Aloittelijalle järjestelmäkamera?
minna...@gmail.com
(valokuvaaja ystäväni kettuiluihin kyllästyneenä) Vinkkejä otetaan
mieluusti vastaan.
Tarkoitus on kuvata eläimiä ja ihmisiä liikkeessä, jolloin se kaiketi
asettaa kameralle vaatimuksia? Koska tosiaan aloitteleva harrastelija
olen, luulen että digikuvaaminen tulee lopulta edullisemmaksi? Kun
voipi olla että 1000sta kuvasta yksi on kohtalainen...
Postimyyntiliikkeistäkin tuntuu löytyvän jos jonkinlaista
digijärjestelmäkameraa alle tonnilla. Tekisinköhän huonon sijoituksen,
jos sellaiseen haksastaisin?
apassi
http://www.olympus.fi/consumer/29_SP-550_UltraZoom.htm
t.a
<minna...@gmail.com> kirjoitti
viestissä:1179063012.7...@u30g2000hsc.googlegroups.com...
apassi
http://www.olympus.fi/consumer/29_SP-550_UltraZoom.htm
t.a
<minna...@gmail.com> kirjoitti
viestissä:1179063012.7...@u30g2000hsc.googlegroups.com...
Sami Makelainen
> jos sellaiseen haksastaisin?
En usko että digijärkkäri on huono sijoitus, mutta kannattaa kiinnittää
itse kameran lisäksi huomiota myös lasiin (=objektiiveihin) - kuvien
laatu on nykyisillä ei-ihan-halvimmilla kameroilla kuitenkin pitkälti
kiinni objektiivin laadusta.
Kattavia osto-oppaita löytyy mm. täältä: http://www.photo.net/equipment/
--
sim
Timo Noko
> Osta toi
>
> http://www.olympus.fi/consumer/29_SP-550_UltraZoom.htm
Disadvantages
* Traditional xD cards have a fairly small theoretical maximum
capacity in comparison with other formats, though with the
introduction of Type H technology this is less of an issue.
* xD cards are much slower than their main competitor,
SecureDigital (SD).
* xD cards are generally more expensive than cards of other
formats.[2]
* xD cards are less widely supported by camera, card reader, and
accessory manufacturers than CompactFlash (the de facto standard for
professional and prosumer digital cameras) and SD (supported by many
brands of digital cameras, MP3 players, and other portable devices).
* the xD card format is proprietary to Fujifilm and Olympus, just
as the Memory Stick format is to Sony. This means that no public
documentation or implementation is available (see below for
reverse-engineering results). By comparison, the MultiMediaCard and
CompactFlash formats are described by completely open and free
specifications, and a partial specification for the SD format is
freely available.
Antti Alhonen
> Olen pitkäaikaisen haaveilun päätteksi ostamassa "kunnon" kameraa.
> (valokuvaaja ystäväni kettuiluihin kyllästyneenä)
Muista kuitenkin, että kamera ei sitä kuvaa luo, kamera on vain
työväline eikä muuta, vrt. vasara. Paras vasara on jäykkä, tukeva
ja kestävä, josta saa kunnon otteen. Niin myös kamera.
> Vinkkejä otetaan
> mieluusti vastaan.
Itse suosittelisin bongaamaan esim. Huuto.netistä tai muuta kautta
vanhan käytetyn manuaalijärkkärin. Parhaimmillaan tosi pienellä
rahalla saa tosi hyvän rungon ja useitakin moitteettomia putkia,
ja vaikka johonkin ominaisuuteen ei ole tyytyväinen, on helposti
varaa ostaa toinenkin.
Itse myös aloitin harrastuksen puoli vuotta sitten oikeilla kameroilla
ja yht. 165 eurolla on hankittu seuraavat kamat:
- Toimiva peilirunko valotusmittarilla, Topcon K-bajonetilla
+ kaksi objektiivia
- Toimiva peilirunko valotusmittarilla, Praktica LTL M49-kierteellä
+ neljä objektiivia
+ loittorenkaat
- salama
- laukku
- Toimiva neuvostoliittolaismittaetsinkamera + objektiivi.
Tietty voi pistää sen 1500 euroa digijärkkäriin ja perusputkiin
mutta kyllä sillä erotusrahalla filmiä saa poltettua mielestäni
enemmän kuin tarpeeksi ja vuosia. Minulla on riittänyt filmiin
siirtymisen (vaikka käytän pääasiassa diafilmiä joka on valotuksen
suhteen tarkkaa!) jälkeen yksi ainoa filmiruutu per kohde, ja aivan
erikoistärkeissä tapauksissa kaksi ruutua. Digipokkarit vaativat
hirveästi räpsimistä ennen onnistunutta kuvaa joten se antaa
väärän käsityksen siitä mitä kuvaaminen filmijärkkärillä (tai
kunnon digijärkkärilläkin) on.
> Tarkoitus on kuvata eläimiä ja ihmisiä liikkeessä, jolloin se kaiketi
> asettaa kameralle vaatimuksia?
Vaatimus: toimiva järjestelmäkamera. Vanhat ovat erinomaisia: iso,
kirkas etsinkuva, manuaalitarkennus nopeampaa ja varmempaa kuin
kehittyneinkään autofocus, kunhan sen vaan ensin opettelee (ja miksipä
harrastaja ei haluaisikaan opetella) ja laukaisutuntuma loistava.
> Koska tosiaan aloitteleva harrastelija
> olen, luulen että digikuvaaminen tulee lopulta edullisemmaksi?
En usko, ellei ole *kohteiden* takia tarkoitus kuvata paljon.
Jos on epäonnistuneiden otosten takia tarkoitus kuvata paljon,
silloin pitää karsia pois ne epäonnistuneet otokset, ei hankkia
edullisempaa kuvauskapasiteettia. Etenkin kun sanot kuvaavasi eläimiä ja
ihmisiä liikkeessä, niin eihän sinulla ole varaakaan ottaa
epäonnistuneita kun tilanteet menevät ohi. Kunnon digilläkin siis
räpsisit paljon vähemmän kuin nyt pokkarilla, jolla on pakko räpsiä
tuurilla.
> Kun
> voipi olla että 1000sta kuvasta yksi on kohtalainen...
Kannattaa ennemmin opetella kuvaamaan, nimittäin se on HAUSKEMPAA
kuin räpsiä säkällä.
Ehdin kuvata viimeisimmällä digipokkarillani 1,5 vuodessa 2000 kuvaa.
Näistä pariinkymmeneen olen itse tyytyväinen, parisataa on ihan ok ja
loput roskaa. Kyllästyin: kamera ei toimi työkaluna jota voisin itse
hallita.
Filmille, oikeilla kameroilla, olen ehtinyt kuvata alle 300 kuvaa.
Näistä useampaa kymmentä pidän häikäisevän hyvänä, noin puoleen olen
itse tyytyväinen samoin tai jopa korkeammin kriteerein kuin ennenkin,
lopuista melkein kaikki on ihan ok ja ainoastaan muutama kymmenen on
roskaa.
Muutos oli valtava siitä huolimatta, että olen vasta aloittelija
valokuvauksen saralla.
> Postimyyntiliikkeistäkin tuntuu löytyvän jos jonkinlaista
> digijärjestelmäkameraa alle tonnilla. Tekisinköhän huonon sijoituksen,
> jos sellaiseen haksastaisin?
Et välttämättä. Itse kuitenkin suosittelisin opettelemaan valokuvausta
alkuun vanhalla täysmanuaalisella filmikoneella, jolla pääset kiinni
siihen, mitä valokuvaus on, aivan eri tavalla. Sitten myöhemmin voit
hankkia vaikka sen diginkin (jos se enää kaikkine rajoittuneisuuksineen
kiinnostaa sitten ;->). Tämä on mielestäni paljon kannattavampi
järjestys. Rupea kuvaamaan vaikka dialle (sitten täytyy bongata kans
jostain kirpparilta tms. diaprojektori kympillä parilla) niin näet
aivan häikäiseviä esityksiä joillaisiin ei alle sadantuhannen euron
millään digilaitteistoilla pysty.
Tai kenties negalle kuvaaminen ja skannaaminen & käsittely tietokoneella
olisikin sinulle sopiva juttu?
Ennen kaikkea valinnanmahdollisuus säilyy.
-
Alle vuosi sitten olin juuri ostamaisillani digijärkkäriä ja tutkin
minkä ostaisin. Olen aivan uskomattoman tyytyväinen päätökseeni etten
ostanut. Mutta eri ihmiset innostuvat eri asioista! Siksipä
suosittelenkin filmilaitteita en siksi että ne olisivat parempia
käyttöösi tai itse pitäisin niistä, vaan kahdesta syystä:
- ne opettavat paremmin kuvaamaan (ja sitähän harrastaja yleensä haluaa!)
- aloituskustannukset ovat paljon pienemmät, jolloin mahdollisuus
tehdä kokeiluja, muuttaa mieltään jne. säilyy eikä ole psykologinen
pakko kuvata laitteella josta ei pitänytkään siksi kun se oli niin
kallis. Tämä on tärkeä pointti.
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
Tuo ei ole järjestelmäkamera, jollaista otsikossa kysellään ja jollaista
vaatimukset muutoinkin mielestäni edellyttävät.
--
Antti Alhonen.
minna...@gmail.com
tulipas ajateltavaa... työskentelen siis hevosten parissa ja jo
pelkästään kotisivujen vuoksi tarvitsen kuvia koko ajan, viikottain.
Toisekseen työpäivän aikana tulee aivan käsittämättömiä elämyksiä
nähtyä, olsii muakva saada niitä talteen..
viimeksi eilen yksi hevosistani oli makuullaan laitumella nnukkumassa,
kun kaksi varsita tuli siivoamaan istä. ne touhusivat ja nyppivät
karvoja ja mitä lie loisia löysivätkään, olisin antanut aika paljon,
kun olisin saanut siitä hyvä kuvan. tiak uvan ylipäätään. Noh, otin
kännykällä (ei ole kamera, tiedän=) pari säälittävää otosta, mutta
eihän niitä voi käsitellä, suurentaa tms.
En luonnollisestikaan voi kulkea kaikki päivät kamera kaulassa, mutta
niitä kuvauksellisia tilanteita tulee päivittäin kun elää korvessa
keskellä "melkein villiä luontoa".
Tuo digikuvaus kiinnostaa siksi että jos kuvaan vaikkapa oppilasta
hevosen kanssa, tulee yhden "tunnin" aikana räpsittyä helposti 100-150
kuvaa. ja niistä tosiaan ehkä yksi on ok, muttei hyvä, koska
säälittävä pokkari ehtinyt tarkentaa.
Toisaalta, koska digikameroissa (kaikissa???) on viive, menee aina
juuri SE hetki ohi ja kuvia joutuu ottamaan satoja ennekuin löytyy
oikea ajoitus, millä hetkellä pitäisi räpätä.
Kysyin täältä neuvoa siksi että ystäväni, joka on siis lehtikuvaaja,
neuvoi ostamaan divarista vanhan käytetyn ,kun en uudella ja hienolla
mitään tee. Ei niistä kuvista kuitenkaan räpsimällä parempia tule.
hitsi jos se on oikeassa=)
Antti Alhonen
> Kiitos,
> tulipas ajateltavaa... työskentelen siis hevosten parissa ja jo
> pelkästään kotisivujen vuoksi tarvitsen kuvia koko ajan, viikottain.
OK, tässä on hyvä syy digin puolesta.
> Tuo digikuvaus kiinnostaa siksi että jos kuvaan vaikkapa oppilasta
> hevosen kanssa, tulee yhden "tunnin" aikana räpsittyä helposti 100-150
> kuvaa.
Kieltämättä, ja koskaan ei voi tietää, onko juuri nyt paras kohta
kuvata vai tuleeko vielä parempia tilanteita, joten kuvia tulee
väkisinkin otettua aika paljon. En silti sulkisi filmikameraa kokonaan
pois. Jos räpsit digipokkarilla 100-150 tilannekuvaa joista yksi tai
kaksi onnistunutta, kunnon filmijärkkärillä se tekee parikymmentä kuvaa
joista yli puolet onnistuneita. Mutta jatkokäsittely vaatii aikaa.
Jos ostat filmikameran, moottoriperä voisi *ehkä* olla harkitsemisen
arvoinen myös, joskaan ei se latausliike kädelläkään kauan vie.
> säälittävä pokkari ehtinyt tarkentaa.
> Toisaalta, koska digikameroissa (kaikissa???) on viive, menee aina
Järkkäreillä manuaalitarkennuksella viive ei ole sen suurempi kuin
filmilläkään, eli käytännössä olematon. Mutta digijärkkäreillä
manuaalitarkentaminen on hankalampaa kuin vanhemmilla filmijärkkäreillä
koska niitä ei ole siihen niin suunniteltu (vaan autofocusta silmällä
pitäen).
Parhaimmillaan autofocus tosin on nykypäivänä aika hyvä ja saattaa aivan
hyvin riittää sinulle. Manuaalitarkentaminen vaatii opettelemista,
mutta omasta mielestäni vähäsen huonostikin tarkennettu mutta OIKEALLA
HETKELLÄ otettu kuva on parempi kuin autofocuksen hienosti oikein
tarkentama kuva siitä kun tilanne on jo ohi.
> juuri SE hetki ohi ja kuvia joutuu ottamaan satoja ennekuin löytyy
> oikea ajoitus, millä hetkellä pitäisi räpätä.
Se johtuu pääosin pokkarin viiveestä; jos saat viiveettömän
manuaalitarkennusjärkkärin niin tästä ongelmasta pääsee aika nopeasti
pienellä harjoittelulla yli. Tätä voi harjoitella ilman kameraakin,
seuraa tilanteita ja kuvittele painavasi nappia juuri oikealla
hetkellä.
> Kysyin täältä neuvoa siksi että ystäväni, joka on siis lehtikuvaaja,
> neuvoi ostamaan divarista vanhan käytetyn ,kun en uudella ja hienolla
> mitään tee.
Erittäin hyvä neuvo noin niin kuin yleisesti. Joskin digin puolesta
puhuu kotisivujen tiuhan päivittämisen tarve sekä jos niitä kuvia
olisi tarkoitus heti katsoa ratsastajan kanssa. Toisaalta jos myös
valokuvauksen harrastaminen kiinnostaa hevosharrastuksen ohella, sitten
varmaan ei ole tarvetta edes välttämättä saada pienimmällä vaivalla
juuri ihan heti niitä kuvia nettiin ja näkyville, vai?
> Ei niistä kuvista kuitenkaan räpsimällä parempia tule.
Ei. Yleisesti ottaenkin räpsimällä tulee useimmiten huonompia; saati
tilannekuvauksessa, jossa huonoihin ei ole edes varaa.
--
Antti Alhonen.
minna...@gmail.com
<antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote:
Suuri kiitos kaikille vastanneille. Toistaiseksi olen vieläkin hukassa
kameran valinnan kanssa.
Puhuin tuolla aiemmin räpsimisestä, mutta koska teen jo työkseni
"taidetta eli koulutan sekä hevosia että ihmisiä, olisi motivaatio
saada NIITÄ hetkiä tallennettua, mieluiten tietysti filmille kuin
cd:lle.
Laitan tähän muutaman lempilinkkini, joissa on onnistuttu
edellämainitussa mielestäni todella hyvin. Voi olla että kuvista
löytää "virheitä, mutta ne onnistuvat herättäämään tunteita...ja siten
kuvia voi aloittelija vain ihastella. Se, mitä niissä tapahtuu ei ole
oikeasti niin ihmeellistä, vaan se että hetki on saatu vangittua
tekee siitä ihmeelllisen.
Kaunista:
<http://www.hauteecole.ru/en/photogallery.php?gid=1>
<http://www.hauteecole.ru/en/photogallery.php?gid=27>
Ja koska kuvien yksi tarkoitus on antaa katsojalle ehkä sama tunne
kuvaajalle, pari ahdistavaa:
<http://www.hauteecole.ru/en/horse_revolution.php?sid=57&id=441>
<http://www.hauteecole.ru/en/horse_revolution.php?sid=57>
m
minna...@gmail.com
>
> - Näytä siteerattu teksti -
Täytyy vielä lisätä, että sivuston aihe liippaa omaa työtäni varsin
läheltä, vaikken periaatteessa pidäkään tuosta poliittisesta tavasta
esittää heidän filosofiaansa. Kaikkea tekstiä ei varmaankaan kannata
edes lukea..ärsyttää sen erittäin provo sävy.
