaamaan kuvien perspektiivin. Samalla
tietämys kuvankäsiottelystä kasvaa.
Täytyy tosin huomauttaa, että oma lähtökohtani on tietokonekeskeinen.
Kamera on minulla tietokoneen lisälaite eikä toisinpäin. Jos ei näe
tarvetta tietokoneelle muuten voi tilanne olla toisin. No olen kuullut
porukasta, jotka hankkivat tietokoneen ja laajakaista säästääkseen
pankkipalvelumaksuissa :-)
Osmo
Mika Yrjola
> Jore Puusa wrote:
> > Muuten...
> > Kuka enää käyttää 20 vuotta sitten suuressa huudossa olleita
> > digitaalinäytöillä varustettuja rannekelloja?
>
> Hep! Edellinen kelloni oli viisarikello (sen ostin vuonna -97),
> mutta nyt viime keväänä kyllästyin viisareihin ja hankin taas
> digikellon, nykyisin kun niitä saa jopa tyylikkään ja yksilöllisen
> näköisiä (eikä vain muovirimpuloita).
Minulla ei ole tainnut koskaan viisarikelloa ollakaan. Tosin tuosta
digitaalinäytöllisestä pitäisi korjauttaa hihnan kiinnitys,
metallitappi katkesi jokunen vuosi sitten. (Tällä välin olen katsellut
kelloa kännykästä silloin kun on tarvis.)
Olli Orkoneva
Tavallaan ymmärrän tuon kelloasian - siinä ei ehkä ole mitään järkeä,
mutta sen jälkeen kun bongasin Prahasta vuodelta 1949 olevan Eternan, en
ole muuta käyttänyt. Mutta en ymmärrä että tällä olisi yhtään mitään
tekemistä valokuvauksen kanssa, ellei kameroita sitten hankita siksi
että ne on upeita esineitä.
Olli
--
Mobiileja hampurilaisia - tietoa älypuhelimen peruskäyttäjälle
http://orkoneva.blogspot.com/
Tero Kapanen
Minähän en käteeni mitään digitaalinäytöllistä kelloa ihan heti pistä
(poislukien kuntoillessa sykemittari).
- tero
Antti Pärnänen
>> 2. Kuvien säilyvyys on katastrofi tuleville polville, saatamme olla
>> tilanteessa, jossa ajastamme ei säily tutkijoille juuri mitäään
>> standardikuvan lisäksi. Säilyvyysongelmat ovat laitekohtaisia ja
>> henkilöiden tietämyskohtaisia.
>
> Minä taas uskon, että kuvia säilyy ennenkokematon määrä. Pitää vain
> päästä eroon siitä ajatuksesta, että kuvat pitää unohtaa jonnekin
> ullakolle. Kuvista voi jakaa kopioita sukulaisille jo hyvissä ajoin.
Minä en. Koska kaikilla on tietokone, jolla pystyy vähintäänkin katselemaan
kuvia, annetaan kuvat sukulaisille digitaalisessa muodossa. On ollut jo
pitkään tiedossa, että digitaalinen tallennus on erittäin haavoittuvaa.
Luultavasti mitään tämänhetkistä mediaa ei pystytä lukemaan kahdenkymmenen
vuoden päästä, kuten ei nytkään pystytä lukemaan kahdenkymmenen vuoden
takaisia tallennusmedioita. Siksi, vaikka kuvat olisivatkin aivan kunnossa,
kuvia ei saada luettua tulevaisuudessa digitaalisten medioiden takia,
puhumattakaan muuttuvista tiedostoformaateista. Ainoa keino säilyttää kuvat
on tehdä niistä printtejä. Melko ironista mielestäni. Näin muuten vähän
aikaa sitten useita vuosikymmeniä vanhasta diasta tehdyn printin, joka
näytti kuin eilen kuvatulta.
-Antti
--
Welcome to Hell. Here's your copy of Windows
Juha Lehtinen
viestissä:43d54665$0$7480$9b53...@news.fv.fi...
> Luultavasti mitään tämänhetkistä mediaa ei pystytä lukemaan kahdenkymmenen
> vuoden päästä, kuten ei nytkään pystytä lukemaan kahdenkymmenen vuoden
> takaisia tallennusmedioita.
Tarkentaisitko, mitä kahdenkymmenen vuoden takaisia tallenusmedioita ei
nykyään pystytä lukemaan?
Juha, epätietoinen...
Mika Iisakkila
> Luultavasti mitään tämänhetkistä mediaa ei pystytä lukemaan kahdenkymmenen
> vuoden päästä, kuten ei nytkään pystytä lukemaan kahdenkymmenen vuoden
> takaisia tallennusmedioita.
No pystytäänhän. Huonosti säilytettyjä ehkä ei, mutta mitään
kategorista tallennusformaattiongelmaa ei ole luvassa. Mulla on
itsellänikin yli 20 vuotta vanhoja VHS-nauhoja, ja kyllä ne edelleen
toimivat. Puhumattakaan siitä, että VHS-nauhureitakin saa edelleen
uutena kaupasta.
Edelleen käytössä olevan CD-soittimeni ostin kesäduuniliksalla vuonna
1985.
> Siksi, vaikka kuvat olisivatkin aivan kunnossa,
> kuvia ei saada luettua tulevaisuudessa digitaalisten medioiden takia,
> puhumattakaan muuttuvista tiedostoformaateista.
Niissä on sentään jonkinlainen konsensus nykyään, ja JPEG on JPEG.
Joskus 80-90 -lukujen vaihteessa oli vakiintuneempien asioiden
puutteessa villimpää menoa, ja ihmiset olivat esimerkiksi valmiita
käyttämään ties mitä ihmeellistä pakkausohjelmaa vain siksi, että se
teki 2% tiukempaa jälkeä.
> Ainoa keino säilyttää kuvat
> on tehdä niistä printtejä.
Ei se ainoa ole, mutta minäkin olen samaa mieltä siitä, että
tämänhetkisistäkin "Pera 5wee leikkaa synttärikakkua" -kuvista 50
vuoden päästä on jäljellä lähillä ne, jotka joku on jossain vaiheessa
vedostanut. Se ei kuitenkaan ole digitaalimedioiden, vaan niiden
käyttäjien syy. Printtejä säilyy enemmän vahingossakin.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
from-kenttä merkistö sfnet.tiedostot top-postaus anonyymi
Mika Yrjola
> Luultavasti mitään tämänhetkistä mediaa ei pystytä lukemaan kahdenkymmenen
> vuoden päästä, kuten ei nytkään pystytä lukemaan kahdenkymmenen vuoden
> takaisia tallennusmedioita. Siksi, vaikka kuvat olisivatkin aivan kunnossa,
Hmm? Vaikkapa huuto.netistä löytyy tälläkin hetkellä Commodore 64:n
1541-lerppuasemia pari kappaletta myynnistä. Ikää näillä on
luultavasti se noin 20 vuotta. Jos nostetaan vaatimusrimaa sen verran,
että halutaan myös lukea 20 vuotta sitten sisältönsä saaneita
lerppuja, niin kyllä niistäkin osa vielä toimii; kuulopuheiden mukaan
jopa melko suurikin (en hämmästyisi vaikka osuus olisi suurempi kuin
kymmenen vuotta sitten sisältönsä saaneista 3.5" korpuista; näiden
laatuhan sukelsi jossain vaiheessa kuin tonnin painolla varustettu
lehmän häntä).
Ei silti, en menisi jättämään kahdeksikymmeneksi vuodeksi itsekään
mitään olennaisina kokemiani digitaalisia tallenteita
varmistamatta. Pitäisi jossain vaiheessa käydä läpi niitä
Amiga-aikojen korppuja, joiden sisältö ei ole jo muuttanut jollekin
muulle medialle ja on jollain tapaa olennaista...
Osmo R
> After a bizarre ritual Osmo R entered deep trance and started babbling:
>
>
>>>2. Kuvien säilyvyys on katastrofi tuleville polville, saatamme olla
>>>tilanteessa, jossa ajastamme ei säily tutkijoille juuri mitäään
>>>standardikuvan lisäksi. Säilyvyysongelmat ovat laitekohtaisia ja
>>>henkilöiden tietämyskohtaisia.
>>
>>Minä taas uskon, että kuvia säilyy ennenkokematon määrä. Pitää vain
>>päästä eroon siitä ajatuksesta, että kuvat pitää unohtaa jonnekin
>>ullakolle. Kuvista voi jakaa kopioita sukulaisille jo hyvissä ajoin.
>
>
> Minä en. Koska kaikilla on tietokone, jolla pystyy vähintäänkin katselemaan
> kuvia, annetaan kuvat sukulaisille digitaalisessa muodossa.
Mitä kuvittelit minun tarkoittavan kopioilla?
> On ollut jo
> pitkään tiedossa, että digitaalinen tallennus on erittäin haavoittuvaa.
> Luultavasti mitään tämänhetkistä mediaa ei pystytä lukemaan kahdenkymmenen
> vuoden päästä, kuten ei nytkään pystytä lukemaan kahdenkymmenen vuoden
> takaisia tallennusmedioita.
Vertaus on huono. 20 vuotta sitten ei tallennettu juurikaan materiaalia,
jolla olisi merkitystä pidemmällä tähtäimellä. Lisäksi tuo ei edes pitä
paikkaansa lerppuja voidaan aivan hyvin, kunhan on sopiva asema. Mulla
esim. on sellainen kaapissa. Tarvetta sillä ei ole, koska siirsin
lerppuni korpuille 15 vuotta sitten ja toissa vuonna siirsin korppuni
CD:lle. Minulla on jopa materiaalia tallella, joka alunperin oli
tallennettu C-kaseteille.
Uskon, että DVD-asemat ovat varsin pitkäikäisiä jo niille tallennettujen
elokuvien takia. Nyt suunnitellut uudet formaatitkin pohjaavat samaan
teknologiaan.
> Siksi, vaikka kuvat olisivatkin aivan kunnossa,
> kuvia ei saada luettua tulevaisuudessa digitaalisten medioiden takia,
> puhumattakaan muuttuvista tiedostoformaateista. Ainoa keino säilyttää kuvat
> on tehdä niistä printtejä.
Ei todellakaan ole näin. Tuo on varsin huono tapa säilyttää niitä.
> Melko ironista mielestäni. Näin muuten vähän
> aikaa sitten useita vuosikymmeniä vanhasta diasta tehdyn printin, joka
> näytti kuin eilen kuvatulta.
Minullakin on dioja. On myös projektori. En käytä kumpiakaan. Jos
projektori hajoaa, niin en tee dioilla mitään. (Ei ole kiinnostusta
pistää rahaa uuteen). Sensijaan minulla on yli 20 vuotta vanhaa
materiaalia säilynyt elektronisesti.
Osmo
Juha Lehtinen
viestissä:K7cBf.5988$%t2....@reader1.news.jippii.net...
> Uskon, että DVD-asemat ovat varsin pitkäikäisiä jo niille tallennettujen
> elokuvien takia. Nyt suunnitellut uudet formaatitkin pohjaavat samaan
> teknologiaan.
Paitsi tänä vuonna tuotantoon tuleva hologrammilevy (viimeinen Tiede-lehti),
jonka teoreettinen tallennuskapasiteetti on kuulemma 300 teratavua...
Juha
John Smith
Moniko teistä pystyy kuuntelemaan lieriölle tallennettua musiikkia tai
kelanauhurille tallennettua?
Tässä on vähän sama tilanne. Kuka viitsii uudelleentallentaa kehnoja
kuvia kehnolla resoluutiolla, kun niillä ei ole itselle kuin korkeintaan
tunnearvoa. Jälkipolville niillä saattaisi olla arvoa kuvaamaan sitä
aikaa, koska ne on kuvattu. Mutta kuka kuvaaja välittää tulevien polvien
museoväestä?
Kenellä on tallessa 640 * 480 resoluution digikuvia ja kuka uudelleen
tallentaa ne säännöllisesti?
Tämän päivän kuvaaja *ei* *voi* *tietää* millään ilveellä sitä, mikä nyt
kuvatuissa kuvissa on tulevaisuudessa historiallisesti arvokasta.
Tähän valaiseva esimerkki. Kuinka astioita kuivattiin ja säilytettiin
ennen astiakaapin (kuivauskaappi tiskipöydän päällä) kehittämistä?
Onko teillä kuvia tästä ajasta?
--
JS
*Kerran luulin olevani väärässä!
Hetken päästä totesin, että erehdyin.
Lupaan olla toistamatta tätä erehdystäni jatkossa.*
TaaviUntamo
"Antti Pärnänen" <antti.p...@luukku.com.invalidi> kirjoitti
viestissä:43d54665$0$7480$9b53...@news.fv.fi...
>
> vuoden päästä, kuten ei nytkään pystytä lukemaan kahdenkymmenen vuoden
> takaisia tallennusmedioita. Siksi, vaikka kuvat olisivatkin aivan
> kunnossa,
> kuvia ei saada luettua tulevaisuudessa digitaalisten medioiden takia,
> puhumattakaan muuttuvista tiedostoformaateista. Ainoa keino säilyttää
> kuvat
> on tehdä niistä printtejä. Melko ironista mielestäni. Näin muuten vähän
> aikaa sitten useita vuosikymmeniä vanhasta diasta tehdyn printin, joka
> näytti kuin eilen kuvatulta.
>
> -Antti
Minä olen Antin kanssa aika paljolti samaa mieltä. Moni tekee varmuuskopiot
kuvistaan cdeille. Ne ovat tietysti kovalevyllä, mutta kestääkö se 10vuotta?
90% todennäköisyydellä se on kiinni Windows-koneessa ja siksi jopa
formatoidaan ennen sitä kymmentä vuotta. Silloin jo muutama itsepoltettu cd
on mennyt pilalle. No, siinä meni vain muutama sata kuvaa.
Sitten tuo tietokoneenkäyttäjävalokuvaaja tulee keski-ikään. Räpsyjen
merkitys ei tunnukaan niin tärkeältä. Tärkeimmät kuvat siirretään uudelle
medialle, mutta "huonot" ei. Aika syö ne huonot, taas hävisi osa kuvista.
Sitten kuvaaja dementoituu. Hän ei muista tehdä kuville mitään. Perilliset
eivät vielä tässä vaiheessa sotkeennu vanhuksen kuviin. Sitten vanhus
kuolee. Kuvacd:t menevät vähäksi aikaa vintille. Taas tuhoutuu osa kuvista.
