Skanneritesti
Markku Kalima
välillä. Mitään johtopäätöksiä en jaksanut raapustella - tehköön
jokainen omansa. Kommentteja otan mielelläni vastaan.
http://www.iki.fi/mkalima//Harrastukset/Valokuvaus/Skanneritesti/skanneritesti.html
Markku
Tero P. Mustalahti
> Sainpa vihdoin tehdyksi taas pienen vertailutestin eri skannereiden
> välillä. Mitään johtopäätöksiä en jaksanut raapustella - tehköön
> jokainen omansa. Kommentteja otan mielelläni vastaan.
Ihan mielenkiintoinen testi. Tasoskanneri oli tulokseltaan selvästi
heikoin ja jopa 5 MPix digikameran kuvassa on enemmän yksityiskohtia.
Diaskannerin ja digikameraduplikoinnin tulos on suurin piirtein samaa
luokkaa minusta. Kumpikin on varmasti riittävä melko isoihinkin
suurennoksiin. Selvää kuitenkin on, ettei kumpikaan pysty uuttamaan
diasta läheskään kaikkea informaatiota. Mielenkiintoista olisi nähdä
vertailu vielä johonkin halpisdiaskanneriin ja toisaalta Epsonin
kalliimpiin tasoskannereihin. Sekä tietenkin rumpuskanneriin, mutta
sellaiseen ei varmaan keltään liikene "ylimääräistä" rahaa...
Tero P. Mustalahti
Toni Nikkanen
> Mielenkiintoista
> olisi nähdä vertailu vielä johonkin halpisdiaskanneriin ja toisaalta
> Epsonin kalliimpiin tasoskannereihin. Sekä tietenkin rumpuskanneriin,
> mutta sellaiseen ei varmaan keltään liikene "ylimääräistä" rahaa...
Minä voin testin vuoksi skannata pari ruutua Epson v700:lla jos joku
mulle jotain lähettää skannattavaksi.
Niissä diaduplikaattori vs. filmiskanneri-vertailuissa pisti silmään
että diaduplikointiversiossa oli aika erilaiset värit. Jotenkin
luulisi että diasta olisi helppo saada värit oikein mutta ei se ole;
olen joskus aiheuttanut itselleni turhaa pahaa mieltä skannaamalla
saman ruudun Velvia 50:tä Epsonin tasoskannerilla ja K-M 5400 II:llä
ja tarkkuusero ei ollut ainoa harmittava tekijä...
Oiva Hakala
"Toni Nikkanen" <to...@morgoth.tuug.fi> wrote in message > Niissä
> että diaduplikointiversiossa oli aika erilaiset värit. Jotenkin
> luulisi että diasta olisi helppo saada värit oikein mutta ei se ole;
> olen joskus aiheuttanut itselleni turhaa pahaa mieltä skannaamalla
> saman ruudun Velvia 50:tä Epsonin tasoskannerilla ja K-M 5400 II:llä
> ja tarkkuusero ei ollut ainoa harmittava tekijä...
Hmm. Jos kamerassa / skanneriohjelmassa on jonkinlainen autom. valkotasap.
säätö päällä, niin tuloshan voi olla mitä tahansa. Jos esim on paljon
sinistä, automaagisuus pistää muita värejä lisää. En tiedä, miten
duplikointi on tehty, mutta jos se on tehty taustavalon tunnetulla K-arvolla
ja kamerakin niissä asetuksissa, _ja_ jos vielä käytetty Photoshopin
raw-pluginia, niin kyllä värintoiston pitäis olla aika kohdallaan. Mutta kun
tuo ei ole tiedossa, niin... Joka tapauksessa Micro-Nikkor ja kamera
saaneet tuosta aika hyvin irti.
Oiva
Markku Kalima
> Tasoskanneri oli tulokseltaan selvästi
> heikoin ja jopa 5 MPix digikameran kuvassa on enemmän yksityiskohtia.
Suurin yllätys minullekin oli tuon digipokkarin hyvä taso. Toki
silläkin tulee raja vastaan, mutta jos tarve on lähinnä web-käyttöön,
taso riittää mainiosti. Kameran etuna on kumminkin vesitiiviys ja 140
g paino.
