Digitaalinen kehitysprosessi
Keijo Lehto
- Kuvaan raw:na ellei ole erityistä tarvetta saada jaeltua kuvia suoraan
kamerasta
- Kuvat kamerasta koneelle, backup tässä vaiheessa toiselle kiintolevylle.
- Koneelle siirretyistä raw-versioista roskiin suosiolla selvästi
epäonnistuneet kuvat, samalla myös alustavat ratingit, säädöt (white
balance ym.) ja metadatat kuville. Hakemistojen nimeäminen kuvaavasti
(mutta silti systemaattisesti) osuu myös tähän vaiheeseen.
- Kuvien "kehittäminen" TIFFeiksi
- Photoshopissa yleensä vähintäänkin levelsejä ja USM:ää,
lupaavimmille/tärkeimmille enemmänkin säätöä tarvittaessa
- Talletus TIFFiksi ja sopivankokoisiksi JPEGeiksi käyttötarkoituksesta
riippuen, yleensä menevät web-käyttöön
- Prosessin tuloksena syntyneistä raw:sta sekä muokatuista TIFFeistä ja
JPEGeistä backupit myöskin toiselle levylle (arkistoon)
- Yleensä tässä vaiheessa myös siirto web-galleriasoftaan
Tämä on osoittautunut varsin toimivaksi, joskin monessakin mielessä
hirveän raskaaksi prosessiksi. Prosessissa on paljon vaiheita, joissa on
tehtävä käsityötä, ja koska kuvia tulee diginä otettua aina melko
paljon, työnsarkaa piisaa. Lisäksi levytilan tarve on aivan järkyttävä
kun yksittäinen TIFF voi hyvinkin viedä sen 30 megatavua ja yhdellä
kertaa tulee helposti napsittua satojakin kuvia.
Millaisiakohan digitaalisten kuvien kehittämisen workflow'ta arvon
harrastelijakollegoilla ja miksei ammatikseenkin kuvaamista
harjoittavilla on? Onko jotakin, mitä teette eri tavalla ja jos on,
niin miksi? Oletteko onnistuneet automatisoimaan joitakin vaiheista?
- keke
Pertti Heikkinen
> Millaisiakohan digitaalisten kuvien kehittämisen workflow'ta arvon
> harrastelijakollegoilla ja miksei ammatikseenkin kuvaamista
> harjoittavilla on? Onko jotakin, mitä teette eri tavalla ja jos on,
> niin miksi? Oletteko onnistuneet automatisoimaan joitakin vaiheista?
Minä kun ensinnäkin olen harrasTELIJA ja toiseksi en kuvaa mahdottoman
paljon, imuroin kuvat kamerasta tietyn "new"-hakemiston alle. Tämä
hakemisto menee sitten sellaisenaan CD:lle. Seuraavaksi jaottelen kuvia
huonoihin (roskiin), todennäköisesti ei-ainakaan-heti-käytettäviin
(jäävät vain backup-mediolle) ja potentiaalisiin käytettäviin aiheen
mukaisiin hakemistoihin kiintolevylle. Mainittu "new"-hakemisto tyhjenee
aina kun se on kopioitu parille CD:lle. Aika-ajoin myös nämä
aiheenmukaiset hakemistot menevät backup-medioille ja vanhimpia poistuu
kiintolevyltä. Näistä kuvista siis mikään ei ole vielä kokenut
minkäänlaista käsittelyä. Käsitellyt kuvat menevät ihan omaan
hakemistorakenteeseensa ja niiden varmuuskopiointi on hoidettu
perinteisellä "päivittäin toiselle kiintolevylle, silloin tällöin
irrotettaville medioille" -tyyliin.
En suinkaan väitä, että tämä olisi järkevä tapa, onpahan vain itsestään
pikkuhiljaa kehittynyt tällaiseksi.
Simo Salanne
> Onko jotakin, mitä teette eri tavalla ja jos on,
> niin miksi?
Juu, lopuksi teetän "oikeita" vedoksia. Siksi että ne on valokuvia.
Simo S.
Nimi
> Millaisiakohan digitaalisten kuvien kehittämisen workflow'ta arvon
> harrastelijakollegoilla ja miksei ammatikseenkin kuvaamista
> harjoittavilla on?
Meikäläisen "workflow" on hieman simppelimpi:
- Muistikortti kamerasta kortinlukijaan
- Kuvien siirtäminen koneelle yhdellä klikkauksella oikeisiin
kansioihin
kuukauden mukaan (D:\Valokuvat\[vuosi]\[kuukausi]) PicMove-
ohjelmalla <http://www.majgaj.com/picmove/>
- Kuvien varmuuskopiointi CD-RW-levylle
- That's it.
Kun CD-RW tulee täyteen, poltan ne CD-R-levylle.
Kuvat ovat siis JPEG-muodossa. Jos jotakin kuvaa satun käsittelemään,
niin silloin tallennan TIFF-muodossa.
Pekko Metsä
> Lisäksi levytilan tarve on aivan järkyttävä
> kun yksittäinen TIFF voi hyvinkin viedä sen 30 megatavua ja yhdellä
> kertaa tulee helposti napsittua satojakin kuvia.
Tähän auttaa häviötön pakkaus. Tutustu PNG-formaattiin:
<http://www.libpng.org/pub/png/>.
