Kokemuksiani diojen kotikehityksestä
Antti Alhonen
kertoa kokemuksiani Tetenalin E-6 -kehityssetistä, kun sen saan.
Vihdoin Telefoto sai niitä lisää varastoonsa. Ostin litran setin,
hinta 36 euroa. Kyseessä on yksinkertaisempi 3-kylpyversio, ja totta vie
siinäkin on ihan riittämiin läträämistä :-). Mutta hauskaahan se on.
Setin luvataan riittävän 12:een 36:n kuvan kinofilmiin. Kehitin kaksi
filmiä peräkkäin, erikseen, ja tulokset olivat mielestäni täysin
samanlaiset kuin Eirikuvalla. Tosin en harrasta harmaakorttien
kuvaamista ja densitometrimittailua joten tieteellisentarkka tämä arvio
ei ole. Minulle riittää, että kuvat ovat juuri sen näköisiä kuin minusta
pitääkin ja kuten ovat ennenkin olleet.
Ensimmäiseksi katselin ohjekirjasta säilyvyystiedot, jotka minua
olivat askarruttaneet kun niitä en netistä löytänyt, tässä ne:
avattu tuore 50% käytetty
tiivistepullo laimennos laimennos
First Developer 24 viikkoa 8 viikkoa 2 viikkoa
Colour Developer 24 viikkoa 12 viikkoa 6 viikkoa
Bleach Fix ja 24 viikkoa 24 viikkoa 12 viikkoa
Stabilizer
Ajat on annettu olettaen, ettei pulloihin jätetä ilmaa (esim. käyttäen
Protectania). Mutta muovipullot pystyy puristamaankin kasalle niin, että
ilmaa jää hyvin vähän. Uskoisin, että käytännössä kestoajat ovat
varmasti paljon pidempiäkin, ainakin jos vähän kompensoi kehitysaikoja.
Joku sanoi jossain päin nettiä että neljä viikkoa vanhalla kehitteellä
tuli täysin samanlaista jälkeä kuin ennenkin.
Ohjekirjassa on taulukossa, kuinka kehitysaikoja lisätään kun filmejä
on kehitetty jo samoilla aineilla. Lisäykset ovat aika pieniä eli
varmasti pystyy ekstrapoloimaan niin että noilla litkuilla voi kehittää
enemmänkin ;-).
Laimennettuja liuoksia voi tehdä pienempiä määriä, koko litraa tai
viittä litraa ei tarvitse tehdä kerralla. Itse tein 3,3 desilitraa,
koska se riittää peittämään yhden kinofilmin kehityspurkissani. Näin
saan yhteensä kolme kertaa *vähintään* kaksi viikkoa kestävät aineet,
koko laitos kestää vähintään tuon 24 viikkoa.
Yhden filmin hinnaksi tulee siis 3 euroa olettaen, ettei kama ehdi mennä
vanhaksi. Jos yhden rullan kuussa kuvaa niin eiköhän nämä tarpeeksi
hyvin vuoden kestä :-). Sen näkee myöhemmin.
Sitten itse asiaan, mitä välineitä tarvitaan. Prosessin lämpötila
on 38 Celsius-astetta, joten tarvitaan jokin iso palju, jossa on
vesihaude. Itse rakentelin elektroniikkaihmisenä sähkölämmityksen, jonka
tehon säädin sopivaksi pitämään palju juuri oikean lämpöisenä (130
wattia osoittautui oikeaksi). Parinkymmenen litran vesimäärä pysyy
muuten sopivana n. 10 minuuttia, joten toinen vaihtoehto on lisäillä
aina kuumaa vettä välillä. Onnistunee kyllä. Ainoa oikeasti lämpötilan
suhteen kriittinen vaihe on ensimmäinen kehitys, joka kestää kuutisen
minuuttia.
Lisäksi tarvitaan tietysti lämpömittari, kuumemittari on oikein hyvä
ja kattaa juuri oikean alueen. Itse käytän vanhaa elohopeakuumemittaria.
