Missä valokuvaus on nyt?
Jore Puusa
valokuvaukseen Suomessa.
Ehkä nyt on sen aika taas.
Toivon että kukaan ei hermostu jos postaan tämän myös digiryhmään, en
osaa tehdä sitä tästä unisonista oikein. Sorry
Näkemykseni seuraavassa perustan koulutustoimintaani, jonka puitteissa
tapaan vuodessa noin 200 aikuista työelämässä mukana olevaa ihmistä,
jotka joutuvat tekemään valokuvaamista oman työn ohessa
haluamattaankin.
Perustan näkemykseni myös sen opettamiseen laitoksissa, joissa
opiskelijoiden ikäjakauma on 15-25 vuotta.
Pyrinvuositasolla käymään kaikissa kehä kolmosen sisällä alkavissa
valokuvanäyttelyissa ja lukemaan verkosta
mahdollisimman paljon ja katsomaan kuvia koko alueelta kaihtamatta irc
gallerian tyyppisiä saitteja.
---------------------------------
Lehtikuvaus.
Lehdet eivät enää rekrytoi lehtikuvaajia paria tapahtunutta poikkeusta
lukuunottamatta.
Lippulaiva Sanoma OY ei ole palkannut uutta kuvaajaa vuosiin.
Uskon, että taustalla on pyrkimys alkaa teettää kaikki työt free
pohjalla, jotta copyrightongelmat saadaan pois ja
palkkiot/palkat liiton ulottumattomiin ja ostajan määritettäväksi.
Lehdistö käyttää tänään yhä enemmän OTO kuvaajia.
Toimittaja pakotetaan ottamaan kuvat tai hän haluaa ottaa ne saadakseen
lisää rahaa.
Lopputulema on näkyvissä, kuvajournalismin visuaalinen taso on
lakannut olemasta, ei siis enää voi puhua
asteittaisesta romahtamisesta, kuten kirjoitin kun vielä toivoa oli.
Lehdet määrittävät kuvan sen hinnan perusteella.
Suomalaista lehtikuvitusta saa ja joutuu häpeämään, kun hakee kuvaa
eurooppalaisesta tai USA:laisesta mediasta, jotta voi verrata kuvia
koulutuksen yhteydessä.
Egoismi on nyt suurimmillaan sellaista, etten ole sitä koskaan
riitaisessa lehtimaailmassa nähnyt.
Kuka tahansa on valmis pienen lisärahan tai -työn toivossa vetämään
maton kollegansa jalkojen alta.
Kuvat, joita ammattilaiset ottavat, ovat liukuneet kuvitus ja irtokuvan
suuntaan.
Kuvaajien henkilökohtainen panos ei näy enää, koska sellainen koetaan
arveluttavaksi ja toimitukset tähäävät neutraliteettiin ilmaisun sijaan.
--------------------------------
Internet.
Web on räjähtänyt täyteen blogeja, gallerioita ym kansalaisen
visuaalista demokraattista ilmaisua.
Se että näin on, on laajasti upea asia.
Mutta..
Kun vertaa ulkomaisia alan saitteja ja kuvaajien gallerioita, niin
suomalaisista löyhkää vanhakantaisuus
ja ulkomaisen plagiointi. Olisi upeaa jos mediaan voisi tuottaa
henkilökohtaista ja tuoretta kuvaa teksteineen.
Suomessa jostain syystä kuva näyttää samalta, oli se luontokuvaa tai
bilekuvaa tai lomakuvaa.
Siitä puuttuu draivi, syke, raivo, visuaalisuus ja uuden keksiminen.
Olen yrittänyt keksiä syytä.
Kun puhun koulutettavien kanssa, ainakin näkyy että toisenlaisuutta pelätään.
Vaikka ilmaistaan, halutaan ilmaista niinkuin muutkin, jotta ei leimauduta.
Siis poikkeava visuaalisuus pysyy aisoissa, itsesensuuri vallitsee.
On pari poikkeusta, joissa sillointällöin vilahtaa rajuutta ja rujoutta
ja ilmaisua: ircgalleria ja cityn peilikuva.
Niissä on joskus kuvia, joita toivoisi nuorenpolven tekevän laajemmin.
