Valokuvausfoorumit nuutumassa?
Pekka M.Nurminen
havaitsevinani niiden alkaneen hiipua. Toki edelleen kysellään
kameranhankintavihjeitä ja kinastellaan merkkien paremmuudesta, mutta sen
asiapitoisempaa keskustelua ei juuri näe. Kuvapuoli on mitä on,
kohteliaasti sanottuna, valtaosa tarjonnasta ei millään jaksa kiinnostaa.
Mitä on tapahtunut? Ovatko kokeneemmat kamerankäyttäjät jättäneet foorumit
ja palanneet todellisen harrastuksensa pariin? Joko pienen maan resurssit
tyhjennettiin? Onko muilla vastaavia havaintoja?
--
*kirjoita sigusi tähän*
Matti Rintala
> Muutaman vuoden erilaisia valokuvausfoorumeita seuranneena olen ollut
> havaitsevinani niiden alkaneen hiipua.
> Mitä on tapahtunut? Ovatko kokeneemmat kamerankäyttäjät jättäneet foorumit
> ja palanneet todellisen harrastuksensa pariin?
Saman olen huomannut minäkin. Itsekin olen suurimmaksi osaksi luopunut
foorumeiden seuraamisesta, tässä muutamia omia mielipiteitäni ja veikkauksia:
- Foorumeita on sen verran paljon, että aidosti innostunutta väkeä ei riitä.
Syntyy korkeintaan pieniä nurkkakuntia.
- Valokuvauksesta "kiinnostuneita" on sen verran paljon, että "vakavampi"
valokuvauskeskustelu hukkuu kohinaan.
- Samasta syystä kuvien taso ja niiden esille laittamisen motivaatio
vaihtelevat rajusti, joten kuvakeskustelua on vaikea syntyä.
- Edellisestä johtuen myös kritiikin taso vaihtelee, ja on yleensä Puusan
Joren valittamaa "ihan kiva" tai "söpö hauva" -tasoa.
Itse jaksoin joskus seurata Aukeaa, mutta se alkoi tympiä nopeasti.
Valokuva.net oli parempi mutta loppui. Kameralaukku.com tuntuu edelleen aika
sisäpiirijutulta. sfnet.harrastus.valokuvaus-ryhmiä seuraan lähinnä sen
vuoksi, että niiden seuraaminen suoraan sähköpostiohjelmastani (Thunderbird)
on helppoa. Mutta kyllähän näiden ei-www-pohjaisten ryhmien kohtalonhetket
alkavat olla käsillä, varsinkin harrastuksessa jossa on nimenomaan kyse kuvista.
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Väinö Louekari
näköjään enemmänkin tuolla digipuolella. Vanha sananlasku toteaa: "Tee
itte ittelles kaljaa, niin sinulla on kaljaa." Asiapitoisempaa
keskustelua kaipaava voi kaikin mokomin sellaisen keskustelun aloittaa.
Väinö Louekari
TaaviUntamo
> kameranhankintavihjeitä ja kinastellaan merkkien paremmuudesta, mutta sen
> asiapitoisempaa keskustelua ei juuri näe. Kuvapuoli on mitä on,
> kohteliaasti sanottuna, valtaosa tarjonnasta ei millään jaksa kiinnostaa.
> Mitä on tapahtunut? Ovatko kokeneemmat kamerankäyttäjät jättäneet foorumit
> ja palanneet todellisen harrastuksensa pariin? Joko pienen maan resurssit
> tyhjennettiin? Onko muilla vastaavia havaintoja?
Keskustelu on monen mielestä mukavaa. Siksi
"ei-vielä-niin-asiantuntijat" ryhtyvät mielellään neuvomaan vielä
tuoreempia harrastajia. Kun kaikenlaisia neuvoja satelee, asiallisimmat
neuvot hukkuvat kohinaan. Silloin ne kokeneemmat, joilla todella olisi
jotain sanottavaa, vähentävät neuvontaansa. Samalla se asiapitoisempi
pohtiva keskustelu vähenee heiltä myöskin.
Toinen ongelma on keskustelutaidossa. Sen huomaa muuallakin kuin
nettikeskustelussa. On syntynyt "suomalainen dialogi". Sehän tarkoittaa
kahta vastakkaista monologia, jossa aiheet hiukan sivuavat toisiaan.
Valokuvauskeskustelussa se tarkoittaa sitä, että yksi puhuu kuvan
sisällöstä, toinen sen teknisestä toteutuksesta, kolmas pikseleistä.
Itse asiassa he eivät edes puhu samasta kuvasta, vaan mielikuvasta,
miten kuva yleensä voitaisiin toteuttaa. Jokainen selostaa vain omaa
näkökantaansa ja "vaatii", että muut ryhtyvät ajattelemaan samalla tavalla.
Minun mielestäni oikea dialogi esiintyy silloin, kun keskustelijoiden
puheenvuorot vaikuttavat toisiinsa. Silloin vastaus kommentoi edellistä
puheenvuoroa ja keskustelu voi saada uusia suuntia. Keskusteltaessa,
onko maksapihvi parempi kuin sacher-leivos, ei välttämättä tarvitse
tulla mihinkään johtopäätökseen tai lopulliseen ratkaisuun kysymyksestä.
Dialogissa riittää, että asiasta keskustellaan ja molemmat voivat
esittää näkökantoja ja keskustelu polveilee kummankin keskustelijan
ajatuksia kunnioittaen kumpaakin kiinnostavaan suuntaan.
Valokuvauksesta keskustelu on mennyt väittelyksi, onko enemmänpikseleitä
parempi kuin vähemmänkohinaa. Itse kuvan sisältö ja valokuvan "sanoma"
hukkuvat keskusteluun. Keskustelu ei edes ala, koska toinen osapuoli ei
kuule, mitä toinen sanoo, julistaa vaan omaa näkökulmaansa (tai
"kumminkälynkaimallakin oli .... ").
Väitän siis, että kokeneemmat eivät jätä keskustelufoorumeita,
keskustelu vain siirtyy taustalle tai jollekin muulle tasolle.
Ja lopuksi esimerkki, joka valaiskoon monologi-käsitettä tässä
keskusteluryhmässä (tai digissä):
(anteeksipyyntö etukäteen kummallekin nimeltämainitulle)
Autiokari korostaa yhtä näkökulmaa teknisessä laadussa. Hän lienee
asiassa aivan oikeassa. Puusa korostaa kuvaajan ammattitaidon
merkitystä. Hänkin lienee oikeassa. Joku kolmas korostaa sisältöä, yksi
valoa jne. Autiokari ja Puusa eivät pysy samassa keskustelussa, koska
kummallakin on oma monologinsa. Totuus kuitenkin lienee, että hyvässä
kuvassa yhtyvät kaikki osatekijät. Jos joku puuttuu, muitten tekijöiden
pitää olla todella loistavia kompensoidakseen edes vähän sitä puuttuvaa
osatekijää. Dialogi edellyttäisi, että annetaan tilaa toistenkin
mielipiteille. Keskustelua ei edistä se, että yritetään pakottaa toinen
omalle näkökannalle.
ja tämä on vain minun mielipiteeni, en odota, että kukaan vaihtaisi
eriävää mielipidettään tälle kannalle...
Markku Kalima
wrote:
> Muutaman vuoden erilaisia valokuvausfoorumeita seuranneena olen ollut
> havaitsevinani niiden alkaneen hiipua. Toki edelleen kysellään
> kameranhankintavihjeitä ja kinastellaan merkkien paremmuudesta, mutta sen
> asiapitoisempaa keskustelua ei juuri näe.
Mielestäni ongelma on rakenteellinen. Sanalla valokuvaus käsitetään
sekä kuvan (tekninen) ottaminen, että sen (taiteellinen) luominen.
Tekniikasta on helppo keskustella ja jopa väitellä, kun omien
mielipiteiden taaksen on helposti saatavaissa mitattavaa tietoa.
Taide ei taas tahdo taipua millään analyyttisen tarkastelun kohteeksi
ja siksi siitä keskusteleminen on hyvin vaikeaa - taiteesta ei voi
väitellä. Toki taiteesta voi sanoa mielipiteensä, mutta siihen se
"keskustelu" yleensä jääkin. Mielipiteesen on vaikea ottaa mitään
kantaa (juuri koska se on mielipide) ja rakentavaa keskustelua ei
synny.
Aika ajoin syntyy sitten kyllä arvovaltakiistoja, koska 20 vuotta
ammatikseen kuvannut kokee automaattisesti olevan parempi valokuvaaja,
kuin 5 vuotta hommaa harrastanut. Toki tuo voi olla totta, mutta kun
valokuvauksessa ei ole mitattavaa paremuutta olemassa, kääntyy
keskustelun taso hyvin helposti henkilökohtaiseksi eipäs-juupas
sättimiseksi.
Sama keskustelun hiipumisilmiö on havaittavissa myös muilla taide-
palstoilla. Ja luulen syyn olevan juuri se, että taiteesta on vaikea
keskustella, oli se sitten kuvanveistoa, öljyväreillä läträämistä tai
pixelien järjestelyä. Pitäisi kai kysyä, onko tuota ei-teknistä
valokuvauskeskustelua juuri koskaan ollutkaan?
Ehkäpä nämä nyyssiryhmät paitäisi jakaa uudelleen, tyyliin:
s.h.valokuvaus.taide
s.h.valokuvaus.tekniikka.perinteinen
s.h.valokuvaus.tekniikka.digi
(tjps)
Markku
P.S. Käykääpäs katsomassa sfnet.harrastus.taide -pastan ahkeraa
keskustelua.
Mikko Tapani Reinikainen
TaaviUntamo <ros...@gmail.com> wrote:
>Totuus kuitenkin lienee, että hyvässä kuvassa yhtyvät kaikki
>osatekijät. Jos joku puuttuu, muitten tekijöiden pitää olla todella
>loistavia kompensoidakseen edes vähän sitä puuttuvaa
>osatekijää.
Kiitos asiallisesta metakeskustelusta. Koitan jatkaa keskustelua
eräästä havainnostasi sortumatta juupaseipäsiin tai ohipuhumiseen.
Sivuutetaan myös "hyvän kuvan" käsitteen ongelmallisuus olettamalla,
että kaikki tarkastelijat ovat samaa mieltä kuvan ja kuvan
osatekijöiden hyvyydestä.
Minusta kaikki kuvan osatekijät eivät ole saman arvoisia:
1) Tärkeimpänä tekijänä täytyy olla jonkinlainen ymmärrys kuvan
katsojasta. Katsoja arvioi oman kulttuurinsa pohjalta kuvan
osatekijöitä ja määrää niiden onnistuneisuuden. Jos kuvaa itselleen,
eikä itse pidä kuvasta, on kuva epäonnistunut.
2) Itse kuvan sisältöön liittyviä puutteita on todella vaikea
kompensoida millään visuaalisilla tai teknisillä onnistumisilla.
Vähäpätöiset tai kuluneet aiheet ovat haastavampia kuin tärkeät tai
originellit.
3) Edelleen kuvan kannalta ratkaisevan tärkeä osatekijä on
kuvanottohetki. Siinä epäonnistumista on vaikea kompensoida.
Joidenkin aiheiden kanssa tämä ei ole ongelma.
4) Vielä melko helposti häiritsemään jää, jos kuvan valo,
perspektiivi, sommittelu, tarkennus, terävyysalue tai valotus on
pielessä. Jotkin aiheet sallivat näiden osatekijöiden kanssa hyvin
paljon toleranssia.
5) Ainoastaan jonkin verran kuvan loistavuutta rokottaa tahaton
liike-epäterävyys, rakeisuus tai kohina, värivirheet, optiset
vääristymät tai epäsopiva dynamiikka. Näissä osa-alueissa tahallisuus
tai tahattomuus on aika vaikea osoittaa.
Minusta, jos ykkönen, kakkonen ja kolmonen ovat kunnossa, on hyvän
kuvan syntyminen ylipäätään mahdollista. Jos nelonenkin hoidetaan
kunnolla, voidaan jo puhua hyvästä kuvasta. Vitosen osatekijöiden
rooli hyvän kuvan tekemisessä on melko pieni.
Näihin väitteisiin on helppo keksiä vastaesimerkkejä, ja moneen
käyttöön kuva on kelvoton, jos yksikään vitoskohdan vioista toteutuu,
mutta noin yleistyksenä tuosta voi päätellä, millainen oma
arvojärjestykseni on.
- Mikko Reinikainen
Jore Puusa
> Taide ei taas tahdo taipua millään analyyttisen tarkastelun kohteeksi
> ja siksi siitä keskusteleminen on hyvin vaikeaa - taiteesta ei voi
> väitellä. Toki taiteesta voi sanoa mielipiteensä, mutta siihen se
> "keskustelu" yleensä jääkin. Mielipiteesen on vaikea ottaa mitään
> kantaa (juuri koska se on mielipide) ja rakentavaa keskustelua ei
> synny.
----------
Taiteesta ei ole kysymys kenenkään näihin forumeihin kirjoittavien
töissä. Taide on tekijänsä sisäisen sanoman välittämistä piittaamatta
siitä miten katsoja asian käsittää.
Sellaisia henkilöitä ei näe näillä kanavilla, he tekevät taidetta
piittaamatta, mitä siitä sanotaan.
Kukaan todella valokuvaukselle elämänsä antaneista ei voisi olla
vähempää kiinnostunut tinkaamisesta autiokarin kanssa pikeleistä.
Tuskin Arno Minkkinen, ainoa suomalainen ( USA:sa asuva jolla
suomalaista syntyperää) taidekuvaajaksi korotettavissa oleva
kirjoittaisi sanaakaan keskusteluun, jossa mietitään canonin ja nikonin
eroja, ne asiat ovat täysin triviaaleja 30 vuotta samalla kameraalla
kuvanneelle.
Taide on subjektiivista luomista piittaamatta mitään siitä mitä
taiteesta sanotaan. Taidevalokuvaaja kuvaa itselleen ja kertoo omasta
itsestään kuviensa kautta, ammattikuvaajat toteuttavat visoita niille
jotka niitä ostavat.
Näiden palstojen ja forumeoiden ongelma on tietämättömyys valokuvasta ja
sen historiasta ja yleistiedon puute, jotta voisi keskustella kuvasta ja
sen elementeistä, se nimittäin on paljon hedelmällisempää kuin
kameroista puhuminen.
Kameroista kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi haarukasta, kun syö upeaa
ruokaa.
Kirjoitan tähän threadiin koska nimeni mainittiin kahdesti..Toisaalta
kyllä ajan takaa ammattitaidon tunnustamista mutta toisaalta
pidäkkeettömän itseilmaisun oikeutusta ilman sitä pilkkaamista joka
suomessa kuuluu kaiken erillaisuuden murtamiseen.
Amatööri ei voi tietää mitä valokuvakoulutuksessa painotetaan ja keksii
mutu väitteitä valokuvan rakenteesta ja väittää ettei kuvasta voi
kirjoittaa, mutta siitä voi jos tietää tarpeeksi.
Ilman tietoja esim. leikkauksista valokuvan historiaan
--maalaustaiteeseen ja visuaalisuuden ilmentymiin --vaikkapa
funktionalismiin ja samanaikaiseen valokuvaan,-- ei voi keskustella
muuten kuin juupas eipäs linjalla.
Joku syy siihen on että sadat valokuvauskouluista valmistuneet EIVÄT
kirjoita sanaakaan forumeissa. Tarvitaan todella kovaa kestokykyä tulla
murhatuksi muutaman kerran viikossa kun koetaa kirjoittaa
valokuvauksesta laajemmin.
Ammattilaiset valokuvaavat mieluummin kuin kirjoittavata työstään.
>
> Aika ajoin syntyy sitten kyllä arvovaltakiistoja, koska 20 vuotta
> ammatikseen kuvannut kokee automaattisesti olevan parempi valokuvaaja,
> kuin 5 vuotta hommaa harrastanut. Toki tuo voi olla totta, mutta kun
> valokuvauksessa ei ole mitattavaa paremuutta olemassa, kääntyy
> keskustelun taso hyvin helposti henkilökohtaiseksi eipäs-juupas
> sättimiseksi.
----------
Valokuvauksessa nimenomaan on miatttavissa osaamisen taso.
Mitattavuus tulee toimeksiannon suorittamisesta.
Aivan yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa seuraava tilanne.
Valokuvaaja joka on koulutetettu neljä vuottaa Lahdessa ja amatööri
pannaan kuvaamaan kultainen kahvikuppi ja siitä nouseva höyry.
vaikka koulutettu olisi kuvannut 10 vuotta henkilöpotretteja hän osaa
silti perusasiat myös erittäin vaativasta esinekuvauksesta mutta
amatööriltä kuva jää ottamatta siinä mielessä ettei
suorasalamalopputulosta juuri tarvitse edes arvioida.
Jos osaamista olisi laajemmin- se myös näkyisi niin forumeilla kuin
valokuvauslehdissä mutta se ei näy, kuvien visuaalinen laatu on
romahtanut digipokkareoden ja harrastuksen eskalaation jälkeen.
Ja mikäs siinä, siinähän vasta ammattilainen ja amatööri eroavat laadun
suhteen ja sen eron pitäisi kasvattaa myös ostamisen tasoa mutta ei,
suomessa niin ei ole käynytkään oikeastaan ainoana maan euroopassa.
Täällä kuvaamisesta jo puolet on OTO kuvaajien hallussa ja meidän maamme
visuaalisuus on menossa hautuumaalle.
uskon että amatöörikuvaus voisi tuottaa vapaan ilmaisukanavan mutta niin
ei täällä käy toisin kuin vaikka ranskassa tai USA:ssa.
Loppujen lopuksi on sama kuka visuaalisesti vetoavan kuvan ottaa.
Mutta täällä kuvataan vuosikymmenestä toiseen tipu oksalla tai
koira haukottelemassa.
>
> Sama keskustelun hiipumisilmiö on havaittavissa myös muilla taide-
> palstoilla. Ja luulen syyn olevan juuri se, että taiteesta on vaikea
> keskustella, oli se sitten kuvanveistoa, öljyväreillä läträämistä tai
> pixelien järjestelyä. Pitäisi kai kysyä, onko tuota ei-teknistä
> valokuvauskeskustelua juuri koskaan ollutkaan?
--------
Ei teknistä valokuvauskeskustelua on jo ruotsissa puhumattakaan
visuaalisuuden valtamaista.
Mutta täällä sitä ei ole ei ollenkaan.
Se on nykytilanteessa mahdotonta koska yleisssivistyksen ja
kulttuurintuntemuksen taso on niin matala ettei valokuvan suhteen
pystytä kirjoittamaan samoin kuin kamerasta jolla kuva on otettu.
--------
>
> Ehkäpä nämä nyyssiryhmät paitäisi jakaa uudelleen, tyyliin:
> s.h.valokuvaus.taide
> s.h.valokuvaus.tekniikka.perinteinen
> s.h.valokuvaus.tekniikka.digi
> (tjps)
----------
Ainoa keino olis sallia binäärit eli antaa valokuvien kulkea mukana juttuja.
Mutta sellaisen vastustajat pelkäävät oman auktoriteettinsä romahtavan
kun näkyisi että tekstuaalisten vahvojen mielipiteiden takana ei olekaan
kuvaamisen todellista osaamista ollenkaan.
Vähän sama asia kuin että jos Mac tietokoneet olisivat firmakäytössä
yleisempiä ---loppuisi atk tuelta hommat.
Ja ensimmäinen tähän vastaava kirjoittaakin jo minusta eli miten paska
tyyppi Puusa on eikä tekstistäni ja asiasta, sellaisessa maassa me elämme.
