Kuvan koko - pikselit ja sentit
Jukka
mieluummin (lue: ehdottomasti) rautalangasta väännettäisiin juttua kuvan
koosta? En ole yrityksistäni huolimatta sellaista (yksinkertaista...)
löytänyt tai en vaan ole huomannut.
Ymmärrän, että mitä enemmän pikseleitä, sitä suuremman paperikuvan pystyn
siitä tekemään ja kuvankäsittelyohjelmalla määrittämään sen tulostuskoon
senteissä, sekä tarvittaessa pienentämään sen Webbikäyttöön 72 dpi.
Lisävalaistusta kaipaan siitä, miten pikseleiden määrä lasketaan. Jos vaikka
skannaan kuvan 300 dpi ja 600 dpi tai otan kuvan kameran pienimmällä ja
suurimmalla resoluutiolla, niin tokihan pikseleitä jälkimmäisessä on enemmän
ja lopputulos laadukkaampaa ja koko suurempi. Joku tossa hommassa on, joka
sotkee pikku pääni, kun luen aiheesta juttuja. Juskus näkee taulukoita, että
kuva on otettava sillä-ja-sillä resoluutiolla tai skannattavan
sillä-ja-sillä dpi-arvolla, jotta sataisiin sen-ja-sen kokoisia paperikuvia.
Selitinkö tarpeeksi sekavasti...? Ja kello ei ole vielä edes 01!
Kiitti, jos joku tietää linkin, josta opiskelen lisää ;-)
Väinö Louekari
Matti Grönroos
news:aeLMf.5181$4B1....@reader1.news.jippii.net...
> Ymmärrän, että mitä enemmän pikseleitä, sitä suuremman paperikuvan
> pystyn siitä tekemään ja kuvankäsittelyohjelmalla määrittämään sen
> tulostuskoon senteissä, sekä tarvittaessa pienentämään sen
> Webbikäyttöön 72 dpi.
>
> Lisävalaistusta kaipaan siitä, miten pikseleiden määrä lasketaan.
> Jos vaikka skannaan kuvan 300 dpi ja 600 dpi tai otan kuvan
> kameran pienimmällä ja suurimmalla resoluutiolla, niin tokihan
> pikseleitä jälkimmäisessä on enemmän ja lopputulos laadukkaampaa
> ja koko suurempi. Joku tossa hommassa on, joka sotkee pikku pääni,
> kun luen aiheesta juttuja. Juskus näkee taulukoita, että kuva on
> otettava sillä-ja-sillä resoluutiolla tai skannattavan
> sillä-ja-sillä dpi-arvolla, jotta sataisiin sen-ja-sen kokoisia
> paperikuvia.
Asia on yksinkertaisempi kuin luuletkaan: Digikuvatiedostojen
yhteydessä dpi-arvolla ole mitään merkitystä. Se on mukana
yksinomaan hämäyksen vuoksi ja joissakin tilanteissa kertomassa,
millä tarkkuudella kuva on alun perin skannattu. Hämäys on hyvin
onnistunut päätellen toistuvista kertomuksista, joissa kirjapainot
pyytävät kuvamateriaalin vähintään 300 dpi:n tarkkuudella kertomatta
kuvan lopullista kokoa.
Eli jos otetaan vaikka 4x6 tuuman kokoinen kuva (suunnilleen
kymppikuva) ja skannataan se tiheydellä 300 dpi (oikeastaan 300 lpi,
lines per inch), siitä syntyy kuvatiedosto, jossa on 1200x1800
pikseliä. Skannausohjelma voi laittaa kuvan metatietoihin
"resoluutioksi" 72 dpi, 300 dpi, 1312423542335724365 dpi tai jotain
muuta dpitä, mutta sillä ei ole kuvan kokoon mitään vaikutusta. Jos
sama kuva skannataan tiheydellä 600 lpi, sen kooksi vastaavasti
tulee 2400x3600 pikseliä.
Sitten, kun kuva tulostetaan, yksikkö "dpi" ilmoittaa, kuinka suuri
tulosteesta syntyy. 1200x1800 pikselin kuva tiheydellä 200 dpi
tulostuu kokoon 6x9 tuumaa. Toisaalta usein valitaan tulostuskoko,
jolloin dpi lasketaan jakamalla pikselimäärä kuvan koolla.