Kuvat ovat silti hyviä=) Ja olisivat kenties itsessään jo riittäneet
kertomaan sitä asiaa, josta on kyse.
m
Mikko Reinikainen
<minna...@gmail.com> wrote:
>Kaunista:
><http://www.hauteecole.ru/en/photogallery.php?gid=1>
><http://www.hauteecole.ru/en/photogallery.php?gid=27>
Tällaisia pystyy ottamaan millä tahansa nykyisin myytävällä
digijärkkärillä ja esimerkiksi 50 mm kiinteäpolttovälisellä
objektiivilla.
- Mikko Reinikainen
HK
news:f27ken$5ma$1...@news.cc.tut.fi...
> minna...@gmail.com wrote:
>> Olen pitkäaikaisen haaveilun päätteksi ostamassa "kunnon" kameraa.
>> (valokuvaaja ystäväni kettuiluihin kyllästyneenä)
>
> Muista kuitenkin, että kamera ei sitä kuvaa luo, kamera on vain
> työväline eikä muuta, vrt. vasara. Paras vasara on jäykkä, tukeva
> ja kestävä, josta saa kunnon otteen. Niin myös kamera.
>
>> Vinkkejä otetaan
>> mieluusti vastaan.
>
> Itse suosittelisin bongaamaan esim. Huuto.netistä tai muuta kautta
> vanhan käytetyn manuaalijärkkärin. Parhaimmillaan tosi pienellä
> rahalla saa tosi hyvän rungon ja useitakin moitteettomia putkia,
> ja vaikka johonkin ominaisuuteen ei ole tyytyväinen, on helposti
> varaa ostaa toinenkin.
Kuvaamisen opetteluun/harjoitteluun digikamerahan on aivan ylivoimainen
verrattuna filmikameraan. Näet lopputuloksen välittömästi ja histogrammista
voi vielä tarkistaa, että valotuskin on kohdillaan. Epäonnistuneet otokset
voi deletoida samantien.
Filmikamera sopii vakavalle harrastajalle, joka on jo kuvannut ja osaa
kuvata. Alottelevalle kuvaajalle on minusta digiaikana aivan älytöntä
suositella filmikameraa.
Millä tahansa digijärkkärillä pääsee alkuun. Ostopäätöksen tueksi voi
tietenkin lukea vertailuja lehdistä,. jos haluaa.
Digijärkkärin etuna verrattuna erilaisiin kompakteihin tai prosumer
kameroihin on ollut parempi kuvanlaatu (= isompi kenno) ja nopeampi toiminta
(= vähemmän laukaisuviivettä). Ostamalla kunnollisen objektiivin saa myös
paremman valovoiman ja optisen kuvanlaadun kuin mitä pokkarit voivat
tarjota.
--
HK
http://www.kotikone.fi/harri.kokko/kaikkialbumit.html
Tero P. Mustalahti
> En usko että digijärkkäri on huono sijoitus, mutta kannattaa kiinnittää
> itse kameran lisäksi huomiota myös lasiin (=objektiiveihin) - kuvien
> laatu on nykyisillä ei-ihan-halvimmilla kameroilla kuitenkin pitkälti
> kiinni objektiivin laadusta.
Oikeasti asia on kyllä niinpäin, että 6-10 Mpix digikameroilla ns.
kittiobjektiivit tuottavat nykyisin varsin hyvälaatuista tulosta. Ne
ajat, jolloin kittizoomit olivat onnetonta kuraa jäivät selkeästi viime
vuosikymmenen puolelle.
Kun 1980-luvun lopulla tuli tavaksi paketoida järjestelmäkamerakitteihin
zoomi entisen 50 mm perusobjektiivin asemesta, niin hinnan pitämiseksi
kurissa senaikaisella zoomitekniikalla oli laadusta pakko tinkiä.
1990-luvun kuluessa kittizoomienkin laatu kuitenkin parani jatkuvasti
zoomitekniikan kehittyessä ja vuosituhannen vaihteeseen tultaessa
kittizoomit olivat laadultaan jo järjestään ainakin välttäviä ja
parhaimmillaan ihan tyydyttäviäkin. Tämä trendi on sittemmin vain
vahvistunut ja nykyiset kittizoomit ovat optisesti yleensä ihan
tyydyttäviä.
Aloittelijalle esim. Nikon D40 tuplakitti (Double Zoom Kit) on varsin
hyvä valinta, jonka kahdella zoomilla pärjää jo useimmissa tilanteissa
varsin hyvin. Siihen, että kamerassa on vain 6 megapikseliä ei kannata
kiinnittää mitään huomiota - 6 ja 10 Mpix eron huomaa vasta isoja,
julistekokoisia suurennoksia tai vastaavaa osasuurennosta tietokoneen
ruudulta tarkasteltaessa ja esim. webbikäytössä niillä ei ole mitään
käytännön eroa.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Filmikamera sopii vakavalle harrastajalle, joka on jo kuvannut ja osaa
> kuvata. Alottelevalle kuvaajalle on minusta digiaikana aivan älytöntä
> suositella filmikameraa.
Riippuu siitä onko tarkoitus oppia kuvaamaan nopeasti vai edullisesti.
Vanhalla manuaalitarkenteisilla filmirungolla ja parilla kolmella
manuaalilasilla se käy todellakin varsin edullisesti jopa halvimpiin
digijärkkäreihin verrattuna. Filmiksi Fuji-negatiivia marketista,
harrastelijadiaa nettikaupasta tai melkein mitä tahansa hieman
vanhentuneena, mutta yleensä hyvin säilytettynä huuto.netistä. Hieman
kauemmin se tosin voi kestää, riippuen vähän kuvauskohteesta ja
henkilöstä itsestään.
Ainoa, johon filmirunkoa ei oikein voi suositella on urheilukuvaus,
lapset ja eläimet, joissa filmiä palaa helposti paljon. Asiaan vaikuttaa
myös se, että automaattitarkennus ja sarjakuvaus ovat lähes
välttämättömiä eli halvalla manuaalirungoilla ei pärjää vaan saattaa
joutua maksamaan jopa 100-200 euroa 1990-luvun puoliammattilaisrungosta
;-) AF-lasit tietysti maksavat aika paljon myös, koska ne useimmiten
käyvät digirunkoihinkin.
> Digijärkkärin etuna verrattuna erilaisiin kompakteihin tai prosumer
> kameroihin on ollut parempi kuvanlaatu (= isompi kenno)
Tosin on todettava, että tällä on havaittavaa merkitystä vain silloin
kun joudutaan käyttämään ISO 100:sta suurempaa herkkyyttä.
Toinen juttu on sitten se, että epäilen yhä vahvasti, oppiiko
eletronisesta etsimestä (EFV) tai LCD:ltä katsomalla oikeasti kuvaamaan.
Itse kuvaisin digipokkarillakin muut kuin lähikuvat mieluiten optisella
etsimellä, mikäli ne eivät olisi niin onnettomia. Siinäkin mielessä
järkkäri on digipuolella ainoa järkevä mahdollisuus "vakavemman"
valokuvauksen opettelemiseen.
Tero P. Mustalahti
Simo Salanne
>> digijärjestelmäkameraa alle tonnilla. Tekisinköhän huonon sijoituksen,
>> jos sellaiseen haksastaisin?
>
>
> En usko että digijärkkäri on huono sijoitus, ...
Jos "sijoitus" ymmärretään sanan varsinaisessa merkityksessä, niin
digijärkkäri on huono sijoitus. Rungon jälleenmyyntiarvo putoaa puoleen
parissa vuodessa. Laadukas optiikka säilyttää arvonsa vähän paremmin.
Valokuvauksen harrastajalle digijärkkäri voi silti olla hyvä hankinta.
Sen ominaisuudet säilyy paremmin kuin jälleenmyyntiarvo. Eikä runkoa
tarvitse vaihtaa aina kun markkinoille tulee uudempi malli.
Simo S.
Sakari Hannula
> Tietty voi pistää sen 1500 euroa digijärkkäriin ja perusputkiin
> mutta kyllä sillä erotusrahalla filmiä saa poltettua mielestäni
> enemmän kuin tarpeeksi ja vuosia. Minulla on riittänyt filmiin
> siirtymisen (vaikka käytän pääasiassa diafilmiä joka on valotuksen
> suhteen tarkkaa!) jälkeen yksi ainoa filmiruutu per kohde, ja aivan
> erikoistärkeissä tapauksissa kaksi ruutua.
Kysyjän kaveri neuvoi ostamaan vanhan kameran divarista jolla aloitella
ja sinä suljet heti digit ulkopuolelle ja puhut jostain 1.500 euron
sijoituksista. Käytettyjä, hyviä digijärkkäreitä löytyy muutamasta
satasesta ylöspäin ja mukaan tulee usein objektiivi ja muistikorttiakin.
>> Koska tosiaan aloitteleva harrastelija
>> olen, luulen että digikuvaaminen tulee lopulta edullisemmaksi?
>
> En usko, ellei ole *kohteiden* takia tarkoitus kuvata paljon.
> Jos on epäonnistuneiden otosten takia tarkoitus kuvata paljon,
> silloin pitää karsia pois ne epäonnistuneet otokset, ei hankkia
> edullisempaa kuvauskapasiteettia. Etenkin kun sanot kuvaavasi eläimiä ja
> ihmisiä liikkeessä, niin eihän sinulla ole varaakaan ottaa
> epäonnistuneita kun tilanteet menevät ohi. Kunnon digilläkin siis
> räpsisit paljon vähemmän kuin nyt pokkarilla, jolla on pakko räpsiä
> tuurilla.
Minusta on aika selvää, että jos kysyjä itse sanoo ottavansa yhdestä
oppilaastaan opetuksen aikana toista sataa kuvaa, on aivan turhaa ruveta
veisaamaan tätä vanhaa itkuvirttä siitä kuinka ylivertainen filmi on ja
kuinka vain filmikameralla voi 'todella oppia kuvaamaan'. Digillä oppii
aivan samoin kuin filmilläkin, jos haluaa ja on motivoitunut.
>> Postimyyntiliikkeistäkin tuntuu löytyvän jos jonkinlaista
>> digijärjestelmäkameraa alle tonnilla. Tekisinköhän huonon sijoituksen,
>> jos sellaiseen haksastaisin?
>
> Et välttämättä. Itse kuitenkin suosittelisin opettelemaan valokuvausta
> alkuun vanhalla täysmanuaalisella filmikoneella, jolla pääset kiinni
> siihen, mitä valokuvaus on, aivan eri tavalla. Sitten myöhemmin voit
> hankkia vaikka sen diginkin (jos se enää kaikkine rajoittuneisuuksineen
> kiinnostaa sitten ;->). Tämä on mielestäni paljon kannattavampi
> järjestys. Rupea kuvaamaan vaikka dialle (sitten täytyy bongata kans
> jostain kirpparilta tms. diaprojektori kympillä parilla) niin näet
> aivan häikäiseviä esityksiä joillaisiin ei alle sadantuhannen euron
> millään digilaitteistoilla pysty.
Hohhoijaa.. itse hehkuta omassa aikaisemmassa viestissäsi ohjeena
kysyjälle, että 'muista kuitenkin, ettei kamera sitä kuvaa luo, kamera
on vain työväline, ei muuta'. Kamera on siis vain pelkkä työkalu, jos
puhut digiä vastaan, mutta manuaalinen filmikamera kuulostaa jo joltain
mystiseltä itseopetteluvälineeltä, jolla pääsee kiinni todelliseen
valokuvaukseen ja saa häikäisevän hyviä, digiä paljon parempia kuvia.
Mikä puolen vuoden aseenteellisella kokemuksellasi on sitten oikein?
Et vaikuta miltään muulta kuin aikaisemmin tässä ryhmässä haukuttujen
teknokraattien vastakohdalta.
> - aloituskustannukset ovat paljon pienemmät, jolloin mahdollisuus
> tehdä kokeiluja, muuttaa mieltään jne. säilyy eikä ole psykologinen
> pakko kuvata laitteella josta ei pitänytkään siksi kun se oli niin
> kallis. Tämä on tärkeä pointti.
On joo, jos tarjoaa valintamahdollisuuksiksi vain käytetyn sadan euron
vanhan filmijärkkärirungon ja uuden digijärkkärikitin. Mutta kuten
sanottu, digiä löytyy jo hyvin edulliseen hintaan kaikkine aloitukseen
vaadittavine tarpeineen. Ja jos maksaa pari satkua jälkimmäisestä ja
kotona on jo tietokone, aloituskustannukset ovat melko tasoissa mutta
itse harrastuksen hinta alkutaipaleella onkin digillä huomattavasti
edullisempaa.
.s
HK
news:f296dm$2tk0$1...@bowmore.utu.fi...
> HK wrote:
>
>> Filmikamera sopii vakavalle harrastajalle, joka on jo kuvannut ja osaa
>> kuvata. Alottelevalle kuvaajalle on minusta digiaikana aivan älytöntä
>> suositella filmikameraa.
>
> Riippuu siitä onko tarkoitus oppia kuvaamaan nopeasti vai edullisesti.
> Vanhalla manuaalitarkenteisilla filmirungolla ja parilla kolmella
> manuaalilasilla se käy todellakin varsin edullisesti jopa halvimpiin
> digijärkkäreihin verrattuna. Filmiksi Fuji-negatiivia marketista,
> harrastelijadiaa nettikaupasta tai melkein mitä tahansa hieman
> vanhentuneena, mutta yleensä hyvin säilytettynä huuto.netistä. Hieman
> kauemmin se tosin voi kestää, riippuen vähän kuvauskohteesta ja henkilöstä
> itsestään.
Itse en kärsimättömänä ihmisenä millään enää jaksaisi odottaa filmin
kehitystä vain todetakseni, että suuri osa kuvista meni jollain tapaa
pieleen. On paljon vaivattomampaa ja nopeampaa todeta tämä jo kuvauspaikalla
ja lisäksi on vielä mahdollisuus ottaa uusia kuvia ja saada kuvatuksi ne
onnistuneetkin otokset. ISO arvon vaihtaminen helpottaa eri valaistusolojen
huomioonottamista, väritasapainoa voi säätää lennossa tai tehdä sen
jälkikäteen. Teepä nämä filmillä. Lisäksi digikuvissa saat kaupan päälle jo
paljon metadataa valmiina. Nyt harmittaa, kun kuvatuista negoista ei ole
edes perustietoja olemassa (kuten päivämäärät).
Yleensä kuvat nykyään halutaan myös esille vaikkapa omalle saitille. Digillä
ei tarvitse luottaa kehittämöjen melko onnettomiin negaskannauksiin (tosin
voi olla että nykyään tarjotaan jo jotain parempaa kuin silloin kun vielä
näitä palveluja tarvitsin). Jos negoja alkaa itse skannaamaan, niin siihen
sitä vasta aikaa ja vaivaa meneekin.
Toki filmikameralla tietenkin voi aloittaa kuvaamisen, mutta en näe siinä
mitään mieltä, kun tarjolla on paljon joustavampi ja monipuolisempi
vaihtoehto.
HK
Jukka Marttinen
Käytetty digirunko ei ole huono vaihtoehto. Niitä löytyy runsaasti ja
ovat suhteellisen edullisia.
Kurkkaileppa noista.
http://www.digipartner.com/mr3/luettelo.txt
http://www.rajalacamera.fi/www/page.php?cat=18
Itsellä 4000 ruutua kuvattu Canon EOS 10D (jonka itse uutena ostanut).
Pelittää hienosti ja soveltuu hyvin aloittelinjankin peruskameraksi.
M. Brunberg
news:1179136076.401941@xnews001...
> Itse en kärsimättömänä ihmisenä millään enää jaksaisi odottaa filmin
> kehitystä vain todetakseni, että suuri osa kuvista meni jollain tapaa
> pieleen. On paljon vaivattomampaa ja nopeampaa todeta tämä jo
> kuvauspaikalla ja lisäksi on vielä mahdollisuus ottaa uusia kuvia ja saada
> kuvatuksi ne onnistuneetkin otokset.
Digijärkkäri on minunkin mielestä alkuperäiselle kyselijälle ainoa järkevä
valinta, varsinkin kun hän mm. kertoo tarvitsevansa paljon kuvia nopeasti
kotisivuilleen.