Sitten pojanpoika löytää ne kuvat. On siellä varmaan jotain kiinnostavaakin,
mutta osa jää vanhoille medioille. Vain kauniit kuvat siirretään uusille
vempeleille. Kyse kuvien häviämisessä ei välttämättä ole tiedostoformaatin
muuttumisessa vaan siinä, että niitä on "liikaa". Yksittäisen kuvan arvostus
katoaa. Sen lisäksi delete-nappi on helppo käyttää ja kerralla häviää aluksi
100, sitten 500, lopulta 10 000 kuvaa kerralla. Ja osa niistä kuvista on
todennäköisesti sukupolvenvaihdoksessa jäänyt cd:lle, jonka lukemiseen ei
enää ole laitetta. Kuvien säilyttäminen edellyttäisi siirtoa uudelle
medialle, niin säilyvyyden, median formaatin kuin tallennusformaatinkin
vuoksi. Suurelle osalle kuvia tuo muunnos jää tekemättä.
Ari Hämäläinen
...
> Kuka enää käyttää 20 vuotta sitten suuressa huudossa olleita
> digitaalinäytöillä varustettuja rannekelloja?
Minä. Olen käyttänyt jo 27 vuotta. Osaan lukea numeroita, ja
halvimmissakin digitaalikelloissa on juuri ne ominaisuudet joita
aikanäytön lisäksi jatkuvasti tarvitsen, eli herätys ja ajanotto.
Kvist
..taitaa olla 300giga- eikä teratavua tällä hetkellä hologrammilevyn
tallennuskapasiteetti. Lähiulevaisuudessa kuitenkin ylletään teratavuihin.
Markus Lehto
> Moniko teistä pystyy kuuntelemaan lieriölle tallennettua musiikkia tai
> kelanauhurille tallennettua?
Minä. Ja siinä samalla kuunnellessa se siirtyisi vaikkapa tietokoneelle.
Siis JOS kiinnostaisi. Onneksi kaikki tärkeä (eli muu kuin nykyäänkin
CD:iltä löytyvä musiikki) on siirretty C-kaseteille.
> Kenellä on tallessa 640 * 480 resoluution digikuvia ja kuka uudelleen
> tallentaa ne säännöllisesti?
Minä. Miksi en tallentaisi? Yksi kansio muiden joukossa, eivät ne
ainakaan tilaa vie liikaa. Siinä ne samalla menee, kun uusistakin
kuvista ottaa kopiot.
--
-Markus Lehto
John Smith
Voiko tuota enään paremmin rautalangasta vääntää.
Just näin käy digikuville, eli ne tulevat käytännössä häviämään
nopeammin, kuin perinteiset valokuvat ja negatiivit. Ja kaiken
kukkuraksi ne vanhat negatiivit ovat suurimmalta osin käyttökelpoista
kamaa vielä nykyisten digikuvien tuhouduttua.
Janne Pyykkö
> 7. Mediaan tulee valtava määrä halpaa ja heikkotasoista kuvaa, joka
> hitaasti saastuttaa tietoisuuden siitä miten kuvajournalismi käsitteli
> asioita. Lehtikuvasta tulee täyte ja viihdettä.
> Tämä johtaa vaaralliseen ilmiöön. Kuvanlukutaidon romahtaessa ihmisille
> on helmpompi ujuttaa mediassa asioita ( indoktrinaatio)
>
> 11. Kameroiden tekniikka sanelee kuvien sisällön. Kamerat pakottavat
> ihmiset ottamaan yhä samankaltaisempaa kuvaa. Ongelman mitasuhteet
> saavat aikaan kuvakäsityksen, joka ei salli poikkeavuutta ja antaa
> mahdollisuuksia ääriliikkeille.
Tämä kuvailmaisulla tapahtuva "indoktrinaatio" kaipaisi hieman
selvennystä ja esimerkkejä, jotta meikäläinen sen ymmärtää. Onko tämä
sellaista:
http://www.lopettakaatappaminen.tk
Terveisin,
-Janne
Juha Lehtinen
viestissä:43d5d636$0$2828$9b53...@news.fv.fi...
> ..taitaa olla 300giga- eikä teratavua tällä hetkellä hologrammilevyn
> tallennuskapasiteetti. Lähiulevaisuudessa kuitenkin ylletään teratavuihin.
Jees, muisti pätkii: 300 gigaa nykyään, 1,6 teraa teoreettinen.
Juha
Juha Lehtinen
viestissä:janne.pyykko-253F...@hiisi.inet.fi...
> Tämä kuvailmaisulla tapahtuva "indoktrinaatio" kaipaisi hieman
> selvennystä ja esimerkkejä, jotta meikäläinen sen ymmärtää. Onko tämä
> sellaista:
>
> http://www.lopettakaatappaminen.tk
Ei ole. Indoktrinaation paras suomenkielinen vastine on ehkä
piilovaikuttaminen. Sitä voi olla niin kuvissa, teksteissä kuin
tv-ohjelmissa ja nettikeskusteluissakin.
Juha
TaaviUntamo
Propaganda on siinä mielessä avointa, että monet tunnistavat sen
propagandaksi. Silloin sen levittäjä ei yritäkään piilottaa omaa kantaansa.
Indoktrinaatio on kuin salassa tapahtuvaa propagandaa. Median ei tarvitse
julistaa olevansa jonkun asian puolella, se voi näyttää puolueettomaltakin,
mutta sen viestinnässä on piilotettu samanlaista vaikuttamista kuin
propaganda. Nuo propaganda ja indoktrinaatio ovat kohtuullisen lähellä
toisiaan ja niiden välillä raja on kuin veteen piirretty viiva.
petri....@ulapland.fi
Tässä ajatuksia, joiden ei ole tarkoitus arsyttää ketään...
Niin, minullakin on iso laatikko korppuja.
Ne mahtusi yhdelle cd:lle, pitäisi siirtää (yhdessä koneessa on
vielä korppuasema!)
Myös cd levyjä on jo iso läjä.
Ne mahtuvat muutamalle dvd:lle, pitäisi siirtää.
Digitaalista tiedostoa on helppoa tallentaa.
Formaatit tulevaisuudessa ei varmaan ole samoja, mutta konverttereita
löytyy.
Minun on vaikea käsittää minne digitaalinen tieto voisi hävitä.
Sehän voi (pitäisi) sijaita YHTÄAIKAA monessa paikassa, netissä,
levyllä, muisteilla, palvelimilla...
Digikuvat voidaan myös tulostaa valokuviksi, siitä vaan. Vaikka
mustavalkoisiksi, nehän säilyvät ainakin 100 vuotta.
Digikuvia mahtuu aika paljon 4,7G dvd levylle kukin tarpeensa mukaan
vaikka kerran kuussa. Poltetaan sinne ja viimeistellään levy.
Tehdään kopio, viedään tallelokeroon.
Kuvia ei voi tuhota vahingossa delete napilla.
Kun keksitään teratavun dvd tai jokin, sinne mahtuu pakkaamatonta
videotakin aika paljon.
Matti Rintala
> Minä olen Antin kanssa aika paljolti samaa mieltä. Moni tekee varmuuskopiot
> kuvistaan cdeille. Ne ovat tietysti kovalevyllä, mutta kestääkö se 10vuotta?
> 90% todennäköisyydellä se on kiinni Windows-koneessa ja siksi jopa
> formatoidaan ennen sitä kymmentä vuotta. Silloin jo muutama itsepoltettu cd
> on mennyt pilalle. No, siinä meni vain muutama sata kuvaa.
Kuinka moni perusräpsijä viitsii filmin kuvattuaan säilyttää negatiivin
muista kuin "tärkeistä" tilanteista? Ei ainakaan kukaan minun sukulaisena.
Siinä meni originaalit 80 % kuvista.
> Sitten tuo tietokoneenkäyttäjävalokuvaaja tulee keski-ikään. Räpsyjen
> merkitys ei tunnukaan niin tärkeältä. Tärkeimmät kuvat siirretään uudelle
> medialle, mutta "huonot" ei. Aika syö ne huonot, taas hävisi osa kuvista.
Taas filmille kuvaavat sukulaisena laittavat "kauniit" kuvat albumeihin,
loput laitetaan kenkälaatikkoon tai roskiin. Taas hävisi osa kuvista.
> Sitten kuvaaja dementoituu. Hän ei muista tehdä kuville mitään. Perilliset
> eivät vielä tässä vaiheessa sotkeennu vanhuksen kuviin. Sitten vanhus
> kuolee. Kuvacd:t menevät vähäksi aikaa vintille. Taas tuhoutuu osa kuvista.
Samoin käy filmikuvaajalle. Kenkälaatikot ja albumit menevät vintille.
Kosteus syö osan kuvista.
> Sitten pojanpoika löytää ne kuvat. On siellä varmaan jotain kiinnostavaakin,
> mutta osa jää vanhoille medioille. Vain kauniit kuvat siirretään uusille
> vempeleille.
Pojanpoika löytää kenkälaatikot ja albumit. Käy ne läpi. Kuvia on turhan
paljon, hän ottaa kauniit talteen ja polttaa loput.
John Smith wrote:
> Tähän valaiseva esimerkki. Kuinka astioita kuivattiin ja säilytettiin ennen astiakaapin (kuivauskaappi tiskipöydän päällä) kehittämistä?
> Onko teillä kuvia tästä ajasta?
En tiedä, kun en itse ollut paikalla. Yhdelläkään sukulaisellani en ole
nähnyt kuvia tuosta ajasta, jossa näkyisi tiskinkuivaustapa. Ei ole filmi
auttanut minua tuossa asiassa.
Ja minusta on aika turha ottaa esille sitä, että arkistoista yms. löytyy
kuitenkin kuvia kuivauskaapin edeltäjistä. Kyllä digitaalisia arkistoja
tehdään jo nyt jatkuvasti. Itse asiassa yksi suurimmista projekteista sen
tiimoilta Suomessakin on nimenomaan vanhan filmimateriaalin siirtäminen
digitaaliseen muotoon, jotta se säilyisi (esim. monet vanhat kaitafilmit
ovat kuulemma jo lähes kertakatsottavaa tavaraa).
Matti Rintala
> Propaganda on siinä mielessä avointa, että monet tunnistavat sen
> propagandaksi. Silloin sen levittäjä ei yritäkään piilottaa omaa kantaansa.
> Indoktrinaatio on kuin salassa tapahtuvaa propagandaa. Median ei tarvitse
> julistaa olevansa jonkun asian puolella, se voi näyttää puolueettomaltakin,
> mutta sen viestinnässä on piilotettu samanlaista vaikuttamista kuin
> propaganda.
Olen Joren juttuja lukiessani ymmärtänyt, että ainakin hänelle
indoktrinaatio voi olla myös tahatonta, eli kuva saattaa lähettää
piiloviestin, jota kuvan käyttäjä ei ole edes tarkoittanut, ja joka
samalla haittaa varsinaisen tarkoitetun viestin perille menoa. Eli siinä
mielessä indoktrinaatio saattaa jopa haitata tarkoitettua propagandaa. :)
Matti Rintala
> Minä olen Antin kanssa aika paljolti samaa mieltä. Moni tekee varmuuskopiot
> kuvistaan cdeille. Ne ovat tietysti kovalevyllä, mutta kestääkö se 10vuotta?
> 90% todennäköisyydellä se on kiinni Windows-koneessa ja siksi jopa
> formatoidaan ennen sitä kymmentä vuotta. Silloin jo muutama itsepoltettu cd
> on mennyt pilalle. No, siinä meni vain muutama sata kuvaa.
Kuinka moni perusräpsijä viitsii filmin kuvattuaan säilyttää negatiivin
muista kuin "tärkeistä" tilanteista? Ei ainakaan kukaan minun
sukulaisista. Siinä meni originaalit 80 %:sta kuvista.
> Sitten tuo tietokoneenkäyttäjävalokuvaaja tulee keski-ikään. Räpsyjen
> merkitys ei tunnukaan niin tärkeältä. Tärkeimmät kuvat siirretään uudelle
> medialle, mutta "huonot" ei. Aika syö ne huonot, taas hävisi osa kuvista.
Taas filmille kuvaavat sukulaiset laittavat "kauniit" kuvat albumeihin,
loput laitetaan kenkälaatikkoon tai roskiin. Taas hävisi osa kuvista.
> Sitten kuvaaja dementoituu. Hän ei muista tehdä kuville mitään. Perilliset
> eivät vielä tässä vaiheessa sotkeennu vanhuksen kuviin. Sitten vanhus
> kuolee. Kuvacd:t menevät vähäksi aikaa vintille. Taas tuhoutuu osa kuvista.
Samoin käy filmikuvaajalle. Kenkälaatikot ja albumit menevät vintille.
Kosteus syö osan kuvista.
> Sitten pojanpoika löytää ne kuvat. On siellä varmaan jotain kiinnostavaakin,
> mutta osa jää vanhoille medioille. Vain kauniit kuvat siirretään uusille
> vempeleille.
Pojanpoika löytää kenkälaatikot ja albumit. Käy ne läpi. Kuvia on turhan
paljon, hän ottaa kauniit talteen ja polttaa loput.
John Smith wrote:
> Tähän valaiseva esimerkki. Kuinka astioita kuivattiin ja säilytettiin ennen astiakaapin (kuivauskaappi tiskipöydän päällä) kehittämistä?
> Onko teillä kuvia tästä ajasta?
En tiedä, kun en itse ollut tuolloin paikalla. Yhdelläkään sukulaisellani
en ole nähnyt tuon ajan kuvia, jossa näkyisi tiskinkuivaustapa. Ei ole
filmi auttanut minua tuossa asiassa sen enempää kuin digikään.
Ja minusta on aika turha ottaa esille sitä, että arkistoista yms. löytyy
kuitenkin kuvia kuivauskaapin edeltäjistä. Kyllä digitaalisia arkistoja
tehdään jo nyt jatkuvasti ja paljon. Itse asiassa yksi suurista
projekteista sen tiimoilta Suomessakin on nimenomaan vanhan
filmimateriaalin siirtäminen digitaaliseen muotoon, jotta se säilyisi
(esim. monet vanhat kaitafilmit ovat kuulemma jo lähes kertakatsottavaa
tavaraa).
--
TaaviUntamo
"Matti Rintala" <matti....@tut.fi> kirjoitti
viestissä:dr51c5$23vh$3...@news.cc.tut.fi...
> TaaviUntamo wrote:
>> Minä olen Antin kanssa aika paljolti samaa mieltä. Moni tekee
>> varmuuskopiot
>> kuvistaan cdeille. Ne ovat tietysti kovalevyllä, mutta kestääkö se
>> 10vuotta?
>> 90% todennäköisyydellä se on kiinni Windows-koneessa ja siksi jopa
>> formatoidaan ennen sitä kymmentä vuotta. Silloin jo muutama itsepoltettu
>> cd
>> on mennyt pilalle. No, siinä meni vain muutama sata kuvaa.