Digitaalisesta on syytä varmistaa vedenkestävyys.
Muuten homma menee ihan samalla perusperiaatteella kuin
mustavalkoinenkin. Välihuuhtelut on syytä tehdä hyvin, mitään
keskeyteainetta joka neutraloisi kehitteen ei ole.
Ohjeet on toki tuotteen mukana, ja ne ovat ihan OK, mutta koska
joitakuita saattaa kiinnostaa (itseäni ainakin olisi kiinnostanut jo
ennen tuotteen saamistakin), tässä miten prosessi menee:
Kemikaalien sekoitus, helppo homma. Pelkkiä nestemäisiä tiivisteitä eikä
kovin pieniä mitattavia määriä.
1. kehite "FD" 800 ml vettä + 200 ml tiivistettä = 1 l.
Värikehite "CD" 680 ml vettä + 200 ml PART1 + 120 ml PART2 = 1 l.
Valkaisu-kiinnite "BX" 600 ml vettä + 200 ml PART1 + 200 ml PART2 = 1 l.
Stabilaattori "STAB" 900 ml vettä + 100 ml tiivistettä = 1 l.
Itse jaoin kaikki määrät kolmella eli tein 333 ml. Alkuperäiset
tiivistepurkit saa ainakin vielä yhden 333 ml:n ottamisen jälkeen
puristettua niin ettei ilmaa jää sisälle. Käytin Vapaavalinnasta
ostettuja muovisia taskumatteja, koska ne ovat näppärästi juuri n.
330 ml tilavuudeltaan piripintaan täytettynä ja istuvat kivasti
vesihauteeseen. Vetenä kannattaa käyttää n. 40-asteista tai vähän
päälle, se ehtii jäähtyä asteen pari. Stabilaattori tehdään
huoneenlämpöiseen veteen.
Sitten pullot vesihauteeseen. Niiden on hyvä antaa olla siellä niin
että lämpötilat varmasti tasaantuu ja sekoitella vesihaudetta.
Vesihauteen lämpötilaa pitää vahtia tämä aika ja lisäillä kuumaa
vettä jos pääsee jäähtymään. 38,2 asteessa pidin vesihauteeni.
Valot pois ja filmi spiraalille. Sitten purkki kiinni ja vesihauteeseen
istumaan (huom! purkkiin ei saa mennä vettä). Ohjeiden mukaan 5 min
riittää, itse pidin 20 min, koska muovipurkki voi lämmetä aika hitaasti.
Vesihauteen lämpötilaa pitää tietysti vahtia, se pääsee jäähtymään ellei
kuumaa vettä lisäile (tai käytä sähkölämmitystä kuten minä).
Kehityspurkki on hyvä olla sellainen, jota voi huoneenvalossa käyttää
sulkemisen jälkeen.
Sitten first developer sisään, aika 6 min 15 sek. Mitään esihuuhteluita
ei käytetä. Ohjeiden mukaan agitaatio on sellainen, että ensin 15
sekuntia jatkuvaa ja sitten yksi käännös 15 sekunnin välein.
Jälkimmäisen filmin tein siten, että pidensin agitaatioväliä 20
sekuntiin (eli 3 kertaa minuutissa) ja kompensoin muutosta pidentämällä
kehitysaikaa 15 sekunnilla. Tämä siksi, että läträäminen vesihauteessa
*ihan* jatkuvalla syötöllä on epämukavaa eikä siinä ehdi valmistella
seuraavia vaiheita niin hyvin. Toimi hyvin.
Seuraavaksi pesu, neljä kertaa aina uudella vedellä. Vesi myös
38-asteista. Tämän vaiheen jälkeen filmi kestää valoa ohjeiden mukaan.
Sitten colour developer, aika tasan 6 min. Samat agitaatio-ohjeet.
Taas pesu, samaan tapaan neljä kertaa.