--
Voikaa hyvin!
t: Pekko
Antti Mäkelä
Vielä parempi vaihtoehto: JPEG 2000 - siinä on myös lossless-moodi.
Toinen harkinnan arvoinen vaihtoehto on antaa kuvien pysyä
raakaformaatissa ja ehkä aikanaan kun Adoben digitaalinegatiiviformaatti
saadaan kunnolla ulos muuntaa kameran oma raakaformaatti DNG:ksi - se
todennäköisesti on luettavissa vielä pitkään.
--
- Antti Mäkelä - http://www.cs.tut.fi/~zarhan -
There is a theory which states that if ever anyone discovers exactly
what the Universe is for and why it is here,it will instantly disappear
and be replaced by something even more bizarre and inexplicable.
Pasi Savolainen
> Pekko Metsä <pekko...@eiroskaa.helsinki.fi.invalid> wrote:
>> On Fri, 21 Oct 2005 21:26:13 +0300, Keijo Lehto wrote:
>> > Lisäksi levytilan tarve on aivan järkyttävä
>> > kun yksittäinen TIFF voi hyvinkin viedä sen 30 megatavua ja yhdellä
>> > kertaa tulee helposti napsittua satojakin kuvia.
>> Tähän auttaa häviötön pakkaus. Tutustu PNG-formaattiin:
>> <http://www.libpng.org/pub/png/>.
>
> Vielä parempi vaihtoehto: JPEG 2000 - siinä on myös lossless-moodi.
Eihän sille ole tukea kuin yhdessä tai kahdessa ohjelmassa? Selaimetkin
tarvitsevat jotain plugineja näyttääkseen ne. Ei kuulosta edes hyvältä
vaihtoehdolta.
--
Psi -- <http://www.iki.fi/pasi.savolainen>
Vivake -- Virtuaalinen valokuvauskerho <http://members.lycos.co.uk/vivake/>
Mika Iisakkila
>> Vielä parempi vaihtoehto: JPEG 2000 - siinä on myös lossless-moodi.
> Eihän sille ole tukea kuin yhdessä tai kahdessa ohjelmassa? Selaimetkin
> tarvitsevat jotain plugineja näyttääkseen ne. Ei kuulosta edes hyvältä
> vaihtoehdolta.
Eiköhän ne webbi- ja yleiset katseluversiot joka tapauksessa
tallenneta ihan eri koossa ja muodossa kuin raaka-aihiot, joiden
virkaa ne tilaa vievät TIFF:it taisivat kysyjällä toimittaa.
Sinänsä jos kerran häviötön pakkaaminen on tavoitteena, ei synny
juurikaan lisäarvoa siitä että pakkaaminen on sisäänrakennettuna
kuvaformaattiin. Yhtä hyvin voi zipata ne TIFF:it, jos järjestää
jotenkin muuten thumbnailit tms, joilla pysyy itse kärryillä siitä
mitä mikäkin kuva sisältää.
TIFF:issäkin on kyllä määritelty pakkaus, mutten nyt muista oliko se
joku LZ-johdannainen vai pelkkä RLE-koodaus, josta ei valokuvissa ole
hirveästi iloa.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Pertti Heikkinen
>>Tähän auttaa häviötön pakkaus. Tutustu PNG-formaattiin:
>><http://www.libpng.org/pub/png/>.
>
> Vielä parempi vaihtoehto: JPEG 2000 - siinä on myös lossless-moodi.
Missä mielessä jpeg 2000 on parempi kuin png?
Mika Iisakkila
> Missä mielessä jpeg 2000 on parempi kuin png?
Lienee wavelet-muunnos -pohjaisena huomattavasti parempi pakkaamaan
häviöttömänäkin, ja kylkiäisenä tulee muita etuja: sisäänrakennettu
progressiivisuus, eli hyvin kevyellä dekoodaustyöllä saadaan irti
haluttu tarkkuus karkean thumbnailin ja lopullisen kuvan väliltä
(tärkeää juuri arkistoinnissa, jos se varsinainen kuva on pirun iso
häviöttömästi pakattu versio), ja lisäksi mahdollisuus muokkaamiseen
kompressoidussa muodossa.
Suurelle osalle lukijakuntaa luultavasti liian matemaattinen selostus
löytyy tästä osoitteesta:
http://jj2000.epfl.ch/jj_publications/papers/006.pdf
Onhan se monimutkainen speksi, ja käytännön toteutukset harvassa ja
usein puutteellisia. Mutta näin oli JPG:inkin osalta silloin kun
valtaosa pildekuvista oli vielä GIF-formaatissa.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Jari Karppanen
Suosittelen myös tätä vaihtoehtoa. Formaatti tukee myös
16-bit värejä per kanava, joten kuvat saa talteen parhaalla
mahdollisella laadulla ja ne vievät selvästi vähemmän tilaa
kuin TIFF (bitmap tai pakattu).
Ohjelmat eivät tue? Totta, mutta tilanne paranee koko ajan,
formaatti on enemmän tai vähemmän julkinen ja tulevat
selaimetkin tukevat jp2-kuvia.
Hidas? Kyllä, mutta ketään ei enää muutaman vuoden kuluttua
kiinnosta, kun konetehot ovat taas moninkertaistuneet ja kuva
kuin kuva avautuu muutamassa millisekunnissa (vrt. jpeg
nykykoneella ja 90-luvun koneella).
