Osa filmille
Yrjö O. Mäkinen
seuraavien sukupolvien iloksi tai harmiksi niin filmi voi auttaa.
Jos säilyttäminen kiinnostaa voi osan otoksista kuvata filmille.
Eihän sekään täydellistä varmuutta tuo.
Mutta digimösssökuvat tuhoutuvat melko varmasti jos ei ole ketään joka
päivittäisi kun itse on nurminen.
--
yom
Väinö Louekari
Itse käyn myös tappioon tuomittua taistelua aikaa ja katoavaisuutta
vastaan. Kuvaan dialle, kuvien kuivuttua kunnolla kehystän ne
lasillisiin kehyksiin. Skannauksen ajaksi lasittomiin, tiedostoille
kolminkertainen tallennus, keskeisestä materiaalista printit hyvälle
paperille hyvillä musteilla ja säilytetään Henzon kansioissa.
Oletettavasti kauimmin silti säilyvät ne aikanaan itse kunnolla
kehitetyt mustavalkonegatiivit. Pitäisi kai aloittaa sekin uudelleen.
Väinö Louekari
satunnainen
"Väinö Louekari" <vaino.l...@pp.inet.fi> wrote in message
news:l3HUi.107$dw3...@read3.inet.fi...
Olen juuri saanut päätökseen tuhansien diojen digitoinnin.
Mielestäni dialle varmuuskopiointi ei ole hyvä ajatus:
- Suuri osa minun 20v+ dioista on muuttanut värisävyä siniseen ja tuntuma
on, että diojen värisyvyys on pienentynyt.
- Diojen resoluutio ei vedä vertoja edes digipokkarille
- Lasikehykset ovat pahimpia mahdollisia.
- Pöly on yhtäsuuri vihollinen digitoinnissa, kuin se on kemiallisessa
kehityksessäkin.
Negatiivieista saan digitoitua parempia kuvia kuin dioista, jostakin minulle
tuntemattomasta syystä.
Digitaalinen kopiointilin on työlästä, mutta olen itse päätynyt ulkoiseen
(ulkoisiin) kovalevyihin.
Sitten kun USB:stä jättää aika, niin kopiot täytyy siirtää uudenlaiselle
kovalevylle.
Uskon kuitenkin, että USB tulee säilymään vähintään yhtä kauan kuin RS323,
eli kymmeniä vuosia.
Simo Salanne
> - Diojen resoluutio ei vedä vertoja edes digipokkarille
Tarkoittanet ettei skannerin reso riitä?
Simo S.
Väinö Louekari
Itselläni on 1980-luvun alussa kuvattuja dioja eikä värimaailma ole
muuttunut. Mille filmille olet kuvannut ja miten kuviasi säilyttänyt?
Resoluutio? Kinodian sisältämän informaation määrä on hyvin suuri. Miten
ja millaisella laitteella olet skannannut? Tasoskannerien diakannet ovat
leluja.
"Lasikehykset ovat pahimpia mahdollisia." Tuohon olisi mielenkiintoista
kuulla perusteluja.
Pöly ei ole ongelma kun a) diat kehystetään huolella lasillisiin
kehykseen b) skannatessa käytetään tervettä järkeä ja huolellisuutta c)
skannerissa on rautapohjainen pölynpoisto.
Et kerro tarkoitatko mvnegoja vai värinegoja joten en voi tuota
kommentoida. Kaikkiaan auttaisi tietää skannerisi.
Väinö Louekari
Esko Hietaranta
Pari kommenttia vielä lisäksi
Ensimmäiset diani ovat 70-luvun alkupuolelta eikä niissäkään ole
värimaailma muuttunut. Osa kuvattu Agra CT:lle, osa Agfan 50S:lle (itse
kehitettyjä filmejä), osa Kodachromelle ja suurin osa Fujichromelle
(noin 3000 Italian kuvaa), taitaa olla Ektachromeakin jokunen rulla.
Kaikki diani olen alusta alkaen kehystänyt lasikehyksiin. Tärkeää on
että dioja ei saa laittaa kehyksiin heti labbiksesta tultuaan vaan antaa
niiden jälkikuivua pari kolme viikkoa hengittävissä nega/dialehdissä
(bergamiini).
Väinö Louekari kirjoitti: "Oletettavasti kauimmin silti säilyvät ne
aikanaan itse kunnolla kehitetyt mustavalkonegatiivit. Pitäisi kai
aloittaa sekin uudelleen."
Väinölle: En ole koskaan lopettanutkaan mustavalkofilmin kuvaamista ja
itse niiden kehittämistä. On edelleenkin miellyttävä harrastus.
Kannattaa aloittaa uudelleen.
Vaikka kuvaankin edelleen 90-95% kuvistani filmille, on joitakin juttuja
joissa pidän digiä ehdottomasti välttämättömänä. Harrastan myös linssien
ja kameroiden korjausta ja purkaessani näitä laitteita kuvaan
vaiheittain työn, jotta saan ne myös kasattua oikein. Tässä digi on
mainio. Kaikkien laitteiden korjauskäsikirjoihin kun varat eivät riitä.
T. Esko Hietaranta
Väinö Louekari
hyvä huomio mistä jo aiemmin oli puhe. Mustavalkoisen kehittämisen voisi
toki aloittaa uudelleen, kyllä noissa paperipaperille tehdyissä
seleenivedoksissa on oma viehätyksensä.
Itsekin olen jonkin verran aikoinani laittanut kuntoon runkoja ja
optiikkoja mutta se oli ennen digejä, tuollaisessa työnkulun
kuvaamisessa (tai muussa sanokaamme teknisessä kuvauksessa) digit ovat
juuri omiaan (ei, ei ole tarkoitus aloittaa sotaa, jokaiselle makunsa
mukaan).
Mustavalkoisesta vielä sen verran, että PhotoShopin (siis CS2)
aikakautena voi tietysti vähällä vaivalla luoda väridioista erilaisia
mustavalkoisia tulkintoja
http://picasaweb.google.co.uk/louekari/Diat/photo#5070756406147497474
, jotenkin vaan siitä aina jotakin puuttuu. Ehkä se on sitten se
paperipaperi tai se seleeni
http://picasaweb.google.co.uk/louekari/MV/photo#5033561534860553842
Pitää tosiaan jahka aikaa löytyy mennä pitkästä aikaa pimiöön.
Väinö Louekari
Esko Hietaranta
Juu, jatketaan vielä vähän tätä ketjua. Niistä linssien ja kameroiden
korjaamisesta sen verran, että kaikki mihin kosken on nimenomaan
filmikameroita ja niiden optiikoita. Digeihin en koske, ovat liian
monimutkaisia minulle.
Sama juttu kun Väinö Louekarillakin. En todellakaan minäkään halua
aloittaa mitään kinaa siitä kumpi on parempi filmi vai digi vaan kukin
kuvaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja se on ihan hyvä niin.
"Hyvät pimeät illat Väinölle!"
T. Esko Hietaranta
Väinö Louekari
Kiitos samoin.
Muistan aikanani ostaneeni liikkeestä käytetyn lasin (40 mm f2,5) jonka
myyjä tuomitsi korjauskelvottomaksi, optisen järjestelmän sisällä oli
tuhru ja avaaminen ja putsaaminen olisi kuulemma tullut liian kalliiksi.
Maksoin siitä 20 mk ja kuntoon laittamiseen meni kellosta katsoen
varttitunti. Vähän sama kuin autoissa; vanhalle patarautatavaralle voi
jotakin tehdä itsekin.
Kyllähän digille tulee silloin tällöin kuvattua, itselläni keskeinen
asia on ihan irrationaalinen; haluan että kuva on olemassa muutoinkin
kuin bitteinä (siis diana tai negana), kuvan laatuhan digijärkkäreissä
on ihan hyvä, se ei ole mikään este.
Väinö Louekari
Pasi Annala
viestissä:ycFUi.72$dw3...@read3.inet.fi...
olla otettu digillä, koska se ei ole silloin mössö, kuten filmi.
Sehän on ymmärs harha.
Eli filmiä katsonut ei älyy että keiken voi näyttää tarkemminkin, eikä vain
suurentaen sumuisesti kuten pikkufilmeillä.
Yrjö O. Mäkinen
> Millainen on tuo digimössökuva. Onko se digitoitu nega vai mikä. Se ei
> voi olla otettu digillä, koska se ei ole silloin mössö, kuten filmi.
> Sehän on ymmärs harha.
> Eli filmiä katsonut ei älyy että keiken voi näyttää tarkemminkin, eikä
> vain suurentaen sumuisesti kuten pikkufilmeillä.
...010100011100001111000001010... :-)
--
yom
Mikko J
"satunnainen" <x...@y.invalid> wrote in message
news:KhJUi.154$dw3...@read3.inet.fi...
Ulkoinen kovo olisi kyllä viimeinen media minkä hyväksyisin
varmuuskopiointiin, siis jos käytössä ei ole minkäänlaista raid-systeemiä
tai vastaavaa. Kiintolevy jos mikä on kulutustavaraa, eikä koskaan tiedä
mikä aamu levylle on viimeinen. Toki arvokkaat tiedot saa palautettua
rahalla, vaikka koneisto tenän tekisikin.
Samalla voisin kysäistä, että onko jollain suosituksia noin 500GB
verkkolevylle? Käy yksinkertaisempikin raid, eli 1TB kapasiteetti ja 500GB
tallennustila? Pitäisi saada nätisti komeroon wlan-tukiasemaan kiinni eikä
tarttis möykätä hirveästi, kun ko. komero on makuuhuoneessa. Hyvä systeemi
saa maksaa enemmänkin, mutta yli 500GB tallennustilaa en näe tarvitsevani
valokuville, sillä en säilö tusinaräpsyjä vaan ainoastaan ne kuvat missä
itse näen jotain.
Mikko
Mikko
Tapio Salonsaari
> Samalla voisin kysäistä, että onko jollain suosituksia noin 500GB
> verkkolevylle? Käy yksinkertaisempikin raid, eli 1TB kapasiteetti ja 500GB
http://www.buffalotech.com/products/network-storage/terastation/
--
Take
Tero P. Mustalahti
> Eli filmiä katsonut ei älyy että keiken voi näyttää tarkemminkin, eikä vain
> suurentaen sumuisesti kuten pikkufilmeillä.
Kyllä minä olen katsonut sekä filmiä että digiä, enkä ole kovinkaan
usein kaivannut lisää resoluutiota tai yksityiskohtia edes
kuluttajatasoiselle ISO 400 värinegalle kuvattuun kinofilmiin.
Sellaisestakin saa ihan käyttökelpoisen 25 * 38 cm vedoksen (~10x
suurennos), jossa rae häiritsee vain lähietäisyydeltä katsottuna. Jos
sitten kuvaa ammattilaistasoiselle ISO =< 200 filmille, niin isompikin
suurennos kinoruudusta onnistuu ilman että rae tunkee silmille.
Pixel peepingillä digi on tietysti tarkempi kuin useimmat
kinofilmiruudut, joskin kyllä jollain Velvia 50/100:lla, Provia 100F:llä
tai jopa Reala 100:lla kuvatussa kinoruudussa on kunnon 5000 dpi:n
filmiskannerilla skannattuna niin paljon yksityiskohtia, että ainakaan
amatööri ei käytännössä juuri koskaan tarvitse enempää. Tietysti voi
aina ajatella, että on "kiva" jos yksityiskohtia on varalla enemmän -
tosin merkittävään eroon vaaditaan jo full frame -digijärkkäri*. Se on
tietysti ihan yhtä kelpo syy käyttää digiä kuin ne mukavuusnäkökohdat
tai suuret herkkyydet, joiden takia suurin osa oikeasti digiä käyttää.
* Olen nähnyt Canon 5D:llä ja Provia 100F kinoruudusta 5400 dpi:llä
skannatun kuvan vertailun, eikä siinäkään erotuskyvyn suhteen ollut
mitään valtavaa eroa digin hyväksi, joskin digikuva tietysti näyttää
"siistimmältä" rakeen puuttumisen vuoksi.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
Tai sitten on käytetty jotain vanhoja herkkiä dialaatuja. Joku
Kodachrome 200 (R.I.P.) ei välttämättä hyvälaatuiselle resoluutio => 6
MP digipokkarille pärjääkään. Kodachrome nyt tietysti muutenkin on aika
hankala skannattava.
Tero P. Mustalahti
Yrjö O. Mäkinen
>
> Mutta digimösssökuvat tuhoutuvat melko varmasti jos ei ole ketään joka
> päivittäisi kun itse on nurminen.
>
Tuhoutumisella tarkoitan sitä, että ei enään ole laitteita ja ohjelmia jotka
sitä bittimössöä osaisi kuviksi ihmisten silmien eteen loihtia.
En tarkoita sitä, että median bitit tuhoutuisivat, vaikka niinkin voi käydä.
--
yom
satunnainen
"Tero P. Mustalahti" <term...@utu.fi> wrote in message
news:fg4d37$jct$1...@bowmore.utu.fi...
AGFA100 on ollut pääasiassa käytössä. Toinen vaihtoehto on ollut Kodachrome
64
Minulla on käytössä hyvänlaatuinen dia-projektori, jossa erikseen ostettu
optiikka.
Siinäkään 35mm diat eivät ole olleet mielestäni riittävän tarkkoja.
Tällä hetkellä katselen kuvia pääasiassa tietokoneen ruudulta, mutta heti
kun saan hankittua
full HD TV:n, niin kaikki resoluutio olisi tarpeen.
Albumikuviin ja pieniin suurennoksiin skannattu kuva riittää tällä hetkellä.
Simo Salanne
> "Simo Salanne" <etunimi....@silppuri.iki.fi.invalid> wrote in message
> news:6vJUi.243843$RN5....@reader1.news.saunalahti.fi...
> http://www.imaging-resource.com/SCAN/V700/V700.HTM
> Käytännössä tulos on samanlainen 9600 dpi ja 2400 dpi skannauksella. Tästä
> vedin johtopäätöksen, että vika on
> dian resoluutiossa. Olen kyllä kuullut huimia lukuja dialle, mutta
> käytännössä en ainakaan itse noita saa aikaiseksi.
>
> Liitän mukaan suurehkon tiedoston, jos se menisi läpi.