>
> Kuinka moni perusräpsijä viitsii filmin kuvattuaan säilyttää negatiivin
> muista kuin "tärkeistä" tilanteista? Ei ainakaan kukaan minun
> sukulaisista. Siinä meni originaalit 80 %:sta kuvista.
>
Minä en ottanut kantaa filmille otettujen kuvien säilymiseen.
Tällä hetkellä historioitsijat kaipaisivat paljon valokuvia mm 1900-luvun
alun Helsingistä. Niitä on säilynyt aivan liian vähän.
Petri Kekkonen
> Moniko teistä pystyy kuuntelemaan lieriölle tallennettua musiikkia tai
> kelanauhurille tallennettua?
Minä pystyn kelanauhoja ja el-kasetteja. Pitää tosin mennä kaverille kylään.
Lerppuasema löytyy omastakin PC:stä.
- Petri
Juha Vesamäki
>
>
>>Sitten pojanpoika löytää ne kuvat. On siellä varmaan jotain kiinnostavaakin,
>>mutta osa jää vanhoille medioille. Vain kauniit kuvat siirretään uusille
>>vempeleille.
>
>
> Pojanpoika löytää kenkälaatikot ja albumit. Käy ne läpi. Kuvia on turhan
> paljon, hän ottaa kauniit talteen ja polttaa loput.
>
negat niin hän voi ensi katsomalta hieman päätellä mitä niissä on ja
mikäli kyseessä on dioja niin voi tehdä melko pitkällekin meneviä
johtopäätöksiä. Jos löytää CD:n, DVD:n, korpun, lerpun, tms niin ensin
pitää kaivaa jostain kones millä katso mitä ko. medioilla on ja sitten
päättää mitä niille tekee.
Digitiedostoa ei voi mielestäni verrata kehitettyyn negaan/diaan vaan
kehittämättömään sellaiseen esim. seuraavasti:
JPG = polaroid
RAW = kehittämätön filmi
Juha Vesamäki
Ps. Edellisestä kommentista huolimatta olen edelleen intohimoinen
digi-fani ;-)
Markus Lehto
> Tässä on juuri se filmin ja digin ero eli kun se pojanpoika löytää ne
> negat niin hän voi ensi katsomalta hieman päätellä mitä niissä on ja
> mikäli kyseessä on dioja niin voi tehdä melko pitkällekin meneviä
> johtopäätöksiä. Jos löytää CD:n, DVD:n, korpun, lerpun, tms niin ensin
> pitää kaivaa jostain kones millä katso mitä ko. medioilla on ja sitten
> päättää mitä niille tekee.
Niin, aina voi spekuloida, ottakaa huumorilla seuraava.
On kovin hankala päätellä, missä mennään teknologioiden osalta vaikkapa
kymmenen, saatika 50:n vuoden päästä. Ehkä kuvailemasi skenaario
meneekin seuraavasti, sci-fi -hengessä:
Pojanpoika löytää CD/DVD-levyjä vintiltä. Hän kummastelee niitä hetken
ja painaa rannetietokoneestaan "Tunnista"-nappia. Kone pohtii
mikrosekunnin ja kertoo levyn olevan CD-levy, tuolta vuosituhannen
vaihteesta. Poika kysäisee, että "Mitä levyllä on?" ja kas,
rannetietokone alkaa näyttämään kuvia hologrammina tai ehkä suoraan
pojan näköhermoon syötettynä. Poika saattaa kiinnostua kuvista ja
päättää tallentaa ne perheen data-varastoon. Yhdellä napin
painalluksella tai äänikomennolla koko levyllinen kuvia on ties missä
holografi-muistilla, verkossa, varmennettuna. Ja parissa minuutissa
siellä on myös muut levyt.
--
-Markus Lehto
Toni Nikkanen
Kasan kuvia perineenä voin sanoa, että kuvat eivät merkitse juuri
mitään, jos en tiedä mitä/kuka/ketä/missä/milloin niissä on! Minulla
on jotain hienoja hyvin säilyneitä neliskanttisia mv-kuvia jostain
ajoilta vähän sodan jälkeen, eikä mitään hajua ketä ne ihmiset niissä
ovat. Ja nekin vähän ihmiset jotka sen voisivat ehkä tietää ovat jo
vähintään höpertyneitä elleivät haudassa. Eli kuviin pitää tavalla
tai toisella liittää riittävästi metadataa, oli ne sitten digitaalisia
tai analogisia.
Antti Pärnänen
> Antti Pärnänen wrote:
>> After a bizarre ritual Osmo R entered deep trance and started babbling:
>>>
>>>Minä taas uskon, että kuvia säilyy ennenkokematon määrä. Pitää vain
>>>päästä eroon siitä ajatuksesta, että kuvat pitää unohtaa jonnekin
>>>ullakolle. Kuvista voi jakaa kopioita sukulaisille jo hyvissä ajoin.
>>
>>
>> Minä en. Koska kaikilla on tietokone, jolla pystyy vähintäänkin
>> katselemaan kuvia, annetaan kuvat sukulaisille digitaalisessa muodossa.
>
> Mitä kuvittelit minun tarkoittavan kopioilla?
>
>> On ollut jo
>> pitkään tiedossa, että digitaalinen tallennus on erittäin haavoittuvaa.
>> Luultavasti mitään tämänhetkistä mediaa ei pystytä lukemaan
>> kahdenkymmenen vuoden päästä, kuten ei nytkään pystytä lukemaan
>> kahdenkymmenen vuoden takaisia tallennusmedioita.
>
> Vertaus on huono. 20 vuotta sitten ei tallennettu juurikaan materiaalia,
> jolla olisi merkitystä pidemmällä tähtäimellä. Lisäksi tuo ei edes pitä
> paikkaansa lerppuja voidaan aivan hyvin, kunhan on sopiva asema. Mulla
> esim. on sellainen kaapissa. Tarvetta sillä ei ole, koska siirsin
> lerppuni korpuille 15 vuotta sitten ja toissa vuonna siirsin korppuni
> CD:lle. Minulla on jopa materiaalia tallella, joka alunperin oli
> tallennettu C-kaseteille.
Millonkas yritit viimeksi kytkeä sen aseman kiinnni tietokoneeseen? Se ei
varmasti ole helppoa, jos mahdollistakaan. Minä en pidä asemaa kovin
käytettävänä, jos sen käyttämiseen tarvitaan myös vanha tietokone. Vaikka
aseman saisikin kiinni nykyaikaiseen tietokoneeseen, pitää myös löytää
toimiva asema, mikä ei ole helppoa, koska asemia ei valmisteta enää.
> Uskon, että DVD-asemat ovat varsin pitkäikäisiä jo niille tallennettujen
> elokuvien takia. Nyt suunnitellut uudet formaatitkin pohjaavat samaan
> teknologiaan.
Oikestaan on onnekas jos levyt kestävät edes viittä vuotta. Tuosta oli tehty
vähän aikaa sitten tutkimuskin, jonka mukaan huonot itsepoltetut CD-levyt
eivät kestäneet kahta vuotta pidempään. Kaupallisiin levyihin
itsepoltettuja ei voi verrata, sillä kaupalliset levyt painetaan ja
itsepoltetut perustuvat levyn läpinäkyvyyden muuttamiseen laserilla. Sama
koskee myös DVD-levyjä. Oikeastaan en ihmettelisi vaikka ne hajoaisivat
nopeammin, koska tieto on tallennettu tiiviimmin.
>> Siksi, vaikka kuvat olisivatkin aivan kunnossa,
>> kuvia ei saada luettua tulevaisuudessa digitaalisten medioiden takia,
>> puhumattakaan muuttuvista tiedostoformaateista. Ainoa keino säilyttää
>> kuvat on tehdä niistä printtejä.
>
> Ei todellakaan ole näin. Tuo on varsin huono tapa säilyttää niitä.
Se on hyvä tapa verrattuna cd:llä "säilyttämiseen".
> > Melko ironista mielestäni. Näin muuten vähän
>> aikaa sitten useita vuosikymmeniä vanhasta diasta tehdyn printin, joka
>> näytti kuin eilen kuvatulta.
>
> Minullakin on dioja. On myös projektori. En käytä kumpiakaan. Jos
> projektori hajoaa, niin en tee dioilla mitään. (Ei ole kiinnostusta
> pistää rahaa uuteen). Sensijaan minulla on yli 20 vuotta vanhaa
> materiaalia säilynyt elektronisesti.
Ja jos media hajoaa, et saa kuvia mitenkään takaisin.
-Antti
--
Welcome to Hell. Here's your copy of Windows
M. Brunberg
news:rlp3bjd...@morgoth.tuug.fi...
Porvoon seudulla ilmestyvä paikallislehti Uusimaa (www.uusimaa.fi) on jo
monen vuoden ajan viikonloppuisin julkaissut palstaa "Tunnistatko vanhoja
valokuvia?" tjsp. Artikkelissa siis pari kolme kuvaa menneiltä ajoilta,
lyhyt kuvateksti jossa joskus on jotakin tilannetta selventävää esim.
paikasta ja sitten pyydetään lisätietoja kuvan ihmisistä tai tilaisuudesta.
Samalla myös käydään läpi aikaisempien kuvajulkaisujen tuloksia. En tiedä
millä prosentilla saavat vastauksia, mutta tämä on k.o. lehden yksi
mielenkiintoisimpia toistuvia artikkeleita.
/MarcusB
Mika Yrjola
> Millonkas yritit viimeksi kytkeä sen aseman kiinnni tietokoneeseen? Se ei
> varmasti ole helppoa, jos mahdollistakaan. Minä en pidä asemaa kovin
> käytettävänä, jos sen käyttämiseen tarvitaan myös vanha tietokone. Vaikka
> aseman saisikin kiinni nykyaikaiseen tietokoneeseen, pitää myös löytää
> toimiva asema, mikä ei ole helppoa, koska asemia ei valmisteta enää.
Mikäli unohdetaan poropietariratkaisut tyyliin toisessa viestissä
mainittu C-64:n 1541 ja kumppanit, niin kyllä 5.25" lerpunpyörittimet
saa käsittääkseni nykyisiin PC-koneisiin kiinni siinä missä 3.5"
korputtimetkin. BIOSit tukevat myöskin niitä, kuten käsittääkseni myös
jokseenkin kaikki käyttöjärjestelmät. Ainut päänsärky voi olla kaapeli
jossa on myös suurempi levyasemaliitin, mutta niitäkin saanee vielä
kaupasta tuoreina.
Äkkiseltään kyllä en yllättyisi, vaikka noita vielä saisi uusinakin,
mutta faktaa suuntaan tai toiseen ei ole tarjota tältä istumalta.
(Tosin tiedä sitten onko tämä keskustelu tosiaan oikeassa ryhmässä...)
Osmo R
>
> Moniko teistä pystyy kuuntelemaan lieriölle tallennettua musiikkia
> tai kelanauhurille tallennettua?
>
> Tässä on vähän sama tilanne. Kuka viitsii uudelleentallentaa kehnoja
> kuvia kehnolla resoluutiolla, kun niillä ei ole itselle kuin
> korkeintaan tunnearvoa. Jälkipolville niillä saattaisi olla arvoa
> kuvaamaan sitä aikaa, koska ne on kuvattu. Mutta kuka kuvaaja
> välittää tulevien polvien museoväestä?
Kysytkö tosissasi? Miksi kukaan jättäisi materiaaliaan tallentamatta
uudelle formaatille? No ehkä joku, jolle resoluutio on tärkeämpi kuin se
kuva. Se, joka tekee näin kyllä heittää vanhat paperikuvansakin roskiin
esim. muuton yhteydessä.
Osmo
Osmo R
>
>
> Millonkas yritit viimeksi kytkeä sen aseman kiinnni tietokoneeseen?
> Se ei varmasti ole helppoa, jos mahdollistakaan.
Siitä on aikaa. Nykykoneeseeni en sitä ole kytkenyt. En uskoisi sen
olevan vaikeata. Pitäisi ehkä hankkia sopiva kaapeli, ellei sellaista
löydy jo jostain. Ei kuitenkaan ole tarvetta, koska siirsin materiaalin
uudempaan formaattiin jo 15 vuotta sitten.
> Oikestaan on onnekas jos levyt kestävät edes viittä vuotta. Tuosta
> oli tehty vähän aikaa sitten tutkimuskin, jonka mukaan huonot
> itsepoltetut CD-levyt eivät kestäneet kahta vuotta pidempään.
> Kaupallisiin levyihin itsepoltettuja ei voi verrata, sillä
> kaupalliset levyt painetaan ja itsepoltetut perustuvat levyn
> läpinäkyvyyden muuttamiseen laserilla. Sama koskee myös DVD-levyjä.
> Oikeastaan en ihmettelisi vaikka ne hajoaisivat nopeammin, koska
> tieto on tallennettu tiiviimmin.
Minä en oikein usko tuollaisiin tuomiopäivän julistuksiin. Ja
varmistuksethan otetaan säännöllisesti, ei vain viiden vuoden välein.
>>> Siksi, vaikka kuvat olisivatkin aivan kunnossa, kuvia ei saada
>>> luettua tulevaisuudessa digitaalisten medioiden takia,
>>> puhumattakaan muuttuvista tiedostoformaateista. Ainoa keino
>>> säilyttää kuvat on tehdä niistä printtejä.
>>
>> Ei todellakaan ole näin. Tuo on varsin huono tapa säilyttää niitä.
>
>
> Se on hyvä tapa verrattuna cd:llä "säilyttämiseen".
En pidä sitä hyvänä tapana. Kustannus- ja kysymysten takia tuota voi
tehdä varsin rajoitetusti. Veikkaan, etytä jossain vaiheessa
hermostuisin ja heittäsin ne pois. Jo nyt, jos näen latialle pudonneen
kuvan se lentää suurella todennälöisyydellä roskiin.
Yhden paperikuvan hinnalla varmistaa 500 kuvaa CD:lle. Muutaman kuvan
hinnalla varmistaa tuhansia DVD:lle.
>
>
>>> Melko ironista mielestäni. Näin muuten vähän
>>
>>> aikaa sitten useita vuosikymmeniä vanhasta diasta tehdyn printin,
>>> joka näytti kuin eilen kuvatulta.
>>
>> Minullakin on dioja. On myös projektori. En käytä kumpiakaan. Jos
>> projektori hajoaa, niin en tee dioilla mitään. (Ei ole kiinnostusta
>> pistää rahaa uuteen). Sensijaan minulla on yli 20 vuotta vanhaa
>> materiaalia säilynyt elektronisesti.