Itseironiaa, visuaalisuudella leikittelyä.
Mene katsomaan jonkun kameraseuran saittia.
Samaa auringonlaskua mustine kissasilhueteineen, kuin kymmeniä vuosia
on kuvattu.
Mistä johtuu suomalainen suunnaton varovaisuus ilmaisussa? En tiedä,
tai osaan otaksua....
-------------------------------
Ammattimainen kuvaaminen.
Mitä on oikeastaan jäljella ammattikuvaajistamme.?
Halvat CD kokoelmat syövät tuloja. Harrastajien kuvapankit/toimistot
myyvät kuvaa miltei ilmaiseksi piittaamatta alkeellisistakaan
copyrightmoraaleista.
Niissä kuva on halpaa ja kun ostaja on esim. visuaalisuutta
tiedostamaton tiedottaja tai pr - henkilö niin kauppa käy ja niin
pitääkin markkinalakien mukaan.
Mutta olkoon tässä Biltemavertaus jälleen paikallaan.
Osta halvat pihdit ja purista kerran ---toimii---, purista toisen
kerran ja kuuluu naks ja joudut ostamaan uudet pihdit.
Koska valokuvaaja ammattinimikettä ei ole suomessa suojattu, kuten
vaikkapa Saksassa, tulee alennustila jatkumaan niin kaun kunnes
peruskoulun ala-asteelle saadaan ammattikuvismaikkoja, joilla on
valmius opettaa kuvanlukua ja kääntää lasten oivallus sellaisen kuvan
puoleen, jota Suomessa ei tällähetkellä tuoteta.
Edelleenkin jatkuu tilanne, jossa m.toimistojen AD:t määrittävät
kuvassa kaiken ja valokuvaaja painaa laukaisijaa.
Tästä johtuen persoonallinen mainoskuva puuttuu lähes täysin.
Kuvat ovat kuin kopioita toisistaan kampanjasta huolimatta.
Tuntuu siltä, että persoonallisuus on kirosana läpi koko yhteiskunnan.
Ja kun toisenlaisuuden karttamiseen liitetään voimakas egoismi, syntyy
tilanne jossa olemme.
Toisaalta luulisin, ettei kuvallisuuden puute häiritse mitenkään ns.
ostavaa yleisöä. Ehkä jopa päinvastoin.
Radikaali visuaalisuus menisi todennäköisesti ohi täysin.
Suomihan on Uzbekistanin ohella ;-) ainoita maita, joissa ei voida
tehdä ns. negatiivista mainontaa,
koska se ei kertakaikkiaan mene perille ihmisten kuvanlukutaidon
puuttuessa täysin.
--------------------------------------
Amatöörikuvaaminen.
Luulen, että on tapahtumassa liudentuminen koko kuvaavan kansan ja
aktiiviharrastajien välillä.
Ei ole enää varsinaista rajaa missä alkaa ns. "devoted", eli asialleen
omistautunut kuvaaja ja toisaalta
kuka tahansa pölynimurikaupasta halvan pikkudigin ostanut jokamies.
Sitä rajaa ei missään tapauksessa näe enää kuvista, vaan
todennäköisesti varusteista ja siksi välineurheilu on riistäytynyt
määrääväksi trendiksi.
Jotenkin on erotuttava muista. Siis välinein.
Kuvista ei tässä yhteydessä voi enää kirjoittaa ollenkaan.
Eikä minun tarvitsekaan niitä analysoida, riittää kun lukija menee
vaikkapa aukean sivuille tai kamerakerhojen sivuille.
Kuvat on tuotettu ultramodernein välinein, mutta ne toistavat
vuosikymmenien takaisia trendejä.
Olenko tästä iloinen. En.
Jotta ammattityötä voitaisiin arvostaa, pitäisi olla hyvää tasoa olevia
harrastajia.
------------------------------------
"Taidekuvaus"
Suomi on kuvattu maailmankartalle. Tavasta voi pitää tai olla pitämättä
mutta tosiasia on, että esim TAIK:ista
valmistuneita kuvaajia arvostetaan suuresti--muualla kuin Suomessa.