OK, tokihan filmikehityksen yhteydessä voi myös tilata kuvat CD:llä (tuleeko
nykyään kaupan päälle vai maksaako kuvalevy lisää?), mutta hieman
nurinkuriselta vaikuttaa tosiaan valita filmikamera jossa isohkojen
kuvamäärien nopea saaminen verkkoon olisi yksi tekijä kameran valinnassa,
taas alkup. kysyjän mukaan.
Tuo hevosten kanssa työskentely ja luonnossa liikkuminen voi muuten ehkä
aiheuttaa järkkärikameravalinnassa lisähaastetta. Aloittelijan järkkärit kun
eivät ehkä aina ole niitä luontoon, tärinään, pölyyn ja kosteuteen eniten
sopivia laitteita (eivät usein pöly- ja tihkusuojattuja). Jopa minä tiedän
ratsastuksesta sen verran että kaikkea tuota ja lisää voi tulla
hevostellessa vastaan (veljeni on innokas ratsastuksen harrastaja).
Toisaalta, ratsastuksessa on paljon samanlaista ympäristövaikutusta ja
rääkkiä kun omassa harrastuksessani moottoripyöräilyssä jota minun pieni
Canon 350D on kestänyt yllättävän hyvin joten ongelma ei ehkä sittenkään ole
kovin suuri. Olen nähnyt niitä 350D-runkoja myynnissä uusina alle 500e:lla
ja kittilinssejä voi saada hyvin edullisesti (myös minulta löytyy erittäin
vähän käytetty EF-S 18-55, jos jotakuta kiinnostaisi).
/MarcusB
http://www.kolumbus.fi/marcusb
Jukka Marttinen
> Riippuu siitä onko tarkoitus oppia kuvaamaan nopeasti vai edullisesti.
> Vanhalla manuaalitarkenteisilla filmirungolla ja parilla kolmella
> manuaalilasilla se käy todellakin varsin edullisesti jopa halvimpiin
> digijärkkäreihin verrattuna. Filmiksi Fuji-negatiivia marketista,
> harrastelijadiaa nettikaupasta tai melkein mitä tahansa hieman
> vanhentuneena, mutta yleensä hyvin säilytettynä huuto.netistä. Hieman
> kauemmin se tosin voi kestää, riippuen vähän kuvauskohteesta ja
> henkilöstä itsestään.
Tästä voi olla montaa mieltä. Rulla maksaa 2 euroa (?) ja kehitykset
päälle. Eli yhteensä useamman euron. Yksi kuva maksaa siis useamman
kymmenen senttiä kappale ja lopputuloksena voi olla kasa
epäonnistuneita/huonoja kuvia.
Digillä kuvatessa kuvan onnistumisen (sommittelu, valotus, jne...) voi
tarkistaa ja tarvittaessa ottaa kuvan uudelleen.
Sitä "ainutkertaista" kuvaa otettaessa varsin hyödyllistä.
Itse olen kuvannut filmille parikymmentä vuotta ja mistään hinnasta en
enää luopuisi digijärkkäristä. Jos olisin kuvannut tallessa olevat yli
3000 digikuvaa dialle, olisi se maksanutreilusti yli 1000 euroa.
(Todellisuudessa vielä enemmän niiden varmuuden vuoksi valotettujen
ruutujen takia.) Sitten olisi pitänyt vielä tuhrata pölynpoiston ja
skannerin kanssa, eli aikaa olisi mennyt tolkuttomasti...
Yrjö O. Mäkinen
Tero P. Mustalahti
> Käytettyjä, hyviä digijärkkäreitä löytyy muutamasta
> satasesta ylöspäin ja mukaan tulee usein objektiivi ja muistikorttiakin.
Niinpä, siis muutamasta satasesta ylöspäin. En ole koskaan nähnyt edes
huuto.netissä digijärkkäriä objektiiveineen myytävän alle 300 euron.
Pelkän EOS 10D:n rungon voi saada halvemmalla. Tai sitten jonkun
muinaisen EOS 30D:n.
> Et vaikuta miltään muulta kuin aikaisemmin tässä ryhmässä haukuttujen
> teknokraattien vastakohdalta.
Tosiasia on, että kyllähän työvälineellä on merkitystä. Esimerkiksi
vanhojen manuaalitarkenteisten etsin nyt vain yksinkertaisesti on
parempi kuin digijärkkäreissä ja muutenkin tuntuma kuvatessa on monasti
paljon jämäkämpi ja luottamusta herättävämpi. Lopputulos on toki tärkein
- tai ei, valokuvauksen harrastajalle ei välttämättä aina ole, vaikka
kaikki eivät sitä tiedostakaan - mutta prosessin eri vaiheiden yli ei
joka tapauksessa voi hypätä. Kamera (ja filmikameran tapauksessa filmi
ja sen ominaisuudet) ovat valokuvaajan vastine siveltimille, väreille ja
kankaalle.
Aivan vastaavasti digissä toki on monia puolia, joiden ansiosta sillä on
monasti helpompi ottaa teknisesti onnistuneita kuvia kuin
filmikameralla, erityisesti WB- ja ISO-säädöt. On kuitenkin huomattava,
että teknisesti onnistunut kuva ei välttämättä ole taiteellisesti
onnistunut ja toisaalta teknisesti näennäinen epäonnistuminen voi joskus
tuottaa yllättävän onnistuneen lopputuloksen. Tämä tosiseikka ei
tietenkään mitenkään puhu erityisesti digiä vastaan muuta kuin siinä
mielessä, että digi-intoilijat painottavat sitä usein liikaa (tämä on
juuri sitä teknokratiaa).
> On joo, jos tarjoaa valintamahdollisuuksiksi vain käytetyn sadan euron
> vanhan filmijärkkärirungon ja uuden digijärkkärikitin.
Sadalla eurolla saa jo pari kolme lasiakin päälle sekä mahdollisesti
salamankin, jos sellaista ei vielä ole. Siis jos tyytyy manuaalirunkoon.
AF-rungoista saa yleensä maksaa vähän enemmän, joskin 1980-luvun
AF-runkoja kuten Nikon F-801:stä myydään selvästi alle satasellakin.
Tosin niiden automaattitarkennuksen käyttökelpoisuus on vähän
kyseenalainen. Toisaalta esim. 1990-luvun Minoltoja saa jo varsin
edullisesti, käytetyissäkin Nikon ja Canon säilyttävät arvonsa parhaiten.
> Mutta kuten
> sanottu, digiä löytyy jo hyvin edulliseen hintaan kaikkine aloitukseen
> vaadittavine tarpeineen.
Edullisesti toki verrattuna uusiin digeihin, en kuitenkaan sanoisi
"hyvin edullisesti", kun ajattelee, että 200-400 eurolla saa uusiakin
filmirunkoja tai siis itse asiassa 400:lla saa jo kitinkin.
> Ja jos maksaa pari satkua jälkimmäisestä ja
> kotona on jo tietokone
Näytä minulle, mistä saa kahdella sadalla vähintään 3 Mpikselin
digijärkkärin ja lasin?
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Tästä voi olla montaa mieltä. Rulla maksaa 2 euroa (?) ja kehitykset
> päälle. Eli yhteensä useamman euron. Yksi kuva maksaa siis useamman
> kymmenen senttiä kappale ja lopputuloksena voi olla kasa
> epäonnistuneita/huonoja kuvia.
Totta kai voi olla ja varmasti onkin ainakin alkuvaiheessa.
> Digillä kuvatessa kuvan onnistumisen (sommittelu, valotus, jne...) voi
> tarkistaa ja tarvittaessa ottaa kuvan uudelleen.
Tai sitten ei. Monissa "ainutkertaisissa" kuvissa kriittinen hetki eli
ns. tilaisuus on usein varsin lyhyt. Toki päinvastaisiakin esimerkkejä
löytyy, esim. maisemakuvaus kirkkaalla päivänvalolla tai poseerattu
muotokuvaus. Tosin juuri kyseisissä tarkoituksissa filmillä taas on
paikkansa muista syistä... No, muotokuvauksessa nykyisillä digeillä jo
pärjää, mutta maisemakuvauksessa 120-filmi etenkin 6x9 tai leveämmässä
formaatissa tai ison koon kamera on vielä aivan ylivoimainen.
> Itse olen kuvannut filmille parikymmentä vuotta ja mistään hinnasta en
> enää luopuisi digijärkkäristä. Jos olisin kuvannut tallessa olevat yli
> 3000 digikuvaa dialle, olisi se maksanutreilusti yli 1000 euroa.
> (Todellisuudessa vielä enemmän niiden varmuuden vuoksi valotettujen
> ruutujen takia.) Sitten olisi pitänyt vielä tuhrata pölynpoiston ja
> skannerin kanssa, eli aikaa olisi mennyt tolkuttomasti...
Miksi kaikki diat pitäisi välttämättä skannata? Vai tarkoitatko että
julkaiset ne kaikki jossain ja tilaaja vaatii ne digimuodossa? Se on
sitten kokonaan eri asia; ammattilaiselle digi useimmiten onkin
korvaamaton jo senkin vuoksi, että nykyisin tilaaja usein vaatii kuvan
digimuodossa. Sitä on meikäläinenkin jonkin verran kuunnellut sitä
ammattilaisten valitusta kuinka aikaa palaa photoshoppailussa melkein
yhtä paljon kuin kuvaamisessa, kun ennen saattoi vain jättää tai
lähettää valmiit diat ja värierottelu jätettiin tilaajan huoleksi.
Sitten on vielä sellainen juttu, että kuvia katsellessa diaprojektori
voittaa inhimillisen hintaiset näytöt ja dataprojektorit 6-0 yhä
vieläkin. Varsin hyvän diaprojektorin saa käytettynä alle 50 eurolla
eikä kangaskaan paljon maksa, kummatkin saa yhteensä alle 100:lla eurolla.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Pentax K10D.
>
> http://www.topshot.fi/product_info.php?pid=1920&sid=56913cdda44d3dac66dbf6d257c4c2f3
Ihan hyvä valinta, mutta itse kyllä katson että Nikon D40
"tuplazoomikitti" (18-55 ja 55-200) olisi aloittelijalle parempi
ratkaisu. Siinä ei pala rahaa turhaan kameraan ja jää lasit sitten
ostamatta. D40 on kuvanlaadultaan opetus- ja nettikäyttöön enemmän kuin
riittävä. Pentaxissa voi tietysti käyttää vanhoja K-bajonettilaseja,
mutta miten hyödyllistä se sitten on, jos sellaisia ei jo valmiiksi
omista, on kokonaan toinen asia. Ja toisaalta Nikonin kittizoomit
toimivat kyllä kalliimmissakin Nikoneissa, jos joskus halajaa parempaa.
Tero P. Mustalahti
Yrjö O. Mäkinen
>
> Ihan hyvä valinta, mutta itse kyllä katson että Nikon D40
> "tuplazoomikitti" (18-55 ja 55-200) olisi aloittelijalle parempi
> ratkaisu. Siinä ei pala rahaa turhaan kameraan ja jää lasit sitten
> ostamatta. D40 on kuvanlaadultaan opetus- ja nettikäyttöön enemmän kuin
> riittävä. Pentaxissa voi tietysti käyttää vanhoja K-bajonettilaseja,
> mutta miten hyödyllistä se sitten on, jos sellaisia ei jo valmiiksi
> omista, on kokonaan toinen asia. Ja toisaalta Nikonin kittizoomit
> toimivat kyllä kalliimmissakin Nikoneissa, jos joskus halajaa parempaa.
>
Hyvä että tulee lisää oikeita suosituksi.
Kysyjälle jää vastuu valinnasta :-)
Haluan kuitenkin huomauttaa, että K10D on pöly- ja roiskevesitiivis, mikä
luullakseni on etu maneesi-ympäristössä.
--
yom
Tero P. Mustalahti
> Hyvä että tulee lisää oikeita suosituksi.
> Kysyjälle jää vastuu valinnasta :-)
Ajattelin jättää sellaisenkin, ettei koko ketju mene taas filmi vs.
digivänkäämiseksi.
> Haluan kuitenkin huomauttaa, että K10D on pöly- ja roiskevesitiivis, mikä
> luullakseni on etu maneesi-ympäristössä.
Totta, varsinkin kesäaikaan kentällä (jonkin verran kokemuksia on).
Roiskevesitiiveys tietysti auttaa myös, jos tarvitsee joskus kuvata
pikku sateessa.
Tero P. Mustalahti
Lassi Hippeläinen
Ei tarvitse edes järkkäriä. Onnistuu pokkareillakin.
Ihan huvin vuoksi voisi kokeilla sellaista, jossa on kuvanvakaaja. Se voi
joskus pelastaa kuvan, etenkin liikkuvissa tilanteissa, mutta se voi kyllä
sotkeakin sen totaalisesti. Nykyisin sitä saa jo alle 300€ pokkareihinkin,
esim. Olympus u760. Kaupan päälle se on säänkestävä.
Nälän kasvaessa voi sitten siirtyä järjestelmärunkoon. Pokkari jää
varakameraksi niitä hetkiä varten, kun järjestelmä on laturissa, unohtui
kotiin - tai ei edes mahdu mukaan.
-- Lassi
KH
> Olen pitkäaikaisen haaveilun päätteksi ostamassa "kunnon" kameraa.
> (valokuvaaja ystäväni kettuiluihin kyllästyneenä) Vinkkejä otetaan
> mieluusti vastaan.
> Tarkoitus on kuvata eläimiä ja ihmisiä liikkeessä, jolloin se kaiketi
> asettaa kameralle vaatimuksia? Koska tosiaan aloitteleva harrastelija
> olen, luulen että digikuvaaminen tulee lopulta edullisemmaksi? Kun
> voipi olla että 1000sta kuvasta yksi on kohtalainen...
> Postimyyntiliikkeistäkin tuntuu löytyvän jos jonkinlaista
> digijärjestelmäkameraa alle tonnilla. Tekisinköhän huonon sijoituksen,
> jos sellaiseen haksastaisin?
>
Painiskelen saman valintaongelman kanssa. Minulla on reilu pari vuotta
vanha digipokkari, jota ostaessani en silloin ollenkaan tajunnut
digikameroiden ominaisuuksista. Tämä Nikon Coolpix 3200 on ihan ok
kesällä ulkokuvauksissa. Mutta hämäräoloissa se käyttää tarkentamiseen
jopa luokkaa pari sekuntia, jolloin leikkivät lapset ovat jo muualla.
Tästä opittuna seuraavassa kamerassa pitäisi olla:
- herkkyyttä riittävästi (kuvassa saa olla kyllä jonkin verran kohinaa)
- nopea tarkennus (tärkein ominaisuus)
- laajakulma 28 mm kinaria vastaavasti sisäkuvauksia varten
- optinen zoomi ainakin n. 200 mm kinaria vastaavasti
- mielellään manuaalisäätö ainakin aukolle ja tarkennukselle
Olen jo 70-luvulta saakka kuvannut filmijärkkärillä, enkä oikein
haluasi vastaavaa laitosta hankkia. Se kantaminen ja optiikoiden
vaihto muistuttaa projektia ja laite jää helposti kotiin.
En oikein vieläkään tiedä minkä hommaisin. Kiinnostavia laitteita
ei kovin montaa ole. Laajakulmavaatimus rajaa valikoimaa rajusti.
Canon IXUS 850 IS olisi ehkä toimiva samoin Olympus SP-550 Ultra Zoom.
Näistä Canon olisi pieni ja menisi helposti taskussa. Olympuksen
zoomi on 18-kertainen ja se täyttää kaikki vaatimukset, mutta on
isompi eikä mahdu taskuun.
Täytyy seurata tilannetta.
Kaitsu
Matti Rintala
> Ihan hyvä valinta, mutta itse kyllä katson että Nikon D40
> "tuplazoomikitti" (18-55 ja 55-200) olisi aloittelijalle parempi
> ratkaisu. Siinä ei pala rahaa turhaan kameraan ja jää lasit sitten
> ostamatta.
Minua hieman epäilyttää D40 siinä suhteessa, että siinä ei sitten pysty
käyttämään objektiiveja, joissa ei ole omaa tarkennusmoottoria. Jotenkin
tuntuu siltä, että D40 on suunnattu ihmisille, jotka eivät suunnittele
ostavansa juuri muita objektiiveja kuin kameran mukana tulevat. Vai mitä
mieltä ovat muut?