>
Tuossa skannissa on niin paljon JPEG kohinaa että se peittää alleen
filmin rakeen. Vasta sitten kun skannista erottaa rakeen muodon ja
rakeen "sisäiset" sävyvaihtelut on skannerin reso "riittävä". Siis niin
että yksittäinen rae on muutakin kuin yksivärinen "pikseli".
Simo S.
Antti Alhonen
> Albumikuviin ja pieniin suurennoksiin skannattu kuva riittää tällä hetkellä.
Et kuitenkaan vielä maininnut, millä skannaat diat. Minulla on Nikon
Coolscan V joka tekee kinoruudusta 20 megapikseliä, ja noin niin kuin
silmämääräisesti arvioiden parhaista dioista tuo 20 megapikseliä
ihan oikeasti irtoaa. (Eikä tämäkään skanneri vielä ole mikään
huippulaite.) Skanneri vaikuttaa tosi paljon.
Näppituntumalta voisin sanoa, että Sensia 100 kannattaa skannata
sillä 4000 dpi:llä, raetta tulee kyllä jo jonkin verran ja
yksityiskohtia ei ehkä ihan ole 20 megapikselin edestä mutta melkein.
Ehdottomasti enemmän kuin 5 megapikselin digipokkarikuvassa kuitenkin.
Paremmat diat sitten asia erikseen, Velvia 100 antoikin sitten jo
ihan oikeasti vastinetta sille 20 megapikselille, ja Provia 100 on
ilmeisesti vielä rakeettomampaa ja terävämpää, en ole sitä kokeillut.
Mitä vanhoihin dioihin tulee, kyllä 20 vuotta vanhoistakin on
irronnut tuota kamaa melkein yhtä hyvin, ei ehkä ihan sitä 20
megapikseliä mutta ihan riittävästi esim. A4-kokoisiin
vedoksiin.
Jos et ole tyytyväinen kuvainformaation määrään, todennäköisesti
skannauksessa menee jotain väärin (huono skanneri?) tai sitten
alkuperäisissä kuvissa on ollut kamerasta johtuvia tarkennusongelmia
tms. Tai sitten vanhanaikainen, turhan herkkä filmi. Nykyiset uudet
jopa 400 ASAn diafilmit ovat hyviä mutta näin ei ollut ennen.
Kun puhut, ettei resoluutio riitä, onko ongelma siinä että
kuva olisi hirveän rakeista? Nimittäin siinä vaiheessa, kun
filmin resoluutio loppuu, kuva on äärimmäisen rakeista. Jos kuva
on vain pehmeä, se viittaa huonoon skanneriin.
Full-HD-TV on vain 1920 x 1080 pikseliä, missä tahansa diassa on
sen verran kuvainformaatiota.
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
>
>> Skannerin resoluutio luultavasti riittää
>> http://www.imaging-resource.com/SCAN/V700/V700.HTM
>> Käytännössä tulos on samanlainen 9600 dpi ja 2400 dpi skannauksella.
>> Tästä vedin johtopäätöksen, että vika on
>> dian resoluutiossa. Olen kyllä kuullut huimia lukuja dialle, mutta
>> käytännössä en ainakaan itse noita saa aikaiseksi.
>>
>> Liitän mukaan suurehkon tiedoston, jos se menisi läpi.
Kas, tässä kerrotkin skannerin. Viesti ei tullut perille TTY:n
palvelimelle ilmeisesti liitetiedoston takia.
V700 on tasoskanneri eikä oikea filmiskanneri, vaikka sitä
markkinoidaankin valokuvauksen harrastajille. Mietin pitkään
juuri tuon ostamista, mutta koska en löytänyt usean yön
googlauksella _yhtään mitään_ oikeaa tietoa laitteesta, jätin
ostamatta ja ostin Nikon Coolscan V:n. Tosin tuo linkittämäsi
arvostelu (ensimmäinen edes jotenkin asiallinen, jonka näen)
antaa ymmärtää, että ei tuokaan mikään huono ole.
Mutta kinokoon ruutu vaatii kovin hyvän skannerin. Keskikoon
skannaamiseen tuo olisi varmasti jo oikein oiva peli.
Käytännössä mikään skanneri ei pysty 9600 dpi:n skannaukseen, se
on pelkkää mainoshöpinää. Hyvin todennäköisesti tuo laite ottaa
parhaimmillaankin alle 2000 dpi. Kuten jo toisessa viestissä sanoin,
jos kuva on _pehmeä_, ongelma on skannerissa - jos kuvassa näkyy
miten se muodostuu terävärajaisista rakeista, sitten filmin
resoluutio on tullut vastaan.
--
Antti Alhonen.
Väinö Louekari
> "Simo Salanne" <etunimi....@silppuri.iki.fi.invalid> wrote in message
> news:6vJUi.243843$RN5....@reader1.news.saunalahti.fi...
>
> http://www.imaging-resource.com/SCAN/V700/V700.HTM
> Käytännössä tulos on samanlainen 9600 dpi ja 2400 dpi skannauksella. Tästä
> vedin johtopäätöksen, että vika on
> dian resoluutiossa. Olen kyllä kuullut huimia lukuja dialle, mutta
> käytännössä en ainakaan itse noita saa aikaiseksi.
>
> Liitän mukaan suurehkon tiedoston, jos se menisi läpi.
>
>
>
>
Mjuu. Onko tuo 9600 interpoloitu resoluutio vai todellinen optinen
resoluutio? Jos nimittäin tulos on samanlainen 9600 ja 2400 niin silloin
kyllä jokin mättää ja pahasti. Veikkaan että tuo 9600 ei todellakaan ole
todellinen optinen resoluutio. Jos olisi niin kyllä ero näkyisi, ei
tuolla 2400:lla kinodiasta vielä saa kaikkea irti.
Näytteesi on kuvaava. Sekä tumma että valkoinen pää ovat monin paikoin
käytännössä tukossa. Tumman ja vaalan jyrkät rajat ovat korruptoituneet,
katso kirkon tornin ristiä tai Linnansaaren kahvilan lipputankoa
huipussa. Yhtenäiset värialueet (katso taivas) ovat kauttaaltaan
läikikkäät. Vertaa tiedoston kuvaa alkuperäiseen diaan: onko dian
värimaailma todellakin noin punavoittoinen? Onko kuvan kontrasti
todellakin noin voimakas? Häviävätkö hennommat värisävyt oikeasti noin
täysin? Vertaa diasta kirkon tornin keltaoranssia, jalankulkusillalla
kävelijoiden vaaleita takkeja ja jalankulkusillan alla näkyvän
ruskeatakkisen miehen kasvojen sävyä. Vertaa miltä nämä näyttävät diassa
siihen millaisia ne ovat tiedostossa. Katso erityisesti vaaleampien
sävyjen toistoa. Edelleen tiedoston kuva on _joka paikassa_ selkeän
pehmeä, suttuinen ja tuhruinen. Tiedoston kuva ei _missään tapauksessa_
ole niin terävä tai sävykäs kun mihin kinodialla on mahdollista päästä
hyvällä tai keskiluokan diaskannerilla. Itse asiassa hyvin, hyvin
kaukana siitä. Dian resoluutio ja sävykkyys on todella kaukana.
Minulla pitäisi tietysti olla diasi luupin alla että voisin mitään
varmaa sanoa, katso itse diaasi ja vertaa. Tiedoston perusteella jälki
on oikeastaan yllättävänkin huonoa, arvostelujen perusteella tuon
Epsonin pitäisi kuitenkin pystyä parempaan. Ehkä muilla on juuri tuosta
mallista kokemusta? Jälki on nimittäin tyypillistä tasoskannerijälkeä,
tuollaisia minunkin kinoskannaukseni aikanaan tasoskannerilla olivat
ennen kuin laitoin ihan oikean diaskannerin. Ei tuo ihan vaikuta
siltäkään että sinulla olisi skannausasetukset pielessä, ei se tuota
kaikkea voi tuottaa. Tietysti voit yrittää skannata vuescanilla, se voi
jotakin auttaa.
Mutta korostan että tiedoston kuvassa ei ole kysymys siitä, että
kinodian rajat tulisivat missään mielessä vastaan, ei totisesti.
Yritä uudellaan ihan jollakin testidialla, kuvaa hyvällä lasilla ja
jalustalla ja keskiaukolla kohdetta joka on sävykäs, suhteellisen
loivakontrastinen ja detaljoitu.
Väinö Louekari
Väinö Louekari
oikeasti tekee, voin toki lähettää sinulle sähköpostissa näytteen, mutta
sen koko on sitten noin 15 megaa.
Väinö Louekari
Antti Alhonen
> Vielä sananen. Jos haluat nähdä millaista jälkeä keskiluokan diaskanneri
> oikeasti tekee, voin toki lähettää sinulle sähköpostissa näytteen, mutta
> sen koko on sitten noin 15 megaa.
>
> Väinö Louekari
Sinulla taitaa olla sama skanneri kuin minullakin :-). Joten laitanpas
tähän omaa esimerkkikuvaani.
Kuva lienee oiva esimerkki siitä, miten aika hyviin resoluutioihin
pääsee, vaikkei lähtökohtakaan oli erityisen hyvä.
Filminä on nimittäin Siwasta ostettu aika herkkä värinegatiivifilmi,
eli Fujin nelisatanen. Esim. 100 ASA filmi olisi paljon pienempirakeista
ja terävämpää. Kuvan filmi on itse kehitetty.
http://sorsa-tv.ath.cx/~antalh/tur/21mpix.jpg - tiedostolla
on kokoa 5 megatavua vaikka sitä on jpg-pakattukin jonkin verran.
Näkyyhän tässä rakeisuutta, ja se, että koko 20,6 megapikselin
resoluutio ei ole hyötykäytössä. Näin isoilla resoluutioilla tekijät
kuten tarkennus ja kameran mahdollinen tärähtäminen alkavat myös
merkitä jo aika paljon. Katsotaanpa samasta kuvasta skaalaus 5,1
megapikseliin: http://sorsa-tv.ath.cx/~antalh/tur/21mpixper4.jpg
Tämä esimerkki näyttää, että kyllä sitä vähän herkemmässäkin (ja
halvemmassakin) filmissä sitä resoluutiota riittää yleensä
ihan tarpeeksi.
Ehkäpä vielä katson, jos sattuisi tulemaan vastaan jokin hyvä esimerkki
100 ASAn diasta.
--
Antti Alhonen.
satunnainen
"Antti Alhonen" <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote in message
news:fg5a0j$1gf$1...@news.cc.tut.fi...
Rakeisuus tulee esille kuvissa ensimmäisenä. Pitääpä kokeilla joskus
Velviaa tai Proviaa.
satunnainen
No niin, hyvä tietää, että periaatteessa parempaan tulokseen pitäisi päästä.
Parempaa jälkeä en saa tyypillisestä diasta.
Tuossa on esimerkki värien muuntunisesta ja dynamiikan kompressoitumisesta.
Skannasin kuvan ilman korjauksia 48 bittisenä TIFF:inä (500 MB).
Photosopilla poistin hieman rakeisuutta ja muutaman karvan.
Piensin kuvan 4800 x ... resoluutioon. Tein hyvin vähän terävöitystä
unsharp-maskilla
tallensin ja muutin kuvan lopuksi JPG:ksi.
Eli prosessissakaan ei pitäisi tulla muunnosvirheitä.
satunnainen
"Antti Alhonen" <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote in message
Näyttää tosiaan hyviltä omiin skannauksiin verrattuna. Noita voi jo hyvin
katsoa suurempanakin.
Silti mielestäni digikamera voittaa tuonkin tason. Ilman vertailukohtaa on
vaikea sanoa,
Väinö Louekari
Kohinanpoistohan toki hävittää detaljeja, mutta se on kertomasti mukaan
ollut maltillista. Eikä tässä siitä ensisijaisesti olekaan kysymys, vaan
näköjään skannerin riittämättömyydestä kinodialle. Tuosta voit katsoa
omia kokemuksiani dian skannaamisesta. Nuo vertailukohdaksi laittamani
tasoskannerin tuotokset muistuttavat selvästi omiasi, toisaalta katso
vaikka tuota Zenith-kuvaa joka on Nikonilla, lasittomilla kehyksillä ja
vuescanilla, se nyt ymmärtääkseni aika hyvin näyttää mihin tuo Coolscan
pystyy.
http://personal.inet.fi/koti/vaino.louekari/tekstit/coolscan.htm
Väinö Louekari
Väinö Louekari
tasoskannerilla, myöskään jyrkkien kontrastien rajat eivät korruptoidu
ja värimaailma on aivan eri tavalla uskottava. Ja juu, Coolscan se on
minullakin:)
Väinö Louekari
Väinö Louekari
tarkkuus on parempi. Eri asia sitten on, mitä iloa tai hyötyä siitä on
ellei tee seinän kokoisia julisteita ja katso niitä metrin päästä.
Normaalikokoisiin suurennoksiin ja katseluetäisyyksiin riittää
vähempikin, silmä - aivot -kombinaatiokaan kun ei ole mikään
absoluuttisen tarkasti havainnoiva zydeemi.
Väinö Louekari
Väinö Louekari
Tero P. Mustalahti
> "Tero P. Mustalahti" <term...@utu.fi> wrote in message
> news:fg4d37$jct$1...@bowmore.utu.fi...
>> Simo Salanne wrote:
>>> satunnainen wrote:
>>>
>>>> - Diojen resoluutio ei vedä vertoja edes digipokkarille
>>> Tarkoittanet ettei skannerin reso riitä?
>> Tai sitten on käytetty jotain vanhoja herkkiä dialaatuja. Joku Kodachrome
>> 200 (R.I.P.) ei välttämättä hyvälaatuiselle resoluutio => 6 MP
>> digipokkarille pärjääkään. Kodachrome nyt tietysti muutenkin on aika
>> hankala skannattava.
> AGFA100 on ollut pääasiassa käytössä. Toinen vaihtoehto on ollut Kodachrome
> 64
Agfa 100 varsinkaan ennen muinoin ei ollut kovin tarkka tai
pienirakeinen diafilmi. Nykyisin on ISO 400 -värifilmejä, joissa on
pienempi rae ja enemmän resoluutiota. Kodachrome 64 pitäisi olla
selkeästi parempi; jos et näe eroa noiden resoluutiossa tai
rakeisuudessa, niin vika lienee skannerissasi.