Yllämainittu kuva tulostettuna kokoon 10x15 tuumaa tulee
tulostetuksi tiheydellä 120 dpi. Kuvatiedossa oleva dpi-arvo ei
mitenkään rajoita kuvan tulostamista aivan mihin tahansa kokoon
tahansa.
Kuvaa tulostettaessa pikseleiden määrä vaikuttaa laatuun, mutta ei
minkään orjallisen kaavan mukaan. Kuvan koettu laatu kun on
subjektiivinen seikka ja lisäksi riippuu katseluetäisyydestä ja
kuvassa olevien yksityiskohtien määrästä. Esimerkiksi Ifin
valokuvatulostin tulostaa tiheydellä 254 dpi. Ifin valokuvakirjan
laadinta-ohjelma suosittaa minimiresoluutioksi 150 dpi. (Itse yhteen
kirjaan jouduin käyttämään yhdessä kuvassa resoluutiota 140 dpi ja
kuva on aivan kohtuullisesti katseltavissa.) Toisaalta seinän
kokoisessa julisteessa voidaan käyttää nyrkin kokoisia pikseleitä.
Matti
--
Matti Grönroos -- http://www.iki.fi/mjg
olli R
> Asia on yksinkertaisempi kuin luuletkaan: Digikuvatiedostojen yhteydessä
> dpi-arvolla ole mitään merkitystä.
Matti selittikin asian jo hyvin. Oikeastaan ainoa mitä kannattaa vielä
mainita on tuo yksikkö.
DPI = dots per inch : Pistettä tuumalla.
Tuuma on 2.54 cm. Yksinkertaisesti siis DPI-luku sitoo todellisen
kuvan sivun mitan sivunpituuteen pikseleinä. Jos pystysivulla on 1200
pikseliä, ja se on 10 cm korkea, saadaan 120 pikseliä sentillä
= 120 * 2.54 = suunnilleen 300 pikseliä tuumalla.
DPI on sikäli hiukan hämäävä, että tulostinvalmistajat käyttävät
sitä kertomaan mustepisteiden tiheyttä tulosteissaan. Kuitenkin
yhden pikselin värin tulostamiseen tarvitsee sekoittaa useita
mustepisteitä, koska tulostimessa on vain rajoitetusti värejä.
Niinpä usein parempi mittayksikkö digikuville on PPI, pikseleitä
tuumalle, jolloin ei tule väärinkäsityksiä.
olli Rinne
Arto Kojo
tässä parantaa (=yksinkertaistaa). Viestini jälkeen tulee varmaan
olemaan vielä useita lisää.
Digikuvan koosta puhuttaessa parhaat tunnusluvut ovat kuvan
<vaakapikseleiden> ja <pystypikseleiden> määrät. Heikkoja tunnuslukuja
taas ovat mm. kuvatiedoston <koko kilotavuina> ja käytetty <DPI>-arvo.
Esimerkkeinä <kuvakoot> 400x300 pikseliä (tulostuskäyttöön heikko
taso/tietokoneen ruudulla välttävä), 800x600 (välttävä/hyvä), 1600x1200
pikseliä (keskinkertainen/liian iso) sekä nykyisiä digikameroita
suuruusluokaltaan kuvaavat koot 2272x1704 (hyvä/aivan liian iso) ja
3264x2448 (erinomainen/järkyttävästi liian iso) pikseliä. Viimeisimmät
kaksi syntyvät siis "4 MB" ja "8 MB" digikameroista.
Kuten numeroista voi päätellä, digikameroiden ja tätä kautta myös
nettikuvien ja aikakauslehtien/esitteiden käyttämä yleisin <kuvasuhde>
on 4:3, mutta näin ei välttämättä aina ole, eikä tämä varsinkaan ole
mitenkään pakollista. Kuvankäsittelyohjelmalla kuvasuhteita pystyy
vääristämään/oikaisemaan aina haluttaessa.
Kuten kommenteista taas voi päätellä, tulostuskäytössä ja tietokoneen
ruudulla tarvitaan aivan eri kokoisia versioita samasta kuvasta, esim.
paperitulostukseen 2272x1704 pikselin versio on melko hyvä, mutta
nettiin tai kaverille sähköpostiin kannattaa laittaa vain esimerkiksi
600x450 pikselin versio samasta otoksesta.