Samoin tuon tasoskannerin taso riittää juuri ja juuri web-käyttöön,
vaikka kuvat hieman pehmeitä ovatkin. Photosopilla korjaamalla noista
Esponin kuvistakin saanee vielä hieman parempia. Ja toki sillä, että
opettelee käyttämään tuota skannausohjelmaa :-)
> Diaskannerin ja digikameraduplikoinnin tulos on suurin piirtein samaa
> luokkaa minusta. Kumpikin on varmasti riittävä melko isoihinkin
> suurennoksiin.
Mielestäni ero on hieman diaskannerin eduksi, vaikka toki molemmat
ovat hyviä. Keskimmäisen suurennoksen verkko näkyy selkeästi paremmin
diaskannerin kuvassa, ja toisaalta dublikoinnin jälki on aika jyrkkää.
Tosin se voi olla myös asetuskysymys ja ainakin osin korjattavissa
photoshopilla.
Rumpuskanneri jäi minuakin kiinnostamaan, ja ehkäpä joku päivä teetän
sellaisella vielä vertailuskannauksen.
Markku
Väinö Louekari
jälki taas on toisaalta yllättävänkin hyvää tarkkuudeltaan, esim tuo
verkkorakenne erottuu aika hyvin. Siinä pitää kuitenkin huomata nuo
virheet tumman ja vaalean rajapinnassa, ne ovat aivan eri kertaluokkaa
kuin muilla laitteilla. Lisäksi digikompakti on kadottanut kokonaan tuon
pallukan huippuvaloa ympäröivän keltaisen vyöhykkeen.
Hieman yllättävää on, ettei duplikointi sentään 10 megan rungolla tuota
tuon parempaa jälkeä, tulos on selvästi pehmeämpi kuin diaskannerilla,
toisaalta taas varsinaisia virheitä ei juurikaan ole.
Ihan mielenkiintoinen, kiitos.
Väinö Louekari
Tero P. Mustalahti
> On Apr 18, 10:48 am, "Tero P. Mustalahti" <termu...@utu.fi> wrote:
>
>> Tasoskanneri oli tulokseltaan selvästi
>> heikoin ja jopa 5 MPix digikameran kuvassa on enemmän yksityiskohtia.
>
> Suurin yllätys minullekin oli tuon digipokkarin hyvä taso. Toki
> silläkin tulee raja vastaan, mutta jos tarve on lähinnä web-käyttöön,
> taso riittää mainiosti. Kameran etuna on kumminkin vesitiiviys ja 140
> g paino.
Web-käyttöön riittää jo 3 Mpix digikamera. Sellaisen kuvat kestävät
tulostamistakin ihan hyvin ainakin 15x20 cm asti. Ei isommasta
resoluutiosta tietysti haittaa ole, mutta tosiasia on, että tietokoneen
ruudulta katsottuna melko vähäinenkin resoluutio riittää, koska
näyttöjen resoluutio suhteessa kameroihin on niin heikko. Hyvin harvalla
on edes 2048x1536-resoluutioon pystyvää näyttöä. Ammattilaisilla ja
innokkaimmilla harrastajilla toki, mutta 3 Mpix kameroita paljoa enää
käytetäkään ja jo 6 Mpix kuvaa saa tuskin juuri kukaan kokonaisena
näytölle ilman skaalausta. Paitsi tietysti jos haluaa katsoa osakuvaa
suurennettuna, mutta läheskään kaikissa kuvissa se ei ole kovin hyvä
tapa kuvan _katsomiseen_. Muokkaus on sitten kokonaan eri juttu.
> Mielestäni ero on hieman diaskannerin eduksi, vaikka toki molemmat
> ovat hyviä. Keskimmäisen suurennoksen verkko näkyy selkeästi paremmin
> diaskannerin kuvassa, ja toisaalta dublikoinnin jälki on aika jyrkkää.
Juu, kyllä skanneri ehkä on hieman parempi.
> Rumpuskanneri jäi minuakin kiinnostamaan, ja ehkäpä joku päivä teetän
> sellaisella vielä vertailuskannauksen.
