Ammattivalokuvauksen tila?
Markus Lehto
rappiosta seuranneena tuli mieleen, mikä on mielestänne
ammattivalokuvauksen tila nyky-Suomessa? Onko sekin kärsinyt pahan
inflaation, vai porskuttaako yhä entisellä, korkealla tasollaan?
Miksi lehdet ostavat yhä enenevissä määrin amatöörien ja kuvaavien
toimittajien kuvia, vaikka ne ovat (ainakin ryhmän naavapartojen
mielipiteitä mukaillen) aivan puppua ja sontaa? Ei ainut syy VOI olla
halpa hinta! Vai voiko? Onko asia sittenkin niin, että ammattilaiset
kuvaavat nykyään niin mitäänsanomatonta ja amatöörimäistä jälkeä, että
siitä ei yksinkertaisesti vain haluta maksaa, kun amatöörikuva on lähes
samalla viivalla mutta pilkkahintaan? Ainakin minä kuvittelisin, että
itseään arvostava lehti maksaisi loistavista kuvista mielellään enemmän.
Siis olettaen, että kuva todellakin ON loistava, eli jotakin sellaista
johon ei kuka tahansa pysty ja jota ei joka päivä näe.
En siis halua kirjoituksellani parjata ammattikuvaajia suohon. En ole
aihetta opiskellut, joten en voi siihen edes ryhtyä. Upeita kuvia
ainakin minä näen lehdissä lähes joka päivä. Mutta toisaalta myös paljon
sellaisia, joita katsoessa tulee väkisinkin mieleen: "Tuollaisen minäkin
olisin voinut ottaa".
Ajatuksia?
--
-Markus Lehto
TaaviUntamo
"Markus Lehto" <mal...@POISTAutu.fi> kirjoitti
viestissä:e3k8oc$1uo8$1...@bowmore.utu.fi...
> Tässä Puusan(kin) ylläpitämiä keskusteluja amatöörivalokuvauksen rappiosta
> seuranneena tuli mieleen, mikä on mielestänne ammattivalokuvauksen tila
> nyky-Suomessa? Onko sekin kärsinyt pahan inflaation, vai porskuttaako yhä
> entisellä, korkealla tasollaan?
>
> Miksi lehdet ostavat yhä enenevissä määrin amatöörien ja kuvaavien
> toimittajien kuvia, vaikka ne ovat (ainakin ryhmän naavapartojen
> mielipiteitä mukaillen) aivan puppua ja sontaa? Ei ainut syy VOI olla
> halpa hinta! Vai voiko? Onko asia sittenkin niin, että ammattilaiset
> kuvaavat nykyään niin mitäänsanomatonta ja amatöörimäistä jälkeä, että
> siitä ei yksinkertaisesti vain haluta maksaa, kun amatöörikuva on lähes
> samalla viivalla mutta pilkkahintaan? Ainakin minä kuvittelisin, että
> itseään arvostava lehti maksaisi loistavista kuvista mielellään enemmän.
> Siis olettaen, että kuva todellakin ON loistava, eli jotakin sellaista
> johon ei kuka tahansa pysty ja jota ei joka päivä näe.
>
Ammattikuvaajienkin työnkuvassa tuottavuusvaatimukset ovat ohittaneet
laatuvaatimukset. Yhden kuvaajan pitäisi ehtiä moneen paikkaan ja kuvat
pitää saada mahdollisimman lyhyessä ajassa. Samaten tapahtumakuvia vaaditaan
enemmän, siis sellaisia, joissa on toiminta meneillään. Lisäksi kaikkien
tapahtumien vauhti kiihtyy. Otetaanpa niinkin yksinkertaisia asioita
esimerkiksi kuin ulkoilmakonsertit ja urheilukilpailut. Ennen konserteissa
oli yksi lava ja siellä esiintyjät vaihtuivat rauhalliseen tahtiin. Nyt on
kolme neljä lavaa ja oheistapahtumat. Urheilukilpailuissa oli 30v sitten
vielä kohtuullisen rauhallinen tunnelma. Nyt lajeja on paljon yhtäaikaa ja
kaikilla minuuttiaikataulu. Sama on joka asiassa, ihmiset vaativat actionia.
Tero Kapanen
>
> Miksi lehdet ostavat yhä enenevissä määrin amatöörien ja kuvaavien
> toimittajien kuvia, vaikka ne ovat (ainakin ryhmän naavapartojen
> mielipiteitä mukaillen) aivan puppua ja sontaa? Ei ainut syy VOI olla
> halpa hinta! Vai voiko? Onko asia sittenkin niin, että ammattilaiset
> kuvaavat nykyään niin mitäänsanomatonta ja amatöörimäistä jälkeä, että
> siitä ei yksinkertaisesti vain haluta maksaa, kun amatöörikuva on lähes
> samalla viivalla mutta pilkkahintaan? Ainakin minä kuvittelisin, että
> itseään arvostava lehti maksaisi loistavista kuvista mielellään enemmän.
> Siis olettaen, että kuva todellakin ON loistava, eli jotakin sellaista
> johon ei kuka tahansa pysty ja jota ei joka päivä näe.
Ehkä amatöörikuvaajien ja ammattikuvaajien työn jälki on niin lähellä
toisiaan ettei keskivertokuluttaja (=maksaja) huomaa siinä mitään eroa.
Molempien kuvia pidetään käyttötarkoitukseensa sopivina.
Myös pienen kuvan painaminen huonolaatuiselle paperille pitää huolen
siitä ettei kukaan huomaa mitään eroa vaikka kuva olisi vähän tärähtänyt
tai muuten teknisesti huonolaatuinen.
Usein lehdissä näkee myös jostain kuvapalveluista tai arkistoista
otettuja kuvia jotka vain löyhästi ja hyvin kaukaa haettuna liittyvät
tekstiin.
- tero
Jore Puusa
>>Tässä Puusan(kin) ylläpitämiä keskusteluja amatöörivalokuvauksen rappiosta
>>seuranneena tuli mieleen, mikä on mielestänne ammattivalokuvauksen tila
>>nyky-Suomessa? Onko sekin kärsinyt pahan inflaation, vai porskuttaako yhä
>>entisellä, korkealla tasollaan?
----------------
Ammattivalokuvaajia on ainakin seuraavia:
1. Lehtikuvaaja
2. Kuvatoimistokuvaaja
3. Muotokuvaaja
4. Muotikuvaaja
5. Studiokuvaaja ( esineet, mainokset)
6. Tekninen kuvaaja (museot, poliisi, sairaala jne)
7. Arkkitehtuurikuvaaja
8. TK kuvaaja
9. Ilmakuvaaja
10 Vedenalaiskuvaaja
11. jne..noin 45 valokuvausammattia.
Määritä ensin mistä alueesta kirjoitat niin voin vastata.
>>Miksi lehdet ostavat yhä enenevissä määrin amatöörien ja kuvaavien
>>toimittajien kuvia, vaikka ne ovat (ainakin ryhmän naavapartojen
>>mielipiteitä mukaillen) aivan puppua ja sontaa? Ei ainut syy VOI olla
>>halpa hinta! Vai voiko?
-----------------------------------------
Hinta on se syy jonka takia käytetään OTO- kuvaajia.
Vain ja ainoastaan.
Suurinta osaa kakkos- ja kolmostason lehdistä ei kiinnosta kuvien
journalistinen laatu ollenkaan.
-------------------------------------------
Onko asia sittenkin niin, että ammattilaiset
>>kuvaavat nykyään niin mitäänsanomatonta ja amatöörimäistä jälkeä, että
>>siitä ei yksinkertaisesti vain haluta maksaa, kun amatöörikuva on lähes
>>samalla viivalla mutta pilkkahintaan?
------------------
Ensin on määritettävä kuka on ammattilainen.
Minulle vain koulutettu kuvaaja on ammattilainen.
Kun kaksi amatöörin kuvat laitetaan rinnakkain ne ovat samalla viivalla.
--------------------
Ainakin minä kuvittelisin, että
>>itseään arvostava lehti maksaisi loistavista kuvista mielellään enemmän.
>>Siis olettaen, että kuva todellakin ON loistava, eli jotakin sellaista
>>johon ei kuka tahansa pysty ja jota ei joka päivä näe.
--------------------
Määritä ensin itseään arvostava lehti?
Kirjoitan sitten enemmän.
-.--------------------
>>
>
>
> Ammattikuvaajienkin työnkuvassa tuottavuusvaatimukset ovat ohittaneet
> laatuvaatimukset. Yhden kuvaajan pitäisi ehtiä moneen paikkaan ja kuvat
> pitää saada mahdollisimman lyhyessä ajassa. Samaten tapahtumakuvia vaaditaan
> enemmän, siis sellaisia, joissa on toiminta meneillään. Lisäksi kaikkien
> tapahtumien vauhti kiihtyy. Otetaanpa niinkin yksinkertaisia asioita
> esimerkiksi kuin ulkoilmakonsertit ja urheilukilpailut. Ennen konserteissa
> oli yksi lava ja siellä esiintyjät vaihtuivat rauhalliseen tahtiin. Nyt on
> kolme neljä lavaa ja oheistapahtumat. Urheilukilpailuissa oli 30v sitten
> vielä kohtuullisen rauhallinen tunnelma. Nyt lajeja on paljon yhtäaikaa ja
> kaikilla minuuttiaikataulu. Sama on joka asiassa, ihmiset vaativat actionia.
----------------------
Hassuja käsityksiä.
Konserteissa kuvataan asiakkaan haluamat kuvat.
Ei siis jokaista bändiä ja jokaisen bändin jokaista biisiä.
Eikä jokaisella lavalla jokaisen bändin jokaisen biisin soolo-osuutta.
Urheilukilpailuissa kuvataan ne urheilijat joilla on mielenkiintoa
yleisesti tai ne urheilijat jorka ovat asiakkaille tärjeitä.
Ei jokaista urheilijaa jokaisessa suorituksessa jokaisessa lajissa.
Kuvaamissasi tapahtumissa ei ole mitään muutosta meneeseen.
Kerro minulle missä lehdessä olet nähnyt yleisesti ottaen enenvästi
actionkuvia jos lasketaan pois hesarin ym kuvat makasiinien poltoista ym...
puusa
>
>
Jore Puusa
> Ehkä amatöörikuvaajien ja ammattikuvaajien työn jälki on niin lähellä
> toisiaan ettei keskivertokuluttaja (=maksaja) huomaa siinä mitään eroa.
> Molempien kuvia pidetään käyttötarkoitukseensa sopivina.
-------------
Mutta missä olet näin kokenut?????
Koska elätän perheeni juuri näihin asioihin liittyvällä tietämyksellä
perkaan hiukan syvempää.
>
> Myös pienen kuvan painaminen huonolaatuiselle paperille pitää huolen
> siitä ettei kukaan huomaa mitään eroa vaikka kuva olisi vähän tärähtänyt
> tai muuten teknisesti huonolaatuinen.
_------------
Mitä pienempi kuva sitä enemmän kuvan visuaalisuus merkitsee varsinkin
kun huomioidaan teesini;--- kuvassa saa olla -lehdessä- niin monta
elementtiä kuin on kuvan vaakasivu sentteinä jaettuna viidella.
>
> Usein lehdissä näkee myös jostain kuvapalveluista tai arkistoista
> otettuja kuvia jotka vain löyhästi ja hyvin kaukaa haettuna liittyvät
> tekstiin.
---------------
Mutta missä lehdissä, määritä niin päästään eteenpäin-
Sanomalehtiäkin on noin viittä ero tasoa.
puusa
vasa...@gmail.com
Kuvaa ei arvosteta tällä hetkellä, niin kuin on joskus arvostettu.
Kenen tahansa ottama kuva kelpaa, kunhan se on edes kevyesti
sinnepäin. Kuvia arvostavia lehtiä on maailmanlaajuisestikin hyvin
vähän, suomessa vielä vähemmän. Ja kun kuvaa ei arvosteta, ei
siitä myöskään haluta maksaa.
Samanaikaisesti "harrastajien" määrä on kasvanut, kun digitekniikka
antaa yhä useammalle nippelihiirelle taas mielenkiintoisia
leikkikaluja, on liki jokainen potentiaalinen kuvaaja.
Itseään valokuvauksen harrastajiksi tituleeraavien (minusta kyseessä
on suurimmaksi osaksi kameraharrastajat) joukosta voi hyvin nähdä
ajan trendit. 20 vuotta vanhoista, tai vanhemmista, valokuvausalan
julkaisuista löytää todella upeita harrastajienkin ottamia kuvia.
Nykyisin tavoitellaan lähinnä teknisiä ansioita. Terävyys, bokeh,
kontrastikkuus ym. tekniset oppikirjoista imetyt asiat ovat valokuvissa
olevinaan tärkeitä. Itse kuvaa ei arvosteta. Mikäli jonnekin sattuu
eksymään oikea valokuva, joka sanoo jotain, se arvostellaan heti
huonoksi, koska kuvaa ei ole otettu L:llä, tai tarkennus ei ole ihan
just.
Puusan kanssa olen monesta samaa mieltä, valokuvauksen alennustila on.
Mutta minä uskon, että kyse on aaltoliikkeestä. Kuvan arvostus
tullee vielä nousemaan, ja uudelleen laskemaan jne. Syklien kestoa en
valitettavasti osaa arvioida.
Kysymys ammattilaisuudesta on sitten vaikeampi. Tai oikeastaan
ammattilaisuuskysymys on helppo, kysymys siitä kuka saa ottaa kuvat
lehtiin yms. on vaikeampi. Ammattilaisia ovat alaan tavalla tai
toisella kouluttautuneet ja/tai alasta toimeentulonsa saavat. Mutta
koulutus ei takaa laatua, eikä vallankaan kouluttautumattomuus
laaduttomutta. Laadusta huolimatta haluaisin ammattikuvaajien ottavan
ainakin isompien lehtien kuvat, sillä kyseessä on heidän työnsä.
Kyllä rakennusalan ihmisiäkin vituttaisi, jos eduskunnan
lisärakennus olisi annettu jonkin harrastelevan rakennusporukan
hommaksi. Tai olisi laitettu putkimiehet työnsä sivussa tekemään
myös huonekalut rakennukseen.
Kun valokuvaajan homma sysätään kirjoittaville toimittajille, niin
kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta kuin UPM:n massapotkuissa.
Tulojen maksimoimiseksi säästetään sieltä missä voidaan, kun
kukaan ei kuitenkaan oikeasti eikä pitemmän päälle välitä. Kyse
ei ole siitä, kuka voi tehdä minkäkin työn, vaan kyse on siitä
kenen työ se on, kenen toimeentulo on siitä työstä kiinni. Työ ei
ole asian ydin vaan ihmiset, työn tekijät. Samalla kun pidetään
huoli siitä, että ammattilaiset tekevät työn, pidetään huoli
työn laadusta. Ammatikseen työtä tekevältä on oikeus vaatia laatua.
Petrik Salovaara
news:e3kb35$42v$1...@phys-news4.kolumbus.fi:
> Ensin on määritettävä kuka on ammattilainen.
Ammattilainen on se, jonka veroilmoituksen kohdassa 1 olevasta
lukemasta yli 50% on kerrytetty suoraan tai välillisesti
laskuttamalla asiakkaita valokuvaustyön tekemisestä.
Jore Puusa
-----------------------
heh...heitäkin on ja sitten on epälukuinen joukkio joille isä on ostanut
Lidlistä kameran ja veli tuonut Viipurista Photoshopin.
Ja hekin kutsuvat itseään ammattilaisiksi.
Ja ennekaikkea tuohon mainitsemaasi ryhmään kuuluu valokuvaajia joille
koko käsite valokuva on täysi mysteeri.
puusa
Jore Puusa
Ammatikseen työtä tekevältä on oikeus vaatia laatua.
------------------------
Minulle tuli hyvä mieli tästä kirjoituksesta.
Kaikki toivo ei ole menetetty jos edes pieni osa ajattelee näin.
Syklisyys on fakta ja olen itse siinä tavattom,an onnellisessa asemassa
että olen saanut elää ja tehdä työtä myös edellisen kuvan arvostuksen
sylkin mainingeissa eli 1973 alkaen...aina 80 luvun alkuun jolloin
alamäki alkoi häämöttää.