Kuten jo todettua, arvo DPI on lyhenne sanoista "dots per inch". Kuvaa
paperilta scannattaessa DPI arvo yleensä valitaan ohjelmasssa itse
(oletus yleensä 100-200dpi), ja digikamerat laittavat kuvaan aina jonkun
laitekohtaisen oletuksen (yleensä 72-180 dpi).
Jossain asetettu DPI kulkee kuvan mukana kaikissa tavallisimmissa
tiedostomuodoissa (BMP JPG PNG TIF, ei kuitenkaan GIF). Jos kuvan
DPI-arvo on tyhjä, moni ohjelma laittaa tilalle oman oletuksensa
(yleensä 72dpi). Kuvan (siis kuvatiedoston) laatuun ei kuitenkaan
vaikuta mitenkään, jos DPI-arvoa vahingossa tai tarkoituksella vaihtaa.
Historiallisen DPIn tarkoitus on ollut ohjata pisteen tulostusta
<paperille>, eli arvo ei vaikuta mitenkään kuvan tulostumiseen ruudulle.
Kaiken lisäksi DPIn vaikutus paperillekin tulostettaessa riippuu
ohjelmasta, esim. nettiselaimesta paperille tulostettaessa jääräpää
selain käyttää aina 72dpi tarkkuutta, vaikka kuvassa olisi joku toinen
(parempikin) arvo. Tarkka kuva voi silloin tulostua aivan liian
isokokoisena.
<Mystinen arvo 72dpi> on sekin täysin historiallinen luku, jota ei itse
kannata enää noudattaa, jos DPI arvoja jostain syystä säätää. Joskus 20
vuotta sitten tyypillisen monitorin pikselimäärät ja fyysinen koko
sattuivat olemaan sellaiset, että kuvan tulostuessa ruudulle sen
tulostustarkkuudeksi tuli noin 72 pistettä tuumalle. Kun sitten
tulostettaessa haluttiin sama kuva saman kokoisena paperille, asetettiin
tulostusohjelmaan arvoksi tuo ruudulta laskettu 72dpi, ja jonkinmoinen
standardi pääsi syntymään.
Nykymonitoreissa sama ruutukuvan ja paerikuvan vastaavuusarvo on jo noin
100 (itselläni juuri nyt 96), riippuen tietenkin siitä, millä
tarkkuudella kukin näyttökorttia käyttää.
--ako
Petrik Salovaara
news4.kolumbus.fi:
> Kuvatiedossa oleva dpi-arvo ei mitenkään rajoita kuvan
> tulostamista aivan mihin tahansa kokoon tahansa.
Tämä on totta. Lisäisin vielä, että henkilö saattaa kuitenkin
törmätä työnantajan määräykseen tai alihankkijan suositukseen,
että jonkin tietyn kuvan pitää olla vähintään xxx DPI. Tällöin
kuvan koko millimetreinä pitää luonnollisesti olla tiedossa.
Arto Kojo
lopputulos tulee, kun scannaa about samalla DPI-arvolla kuin mitä kuva
on tulostettu.
Siis scannaa sanomalehteä noin 100 dpi, ja lähes kaikkia muita
tulosteita 200 dpi. Jos normaalia painojälkeä scannaa vaikkapa 600 dpi
tarkkuudella, tuloo Moire-ilmiön takia _heikompi_ lopputulos kuin 200 dpi.
--ako
Jukka
Nyt täytyy alkaa pureskelemaan niitä. Eiköhän homma ala vääntymään kovaan
kaaliini - toivottavasti.
"Jukka" <som...@microsoft.com> wrote in message
news:aeLMf.5181$4B1....@reader1.news.jippii.net...
Petri Kekkonen
> Ymmärrän, että mitä enemmän pikseleitä, sitä suuremman paperikuvan pystyn
> siitä tekemään ja kuvankäsittelyohjelmalla määrittämään sen tulostuskoon
> senteissä, sekä tarvittaessa pienentämään sen Webbikäyttöön 72 dpi.
Webbikäytön 72 DPI (tai oikeammin PPI, Pixels Per Inch) on ihan puppua.
Näyttöjen resoluutiot vaihtelee suuresti, ja lähes aina se on suurempi kuin
tuo 72 DPI, jopa 200 DPI. Webbikäytössä kuitenkin voit unohtaa koko DPI:n ja
ajatella puhtaasti kuvan mittoja pikseleissä (siis leveys on x pikseliä ja
korkeys y pikseliä). Vain tällä on merkitystä.