Alkuperäisten EXIF-tietojen säilytys on kyllä hieman ongelmallista,
sitä varten piti kehittää oma softa. Mikähän ihmeen virustauti
tuo XML:kin on, kun sitä pitää joka paikkaan tunkea? Jpep2k-
kuvien metadata-formaatti tuhlaa tilaa ihan järkyttävästi,
kiitos loputtoman tagimössön.
Mitä tulee kuvien "kehitysprosessiin", muunnan kuvat TIFF-
formaattiin, tallennan EXIF-tiedot erilliseen tiedostoon,
käsittelen kuvat (värien korjaus, kohinan poisto, jne) ja
tallennan ne jpeg2k-formaattiin joko 24- tai 48-bittisillä
väreillä riippuen kuvien sisällön tärkeydestä. Lopuksi siirrän
tallennetut EXIF-tiedot jp2-kuviin ja poltan ne kahteen
kertaan DVD:lle ja tallennan lisäksi toiselle kovalevylle
(eli kuvat ovat siis kahdella kovalevyllä ja kahdella DVD:llä).
DVD-levyjen kopiot tietysti säilytän eri paikoissa, jottei
esim. tulipalo tuhoa molempia varmuuskopioita. Muutamien
vuosien välein poltan sitten kuvat uudelleen jollekin uudelle
tallennusvälineelle (toistaiseksi vasta CD->DVD), jolloin
yhdelle levylle mahtuu moninkertainen määrä kuvia, ja
saan samalla yhden varmistuksen lisää.
> Toinen harkinnan arvoinen vaihtoehto on antaa kuvien pysyä
> raakaformaatissa ja ehkä aikanaan kun Adoben digitaalinegatiiviformaatti
> saadaan kunnolla ulos muuntaa kameran oma raakaformaatti DNG:ksi - se
> todennäköisesti on luettavissa vielä pitkään.
Ehkä, ehkä ei. Raw-formaatin ideahan on tallentaa kennolta
saatava kuva sellaisenaan, ja valmistajakohtainen softa osaa
sitten muuntaa datan oikein. Jos kaikki raw-formaatit on
tungettu samaan muottiin, mistä ohjelma tietää kuinka juuri
sen tietyn kameramallin kuvat tulisi muuntaa? Joko laatu
kärsii tai sitten kuvaformaatista tulee spaghettia.
Raw-formaatin kuvathan ovat pienikokoisia vain siksi, että ne
sisältävät vain murto-osan pikselien osaväreistä, muita hyötyjä
verrattuna esim. jpeg2k-formaattiin ei pahemmin ole. Mikäli
kameravalmistajat tajuaisivat siirtyä "aidot värit" näkeviin
kennoihin, kokohyötykin poistuisi (ja samalla kuvista tulisi
selvästi parempilaatuisia).
Pasi Savolainen
> Pasi Savolainen <ps...@iki.fi> writes:
>>> Vielä parempi vaihtoehto: JPEG 2000 - siinä on myös lossless-moodi.
>> Eihän sille ole tukea kuin yhdessä tai kahdessa ohjelmassa? Selaimetkin
>> tarvitsevat jotain plugineja näyttääkseen ne. Ei kuulosta edes hyvältä
>> vaihtoehdolta.
>
> Eiköhän ne webbi- ja yleiset katseluversiot joka tapauksessa
> tallenneta ihan eri koossa ja muodossa kuin raaka-aihiot, joiden
> virkaa ne tilaa vievät TIFF:it taisivat kysyjällä toimittaa.
ja tuossa menee hukkaan juuri se hehkutettu ominaisuus että thumbit saa
helpolla..
> Sinänsä jos kerran häviötön pakkaaminen on tavoitteena, ei synny
> juurikaan lisäarvoa siitä että pakkaaminen on sisäänrakennettuna
> kuvaformaattiin. Yhtä hyvin voi zipata ne TIFF:it, jos järjestää
> jotenkin muuten thumbnailit tms, joilla pysyy itse kärryillä siitä
> mitä mikäkin kuva sisältää.
ööö. Kannattaa miettiä asiaa uudestaan.
Toisekseen datan rakenteesta tietoinen pakkausalgoritmi voi tuottaa
pakatun kuvan jossa bittivirheellä ei ole niin väliä puretun tuloksen
kannalta, pelkässä zip:ssä taas koko blokki saattaa mennä rikki.
Mika Iisakkila
> ja tuossa menee hukkaan juuri se hehkutettu ominaisuus että thumbit saa
> helpolla..
Kuka sitten hehkutti, ja mitä. Minä lähdin siitä, että kun jotain
kahdeksan megapikselin raakakuvaa ei kuitenkaan voi missään suoraan
katsoa, ei niihin megaversioihin tarvitse normaalisti useinkaan kajota
sen jälkeen kun niistä on lopputuote tehty. Arkiston thumbnailittäminen
ties missä formaatissa olevista varsinaisista kuvista on joka
tapauksessa työvaihe, jota varten on keksitty tietokoneet, joten
helppous tai sen puute ei ole kovin suuri ongelma.
> ööö. Kannattaa miettiä asiaa uudestaan.
En ilmeisesti osaa ajatella sitä samoin kuin sinä, joten voit varmaan
valottaa ajatuksenkulkuasi lisää, ja vihjata mihin suuntaan olisi
tarkoitus päätyä?