Uutta huippua en enää tule näkemään mutta vanhan upean ajan muistoilla
jaksaa.
jore
jaakko
Kuvan syklisestä arvostuksesta omakohtainen kokemukseni menee näin:
Yrityksessä, jossa ei ole kuvaamisen kulttuuria, kestää noin kolme
vuosikertomusta tajuta kuvien merkitys ja kaksi sen asian unohtamiseen.
1. vuonna haalitaan sihteerien ja projektipäälliköiden omia otoksia
2. vuonna, kun kuviin on saatu budjetisssa vähän rahaa, valitaan, mitkä
aiheet pitää kuvata ja missä vielä säästetään
3. vuonna on budjetissa varat koko kertomuksen kuvauksille ja on varaa
lähettää jopa graafikko kuvaajan matkaan assariksi ja visuaaliseksi
sparraajaksi
4. vuonna ollaan sitä mieltä, että nythän tämä rullaa ja pudotetaan
graafikon kuvausmatkakustannukset pois budjetista
5. vuonna tiedotusjohtaja vaihtuu ja kuvaajakin unohtuu
Uuden syklin käynnistymiseen menee vuosia.
Viimeisten viiden vuoden ajalta tulee mieleen yksi asiakas, jolla on
pitkä kuvaamisen kulttuuri ja joka parantaakseen kuvien laatua palkkasi
toisenkin kuvaajan dokumentoimaan firman tapahtumia.
En ole 30-vuoteen tavannut toimitusjohtajaa tai firman hallitusta, joka
olisi varannut kuvaukseen aikaa varttia enempää. Toisaalta, jos
mainoskuvia syntyy neljäkin aihetta päivässä, on toimittu todella
tehokkaasti.
Näin se vaan on - jos me nautitaan hyvistä kuvista, on se meidän onni,
ei muuta.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Olli
> Tässä Puusan(kin) ylläpitämiä keskusteluja amatöörivalokuvauksen
> rappiosta seuranneena tuli mieleen, mikä on mielestänne
> ammattivalokuvauksen tila nyky-Suomessa? Onko sekin kärsinyt pahan
> inflaation, vai porskuttaako yhä entisellä, korkealla tasollaan?
>
> Miksi lehdet ostavat yhä enenevissä määrin amatöörien ja kuvaavien
> toimittajien kuvia, vaikka ne ovat (ainakin ryhmän naavapartojen
> mielipiteitä mukaillen) aivan puppua ja sontaa? Ei ainut syy VOI olla
> halpa hinta! Vai voiko?
Kyllä. Se on ainut syy. Ei muissa syissä ainakaan mitään järkeä ole.
Olen yhden ainoan kerran tavannut päätoimittajan, joka väitti jonkun
ammattilaisen toimineen toisin kuin oli sovittu ja tästä pettyneenä väitti
kuvaavien toimittajien olevan käytännössä yhtä hyviä. Vaikka tämä oli
selvästi hänen mielipiteensä, niin se ei pidä paikkaansa. Edes silloin kuin
kuvaustilanne ja aikataulu suosivat itse tekemistä, ei jälki ole samaa
tasoa. Muutama pääsky ei tässä yhteydessä kesää tee.
Yleensä sitten kuvaavan toimittajan kuvaustilanne on sekin hankala: joko
kuvataan ennen haastattelua tai muuta tietojen hankkimista, jolloin ajan
loppuminen kummittelee taustalla, tai sen jälkeen, jolloin niin kuvaajan
kuin mahdollisesti kuvattavankin paukut ovat vähissä. Jo siinä tulee eroa,
vaikka jorinat parista tuhrusta kuvan keskellä ovatkin lapsellisia.
> Onko asia sittenkin niin, että ammattilaiset
> kuvaavat nykyään niin mitäänsanomatonta ja amatöörimäistä jälkeä, että
> siitä ei yksinkertaisesti vain haluta maksaa, kun amatöörikuva on
> lähes samalla viivalla mutta pilkkahintaan? Ainakin minä
> kuvittelisin, että itseään arvostava lehti maksaisi loistavista
> kuvista mielellään enemmän. Siis olettaen, että kuva todellakin ON
> loistava, eli jotakin sellaista johon ei kuka tahansa pysty ja jota
> ei joka päivä näe.
Kirjoitan taas vaihteeksi myös julkaisuihin, joilla on varaa myös kuvaajiin,
joten tilanne on tältä osin parempi. Useimpien lehtien kohdalla ei. Mistä
tämä johtuu, siitä taas kerran lyhyt yhteenveto.
Hyvin suuri osa julkaisuista on siirtynyt tai siirtymässä malliin, jossa
yrityksen, yhdistyksen, liiton tai muun tahon julkaisut siirtyvät
organisaation sisältä suurten lehtitalojen julkaistaviksi. Tämän luulisi
olevan kuvajournalisminkin kannalta hyvä asia, nythän julkaisijataho on
kokonaan ammattimainen. Miksi kuvaajat siis ovat vähentyneet? Tekniikan
kehittyminen on yksi syy, mutta julkaisutahon muuttuminen on se ratkaiseva.
Kun julkaisun tekeminen oli organisaation oma asia, oli toiminta
kustannusten ja koko toiminnan kannalta "löysempää", vähemmän läpinäkyvää
kuin nykyään. Ero on samanlainen kuin 1960-luvun ja 2000-luvun
yritystoiminnan ero kaikkineen. Jos vaikeuksissa olevaa yritystä voitiin
1960-luvulla vähän armahtaa (jätkät olivat vasta vähän aikaa sitten
tapelleet rintamalla, eikä kaveria senkään jälkeen hevin jätetty), niin
nykyisellä läpinäkyvän talouden aikakaudella yritysjohtaja, joka jättää
ottamatta toiselta rahaa, saa potkut.
Lehtitalot eivät vain tee lehtiä, vaan ne kilpailevat keskenään. Yksi
kilpailun pääelementti on hinta. Ja kun lehti on sitten otettu kilpailijaa
halvemmalla, sitä on vuosi tehtävä sillä luvatulla hinnalla. Toimittavat
juoksevat ja toimittavat monia saman lehtitalon lehtiä, toimituspäälliköt ja
päätoimittajat tilaavat juttuja siihen hintaan kun budjetti sallii. Jos
budjetti ylittyy, huono juttu heille. Se on pois viimeiseltä riviltä.
Budjetti, sen puitteissa luvattu toimituslaajuus ja asiakkaan kanssa sovitut
suuntaviivat määräävät sen, miten lehteä tehdään ja mitä elementtejä siihen
on käytettävissä. Sen kanssa se vuosi eletään. Jos raameihin saadaan kuvaaja
mahtumaan, on yleensä kysymys julkaisusta jossa tilaaja myös edellyttää
sitä. Ellei, sitten tullaan toimeen sillä, mitä on. Jos seuraavana vuonna
tilaaja haluaa jotain kehittää ja osoittaa siihen rahat, asiaan voidaan
palata.
Jokainen voi miettiä, miten realistinen tai lapsellinen on se käsitys, että
ammattilaisten väheneminen tässä kuviossa on ollut pahojen ja ahneiden
toimittajien syy tai heidän tavoitteensa. Olen nyt lopullisesti varmistunut
siitä, että tuo väite on Jorelle jonkinlainen henkinen pakko. Niin tyhmä hän
tuskin on, ettei tietäisi jokaista ylle kirjaamaani asiaa jo vanhastaan. Jos
kuitenkin ihminen ei pysty elämäänsä elämään ilman että pahaan olon
lievittämiseksi hänellä on jokunen nimeltä mainittu henkilö joita sylkeä,
olkoon sitten niin. Maailman monimutkaisuutta eivät kaikki kestä.
Olli
Väinö Louekari
joskaan ei hirveän mieluisalta.
Kiitoksia.
Väinö Louekari
Jore Puusa
moraalinen ongelma.
Jos on välinpitämätön muista ihmisitä ja kollegoistaan, ei mieti miten
heille käy,-- ottaa silloin kiltisti käteen kameran ja alkaa kuvata
vaikka se johtaa kuvaajakollegan lähtöön talosta.
Niinpä aina kun koulutan toimittajia henkeni pitimiksi koska
kuvaamistyötä on enää vähän kysyn seuraavan kysymyksen:
-Jos työssäsi tulee tilanne jossa sinun edellytetään alkavan kuvata ja
-tiedät että se johtaa vakikuvaajan irtisanomiseen niin mitä teet.?
-Tähän mennessä jokainen toimittaja sadoista on ilmoittanut aloittavansa
-kuvaamisen jos heidän oma duuninsa on vaarassa ja heidän mielestään
-kuvaaja saa mennä.
Toisinsanoen. Selityksiä sille, että toimittajat kuvaavat löytyy aina,
ja mitä enemmän toimittaja tekee rahaa varastamalla kollegansa työtä
sitä enemmän hän yleensä selittää, että kuvaaminen johtuu muista kuin
hänestä,.
Mutta tosiasia on että lopulta on aina kyse kuvaavan toimittajan moraalista.
Vaikka olisi millainen pakko en varastaisi kollegani työtä. En ikinä.
En pystyisi katsomaan itseäni peilistä, enkä katsomaan lähimmäisiäni
silmiin.
Suurin osa toimittajista kuitenkin pystyy, eivät kaikki, mutta suurin osa.
Mistä se kertoo?
Siitä että tässä yhteiskunnassa ja tänä aikana ollaan valmiita
varastamaan leipä toisen kädestä koska tahansa.
Minulle 30 vuotta alalla olleelle on turha tulla selittämään pitkiä
litanioita siitä miten lehtitalojen viivan alle jäävä osuus pakottaa
tekemään toimittajasta varkaan.
Kyllä minä ne syyt tiedän varsin tarkkaan.
Kyse onkin yksilön moraalin vahvuudesta ja siitä että keinotekoinen
tilaisuus tekee aina varkaan.
Kursseillani olen aina sanonut että sahaan oman oksani taas poikki ja
teen suurta hallaa kollegoilleni opettamalla oto ihmiset kuvaamaan.
Mutta teen sen mieluummin kuin luovun omasta moraalistani joka
tarkoittaisi kuvien myymistä lähes ilmaiseksi ja ennekaikkea
journalistisen totuudenpuhumisen unohtamista koska suuri osa lehdistä on
muuttunut pelkiksi advertoriaaleiksi.
Olen 54 vuotta vanha. Minä en varasta, koska haluan että minulla on hyvä
omatunto.
Tarvittaessa pystyn kirjoittamaan juttuja jotka ovat taatusti parempia
kuin monen sivistymättömän toimittajan, mutta en kirjoita, koska katson
että en mene sille alueelle, jossa varastatetaan kollegan työ ja
toimeentulo.
Se joka tuon pystyy tekemään --tehköön sitten. Selittelyn määrä ja tarve
tuntuu korreloivan huonon omantunnon kanssa.
Minä siivoan silloin tällöin ruotsinlaivan vessoja koska sinne ei saada
ketään tekemään duunia, jotta saan rahaa elää.
Joskus jaan mainoksia samasta syystä. Joskus harvoin minulla on
kuvattavaa ja silloin laskutan siten kuin pitää, siten että jää rahaa
minullekin. Ja opetan ja todella kalliista hinnasta.
Ja opetan niin että se joka minun käsistäni lähtee osaa sen mitä pitää.
Ja kun olen opettanut liudan OTOja kuvaamaan menen ja vedän pään täyteen
koska hävettää ja vituttaa se että todellinen osaaminen ei enää tässä
huoraamiseen ja perseennuolemiseen perustuvassa yhteiskunnassa merkitse
mitään.
Sitä saa mitä tilaa, näin on.
Jos te yleisönä katsotte että otojen ottamat kuvat riittävät
niin OK. Mutta muistakaa että samalla tuette hienon ammattikunnan
tappamista ja sitä että paluuta ei ole kun valtava määrä osaamista menee
hautaan. Jo nyt vaativammat keikat pitää teettää ulkomaisilla
kuvaajilla. Sitäkö todella haluatte?
Puusa
Tero Kapanen
> Kun toimittaja alkaa valokuvata lehteen on kyseessä erityisesti
> moraalinen ongelma.
> Jos on välinpitämätön muista ihmisitä ja kollegoistaan, ei mieti miten
> heille käy,-- ottaa silloin kiltisti käteen kameran ja alkaa kuvata
> vaikka se johtaa kuvaajakollegan lähtöön talosta.
Toimittajan esimiehelläkö tälläistä moraalista ongelmaa ei ole vaan
kaikki vastuu sysätään suorittavalle portaalle?
Hänkö on tälläisen moraaliongelman yläpuolella?
En millään pysty ymmärtämään tätä.
- tero
Jore Puusa
> Toimittajan esimiehelläkö tälläistä moraalista ongelmaa ei ole vaan
> kaikki vastuu sysätään suorittavalle portaalle?
> Hänkö on tälläisen moraaliongelman yläpuolella?
>
> En millään pysty ymmärtämään tätä.
>
> - tero
------------------------
Etkö todella.
Toimittajan esimies on toimituspäällikkö.
Hän vastaa päätoimittajalle.
Hän vastaa lehden omistajille.
Käskytysketju on selkeä.
Toimittaja tekee mitä sanotaan tai lähtee kävelemään.
Tässä vaiheessa jokainen ottaa kameran käteen ja katsoo miten
valokuvaaja pakkaa kamansa ja kävelee kortistoon.
Toimittajan esimiestä ei kiinnosta millaisia kuvia lehdessä on koska hän
haluaa pitää oman asemansa.
Vain muutamilla laatulehdillä on pysyvä kielto, että toimittajat eivät
saa kuvata.
Lehden lukijaa ei kiinnosta millaisia kuvia lehdessä on.
Kuvaavaa toimittajaa ei kiinnosta muu kuin että jutun mukana tulee
jotakin mössöä, jota voi sanoa kuvaksi, jos oikein pinnistää ja siten
voi säilyttää työnsä.
Lehden omistajaa -hesaria lukuunottamatta- ei kiinnosta miltä lehti
näyttää eikä hän siitä mitään ymmärräkään, vain ilmoitusmyynti kiinnostaa.
Kuten tiedät tässä maailmassa on kuitenkin olemassa omituisia ja
kummallisia ihmisiä- jotka eivät niele kaikkea ja ovat valmiit luopumaan
työstäänkin säilyttääkseen ihmisyytensä.
Heitä on hyvin vähän, lähes ei ollenkaan. Mutta he kantavat moraalin
liekkiä mukanaan.
Olen tavannut sellaisia, myös toimittajia.
Heille nauretaan ja heitä pilkataan -koska he eivät suostu tekemään
toisille pahaa.
Oletko sinä Tero valinnut puolesi?
Jos hypoteettisesti työpaikallasi kiusataan yhtä kollegaasi
henkihieveriin, oletko valmis menemään väliin ja auttamaan- vaikka
tiedät että sinunkin käy seurauksena huonosti.
Tästä on kyse.
puusa
KM
> --
> Ja kun olen opettanut liudan OTOja kuvaamaan --
Pieni tarkentava kysymys: mitä nämä OTOt ovat? Olet niistä ennenkin
puhunut, ja tiedän suunnilleen sinun viittaavan sillä (ammattilaisten
töitä) kuvaaviin amatööreihin (tai toimittajiin), mutten muista nähneeni
mistä lyhenne tulee.
-Kare
Tero Kapanen
>
> Oletko sinä Tero valinnut puolesi?
> Jos hypoteettisesti työpaikallasi kiusataan yhtä kollegaasi
> henkihieveriin, oletko valmis menemään väliin ja auttamaan- vaikka
> tiedät että sinunkin käy seurauksena huonosti.
> Tästä on kyse.
Toisen kiusaaminen ja oman työpaikan säilyttäminen suoraa käskyä
tottelemalla ovat kyllä kaksi eri asiaa.
- tero
Tero Kapanen
OTO = Oman Työn Ohella
- tero
KM
> Tero Kapanen wrote:
>
>> Toimittajan esimiehelläkö tälläistä moraalista ongelmaa ei ole vaan
>> kaikki vastuu sysätään suorittavalle portaalle?
>> Hänkö on tälläisen moraaliongelman yläpuolella?
>>
>> En millään pysty ymmärtämään tätä.
>>
>> - tero
> ------------------------
> Toimittajan esimiestä ei kiinnosta millaisia kuvia lehdessä on koska
> hän haluaa pitää oman asemansa.