Puusa
P. Assi Kuvajainen
> Taiteesta ei ole kysymys kenenkään näihin forumeihin kirjoittavien
> töissä. Taide on tekijänsä sisäisen sanoman välittämistä piittaamatta
> siitä miten katsoja asian käsittää.
Eivät kaikki harrastajatkaan piittaa sen kummemmin mitä heidän töisään
sanotaan tai miten ne käsitetään. Taide on heillekin intuitio; josta
kumpuaa tarve tuottaa, tarve luoda, ilman palkkiota. Ihan siinä missä
ammatikseen "taidetta" nysväävälläkin. Ei ammattilaisuuden puute voi
poissulkea taiteellisuutta harrastajan työstä.
> Sellaisia henkilöitä ei näe näillä kanavilla, he tekevät taidetta
> piittaamatta, mitä siitä sanotaan.
> Kukaan todella valokuvaukselle elämänsä antaneista ei voisi olla
> vähempää kiinnostunut tinkaamisesta autiokarin kanssa pikeleistä.
Aivan. Siis miksi välittää sen koommin tuosta autiokarista? Yksi hemmo
jolla oma tiukka mielipide kuten niin monilla muillakin täällä.
Oikeassa olemisen ehdottomuus ja absoluuttisen totuuden toitottaminen
tuo mukanaan väistämättä kriittiselle ajattelijalle kysymyksen: "mitä
jäi havainnoimatta?"
> Taide on subjektiivista luomista piittaamatta mitään siitä mitä
> taiteesta sanotaan. Taidevalokuvaaja kuvaa itselleen ja kertoo omasta
> itsestään kuviensa kautta, ammattikuvaajat toteuttavat visoita niille
> jotka niitä ostavat.
Ja sille/niille joka ammattikuvaajalle maksaa palkan/palkkion.
>
> Näiden palstojen ja forumeoiden ongelma on tietämättömyys valokuvasta ja
> sen historiasta ja yleistiedon puute, jotta voisi keskustella kuvasta ja
> sen elementeistä, se nimittäin on paljon hedelmällisempää kuin
> kameroista puhuminen.
> Kameroista kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi haarukasta, kun syö upeaa
> ruokaa.
"Oikeat taiteilijat" eivät kirjoita näille foorumeille pensseleistä
eivätkä maaleista eivätkä taustakankaista eivätkä studiotiloista eivätkä
palkoista eivätkä palkkioista eivätkä halvoista kopioista eivätkä
siitä kuinka ihmiset eivät nykyään osta taidetta koteihinsa vaan
koristavat seinänsä plasmatelevisioilla ja kodin sisustus hankitaan
halpismyymälöistä tai JättiTavarataloista eikä sisutustaiteilijoilta
..... jne... eivät ehkä kirjoitakaan ... kirjoittavat ja purkavat
ajatuksiaan muualla.
Mitä tulee kykyyn keskustella valokuvauksesta niin eikö sen joka omaa
laajan tietämyksen pitäisi sivistää ja oikaista vääriä käsityksiä.
Siis KESKUSTELLEN.
Toisten ajatukset tyystin tyrmäävät tölväisyt vain oman pakkomielteisen
näkemuyksen sanelemana on huono keskustelun avaus.
> Amatööri ei voi tietää mitä valokuvakoulutuksessa painotetaan
> Valokuvauksessa nimenomaan on miatttavissa osaamisen taso.
> Mitattavuus tulee toimeksiannon suorittamisesta.
Totta on että tieto lisää uskottavuutta. Varmasti tiedät tämän koska
ymmärtääkseni toimit opettajana ilman ammatillista opettajan koulutusta,
eikö näin ole? Korjaappa jos olen väärässä.
Pedagogia on tärkein osa opettajan ammattitutkintoa.
Maassamme on paljon opettajia jotka toimivat ammatissaan ilman opettajan
ammattitutkintoa. Osa on hyviä osa huonoja. kaikki he saavat siitä
palkan/palkkion. Leipää ja puuroa perheelleen.
Näin on lähes kaikissa muissakin ammateissa. Myös valokuvausalalla.
Moni OTO-kuvaaja saa myös palkkioitaja palkkaakin kuvistaan. Siis
leipää&puuroa perheelleen.
>
> Ja mikäs siinä, siinähän vasta ammattilainen ja amatööri eroavat laadun
> suhteen ja sen eron pitäisi kasvattaa myös ostamisen tasoa mutta ei,
> suomessa niin ei ole käynytkään oikeastaan ainoana maan euroopassa.
> Täällä kuvaamisesta jo puolet on OTO kuvaajien hallussa ja meidän maamme
> visuaalisuus on menossa hautuumaalle.
Edelleenkin taide on yhden intuitiivinen tuotos ja toiselle (katsoja)
mielleyhtymä johonkin jonka hän kokee miellyttäväksi. Visuaalisuutta
eivät tuhoa sen enempää OTO-kuvaajat kuin huonot ammattilaisetkaan.
Huonot vain karsiutuvat pois.
Tuotteen ostajat määräävät mistä he pitävät. Ostamalla. Markkinatalouden
perusteet.
Vaikuttamisessa ostotapahtumaan on mukana ammttitaito joka kumpuaa
taidokkaasta kouluttautumisesta ja sen jatkuvasta ylläpidosta ja lisäksi
tuotteiden markkinointi.
Pakottaminen jäi N-liittoon ja elää enää kaukoidän diktatuureissa. esim.
P-Korea.
Muistan n. 5 vuotta sitten TV:ssä näkemäni haastattelun jossa kotimainen
tuolisuunnittelija vaikeroi sitä miksi tavallinen perhe ei arvosta
kotimaista designia. (Siis: "read my lips" = EI OSTA !)
Esillä oli tuoli jolle ei oikeastaan voinut/pitänyt istua. Ei ainakaan
mukavasti ja pitkään. Suunnittelijan mukaan se on enemmänkin
sisustuselementti ja hänen taidettaan. Hinta nyt tietysti oli
samasuuruinen kuin koko keittiön ruokailukalusteet yhteensä
huonekaluliikeestä/marketista.... mutta kukapa nyt siitä välittäisi :)
Taide on taidetta ... ja markkinavoimien arvostelun tuollapuolen.
>> Ehkäpä nämä nyyssiryhmät paitäisi jakaa uudelleen, tyyliin:
>> s.h.valokuvaus.taide
>> s.h.valokuvaus.tekniikka.perinteinen
>> s.h.valokuvaus.tekniikka.digi
>> (tjps)
> ----------
> Ainoa keino olis sallia binäärit eli antaa valokuvien kulkea mukana
> juttuja.
> Mutta sellaisen vastustajat pelkäävät oman auktoriteettinsä romahtavan
> kun näkyisi että tekstuaalisten vahvojen mielipiteiden takana ei olekaan
> kuvaamisen todellista osaamista ollenkaan.
> Vähän sama asia kuin että jos Mac tietokoneet olisivat firmakäytössä
> yleisempiä ---loppuisi atk tuelta hommat.
Ja oma ryhmä jokaiselle
s.h.minä.itte.aihealue
Auktoriteetti on muiden tuoma arvostus joka ansaitaan. Siihen vaaditaan
tietoa ja taitoa. Ymmärrystä tietämättömien sekä lahjattomampien
kysymyksille ja kykyä vastata asiallisesti,nöyryyttämättä ketään.
Jos se romahtaa niin arvostus on menetetty.
Se minkälaista valokuvauksen asiantuntemusta meistä jokaisella on
taustalla ei saa rajoittaa sitä mitä yleisillä mielipidepalstoilla kukin
kirjoittaa ko. aiheesta.
Antakaapa tulla lisää ajatuksia valokuvauksen ihmeellisestä maailmasta :)
Jore Puusa
>Varmasti tiedät tämän koska
> ymmärtääkseni toimit opettajana ilman ammatillista opettajan koulutusta,
> eikö näin ole? Korjaappa jos olen väärässä.
--------
Minulla on uusmediakouluttajan koulutus ja tutkinto SIO:sta ( entinen
Suomen Internet Opisto) ja Tampereen yliopiston
täydennyskoulutuslaitoksesta.
Ja auskultointia vaille kasvatustieteen abrobatur Turun kesäyliopistosta.
Minulla ei siis ole varsinaisesta opettajakoulutuksesta arvosanaa mutta
suoritettuja opintoviikkoja tuplasti enemmän kuin niillä, joilla alin
arvosana on.
Puusa
jimi
mielestäni>
Ei tähän voi sanoa mitään muutakuin, kiitos Jore Puusa. Hienoja sanoja.
t: itseoppinut, epätekninen nöyrä kuvauksenharrastaja
Markku Kalima
> Taiteesta ei ole kysymys kenenkään näihin forumeihin kirjoittavien
> töissä.
Ja mistähän sinä sen voit tietää? Joku saattaa hyvinkin pitää omia
valokuviaan taiteena ja hakee näiltä foorumeilta tietoa uudesta
valokuvaustekniikasta. Kaikki eivät vain repostele osaamisellaan
täällä.
Tunnut myös kokonaan unohtavan, mikä palsta tämä on -
sfnet.harrastus.valokuvaus. Tämä on siis ensisijaisesti valokuvauksen
harrastelijoiden keskustelufoorumi, eikä ammattilaisten.
(Description: Kamerankäyttäjien kerho)
> > mutta kun
> > valokuvauksessa ei ole mitattavaa paremuutta olemassa, kääntyy
> > keskustelun taso hyvin helposti henkilökohtaiseksi eipäs-juupas
> > sättimiseksi.
>
> ----------
> Valokuvauksessa nimenomaan on miatttavissa osaamisen taso.
> Mitattavuus tulee toimeksiannon suorittamisesta.
Ehkä osaamisen taso on mitattavissa joillain kokeilla, mutta itse
valokuvia ei voi asettaa mitattavasti paremmuusjärjestykseen, vaan
kyse on aina enemmän tai vähemmän mielipiteistä.
> > Ehkäpä nämä nyyssiryhmät paitäisi jakaa uudelleen, tyyliin:
> > s.h.valokuvaus.taide
> > s.h.valokuvaus.tekniikka.perinteinen
> > s.h.valokuvaus.tekniikka.digi
> > (tjps)
>
> ----------
> Ainoa keino olis sallia binäärit eli antaa valokuvien kulkea mukana juttuja.
> Mutta sellaisen vastustajat pelkäävät oman auktoriteettinsä romahtavan
> kun näkyisi että tekstuaalisten vahvojen mielipiteiden takana ei olekaan
> kuvaamisen todellista osaamista ollenkaan.
Syy binäärien vastustamiseen ei todellakaan ole tuo luulemasi. Nyyssit
halutaan pitää keskustelupalstana, jota voi seurata myös huonompien
yhteyksien takaa, ja siksi isoja kuvia tänne ei kaivata. Jos joku
haluaa kuviaan esitellä, ne voi laittaa kotisivuilleen tai jollekin
julkiselle kuvapalvelimelle, ja liittää linkin tekstiin, jolloin
lopputulos keskustelun kannalata on ihan sama.
Markku
Jore Puusa
>
> Ehkä osaamisen taso on mitattavissa joillain kokeilla, mutta itse
> valokuvia ei voi asettaa mitattavasti paremmuusjärjestykseen, vaan
> kyse on aina enemmän tai vähemmän mielipiteistä.
-----------
Osaamisen taso on mitattavissa suoraan valokuvasta.
Jopa asteettain.
Jos annan tehtävän jonka paramerit on tarkkaan määritetty ja sitä ei
osata tehdä tai osataan hiukan tai täydellisesti niin kaikki nämä erot
näkyvät.
Jos tehtävänanto on esimerkiksi hmm...seuraava:
Kuvaa lattialla konttaava lapsi siten että hänen kehonsa ja tukkansa on
syvättävissä ja liitettävissä toiseen kuvaan. Lapsen kasvojen on oltava
silhuetti mutta muussa vartalossa pitää olla täplikäs valo jonka
intesiteetti kasvaa kohti jalkoja.
Lapsi tavoittelee lattialla edessään olevaa ruostumattomasta teräksestä
valmistettua lelua joka heijastaa lapsen käden mutta ei mitään muuta
ympäristöstään. Esineen kohdalla leijuu savua.
Lapsen oikea jalka on taaempana konttausasennossa. Jne.
Tällaisia toimeksiantoja kuvaajat tekevät tai vaikeampia, tässä on
ammattilaisuuden ja osaamisen ero siihen että lapsi kuvataan paniikissa
suoralla salamalla.
Ammattilainen suorittaa kuvauksen oppimansa ja rutiiniinsa mukaan.
Amatöörillä ei sellaista osaamista ole eikä tule jonka saa vuosien
koulutuksella.
Eikä amatööri sellaista osaamista tarvitsekaan, hän voi vapaasti nauttia
valokuvauksesta ja viedä sivutöinään ammattilaisten leivän maassa jossa
valokuvan substanssia ei arvosteta ollenkaan.
Valokuvauksen standardeilla ei ole mitään tekemistä mielipiteiden kanssa.
Ammattilaiselle sanotaan esimerkiksi että kuvan kokonais D ero saa olla
1,2, jotta mainostoimisto voi painattaa kuvan tietylle bladelle
tietyillä pigmenteilla. Kuitenkin kuvassa saatetaan antaa vapaat kädet
visuaalisuuden suhteen. Silloin koulutus yleisen taidehistorian
tuntemuksesta nousee esiin ja pro voi tuottaa kuvaan tehokkaan
metaforan. Jos kokonais D ei ole kuitenkaan sovituissa rajoissa painatus
voi epäonnistua, musta piste voi mennä tukkoon ja työ annetaan muualle.
jne tuhansia tapauksia. joissa voidaan tarkkaan mitata monin eri tavoin
osaamista.
Arviointi voi tapahtua visuaalisin perustein jotka ovat täysin
mitattavissa, saatetaan tarvita klisee jossa on ripaus huumoria tai
kivikova ja kylmä kuva pehmeästä aiheesta.
Näihin kytketään teknisiä argumentteja jne.
On totta että tämä on amatöörien forum. Mutta tässä threadissa nimeni
mainittiin joten vastaan. Ja vastaan koska amatöörit yrittävät ja ovat
jo tulleetkin ammattilaisten työmahdollisuudet tappamaan.
Siksi yksi ammattilainen voi täällä muistuttaa totuudesta.
puusa
Jani Kyllönen
> Markku Kalima wrote:
>
>> Ehkä osaamisen taso on mitattavissa joillain kokeilla, mutta itse
>> valokuvia ei voi asettaa mitattavasti paremmuusjärjestykseen, vaan
>> kyse on aina enemmän tai vähemmän mielipiteistä.
>
> -----------
> Osaamisen taso on mitattavissa suoraan valokuvasta.
> Jopa asteettain.
On vai? Yhdestä valokuvasta?
Minulla on tässä käynnissä projekti, jolla yritän aktivoida omaa
kuvaamistani. Yritän kuvata ja julkaista valokuvan joka päivä vuonna 2007.
Koska elämässäni on paljon muutakin kuin valokuvaus, on paljon päiviä,
jolloin kuvaaminen on karmeaa pakkopullaa ja aina vain pitäisi keksiä
jotain. Tämä johtaa siihen, että vaikka mielestäni minulla jonkinlainen
haisu valokuvaamisesta on, on joukossa ihan karmeaa tuubaa. Sitten taas
toki on mielestäni varsin onnistuneita otoksia, joissa on kaikki palikat
harkitusti kohdillaan.
Nyt kun tiedät kuvien taustan ja tarkoituksen, voisit melko hyvin
varmaan tässä vaiheessa vuotta analysoida niiden kautta osaamiseni,
mutta minkään yksittäisen kuvan perusteella väittäisin, ettet millään.
> Jos annan tehtävän jonka paramerit on tarkkaan määritetty ja sitä ei
> osata tehdä tai osataan hiukan tai täydellisesti niin kaikki nämä erot
> näkyvät.
Tätä tarkoitin yllä. Sinä puhut tässä varsin suppeasta valokuvauksen
kentästä. Uskoisin, että hyvinkin valtaosa maailman valokuvista otetaan
ihan omin ehdoin.
Ymmärrän sotasi OTO-kuvaajia vastaan, mutta me iloiset amatöörit olemme
ongelmaan enemmän ja vähemmän syyttömiä. Se on päivänselvää, että sinä
tiedät enemmän valokuvauksesta kuin minä, mutten näe, miksi meillä ei
voisi olla hedelmällisiäkin keskusteluja aiheesta jos ongelma ei olisi
se, että ainakin minä koen, että välillämme on korkea aita.
jani
--
- Jani's Photo of the Day -
An attempt to shoot and publish
exactly 365 photographs in 2007
http://www.janikyllonen.com/
Markku Kalima
> Markku Kalima wrote:
>
> > Ehkä osaamisen taso on mitattavissa joillain kokeilla, mutta itse
> > valokuvia ei voi asettaa mitattavasti paremmuusjärjestykseen, vaan
> > kyse on aina enemmän tai vähemmän mielipiteistä.
>
> -----------
> Osaamisen taso on mitattavissa suoraan valokuvasta.
> Jopa asteettain.
> Jos annan tehtävän jonka paramerit on tarkkaan määritetty ja sitä ei
> osata tehdä tai osataan hiukan tai täydellisesti niin kaikki nämä erot
> näkyvät.
Et sinä puhu valokuvan arvioinnista, vaan annetun tehtävän
suorittamisesta. Toki samasta aiheesta otettuja selkeän tehtävänannon
tuloksia voidaan vertailla, mutta kahta eri maastoissa otettua
maisemakuvaa on jo paljon vaikeampi verrata.
> Eikä amatööri sellaista osaamista tarvitsekaan, hän voi vapaasti nauttia
> valokuvauksesta ja viedä sivutöinään ammattilaisten leivän maassa jossa
> valokuvan substanssia ei arvosteta ollenkaan.
Ehkäpä valokuvassa ei olekaan mitään substanssia. Ehkäpä sillä on vain
väline- ja hyötyarvo. Ja markkinataloudessa se ostetaan sieltä, mistä
halvimmalla saadaan. Turha siitä on harrastelijoita syytellä.
> Ja vastaan koska amatöörit yrittävät ja ovat
> jo tulleetkin ammattilaisten työmahdollisuudet tappamaan.
> Siksi yksi ammattilainen voi täällä muistuttaa totuudesta.
Aika heppoiset ovat nuo ammattilaisen taidot, jos amatööri ne voi noin
vain korvata. Haukkuisit mieluummin kameranvalmistajia, että ovat
teheneet sellaisia kameroita, joilla apinakin saa ihan kelvollisia
kuvia aikaan.
Markku
Jore Puusa
> On Mar 4, 10:21 pm, Jore Puusa <jore.pu...@kolumbus.fi> wrote:
>
>>Markku Kalima wrote:
Ja markkinataloudessa se ostetaan sieltä, mistä
> halvimmalla saadaan. Turha siitä on harrastelijoita syytellä.
--------
On kyse moraalista.
Yhteiskuntamme on saalistajien yhteiskunta.
Toiselta ottaminen on nykyisin hyve.
Jos moraalia ei ole ja kun sitä ei ole käy kuten Suomessa on käymässä.
Yksilö on vain kohde josta pitää hyötyä.
Pahoinvointi on valtavaa ja se syntyy tuosta kirjoittamastasi
ajattelumallista.
Mutta olkoon valokuva on jo tuhoutunut tässä maassa.
Turha nykiä vastaan.
jp
Mikko Tapani Reinikainen
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
>Taiteesta ei ole kysymys kenenkään näihin forumeihin kirjoittavien
>töissä. Taide on tekijänsä sisäisen sanoman välittämistä piittaamatta
>siitä miten katsoja asian käsittää.