Mitähän tuollainen mahtaa maksaa? Esim. Dialab näkyy skannaavan kinodiat
oletusarvoisesti Imaconin CCD-skannerilla. Tosin sen optinen resoluutio
näyttäisi olevan 8000 dpi, joten eiköhän sekin lienisi aika merkittävä
parannus suhteessa kuluttajatason skannereihin (jollaiseksi tuo
Nikonikin lasketaan). Rumpuskannerien resoluutioksi ilmoitetaan yleensä
luokkaa reilut 10 000 dpi, joten samassa luokassa ollaan. Dynamiikka ja
värit ovat sitten tietysti oma juttunsa.
Tero P. Mustalahti
Simo Salanne
Millaista valolähdettä D200 + MicroNikkor -yhdistelmässä oli käytetty?
Oliko valon ja dian välissä jokin "diffuusori"? Oliko D200:ssa
terävöitys pois päältä?
Simo S.
Jukka Rantanen
> Millaista valolähdettä D200 + MicroNikkor -yhdistelmässä oli käytetty?
> Oliko valon ja dian välissä jokin "diffuusori"? Oliko D200:ssa
> terävöitys pois päältä?
>
> Simo S.
Valolähde on 24v 20W halogeeni. Lykkäsin sillä valoa, kun sellainen sattuu
olemaan metalliverstaassa.
Dian ja valon välissä obaali akrylilevy.
Color Mode:III tai I (Adobe RGB). III tai I. Lähetin kaksi kuvaa en tiedä
kumman Markku Kalima julkaisi.
Colormode III tuotti hivenen jyrkemmän lopputuloksen ja näin ollen
visuaalinen vaikutelma on terävämpi.
Tone Comp: Low Contrast
Saturation: Moderate
Sharpening: Medium high
"Toni Nikkanen kirjoitti:
Niissä diaduplikaattori vs. filmiskanneri-vertailuissa pisti silmään
että diaduplikointiversiossa oli aika erilaiset värit. Jotenkin
luulisi että diasta olisi helppo saada värit oikein mutta ei se ole;
olen joskus aiheuttanut itselleni turhaa pahaa mieltä skannaamalla...."
Mitä tulee väri asiaan, otan syyn niskoilleni. Asun kaupungissa missä
kirkko on. Muutin värejä näkemykselleni "luonnollisempaan" sävyyn,
KATSOMATTA DIAA VALOPÖYDÄLLÄ. Tuntui paremmin tiilenväriseltä.
Kuparivitrillin peittämä kuparikatto ei ole sininen. Vilkuillaan vaikka
vanhoja messinkihanoja, vitrilli on vihreää. Pilviudun peittämä taivas ei
ole kirkaan sininen.
Mutta värithän voi "perhesovun" vuoksi muuttaa, mielen ja mielialan
mukaan.
Olen melkoisen varma, että saan digitoitua tarvittaessa ko. kuvan värit
kohdalleen.
Valolähteenähän voi käyttää vaikka väripäällä varustettua
suurennuskonetta, jossa ainakin värilämpötilan säätö on riittävän tarkka.
Ymmärsin testissä enemmänki olevan kyse terävyydestä - piirtoa ei muuteta,
kuin näennäisesti jollain terävöinnillä.
Terv.JR
ps. jos minun kanssai haluaa keskustella asiasta tarkemmin, niin rohkeesti
vaan sähköpostia en ole invalidi.
Simo Salanne
> Valolähteenähän voi käyttää vaikka väripäällä varustettua
> suurennuskonetta, jossa ainakin värilämpötilan säätö on riittävän tarkka.
>
Tuo kiinnostaa. Käytettävissäni on Kaiserin värikone, josta "pään" voi
irroittaa ja nostaa suurennusalustalle ja kameran kiinnittää pylvääseen.
Päähän löytyy myös dian duplikointiin tarkoitettu kehys. Kokeilin sillä
kerran m/v-negan "kääntämistä" m/v-diaksi, huonoin tuloksin -- liian
loiva (kehitysprosessin vika...).
Onko jollakin kokemuksia väripään käytöstä digikameran valolähteenä?
Millaisia suodatuksia ja mille WB-asetukselle? Pimiössäni ei ole
tietsikkaa, jotta vois photaroimalla haarukoida oikean suodatuksen.
Simo S.
Markku Kalima
> > Millaista valolähdettä D200 + MicroNikkor -yhdistelmässä oli käytetty?
> > Oliko valon ja dian välissä jokin "diffuusori"? Oliko D200:ssa
> > terävöitys pois päältä?