>
>
> Ja jos media hajoaa, et saa kuvia mitenkään takaisin.
Kuivista on useat kopiot. En ymmärrä mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää.
Osmo
TaaviUntamo
"Osmo R" <ok...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:ICrBf.6137$oQ5...@reader1.news.jippii.net...
> Kuivista on useat kopiot. En ymmärrä mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää.
>
> Osmo
Siis yhdellä henkilöllä on kopiot kuvistaan. 99% räpsijöistä ei ota
kopioita, 80% ei edes osaa ottaa niitä kopioita.
Jore Puusa
> Tämä kuvailmaisulla tapahtuva "indoktrinaatio" kaipaisi hieman
> selvennystä ja esimerkkejä
------------------------------
Tässä mediakritiikkisivullani ainakin sivutaan aihetta:
http://www.mizura.net/mediakrittiiki/medkr1.html
puusa
Juha Vesamäki
Tuokin on kyllä totta mutta ei toki aina. Kun valokuva on katsomisen
arvoinen niin se ei tarvitse tekstiä tuekseen.
Juha Vesamäki
Toni Nikkanen
> Tuokin on kyllä totta mutta ei toki aina. Kun valokuva on katsomisen
> arvoinen niin se ei tarvitse tekstiä tuekseen.
Oli kuva katsomisen arvoinen sellaisenaan tai ei, niin jotain tietoa
on silti peruuttamattomasti menetetty, jos ei enää tiedetä mistä tai
keistä kuvassa on ylipäätään kyse.
Aki Honkasuo
> Millonkas yritit viimeksi kytkeä sen aseman kiinnni tietokoneeseen? Se ei
> varmasti ole helppoa, jos mahdollistakaan.
Itse asiassa ruuvasin lerppuaseman kiinni PC:een viimeksi vuosi sitten.
PC:n FDD-ohjaimet eivät ole muuttuneet tässä merkityksessä miksikään.
Tarvitset vain lerppuaseman ja kaapelin. Nykyaikaiset käyttöjärjestelmät
tukevat leppuasemaa siinä kuin korppuasemaakin.
Olen myös kytkenyt Commodore 1541 -levyaseman nykyaikaiseen tietokoneeseen
(rinnakkaisporttiin). Tämä ei edes tarvitse mitään kummempia hokkus pokkus
-taikoja. Voit tehdä adapterin itse tai ostaa sen valmiina, jos ei juotin
pysy käsissä :)
http://sta.c64.org/
http://sta.c64.org/x1541shop_ger.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Commodore_1541
> Vaikka aseman saisikin kiinni nykyaikaiseen tietokoneeseen, pitää myös
> löytää toimiva asema, mikä ei ole helppoa, koska asemia ei valmisteta
> enää.
Tämäkään ei ole ongelma. Itselläni on toimivia lerppuasemia useampi.
Kokemuksen mukaan 80-luvun lerppuni toimivat edelleenkin.
Ps. Ebay.com:ssa on tälläkin hetkellä toimivia PC:n lerppuasemia
myynnissä.
--
Aki "Aksu" Honkasuo Peace, Love E-Mail: honkasuo lut fi
Punkkerikatu 1 B 30 and Voice: +358 (0)50 533 5336
Fin-53850 Lappeenranta Free Software http://www.lut.fi/~honkasuo/
etosha
miettinyt, mitä maksaa saada Nikonin F5:n tai Minoltan Dynax 9:n
tasoinen digijärkkäri, kun edellämainittuja filmirunkoja saa
käytettyinä 500-700 eurolla? Kyllä siinä aika kauan saa digillä
kuvata ennen kuin tasoihin päästään. Ja ovatko edes yhtä hyviä
esim. sarjatulen suhteen? Plus nyt kun kaikilla tuntuu olevan kiire
päästä eroon vanhasta kalustosta, vanhoja hyviä objektiiveja saa
yhä halvemmalla.
terv. juuri Minoltan Dynax 9:n 550:llä ostanut ja tyytyväinen
Marko
Petri Lopia
> Siis yhdellä henkilöllä on kopiot kuvistaan. 99% räpsijöistä ei ota
> kopioita, 80% ei edes osaa ottaa niitä kopioita.
Joka sitten taas on täysin käyttäjän vika/ongelma eikä itse
tekniikan.
--
Petri Lopia :: petri.RE...@iki.fi.invalid
Firework, Lightning, sun, moon, nature etc. photos
http://www.petrilopia.net/
Myydään radioita yms. http://www.petrilopia.net/myy/
Toni Nikkanen
Itse tein vähän saman tempun viime vuonna eli ostin hyvän 80-luvun
filmijärkkärin salamoineen ja ison kasan optiikkaa muutamilla
satasilla.. sitten tosin meni hetken päästä vielä muutamia satasia
lisää filmiskanneriin ja tietysti filmiin ja kehitykseen koko
ajan. Mutta en ole valittamassa :)
Mika Yrjola
> Mutta onko kukaan vakavasti kuvausta omasta pussistaan harrastava
> miettinyt, mitä maksaa saada Nikonin F5:n tai Minoltan Dynax 9:n
> tasoinen digijärkkäri, kun edellämainittuja filmirunkoja saa
> käytettyinä 500-700 eurolla? Kyllä siinä aika kauan saa digillä
Johan esimerkiksi ensimmäinen objektiiviostokseni järkkärirungolle
(50mm f/1.4) maksoi yli puolet tuosta, eikä se ole mikään sikamaisen
kallis putki edes. Taitaa suurimmalla osalla niin digi- kuin
filmijärkkäreidenkin käyttäjistä isoin osa
lelujen/ammatinharjoittamisvälineiden hinnasta koostua optiikoista..?
TaaviUntamo
"Petri Lopia" <petri.lopia@EISPAMMIA_kolumbus.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:slrndtcqg5.mu...@localhost.localdomain...
> On 2006-01-24, TaaviUntamo <ros...@gmail.com> wrote:
>> Siis yhdellä henkilöllä on kopiot kuvistaan. 99% räpsijöistä ei ota
>> kopioita, 80% ei edes osaa ottaa niitä kopioita.
>
> Joka sitten taas on täysin käyttäjän vika/ongelma eikä itse
> tekniikan.
>
Olkoon syy missä tahansa, mutta se tulee aiheuttamaan valitettavan suuren
osan digikuvien "häviämisestä" tahattomasti.
John Smith
> On 2006-01-24, TaaviUntamo <ros...@gmail.com> wrote:
>
>>Siis yhdellä henkilöllä on kopiot kuvistaan. 99% räpsijöistä ei ota
>>kopioita, 80% ei edes osaa ottaa niitä kopioita.
>
>
> Joka sitten taas on täysin käyttäjän vika/ongelma eikä itse
> tekniikan.
>
Ei niin, mutta tekniikan ongelmana on se, että sillä tallennetut kuvat
häviävät, ellei niitä säilytä aktiivisesti.
--
JS
*Kerran luulin olevani väärässä!
Hetken päästä totesin, että erehdyin.
Lupaan olla toistamatta tätä erehdystäni jatkossa.*
John Smith
> Hei
>
> Tässä ajatuksia, joiden ei ole tarkoitus arsyttää ketään...
>
> Niin, minullakin on iso laatikko korppuja.
> Ne mahtusi yhdelle cd:lle, pitäisi siirtää (yhdessä koneessa on
> vielä korppuasema!)
> Myös cd levyjä on jo iso läjä.
> Ne mahtuvat muutamalle dvd:lle, pitäisi siirtää.
> Digitaalista tiedostoa on helppoa tallentaa.
> Formaatit tulevaisuudessa ei varmaan ole samoja, mutta konverttereita
> löytyy.
> Minun on vaikea käsittää minne digitaalinen tieto voisi hävitä.
> Sehän voi (pitäisi) sijaita YHTÄAIKAA monessa paikassa, netissä,
> levyllä, muisteilla, palvelimilla...
>
> Digikuvat voidaan myös tulostaa valokuviksi, siitä vaan. Vaikka
> mustavalkoisiksi, nehän säilyvät ainakin 100 vuotta.
> Digikuvia mahtuu aika paljon 4,7G dvd levylle kukin tarpeensa mukaan
> vaikka kerran kuussa. Poltetaan sinne ja viimeistellään levy.
> Tehdään kopio, viedään tallelokeroon.
> Kuvia ei voi tuhota vahingossa delete napilla.
> Kun keksitään teratavun dvd tai jokin, sinne mahtuu pakkaamatonta
> videotakin aika paljon.
>
Kauanko vie aikaa siirtää kuvat korpuilta CD.ille?
Ihan noin niinkuin esimerkiksi, viitsitkö?
Kauanko rompuilta DVD.ille?
Viitsitkö?
Ja niin edespäin.
Digikuvat korruptoituvat itsekseen, ei siinä tarvita mitään Del-nappeja.
seppo...@pp.inet.fi
> Sitten tuo tietokoneenkäyttäjävalokuvaaja tulee keski-ikään. Räpsyjen
> merkitys ei tunnukaan niin tärkeältä. Tärkeimmät kuvat siirretään uudelle
> medialle, mutta "huonot" ei. Aika syö ne huonot, taas hävisi osa kuvista.
> Sitten kuvaaja dementoituu. Hän ei muista tehdä kuville mitään. Perilliset
> eivät vielä tässä vaiheessa sotkeennu vanhuksen kuviin. Sitten vanhus
> kuolee. Kuvacd:t menevät vähäksi aikaa vintille. Taas tuhoutuu osa
> kuvista. Sitten pojanpoika löytää ne kuvat. On siellä varmaan jotain
> kiinnostavaakin, mutta osa jää vanhoille medioille. Vain kauniit kuvat
> siirretään uusille vempeleille. Kyse kuvien häviämisessä ei välttämättä
> ole tiedostoformaatin muuttumisessa vaan siinä, että niitä on "liikaa".
> Yksittäisen kuvan arvostus katoaa. Sen lisäksi delete-nappi on helppo
> käyttää ja kerralla häviää aluksi 100, sitten 500, lopulta 10 000 kuvaa
> kerralla. Ja osa niistä kuvista on todennäköisesti sukupolvenvaihdoksessa
> jäänyt cd:lle, jonka lukemiseen ei enää ole laitetta. Kuvien säilyttäminen
> edellyttäisi siirtoa uudelle medialle, niin säilyvyyden, median formaatin
> kuin tallennusformaatinkin vuoksi. Suurelle osalle kuvia tuo muunnos jää
> tekemättä.
Miten tämä poikkeaa paperikuvien säilytyksestä? Minulla on tämän
kirjoituspöydän alla laatikossa iso pino -70 luvulla otettuja värikuvia,
kertovat aika mukavasti siitä ajasta. Mutta ne ovat lähes keltaisia ja siis
tuhoutumassa. Eli nyt pitäisi ehdottomasti teettää negatiiveistä uudet, jos
löytäisi negatiivit jostain, kadonneet jossain muutossa. Kun minusta aika
jättää niin veikkaan ettei kukaan säilytä niitä kuvia enään vaan ne menevät
muiden rojujen mukana roskiin.
Sitten on dia-kuvia muutama tuhat, entä jos tulee tulipalo, ei ole
alkuperäistä 500vuotta säilyvää kuvaa ei. Jos tulipalo vie tietokoneen ja
varmuuskopiot laatikosta niin vielä on työpaikan kaapissa olevat kopiot
jäljellä. Voi olla että osa niistä on tuhoutunut ajan kanssa mutta on
MAHDOLLISTA että sieltä löytyy kuvia.
Moniko teki dia-kuvista varmuuskopiot?
Se että kuvia on helppo ottaa ja niitä otetaan paljon ei aiheuta sitä että
niitä siksi ei jaksettaisi säilyttää vaan aiheuttaa sen että
todennäköisesti miljoonasta kuvasta säilyy useampi kuin sadasta kuvasta.
Vakaa aikomukseni on scannata jossain vaiheessa koko diavarastoni sähköiseen
muotoon nimenomaan siksi että niilläkin kuvilla olisi varmuuskopiot.
Seppo
Pasi Savolainen
> Petri Lopia kirjoitti:
>
>> On 2006-01-24, TaaviUntamo <ros...@gmail.com> wrote:
>>
>>> Siis yhdellä henkilöllä on kopiot kuvistaan. 99% räpsijöistä ei ota
>>> kopioita, 80% ei edes osaa ottaa niitä kopioita.
>> Joka sitten taas on täysin käyttäjän vika/ongelma eikä itse
>> tekniikan.
>>
>
> Ei niin, mutta tekniikan ongelmana on se, että sillä tallennetut kuvat
> häviävät, ellei niitä säilytä aktiivisesti.
Jätäpä laatikollinen paperikuvia/negoja ja kovalevy metsän siimekseen
vaikka 5:ksi vuodeksi, niin katsotaan kummasta saa parempaa jälkeä irti.
Se että paperikuvien 'säilyttäminen' ei näytä olevan hirveän aktiivista
on harhaluulo. Pidät esim. jatkuvasti huolta siitä että katto ei vuoda,
jos et itse korjaamalla niin asumalla sellaisessa paikassa jossa joku
muu tekee sen. Jos jätät kuvat laatikkoon vintille niin joku ihan hyvin
voi heittää ne pois, ajattelematta sen kummemmin. Mustavalkoisia,
vanhalta näyttäviä ei ehkä niin herkästi, mutta jonkun valkonaamaiset
värihääkuvat menevät helposti.
--
Psi -- <http://www.iki.fi/pasi.savolainen>
Vivake -- Virtuaalinen valokuvauskerho <http://members.lycos.co.uk/vivake/>
"..läksimme Irinan kanssa Gramexin talvikauden avajaisiin saamaan kehuja
tekijänoikeuslaista. Se olikin tosi terapeuttista, sillä niin paljon tuli
asiasta aikanaan negatiivista palautetta. Nyt sai paistatella ihanien
miesten vuolaissa kehuissa."
kansanedustaja Rosa Meriläinen blogissaan 22.11.2005
seppo...@pp.inet.fi
> On kovin hankala päätellä, missä mennään teknologioiden osalta vaikkapa
> kymmenen, saatika 50:n vuoden päästä. Ehkä kuvailemasi skenaario
> meneekin seuraavasti, sci-fi -hengessä:
> Pojanpoika löytää CD/DVD-levyjä vintiltä. Hän kummastelee niitä hetken
> ja painaa rannetietokoneestaan "Tunnista"-nappia. Kone pohtii
> mikrosekunnin ja kertoo levyn olevan CD-levy, tuolta vuosituhannen
> vaihteesta. Poika kysäisee, että "Mitä levyllä on?" ja kas,
> rannetietokone alkaa näyttämään kuvia hologrammina tai ehkä suoraan
> pojan näköhermoon syötettynä. Poika saattaa kiinnostua kuvista ja
> päättää tallentaa ne perheen data-varastoon. Yhdellä napin
> painalluksella tai äänikomennolla koko levyllinen kuvia on ties missä
> holografi-muistilla, verkossa, varmennettuna. Ja parissa minuutissa
> siellä on myös muut levyt.