> Tällä hetkellä katselen kuvia pääasiassa tietokoneen ruudulta, mutta heti
> kun saan hankittua
> full HD TV:n, niin kaikki resoluutio olisi tarpeen.
Kuten Antti jo totesi, Full HD:n resoluutio on vain 1980*1024 = 1,97 MP.
Jopa modernien ISO 800 -värikinofilmien lineaarinen resoluutio on
varmasti ainakin 40% isompi (eli luokkaa 4-5 MP). Lisäksi
oikeamuotoisella kuvalla jää osa resoluutiosta käyttämättä suurimmalla
osalla filmi- ja digiformaateista, koska kuvasuhde on 16:9, johon
pystyvät ilman rajausta jälkeenpäin vain APS-filmikamerat ja jotkut
harvat digikamerat; tosin digikameroissa jää silloin osa sensorin
resoluutiosta hyödyntämättä. (APS- eli IX240-filmin oikea kuvasuhde taas
on 16:9, joka myös APS-H:na tunnetaan. 3:2-suhteinen APS-C ja
panoraama-APS ovat APS-H-ruudusta rajaamalla tehtyjä.)
Jos sinulla on 1600*1200 resoluutioon pystyvä tietokonenäyttö, niin se
on käytännössä ihan yhtä hyvä valokuvien katsomiseen (1,92 MP) kuin Full
HD -telkkari; 4:3-kuvasuhteella kuvattujen digikuvien katsomiseen jopa
selkeästi parempi. Kuvasuhteella 3:2 ei näyttöjä tai televisioita
valitettavasti valmisteta, mutta 16:10-näyttöjä on olemassa, mikä on
aika lähellä.
> Albumikuviin ja pieniin suurennoksiin skannattu kuva riittää tällä hetkellä.
Et ole vieläkään kertonut, mikä skanneri sinulla on...
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
>> satunnainen wrote:
>>
>>> Skannerin resoluutio luultavasti riittää
>>> http://www.imaging-resource.com/SCAN/V700/V700.HTM
>>> Käytännössä tulos on samanlainen 9600 dpi ja 2400 dpi skannauksella.
>>> Tästä vedin johtopäätöksen, että vika on
>>> dian resoluutiossa. Olen kyllä kuullut huimia lukuja dialle, mutta
>>> käytännössä en ainakaan itse noita saa aikaiseksi.
>>>
>>> Liitän mukaan suurehkon tiedoston, jos se menisi läpi.
>
> Kas, tässä kerrotkin skannerin. Viesti ei tullut perille TTY:n
> palvelimelle ilmeisesti liitetiedoston takia.
>
> V700 on tasoskanneri eikä oikea filmiskanneri, vaikka sitä
> markkinoidaankin valokuvauksen harrastajille. Mietin pitkään
> juuri tuon ostamista, mutta koska en löytänyt usean yön
> googlauksella _yhtään mitään_ oikeaa tietoa laitteesta, jätin
> ostamatta ja ostin Nikon Coolscan V:n. Tosin tuo linkittämäsi
> arvostelu (ensimmäinen edes jotenkin asiallinen, jonka näen)
> antaa ymmärtää, että ei tuokaan mikään huono ole.
Kyllä V700:sta löytyy asiallisiakin arvosteluita:
Resoluutiotesti:
http://www.photo-i.co.uk/BB/viewtopic.php?t=4149
Pidempi arvostelu, varsin perusteellinen:
http://www.photo-i.co.uk/Reviews/interactive/Epson%20V700/page_1.htm
Eli hyvä skannerihan tuo on tasoskanneriksi, todellinen resoluutio
jossain 3000 dpi:n tietämillä. Ei silti pärjää oikeille
filmiskannereille, joskin ero Nikoneihin on yllättävänkin pieni. Vahinko
vain, ettei Konica-Minolta enää tee filmiskannereita, sillä ne olivat
ylivoimaisesti parhaita kohtuuhintaisia kinofilmiskannereita. Nykyisin
samaan pääsemiseksi uudella skannerilla pitää hommata Hasselblad
(entinen Imacon).
> Käytännössä mikään skanneri ei pysty 9600 dpi:n skannaukseen, se
> on pelkkää mainoshöpinää. Hyvin todennäköisesti tuo laite ottaa
> parhaimmillaankin alle 2000 dpi. Kuten jo toisessa viestissä sanoin,
> jos kuva on _pehmeä_, ongelma on skannerissa - jos kuvassa näkyy
> miten se muodostuu terävärajaisista rakeista, sitten filmin
> resoluutio on tullut vastaan.
Periaatteessa näin, mutta tasoskannerit vaativat lisäksi käytännössä
aika unsharp maskin käyttöä kuvan terävöittämiseen, kuten ylempi
resoluutiotestikin osoittaa. USM ei tietysti lisää todellista
resoluutiota, mutta tekee kuvasta näennäisesti tarkemman. Samasta
syystähän kaikki digikameran kuvatkin saavat saman käsittelyn joko
kamerassa tai viimeistään RAW:ta bittikartaksi väännettäessä.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Riippuu varmaan digikamerasta, täyden kennon järkkärillä varmasti
> tarkkuus on parempi.
Sanonotaan ihan reilusti vain, että millä tahansa vähintään 8 MP
digijärkkärillä ja jopa parhaimmilla pokkareilla. Kannattaa kuitenkin
muistaa, että kyse on kuluttajatasoisesta ISO 400 -värinegasta. Tuosta
resoluutio paranee huomattavasti, kun siirrytään ammattifilmeihin tai
hitaampiin filmeihin ja ammattilaistasoisiin ISO =< 100 -diafilmeihin
verrattuna ero on jo erittäin huomattava, luokkaa 50% lineaarisessa
resoluutiossa. Itse asiassa 4000 dpi:n skanneri ei edes riitä aivan
kaiken resoluution uuttamiseen Velvia 50/100:sta tai Provia 100F:stä.
Toisaalta hintaansa nähden Superia 400 on kyllä pirun hyvä filmi noinkin
nopeaksi filmiksi...
> Eri asia sitten on, mitä iloa tai hyötyä siitä on
> ellei tee seinän kokoisia julisteita ja katso niitä metrin päästä.
Aivan. Kuten toisaalla totesin, jopa tuollainen ISO 400 kuluttajanega
riittää mainiosta ainakin ~10x suurennoksiin (25*37 cm tai ~A3, jos
tulostaa itse mustesuihkulla) ja kuinka usein harrastelija oikeasti
tarvitsee isompia vedoksia?
Tero P. Mustalahti
Toni Nikkanen
>> Eri asia sitten on, mitä iloa tai hyötyä siitä on ellei tee seinän
>> kokoisia julisteita ja katso niitä metrin päästä.
> Aivan. Kuten toisaalla totesin, jopa tuollainen ISO 400 kuluttajanega
> riittää mainiosta ainakin ~10x suurennoksiin (25*37 cm tai ~A3, jos
> tulostaa itse mustesuihkulla) ja kuinka usein harrastelija oikeasti
> tarvitsee isompia vedoksia?
Toisaalta teknisen kuvanlaadun vertailukeskusteluista lähtee aina
pohja, kun ensin puhutaan siitä ja sitten lopulta todetaan että vaikka
sitä laatua ei ole niin ei sitä tarvittukaan, kun tiesin jo etukäteen
kuvaa ottaessani etten aio tehdä isoa suurennosta...
Tero P. Mustalahti
No jaa, kyllä minä ainakin tiedän, että niistä kuvista, jotka otan ISO
400 -värinegalla ei hyvin todennäköisesti tarvitse ottaa tuon isompia
suurennoksia. ISO 400 värinega on pääasiassa näppäilykuvailua varten,
aina mukana pidettävään kameraan. Todennäköisyyksillä tietysti pelataan,
mutta eipä Suomen talvessa pienellä digipokkarillakaan saa kovin hyvää
jälkeä vastaavissa tilanteissa, koska herkkyyttä on pakko nostaa, vaikka
vakainkin olisi ja varsinkin ilman optista tähtäintä ainakin puoli
"aukkoa" vakaimen tuomasta edusta menee hukkaan epävakaamman
kuvausasennon vuoksi... No poikkeuksena ehkä Fujin parhaimmat
digipokkarimallit, joiden valmistus tosin on jo lopetettu, koska
pikkelsejä ei ollut markkinointiosastolle tarpeeksi. Valoisaan aikaan
taas voi filmipokkarissakin käyttää ISO 160/200 tai jopa ISO 100 -filmiä.
Tero P. Mustalahti
Antti Alhonen
> Kyllä V700:sta löytyy asiallisiakin arvosteluita:
>
> Resoluutiotesti:
>
> http://www.photo-i.co.uk/BB/viewtopic.php?t=4149
>
> Pidempi arvostelu, varsin perusteellinen:
>
> http://www.photo-i.co.uk/Reviews/interactive/Epson%20V700/page_1.htm
Ovat näköjään ihan uusia arvosteluita :-). Ei ollut vielä noitakaan
silloin kun googlasin, googlasin ja googlasin.
Se on vähän harmillista, että suhteellisen uusista tuotteista on
hirveän vaikea löytää asiallisia arvosteluita. Ne tulevat aina
aikamoisella viiveellä.
Mutta ei tuo hassumpi laite näytä olevan, ehkäpä joskus tulee
vielä osto eteen jos alan kuvata keskikokoa, kun silloin ei
kinofilmiskannerista ole apua ja toisaalta pieni pehmeys ei
haittaa...
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
> Toisaalta teknisen kuvanlaadun vertailukeskusteluista lähtee aina
> pohja, kun ensin puhutaan siitä ja sitten lopulta todetaan että vaikka
> sitä laatua ei ole niin ei sitä tarvittukaan, kun tiesin jo etukäteen
> kuvaa ottaessani etten aio tehdä isoa suurennosta...
Toisaalta itse teen ihan härskisti terävyydeltään huonommistakin kuvista
(herkkä, halpa filmi, tarkennus pielessä, tärähtänyt jne.) isoja
suurennoksia. Yleensä niitä katsotaan kauempaa ja iso koko on näyttävä
lähempääkin tarkasteltuna, vaikka olisikin vähän suttuinen.
Toki ymmärrän pointtisi että on turha hehkuttaa filmin 20 megapikselin
resoluutiota jos sitä ei yleensä saada käyttöön käytännössä, mutta
tarkoitus olikin vain vastata nimimerkki satunnaiselle jolla ongelma
on ollut sellainen, että resoluutiota ei saa edes paria megapikseliä. Se
on ilman muuta ongelma skannauksessa tai kuvauksessa, ei
filmitekniikassa.
--
Antti Alhonen.
Väinö Louekari
> Väinö Louekari wrote:
>
>> Riippuu varmaan digikamerasta, täyden kennon järkkärillä varmasti
>> tarkkuus on parempi.
>
>
> Sanonotaan ihan reilusti vain, että millä tahansa vähintään 8 MP
> digijärkkärillä ja jopa parhaimmilla pokkareilla. Kannattaa kuitenkin
> muistaa, että kyse on kuluttajatasoisesta ISO 400 -värinegasta. Tuosta
> resoluutio paranee huomattavasti, kun siirrytään ammattifilmeihin tai
> hitaampiin filmeihin ja ammattilaistasoisiin ISO =< 100 -diafilmeihin
> verrattuna ero on jo erittäin huomattava, luokkaa 50% lineaarisessa
> resoluutiossa. Itse asiassa 4000 dpi:n skanneri ei edes riitä aivan
> kaiken resoluution uuttamiseen Velvia 50/100:sta tai Provia 100F:stä.
> Toisaalta hintaansa nähden Superia 400 on kyllä pirun hyvä filmi noinkin
> nopeaksi filmiksi...
(snip)
> Tero P. Mustalahti
Ilmaisin itseni epäselvästi, tarkoitin kommentoida digia nimenomaan
hitaahkoon diaan, hyvä että herra Mustalahti tarkensi.
Noita filmi - digi vertailujahan on netti täynnä, itseäni ne eivät enää
niin kiinnosta, aikanaan kylläkin.
Tietysti voisi huomauttaa, että erottelukykyyn vaikuttaa optiikka (ja
filmi) ja että todellisessa valokuvauksessa tavallinen harrastaja
luultavasti hyvin harvoin tarvitsee median äärimmäistä erottelukykyä.
Kuvan koettua terävyyttä arvattavasti jo paljon ennen sitä syövät ja
vaikkapa optiikan rajoitukset ja kuvaaminen ilman jalustaa.
Väinö Louekari
satunnainen
"Antti Alhonen" <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote in message
Panin muutaman kuvan joiden perusteella olen oman mielipiteeni muodostanut.
Ehkä johtopäätös on, että minun skannaustaidoissa on vikaa. Ainakin teidän
skannaustuloksenne näyttävät huomattavasti paremmilta kuin minun.
Mutta absoluutisestikin edelleen olen sitä mieltä, että digi on ajanut jo
kauan sitten
ohi filmistä ja diasta.
Katsoin Väinön linkin skannauksesta. Se oli hyvä. Kiitos vain. Yritin panna
mukaan yhden kuvan,
joka vastaisi Väinön Leicasta otettamaa kuvaa hänen linkin takana.
Simo Salanne
> Mutta absoluutisestikin edelleen olen sitä mieltä, että digi on ajanut jo
> kauan sitten
> ohi filmistä ja diasta.
>
Dia on parhaimmillaan projisoituna kunnolliselle pinnalle. Siihen on
digillä vielä paljon matkaa tai hirvittävästi hintaa.
Simo S.
Antti Alhonen
> Mutta absoluutisestikin edelleen olen sitä mieltä, että digi on ajanut jo
> kauan sitten
> ohi filmistä ja diasta.
Se riippuu toki siitä, millaisia asioita painottaa. Jos painottaa
kuvan kliinistä terävyyttä niin ehkä sitten. "Kauan sitten" on kyllä
aivan älytöntä, ei noita parinkymmenen megapikselin 36x24 mm digejä
ole vielä kovin kauan ollut. Mutta ajan juoksu on kyllä tietenkin
kaikille henkilökohtainen asia, minusta parikin vuotta on hirveän
lyhyt aika.