>
> > Simo S.
>
> Valolähde on 24v 20W halogeeni. Lykkäsin sillä valoa, kun sellainen sattuu
> olemaan metalliverstaassa.
>
> Dian ja valon välissä obaali akrylilevy.
>
> Color Mode:III tai I (Adobe RGB). III tai I. Lähetin kaksi kuvaa en tiedä
> kumman Markku Kalima julkaisi.
Kuva on ...009 -loppuinen, mutta en tiedä kumpi se noista on :) Nyt
jälkikäteen tarkasteltuna se taitaa olla hieman jyrkempi kuin tuo
toinen, mutta valitessa näytti jotenkin paremmalta.
> Ymmärsin testissä enemmänki olevan kyse terävyydestä - piirtoa ei muuteta,
> kuin näennäisesti jollain terävöinnillä.
Siitä nimenomaan oli kyse. Värejä voi helposti säättä ja niiden
virheellisyys ei ole ainakaan minulle niin suuri haitta kuin kuvan
pehmeys. Ts. kun originaali ei ole vieressä, voivat värit olla aika
lailla metsässä, ennen kuin ilmiö häiritsee. Toisaalta taitavat olla
nuo diojenkin värin aika ajoin ihan mitä sattuvat.
Testin idea oli alunperin saada selville kuinka hyvä/huono tuo
omistamani Epson on dian skannaamisessa, ja kannattaisiko minun
hankkia parempi menetelmä vanhojen diojen skannaamiseen. Jos joku
haluaa vertailla diaskanneria tuohon dublikointiin, luulen, että
silloin erot ovat niin paljon pienempiä, että on uuden testin paikka -
testin, jossa huomioidaan myös kontrastit, värit ja muut tekijät,
mitkä tässä pikatestissä jäivät hyvin lapsipuolen asemaan.
Markku
Tero P. Mustalahti
> Siitä nimenomaan oli kyse. Värejä voi helposti säättä ja niiden
> virheellisyys ei ole ainakaan minulle niin suuri haitta kuin kuvan
> pehmeys. Ts. kun originaali ei ole vieressä, voivat värit olla aika
> lailla metsässä, ennen kuin ilmiö häiritsee. Toisaalta taitavat olla
> nuo diojenkin värin aika ajoin ihan mitä sattuvat.
Riippuu siitä, mitä tarkoitat "mitä sattuu". Vain harva dialaatu edes
pyrkii "luonnolliseen"* väritoistoon. Fujin diafilmeistä lähimpänä on
ehkä Provia, kauimpana Velvia 50. Sensia on jossain siellä
välimaastossa. "Luonnollisin" väritoisto diafilmeistä on vähäisen
kokemuksen perusteella Agfa Precisa CT:ssä.
* Mitä se sitten tarkoittaakaan; väri on aivojen luoma aistimus joka
tapauksessa, jolla ei ole suoraa ja vakiona pysyvää suhdetta silmään
tulevan valon aallonpituuteen. "Luonnonmukaisia" värejä siis ei ole
olemassakaan. Ihmiset näkevät värit eri tavalla; merkittäviä eroja on
sekä yksilöiden että ihmisryhmien välillä. Nykyisin hyvin tunnettu
seikka on, että naisten värinäkö on erilainen ja keskimäärin
erottelevampi kuin miesten.
Tero P. Mustalahti
Markku Kalima
> Markku Kalima wrote:
> > Siitä nimenomaan oli kyse. Värejä voi helposti säättä ja niiden
> > virheellisyys ei ole ainakaan minulle niin suuri haitta kuin kuvan
> > pehmeys. Ts. kun originaali ei ole vieressä, voivat värit olla aika
> > lailla metsässä, ennen kuin ilmiö häiritsee. Toisaalta taitavat olla
> > nuo diojenkin värin aika ajoin ihan mitä sattuvat.
>
> Riippuu siitä, mitä tarkoitat "mitä sattuu". Vain harva dialaatu edes
> pyrkii "luonnolliseen"* väritoistoon.
Juuri tuota. Värien muuttuminen skannauksen yhteydessä ei ole sen
haitallisempaa, kun niiden muuttuminen dian kuvaamisen yhteydessä.