(Lyhyt selitys alkuperäiselle kysyjälle: kaikissa Nikonin
järjestelmäkameroissa D40:tä lukuunottamatta on kameran rungossa moottori
tarkennusta varten. Sen vuoksi suuressa osassa Nikoniin sopivia objektiiveja
ei ole omaa tarkennusmoottoria. Automaattitarkennus ei D40:llä onnistu
moottorittomien objektiivien kanssa. Epäilemättä uudet objektiivit Nikonilla
nyt sisältävät oman moottorin, mutta tämä ei auta jo myynnissä olevien
objektiivien kanssa. Varsinkin muiden (halvempien) valmistajien kuin Nikon
(eli Tamron, Tokina, Sigma yms.) objektiiveissa oma moottori on aika
harvinainen ainakin toistaiseksi.)
Tietysti tuo tuplazoomikitti antaa jo kaksi objektiivia, mutta esim. hevosia
kuvatessa jokin valovoimaisempi objektiivi saattaa tulla jossain vaiheessa
ajankohtaiseksi. Ja silloin taas D40 rajoittaa aika lailla mahdollisuuksia,
kun suuri osa nykyisistä objektiiveista ei käy.
Jos valokuvausharrastusta haluaa kohtuuhintaan pystyä lähitulevaisuudessa
kehittämään, niin Nikonin puolella D50 (jos sitä vielä löytää jostain) tai
D80 olisi varmempi ratkaisu. Tai sitten tietysti käytettynä jokin runko.
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Markku Kalima
> minnaet...@gmail.com kirjoitti:
>
> > Olen pitkäaikaisen haaveilun päätteksi ostamassa "kunnon" kameraa.
> > (valokuvaaja ystäväni kettuiluihin kyllästyneenä) Vinkkejä otetaan
> > mieluusti vastaan.
> > Tarkoitus on kuvata eläimiä ja ihmisiä liikkeessä, jolloin se kaiketi
> > asettaa kameralle vaatimuksia? Koska tosiaan aloitteleva harrastelija
> > olen, luulen että digikuvaaminen tulee lopulta edullisemmaksi? Kun
> > voipi olla että 1000sta kuvasta yksi on kohtalainen...
> > Postimyyntiliikkeistäkin tuntuu löytyvän jos jonkinlaista
> > digijärjestelmäkameraa alle tonnilla. Tekisinköhän huonon sijoituksen,
> > jos sellaiseen haksastaisin?
>
> Painiskelen saman valintaongelman kanssa. Minulla on reilu pari vuotta
> vanha digipokkari, jota ostaessani en silloin ollenkaan tajunnut
> digikameroiden ominaisuuksista. Tämä Nikon Coolpix 3200 on ihan ok
> kesällä ulkokuvauksissa. Mutta hämäräoloissa se käyttää tarkentamiseen
> jopa luokkaa pari sekuntia, jolloin leikkivät lapset ovat jo muualla.
>
> Tästä opittuna seuraavassa kamerassa pitäisi olla:
> - herkkyyttä riittävästi (kuvassa saa olla kyllä jonkin verran kohinaa)
> - nopea tarkennus (tärkein ominaisuus)
> - laajakulma 28 mm kinaria vastaavasti sisäkuvauksia varten
> - optinen zoomi ainakin n. 200 mm kinaria vastaavasti
> - mielellään manuaalisäätö ainakin aukolle ja tarkennukselle
>
Hyviä neuvoja. Yleensähän maneesit ovat melko hämäriä paikkoja ja
epäilen, ettei millään kameralla saa kunnollisia kuvia käsivaralta tai
ilman salamaa. Tai ehkä filmijärkkäri superherkän filmin kanssa voisi
toimia.
Itse suosittelisin alkuperäiselle kysyjälle uutta 5-7 megapikselin
digipokkaria. Niissä on aivan riittävä kuvanlaatu ja suurimpana etuna
järkkäreihin nähden on, että kamera voi olla koko ajan mukana.
Kevyellä pokkarilla voi myös melko helposti kuvata esim. hevosen
selästä, koska kuvaus onnistuu myös yhdellä kädellä.
Ainakin Pentax WP:ssä on manuaalitarkennus, jolla laukaisuviiveen saa
todella lyhyeksi. Luulisin tällaisen ominaisuuden löytyvän muistakin
uudehkoista digipokkareista.
Eli kannattaa uhrata yksi ajatus sille, onko kätevämpää pitää kameraa
koko ajan taskussa, vai haluaako kuljettaa mukanaan erillistä laukkua.
Toisen ajatuksen voi uhrata kameran säänkestolle. Vesitiivis kamera on
suuri etu, kun ei tarvitse pohtia sen kastumista esim. sateella tai
vaikkapa kajakin kannella. Vesitiivitä pokkareita valmistaa ainakin
Pentax ja Olympus, mutta niissä on haittana aika lyhyt zoomi.
Markku
simppa
> Olen pitkäaikaisen haaveilun päätteksi ostamassa "kunnon" kameraa.
> (valokuvaaja ystäväni kettuiluihin kyllästyneenä) Vinkkejä otetaan
> mieluusti vastaan.
> Tarkoitus on kuvata eläimiä ja ihmisiä liikkeessä, jolloin se kaiketi
> asettaa kameralle vaatimuksia? Koska tosiaan aloitteleva harrastelija
> olen, luulen että digikuvaaminen tulee lopulta edullisemmaksi? Kun
> voipi olla että 1000sta kuvasta yksi on kohtalainen...
> Postimyyntiliikkeistäkin tuntuu löytyvän jos jonkinlaista
> digijärjestelmäkameraa alle tonnilla. Tekisinköhän huonon sijoituksen,
> jos sellaiseen haksastaisin?
>
enemmän harrastaneen malli ja se high end super hyper parasta mitä
rahalla saa ammattilaismalli.
Nikonilla esim D40,D80,D200.....
Osta se joka parhaiten käy kukkarolle ja käteen.
Kaikki kameramerkit ovat kohtuullisen paljon yhteneviä hintaluokissaan.
Teksnisessä kuvan laadussa ei kovin ihmeellisiä eroja ole, varsinkaan
hyvissä kuvausolosuhteissa.
Eli olennaista se, että kameran käyttäminen on itselleen helppoa ja
luonnollista.
Eli käyttölogiikka ja käteen sopiminen on ne ykkösasiat joita kannattaa
miettiä kun ekaa järkkäriä miettii.
Sit tokana tulee lasitavaran saatavuus ja hinta.
Kun se on vaan niin, et nälkä kasvaa syödessä.
Aluksi se perus-zoomi, ns kittilinssi on iha ok, mutta pian sitä haluaa
testata makroa, teleä, laajakulmaa yms...
S
minna...@gmail.com
> minnaet...@gmail.com kirjoitti:> Olen pitkäaikaisen haaveilun päätteksi ostamassa "kunnon" kameraa.
Kiitos kaikille vastanneille. Taidanpa päätyä sitten digijärkkäriin.
Täytyy varmaan ottaa kutsu vastaan ja käydä tsekkaamassa yhden kaverin
kameralaukkua, täytyy kuulemma kokeilla, mikä tuntuu sopivalta omaan
käteen=)
Valitettavasti nuo antamanne tekniset tiedot eivät auta hölkäsen
pöläystä, koska aloittelija ei osaa ymmärtää lukemaansa.
Blondille paras kamera olisi sellainen, jonka käyttöohjetta ei
tarvitsi lukea.
Kuvaan pääasiallisesti ulkona, säässä kuin säässä. Kamera saisi
mieluummin olla kevyt ja pieni kuin päinvastoin.
Joku tuolla aiemmin sanoi, ettei kamera kuvaajaa tee. On varmaan
totta, mutta kun esim. asiakkaani on ostamassa hevosta, suosittelen
tervettä, hyvinkoulutettua, vähintään keskinkertaista parempaa
hevosta, koska hyvin koulutetulla on helpompi opetella hyväksi
itsekin. Vaikkei vielä hyvä hevonen tee ratsastajaa hyväksi, sen
kanssa voi oppia paremmaksi. Huonon kanssa oppii turhan paljon ikäviä
maneereita, joista on myöhemin tosi vaikea päästä eroon. Puhumattakaan
siitä mielipahasta ja turhautumisesta..
Ja sitä paitsi, se hyvä tai jopa paras, voi oppimisen nautinnon
lisäksi tuottaa omistajalleen suurta nautintoa. Samalla tavalla huono
valinta kameran suhteen voipi ketuttaa monesti. Jos hyvällä ei tule
hyviä kuvia, voi ainakin katsoa peiliin ja koettaa tulla paremmaksi,
ottamalla lisää kuvia... Hyvä maksaa ehkä hiukan enempi, mutta mikäpä
ei maksaisi. Elämä on=)
m
Matti Rintala
> Blondille paras kamera olisi sellainen, jonka käyttöohjetta ei
> tarvitsi lukea.
Järjestelmäkameran ideana tietysti on, että kuvaaja opettelee (jossain
vaiheessa) valokuvausta sen verran, että kameran monipuolisista säädöistä on
hyötyä. Mutta kaikissa halvemmissa digijärkkäreissä on niin paljon
automatiikkaa, että oppimisen voi tehdä omassa tahdissa.
> Kuvaan pääasiallisesti ulkona, säässä kuin säässä. Kamera saisi
> mieluummin olla kevyt ja pieni kuin päinvastoin.
Tuolla perusteella veikkaisin, että Pentaxin K10D voisi hyvinkin olla
varteenotettava vaihtoehto sääsuojauksen kannalta. Itselläni on kyllä Nikon,
joten en osaa kommentoida Pentaxia sen tarkemmin, mutta kelpo kamera se
kuuluu olevan. Toisaalta sitten kyllä kaikki nykyiset digijärkkärit tihkua
ja pikkuroisketta kestävät (kokemusta on).
minna...@gmail.com
> Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Juu toki toki, mutta nykyaikana monet laitteet on niin vietävän
monimutkaisia, ettei pelkällä maalaisjärjellä saa tolkkua lainkaan.
Kaiketi hyvä kamera kestää myös opettelua, sehän ei voi mennä rikki
käyttämisestä,...
Olen käynyt tuolla vertaa.fi:n sivuilla ja kyllähän nuo maallikolle
aikalailla samanoloisia kameroita ovat kaikki. Jotenkin tuntuu että
Canon ja Olympus tuntuisivat turvallisimmilta vaihtoehdoilta.
Ne suurimmat vaatimukset tavis digipokkariin verrattuna ovat ehkä
kuitenkin etäisyyteen ja kohteen liikkumiseen liittyvät seikat. Tuo
digikameroissa oleva viive tuntuu olevan itselleni aika suuri
ongelma, koska hevosella on tunnetusti melkoinen reaktionopeus. Vaikka
kokenut hevosihminen osaakin ennakoida tilanteita, kamera ei aina
tunnu tottelevan=)
(Pokkarilla ei kovin hääviä kuvaa saa, jos kohde etenee 40-50 km/
tunnissa ja matkaa on kymmeniä metrejä...=) Tosin tässä tulee tietysti
kokemattomalla kuvaajalla enempi ongelmia, ainakin jos kameran kanssa
sähläämiseen menee sekuntteja..
m
Eero Ahonen
>
> Kiitos kaikille vastanneille. Taidanpa päätyä sitten digijärkkäriin.
> Täytyy varmaan ottaa kutsu vastaan ja käydä tsekkaamassa yhden kaverin
> kameralaukkua, täytyy kuulemma kokeilla, mikä tuntuu sopivalta omaan
> käteen=)
Tuo on muuten ihan tosi. Mulla on itellä Nikonin F65 (eli halvan pään
filmijärkkäri), joka sopii hyvin käteeni (säkällä, en tajunnut hirveästi
testailla etukäteen). Kun sitten tyypitin kaverin Canon EOS 20D:tä, oli
kamera muuten hieno, mutta laukaisukäsi kääntyi väkisin niin vinoon,
että koko yläkroppa taipui eteenpäin, jolloin asento on pirusti
epävakaampi ja muutenkin ikävämpi.
Niin - ainoa käytännössä näkyvä ero noilla kahdella kameralla on, että
Canonin laukaisunappi on etuviistossa, Nikonin suoraan ylhäällä. Eron
huomattavuus ja paremmuus riippuu kourasta, joka kameraan tarttuu.
> m
--
Eero "Aero" Ahonen, ae...@removethis.imnetti.fi
Antti Alhonen
> Kuvaamisen opetteluun/harjoitteluun digikamerahan on aivan ylivoimainen
> verrattuna filmikameraan. Näet lopputuloksen välittömästi ja histogrammista
> voi vielä tarkistaa, että valotuskin on kohdillaan. Epäonnistuneet otokset
> voi deletoida samantien.
Uuden asian opettelu ei välttämättä onnistu heti sormia napsauttamalla.
Mutta jos on kiinnostunut jostakin asiasta, sen eteen on mukavakin nähdä
vaivaan. Filmikamera opettaa valokuvaamaan paremmin mm. juuri siksi,
että kuvia ei voi vain räpsiä ja valita onnistuneinta. (Tai voi sitäkin
tehdä, mutta psykologinen kynnys siihen on korkeampi kuin digillä.)
Itsellenikin tuottaa suurempaa mielihyvää, kun kuvat ovat
konkreettisesti olemassa ja enemmän oman työn kuin kameran tulosta
(siksi manuaalifilmikone). Ei digissäkään mitään vikaa ole, se on
toisenlainen väline, vrt. öljymaalit ja akryylimaalit. - Se nyt
vain on paljon isompi hankintakustannus ja se on heikommin kuvaajan
hallittavissa joten se jättää vähemmän valinnanvaraa (jo siksi, että
hankintakustannusten takia mieltään on vaikea muuttaa).
> Filmikamera sopii vakavalle harrastajalle, joka on jo kuvannut ja osaa
> kuvata. Alottelevalle kuvaajalle on minusta digiaikana aivan älytöntä
> suositella filmikameraa.
Mikäs tämä "digiaika" sitten on, oletko miettinyt? Onko nyt
digikameroiden julkaisujen myötä ja 2000-luvun vaihtumisen takia ihmisen
perusluonne, ihmisen tapa oppia, ihmisen tapa nähdä muuttunut yhtäkkiä
naps erilaiseksi? En usko. Se mikä oli ennen hyvää, on hyvää myös nyt.
Uusi voi olla myös mutta ei se uusi vanhaa mitätöi. Eikä massojen mukana
ole pakko mennä.
> Millä tahansa digijärkkärillä pääsee alkuun.
Tämä on kyllä aivan totta.
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
> Itse en kärsimättömänä ihmisenä millään enää jaksaisi odottaa filmin
> kehitystä vain todetakseni, että suuri osa kuvista meni jollain tapaa
> pieleen.
Kumma juttu, että itse olen vasta aika vähän filmille kuvannut ja
kehitellyt filmejä itsekin; enkä kertaakaan ole pettynyt siihen, että
suuri osa kuvista meni jollain tapaa pieleen! Joka kerta yllätys on
ollut valtavan positiivinen ja nimenomaan odotus on palkittu: kuinka
hienoja kuvia tulikaan, näin hienoja digikuvia näkee harvoin. Oletko
vähään aikaan nähnyt kunnon diaesitystä? Tai muistatko miten hieno
kokemus se on? Ei ole pakko mennä uusimman perässä jos vanha pystyy
johonkin mihin uusi ei.
> On paljon vaivattomampaa ja nopeampaa todeta tämä jo kuvauspaikalla
Ratkaisu: opettelee kuvaamaan niin että kuvat onnistuvat. Se ei ole
lainkaan niin vaikeaa kuin miltä kuulostaa. Opettelee katsomaan omaa
kuvaansa kriittisesti, oppii käyttämään kameraa työkaluna eikä
lottokoneena.
> onnistuneetkin otokset. ISO arvon vaihtaminen helpottaa eri valaistusolojen
> huomioonottamista, väritasapainoa voi säätää lennossa tai tehdä sen
> jälkikäteen. Teepä nämä filmillä.
Oletko kuullut värinegatiivifilmistä? Löytyy esimerkiksi Siwasta. Se
tekee käytännössä nämä kaikki. Voit ostaa vaikka 400 ASA filmiä ja
ylivalottaa pari aukkoa tai alivalottaa aukon pari ja silti dynamiikkaa
jää enemmän käyttöön kuin missään digissä - paitsi Fujin
erikoiskennot joissa on kaksi fotodiodia per pikseli dynamiikan
laajentamiseksi, mutta ne eivät tunnu kiinnostavan ketään digikuvaajaa.