Ilmeisesti Kapanen tarkoitti juuri tuota samaista moraalista ongelmaa,
jonka jokainen porras kohdallaan joutuu kohtaamaan. Missä portaassa
kuvaajan aliarvostus takkuaa, on lopputuloksen kannalta kaiketi
samantekevää. Tai ainakin jokaista porrasta voitaneen yhteismitallisesti
vetää moraaliseen vastuuseen. Siis: miksei toimittajan esimiestä syytetä
pahan asian eteenpäinviemisestä, jos kerran toimittajaakin.
-Kare
Eero Ahonen
>
> Pieni tarkentava kysymys: mitä nämä OTOt ovat? Olet niistä ennenkin
> puhunut, ja tiedän suunnilleen sinun viittaavan sillä (ammattilaisten
> töitä) kuvaaviin amatööreihin (tai toimittajiin), mutten muista nähneeni
> mistä lyhenne tulee.
>
Oman Toimen Ohella.
--
Eero "Aero" Ahonen, ae...@removethis.imnetti.fi
KM
news:e3lkc5$l9l$1...@phys-news4.kolumbus.fi:
> OTO = Oman Työn Ohella
Gracias.
Tero Kapanen
Juuri tätä hain. Miksi vain toimittaja on paha ihminen ja kaikki muut
ovat enkeleitä?
- tero
Jore Puusa
Moraali, henkilökohtainen rohkeus, toisen ihmisen kunnioittaminen.
Oletko kuullut?
Kerrottiinko kotona?
jp
Tero Kapanen
> ---------------------------------
> Moraali, henkilökohtainen rohkeus, toisen ihmisen kunnioittaminen.
> Oletko kuullut?
> Kerrottiinko kotona?
> jp
Tuntuu siltä että tässä tietoisesti suunnataan keskustelua sivuraiteille.
Mielestäni moraalisen vastuun kantaja on esimies ja suorittava porras
tekee sitä mitä käsketään. Näin minulle jo armeijassa opetettiin ja
itsekin koin olevani vastuussa joukkueeni miehistä ja heidän tekemisistään.
- tero
Jore Puusa
Siis: miksei toimittajan esimiestä syytetä
> pahan asian eteenpäinviemisestä, jos kerran toimittajaakin.
>
>
> -Kare
On tämä omituista tämä uusi sukupolvi.
Hypoteettisesti:
Jos minä lyön jotain turpaan kadulla niin minä sen lyönnin teen:
Aika turha valittaa poliisille että kun ne käski noi toiset pojat.
Jore Puusa
> Pieni tarkentava kysymys: mitä nämä OTOt ovat?
Oman Toimen Ohella
Jore Puusa
>
> Tuntuu siltä että tässä tietoisesti suunnataan keskustelua sivuraiteille.
>
> Mielestäni moraalisen vastuun kantaja on esimies ja suorittava porras
> tekee sitä mitä käsketään. Näin minulle jo armeijassa opetettiin ja
> itsekin koin olevani vastuussa joukkueeni miehistä ja heidän tekemisistään.
>
> - tero
---------------------------------------
Typerää vetää Hitlerkortti esiin mutta kyllä jokaisessa Nurnbergin
oikeuden kuulustelussa sanottiin, että toteutettiin vain käskyjä.
Kyllä asia on niin että aikuisen on tunnettava vastuu omista teoistaan.
Vastuun lykkääminen toiselle aikuiselle kuullostaa tässä hyvin
naurettavalta.
Toimittajan jos kenen on pystyttävä ymmärtämään että hän varastaa
kuvaajan duunit alkaessaan tehdä niitä.
Ainoa asia mitä voi tehdä on kieltäytyä mutta sitten saa potkut.
Jotkut pystyvät sanomaan ei koska heillä on vahva oikeudentunto ja
jotkut tekevät niinkuin sanotaan ja säästävät itsensä.
Minua oksettaa ajatuskin.
puusa
Tero Kapanen
> ---------------------------------------
> Typerää vetää Hitlerkortti esiin mutta kyllä jokaisessa Nurnbergin
> oikeuden kuulustelussa sanottiin, että toteutettiin vain käskyjä.
>
> Kyllä asia on niin että aikuisen on tunnettava vastuu omista teoistaan.
> Vastuun lykkääminen toiselle aikuiselle kuullostaa tässä hyvin
> naurettavalta.
Jos lähdetään purkamaan tätä sitten toista kautta. Onko johtaja sitten
vapautettu vastuusta kun alainen on ottanut suoran käskyn vastaan?
Onko alainen tämän jälkeen yksin syyllinen käskyn toimeenpanosta?
- tero
vasa...@gmail.com
Tero Kapanen kirjoitti:
> Juuri tätä hain. Miksi vain toimittaja on paha ihminen ja kaikki muut
> ovat enkeleitä?
Ei suinkaan näin.
Täytyy kuitenkin muistaa, että johtajien toimenkuvaan kuluu ajatella
yrityksen taloudellista tilannetta ja maksimoida voittoja. Toimittajan
työnkuvaan tälläinen ei kuulu.
Toimittajalla olisi mahdollisuus ottaa kantaa tilanteeseen, jossa
johtajisto vähättelee ja "kiusaa" valokuvaajaa. Toimittaja voisi olla
solidaarinen ja osoittaa, että valokuvaajan työ on tärkeä ja
arvostettava. Sen sijaan suurin osa toimittajista pitää omaa tointaan
valokuvaajan toimeentuloa tärkeämpänä, siitä huolimatta, että
liki jokainen toimittaja tietää toimittajien työllisyystilanteen
olevan paremman kuin valokuvaajien.
Solidaarisuus ja muista välittäminen puuttuu nykyisestä
(työ)yhteisöistä. Individualismi kukoistaa. Minä näen sen
ongelmana. Kun kukaan ei ole kiinnostunut kenenkään muun kuin
itsensä hyvinvoinnista, saadaan aikaiseksi yhteiskunta, jossa
harvoilla on hyvinvointia ja valtaosa ihmisistä on köyhiä.
Suurin osa ihmisistä veisi toiselta työt, jos sillä säilyttäisi
oman työnsä. Ja suurin osa ihmisistä ei tee myöskään mitään
lopettaakseen kiusaamisen, jos siitä saattaa olla haittaa itselle.
Ei johtajisto toimi eettisesti oikein vaatiessaan toimittajaa
tekemään valokuvaajan työt, mutta johtajien tekemät vääryydet
eivät oikeuta toimittajien tekemiä vääryyksiä.
Tero Kapanen
> Täytyy kuitenkin muistaa, että johtajien toimenkuvaan kuluu ajatella
> yrityksen taloudellista tilannetta ja maksimoida voittoja. Toimittajan
> työnkuvaan tälläinen ei kuulu.
Johtajat saavat toimia epäeettisesti koska se kuuluu heidän työnkuvaan?
> Solidaarisuus ja muista välittäminen puuttuu nykyisestä
> (työ)yhteisöistä. Individualismi kukoistaa. Minä näen sen
Työyhteisö on sellainen joksi yrityksen ylin johto on sen muovannut.
Mikäli ylimmän johdon intresseissä on suosia individualismia niin
silloin työpaikalla kukoistaa individualismi. Jos työntekijät eivät
sopeudu ylimmän johdon mukaiseen toimintaan he luonnollisesti hakeutuvat
muualle töihin. Työntekijät ovat yleensä vain helposti korvattavia
pelinappuloita, eikä marttyyriys muuta yrityksen toimintaa.
- tero
Tero Kapanen
> ---------------------------------
> Moraali, henkilökohtainen rohkeus, toisen ihmisen kunnioittaminen.
> Oletko kuullut?
> Kerrottiinko kotona?
> jp
Itse näen ongelman enemmänkin organisatöörisena tai yrityskulttuurisena.
Mainittakoon vielä että itse työskentelen yrityksessä jossa on hyvin
matala organisaatio ja jos siellä olisi tälläinen hypoteettinen ongelma
niin silloin kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen ja yrittäisivät keksiä
keinon miten liikevaihtoa voidaan kasvattaa niin että kaikille olisi
töitä sen sijaan että syyttelisimme toisiamme työn varastamisesta.
Meillä on tapana ratkaista ongelmat sitä mukaa kun niitä pintautuu eikä
niitä sen jälkeen märehditä.
- tero
Väinö Turunen
Tero Kapanen wrote:
> vasa...@gmail.com wrote:
> > Täytyy kuitenkin muistaa, että johtajien toimenkuvaan kuluu ajatella
> > yrityksen taloudellista tilannetta ja maksimoida voittoja. Toimittajan
> > työnkuvaan tälläinen ei kuulu.
>
> Johtajat saavat toimia epäeettisesti koska se kuuluu heidän työnkuvaan?
>
En missään vaiheessa sanonut näin, mutta vastaus kysymykseesi on
kyllä. Itse asiassa jokainen saa toimia epäeettisesti aivan
haluamastaan syystä. Joiltakin epäeettistä toiminitaa jopa
edellytetään.
Minä en vain ymmärrä, miksi kukaan haluaa toimia niin.
Eettisyydestä puhuttaessa pitäisi tietysti määrittää eettisyys,
mutta toivon, että jokainen tässä yhteydessä ymmärtää, mitä
tarkoitan eettisellä ja epäeettisellä toiminnalla.
> > Solidaarisuus ja muista välittäminen puuttuu nykyisestä
> > (työ)yhteisöistä. Individualismi kukoistaa. Minä näen sen
>
> Työyhteisö on sellainen joksi yrityksen ylin johto on sen muovannut.
> Mikäli ylimmän johdon intresseissä on suosia individualismia niin
> silloin työpaikalla kukoistaa individualismi. Jos työntekijät eivät
> sopeudu ylimmän johdon mukaiseen toimintaan he luonnollisesti hakeutuvat
> muualle töihin. Työntekijät ovat yleensä vain helposti korvattavia
> pelinappuloita, eikä marttyyriys muuta yrityksen toimintaa.
>
Tämä on valitettava harhakäsitys. Vaikkakin johdolla on hyvin suuri
vakutus työpaikan ilmapiiriin, enemmistö päättää. Mikäli
työpaikoilla ilmenisi todellista solidaarisuutta pystyttäisiin
asioihin vaikuttamaan. Näin ovat aikoinaan syntyneet liitot,
työehtosopimukset yms. Mutta nykyisin ei solidaarisuudesta ole
käytännössä tietoakaan ja tulokset näkyvät.
Puhaltamalla yhteen hiileen on tässä maassa saatu sellaisia asioita
aikaan, joista ei muuten olisi osattu unelmoidakaan.
Sakari Hannula
> Täytyy kuitenkin muistaa, että johtajien toimenkuvaan kuluu ajatella
> yrityksen taloudellista tilannetta ja maksimoida voittoja. Toimittajan
> työnkuvaan tälläinen ei kuulu.
Johtajien toimenkuvaan kuuluu myös ajatella työpaikan ilmapiiriä ja
työntekijöiden hyvinvointia, mitkä osaltaan vaikuttavat noihin kylmiin
taloudellisiin ja tuloksellisiin aspekteihin. Eivätkä kaikki johtajat
edelleenkään ole pelkästään mitään orrella istuvia riikinkukkoja, jotka
ovat täysin eristyksissä ja irrallaan työtä suorittavasta portaasta.
Johtajankin toimenkuvaan varmasti mahtuu velvollisuus toimia
moraalisesti oikein, joten jos johtaja täällä esitettyjen esimerkkien
mukaisesti 'antaa käskyn' toimittajalle oman työn uhalla ryhtyä
suorittamaan kollegansa tehtäviä sillä seurauksella, että kollega saa
potkut, kyllä suuri osa vastuusta putoaa silloin mielestäni myös
johtajan harteille.
> Toimittajalla olisi mahdollisuus ottaa kantaa tilanteeseen, jossa
> johtajisto vähättelee ja "kiusaa" valokuvaajaa. Toimittaja voisi olla
> solidaarinen ja osoittaa, että valokuvaajan työ on tärkeä ja
> arvostettava. Sen sijaan suurin osa toimittajista pitää omaa tointaan
> valokuvaajan toimeentuloa tärkeämpänä, siitä huolimatta, että
> liki jokainen toimittaja tietää toimittajien työllisyystilanteen
> olevan paremman kuin valokuvaajien.
Voiko tilanteeseen ottaa kantaa muuten, kuin uhraamalla oman elantonsa?
Näissä keskustelun alla olevissa tilanteissa ei tunnu olevan
minkäänlaista välimaastoa äärimmäisyyksien välillä, ei minkäänlaista
dialogia tai sovittelua, mitä maailma taas on *oikeasti* pullollaan.
Taas kerran kaikki on niin mustavalkoista ja yksioikoista. Toimittajat
ovat kaikki yksi homogeeninen porukka, joilta voidaan edellyttää
kaikilta selkärankaa toimia oikein riippumatta heidän omista
lähtökohdistaan. Eikö toimittajapololla voi olla muutakin mielessään,
kuin oikeudenmukaisuus vs. oma työ? Jos valinta onkin esimerkiksi
loppujen lopuksi siitä, viekö leivän lapsiensa suusta vai kollegansa
suusta, onko solidaarisuutta kollegaa kohtaan edelleen yhtä helppo vaatia?
> Solidaarisuus ja muista välittäminen puuttuu nykyisestä
> (työ)yhteisöistä. Individualismi kukoistaa. Minä näen sen
> ongelmana. Kun kukaan ei ole kiinnostunut kenenkään muun kuin
> itsensä hyvinvoinnista, saadaan aikaiseksi yhteiskunta, jossa
> harvoilla on hyvinvointia ja valtaosa ihmisistä on köyhiä.
> Suurin osa ihmisistä veisi toiselta työt, jos sillä säilyttäisi
> oman työnsä. Ja suurin osa ihmisistä ei tee myöskään mitään
> lopettaakseen kiusaamisen, jos siitä saattaa olla haittaa itselle.
Olet ilmeisesti ollut työssä tai muuten osallisena huonommissa
organisaatioissa tai yhteisöissä kuin minä. Omien rajallisten
kokemuksieni perusteella minun kuvani työyhteisöistä ja ihmisistä on
paljon positiviisempi ja luottavaisempi ihmisten kykyyn ja haluun 'tehdä
oikein'.
.s
Sakari Hannula
> Oman Toimen Ohella.
Eero, liikut tulevaisuudessa. Tai ainakin tietokoneesi kello tekee niin.. :)
.s
Väinö Turunen
Olet oikeassa, tuon esille vain äärikohtia. Näin siksi, koska muuten
keskustelua olisi mahdoton käydä. Viestini tahtovat muutenkin venyä
tavattoman pitkiksi. Olen aina olettanut, että he ketkä lukevat
viestejäni eivät ajattelisi niin mustavalkoisesti, että
kuvittelisivat minun maalimani olevan mustavalkoinen. Ilmeisesti näin
ei ole. Maailma on täynnä värejä ja sävyjä, mutta on mahdollista
käydä keskustelua puhuen pääväreistä, vaikka aiheeseen
sisältyvätkin kaikki sävyt.
Toimittajat eivät ole homgeeninen porukka. Toimittajilla lienee
muitakin mahdollisuuksia kuin työpaikkansa menettäminen vs. toisen
työn rosvoaminen. Maailmassa on hyviä johtajia, jotka ajattelevat
myös alaisiaan. Ja kyllä, jos toimittaja laitetaan tekemään
valokuvaajan työtä, on vastuu myös johtajalla, mutta tämä ei
poista toimittajan vastuuta, mikäli hän ymmärttää mitä on
tekemässä.
Minä haluaisin, että kaikilla olisi selkärankaa toimia moraalinsa
mukaan oikein, aina. Toivoisin sitä ennen kaikkea itseltäni.
Mikäli kysymys on siitä, vienkö leivän lasteni vai kollegani lasten
suusta, on solidaarisuutta helppo vaalia. Vaikka tuon päätöksen
jälkeen ei välttämättä ole taloudellisesti helppoa, niin itseni
olisi ainakin helpompi elää päätökseni kanssa.
> > Solidaarisuus ja muista välittäminen puuttuu nykyisestä
> > (työ)yhteisöistä. Individualismi kukoistaa. Minä näen sen
> > ongelmana. Kun kukaan ei ole kiinnostunut kenenkään muun kuin
> > itsensä hyvinvoinnista, saadaan aikaiseksi yhteiskunta, jossa
> > harvoilla on hyvinvointia ja valtaosa ihmisistä on köyhiä.