Tämähän nyt on aivan puppua:-) Jos 15 vuotta sitten joku olisi kirjoittanut
että tulevaisuudessa puhelinta kannetaan taskussa, sillä voi soittaa mistä
vain, kenelle vain ja milloin vain ja melkein kaikilla ihmisillä on
sellainen puhelin, jopa 5v lapsillakin. Kyllä siinä olisi nauru maittanut
ja olisi irvitty agenttien kenkäpuhelimista. Ja jos joku olisi väittänyt
että niillä puhelimilla voi myös ottaa kuvia, niin olisi tainnut tulla
miehiä joilla olisi ollut valkoiset takit ja hankalasti riisuttava paita
sitä väitteen esittäjää varten.
Seppo
Toni Nikkanen
> (50mm f/1.4) maksoi yli puolet tuosta, eikä se ole mikään sikamaisen
> kallis putki edes. Taitaa suurimmalla osalla niin digi- kuin
> filmijärkkäreidenkin käyttäjistä isoin osa
> lelujen/ammatinharjoittamisvälineiden hinnasta koostua optiikoista..?
Kyllä, mutta optiikkaa voi saada halvallakin jos pitäytyy täysin
vanhentuneella kiinnityksellä olevissa versioissa, esim.
Canon FDn 50mm f/1.4 irtoaa usein 60-70 eurolla huuto.netissä
tai ebay.de:ssä...
Osmo R
>
> Kauanko vie aikaa siirtää kuvat korpuilta CD.ille?
Tuohon voi laskea 1-2 minuuttia korppua kohden.
> Ihan noin niinkuin esimerkiksi, viitsitkö?
Minä siirsin korppuni CD:lle.
>
> Kauanko rompuilta DVD.ille? Viitsitkö?
CD:ltä DVD:lle on pikkujuttu.
Osmo
Osmo R
> Tämähän nyt on aivan puppua:-) Jos 15 vuotta sitten joku olisi kirjoittanut
> että tulevaisuudessa puhelinta kannetaan taskussa, sillä voi soittaa mistä
> vain, kenelle vain ja milloin vain ja melkein kaikilla ihmisillä on
> sellainen puhelin, jopa 5v lapsillakin.
15 vuotta sitten kännyköitä oli jo. Mobira Cityman esiteltiin 1986.
Osmo
Jore Puusa
-----------------------------------------------
Hienoa Toni!
Järjen sanoja kuulee harvoin.
Koulutan vuodessa noin 100 ihmistä valokuvaamaan jonkinlaisella
perustasolla.
Tosiasia minulle on että ne heistä jotka ovat hankkineet ohjeeni mukaan
TÄYSIN manuaalin filkkajärkkärin ja pari optiikkaa ja negaskannerin ovat
oppineet valokuvaamaan enemmän kuin verrokkiryhmä.
(OK he ovat myös innostuneenpia tottakai)
Mutta he ovat kokeneet manuaalin kameran nautinnon.
Vain pari säätökiekkoa ja mittari etsimessä.
He kuvaavat vähän, mutta kuvat paranevat koko ajan.
Määrä ei ikinä korvaa laatua.
Ajatus siitä että kuvaat 2000 ruutua ja valitset niistä parhaan johtaa
kaaokseen,- ei ikinä oppimiseen.
Vain hitaasti ja harkiten opetellen ja oivaltaen aukkosarjan merkityksen
tarinankerrontaan saavuttaa jotain suurempaa.
Mutta eihän tällä mitään merkitystä enemmistölle ole.
Nämä sanat oli tarkoitettu vain niille jotka haluavat oppia
valokuvaamaan. Sitä ei digipokkarilla ikinä opi. Kameran automatiikkaa
tekee kuvat skenemoodeissa ja haarukoiden arvot... niistä näkyy mitä
kameran edessä oli kuvaushetkellä (vain). Jos se riittää niin ok.
Ajatus siitä että kuvien valinta saa aikaan kuvien paranemisen ei ole
totta. LCD:ltä valitseminen on erittäin vaikeaa ammattilaisellekin.
Miten ihminen joka ei osaa valokuvata oppii valokuvaamaan kun ei tiedä
millä perusteella valitsee pikku Matin maitonaaman 2500 kuvasta
Jore Puusa huutaa tuuleen,,,,,,,,,,
Petri Lopia
Mutta housut joissa sitä pystyi kantamaan taskussa tulivat suomeen vasta muutama
vuosi sitten ;-) Jou jou.
John Smith
> John Smith <JohnS...@luukku.com> writes:
>
>
>>Petri Lopia kirjoitti:
>>
>>
>>>On 2006-01-24, TaaviUntamo <ros...@gmail.com> wrote:
>>>
>>>
>>>>Siis yhdellä henkilöllä on kopiot kuvistaan. 99% räpsijöistä ei ota
>>>>kopioita, 80% ei edes osaa ottaa niitä kopioita.
>>>
>>>Joka sitten taas on täysin käyttäjän vika/ongelma eikä itse
>>>tekniikan.
>>>
>>
>>Ei niin, mutta tekniikan ongelmana on se, että sillä tallennetut kuvat
>>häviävät, ellei niitä säilytä aktiivisesti.
>
>
> Jätäpä laatikollinen paperikuvia/negoja ja kovalevy metsän siimekseen
> vaikka 5:ksi vuodeksi, niin katsotaan kummasta saa parempaa jälkeä irti.
>
> Se että paperikuvien 'säilyttäminen' ei näytä olevan hirveän aktiivista
> on harhaluulo. Pidät esim. jatkuvasti huolta siitä että katto ei vuoda,
> jos et itse korjaamalla niin asumalla sellaisessa paikassa jossa joku
> muu tekee sen. Jos jätät kuvat laatikkoon vintille niin joku ihan hyvin
> voi heittää ne pois, ajattelematta sen kummemmin. Mustavalkoisia,
> vanhalta näyttäviä ei ehkä niin herkästi, mutta jonkun valkonaamaiset
> värihääkuvat menevät helposti.
>
>
Digikuvia ei kenenkään tarvitse edes heittää roskiin, ne häviävät
itsestään, ilman mitään erillisiä tuhoavia toimenpiteitä.
Juuri tämä "automaattinen" ja npoea häviäminen eli tuhoutuminen on
digikuvien *suurin* ongelma.
John Smith
Kumpikin vaatii ylimääräistä työtä.
Järjettömin teko, minkä olen kuullut, oli se, että eräs tuttavani kertoi
skannanneensa vanhat valokuvansa digitaaliseen muotoon ja heittäneensä
orginaalikuvat roskiin kaappitilaa viemästä. Kuvien skannaustiheys oli
jotain VGA-luokkaa ;-).
Taisi hävitä hiukka paljon informaatiota samalla kertaa.
John Smith
Mitä enemmän kuvaromppuja on, sitä enemmän niitä heitetään roskiin edes
kurkkaamatta, mitä rompuilla on, koska päältä päin et pysty arvoimaan
rompun sisältöä.
Valitettavasti.
John Smith
Ei kai digipokkarilla, mutta kylläkin sellaisella kompaktidigillä, jossa
on myös käsisäätömahdollisuudet olemassa.
Mutta kuvien säilytys tekee sitten omat tepposensa. Kymmenen vuoden
kuluttua voi olla jo suuri haloo vuonna 205 kuvattujen kuvien häviämisen
(tuhoutumisen) johdosta.
Mika Yrjola
> Mitä enemmän kuvaromppuja on, sitä enemmän niitä heitetään roskiin
> edes kurkkaamatta, mitä rompuilla on, koska päältä päin et pysty
> arvoimaan rompun sisältöä.
> Valitettavasti.
Itse olen ottanut tavaksi tehdä kuvavarmuuskopioihin kannet, joissa on
aikavälin sisältävän tekstin kaverina kollaasi ko. aikavälillä
otetuista vähemmän huonoista kuvista. Näin sisällöstä saa ainakin
jotain osviittaa.
Mikko Tapani Reinikainen
John Smith <JohnS...@luukku.com> wrote:
>Digikuvia ei kenenkään tarvitse edes heittää roskiin, ne häviävät
>itsestään, ilman mitään erillisiä tuhoavia toimenpiteitä.
Voisiko tätä digikuvien katoamisristiretkeä käydä edes digiryhmässä?
Mielummin ei sielläkään, jos keskustelu on tätä yhden ja saman
hokemista.
Follarit.
- Mikko Reinikainen
Mikko Tapani Reinikainen
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
>6. KehruuJennyilmiö. ( teollisen valmistamisen ammattikuntalaitosta
>rapauttava vaikutus) Kun kuvia voi ottaa kuka tahansa laskee kynnys
>niiden myymiseen halvalla ja laadusta piittaamatta. OTO kuvaajien osuus
>räjähtää ja valokuvausammatit lakkaavat hiljalleen olemasta.
Kehruu-Jennyn aikaan tekniset kehitysaskeleet rapauttivat
kouluttamattoman väestön mahdeollisuuksia matalapalkkaiseen vähäistä
osaamista vaativaan työntekoon. Digikuvaamisen aikakaudella voisin
kuvitella, että tällaisia työtehtäviä ovat esimerkiksi
vedostusautomaatin käyttäjä tai passikuvaaja.
Taitaville valokuvaajille pitäisi löytyä tarvetta jatkossakin,
tarvitaanhan vielä ammattitaitoisia ompelijoitakin. Eikä se, että
suurin osa vaatteista tehdään teollisesti ole kokonaan kadottanut
laadukkaiden, käsintehtyjen vaatteiden arvostusta.
- Mikko Reinikainen
Jore Puusa
> Kehruu-Jennyn aikaan tekniset kehitysaskeleet rapauttivat
> kouluttamattoman väestön mahdeollisuuksia matalapalkkaiseen vähäistä
> osaamista vaativaan työntekoon.
----------------
Samalla kuitenkin syntyi savupiipputeollisuus, joka imaisi
kouluttamattoman maaseutu- ja kaupunkiköyhälistön töihin.
Teollinen vallankumous laski merkittävästi tuotteitten hintoja
toisaalta palkat jäivät tasolle, jossa koko perheen oli tehtävä työtä
jotta elinmahdollisuudet säilyivät.
Käsityöläisten asema heikkeni mutta jäljelle toki jäi vaikeimpien
ammattien osaajia.
Tilanne lienee sama nyt.
Digitaalinen vallankumous laskee hinnat kipurajalle.
Kuvantekijöitä on kaikkialla ja laatu käsitteenä hämärtyy.
Joitakin valokuvaajia saattaa jäädä jäljelle, koska heidän osaamisensa
ja suhteensa asiakkaisiin korreloivat.
Valokuvan magia ja arvostus ja visuaalisuus ovat kuitenkin iäksi menneet
samoin kuin menivät räätälien, kultaseppien, kirkansitojien yms
tuotteet, tuotteet jotka kestivät isältä pojalle. Nyt on tilalla
huonolaatuinen bulkkitavara jota voi pitää hetken ennen vaatteen hajoamista.
Vain rikkailla on varaa vaatteitten suhteen käsityöhön,-- samoin käy
valokuvauksen kanssa.
Tai on jo käynyt. Sokeassa uskossaan tekniikkaan massat ovat jo
tuhonneet valokuvauksen, OTO kuvaajat tekevät kaikkialla
ammattikuvaajien duuneista yhä suuremman osan.
Kehitys on väistämätön, eikä sille mahda mitään.
Käy sääliksi niitä kuvaajia jotka valmistuvat alan oppilaitoksista
seuraavan 10 vuoden aikana. Sillä aikavälillä myös alan kouluja aletaan
ajaa alas koska valmistuneille ei enää ole töitä.
MOT...
JorePuusa
Me
>
> Ei kai digipokkarilla, mutta kylläkin sellaisella kompaktidigillä, jossa
> on myös käsisäätömahdollisuudet olemassa.
Oletko kuullut polttovälistä ja mitä se tarkoittaa?
>
> Mutta kuvien säilytys tekee sitten omat tepposensa. Kymmenen vuoden
> kuluttua voi olla jo suuri haloo vuonna 205 kuvattujen kuvien häviämisen
> (tuhoutumisen) johdosta.
Lopeta nyt jo tuo jankkaaminen, pointtisi on tullut jo kaikille
selväksi. Muuten nostan haloon niistä kaikista kuvista, joita vanhempani
ja heidän vanhempansa ovat hukanneet 1930 luvulta lähtien. Ja joita
kaikkien vanhemmat ja isovanhemmat ovat hukanneet, et kai oikeasti
ajattele, että kaikki kuvat 1900 luvun alusta lähtien ovat säilyneet?
- Markku
>
jaakko
Jore hei, maailma muuttuu
kun kamera tuli, sen ennustettiin lopettavan maalaustaiteen
kun liikkuva kuva tuli, sen ennustettiin lopettavan teatterin
kun televisio tuli, sen ennustettiin lopettavan elokuvan JA teatterin
Kameran keksimisen jälkeen kansantulo per nuppi on 20-kertaistunut.
Sitten Daguerren päivien maanviljelyn tehokkuus on kymmenkertaistunut.
Työviikon pituus on samana aikana puolittunut. Teollisuuden keskipalkka
on liki 15 kertainen. Viikottainen vapaa-aika on kolminkertaistunut.
Asahi Pentaxin elinaikana palkansaajien osakeomistukset ovat
50-kertaistuneet, samana aikana rahan käyttö harrastevälineisiin on
50-kertaistunut. Kun 50-luvulla ostettiin yksi kamera, ostetaan nyt 50
ja kännykät päälle.
Jos joku käyttää osan nykyisestä vauraudesta, vapaa-ajasta ja
pidentyneestä elämästä valokuvaamiseen, hyvä niin.
Luuletko, että maalla, ennen tehtaita, isi kävi metsällä, äiti rapsutti
kasvimaata ja lapset leikki käpylehmillä? Sata vuotta sitten perheeltä
meni ruuan hankkimiseen 45 % tuloista, tänä päivänä 15 %. Sitä se paha
teollistuminen on tehnyt.
Turha tässä on ketään sääliä, ellei sitä maanviljelijäperhettä ennen
teollistumista. Eihän niillä ollut varaa edes kameraan.