> Toisekseen datan rakenteesta tietoinen pakkausalgoritmi voi tuottaa
> pakatun kuvan jossa bittivirheellä ei ole niin väliä puretun tuloksen
> kannalta, pelkässä zip:ssä taas koko blokki saattaa mennä rikki.
Niin, esimerkiksi juuri JPEG2000 on varsin virhesietoinen formaatti.
Toisekseen jos kerran aikoo kuvia säilöä digitaalisessa muodossa,
ei kannata lähteä optimoimaan siitä lähtökohdasta että miten
kuvan käy, kun siihen ainoaan kappaleeseen iskee bittihome.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Pasi Savolainen
>
> En ilmeisesti osaa ajatella sitä samoin kuin sinä, joten voit varmaan
> valottaa ajatuksenkulkuasi lisää, ja vihjata mihin suuntaan olisi
> tarkoitus päätyä?
Olet siis tosissasi sitä mieltä että pakkausdatasta tietämätön algoritmi
tuottaa yhtä hyvän lopputuloksen kuin geneerinen pakkain? Ok.
>> Toisekseen datan rakenteesta tietoinen pakkausalgoritmi voi tuottaa
>> pakatun kuvan jossa bittivirheellä ei ole niin väliä puretun tuloksen
>> kannalta, pelkässä zip:ssä taas koko blokki saattaa mennä rikki.
>
> Niin, esimerkiksi juuri JPEG2000 on varsin virhesietoinen formaatti.
> Toisekseen jos kerran aikoo kuvia säilöä digitaalisessa muodossa,
> ei kannata lähteä optimoimaan siitä lähtökohdasta että miten
> kuvan käy, kun siihen ainoaan kappaleeseen iskee bittihome.
Olemme siis eri mieltä siitä miten _jokaikiseen_ kappaleeseen tulee
suhtautua. Jos kaikki on tehty hutaisten niin kokonaisuuskin on
hutaistu.
Juha Vesamäki
Ylläoleva kuvaa juuri digin Akilleen-kantapäätä eli monimutkaisuutta.
Henkilölle jolle "homma on hanskassa" se ei tuota mitään vaikeuksia
mutta suuri osa on vielä niitä jotka vain haluavat kuvata ja siirtää
kuvat koneelle ynnä lähteä kuvaamaan sen paremmin haluamatta uhrata
ajatusta sille onko siinä kuvassa pittejä niin ja niin paljon ynnä mikä
se muoto nyt oli mihin se tallenetaan, jiipekki vai tihvi tai ihnako
vaan raav.
Eli sitten kun löytyisi nopeahko, helppo ja varma tallenusmuoto niin
filmi voitaisiin kai lopullisesti kuopata, ei ennen.
Itse en tee kuville oikeastaan muuta kuin poistan hutit (liian paljon),
nimeän uudelleen ja siirrän aiheen mukaiseen kansioon, kuvaan
ainoastaan rawina. Sitten kun tulee jollekin kuvalle jotain käyttöä niin
muunnan sen tarvittavaan muotoon Photoshopilla. Varmuuskopiot otan
säännöllisesti ulkoiselle kovalevylle ja hyvistä kuvista (liian vähän)
teen kopiot CD:lle.
Juha Vesamäki
Harri Suomalainen
> Millaisiakohan digitaalisten kuvien kehittämisen workflow'ta arvon
> harrastelijakollegoilla ja miksei ammatikseenkin kuvaamista
> harjoittavilla on? Onko jotakin, mitä teette eri tavalla ja jos on,
> niin miksi? Oletteko onnistuneet automatisoimaan joitakin vaiheista?
Mun workflow tällanen:
1. kuvien siirto koneelle päivämäärän mukaisiin kansioihin
2. selailu ja epäonnistuneiden poisto
3. raw-kääntö, jonka yhteydessä valkotasapaino, curves, levels, kevyt
häiriön poisto, kevyt terävöitys. (Esim. C1 tekee kaikki nämä).
Turhat kohdat voi ohittaa, perusräpsyä ei kannata pahemmin hinkata
turhaan. Säätäminen on mahdollisuus ei välttämättömyys.
=> a) TIFF arkistoväriavaruuteen jälkikäsittelyyn meneville
b) JPG näpsyille jotka jäävät tuollaiseksi
Kuvat nimetään tässä vaiheessa uudestaan päivämäärän mukaisille nimille.
4. Tarvittava jälkikäsittely, keskivertokuville riittää photoshopissa
makro joka varovaisesti nostelee paikallista kontrastia ja terävöittää
lisää LAB-tilan L-kanavaa. Tästä voi viimeistellä halutessaan lisää.
Huippukuvia hinkataan enemmän sitten käsipelinä toki eikä makroja ajella.
=> JPG arkistoväriavaruudessa
=> huippukuvista photoshop-versio ja/tai TIFF talteen jos haluaa
kajota tähän vielä
5. TIFFien poisto
6. Kuvien siirto, osan lajittelen eri tavalla käsipelinä
7. Tulostukseen menevien valikointi ajoittain, olemassa olevasta
JPG-kuvsta kääntö tulostajan väriavaruuteen -> printit
Varmuuskopiointi menee eri syklissä ajoittain tehtävänä.
Jos on kriittisiä kuvia mitkä eivät todellakaan voi hukkua kopiointien
välissäkään, varmuuskopioinnin ajankohtaa vain aikaistetaan.