> > Suurin osa ihmisistä veisi toiselta työt, jos sillä säilyttäisi
> > oman työnsä. Ja suurin osa ihmisistä ei tee myöskään mitään
> > lopettaakseen kiusaamisen, jos siitä saattaa olla haittaa itselle.
>
> Olet ilmeisesti ollut työssä tai muuten osallisena huonommissa
> organisaatioissa tai yhteisöissä kuin minä. Omien rajallisten
> kokemuksieni perusteella minun kuvani työyhteisöistä ja ihmisistä on
> paljon positiviisempi ja luottavaisempi ihmisten kykyyn ja haluun 'tehdä
> oikein'.
>
Mahdollisesti. Olen kokenut hyviä ja huonoja työilmapiirejä ja
johtajia. Solidaarisuuden kanssa on aina ollut kuitenkin niin ja näin.
Puheissa homma toimii, mutta kun kyse on ollut teoista, ei
solidaarisuudesta ole ollut tietoakaan. Ongelmien edessä jokainen on
aina ollut yksin. Selkääntaputtelijoita on kyllä riittänyt.
Olen toki kovin nuori vielä, ja työkokemukseni on kovin vähäistä.
Hieman vajaan kymmenen työyhteisön omakohtaisella kokemuksella ei voi
tietenkään koko totuutta tietää. Paljon on myös luettavissa
lehdistä ja kuultavissa läheisiltä. Pari-kolmekymmentä vuotta
sitten 3000 ihmisen massairtisanominen voittoa tuottavasta yrityksestä
(olkoonkin, että yksikkö oli tappiollinen) olisi tuskin onnistunut
ilman tukilakkoja, työnseisauksia ja protestimarsseja. Nyt aiheesta
saatiin muutama lehtijuttu ja huonoja kuvia.
jaakko
> Markus Lehto wrote:
>> Miksi lehdet ostavat yhä enenevissä määrin amatöörien ja kuvaavien
>> toimittajien kuvia, vaikka ne ovat (ainakin ryhmän naavapartojen
>> mielipiteitä mukaillen) aivan puppua ja sontaa? Ei ainut syy VOI olla
>> halpa hinta! Vai voiko?
>
> Kyllä. Se on ainut syy. Ei muissa syissä ainakaan mitään järkeä ole.
>
xxxx
> Olli
>
>
Jos kuvat ei kelpaa, on vika kuvaajassa.
Runoilijat ovat vuosia ulisseet, että kukaan ei arvosta heitä niin, että
se näkyisi lompakossa.
Heli Laaksonen tienaa runoillaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että
ihmiset tykkää, haluavat lukea niitä ja ostavat Helin kirjoja.
Aikoinaan ihmettelin, että joku voi oikeasti olla töissä sellaisissa
lehdissä kuin Seura ja Apu. Nyt, kun OHOt ja AHAt porskuttaa,
vaikuttavat nuo entiset rupulehdet ihan salonkikelpoisilta.
Tänä päivänä kuvaajan pitää mahtua julkkisformaattiin.
Jos on hauska tyyppi ja ottaa kuvia julkkiskokkien tekeleistä, niin
kuvat kelpaa. Perinteisestä laadusta viis.
Ei kukaan enää arvosta Vanhasen tai Tarjan kuvaajaa.
Kekkosen (joren?) aikaan fotarit olivat osa hovia.
Uutiskuvaajan pitää nyt katsoa pyssyn piippuun tienatakseen.
Selatkaa lumilautalehtiä - siellä kuva vielä elää.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sakari Hannula
> Olet oikeassa, tuon esille vain äärikohtia. Näin siksi, koska muuten
> keskustelua olisi mahdoton käydä. Viestini tahtovat muutenkin venyä
> tavattoman pitkiksi. Olen aina olettanut, että he ketkä lukevat
> viestejäni eivät ajattelisi niin mustavalkoisesti, että
> kuvittelisivat minun maalimani olevan mustavalkoinen. Ilmeisesti näin
> ei ole. Maailma on täynnä värejä ja sävyjä, mutta on mahdollista
> käydä keskustelua puhuen pääväreistä, vaikka aiheeseen
> sisältyvätkin kaikki sävyt.
Ei niin, ettenkö olisi voinut ymmärtää tai ymmärtänytkin, että
esimerkit/kirjoituksesi ovat varmasti kärjistettyjä ja pelkistettyjä,
mutta ongelma on siinä, että täällä käydyissä - vaikkakin hyödyllisissä
- keskusteluissa niputetaan liian usein ryhmä ihmisiä yhden otsikon alle
ja sen otsikon alla heitä käsitellään, arvostellaan ja tuomitaan yhtenä
harmaana kokonaisuutena.
> lehdistä ja kuultavissa läheisiltä. Pari-kolmekymmentä vuotta
> sitten 3000 ihmisen massairtisanominen voittoa tuottavasta yrityksestä
> (olkoonkin, että yksikkö oli tappiollinen) olisi tuskin onnistunut
> ilman tukilakkoja, työnseisauksia ja protestimarsseja. Nyt aiheesta
> saatiin muutama lehtijuttu ja huonoja kuvia.
Tuo voi olla hyvinkin totta. Mutta onko kyseessä nykyihmisten
kyvyttömyys tai jopa haluttomuus tuntea solidaarisuutta toisiaan
kohtaan, vai olemmeko vain turtuneet kilpailuhengen ja 'taloudellisten
vaikuttimien' alla siihen tilaan, että tuonlainen toiminta käsitetään
osana normaalia elämää globaalitaloudessa eikä se enää kosketa ketään..
niin, vai ovatko nuo itse asiassa todellakin saman kolikon kaksi puolta?
.s
R.J.
>
> Ensin on määritettävä kuka on ammattilainen.
> Minulle vain koulutettu kuvaaja on ammattilainen.
On olemassa hyvin vastuunalaisia ammatteja, joihin
ei nykyään hyväksytä kouluttamatonta henkilöä, lähinnä
tulee mieleen lääkärikunnan/terveydenhuollon edustajat ja
valtion/kuntien ylläpitämien koulujen opettajat.
Nyt tähän harvinaiseen joukkoon on päässeet myös valokuvaajat,
näköjään hekään eivät voi oppia työtään työtä tekemällä.
Lähes kaikkiin muihin ammatteihin voi oppia, kun vuosia
tekee ja opettelee homman (puuseppä, sorvaaja, toimittaja,
painaja, jne)
Hyvää kesää kaikille.
ärjii
Jore Puusa
>
> Jos kuvat ei kelpaa, on vika kuvaajassa.
Näin oli vielä 20 vuotta sitten.
Nyt ostaja ilmoittaa kuvista maksettavan hinnan --kun 20 vuotta sitten
kuvaaja suhteutti tuottamiensa kuvien substanssin siihen miten paljon
laskutti.
----------------
>
> Runoilijat ovat vuosia ulisseet, että kukaan ei arvosta heitä niin, että
> se näkyisi lompakossa.
Hyvä provo. Pitäisikö "huonoja" runoja tuottavat viedä navetan taakse ja
tappaa kun kirjoittavat sellaista jota et ymmärrä. Kummassa on vika-
siinä joka lukee runoa ja huonon yleissivistyksensä takia ei sitä
ymmärrä ja siten ei pidä vai runoilijassa joka ei huomioi kohderyhmäänsä
ja prosessoi itseään/sisintään taiteeksi
--------------
>
> Heli Laaksonen tienaa runoillaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että
> ihmiset tykkää, haluavat lukea niitä ja ostavat Helin kirjoja.
Mmm, kun saa selvää pitää. Runoilija suhteuttaa tekemisensä yleisön
tajuamiskykyyn, sille on oma terminsäkin joka on ..........
-------------
> Ei kukaan enää arvosta Vanhasen tai Tarjan kuvaajaa.
> Kekkosen (joren?) aikaan fotarit olivat osa hovia.
> Uutiskuvaajan pitää nyt katsoa pyssyn piippuun tienatakseen.
-------------
Oletko katsonut pyssyn piippuun?
Minä olen, vaikka ehdin kuvata Kekkostakin.
Kun näkee että se siellä pyssyn kanssa aikoo tosissaan ampua
tulee nopeasti mieleen ammativalinnan mielekkyys.
Koko tekstisi tuntuu pohjaavan siihen väärinkäsitykseen että
lehtikuvaaja menisi myymään ottamiaan kuvia lehtiin.
Sellaista ei ole suomessa ollenkaan (ok äärimmäisen harvoin jonkun
onnettomuuden yhteydessä.)
Lehdet tilaavat kuvaajan tekemään keikan jos tilaavat enää.
-----------
> Selatkaa lumilautalehtiä - siellä kuva vielä elää.
>------------
Selatkaa lumilautalehtiä niin näette yhteen ja samaan muottiin
puristettua ja USA:sta plagioitua kuvaa, jonka perusajatus on eskapismi
ja tietyn pienen marginaaliryhmän sponsoreiden logojen vilauttelu.
puusa
Kapa
>... Pitäisikö "huonoja" runoja tuottavat viedä navetan taakse ja
> tappaa kun kirjoittavat sellaista jota et ymmärrä. Kummassa on vika-
> siinä joka lukee runoa ja huonon yleissivistyksensä takia ei sitä
> ymmärrä ja siten ei pidä vai runoilijassa joka ei huomioi kohderyhmäänsä
> ja prosessoi itseään/sisintään taiteeksi
> --------------
> puusa
Vaihdapa tuo runoilija valokuvataiteilijaan ja valokuvateos runon
tilalle.
Vieläkö allekirjoitat?
Kapa
KM
news4.kolumbus.fi:
> On tämä omituista tämä uusi sukupolvi.
>
> Hypoteettisesti:
> Jos minä lyön jotain turpaan kadulla niin minä sen lyönnin teen:
> Aika turha valittaa poliisille että kun ne käski noi toiset pojat.
En sanokaan, etteivätkö toimittajatkin olisi vastuussa teoistaan.
Kyselenkin vaan, mikseivät ylemmät portaat ole. Tuntuuhan se tietysti
romanttiselta olla anttirokka, mutta silti.
Ja antamasi esimerkki on sikäli erilainen, että niillä toisilla pojilla
ei ole yhteiskunnan oikeuttamaa käskyvaltaa. Mutta ymmärrän pointtisi;
jossain on teon pysähdyttävä. Pitäisi niitä toisia poikiakin silti
vastuuttaa; moraalitontahan moinen yllyttäminenkin on. Ne saisivat
varmaan itse asiassa syytteen rikokseen yllyttämisestä. Mikä on kyllä
muistaakseni vähän lievempi tuomio kuin itse teon tekemisestä saatava,
mutta kuitenkin.
Toinen asia, mikä ihmetyttää (ilmeisesti koskaan voittoa tekevää lehteä
pyörittämättömänä) on se, että eikö lehteen tosiaan kannata palkata
valokuvaajaa? Miksi niitä toimittajia niin pirusti tarvitaan? Saahan
kuvillakin sitä paitsi sivujen täytettä, kuvan journalistisesta arvosta
puhumattakaan. Montako toimittajaa pitää talossa olla ennen kuin yksi
kuvaaja otetaan mukaan? Ei nyt luulisi, että kovin suuri riski olisi
palkata yksi kuvaaja vaikka sen kymmenennen toimittajan sijaan. Ymmärrän
kyllä, että kuluttajat ei tajua kuvista juurikaan, mutta kyllä kai ne nyt
sen verran sentään... Varsinkin kun näkevät hyvää kuvaa. Eiväthän he osaa
vaatia, jos eivät tiedä paremmasta. Eivätkä tiedä, koska eivät ole
tottuneet eikä asiaa opeteta kouluissa. En vastuuttaisikaan heitä.
-Kare
Olli
Jore, tunnut olevan sitä mieltä, että vain valokuvaajat ovat alansa
ammattilaisia tai ylipäänsä ihmisiä, joilla on moraalia. Vaikka tuo näkemys
hakee paranoidisuudessaan vertaistaan, niin minua kiinnostaisi kovasti
tietää, miten tällainen käsitys perustellaan edes itselle.
Toleeko ihmisestä moraalisesti ylivertainen sillä, että hän alun perin
päätti ryhtyä valokuvaajaksi? vai tuliko hänestä moraalisesti ylivertainen
siinä vaiheessa, kun hänet kouluttettiin ammmattiin? Onko siinä tapauksessa
valokuvaaja, jonka kurssille kohta menen, valokuvaaja ollenkaan? Vuonna
1987, kun olin samassa lehdessä kesätoimittajana, hän oli palomies ja lehden
valokuvaaja. En tiedä, mitä koulutusta hän on sen jälkeen hankkinut, mutta
oliko hän silloin moraaliton olento? Pitäisikö ihmisistä kouluttaa
valokuvaajia, jotta heistä tulisi moraalisia olentoja? Vai riittääkö
kouluttautuminen alalle, jolta työpaikat vähenevät,jotta välttämättömyydestä
voi tehdä hyveen?
Edelleen: missä vaiheessa toimittajista tuli kuvaamallasi tavalla
sataprosenttisesti moraalittomia olentoja? Olivatko kuvaajat ja toimittajat
geneettisesti moraalisesti erilaisia, vai tuliko heistöä koulutuksen tai
työelämän myötä sellaisia? Vai mahtaisiko olla niin, että
> Toimittajan esimiestä ei kiinnosta millaisia kuvia lehdessä on koska
> hän haluaa pitää oman asemansa.
Toimittajan esimiestä se kiinnostaa kyllä. Hän on alansa ammattilainen ja
tekee parhaansa. Nimenomaan asemansa vuoksi häntä kiinnostaa tehdä parasta
mahdollista jälkeä sillä budjetilla, jolla lehti huudettiin taloon.
> Lehden lukijaa ei kiinnosta millaisia kuvia lehdessä on.
Kyllä se kiinnostaa lukijaa. Hänellä saattaa tosin olla erilaisia tarpeita
kuin heti uskoisi, ja usein, esimerkiksi ammattilehdissä, hänelle riittää
muu kuin huipputaso.
> Kuvaavaa toimittajaa ei kiinnosta muu kuin että jutun mukana tulee
> jotakin mössöä, jota voi sanoa kuvaksi, jos oikein pinnistää ja siten
> voi säilyttää työnsä.
Kuvaavaa toimittajaa kiinnostaa tehdä mahdollisimman hyviä kuvia, sillä
paitsi valokuvaajat, myös kuvaavat toimittajat sekä profiloituvat että
erottautuvat muista kuvaamistaidoillaan, tyylillään, persoonallisuudellaan,
näkökulmillaan ja ideoilllaan. Mahdollisimman hyvän kuvan tekeminen näkyy
heti. Tästä ei ole viikkoakaan, kun viimeksi kuulin erään päätoimittajan
erikseen kehuvat toimittajakollegan valokuvaajantaitoja toimitussihteerille,
syystä. Tämä sama päätoimittaja, niin kustannustietoinen kuin hänen onkin
oltava, arvostaa hyvää valokuvaa, ja jos vain kuva puuttuu, sitä tekemään
lähtee aina, joka kerta, valokuvaaja.
> Lehden omistajaa -hesaria lukuunottamatta- ei kiinnosta miltä lehti
> näyttää eikä hän siitä mitään ymmärräkään, vain ilmoitusmyynti
> kiinnostaa.
Näitä juttuja pitäisi ehkä lukea jonkinlaisen Jore-suodattimen läpi. Kun
katselen taaksepäin lehtiä, joita olen ollut tekemässä, ne ovat yksi
kerrallaan menneet ammattigraafikoiden taittamiksi. 15 vuotta sitten taitoin
itse ammattilehteä, nyt en lähtisi siihen hommaan, koska juuri lehden
ulkoasulle asetetut vaatimukset ovat kiristyneet huomattavasti. Se on muuten
juuri graafikko, joka niistä usein varsin vähistä aineksista keittää kokoon
graafisesti useimmiten korkeatasoisen kokonaisuuden.
Eli omistajaa kiinnostaa korkeatasoinen ulkoasu, mutta siihen rajaan saakka
kuin se budjettiin mahtuu. Graafiset keinot ovat siihen tarkoitukseen
kustannustehokkaimpia. Et kuitenkaan syytä graafikkoja valokuvaajien töiden
varastamisesta, vaikka heidän työnsä korvaa markkinoilla valokuvaajien
työtä, ja sen tehtävänä on usein suorastaan kävellä sen tosiasian yli, että
kuva ei kanna.