Sitten bleach+fix, aika tasan 6 minuuttia. Lämpötila asteen verran
alhaisempi, mutta ei enää niin tarkka. Samat agitaatio-ohjeet.
Taas pesu, vähän pidempi tällä kertaa. Itse tein viidellä tai kuudella
vesisatsilla ja taisinpa vähän juoksevaakin vettä lorautella...
Sitten stabilizer, huoneenlämmössä 1 minuutti.
Ohjeissa ei ole minkäänlaista loppuhuuhtelua. Säikähdin aika pahoja
maitomaisia valumajälkiä kuivumassa olevassa filmissä ja tein kuitenkin
n. 5 minuutin loppuhuuhtelun.
Kuivuessaan filmipohja näyttää maitomaiselta, pelkäsin että jokin meni
pieleen, ja valumajäljet näkyvät pahasti, mutta kun filmi on kuiva,
se muuttuu täysin kirkkaaksi! Ei siis kannata pelästyä. Ehkäpä se
stabilizerin jälkeinenkin loppuhuuhtelu oli turha, mene ja tiedä.
Oikein onnistuneita kuvia tuli. Jos olisi diaskanneri niin voisin
näyttää. Tässä oikein huono digikamerakuva valopöydän päältä ja
läpinäkyvän negataskun läpi todisteeksi siitä että kyllä siellä kuvia
näkyy ;-). http://sorsa-tv.ath.cx/~antalh/diiia.jpg - hillittömät
Fujin värit elohopea- ja natrium-katuvaloissa, aivan kuten pitikin.
Ohjeessa kerrotaan myös push- ja pull-kehitys:
2 aukon push: first developer 5 min 30 sek lisää.
1 aukon push: first developr 2 min lisää.
1 aukon pull: first developer 2 min pois.
2 aukon pull: normaali aika, lämpötila 30,6 astetta.
3 aukon pull: normaali aika, lämpötila 28,6 astetta.
(Tästä voidaan myös laskeskella tai arvioida, että ei se
kehityslämpötila nyt aivan 0,1 asteen tarkkuista puuhaa ole, ellei
kuulu niihin, jotka haarukoivat kohteesta kuvia 1/3 aukon välein jotta
valotus on varmasti aivan täydellinen.)
Ohjeessa on myös selostettu, miten rikkihapolla ("akkuhappo", löytyy
autotarvikeliikkeistä) ja natriumhydroksidilla (viemärinavaaja, löytyy
vaikka Siwasta, Kodin putkimies on ehkä huono kun siinä on väriainetta)
voi halutessaan kontrolloida sävyjä esim. punertavaan tai syaaniin päin.
Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen hankintaan, jälki on juuri
sitä mitä odotin, läträys oli ehkä vähän tarkempaa puuhaa kuin
mustavalkoisella mutta ei mitenkään ratkaisevasti vaikeampaa, ja
kemikaaleilla on aina hauska leikkiä. Katsotaan, miten nuo avatut
tiivisteet käytännössä säilyvät, niin sitten voi harkita sen
viiden litran setin hankkimista joskus - se alkaa tulla jo oikeasti
halvaksi.
Tai sitten toinen vaihtoehto:
http://opie.net/orphy/photo/dr/wkft-e6.html
--
Antti Alhonen.
QV
"Antti Alhonen" <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:f0u26f$ten$1...@news.cc.tut.fi...
Ihan pelkästä uteliaisuudestani kysyisin, minkälaisessa tilassa tuon
kehitysprosessin toteutit-
QV
Antti Alhonen
> Ihan pelkästä uteliaisuudestani kysyisin, minkälaisessa tilassa tuon
> kehitysprosessin toteutit-
Pimiössä, jonka olen tehnyt yhdestä huoneesta peittämällä ikkunan
ja tiivistämällä oven, mutta sen voi toteuttaa kyllä ihan missä tahansa,
vaikka kylpyhuoneessa. Filmin spiraalille laiton ajaksi täytyy
tila saada täysin pimeäksi, muita vaatimuksia ei ole.