Mun workflow
-on tehokas perusräpsyille, koska toimenpiteitä voi jättää väliin ja
perustulos tulee automatiikallakin surkeimpana laatuna
-pohjautuu siihen että vain pieni osa menee oikeasti kunnolla hinkattavaksi
-yhdistää paljon toimia perusräpsylle ja keskivertokuvalle raw-käännön
vaiheessa
-kärsii jpg-muodosta, joskin tuo häviömäärä on minulle hyväksyttävä, kun
tilankäyttö pysyy toisaalta inhimillisenä.
Huippukuvat ovat kuitenkin häviöttöminä (esim. photoshop ja/tai tiff) ja
uudelleen raw-kuvasta tarvittaessa saatavissa mihin muotoon vain
tarvitsee ja photoshop-versiosta uudelleen hinkattavissa.
--
Harri
Mika Iisakkila
> Olet siis tosissasi sitä mieltä että pakkausdatasta tietämätön algoritmi
> tuottaa yhtä hyvän lopputuloksen kuin geneerinen pakkain? Ok.
En. Mitä siis ajattelit ehdottaa pakkausdatasta tietoiseksi
algoritmiksi, kun JPEG2000 ei sinulle kelvannut, ja tarkoitus oli
pakata valokuvia häviöttömästi?
PNG (tarkistin) tosiaan käyttää yksiulotteista LZ-varianttia
(pkzip/deflate) eli suhtautuu kuvaan vain bittijonona. Siinä on kyllä
joku esisuodatus, jonka pitäisi jossain määrin etsiä redundanssia
vertikaalisuunnastakin. TIFF:in oma kompressio on mallia LZW.
Joku on varmaan jo näitä vertaillut, joten minä en jaksa, mutta olen
melko varma, että häviöttömästi pakattujen valokuvien tapauksessa PNG
jää pakkausteholtaan jonnekin bzipatun raaka-TIFF:in ja JPEG2000:n
väliin, ollen huomattavasti lähempänä ensiksi mainittua.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
TM
> - Photoshopissa yleensä vähintäänkin levelsejä ja USM:ää,
> lupaavimmille/tärkeimmille enemmänkin säätöä tarvittaessa
Itselläni käytössä "vain" PS Elements.
Kuvatessa yleensä joutuu valottamaan vaaleiden kohtien mukaan, ettei
pala puhki. Kuva muuten ok, mutta varjokohdat jäävät liian tummiksi.
PSE:n levels:n sijaan tai ohessa käytän variations toimintoa, koska
siellä vaalennuksen pystyy kohdistamaan vain tummaan osaan (shadows).
USM:n parametrit on mielenkiintoinen alueensa. Kameran oman terävöinnin
olen estänyt. Yliterävöitetyistä kuvista en pidä, niitä netti pursuaa.
Terävöinnin määränä usein käytän n. 80 %.
Säde 3 px ja kynnys 5 px, tai vastaavasti 0.8 ja 3, tai sinne päin.
Kiinnostaisi kuulla muidenkin käsityksiä, ovatko arvot lähelläkään
optimia. Ja mitä arvoja toiset käyttävät.
t: amateur
Pentti Eloranta
TM kirjoitti viestissä:
> USM:n parametrit on mielenkiintoinen alueensa. Kameran oman terävöinnin
> olen estänyt. Yliterävöitetyistä kuvista en pidä, niitä netti pursuaa.
> Terävöinnin määränä usein käytän n. 80 %.
> Säde 3 px ja kynnys 5 px, tai vastaavasti 0.8 ja 3, tai sinne päin.
> Kiinnostaisi kuulla muidenkin käsityksiä, ovatko arvot lähelläkään
> optimia. Ja mitä arvoja toiset käyttävät.
>
Radius 0,3-0,5 pikseliä
Treshold: 0
PE
Harri Suomalainen
> TM kirjoitti viestissä:
>>USM:n parametrit on mielenkiintoinen alueensa. Kameran oman terävöinnin
>>olen estänyt. Yliterävöitetyistä kuvista en pidä, niitä netti pursuaa.
>>Terävöinnin määränä usein käytän n. 80 %.
>>Säde 3 px ja kynnys 5 px, tai vastaavasti 0.8 ja 3, tai sinne päin.
>>Kiinnostaisi kuulla muidenkin käsityksiä, ovatko arvot lähelläkään
>>optimia. Ja mitä arvoja toiset käyttävät.
Mulla radius 0,3 (isommilla tulee haloja helpommin). Terävöityksestä
osa tulee mulla jo raw-käännössä, jälkikäsittelyn vakiomäärä
bulkkiajossa luokkaa 75%, josta osa pienellä kynnyksellä eli varsin
kevyt. Paikallisia kontrasteja nostan bulkkiajossa 5%/20,0/0 parametrein
edellisen lisäksi.
Mun prosessi vältteleekin toisaalta yliterävöitystä ja muutakin kuvan
tuhoamista, lisää kuvaa pääsee vielä terävöittämään aina. (Eli
automaatti laittaa bulkkiajossa sen verran että menee aika harvoin yli)
Terävöitykseen vaikuttaa paljon myös käyttötarkoitus ja mahdollinen
jälkikäsittely esim. tulostusfirmalla. Esim. IFI kuvaa heidän PRO-linjan
prosessissa olevan jälkiterävöityksen radius 1,0, 50% tasoiseksi ja
varottelee ettei kannata ihan äärimmilleen terävöittää valmiiksi.