Em. syystä onnistuvat väritasapainon säädöt. Lennossahan niitä voi
säätää suotimilla (joka on dialla välttämätöntä), mutta jos ei halua
niin ei oo pakko koska se negafilmi on aika ihme värkki ja tallentaa
paljon laajemman skaalan informaatiota kuin mikään digi missään
raw-tilassa.
> Lisäksi digikuvissa saat kaupan päälle jo
> paljon metadataa valmiina. Nyt harmittaa, kun kuvatuista negoista ei ole
> edes perustietoja olemassa (kuten päivämäärät).
Mites jos kirjoittaisi päiväyksen vaikka ohuella tussilla siihen negan
reunaan?
> Yleensä kuvat nykyään halutaan myös esille vaikkapa omalle saitille. Digillä
Siihen digi on kovin näppärä. Minuakaan ei liiemmin skannailu kiinnosta
ja kunnon skanneri maksaakin.
> ei tarvitse luottaa kehittämöjen melko onnettomiin negaskannauksiin (tosin
Kumma kyllä, minä kuvaan filmille eikä minunkaan tarvitse luottaa
kehittämöjen varmasti melko onnettomiin negaskannauksiin. Itse asiassa
minun ei ole pakko luottaa mihinkään muuhun kuin itseeni, toisin kuin
digillä kuvatessa.
> voi olla että nykyään tarjotaan jo jotain parempaa kuin silloin kun vielä
En tiedä eikä kiinnosta; minä teen sitä mitä itse haluan enkä halua
olla riippuvainen jostain yksittäisestä skannauspalvelusta. Filmi
antaa minun tehdä mitä itse haluan, kun ei tarvitse olla riippuvainen
digikameran rajoittuneesta tekniikasta ja tietokonekuvankäsittelystä.
> näitä palveluja tarvitsin). Jos negoja alkaa itse skannaamaan, niin siihen
> sitä vasta aikaa ja vaivaa meneekin.
Jos siitä pitää, niin silloinhan se on hyvin käytettyä aikaa - 500 euron
negaskannerilla saa uskomattomia ihmeitä aikaan. Tämä puoli ei kyllä
niin hirveästi kiinnosta, siksipä ei minulla negaskanneriakaan ole.
> Toki filmikameralla tietenkin voi aloittaa kuvaamisen, mutta en näe siinä
> mitään mieltä, kun tarjolla on paljon joustavampi ja monipuolisempi
> vaihtoehto.
Itse olisin sanonut varmaan samalla tavalla pari vuotta sitten mutta nyt
en ymmärrä, miten kukaan ajatteleva ihminen voi nähdä DIGIKAMERAN
joustavampana ja monipuolisempana. Tietysti siinä tapauksessa, jos
filmikuvaus käsittää vain lähikaupasta haetun rullan räpsimisen
täyteen kuvia ja viennin lähilabraan josta saa käteen automaattikuvat
- siinä tapauksessa ehdottomasti ääni digille joustavampana ja
monipuolisempana. Mutta ei kukaan pakota tekemään niin!
- kannattaa siis miettiä..!
--
Antti Alhonen.
Timppa
> Blondille paras kamera olisi sellainen, jonka käyttöohjetta ei
> tarvitsi lukea.
Järkkäreissäkin on täysautomaattiasento, jolla blondikin pääsee alkuun. :-)
Ja sitten kun automatiikka ei enää vastaa vaatimuksiasi, opettelet
käyttämään niitä muita ominaisuuksia.
Kuvaamisen iloa!
Antti Alhonen
> Kysyjän kaveri neuvoi ostamaan vanhan kameran divarista jolla aloitella
> ja sinä suljet heti digit ulkopuolelle
Mitä jos yrittäisit puhua asiallisesti, please? Minä olen kirjoittanut
tässä ketjussa mm.:
"tässä on hyvä syy digin puolesta." - digin sulkemista ulkopuolelle?
"En silti sulkisi filmikameraa kokonaan pois." -- sinä tulkitset
että minä suljen heti digit pois!?!
"Jos ostat filmikameran" - digit pois suljettu?
"digin puolesta puhuu ..." - taas suljin digin heti pois?
"Tekisinkö huonon sijoituksen?" "Et välttämättä." - suljinko digin pois?
Ja sitä paitsi miksi en voisi sulkea digiä pois? Ostaja on jo itse
miettinyt nimenomaan digiä, ja digeistä löytyy keskustelua ja infoa
pilvin pimein, miksi pitäisi toistaa kuorossa samaa eikä tuoda toista
näkökulmaa?
Eli ensinnäkin: pidähän tunteesi kurissa (voi ei, miksi tällaista
täytyy aikuiselle ihmiselle sanoa) ja puhua asiaa äläkä syötä
sanoja toisen suuhun. Sitten voidaan katsoa, onko tarpeen keskustella
lisää - ASIASTA. Kiitos.
> sijoituksista. Käytettyjä, hyviä digijärkkäreitä löytyy muutamasta
> satasesta ylöspäin ja mukaan tulee usein objektiivi ja muistikorttiakin.
Totta. Tätäkin kannattaa ehdottomasti harkita.
> veisaamaan tätä vanhaa itkuvirttä siitä kuinka ylivertainen filmi on ja
> kuinka vain filmikameralla voi 'todella oppia kuvaamaan'. Digillä oppii
> aivan samoin kuin filmilläkin, jos haluaa ja on motivoitunut.
Sinä oletkin ainoa, joka veisaat nyt itkuvirttä: minä tarjosin vain
lisää näkökulmia sulkematta mitään pois. Ikävä nähdä että se ahdistaa
sinua.
> Hohhoijaa.. itse hehkuta omassa aikaisemmassa viestissäsi ohjeena
> kysyjälle, että 'muista kuitenkin, ettei kamera sitä kuvaa luo, kamera
> on vain työväline, ei muuta'.
Oletko tästä eri mieltä, vai miksi sinua ahdistaa, että sanon tämän
valokuvauksen perusasian?
> Kamera on siis vain pelkkä työkalu, jos
> puhut digiä vastaan, mutta manuaalinen filmikamera kuulostaa jo joltain
> mystiseltä itseopetteluvälineeltä,
Miksi luet rivien välistä näin, että olisin erityisesti digiä vastaan?
Ei se filmikamera ole mikään mystinen itseopetteluväline, mutta se voi
antaa siihen parempia lähtökohtia. Ennen kaikkea korostin sitä, että se
on pienempi investointi, ja mikäpä olisi tärkeämpää harrastuksen
aloittelijalle kuin saada ITSE KOKEILLA eikä kuunnella pelkkää toisten
höpinää netissä.
Lisäksi alalla on historia, on hyvä lähteä perusasioista ja edetä.
Saa enemmän perspektiiviä. Kukaan ei edelleenkään pakota tekemään näin,
annan vain ajatuksia.
> Mikä puolen vuoden aseenteellisella kokemuksellasi on sitten oikein?
Mitä sinä tiedät kokemukseni asenteellisuudesta? Voi kuule jos
näkisit miten paljon asenteeni ovat muuttuneet sen seurauksena,
mitä olen ITSE kokeillut ja kokenut. Ennen kuvasin vallan digillä
ja harrastin videokuvausta (joka on monin tavoin lähellä digikuvausta).
Nyt olen pystyttämässä omaa elokuvalaboratoriota.
> Et vaikuta miltään muulta kuin aikaisemmin tässä ryhmässä haukuttujen
> teknokraattien vastakohdalta.
Olipa ihana hyökkäys kun asiallisesti kävin läpi erilaisia
mahdollisuuksia. Oi kiitos. Mistä moinen antipatia? Eikö ajatuksia
saisi herättää? Eikö saisi tuoda näkökulmia? Ennen kaikkea:
eikö saisi puhua asiaa?
> Mutta kuten
> sanottu, digiä löytyy jo hyvin edulliseen hintaan kaikkine aloitukseen
> vaadittavine tarpeineen.
Tätä en tosiaan käynyt lävitse. Vaaditko, että pitäisi käydä kaikki
näkökulmat läpi? Sitten itselläsi on myös paljon petrattavaa. Mutta
kiitos (oikeasti), kun toit tämän hyvän pointin esille.
--
Antti Alhonen.
simppa
> Kiitos kaikille vastanneille. Taidanpa päätyä sitten digijärkkäriin.
> Täytyy varmaan ottaa kutsu vastaan ja käydä tsekkaamassa yhden kaverin
> kameralaukkua, täytyy kuulemma kokeilla, mikä tuntuu sopivalta omaan
> käteen=)
> Valitettavasti nuo antamanne tekniset tiedot eivät auta hölkäsen
> pöläystä, koska aloittelija ei osaa ymmärtää lukemaansa.
> Blondille paras kamera olisi sellainen, jonka käyttöohjetta ei
> tarvitsi lukea.
No kerrotakoon sen verran, et esimerkiksi pikselimäärä ei ole kovin
relevantti asia.
Jos ei vaikkapa tarvitse koskaan tettää kuvistaan isoja kuvia seinälle
tai muuten, niin vaikkapa 10mpix on pelkkää haittaa.
Vie vaan tilaa kortilta ja kovalevyltä.
Tavallisen kymppikuvan kun saa jo helposti 2mpix kuvasta.
Sit jos haluaa isoja, vaikkapa 50X75 kokosia, niin sit toki enemmän on
parempi.
Mutta jos järkkärin hankkii, niin sitä kannattaa opetella myös
käyttämään, et ne ohjekirjat kyllä kannattaa vilkasta ainakin läpi.
Kaikkia kameran ominaisuuksia tuskin kukaan tarvitsee, mutta kun tietää
miten mikäkin asia toimii, niin pääsee sit itselleen mieluisaan
lopputulokseen helposti ja nopeasti.
simppa
>
> Ne suurimmat vaatimukset tavis digipokkariin verrattuna ovat ehkä
> kuitenkin etäisyyteen ja kohteen liikkumiseen liittyvät seikat. Tuo
> digikameroissa oleva viive tuntuu olevan itselleni aika suuri
> ongelma, koska hevosella on tunnetusti melkoinen reaktionopeus. Vaikka
> kokenut hevosihminen osaakin ennakoida tilanteita, kamera ei aina
> tunnu tottelevan=)
> (Pokkarilla ei kovin hääviä kuvaa saa, jos kohde etenee 40-50 km/
> tunnissa ja matkaa on kymmeniä metrejä...=) Tosin tässä tulee tietysti
> kokemattomalla kuvaajalla enempi ongelmia, ainakin jos kameran kanssa
> sähläämiseen menee sekuntteja..
> m
>
Juuri näin.
Järkkärillä, pikkusen hitaammallakin sellaisella olet jo kuvannut 10
ruutua, kun pokkari vasta keksii käynnistyä, tarkennuksesta ja hitaasta
zoomauksesta puhumattakaan.
On myös läpi lasin näkymät.
Saat sen mitä näet.
Pokkareiden LCD-näytöiltä tihrustaminen nopeassa tilanteessa on vaan
tuskaa, kun samalla pitää koittaa tarkentaa zoomata kohilleen ja miettiä
vielä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Lisäksi järkkärin etuja ovat vähäisempi kohina hämärässä ja
syväterävyyden hallinta.
Harri Ahola
"Tero P. Mustalahti" <term...@utu.fi> wrote:
> Sitä on meikäläinenkin jonkin verran kuunnellut sitä
> ammattilaisten valitusta kuinka aikaa palaa photoshoppailussa melkein
> yhtä paljon kuin kuvaamisessa
Oman kokemuksen mukaan enemmän/kuva.
-Harri, valokuvaaja
--
http://www.harriahola.1g.fi
minna...@gmail.com
> minnaet...@gmail.com kirjoitti:
Juuri näin! Tuo tihrustaminen turhauttaa. Samalla tavalla kuin se että
jos näytössä näet, että vaikkapa kissa istuu pöydällä,*räps* kuvassa
ei kissaa olekaan. Vaikka se oli hitaasti venytellen onkin maisemista
poistunut. Näytössä se hitsi vieköön näkyi vielä=)
Ok, mulla on ollut käytössä kaksi eri vanhaa pokkaria joistan toinen
joku pikkuCanon muistaakseni ihan ekoja minun näkemiä digipokkareita.
En edes tiedä missä se on, koska kännykällä otetut "kuvat" ovat yhtä
hyviä..
Sitten kuvasin hetken Canon Powershotilla, joka ei tuntunut omaan
käteen yhtään kivalta, Edelleen hidas. Nytpä sitten kun olen muutamia
hassuja kertoja saanut ystävältäni kameraa käteen hetkeksi, tuntuu
tullainen "halpakin" digijärkkäri" käsittämättömän hienolta.
Vaikka olenkin aloittelija, eikä kuvaaminen ole minulle mikään elämää
suurempi juttu (kuten jollekin teistä ehkä..=) Haluan tehdä hyvin sen
minkä teen. Muistan edelleen kun "junnuna" olin opettajani innoittama
kiinnostunut kuvaamisesta, silloin se kamera oli yhtä iso juttu kuin
itse kuvaaminen, puhumattakaan kvuien kehittämisestä jne. Tällä
hetkellä vain tuo oma yrits, harrastuksena opiskelut jne vievät niin
plajon aikaa että täydellinen heittäytyminen tähän harrastukseen ei
ole mahdollista. Mutta ehkä joskus. Silti haluan kameran, joka tuntuu
omanlaiselta,.
Viimeisten vuosien aikana ottamani kuvien määrä on itselleni valtava,
satoja kuvia viikossa. Jos niistä ehkäpä yksi olisi muuten ihan ok, se
on liian kaukana, liian epätarkka, jne..onpa kiva sitten kuvata.
Saattaa olla että ne näyttävät vielä kamerassa ihan ok:lta, mutta kun
purat ne koneelle, ei niistä ole surennettavaksi.
Itseasiassa, olen ottanut tavaksi suurentaa parhaimpia kuvia, joten
ehkäpä niillä pikseleillä on merkitystä...
m
Tero P. Mustalahti
> Minua hieman epäilyttää D40 siinä suhteessa, että siinä ei sitten pysty
> käyttämään objektiiveja, joissa ei ole omaa tarkennusmoottoria. Jotenkin
> tuntuu siltä, että D40 on suunnattu ihmisille, jotka eivät suunnittele
> ostavansa juuri muita objektiiveja kuin kameran mukana tulevat. Vai mitä
> mieltä ovat muut?
Mahdollisesti asia on näin. Oma ajatukseni oli, että jos asia alkaa
kiinnostaa vielä enemmän, niin rungon voi myydä pois ja ostaa paremman
tilalle. Vaikka D200:n tai sen seuraajan, jossa toimivat sitten kaikki
viimeisen 30 vuoden aikana valmistetut Nikon-objektiivit.
> Jos valokuvausharrastusta haluaa kohtuuhintaan pystyä lähitulevaisuudessa
> kehittämään, niin Nikonin puolella D50 (jos sitä vielä löytää jostain) tai
> D80 olisi varmempi ratkaisu. Tai sitten tietysti käytettynä jokin runko.
D70-kittiä (18-70 mm) on saanut viime aikoina aika edullisesti
poistomyynnistä ja siinä toimivat melkein kaikki Nikonin AF-objektiivit.
Tero P. Mustalahti
HK
news:f2aibq$j7o$1...@news.cc.tut.fi...
> HK wrote:
>> Itse en kärsimättömänä ihmisenä millään enää jaksaisi odottaa filmin
>> kehitystä vain todetakseni, että suuri osa kuvista meni jollain tapaa
>> pieleen.
>
> Kumma juttu, että itse olen vasta aika vähän filmille kuvannut ja
> kehitellyt filmejä itsekin; enkä kertaakaan ole pettynyt siihen, että
> suuri osa kuvista meni jollain tapaa pieleen! Joka kerta yllätys on
> ollut valtavan positiivinen ja nimenomaan odotus on palkittu: kuinka
> hienoja kuvia tulikaan, näin hienoja digikuvia näkee harvoin. Oletko
> vähään aikaan nähnyt kunnon diaesitystä? Tai muistatko miten hieno
> kokemus se on? Ei ole pakko mennä uusimman perässä jos vanha pystyy
> johonkin mihin uusi ei.