> Lisävalaistusta kaipaan siitä, miten pikseleiden määrä lasketaan.
Kun puhutaan paperille tulostamisesta niin pätee kaavat:
Kuvan leveys tuumissa = kuvan peveys pikseleissä / DPI (siis
tulostusresoluutio)
Kuvan korkeus tuumissa = kuvan korkeus pikseleissä / DPI
Näistä kun tiedät kaksi niin voit aina laskea kolmannen.
> Juskus näkee taulukoita, että kuva on otettava sillä-ja-sillä
> resoluutiolla
> tai skannattavan sillä-ja-sillä dpi-arvolla, jotta sataisiin sen-ja-sen
> kokoisia paperikuvia.
Nuo taulukot ja suositukset voit suosiolla unohtaa täysin, ainakin jos et
ole tekemisissä painojen kanssa. Kuvaat isoimmalla kamerasi antamalla
resolla ja skannaat isoimmalla skannerisi oikeasti tukemalla (ei
interpoloitu) resolla. Tulostin kyllä hoitaa skaalauksen haluttuun kokoon
ilman laskemista.
- Petri
Petri Kekkonen
> Nykymonitoreissa sama ruutukuvan ja paerikuvan vastaavuusarvo on jo noin
> 100 (itselläni juuri nyt 96), riippuen tietenkin siitä, millä tarkkuudella
> kukin näyttökorttia käyttää.
Tai vaikkapa 200, kuten mulla puhelimessa jolla myös surfaan netissä.
- Petri
taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.invalid
: Kiitti, jos joku tietää linkin, josta opiskelen lisää ;-)
Olisiko tästä apua: http://www.valt.helsinki.fi/staff/mainkine/kuvista.htm
--
+ taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.INVALID +
Simo Salanne
> <Mystinen arvo 72dpi> on sekin täysin historiallinen luku, jota ei itse
> kannata enää noudattaa, jos DPI arvoja jostain syystä säätää. Joskus 20
> vuotta sitten tyypillisen monitorin pikselimäärät ja fyysinen koko
> sattuivat olemaan sellaiset, että kuvan tulostuessa ruudulle sen
> tulostustarkkuudeksi tuli noin 72 pistettä tuumalle. Kun sitten
> tulostettaessa haluttiin sama kuva saman kokoisena paperille, asetettiin
> tulostusohjelmaan arvoksi tuo ruudulta laskettu 72dpi, ja jonkinmoinen
> standardi pääsi syntymään.
>
Mystinen "72" on perua kirjapainotekniikan mittayksiköistä. Yksi piste
(point) on 1/72 tuumaa. Ks. esim.
http://en.wikipedia.org/wiki/Point_%28typography%29
Simo S.
Jukka Marttinen
Jos aloitat ihan yksinkertaisella nyrkkisäännöllä: 254 dpi on on 100
pistettä sentille. Tuo 100 pistettä sentille on riittävä tarkkuus
hyvälaatuisiin tulostuksiin tai digikuviin. Eli esimerkiksi 10 x 13 cm
kuva vaatii siten 1000 x 1300 pikselin kuvatiedoston ja 10 x 15 cm kuva
1000 x 1500 pikselin kuvatiedoston.
Vastaavasti 20 x 30 cm tulostus vaatii 2000 x 3000 pikseliä.
72 dpi on (72/2,54)on noin 30 pikseliä sentille.
Eli webbiin 30 pikseliä/sentti ja tulostuksiin 100 pikseliä/sentti.
Käytännössä digikuviin riittää pienempikin tarkkuus.
Ville Voipio
> Nuo taulukot ja suositukset voit suosiolla unohtaa täysin, ainakin jos et
> ole tekemisissä painojen kanssa. Kuvaat isoimmalla kamerasi antamalla
> resolla ja skannaat isoimmalla skannerisi oikeasti tukemalla (ei
> interpoloitu) resolla. Tulostin kyllä hoitaa skaalauksen haluttuun kokoon
> ilman laskemista.
Sovelluksesta riippuen toimiva tai huono ohje. Yleissääntö on
kuitenkin se, että tekstinkäsittely- tai taitto-ohjelmaan laitettavan
kuvan tulisi olla valmiiksi oikeassa koossa ja oikealla resoluutiolla.