--
Antti Alhonen.
Toni Nikkanen
Kiitos kun kirjoitit kokemuksistasi. Itse mietin että tuota voisi
joskus ehkä kokeilla, mutta pitää ehkä toimia sillä asenteella että
kerätään diaa kehitettäväksi jokunen rulla. Ehkä jokin 4 kinofilmin
tai 2 rullafilmin vetoinen kehityspurkki? Niin kivaa kuin läträäminen
onkin, luulen että se alkaa kyllästyttää jos sitä joutuu tekemään joka
rullalle erikseen noinkin paljon...
Rahansäästö ei oikeastaan toimisi mulla motiivina, onhan tuo toki
pari euroa halvempaa kuin liikkeessä, mutta ei sen enempää. Nopeuskaan
ei ole mulle etu, kun työaikaan saisin filmin kehitettynä tunnissa.
Mutta se että saa itse tehdä on tietysti aina plussaa - ja se että
yleensä minulla on parhaiten aikaa sekoilla kuvien kanssa viikonloppuisin,
jolloin ei kaupalliset labrat tietysti auta.
Toi kemikaalien sekoittaminen itse olisi kaikkeista jännintä ja siinä
ei tule kai sitä pilaantumisongelmaakaan, ainakaan pahemmin.
Harri
> Kiitos kun kirjoitit kokemuksistasi. Itse mietin että tuota voisi
> joskus ehkä kokeilla, mutta pitää ehkä toimia sillä asenteella että
> kerätään diaa kehitettäväksi jokunen rulla. Ehkä jokin 4 kinofilmin
> tai 2 rullafilmin vetoinen kehityspurkki? Niin kivaa kuin läträäminen
> onkin, luulen että se alkaa kyllästyttää jos sitä joutuu tekemään joka
> rullalle erikseen noinkin paljon...
Ensijännityken mentyä ohi, muuttuu kehitys rutiiniksi ja tuntuu helposti
puurtamiselta. Kehityspurkin koko ei siinä vaikuta. Purtamista on toki
suhteessa vähemmän, jos tekee vaikka pari viiden rullan settiä samalla,
jolloin prosessista tulee 10 rullaa kerrallaan läpi samoilla
alkuvalmisteluilla.
Syy itse kehittämiselle voi olla halutut erikoiskehitykset, hinta,
toimitusaika tai vaikkapa hinku saada naarmuisten filmien sijasta
kotiolojen pölyisiä filmejä. :) Jos on huolellinen, voi itse
kontrolloida myös laatua hyvinkin tarkkaan.
Rahansäästö prässäyksissä ja pull-kehityksissä on yleensä merkittävämpi.
Mitä ohjeet sanoivat muuten pyörökehityksestä (rotary)? Ilmeisesti
kemioita on kierrätettävä niukemmin, kun niitä ladataan purkkiin
pienempi määrä kerrallaan?
Antti Alhonen
> Mitä ohjeet sanoivat muuten pyörökehityksestä (rotary)? Ilmeisesti
> kemioita on kierrätettävä niukemmin, kun niitä ladataan purkkiin
> pienempi määrä kerrallaan?
Kemioiden uudelleenkäyttömääriin liittyvät aikakompensaatiot on annettu
kemikaalin määrän suhteen näin:
500 ml:lla filmit 1 - 2 TAI 1000 ml:lla filmit 1 - 4
FD 6:15, CD 6:00, BX 6:00
500 ml:lla filmit 3 - 4 TAI 1000 ml:lla filmit 5 - 8
FD 6:30, CD 7:00, BX 7:00
500 ml:lla filmit 5 - 6 TAI 1000 ml:lla filmit 9 - 12
FD 6:45, CD 8:00, BX 8:00
Tästä voi tietty sitten arvioida, että esim. 250 ml:lla
aikoja pitää kasvattaa jo yhden filmin jälkeen ja kolmen
filmin jälkeen aineet on käytetty loppuun.