Nuo väitteet edustavat erästä rajoittunutta taidekäsitystä. Olisi
mukava kuulla perusteluja sille, miksi juuri tuo taidekäsitys
soveltuisi parhaiten keskusteluun valokuvista ja
valokuvaamisesta.
Mitä mieltä olette muista taidekäsityksistä? Miksi pitäisi kutsua
luovaa, esteettisyyteen pyrkivää valokuvausta, jos ei se ole taidetta?
>Tuskin Arno Minkkinen, ainoa suomalainen ( USA:sa asuva jolla
>suomalaista syntyperää) taidekuvaajaksi korotettavissa oleva
Tässä kuuluu samaa asennetta, kuin että valokuvaajaksi voi korottaa
vain jonkun neljän vuoden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen tai
taiteen maisterin. Minusta on hankalaa, jos yritetään rajata
tuollaiset amatööriäkin kuvaavat tekijänimikkeet pelkästään
koulutetuille ammattilaisille.
Voiko kesäteatterin näyttelijöitä kutsua näyttelijöiksi, vaikkei
heillä ole vähintään maisterin papereita Teatterikorkeakoulusta?
Voiko lähiravintolan kokkia kutsua kokiksi, vaikkei hänellä ole
loppututkintoa Haaga-Heliasta? Voiko kadulla soittavaa huilistia
kutsua huilistiksi, vaikkei hänellä ole musiikin maisterin tutkintoa
Sibelius-Akatemiasta?
- Mikko Reinikainen
Jore Puusa
>
> Nuo väitteet edustavat erästä rajoittunutta taidekäsitystä. Olisi
> mukava kuulla perusteluja sille, miksi juuri tuo taidekäsitys
> soveltuisi parhaiten keskusteluun valokuvista ja
> valokuvaamisesta.
--------
Keskustelua parhaimmassa muodossaan lienee voitavan käydä ilman että
jotain kirjoittajaa kerta toisensa jälkeen pyydetään perustelemaan
mielipiteensä.Senverran omaa itseä olettaisi löytyvän aikuisista että
voi kirjoittaa omasta näkemyksestään vertaamatta sitä toisen näkemyksen
laatuun tai oikeellisuuteen. Eli olettaisi että ainakin osa
kirjoittajista voisi kirjoittaa omasta mielipitestään kyseenalaistamatta
toisen kirjoittajan argumentointia.
Tässä amerikkalaiset ovat etulyöntiasemassa -väitelytaito kun on eräs
perusoppimisalue kouluissa. Siellä mielipiteet tangeeraavat, eivät
osallistujien sanomien verifioinnit.
puusa
Väinö Louekari
"Taiteesta ei ole kysymys kenenkään näihin forumeihin kirjoittavien
töissä. Taide on tekijänsä sisäisen sanoman välittämistä piittaamatta
siitä miten katsoja asian käsittää.
Sellaisia henkilöitä ei näe näillä kanavilla, he tekevät taidetta
piittaamatta, mitä siitä sanotaan.
Kukaan todella valokuvaukselle elämänsä antaneista ei voisi olla
vähempää kiinnostunut tinkaamisesta autiokarin kanssa pikeleistä.
Tuskin Arno Minkkinen, ainoa suomalainen ( USA:sa asuva jolla
suomalaista syntyperää) taidekuvaajaksi korotettavissa oleva
kirjoittaisi sanaakaan keskusteluun, jossa mietitään canonin ja nikonin
eroja, ne asiat ovat täysin triviaaleja 30 vuotta samalla kameraalla
kuvanneelle.
Taide on subjektiivista luomista piittaamatta mitään siitä mitä
taiteesta sanotaan. Taidevalokuvaaja kuvaa itselleen ja kertoo omasta
itsestään kuviensa kautta, ammattikuvaajat toteuttavat visoita niille
jotka niitä ostavat.
Näiden palstojen ja forumeoiden ongelma on tietämättömyys valokuvasta ja
sen historiasta ja yleistiedon puute, jotta voisi keskustella kuvasta ja
sen elementeistä, se nimittäin on paljon hedelmällisempää kuin
kameroista puhuminen.
Kameroista kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi haarukasta, kun syö upeaa
ruokaa."
Jos ajattelemme taiteen olevan "tekijänsä sisäisen sanoman välittämistä
piittaamatta siitä, miten katsoja asian käsittää" niin eihän silloin voi
itse teoksesta nähdä onko se taidetta vai ei. Koska teoksen
vastaanotolla ei ole merkitystä, ei sisäisen sanoman ja itse teoksen
ilmiasun välillä ole loogista yhteyttä.
Edelleen määritelmästäsi on suoraan johdettavissa se, ettei sen
perusteella voi sanoa kuka tekee taidetta ja kuka ei. Niinmuodoin on
outoa asettaa Minkkinen (tai kuka tahansa (ainoaksi) taidekuvaajaksi.
Koska kyse on sisäisestä sanomasta välittämättä siitä miten katsoja
asian käsittää. Taiteen määrittely tekijän sisäisistä tunnoista tai
motivaatiosta johtaa tilanteeseen jossa voimme vain kysyä tekijältä a)
"Teetkö taidetta?" "En" "Hyvä, a) ei ole taidekuvaaja" Ja sitten b)
"Teetkö taidetta?" "Teen." "Hyvä, b) on taidekuvaaja." Ymmärrät
varmasti Jore mitä ajan takaa.
Tätä käsitystä voisi tietysti yrittää pelastaa sillä, että taiteesta on
kysymys jos teoksen vastaanottaja kokee sen taiteena, kokee saaneensa
jotakin minkä tekijä on uniikissa työssä välittänyt omasta henkilöstään.
Tällöin tietysti ongelmaksi jää se, että kokijoita on monenlaisia, joku
saa jostakin työstä paljonkin irti, kokee sen taiteena, toisen mielestä
se on tyhjää. Kumpi on oikeassa? Millä oikeudella joku meistä päättää
kumpi on oikeassa? Joudumme yhden subjektiivisen kokemuksen sijasta
kahden subjektiivisen kokemuksen loukkuun: Taidetta on se, mikä on
taiteena tuotettu, taidetta on se, mikä vastaanotetaan taiteena. Ongelma
on joka tapauksessa äärimmäinen subjektiivisuus. Tai sitten se
nimenomaan ei ole ongelma vaan tämän määritelmän vahvuus. Vahvuus se on,
jos tämä subjektiivisuus hyväksytään ja hyväksytään myös _mitä tästä
subjektiivisuudesta seuraa_.
Esimerkiksi Minkkinen, hän voi hyvinkin mielestään tehdä taidetta, en
tiedä onko niin eikä se minua kiinnosta. Minkkisen kuvat eivät vaikuta
minuun "taiteena", mikä on subjektiivinen kokemukseni enkä oleta
kenenkään olevan kanssani siitä samaa mieltä mutta toisaalta kukaan ei
voi saada minua vastoin tahtoani kokemaan niitä taiteeksi (muista
kokemuksen väistämätön subjektiivisuus). Tässä ei ole kysymys siitä että
parempi valokuvauksen historian tai yleissivistyksen tuntemus
automaattisesti saisi minut kokemaan Minkkisen työt taiteena, minulla on
varsin hyvä valokuvauksen historian tuntemus ja vielä parempi
yleisivistys. Toisaalta otetaan sitten Pentti Sammallahti. En tiedä
kuvaako hän mielestään taidetta, ei se oikeastaan kiinnosta. Toisaalta
Sammallahden esimerkiksi Sovlokin kuvat vaikuttavat minuun taiteen
tavoin (mitä se sitten tarkoittaakaan) mikä on täysin subjektiivisista
enkä oleta että ... jne. Toisin sanoen tällä tavalla juutumme
yksilöpsykologisiin pohdintoihin jotka tuskin ovat kovin mielekkäitä.
(ainakaan keskustelupalstaa ajatellen)
Voisi miettiä sitäkin, mistä tulee tämä tarve asettaa taide omaksi
tekemisen lajikseen (tarkoitan ellei ihmisen elanto ole siitä kiinni).
Meidän käsityksemme taiteesta omana olionaan on vaivaiset puoli
vuosituhatta vanha eikä kuvaa mitään maailman omaisuutta tai rakennetta
vaan omaa historiallisesti määräytynyttä ja sikäli muuttuvaa
ajatuskonstruktiota.
Tuosta Jore ettei pitäisi pyytää perustelemaan mielipidettään olen eri
mieltä. Mielipiteillä joita ei voida millään tavalla perustella ei ole
suurtakaan arvoa. Eri asia on sitten miten perustelu tapahtuu. Kaikkia
mielipiteitä ei ole tarpeen tai mahdollista perustella tosiasioilla.
Perustelu voi myös tapahtua ajattelun loogisella ristiriidattomuudella,
yhteisistä lähtöoletuksista nousevalla ajatteluketjulla tai vaikkapa
sokraattisella kyselyllä. Epäilen että kaikkialla missä väittelyä
opetetaan, opetetaan myös perustelua. Ne kuuluvat yhteen.
Tuosta palstankäyttäjien tietämättömyydestä ja yleissivistyksen
puutteesta on ole ollenkaan yhtä varma kuin Sinä. Pikemminkin voi olla
niin, ettei se aina tule näkyviin. Ja osa on kiusaantuneena hiljaa "No,
taas se Louekari jankuttaa, en viitsi kirjoittaa mitään, olisi joskus
hiljaa..."
Ja nythän juuri keskustellaan muusta kuin kameroista tai pikseleistä
(saa nähdä montako vuotta menee ennen kuin Pentax lanseeraa K1D:n)
Väinö Louekari
Markku Kalima
> Markku Kalima wrote:
> > On Mar 4, 10:21 pm, Jore Puusa <jore.pu...@kolumbus.fi> wrote:
>
> >>Markku Kalima wrote:
>
> Ja markkinataloudessa se ostetaan sieltä, mistä> halvimmalla saadaan. Turha siitä on harrastelijoita syytellä.
>
> --------
> On kyse moraalista.
Onko sinulla varaa moralisoida? Etkö koskaan tee ostoksia sen mukaan,
mistä saa halvalla? Ostatko ruoat aina lähikaupasta tai käytkö kerran
viikossa hakemassa ison lastin automarketista? Ostatko filmit
lähivalokuvausliikkeestä, vai tilaatko edullisemmin jostain tukusta?
Entä kamerat? Valitatko koskaan, että joku on liian kallista?
> Mutta olkoon valokuva on jo tuhoutunut tässä maassa.
> Turha nykiä vastaan.
Höpö höpö. Valokuva elää ja voi hyvin. Menneiden haikailu on vain
menneiden haikailua. Siinä, missä valokuvaus oli ennen harvojen
etuoikeus, on siitä tullut koko kansan harrastus.
Markku
Jore Puusa
> Tuosta Jore ettei pitäisi pyytää perustelemaan mielipidettään olen eri
> mieltä. Mielipiteillä joita ei voida millään tavalla perustella ei ole
> suurtakaan arvoa.
--------
Perustelut ovat viesteissäni ja perustelun toistaminen ja muuttaminen
ymmärrettävämmäksi on tarpeetonta toistoa.
Jos oletetaan että esimerkiksi USA:ssa lukutaito % on 65 (eli siellä on
tuo määrä ihmisiä joka ymmärtää lukemansa) ja lisäksi 15 % ihmisiä,
jotka osaavat lukea hiukan, niin tuskimpa keskustelun kannalta on
järkevää kirjoittaa ensin omalla tasollaan ja sitten selittää yhä
helpottuvin kielikuvin samaa asiaa kerta toisensa jälkeen henkilöille,
jotka eivät halua ymmärtää, koska heillä on antipatioita kirjoittajaa
kohtaan.
Jos ei ymmärrä interaktiivisessa mediassa, mitä vastapuoli kirjoittaa ei
mielestäni vastapuolen tehtävä ole selittää yhä helpommin termein yhä
uudestaan viestiään, kunnes se on trivialisoitu piuhki.
puusa
Väinö Louekari
Kun kerran Jore olet viesteissäsi mielipiteesi perustellut (ja siis
pitänyt sitä tarpeellisena) niin tästähän olemmekin samaa mieltä, myös
mitä toistoon tulee.
Väinö Louekari
Markku Kalima
> Jos ei ymmärrä interaktiivisessa mediassa, mitä vastapuoli kirjoittaa ei
> mielestäni vastapuolen tehtävä ole selittää yhä helpommin termein yhä
> uudestaan viestiään, kunnes se on trivialisoitu piuhki.
Suomi ei ole USA, ja luulen, että aika moni kyllä ymmärtää - ja osaa
myös lukea rivien välistä, mitä oikeasti ajat takaa.
Teksteistäsi ei kuulu puhe oikeastaan valokuvan itsensä puolesta, vaan
enemmänkin oman arvostuksenkaipuusi puolesta. Tunnut näkevän "oikeina"
valokuvina ja "oikeana" taiteena vain ne valokuvauksen muodot, jotka
ovat lähellä omaa sydäntäsi. Kaivannet takaisin 1600-luvun
ammattikunta-ajattelua, jossa ammatin harjoittaminen oli luvanvaraista
- tietylle etuoikeutetulle ryhmälle sallittua ja "amatööreiltä"
kiellettyä.
Mutta maailma on muuttunut, ja samoin on valokuva. Valokuva, niin kuin
mikään muukaan taide, ei ole enää pitkän opiskelun ja perehtyneisyyden
työn tulos, eikä huippunäyte tekijänsä taidoista, vaan enemmän
fiilispohjalta tehty kooste omista näkemyksistään. Mikään ei toki estä
opiskelemasta valokuvausta huolella, ja tutkimasta sen jokaista
vivahdetta, mutta yleistä suuntaa se ei juuri muuttane.
Jos pitää valita noiden kahden maailman väliltä, sen jossa harvat ja
valitut saavat tehdä "huipputaidetta", ja sen jossa monet saavat kokea
luovuuden iloa valitsemallaan tavalla, niin valitsen ehdottomasti
jälkimmäisen. Siinä missä edellinen tuottaa komeita teoksia museoiden
ja rikkaiden mesenaattien seinille, jälkimmäinen tuottaa iloa isolle
joukolle ihmisiä, ja paljon mielenkiintoista luettavaa internettiin.
Elitistinen museotaide on aikansa elänyttä ja hyvä niin.
Markku
Jore Puusa
> On Mar 5, 11:42 am, Jore Puusa <jore.pu...@kolumbus.fi> wrote:
>
> Teksteistäsi ei kuulu puhe oikeastaan valokuvan itsensä puolesta, vaan
> enemmänkin oman arvostuksenkaipuusi puolesta. Tunnut näkevän "oikeina"
> valokuvina ja "oikeana" taiteena vain ne valokuvauksen muodot, jotka
> ovat lähellä omaa sydäntäsi.
------
Niinpäniin, minustahan se pitää kirjoittaa eikä asiasta.
Tämä tällainen tekee Suomesta niin pirun raskaan maan elää ja olla.
puusa
Väinö Louekari
sortumatta ollenkaan henkilökohtaisuuksiin, Rintalan, Untamon ja
Reinikaisen kontribuutiot vain pari mainitakseni.
Väinö Louekari
Mikko Tapani Reinikainen
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
>Mikko Tapani Reinikainen wrote:
>
>>
>> Nuo väitteet edustavat erästä rajoittunutta taidekäsitystä. Olisi
>> mukava kuulla perusteluja sille, miksi juuri tuo taidekäsitys
>> soveltuisi parhaiten keskusteluun valokuvista ja
>> valokuvaamisesta.
>--------
>Keskustelua parhaimmassa muodossaan lienee voitavan käydä ilman että
>jotain kirjoittajaa kerta toisensa jälkeen pyydetään perustelemaan
>mielipiteensä.
En pyydä Sinulta mitään. Yritin herättää keskustelua
taidekäsityksistä. Oma mielipiteeni on, että aiemmassa viestissä
esitetty taidekäsitys on turhan rajoittunut, koska se tarkastelee
taidetta vain institutioiden kanonisoimien taiteilijoiden tuotoksina.
Jos amatöörin luovaa, esteettisyyteen pyrkivää valokuvausta ei voida
kutsua taiteeksi, niin mitä se sitten on?
Entä rinnastus valokuvaaja - näyttelijä - kokki - huilisti?
Minusta valokuvaajana voi toimia kuka tahansa kameran kantoon
kykenevä. Tulokset riippuvat valokuvaajan kyvyistä, taidoista ja
valmiuksista. Toki valtiollinen koulutus tarjoaa valmiuksia, mutta ei
ole ainut tie.
>Senverran omaa itseä olettaisi löytyvän aikuisista että
>voi kirjoittaa omasta näkemyksestään vertaamatta sitä toisen näkemyksen
>laatuun tai oikeellisuuteen. Eli olettaisi että ainakin osa
>kirjoittajista voisi kirjoittaa omasta mielipitestään kyseenalaistamatta
>toisen kirjoittajan argumentointia.
Se, että kirjoittaa omista mielipiteistään välittämättä toisten
näkemyksestä ei ole keskustelua. Silloin kun osataan kuunnella toisia
ja välitetään toisten mielipiteistä, voi syntyä keskustelua.
>Tässä amerikkalaiset ovat etulyöntiasemassa -väitelytaito kun on eräs
>perusoppimisalue kouluissa.
Amerikkalaisessa debate'issä on kaksi vastakkaista joukkuetta,
affirmative ja negative, jotka pyrkivät päihittämään toisiaan,
riippumatta aiheesta. Itse en kaipaa tänne niinkään väittelyä vaan
keskustelua.
>Siellä mielipiteet tangeeraavat, eivät osallistujien sanomien
>verifioinnit.
Päin vastoin. Amerikkalaisen debate'in kulmakivi on, että kaikki
väitteet on pystyttävä perustelemaan. Perustelemattomista väitteistä
rokotetaan, tai ne kumotaan vakuuttavammilla vastaperusteluilla.
- Mikko Reinikainen
simppa
> Väinö Louekari wrote:
>
>> Tuosta Jore ettei pitäisi pyytää perustelemaan mielipidettään olen eri
>> mieltä. Mielipiteillä joita ei voida millään tavalla perustella ei ole
>> suurtakaan arvoa.
Mun mielestä ihmisellä voi olla mielipide ihan hyvin ilman että hän osaa
sitä perustella.
Esimerkiksi lempiruoka.
En mä ainakaan jaksas millää keksiä oerusteita sille, et jos nyt
sattusin tykkää vaikka kalakeitosta.
Se olisi vaan hyvää.
Sama kuin taidekkin.
Jos tykkää jo esuille tulleesta Minkkisestä, niin tykkää.
Jos ei tykkää, niin sitten ei.
Tässä kaiketi ei ole mitään ihmeellistä.
Toki ajatuksiaan voi pohtia ja ehkä tulla viisaammaksi näin, mutta se ei
ole pakollista siinä määrin, että mielipide menettäisi merkityksensä
ilman pitkiä perusteluita.
Markku Kalima
> Toki ajatuksiaan voi pohtia ja ehkä tulla viisaammaksi näin, mutta se ei
> ole pakollista siinä määrin, että mielipide menettäisi merkityksensä
> ilman pitkiä perusteluita.
Tokihan mielipide voi olla ilman perusteluita, mutta aika vaikea
niistä on keskustella, jos ei pysty tai halua niitä perustella.
Markku
Jukkamikko Virtanen
minua. Emme ole tiettävästi koskaan tavanneet. Näkemykseni hänen
kommunikointityylistään perustuu ainoastaan nettikirjoituksiin.
En allaolevalla pyri loukkaamaan tai arvostelemaan Puusaa henkilönä. Jos
tältä tuntuu, olen epäonnistunut kommunikoimaan ajatuksiani oikein.