Muista kuitenkin, että filmiä on olemassa muutakin kuin kinofilmiä.
(Eli isommat filmiformaatit.) Jos sitä resoluutiota kaipaa esim. luokkaa
satoja megapikseleitä niin sitten ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin
filmi; digiperät ovat aika himskatin kalliita. 6x6-diojakin voi katsella
projektorilla.
--
Antti Alhonen.
Väinö Louekari
tarkkoja, ei kai sitä vastaan kukaan väitä. Ja viisi megaa (jos muut
asiat ovat kunnossa) riittää mainiosti normaaliin käyttöön
tulostettavaksi vaikka A4-kokoon, ei siinä mitään.
Mutta katsopas tarkemmin tuota GPS-kuvaa. Suurenna sitä jonnekin
pariinsataan prosenttiin ja katso tumman ja vaalean rajoja vaikkapa tuon
GPS-laitteen näppäimien merkkien ylärajoja. Huomaatko? Aivan hirveä
sininen virhe. Ja jos tätä nyt riittävästi suurennetaan....
Tämä nyt on osin vinoilua, tarkoitukseni on sanoa että digi tai filmi
kunhan käyttäjä ennakoi mihin kuvaa tarvitaan ja millaiset laadulliset
seikat ovat missäkin tilanteessa ja kenelle tärkeitä.
Sitä absoluuttista tarkkuutta kun ei ole olemassakaan, kun kuvaa
suurennetaan ja suurennetaan jollekin katseluetäisyydelle, näkee katsoja
ennemmin tai myöhemmin sen väistämättä epäterävänä koska suurentaminen
ei tuo kuvaan lisää informaatiota.
Väinö Louekari
Osmo R
> Jos ei ole varaa palkata jotain henkilöä tai firmaa päivittämään kuvamediat
> seuraavien sukupolvien iloksi tai harmiksi niin filmi voi auttaa.
>
> Jos säilyttäminen kiinnostaa voi osan otoksista kuvata filmille.
>
> Eihän sekään täydellistä varmuutta tuo.
>
> Mutta digimösssökuvat tuhoutuvat melko varmasti jos ei ole ketään joka
> päivittäisi kun itse on nurminen.
>
Tuo filmimateriaalin säilyminen on myytti. Suuri osa kuvista
menee suoraan roskikseen henkilön kuoltua. Filmimateriaali
luultavasti helpommin kuin digikuvat. Digikuvien helpon
kopioinnin ja levittämisen takia niitä voi antaa valmiiksi
sukulaisille. Ei tarvitse hukata ensin niitä jonnekin ullakolle,
josta joku voi ne löytää.
Osmo
Osmo R
> Ulkoinen kovo olisi kyllä viimeinen media minkä hyväksyisin
> varmuuskopiointiin, siis jos käytössä ei ole minkäänlaista raid-systeemiä
> tai vastaavaa.
Tuskin nyt se varmuuskopio ja varsinainen käyttölevy samaan
aikaan hajoavat, paitsi jossain virtapiikissä tms. Yleensä
kaikesta tulee olla vähintään kaksi varmuuskopiota, esim.
DVD+ulkoinen kovalevy.
> Samalla voisin kysäistä, että onko jollain suosituksia noin 500GB
> verkkolevylle? Käy yksinkertaisempikin raid, eli 1TB kapasiteetti ja 500GB
> tallennustila? Pitäisi saada nätisti komeroon wlan-tukiasemaan kiinni eikä
> tarttis möykätä hirveästi, kun ko. komero on makuuhuoneessa. Hyvä systeemi
> saa maksaa enemmänkin, mutta yli 500GB tallennustilaa en näe tarvitsevani
> valokuville, sillä en säilö tusinaräpsyjä vaan ainoastaan ne kuvat missä
> itse näen jotain.
Mikään systeemi, jossa kaikki kopiot ovat kiinni sähköverkossa
yhtäaikaa, tietokoneesta nyt puhumattakaan
Osmo
Osmo R
> Yrjö O. Mäkinen wrote:
>
>> Mutta digimösssökuvat tuhoutuvat melko varmasti jos ei ole ketään joka
>> päivittäisi kun itse on nurminen.
>>
>
> sitä bittimössöä osaisi kuviksi ihmisten silmien eteen loihtia.
Miksi ei olisi? Mietitkö jotain asfaltisoturiskenariota.
Erilaiset puheet 8 tuuman disketeistä ym. eivät päde. Ensinnäkin
niille oli tallennettu dataa, joka on varsin laitsesidonnaista
tai lyhytikäistä. Toiseksi niitä kyllä pystyy lukemaan.
Toki, joku ekstsoottisempi RAW-formaatti voi kadota, mutta ei JPG
mihinkään katoa.
Osmo
satunnainen
> satunnainen wrote:
>> "Antti Alhonen" <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote in
>> message news:fg7f70$3e1$1...@news.cc.tut.fi...
> tarkkoja, ei kai sitä vastaan kukaan väitä. Ja viisi megaa (jos muut asiat
> ovat kunnossa) riittää mainiosti normaaliin käyttöön tulostettavaksi
> vaikka A4-kokoon, ei siinä mitään.
> Mutta katsopas tarkemmin tuota GPS-kuvaa. Suurenna sitä jonnekin
> pariinsataan prosenttiin ja katso tumman ja vaalean rajoja vaikkapa tuon
> GPS-laitteen näppäimien merkkien ylärajoja. Huomaatko? Aivan hirveä
> sininen virhe. Ja jos tätä nyt riittävästi suurennetaan....
> Tämä nyt on osin vinoilua, tarkoitukseni on sanoa että digi tai filmi
> kunhan käyttäjä ennakoi mihin kuvaa tarvitaan ja millaiset laadulliset
> seikat ovat missäkin tilanteessa ja kenelle tärkeitä.
> Sitä absoluuttista tarkkuutta kun ei ole olemassakaan, kun kuvaa
> suurennetaan ja suurennetaan jollekin katseluetäisyydelle, näkee katsoja
> ennemmin tai myöhemmin sen väistämättä epäterävänä koska suurentaminen ei
> tuo kuvaan lisää informaatiota.
>
> Väinö Louekari
Joo olen samaa mieltä, kuvassa on CA virhettä ja muutakin epätäydellisyyttä
- Zeiss:in linssin laatu ei vain riitä, enkä halunnut korjata noita pois
softalla.
Olen paljolti samaa mieltä kanssasi, että aina tulee vastaan teknisiä
rajoja.
Eikä kuvan tarvitse olla teknisesti absoluuttisen hyvä täyttääkseen
käyttäjän tarpeet.
Tästä syystä en ole vielä hankkinun digitaalista järjestelmäkameraa. Toki
nyt jo
polttelee viimeisten julkistusten jälkeen.
Tämä keksustelu kuitenkin lähti liikkeelle siitä, kun menin väittämään,
että dia:n resoluutio ei vastaa digipokkarin laatua ja halusin näyttä, miksi
olen tullut ko. johtopäätökseen. Lisäksi kerroin, että diojen laatu minulla
on
heikennyt ajan myötä. Enkä halunnut suositella filmiä pitkäaikaisen
säilyvyyden
perusteella.
Eikä filmien skannaaminen ei ole mikään triviaali juttu, vaan tarvitsee
harjoittelua.
Ymmärrän kuitenkin, että filmille on mukava kuvata
- vähän sama kuin kävelisi sukkasillaan vaikka kengät on keksitty :-)
Väinö Louekari
(snip)
>
> Ymmärrän kuitenkin, että filmille on mukava kuvata
> - vähän sama kuin kävelisi sukkasillaan vaikka kengät on keksitty :-)
>
>
>
Heh, hauska vertaus, toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään.
Oikeassahan olet siinä että kehitys kehittyy ja edistys edistyy, ei
siinä mitään.
Itse kuvaan filmille aivan irrationaalisesta syystä. Satun vain
haluamaan että kuva on olemassa fyysisenä kapistuksena, diana tai
negana. Koska kuvaan omaksi ilokseni voin vallan hyvin pitää syynä näin
henkilökohtaista ja perustelematonta mielihalua.
Hieman rationallisempi mutta paljon vähäpätöisempi syy on se, että
minulle on vuosien varrella kertynyt paljon K-bajonettilaseja ja koska
Pentaxilla ei ole täyden koon kennoa lasieni polttovälit muuttuisivat
jos alkaisin kuvata vaikka K10D:llä. Se taas olisi epäeleganttia. Mutta
tämä jälkimmäinen on toissijainen syy, vaikka Pentaxilla olisikin täyden
kennon kinorunko on siltikään heittäisi dialle kuvaamista.
Niin että miten nyt sanoisi, vähän sama kuin kävelisi sandaaleissa
vaikka lenkkaritkin on keksitty:)
Väinö Louekari
Antti Alhonen
> Eikä filmien skannaaminen ei ole mikään triviaali juttu, vaan tarvitsee
> harjoittelua.
Vika ei välttämättä ole edes taidoissasi vaan voi hyvinkin olla
laitteessasi. Vaikka tuon skannerin ilmeisesti joidenkin testien
mukaan kuuluisikin tehdä vähän parempaa jälkeä, voihan niissä
olla jopa yksilöerojakin. Moni juttu vaikuttaa ja on paha
sanoa missä se ongelma oikein on.
> Ymmärrän kuitenkin, että filmille on mukava kuvata
> - vähän sama kuin kävelisi sukkasillaan vaikka kengät on keksitty :-)
Ei ehkä paras mahdollinen vertaus, koska mulle se on just toisin päin
:-).
----
Katsoin nyt Kodachrome 64 -esimerkkikuvaasi enkä nyt tiedä, onko se
skannauskaan niin hirveän huono. Ota huomioon, että olet skannannut
sen paljon isommalla tarkkuudella kuin mitä mikään digipokkari tekee,
joten ei ihme että zoomaillessa löydät pehmeyttä ja rakeisuutta.
Pienennä kuva 60 prosenttiin ja lisää terävöitystä, niin saat sen
vastineen n. 6 megapikselin digipokkarille. Ja kyllä siinä
kuvainformaatiota minusta ihan kohtuullisesti löytyy. Onhan siinä
raetta, että jos sille rakeen tekstuurille on allerginen niin sille
ei voi sitten mitään. Veikkaan, että esim. tämä Nikonin Coolscan, joka
ottaisi siitä vähän enemmän terävyyttä pihalle ja jonka mukana tulee
varsin hyvä GEM-rakeenvähennyssysteemi, olisi päässyt vielä selvästi
parempaan tulokseen.
Ennen kaikkea tuossa kuvassa on mielestäni jännittävät, elävät värisävyt
ja enemmän dynamiikkaa kuin keskivertaisessa digipokkarikuvassa.
Digipokkarin kohinanpoisto olisi luultavasti tuhonnut yksityiskohtia
enemmän. Kokeilepa gammakorjauksella nostaa vähän tummaa päätä, mutta
älä paljon, se on aika tyylikäs tummana.
En tiedä onko tuossa kuvassa mitään moittimista. Digipokkarilla
saat varmasti kliinisemmän kuvan jota zoomailemalla ei tule tuollaista
rakeisuutta. Mutta kuvan tekniseen laatuun - ja siihen, miltä
kuva näyttää ihmisen silmin - liittyy muutakin kuin terävyys. Kysymys
kuuluu, olisiko se kuva _kokonaisuutena_ katseltuna parempi?
Kun kuvaat jonkun GPS-laitteen painikkeita, siinä digipokkari on
parhaimmillaan: sen huono dynamiikka (ja algoritmi, joka kätkee
kohisevan mustan) vetää mustaa laitetta tummemmaksi. Sitten
kohinanpoistoalgoritmi tunnistaa näppäinten valkoisten ja mustien
rajat hyvin ja osaa jättää ne teräviksi. Ja viimeiseksi kuvaa
vielä terävöitetään, ts. reunaterävyyttä kasvatetaan keinotekoisesti
lisäämättä kuvainformaatiota. Näin ollen digipokkarin kuva GPS-laitteen
painikkeista näyttää luultavasti tietyssä mielessä paljonkin
paremmalta kuin filmikuva, joka on pehmeämpi ja kontrastiltaan
pienempi - jota ei ole manipuloitu "karkkimaiseksi". Mutta yleisesti
kuvatessa valereunaterävyys ja liian suuri kontrasti ovat vain huonoja
asioita.
(Kaiken kukkuraksi Bayer-matriisin interpolointi toimii erityisen hyvin
kun kuvaat sellaista kohdetta, jossa on lähes _värittömiä_ teräviä
rajoja kuten GPS:n painikkeet. Kuvaapa kohdetta jossa on
vaikka punaista ja sinistä ja niiden teräviä rajoja. 5 megapikselin
digikamerassa onkin vain 1,25 megapikseliä punaista ja saman verran
sinistä...)
Edellinen höpinä voidaan ehkä tiivistää niinkin, että kuvattaessa
joitain teknisiä kohteita, joissa on teräviä rajoja ja halutaan
hyvä dokumentaarinen kuva, digipokkarin kuva on luultavasti parempi
kuin filmikuva. Jos taas halutaan kuvata esimerkiksi jotakin
ihmistä, maisemaa tai vastaavaa kohdetta, se tehdään perinteisesti
filmillä juuri "film lookin" takia ja kehittyneet digikamerat (kuten
Fujin S5 Pro) pyrkivät jäljittelemään tätä ilmettä varsin
kehittyneilläkin tekniikoilla.
Toisissa ominaisuuksissa (kliinisyys, rakeettomuus) on päästy jo ajat
sitten digillä filmistä ohi, joillain (resoluutio) ollaan juuri
menossa ohi mutta ei vielä menty, joillain (dynamiikka) ollaan
vielä hyvin kaukana... Saati sitten kaikki ne puolet, joille ei ole
mitään mittaustapaa vaan jotka ovat ihmisten subjektiivisia
mielipiteitä.
Minä kuvaan filmille mm. siksi, että filmikuvat nyt vaan näyttävät
silmissäni paremmilta. Tein tämän päätelmän katselemalla vanhoja
filmikuvia, mikä sai minut siirtymään digistä filmiin. Mistähän johtuu,
että kaverini, joita ei kiinnosta valokuvaus erityisesti mitenkään, ovat
samaa mieltä? Kuviini alkoi tulla jotain eloa, kun digipokkari vaihtui
filmijärjestelmään, vaikka kuvien määrä vähenikin. Ennen tuli vaan
dumpattua kameran sisältö jonkun reissun jälkeen nettiin kavereiden
ihmeteltäväksi.