Olen kyllä kuvannut filmille ja nimenomaan opetellut kuvaamaan aikana
jolloin ei digikameroista ollut tietoakaan. Olen myös itse kehittänyt
filmejä enkä haluaisi enää mistään hinnasta alkaa läträtä niiden
kehitysnesteiden ja kiinnitteiden kanssa. Myönnän, että digikuvien
jälkikäsittelyyn saa kulumaan aikaa ja vaivaa kuten joku mainitsikin, mutta
sitä varten ei tarvitse lähteä pimiöön.
>> On paljon vaivattomampaa ja nopeampaa todeta tämä jo kuvauspaikalla
>
> Ratkaisu: opettelee kuvaamaan niin että kuvat onnistuvat. Se ei ole
> lainkaan niin vaikeaa kuin miltä kuulostaa. Opettelee katsomaan omaa
> kuvaansa kriittisesti, oppii käyttämään kameraa työkaluna eikä
> lottokoneena.
Aivan käsittämätön pointti. Perusperiaatteet ovat molemmissa kameratyypeissä
samat. Digi vain tarjoaa paljon enemmän työkaluja todeta kuvan laatu jo heti
kuvan ottamisen jälkeen - eikö tämä juuri ole sitä kuvaamaan opettelemista
(välitön palaute eikä vasta viikon tai kuukauden päästä kun filmi sattuu
tulemaan täyteen).
>> onnistuneetkin otokset. ISO arvon vaihtaminen helpottaa eri
>> valaistusolojen huomioonottamista, väritasapainoa voi säätää lennossa tai
>> tehdä sen jälkikäteen. Teepä nämä filmillä.
>
> Oletko kuullut värinegatiivifilmistä? Löytyy esimerkiksi Siwasta. Se
> tekee käytännössä nämä kaikki. Voit ostaa vaikka 400 ASA filmiä ja
> ylivalottaa pari aukkoa tai alivalottaa aukon pari ja silti dynamiikkaa
> jää enemmän käyttöön kuin missään digissä - paitsi Fujin
> erikoiskennot joissa on kaksi fotodiodia per pikseli dynamiikan
> laajentamiseksi, mutta ne eivät tunnu kiinnostavan ketään digikuvaajaa.
>
> Em. syystä onnistuvat väritasapainon säädöt. Lennossahan niitä voi
> säätää suotimilla (joka on dialla välttämätöntä), mutta jos ei halua
> niin ei oo pakko koska se negafilmi on aika ihme värkki ja tallentaa
> paljon laajemman skaalan informaatiota kuin mikään digi missään
> raw-tilassa.
Niiiinpä niin, digillä kuvaat joustavasti eri ISO luvuilla vaikka joka
toisen kuvan. Filmillä tämä ei onnistu.
Erilaiset suotimet onkin näppäriä pitää aina mukana ja niitähän saa halvalla
erittäin hyviä mistä vaan.
>> Lisäksi digikuvissa saat kaupan päälle jo paljon metadataa valmiina. Nyt
>> harmittaa, kun kuvatuista negoista ei ole edes perustietoja olemassa
>> (kuten päivämäärät).
>
> Mites jos kirjoittaisi päiväyksen vaikka ohuella tussilla siihen negan
> reunaan?
Totta kai näinkin voi tehdä. Tosin usein filmi on kamerassa useamman päivän
ja ruutuja valotettu eri päivinä. Eli pointtihan oli että digikamerasta saat
nämä tiedot plus muuta (käytetty aukko, suljinaika, objektiivi) ilman sen
kummempia toimia.
Uskon, että useimmat kameroiden käyttäjät ovat digikameroissa viehättyneet
juuri siihen, että tulokset näkee heti ja kuvaaminen on paljon joustavampaa
kuin filmille kuvaaminen.
Mutta tämä tästä, alkuperäiseen kysymykseen on tullut paljon ihan asiallisia
vinkkejä. Tässä vielä yksi: käytän itse paljon kiinteäpolttovälistä 50mm 1.4
normaaliobjektiiviä erinomaisen valovoiman vuoksi. Zoomeilla ei tälläiseen
valovoimaan yleensä päästä.
--
HK
http://www.kotikone.fi/harri.kokko/kaikkialbumit.html
Sakari Hannula
> Niinpä, siis muutamasta satasesta ylöspäin. En ole koskaan nähnyt edes
> huuto.netissä digijärkkäriä objektiiveineen myytävän alle 300 euron.
> Pelkän EOS 10D:n rungon voi saada halvemmalla. Tai sitten jonkun
> muinaisen EOS 30D:n.
>
> Edullisesti toki verrattuna uusiin digeihin, en kuitenkaan sanoisi
> "hyvin edullisesti", kun ajattelee, että 200-400 eurolla saa uusiakin
> filmirunkoja tai siis itse asiassa 400:lla saa jo kitinkin.
>
> Näytä minulle, mistä saa kahdella sadalla vähintään 3 Mpikselin
> digijärkkärin ja lasin?
Mmm.. kaikki on tietysti suhteellista, mutta jos ajatuksena on antaa
esimerkkejä siitä, minkälainen kamera olisi kysyjälle hyvä vaihtoehto,
on hölmöä puhua digivaihtoehdosta 1500 euron kittinä. Se nyt on tietysti
totta, ettei digiä saa millään käytetyn, 70-lukulaisen AF rungon hinnalla.
Pyytämääsi esimerkkiä en nyt pysty osoittamaan, mutta esim. pikaisella
Huuto.netin kierroksella löytyi 300D aloituspyynnillä 150 euroa ilman
hintavarausta. Vastaavia pyyntejä olen huomannut aikaisemminkin. Näyttää
jopa Rajala myyvän 300D:tä kitti objektiivilla hintaan 295,-. Käytettyjä
aivan perusobjektiiveja [esim. kitin mukana tullut] saa halvimmillaan n.
50 eurolla. Huomattavasti parempaa on tarjolla jos hintaluokka nostetaan
mainitsemaasi 400:aan euroon.
.s
Petri Kekkonen
> Jos "sijoitus" ymmärretään sanan varsinaisessa merkityksessä, niin
> digijärkkäri on huono sijoitus. Rungon jälleenmyyntiarvo putoaa puoleen
> parissa vuodessa. Laadukas optiikka säilyttää arvonsa vähän paremmin.
Tämä on täysin totta.
> Valokuvauksen harrastajalle digijärkkäri voi silti olla hyvä hankinta.
Kyllä. Itse olen ottanut tähän mennessä noin 42000 ruutua 1290 euroa
aikoinaan maksaneella rungolla. Hintaa tullut siis aika tarkkaan 3
senttiä/ruutu. En pitäisi hirveän kalliina. Lisäksi
kuvien/julkaisuoikeuksien myyntitulot vähentämällä menee jo alle 2
sentin/ruutu. Luulisin että monella on tullut Ixuksilla tms. kuvailu paljon
kalliimmaksi. Niillä kun kuvaaminen ei ole yleensä kovin hauskaa niin ei
tule kuvattuakaan ja jos taas kuvaa niin hajoavat käsii. Itselläkin tietysti
on Ixus, ettei sillä.
- Petri
Sakari Hannula
> totta, ettei digiä saa millään käytetyn, 70-lukulaisen AF rungon hinnalla.
MF, piti sanomani tietenkin..
Sakari Hannula
> Eli ensinnäkin: pidähän tunteesi kurissa (voi ei, miksi tällaista
> täytyy aikuiselle ihmiselle sanoa) ja puhua asiaa äläkä syötä
> sanoja toisen suuhun. Sitten voidaan katsoa, onko tarpeen keskustella
> lisää - ASIASTA. Kiitos.
Voisit itse noudattaa omia ohjeitasi.
Sitten..
Viestissäsi puhut digistä 1500 euron pakettina. AF kameralla pääsee
valokuvaukseen kiinni aivan eri tavalla kuin digillä. Dialle saa
aikaiseksi niin häikäiseviä esityksiä, ettei siihen millään alle
sadantuhannen digilaitteistolla pääse.
Mikä noiden väittämien tarkoitus on?
>> Hohhoijaa.. itse hehkuta omassa aikaisemmassa viestissäsi ohjeena
>> kysyjälle, että 'muista kuitenkin, ettei kamera sitä kuvaa luo, kamera
>> on vain työväline, ei muuta'.
>
> Oletko tästä eri mieltä, vai miksi sinua ahdistaa, että sanon tämän
> valokuvauksen perusasian?
Älä nyt viitsi heittäytyä aivan typeräksi.
> Olipa ihana hyökkäys kun asiallisesti kävin läpi erilaisia
> mahdollisuuksia. Oi kiitos. Mistä moinen antipatia? Eikö ajatuksia
> saisi herättää? Eikö saisi tuoda näkökulmia? Ennen kaikkea:
>
> eikö saisi puhua asiaa?
En tiedä miksi argumentointitapaasi voisi kutsua, mutta ihmeellinen tapa
sinulla on esittää itsesi uhrina, jonka mielipiteitä ja hyvää tahtoa
jakaa kokemuksiaan vastaan on julmasti hyökätty.
Aikaisemmassa viestissäsi esittämäsi asiat olivat minun mielestäni
liioiteltuja, vääristeleviä ja värittyneitä. Ja vääristelet edelleen -
kritisoin kirjoitustasi ja siinä esittämiäsi asioita, en sitä että
vastaat kysyjän viestiin ja kerrot kokemuksistasi.
.s
Antti Alhonen
> En tiedä miksi argumentointitapaasi voisi kutsua, mutta ihmeellinen tapa
Minä en halua "argumentoida". Ajattelin keskustella. Avaus oli niin
ihmisläheinen ja keskustelu muutenkin ystävällismielistä, että
melkein unohdin, että olemme nyysseissä. Kiitos kuitenkin kun palautit
maan pinnalle.
--
Antti Alhonen.
Tero P. Mustalahti
Huomasin tuon ennenkuin korjasit, mutta en viitsinyt saivarrella, koska
arvelinkin sitä typoksi ;-)
Haluaisin kuitenkin lisätä tuohon, ettei digiä saa millään myöskään
1980-lukulaisen AF-rungon hinnalla, ellei se AF-runko sitten ole EOS-1
tai F4 ;-) Itse asiassa jopa 1990-luvun alkupuolen AF-runkoja myydään
nykyisin selvästi alle 200 euron käytettynä. Ja jos ei välttämättä halua
Canonia tai Nikonia, niin jopa paljon halvemmalla. Varsinkin Minoltan ja
Yashican filmirungot ovat ihan puoli-ilmaisia nykyisin.
Tero P. Mustalahti
Sakari Hannula
> Haluaisin kuitenkin lisätä tuohon, ettei digiä saa millään myöskään
> 1980-lukulaisen AF-rungon hinnalla, ellei se AF-runko sitten ole EOS-1
> tai F4 ;-) Itse asiassa jopa 1990-luvun alkupuolen AF-runkoja myydään
> nykyisin selvästi alle 200 euron käytettynä. Ja jos ei välttämättä halua
> Canonia tai Nikonia, niin jopa paljon halvemmalla. Varsinkin Minoltan ja
> Yashican filmirungot ovat ihan puoli-ilmaisia nykyisin.
No, se mainitsemani vuosikymmen ei ollut ihan se tärkein pointti, mutta
tiedän kyllä, että olet täysin oikeassa siinä, että käytetyllä
filmirungolla pääsee valokuvauksen pariin kaikkein edullisimmin. Tiedän
myös sen, että filmirungolla kuvaaminen on asiasta kiinnostuneelle
potentiaalisesti parempi väline oppia valokuvaamista, etenkin sen
perusteita.
Itse kuvasin harrastukseni alussa vanhemmilta omitulla Yashicalla ja sen
kanssa kiinnostus valokuvausta kohtaan tosissaan syntyi. Alkuperäinen
kysyjä [nimeä kun en tiedä, Minna ehkä..] on vain minusta esittänyt niin
monta ja selkeää asiaa, jotka puhuvat enemmän uudehkon digijärkkärin
puolesta ja vanhemman MF-rungon kanssa moni hänen kameralle ja
kuvausmahdollisuuksille asettamista toiveista eivät varmastikaan
toteutuisi. Uudempi AF-filkkarunko täyttäisi toivelistaa jo paljon
paremmin, mutta se olisi silti minusta hieman väärä valinta,
edullisuudestaan huolimatta.
Minna (?) haluaisi pienen, kevyen kameran. Nopea(hko) tarkennus pitäisi
olla ja kohde myös usein liikkuu. Kuvia on nytkin otettu paljon, eikä
ymmärtääkseni vain siksi, että räpsimällä saisi joskus onnistuneen
kuvan, vaan kuvattavia tilanteita on runsaasti ja tilanteet vaihtuvat
koko ajan. Aikaa ja energiaa ei löydy ryhtyä opiskelemaan valokuvausta
syvällisemmin - ainakaan vielä - mutta laatua olisi kiva saada
kohtuulliseen hintaan, jos vaikka kuvaamisesta enemmänkin innostuisi.
Kokemukset rajoittuvat vielä lähinnä pokkareihin, joten
perusdigijärkkärikin olisi varmasti suuri askel eteenpäin kalustossa.
Mikäli olen tulkinnut kysyjän tilannetta oikein, tuohon sopii
esimerkiksi joku Canon 350D tai Nikon D50 käytettynä tai jopa uutenakin
[mikäli budjetti antaa anteeksi] täydellisesti. Jos kuvausta haluaa
tulevaisuudessa oppia ja harrastaa enemmän, käytetyt filmirungot ovat
edelleen puoli-ilmaisia ja niillä voi digin rinnalla syventyä
valokuvaamiseen 'tosissaan'. Mutta mikään ei estä tekemästä sitä myös
digijärkkärillä. Motivoitunut, terveellä itsekritiikillä varustettu
valokuvaaja oppii virheistään ja kehittyy valokuvaajana laitteistosta
riippumatta.
Toivottavasti kysyjä ei ole saanut tästä hommasta aivan väärää kuvaa.
Melko tiukkapipoiselta tämä ryhmä voi äkkiseltään ulkopuoliselle tai
uudelle vierailijalle vaikuttaa, etenkin jos tänne huonolla onnella (?)
sattuu kesken OTO-voro-vie-mun-leivän-taistelua tai väriavaruuden
oikeaoppisen hallinnan teoriaa, mutta tämänkin keskustelun pohjalla on
kuitenkin halu neuvoa ja auttaa välttämään se väärä valinta, joka
monelta on tappanut innostuksen alkuunsa.
.s
Sakari Hannula
> Minä en halua "argumentoida". Ajattelin keskustella. Avaus oli niin
> ihmisläheinen ja keskustelu muutenkin ystävällismielistä, että
> melkein unohdin, että olemme nyysseissä. Kiitos kuitenkin kun palautit
> maan pinnalle.
Argumentti tarkoittaa perustelua, todistetta. Tässä tapauksessa oman
näkökantansa perustelua. Ja sitä keskustelukin usein on - omien
mielipiteiden selittämistä, todistelua ja tarkentamista. Esitit sen
verran reteitä väitteitä valokuvaamisesta, että varmasti niihin joku
kiinnittää huomiota. Argumentointi *ei* tarkoita itseisarvoltaan mitään
negatiivista, esim. riitelyä tai väittelyä, vaikka sillä sellainen leima
usein tuntuu olevankin - ehkä sen läheisyys englanninkielen sanaan
'argument' sitä synnyttää.
Tarkoituksenani ei siis ollut suoranaisesti pahoittaa mieltäsi, vaan
oikoa ja kyseenalaistaa mielestäni vääristeleviä ja virheellisiä
väitteitäsi. Epäilemättä ärtymystä se voi aiheuttaa, mutta ei sen takia
mitään orjantappurakehää kannata ryhtyä päähänsä sovittelemaan.
.s
Antti Alhonen
> Tarkoituksenani ei siis ollut suoranaisesti pahoittaa mieltäsi, vaan
OK. Kirjoititkin *aiheesta* juuri oikein asiallisen ja fiksun
näkökannan vastauksena Mustalahdelle; en oikein ymmärrä mikä minun
viestissäni sitten sai niin kovasti karvat pystyyn mutta antaa olla.
En todellakaan tuonut kaikkia puolia esiin eikä ollut tarkoituskaan.
Eihän kukaan tuo yksin kaikkia puolia eikä siinä olisi mitään
järkeäkään.
--
Antti Alhonen.
minna...@gmail.com
Oli harrastus tai työ mikä tahansa, se herättää ihmisissä intohimoa.