Mutta onhan taas ollut mielenkiintoinen keskustelu. Julkaisuympäristö
muuttuu niin, että siellä ei vanhoilla keinoilla pärjätä. Johto tekee
budjetin, joss on pysyttävä. Siinä siis on pysyttävä, se ei ole
vapaaehtoista. Ja jos se aiheuttaa muutoksia henkilökunnan koostumusessa,
moraalinen vastuu EI ole johdolla, vaan toimittajilla, jotka tästä syystä
muuttuvat natseiksi, hitlereiksi ja työpaikkakiusaajiksi.
Logiikka mennee niin, että on olemassa Jumalalta annettu
ammattikiltakohtainen työpaikkojen määrä, jonka pitää olla muuttumaton, ja
joka ei saa muuttua ainakaan sillä tavoin että lehtitalo pysyy pystyssä.
Samoin tämän työelämän muuttumiseen osallistuminen on varkautta. Se, että
Jore *kouluttaa* "varkaita" "varastamaan", ei jostain syystä ole juuri
mitään, tai ainakin ajoittain koettu itseinho sen pyhittää.
Näin linkolalaisista lähtökohdista keskusteluaon ihan oikeasti vaikea käydä.
Se kun on ihan aikuisen tosi, että ellei ole apuraha-alalla, on leipänsä
ansaittava tekemällä sellaista työtä, jonka saa kaupaksi. Muita keinoja ei
ole.
Olli
Olli
Jore, tunnut olevan sitä mieltä, että vain valokuvaajat ovat alansa
ammattilaisia tai ylipäänsä ihmisiä, joilla on moraalia. Vaikka tuo näkemys
hakee paranoidisuudessaan vertaistaan, niin minua kiinnostaisi kovasti
tietää, miten tällainen käsitys perustellaan edes itselle.
Toleeko ihmisestä moraalisesti ylivertainen sillä, että hän alun perin
päätti ryhtyä valokuvaajaksi? vai tuliko hänestä moraalisesti ylivertainen
siinä vaiheessa, kun hänet kouluttettiin ammmattiin? Onko siinä tapauksessa
valokuvaaja, jonka kurssille kohta menen, valokuvaaja ollenkaan? Vuonna
1987, kun olin samassa lehdessä kesätoimittajana, hän oli palomies ja lehden
valokuvaaja. En tiedä, mitä koulutusta hän on sen jälkeen hankkinut, mutta
oliko hän silloin moraaliton olento? Pitäisikö ihmisistä kouluttaa
valokuvaajia, jotta heistä tulisi moraalisia olentoja? Vai riittääkö
kouluttautuminen alalle, jolta työpaikat vähenevät, jotta
välttämättömyydestä voi tehdä hyveen?
Edelleen: missä vaiheessa toimittajista tuli kuvaamallasi tavalla
sataprosenttisesti moraalittomia olentoja? Olivatko kuvaajat ja toimittajat
geneettisesti moraalisesti erilaisia, vai tuliko heistöä koulutuksen tai
työelämän myötä sellaisia? Vai mahtaisiko olla niin, että ihmisen moraalinen
taso on keskimäärin aika samanlainen, tilanteet vaihtelevat.
Jore kouluttaa "varkaita" "varastamaan", ei jostain syystä ole juuri
Väinö Turunen
KM kirjoitti:
> Toinen asia, mikä ihmetyttää (ilmeisesti koskaan voittoa tekevää lehteä
> pyörittämättömänä) on se, että eikö lehteen tosiaan kannata palkata
> valokuvaajaa? Miksi niitä toimittajia niin pirusti tarvitaan? Saahan
> kuvillakin sitä paitsi sivujen täytettä, kuvan journalistisesta arvosta
> puhumattakaan. Montako toimittajaa pitää talossa olla ennen kuin yksi
> kuvaaja otetaan mukaan? Ei nyt luulisi, että kovin suuri riski olisi
> palkata yksi kuvaaja vaikka sen kymmenennen toimittajan sijaan. Ymmärrän
> kyllä, että kuluttajat ei tajua kuvista juurikaan, mutta kyllä kai ne nyt
> sen verran sentään... Varsinkin kun näkevät hyvää kuvaa. Eiväthän he osaa
> vaatia, jos eivät tiedä paremmasta. Eivätkä tiedä, koska eivät ole
> tottuneet eikä asiaa opeteta kouluissa. En vastuuttaisikaan heitä.
>
Valitettavasti yleensä kyse ei ole kannattavuudesta, vaan voiton
maksimoinnista.
Pienikin säästö on lisää omistajien pottiin. Jos kukaan ei
välitä siitä, onko kuva valokuvaajan vai toimittajan ottama, on
kuvaajat helppo potkia pihalle, ja vaatia toimittajilta vähän
enemmän.
Ainoa millä on merkitystä on seuraava tulos, ja sen on oltava
voitollinen, ja vielä enemmän voitollinen kuin viimevuonna.
Olli
> Toinen asia, mikä ihmetyttää (ilmeisesti koskaan voittoa tekevää
> lehteä pyörittämättömänä) on se, että eikö lehteen tosiaan kannata
> palkata valokuvaajaa? Miksi niitä toimittajia niin pirusti tarvitaan?
> Saahan kuvillakin sitä paitsi sivujen täytettä, kuvan
> journalistisesta arvosta puhumattakaan. Montako toimittajaa pitää
> talossa olla ennen kuin yksi kuvaaja otetaan mukaan?
Entisessä, alansa ilmeisesti Suomen toiseksi suurimmassa lehtitalossa oli
tasan yksi valokuvaaja ja kymmeniä lehtiä, satoja freelance-toimittajia. Kun
valokuvaaja oli lomalla, oli lehden kansi ja pääjuttu vähän ongelmallinen
hoitaa. Kuvaajalla oli varauslista. Freelancereitä ei yhtä lukuunottamatta
käytetty niissä lehdissä, joihin kirjoitin.
Nykyisessä lehtitalossani on kymmenen lehteä, keskimäärin huomattavasti
pienempiä. Edelleen yksi valokuvaaja, lisäksi freelancereitä käytetään kun
tilanne edellyttää ja sallii.
Eli tilanne vaihtelee.
Aika erikoinen kysymys, että mihin niitä toimittajia nykyinen määrä
tarvitaan. Kuvittele lehti, jossa on esimerkiksi puolet nykyistä vähemmän
tekstiä, vastaus on siinä. Jos jutut tulevat ulkopuolelta, ne on lisäksi
lyhennettävä, editoitava, mahdollisesti otsikoitava, väliotsikoitava,
sivuille kehitettävä äläykset ja hankittava grafiikkaa, taulukoita,
lisätietoja.
Harvinaisempaa mutta ei mahdotonta on, että toimitus sulattaa juttuja yhteen
tai käyttää sitä vain runkona. Editointi voi joskus olla aika työlästä, jos
kirjoittajalla ei ole ollut sana hallussa.
Olli
KM
news:e3mns5$n6u$1...@phys-news4.kolumbus.fi:
> Aika erikoinen kysymys, että mihin niitä toimittajia nykyinen määrä
> tarvitaan. Kuvittele lehti, jossa on esimerkiksi puolet nykyistä
> vähemmän tekstiä, vastaus on siinä. Jos jutut tulevat ulkopuolelta, ne
> on lisäksi lyhennettävä, editoitava, mahdollisesti otsikoitava,
> väliotsikoitava, sivuille kehitettävä äläykset ja hankittava
> grafiikkaa, taulukoita, lisätietoja.
Tarkoitan, että mitä tapahtuisi jos jokaista lehteä tekisi nykyinen määrä
toimittajia miinus yksi. Tai miinus puoli tai yksi viideskymmenesosa, miten
moneen lehteen kuvaaja jaetaankin. Palkkakustannukset pysyisivät siis
tällöin samoina.
-Kare
Olli
> Tarkoitan, että mitä tapahtuisi jos jokaista lehteä tekisi nykyinen
> määrä toimittajia miinus yksi. Tai miinus puoli tai yksi
> viideskymmenesosa, miten moneen lehteen kuvaaja jaetaankin.
> Palkkakustannukset pysyisivät siis tällöin samoina.
Omasta mielestäni ei mitään radikaalia, ja tämä on hyvä kysymys sille
organisaatiolle, joka lehteä lehtitalolta tilaa. Miksi ne lehtitalot, jotka
panostavat jonkin verran enemmän valokuvaukseen, eivät menesty nykyistä
huomattavasti paremmin?
Minulla ei ole valmiita vastauksia tuohon, arvauksia kyllä. Lehdet voivat
olla jo nyt pääosin jakautuneet eri tavoin profiloituneiden lehtitalojen
kesken tavalla, joka vastaa niiden vaatimuksia. Lisäksi harvinaisten
palkattujen valokuvaajien tarvetta tasoitetaan freelancerien käyttämisellä.
Yksi ihan selvä syy siihen, miksi tapaus toimittaja valokuvaaja ylipäänsä
alkoi yleistyä on kustannussäästön lisäksi logistiikka. On niin paljon
helpompaa osuttaa toimittaja ja kamera yhtä aikaa sinne, missä tapahtuu,
kuin toimittaja ja joku niistä kuitenkin harvoista valokuvaajista.
Olli
jaakko
> jaakko wrote:
>>
>> Jos kuvat ei kelpaa, on vika kuvaajassa.
> Koko tekstisi tuntuu pohjaavan siihen väärinkäsitykseen että
> lehtikuvaaja menisi myymään ottamiaan kuvia lehtiin.
> Sellaista ei ole suomessa ollenkaan (ok äärimmäisen harvoin jonkun
> onnettomuuden yhteydessä.)
> Lehdet tilaavat kuvaajan tekemään keikan jos tilaavat enää.
Ei se ole väärinkäsitys. Mitä muuta kuvajaa voisi myydä kuin kuviaan?
Jokainen työtätekevä myy työpanostaan. Moni työntekijä vaan unohtaa,
miksi palkka maksetaan ja mitä sen eteen pitää tehdä.
Mulla on ollut verokirja itsellä 30+ vuotta, siinä on oppinut näkemään,
mistä palkka tulee. Laatu on hyvin harvoin tässä prosessissa
kauppatavara. Usein ajan taju on tärkeämpi kuin laatu.
=======
> -----------
>
>> Selatkaa lumilautalehtiä - siellä kuva vielä elää.
>> ------------
> Selatkaa lumilautalehtiä niin näette yhteen ja samaan muottiin
> puristettua ja USA:sta plagioitua kuvaa, jonka perusajatus on eskapismi
> ja tietyn pienen marginaaliryhmän sponsoreiden logojen vilauttelu.
>
> puusa
======
Kaikkihan on plagiointia. Se menestyy, joka on herkkä omalle ajalleen.
Sitä herkkyyttä on lautailulehdissä. Nuoret ovat palkanmaksajia, ei me
vanhat mitään osteta, vaikka voisi olla varaakin. Ollaan totuttu olemaan
ilman.
Kyllä kuvia tarvitaan - ammattilaisten ottamia.
Kuva vaikuttaa ihmiseen edelleen, kuvia on joka puolella enemmän kuin
koskaan. Jopa parjaamissani OHOissa ja AHOissa on enemmän kuvia kuin
Seurassa ja Avussa ikuna. Jos lehti tuolla formaatilla menestyy, niin
pakko niiden kuvien on olla hyviä. Vaikka itseäni ellookin.
Kuvia, jotka eivät vaikuta tässä hetkessä, ei osteta.
P.S.puusa: se sääntösi - sentit jaettuna viidella - kiitos, panen
talteen ja käytän, kun seuraavan kerran pitää selittää, miksi
projekti-insinöörin kuva ei kelpaa vuosikertomukseen edes pienenä. :)
======
Ilkka Haapavirta
> Entisessä, alansa ilmeisesti Suomen toiseksi suurimmassa lehtitalossa oli
> tasan yksi valokuvaaja ja kymmeniä lehtiä, satoja freelance-toimittajia.
> Kun valokuvaaja oli lomalla, oli lehden kansi ja pääjuttu vähän
> ongelmallinen hoitaa. Kuvaajalla oli varauslista.
Ainakin tiedän kaksi heistä
> Freelancereitä ei yhtä lukuunottamatta käytetty niissä lehdissä, joihin
> kirjoitin.
Mainittu Kaleva on alkanut rohkaisemaan tavan lukijoita lähettämään kuvia
toimitukseen. Esim. viikonloppuna oli jossain maaseudulla tapahtuneesta
hirvikolarista "lähes reaaliaikaisia" kuvia.
Tuollaisessa tilanteessa on ilmeisesti ainakin yhtä tärkeää kuvan
ajankohtaisuus kuin se, että paikalle saataisiin ammattimainen lehtikuvaaja
sitten, kun auto ja hirvi on jo siirretty pois.
Ilkka
jaakko
Tuo hirvikolariesimerkki oli hyvä. Tänään hesarikin käytti amatöörin
web-kameran kuvasarjaa makasiinin palosta. Suomen kuvatuin tapahtuma ja
hesari valitsee amatöörin kuvasarjan. Kuvaavaa.
Naistenlehdet satsaavat kuvaajiin. Akateemisessa kirjakaupassa kun käy
selaamassa (ulkomaisia) naistelehtiä, niin kyllä siellä kuva on
arvossaan. Ammattilaisen ottama kuva on luksusta, ettei siihen ole joka
lehdellä varaa.
Toisaalta väitän, että Suomessa TAIDEvalokuvalla ei ole koskaan mennyt
niin hyvin kuin tänään.
Toimittajista: toistaiseksi digi ei tee juttuja. Toimittajiakin on pantu
kilometritehtaalle. Silti Suomessa julkaistaan enemmän tekstiä kuin
koskaan, mutta eipä se ole laatua nostanut. Kun aikaa lukemiseen on
vähemmän, pitäisi toimittajan toimittaa enemmän. :)
Joka kerta kun o(s)tamme lehden, äänestämme sen sisällön puolesta.
Jos Metrot ja Citylehdet jäisivät telineisiin, alkaisi omistaja kysellä
meiltä lukijoilta, että mistä kiikastaa. Metrossa voi yhtä hyvin lukea
kirjaa tai katsoa kuvia, tai kuvata kuvia.
Kun ostat bonnierin kustantaman lehden, maksat palkaa tanskalaiselle
valokuvaajalle. Osoitat kansainvälistä solidaarisuutta.
Kuva ei ole kuollut, kuvaamisen ammatti osin on.
Jore Puusa
> Ei se ole väärinkäsitys. Mitä muuta kuvajaa voisi myydä kuin kuviaan?
> Jokainen työtätekevä myy työpanostaan. Moni työntekijä vaan unohtaa,
> miksi palkka maksetaan ja mitä sen eteen pitää tehdä.
Kuvaaja voi myydä miellyttävyyttään.
Halpaa hintaansa.
Kykyä flirtata naistoimittajien kanssa joita on enemmistö.
Kykyä puhua pahaa kollegoistaan.
Hienoa autoaan keikkakulkuvälineenä.
Jne.
Mutta ei tässä maassa ole tilannetta kuin aniharvoin, jossa kuvaaja
kauppaa suoraan kuviaan lehtiin.
------------------------------
> Kaikkihan on plagiointia. Se menestyy, joka on herkkä omalle ajalleen.
> Sitä herkkyyttä on lautailulehdissä. Nuoret ovat palkanmaksajia, ei me
> vanhat mitään osteta, vaikka voisi olla varaakin. Ollaan totuttu olemaan
> ilman.
------------------------------
Kaikki ei ole plagiointia lehtikuvan suhteen, koska lehtikuvan
ainutlaatuinen olemus edellyttää tekstiä ja otsikoita ympärilleen.
Yksinäinen galleriakuva on hyvin orpo nykyisin kun on totuttu multimediaan.
Herkkyys ei liity puhtaaseen kaupallisuuteen.
Selvennetään vielä että kirjoittaessani lehdistä kyllä kirjoitan aika
puhtaasti sanomalehdistä.
---------------------------------
>
> P.S.puusa: se sääntösi - sentit jaettuna viidella - kiitos, panen
> talteen ja käytän, kun seuraavan kerran pitää selittää, miksi
> projekti-insinöörin kuva ei kelpaa vuosikertomukseen edes pienenä. :)
----------------------------------
OK.