Suomalainen taidekuva kaikessa ugrilaisessa ahdistuksessaan toimii
erillaisuudenhaluisille keskiseurooppalaislle jotka näkevät vain pinnan.
Luulen kuitenkin, että tilanne muuttuu, kun samansävyinen kuva jatkaa
tulemistaan
yhä useampien toisiaan plagioivien valmistuneiden valokuvaajien tuotteina.
Kirjoitan paljon plagioinnista.
Sitä on, se on trendi.
Minulle riittää että arvostettu naiskuvaaja laittaa päähänsä
kaasunaamarin ja kuvaa itsensä alasti, siten että
naamarin suodatinletku menee genitaaleihin. Samanlaisia kuvia on
maailman markkinoilla ollut vuosia-siis aivan samanlaisia-.
Minusta suora plagiointi on henkilökohtaisen epärehellisyyden osoitus,
pahinta taiteilijaa itseään kohtaan.
Mutta
On paljon rankaakin kuvaa. Nuoria valokuvaajia valmistuu noin 60 vuodessa.
Vaikka suurin osa heistä, OTO kuvaajien määrän räjähdymäisen kasvun
takia meneekin aluksi kortistoon, on heidän joukossaan kuvaajia, jotka
tekevät
aivan omanlaistaan tuotantoa.
Luulen, että heistä suurin osa ei edes halua ammattikuvaajiksi
ansaitsemaan leipäänsä tuhoutuneilla markkinoilla.
Sensijaan he siirtyvät vaihtoehtoistalouteen tuottamaan projekteja,
joita itse haluavat tehdä omilla ehdoillaan,
siellä, markkinatalouden tai kuuluisuudentavoittelun takana on
suomalaisen valokuvauksen tulevaisuus.
Jore Puusa
Pertti Heikkinen
...aika lohduttoman mutta ilmeisesti pelottavan lähelle totuutta osuvan
analyysin.
> Olisi upeaa jos mediaan voisi tuottaa
> henkilökohtaista ja tuoretta kuvaa teksteineen.
> Suomessa jostain syystä kuva näyttää samalta, oli se luontokuvaa tai
> bilekuvaa tai lomakuvaa.
> Siitä puuttuu draivi, syke, raivo, visuaalisuus ja uuden keksiminen.
> Olen yrittänyt keksiä syytä.
Kiitos samoin. Välillä iskee jonkinasteinen epätoivo kun katselen kuvia
monitorissani ja yritän löytää niistä JOTAIN joka erottaisi ne niistä
massakuvista, joita internet pursuu. Enkä löydä.
Niin, puhun siis omista kuvistani.
anttik
Suomalainen netti-valokuvakriitikko löytää kuvasta yleensä vain
jonkin valotus- ja rajausvirheen. Kehuja näkee harvoin --
anglosaksinen kollega taas poikkeuksetta aloittaa kommenttinsa lähes
aina kehumalla. Suomalainen itsekritiikki, jos ei sitten
valokuvaustaito, on kyllä hyvää kansainvälistä tasoa.
Digikuvatulva on parin viime vuoden aikana tullut uusi ulottuvuus
infoähkyyn, hyvätkin kuvat hukkuvat massan alle. Osa tästä tulvasta
johtuu epäilemättä uuden välineen saamasta innostuksesta ja siitä,
että kuvia on aika helppoa käsitellä jälkikäteen.
Joren pointtiin välinekeskeisyydestä on helppo yhtyä: harvemmin
näkeen kuvia tai edes kuvattomia viestejä ilman, että omat laitteet
muistetaaan luetella. Toisaalta esim. tässä uutisryhmässä se taitaa
kuuluakin asiaan.
- Antti
Jore Puusa
> Hei Jore,
>
> Suomalainen netti-valokuvakriitikko löytää kuvasta yleensä vain
> jonkin valotus- ja rajausvirheen.
-----------------------------------------------
Henkilö, joka kirjoittaa valotus- tai rajausvirheistä ei mielestäni ole
kriitikko.
Kriitikko on henkilö, joka katsoo kuvia laajemmin, myös yrittäen katsoa
kuvian taakse.