Se saattaa johtua siitä, että he eivät zoomaile kuvista pikseleitä esiin
vaan katsovat niitä kokonaisuuksina, kuten tavallinen ihminen tekee.
Pikselien tuijottaminen kannattaa unohtaa. 3 megapikseliä on usein
riittävästi, samoin on kinofilmi, vähän vanhempi ja huonompikin
sortti. Vedä resizellä kuva näytön kokoiseksi, pistä se koko näyttöön ja
ota sen verran etäisyyttä, ettei näytön kuvan tarvitse täyttää ihan koko
näkökenttää. Mutta jos oikeasti kaipaat *suuria* resoluutioita, unohda
Epsonin tasoskanneri, unohda kinofilmi mutta unohda myös digikamerat.
Osta esim. 6x7 keskikoon kamera ja joku oikea keskikoon filmiskanneri,
hinnat jossain kolmen tonnin kieppeillä kenties :-).
--
Antti Alhonen.
Mika Yrjola
> Toki, joku ekstsoottisempi RAW-formaatti voi kadota, mutta ei JPG
> mihinkään katoa.
Aika suuri osa RAW-formaateistakin lienee dcrawin
tuntemia. Ko. kikkareen lähdekoodin katoamiseen maailmasta täysin
ainakin muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana en juurikaan usko
(ellei nyt jotain ydintuhon tasoista tapahdu, jolloin RAW-kuvien
purkaminen lienee murheista pienimpiä).
Akseli Mäki
>Tuskin nyt se varmuuskopio ja varsinainen käyttölevy samaan
>aikaan hajoavat, paitsi jossain virtapiikissä tms.
Tulipalo helposti kuittaa molemmat jos ovat samassa paikassa, kuten myös
tulostetut valokuvat ja kaiken muunkin, helposti vielä tärkeämmätkin kuin
valokuvat.
Simo Salanne
Törmäsin jokin aika sitten siihen ettei mäkki osannut lukea mäkillä noin
viisi vuotta aikaisemmin tehtyjä kuvatiedostoja (TIFF) magneto-optiselta
levyltä, siksi ettei käyttiksessä enää ollut sopivaa ajuria...
Simo S.
Antti Alhonen
> Niin että miten nyt sanoisi, vähän sama kuin kävelisi sandaaleissa
> vaikka lenkkaritkin on keksitty:)
Tai kävisikö: vähän sama kuin kävelisi kumisaappaissa kun lenkkaritkin
on keksitty :-). Tässä tulisi esiin vähän se että molemmilla on omat
tarkoituksensa...
Mutta joo, näin tässä itsepohdiskeluna: "satunnaisen" kirjoitustyyli ei
ole sellainen, että se alkaisi vituttaa tai siitä vetäisi herneen
nenään, vaikka on hyvinkin eri mieltä itse asioista. Kyllähän tähän
maailmaan erilaisia näkemyksiä mahtuu yllin kyllin.
Mutta diasta pitää nostaa esiin "vasta-argumentiksi" juuri se suunnaton
_käytännöllisyys_ (ja edullisuus), jonka puutteesta filmiä usein
moitittaan. Jos ja kun haluan katsella kuviani koko seinän kokoisina
spektaakkelimaisen hienoina esityksinä, siihen ei yksinkertaisesti ole
vielä mitään muuta mahdollisuutta kuin dia, ellei halua tehdä useiden
tonnien investointeja.
Nega on sitten aivan oma maailmansa, kokeilin tuossa perinteistä
värivedostusta pimiössä ja täytyy sanoa että mitään niin siistiä
en olekaan vähään aikaan tehnyt! Tietenkin hyvän paperikuvan tekeminen
vaatii enemmän työtä kuin digikameran räps ja lähetys intter netin
kautta johonkin Ifille, mutta tuloksetkin kyllä ovat itse tehdessä
aivan omissa käsissä ja mahdollisuudet on varsin hyviin tuloksiin.
(Ja vastapainona tietenkin on se, että siihen digiräpsyn tasoon
pääseminen vaatii kyllä jo aika paljon työtä ja tuskaa. Mutta tarviiko
sen olla tavoitteenakaan?)
--
Antti Alhonen.
Simo Salanne
Ai niin, Windows tunnisti laitteen ja median, mutta ehdotti että
formatoidataampa tämä media...
Simo S.
Eino Tuominen
>
> Ulkoinen kovo olisi kyllä viimeinen media minkä hyväksyisin
> varmuuskopiointiin, siis jos käytössä ei ole minkäänlaista raid-systeemiä
Mikäs sitten mielestäsi olisi parempi? Järkevässä hintaluokassa
kiintolevyt ovat varmastikin järkevimpiä paikkoja säilyttää
dataa.
--
Eino Tuominen
Matti Rintala
> Törmäsin jokin aika sitten siihen ettei mäkki osannut lukea mäkillä noin
> viisi vuotta aikaisemmin tehtyjä kuvatiedostoja (TIFF) magneto-optiselta
> levyltä, siksi ettei käyttiksessä enää ollut sopivaa ajuria...
Tarkoitat ajuria tuolle levylle? Vai tiff-tiedostolle?
Nimittäin kuvaformaateistahan nimenomaan tiff on yksi ongelmallisimpia,
koska se on "metaformaatti" joka ei paljoakaan speksaa sitä, mitä
informaatiota ja missä muodossa tiedostossa on. Se vain speksaa, miten
tiedostoon merkitään se, missä muodossa data on yms. Muistan jo 90-luvun
alusta, kuinka skannerien tiff-tiedostoja ei pystynyt lukemaan eri
valmistajan kuvankäsittelyohjelmaan yms. Itse asiassa muistaakseni suuri osa
kameroiden raw-tiedostoistakin on itse asiassa tiff-formaatissa.
Windowsin avi-formaatti taitaa olla toinen samanlainen, "Cannot play file,
codec missing"...
Tämän vuoksi on kyllä hyvä, että nykyisin löytyy jo paljon sellaisia
standardeja kuvaformaatteja, jotka on speksattu tarkasti ja jotka ovat
yleistyneet niin paljon että ne eivät juurikaan voi enää "kadota". Jpg ja
gif lienevät jo näin yleistyneitä, png kenties myös. Mutta digitaalisten
negatiivien tallettamiseen noista ei tietenkään ole, ei myöskään tukea
16-bittisyydelle, CMYK:lle tms.
Mutta ei se ole ruusuista analogiapuolellakaan. Pari vuotta sitten
yritettiin pelastaan vaimokkeen lapsuuden aikaisia kaitafilmejä, jotka
saimme hänen vanhemmmiltaan. Filmit olivat hauraita kuin mikä, ja ikivanha
projektori jumiutui vähän väliä ja poltti filmin poikki. Saimme kuitenkin
kuvattua digivideokameralla filmit jotenkuten, mutta laatu oli lähes täyttä
kuraa. Onneksi sitten kävi ilmi, että eräs tuttu oli töissä puljussa, joka
oli juuri hankkinut kalliin kaitafilmien digitointilaitteen, ja he
tarvitsivat testimateriaalia. Muutaman kymmenen tuhannen euron laite tekikin
sitten kaitafilmistä jo kelvollista jälkeä. :)
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Tero P. Mustalahti
> satunnainen wrote:
>> Eikä filmien skannaaminen ei ole mikään triviaali juttu, vaan
>> tarvitsee harjoittelua.
>
> Vika ei välttämättä ole edes taidoissasi vaan voi hyvinkin olla
> laitteessasi. Vaikka tuon skannerin ilmeisesti joidenkin testien
> mukaan kuuluisikin tehdä vähän parempaa jälkeä, voihan niissä
> olla jopa yksilöerojakin. Moni juttu vaikuttaa ja on paha
> sanoa missä se ongelma oikein on.
Todennäköisin syy on filmin väärä etäisyys sensorista. Tuossa
V700:ssahan on korkeussäädettävät filminpitimet juuri sen takia.
Laitteiden välillä on yksilöeroja. Monet ovat saaneet parempaa jälkeä
kokeilemalla tuolla korkeussäädöllä. Tosin ilmeisesti pieni osa noista
V700:ista on yksinkertaisesti huonoja yksilöitä, joista ei saa parasta
testeissä nähtyä laatua kirveelläkään. Itse skannerihan kuten
tasoskannerit yleensäkin on tyyppiä "fixed focus" eli se ei osaa
tarkentaa vaan filmin on oltava juuri tarkennuspisteessä ja tietenkin
mahdollisimman suorana. Jos Epsonin omilla pitimillä ei saa kunnon
tulosta, niin voi kokeilla myös Doug Fisherin pitimiä:
http://www.betterscanning.com/
Tosin V700:n kanssa noista ei yleensä ole ollut yhtä paljon apua kuin
vanhemmissa Epsoneissa, koska Epsonin omiinkin pitimiin on tuo
korkeussäätö lisätty.
>> Ymmärrän kuitenkin, että filmille on mukava kuvata
>> - vähän sama kuin kävelisi sukkasillaan vaikka kengät on keksitty :-)
>
> Ei ehkä paras mahdollinen vertaus, koska mulle se on just toisin päin
> :-).
Varsinkin kun kengät on vanhempi keksintö kuin sukat. ;-)
> Toisissa ominaisuuksissa (kliinisyys, rakeettomuus) on päästy jo ajat
> sitten digillä filmistä ohi, joillain (resoluutio) ollaan juuri
> menossa ohi mutta ei vielä menty, joillain (dynamiikka) ollaan
> vielä hyvin kaukana...
Riippuu tietysti vähän mihin filmiin verrataan. Nykyiset digijärkkärit
kyllä pääsevät diafilmin dynamiikkaan ja S5 Pro aika lähelle
värinegaakin. Mustavalkofilmit ovat sitten oma juttunsa. Digipokkarien
dynamiikka taas on keskimäärin vielä ainakin pari aukkoa diafilmiäkin
heikompi.
> Pikselien tuijottaminen kannattaa unohtaa. 3 megapikseliä on usein
> riittävästi, samoin on kinofilmi, vähän vanhempi ja huonompikin
> sortti. Vedä resizellä kuva näytön kokoiseksi, pistä se koko näyttöön ja
> ota sen verran etäisyyttä, ettei näytön kuvan tarvitse täyttää ihan koko
> näkökenttää. Mutta jos oikeasti kaipaat *suuria* resoluutioita, unohda
> Epsonin tasoskanneri, unohda kinofilmi mutta unohda myös digikamerat.
> Osta esim. 6x7 keskikoon kamera ja joku oikea keskikoon filmiskanneri,
> hinnat jossain kolmen tonnin kieppeillä kenties :-).
No, kyllähän tuolla Canon 1Ds Mark III:lla pääsee jo 645-filmiä hyvin
lähelle ja rakeen puuttumisen vuoksi joidenkin mielestä jopa ohi. 6x7 on
siis aikalailla minimi, jos haluaa esitellä filmin ylivoimaista
resoluutiota. Halvemmalla tietysti pääsee filmillä vielä, koska
hyvälaatuisia keskikoon kameroita (Bronica, Pentax & Mamiya tai joku
vanha loppuunkuvattu Hasseli...) saa nykyisin käytettynä muutamalla
satasella.
Tero P. Mustalahti
Osmo R
> Törmäsin jokin aika sitten siihen ettei mäkki osannut lukea mäkillä noin
> viisi vuotta aikaisemmin tehtyjä kuvatiedostoja (TIFF) magneto-optiselta
> levyltä, siksi ettei käyttiksessä enää ollut sopivaa ajuria...'
Niin toki valtsemalla mahdollisimman eksoottisen median voi
tällaisia tulla vastaan.
Osmo
Tero P. Mustalahti
> Tämän vuoksi on kyllä hyvä, että nykyisin löytyy jo paljon sellaisia
> standardeja kuvaformaatteja, jotka on speksattu tarkasti ja jotka ovat
> yleistyneet niin paljon että ne eivät juurikaan voi enää "kadota". Jpg ja
> gif lienevät jo näin yleistyneitä, png kenties myös. Mutta digitaalisten
> negatiivien tallettamiseen noista ei tietenkään ole, ei myöskään tukea
> 16-bittisyydelle, CMYK:lle tms.
PNG kelpaa kyllä "digitaaliseksi negatiiviksi", kunhan käytössä on
softa, joka osaa 16-bittisen PNG:n. Exif:it täytyy tosin tallentaa
sitten erikseen.
> Mutta ei se ole ruusuista analogiapuolellakaan. Pari vuotta sitten
> yritettiin pelastaan vaimokkeen lapsuuden aikaisia kaitafilmejä, jotka
> saimme hänen vanhemmmiltaan. Filmit olivat hauraita kuin mikä, ja ikivanha
> projektori jumiutui vähän väliä ja poltti filmin poikki.
Filmien perusmateriaalit ovat kehittyneet myös aika lailla sitten
1970-luvun. Elokuvafilmeissä tietysti tuo rikkoutumisen mahdollisuus
projisoinnin yhteydessä on muutenkin kertaluokkaa isompi kuin
valokuvafilmillä. Hollywood ja mm. USA:n kongressin kirjasto arkistoivat
kaiken silti vielä filmeillä, koska kukaan ei keksinyt digitaalista
mediaa, joka aikuisten oikeasti säilyisi varmasti edes 50 vuotta ja
olisi silloin vielä luettavissakin ilman kalliita erikoistoimenpiteitä.
Tero P. Mustalahti
Toni Nikkanen
> Jos Epsonin omilla pitimillä ei saa kunnon
> tulosta, niin voi kokeilla myös Doug Fisherin pitimiä:
> http://www.betterscanning.com/
Nuo auttavat kyllä jonkin verran, mutta Doug Fisher ei tee
35mm filmin skannaamiseen parempia pitimiä ollenkaan.
Tosin Doug myy antinewton-lasia jonka avulla 35mm filmin saa pysymään
tasaisempana Epsonin vakiopitimessä.