Tekniikkaa tulee ja menee - hyvä kuva on aina hintansa väärti.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
Palkitse itsesi, soita täältä hyvä mieli.
http://www.redcross.fi/ajankohtaista/aasia2005/fi_FI/index/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Juha Vesamäki
>
> Lopeta nyt jo tuo jankkaaminen, pointtisi on tullut jo kaikille
> selväksi. Muuten nostan haloon niistä kaikista kuvista, joita vanhempani
> ja heidän vanhempansa ovat hukanneet 1930 luvulta lähtien. Ja joita
> kaikkien vanhemmat ja isovanhemmat ovat hukanneet, et kai oikeasti
> ajattele, että kaikki kuvat 1900 luvun alusta lähtien ovat säilyneet?
>
paperisellaiseen. Asia kun on varsin helppo testata laittamalla
suljettuun koteloon muutama negatiivi ja kuvia sisältävä CD, sitten
pyydetään jotakuta jälkeläistä avaamaan lipas vuonna 2100 ja hän voi
sitten sanoa kumpi oli paremmin taistellut ajanhammasta vastaan. Tosin
hyöty ko. testistä lienee nykyisille kuvaajille vähintäänkin
0-tutkimuksen veroinen ;-)
Juha Vesamäki
Marko Poutiainen
Minä taas ajattelin ostaa Nikon F90X:n heti kun a) raaskin (aina on
jotain hankintoja, jotka ajaa edelle) ja b) löydän sopivan yksilön. Tuo
runko vaikuttaa just parhaalta minulle, en kaipaa niitä takoraudasta
tehtyjä jättejä, joiden kuljettamiseen pitää olla oma kantaja, mutta
mitään pilipalirunkoakaan en halua.
--
Marko Poutiainen | These are my principles.
m...@paju.oulu.fi | If you don't like them, I have others.
http://www.toffeeweb.com | -Groucho Marx
Mikko Nahkola
> Luuletko, että maalla, ennen tehtaita, isi kävi metsällä, äiti rapsutti
> kasvimaata ja lapset leikki käpylehmillä?
No sitähän ne tekivät silloin kun ei ollut parempaa tekemistä (eli
nykymittapuun mukaan aika harvoin, mutta ...)
Metsältä ja kasvimaalta sai sitä ruokaa kanssa, ja varsinkin metsältä jopa
myyntiin turkiksia sun muuta ... ja joskus tapporahoja pedoista.
"Maanviljelyllä elää ja kaupalla rikastuu", sanoivat.
> Sata vuotta sitten perheeltä
> meni ruuan hankkimiseen 45 % tuloista, tänä päivänä 15 %. Sitä se paha
> teollistuminen on tehnyt.
> Turha tässä on ketään sääliä, ellei sitä maanviljelijäperhettä ennen
> teollistumista. Eihän niillä ollut varaa edes kameraan.
Heh, oli niitä maanviljelijöitäkin moneen lähtöön. Eräskin
maanviljelijäperhe hankki sellaisen kokoontaittuvan rullafilmikameran
siinä 30-luvulla.
Perheen tytär hukkasi sen kameran jonnekin siinä 30-luvun loppuhässäkässä,
omat YO-juhlakuvansa sisässä.
Tämän poika löysi sen joskus 60-luvulla, ilmeisesti hankki siihen uuden filmin
ja otti jotakin kuvia - ja hukkasi sen taas.
Isoäitini löysi sen tuossa 90-luvulla ja oli hämmästynyt kun filmiltä
sai vielä jotakin kehitettyä - mutta ei saanut YO-juhlakuviaan, oli perheen
koira sieltä 60-luvulta, isäni tunnusti. Antoivat kameran minulle, hankin
siihen filmin, rupesin ottamaan kuvia - ja hukkasin sen ...
No, pistinpä pullon Rodinalia jemmaan jos vaikka omat poikani löytävät
sen joskus taas.
--
Mikko Nahkola <mnah...@trein.ntc.nokia.com>
#include <disclaimer.h>
#Not speaking for my employer. No warranty. YMMV.
John Smith
No en todellakaan, mutta kellastunut kuva on kuitenkin
käyttökelpoisempi, kuin lukukelvoton lerppu, korppu, tai pyöreä
muovinpala, joka oli joskus CD-romppu.
Kolme viimemainittua *ei säily* viittäkymmentä vuotta käyttökelpoisena.
Silti kuvaan 99% kuvistani digillä, tosin teen osasta paperille vedokset
säilymisen takia.
Me
> No en todellakaan, mutta kellastunut kuva on kuitenkin
> käyttökelpoisempi, kuin lukukelvoton lerppu, korppu, tai pyöreä
Aiemmin väitit(kai se olit sinä, en jaksa nyt tarkistaa), että
pienemmällä pakkauksella kopioitu digikuva huononee ja menettää
informaatiota. Jos värikuvasta häviää värit, niin se ei sitten ole ongelma?
> muovinpala, joka oli joskus CD-romppu.
> Kolme viimemainittua *ei säily* viittäkymmentä vuotta käyttökelpoisena.
Ainoa fakta on se, että viimeisen sadan vuoden aikana vanhoja kuvia on
tuhoutunut, menettänyt värejään ja hävinnyt sukupolvien saatossa
tuhansia, ellei kymmeniä tai satoja tuhansia.
Tuo sinun ylläoleva väitteesi taas ei ole fakta vaan mielipide, joka
sinällään saattaa pitää paikkaansa (tai sitten ei, tutkimustuloksia
löytynee puoleen ja toiseen). Sillä vaan ei ole mitään tekemistä kuvien
säilymisen kanssa, koska, jatkuvasta vastustelustasi huolimatta, kuvat
voidaan varsin helposti siirtää uusille medioille sitä mukaa kuin niitä
keksitään. Aivan samoin kuin sinä siirrät paperikopioitasi hyllystä tai
talosta toiseen kun muutat. Samanlaista huoltoa se on.
Kuten jo todettu, turhaa spekulaatiota.
>
> Silti kuvaan 99% kuvistani digillä, tosin teen osasta paperille vedokset
> säilymisen takia.
Ne ovat varmaan pankkiholvissa palovaaran takia?
Case closed.
- Markku
>
John Smith
>
>> No en todellakaan, mutta kellastunut kuva on kuitenkin
>> käyttökelpoisempi, kuin lukukelvoton lerppu, korppu, tai pyöreä
>
>
> Aiemmin väitit(kai se olit sinä, en jaksa nyt tarkistaa), että
> pienemmällä pakkauksella kopioitu digikuva huononee ja menettää
> informaatiota. Jos värikuvasta häviää värit, niin se ei sitten ole ongelma?
>
>> muovinpala, joka oli joskus CD-romppu.
>> Kolme viimemainittua *ei säily* viittäkymmentä vuotta käyttökelpoisena.
>
>
> Ainoa fakta on se, että viimeisen sadan vuoden aikana vanhoja kuvia on
> tuhoutunut, menettänyt värejään ja hävinnyt sukupolvien saatossa
> tuhansia, ellei kymmeniä tai satoja tuhansia.
>
> Tuo sinun ylläoleva väitteesi taas ei ole fakta vaan mielipide, joka
> sinällään saattaa pitää paikkaansa (tai sitten ei, tutkimustuloksia
> löytynee puoleen ja toiseen). Sillä vaan ei ole mitään tekemistä kuvien
> säilymisen kanssa, koska, jatkuvasta vastustelustasi huolimatta, kuvat
> voidaan varsin helposti siirtää uusille medioille sitä mukaa kuin niitä
> keksitään. Aivan samoin kuin sinä siirrät paperikopioitasi hyllystä tai
> talosta toiseen kun muutat. Samanlaista huoltoa se on.
Samanlaista?
Se ei ole missään mielessä edes verrattavissa digikuvien
"uudelleenvedostamisen" kanssa.
> Kuten jo todettu, turhaa spekulaatiota.
>
>>
>> Silti kuvaan 99% kuvistani digillä, tosin teen osasta paperille
>> vedokset säilymisen takia.
>
>
> Ne ovat varmaan pankkiholvissa palovaaran takia?
Kuten jo todettu, turhaa spekulaatiota.
Sinun romppusi ja kovalevysi ilmeisesti ovat?
Tosiasia on, että vaikka tänä päivänä kuvataan digillä N potensiin kuvia
verrattuna filmille kuvaamisen aikaan, niin tämän päivän kuvista säilyy
muutaman kymmenen vuoden päähän lukumääräisesti vähemmän digitaalisia
valokuvia, kuin mitä filmiajasta säilyy samassa ajassa.
Oleellisin ero on, että digitaalisessa muodossa säilytetty kuva häviää
itsestään ilman säilyttäviä toimenpiteitä ja filmille kuvattu kuva
häviää ainoastaan *aktiivisesti* hävittämällä.
Tulipalo tai ;-) ydinkatastrofi ;-) hävittäisi suurella
todennäköisyydellä molemmat.
Markus Lehto
> Tosiasia on, että vaikka tänä päivänä kuvataan digillä N potensiin kuvia
> verrattuna filmille kuvaamisen aikaan, niin tämän päivän kuvista säilyy
> muutaman kymmenen vuoden päähän lukumääräisesti vähemmän digitaalisia
> valokuvia, kuin mitä filmiajasta säilyy samassa ajassa.
Tosiasia? Onko esittää faktoja? Tutkimuksia, artikkeleita, tieteellistä
perustaa? Äkkiä ajatellen ajassa t pelkästään internettiin laitetaan
kuvia enemmän, kuin paperikuvia vastaavan mittaisessa aikajaksossa
muinoin napsittiin. Ja tosiasiahan on, että "internettiin kerran lisätty
kuva ei katoa koskaan".. ;)
--
-Markus Lehto
Hannu Koskenvaara
> Olkoon syy missä tahansa, mutta se tulee aiheuttamaan valitettavan suuren
> osan digikuvien "häviämisestä" tahattomasti.
Toisaalta digikuvia otetaan niin paljon enemmän kuin filmikuvia, että
historiantutkimisessa jäätäneen plussan puolelle vaikka vain muutama
prosentti ihmisistä huolehtisi kuvistaan. Henkilökohtaisista
tappioistaan jokainen saa sitten syyttää itseään.
Prosentti miljardista on paljon enemmän kuin sata prosenttia miljoonasta.
Hannu Koskenvaara
Hannu Koskenvaara
> Mutta onko kukaan vakavasti kuvausta omasta pussistaan harrastava
> miettinyt, mitä maksaa saada Nikonin F5:n tai Minoltan Dynax 9:n
> tasoinen digijärkkäri, kun edellämainittuja filmirunkoja saa
> käytettyinä 500-700 eurolla? Kyllä siinä aika kauan saa digillä
> kuvata ennen kuin tasoihin päästään.
Luulen että harva kuvauksen harrastaja miettii toiminnan kustannuksia
pitkällä tähtäimellä suhteessa hyötyyn. Valokuvaus on harrastus, eikä
ammatti ja siihen panostetaan rahaa koska se tuntuu hyvältä. Myös uuden
hienon ja kallin lelun omistaminen tuntuu hyvältä. Sitä tunnetta on
harrastuksen kyseessä ollessa turha ja typerä vähätellä, vaikka se onkin
helppo perustella järjettömäksi.
Jos ajatellaan vain taloudellisesti, filmijärkkäri on varmasti parempi
ostos kuin digijärkkäri. Harrastajatason digijärkkäriä vastaavia runkoja
saa puoli-ilmaiseksi. Ei sellaista määrää koskaan kuvaa, että filmin
hinta kompensoisi eron runkojen hinnassa. Mutta toisaalta digijärkkäri
antaa monelle harrastajalle enemmän. Tärkein anti on se, että kuvat
näkee heti. Jos joku menee pieleen, voi säätää hieman ja kuvata lisää.
Ei toki aina, mutta monessa tilanteessa voi. Lisäksi voi kokeilla
kaikenlaista. Filmikameralla ei tulisi otettua 50 makrokuvaa jostain
pikkujutusta ihan kokeilun vuoksi. Digillä sen voi tehdä, ja valikoida
sen terävimmän talteen, jos siitä pitää tai heittää kaikki pois jos ei pidä.
Toinen asia on kustannusten psykologia. Vaikka filmille kuvaaminen
olisikin kokonaistaloudellisesti edullisempaa, joka laukaukselle
jakautunut kustannus rajoittaa harrastusintoa enemmän kuin suuri
kertaosto, ja sen ilmainen käyttö jatkossa.
> Ja ovatko edes yhtä hyviä
> esim. sarjatulen suhteen?
Eivät varmaan ole, kyllä filmikameroilla on omat vahvat alueensa
suhteessa digiin. Mutta kuinka moni arvostaa nopean sarjatulen
tärkeämmäksi kuin vaikkapa välittömän palautteen kuvan onnistumisesta.
Hannu Koskenvaara
Olli Orkoneva
> Jos ajatellaan vain taloudellisesti, filmijärkkäri on varmasti parempi
> ostos kuin digijärkkäri. Harrastajatason digijärkkäriä vastaavia runkoja
> saa puoli-ilmaiseksi. Ei sellaista määrää koskaan kuvaa, että filmin
> hinta kompensoisi eron runkojen hinnassa. Mutta toisaalta digijärkkäri
> antaa monelle harrastajalle enemmän.
Vaikka laskisin vain harrastuskuvani, niin en pysty tekemään sellaista
laskelmaa, että saisin filmikuvauksen kannattavaksi. Ei tarvitse laskea
edes satunnaisia myytyjä harrastuskuvia, kun ajansäästö labrakehitysten
ja filkkojen perässä on sen verran massiivista luokkaa, että se
oikeuttaa vehkeen oikein hyvin.
Kyllä minä ihan hyvin sen ymmärrän, että moni ei laske harrastukseen
käytettyä aikaa kuluksi, sehän on harrastusta ja senhän on tarkoituskin
täyttää aikaa. Minulla vain ei ole niin paljon tunteja irroittaa että
haluaisin sen tehdä.
Olli
--
Mobiileja hampurilaisia - tietoa älypuhelimen peruskäyttäjälle
http://orkoneva.blogspot.com/
John Smith
Puhu ennemmin promilleista, niin ollaan lähempänä totuutta, tuon
varmuuskopioiden teon kohdalla.
Mika Yrjola
> Puhu ennemmin promilleista, niin ollaan lähempänä totuutta, tuon
> varmuuskopioiden teon kohdalla.
Jotain lähdeviitettä tarjota, vai hattuvakio..?