Monilla halpalinjoilla joku automaatti terävöittää kuvaa enemmän tai
vähemmän myös.
Varjojen nostoon myös curves on tehokas, joskin varsin haastava työkalu.
Älyttömän tehokas kieltämättä tosi osaavissa käsissä, ehkä vielä joskus
itselläkin. Tuosta voisi varmaan kirjottaa vaikka kirjan, joka olisi
opettavaista (ja puuduttavaa?) luettavaa.
Varjojen nostoon ääritapauksissa on kätevää valottaa vaikka kaksi eri
kuvaa jalustalta (tai tehdä kaksi eri raw-käännöstä, kirkas ja tumma) ja
yhdistää ne jälkikäteen. Tämä onnistuu kohtuullisesti ihan
mekaanisestikin ilman turhaa säätämistä esim. laittamalla vaaleampi
layer ylemmäs ja sen maskiksi tumman kuvan negatiivi.
--
Harri
Ola Forsström
>> TM kirjoitti viestissä:
>>> Terävöinnin määränä usein käytän n. 80 %.
>>> Säde 3 px ja kynnys 5 px, tai vastaavasti 0.8 ja 3, tai sinne päin.
>
> Mulla radius 0,3 (isommilla tulee haloja helpommin). Terävöityksestä
> osa tulee mulla jo raw-käännössä, jälkikäsittelyn vakiomäärä
> bulkkiajossa luokkaa 75%, josta osa pienellä kynnyksellä eli varsin
> kevyt. Paikallisia kontrasteja nostan bulkkiajossa 5%/20,0/0
> parametrein edellisen lisäksi.
Itse käytän FocalBlade-pluginiä, joka antaa monipuoliset
mahdollisuudet hienosäätää terävöintiä. 2000x3000 pikselin kuvalle
automatiikka antaa "Very fine details" -asetuksella (esim.
maisemakuville) radius=0.3 ja "Fine details" -asetuksella radius=1.3.
Vastaavasti 1000x1500 pikselin kuvalle säteet ovat 0.1 ja 0.7.
Terävöinnin määrä riippuu kuvasta ja onko kuva tarkoitettu monitorille
vai tulostetaanko kuva. Lisäksi reunoille ja pinnoille on eri
säädöt. Jos kyseessä on erityisen tärkeä kuva terävöitän kuvaa
maskien avulla eri asetuksilla.
--
Ola
Jari Karppanen
> vaikeuksia
Monimutkaisuus on kovin suhteellinen käsite. Jos ajatellaan miten
asia yleensä filmikameralla hoidettiin, voihan kuvat hoitaa talteen
pitkälti samalla tekniikalla edelleenkin. Suoraan kamerasta dvd:lle
poltetut jpeg-kuvat vastaavat niitä pikakehittämöstä saatuja huono-
laatuisia kymppikuvia, jotka on sitten sullottu albumiin ja negatiivit
heitetty roskiin. Varmasti jotkut ovat filmiaikanakin nähneet enemmän
vaivaa, jos ovat halunneet parempaa laatua tai turvaa kuvilleen.
Monille riittää, että kuvista pystyy suunnilleen tunnistamaan siinä
esiintyvät ihmiset. Väreillä, hahmottelulla tai terävyydellä ei ole juuri
mitään merkitystä. Heille tietysti "kehitysprosessi" on valmis heti kun
kuvat saa ulos kamerasta, loppu on sitten varmuuskopiointia (jos on).
Jotkut taitavat jopa säilyttää kuvia ainoastaan kameran kortilla ja
paperiset suttuiset kymppikuvat saatuaan poistavat alkuperäiset
tiedostot. Luulisi, että kun on kuitenkin nähty vaivaa kuvan ottamisen
suhteen, voisi nähdä edes vähän vaivaa kuvan säilytyksen suhteenkin.
(En muuten ymmärrä edes noita kymppikuvia. Mikseivät ihmiset
teetä kuvia vaikka vähintään A4-kokoisena, jos paperiversiot on
saatava? Sitten mummi yrittää tiirailla pienestä tihruisesta kuvasta
lapsenlapsiaan, hädintuskin erottaen kuka on kukakin. Mutta kyllä
mumminkin silmät kirkastuvat, kun kuvan täräyttää skaalattuna isolle
taulutelkkarille, ja tarvittaessa valokuvan suuri resoluutio mahdollistaa
osakuvan tarkemmankin tarkastelun. Ehkä tulevaisuudessa näyttö-
laitteet kykenevät toistamaan väritkin kunnolla, jolloin nyt kunnolla
talteen otetuista digikuvistakin saa paljon enemmän irti).
> mutta suuri osa on vielä niitä jotka vain haluavat kuvata ja siirtää kuvat koneelle ynnä lähteä kuvaamaan sen paremmin haluamatta
> uhrata ajatusta sille onko siinä kuvassa pittejä niin ja niin paljon ynnä mikä
Enhän toki itsekään pahemmin aikaa käytä kuvien käsittelyyn, jos
unohdetaan itse kuvan sisällön korjailu. Muistikortti lukijaan, kone
siirtää kuvat automaattisesti väliaikaishakemistoon tiff-formaattiin
ja tallentaa metatiedot erillisiksi tiedostoiksi. Kun olen käpistellyt
kuvat haluamaani kuntoon, klikkaan valikosta skriptin käyntiin ja
softa muuntaa valmiit kuvat jpeg2k-formaattiin toiseen hakemistoon
ja tekee niistä kopiot vielä kolmanteen hakemistoon, varmuuskopioiden
polttamista varten. Jos en käsittele kuvia, koko homma vaatii vain
yhden hiiren klikkauksen, jolla kuittaan kuvien käsittelyn olevan
valmis. Toki ne on hyvä sitten vielä lajitella kuvagalleriaohjelmalla,
mutta se ei vaadi itse kuvatiedostoihin koskemista.
Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, ettei kuvia viitsi aina tutkia/korjailla,
joten niitä kertyy satamäärin "jonoon" hyväksyntää odottamaan. Jos
kovalevy päättää lahota sopivaan aikaan, kaikki "jonossa" lojuneet
kuvat katoavat.
> Eli sitten kun löytyisi nopeahko, helppo ja varma tallenusmuoto niin filmi voitaisiin kai lopullisesti kuopata, ei ennen.
Raakaformaatit saisi kyllä tosiaan dumpata, kamerat voisivat tuottaa
suoraan 48-bit väreillä varustettuja häviöttömiä jpeg2k-kuvia. Siitä
vain luultavasti nousisi älämölö, kun kuvat yhtäkkiä veisivätkin monta
kertaa enemmän tilaa ja muistikortit täyttyisivät pikavauhtia.
Harri Suomalainen
>>Ylläoleva kuvaa juuri digin Akilleen-kantapäätä eli monimutkaisuutta. Henkilölle jolle "homma on hanskassa" se ei tuota mitään
>>vaikeuksia
> Monimutkaisuus on kovin suhteellinen käsite. Jos ajatellaan miten
> asia yleensä filmikameralla hoidettiin, voihan kuvat hoitaa talteen
> pitkälti samalla tekniikalla edelleenkin. Suoraan kamerasta dvd:lle
> poltetut jpeg-kuvat vastaavat niitä pikakehittämöstä saatuja huono-
> laatuisia kymppikuvia, jotka on sitten sullottu albumiin ja negatiivit
> heitetty roskiin. Varmasti jotkut ovat filmiaikanakin nähneet enemmän
Noinhan se on. Digiä ja etenkin raw-kuvausta parjataan, koska on
"työlästä" tai "vaikeaa". Jos ei osaa/halua ryhtyä säätämään, on
digikuvaus yhtä yksinkertaista kuin filmikuvaus, jos ei jopa hieman
helpompaa. Ei kukaan pakota säätämään.
Tosi räpsyttäjälle riittää joku direct print -tulostin, johon voi
lätkäistä muistikortin/kameran kiinni, nappia painamalla tulee kuvat
nopeammin kuin filmiltä pikakehittämöissä.
Vähän edistyneempi räpsyttäjä ottaa toki negat tai tiedostot talteen
lisäksi.
Vakavampi valokuvaaja näkeekin sitten yleensä jo vähän enemmän vaivaa.
> Jotkut taitavat jopa säilyttää kuvia ainoastaan kameran kortilla ja
> paperiset suttuiset kymppikuvat saatuaan poistavat alkuperäiset
> tiedostot. Luulisi, että kun on kuitenkin nähty vaivaa kuvan ottamisen
> suhteen, voisi nähdä edes vähän vaivaa kuvan säilytyksen suhteenkin.
Mikä vaiva? :) Mun kameralla tulee tosiräpsyttäjän kuva joka kerta kun
painaa liipasinta, kiireessä jopa monta sekunnissa :) Silti kortti ei
täyty yhtä nopeasi kuin videokuvatessa esim. pimeän käsilaukun sisusta
pokkarilla.
Vakavammin puhuen osa kuvista ja kuvaajista on tyytyväinen näpsyihin,
joista paperi riittää. Ei niitä montaa kertaa kuitenkaan jaksa katsoa,
entä sitten jos kuvat hukkuu. Kohta ne heitetään pois muutenkin tieltä
pyörimästä. Tämän kastin tyyppiesimerkki vaikkapa kännykkäkuva, joka on
kiva näyttää kerran pari jollekin, mutta ruudulta sitä ei kukaan jaksa
katsoa.
Vakavammat harrastajat jotka näkevät vaivaa hyvien kuvien eteen eivät
tähän tietysti tyydy. Kuvien ottamiseen voi mennä paljonkin aikaa,
huolellinen jälkikäsittely voi syödä paljon vaivaa sekin. Lopputuloksena
ehkä joku A4-kuva seinällä kehyksissä eikä käsiteltyä versiota varmasti
kaiken vaivan jälkeen halua hävittää.
> (En muuten ymmärrä edes noita kymppikuvia. Mikseivät ihmiset
> teetä kuvia vaikka vähintään A4-kokoisena, jos paperiversiot on
Olisko syynä hinta tai säilytystila? Kun perhealbumin täyttää
A4-kokoisilla kuvilla se maksaa tolkuttomasti ja kokokin on valtava.
Itse poimin töistä tullessa pari 200 kuvan (10x15) albumia matkaan,
tuleehan noista ehkä vajaa 10cm paksu nippu hyllyyn n. A4-kokoluokan
albumeina. A4-kokoisina kuvina vastaavista tulisi vajaa hyllymetri
roinaa ja hinta (2e/kuva arviolla) olisi 400eur nurkilla kuvien osalta.