> No, kyllähän tuolla Canon 1Ds Mark III:lla pääsee jo 645-filmiä hyvin
> lähelle ja rakeen puuttumisen vuoksi joidenkin mielestä jopa ohi. 6x7
> on siis aikalailla minimi, jos haluaa esitellä filmin ylivoimaista
> resoluutiota. Halvemmalla tietysti pääsee filmillä vielä, koska
> hyvälaatuisia keskikoon kameroita (Bronica, Pentax & Mamiya tai joku
> vanha loppuunkuvattu Hasseli...) saa nykyisin käytettynä muutamalla
> satasella.
Itse otankin nykyään hifistelykuvat Pentax 6x7:llä ja jokapäiväisemmät
Pentax 645:llä, ja skannaan Nikon Coolscan 8000:lla. Ei ole jäljessä
moitteen sijaa, mutta vaivaa tietysti on enemmän.
Matti Rintala
> Matti Rintala wrote:
>> Tämän vuoksi on kyllä hyvä, että nykyisin löytyy jo paljon sellaisia
>> standardeja kuvaformaatteja, jotka on speksattu tarkasti ja jotka ovat
>> yleistyneet niin paljon että ne eivät juurikaan voi enää "kadota". Jpg ja
>> gif lienevät jo näin yleistyneitä, png kenties myös. Mutta digitaalisten
>> negatiivien tallettamiseen noista ei tietenkään ole, ei myöskään tukea
>> 16-bittisyydelle, CMYK:lle tms.
>
> PNG kelpaa kyllä "digitaaliseksi negatiiviksi", kunhan käytössä on
> softa, joka osaa 16-bittisen PNG:n. Exif:it täytyy tosin tallentaa
> sitten erikseen.
Kappas, katsoin jotenkin tuon PNG:n esittelyn huonosti, totta on että se
tukee 16-bittisiä värikanavia. Ja kun se näköjään tukee myös upotettuja
väriprofiileja, niin kyllähän se tosiaan kelpaa aika hyvin myös
"originaalien" tallettamiseen. Itse raw-negatiivit tietysti varmaan tullaan
tallettamaan DNG:nä tms. muodossa.
Mutta oleellista siis on, että nykyisin on jo olemassa tiedostoformaatteja,
jotka ovat standardoituja ja siinä mielessä varsin luotettavia tulevaisuutta
ajatellen.
Eino Tuominen
>
> PNG kelpaa kyllä "digitaaliseksi negatiiviksi", kunhan käytössä on
> softa, joka osaa 16-bittisen PNG:n. Exif:it täytyy tosin tallentaa
> sitten erikseen.
No mutta, eikös sen PNG:n voi kääräistä TIFFiin, ja siihen
sitten ne exif-tiedot mukaan. Kuinkas auki se Adoben
Digital Negative -formaatti oli? Minä kun olen arponut, että
pitäiskö Lightroomin antaa konvertoida raakakuvat DNG:ksi,
kun se väittää sen osaavansa automaagisesti tehdä.
--
Eino Tuominen
Simo Salanne
> Simo Salanne wrote:
>
>>Törmäsin jokin aika sitten siihen ettei mäkki osannut lukea mäkillä noin
>>viisi vuotta aikaisemmin tehtyjä kuvatiedostoja (TIFF) magneto-optiselta
>>levyltä, siksi ettei käyttiksessä enää ollut sopivaa ajuria...
>
>
> Tarkoitat ajuria tuolle levylle? Vai tiff-tiedostolle?
>
Ajuria tuolle levylle/laitteelle. Eräs häkkeri sitten kirjoitti ajurin
ja saatiin kuvat rompulle ja windowsiin.
Simo S.
HK
news:slrnfigqql.3...@castor.utu.fi...
Itse en ole halunnut vaihtaa formaattia miksikään, jotenkin pidän
alkuperäisformaattia parempana vaihtoehtona. Katoaakohan osa
alkuperäistiedoston sisältämästä metadatasta esim. dng:ksi muunnettaessa?
HK
Tero P. Mustalahti
> "Tero P. Mustalahti" <term...@utu.fi> writes:
>
>> Jos Epsonin omilla pitimillä ei saa kunnon
>> tulosta, niin voi kokeilla myös Doug Fisherin pitimiä:
>> http://www.betterscanning.com/
>
> Nuo auttavat kyllä jonkin verran, mutta Doug Fisher ei tee
> 35mm filmin skannaamiseen parempia pitimiä ollenkaan.
Ei varsinaisesti, mutta Variable Height Mounting Stationia voi käyttää
myös 35 mm filmin skannaamiseen, kunhan ei puhuta kehystetyistä dioista.
Tuolla pystyy skannaamaan myös 126-, 110- ja APS-filmit, joille
nykyisistä filmiskannereista ei enää löydy ainakaan valmista tukea (itse
voi tietysti askarrella kuten Antti kuuluu tehneen).
Tero P. Mustalahti
Eino Tuominen
>
> Itse en ole halunnut vaihtaa formaattia miksikään, jotenkin pidän
> alkuperäisformaattia parempana vaihtoehtona. Katoaakohan osa
> alkuperäistiedoston sisältämästä metadatasta esim. dng:ksi muunnettaessa?
Joo, todennäköisesti isoimpien valmistajien raakaformaatteja
osataan lukea vielä pitkään tulevaisuudessakin. Tuo DNG
periaatteessa on kuitenkin ihan kannatettava asia, jos
se vaan on tehty oikein. Säilöökö joku jo kuvansa DNG:nä?
--
Eino Tuominen
satunnainen
> Todennäköisin syy on filmin väärä etäisyys sensorista. Tuossa
> V700:ssahan on korkeussäädettävät filminpitimet juuri sen takia.
> Laitteiden välillä on yksilöeroja. Monet ovat saaneet parempaa jälkeä
> kokeilemalla tuolla korkeussäädöllä. Tosin ilmeisesti pieni osa noista
> V700:ista on yksinkertaisesti huonoja yksilöitä, joista ei saa parasta
> testeissä nähtyä laatua kirveelläkään. Itse skannerihan kuten
> tasoskannerit yleensäkin on tyyppiä "fixed focus" eli se ei osaa tarkentaa
> vaan filmin on oltava juuri tarkennuspisteessä ja tietenkin mahdollisimman
> suorana. Jos Epsonin omilla pitimillä ei saa kunnon tulosta, niin voi
> kokeilla myös Doug Fisherin pitimiä:
>
Eipä juuri tule kummemmaksi. Jatan kuitenkin harjoituksia. Ajattelin
kokeilla
jossakin välissä lasin poistoa, jos onnistun tekemään sen aiheuttamatta
palauttamatonta tuhoa.
Samoin olen kokeillut väriprofiiliin skannauksen ja valotusarvojen
säätämisen.
Periaatteessa kaiken mitä softalla voi säätää paitsi Silverfastin
kaksoisskannauksen
kun inulla ei ole Ai versiota.
Seuraavan suuremman muutoksen teen, jos saan joskus hankittua
digi-järjestelmän ja
riittävän tasokkaan makron siihen.
Mika Yrjola
Jooh. Siinä missä olen melko optimistinen jpeg/RAW-kuvien aukaisun
onnistumiseen softan puolesta melko vähällä vaivalla ajanhetkellä
nykyhetki+N, olen kyllä vähän pessimistisempi laitteistopuolen
osalta. Jos touhu nyt ei ihan mahdotonta olekaan (kyllähän vaikka
jotain 80-luvun kotimikrojen lerppuja ym. eksoottisine
tiedostojärjestelmiin luetaan nykyäänkin harrastelijapiireissä datan
pelastamiseksi jälkipolville), niin touhu voi kuitenkin vaatia sen
verran vaivannäköä, että satunnaisella matti/maijameikäläisellä voi
viitsimiskynnys ylittyä helposti.
Yrjö O. Mäkinen
>
> Olen kokeillut kaikki kolme mahdollista korkeussäätöä ja teipillä lisää.
> Eipä juuri tule kummemmaksi. Jatan kuitenkin harjoituksia. Ajattelin
> kokeilla
>
Minulla on V750.
Skannerin lasin ja filmin väliä olen muutellut ( 2,5mm, 3,0mm 3,5mm ), hyvin
vähän tuntuu vaikuttavan.
Silälasien pesun jälkeen päätin että 3,5mm on paras tälle minun V750
yksilölle.
V750 on Pentax 645N dian sknnaukseen.
--
yom
Toni Nikkanen
Olen seurannut tätä keskustelua turhan huonosti joten anteeksi jos
kysyn jotain joka on jo sanottu, mutta...
oletko kokeillut skannata kovin montaa eri ruutua, jopa eri kameralla
otettua? Voisiko olla mahdollista että kuva on alkujaankin hiukan
epäterävä?
Lisäksi lienet huomioinut, että digitaalikamera automaattisesti
terävöittää otetun kuvan, skannauksen tapauksessa se pitää joko itse
tehdä (parempi) tai laittaa skannaussoftassa raksi sopivaan ruutuun
(ei niin paljon säätövaraa ja joutuu skannaamaan uudestaan jos tulos
ei miellytä ja haluaa muuttaa jotain.)
Minulla on itselläni vielä toistaiseksi Epson V700 jonka jälkeen olen
ollut melko tyytyväinen, sekä laadukkaampaan jälkeen pystyvä Nikon
Coolscan 8000. Voisin mielenkiinnon vuoksi skannata pari ruutua
molemmilla ja laittaa näytille, jos haluat sellaiset lähettää (laita
myös palautuskuori jos haluat ne takaisinkin)...
(Kyse on osittain myös markkinoinnista koska tuo Epson on myynnissä.. :)
Osmo R
> Tulipalo helposti kuittaa molemmat jos ovat samassa paikassa, kuten myös
> tulostetut valokuvat ja kaiken muunkin, helposti vielä tärkeämmätkin kuin
> valokuvat.
Tuota varten onkin hyvä tehdä lisäkopiot. Pieni USB-levy menee
taskuun ja sen voi kiikuttaa tallelokeron, kaverille tms.
säilöön. Noin satasella saa nykyään 160 gigasen pikkulevyn.
Kovalevyvarmistuksessa on toki riskinsä. Jos esim. koneeseen
iskee tiedostoja tuhoava virus tms. Käyttäjä saattaa helposti
iskeä varmuuskopiolevyn kiinni, kun huomaa korruptoituneen
tiedoston. Siksi DVD-kopio on hyvä ola myös.
Oma tapani n ottaa DVD:lle kopiot aina ennenkuin poistaa kuvat
kamerasta. Sama DVD riittää käytölläni jonkun kuukauden. Lisäksi
varmistan irtokovalevylle. Suunnitelmissa on ostaa toinen
irtokovalevy.
Osmo
Osmo R
> Jooh. Siinä missä olen melko optimistinen jpeg/RAW-kuvien aukaisun
> onnistumiseen softan puolesta melko vähällä vaivalla ajanhetkellä
> nykyhetki+N, olen kyllä vähän pessimistisempi laitteistopuolen
> osalta. Jos touhu nyt ei ihan mahdotonta olekaan (kyllähän vaikka
> jotain 80-luvun kotimikrojen lerppuja ym. eksoottisine
> tiedostojärjestelmiin luetaan nykyäänkin harrastelijapiireissä datan
> pelastamiseksi jälkipolville), niin touhu voi kuitenkin vaatia sen
> verran vaivannäköä, että satunnaisella matti/maijameikäläisellä voi
> viitsimiskynnys ylittyä helposti.
Oletko tosissasi? Mieti hieman paljonko tuollaisia erilaisia
formaatteja silloin oli ja mieti sitten miten yleisiä
CD-pohjaiset formatit ovat. Sama koskee irtokovalevyjä. Moni
tuntuu ajattelevan, että on joku luonnonlaki, joka vanhentaa
formaatit lukukelvottomaksi. Näin ei todellakaan ole. Tuon
aikaisilla mediolla harvemmin säilytettiin tietoa, jolla on
pidempiaikaista käyttöä.
Tärkeintä kuitenkin on, ettei edes yritetä unohtaa sita data
jonnekki ullakolle, vaan se kopioidaan uusille formaateille
tarvittaessa. Minulla on kaikki se mitä aikanaan kotimikrolla
kaseteille tallensin yhä tallella. Tämä materiaali vastaa
tilantarpeeltaan n. yhdä digikuvaa.
Osmo
Yrjö O. Mäkinen
.
>
> Tärkeintä kuitenkin on, ettei edes yritetä unohtaa sita data
> jonnekki ullakolle, vaan se kopioidaan uusille formaateille
> tarvittaessa. Minulla on kaikki se mitä aikanaan kotimikrolla
Kuka kopioi jos kuvaaja on nurminen?
--
yom
Pasi Annala
"Yrjö O. Mäkinen" <etu....@pp.inet.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:VhmWi.110$Mb4...@read3.inet.fi...
On se vaan kummaa kun jotkut luulevat / haluavat jättää tässä
murrosvaiheessa ikuisesti lähtemättömän jäljen itsestään. Aika pieni osa
niistä vanhan tekniikan otoksista on säilyny / säilyy. Ja aika
helvetinmoinen työ on se pilaantuva vanhatekniikka kuva-aines on saada
talteen. Ja hah hah haa millekös muulle kuin DIGIMUOTOON se sit taltioidaan.
Jotta se siitä vouhotuksesta.
satunnainen
"Toni Nikkanen" <to...@morgoth.tuug.fi> wrote in message
news:rlpd4uu...@morgoth.tuug.fi...
>
> Olen seurannut tätä keskustelua turhan huonosti joten anteeksi jos
> oletko kokeillut skannata kovin montaa eri ruutua, jopa eri kameralla
> otettua? Voisiko olla mahdollista että kuva on alkujaankin hiukan
> epäterävä?
(Kyse on osittain myös markkinoinnista koska tuo Epson on myynnissä.. :)
Olen skannannut noin 3000 diaa. On otettu kahdella eri merkkisellä
järjestelmäkameralla.
Käytetty 6 eri optiikkaa. Noin 6 eri filmilaatua ja dialaatua.
Epsonin säätökombinaatioita on kokeiltu noin 30.
Threadi alkoi, kun kerroin, että minun mielstäni dialle kuvaaminen ei
anna etuja digikameraan (digipokkari) verrattuna säilyvyyden, eikä dian
resoluution takia.