Skaalaaminen ohjelmassa itsessään jättää käyttäjän aika lailla ohjelman
ja tulostimen armoille.
Liian suurista kuvista on melkoisesti riesaa tulostimesta ja
ohjelmasta riippuen. Joissain tapauksissa ylisuuri kuva voi viedä
tulostimelta huomattavan määrän miettimisaikaa, vaikka oikealla
pikselimäärällä sivu tulostuisi suit sait sukkelaan.
Huonossa tapauksessa vielä käy niin, että kuvasta tulee tulostinta
varten 301 ppi, kun tulostimen natiiviresoluutio on 300 dpi. Sen
jälkeen kuvaan voi ilmestyä outoja raitoja. Tätä ei niinkään muste-
suihkareilla käy, mutta lasereilla kyllä.
Siitä olen samaa mieltä, että kuvat kannattaa lähes aina ottaa
suurimmalla kameran resoluutiolla, ja skannauksessakin on hyvä
käyttää varsin korkeaita resoluutioita. Tosin skannerien kanssa
voi ylisuurilla resoilla tulla suorituskykyongelmia jo skannaus-
vaiheessa. Kuitenkin varsinainen pikselimäärän pienentäminen
kannattaa tehdä vasta käsittelyvaiheessa, jolloin prosessiin voi
itse vaikuttaa.
Laskeminen on aina ikävää, ja siksi kannattaa mahdollisuuksien
mukaan käyttää kuvankäsittelyohjelmaa, jolle voi antaa ppi-luvun
ja sentit suoraan. Ei tarvitse laskea mitään, ja kaikki menee
oikein.
"Oikeat" ppi-luvut riippuvat käyttötarkoituksesta. Itse käytän
viivapiirroksissa 600 ppi:tä ja jatkuvasävyisissä kuvissa
200 ppi:tä. Ei ole vielä ainakaan tullut ongelmia.
(Yllättäen sama oikean koon perussääntö pätee myös vektorigrafiikkaan,
sekin kannattaa tehdä saman tien lopulliseen kokoonsa. Skaalattavuus on
hiukan ylimainostettu juttu, ei se vektorigrafiikan etu siinä piile.)
- Ville
--
Ville Voipio, Dr.Tech., M.Sc. (EE)
chrisse
> Tietäisikö joku Webbisivuston tai kirjastosta saatavan kirjan, jossa
> mieluummin (lue: ehdottomasti) rautalangasta väännettäisiin juttua kuvan
> koosta?
Hyvä yleissivusto, vaikka ei viimeaikoina tuoreistettukaan
(englanninkielinen).
http://www.normankoren.com/sitemap.html
sieltä:
http://www.normankoren.com/pixels_images.html#Pixels
-chrisse
OssiJ
> Tämä on totta. Lisäisin vielä, että henkilö saattaa kuitenkin
> törmätä työnantajan määräykseen tai alihankkijan suositukseen,
> että jonkin tietyn kuvan pitää olla vähintään xxx DPI. Tällöin
> kuvan koko millimetreinä pitää luonnollisesti olla tiedossa.
Huvittavintahan on, että moni tuijottaa vain tuota dpi-lukemaa. Sain
kerran puoliäkäistä meiliä jotta ottamani kuvat haluttiin 300 dpi:nä ja
olin lähettänyt ne vain 150 dpi:nä - vaikka resoluutiota kuvissa oli
tasan sen verran mitä kamerasta irti sai. No, avasin sitten kuvat
kuvankäsittelyohjelmaan ja ruuvasin asetuksista 150 -> 300 dpi kuvan
koon pysyessä samana. Johan olivat tyytyväisiä. Onneksi eivät "älynneet"
että tuo dpi-asetushan on vain hatusta tempaistu metatieto kuvassa %)
--
Jos vastaat sähköpostitse, poistathan roskapostieston
sekä sähköpostiosoitteen invalidisointitekijän. Kiitos.
Hannu
Tosiaankin yllättäen. Olisitko ystävällinen ja kertoisit tästä aiheesta
hieman lisää.