En tiedä myöskään yhtään ainutta netissä kirjoittavaa
valokuvakriitikkoa, heitä on muutenkin maassamme taatusti alle 10 kpl.
----------------------------------------------
> Kehuja näkee harvoin --
> anglosaksinen kollega taas poikkeuksetta aloittaa kommenttinsa lähes
> aina kehumalla. Suomalainen itsekritiikki, jos ei sitten
> valokuvaustaito, on kyllä hyvää kansainvälistä tasoa.
----------------------------------------------
Jos tarkoitat anglosaksisella kollegalla vaikkapa SIG:issä nähtyjä
kommentteja: " Well done", "what a great job" jne, ei niillä saavuta
mitään, eivätkä ne merkitse muuta kuin alueen kohteliaisuusnormiston
toteuttamista, kuvien kanssa niillä on perin vähän tekemistä.
Toisaalta ao "kriitikolla saataa myös olla jotain kehuttavaakin, esim
SIG:issä on aika-ajoin kuvia, jotka
saavat hengästymään ilmaisuvoimallaan,-- varsinkin kun niitä vertaa
suomalaiseen traditioon jossa sulhanen ja morsian istuvat häävaatteissa
uppoavassa puuveneessä ja morsian äyskäröi.
Sellaista 50 luvun SA INT farssien " Vääpelin murheenkryyni" tyyppistä
kuvaa täällä pidetään kovasti arvossa.
Kritiikki ei kuitenkaan ole adjektiivien latomista, sellainen ei johda
mihinkään tai johtaa taantumaan.
Kuvat eivät koskaan ole irti yhteiskunnasta ja sinne ne pitää kykeä kun
niistä alkaa kirjoittaa.
Toisaalta, kuka jaksaa kirjoittaa auringonlaskukuvista.
> Jore Puusa
anttik
Tottahan toki pelkillä kohteliaisuuksilla ei opi sinänsä mitään --
suomalainen suoruus on vain joskus aika päällekäyvää.
Välinelähtöisyys näkyy tuossa kritiikissäkin, aina on helpompi
osoittaa joku tekninen virhe kuin löytää kuvasta se mitä sillä
halutaan sanoa -- jos sellaista ylipäätänsä on. Kyllä kai kuva voi
olla vain hieno ilman sen hienompia tulkintoja...
Kuten tuossa viittasitkin Suomalaiseen traditioon... Taitaa tämä
Kaurismäkisen angstinen suo-, kuokka- ja
keskiolutkuppilakultturiperintö näkyä valokuvissakin. Junttius
elää ja voi hyvin.
Hieman aiheen sivusta: Törmäsin webissä näyttelyyn, jossa oli
valittuna vuoden lehtikuvia aina 50-luvulta asti; valitettavasti en nyt
muista osoitetta enkä instanssia, mutta arvovaltaiselta se tuntui ja
kansainvälisten ammattilaisten kuvat olivat kyseessä. Joukkoon ei
tainut mahtua kuin kourallinen kuvia, jossa ei kuvattu sotaa, kuolemaa,
tuhoa tai sairautta. Auringonlaskuja ei tainnut olla yhtäkään...
- Antti
Toni Nikkanen
> kansainvälisten ammattilaisten kuvat olivat kyseessä. Joukkoon ei
> tainut mahtua kuin kourallinen kuvia, jossa ei kuvattu sotaa, kuolemaa,
> tuhoa tai sairautta. Auringonlaskuja ei tainnut olla yhtäkään...
Lehtikuvissahan sen ymmärtää tietenkin. Auringonlaskuilla kun ei ole
juuri lainkaan uutisarvoa. (Jos jonain aamuna aurinko ei laskisikaan
vaikka kalenterin mukaan olisi syytä, niin sitten uutisarvoa kyllä
rupeaa löytymään.)
Pertti Heikkinen
> Kuten tuossa viittasitkin Suomalaiseen traditioon... Taitaa tämä
> Kaurismäkisen angstinen suo-, kuokka- ja
> keskiolutkuppilakultturiperintö näkyä valokuvissakin. Junttius
> elää ja voi hyvin.