Juha Kalanen
>
> Ja tosiasiahan on, että "internettiin kerran lisätty
> kuva ei katoa koskaan".. ;)
Tosiasia vain jos kyseessä on 'hydrauliikka' aiheinen kuva. ;)
-JuhaK
--
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ www
Email: juhak at pp1 dot inet dot fi + (o o)
Alias: Mr. Juha Kalanen ++oOO+(_)+OOo+
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
John Smith
ATK-tukihenkilön valitus ;-).
John Smith
> Markus Lehto wrote:
>
>>Ja tosiasiahan on, että "internettiin kerran lisätty
>>kuva ei katoa koskaan".. ;)
>
>
> Tosiasia vain jos kyseessä on 'hydrauliikka' aiheinen kuva. ;)
>
> -JuhaK
Sa suoraan vaan, että pi... pi... mikä ihmeen vika nyt näppikseen iski?
Mikko Tapani Reinikainen
Kenellä laadun käsite hämärtyy? Tavallisilla kaduntallaajillako? Onko
se heillä joskus ollut kirkkaampi?
Näennäisen laadukkaita kuvia tulvii joka puolelta. Pelkäät ilmeisesti,
että massat eivät enää tunnista aidosti laadukkaita kuvia. Ovatko
he sellaisia tunnistaneet ennenkään?
>Joitakin valokuvaajia saattaa jäädä jäljelle, koska heidän osaamisensa
>ja suhteensa asiakkaisiin korreloivat.
Ammattilaisvalokuvaajan täytyykin nykyään pystyä perustelemaan
elinkeinonsa jotenkin muuten kuin esimerkiksi valokuvan pyhyyden tai
kuviensa teknisen laadun avulla. Seuraavat vaatimukset täyttäville
valokuvaajille riittää taatusti hommia nyt ja tulevaisuudessa:
- on luotettava (tekee sitä mistä on sovittu, sovittuun aikaan
sovittuun hintaan)
- ymmärtää tilaajan tarpeita (esim. millainen hääkuva, lehtikuva
tms. on tilaajan kannalta hyvä)
- omaa riittävät tekniset valmiudet (osaaminen ja välineet)
- tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa (kuten palvelualoilla yleensäkin)
- toimii taloudellisten realiteettien puitteissa
Viime kädessä elinehto on, että valokuvaajan asiakkaat ovat
tyytyväisiä.
>Valokuvan magia ja arvostus ja visuaalisuus ovat kuitenkin iäksi menneet
>samoin kuin menivät räätälien, kultaseppien, kirkansitojien yms
>tuotteet, tuotteet jotka kestivät isältä pojalle.
Magia kärsii, kun asiat muuttuvat uudesta ja ihmeellisestä arkisen
tavallisiksi. Sen ei tarvitse kuitenkaan vähentää arvostusta. Vertaa
vaikkapa parisuhteeseen.
Myöskään visuaalisuuden rappeutumisesta ei kannata syyttää
kuvantekijöiden ja kuvien määrän lisääntymistä. Vai aikaansaiko
Gutenberg kirjallisuuden rappion?
>Nyt on tilalla huonolaatuinen bulkkitavara jota voi pitää hetken
>ennen vaatteen hajoamista.
Tämä menee jo aiheen ohi, mutta nykyään saa myös moderneista
materiaaleista teollisesti tehtyjä, laadukkaita vaatteita, jotka
kestävät käytössä paremmin kuin entisajan luonnonmateriaaleista itse
tehdyt vaatteet.
>Vain rikkailla on varaa vaatteitten suhteen käsityöhön,-- samoin käy
>valokuvauksen kanssa.
Laatu on aina ollut kallista. Onneksi nykyään on valokuvauksessakin
päästy samaan kuin käsitöissä: laadukkaita tuotoksia on mahdollista
tehdä myös itse, jos vain osaamista riittää.
>Tai on jo käynyt. Sokeassa uskossaan tekniikkaan massat ovat jo
>tuhonneet valokuvauksen, OTO kuvaajat tekevät kaikkialla
>ammattikuvaajien duuneista yhä suuremman osan.
Minä en olisi niin huolissani valokuvauksen tuhoutumisesta, vaikka
valokuvaajien ammattikunta onkin muutoskriisin keskellä. Jos
ammattilaiset eivät saa valokuvausta pysymään hengissä, sen tekevät
amatöörit. Massat eivät tuhoa mitään, he vain hyödyntävät
valokuvauksesta heille merkittävän osan. Valokuvauksen hengissä
pysymiseen riittää pienikin porukka, joka vie sitä eteenpäin
laajemmassa kontekstissa.
>Kehitys on väistämätön, eikä sille mahda mitään.
Kuulostaa että alitajunnassasi olisi kehitys = rappio? Mitä jos
mahtamisen sijasta yritettäisiin avittaa kehitystä, ja vieläpä
mielestämme oikeaan suuntaan!
>Käy sääliksi niitä kuvaajia jotka valmistuvat alan oppilaitoksista
>seuraavan 10 vuoden aikana. Sillä aikavälillä myös alan kouluja aletaan
>ajaa alas koska valmistuneille ei enää ole töitä.
Tämä saattaa toteutua. Eräs marginaalinen vaihtoehto on, että mediassa
ruvetaan heräämään siihen, että kuvien vaikuttavuus ei perustukaan
määrään vaan laatuun, ja laadukkaan kuvan tekijöiden kysyntä kasvaa.
- Mikko Reinikainen
Petri Lopia
> Vaikka laskisin vain harrastuskuvani, niin en pysty tekemään sellaista
> laskelmaa, että saisin filmikuvauksen kannattavaksi. Ei tarvitse laskea
> edes satunnaisia myytyjä harrastuskuvia, kun ajansäästö labrakehitysten
> ja filkkojen perässä on sen verran massiivista luokkaa, että se
> oikeuttaa vehkeen oikein hyvin.
>
> Kyllä minä ihan hyvin sen ymmärrän, että moni ei laske harrastukseen
> käytettyä aikaa kuluksi, sehän on harrastusta ja senhän on tarkoituskin
> täyttää aikaa. Minulla vain ei ole niin paljon tunteja irroittaa että
> haluaisin sen tehdä.
Jos itse laskisin paljonko olen kuvaukseen käyttänyt ja paljonko olen siitä
rahallisesti takaisin saanut niin miinuksella ollaan ja rankasti =)
Mutta enpä kuvausta alkanutkaan _harrastamaan_ pyrkimyksenä ansaita rahaa
vaan saamalla jotain aivan muunlaista tekemistä vapaa-ajalle, kuin tämä
tietokoneiden potkiminen.
Eli kuvaaminen on tapa rentoutua (paitsi, kun lukee valokuvaus aiheisia
keskusteluita =)
--
Petri Lopia :: petri.RE...@iki.fi.invalid
Firework, Lightning, sun, moon, nature etc. photos
http://www.petrilopia.net/
Myydään radioita yms. http://www.petrilopia.net/myy/
Markus Lehto
> Tosiasia vain jos kyseessä on 'hydrauliikka' aiheinen kuva. ;)
No sitten AINAKIN! :D
Mutta tosissaan, kun kuvan heittää luotettavalle palvelimelle (tai
usealle), säilyy se siellä "ikuisesti", koska palvelimia
varmuuskopioidaan varsin tunnollisesti. Ja pikkuhiljaa sisältö leviää
myös muualle nettiin, ideksointi- ja arkistointipalveluihin.
--
-Markus Lehto
Jore Puusa
> Kenellä laadun käsite hämärtyy? Tavallisilla kaduntallaajillako? Onko
> se heillä joskus ollut kirkkaampi?
---------------------
Kuvan visuaalisen laadun käsite on romahtanut, vielä 15 vuotta sitten
kursseilla ihmiset näkivät kuvissa olevan metaforan, heidän
yleissivistyksensä riitti siihen.
Kun lukeneisuus ja kulttuuri koetaan nyt pahana asiana niin samalla
ihmiset eivät enää oivalla kuviin sijoitettuja vertauksia tms.
Yleissivistyksen taso määrittää myös yleisön suhteen kuviin.
---------------------
>
> Näennäisen laadukkaita kuvia tulvii joka puolelta. Pelkäät ilmeisesti,
> että massat eivät enää tunnista aidosti laadukkaita kuvia. Ovatko
> he sellaisia tunnistaneet ennenkään?
---------------------
Kyllä ovat, opetustyöni, kuvaamistyön rinnalla alkaa jo n. 1985
vuodesta. Valokuvauksen opettaminen oli silloin aivan toista koska
kuvista voi keskustella, ihmisillä ---osittain ikäisilläni-- oli paljon
suurempi sanavarasto ja kyky nähdä asioita, Kulttuuri ei ollut silloin
sellainen kirosana kuin se on nyt.
Haastatteluissa, aivan katutasollakin silloin n. 30 vuotiaat
saattoivat nähdä kuvissa indoktrinaatiota nyt sitä ei näe kukaan.
------------------------
Seuraavat vaatimukset täyttäville
> valokuvaajille riittää taatusti hommia nyt ja tulevaisuudessa:
>
> - on luotettava (tekee sitä mistä on sovittu, sovittuun aikaan
> sovittuun hintaan)
> - ymmärtää tilaajan tarpeita (esim. millainen hääkuva, lehtikuva
> tms. on tilaajan kannalta hyvä)
> - omaa riittävät tekniset valmiudet (osaaminen ja välineet)
> - tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa (kuten palvelualoilla yleensäkin)
> - toimii taloudellisten realiteettien puitteissa
>
> Viime kädessä elinehto on, että valokuvaajan asiakkaat ovat
> tyytyväisiä.
-------------------------
Jotta asiakkaat olisivat tyytyväisiä pitää kuvaajien kuvata koko ajan
"huonommin" tämä korreloi siihen suureen määrään kuvaajia joita tunnen.
Listastasi puuttuu tärkein, eli kuvata rehellisesti omanlaistaan kuvaa.
Siihen toiminta perustuu esim USA:ssa jossa persoonallinen kuvaaja tekee
työt.
Listassasi mainitaan ulkovalokuvauksellisia seikkoja -toki tärkeitä
mutta ollessaan nyt realismia ovat samalla eräs tekijä valokuvauksen
murenemiseen.
Valokuvaajan asiakas on tyytyväinen kun tajuaa mitä ostaa, kun meillä ei
kouluissa opeteta kuvanlukua ei asiakas parka osaa ostaa kuin
samanlaisen kuvan kuin naapurinkin seinällä.
Koska persoonallisuus Suomessa on pahin mahdollinen asia, ovat syy ja
seuraussuhteet selvät.
----------------
>
> Magia kärsii, kun asiat muuttuvat uudesta ja ihmeellisestä arkisen
> tavallisiksi. Sen ei tarvitse kuitenkaan vähentää arvostusta. Vertaa
> vaikkapa parisuhteeseen.
-------------------
Valokuvaus on enimmäkseen kaupallista nykyisin, parisuhde ei niin usein
vaikka on siihen suuntaan menossa ( vrt hillitön häärumba)
Jos valokuvausta arvostettaisiin ruohonjuuritasolla olisi valokuvaaja
muuta kuin ammatillisen arvostusasteikon toiseksi viimeinen ammatti.
( monesta sadasta)
---------------------
>
> Myöskään visuaalisuuden rappeutumisesta ei kannata syyttää
> kuvantekijöiden ja kuvien määrän lisääntymistä. Vai aikaansaiko
> Gutenberg kirjallisuuden rappion?
--------------------
"Huonon" kelvottoman kuvan tekijöille vastuuta voi sysätä.
Kirjojakin on monenlaisia, on Valittujen Palojen lyhennelmiä
klassikoista ja "Hertta-sarja", Lääkäri tuli palmun takaa nimikkeellä.
------------------
Onneksi nykyään on valokuvauksessakin
> päästy samaan kuin käsitöissä: laadukkaita tuotoksia on mahdollista
> tehdä myös itse, jos vain osaamista riittää.
------------------
Niinpä, jos riittää, se on ollut aina mahdollista valokuvauksessa.
---------------
> ammattilaiset eivät saa valokuvausta pysymään hengissä, sen tekevät
> amatöörit. Massat eivät tuhoa mitään, he vain hyödyntävät
> valokuvauksesta heille merkittävän osan. Valokuvauksen hengissä
> pysymiseen riittää pienikin porukka, joka vie sitä eteenpäin
> laajemmassa kontekstissa.
--------------
Ammattilaiset saavat sen pysymään hengissä jos OTO kuvaajille ei anneta
kaikkia pelimerkkejä käteen. Mutta hinta ratkaisee ja menepä vaikka
Harhakuva org osoiteeseen ja katso "parasta" valokuvausta juuri nyt.
Auringonlaskuja!!!!!!!!!!!
Valokuvausta yrittää viesä eteenpäin pinei porukka, menepä lukemaan
jippiin forumilta miten siihen laajemmin suhtaudutaan, kansan rivit puhuvat.
-----------------
> Kuulostaa että alitajunnassasi olisi kehitys = rappio? Mitä jos
> mahtamisen sijasta yritettäisiin avittaa kehitystä, ja vieläpä
> mielestämme oikeaan suuntaan!
------------------
Kehitys on aaltoliike, minun elinaikanani valokuvaus sukeltaa pohjaan ja
nousee taas kun yleissivistyksen taso nousee.
Mutta sitä en enää ole näkemässä.
Edellisen hupun näin 70 luvulla, onneksi
---------------------
Eräs marginaalinen vaihtoehto on, että mediassa
> ruvetaan heräämään siihen, että kuvien vaikuttavuus ei perustukaan
> määrään vaan laatuun, ja laadukkaan kuvan tekijöiden kysyntä kasvaa.
--------------------
Toivon niin, mutta luepa esimerkiksi erään Orkonevan tekstejä niin näet
ettei se ole mahdollista nyt eikä pitkään aikaan.
Money rules ja se mitä itselle saa kaavittua toisten kustannuksella.
---
puusa
Jarkko Kaakko
> Kehitys on aaltoliike, minun elinaikanani valokuvaus sukeltaa pohjaan ja
> nousee taas kun yleissivistyksen taso nousee.
> Mutta sitä en enää ole näkemässä.
> Edellisen hupun näin 70 luvulla, onneksi
Näin on. Itsellä on tuollainen irc-galleria ikäinen jälkeläinen joka on
laittanut myös kuviaan sinne. Tässä yhteydessä kiinnostuin ja kävin
kattelemassa vähän niitä fotoja.
Täytyy sanoa että, seitsemänkymmentäluvulla itte aloittaneena
harrastelijana ei sen aikaiset nuorison aikaansaannokset olleet kyllä
lähimaillakaan sillä tasolla kun nyt.