--
Hannu
Osmo R
>
> Kuten kommenteista taas voi päätellä, tulostuskäytössä ja tietokoneen
> ruudulla tarvitaan aivan eri kokoisia versioita samasta kuvasta,
> esim. paperitulostukseen 2272x1704 pikselin versio on melko hyvä,
> mutta nettiin tai kaverille sähköpostiin kannattaa laittaa vain
> esimerkiksi 600x450 pikselin versio samasta otoksesta.
600x450 on kätevä, jos haluaa vain vilauttaa kuvaa. Jos taas ajattelee,
että vastanottaja voisi esim. tulostaa sen tai katsella sitä ruudulla
tarkemminkin niin täysi resoluutio on hyvä. (Toki esim. juuri
web-sivuilla pienellä resoluutiolla voi estää luvatonta käyttöä).
Nykykoneet ovat sen verran nopeita, ettei kuvan skaalaus eri
resoluutioihin ole ongelma.
>>
> <Mystinen arvo 72dpi> on sekin täysin historiallinen luku, jota ei
> itse kannata enää noudattaa, jos DPI arvoja jostain syystä säätää.
> Joskus 20 vuotta sitten tyypillisen monitorin pikselimäärät ja
> fyysinen koko sattuivat olemaan sellaiset, että kuvan tulostuessa
> ruudulle sen tulostustarkkuudeksi tuli noin 72 pistettä tuumalle.
Eikä tuo tule tulostimista. Tyypillisessä matriisikirjoittimessa
neulojen etäisyys oli 1/72 tuuma.
Osmo
Ville Voipio
>> (Yllättäen sama oikean koon perussääntö pätee myös vektorigrafiikkaan,
>> sekin kannattaa tehdä saman tien lopulliseen kokoonsa. Skaalattavuus on
>> hiukan ylimainostettu juttu, ei se vektorigrafiikan etu siinä piile.)
>>
> Tosiaankin yllättäen. Olisitko ystävällinen ja kertoisit tästä aiheesta
> hieman lisää.
Painotuotteissa yleisimmät ongelmat vektorigrafiikassa liittyvät
viivanleveyksiin ja fonttikokoihin. Kuvan skaalauksessa käytetyt
viivat voivat joko skaalautua mukana tai sitten eivät.
Esimerkiksi 0.2 mm:n ääriviivatyyppisen viivan olisi syytä pysyä
omassa leveydessään. Jos se kapenee pienennettäessä, siitä tulee
liian ohut ollakseen siisti, ja tulostuslaite voi jopa hukata sen.
Vastaavasti tuplakokoisena viiva on jo melkoisen painavan oloinen,
vaikka sen on tarkoitus olla vain ääriviiva.
Toisaalta leveämpien viivojen on yleensä syytä skaalautua kuvan
mukana. Esimerkiksi millimetrin levyinen viiva on niin leveä, että
sen leveyteen on jokin syy. Kuvaa pienennettäessä viivan pitää
vastaavasti kaventua.
Toki vektorigrafiikkaohjelmat itse osaavat tämän, viivalle voi
määritellä ominaisuudeksi sen, skaalautuuko sen leveys vai ei.
Mutta jos skaalaus tehdään esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmassa,
tämä toiminnallisuus ei toimi. Lisäksi aika moni käyttäjä
on autuaan tietämätön tästä asiasta.
Fontit ovat toinen riesa. Ei ole kovin yhtenäisen näköistä, jos
samassa dokumentissa on kuvien tekstit tehty 8.3, 9.2, 10.1
ja 11.2 pisteen fonteilla noin kuvan tuurista riippuen. Isommilla
suurennoksilla huomaa senkin, että 8 pisteen fontti kerrttuna
puolellatoista ei ole suinkaan välttämättä sama kuin saman
kirjasimen 12 pisteen versio.
On toki olemassa iso joukko vektorikuvia, jotka skaalautuvat hyvin.
Jos kuvassa ei ole tekstiä eikä kapeita ääriviivoja, ongelmia
tulee harvemmin. Usein clipart-tyyppiset kuvat kuuluvat tähän
kategoriaan. Toisaalta vektorikuvat ovat varsin usein erilaisia
kaavakuvia, tekstiäkin mukana. Tällöin pienikin skaalamuutos
voi tehdä lopputuloksesta yllättävän rauhattoman.
Vektorimuotojen suurimmat edut ovat muokkaamisen helppous, pienet
tiedostot ja objektien uudelleenkäytön helppous. Skaalattavuus
on kuitenkin enemmän sitä, että saman kuvan voi skaalata eri
resoluutioihin (mutta samaan kokoon).