Pitipä Kaurismäen elokuvista elokuvina tai ei, niiden kuvaus on
kyllä kansainväliselläkin tasolla huippuluokkaa. Erityisesti Akin.
Mika Yrjola
> Lehtikuvissahan sen ymmärtää tietenkin. Auringonlaskuilla kun ei ole
> juuri lainkaan uutisarvoa. (Jos jonain aamuna aurinko ei laskisikaan
> vaikka kalenterin mukaan olisi syytä, niin sitten uutisarvoa kyllä
> rupeaa löytymään.)
Tämä voisikin olla mielenkiintoinen valokuvauksellinen haaste, niin
taiteellisessa kuin dokumentoivasa mielessäkin.
-PS-
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> wrote in message
news:dld7fd$dd5$2...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Web on räjähtänyt täyteen blogeja, gallerioita ym kansalaisen
> visuaalista demokraattista ilmaisua.
> Se että näin on, on laajasti upea asia.
> Mutta..
> Kun vertaa ulkomaisia alan saitteja ja kuvaajien gallerioita, niin
> suomalaisista löyhkää vanhakantaisuus
> ja ulkomaisen plagiointi. Olisi upeaa jos mediaan voisi tuottaa
> henkilökohtaista ja tuoretta kuvaa teksteineen.
> Suomessa jostain syystä kuva näyttää samalta, oli se luontokuvaa tai
> bilekuvaa tai lomakuvaa.
> Siitä puuttuu draivi, syke, raivo, visuaalisuus ja uuden keksiminen.
> Olen yrittänyt keksiä syytä.
> ja ilmaisua: ircgalleria ja cityn peilikuva.
> Niissä on joskus kuvia, joita toivoisi nuorenpolven tekevän laajemmin.
> Itseironiaa, visuaalisuudella leikittelyä.
>
> Mene katsomaan jonkun kameraseuran saittia.
> Samaa auringonlaskua mustine kissasilhueteineen, kuin kymmeniä vuosia
> on kuvattu.
> Mistä johtuu suomalainen suunnaton varovaisuus ilmaisussa? En tiedä,
> tai osaan otaksua....
> -------------------------------
> Luulen, että on tapahtumassa liudentuminen koko kuvaavan kansan ja
> aktiiviharrastajien välillä.
> Ei ole enää varsinaista rajaa missä alkaa ns. "devoted", eli asialleen
> omistautunut kuvaaja ja toisaalta
> kuka tahansa pölynimurikaupasta halvan pikkudigin ostanut jokamies.
>
> Sitä rajaa ei missään tapauksessa näe enää kuvista, vaan
> todennäköisesti varusteista ja siksi välineurheilu on riistäytynyt
> määrääväksi trendiksi.
> Jotenkin on erotuttava muista. Siis välinein.
> Kuvista ei tässä yhteydessä voi enää kirjoittaa ollenkaan.
> Eikä minun tarvitsekaan niitä analysoida, riittää kun lukija menee
> vaikkapa aukean sivuille tai kamerakerhojen sivuille.
> Kuvat on tuotettu ultramodernein välinein, mutta ne toistavat
> vuosikymmenien takaisia trendejä.
> Olenko tästä iloinen. En.
> Jotta ammattityötä voitaisiin arvostaa, pitäisi olla hyvää tasoa olevia
> harrastajia.
Kaikki kunnia Puusan ammattitaidolle, tekniselle, että visuaaliselle, mutta
lukiessani hänen tekstejään, en voi olla huomaamatta sitä närkästystä jota
hän tuntee nykyajan valokuvausta kohtaan.
Tuntuu kuin Puusan mielestä valokuvausta käytettäisiin väärään
tarkoitukseen. Harrastajat eivät käytäkään sitä keinona osoittaa
yhteiskunnallisia vääryyksiä tai eivät purakaan maailmantuskaansa kuvilla.
Koska [quote] "Siitä puuttuu draivi, syke, raivo, visuaalisuus ja uuden
keksiminen." Ja auringonlaskujen ja kissojen kuvaamisessa "löyhkää"
vanhanaikaisuus. Vaikka Puusa ei löydäkään tavallisten tallaajien kuvista
haluamaansa, ei hän kuitenkaan omista ansioistaan huolimatta ole mikään
valokuvauksen keisari joka saa päättää mihin valokuvaa käytetään.