Pojat sitten intoutivat ensin haukkumaan minun mopon (EPSON V700) sitten he
kertoivat,
että en osaa ajaa mopolla (eli en osaa skannata skannerilla) ja vielä, että
netistä löytyy ohjeita.
Minä panin nettiin esimerkin, miksi olen digipokkari vs dia sanottua mieltä.
http://personal.inet.fi/private/hip/
Eli oikeastaan en kysellyt skannausohjeita ollenkaan.
Toki hyväksi tämä keskustelu oli minullekin Väinöllä on ihan hyvät sivut
skannauskesta ja
huomasin ainakin yhden asian missä voin parantaa diojen skannausprosessia.
PS. tämän threadin jälkeen sinun voi olla vaikea myydä EPSONisi
Mika Yrjola
> Mika Yrjola wrote:
>
> > Jooh. Siinä missä olen melko optimistinen jpeg/RAW-kuvien aukaisun
> > onnistumiseen softan puolesta melko vähällä vaivalla ajanhetkellä
> > nykyhetki+N, olen kyllä vähän pessimistisempi laitteistopuolen
> > osalta. Jos touhu nyt ei ihan mahdotonta olekaan (kyllähän vaikka
> > jotain 80-luvun kotimikrojen lerppuja ym. eksoottisine
> > tiedostojärjestelmiin luetaan nykyäänkin harrastelijapiireissä datan
> > pelastamiseksi jälkipolville), niin touhu voi kuitenkin vaatia sen
> > verran vaivannäköä, että satunnaisella matti/maijameikäläisellä voi
> > viitsimiskynnys ylittyä helposti.
>
> Oletko tosissasi? Mieti hieman paljonko tuollaisia erilaisia
> formaatteja silloin oli ja mieti sitten miten yleisiä CD-pohjaiset
> formatit ovat. Sama koskee irtokovalevyjä. Moni tuntuu ajattelevan,
> että on joku luonnonlaki, joka vanhentaa formaatit
> lukukelvottomaksi. Näin ei todellakaan ole. Tuon aikaisilla mediolla
> harvemmin säilytettiin tietoa, jolla on pidempiaikaista käyttöä.
Olen siinä mielessä tosissani, että ajassa kymmeniä vuosia eteenpäin
mentäessä ei välttämättä aivan jokaisen kaupan hyllyltä löydy vaikkapa
rinnakkais-ATA - liitintä tai sovitinta senhetkiseen hienoon ja
kauniiseen väylään, tai ajuria median/filesysteemin accessointiin ei
tule vakiona käyttiksen mukana, kun "ei kukaan sellaista enää
tarvitse". Tietenkin tällaiset ongelmat _saa_ ratkaistua, mutta
päänsärkyä ja etsiskelyä voi olla edessä. Olet tosin toki oikeassa
siinä, että nykyään meininki on homogeenisempaa kuin 80-luvulla, joten
potentiaalisesti päänsärkyä on edessä vähemmän.
> Tärkeintä kuitenkin on, ettei edes yritetä unohtaa sita data jonnekki
> ullakolle, vaan se kopioidaan uusille formaateille
> tarvittaessa. Minulla on kaikki se mitä aikanaan kotimikrolla
> kaseteille tallensin yhä tallella. Tämä materiaali vastaa
> tilantarpeeltaan n. yhdä digikuvaa.
Näinhän sen pitäisi mennä, mutta valitettavasti tällainen toiminta
lienee lähempänä poikkeusta kuin sääntöä. Moni ei osaa, viitsi, tai
ajattelee että tekee siirron sitten ensi viikonloppuna tai seuraavan
vuoden kesälomalla.
Antti Alhonen
> Oma tapani n ottaa DVD:lle kopiot aina ennenkuin poistaa kuvat
> kamerasta. Sama DVD riittää käytölläni jonkun kuukauden. Lisäksi
> varmistan irtokovalevylle. Suunnitelmissa on ostaa toinen irtokovalevy.
Kyllähän nämä mainitsemasi tavat toimivat niin kauan, kun olet
elossa ja voimissasi pitämässä pyöriä pyörimässä.
--
Antti Alhonen.
Toni Nikkanen
> Kyllähän nämä mainitsemasi tavat toimivat niin kauan, kun olet
> elossa ja voimissasi pitämässä pyöriä pyörimässä.
Jep, kun kupsahdat, perikuntasi heittää vanhat roinasi, dvd-levysi,
kovalevysi, filmisi ja printtisi kaikki kaatikselle :)
Antti Alhonen
> Pojat sitten intoutivat ensin haukkumaan minun mopon (EPSON V700) sitten he
> kertoivat,
> että en osaa ajaa mopolla (eli en osaa skannata skannerilla) ja vielä, että
> netistä löytyy ohjeita.
No mistäs nyt yhtäkkiä tuulee? Sinähän itse monta kertaa sanoit ettet
varmaan vaan osaa skannata, johon päin vastoin sanottiin että ei
taidoissasi välttämättä ole mitään vikaa... Käännät rohkaisun
päinvastaiseksi?
Jos kyselee miksi skannaukset on niin huonolaatuisia, saa ikävä
kyllä varautua siihen, että joku sanoo vian olevan skannerissa.
Sinulle on mm. tarjouduttu tekemään vertailevia skannauksia kuvistasi
ihan ilmaiseksi.
Kiittämättömyys taitaa olla maailman palkka. Huoh.
--
Antti Alhonen.
Tero P. Mustalahti
> Pojat sitten intoutivat ensin haukkumaan minun mopon (EPSON V700) sitten he
> kertoivat,
> että en osaa ajaa mopolla (eli en osaa skannata skannerilla) ja vielä, että
> netistä löytyy ohjeita.
Olisit heti kertonut, että olet kokeillut kaikkia eri kombinaatioita.
Silloin olisimme voineet kertoa sinulle, että olet luultavasti saanut
maanantaikappeleen mopostasi. Siis jos tuloksiasi verrataan netissä
nähtyihin.
> Minä panin nettiin esimerkin, miksi olen digipokkari vs dia sanottua mieltä.
> http://personal.inet.fi/private/hip/
Kodachrome 64:stä 4800 dpi:llä skannattu dia näyttää itse asiassa aika
hyvältä, varsinkin jos sen skaalaa samankokoiseksi digikuvien kanssa ja
näyttää pikkuisen USM:ää. Raetta tietysti näkyy hieman, mutta en
sanoisi, että resoluutio sinänsä on noita 5 Mpix digikuvia ainakaan
merkittävästi heikompi.
Sen verran voisi tietysti vielä antaa skannausohjeita, ettei tuolla
Epsonilla oikeastaan kannata skannata millään muulla resoluutiolla kuin
6400 tai 3200 dpi:tä johtuen sen CCD:n rakenteesta. Muut resoluutiot
ovat aina interpoloituja.
> PS. tämän threadin jälkeen sinun voi olla vaikea myydä EPSONisi
Tärkeämpi syy saattaisi olla, että lähes yhtä hyvin V500:n saa uutena
halvemmalla...
Tero P. Mustalahti
Antti Alhonen
> Jep, kun kupsahdat, perikuntasi heittää vanhat roinasi, dvd-levysi,
> kovalevysi, filmisi ja printtisi kaikki kaatikselle :)
Paitsi kuulemma ilmeisesti ne DVD-levyt, kovalevyt jne. digitaaliset
tallenteet eivät lennä roskiin mutta nimenomaan filmit lentävät :-).
---
Voi olla, että joskus käy niinkin, että filmit ja valokuvat lentävät
roskiin henkilön kuoltua. Väittäisin kuitenkin, että suurin osa
ihmisistä tajuaa säilyttää perintönään saamansa kuvat, erityisesti
kun kuka tahansa näkee niistä suoraan, mitä niissä on. Harvempi
sen sijaan tajuaa ruveta ottamaan 5 - 10 vuoden välein varmuuskopioita
perintönä saamastaan DVD-levystä, jopa vaikka tietäisi sen sisältävän
valokuvia.
---
Tietääkö muuten joku, kuinka kauan kovalevyllä säilyy data, jos levy
makailee hyllyssä? Data on varsin tiuhassa, pieninä magneettisina
muutoksina, joten tuskin monia vuosikymmeniä, etenkin, kun kovalevyjä ei
ole sellaiseen käyttöön edes tarkoitettu. Kysyn, koska en tiedä.
Pitäisikö varmuuskopioida 5 vuoden välein? 10? 20? Empiiristä tietoahan
tästä ei ole, kun kovalevyt ovat muuttuneet paljon siitä mitä ne esim.
10 vuotta sitten olivat, datatiheys on kasvanut räjähdysmäisesti.
--
Antti Alhonen.
Toni Nikkanen
>> PS. tämän threadin jälkeen sinun voi olla vaikea myydä EPSONisi
> Tärkeämpi syy saattaisi olla, että lähes yhtä hyvin V500:n saa uutena
> halvemmalla...
Vähän riippuu mitä tekee: V500 skannaa vain yhden keskikoon filmipätkän
kerrallaan eikä laakaformaatteja ollenkaan. Mun paketti onkin suunnattu
enemmän keski- ja suurkokohörhöjen suuntaan, kun siinä on tuo kallis
Silverfast-softakin mukana...
Noh, nyt yllytyin tekemään esimerkkiskannin V700:lla, pitää kaivella
joku viimekesäinen kinodia ja koittaa onneaan.
Mika Yrjola
> Tietääkö muuten joku, kuinka kauan kovalevyllä säilyy data, jos levy
> makailee hyllyssä? Data on varsin tiuhassa, pieninä magneettisina
> muutoksina, joten tuskin monia vuosikymmeniä, etenkin, kun kovalevyjä ei
> ole sellaiseen käyttöön edes tarkoitettu. Kysyn, koska en tiedä.
> Pitäisikö varmuuskopioida 5 vuoden välein? 10? 20? Empiiristä tietoahan
> tästä ei ole, kun kovalevyt ovat muuttuneet paljon siitä mitä ne esim.
> 10 vuotta sitten olivat, datatiheys on kasvanut räjähdysmäisesti.
Mitään omaa kokemusta kattavampaa tietoa minulla ei ole; vanhin
nykyään edes satunnaisessa käytössä oleva kiekko joka minulta löytyy
on gigan levy jostain vuodelta 1994. Mitään äärimmäisen kattavia
säännöllisiä kuntotestejä en ole yrittänyt ajaa, mutta
ATK-muinaismuisto (Amiga 4000) on saanut tähän mennessä kiekkoa
luettua nätisti. Tällainen yksittäinen näyte nyt tietysti ei paljoa
kerro.
(Joku kuitenkin kysyy olenko ottanut varmuuskopioita. Nolo vastaus on
että en ole pitkiin aikoihin ja entisetkin ovat pikemminkin
yksittäisiä tiedostoja tai toisiinsa jotenkin liittyen tiedostojen
pienehköjä kokonaisuuksia kuin täysbackuppeja. Tarvitsisi varmaan
tehdä jotain...)
Toni Nikkanen
Tässä oma harjoitelma kun skannataan kinodiaa Epson V700:lla:
http://nikkanen.org/demokuva.jpg
Softa Vuescan, filmi Velvia 100 kuvattu viime keväällä, Canon New F-1
kameralla ja canon 55/1.2 S.S.C-objektiivilla. Skannattu 6400 DPI,
resoluutiota tiputettu photoshopissa ja terävöitetty, ei muuta säätöä
tehty. Kuvaan jäi pari karvaa kun tein homman aika hätäisesti.
Filmipitimen korkeussäätöä en kokeillut - minulla on vain keskikoon
pidin säädetty optimikorkeuteen, kun sitä olen tällä aiemmin ainoastaan
skannaillut.
Kyllä tuo nyt prkl parin megakikkelin digiräpsyt hakkaa ;)
Simo Salanne
>
> Tietääkö muuten joku, kuinka kauan kovalevyllä säilyy data, jos levy
> makailee hyllyssä?
Kondensaattorit eivät tuollaisesta virrattomasta makoilusta tykkää.
Tosin kokemusta on vain audiovekottimien puolelta.
Simo S.
Eino Tuominen
>
> Tietääkö muuten joku, kuinka kauan kovalevyllä säilyy data, jos levy
> makailee hyllyssä? Data on varsin tiuhassa, pieninä magneettisina
Ei täysin luotettavasti, muttei nyt mitään tutkimustuloksiakaan ole
käsillä. Levyihin perustuvat arkistojärjestelmät käyvät levyjä
jatkuvasti läpi etsien virheitä. Ja virheitä löytyy: sellaisiakin,
että levyiltä tieto voidaan lukea virheettä ulos, tieto vain on
muuttunut roskaksi.
--
Eino Tuominen
Tero P. Mustalahti
> Mikäs sitten mielestäsi olisi parempi? Järkevässä hintaluokassa
> kiintolevyt ovat varmastikin järkevimpiä paikkoja säilyttää
> dataa.
Valokuvien säilyttämiseen DVD-levykin on ihan pätevä tapa, varsikin jos
ostaa arkistointilaatua. Pokkarien JPG-kuvien kuvien tapauksessa
tavallisilla rompuillakin pääsee aika pitkälle ja niiden etuna on
pienempi datatiheys.
Videotiedostot ovat sitten vähän eri juttu; niiden säilyttämiseen ei
tällä hetkellä ole muita edullisia tapoja kuin kiintolevyt ja MiniDV:n
tapauksessa alkuperäismedia. SD-videota tietysti menee aika paljon
jollekin BD tai HD DVD -levyllekin, mutta HD-video yleistyy sitä
vauhtia, että sen säilyttämisestä tulee kohta ongelma, vaikka
kirjoittavien BD ja HD DVD -asemien hinta pikku hiljaa varmasti
laskeekin siedettävälle tasolle. MPEG4:n yleistyminen tietysti auttaa
hieman.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Tässä oma harjoitelma kun skannataan kinodiaa Epson V700:lla:
>
> http://nikkanen.org/demokuva.jpg
>
> Kyllä tuo nyt prkl parin megakikkelin digiräpsyt hakkaa ;)
Jep. Nyt kun kerran aloitit, niin viitisisitkö vielä skannata 3200
dpi:llä ja skaalata samaan kokoon samalla terävöityksellä? Teorian
mukaan tulos pitäisi olla käytännössä sama.