Siinä tapauksessa toivon, että Jore kerrot miten tulkitsit, ja pyydät
minua selventämään ajatuksiani. Perustarkoitukseni ei ole myöskään
ärsyttäminen, vaan ajatteluun inspiroiminen. Pysähdy ja mieti!
Jore Puusa kirjoitti:
> Taiteesta ei ole kysymys kenenkään näihin forumeihin kirjoittavien
> töissä. Taide on tekijänsä sisäisen sanoman välittämistä piittaamatta
> siitä miten katsoja asian käsittää.
Olet yllä tullut määritelleeksi taiteen omalla tavallasi. Älä
loukkaannu, mutta kaikki eivät ajattele samalla tavoin, eivätkä silti
ole väärässä. Uskotko?
Moitit usein ihmisiä siitä, että he arvostelevat sinua henkilönä, mutta
yllä kuitenkin kategorisoit melko lailla yksioikoisesti kaikki "näihin
foorumeihin kirjoittavien" työt epätaiteeksi. Se voi loukata jotakuta.
Taiteesta kun ei ole olemassa yleismaailmallista kaikkialla yleispätevää
määritelmää.
Suomalaiset taiteilijat ovat usein arrogantteja ja vaikeasti
lähestyttäviä persoonia. Esimerkkinä vaikkapa Miina Äkkijyrkkä, jonka
taiteesta ja elämästä ollaan montaa mieltä. Näin ei kuitenkaan
tarvitsisi olla.
> Sellaisia henkilöitä ei näe näillä kanavilla, he tekevät taidetta
> piittaamatta, mitä siitä sanotaan.
Sinun määritelmäsi mukaan näin on. Et ole kuitenkaan alan ainoa oikea ja
ehdoton auktoriteetti tällä saralla, kuten itsekin myöhemmin alla tunnustat.
> Kukaan todella valokuvaukselle elämänsä antaneista ei voisi olla
> vähempää kiinnostunut tinkaamisesta autiokarin kanssa pikeleistä.
Miksei? Joku voi hyvinkin olla kasvanut niin pahasti henkisesti kieroon,
että ilmeisestä taiteellisuudesta huolimatta ja Autiokarin
internetärsyttämisestä huolimatta katsoo saavansa hänen kanssaan
keskustelusta äärimmäistä tyydytystä. Joskus taiteilija saa lisää tilaa
taiteelliselle luomiselleen luonnehäiriön tuottaman ympärillään olevan
sosiaalisen tyhjiön turvin. (Ja varmmuuden vuoksi, en edellisellä
lauseella viittaa sinuun Jore.) Tällainen Autiokari-yhteensopiva henkilö
voi olla olemassa, vaikkei toki ole vielä vastaan kävellyt.
Jonkun käsitys valokuvauksesta voi olla avarampi kuin sinun, Jore.
> Tuskin Arno Minkkinen, ainoa suomalainen ( USA:sa asuva jolla
> suomalaista syntyperää) taidekuvaajaksi korotettavissa oleva
> kirjoittaisi sanaakaan keskusteluun, jossa mietitään canonin ja nikonin
> eroja, ne asiat ovat täysin triviaaleja 30 vuotta samalla kameraalla
> kuvanneelle.
Jaa-a. Sinä se määrittelet korotettavissa olevat. Se ei kuitenkaan
internetissä kannata. Turpiin tulee epätaiteelliselta keskivertomassalta
ja taas joutuu pitämään kuukauden paussin, että verenpaine laskee
turvalliselle tasolle. Onko se sen arvoista, kysyn vaan? Sitäkö
kirjoittamisellasi haet? Että tulee sellaista palautetta, josta tulee
niin paha mieli, ettei voi enää kirjoittaa? Kunnes on taas pakko.
> Taide on subjektiivista luomista piittaamatta mitään siitä mitä
> taiteesta sanotaan. Taidevalokuvaaja kuvaa itselleen ja kertoo omasta
> itsestään kuviensa kautta, ammattikuvaajat toteuttavat visoita niille
> jotka niitä ostavat.
Ja hölönkökkölö. Taiteilijoiden tulee elää työllään, jos ovat
ammattitaiteilijoita. Jos ei ole ajatellut elää sillä, mitä
roskalaatikoista löytyy, pitää ajatella muitakin. Taide voisi olla
tuollaista ihannetapauksessa jossain tyhjiössä. Ei kai kuitenkaan
tosielämässä, jota me kaikki joudumme elämään.
Koska olet niin kova määrittelemään, mitä valokuvaustaiteen pitäisi
olla, kerron (absoluuttisen totuuden tietämyksen suomin valtuuksin)
miten voisit pönkittää omaa (valokuvataiteilijan?) auraasi parhaiten:
Lopeta taiteen määritteleminen ja absoluuttisten totuuksien pakkosyöttö
muille ihmisille. Sen sijaan koita keskittyä siihen, minkä parhaiten
osaat: välitä osaamistasi toisille. Olet siinä kiistatta erittäin hyvä.
Siitä on tälläkin palstalla ollut monia todistajalausuntoja.
Kovat jätkät eivät pyri kertomaan toisille, mikä on hienoa ja mikä
ei (en siis pyri olemaan kova jätkä). Ne tekeät vain ja toiset
kateellisina ihmettelevät.
Saatat olla hyvä myös siinä valokuvauksessa, mutta sitä en katso
osaavani arvostella. Ihmisten valokuviesi pohjalta muodostunutta kuvaa
siitä, kuinka hyvä olet taiteellisesti, rapauttaa kovasti se
yksioikoinen tapa, jolla kommunikoit kovin kärkeviä mielipiteitäsi.
> Näiden palstojen ja forumeoiden ongelma on tietämättömyys valokuvasta ja
> sen historiasta ja yleistiedon puute, jotta voisi keskustella kuvasta ja
> sen elementeistä, se nimittäin on paljon hedelmällisempää kuin
> kameroista puhuminen.
Sivistä meitä tietämättömiä, että me tietäisimme. Älä valita ettei ole
valoa, vaan sytytä hyvä mies lamppu! Keskity olennaiseen. Aika on
rajallinen luonnonvara. Ei sitä kannata tuhlata ruikuttamiseen.
> Kameroista kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi haarukasta, kun syö upeaa
> ruokaa.
Silti se on joillekin tärkeää, jopa valokuvauksen olemus. Älä yritä
ylimääritellä heitä, vaan tarjoa sitä, missä olet parhaimmillasi, omaa
osaamistasi. Loista!
> Kirjoitan tähän threadiin koska nimeni mainittiin kahdesti..Toisaalta
> kyllä ajan takaa ammattitaidon tunnustamista mutta toisaalta
> pidäkkeettömän itseilmaisun oikeutusta ilman sitä pilkkaamista joka
> suomessa kuuluu kaiken erillaisuuden murtamiseen.
Et ehkä harrasta itsearviointia kovin laajasti, kun kirjoitat näitä
artikkeleita... Sinähän juuri arvostelet toisten itseilmaisua, sitä
pidäkkeetöntä, kun moitit heidän valokuvauksensa tasoa.
> Amatööri ei voi tietää mitä valokuvakoulutuksessa painotetaan ja keksii
> mutu väitteitä valokuvan rakenteesta ja väittää ettei kuvasta voi
> kirjoittaa, mutta siitä voi jos tietää tarpeeksi.
Virheistä voi oppia. Kerro amatööreille, mutta koitapa sanoa se
pehmeästi, jotta sanomasi menee perille, etkä saa henkilöön käyvää
vittuilua paluupostissa. Metsä vastaa yleensä juuri niin kuin sinne
huudetaan.
Ja sitäpaitsi amatööri voi aivan hyvin tietää. On myös lahjakkaita
ihmisiä, jotka pääsevät samaan, mihin toiset kovalla työllä paljon
nopeammin ja vaivattomammin. En väitä, että on oikoteitä, mutta
ehdottomasti on lahjakkaita amatöörejä.
Edelleen: kuka määrittelee, mitä valokuvauksessa painotetaan, ellei
valokuvaaja itse. Amatööri tai ammattilainen. Jälki ratkaisee.
> Ilman tietoja esim. leikkauksista valokuvan historiaan
> --maalaustaiteeseen ja visuaalisuuden ilmentymiin --vaikkapa
> funktionalismiin ja samanaikaiseen valokuvaan,-- ei voi keskustella
> muuten kuin juupas eipäs linjalla.
Jaa sitä tietoa. Anna linkki, keskustele, äläkä roiski epäkohtia.
Ammenna tietämyksestäsi! Jos siten voisimme keskustella, emmekä vain
pläjäytellä väittämiä.
> Joku syy siihen on että sadat valokuvauskouluista valmistuneet EIVÄT
> kirjoita sanaakaan forumeissa. Tarvitaan todella kovaa kestokykyä tulla
> murhatuksi muutaman kerran viikossa kun koetaa kirjoittaa
> valokuvauksesta laajemmin.
Yhä edelleen: Usein palaute on pitkälti kiinni siitä, kuinka keskustelua
käy. Aina löytyy ääliöitä, mutta todella loukkaavat ja epäasialliset
kirjoitukset voi jättää omaan arvoonsa ja olla kokonaan vastaamatta.
Turha niihin on aikaa tuhlata.
> Ammattilaiset valokuvaavat mieluummin kuin kirjoittavata työstään.
Jaa. Väittäisin, että valokuvaajakin voi olla yksilö ja todella
innostunut työstään ja jopa jaksaa kirjoitella internettifoorumeille
tai jopa sfnet.harrastus.valokuvaus-uutisryhmään. Kerta toisensa jälkeen
ikäänkuin jonkun maagisen voiman pakottamana. Kuten Jore Puusa. Ja se on
hyvä, että valokuvaukseltakin aikaa vielä jää!
> Valokuvauksessa nimenomaan on miatttavissa osaamisen taso.
> Mitattavuus tulee toimeksiannon suorittamisesta.
Okei, nyt ei siis puhuta enää taiteesta, vaan valokuvauksesta.
Taiteellahan ei ollut muita toimeksiantajia kuin taiteilija itse, jos
pysytään sinun väittämissäsi.
> Aivan yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa seuraava tilanne.
> Valokuvaaja joka on koulutetettu neljä vuottaa Lahdessa ja amatööri
> pannaan kuvaamaan kultainen kahvikuppi ja siitä nouseva höyry.
> vaikka koulutettu olisi kuvannut 10 vuotta henkilöpotretteja hän osaa
> silti perusasiat myös erittäin vaativasta esinekuvauksesta mutta
> amatööriltä kuva jää ottamatta siinä mielessä ettei
> suorasalamalopputulosta juuri tarvitse edes arvioida.
On olemassa myös lahjakkaita amatöörejä, joita kukaan ei ole kouluttanut
Lahdessa tai muuallakaan, eivätkä he ehkä sittenkään ammu kahvikuppia
rikki suorasalamasuuntauksella. Älä yleistä!
Voi olla, että kuvassa on eroa, ja pitääkin olla, jos toinen tekee
työkseen ja toinen harrastaa. Millä sen ammattilaisen muuten erottaisi?
Ero ei ole kuitenkaan kuin nollalla ja ykkösellä tai mustalla ja
valkoisella. Välissä on tavattoman monimuotoinen harmaa alue, joka
viihdyttää ja tyydyttää monia. Aina toki voi ja pitää pyrkiä parempaan,
jotta kehittyy harrastuksessaan tai ammattilaisena.
> Jos osaamista olisi laajemmin- se myös näkyisi niin forumeilla kuin
> valokuvauslehdissä mutta se ei näy, kuvien visuaalinen laatu on
> romahtanut digipokkareoden ja harrastuksen eskalaation jälkeen.
Juurihan väitit, etteivät taiteilijat kirjoittele foorumeille. Miten se
voisi näkyä, jos eivät kerran määritelmän mukaan kirjoita?
Teepä sinä parhaasi sen eteen, ettei visuaalinen laatu olisi mitä se
mielestäsi on. Mikset nauti niistä muutamasta lahjakkaasta
opiskelijasta, joita olet urallasi saanut kouluttaa sen sijaan että
ruikutat valokuvauksen yleisestä huonosta tasosta jossain
internettifoorumeilla? Ei internetti ole yhtä kuin valokuvaus. Ei
ainakaan minulle, eikä varmaan sinullekaan. Vähän suhteellisuudentajua
kehiin, niin heti helpottaa.
Ei urheilijoitakaan valmenneta voivottelemalla nuorison lihomista.
Siellä keskitytään niihin, joissa on ainesta ja jätetään muut
katsojiksi. Ehkä näin pitäisi tehdä valokuvauksenkin suhteen?
> Ja mikäs siinä, siinähän vasta ammattilainen ja amatööri eroavat laadun
> suhteen ja sen eron pitäisi kasvattaa myös ostamisen tasoa mutta ei,
> suomessa niin ei ole käynytkään oikeastaan ainoana maan euroopassa.
Joo, Suomi on paha maa. Jotain tosi kieroa on tekeillä. (Tässä nyt
yritän epätoivoisesti sarkasmia, kun en muutakaan keksi.)
> Täällä kuvaamisesta jo puolet on OTO kuvaajien hallussa ja meidän maamme
> visuaalisuus on menossa hautuumaalle.
Ryöstä se 50% takaisin niin kovalla ja vastaansanomattomalla laadulla,
että 100% on tosikuvaajien ja ammattilaisten hallussa. Mitäs siinä
ruikutat! Tee niin hyvää, ettei kukaan voi sanoa vastaan! Ja kauppa käy
kuin siimaa. Jos et onnistu, et tehnyt tarpeeksi hyvää, tai premissisi
ovat väärät tai mahdottomat. Ja siinä jälkimmäisessä tapauksessa turha
ruikuttaminen ja keuhkoaminen kannattaa lopettaa alkuunsa. Ääni menee
moneen kertaan etkä sittenkään tule kuulluksi.
> uskon että amatöörikuvaus voisi tuottaa vapaan ilmaisukanavan mutta niin
> ei täällä käy toisin kuin vaikka ranskassa tai USA:ssa.
Siis kieltääkö täällä, toisin kuin Ranskassa ja USAssa, joku vapaan
ilmaisun valokuvauksen kautta? Siis muut kuin Jore? Esimerkkejä, kiitos!
Elämme ylimenokautta. Uusi tekniikka innoittaa ihmisiä. Se on jonkin
aikaa hienoa ja ihmeellistä. Ihmiset ottavat silkasta
uutuudenviehätyksestä paljon valokuvia, koska se on heille yhtäkkiä
mahdollista, helppoa, halpaa ja tarjolla. Aika tulee tasaamaan asioita,
kun uutuudenviehätys katoaa. Sitten valokuvia otetaan taas suhteessa
vähemmän ja keskimääräinen laatu voi jopa nousta. Elätkö kenties turhan
paljon tässä hetkessä, etkä osaa ajatella tulevaisuutta vähän pidemmälle?
> Loppujen lopuksi on sama kuka visuaalisesti vetoavan kuvan ottaa.
> Mutta täällä kuvataan vuosikymmenestä toiseen tipu oksalla tai
> koira haukottelemassa.
Ylläolevissa asetelmissa ei ole mitään väärää, oikeaa, taiteellista tai
epätaiteellista kunnes juuri se yksi valokuva otetaan tarkasteltavaksi.
Et voi puhua taiteesta ja keskiarvoistaa massoja samanaikaisesti. Taide
ei kai koskaan ole ollut keskiarvo mistään? Se on kai jotain aivan
poikkeuksellista, hienoa, hätkähdyttävää, pysähdyttävää? Vai onko?
> Ei teknistä valokuvauskeskustelua on jo ruotsissa puhumattakaan
> visuaalisuuden valtamaista.
> Mutta täällä sitä ei ole ei ollenkaan.
Ehkä sitä olisi enemmän, jos et pyrkisi ylimäärittelemään käsitteitä
omilla absoluuttisesti oikeilla mielipiteilläsi? Ehkäpä meillä on
ei-teknistä valokuvauskeskustelua tällä palstalla tässä ja nyt? Ainakaan
tässä artikkelissa ei ole paljoa tekniikkaan puututtu.
> Se on nykytilanteessa mahdotonta koska yleisssivistyksen ja
> kulttuurintuntemuksen taso on niin matala ettei valokuvan suhteen
> pystytä kirjoittamaan samoin kuin kamerasta jolla kuva on otettu.
Tästä olen samaa mieltä, ja se on sääli, monellakin tapaa. Suomi ei
todellakaan ole mikään kulttuurimaa. Olemme ehkä liian nuori valtio,
jotta syvällistä kulttuuriperimää olisi ehtinyt kehittyä.
Muistan erään venäläisen papan, jonka tapasin lentokoneessa. Hän oli
syvästi järkyttynyt kuullessaan, että silloin alle viisivuotiaat lapseni
eivät harrastaneet vielä mitään taidetta. (Pianonsoittoa, balettia, jne.)
Ehkäpä meillä olisi jotain opittavaa venäläisisitä?
>> Ehkäpä nämä nyyssiryhmät paitäisi jakaa uudelleen, tyyliin:
>> s.h.valokuvaus.taide
>> s.h.valokuvaus.tekniikka.perinteinen
>> s.h.valokuvaus.tekniikka.digi
>> (tjps)
> ----------
> Ainoa keino olis sallia binäärit eli antaa valokuvien kulkea mukana
> juttuja.
Ainoa keino mihin olisi sallia binäärit?
> Mutta sellaisen vastustajat pelkäävät oman auktoriteettinsä romahtavan
> kun näkyisi että tekstuaalisten vahvojen mielipiteiden takana ei olekaan
> kuvaamisen todellista osaamista ollenkaan.
Ahaa. Linkittämälläkö tämä ei sitten onnistuisi? Kyllä binäärien
kieltämiseen on ihan teknisiä syitä, mutta nyt epäilenkin, että
provosoit ihan tahallasi.
> Vähän sama asia kuin että jos Mac tietokoneet olisivat firmakäytössä
> yleisempiä ---loppuisi atk tuelta hommat.
Tähänkin pätee juuri se aiemmin vihjaamani, että keskittyisit niihin
asioihin, joissa sinulla on annettavaa. Jossittelu markkinataloutta ja
vallitsevia tosiasioita vastaan sopii hyvin keskikaljakuppilaan, jossa
lopistävää pitää riittää. Jos haluat todellista muutosta, katso missä
sanan miekkasi on terävin ja puree ja tee niitä manöövereitä siihen
suuntaan.
> Ja ensimmäinen tähän vastaava kirjoittaakin jo minusta eli miten paska
> tyyppi Puusa on eikä tekstistäni ja asiasta, sellaisessa maassa me elämme.
Ei osunut oikeaan tämä arvaus. Montakin artikkelia on jo ehtinyt tulla
ihan asiaa.
Parhain terveisin,
--
-Jumi-
Olli
> > Toki ajatuksiaan voi pohtia ja ehkä tulla viisaammaksi näin, mutta se ei
> > ole pakollista siinä määrin, että mielipide menettäisi merkityksensä
> > ilman pitkiä perusteluita.
>
> Tokihan mielipide voi olla ilman perusteluita, mutta aika vaikea
> niistä on keskustella, jos ei pysty tai halua niitä perustella.
Perustelemattomuuteen on monia syitä, ja aika usein voi epäillä syyksi
sitä, että perusteltu näkemys ei ookkaan niin perusteltu, kun ollaan
perustelujen suhteen tasaisella ja toisen perustelu onkin parempi -
eli pelkkä auktoriteetti ei ratkaise. Tai jos nimeää vain Minkkisen
ainoaksi taiteilijaksi, on ainakin yksi kanoninen taiteilija, muista
ei voi jäädä kiinni.