Jos ihmiset saavat siitä nautintoa, että nykyaikaisilla välineillä saavat
tallennettua kovalevyjensä tai kotialbumiensa syövereihin jotain _heidän_
mielestään kaunista tai lumoavaa on harrastus tehnyt tehtävänsä. Se että
kaikki eivät halua dokumentoida raivolla ihmisyyden tummempia sävyjä, ei saa
kukkamacroja tai auringonlaskuja löyhkäämään. Ja jos jotkut vieläpä
kohtuullisella välinerunkkauksella saavat jotain lisää harrastukseltaan, ei
se ole meiltä keneltäkään pois.
Ei ole oikeaa, eikä väärää tapaa käyttää valokuvausta. Kauneus on siellä
katsojan silmässä. Ja valokuvauksen yleistyminen on mukavaa, vaikka se
tarkoittaisikin sitä, että tietynlainen elitismi ja hifistely teknisesti tai
taiteellisesti katoaisi tämänkin lajin parista. Ovatpahan ihmiset pois
pahanteosta senkin aikaa.
-PS-
Antti Mäkelä
> Kaikki kunnia Puusan ammattitaidolle, tekniselle, että visuaaliselle, mutta
> lukiessani hänen tekstejään, en voi olla huomaamatta sitä närkästystä jota
> hän tuntee nykyajan valokuvausta kohtaan.
Mulle tulee miehestä mieleen Lewis Carroll (Juu, se tyyppi joka on
kertoillut tarinoita Ihmemaan Liisasta).
Kaveri oli amatöörikuvaaja 1800-luvun alkupuolella, ja lopetti siinä
vaiheessa kun touhusta tuli aivan liian helppoa - ja enää ei tarvittukaan
märkäkolloidiprosessia.
Minkäköhänlaisena riettautena mies pitäisikään digikuvausta.
--
- Antti Mäkelä - http://www.cs.tut.fi/~zarhan -
There is a theory which states that if ever anyone discovers exactly
what the Universe is for and why it is here,it will instantly disappear
and be replaced by something even more bizarre and inexplicable.
Harri Suomalainen
> Jos ihmiset saavat siitä nautintoa, että nykyaikaisilla välineillä saavat
> tallennettua kovalevyjensä tai kotialbumiensa syövereihin jotain _heidän_
> mielestään kaunista tai lumoavaa on harrastus tehnyt tehtävänsä. Se että
Hyvin sanottu. Ainakin minä ikuistan perhealbumiin muistoja ja yritän
muuten ottaa minua miellyttäviä kuvia. Tavoitteeni on, että kuvieni
laatu ja taso kohoaa jatkuvasti, minulle uusia ideoita hyödyntäen.
Ovatko kuvani maailmaa syleilevän upeita? Eivät takuulla. Pikaisellakin
nettiselailulla löytää kertaluokkaa parempia kuvia läjäpäin. Onko niissä
jotain valokuvaushistoriassa poikkeuksellista? Ei varmasti. Minulle uusi
innovaatio on takuulla tullut jollekin muulle jo paljon aiemmin. Silti
minulle uutena innovaationa se tyydyttää minua.
Mieleeni tulee Vantaajoella sattumalta tapaamani toinen kuvaaja. Hän
kertoi ottavansa joka vuosi Pyhän Laurin kirkosta syyskuvaa joen
puolelta, yrittäen saada sen yhden hyvän kuvan. Toistaiseksi hän ei
ollut onnistunut yli kymmenen vuoden kokeilusta huolimatta. Hän yritti
siis voittaa itse itsensä. Itsekin olen kuvannut kohteita, joista olisin
saanut kuvauspaikan vierestä ostettua hienomman postikortin halutessani.
Entä sitten, oma kuvani on takuulla huonompi mutta tavoitteeni ei
olekaan olla parempi kuin kukaan muu vaan oppia itse enemmän.