10 sentin kuvassa korkeintaan kaksi elementtiä esim pää ja pallo jne...
Tarkoittaa siis nimenomaan painettua kuvaa tämä juttu.
Lassi Hippeläinen
<...>
> Tänään hesarikin käytti amatöörin
> web-kameran kuvasarjaa makasiinin palosta. Suomen kuvatuin tapahtuma ja
> hesari valitsee amatöörin kuvasarjan. Kuvaavaa.
Tarkoittanet tätä:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Nettikamera+tallensi+makasiinien+palon/1135219803192
Minusta "Kiasman AV-mestari" ei kuulosta amatööriltä. Kamera oli varta
vasten asennettu ja suunnattu kuvaamaan Makasiinien purkua ja uuden
Musiikkitalon rakentamista.
-- Lassi
Martti Tala
viestissä:e3mns5$n6u$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Aika erikoinen kysymys, että mihin niitä toimittajia nykyinen määrä
> tarvitaan. Kuvittele lehti, jossa on esimerkiksi puolet nykyistä
> vähemmän tekstiä, vastaus on siinä. Jos jutut tulevat ulkopuolelta,
> ne on lisäksi lyhennettävä, editoitava, mahdollisesti otsikoitava,
> väliotsikoitava, sivuille kehitettävä äläykset ja hankittava
> grafiikkaa, taulukoita, lisätietoja.
Nyt menen jo vähän valokuvausaiheesta syrjään, mutta sanonpa
kuitenkin.
Jos juttu tilataan ammattilaiselta, siinä on otsikot, ingressit,
väliotsikot, taulukot,
grafiikkaluonnokset, kuvatekstit ja muu tarpeellinen. Tilattu määrä
määrämittaisia
äläyksiä taittajan ohjesähköpostin jälkeen.
Kalliiksi tulee, eikä siksi kaikkien mielestä kannata. Joidenkin
mielestä onneksi kannattaa...
Martti Tala
Matti J. Teppola
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:e3lmc2$i3d$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Kyllä asia on niin että aikuisen on tunnettava vastuu omista teoistaan.
> Vastuun lykkääminen toiselle aikuiselle kuullostaa tässä hyvin
> naurettavalta.
> Toimittajan jos kenen on pystyttävä ymmärtämään että hän varastaa kuvaajan
> duunit alkaessaan tehdä niitä.
> Ainoa asia mitä voi tehdä on kieltäytyä mutta sitten saa potkut.
> Jotkut pystyvät sanomaan ei koska heillä on vahva oikeudentunto ja jotkut
> tekevät niinkuin sanotaan ja säästävät itsensä.
>
> Minua oksettaa ajatuskin.
Toimittaja ei varasta kuvaajan duuneja. Sinä vain kuvittelet, että olisimme
DDR:ssä. Tätä sanotaan markkinataloudeksi ja se tarkoittaa, että jos maksava
taho päättää, että toimittajan kuvat kelpaavat tarkoitukseen niin ne
kelpaavat. Ja jos maksava taho, siis työnantaja sanoo, että toimittajan
tehtäviin, joista hänelle palkka maksetaan, kuuluu kuvaaminen niin ne
kuuluu. Kysymys ei ole mistään oikeudentunnosta. Turha jauhaa tätä kuvaavien
toimittajien syyllistämistuubaa jatkuvasti. Se, jos mikä on oksettavaa. Jos
koet, että pystyt ottamaan parempia kuvia kuin kuvaava toimittaja, niin
tarjoa palveluksiasi. Mutta muista ettei kellään työnantajalla tässä
yhteiskuntamallissa ole velvollisuutta palkata sinua ja maksaa sitä mitä
pyydät. Vaatimuksesi työtehtävistä kieltäytymisistä "kuvaajan" hyväksi ja
väitteet varastamisesta ovat, sanotaanko oksettavia. Ainakin sadanteen
kertaan kuultuna.
Matti
Matti J. Teppola
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:e3lgp4$oa5$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Tarvittaessa pystyn kirjoittamaan juttuja jotka ovat taatusti parempia
> kuin monen sivistymättömän toimittajan, mutta en kirjoita, koska katson
> että en mene sille alueelle, jossa varastatetaan kollegan työ ja
> toimeentulo.
Toimittajan pitää osata kirjoittaa suomea. Enkä tarkoita lyöntivirheitä.
> Se joka tuon pystyy tekemään --tehköön sitten. Selittelyn määrä ja tarve
> tuntuu korreloivan huonon omantunnon kanssa.
>
> Minä siivoan silloin tällöin ruotsinlaivan vessoja koska sinne ei saada
> ketään tekemään duunia, jotta saan rahaa elää.
> Joskus jaan mainoksia samasta syystä. Joskus harvoin minulla on kuvattavaa
> ja silloin laskutan siten kuin pitää, siten että jää rahaa minullekin. Ja
> opetan ja todella kalliista hinnasta.
> Ja opetan niin että se joka minun käsistäni lähtee osaa sen mitä pitää.
Tarkoittaako se, että opetettava oppii ajattelemaan oikein?
> Ja kun olen opettanut liudan OTOja kuvaamaan menen ja vedän pään täyteen
> koska hävettää ja vituttaa se että todellinen osaaminen ei enää tässä
> huoraamiseen ja perseennuolemiseen perustuvassa yhteiskunnassa merkitse
> mitään.
> Sitä saa mitä tilaa, näin on.
Sinulle on kajahtanut valokuvat päähän. Ei ne lopultakaan ole muuta kuin
valokuvia. Kyllähän niitä napsii kuka tahansa. Taloja ei kaikki osaa
rakentaa. Eikä laivoja hitsata. Eikä tehdä tiedettä.
> Jos te yleisönä katsotte että otojen ottamat kuvat riittävät
> niin OK.
Ihan hyvin ne riittävät lehtien kuvituksena. Tekstihän se tärkein on.
> Mutta muistakaa että samalla tuette hienon ammattikunnan tappamista ja
> sitä että paluuta ei ole kun valtava määrä osaamista menee hautaan. Jo nyt
> vaativammat keikat pitää teettää ulkomaisilla kuvaajilla. Sitäkö todella
> haluatte?
Ehkä "me" halutaan, ettet väitä kuvaavien toimittajien varastavan. Kuvaavat
toimittajat tuskin suostuvat tekemään firman sähkömiehen hommia, eikä se
heiltä onnistuisi eikä sitä heiltä vaadita. Mutta kuvaaminen on luonteva osa
toimittajan työtä. Tarkoitukseen sopivia kuvia ottaa kuka tahansa,
teknisesti hyviä jos asiaan kunnolla perehtyy. Ajatuksellisesti tai
taiteellisesti hyviä ne, jotka pystyy. Siihen ei koulutus ole välttämätön
ehto, toisin kuin sähkömiehen tai fysiikan professorin hommiin. Valokuvan
koulutus sisällöllisessä mielessä (tekniset asiat siis poislukien) on kuin
sosiologia "tieteenä"; jauhaa voi vaikka kuinka pitkään ja jokainen on
oikeassa. Sinulle heitän mietintämyssyyn, että ehkä krakaa voisi löysätä.
Matti
Jore Puusa
> Sinulle on kajahtanut valokuvat päähän. Ei ne lopultakaan ole muuta kuin
> valokuvia. Kyllähän niitä napsii kuka tahansa.
>
> Matti
---------------------------
!!!! Minulle riitti taas vähäksi aikaa tässä ryhmässä.
Alkaa kolme isoa koulutusta ja ainakin kahdessa tuo ylläoleva kommentti
sopii aivan mainioksi aloituslauseeksi. Kuvaa täsmälleen sen tilanteen
missä ollaan!!!!
puusa
OTO
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:e3kb35$42v$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> ------------------
>
> Ensin on määritettävä kuka on ammattilainen.
> Minulle vain koulutettu kuvaaja on ammattilainen.
> --------------------
> puusa
Hieman ristiriitaista: tiedän (koska olen ollut oppilaanasi) että olet itse
sitä mieltä että olet täysin pätevä opettajaksi vaikka sinulla nyt ei satu
siihen hommaan koulutusta olemaankaan, mutta kyllähän semmosen, opettajan
homman siis, hoitaa OTO:na kuka vaan...mitenkään kuitenkaan väheksymättä
valokuvaamisen osaamistasi.
OTO (monessa hommassa täystyöllistetty) ja ylpeä siitä
Matti J. Teppola
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:e3p5bi$6ui$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> !!!! Minulle riitti taas vähäksi aikaa tässä ryhmässä.
> Alkaa kolme isoa koulutusta ja ainakin kahdessa tuo ylläoleva kommentti
> sopii aivan mainioksi aloituslauseeksi. Kuvaa täsmälleen sen tilanteen
> missä ollaan!!!!
Siitä pääseekin sujuvasti kurssilaisille kertomaan, kuinka vain jorella
Suomenmaassa on kyky lukea kuvaa ja kuinka kukaan muu kuin mystinen
ammattilainen ei kuvista, niiden ottamisesta tai niihin piilotetuista
salaviesteistä tajua yhtään mitään, ainakaan käymättä joren kursseja.
Sitten kun tulet taas takaisin ryhmään niin tule ihan tuoreella agendalla,
esimerkiksi sillä kuinka kuvaavat toimittajat ovat varkaita tai kuinka
kukaan muu kuin ns. ammattilainen ei tajua kuvista hevon vittua.
Matti
Jore Puusa
> Hieman ristiriitaista: tiedän (koska olen ollut oppilaanasi) että olet itse
> sitä mieltä että olet täysin pätevä opettajaksi vaikka sinulla nyt ei satu
> siihen hommaan koulutusta olemaankaan, mutta kyllähän semmosen, opettajan
> homman siis, hoitaa OTO:na kuka vaan...mitenkään kuitenkaan väheksymättä
> valokuvaamisen osaamistasi.
>
> OTO (monessa hommassa täystyöllistetty) ja ylpeä siitä
-------------------------------
pakko reagoida tähän.
OTO kirjoittaa nimerkillä joten hänen tekstillään ei ole mitään
merkitystä uskottavuuden kannalta.
Jos hän olisi ollut oppilaanani hän tietäisi, että aloitan jokaisen
koulutuksen kertomalla, että minulla on VAIN uusmediakouluttajan
tutkinto TY:n jatkokoulutusosastolta 2001. Minulla on siis
opettajakoulutusta vaikkakin rajoitetusti.
Tiedän tuskallisesti, että minulta puuttuu ns. kasvatustieteen apro
mutta lohdutan itseäni sillä, että opetan vain aikuisia ja vain
valokuvausta.
Suurempi murhe lienee kuitenkin sadat ylioppilaat, joita käytetään
sijaisrumbassa peruskoulussa.
Jos OTO lähettää minulle oikean nimensä ja mailinsa voin lähettää
referenssini kymmenkunnasta oppilaitoksesta ja yhdestä yliopistosta,
jossa minut valittiin parhaaksi vierailevaksi luennoitsijaksi.
Silti olen ehdottomasti sitä mieltä että minulla ja kaikilla alan
opettajilla pitäisi olla ainakin apro mutta eipä sitä taida olla juuri
kenelläkään.
Mutta miksi kirjoittaa minusta henkilönä?
jorepuusa
Jore Puusa
> Siitä pääseekin sujuvasti kurssilaisille kertomaan, kuinka vain jorella
> Suomenmaassa on kyky lukea kuvaa ja kuinka kukaan muu kuin mystinen
> ammattilainen ei kuvista, niiden ottamisesta tai niihin piilotetuista
> salaviesteistä tajua yhtään mitään, ainakaan käymättä joren kursseja.
>
> Sitten kun tulet taas takaisin ryhmään niin tule ihan tuoreella
> agendalla, esimerkiksi sillä kuinka kuvaavat toimittajat ovat varkaita
> tai kuinka kukaan muu kuin ns. ammattilainen ei tajua kuvista hevon vittua.
>
> Matti
--------------------
Matti ja Teppo, sitä sitten miettii aina onko näiden nickien takana
samanniminen henkilö. Tai kuinka moni ryhmässä kirjoittaa omalla nimellään.
Kun tämä viesti menee jo aika syvälle siihen mitä en tee niin kehotan
kirjoittajaa ottamaan yhteyden Holgaroks jengiin Kirkkonummen suunnassa,
he olivat viimeisin amatöörijengi, jolle pidin kurssin.
Kysäise oliko se kuvaamasi kaltainen? Jos ei ollut niin palaa tänne
uuden agendan kanssa mutta kirjoittaen muutakin kuin hevon v...a.
On se hurjaa että valokuvaan puuttuminen saa aikaan tätä tappotunnelmaa
vuodesta toiseen. Ja kuvia ei näy missään, siis niiden joiden
liipasinsormea jo nykii.
Minun kamaani voi katsoa vaikka blogissani.
Mutta nyt hienovirittämään kurssi, joten hauskaa pikselinviilausta,
kyllä se kamera ne kuvat kuitenkin ottaa. Sovitaan niin, ettei
verenpaine nouse liikaa ;-)
Jorepuusa
Pertti Heikkinen
> Harvinaisempaa mutta ei mahdotonta on, että toimitus sulattaa juttuja yhteen
> tai käyttää sitä vain runkona. Editointi voi joskus olla aika työlästä, jos
> kirjoittajalla ei ole ollut sana hallussa.
Ihan ajatusleikkinä voisi tuumata semmoista vaihtoehtoa, että
potkittaisiin toimittajat pihalle ja komennettaisiin valokuvaajat
kirjoittamaantekemään jutut. Se kun on, vaikkette kaikki siitä
pitäisikään, täysin analoginen vaihtoehto Puusan valittamalle
nykytilanteelle.
Olli
Mikään ei periaatteessa estä. Toimittajapuolella on kautta aikain ollut se
tilanne, että se tekee kuka osaa. Vaikka hommaan saa monenlaista koulutusta,
niin ihmiset ovat tutustuneet moninaisiin asioihin eri tavalla ja eri
kokemuksella, ja sehyväksytään. Jos on suhteellisuudentajua, sana hallussa
ja ymmärrystä siitä, miksi ja kelle tekstiä tehdään, niin perusvalmiudet
ovat siinä. Päälle voi lisätä lehdentekoprosessin tuntemuksen.
Minä en ole misään vaiheessa ymmärtänyt Joren vakuuttelua siitä, että hän ei
tule varastamaan toimittajien työtä. Ei se ole mitenkään meille
korvamerkittyä työtä. Me nyt osataan tehdä se, ketkä paremmin, ketkä
huonommin, mutta jos joku osaa yhtä hyvin tai paremmin, sille ei sitten voi
mitään. On vain hankittava sellaisia uusia valmiuksia, joista on työelämässä
apua, kehitettävä uusi malli, joka toimii paremmin tai hakemalla sellaisia
yhteyksiä, joissa omista taidoista on enemmän hyötyä.
Olli
Jore Puusa
> On Tue, 09 May 2006 14:48:00 +0300, Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi>
> wrote:
>
>
>>On se hurjaa että valokuvaan puuttuminen saa aikaan tätä tappotunnelmaa
>>vuodesta toiseen. Ja kuvia ei näy missään, siis niiden joiden
>>liipasinsormea jo nykii.
>>
>>Minun kamaani voi katsoa vaikka blogissani. Mutta nyt hienovirittämään
>>kurssi, joten hauskaa pikselinviilausta, kyllä se kamera ne kuvat
>>kuitenkin ottaa. Sovitaan niin, ettei verenpaine nouse liikaa ;-)
>
>
> Jaahas, kun ei enää faktoilla pärjätä, niin Jore keksii ihan omiaan.
> Varmasti tajuat, että kirjoittamasi viesti on puhdasoppinen olkinukke, eli
> keksit väitteitä joita muut ovat mukamas sanoneet ja sitten rupeat
> kumoamaan niitä. Mitenkä aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin
> lapsellisesti?
----------------------------------------
Että mitä keksin?
Quottaa-- niin katsotaan vielä ne tässä muussa tohinassa, ettei jää
mitään hampaankoloon.
Mitä lapsellisuuteen tulee niin ei ole kuin pari päivää kun leikin
hiekkalaatikolla ihan oikeasti ja yksin. Ja oli mukavaa, suosittelen.
jorep
Matti J. Teppola
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:e3qehq$7bp$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Janne Pa wrote:
>
>> On Tue, 09 May 2006 14:48:00 +0300, Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi>
>> wrote:
>>
>>
>>>On se hurjaa että valokuvaan puuttuminen saa aikaan tätä tappotunnelmaa
>>>vuodesta toiseen. Ja kuvia ei näy missään, siis niiden joiden
>>>liipasinsormea jo nykii.