Muuten rotarystä sanotaan vain: "For rotary processing equipment:
pre heat to 39 C/102 F and first developer time = 7 mins".
--
Antti Alhonen.
Markus Heikkilä
> Sitten itse asiaan, mitä välineitä tarvitaan. Prosessin lämpötila
> on 38 Celsius-astetta, joten tarvitaan jokin iso palju, jossa on
> vesihaude. Itse rakentelin elektroniikkaihmisenä sähkölämmityksen, jonka
> tehon säädin sopivaksi pitämään palju juuri oikean lämpöisenä (130
> wattia osoittautui oikeaksi).
Löysitkö jostain valmiit ohjeet vai teitkö alusta lähtien itse? Ja oli
tapaus kumpi tahansa niin oisko ohjeita mahdollista saada jakeluun
jonnekin?
Tuommoisen väsääminen on itelläkin käynyt mielessä mutta en osaa
suunnitella moista vaikka kolvi pysyykin kädessä sinä määrin että
valmiiden ohjeiden mukaan saisin tuollaisen varmasti kasattua. Olen
tässä koittanut tutkailla erilaisia akvaariolämmittimiä mutta ne eivät
tuota aivan sitä vaadittua 38 astetta ainakaan speksien mukaan.
--
Mahe
Antti Alhonen
Markus Heikkilä wrote:
> 2007-04-27 Antti Alhonen kirjoitti:
>
>>Sitten itse asiaan, mitä välineitä tarvitaan. Prosessin lämpötila
>>on 38 Celsius-astetta, joten tarvitaan jokin iso palju, jossa on
>>vesihaude. Itse rakentelin elektroniikkaihmisenä sähkölämmityksen, jonka
>>tehon säädin sopivaksi pitämään palju juuri oikean lämpöisenä (130
>>wattia osoittautui oikeaksi).
>
>
> Löysitkö jostain valmiit ohjeet vai teitkö alusta lähtien itse? Ja oli
> tapaus kumpi tahansa niin oisko ohjeita mahdollista saada jakeluun
> jonnekin?
Itse suunnittelin. Keksin käyttää lämmitysvastuksena nauhakaapelia:
sitä saa halvalla ja löytyy valmiiksi nurkista, siinä on eristeet päällä
(eli voi käyttää veden alla) ja lämmityksen saa helposti laajalle
alueelle ja suurelle pinta-alalle, jolloin lämpeneminen on tasaista.
Mittasin ensin tyypillisen Bebek-nauhakaapelin resistanssiksi
suuruusluokkaa 0,2 ohmia per metri.
Tässä lämmittimessäni on 12-napaista nauhakaapelia ja koko kaapelin
pituus on n. 3,5 metriä. Kaapeli on jaettu kolmeen neljän johtimen
ryhmään siten, että aina neljä johdinta on kytketty sarjaan. Tähän
tyyliin:
| |
| +-+ |
| | | |
| | | |
| | | |
| | | |
| | | |
+-+ +-+
Näitä sarjojahan voi sitten tehdä ihan minkä pituisia haluaa ja sillä
tavalla etsiä kokeilemalla sopivan lämmitystehon. 12 voltilla
kannattaa aloittaa siitä, että sarjaan tulee vähintään n. 15 metriä
johtoa, muuten voi kuumentua liikaa. Kannattaa myös muistaa, että
syntyvä teho on P = U^2 / R eli jännitteen lisäys kasvattaa tehoa
neliöllisesti.
Sopiva teho on sellainen, että kaapeli (ja päiden liitoskohdat, jotka
täytyy teipata tai muuten eristää) eivät kuumene liikaa edes ilmassa.
Kaapelin päitä ei veteen pidä upottaa, ellei pysty tekemään
liitoksia vesitiiviisti (vaikeaa).