Keskinkertaista bulkkia on kieltämättä netti pullollaan minunkin
mielestä. Netin yleistymisen myötä julkaisuvolyymi on kasvanut ja
tuntuisi myös julkaisukynnyskin alentuneen. Nykyään näkee valitettavan
paljon surkealla pokkarilla/kännyköillä otettuja tärähtäneitä huonoja
kuvia, pahimmillaan vailla sisältöä tai mitään sommittelua. Näitähän
ovat blogit pullollaan. Itse en moista blogia kyllä tee, koska se ei tuo
mielestäni mitään lisäarvoa nettiin, joka on jo muita yhtä huonoja
pullollaan ilman minuakin.
Harrastuksena kuvauksen opettelu ja kovalevyni täyttäminen surkeilla
kuvillani on silti kivaa. Minusta on jopa kiva katsella toisuvasti niitä
neljää minun tasoon nähden hyvää kuvaa, jotka miellyttävät minua.
--
harri
Matti Rintala
> Keskinkertaista bulkkia on kieltämättä netti pullollaan minunkin
> mielestä. Netin yleistymisen myötä julkaisuvolyymi on kasvanut ja
> tuntuisi myös julkaisukynnyskin alentuneen. Nykyään näkee valitettavan
> paljon surkealla pokkarilla/kännyköillä otettuja tärähtäneitä huonoja
> kuvia, pahimmillaan vailla sisältöä tai mitään sommittelua. Näitähän
> ovat blogit pullollaan.
Minusta tämä on juuri se asia, minkä takia näyttää siltä että
valokuvaukselle on "tapahtunut jotain pahaa". Kyllä ennenkin tavallinen
kaduntallaaja räpsi kuvia miten sattuu. Ei lukumääräisesti niin paljon
kuin nyt, mutta väitän että laatu oli ihan samanlaista. Ero on siinä, että
nyt internetin myötä nuo kuvat on mahdollista "julkaista" niin että ne
ovat muidenkin näkyvillä. Tämä tuo sen (minusta valheellisen) kuvan, että
valokuvien laatu on heikentynyt. Ennen vain vakavat harrastajat saivat
kuviaan yleisemmin näkyville, nyt se onnistuu keneltä tahansa.
Täsmälleen samahan on tapahtunut myös tekstien osalta blogien ja
keskustelufoorumeiden myötä. Varmasti netistä löytää enemmän ala-arvoista
tekstiä kuin aiemmin lehdistä, mutta se ei tarkoita sitä että
kirjoittamisen laatu olisi sinällään laskenut.
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Antti
> Kaikki kunnia Puusan ammattitaidolle, tekniselle, että visuaaliselle, mutta
> lukiessani hänen tekstejään, en voi olla huomaamatta sitä närkästystä jota
> hän tuntee nykyajan valokuvausta kohtaan.
>
> Tuntuu kuin Puusan mielestä valokuvausta käytettäisiin väärään
> tarkoitukseen. Harrastajat eivät käytäkään sitä keinona osoittaa
> yhteiskunnallisia vääryyksiä tai eivät purakaan maailmantuskaansa kuvilla.
> Koska [quote] "Siitä puuttuu draivi, syke, raivo, visuaalisuus ja uuden
> keksiminen." Ja auringonlaskujen ja kissojen kuvaamisessa "löyhkää"
> vanhanaikaisuus. Vaikka Puusa ei löydäkään tavallisten tallaajien kuvista
> haluamaansa, ei hän kuitenkaan omista ansioistaan huolimatta ole mikään
> valokuvauksen keisari joka saa päättää mihin valokuvaa käytetään.
>
> Jos ihmiset saavat siitä nautintoa, että nykyaikaisilla välineillä saavat
> tallennettua kovalevyjensä tai kotialbumiensa syövereihin jotain _heidän_
> mielestään kaunista tai lumoavaa on harrastus tehnyt tehtävänsä. Se että
> kaikki eivät halua dokumentoida raivolla ihmisyyden tummempia sävyjä, ei saa
> kukkamacroja tai auringonlaskuja löyhkäämään. Ja jos jotkut vieläpä
> kohtuullisella välinerunkkauksella saavat jotain lisää harrastukseltaan, ei
> se ole meiltä keneltäkään pois.