>>>
>>>Minun kamaani voi katsoa vaikka blogissani. Mutta nyt hienovirittämään
>>>kurssi, joten hauskaa pikselinviilausta, kyllä se kamera ne kuvat
>>>kuitenkin ottaa. Sovitaan niin, ettei verenpaine nouse liikaa ;-)
>>
>>
>> Jaahas, kun ei enää faktoilla pärjätä, niin Jore keksii ihan omiaan.
>> Varmasti tajuat, että kirjoittamasi viesti on puhdasoppinen olkinukke,
>> eli
>> keksit väitteitä joita muut ovat mukamas sanoneet ja sitten rupeat
>> kumoamaan niitä. Mitenkä aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin
>> lapsellisesti?
> ----------------------------------------
>
> Että mitä keksin?
"Tappotunnelman", mikä todellisuudessa tarkoittaa ettei kaikki ole kanssasi
samaa mieltä. "Kyllä se kamera ne kuvat kuitenkin ottaa", millä yleensä
tarkoitat että kukaan muu kuin "ammattilainen" ei osaa ottaa kuvia, ei
ainakaan kukaan joka puhuu halaistuakaan sanaa tekniikasta, eikä ymmärtää
mitä kuvassa on.
Äkkiäpä muuten tällä kertaa tulit takaisin. Lähdet ovet ryskyen ja palaat
aina sama jankutus päällä, lähdet ovet ryskyen...
Matti
Petteri Hintsanen
> Sinulle on kajahtanut valokuvat päähän. Ei ne lopultakaan ole muuta kuin
> valokuvia. Kyllähän niitä napsii kuka tahansa. Taloja ei kaikki osaa
> rakentaa. Eikä laivoja hitsata. Eikä tehdä tiedettä.
> Ihan hyvin ne riittävät lehtien kuvituksena. Tekstihän se tärkein on.
> Valokuvan koulutus sisällöllisessä mielessä
> (tekniset asiat siis poislukien) on kuin sosiologia "tieteenä"; jauhaa
> voi vaikka kuinka pitkään ja jokainen on oikeassa.
:-D
Ja sinulla on eittämättä suurin trollaattori ja pimeimmät
jutut mitä täällä on hetkeen näkynyt!
Suosittelen lämpimästi kirjastoa ja sosiologiaan
perehtymistä. Palaa sitten tähän viestiketjuun, löydät
aivan uusia ulottuvuuksia.
Petteri.
Sakari Hannula
> Sinulle on kajahtanut valokuvat päähän. Ei ne lopultakaan ole muuta kuin
> valokuvia. Kyllähän niitä napsii kuka tahansa. Taloja ei kaikki osaa
> rakentaa. Eikä laivoja hitsata. Eikä tehdä tiedettä.
Jos vähättelevää ajatusmalliasi jatketaan, eivät taulutkaan ole muuta
kuin tauluja. Kyllähän niitä malailee kuka vain kun annetaan sivellin ja
maalia?
.s
Simo Salanne
>
> Mitä lapsellisuuteen tulee niin ei ole kuin pari päivää kun leikin
> hiekkalaatikolla ihan oikeasti ja yksin. Ja oli mukavaa, suosittelen.
> jorep
Tuliko hyvä vai paha kakku?
Simo S.
Matti J. Teppola
"Sakari Hannula" <sak...@CRAP.FILTER.kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:e3qtl9$m6$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
Ajatusmallini ei ollut vähättelevä, vaan fakta. Tarpeeksi hyvän
sanomalehtikuvan pystyy ottamaan jokainen täysijärkinen valokuvauksen
teknisesti tarvittavassa määrin hallitseva ja jonkinlaista
kuvanhahmotuskykyä omaava ihminen. Siihen ei tarvitse olla joren
tarkoittamassa mielessä "ammattilainen", välttämättä. Fysiikan professorin
homma on esimerkki tilanteesta, jossa edellämainittu ei päde. Voi olla, että
vedän hieman pitkäksi, mutta jore vetää pitemmälle (tosin toiseen suuntaan).
Mitä taulujen maalailuun tulee, niin kyllä vain, nykytaidetta kun katsoo
niin usein tulee mieleen että tuon vääntäisin paskalla ollessani jos olisi
pensselit ja muutakin kuin ruskeaa mukana.
Matti
Sakari Hannula
> Mitä taulujen maalailuun tulee, niin kyllä vain, nykytaidetta kun katsoo
> niin usein tulee mieleen että tuon vääntäisin paskalla ollessani jos
> olisi pensselit ja muutakin kuin ruskeaa mukana.
Olen samaa mieltä kanssasi suuresta osasta nykytaidetta, mutta itse
asiassa.. tuohan on juuri kuvaus tilasta, missä Jore hokee valokuvauksen
suomessa olevan?! ;)
.s
Matti J. Teppola
"Sakari Hannula" <sak...@CRAP.FILTER.kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:e3r4j5$gk5$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
Haluatko minun alkavan vaahdota siitä (nykytaiteesta) enemmän?
Itse itselleni vastaten: Et. Sitäpaitsi ryhmäkin olisi varmaan väärä, koska
onhan guru Jore sanonut ettei valokuva ole taidetta. Ja hänhän tietää, koska
on ammattilainen. Muitten ei tarvitse vaivautua ajattelemaan, ei ainakaan
jos eivät ole ajattelun ammattilaisia.
Mutta sutikaamme pensseleillämme entiseen tahtiin ja suokaamme se
toisillemmekin. Ostaa ei ole pakko.
Kuvaamisenkin kannalta on niin ja näin, paskaahan siitäkin tulee kun ei ole
ammattilainen.
Matti
Kalle Haapala
> aina sama jankutus päällä, lähdet ovet ryskyen...
>
ilmoittaa poistuvansa ikuisesti, ja hävittävänsä kaikki nettivirityksensä
ym. fuulaa. Sitten on vielä vuorossa kierros e-maililla , josko joku siellä
edes ymmärtäisi. Ja taas palaamme lähtöruutuun, jossa edelleenkään kukaan ei
ymmärrä jostain kuvasta yhtään mitään
Kalle Haapala
> sanomalehtikuvan pystyy ottamaan jokainen täysijärkinen valokuvauksen
> teknisesti tarvittavassa määrin hallitseva ja jonkinlaista
> kuvanhahmotuskykyä omaava ihminen. Siihen ei tarvitse olla joren
> tarkoittamassa mielessä "ammattilainen", välttämättä.
Minä otin kuvan omakotitalon tulipalosta taannoin,2 milj.pix kameralla, myin
kuvan Turun Sanomille, sain 50?, siinä ei ihmeitä kykyjä tarvittu.( tai
sitten en huomaa miten taiteellinen, hahmotuskykyinen lähes ammattilainen
olenkaan). Lähetin laskun, kopion verokortista, maksoin veroa 19?, käteen
jäi 31?, aikaa kului alle tunti, ihan bueno.
K
Matti J. Teppola
"Kalle Haapala" <vapaa...@yahoo.com> kirjoitti
viestissä:e3r6r9$1qa$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Raaka veikkaus että Puusa riehuu vielä vajaan viikon, joka päivä kuitenkin
> ilmoittaa poistuvansa ikuisesti, ja hävittävänsä kaikki nettivirityksensä
> ym. fuulaa. Sitten on vielä vuorossa kierros e-maililla , josko joku
> siellä edes ymmärtäisi. Ja taas palaamme lähtöruutuun, jossa edelleenkään
> kukaan ei ymmärrä jostain kuvasta yhtään mitään
Kukaan muu kuin ammattilainen ei voikaan ymmärtää kuvasta mitään. Siihen
tarvitaan vähintään puolimetrinen litania titteleitä postauksen perään.
Mutta vakavammin puhuen: Jore perää aina keskustelua kuvasta. Nyyssien
olemassaoleva fakta on, ettei tänne pidä lähettää kuvaliitteitä vaan pelkkää
tekstiä. Se voidaan kuitenkin kiertää lähettämällä linkki kuvaan. Miksei
Jore siis lähetä kuvalinkkiä ja pyydä kommentteja kuvasta ja kenties itse
ensin kommentoi omasta näkökulmastaan sitä, siis jotain tiettyä, kuvaa.
Silloin oltaisiin jollain konkreettisella pohjalla. Nyt tuo ainainen jäkätys
että kuinka typerää on puhua kameroista kun pitäisi puhua kuvista on pelkkää
tautofoniaa.
Tosin itse olen sitä mieltä, että jostain kuvasta puhuminen on ehkä aivan
turhaa, jokainen kokee ja näkee kuvat niin eri tavalla, että lopputulos
voisi olla pelkkää lässynlässyä tai tappelua riippuen keskustelijoista. Ja
kuvia otetaan niin eri tarkoituksiin, että "oikeata" tulkintaa ei olekaan.
Matti
Lassi Hippeläinen
<...>
> On se hurjaa että valokuvaan puuttuminen saa aikaan tätä tappotunnelmaa
> vuodesta toiseen.
Sen siitä saa, kun haukkuu harrastajia palstalla, jonka nimi on
sfnet.HARRASTUS.valokuvaus.
-- Lassi
Pertti Heikkinen
>
> "Kalle Haapala" <vapaa...@yahoo.com> kirjoitti
Kaikenlaista asiaankuulumatonta.
Minulla ei ole kompetenssia ottaa kantaa Puusan väitteiden
oikudenmukaisuuteen, mutta varsin mielenkiintoista on, että aina kun hän
teesejään täällä esittää, alkaa muutaman pikkusielun keskinäinen
keskustelu Puusan henkilöstä - ilmeisesti heilläkään ei ole kompetenssia
ottaa kantaa itse asiaan.
Over and out.
Pertti Heikkinen
> Sen siitä saa, kun haukkuu harrastajia palstalla, jonka nimi on
> sfnet.HARRASTUS.valokuvaus.
Olet siis sitä mieltä, että harrastajien tekemiset ovat niin pyhä asia,
ettei niitä saa arvostella? Miten olisi tämän lisääminen
uskonnonvapauslakiin?
Olli
Ei siitä ole kysymys, Heikki. Ihmisyhteisöissä vain nyt on niin, että
tietynlainen käytös tuo menestystä, toisenlainen ei. Ellei osaa käyttäytyä,
siitä on ihan turha syytellä muita.
Katsele arkistoja muista nyyssiryhmistä, vaikkapa grafiikkaryhmästä. Minä en
liene kirjoitellut sinne milloinkaan, tuskin moni muukaan täällä. Sama
tappelu on sielläkin silti käyty vaikka kuinka moneen kertaan.
Selitellä voi Heikki vaikka maailman tappiin, mutta kun näitä eri puolilla
käytyjä tappeluja yhdistää yksi nimi, niin asian analysoimiseen ei
varsinaisesti tarvita Einsteinia.
Olli
Pertti Heikkinen
> Ei siitä ole kysymys, Heikki.
?
> Ihmisyhteisöissä vain nyt on niin, että
> tietynlainen käytös tuo menestystä, toisenlainen ei. Ellei osaa käyttäytyä,
> siitä on ihan turha syytellä muita.
Kyllä, mutta minua ei lakkaa kummastuttamasta - vaikka olenkin tottunut
- tämän tekstipohjaisen viestinnän erityinen kyky pudottaa ärsytyskyky
lähelle nollaa. Oluttuopin ääressä Puusan teesit saattaisivat aiheuttaa
vilkastakin polemiikkia, mutta tuskin se ihan helposti semmoiseen
menisi, että osa porukasta alkaisi ruotia keskenään Puusan henkilöä.
> Selitellä voi Heikki vaikka maailman tappiin, mutta kun näitä eri puolilla
> käytyjä tappeluja yhdistää yksi nimi, niin asian analysoimiseen ei
> varsinaisesti tarvita Einsteinia.
Ei niitä yhdistä yksi nimi. Tämmöiset tappelut ovat yleinen ilmiö myös
ryhmissä, joissa nimi Puusa ei esiinny lainkaan. Kuten Sinäkin hyvin tiedät.
Lassi Hippeläinen
Hieno olkinukke.
Muistutin vain, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
-- Lassi
jaakko
Aikoinaan LIFE-lehden kanteen kelpasi 8 mm kaitafilmistä yksi rakeinen
ruutu ja amatöörikuvaaja sai varmaan käyvän korvauksen ruudusta.
Siihen oli sattunut osummaan se hetki Dallasissa, kun pres. Kennedyn
ajatukset karkaavat pääkopasta.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
jaakko
Fakta on, että et ymmärrä kuvaa.
Vertaus kokin ammatista: kuka tahansa amatööri tekee hienon aterian,
mutta kun pannaan 50 ateriaa yhtaikaa pöytiin ja laatu pysyy, alkaa
ammattitaito näkyä.
Ei yksi hyvä kuva tee amatööristä ammattilaista. Ammattilainen tulee
julkaisukelpoisen kuvan kanssa takaisin joka kerta. Joskus jopa palkitun
kuvan kanssa.
Ja nykytaiteesta, kokeile.
Ota mikä tahansa matrikkelitaiteilijan työ ja tee perässä.
On aika avartava kokemus.
Paskasta en tiedä, mutta kusta on myyty taiteena.
Ei onnistu ihan joka Matilta.
jaakko
Jokaisessa kyläyhteisössä oli ennen vanhaan yksi kylähullu ja kylähuora.
Nyt kylät ovat kasvaneet ja kylähulluja riittää. Ennen ne ölisivät
pellon laidalla, nyt nyysseissä.
--
kirjoitti,
Jaakko, kylähullu j.p.m.
Olli
>> Ihmisyhteisöissä vain nyt on niin, että
>> tietynlainen käytös tuo menestystä, toisenlainen ei. Ellei osaa
>> käyttäytyä, siitä on ihan turha syytellä muita.
>
> Kyllä, mutta minua ei lakkaa kummastuttamasta - vaikka olenkin
> tottunut - tämän tekstipohjaisen viestinnän erityinen kyky pudottaa
> ärsytyskyky lähelle nollaa.
Ei se ole mikään ihme, vaan ilmiö joka on ollut olemassa siitä lähtien kun
ekat Fido-boksit tulivat käyttöön. Ihan järkevät ihmiset lietsoivat toisensa
melkein hulluiksi, kun eivät tajunneet että jarrua pitää painaa paljon,
paljon enemmän kuin naamakkain. Siitä pitäen se on ollut nettikirjoittelun
vakio-ohje.
Kysymys on lainalaisuudesta, joka on ihan samalla tavalla lainalaisuus kuin
tavallisenkin keskustelun lainalaisuudet ovat. Ne eivät ole mielivaltaisia
lainalaisuuksia, vaan kokemusperäisiä ja johtuvat siitä miten ihminen
reagoi. Kirjoita alakanttiin, vältä liikaa särmikkyyttä, käytä hymiöitä,
kevennä. Niistä voi olla välittämättä jos kantti kestää, mutta kun se kerta
toisensa jälkeen ei kestä, niin asiaa kannattaisi harkita.
> Oluttuopin ääressä Puusan teesit
> saattaisivat aiheuttaa vilkastakin polemiikkia, mutta tuskin se ihan
> helposti semmoiseen menisi, että osa porukasta alkaisi ruotia keskenään
> Puusan henkilöä.
Ehkä. Mutta tämä ei ole oluttuopin ääressä. Sen tuopin ääressä äänensävy,
ilmeet, eleet, muu sanaton viestintä hoitavat asioita, jotka nyysseissä
pitää kaikki tehdä tekstin kautta. On silti täysin mahdollista että se
ruotiminen alkaisi siinä vaiheessa, kun joku ilmoittaa että osa
läsnäolijoista on halveksittavia varkaita ja syö hänen lastensa pöydästä, ja
että heidän kuuluisi olla työttömiä jos heillä olisi moraalia.
>> Selitellä voi Heikki vaikka maailman tappiin, mutta kun näitä eri
>> puolilla käytyjä tappeluja yhdistää yksi nimi, niin asian
>> analysoimiseen ei varsinaisesti tarvita Einsteinia.