Mut että joku sanoo yhtä ja toinen toista, kumpikaan ei perustele
mitään. Sekö sitä keskustelua on?
Ei se sitten ole yhtään ihmeellistä, jos tällainen keskustelu vähän
näivettyy.
Olli
Väinö Louekari
Olet aivan oikeassa. Jos pidän/en pidä kalakeitosta tai Minkkisestä on
se oma asiani jota ei ole tarpeen eikä välttämättä hedelmällistäkään
perustella. Mutta jos vaadin muita pitämään kalakeitosta tai Minkkisestä
pitää minun voida se perustella.
Väinö Louekari
Markku Kalima
> Jore Puusa kirjoitti:
> > Taide on subjektiivista luomista piittaamatta mitään siitä mitä
> > taiteesta sanotaan. Taidevalokuvaaja kuvaa itselleen ja kertoo omasta
> > itsestään kuviensa kautta, ammattikuvaajat toteuttavat visoita niille
> > jotka niitä ostavat.
>
> Ja hölönkökkölö. Taiteilijoiden tulee elää työllään, jos ovat
> ammattitaiteilijoita. Jos ei ole ajatellut elää sillä, mitä
> roskalaatikoista löytyy, pitää ajatella muitakin. Taide voisi olla
> tuollaista ihannetapauksessa jossain tyhjiössä. Ei kai kuitenkaan
> tosielämässä, jota me kaikki joudumme elämään.
Näiden määritelmien pohjalta voisi jopa sanoa, että amatöörikuvaaja on
enemmän taidekuvaaja kuin ammattilainen. Eli amatöörikuvauksen suurin
syy on juuri tuo Puusan ilmoittama "kuvaa itselleen" periaate, kun
taas ammattilaiset kuvaavat sellaista mikä myy.
Ihmettelen myös tätä vastakkainasettelua amatöörit vs. ammattilaiset.
Erohan on oikeasti vain taloudellinen, vaikka aika usein halutaan
korostaa omaa osaamistaan nimeämällä itsensä ammattilaiseksi. Amatööri
ei sinänsä ole yhtään sen osaamattomampi, hän ei vain saa rahaa siitä
mitä tekee. Amatööri voi myös olla huipputaitava harrastuksesnsa
parissa. On siis olemassa hyviä amatöörejä ja huonoja ammattilaisia,
ja toisinpäin.
Markku
Pertti Heikkinen
> Keskustelua parhaimmassa muodossaan lienee voitavan käydä ilman että
> jotain kirjoittajaa kerta toisensa jälkeen pyydetään perustelemaan
> mielipiteensä.
Voiko sitten "kirjoittajaksi" kutsua henkiläöä, joka kirjoittaa: "lienee
voitavan käydä".
Olen ottanut muutaman sellaisen valokuvan, jotka edesmenneen
avopuolisoni mielestä kelpasivat taiteeksi seinillemme. Minä en väitä
niitä taiteeksi, mutta seinillä ovat edelleen.
Ammattivalokuvaaja, joka toteuttaa tismalleen tilauksen on ehkä taiteen
ammattilainen, mutta ne kuvat eivät mitenkään oletusarvoisesti ole
taidetta. Vaikka kuulemma joidenkin maalaamat Heinz-purkit ovatkin.
> Senverran omaa itseä olettaisi löytyvän aikuisista että
> voi kirjoittaa omasta näkemyksestään vertaamatta sitä toisen näkemyksen
> laatuun tai oikeellisuuteen.
Lienee silti lupa sanoa, että on eri mieltä sellaisesta lajitoverin
näkemyksestä, josta on eri mieltä?
simppa
> Perustelemattomuuteen on monia syitä, ja aika usein voi epäillä syyksi
> sitä, että perusteltu näkemys ei ookkaan niin perusteltu, kun ollaan
> perustelujen suhteen tasaisella ja toisen perustelu onkin parempi -
> eli pelkkä auktoriteetti ei ratkaise.
Olet oikeassa tässä.
Monessa yhteydessä ihmisillä on tapana valita sellainen vastaus, jonka
he olettavat olevan mediasopiva tai mukailevan yleistä mielipidettä.
Tämä silloin kun ei ehkä tiedetä asiasta riittävästi tai ei haluta
erottua joukosta.
Näin vaalien alla asia on myös ajankohtainen.
Moni haluaa jostain kumman syystä äänestää sellaista henkilöä joka
pääsee todennäköisesti läpi mielummin kun sellasta joka ei pääse.
Tämä minusta on kummallista.
Muistan erään keskustelun erään tuttavanui kanssa joku vuosi takaperin,
kun oli jotkut vaalit.
Tämä henkilö sanoi minulle, että ei hän voi millään äänestää tollasta,
kun ei sitä valita kuitenkaan, vaikka hänestä ilmeisesti pitikin.
Mikä oli mun mielestä perin juurin outo lausahdus.
Eli ainakin tämä tyyppi halusi olla ns. voittajien puolella koska
valitsi äänestää sellaista henkilöä joka varmuudella valitaan.
> Mut että joku sanoo yhtä ja toinen toista, kumpikaan ei perustele
> mitään. Sekö sitä keskustelua on?
Ei kaiketi ainakaan perusteltua keskustelua.
Enemmän mielipiteensä ilmaisua.
Ei kovin hedelmällistä kesksutelun kannalta.
simppa
> Olet aivan oikeassa. Jos pidän/en pidä kalakeitosta tai Minkkisestä
> on se oma asiani jota ei ole tarpeen eikä välttämättä hedelmällistäkään
> perustella. Mutta jos vaadin muita pitämään kalakeitosta tai Minkkisestä
> pitää minun voida se perustella.
>
> Väinö Louekari
Siksi kannattaakin keskutella siitä, että miksi pitää Minkkisestä ja
kalakeitosta.
Ehkäpä jopa yhtäaikaa :-)
Pekka M.Nurminen
> Sivistä meitä tietämättömiä, että me tietäisimme. Älä valita ettei ole
> valoa, vaan sytytä hyvä mies lamppu! Keskity olennaiseen. Aika on
> rajallinen luonnonvara. Ei sitä kannata tuhlata ruikuttamiseen.
Taitaa olla niin, että valoa on turha sytyttää sokeille. Liekö se myös
yksi syy siihen, että ne joilla foorumeille olisi ehkä annettavaa, eivät
ole asiasta järin kiinnostuneita. Foorumeilla on niin helppo, omaa
taustaansa esille tuomatta, kumota osaavamman tai kokeneemman tahon
viestit.
Merkittävin informaatiolähde saattaakin tulevaisuudessa,
valokuvausfoorumien sijasta, olla valokuvaajien blogit.
Niissä eivät asiat huku kohinaan, jota ilmaisua joku osuvasti tuolla
säikeen alussa käytti. Kirjoittajan taustatkin selviävät, millä seikalla
on joka tapauksessa merkitystä näkemyksiä punnittaessa.
Ehkäpä verkossa on vielä joskus tarjolla mm. valokuvaus-aiheen ympärille
tehty blogi-kooste.
--
*Pekka M.Nurminen*
Yrjö O. Mäkinen
>
> Siksi kannattaakin keskutella siitä, että miksi pitää Minkkisestä ja
> kalakeitosta.
> Ehkäpä jopa yhtäaikaa :-)
Pistämpä tähän linkin Minkkisestä, kalakeitosta en löytänyt :)
http://www.salontaidemuseo.fi/taidemuseo/suomi/frameset/nayttelyt_html/lue_lisaa/minkkinen.html
--
yom
Olli
wrote:
> Merkittävin informaatiolähde saattaakin tulevaisuudessa,
> valokuvausfoorumien sijasta, olla valokuvaajien blogit.
> Niissä eivät asiat huku kohinaan, jota ilmaisua joku osuvasti tuolla
> säikeen alussa käytti.
Tämä voi muuten olla ihan totta... mä en ole muuten kauhean innostunut
blogeista, koska niissä yleisöt jää aika pieniksi, hyviä on vähän,
mutta niinhän on aina. Kuitenkin tämäntyyppisessä toiminnassa blogi on
ihan omiaan: blogin pitäjä on kunkku, blogin sisäinen johdonmukaisuus
säilyy eikä jää netin maanvaivan, riitelevän epäkeskustelun jalkoihin.
Ja blogin pitäjä voi olla ihan vapaasti yksin oikeassa, ilman että
kukaan niin herkästi siitä ottaa itseensä :)
Olli
Markku Kalima
wrote:
> > Sivistä meitä tietämättömiä, että me tietäisimme. Älä valita ettei ole
> > valoa, vaan sytytä hyvä mies lamppu! Keskity olennaiseen. Aika on
> > rajallinen luonnonvara. Ei sitä kannata tuhlata ruikuttamiseen.
>
> Taitaa olla niin, että valoa on turha sytyttää sokeille. Liekö se myös
> yksi syy siihen, että ne joilla foorumeille olisi ehkä annettavaa, eivät
> ole asiasta järin kiinnostuneita. Foorumeilla on niin helppo, omaa
> taustaansa esille tuomatta, kumota osaavamman tai kokeneemman tahon
> viestit.
Toisaalta osaavamman ja kokeneemman ihmisen mielipide pitäisi olla
myös kritiikinkestävä. Tai jos se ei ole, niin kannattaako sellaisia
neuvoja kuunnella. Pelkkä vetoaminen auktoritettiin ei nykypäivänä
oikein riitä, koska tavalliset ihmiset (nämä sokeat) ovat oppineet
aika kriittisiksi.
Mielestäni keskustelun taso tällä valokuvaus-palstalla on pääosin
hyvin asiallista. Toki joskus ylilyöntejä sattuu, mutta verrattuna
esim. s.k.politiikkaan tai suomi24-sivustoihin, niin hyvin asiallista
juttua.
Markku
Mikko Tapani Reinikainen
Pekka M.Nurminen <perhe.n...@kolumbus.fi> wrote:
>Ehkäpä verkossa on vielä joskus tarjolla mm. valokuvaus-aiheen ympärille
>tehty blogi-kooste.
Blogin ongelma on, että sen lähtökohdat ovat aina julkaisijan
mielipiteissä. Tasavertaista keskustelua ei pääse syntymään, jos joku
omaksuu hallitsevan aseman ansaitsematta sitä.
Toki täälläkin monet ovat kiinnostuneita vain lukemaan kiinnostavia
juttuja itse osallistumatta keskusteluun, eikä siinä ole mitään vikaa.
Keskusteluun on turha pakottaa, ja kukin panostakoon harrastukseensa
sillä tavalla kuin tahtoo.
- Mikko Reinikainen
Eero Ahonen
> ei täällä käy toisin kuin vaikka ranskassa tai USA:ssa.
Suomeen sama valokuvaamisen vapaus kuin Ranskaan!
http://www.macworld.com/news/2007/03/06/franceban/index.php
--
Eero "Aero" Ahonen, ae...@removethis.imnetti.fi
Jore Puusa
Eli eiköhän tässä tullut minulle ihan riittävästi
palauteita "valokuvauksen" suhteen.
Eikö ole taivaallisen mukavaa kun on riistana yksi ja sama äijä,
jota on joukolla tosi mukavaa jyrätä.
Ainoana ongelmana teillä porukoilla on, ettette millään meinaa saada
vuodesta toiseen jatkuvista yrityksistänne huolimatta sitä Puusaa
hiljaiseksi.-
Oikein suomalaista.
----
Ranskalaisen ja suomalaisen systeemin ero on, että siellä voidaan linkin
kaltaista ehdottaa, mutta toteutusvaiheessa kansa on kaduilla karjumassa.
Suomessa taas kaikenkarvaisten ryhmien manipulaatio on laittanut ihmiset
niin munattomiksi, että tehtiin meille mitä vaan, niin se hyväksytään
murheellisina.
------------
Eero Ahonen
> OK, I´ve got the message.
I don't think so. Luitko Virtasen viestin?
> Eli eiköhän tässä tullut minulle ihan riittävästi
> palauteita "valokuvauksen" suhteen.
Niin kai sitten. Luin viestisi silloin, kun siihen ei ollut vielä yhtään
vastausta. Vaan olisi saanut vastata vain valokuvatehtävästä
keskustelemalla, mutta moista aihetta viesti ei avannut :(. Ryhmä
sinällänsä on ollut pitkään melko hiljainen, joskin viime aikoina
parilla threadilla porskuttanut eteenpäin. Koeta avata ketjua
valokuvauksesta, josko keskustelua saisi aikaan?
> Eikö ole taivaallisen mukavaa kun on riistana yksi ja sama äijä,
Rauhotus nyt! Kun nimeät itsesi riistaksi, lue tuo ed. viestini
uudestaan ja huomaa siitä jotain muuta kuin se, että se on
viestiketjussa vastaamassa sinun kirjoittamaasi viestiin:
A) karsin lainauksesta pois _kaiken_, johon en tippaakaan kommentoinut
B) karsin pois *nimesi*, koska EN kritisoinut kirjoitustasi (joskin nyt
teen hiukan sitäkin, mutta jos tämän tai ed. viestin teksti ottaa
pattiin, niin koeta lukea uudestaan ja/tai kertoa, mitä olen ilmaissut
väärin (=niin, että se ottaa pattiin)).
> jota on joukolla tosi mukavaa jyrätä.
Täh? Vastauksia olet saanut:
A) Kuvajainen: lähti keskustelemaan viestisi eri kohdista ja kysyi
yhdestä - vastasit tuohon kysymykseen. Ei "jyrännyt" nähdäkseni ketään.
B) Jimi: kiitti sinua.
C) Kalma: lähti keskustelemaan viestisi eri kohdista - valitsit yhden ja
vaihdoit siitäkin aihetta*. Tämä "jyräsi" korkeintaan Kalman, jonka
aloittama keskustelu tyssäsi aiheiden vaihtoon.
D) Reinikainen: okei, hän jo kritisoi tekstiäsi melko selkeästi. Kysyi
kuitenkin asiallisesti lisää ko. mielipiteistäsi. Jyrääkö tämä jotakuta?
E) Virtanen: vastaa laajasti, kannustaa keskustelemaan ja pohtii sekä
selventää asioita. Jyrääkö tämä jotakuta?
F) Minä: vastaan yhteen kohtaan, joka liittyy valokuvaamisen vapauteen,
linkillä, jonka mukaan mainittua Ranskan valokuvausvapautta ollaan ehkä
rajoittamassa. Jyräsinkö?
*) sinänsä tässäkin aiheessa on mielenkiintonsa. Mm. minä voisin ko.
tehtävän kaltaisen keskustelun välissä kysyä, mitä tarkoittaa että
lapsen keho ja tukka on syvättävissä (saa toki kertoa nytkin)?
> Ainoana ongelmana teillä porukoilla on, ettette millään meinaa saada
> vuodesta toiseen jatkuvista yrityksistänne huolimatta sitä Puusaa
> hiljaiseksi.-
Huutoäänestys, käsiä ylös! Kuinka moni tahtoo Puusan olevan *hiljaa*?
Entä kuinka moni tahtoisi Puusan keskustelevan täällä valokuvasta
purnaamisen sijasta?
Minä kannustaisin jälkimmäistä. On kuitenkin totta, ettei s.h.v mikään
hirvittävän aktiivinen ryhmä ole, vaan välillä jopa harmittavan
hiljainen. Valokuvasta keskusteleminen antaisi minulle tällä saralla
varmasti vähintään jotain, voisin oppia kuvista ja kuvaamisesta jotakin.
> Oikein suomalaista.
> ----
> Ranskalaisen ja suomalaisen systeemin ero on, että siellä voidaan linkin
> kaltaista ehdottaa, mutta toteutusvaiheessa kansa on kaduilla karjumassa.
Dodi, saadaanhan se keskustelukin sieltä esille, kun vähän provosoi :).
Kun ilmeisesti tiedät, niin kerrotko, mikä on ranskalaisen
valokuvaamisen tilanne? Siis tuon vapauden ja ilmaisun suhteen - miten
valokuva näkyy harrastajille eri tavalla kuin täällä Suomessa?
> Suomessa taas kaikenkarvaisten ryhmien manipulaatio on laittanut ihmiset
> niin munattomiksi, että tehtiin meille mitä vaan, niin se hyväksytään
> murheellisina.
No tämä on kyllä totta. Hyi meitä, hyi.
Simo Salanne
> Mm. minä voisin ko.
> tehtävän kaltaisen keskustelun välissä kysyä, mitä tarkoittaa että
> lapsen keho ja tukka on syvättävissä (saa toki kertoa nytkin)?
>
Teknisen "viaton" ilmaisu sille, että kuvaa on tarkoitus väärentää.
Simo S.
Mika Yrjola
> Huutoäänestys, käsiä ylös! Kuinka moni tahtoo Puusan olevan *hiljaa*?
> Entä kuinka moni tahtoisi Puusan keskustelevan täällä valokuvasta
> purnaamisen sijasta?
Ei ainakaan minulla ole mitään erityistä syytä toivoa Puusan olevan
hiljaa. Vaikken läheskään kaikesta (kuten vaikkapa suomalaisten
erityisisen nuivista asenteista) ole samaa mieltä, niin luetun
vaikutus verenpaineeseen ja stressitasoon jää varsin
marginaaliseksi. Tylsäähän se olisi, jos kaikki olisivat täysin
samoilla asenteilla ja mielipiteillä liikkeellä.
Markku Kalima
wrote:
> Huutoäänestys, käsiä ylös! Kuinka moni tahtoo Puusan olevan *hiljaa*?
> Entä kuinka moni tahtoisi Puusan keskustelevan täällä valokuvasta
> purnaamisen sijasta?
Eikö tämä nyt ole hieman typerä äänestys.
Jos aikuinen ihminen jatkuvasti törmää siihen, että hänet teilataan
näillä palstoilla, kannattaisi varmaan purnaamisen sijaan katsoa
hieman peiliin. Miksi hänet teilataan? Siksikö että kaikki
kanssakeskustelijat ovat sivistymättömiä ja ilkeitä ihmisiä, jotka
eivät lainkaan kunnioita perinteitä tai vanhemman polven edustajia?
Vaiko siksi että hänellä on niin ehdottomat, autoritaariset ja uusia
suuntauksia halveksivat mielipiteet, että ne herättävät vastustusta ja
jopa inhoa liberaalimmin ajattelevissa ihmisissä?
Näiden nettipalstojen etu (ja samalla toisille haitta) on juuri se,
ettei ketään voi sulkea pois, vaan keskustelu on kaikille avointa. Jos
ihminen ei kestä kritiikkiä omista mielipiteistään, tai ei osaa tai
jaksa ajatuksiaan puolustaa, lienee ehkä viisaampi etsiä jokin toinen
keskustelufoorumi. Auktoriteetilla ratsastaminen ei näillä palstoilla
oikein toimi.
Mielestäni Puusa saa olla hiljaa tai olla olematta, mutta tämä ei ole
oikea kanava valittaa menetetyn ammatin surkeudesta tai penätä eilistä
päivää takaisin. Puusalla voisi olla paljonkin fiksua sanottavaa
valokuvaamisesta, mutta varsin usein se tuntuu hukkuvan muun tomun
alle. Pieni googletus valaissee asiaa:
http://groups.google.com/group/sfnet.harrastus.valokuvaus/search?hl=en&group=sfnet.harrastus.valokuvaus&q=jore+puusa&qt_g=Search+this+group
Markku
Mikko Tapani Reinikainen
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
>Ainoana ongelmana teillä porukoilla on, ettette millään meinaa saada
>vuodesta toiseen jatkuvista yrityksistänne huolimatta sitä Puusaa
>hiljaiseksi.-
Puhuttaisiinko välillä jostain muusta kuin Puusasta? Yritin herätellä
kysymyksiä, mutta ehkä eivät olleet tarpeeksi kiinnostavia.