Etenkin jos ei ole mihin verrata, värit saavat olla aika pielessä,
ennen kuin häiritsevät.
Markku
Toni Nikkanen
> Juuri tuota. Värien muuttuminen skannauksen yhteydessä ei ole sen
> haitallisempaa, kun niiden muuttuminen dian kuvaamisen yhteydessä.
> Etenkin jos ei ole mihin verrata, värit saavat olla aika pielessä,
> ennen kuin häiritsevät.
No, en minä tarkoittanut alunperin diaväreistä puhuessani sitä, että
niiden pitäisi näyttää siltä kuin oikeasti paikanpäällä - enhän minä
käyttäisi Velvia 50:tä jos sellaista haluaisin. Vaan kun vertailen
mitä ilman eri säätöä omista skannereistani irtoaa samalla ruudulla,
lyö konicaminoltan filmiskanneri lähes aina suorastaan hengettömäksi
todellisuuttakin upeammilla väreillä, kun taas Epsonilla se on vain
"aika hyvä". En tiedä miten iso osa ilmiöstä menee raudan ja miten iso
fiksun softan piikkiin. Varmasti jotain tekemistä on erilaisella
valonlähteellä oltava.
Kun säätää kuvien värejä kuva kerrallaan tarpeeksi kauan saa värit
vaikka millaisiksi, mutta kun konicaminoltassa ne näyttävät
loistavilta jo prescan-vaiheessa tulee dian skannaamisesta Epson
v700:lla väistämättäkin hiukan plääh-fiilis.
Simo Salanne
>>Ymmärsin testissä enemmänki olevan kyse terävyydestä - piirtoa ei muuteta,
>>kuin näennäisesti jollain terävöinnillä.
>
>
> Siitä nimenomaan oli kyse. Värejä voi helposti säättä ja niiden
> virheellisyys ei ole ainakaan minulle niin suuri haitta kuin kuvan
> pehmeys. Ts. kun originaali ei ole vieressä, voivat värit olla aika
> lailla metsässä, ennen kuin ilmiö häiritsee. Toisaalta taitavat olla
> nuo diojenkin värin aika ajoin ihan mitä sattuvat.
>
Minä kyselin ihan käytännön syistä, koska diojen kuvaaminen
digikameralla on jo pitkään ollut "työlistalla". En verratakseni jälkeä
skannereihin. Salaman käyttö valonlähteenä olisi yksi vaihtoehto, jonka
värilämpötila on "tunnettu".
Simo S.
Tero P. Mustalahti
> On Apr 18, 10:48 am, "Tero P. Mustalahti" <termu...@utu.fi> wrote:
>
>> Tasoskanneri oli tulokseltaan selvästi
>> heikoin ja jopa 5 MPix digikameran kuvassa on enemmän yksityiskohtia.
>
> Suurin yllätys minullekin oli tuon digipokkarin hyvä taso. Toki
> silläkin tulee raja vastaan, mutta jos tarve on lähinnä web-käyttöön,
> taso riittää mainiosti. Kameran etuna on kumminkin vesitiiviys ja 140
> g paino.
Tähän piti vielä kommentoida: jos ajatellaan Sensia 100:n resoluution
vastaavan "optimaalisesti" skannattuna noin 20 MPix digikuvaa, niin 5
MPix digikameran lineaarinen resoluutio on 50% dian resoluutiosta. Koska
skannaus vielä hukkaa filmin resoluutiosta arviolta 20-25 prosenttia,
niin lopputuloksena on, ettei digipokkarin yllättävän hyvä taso
oikeastaan olekaan yllätys. Samaa taustaa vasten ei ole yllättävää
sekään, että Canon 5D:llä (17 MPix) otetuissa kuvissa erottuu enemmän
yksityiskohtia kuin useimmissa kinodiaskannauksissa, joita netin
vertailuissa näkee.
Tero P. Mustalahti
Simo Salanne
Kokeilin:
D70 + loitto PK-13 + MicroNikkor 55 mm + itse_tehty_diapidin + SB800 +
hajottaja.
Toimi yllättävän hyvin. Rungon salama manual/komentomoodissa ohjaamaan
orjana toimivaa SB800:sta joka oli pöydällä "selällään", kamera
jalustalla ylhäältä alas. Salamatehot olivat 1/16 - 1/64, ja aukkoa
säädettiin histogrammin mukaan 5.6 -> 8 ->.... D70:n ISO200 ja WB-asetus
oli "flash", eikä photarissa ollut tarvetta korjata värejä. Kokeilut jatkuu.