Erittäin hyvin sanottu. Itsellenikin tuli mieleen, että en voi sille
mitään, että minusta monet 'klassiset' tilanteet auringonlaskuineen ja
kukkineen ovat kauniita ja siksi niitä tilanteen mukaan pyrin
ikuistamaan. Omilla valokuvillani pyrin lähinnä luomaan muiston
matkoiltani ja silloin ne tyypillisesti ovatkin 'perusturistikamaa'. Ja
nettiin niitä siirrän, silloin kun siirrän, lähinnä omaksi huvikseni ja
kenties jonkun satunnaisen surffarin iloksi ja informaatioksi.
Lähtökohtaisesti en siis pyri ilmaisemaan kuvillani muuta kuin sitä,
mitä olen omin silmin nähnyt. Tokihan sellaiset dramaattiset ja
ilmaisuvoimaiset kuvat ovat monesti hienoja ja kiehtovia ja vaativat
ottajaltaan varmasti paljon näkemystä ja teknistä taitoa ja kunnia siitä
heille, mutta kaikki harraste- tai ammattikuvaaminen ei kuitenkaan pyri
samaan.
Antti
--
PS. meiliosoitteessa ensimmäinen osa on cc ja toinen hut ja loppuun
tulee piste fi
Mika Yrjola
> Erittäin hyvin sanottu. Itsellenikin tuli mieleen, että en voi sille
> mitään, että minusta monet 'klassiset' tilanteet auringonlaskuineen ja
> kukkineen ovat kauniita ja siksi niitä tilanteen mukaan pyrin
> ikuistamaan. Omilla valokuvillani pyrin lähinnä luomaan muiston
> matkoiltani ja silloin ne tyypillisesti ovatkin
Eivätpä tuollaiset otokset (joita itsellenikin kertyy) edes sulje pois
myös kantaaottavia otoksia, taidekuvia tai mitään muutakaan. Onneksi
näin.
Antti
Ei tokikaan. Hain vain syitä sille, miksi netissäkin on esillä niin
paljon niin 'neutraalia' ja 'laimeata' valokuvausta (ja miksi siinä ei
sinällään ole mitään pahaa).
Minusta muuten tämä digikuvaus on avannut aivan uusia mahdollisuuksia
myös amatööritason 'kokeelliselle' valokuvaukselle, sillä heti kuvan
jälkeen näkee jonkinmoista osviittaa siitä, miten kuva on onnistunut ja
kokeilla voi huolettomammin, sillä täysin pieleen menneistä otoksista ei
tarvitse maksaa lainkaan (vs. kehitys- ja filmikulut). Toisaalta se on
myös aiheuttanut melkoisen kuvavyöryn nettiin. Kenties kaivattujen
puhuttelevien tai muiden uusien taidekuvien kokonaismäärä (per vuosi) on
jopa kasvanut, mutta se on vain jäänyt standardikuvavyöryn jalkoihin
eikä ole niin helposti havaittavissa.
Mika Yrjola
> Tuntuu kuin Puusan mielestä valokuvausta käytettäisiin väärään
> tarkoitukseen. Harrastajat eivät käytäkään sitä keinona osoittaa
> yhteiskunnallisia vääryyksiä tai eivät purakaan maailmantuskaansa kuvilla.
Vaikken yleensä olekaan yhteiskunnan ja valokuvien suhteesta
kiinnostunut ja olen pääosin aika epäpoliittinen eläin, niin pannaan
nyt hetken mielijohteesta linkki pari kuukautta sitten ottamiini
mielenosoituskuviin:
http://nemesis.co.jyu.fi/~mikyrjol/photos/digital/2005_10_04_tekijanoikeuslaki/
Kävin paikalla kameran kanssa, koska halusin dokumentoida jonkinlaisia
tuntemuksia itsessäni herättävän asian aiheuttamaa ristiriitaa
kansalaisten ja eduskunnan väen välillä. Tuli kyllä huomattua, että
ihmisjoukkojen kuvaaminen on yllättävän hankalaa siihen
tottumattomalle.
(saadaanpa tähänkin keskusteluun edes pari valokuvaa, vaikka laatu
ehkä onkin kyseenalainen. ;)