- Mikko Reinikainen
Eero Ahonen
> On Mar 7, 8:57 pm, Eero Ahonen <a...@removethis.imnetti.fi.invalid>
> wrote:
>
>> Huutoäänestys, käsiä ylös! Kuinka moni tahtoo Puusan olevan *hiljaa*?
>> Entä kuinka moni tahtoisi Puusan keskustelevan täällä valokuvasta
>> purnaamisen sijasta?
>
> Eikö tämä nyt ole hieman typerä äänestys.
Saattaa ollakin, mutta tähän astinen tulos (kaikki 3 ääntä, omani
mukaanlukien) viittaa odotukseni mukaisesti siihen, että Puusan luulo
inhosta *häntä* kohtaan on virheellinen. Valitusta, vastaiskuja ja
teilausta tulee nimenomaan sitä purnausta kohtaan - ei niinkään Puusaa
henkilönä.
<clip>
Leikattu pois teksti, jossa on omat mietteeni ed. viestistäni sanottu
selvemmin ja paremmin. Kiitos.
</clip>
Eli jos vaikka vähennetään purnausta ja siirrytään keskustelemaan
valokuvasta? Minä lopetan osallisuuteni tähän threadiin tähän ja alan
rustailemaan vastuasta aloittamaasi threadiin :).
> Markku
Teemu Räikkönen
> Saattaa ollakin, mutta tähän astinen tulos (kaikki 3 ääntä, omani
> mukaanlukien) viittaa odotukseni mukaisesti siihen, että Puusan luulo
> inhosta *häntä* kohtaan on virheellinen. Valitusta, vastaiskuja ja
> teilausta tulee nimenomaan sitä purnausta kohtaan - ei niinkään Puusaa
> henkilönä.
>
> Eli jos vaikka vähennetään purnausta ja siirrytään keskustelemaan
> valokuvasta? Minä lopetan osallisuuteni tähän threadiin tähän ja alan
> rustailemaan vastuasta aloittamaasi threadiin :).
>> Markku
>
I agree.
Ketään kohtaan henkilökohtaisesti ainakaan itselläni ole mitään
negatiivista sanottavaa, sen sijaan joidenkin ihmisten kirjoituksiin
olisi. Valitettava totuus on että ihminen on täällä sitä mitä
kirjoittaa, eli lopulta jatkuva tietyn tyylinen kirjoittelu henkilöityy
siihen nimeen joka sitä laatua tuottaa.
Petri Lopia
> - Foorumeita on sen verran paljon, että aidosti innostunutta väkeä ei riitä.
> Syntyy korkeintaan pieniä nurkkakuntia.
Tai harrastajia on paljon mutta monelta foorumilta löytyy kaikesta tietävä
"ammattikuvaaja" joka haukkuu kaikki lyttyyn, kehuu vain itseään eikä auta/neuvo
yhtään ketään.
Jolloin alkutaipaleella vain harrastuksena kuvaileva ei kauaa jaksa tai halua
seurailla tuollaista foorumia.
--
Petri Lopia :: petri.RE...@iki.fi.invalid
Galapagos Island, Lightnings, Nature, StormChasing, Moon etc. photos:
http://www.petrilopia.net/ http://www.pbase.com/whig/
M: Helios Skyliner 200 + Kamera-adapteri + Plössl 32mm 1 1/4" + aurinkosuodin.
Tuomas
Digikamera on tehnyt valokuvaukselle saman kuin kodak teki filmikameralle -
kuvauksesta on tullut kaikkien hupia. Valitettavasti vain 95% ihmisistä
suhtautuu kuvan sisältöön olkiaan kohauttaen. 4% on kiinnostunut kuvan
olemuksesta ja 1 % tekee niin vaikeaa kuvataidetta että kukaan ei yritäkään
ymmärtää.
Digitaalisest alustat mahdollistavat helpon yhteydenpidon sekä teksti- että
kuvaformaateilla. Sinänsä se on hyvä, mutta sikäli ei, ettäk aikki foorumit
kansoittuvat yllä olevassa suhteessa. Jatkuva kysymysten suoltaminen zoomien
pituudesta ja väittely pikselimääristä peittää alleen se pienen kriittisen
massan, joka tätä ryhmääkin on vuosikaudet pitänyt mielenkiintoisena.
Lisäksi tuosta yhdestä prosentista nousee äänekkäitä tyyppejä joiden asenne
ei välttämättä aina ole rakentava. Esim. osan sfnetin tiederyhmiä on täysin
lamauttanut joku hullu joka esiintyy eri nimimerkeillä ja vastaa omiin
kysymyksiisnä.
Itsekään en ole käynyt piitkään aikaan tässä ryhmässä koska tiedän että
täällä on tarjolla enää yhdentekeviä näyttelylinkkejä ja joitain
kuolinkouristuksenomaisia megaväittelyitä siitä onko Puusa paska vai ei.
Foorumeja on myös liian paljon. Neljän prosentin yhteisöllisyys ei ala
toteutua niissä, koska kriittistä massaa ei synny.
Miten tästä eteenpäin? Onko rakentavan keskustelun aika ohi? Tulisiko
tätäkin ryhmää alkaa moderoida niin, että Puusa- ja pikselikeskustelut
poistettaisiin ja näyttelylinkit arvioitaisiin ennen esiinpäästämistä?
Syntyisikö kerhojen kautta uusia foorumeita? Tai Kamera-lehden (vrt.
puuvene-lehden keskustelupalsta www.puuvene.net)? Aletaanko antaa
luottamuksellisia vinkkejä toimivista foorumeista? Pitäisikö käyttäjät
tunnistaa foorumeilla?
Mielestäni tuo 4 % ansaitsee oman keskustelufooruminsa mutta se ei
nykytilanteessa synny automaattisesti.
TR
"Pekka M.Nurminen" <perhe.n...@kolumbus.fi> wrote in message
news:sfnet.harrastus.valokuvaus!1172825...@sfnet.fi...
> Muutaman vuoden erilaisia valokuvausfoorumeita seuranneena olen ollut
> havaitsevinani niiden alkaneen hiipua. Toki edelleen kysellään
> kameranhankintavihjeitä ja kinastellaan merkkien paremmuudesta, mutta sen
> asiapitoisempaa keskustelua ei juuri näe. Kuvapuoli on mitä on,
> kohteliaasti sanottuna, valtaosa tarjonnasta ei millään jaksa kiinnostaa.
> Mitä on tapahtunut? Ovatko kokeneemmat kamerankäyttäjät jättäneet foorumit
> ja palanneet todellisen harrastuksensa pariin? Joko pienen maan resurssit
> tyhjennettiin? Onko muilla vastaavia havaintoja?
> --
> *kirjoita sigusi tähän*
Timo Autiokari
> en ole käynyt piitkään aikaan tässä ryhmässä koska tiedän
> että täällä on tarjolla enää yhdentekeviä näyttelylinkkejä
Missä sitten on muunlaisia näyttelyvinkkejä? Pääasiassa web-kalleriat
ovat täysin yhdentekeviä, siis muille kuin kuvaajalle sekä mahdolliselle
kuvauksen kohteelle itselleen. Ne valokuvat joilla on mitään merkitystä
laajemmalti ovat _äärimmäisen_ harvassa.
> Syntyisikö kerhojen kautta uusia foorumeita?
Ei ole montaakaan syntynyt ja ovat sitten lähes kaikki kuihtuneet pois.
> Pitäisikö käyttäjät tunnistaa foorumeilla?
Tietenkin pitäisi. Täällä usenetissa kannattaakin ensin katsoa/selvittää
onko kirjoittaja salanimen takaa raapusteleva anonyymi vaiko
oikea/todellinen henkilö ennen kuin antaa mitään painoarvoa kirjoitukselle.
Foorumien (siis Web foorumien) pääongelma on niin sanottu moderointi,
pääsääntöisesti "moderointi" ei ole asiallista vaan moderoija usein
toimii mielivaltaisesti.
Sellainen Web foorumi olisi hyvä jossa vain tunnistetut käyttäjät voivat
kirjoittaa ja heillä on mahdollisuus ehdottaa mitä tahansa messua
poistettavaksi, vietiketjua poistettavaksi/lukittavaksi tahi peräti
kirjoittajaa bannattavaksi. Kun perustelu ehdotus on tehty niin sitten
käyttäjillä on mahdollisuus äänestää ja ns yksinkertainen riittää
päätöksen toimenpanoon. Ja kun ennalta asetettu %määrä jonkin
kirjoittajan messuja poistettu niin siten tulee automaattisesti banni.
Jne. Tälläinen toiminne olisi Web foorumeilla varsin helppo toteuttaakin
aivan automaattisesti niin ettei foorumin ylläpitäjän tarvitse käyttää
siihen aikaansa.
Timo Autiokari
Markku Kalima
wrote:
> Tuomas wrote:
>
> > en ole käynyt piitkään aikaan tässä ryhmässä koska tiedän
> > että täällä on tarjolla enää yhdentekeviä näyttelylinkkejä
>
> Missä sitten on muunlaisia näyttelyvinkkejä? Pääasiassa web-kalleriat
> ovat täysin yhdentekeviä, siis muille kuin kuvaajalle sekä mahdolliselle
> kuvauksen kohteelle itselleen.
Pääasiassa kaikki valokuvat ovat ihan yhdentekeviä ( siis muille kuin
kuvaajalle sekä mahdolliselle kuvauksen kohteelle itselleen).
Ehkäpä tuossa on se todellinen syy, miksi itse valokuvista ei juuri
keskustella, mutta tekniikasta senkin edestä. Aika harva varmaan on
kiinnostunut valokuvista sinänsä, vaan juuri enemmän oman elämän ja
itselle tärkeiden asioiden tallentamisesta.
Markku
daliask
juolahtanu jotta kolmenlaisia kuvaajia tarvitaan, Juppikuvaajia,
Taidekuvaajia, Sunnuntaikuvaajia. Tekniikka ei kehity jos
"Juppikuvaajat" puuttuu, koska Heille tekniikka tärkeää kaikkine
optiikan piirtokykyyn asti. Juppikuvaajille kunnia siitä että
kameratekniikka on niin huipussaan kuin on. Taidekuvaajille taas
lopputulos tärkeintä, mitä kuva kertoo ja kuinka. Sunnuntaikuvaajille
tärkiää kuvata elämää lähipiirissä, dokumentoira elämää, miltä kukakin
näyttää ja mitä tehty missäkin.
Markku Kalima
Lisäisin tuohon listaan vielä harrastelija- ja ammattilaiskuvaajat.
Ammatilainen saa rahaa tuosta hommasta, ja harrastelija kuvaa
lähipiirinsä lisäksi harrastuksiaan, luontoa, ympäristöään ja sen
sellaista, mutta investoi välineisiin vain kohtuullisesti. Jos
juppikuvaajalla on aina uusin ja tehokkain citymaasturi, niin
harrastaja ajelee muutaman vuoden vanhalla, varmatoimisella diesel-
farmarilla.
Markku
Mikko Moilanen
> Jos ei ymmärrä interaktiivisessa mediassa, mitä vastapuoli kirjoittaa ei
> mielestäni vastapuolen tehtävä ole selittää yhä helpommin termein yhä
> uudestaan viestiään, kunnes se on trivialisoitu piuhki. puusa
Richard Feynman, maineikas fyysikko, oli eri mieltä.
"Feynman is sometimes called the "Great Explainer"; he took great care
when explaining topics to his students, making it a moral point not to
make a topic arcane, but instead accessible to others. His principle was
that if a topic could not be explained in a freshman lecture, it was not
yet fully understood."
-http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman
Olen samaa mieltä Feynmanin kanssa. Jos ei tajua asiaa tarpeeksi hyvin,
niin ei sitä silloin osaa muillekaan selittää.
-M
Mikko Moilanen
> Mun mielestä ihmisellä voi olla mielipide ihan hyvin ilman että hän osaa
> sitä perustella.
Mutta sillä mielipiteellä ei välttämättä kukaan tee yhtään mitään, jos et
osaa perustella sitä. Vai minkälaista keskustelua mielestäsi on
sellainen, jossa jokainen vain kertoo mielipiteitään? Eikö se, jos
mikään, ole itsestään toitottamista? Ehkä pitäisi joidenkin ensin
päättää, että haluvatko keskustella omasta persoonastaan vai asioista.
Tietysti Isi voisi tehdä jotain mielipiteellä "minun mielestä Nikon on
parempi kuin Canon". Isi voisi ostaa pojalle Canonin. Mutta jos Isillä
olisi laaja valikoima Nikonin linssejä, niin Isiä voisi kiinnostaa myös
pojan perustelut. "No ku Canon vaa ny o nii hyvä". Aha, Isi ostaisi
Nikonin ja lainaisi linssejä. "No ku Maijallakin (pojan tyttis) on Canoni
ja paljon linssejä". Isi ostaisi Canonin, jotta tyttis ja poika voisivat
käyttää samoja linssejä.
-M
Mikko Moilanen
> se oma asiani jota ei ole tarpeen eikä välttämättä hedelmällistäkään
> perustella.
Eikö tällöin olisi parasta kertoa mielipiteensä ainoastaan esimerkiksi
vaimo-paralle? Tai ainakin odottaa, että joku kysyisi "pidätkö
Minkkisestä?" No voisihan sitä (Minkkistä) tietysti mainostaa. Jotain
voisi jopa kiinnostaa, että mistä pidät. Mutta mitä muuta kuin ad hominem
-tietoa tälläinen "pitämisien" julkituominen antaa keskustelulle?
> Mutta jos vaadin muita pitämään kalakeitosta tai Minkkisestä
> pitää minun voida se perustella.
Mielestäni sinä et voi vaatia muita pitämään kalakeitosta tai
Minkkisestä, vaikka kuinka perustelisit.
-M
Markku Kalima
Täsmälleen!
Joku vanha sanonta sanoo, että: "Jos ydinfyysikko ei osaa omalle
mummolleen selittää, mitä hän tekee työkseen, on se vain merkki siitä,
ettei hän ihan ymmärrä mitä hän tekee työkseen."
Markku
Mikko Moilanen
Jaahas, olisi pitänyt näköjään kirjoittaa tarkemmin. Richard "Suuri
Selittäjä" Feynmanin kohderyhmä selityksille oli yliopistokelpoiset
ihmiset. Ei mitkä tahansa ihmiset.
Siksi toisekseen, kirjoittamani lause pätee kohderyhmästä riippumatta.
Jos ei tajua asiaa tarpeeksi hyvin, niin ei sitä pysty selittämään
lapsille saakka ydinfyysikoille, vaikko ydinfyysikko voisikin ymmärtää,
mitä yritetään selittää.
OB. Valokuvauskoneenkäyttäjät: Canonit ovat naisten kameroita. Miehet
käyttää Nikonia. Perustelut: Canonit ovat pieniä ja naisen käteen sopivia
pahvimuovisia rasioita. Nikonit ovat miehen käteen sopivia ja suunniteltu
kestämään ronskia käyttöä.
Antti Alhonen
> Digikamera on tehnyt valokuvaukselle saman kuin kodak teki filmikameralle -
> kuvauksesta on tullut kaikkien hupia.
Jaa. Kyllä minun muistini mukaan kuvaus oli kaikkien hupia ennen
digikameroitakin. (Itse asiassa silloin jopa muistan, kuinka kuvia myös
katseltiin yhdessä.)
--
Antti Alhonen.
timo.au...@aim-dtp.net
> Pääasiassa kaikki valokuvat ovat ihan yhdentekeviä ( siis muille kuin
> kuvaajalle sekä mahdolliselle kuvauksen kohteelle itselleen).
>
> Ehkäpä tuossa on se todellinen syy, miksi itse valokuvista ei juuri
> keskustella,
Niinpä juuri. Mutta mikä on todellinen syy sille että jopa häiritsevän
runsaastikin on keskustelua siitä että valokuvista pitäisi keskustella
ja on keskustelua siitä että valokuvia pitäisi "lukea"?
Edes kukaan näistä em keskusteluista keskustelevista ei vahingossakaan
keskustele itse valokuvista eikä "lue" itse valokuvia. Keskustelevat
vain keskustelusta. Miksi tämä jaarittelu jatkuu vuodesta toiseen,
aivan samanlaisena, tyhjääkin tyhjempänä jorinana?
Oletan että syy on siinä että kun taideteoksista (esim maalauksista)
todellakin voi keskustella ja niitä voi (joitakin) jopa lukea niin on
henkilöitä joiden mielestä samoin tulisi olla mahdollista myöskin
valokuvien kanssa. Niin vain ei todellisuudessa ole sillä taiteilija/
malari luo oman sielunsa syövereistä aivan koko teoksen, sen aiheen,
tunnelman, värit, yms vaikutelman, "pixeli pixeliltä", joitakin
maalaustekniikoita hyväksi käyttäen kun valokuvaaja puolestaan
pelkästään dokumentoi olevaista.
Timo Autiokari
Mikko Reinikainen
<timo.au...@aim-dtp.net> wrote:
>Niin vain ei todellisuudessa ole sillä taiteilija/ malari luo oman
>sielunsa syövereistä aivan koko teoksen, sen aiheen, tunnelman,
>värit, yms vaikutelman, "pixeli pixeliltä", joitakin
>maalaustekniikoita hyväksi käyttäen kun valokuvaaja puolestaan
>pelkästään dokumentoi olevaista.
Maailmaan mahtuu paljon enemmän monipuolista olevaista valokuvattavaa,
kuin taidemaalarin sieluun. Olevaiseen rajoittuminen ei tee
valokuvaamisesta pelkkää dokumentointia. Valokuvaajakin valitsee
teoksen aiheen, tunnelman, värit yms. vaikutelman.
Valokuvan syntyprosessi ei mahdollista mielivaltaisen kuvan
syntymistä, mutta ei maalaustaiteenkaan keinoin mitä tahansa kuvaa
pysty tuottamaan. Ihan reaalimaailman käsillä, väreillä, pensseleillä
ja kankailla taidemaalarikin joutuu operoimaan. Kamera on työkalu, ja
taiteilijan kädessä se on taitelijatarvike siinä missä muutkin.
- Mikko Reinikainen
Timo Autiokari
> Valokuvan syntyprosessi
Kieriskelin jonkin aikaa lattialla silmät vuotaen ja hullunlailla
hirnuen. Että peräti "valokuvan syntyprosessi".
Kooklasin tuota mutta ei löytynyt yhtään osumaa, se kuitenkin ehdottaa
että "valokuvien syntyhistoria" mutta ei löydä sillekään yhtään osumaa.
Onnittelen.
Sinä varmaan sitten pidät valokuvillesi myös ristiäismenot.
Timo Autiokari
Teemu Räikkönen
Hmm...tulipas paha.
Mitä tahansa...jos ajatellaan että ääretön on oikeasti ääretön, niin
molemmilla vaihtoehdoilla on ääretön määrä mahdollisuuksia. Ei tästä
maailmasta lopu kesken sen enempää mielikuvitus kuin valokuvattavat
kohteet, mielikuvituskin valitettavasti rajoittuu siihen että
yhdistellään jo koettua. Kuvien suhteen siis nähtyä, kun ei muiden
aistien tuottamaa voi varsinaisesti muuntaa siihen muotoon suoraan, vaan
käyttäen pelkästään niitä havaittuja värejä ja muotoja hyödyksi.
Ero valokuvan ja taidemaalauksen välillä on simppeli:
- maalari voi maalata mitä lystää, kunhan saa rakennettua taidekuvan
päässään
- valokuvaaja joutuu rakentamaan kuvauskohteen tavalla tai toisella,
ellei se luonnostaan pomppaa eteen
Molemmat on silti tavallaan dokumentointia, kumpikaan ei oikeasti luo
mitään uutta - vain yhdistelee vanhaa.