Simo S.
Oiva Hakala
"Simo Salanne" <etunimi....@silppuri.iki.fi.invalid> wrote in message
news:uLPVh.39622> Kokeilin:
>
> D70 + loitto PK-13 + MicroNikkor 55 mm + itse_tehty_diapidin + SB800 +
> hajottaja.
>
> Toimi yllättävän hyvin. Rungon salama manual/komentomoodissa ohjaamaan
> orjana toimivaa SB800:sta joka oli pöydällä "selällään", kamera jalustalla
> ylhäältä alas. Salamatehot olivat 1/16 - 1/64, ja aukkoa säädettiin
> histogrammin mukaan 5.6 -> 8 ->.... D70:n ISO200 ja WB-asetus oli "flash",
> eikä photarissa ollut tarvetta korjata värejä. Kokeilut jatkuu.
>
> Simo S.
Yksi mahdollisuus valolähteeksi on tietokoneen monitori. Vintoosa auki, ja
joku sovellus, missä tyhjä valkoinen ikkuna koko ruudulle, vaikkapa Notepad.
Kokeilin kuvata digilläni ruudun automaattivalotuksella, jolloin tietysti
automatiikka pyrkii tekemään ruudusta keskiharmaan. Adoben RAW-plugin antaa
pipetillä hiukan kohdasta riippuen K 6050-6100 ja Tint-arvoksi 0- -1. Aika
hyvässä pännissä. Monitorin menusta laitettu arvo 6500. Kantsii tietysti
ottaa kuva niin, että tarkennus monitoriin on pielessä reilusti, jolloin
saadaan hyvä sumennus (ainakin Pentaxin bokehilla :) ). Yksi hyvä vinkki
olis varmaan myös diakopioinnissa tunneloida optinen rata linssiltä
kopioitavalle dialle vaikkapa jollakin mattamustalla tötteröllä kaiken
hajavalon eliminoimiseksi. Ja jos ei sitä Mikro-Nikkoria kaikilla ole, niin
vanha suurennuskoneen optiikka on varmaan ihan pätevä. Pentaxilla on ainakin
helppoa, kun on loittoon M39-M42 sovite ja loiton nenälle El-Nikkor ja kasin
aukko kehiin, tarkennus tietty mahd suurella aukolla. Mitä paremmin saa
diapitimen kohtisuoraan ja välykset minimiin, sitä paremmin tietty sujuu.
Onnea projekteille, Oiva
Simo Salanne
> Yksi hyvä vinkki
> olis varmaan myös diakopioinnissa tunneloida optinen rata linssiltä
> kopioitavalle dialle vaikkapa jollakin mattamustalla tötteröllä kaiken
> hajavalon eliminoimiseksi.
>
Mä tein tuon tötterön lasittomista diakehyksistä, joita liimattiin
pötköksi tarpeellinen määrä. Opiskan puoleiseen päähän teipattiin
kuminen vv-suoja, josta saatiin kiinnitys suodinkierteeseen. Toiseen
päähän liimattiin muovisesta diankatselulaitteesta irroitettu osa, joka
muodostaa dialle paikan ja toimii valoa tasoittavana "opaalilasina".
Simo S.
Oiva Hakala
"Oiva Hakala" <nob...@thisgalaksy.net> wrote in message
news:iyYVh.37$BA1...@read3.inet.fi...
>
>
> Yksi mahdollisuus valolähteeksi on tietokoneen monitori. Vintoosa auki, ja
> joku sovellus, missä tyhjä valkoinen ikkuna koko ruudulle, vaikkapa
> Notepad.
Täytyy korjata tämä oma moka. Ei siis kannata käyttää ainakaan CRT-monitoria
valolähteenä, koska siinähän on se silmälle näkymätön virkistys, eli tummaa
palkkia välillä ruudulla, jonka kamera kyllä ehtii huomata. Tietysti
pitkillä valotusajoilla ei olisi haittaa, mutta luultavasti
diaduplikoinnissa tulisi kyllä esiin keskiaukoilla. Oiva