>
> Ei niitä yhdistä yksi nimi. Tämmöiset tappelut ovat yleinen ilmiö myös
> ryhmissä, joissa nimi Puusa ei esiinny lainkaan. Kuten Sinäkin hyvin
> tiedät.
Tiedän. Harvinaisempaa kuitenkin on, että sama persoona synnyttää noita
sotia lähes kaikkialla samalla säännöllisyydellä kuin sade synnyttää sieniä.
Jos kiinnitit asiaan huomiota, se sota oli täälläkin pitkään latentissa
vaiheessa myös silloin kun asianosaiset keskustelivat muista asioista.
Ongelma ei siis minun mielestäni siis ole siinä, etteivätkö ihmiset osaisi
olla ihmisiksi, ellei heitä provosoida.
Ei siis ole kysymys nimestä, vaan siitä miten nimen omistaja toimii. Jos
tehdään sananvapauskysymys siitä, että kirjoittaa miten haluaa, ottamatta
muita ja huomioon, niin sen voi tehdä, mutta ei pitäisi valittaa, jos siitä
seuraa täällä sama reaktio kuin kaikkialla muuallakin.
Olli
durac...@suomi24.fi
>>Siihen oli sattunut osummaan se hetki Dallasissa, kun pres. Kennedyn
>>ajatukset karkaavat pääkopasta.
Veikkaanpa, että jos joku onnistuisi toistamaan tempun Yrjö Puskalle
niin samaisen aviisin kanteen kelpaisi vaikka
avaimenperäneulanreikäkameralla otettu kuva kunhan ko. tapahtuma
olisi siihen ikuistunut...
>>Paskasta en tiedä, mutta kusta on myyty taiteena.
Voi kuule, paskaankin on myyty, vieläpä tölkitettynä. Etiketissä
luki nasevasti "Taiteilijan paskaa". Hintaakin purnukalle kertyi
muistaakseni joitain kymmeniä tuhansia taaloja.
Pertti Heikkinen
>
> Jokaisessa kyläyhteisössä oli ennen vanhaan yksi kylähullu ja kylähuora.
> Nyt kylät ovat kasvaneet ja kylähulluja riittää. Ennen ne ölisivät
> pellon laidalla, nyt nyysseissä.
>
juuri aiheuta riitaa). Tai sitten kylähulluperinnekin on sotaistunut.
Aletaan olla kaukana otsikosta, mihinkähän tät tarjoaisi siirrettäväksi?
Enpä nyt keksi...
Pertti Heikkinen
>
> Ei se ole mikään ihme, vaan ilmiö joka on ollut olemassa siitä lähtien kun
> ekat Fido-boksit tulivat käyttöön.
Jo ennen kuin Fido-boksit tulivat käyttöön. Verkottuminen tietysti
lisäsi keskustelijoiden määrää ja sitä mukaa myös niitä, jotka ylittivät
jonkun muun ärsytyskynnyksen.
> Ihan järkevät ihmiset lietsoivat toisensa
> melkein hulluiksi, kun eivät tajunneet että jarrua pitää painaa paljon,
> paljon enemmän kuin naamakkain. Siitä pitäen se on ollut nettikirjoittelun
> vakio-ohje.
Näin se menee, tilanteenhan totesin minäkin. Siltikään en lakkaa
ihmettelemästä moista lainalaisuutta.
> Ehkä. Mutta tämä ei ole oluttuopin ääressä.
Ei niin...
> Sen tuopin ääressä äänensävy,
> ilmeet, eleet, muu sanaton viestintä hoitavat asioita, jotka nyysseissä
> pitää kaikki tehdä tekstin kautta.
Tämä on varmasti merkittävä osasyy. Toinen on se, ettei täällä, niin
kuin tuopin ääressä, voi valita seuraansa ja sitä seuraa on aika paljon.
> Jos kiinnitit asiaan huomiota, se sota oli täälläkin pitkään latentissa
> vaiheessa myös silloin kun asianosaiset keskustelivat muista asioista.
Oikeastaan olen vähän pitempään seurannut vain digi-ryhmää, vaikka
minulla onkin jonkinmoinen käsitys suurista puusalaissodista täällä
aikaisemmin.
Luen Puusan samaan ryhmään Korpelan kanssa: molemmilla on vankka tieto
ja osaaminen omilla aloillaan, mutta poikkeuksellisen äkkiväärä tapa
jakaa tietoaan ja mielipiteitään.
> Ei siis ole kysymys nimestä, vaan siitä miten nimen omistaja toimii. Jos
> tehdään sananvapauskysymys siitä, että kirjoittaa miten haluaa, ottamatta
> muita ja huomioon, niin sen voi tehdä, mutta ei pitäisi valittaa, jos siitä
> seuraa täällä sama reaktio kuin kaikkialla muuallakin.
Totta. Mutta kyllä meillä pitäisi olla myös ymmärrystä sille, että joku
ilmaisee näkemyksiään erilaisella tavalla kuin me. Sekin kuuluu
sananvapauteen, se semmoinen suvaitsevaisuus.
Olli
>> Ei siis ole kysymys nimestä, vaan siitä miten nimen omistaja toimii.
>> Jos tehdään sananvapauskysymys siitä, että kirjoittaa miten haluaa,
>> ottamatta muita ja huomioon, niin sen voi tehdä, mutta ei pitäisi
>> valittaa, jos siitä seuraa täällä sama reaktio kuin kaikkialla
>> muuallakin.
>
> Totta. Mutta kyllä meillä pitäisi olla myös ymmärrystä sille, että
> joku ilmaisee näkemyksiään erilaisella tavalla kuin me. Sekin kuuluu
> sananvapauteen, se semmoinen suvaitsevaisuus.
Suvaitsevaisuutta ja muiden ihmisten huomioon ottamista on helpompi
harjoittaa silloin, kun se ei ole yksipuolista, eikö vain? Varkaiksi
nimittely, kokonaisen ammattikunnan moraalin demonisointi ja toisen moraalin
mystinen korkeatasoisuus, toisten harrasteluyritysten avoin halveksiminen,
jatkuva keskusteluyritysten häiriköinti kun keskustelut ovat omasta mielestä
vääriä - näitä on kyllä hyvin hankala hyvällä tahdollakaan tulkita vain eri
lailla ilmaisemiseksi.
Jos Jore kunnioittaisi muita ihmisinä ja arvostaisi heidän työtään ja
vaatimattomia kokeilujaan valokuvauksen saralla, sitä hyvää tahtoa riittäisi
aivan olennaisesti pidemmälle, mutta näin ikävä kyllä ei ole. Kysymys on
nimenomaan siitä, arvostetaanko vai halveksitaanko toista ihmistä
lähtökohtaisesti. Ihminen, jota halveksitaan, ei suhtaudu halveksijaan kovin
myönteisesti. Se on päivänselvä asia, eikä riipu edes mediasta.
Olli
Pertti Heikkinen
> Suvaitsevaisuutta ja muiden ihmisten huomioon ottamista on helpompi
> harjoittaa silloin, kun se ei ole yksipuolista, eikö vain?
Helpompaa kyllä. Hammurabin lakia en kuitenkaan pidä hyvänä ideana.
Olli
Hammurabin laki määräsi mm. silpomisia, joten on aika kaukaa haettua
soveltaa sitä tähän. Muutenkaan keskustelu ei oikein etene, jos et ota
huomioon niitä konkreettisia esimerkkejä, jotka edellä listasin. Tuollaisen
sietämistä voidaan yht hyvin pitää omanarvontunnon puutteena tai
nöyristelynä. Jos joku nimittelee, demonisoi tai halveksii minua tai jopa
koko ammattikuntaani johon kuulun, en näe yhtään järkevää syytä katsella
vaieten tuollaista öykkäröintiä.
Olli
Pertti Heikkinen
> Hammurabin laki määräsi mm. silpomisia, joten on aika kaukaa haettua
> soveltaa sitä tähän.
Älä nyt vaivu konkretiaan. Onhan se ymmärrettävää, ettei ihminen
suhtaudu kovin lämpimästi sellaiseen, joka ei itseen lämpimästi suhtaudu
- toisen posken kääntäminen ei koskaan ole ollut muotia - mutta minä en
kannata myöskään takaisin lyömistä.
Henkinen silpominenkin on silpomista. Tietenkin molemmin puolin.
> Muutenkaan keskustelu ei oikein etene, jos et ota
> huomioon niitä konkreettisia esimerkkejä, jotka edellä listasin. Tuollaisen
> sietämistä voidaan yht hyvin pitää omanarvontunnon puutteena tai
> nöyristelynä.
Minä pitäisin omanarvontuntona nimenomaan sitä, että sietää toisilta
myös jotain sellaista, mitä itse pitää tyhmyytenä.
Olli
>> Hammurabin laki määräsi mm. silpomisia, joten on aika kaukaa haettua
>> soveltaa sitä tähän.
>
> Älä nyt vaivu konkretiaan. Onhan se ymmärrettävää, ettei ihminen
> suhtaudu kovin lämpimästi sellaiseen, joka ei itseen lämpimästi
> suhtaudu - toisen posken kääntäminen ei koskaan ole ollut muotia -
> mutta minä en kannata myöskään takaisin lyömistä.
>
> Henkinen silpominenkin on silpomista. Tietenkin molemmin puolin.
Tästä olen samaa mieltä.
>> Muutenkaan keskustelu ei oikein etene, jos et ota
>> huomioon niitä konkreettisia esimerkkejä, jotka edellä listasin.
>> Tuollaisen sietämistä voidaan yht hyvin pitää omanarvontunnon
>> puutteena tai nöyristelynä.
>
> Minä pitäisin omanarvontuntona nimenomaan sitä, että sietää toisilta
> myös jotain sellaista, mitä itse pitää tyhmyytenä.
Henkilökohtaisella tasolla sovellan tätä. Ei minulla ole vaikeuksia ottaa
syytä syyttä niskoilleni, jos se on pienimmän riesan ja vähimpien
loukkausten tie. Julkista syytöstä en kuitenkaan niele.
Olli
Pertti Heikkinen
> Henkilökohtaisella tasolla sovellan tätä. Ei minulla ole vaikeuksia ottaa
> syytä syyttä niskoilleni, jos se on pienimmän riesan ja vähimpien
> loukkausten tie. Julkista syytöstä en kuitenkaan niele.
Toki virheelliset väittämät on syytäkin oikaista. En näe oikeastaan
mitään erimielisyyttä, joten minun puolestani aihe voidaan jättää,
semminkin kun keskustelu on ajautunut aika kauas ryhmän aihepiiristä.
Jarkko Kaakko
> -Jos työssäsi tulee tilanne jossa sinun edellytetään alkavan kuvata ja
> -tiedät että se johtaa vakikuvaajan irtisanomiseen niin mitä teet.?
> -Tähän mennessä jokainen toimittaja sadoista on ilmoittanut aloittavansa
> -kuvaamisen jos heidän oma duuninsa on vaarassa ja heidän mielestään
> -kuvaaja saa mennä.
No mutta tottakai kuvaa. Muussa työelämässä esimerkin kuvaamisesta
kieltäytymistä pidettäisiin selkeänä työstä kieltäytymisenä ja joka on
irtisanomisen peruste.
Posti
> Luen Puusan samaan ryhmään Korpelan kanssa: molemmilla on vankka tieto
> ja osaaminen omilla aloillaan, mutta poikkeuksellisen äkkiväärä tapa
> jakaa tietoaan ja mielipiteitään.
Samaan kastiin voit niputtaa monta professoria, taiteilijaneroa ja
nobelistia. Viimeistään korkeakoulussa on siellä vastaanottavassa päässä
hyvä oppia vähän sellaista joustavaa suvaitsevuutta ja kunnioitusta, millä
tällaisien kummajaistenkin kanssa voi kommunikoida omaksi hyödyksi ja
huviksi.
No, nyt ei olla korkeakoulussa.
--
Þosti
Olli
>> Luen Puusan samaan ryhmään Korpelan kanssa: molemmilla on vankka
>> tieto ja osaaminen omilla aloillaan, mutta poikkeuksellisen
>> äkkiväärä tapa jakaa tietoaan ja mielipiteitään.
>
> Samaan kastiin voit niputtaa monta professoria, taiteilijaneroa ja
> nobelistia. Viimeistään korkeakoulussa on siellä vastaanottavassa
> päässä hyvä oppia vähän sellaista joustavaa suvaitsevuutta ja
> kunnioitusta, millä tällaisien kummajaistenkin kanssa voi
> kommunikoida omaksi hyödyksi ja huviksi.
Sosiopatia ei automaattisesti eikä varsinkaan yleisesti merkitse sitä, että
kysymyksessä on professori, taiteilijanero tai nobelisti. Niissä on
vankilakundeja kertaluokkia noita muita kategorioita enemmän.
On tässä omaksi hyödyksi monikin yrittänyt kommunikoida. Jos olet ryhmää
seurannut, niin täältä on viimeisen vuoden aikana löytynyt pitkämielisyyttä
huomattavasti aikaisempaa enemmän. Ongelma on ollut lähinnä se, että jos
konfrontaatiota ei saada aikaan volyymilla X, eikä vielä volyymillä 2X, niin
volyymillä 3X se sitten lopulta onnistuu. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Toinen juttu on sitten se, että meillä jokaisella on oman elämänkokemuksen
mukanaan tuoma raja, johon saakka kukin meistä on joustava. Tämän rajan
jälkeen joustavuudesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, ja ne haitat on
useimmiten koettu moneen kertaan.
> No, nyt ei olla korkeakoulussa.
Ei. Korkeakoulussa maikalla on hyvin suuri valta. Nyt onneksi on tajuttu,
että rajaton luottaminen maikan mihin tahansa mielijohteisiin ei ole ihan
järkevää, ja on kehitetty oikaisumekanismeja joilla jossain määrin voidaan
puuttua pahimpoiin konfrontaatioihin ja suoranaisiin luonnehäiriöihin.
Kaikkialla ei toki ole näin. Entisessä Itä-Euroopassa maikalla on paikoin
valta antaa arvosanoja jopa demonstroidakseen rajatonta valtaansa, tai
blokata opiskelijan tie jos naama ei miellytä. Tai jos miellyttää hyvinkin
paljon, minkä moni nuori naisopiskelija on saanut huomata.
Olli
jaakko
> Posti wrote:
-nips->
Jos olet ryhmää
> seurannut, niin täältä on viimeisen vuoden aikana löytynyt pitkämielisyyttä
> huomattavasti aikaisempaa enemmän.
Ollaan ehkä opittu jotain. Nyyssit ovat julkaisuja ilman päätoimittajaa.
Pakko itse kunkin painaa välillä jarrua. Ihan tervettä.
Mikä aukko? Pelkkää kohinaa...
Puusa-merkkinen kamera voisi jo paikallisesti mennä kaupaksi. :)
--
kirjoitti,
Jaakko
Posti
> Jos olet
> ryhmää seurannut, niin täältä on viimeisen vuoden aikana löytynyt
> pitkämielisyyttä huomattavasti aikaisempaa enemmän. Ongelma on ollut
> lähinnä se, että jos konfrontaatiota ei saada aikaan volyymilla X,
> eikä vielä volyymillä 2X, niin volyymillä 3X se sitten lopulta
> onnistuu. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Olen seurannut ryhmää - ja satunnaisesti siihen osallistunutkin - vasta
seitsemisen vuotta. Tänä aikana olen ehtinyt katsoa sivusta muutamankin
Puusan ympärillä käydyn tukkanuottasen. Ensi ihmetyksen jälkeen on
yhteiseksi nimittäjäksi vahvistunut, että kerta toisensa jälkeen on
nimenomaan Jore ollut osapuolista se, jolla on kaikkein voimakkain
*itse_asiaan* liittyvä henkilökohtainen ja omaan osaamiseen perustuva
näkemys. Meidän muiden, valokuvaukseen arkisemmin suhtautuvien on ainakin
aluksi ollut vaikeata ymmärtää, saatikka hyväksyä moista aatteen paloa
tällaisen kivan ja harmittoman harrastuksen puitteissa.
Herrojen välinen ammatillis-eettinen polemiikki on minunkin mielestäni
harrastusryhmälle vieras aihe, mutta sopivampaakaan paikkaa usenetissä ei
nyt tule mieleen.
Ilman Puusan panosta, paatosta ja ihmeen pitkää pinnaa tämä olisi paljon
nykyistä pinnallisempi ja tylsempi foorumi.
--
Žosti