Mitään uuden luomista ei ole tapahtunut käytännössä sitten kiistellyn
iso pamaus tai luomistyö jälkeen, mikä tahansa olikaan alku niin sillon
luotiin jo kaikki mitä nyt on tai koskaan tulee.
Eli kaikki uusi "luominen" on sitten vain olevaisen yhdistelyä ja sen
dokumentointia ja tarkastelua eri perspektiiveistä.
Rajat? Niin. Rajoja ei ole vielä löytynyt, vaikka jokunen taidemaalaus
on ollut lähes identtinen. Mikäänhän ei estä sattumia, lotossakin
voitetaan lähes joka viikko vaikka onnistuminen on äärimmäisen
epätodennäköistä - silti mahdollista kelle tahansa, jokuhan siinä
yleensä onnistuu kuitenkin. Samat numerot palloissa siellä pomppii, eikä
asia miksikään muutu. Koskaan ei käy niin, että lottovoitto olisi
mahdoton, kun sinne ei ilmesty mitään uutta luotua palloa jossa olisi
vaikkapa numero 61325.
Taiteilijatkin ovat siis joskus tyrineet, luoneet jotakin jo ennestään
dokumentoitua. Jos kaksi taiteilijaa näkee samoja asioita riittävän
paljon, he saattavat valita luomukseensa yhteneväisyyksiä niin paljon
että lopulta saatetaan toista syyttää kopioinnista.
Jahka kaksi ihmistä keksii saman asian ja toinen on ehtinyt jo sille
luomukselle saada jonkin tyyppisen kaupallisen suojan, se yleensä
paljastuu. Näin on käynyt monta kertaa logosuunnittelussa. Kaksi eri
ihmistä luo samanlaisen kaupallisen logon eri lähtökohdista. Se on
taidekuva, jossa yhdistyy tietyt kriteerit. Kaksi taiteilijaa voi
dokumentoida ne samalla tavoin.
Vinkkinä siis kaikille, oli kuvaaja tai taidemaalari:
Kannattaa mahdollisimman monipuolisesti tarkastella ympäristöään, sieltä
ne uudet "luomukset" kumpuaa. Niin news-ryhmien kirjoituksista, niiden
trolleista, kuin talon viereisen pensaan kukista ja naapurin kissastakin.
Mitään uutta ei edelleenkään kukaan pysty luomaan, mutta erilaisia
asioita voi yhdistellä loputtomasti. Tai ainakin lähes äärettömästi,
äärettömyyden loppua ei ole vielä todistettavasti löydetty.
Pasi Savolainen
> Mikko Reinikainen loihe lausumaan:
>
>> Valokuvan syntyprosessi
>
> Kieriskelin jonkin aikaa lattialla silmät vuotaen ja hullunlailla
> hirnuen. Että peräti "valokuvan syntyprosessi".
Mitäpä jos selittäisit meille tyhmemmille mitä niin hirnuttavaa tuossa
näet?
--
Psi -- <http://www.iki.fi/pasi.savolainen>
Teemu Räikkönen
> Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> writes:
>
>> Mikko Reinikainen loihe lausumaan:
>>
>>> Valokuvan syntyprosessi
>> Kieriskelin jonkin aikaa lattialla silmät vuotaen ja hullunlailla
>> hirnuen. Että peräti "valokuvan syntyprosessi".
>
> Mitäpä jos selittäisit meille tyhmemmille mitä niin hirnuttavaa tuossa
> näet?
>
Timo sortui nyt samaan kuin Mikko, sopan ainekset ovat kasassa. Ei pidä
tarttua tuolla tavoin tällaisiin ehkä jopa tahattomiin provokaatioihin,
kun joku heittää ilmaan oman näkemyksensä mikä eroaa jonkun muun
näkemyksestä siitä mitä mikin on. Vaan niinpä jokainen "miksei
keskustella kuvasta eikä keskustelemisesta, jonninjoutavaa jaarittelua"
-toteajakin tekee itse juuri sitä mistä muita haukkuu.
Sen sijaan kysyisin itse että mikä on valokuvan syntyprosessin ero
taidemaalauksen syntyprosessiin?
Tuossa tosin Timo joutuisi itse myöntämään että sekä hän, että Mikko
ovat molemmat väärässä ja oikeassa. Sekä valokuva että taidemaalaus ovat
ihan toisiaan vastaavassa asemassa.
Ei kai tässä nyt tarvi alkaa taas taisteluun siitä kuka on oikeassa sen
sijaan että myöntöisi itse olevansa myös osaltaan väärässä?
Palattaisiinko itse asiasisältöön?
Molemmat on taidetta ja molemmat on dokumentointia, kummastakin voi
jutella syvällisesti sekä teknisesti että sisällöllisesti.
Mikko Reinikainen
Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> wrote:
>Mikko Reinikainen loihe lausumaan:
>
>> Valokuvan syntyprosessi
>
>Kieriskelin jonkin aikaa lattialla silmät vuotaen ja hullunlailla
>hirnuen. Että peräti "valokuvan syntyprosessi".
Nauru pidentää ikää. Pahoittelen, jos pilaan hyvän vitsin selittämällä
sitä.
- prosessi tarkoittaa määrättyä sarjaa muutoksia
- syntyminen tarkoittaa sitä, että jotain sellaista mitä ei
aikaisemmin ollut tulee olevaksi
- syntyprosessi on prosessi, jonka johdosta syntyy jotain
- valokuvan syntyprosessi on prosessi, jonka avulla syntyy
valokuva
Valokuvan syntyprosessiin kuuluu seuraavat vaiheet:
1) Valo heijastuu tai säteilee kohteesta objektiivin kautta
valoherkälle pinnalle.
2) Pinnassa tapahtuu valon johdosta kemiallisia tai sähköisiä
muutoksia.
3) Muutokset taltioidaan joko kemiallisen reaktion avulla tai
digitoimalla sähköiset muutokset.
4) Taltioidun kuvan avulla tuotetaan valokuvasta katseltava kopio.
Tätä prosessia hyödyntää valokuvaaja, joka valitsee objektiivin
polttovälin ja suunnan sekä valotushetken ja -ajan. Lisäksi itse
prosessiin voi vaikuttaa muuttamalla sen parametreja.
>Kooklasin tuota mutta ei löytynyt yhtään osumaa, se kuitenkin ehdottaa
>että "valokuvien syntyhistoria" mutta ei löydä sillekään yhtään osumaa.
>Onnittelen.
Saanko palkinnon, jos keksin lisää sanaliittoja, joita ei löydy
googlella, mutta jotka ymmärtää maalaisjärjellä?
>Sinä varmaan sitten pidät valokuvillesi myös ristiäismenot.
Valokuvani eivät kuulu kirkkoon.
- Mikko Reinikainen
Mikko Reinikainen
Teemu Räikkönen <te...@terae.net> wrote:
>Sen sijaan kysyisin itse että mikä on valokuvan syntyprosessin ero
>taidemaalauksen syntyprosessiin?
Ilmaisun tarve, visio, luova ajattelu ja viesti kummankin takana voi
olla hyvin samanlainen.
Toteutuksen tasolla maalari ja valokuvaaja lähtevät liikkeelle eri
tilanteesta. Maalarilla on edessään tyhjä kangas, jolle hän vähitellen
ryhtyy lisäämään pensselillä valitsemiaan asioita. Valokuvaajan edessä
puolestaan on koko maailma täynnä olevaisia, eläväisiä asioita, joista
hän poimii tietyllä hetkellä tietyn viipaleen.
Maalaaminen on konstruktiivista ja tapahtuu pitkän ajan kuluessa,
valokuvaaminen on selektiivistä ja tapahtuu lyhyessä ajassa.
- Mikko Reinikainen
Matti Vuori
news:gS8Nh.23517$W46....@reader1.news.saunalahti.fi:
> Valokuvan syntyprosessiin kuuluu seuraavat vaiheet:
> 4) Taltioidun kuvan avulla tuotetaan valokuvasta katseltava kopio.
Valokuvan syntyprosesseja on erilaisia, riippuen tarkastelunäkökulmasta.
Fysikaalinen prosessi on toki kiehtova, mutta ei oleellisin.
* Prosessi sisällöntuotannollinen näkökulmasta (suuntaa-antavasti):
1) Käsitys tarvittavasta kuvasta 2) Kuvan hankintavan suunnittelu 3)
Kuvan hankinnan toteutus 4) Kuvan integrointi julkaisuun
* Prosessi taiteellisesta näkökulmasta
1) Käsiteltävän ajatuksen prosessointi 2) Kuvaidean syntetisointi 3)
Kuvan tuottaminen 4) Kuvan toteutus taideteoksena
* Bongaajan näkökulma
1) Bongattavien asioiden jäsennys 2) Bongausstrategian laatiminen 3)
Bongaus 4) Kuvan ottaminen otollisella hetkellä 5) Bongauslistan päivitys
* Jne...
--
Matti Vuori, <http://sivut.koti.soon.fi/mvuori>
Mikko Reinikainen
Teemu Räikkönen <te...@terae.net> wrote:
>Kuvien suhteen siis nähtyä, kun ei muiden aistien tuottamaa voi
>varsinaisesti muuntaa siihen muotoon suoraan, vaan käyttäen
>pelkästään niitä havaittuja värejä ja muotoja hyödyksi.
Valokuvaaja on siitä hyvässä asemassa, että pystyy ottamaan kuvia myös
sellaisesta, mitä ei ole havainnut.
>- maalari voi maalata mitä lystää, kunhan saa rakennettua taidekuvan
>päässään
Lisättäköön, että tämän jälkeen täytyy vielä kyetä siirtämään kuva
päästä kankaalle. Tämä vaihe ei maalaamisessa ole triviaali.
>Molemmat on silti tavallaan dokumentointia, kumpikaan ei oikeasti luo
>mitään uutta - vain yhdistelee vanhaa.
Niin, maalaus "dokumentoi" maalarin pään sisäistä maailmaa, valokuvaus
"dokumentoi" ulkopuolista maailmaa.
>Mitään uutta ei edelleenkään kukaan pysty luomaan, mutta erilaisia
>asioita voi yhdistellä loputtomasti.
Sopivien asioiden valinta ja niiden yhdisteleminen on juuri se
luovuutta vaativa tehtävä. Toisaalta yhdistelmäkin on olevainen, ja
sitä ei ennen ole ollut. Eikö siinä mielessä juuri yhdistely ole
luomista?
>Tai ainakin lähes äärettömästi, äärettömyyden loppua ei ole vielä
>todistettavasti löydetty.
Ja tarpeeksi suuri äärellinenkin määrä mahdollisuuksia riittää
pitämään mielenkiinnon yllä. Esimerkiksi tietyn kokoisia digikuvia on
äärellinen määrä, mutta äärellisyys ei silti rajoita ilmaisua.
- Mikko Reinikainen
Mikko Reinikainen
Matti Vuori <mvu...@koti.soon.fi> wrote:
>Valokuvan syntyprosesseja on erilaisia, riippuen tarkastelunäkökulmasta.
>Fysikaalinen prosessi on toki kiehtova, mutta ei oleellisin.
En onnistunut kovin hyvin sitä selittämään, mutta tuo on siis se
ydinprosessi, joka tekee valokuvasta valokuvan. Ilman tuota prosessia
ei kuva ole valokuva.
Tuon prosessin voi sitten ympätä osaksi kokonaisketjua, luovaa
prosessia tms. jollaisia hyvin kuvasitkin.
- Mikko Reinikainen
Timo Autiokari
> mitä niin hirnuttavaa tuossa näet?
Ai, sekö ei sinusta ole ratkiriemukas käsite? "Valokuvan syntyprosessi"?
Entä "valokuvan ristiäiset"? Varmaankin sinäkin nimeät niitä kuviasi
siinä SaveAs dialogissa.
Aha, mutta tässä se tulee: "Valokuvan elämänkaari"? Pitää sisällään niin
paljon muutakin merkittävää kuin pelkän syntyprosessin.
Eeiihh... "Valokuvasikiö"? Valokuva joka ei vielä ole pullahtanut sinne
muistikortille?
Timo Autiokari
Teemu Räikkönen
Valokuvan syntyprosessi, mininovellin muodossa
Ensin oli valosiittiö, sitten se taisteli tiensä objektiivin lasien läpi
ja kohtasi kennon pikselimunasolun. Hyvällä onnella valosiittiö pääsi
läpi koko vaivalloisen tien ja näin sai valokuva-alkio alkunsa. Pian
siitä kehittyikin jo kameran prosessoinnin läpi kuljettuaan
muistikortille sikiövaiheessa oleva raakadata. Raakadata kulki vielä
vaivalloisen tien ulos kamerasta ja tietokoneelle, jossa se sai kokea
rakkautta ja huolenpitoa - ehkä liiaksikin, vapaan kasvatuksen
aikakautena hän sai olla pitkään omissa oloissaan kuten halusi.
Kuvalapsi päätyi lopulta kehityskonekouluun, jossa hänestä kuitenkin
muovautui lopulta kunnon vanhan ajan valokuvakansalainen.
Mika Yrjola
> Pasi Savolainen wrote:
>
> > mitä niin hirnuttavaa tuossa näet?
>
> Ai, sekö ei sinusta ole ratkiriemukas käsite? "Valokuvan syntyprosessi"?
Täytyy kyllä myöntää ettei tämä omaankaan korvaan niin oudolta
kalahda. Pelkkää syntyprosessia hakiessa Googlella ensimmäiseltä
sivulta löytyi linkki taideteollisen korkeakoulun
lisensiaatintutkintosivulle, jossa mainittiin jonkun 1996 suorittaman
keramiikka- ja lasitaiteen lisensiaatin tutkinnon yhteydessä työn
nimeksi "Mistä kuvat tulevat? Kuvan syntyprosessi Hypnos-projektissa
1993-1995".
OK, tarkasti ottaen työ ei ollut _valo_kuvan syntyprosessista, mutta
ero ei mielestäni ole niin suuri, että se tekisi toisen noista
konteksteista salonkikelpoiseksi ja toisen epäkelvoksi.
Totta toki on, että moni arkielämän ilmaisu voi kuulostaa oudolta tai
koomiseltakin jos niitä oikeasti ajattelee, eikä vain käytä osana
kieltä.
Mikko Reinikainen
Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> wrote:
>Ai, sekö ei sinusta ole ratkiriemukas käsite? "Valokuvan syntyprosessi"?
Valokuvaus on kyllä hauska harrastus.
>Eeiihh... "Valokuvasikiö"? Valokuva joka ei vielä ole pullahtanut sinne
>muistikortille?
Istu alas ennen kuin luet seuraavan. Vedä henkeä. No niin. Digikuva
koostuu "kuva-alkioista", joita myös pikseleiksi kutsutaan.
Kuva-alkio, hihihii.
- Mikko Reinikainen
Teemu Räikkönen
Jepjep, pikseleitä tai vaikka lontoonrakeita - eikun siis filmirakeita.
Pikselihän on tasamittainen kuva-alkio, nämä lontoonrakeet eivät ole
ihan niin täsmällisesti saman mittaisia edes parhaissa filmeissä.
Tuosta mieleeni tuli, viitsiikö joku tarkistaa jäljessä tulevan
laskutoimituksen?
Eli jos oletetaan vaikka että kuva on 3888x2592 (eli 10077696 pikseliä),
kennon koko 22,2 x 14,8mm (328.56 mm²).
Olikos se sitten niin että siitä tulee noin 30673.14645726807889
pikseliä per neliömillimetri (jaetaan kokonaispiselit per pinta-ala),
josta saadaan neliöjuurella noin 175.1375072829006519 kuva-alkiota per
millimetri kuhunkin suuntaan?
Tuon jälkeen sitten käänteisluku tuottaa yhden pisteen kooksi
0.005709799205858823161 millimetriä, eli noin about 5.71 mikrometriä?
Mikko Reinikainen
Teemu Räikkönen <te...@terae.net> wrote:
>Tuosta mieleeni tuli, viitsiikö joku tarkistaa jäljessä tulevan
>laskutoimituksen?
>0.005709799205858823161 millimetriä, eli noin about 5.71 mikrometriä?
Kyllä tuo oikein taisi mennä, varsinkin kun tuo Canon EOS 400D:n
pikselikoko 5,7 mikrometriä löytyy myös spekseistä.
- Mikko Reinikainen
TaaviUntamo
Muistakaa sitten, mikä ero on pikselin koolla ja (valoherkän) sensorin
koolla.
Teemu Räikkönen
Täsmentäisitkö hieman, mitä tarkoitat (valoherkällä) sensorilla, jonka
kokoon ei saa pikselin kokoa sekoittaa?
Pertti Heikkinen
> Maalaaminen on konstruktiivista ja tapahtuu pitkän ajan kuluessa,
> valokuvaaminen on selektiivistä ja tapahtuu lyhyessä ajassa.
Lisäisin vielä, että vaikka se kuvan valottamienen on lyhyt prosessi,
sitä edeltävä suunnittelu ja valmistelu ei ole (kuten ei tietysti ole
maalarilla tai kuvanveistäjällä tai graafikollakaan). Myös valokuvan
kehittäminen ja vedostaminen (joita molempia tehdään digikuvallekin)
voivat olla hyvinkin pitkiä prosesseja.
Teemu Räikkönen
Itseäni hurjan paljon kiehtoisi päästä kehittämään omat digikuvani itse.
Toivottavasti tulevaisuus tuo jotakin kivaa, vaikkapa mustavalkovedosten
tekemiseksi kotona digikuvista perinteisten mv-kuvien kehityksen
tyypillisten kustannusten mittakaavassa. Samat materiaalithan siihen
muuten kelpaisivatkin, mutta vedostamiseen tarvittaisiin jokin erittäin
tarkan LCD:n läpi valoa paperille ampuva laite, jolla voisi tehdä kaiken
sen mitä perinteisellä tavallakin on mahdollista...ja niin ettei sitä
laitteistoa tarvi itse kehittää ja kasata tyhjästä.
TaaviUntamo
Jos pikselin "leveys" on 5,7 mikrometriä, se tarkoittaa tavallaan
etäisyyttä valoherkän sensorin keskipisteestä seuraavan sensorin
keskipisteeseen. Sensori ei kuitenkaan peitä koko alaa kennosta. Sen
valoherkän osan vieressä (ympärillä) kulkee alueita, joita käytetään
johtimina.
Muistanette, miten Fuji mainosti vinossa olevia "pikseleitä". Sen yksi
väite oli, että suurempi osa kennosta olisi valoherkkää. Fujin kennoa
esittelevä kuva löytyy esmes:
http://www.dpreview.com/news/0001/00013103fujipixel.asp
Siinä tavallisen kennon kuvassa vain se punainen ja vihreä alue on
valoherkkää, välissä on johtimia tms.
Valoherkän pisteen päällä on sitten se omituinen mikrolinssi. Sen
tarkoitus on kerätä koko "Pikselin" alalta valo siihen paljon pienempään
valoherkkään pisteeseen.
Teemu Räikkönen
> Teemu Räikkönen kirjoitti:
>> Täsmentäisitkö hieman, mitä tarkoitat (valoherkällä) sensorilla, jonka
>> kokoon ei saa pikselin kokoa sekoittaa?
>
> Jos pikselin "leveys" on 5,7 mikrometriä, se tarkoittaa tavallaan
> etäisyyttä valoherkän sensorin keskipisteestä seuraavan sensorin
> keskipisteeseen. Sensori ei kuitenkaan peitä koko alaa kennosta. Sen
> valoherkän osan vieressä (ympärillä) kulkee alueita, joita käytetään
> johtimina.