On tietenkin totta, että fotoshoppi laulaa, mutta kyllä siellä on
selvästi aikatavalla myös ihan luomukuvia, jos se nyt se autuaaksetekevä
asia on, ja näinpä kyllä rohkenen väittää että keskimäärin tämän päivän
teini osaa tehdä kamerallaan asioita joista sen aikainen vastaava ei
osannut uneksiakaan.
Harri Ahola
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
> Jos valokuvausta arvostettaisiin ruohonjuuritasolla olisi valokuvaaja
> muuta kuin ammatillisen arvostusasteikon toiseksi viimeinen ammatti.
> ( monesta sadasta)
Onko tuota ammattien arvostuslistaa jossakin netissä esillä?
Se on ilmeisesti Suomen Kuvalehden teettämä, mutta ei sitä sieltä heidän
sivuiltaan ainakaan löytynyt.
-Harri, valokuvaaja
--
http://www.harriahola.net/photos
Olli Orkoneva
>> ruvetaan heräämään siihen, että kuvien vaikuttavuus ei perustukaan
>> määrään vaan laatuun, ja laadukkaan kuvan tekijöiden kysyntä kasvaa.
>
> --------------------
> Toivon niin, mutta luepa esimerkiksi erään Orkonevan tekstejä niin näet
> ettei se ole mahdollista nyt eikä pitkään aikaan.
> Money rules ja se mitä itselle saa kaavittua toisten kustannuksella.
Tulen vielä tähänkin threadiin, kun edellisestä juoksit karkuun. Saa
nähdä onko sinussa miestä keskustelemaan sioista vaan vain ampumaan
puskasta ja hölöttämään omiasi kerta toisensa jälkeen.
Keskeinen väitteesi on, että kuvaavat toimittajat ovat pääsyy kuvaavien
toimittajien yleistymiseen. Näin ei ole, vaan kysymys on tilaajan
tahdosta. Heitä et uskalla arvostella ihmisinä, koska olet samanlainen
pelkuri kuin se tyyppi laman aikana, jonka mielestä lapsiperheiden
ahdingon syynä oli yksinhuoltajien "epäsosiaalinen elämäntapa".
Julkaisijat julkaisevat ja määrittelevät julkaisupolitiikkansa ja
taloudelliset parametrit, heitä et uskalla arvostella. Päätoimittajat,
toimituspäälliköt ja toimitussihteerit tekevät tärkeitä valintoja. Heitä
et uskalla arvostella, toimitussihteereitä ehkä uskaltaisit, mutta kun
vaimosi oli/on toimitussihteeri. Näin oman napasi ympärillä ne
ajatuksesi lopulta pyörivät.
Pidempi versio:
http://tinyurl.com/cr9te
Ajatuksissasi on kaiken aikaa ollut mukana hyödyllistä asiaa, mutta
nykyinen lähes pelkkä nostalgia ja henkilökohtaisten turhauminen
personoiminen on epä-älyllistä ja epärehellistä. Vaatiessasi muutosta
toimittajien kautta, olet nykyisestä toimituskäytännöstä pihalla kuin
lumiukko.
Harrastelijoiden ja digien tuomitseminen ei johda mihinkään. Se on
samanlaista oman navan ympärillä pyörimistä kuin nuo muutkin
valitusvirret. Olisi mielenkiintoista nähdä, onko sinulla tällä erää
jotain sanottavaakin, siis rakentavaa asiaa, joka aidosti pyrkii johonkin.
Joskus aikaisemmin olet sanonut, että näistä asioista pitää voida puhua
lujaakin, se kuuluu niiden luonteeseen. Ole sanojesi mittainen, ja yritä
tällä kertaa olla valittamasta "henkilökohtaisesta hyökkäyksestä". Olet
sen verran törkeästi hyökännyt sekä privaatisti että julkisesti sekä
minua että useita muita vastaan, että valittamista sinulla ei ole.
Jore Puusa
>
> Onko tuota ammattien arvostuslistaa jossakin netissä esillä?
> Se on ilmeisesti Suomen Kuvalehden teettämä, mutta ei sitä sieltä heidän
> sivuiltaan ainakaan löytynyt.
>
> -Harri, valokuvaaja
> --
> http://www.harriahola.net/photos
Moi harri.
Tää mun lista oli Iltasanomissa/Iltalehdessä vuosi/kaksi sitten.
En tiedä/muista tutkimuksen tekijää.
puusa
John Smith
Olisi Pusankin terveellisempää esiintyä nimimerkillä, niin ei tarvitsisi
hyssytellä.
Kim Rasmusson
> toimittajien yleistymiseen. Näin ei ole
Tervehdys
Tässä olen samaa mieltä. Pääsyy on raha, se kaiken pahan alku. Kuvasin
pääkaupunkilehti Alueuutisille vuoden verran vakituisena ja siinä ajassa
vaihtui niin pätoimittajia kuin lopulta myös omistajakin. Perus settii, uusi
omistaja saneeraa ja laskee laskimella kustannuksia. Kaksi kuvaajaa talossa
on liikaa totesivat ja kohdallani viimeinen tikki oli kun käydään vahtimassa
onko kuvaajille keikkaa vai ei. "Mitä olette tehnyt tämän päivän kun ette
ole ollut kuvaamassa"? Kuvatoimitajan työtä eli suunnittelua, arkistointia,
kuvankäsitelyä ym... Tämä ei jostain syystä mennyt johdon jakeluun. Toisin
sanoen sanoin itseni irti hyvissä ajoin. Toimituksessa ei yksikään
toimittaja olisi halunnut tarttua kameraan ja ruveta toimittamisen jälkeen
vielä järjestelemään kuvasessioita. Nyt heidän on näin toimittava kun käsky
on tullut ylhäältä. Ei auta itku eikä hammasten kiristys. Ota tai jätä, se
on meininki. Näin sai konserni taas muutaman roposen säästettyä kun lykkäsi
toimitajalle halvan pokkarin kuvaamista varten. Toimittaja poloinen otti
kameran ja ottipa sellaisia kuvia kuin se oli mahdollista.
Automaattiasetukset pelasti toimittajan päivän ja kuvat saatiin taittoon.
Näin se menee, ikävä kyllä.
Rasse
TaaviUntamo
"Olli Orkoneva" <orko...@REMOVETHISnic.fi> kirjoitti
viestissä:drcelc$a7l$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Jore Puusa wrote:
>
>>> ruvetaan heräämään siihen, että kuvien vaikuttavuus ei perustukaan
>>> määrään vaan laatuun, ja laadukkaan kuvan tekijöiden kysyntä kasvaa.
>>
>
> nykyinen lähes pelkkä nostalgia ja henkilökohtaisten turhauminen
> personoiminen on epä-älyllistä ja epärehellistä. Vaatiessasi muutosta
Minä pidän puusan ajatusten ytimestä. Siellä on "sanomaa". Se kuitenkin
hukkuu juuri johonkin tuollaiseen, mitä Olli tuossa valittaa. Olen siis sitä
mieltä, että molemmat henkilöt voivat olla oikeassa. Nyt kun saisi molemmat
vielä oikeasti keskustelemaan asiasta eikä sen piilottamisesta ruttuiseen
kuoreen ja sen kuoren merkityksestä.
Nyt, hyvät herrat, teillä olisi mitä mainioin tilaisuus keskustella siitä,
kumpi on tärkeämpi syy lehtikuvien laadun heikkenemiseen: taloudelliset
vaatimukset halvemmista kuvista vai digikamera.
Olli Orkoneva
> Nyt, hyvät herrat, teillä olisi mitä mainioin tilaisuus keskustella siitä,
> kumpi on tärkeämpi syy lehtikuvien laadun heikkenemiseen: taloudelliset
> vaatimukset halvemmista kuvista vai digikamera.
Hinta on mielestäni se tärkein. Olen tehnyt lehtiä vuodesta 1986 noin
suunnilleen. Silloin ei tiedetty digistä mitään, mutta jo silloin oli
joka paikassa itsestäänselvyys, että toimittaja myös kuvittaa.
Kirjoittelin Alueuutisiin, ja taksa oli mitä oli, 100 mummonmarkka
pluiska. Vakituisia toimittajia patistettiin kirjoittamaan lyhyemmin,
koska paperi oli niin kallista. Lehdellä oli yksi kuvaaja, oliko vaki
vai freelanceri, joka tapauksesas ihka oikea ammattilainen, jolla oli
latinonimi, saattoi olla Adolfo Vera mutta saattoi olla olemattakin.
Insinööriuutisiin kirjoittaessani sama juttu. Kerran taisin saada
kuvaajan mukaani, kun juttu oli muita tärkeämpi. Hyvinkään Uutiset, sama
juttu. Lehti käytti omaakin valokuvaajaa, joka oli parhaillaan
siirtymässä palomiehestä ammattimaiseksi kuvaajaksi. Mukaan se ehti
yhteen tai kahteen juttuun päivässä, viiden toimittajan kymmeneen
juttuun ei millään, eikä sitä olisi talous kestänytkään.
Talotekniikassa 1993-1995 käytimme ammattikuvaajaa vaikka se oli suoraan
pois omasta palkkiostamme. Taitoin lehden itse enempi rutiinilla kuin
taiteellisella otteella, ja silloin ammattikuvaaja teki kovasti terää
lehden ulkoasuun.
Myöhemmin ammattilehdissä, lehti lehden perään, kaikkialla sama juttu.
Pääjuttuun ja kanteen voi saada ammattilaisen mukaan, muihin ei.
Se, miten teknis-taloudellinen toimintaympäristö vaikuttaa asiaan on
lopulta aika yksinkertainen juttu. Viimeksi käsittelin asiaa tässä ryhmässä.
Eli lyhyesti, julkaisutoiminta keskittyy mediatalouhin, jotka
kilpailevat lehdistä verissä päin. Kaikki löydät on otettu pois.
Aikanaan tietyt esim. kauppaketjujen lehdet olivat hyviä
toimeksiantajia, niillä oli vakituiset omat organisaatiot ja varaa tehdä
asioita paremmin ja laiskemminkin kuin nykyään. Nyt nekin kilpailutetaan
viimeisen päälle. Jos mediatalo ei tarjoa edullisesti, toine tulee ja
vie. Ja kun on edullisesti tarjottu, niin ylimääräiset kulut vievät
kustantajan nopeasti pakkasen puolelle.
Tämä on sama ilmiö kuin talouselämän yleisen läpinäkyvyyden
lisäntyminen. 1960-luvulla ei monissa paikoissa tarvinnut painaa niin
kovaa kuin nykyään. Ei ollut mittareita, ei ollut likikään
nykyisenkaltaista kilpailua, ja mikä tärkeintä, ei ollut yhtä ankaraa
pääoman tuottovaatimusta ja kvartaalitaloutta kuin nykyään. Jos jossain
on löysää, se näkyy mittareista heti, viimeistään benchmarking, muihin
vertailu pitää siitä huolen. Siitä saa piiskaa ensin pomo, sitten
alipomo. Varsinainen käytännön toiminnan moottori on sitten alipomon oma
pelko, joka piiskaa hänet liikkeelle ja panee hänet piiskaamaan
organisaationsa liikkeelle, huudon kanssa tai ilman.
Tämä muutos oli täydessä käynnissä jo ennen digiä, ja se käytäntö että
toimitus kuvasi itse oli todellisuutta jo ennenkuin mediatalot astuivat
täydellä voimalla kuvaan mukaan. Tekninen muutos digiin ei ole minun
töissäni ole milloinkaan ollut ratkaiseva eikä edes tärkeä.
Julkaisutoiminnan muutos koko talouselämän mukana on asian ydin, eli
juuri tuo Kimin mainitsema raha, vaika onkin hyvä kuvata sen
vaikutustapaa kuten olen yrittänyt tehdä. Digi on tässä yhtälössä
mitätön tekijä - ja toimittajan syyllistäminen siitä osoittaa
täydellistä yhteiskunnallisen todellisuudentajun puutetta.
jaakko
> "Olli Orkoneva" <orko...@REMOVETHISnic.fi> kirjoitti
> viestissä:drcelc$a7l$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
>
> kumpi on tärkeämpi syy lehtikuvien laadun heikkenemiseen: taloudelliset
> vaatimukset halvemmista kuvista vai digikamera.
>
>
Haluttomuus maksaa kuvista lähtee kauempaa.
Tarhan jälkeen muuttuu kuvallinen opetus karsittavaksi kustannukseksi.
Nyt on jo useampi sukupolvi jäänyt vähälle luvalliselle koulutukselle.
Vielä kun kuvallisesti viestiviä ihmisiä on muutenkin väestössä vain
pieni osa, niin olemme verovaroin kouluttaneet vaikuttavia kuvia
kaipaamattomia kuluttajia.
Harva vanhempi jaksaa raahata kakaraa taidenäyttelyihin lätkämatsien sijaan.
Kuvataidekin on pitkälle mennyt sensaatioilla mässäilyksi.
Juuri nyt Kiasmassa on 7-päivää ARS, joka on kohtalaisen hyvä esimerkki
taitteellisesta hölynpölystä. Jos Kiasma olisi neliskulmainen laatikko
VR:n maksiinien takana, niin aika hiljaista siellä olisi.
Eivät köyhtyvät valokuvaajat voi syyttää toimittajia, eikä
lehtikeisareita. Kyllä kuvaajien palkat jättää kuluttaja maksamatta.
Ei se ketään elätä, mitä minä teen tai jätän tekemättä, mutta uskon
siihen, että jos en osta mielestäni kuvituksellisesti paskoja lehtiä,
teen omalta kohdaltani voitavani. Toisaalta työpaikalleni ostetaan mm.
valokuvakirjoja ja muita visuaaalisia ilotteluja usealla satasella vuodessa.
Toivotaan, että Katso-lehden tappiot johtuvat siitä, että moni muukin on
alkanut ällöä nykylehtien kuvia.
- jätetään ilmaislehdet telineisiin
- perutaan valtalehtien tilaukset
- jätetään ostamatta halpiskuvilla myytyjä tuotteita
- ostetaan marginaalijulkaisuita
- viedään perhe kerran vuodessa muotokuvaan
- kuvautetaan perhejuhlat ammattikuvaajalla
- ostetaan kuvakirja
- kolutaan kaikki valokuvanäyttelyt
- ei kelpuuteta firman lehteen insinöörin omia kuvia
- otetaan osastosihteeriltä digikamera pois
- palautetaan vastaanottajalle huonosti kuvatut asiakaslehdet
Ei varmaan auta, mutta helpottaa.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
Palkitse itsesi, soita täältä hyvä mieli.
http://www.redcross.fi/ajankohtaista/aasia2005/fi_FI/index/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~