(Juu ei kuulu enää valokuvaukseen, lähtee näköjään tämäkin säie
OT:ksi.)
Simo Salanne
>> <Mystinen arvo 72dpi> on sekin täysin historiallinen luku, jota ei
>> itse kannata enää noudattaa, jos DPI arvoja jostain syystä säätää.
>> Joskus 20 vuotta sitten tyypillisen monitorin pikselimäärät ja
>> fyysinen koko sattuivat olemaan sellaiset, että kuvan tulostuessa
>> ruudulle sen tulostustarkkuudeksi tuli noin 72 pistettä tuumalle.
>
>
> Eikä tuo tule tulostimista. Tyypillisessä matriisikirjoittimessa
> neulojen etäisyys oli 1/72 tuuma.
>
Matriisikirjoittimistako koko sotku johtuu?
Entäs Didot tai Adobe?
Simo S.
Jukka
<taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.INVALID> wrote in message
news:du19oj$3nv$2...@oravannahka.helsinki.fi...
> Jukka <som...@microsoft.com> wrote:
> : Kiitti, jos joku tietää linkin, josta opiskelen lisää ;-)
>
> Olisiko tästä apua: http://www.valt.helsinki.fi/staff/mainkine/kuvista.htm
Täytyypä lukea tämäkin ajatuksella. KIITTI!
En ihan näin pahaa hysteriaa ajatellut. Täältä on aina saanut lukea
asiallisia viestejä meille aloittelijoille ja oppia paljonkin, mutta ehkä
minä pidän pääni kiinni vähän aikaa... En kyllä vieläkään ymmärrä sitä miten
se-ja se-toimii... ;-) Nyt turpa kiinni ja hiljaa.
Hannu
Totta joka sana, mutta silti sanoisin, että nämä ongelmat eivät ole
niinkään varsinaisesti vektorigrafiikan ongelmia, vaan kuuluvat sarjaan
"sä et vaan osaa" (enkä tarkoita tällä sinua).
Mielestäni nimenomaan skaalautuvuus on yksi vektorigrafiikan suurimpia
etuja, samaa logoa kun voidaan käyttää firman työpaikkailmoituksessa 50
mm leveänä tai pakussa 2 metrin teippauksena. Tosin silloin edellä
mainitsemasi seikat täytyy olla otettuna huomioon.
Follarit ja kopio: sfnet.atk.grafiikka
--
Hannu
Petri Kekkonen
> Sovelluksesta riippuen toimiva tai huono ohje. Yleissääntö on
> kuitenkin se, että tekstinkäsittely- tai taitto-ohjelmaan laitettavan
> kuvan tulisi olla valmiiksi oikeassa koossa ja oikealla resoluutiolla.
Olet oikeassa. Unohdin mainita että ohjeeni koski vain _pelkän_ valokuvan
tulostusta tyypillisillä kotikäytössä olevilla valokuvatulostimilla ja
toisaalta valokuvien teettämistä liikkeissä.
- Petri
Markku Haapamäki
"Jukka" <som...@microsoft.com> kirjoitti viestissä
news:by4Nf.5529$147....@reader1.news.jippii.net...
Eihän tuossa ole kuin kaksi asiaa: Kuvan pikselikoko x * y pikseliä, ja
tulostustiheys pistettä tuumalle. Joskus käytetään tiheyden yksikkönä
pistettä sentille.
Pikselimäärä määrää tiedoston koon ja informaation määrän (pakkaamisen
kera), tulostustiheys on vain lisätieto tulostamista varten.
Tulostaessa lopullisen koon määräävät pikselien määrä sekä se, kuinka
tiheään ne präntätään. Eli jos kuvan leveys on 1500 pikseliä ja
tulostustiheys 300 dpi, niin kuva on paperilla 5 tuumaa leviä.
Näytöllä katseluun tuo dpi-arvo ei vaikuta pätkääkään, vaan kuvan koko
näytöllä määräytyy näytön pikselimäärän mukaan: Jos näyttö on kooltaan
säädetty 800*600 pikseliin, niin 800*600 pikselin kuva täyttää koko
näytön.
Sanaa resoluutio käytetään mielestäni joskus epälookisesti: Toisinaan
sillä tarkoitetaan pistetiheyttä ja toisinaan pikselikokoa, vähän
asiasta ja kertojasta riippuen.