Minun virityksessäni ei ole termostaattia, eikä sitä tarvitakaan.
Tehosta, veden määrästä ja huoneenlämmöstä riippuen lämpötila asettuu
johonkin tiettyyn tasapainopisteeseen, jossa poistuva lämpömäärä ja
sähköllä syötetty lämpöteho ovat yhtä suuret. Tällöin lämpötila
pysyy riittävän tarkasti vakiona. Minulla 130 wattia piti
lämpötilan 6 - 7 tunnin mittausjakson ajan yhden desimaalin tarkkuudella
koko ajan samana, taisi olla 38,1. Ja filmejä kehittäessäkin heittely
on mitätöntä, vaikka siinä tulee vähän läträttyä ja näin järkytettyä
tasapainopistettä.
Joka tapauksessa diakehityshommissa sen lämpötilan ei tarvitse puolta
tuntia kauempaa pysyä vakiona, joten yleensä riittää, että teho on
"sinne päin". Kokeilemalla selviää sopiva.
On huomattava, ettei teho, joka on sovitettu pitämään vesi oikean
lämpöisenä, jaksa vettä nopeasti lämmittää. Kraanasta siis ensin
oikean lämpöistä vettä ja piuha pitämään vesi vain lämpimänä.
http://hrst.serveftp.net/vesilammitys.jpg - tässä kuva omasta
konstruktiostani. Musta muuntaja on 24 voltin muuntaja, johon on
kytketty sarjaan kaksi tuollaista neljän johtimen sarjasettiä. Valkoinen
12 voltin muuntaja syöttää kolmatta sarjaa.
Muutama varoituksen sana:
- Verkkojännitteen kanssa ei pidä leikkiä. Käytä vain turvallisia
muuntajia ja alhaisia jännitteitä itse virityksissä.
- Jätä suosiolla johtojen päät ja kytkennät pois vedestä, ei se haittaa
jos se pieni osa lämmöstä menee ilmaan.
- Pidä tehot matalina niin että kaapelin muovit ja johtoliitosten teipit
jne. ei ala kärytä. Jos ei vesi lämpene tarpeeksi, lisää johtoa vaan
peliin jotta teho saadaan laajemmalle alueelle.
- Ja varmistathan, että muuntaja jaksaa syöttää tarpeeksi virtaa:
- Ennen kuin kytket muuntajaa, mittaa lämpövastuksesi resistanssi
yleismittarilla.
--
Antti Alhonen.
Kaitsu
Mutta valmiimpiakin vaihtoehtoja on kuvausryhmäläisiä ajatellen.
Esimerkiksi itsesäätyvä lämmityskäyttöön vartavasten tehty kaapeli.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=itses%C3%A4%C3%A4tyv%C3%A4+l%C3%A4mmityskaapeli&meta=
Tai yksinkertaisesti akvaariokäyttöön tarkoitettu lämmitin, niitä vaikka
tarvittaessa parikin kappaletta.
Harri
> Rakennelma on hieno. Siopii elektroniikkaryhmälle.
> Mutta valmiimpiakin vaihtoehtoja on kuvausryhmäläisiä ajatellen.
>
> Esimerkiksi itsesäätyvä lämmityskäyttöön vartavasten tehty kaapeli.
> http://www.google.fi/search?hl=fi&q=itses%C3%A4%C3%A4tyv%C3%A4+l%C3%A4mmityskaapeli&meta=
Mitenhän tuolla itsestään säätyvällä säädetään haluttu lämpötila? ;)
Omat termostaattiviritykset kehiin juu. Karmea hintalappu huomioiden
noiden lämmityskaapelien hinnat ja väkäämisen vaiva silti.
> Tai yksinkertaisesti akvaariokäyttöön tarkoitettu lämmitin, niitä vaikka
> tarvittaessa parikin kappaletta.
Muistaakseni täällä mainittiin jo aiemmin, että yleensä skaala noissa
lopuu 36C paikkeille, joskin on tullut nähtyä malleja joiden yläpää
vaihtelee 32..38C välillä.