Tero P. Mustalahti
Toni Nikkanen
> Jep. Nyt kun kerran aloitit, niin viitisisitkö vielä skannata 3200
> dpi:llä ja skaalata samaan kokoon samalla terävöityksellä? Teorian
> mukaan tulos pitäisi olla käytännössä sama.
Joo käyhän se, mutta menee huomiseen...
Teorian mukaan kuva ei olisi käytännössä sama, koska 6400DPI skannaus
tehdään eri linssillä kuin 3200 DPI skannaus, mutta käytännössä
veikkaan ettei eroa mistään huomaa. Tuo kuva on muuten jo nyt
skaalattu siihen kokoon missä se olisi, jos se olisi skannattu
3200 DPI:llä.
Kävi muuten lapsus, filmityyppi oli Velvia 50. Sen kyllä harjaantunut
huomaa tytön ruskettuneesta ihosta :)
Tero P. Mustalahti
> Teorian mukaan kuva ei olisi käytännössä sama, koska 6400DPI skannaus
> tehdään eri linssillä kuin 3200 DPI skannaus, mutta käytännössä
> veikkaan ettei eroa mistään huomaa.
En tarkoittanut "insinööriteoriaa" vaan empiriaan pohjautuvaa teoriaa.
Siis muualla 3200 dpi:n ylittäminen ei ole parantanut käytännön
erotuskykyä noilla V700-sarjan vehkeillä. Lisäksi on olemassa
laajempikin teoria tai sanottaisiinko hypoteesi, jonka mukaan
tasoskannerien todellinen maksimiresoluutio on aina korkeintaan puolet
laskennallisesta resoluutiosta filmiskannauksessa. Aika hyvin on tähän
mennessä pitänyt kutinsa ainakin näillä uudemmilla vähintään 2400 dpi:n
vehkeillä. Vain vanhoilla Epsonin 1600 dpi:n vehkeillä tuo ei tuntuisi
pitävän paikkaansa, sillä niiden resoluutio oli kyllä vähän parempi kuin
800 dpi.
> Tuo kuva on muuten jo nyt
> skaalattu siihen kokoon missä se olisi, jos se olisi skannattu
> 3200 DPI:llä.
Juu, huomasin myöhemmin.
> Kävi muuten lapsus, filmityyppi oli Velvia 50. Sen kyllä harjaantunut
> huomaa tytön ruskettuneesta ihosta :)
Itse asiassa yllättäväkin luonnollinen ihonsävy Velvia 50:ksi...
Tero P. Mustalahti
Toni Nikkanen
>> Kävi muuten lapsus, filmityyppi oli Velvia 50. Sen kyllä harjaantunut
>> huomaa tytön ruskettuneesta ihosta :)
> Itse asiassa yllättäväkin luonnollinen ihonsävy Velvia 50:ksi...
...jos ei tiedä että iho oli kuvatessa ihan perinteisen talvisuomalaisen
valkoista :)
Jarkko Kaakko
> Toni Nikkanen wrote:
>
>> Tässä oma harjoitelma kun skannataan kinodiaa Epson V700:lla:
>>
>> http://nikkanen.org/demokuva.jpg
>>
>> Kyllä tuo nyt prkl parin megakikkelin digiräpsyt hakkaa ;)
Sen päästä kasvaa omituinen tötterö...
Toni Nikkanen
>>> http://nikkanen.org/demokuva.jpg
>>> Kyllä tuo nyt prkl parin megakikkelin digiräpsyt hakkaa ;)
> Sen päästä kasvaa omituinen tötterö...
Totta, nyt ei kyllä mene skanneri kaupaksi..
Osmo R
Tämä kokoajan perustuu siihen ajatukseen, että kuvat pitää
unohtaa jonnekin ullakolle. Se vaihe kannattaa kokonaan jättää
välistä ja kuvat voi antaa perillisille jo hyvissä ajoin.
Osmo
Osmo R
Näin saattaa hyvinkin käydä. Siinä ei eroa ole juuri onko
paperikuvia vai elektronisessa muodossa.
Osmo
Osmo R
Siniulla on joku romanttinen käsitys siitä, että ne kuvat ensin
hukattaisiin jonnekin vuosikausiksi ja sitten löydettäisiin
jostain. Tämä on varsin epätodennäköistä
Osmo
Osmo R
> Voi olla, että joskus käy niinkin, että filmit ja valokuvat lentävät
> roskiin henkilön kuoltua. Väittäisin kuitenkin, että suurin osa
> ihmisistä tajuaa säilyttää perintönään saamansa kuvat, erityisesti
> kun kuka tahansa näkee niistä suoraan, mitä niissä on. Harvempi
> sen sijaan tajuaa ruveta ottamaan 5 - 10 vuoden välein varmuuskopioita
> perintönä saamastaan DVD-levystä, jopa vaikka tietäisi sen sisältävän
> valokuvia.
Sana "vuosi" varmuuskopiointivälissä on aika outo. Kyllä minä
pyrin varmistamaan vähintään kerran viikossa.
Kun se levy saadaan perintönä, sen kuvat toki luetaan sieltä ja
pannaan omaan hakemistopuuhun. Suein vielä perillisiä voi olla
useampia ja he vaivatta saavat kopionsa ilman kinaa. Miksi
ihmeessä se levy pitäisi unohtaa vuosiksi jonnekin ullakolle?
Muista tekniika kehittyminen. Ajan kuluessa se materiaali vie yhä
pienemmän osan levytilasta.
> ---
>
> Tietääkö muuten joku, kuinka kauan kovalevyllä säilyy data, jos levy
> makailee hyllyssä? Data on varsin tiuhassa, pieninä magneettisina
> muutoksina, joten tuskin monia vuosikymmeniä, etenkin, kun kovalevyjä ei
> ole sellaiseen käyttöön edes tarkoitettu. Kysyn, koska en tiedä.
> Pitäisikö varmuuskopioida 5 vuoden välein? 10? 20? Empiiristä tietoahan
> tästä ei ole, kun kovalevyt ovat muuttuneet paljon siitä mitä ne esim.
> 10 vuotta sitten olivat, datatiheys on kasvanut räjähdysmäisesti.
Sinä tunnut nyt ajattelevan sitä fyysistä kiintolevyä
merkittävänä seikkana, ihan kuin se muistoarvo olisi siinä, eikä
sisällössä. Koko kyseymysenasettelu on mieletön.
Mieti, jos olisit vuonna 1985 saanut lerpun, miettisitkö nyt
miten sitä kopioidaan ja minne vai olisitko jo kopioinut sen
datan sieltä talteen.
Osmo
satunnainen
Eikö sinulla ollut myös Nikon skanneri. Voisitko skannata sillä myös
vertailukuvan.
Antti Alhonen
> Sana "vuosi" varmuuskopiointivälissä on aika outo. Kyllä minä pyrin
> varmistamaan vähintään kerran viikossa.
Näin tekee ehkä 0,0001% ihmisistä maailmassa.
Mutta valokuvia ottaneen perillisiä ovat ihan kaikenlaiset ihmiset, ei
ainoastaan varmuuskopiointifriikit. Siksi sen itse median täytyy
kestää.
> Kun se levy saadaan perintönä, sen kuvat toki luetaan sieltä ja pannaan
> omaan hakemistopuuhun. Suein vielä perillisiä voi olla useampia ja he
> vaivatta saavat kopionsa ilman kinaa.
Näin siinä tapauksessa, että perillisissä tosiaan on joku sinunkaltainen
ihminen, joka todella harrastaa tuollaista varmuuskopiointia. Se on
toki äärimmäisen hieno juttu ja kaikki pointsit siitä sinulle - mutta
esimerkiksi minä en tunne yhtään tällaista varmuuskopioijaihmistä,
vaikka kaveripiirissä suurin osa on tietotekniikkaakin harrastavia
ihmisiä. Sinunlaisiasi on *todella* vähän, ja pahoin pelkään ettei
tulevaisuudessakaan paljon enempää.
> Miksi ihmeessä se levy pitäisi
> unohtaa vuosiksi jonnekin ullakolle?
Ei toki pitäisi, mutta sinne se vain unohtuu.
> Muista tekniika kehittyminen. Ajan
> kuluessa se materiaali vie yhä pienemmän osan levytilasta.
Oleellista asiassa on: se vaatii AKTIIVISTA ylläpitoa. Sinä ilmeisesti
pystyt siihen, mutta tietotekniikkaa harrastavista ihmisistäkin niin
toimii vain hyvin pieni osa, saati sitten kaikista ihmisistä.
> Mieti, jos olisit vuonna 1985 saanut lerpun, miettisitkö nyt miten sitä
> kopioidaan ja minne vai olisitko jo kopioinut sen datan sieltä talteen.
Minulla olisi se lerppu jossain hyllyssä.
Itse asiassa minulla on nytkin jossain kellarikomeron laatikoissa
diskettejä jostain vuodelta 1995. Luultavasti eivät toimi. En siis
ole kopioinut sitä dataa sieltä talteen. Niin tekee kovin harva
ihminen, ikävä kyllä.
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
> Tämä kokoajan perustuu siihen ajatukseen, että kuvat pitää unohtaa
> jonnekin ullakolle. Se vaihe kannattaa kokonaan jättää välistä ja kuvat
> voi antaa perillisille jo hyvissä ajoin.
Tämä on hyvä ohje, mutta miten ajattelit saada ihmiset toimimaan näin?
Yritetäänpä ottaa ihan rautalankaesimerkki, varsin tyypillinen
skenaario, jossa yritän huomioida esittämäsi tilanteen: ollaan
nykyaikaisessa tai jopa tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa data
kyllä liikkuu henkilöiden välillä eikä vaan jää heti makaamaan
kuvan ottajan kovalevylle.
Henkilö A ottaa kuvia perheestään lomamatkalla digikameralla ja siirtää
ne matkan jälkeen koneensa kovalevylle.
Henkilö A lähettää kuvat sähköpostilla henkilöille B, C, D, ja E.
B:llä ne jäävät Yahoon sähköpostilaatikkoon. C kopioi ne lisäksi
kotikoneelleen Windowsin työpöydälle, D (se olkoon vaikka
minä) siirtää ne sähköpostilaatikostaan kotikoneelle sekä kopioi
ne webbipalvelimelle. E ottaa ne kotikoneelle sekä polttaa niistä
myös myöhemmin kopion DVD-R-levylle.
En lisää skenaarioon henkilöä, joka aktiivisesti varmuuskopioisi
tiedostojaan, koska sellaisia henkilöitä nyt vaan on aivan saakelin
vähän.
Mitä nyt sitten tapahtuu? Henkilön A Maxtor-kovalevy hajoaa normaaliin
tapaan vuoden päästä kuvien otosta. A hankkii uuden kovalevyn ja
kaikki on taas OK. A ei edes muista, mitä kaikkea häneltä on tuhoutunut,
joten ei hän muista pyytää kuvia B:ltä, C:ltä, D:ltä eikä E:ltä.
Kolme vuotta kuvien otosta B:n sähköpostitili Yahoolla tulee täyteen -
tai sitten Yahoo muuten vaan lopettaa palvelunsa, tai tyhjentää
asiakkaiden vanhoja viestejä, tai... jne. jne. you know, nämä eivät ole
kovin luotettavia. Nyt B:llä ei ole kuvia.
C:n Windows Vista kaipaa uudelleenasennusta ja C formatoi levynsä. Ikävä
kyllä hän ei varmuuskopioinut juuri työpöytää, jolle kuvat jäivät.
D:llä kuvat säilyvät jopa kymmenen vuotta! Yksi kovalevy hajoaa, mutta
D tietää pakastimeenlaittokikan ja onnistuu vielä riipimään datat
talteen uudelle kovalevylle. D on myös laittanut peilaavan
RAID-järjestelmän erittäin tärkeitä tiedostojaan varten, mutta ikävä
kyllä ei ole kopioinut 5 vuotta vanhoja sukulaisen lähettämiä
valokuvia tällaiselle osiolle.
E poistaa turhina tiedostoina valokuvat, koska ei näe niillä olevan
mitään arvoa. Ja ovathan ne siellä DVD:llä, jos niitä tarvitsee!
Mutta se DVD-levy on lukukeltovoton 10 vuotta myöhemmin.
Näin kaikki kopiot valokuvista on menetetty 10 vuotta myöhemmin.
Saatat väittää, että tämä olisi hirveän pessimistinen skenaario. Itse
väittäisin, että tämä on varsin realistinen, jopa optimistinen, ainakin
nykyhetkellä. Nykyhetkellä kuvat jäävät vain parin ihmisen kovalevyille
ja ehkä jollekin CD:lle ja johonkin ilmaisnettipalveluun. Digikuvat ovat
tällä hetkellä tyypillisesti noin viidessä vuodessa mennyttä.
Siksi täytyy olla tallennusmedia, joka säilyy _ilman aktiivista
ylläpitoa_.
Sellaisessakin tallennusmediassa on tietenkin tuhoutumisen riski -
joku heittää filminegatiivit roskiin, tulee tulipalo tms. Nyt on
kuitenkin syytä katsoa todennäköisyyksiä. Sen, että aktiivinen
ylläpito jää tekemättä, todennäköisyys on aktiiviylläpitäjäpersoonien
osuuden käänteisluku. Eli aktiivinen ylläpito jää n. 99 - 99,99%
todennäköisyydellä tekemättä.
Sen, että joku on niin saatanan idiootti, että heittää negatiivit
roskiin, todennäköisyys on sama kuin idioottien osuus. Vaikka sekin
on huolestuttavan suuri määrä, se on silti vähemmän kuin 99%.
;-).
--
Antti Alhonen.
Toni Nikkanen
Tässä ne nyt on kaikki: Jo aiemmin esillä ollut Epsonin 6400->3200 DPI
versio, 3200 DPI skannattu versio, ja huvin vuoksi Nikon Coolscan
8000:n versio -- huvin vuoksi siksi että Nikonia en myy, vakuutuitte
tai ette :)
http://nikkanen.org/demokuvat/
satunnainen
Minulle yllätys oli, että kaikki variaatiot olivat laadultaan noinkin
lähellä toisiaan.
Olin epäillyt eroja paljon suuremmaksi varsinkin varsinaisen filmiskannerin
ja
tasoskannerin välillä.
Osaatko itse arvioida eroja.