Mahdettiinko tätä edes kysyä, mutta tulipahan vastattua...
Make
paul...@yahoo.com
> Nuo taulukot ja suositukset voit suosiolla unohtaa
> täysin, ainakin jos et ole tekemisissä painojen kanssa.
> Kuvaat isoimmalla kamerasi antamalla resolla ja skannaat
> isoimmalla skannerisi oikeasti tukemalla (ei interpoloitu)
> resolla. Tulostin kyllä hoitaa skaalauksen haluttuun
> kokoon ilman laskemista.
Digikuvia ei tosiaan ole mitään syytä ruveta
skaalailemaan ennen tulostusta, jos tulostat
itse omalla koneellasi. Eri asia on, jos kuvat
pitää lähettää jonnekin. Silloin tiedoston koolla
on merkitystä. Kuvavalmistamot saattavat myös
vaatia kuvan skaalaamisen pienemmäksi.
Skannata ei kyllä tosiaankaan kannata maksimi
resoluutiolla, ellet ole skannaamassa jotain
hyvin pientä kohdetta. Halvoissakin skannereissa
nykyisin optinen resoluutio alkaa olla tuollaiset
2400 dpi. Jos skannaat A4:n tuolla resolla, niin
kuvan kooksi tulee n. 20 000 x 28 000 pikseliä.
Kompressoimattomana 24-bitin kuvana se veisi
tuollaiset 1680 Megatavua.
--
Pauli
paul...@yahoo.com
> Sovelluksesta riippuen toimiva tai huono ohje. Yleissääntö on
> kuitenkin se, että tekstinkäsittely- tai taitto-ohjelmaan laitettavan
> kuvan tulisi olla valmiiksi oikeassa koossa ja oikealla resoluutiolla.
> Skaalaaminen ohjelmassa itsessään jättää käyttäjän aika lailla ohjelman
> ja tulostimen armoille.
Hetkinen! Eiköhän se ole juuri päinvastoin.
Tekstinkäsittely- tai taitto-ohjelmaan laitettavassa
kuvassa ei dpi-arvolla ole mitään merkitystä. Kuvan
koko ja sijainti määrätään itse ohjelmassa, ja dpi-luku
jätetään huomiotta.
Myöskään pikselimäärällä ei ole kovin paljon merkitystä.
Kuvaa tulostettaessa se skaalataan joka tapauksessa,
aivan riippumatta siitä, montako pikseliä kuvassa on.
Se, minkä kokoinen kuva on dpi-luvun mukaan laskettuna,
ei vaikuta asiaan mitenkään.
Se on totta, että liian suurta kuvaa ei kannata
käyttää, se vain vie tilaa ja aikaa. Mutta jos
tulostetaan digikameran kuvia, jotka joka tapauksessa
ovat kovalevyllä, niin asialla tuskin on merkitystä.
Kuvan skaalaaminen manuaalisesti luultavasti vie
paljon enemmän aikaa kuin mitä tiedonsiirrossa
printterille säästää.
> Huonossa tapauksessa vielä käy niin, että kuvasta tulee tulostinta
> varten 301 ppi, kun tulostimen natiiviresoluutio on 300 dpi. Sen
> jälkeen kuvaan voi ilmestyä outoja raitoja. Tätä ei niinkään muste-
> suihkareilla käy, mutta lasereilla kyllä.
Tuolla oli merkitystä vielä ehkä 20 vuotta sitten.
1. sukupolven lasereissa tosiaan resoluutio oli
300 dpi, eikä harmaasävyjä ollut. Tuli noihin
aikoihin tehtyä jonkin verran julkaisuja Venturalla.
Kuvat joutui rasteroimaan jo skannatessa, jolloin
kuva oli pakko sijoittaa sivulle alkuperäiskoossa,
jotta rasteri ei interferoisi tulostusresoluution
kanssa.
Nykyaikana halpojen lasereiden resot ovat luokkaa
1200x1200 dpi, ja mustesuihkuilla tyypillisesti
1200x4800 dpi. Lisäksi lasereissa on resoluution
parannustekniikka, jossa kunkin pistteen paikka
ja koko säätyy tarpeen mukaan (se itse asiassa
tuli käyttöön jo Laserjet 2:ssa).
--
Pauli