Modifioinniksi se menee siis noistakin, jos haluaa yhtään korkeampia
lämpöjä. Mulla olis nytkin tarve lämmittimelle, jolla pääsisi vaikkapa
45C lämpöihin asti, mutta eipä noita tule pahemmin akvaariotuotteina
vastaan.
--
harri
Kaitsu
Yksinkertaisimmillaan uppokuumennin.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=uppokuumennin&meta=
Teemu Räikkönen
Muistattehan sitten että saadaksenne stabiilina pysyvän lämpötilan
nesteelle, tarvii astian olla joko hyvin eristetty ja suljettu tai
sitten pitää olla melko iso määrä nestettä jotta lämpötila tosiaankin
pysyy suurinpiirtein sopivana. Muuten se ensin viilenee ja sitten
lämpenee osin hurjasti jonka jälkeen taas viilenee, epätasaisesti
viilentyen päältä ja lämmeten alta enemmän.
Muutenkin yleisesti kytkennät lämpöantureineen ovat melko epätarkkoja,
esimerkiksi pudottaen ensin lämpöä -1 astetta ja sitten lämpövastus
pärähtää päälle, nostaen lämpötilan joka nousee yleensä ainakin +1
astetta yli halutun, johtuen lämpövastukseen varastoituneesta lämmöstä
jonka lämmittävää vaikutusta kohteessa ei ole huomioitu vaan lämmitys
lakkaa kun kohde on riittävän lämmin ja tällöin vastuslanka on vielä
kuumempi kuin kohde.
Tuokin stabiloituu jonkin verran kun on riittävä määrä lämmitettävää
ainetta.
Olettaen siis että halutaan pitää neste pidempäänkin sopivan lämpöisenä
ja mahdollisimman tarkasti.
--
Ystävällisin terveisin,
Teemu Räikkönen
Panel member at University of Internet, Department of Pseudo Science
Kaitsu
Joku tuossa alussa jo kertoi että tarkkuuden ei tarvitse olla asteen osia.
Siksi tässä tapauksessa esimerkiksi pid-säätimen käyttö olisi yliampuvaa.
> ... johtuen lämpövastukseen varastoituneesta lämmöstä
Vastuksen massa suhteessa veden massaan on yleensä merkityksetön. Veden
ominaislämpökapasiteetti on melkoisen suuri eikä lämpötila juurikaan enää
nouse kun tehot katkaistaaan. Nousu johtuu ennemminkin mittauksen hitaudesta
kuin vastukseen varastoituneesta lämpöenergiasta.
Ystävällisin kommentein
Kaitsu
Antti Alhonen
> Joku tuossa alussa jo kertoi että tarkkuuden ei tarvitse olla asteen osia.
> Siksi tässä tapauksessa esimerkiksi pid-säätimen käyttö olisi yliampuvaa.
Joo, oleellista on, että vesi pysyy tarkasti oikeassa lämpötilassa
sellaisen 10 minuuttia. Sen ajan iso vesipalju pysyy aika tarkasti
oikeassa lämpötilassa, kunhan siellä nyt ei mitään parin kilowatin
vastusta ole. Tästä syystä edes se termostaatti ei ole oleellinen,
iso vesimäärä reagoi hitaasti ja myöhemmissä prosessivaiheissa heittoa
saa olla aste parikin joten ihan hyvin voi itse toimia termostaattina
kuumemittarin kanssa ja pistää virrat poikki jossain vaiheessa jos
tehoa on liikaa.
Monet toimivat niin että lisäävät sekaan ajoittain uutta kuumaa vettä.
Jo ihan pelkkä n. 100 - 150 watin vakiotehoinen sähkölämmitys helpottaa
tätä ruljanssia, vaikka lämpötilaa joutuukin itse yhä tarkkailemaan.
--
Antti Alhonen.