>
> Muistanette, miten Fuji mainosti vinossa olevia "pikseleitä". Sen yksi
> väite oli, että suurempi osa kennosta olisi valoherkkää. Fujin kennoa
> esittelevä kuva löytyy esmes:
> http://www.dpreview.com/news/0001/00013103fujipixel.asp
>
> Siinä tavallisen kennon kuvassa vain se punainen ja vihreä alue on
> valoherkkää, välissä on johtimia tms.
>
> Valoherkän pisteen päällä on sitten se omituinen mikrolinssi. Sen
> tarkoitus on kerätä koko "Pikselin" alalta valo siihen paljon pienempään
> valoherkkään pisteeseen.
>
Taisit sekottaa CCD- ja CMOS-tekniikat. CCD:ssä ei kai mitään
mikrolinssejä ole erikseen, mutta CMOS-kennoissa valo kerätään oikeaan
kohden niillä (johtuen siitä että kennolla on muutakin tavaraa kuin
pelkät pikselit).
Nykyisin eri kameroissa on erilaisia kennotyyppejä ja CMOS-kennotkaan
eivät ole kaikilla läheskään samanlaisia.
Esimerkiksi juurikin Canon, josta tuossa puhuttiin, valmistaa itse
kennonsa ja ne eivät ole aivan tavanomaisia kaikilta osin.
Oleellista ei kuitenkaan ole, mistä se pikselin koko muodostuu sinäänsä.
Siinä on siis se linssi, joka sen noin 5.7 mikrometrin matkalta kerää
valon yhdelle valoherkälle sensorille, kuten sitä fotodiodia kutsuit. Se
kokonaisuus muodostaa pikselin joka ottaa koko tuolta matkalta valoa
vastaan kuten filmin rakeetkin, sitten reunoilla on yhteensä se noin
0,01 mikrometriä väljää siirtyessä siihen seuraavaan valoherkkään 5.7
mikrometrin alueeseen...itsessään valoherkän alueen, jossa tosin
tietenkään reunat eivät ole ihan yhtä herkästi valottavaa pikselin
kohdalta kuin keskeltä, ympärillä on siis hyvin hyvin pieni katvealue
joka ei kerää mihinkään pikseliin valoa.
Sinäänsä kuitenkin tuo kai on melkolailla vastaava toiminnaltaan kuin
valoherkkä filmikin, ei kai ne rakeetkaan kokonaan valotu jos ei tähtää
koko rakeen alueelle? Ja toisaalta digikamerassa kaikki pikselit ovat
järjestäytyneenä, filmille kuvatessa on kolme epämääräisesti
"järjestäytynyttä" joista voi osa valosta huitasta ohi vaikkapa 2/3
valon väristä jossakin kohden (paitsi mustavalkonega jossa voi osua ohi
tietenkin vain yhdestä kerrallaan). Eikös?
Teemu Räikkönen
Huolimattomasti kirjoitin, hieman pieleen.
Tarkoitin siis:
Ei kai ne filmin rakeetkaan valotu samalla tavoin koko rakeen matkalta
osuessa kuin hieman ohi ampuessa?
Eli jos rakeesta menee himpun ohi osa, se joko valottaa hieman heikommin
myös jotain toista raetta tai sitten vain sitä yhtä heikommun kuin että
jos osuisi täsmälleen kohdilleen?
Mä en tästä filmitekniikasta niin tarkalleen itse tiedä yksityiskohtia.
Linssin reunoille ampuessa saattaa siis myös valottaa myös heikosti
viereistä pikseliä, tai sitten vain heikommin sitä yhtä pikseliä jos
valo on kovin kapealla alalla ja osuu kokonaisuudessaan sinne
reunaseudulle...
Olettaisin siis että tekniseltä kantilta se ei tee niin kovin suurta
eroa, että ei voitaisi puhua yksiselitteisesti pikseleistä ilman että
erotetaan ne valoherkästä sensorista?
Pasi Savolainen
> Pasi Savolainen wrote:
>
>> mitä niin hirnuttavaa tuossa näet?
>
> Ai, sekö ei sinusta ole ratkiriemukas käsite? "Valokuvan syntyprosessi"?
Ei, vaan varsin hyvin kiteyttävä, etenkin jos vähänkään katsoo mitä kuvaa.
Pasi Savolainen
> Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> writes:
>
>> Pasi Savolainen wrote:
>>
>>> mitä niin hirnuttavaa tuossa näet?
>>
>> Ai, sekö ei sinusta ole ratkiriemukas käsite? "Valokuvan syntyprosessi"?
>
> Ei, vaan varsin hyvin kiteyttävä, etenkin jos vähänkään katsoo mitä kuvaa.
Tarkennus lienee paikallaan.
Suurin osa (vuoden ajalta kaikki muu kuin 3-4 kuvaustapausta) on ainakin
minulla sellaista tavaraa joka syntyy hetken mielijohteesta ja kuvan
sisältöä suuremmin pohtimatta. Jopa siis silloin kun järjestää
kuvaustilaisuuden varusteineen taustoineen kohteineen. Se nyt on minulle
mieluisampi tapa harrastaa, 'kulkea ajatusvirran mukana'.
Sitten ovat ne muutamat kerrat kun mieleen tulee jokin tunne jonka
haluaa esittää kuvana, pohtii millaista valoa se vaatii
kuvannuspinnalle, mitä kaikkea siihen tarvitaan ja sitten järjestää
sen. Joskus jopa onnistuu.
Tuohon prosessiin jo liittäisin syntyprosessi -määreen. Lopputuloksena
on valokuva, joskus hampaiden kiristelyä.
TaaviUntamo
>>
>> Sinäänsä kuitenkin tuo kai on melkolailla vastaava toiminnaltaan kuin
>> valoherkkä filmikin, ei kai ne rakeetkaan kokonaan valotu jos ei tähtää
>> koko rakeen alueelle? Ja toisaalta digikamerassa kaikki pikselit ovat
>> järjestäytyneenä, filmille kuvatessa on kolme epämääräisesti
>> "järjestäytynyttä" joista voi osa valosta huitasta ohi vaikkapa 2/3
>> valon väristä jossakin kohden (paitsi mustavalkonega jossa voi osua ohi
>> tietenkin vain yhdestä kerrallaan). Eikös?
>
> Huolimattomasti kirjoitin, hieman pieleen.
> Tarkoitin siis:
> Ei kai ne filmin rakeetkaan valotu samalla tavoin koko rakeen matkalta
> osuessa kuin hieman ohi ampuessa?
> Eli jos rakeesta menee himpun ohi osa, se joko valottaa hieman heikommin
> myös jotain toista raetta tai sitten vain sitä yhtä heikommun kuin että
> jos osuisi täsmälleen kohdilleen?
> Mä en tästä filmitekniikasta niin tarkalleen itse tiedä yksityiskohtia.
>
Pikselin ja sensorin kokoero aiheuttanee joitakin ongelmia juuri
erotuskyvyn rajoilla. Oletetaanpa, että kuvataan rinnakkaisia viivoja ja
yritetään mitata, montako viivaa millimetrillä erottuu. Joskus ne viivat
voivat osua sensorien väliin. Se mikrolinssi siinä päällä levittää sen
tiedon koko pikselin alalta yhdelle sensorille, mutta se linssi ei ole
optisesti täydellinen. Jos vielä oletetaan, että pikseli on neliömäinen,
niin linssienkin pitäisi olla neliömäisiä. Noin pienessä koossa
vaikuttavat jo muutenkin difraktiot sun muut ja kaikki nuo tekijät
tekevät sen, että pienillä pikseleillä "täsmällisyys" kärsii.
Filmillä rae on ihan eri juttu. Valottamattomassa filmissä ei ole
rakeita. Ne muodostuvat vasta kehityksen aikana. Joillakin filmeillä
ääriviivat ovat erittäin teräviä. Silloin se rakeen muodostuminen on
sellaista, että valottunut osaa "vetää" valottumattomalta osalta
valoherkkää ainetta rakeeksi. Vaikka rakeet olisivat isoja, niiden muoto
ja sijainti voivat tehdä viivasta tarkemman, kuin mitä samankokoiset
pikselit tekisivät.
Tuo viimeksimainittu on muuten syy, miksei digikuviin tehty filmirae
näytä koskaan yhtä hyvältä kuin oikean filmin rae.
Markku Kalima
Reinikainen) wrote:
> Valokuvan syntyprosessi ei mahdollista mielivaltaisen kuvan
> syntymistä, mutta ei maalaustaiteenkaan keinoin mitä tahansa kuvaa
> pysty tuottamaan. Ihan reaalimaailman käsillä, väreillä, pensseleillä
> ja kankailla taidemaalarikin joutuu operoimaan. Kamera on työkalu, ja
> taiteilijan kädessä se on taitelijatarvike siinä missä muutkin.
Valokuvan vertaaminen maalaukseen on älytöntä. Maalaus vaatii ihan
toisenlaisia kädentaitoja, visuaalista hahmotuskykyä ja
perehtyneisyyttä, kun valokuvaus. Nykykameroita käytettäessä
automatiikka tekee valtaosan työstä ja apinakin voi saada aikaiseksi
ihan kelvollisia kuvia. Hyvän maalauksen tekeminen on huomattavasti
vaikeampaa kuin hyvän valokuvan ottaminen.
Kamera mahdollistaa myös kaikenlaisen pseudotaiteen tekemisen. Otetaan
kuva sen enempää sitä pohtimatta ja nimitetään lopputulosta taiteeksi.
Tosin saman voi tehdä maaleillakin - sitä vain kutsutaan
nykytaiteeksi. Tähän sopii joskus kuulemani määritelmä, miten
nykytaide eroaa oikeasta taiteesta - Oikea taide synnytetään, mutta
nykytaide ulostetaan.
Markku
Mikko Reinikainen
Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> wrote:
>Valokuvan vertaaminen maalaukseen on älytöntä. Maalaus vaatii ihan
>toisenlaisia kädentaitoja, visuaalista hahmotuskykyä ja
>perehtyneisyyttä, kun valokuvaus.
Vertaat sitten kuitenkin itsekin. Kädentaidoista olen samaa mieltä,
mutta visuaalinen hahmotuskyky ja perehtyneisyys auttavat
valokuvauksessa yhtä paljon kuin maalaamisessakin.
>Nykykameroita käytettäessä automatiikka tekee valtaosan työstä ja
>apinakin voi saada aikaiseksi ihan kelvollisia kuvia.
Juu, ja pianon tai urkujen soitto on tosi paljon helpompaa kuin
vaikkapa viulun, sen kun vain painelee koskettimia ja soitin tekee
valtaosan työstä.
Apinat ovat tiettävästi menestyneet paremmin maalaustaiteessa kuin
valokuvauksessa:
http://www.abc.net.au/tv/btn/stories/s1397826.htm
http://www.museumofhoaxes.com/hoax/weblog/comments/3836/
- Mikko Reinikainen
Markku Lehikoinen
> nykytaiteeksi. Tähän sopii joskus kuulemani määritelmä, miten
> nykytaide eroaa oikeasta taiteesta - Oikea taide synnytetään, mutta
> nykytaide ulostetaan.
>
Olen joskus arkistoinut muistini syövereihin seuraavan ajatelman:
"Ennen maalaaminen oli taidetta ja myyminen työtä, nyt maalaaminen
on työtä ja myyminen taidetta"
Esimerkkejä uskomattoman taidokkaista rahastuksista on loputtomasti.
Markku Lehikoinen
Markku Kalima
Reinikainen) wrote:
> In article <1174930612.325689.76...@e65g2000hsc.googlegroups.com>,
>
> Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> wrote:
> >Valokuvan vertaaminen maalaukseen on älytöntä. Maalaus vaatii ihan
> >toisenlaisia kädentaitoja, visuaalista hahmotuskykyä ja
> >perehtyneisyyttä, kun valokuvaus.
>
> Vertaat sitten kuitenkin itsekin.
Sorry, kirjoitin hieman huolimattomasti - oikea termi olisi ollut
rinnastaminen.
Tarkoitan kumminkin sitä, että kohtuullisen valokuvan ottaminen on
huomattavasti helpompaa, kuin edes kohtuullisen maalauksen tekemisen.
> Juu, ja pianon tai urkujen soitto on tosi paljon helpompaa kuin
> vaikkapa viulun, sen kun vain painelee koskettimia ja soitin tekee
> valtaosan työstä.
Pointti on siinä, että täysin osaamatonkin ihminen saa modernilla
kameralla aikaa helposti hyväkin kuvan, mutta samaa ei tapahtu pianon
tai öljyvärien kanssa, vaikka mlemmat tekniikkaa ovatkin.
> Apinat ovat tiettävästi menestyneet paremmin maalaustaiteessa kuin
> valokuvauksessa:
>
> http://www.abc.net.au/tv/btn/stories/s1397826.htm
> http://www.museumofhoaxes.com/hoax/weblog/comments/3836/
Enpä tiedä, onko joku otattanut apinoilla valokuvia, mutta uskoisin
noiden aika hyvin oppimaan myös kameran käyttöä.
Markku
Mika Yrjola
> Pointti on siinä, että täysin osaamatonkin ihminen saa modernilla
> kameralla aikaa helposti hyväkin kuvan, mutta samaa ei tapahtu pianon
> tai öljyvärien kanssa, vaikka mlemmat tekniikkaa ovatkin.
Mutta kuitenkin lähinnä joiltain tekniikan osa-alueilta (valotus on
suunnilleen sitä mitä keskimäärin haluttaisiin jne) 'hyvän' kuvan,
eikä läheskään niin automaattisesti kokonaisuutena hyvää kuvaa,
ts. mielenkiintoista, omaperäistä ja kuvaajan alkuperäistä tarkoitusta
vastaavaa.
Teknisestikin sen automatiikan toimivuus on vielä vähän suhteellinen
käsite; täysautomatiikan kanssa syvyysterävyydellä pelaamiset sun muut
menevät enemmän tai vähemmän onnenkaupaksi. Tietysti kameralle voi
antaa vinkkiä siitä mitä halutaan (aukon/valotusajan esivalintatilat,
ns. kohdeohjelmat), mutta sitten automatiikan rooli onkin jo
keventynyt jonkin verran sen teknisen hyvyyden
saavuttamisessa.
Ei silti, jossain määrin olen kuitenkin samaa mieltä; allekirjoittanut
on kynien, pensseleiden sun muiden kanssa aika hukassa, mutta kameran
kanssa pääsen oikaisemaan vähän sen fyysisen osuuden puolella ja
tulokset ovat ainakin vähemmän huonoja, jos nyt eivät hyviksi olekaan
kutsuttavissa kuin hyvin löyhillä kriteereillä.
Markku Kalima
> Mutta kuitenkin lähinnä joiltain tekniikan osa-alueilta (valotus on
> suunnilleen sitä mitä keskimäärin haluttaisiin jne) 'hyvän' kuvan,
> eikä läheskään niin automaattisesti kokonaisuutena hyvää kuvaa,
> ts. mielenkiintoista, omaperäistä ja kuvaajan alkuperäistä tarkoitusta
> vastaavaa.
Asian voisi ajatella myös toisinpäin. Modernilla kameralla, jossa on
automaattivalotukset ja -tarkennukset on itse asiassa vaikeampi ottaa
(teknisesti) huono kuin hyvä kuva. Maalatessa asia on juuri
päinvastoin. Esimerkiksi realistisen perspektiivin piirtäminen voi
olla hyvinkin hankalaa.
Kuvan sisällöllinen hyvyys on sitten jo paljon enemmän
mielipidekysymys. Joku tykkää äidistä ja joku tyttärestä.
Markku
Mikko Reinikainen
Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> wrote:
>Tarkoitan kumminkin sitä, että kohtuullisen valokuvan ottaminen on
>huomattavasti helpompaa, kuin edes kohtuullisen maalauksen tekemisen.
Kyllä. Ja pianon soittaminen kohtuullisesti on paljon helpompaa kuin
vaikkapa viulun. Silti se ei tee pianosta instrumenttina niin
rajoittunutta, ettei sillä pystyisi ilmaisemaan taiteilijan pään
sisäistä maisemaa. Kohtuullisuus harvoin yltää taiteen tasolle.
>Pointti on siinä, että täysin osaamatonkin ihminen saa modernilla
>kameralla aikaa helposti hyväkin kuvan, mutta samaa ei tapahtu pianon
>tai öljyvärien kanssa, vaikka mlemmat tekniikkaa ovatkin.
Riippuu mitä tarkoitat hyvällä kuvalla. Suurin osa valokuvista ja
maalauksista on keskinkertaista samojen kuva-aiheiden toistoa, jolla
ei ole arvoa kuin korkeintaan tekijälleen.
Valitettavasti mikään tekninen väline, öljyväripaletti tai
digijärkkäri, ei tee ihmisestä yhtään luovempaa kuin hän on.
- Mikko Reinikainen
Markku Kalima
Reinikainen) wrote:
> In article <1175003650.545388.300...@l77g2000hsb.googlegroups.com>,
> >Pointti on siinä, että täysin osaamatonkin ihminen saa modernilla
> >kameralla aikaa helposti hyväkin kuvan, mutta samaa ei tapahtu pianon
> >tai öljyvärien kanssa, vaikka mlemmat tekniikkaa ovatkin.
>
> Riippuu mitä tarkoitat hyvällä kuvalla. Suurin osa valokuvista ja
> maalauksista on keskinkertaista samojen kuva-aiheiden toistoa, jolla
> ei ole arvoa kuin korkeintaan tekijälleen.
Juuri tuota tarkoitin. Mielestäni on paljon helpompaa ottaa valokuva,
johon on itse tyytyväinen, kuin maalata taulu, josta itse pitää.
Valokuvauksessa tekniikka auttaa paljon enemmän.
Markku
ReinoH...@gmail.com
<antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote:
> Itse asiassa silloin jopa muistan, kuinka kuvia myös
> katseltiin yhdessä.
Hienoa, Antti! Vihdoinkin päästiin asiaan - kuvia pitäis myös
katsella. Tämän ketjun ekassa viestissä, toista kuukautta sitten,
olikin jo se oleellinen: ...kokeneet kamerankäyttäjät ovat jättäneet
foorumit ja palanneet todellisen harrastuksen pariin.
Mitäs jos mekin revittäis nenämme irti monitorista, mentäis rohkeasti
ulos ja hankittais kavereita, joille vois näyttää kuvia ja joilla
olisi kuvia näyttää meille! Ihan oikeita, paperille vedostettuja,
käsin kosketeltavia teoksia. Sellaisia löytyy vaikkapa paikkakunnan
kamerakerhosta ja ne taas löytyy täältä:
http://www.sksl.fi/sksl/jasenseurat/jasenseurat_kotipaikan_mukaan.html
Valoisaa keväänjatkoa reaalimaailmassa!
Reiska
Jukka
> Pekka M.Nurminen wrote:
>
> Itse jaksoin joskus seurata Aukeaa, mutta se alkoi tympiä nopeasti.
> Valokuva.net oli parempi mutta loppui. Kameralaukku.com tuntuu edelleen aika
> sisäpiirijutulta. sfnet.harrastus.valokuvaus-ryhmiä seuraan lähinnä sen
> vuoksi, että niiden seuraaminen suoraan sähköpostiohjelmastani (Thunderbird)
> on helppoa. Mutta kyllähän näiden ei-www-pohjaisten ryhmien kohtalonhetket
> alkavat olla käsillä, varsinkin harrastuksessa jossa on nimenomaan kyse kuvista.
>
Mikäs tuosta kameralaukku.com:sta tekee niin sisäpiirin tuntuisen?
Paljon vähemmän sisäpiiriä ("tonnikerholaisuutta") siellä esiintyy kuin
esimerkiksi edesmenneessä valokuva.netissä.