Argh, ehkä 350eur enemmän kuin pikkukuvilla.
Ne valikoidut yksilöt joita halutaan esitellä enemmän eivät toki pääse
enää oikeuksiinsa tihrukuvina, määräkin on vähäisempi eikä kulut ja
tilanvienti enää haittaa.
--
Harri
Matti Rintala
> Tosi räpsyttäjälle riittää joku direct print -tulostin, johon voi
> lätkäistä muistikortin/kameran kiinni, nappia painamalla tulee kuvat
> nopeammin kuin filmiltä pikakehittämöissä.
Aijai, ihan liian vaikeaa räpsyttäjälle! Canon julkisti juuri pokkarin Canon
PowerShot SD430 Wireless, jossa on sisäänrakennettu wlan. Kameran mukana
tulee vielä WA-1N Wireless Print Adapter, jonka voi käsittääkseni tökätä
printteriin.
Sitten voi tosi näppärästi ottaa testikuvia näppäimistöstään ja tulostaa ne
kytkemättä kameraa mihinkään ja nousematta tuolista. ;)
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Simo Salanne
>
> Aijai, ihan liian vaikeaa räpsyttäjälle! Canon julkisti juuri pokkarin Canon
> PowerShot SD430 Wireless, jossa on sisäänrakennettu wlan. Kameran mukana
> tulee vielä WA-1N Wireless Print Adapter, jonka voi käsittääkseni tökätä
> printteriin.
>
> Sitten voi tosi näppärästi ottaa testikuvia näppäimistöstään ja tulostaa ne
> kytkemättä kameraa mihinkään ja nousematta tuolista. ;)
>
ei tartte hankkia lisää kuin se paperisilppuri siihen printterin alle...
Simo S.
P. Lindgren
> Jari Karppanen wrote:
>
> > (En muuten ymmärrä edes noita kymppikuvia. Mikseivät ihmiset
> > teetä kuvia vaikka vähintään A4-kokoisena, jos paperiversiot on
>
> Olisko syynä hinta tai säilytystila? Kun perhealbumin täyttää
> A4-kokoisilla kuvilla se maksaa tolkuttomasti ja kokokin on valtava.
Varsinkin hinta. Esim. Ifillä kymppikuvat maksavat jälkitilauksenakin
0.35 euroa/kpl, kun A4-kokoiset maksavat 4,90 euroa. Aikamoinen
hintaero. Ensitilauskuvia ei Ifi:ltä edes saa kuin kymppikuvina ja hinta
on könttähinta kehitys+kuvat. Ennen vanhaan oli usein tarjouksena
ensitilauskuvat esim. 10 p/kpl (siis alle 0.02 euroa/kpl), ja siihen aikaan
A4-kokoinen kuva taisi olla kalliimpi kuin nykyisin.
Muuten, kun katselin tuossa ifi:n hinnastoa, niin huomasin, että
24-sivuisen A4-kokoisen kuvakirjan saa samalla hinnalla kuin 6 kpl
A4-kokoisia kuvia erikseen tilattuna.
--
Pauli
Jari Karppanen
>> A4-kokoisilla kuvilla se maksaa tolkuttomasti ja kokokin on valtava.
> Varsinkin hinta. Esim. Ifillä kymppikuvat maksavat jälkitilauksenakin
> 0.35 euroa/kpl, kun A4-kokoiset maksavat 4,90 euroa. Aikamoinen
Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että jos kukaan ei haluaisi
pieniä kymppikuvia, isompia kuvia tilattaisiin moninkertainen
määrä nykyiseen verrattuna ja niiden hintakin olisi todennäköisesti
aivan jotain muuta kuin nyt. (Tosin kymppikuvien ongelmahan ei
oikeastaan edes ole niiden koko, vaan tulostuksessa käytetty huono
resoluutio. Suurennuslasin käyttö ei hyödytä, koska kuvat
yksinkertaisesti ovat suttua.)
Ifin nettihinnaston mukaan OnlineFoto-kuvat maksavat 0.19 €/kpl
(kymppikuva), 0.50 €/kpl (13 x 19 cm) tai 2.25 €/kpl (20 x 30 cm).
En tiedä onko Ifi halvin, luultavasti ei?
"Vanhaan aikaan" oli kai yleensä tapana näppäillä korkeintaan
yksi filmirulla (tai rullan loppu) per tapahtuma, joten ei samalla
vauhdilla isommista tulosteista mitään kummoista kustannusta
syntyisi. Digikameralla on myös melkoisen helppo valikoida
onnistuneet kuvat roskan seasta, joten niitä turhia "oho, sormi
oli linssin edessä"-kuvia ei tarvitse edes tulostaa paperille.
Harri Ahola
"Jari Karppanen" <nyyss...@karppa.net> wrote:
> Ifin nettihinnaston mukaan OnlineFoto-kuvat maksavat 0.19 €/kpl
> (kymppikuva)
Ja reilun parin viikon ajan vielä (13.11. saakka) vain 0,14 e/kpl, jos
ottaa vähintään 100 kuvaa kerrallaan. Kts. http://www.ifi.fi/
-Harri, valokuvaaja
--
http://www,harriahola.net/photos
Ola Forsström
> --
> http://www,harriahola.net/photos
PS. Sigun linkissä on bugi.