Niin myös valokuvaus kuin esim. ratsastus. Ja se on hyvä, koska ilman
sitä elämä olisi tasaisen tappavaa. Onnistumiset ja epäonnistumiset
halutaan jakaa kaikkien kanssa ja ne "sivistyineimmät" haluavat
ennenkaikkea "suojella" aloitteijoita tekemmiltään virheitä. On ollut
rikastuttavaa huomata, että tuntemukseni tämänkin harrastuksen pariin
ajatuneista ihmisistä ei ole ollut väärä. Olen työskennellyt
ongelmahevosten parissa yli 10 vuotta ja joka päivä ihmiset jaksavat
yllättää. Positiivisesti. Vielä on hauska huomata, että
elämänfilosofia kantaa niin monelle alueelle, missä voi luoda ja
synnyttää jotakin uutta.
Toisekseen, nämä nettifoorumit ovat loputon suo, jossa teksti ilman
ihmistä sen takana herättää samalla tavoin intohimoa, ärsytystä jne.
siitähän koko elämä kumpuaa=) Suosittelen tutustumista vaikka
naisvaltaiseen Hevostalli.net foorumiin. Voi itku=)
Kiitän vielä tuhannesti kaikkia, jotka ovat auttaneet minua valintani
suhteen parhaansa mukaan. Kokeilin tänään ystäväni Canonin järkkäriä
ja se taitaa olla minun "vehkeeni".
Lopuksi on vielä pakko kertoa, että eräs ystäväni kävi lukemassa tätä
ketjua ja hänkin on saanut valtavan *kamerakärpäsen* pureman. Vaikkei
olekaan ennen kuvannut, hän totesi, että jos se voi olla jollekulle
noin tärkeää, siinä on oltava jotakin.
minna
"Niin kauan kuin jää henkiin, voi yrittää uudelleen"
ps. muutamia heppakuvia löytyy osoitteesta <http://www.brannland.fi/
>
valitettavan harva sivuilla olevista kuvista on minun ottamia. Ehkä ne
huonoimmat=) Siellä on muutama helmi myös ja ne huomaa heti...
minna...@gmail.com
"lisäputken" tai pari mm. noita kuvausetäisyyksiä ajatellen. Mutta
kunhan pääsen aloittamaan edes tuosta paikoillaan nukkuvasta
ruunasta,että sen saa mahtumaan kuvaan=)
Valintaperusteet lopulta olivat varsin naiselliset? tuttu, luotettava
merkki, nättikin? Runkoon löytyy erilaisia objektiiveja, helposti
(joka kamerakaupasta?) Käyttäjien kokemukset ovat hyviä. Täyttää
kaikki vaatimukset. Ja mikä parasta. tuntui omaan käteen sopivalta,
Ehkä hiukan iso, koska kokeilin myös Nikon jotain isoa pokkaria, joka
oli ehkä kivemman tuntuinen käteen, mutta zoomausominaisuudet eivät
taida ihan riittää. Silläkin on omistajansa saanut tosi hyviä kuvia,
mutta zoomi ja/tai tarkennus oli jostain syystä tosi erikoisen
tuntuinen...ehkä kuvittelin vaan..
Tämä tulee kuitenkin vain hiukan kalliimmaksi. Ok, on kallis hankinta
aloittelijalle, mutta jos kuitenkin joudun sijoittamaan rahaa satasia,
ei satanen tai pari tunnu missään.
minna
Simo Salanne
>
> D70-kittiä (18-70 mm) on saanut viime aikoina aika edullisesti
> poistomyynnistä ja siinä toimivat melkein kaikki Nikonin AF-objektiivit.
>
Ostin kolmisen kuukautta sitten tyttärelleni (aikuinen) käytetyn
(kuvattu 3000 kuvaa) Nikon D70:n (alle 400 e). Hyllyssäni oli joutilas
kittiopiska. Lisukkeeksi Pekka Punkarin Digifotokoulu
(www.akateeminenkirjakauppa.fi, 12.90 e). D70 siksi, että minulla on se
itselläni, joten pystyn avustamaan ja neuvomaan. Tyttäreni oli
aikasemmin "räpsinyt" vain filmi- ja digipokkareilla. Hevosia ja koiria
ym. on nyt kuvannut. Tuloksia en (vielä) ala kehumaan, mutta yhtään
soittoa ei ole tullut "helpdeskiin".
Simo S.
Henrik Herranen
> Tosiasia on, että kyllähän työvälineellä on merkitystä. Esimerkiksi
> vanhojen manuaalitarkenteisten etsin nyt vain yksinkertaisesti on
> parempi kuin digijärkkäreissä ja muutenkin tuntuma kuvatessa on
> monasti paljon jämäkämpi ja luottamusta herättävämpi.
Tuliko nyt hieman yleistettyä? 35-millisiäkin digijärkkäreitä
kun on olemassa, vaikka en sellaista hinnan takia ensimmäiseksi
harjoittelujärkkäriksi suosittelisikaan.
- Henrik
--
Good signatures never die, they just fade away
simppa
Mukavia kuvaushetkiä.
www.dpreview.com sanoo huonoiksi puoliksi:
"Conclusion - Cons
Kit lens disappointing, better to buy body only and spend more on a good
lens "
http://www.dpreview.com/reviews/canoneos400d/page29.asp
Eli ei ilmeisesti kannata sitä ns. pakettiratkaisuobjektiivia edes hankkia.
Henrik Herranen
> Mutta jos on kiinnostunut jostakin asiasta, sen eteen on mukavakin nähdä
> vaivaan. Filmikamera opettaa valokuvaamaan paremmin mm. juuri siksi,
> että kuvia ei voi vain räpsiä ja valita onnistuneinta. (Tai voi sitäkin
> tehdä, mutta psykologinen kynnys siihen on korkeampi kuin digillä.)
Digitaalikamera opettaa valokuvaamaan paremmin ja ennen
kaikkea nopeammin, koska kuvaustuloksen voi tarkistaa heti
ja näin tajuta paremmin tekemänsä virheet. Digitaalikamera
kannustaa myös tekemään riskialttiita kuvakokeiluja, koska
yksittäisen kuvan ottaminen ei maksa mitään.
Suomeksi: väitteesi ovat tyhjiä ja on aivan helppoa esittää
yhtä simplistisiä vastaväitteitä.
>> Filmikamera sopii vakavalle harrastajalle, joka on jo kuvannut ja
>> osaa kuvata. Alottelevalle kuvaajalle on minusta digiaikana aivan
>> älytöntä suositella filmikameraa.
> Mikäs tämä "digiaika" sitten on, oletko miettinyt? Onko nyt
> digikameroiden julkaisujen myötä ja 2000-luvun vaihtumisen takia ihmisen
> perusluonne, ihmisen tapa oppia, ihmisen tapa nähdä muuttunut yhtäkkiä
> naps erilaiseksi? En usko. Se mikä oli ennen hyvää, on hyvää myös nyt.
> Uusi voi olla myös mutta ei se uusi vanhaa mitätöi. Eikä massojen mukana
> ole pakko mennä.
Aivan. Se, että on olemassa DVD-soittimia ja digitallentimia,
ei ole mitenkään tehnyt VHS-nauhoista huonompia. Se oli ennen
hyvää, ja on hyvää myös nyt. Eikä CD tehnyt C-kasetista sen
huonompaa kuin ennen. Eikä Internet tehnyt vanhoista
tiedonhakutavoista, kuten kirjastoon kävelemisestä yhtään sen
raskaampaa. Jos se kelpasi ennen, kelpaa se nytkin. Oppiipahan
samalla asian paremmin, kun näkee sen eteen vaivaa.
Miksi tuo "kyllä ennenkin osattiin" -artikkeli pännii minua?
No tämän takia:
Kokeilin teinivuosinani valokuvausta, mutta annoin aika äkkiä
periksi, koska harrastus vaati tietynlaista fanaattisuutta.
Esimerkiksi paperikuvakehittämöiden tulokseen ei voinut luottaa
pätkääkään, jos halusi kokeilla esim. tumman kuvan ottamista.
Myöskin virheistään oli vaikea oppia, koska sen näkeminen,
onnistuiko tehty otos, kesti ikuisuuksia. Myrkkykemikaalien
kanssa läträämiseen innostus ei riittänyt.
Digitaaliaika poistikin sitten nuo rajoitukset, ja innostuin
hommasta tavalla, jota en olisi kyllä ihan heti arvannut.
Suuri osa parhaista kuvistani on otettu olosuhteissa, joissa
laitteisto on venytetty äärimmilleen, esim. käsivaravalotusaika
100 mm:n objektiivilla on yli 1/5 sekuntia. Sellaista riskipeliä
en uskaltaisi filmikoneella harrastaa.
Henrik Herranen
> Niin siis SE kamera on Canon EOS 400D, johon joudun varmaan ostamaan
> "lisäputken" tai pari mm. noita kuvausetäisyyksiä ajatellen.
Yksi suositus: jos haluat kuvata hämärässä ilman salamaa,
kannattanee kokeilla niukin naukin alle satasella uutena saatava
EF50mm f/1.8:aa. Objektiivi on halvan ja muovisen tuntuinen,
sen käsitarkennusrengas imaa pieniä kiviä, mutta kuvanlaatu
on aivan mainio. Vajaan satasen hintaisena se on myös uudeksi
varsin halpa.
> Mutta kunhan pääsen aloittamaan edes tuosta paikoillaan nukkuvasta
> ruunasta,että sen saa mahtumaan kuvaan=)
Jep, siitä voi sitten jatkaa. Mutta kun olet ekat räpsäisyt
ottanut, otapa se käyttöohjekirja kiltisti käteen. Kannattaa
opetella ainakin valotussäädöt, tarkennuspisteen valinta,
ISO-herkkyyssäädöt ja valkotasapainosäädöt. Ja sitten suosittelen
hankkimaan (tai hankittamaan jollakulla muulla) jokin
valokuvauksen perusopas.
> Tämä tulee kuitenkin vain hiukan kalliimmaksi. Ok, on kallis hankinta
> aloittelijalle, mutta jos kuitenkin joudun sijoittamaan rahaa satasia,
> ei satanen tai pari tunnu missään.
Ihan hyvä periaate. Ja kannattaa muistaa, että tuolla 400D:llä
saa yleisesti ottaen ISO 1600:lla parempia kuvia kuin
pokkarilla ISO 200:lla. Sama suomeksi: järkkäri toimii
kymmenen kertaa hämärämmässä ilman salamaa, kun vain ensin
opettelet käyttöohjeesta ISO-säädön tekemisen.
Henrik Herranen
> www.dpreview.com sanoo huonoiksi puoliksi:
> "Conclusion - Cons
> Kit lens disappointing, better to buy body only and spend more on a
> good lens "
>
> http://www.dpreview.com/reviews/canoneos400d/page29.asp
Kittilinssin huonoutta on aika usein yliarvioitu. Toki
kalliimpi on aina parempi, mutta ei tuo mitenkään
käyttökelvoton ole. Jos haluaa jotain oikeasti parempaa,
joutuu pian maksamaan yli kameran hinnan.
Matti Vuori
> nähdä vaivaan. Filmikamera opettaa valokuvaamaan paremmin mm. juuri
> siksi, että kuvia ei voi vain räpsiä ja valita onnistuneinta. (Tai voi
> sitäkin tehdä, mutta psykologinen kynnys siihen on korkeampi kuin
> digillä.)
Hienoja oppimis-opillisia ajatuksia.
Suomalaiset keihäänheittäjätkin harjoittelevat heittoja silmät sidottuna.
Valmentaja kertoo sitten seuraavana päivänä, miten pitkälle keppi lensi.
Psykologinen kynnys oppimiseen pysyy sopivan korkeana.
--
Matti Vuori, <http://sivut.koti.soon.fi/mvuori>
Antti Alhonen
> Miksi tuo "kyllä ennenkin osattiin" -artikkeli pännii minua?
> No tämän takia:
>
> Kokeilin teinivuosinani valokuvausta, mutta annoin aika äkkiä
> periksi, koska harrastus vaati tietynlaista fanaattisuutta.
> Esimerkiksi paperikuvakehittämöiden tulokseen ei voinut luottaa
> pätkääkään, jos halusi kokeilla esim. tumman kuvan ottamista.
> Sellaista riskipeliä
> en uskaltaisi filmikoneella harrastaa.
Taisit löytää asian ytimen: nimittäin filmi ja digi sopivat erilaisille
ihmisille ja erilaisiin tarkoituksiin.
Jos on esimerkiksi kiinnostunut laadukkaista, itse kontrolloitavista
värillisistä paperikuvista, se on digillä näppärämpää - värityöt
pimiössä alkavat olla jo aika työläitä ja kalliita ja filmin skannailu
tietokoneella menee joka tapauksessa Photoshop-hommaksi eli on siinä
mielessä kovin lähellä digiä (vaikka esim. dynamiikka onkin
negafilmillä laajempi). Ja digikuvista saa edullisesti aitoja
paperivalokuvia.
Jos valmis ratkaisu kelpaa, digi on erinomainen. Mutta entä, jos haluaa
hallita koko prosessin niin pitkälti itse kuin vain pystyy? Minulle
digi ei tarjonnut riittävää joustavuutta. Kuvat syntyvät valmiiksi
määritellyllä tavalla - tietysti edelleen on jäljellä useimmat
kuvankerronnalliset keinot kuten sommittelu jne., mutta se ei oikein
riitä minulle. Kamerassa on yksi tietty CCD-kenno, jonka kautta kuva
aina kerta toisensa jälkeen samalla tavalla syntyy. Vähän kuten
kertakäyttökamerassa on yksi tietty filmi. Useimmille tämä on
varmasti OK.
Mutta kun otan kuvan nimenomaan vanhalla manuaalifilmijärkkärillä ja
kehitän filmin (ja mv-negan tapauksessa paperikuvat) itse, jokainen
työvaihe - filmin valmistusta lukuun ottamatta - jää itselle. Tiedän,
mitä kemiallisia prosesseja tässä tapahtuu ja pystyn vaikuttamaan
niihin. Tämän ansiosta voi tehdä myös kaikenlaisia erikoisia kokeiluja!
Joku voi sanoa sitä riskinotoksi, toista se voi kiinnostaa.
Esimerkiksi latasin hiljattain kinofilmikameraani vanhentunutta
16-millistä elokuvavärinegatiivifilmiä, otin muutamia kuvia ja
ristiinkehitin sen diapositiiviksi. Tuloksia oli hauska katsella.
Nyt varmaan herää kysymys: olenko eksynyt sivuun siitä, millainen kamera
sopisi *aloittelijalle*?
Mutta minkä aloittelijalle? Valokuvausharrastuksen!
Olenhan minäkin valokuvausharrastuksen aloittelija, ja olen lähtenyt nyt
liikkeelle aika lailla toisesta päästä kuin suurin osa tämän päivän
muista aloittelijoista. Onko jossain määritelty, että
valokuvausharrastus tarkoittaa sitä, että täytyy saada mahdollisimman
helposti, nopeasti ja näppärästi teknisesti laadukkaita kuvia? Se toki
useimmiten on sitä, ja se on yksi aivan ok tapa harrastaa valokuvausta.
Ehkä jopa ensisijainen lähtökohta, kuten kaikkialla neuvotaan: "osta
digi, pääset helpolla." Mutta kuka on lyönyt lukkoon, että se olisi
ainoa tapa? Ja ettei aloittelijalle saisi suositella mitään muuta
tapaa - harkittavaksi?
Jos esittää toisen vaihtoehdon vielä erikseen mainiten, että se digikin
on ihan ok ja esitän vain toista mahdollisuutta, erilaista näkökulmaa,
minkä takia se herättää eripuraa? (Ja ei, tämä ei ole itkua eikä
orjantappurakehän päähän sovittelemista, vaan retorinen kysymys
pohdittavaksi.)
Jokainen itse harrastaa valokuvausta kuten haluaa. Mahdollisuuksia on
äärettömästi. On paljon hyödyllisempää avata ovia kuin sulkea niitä.
--
Antti Alhonen.
Simo Salanne
> Suuri osa parhaista kuvistani on otettu olosuhteissa, joissa
> laitteisto on venytetty äärimmilleen, esim. käsivaravalotusaika
> 100 mm:n objektiivilla on yli 1/5 sekuntia. Sellaista riskipeliä
> en uskaltaisi filmikoneella harrastaa.
>
Minä uskalsin tänään lähteä duuniin ilman sateenvarjoa. Sellaista
riskipeliä. Uskallan myös kuvata käsivaralla filmille kun on tarvis,
vaikka digi-VR:ää joskus tulisikin ikävä.
Simo S.
P.S. aletaan olla aikalailla offtopissa
Sakari Hannula
> Kiitän vielä tuhannesti kaikkia, jotka ovat auttaneet minua valintani
> suhteen parhaansa mukaan. Kokeilin tänään ystäväni Canonin järkkäriä
> ja se taitaa olla minun "vehkeeni".
> Niin siis SE kamera on Canon EOS 400D, johon joudun varmaan ostamaan
> "lisäputken" tai pari mm. noita kuvausetäisyyksiä ajatellen. Mutta
> kunhan pääsen aloittamaan edes tuosta paikoillaan nukkuvasta
> ruunasta,että sen saa mahtumaan kuvaan =)
> Valintaperusteet lopulta olivat varsin naiselliset? tuttu, luotettava
> merkki, nättikin? Runkoon löytyy erilaisia objektiiveja, helposti
> (joka kamerakaupasta?) Käyttäjien kokemukset ovat hyviä. Täyttää
> kaikki vaatimukset. Ja mikä parasta. tuntui omaan käteen sopivalta,
> Ehkä hiukan iso, koska kokeilin myös Nikon jotain isoa pokkaria, joka
> oli ehkä kivemman tuntuinen käteen, mutta zoomausominaisuudet eivät
> taida ihan riittää. Silläkin on omistajansa saanut tosi hyviä kuvia,
> mutta zoomi ja/tai tarkennus oli jostain syystä tosi erikoisen
> tuntuinen...ehkä kuvittelin vaan..
Noinhan se hyvin usein tuntuu menevän - neuvoja ja arvioita kannattaa
ehdottomasti käydä keräämässä ennen ostopäätöstä, mutta se oikea löytyy
yleensä parhaiten käsikopelolla - myös kameraa ostettaessa.
400D on varmasti turvallinen valinta ja pääset sillä hienosti
kuvauksessa alkuun ja eteenpäin. Mutta, kuten muut suosittelivatkin,
kannattaa ehdottomasti harkita pelkän rungon ostamista tai sitten
neuvotella jo kaupassa siihen parempi, valovoimaisempi objektiivi kuin
se, mitä yleensä kylkiäisenä tarjotaan. Arvatenkin kuvaat kesäisin
hepoja laitumella tai harjoitusaitauksessa enemmän, mutta ainakin
tallissa, sähkövalaistuksessa ihmissilmä vielä näkee OK, mutta kamera
alkaa jo hapuilla pahasti. Henrikin suosittelema 50 millinen f1.8
objektiivi on erittäin suositeltava valinta yhdeksi objektiiviksi
reppuun. Se on edullinen ja erittäin valovoimainen = se päästää
lävitseen enemmän valoa kameralle, jolloin kuvaaminen hämärämmässäkin
onnistuu. Erillinen, tehokas salamakin voisi olla harkittava lääke
samaan ongelmaan, mutta en tiedä miten hevoset siihen reagoisivat.
.s
Mika Iisakkila
> Minä uskalsin tänään lähteä duuniin ilman sateenvarjoa. Sellaista
> riskipeliä. Uskallan myös kuvata käsivaralla filmille kun on tarvis,
> vaikka digi-VR:ää joskus tulisikin ikävä.
Minäkin otin tämän joskus 135/f2.8:lla nojaten liikennemerkkiin
muistaakseni sekunnin tai kahden valotusajalla (piruko noista
filmikuvista asetuksia muistaa):
http://users.tkk.fi/~iisakkil/caddy/caddy_moon.jpg
Aivan hullunrohkea riski, joka olisi kannattanut jättää ottamatta,
koska kuva on epätarkka, värinhallinnaltaan aivan kelvoton ja vielä
rajattukin päin hemmettiä, koska se typerä liikennemerkki oli kasvanut
viisi metriä liian lähelle.
> P.S. aletaan olla aikalailla offtopissa
Sentään kuitenkin kohtuullisen hyvin uutisryhmän charterissa.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Markku Kalima
wrote:
> Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> writes:
> > Hyviä neuvoja. Yleensähän maneesit ovat melko hämäriä paikkoja ja
> > epäilen, ettei millään kameralla saa kunnollisia kuvia käsivaralta tai
> > ilman salamaa. Tai ehkä filmijärkkäri superherkän filmin kanssa voisi
> > toimia.
>
> Ei filmikoneilla ole tuossa käytössä mitään saumaa.
Saahan noita hyvinkin herkkiä filmejä ja osaa voi vielä alivalottaa
aukon pari ja kompensoidan tämä kehityksessä. Joillain päässee jopa
ISO 6400 herkkyyksille. Filmikameran etu on, että noita saa nykyään
käytettyinä aika halvalla.
> > Itse suosittelisin alkuperäiselle kysyjälle uutta 5-7 megapikselin
> > digipokkaria. Niissä on aivan riittävä kuvanlaatu ja suurimpana etuna
> > järkkäreihin nähden on, että kamera voi olla koko ajan mukana.
>
> Eihän tuossa ohjeessa ole mitään järkeä. Alkuperäinen
> kysyjä kun halusi nimenomaan päästä eroon digipokkarista,
> jonka koki huonoksi tarkituksiinsa.
Enpä huomannut moista kommenttia. Mutta itse tarpeeseen, koko ajan
mukana kulkeva digipokkari voisi olla ihan hyväkin.
Itse olen miettinyt paljon digijärkkärin ostoa, mutta toistaiseksi
siirtänyt sitä juuri siitä syystä, että pienen pokkarin kuvat ovat
likimain aina ihan riittäviä ja tuon kameran suurin etu on, että se
kulkee aina mukana. Ja vielä kun kaapista löytyy parikin filmikameraa
ei tarvetta digijärkkärille ole ollut.
Markku
Tero P. Mustalahti
> simppa <siim...@kolumbus.fi> writes:
>> www.dpreview.com sanoo huonoiksi puoliksi:
>> "Conclusion - Cons
>> Kit lens disappointing, better to buy body only and spend more on a
>> good lens "
>>
>> http://www.dpreview.com/reviews/canoneos400d/page29.asp
>
> Kittilinssin huonoutta on aika usein yliarvioitu. Toki
> kalliimpi on aina parempi, mutta ei tuo mitenkään
> käyttökelvoton ole. Jos haluaa jotain oikeasti parempaa,
> joutuu pian maksamaan yli kameran hinnan.
Niinpä. Kuten toisessa viestissä kirjoitin, kittizoomien laatu on
parantunut rutkasti 15 vuoden aikana ja nykyisin on lähes poikkeuksetta
ihan tyydyttävä. Ja vaikka paras laajakulma onkin kaksi askelta
taaksepäin ja paras tele kolme askelta eteenpäin, niin ymmärrän silti
hyvin, että markkinointisyistä kameroihin ei enää voi laittaa sitä
laadukasta* 50 mm peruslasia mukaan kuten ennen zoomien aikakautta.
* Useimmiten laadukasta; toki melko vaatimattomiakin peruslaseja oli
aikoinaan markkinoilla. Esimerkiksi Praktikoiden mukana myytiin
halvimpana vaihtoehtona Meyer-Görlitz Domiplania, joka toki on ihan hyvä
lasi f8:sta eteenpäin, kuten kaikki muutkin Cooke-tripletit... Sen
sijaan japanilaisissa peruslasikin oli yleensä Planar-tyyppinen.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Simo Salanne <etunimi....@silppuri.iki.fi.invalid> writes:
>> Minä uskalsin tänään lähteä duuniin ilman sateenvarjoa. Sellaista
>> riskipeliä. Uskallan myös kuvata käsivaralla filmille kun on tarvis,
>> vaikka digi-VR:ää joskus tulisikin ikävä.
>
> Minäkin otin tämän joskus 135/f2.8:lla nojaten liikennemerkkiin
> muistaakseni sekunnin tai kahden valotusajalla (piruko noista
> filmikuvista asetuksia muistaa):
>
> http://users.tkk.fi/~iisakkil/caddy/caddy_moon.jpg
>
> Aivan hullunrohkea riski, joka olisi kannattanut jättää ottamatta,
> koska kuva on epätarkka, värinhallinnaltaan aivan kelvoton ja vielä
> rajattukin päin hemmettiä, koska se typerä liikennemerkki oli kasvanut
> viisi metriä liian lähelle.
Aivan. Malliesimerkki siitä, että teknisesti riskialtis ja
"epäonnistunutkin" kuva voi olla hyvä. Itse en ymmärrä, miksei filmillä
voisi ottaa riskejä. Diakehitys maksaa saman riippumatta siitä kuinka
paljon on onnistuneita kuvia. Jos haluaa vielä säästää niin kehystää
itse vain onnistuneet diat, tosin konekehystyskin on joissakin paikoissa
kiinteähintainen. Itse kehitytän värinegat paikassa, jossa 15-29 tai
30-40 kymppikuvalla ja filmin kehityksellä on kiinteä hinta riippumatta
onnistuneiden kuvien määrästä. Varsinkin nega on niin halpaa, ettei
muutamalla pahastikaan epäonnistuneella ruudulla per filmi ole mitään
väliä. Mustavalko ja oma pimiö suo tietysti vielä enemmän joustavuutta;
minulla tosin ei pimiötä ole.
Tero P. Mustalahti
Markku Kalima
> Niinpä. Kuten toisessa viestissä kirjoitin, kittizoomien laatu on
> parantunut rutkasti 15 vuoden aikana ja nykyisin on lähes poikkeuksetta
> ihan tyydyttävä. Ja vaikka paras laajakulma onkin kaksi askelta
> taaksepäin ja paras tele kolme askelta eteenpäin, niin ymmärrän silti
> hyvin, että markkinointisyistä kameroihin ei enää voi laittaa sitä
> laadukasta* 50 mm peruslasia mukaan kuten ennen zoomien aikakautta.
Zoomien ongelma on heikko valovoima, vaikka optisesti ne eivät enää
olennaisesti kiinteille häviäkään. Jos ottaa kuvia esim. tuolla
maneesissa, pari aukkoa kirkkaampi kiinteä putki voisi olla paljon
sopivampi. Kirkas etsinkuva on iso apu valokuvaukseen.
Hevoskuvaukseen joku 100-200 mm kiinteä ja valovoimainen objektiivi
perusfilmirungolla olisi hyvä ja halpa ratkaisu alkuperäiselle
kysyjälle. Ko. yhdistelmällä kuvaa helposti hämärässä ja
manuaalitarkenteisessa kamerassa ei juuri viiveitä ole.
Markku
Sakari Hannula
> Itse en ymmärrä, miksei filmillä voisi ottaa riskejä.
Eihän kukaan sellaista ymmärtääkseni ole väittänytkään, ainakaan tässä
ketjussa, etteikö filmillä voisi rohkeasti kokeilla rajoja ja ottaa
kuvatessa riskejä. Henrik ainakin totesi, että 'digi kannustaa tekemään
riskialttiita kuvakokeiluja' ja siinä mielessä minunkin mielestäni
digillä on päivänselvä etulyöntiasema perinteiseen filmirunkoon. Digillä
itseopiskellessa ja rajoja etsiessä hintaero muutamien onnistumisen
kannalta hyvin epävarmojen kuvien ottamisen ja täydellisen kameran
ominaisuuksilla leikkimisen ja mielikuvituksellisen kokeilun välillä on
0 euroa. Kun digikuvaus tarjoaa samalla myös mahdollisuuden tutkia
kokeilujensa tuloksia jopa melkein välittömästi, on ainakin värifilmille
kuvaus näin vertailtuna rajoittavampaa.
MV-kuvaus ja kuvien kehittäminen itse onkin sitten eri asia, kuten
sanoitkin. Tiedonjanoiselle, intohimoiselle valokuvauksen harrastajalle
se on ehkä kaikkein informatiivisin tapa sukeltaa valokuvaukseen.
.s
Antti Alhonen
> Aivan. Malliesimerkki siitä, että teknisesti riskialtis ja
> "epäonnistunutkin" kuva voi olla hyvä.
Niinpä! Tuossa on tosi jännät värit ja aika loiva kontrasti josta tulee
elokuvamainen fiilis.
Kuva ei ole edes "epäonnistunut" tärähtämällä kuten olisi helposti
voinut. Mutta vaikka se olisikin tärähtänyt vähän, olisiko se siltikään
huono? Oleellisimpana kuvissa on kohde, sommittelu, sitten silmiin
iskee värit tai mustavalkokuvan tapauksessa sävyt, tonaalisuus.
Nämä kaikki ovat riippumattomia resoluutiosta, fokusvirheistä tai
kameran pienestä tärähdyksestä. Siksipä 1 megapikselin digilläkin
voi saada ihan yhtä vaikuttavia kuvia kuin 10 megapikselin digillä.
Tai elokuvan tekoa harrastava voi saada 8-milliselle kaitafilmille
hyvin vaikuttavaa jälkeä sävy- ja värimaailman ansiosta, vaikka kuva
onkin hyvin rakeista, ehkä tärisevää ja roskaistakin.
> Diakehitys maksaa saman riippumatta siitä kuinka
> paljon on onnistuneita kuvia.
Ja senkin voi tehdä itse :-).
--
Antti Alhonen.
Pertti Heikkinen
> Niin siis SE kamera on Canon EOS 400D, johon joudun varmaan ostamaan
> "lisäputken" tai pari mm. noita kuvausetäisyyksiä ajatellen. Mutta
> kunhan pääsen aloittamaan edes tuosta paikoillaan nukkuvasta
> ruunasta,että sen saa mahtumaan kuvaan=)
No jos kohtuuhintaista lisäputkea lähiaikoina (muutamia kuukausia) haet,
niin minulla on tarpeettomaksi jäänyt EF 70-300/4.0-5.6 IS USM, jonka
pistän julkisestikin kaupan kunhan olen saanut aikaiseksi viedä sen
takuukorjaukseen (aiheesta tietäville: siinä on Canonin bugiksi
tunnustama pystykuvan tarkennusongelma täydellä zoomilla). Uuden hinta
saksalaisessa edulliseksi mutta luotettavaksi tunnetussa nettikaupassa
näyttäisi olevan Canonin cashback-kampanja huomioiden ripauksen yli 500
euroa, joten UV-suotimen ja vastavalosuojan kera hintani voisi olla
tuossa 350 euron tietämillä. Lasilla on kuvattu reilusti alle 500 otosta.
Sähköpostiosoite toimii, jos kiinnotuit.
Jännää sinänsä, että pidit 400D:ta liian isona kun minun aikoinaan
kysellessäni näkemyksiä 350D:sta (kutakuinkin saman kokoinen) sitä
yleisesti pidettiin liian pienenä. En uskonut ja kuvausotteen puolesta
olen ollut hyvin tyytyväinen, samoin periaatteessa ominaisuuksien.
Muuten nälkä alkaa huolestuttavasti kasvaa syödessä...
Simo Salanne
> Tero P. Mustalahti wrote:
>
>> Aivan. Malliesimerkki siitä, että teknisesti riskialtis ja
>> "epäonnistunutkin" kuva voi olla hyvä.
>
>
> Niinpä! Tuossa on tosi jännät värit ja aika loiva kontrasti josta tulee
> elokuvamainen fiilis.
>
> Kuva ei ole edes "epäonnistunut" tärähtämällä kuten olisi helposti
> voinut. Mutta vaikka se olisikin tärähtänyt vähän, olisiko se siltikään
> huono? Oleellisimpana kuvissa on kohde, sommittelu, sitten silmiin
> iskee värit tai mustavalkokuvan tapauksessa sävyt, tonaalisuus.
Surkea kuva
Simo S.
Lassi Hippeläinen
...
> Tämä tulee kuitenkin vain hiukan kalliimmaksi. Ok, on kallis hankinta
> aloittelijalle, mutta jos kuitenkin joudun sijoittamaan rahaa satasia,
> ei satanen tai pari tunnu missään.
Yritä saada osa hinnasta takaisin verottajalta. Olet ilmeisesti ammatiksesi
tekemisissä hevosten kanssa, joten tarvitset kuvia palveluitesi
markkinointiin. Tjsp., sopivan luova selitys menee läpi.
-- Lassi
Tero P. Mustalahti
> Surkea kuva
Toivottavasti tuo oli satiiria, koska perustelemattomiin mielipiteisiin
emme suhtaudu kovinkaan ymmärtämyksellä...
Tero P. Mustalahti
News
Paras kamera on käytettävissä oleva kamera.
lassi