50:n suhde yhteen
Jore Puusa
Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta! Kolme vastausta näyttää "ensilumen
aikaan" lyhyt teksti saaneen.
---
Yhä syvempään hautautuu valokuva ja yhä enemmän markkinamiesten iloksi
nousee esiin laitteen valta. Laite ottaa kuvat, kun sen vie jonnekin.
---
Samaan aikaan OTO kuvaajien määrä nousee exponentiaalisesti.
Samaan aikaan heidän ottamiaan tuotteita kutsutaan yhä useammin
valokuviksi, vaikka yhteistä tuon termin kanssa niillä on vain
tallennusmetodi.
---
OTO kuvaajat pyrkivät laumoittain työnantajain maksamille kursseille ja
esittävät sirpalemaisia kysymyksiä kuten: "miten kiiltävän kromiputken
saa digikuvattua".
Ei oivallusta siitä, että valokuvaus on laajempi asia.
Koko sektori on tuhoutumassa.
Yhä nopeampaa vauhtia.
Yhä surkeampia kuvia otetaan ja ne kelpaavat yhä suuremmalle joukolle.
Yhä useampi koulutettu ammattilainen lopettaa tai menee kortistoon.
---
Sammakkovertaus.
Laita sammakko kiehuvaan veteen ja se hyppää pois heti, laita sammakko
kylmään veteen ja kuumenna hitaasti ja otus kuolee kuumuuteen.
---
Liu`umme hitaasti tilaan, jossa arkipäivän kuvista poistuu kaikki
visuaalisuus ja sitä ei edes osata kaivata, samalla kun muualla
maailmassa valokuva kokee uutta tulemistaan.
Jore Puusa
valokuvauksen tuntiopettaja
John Smith
> Hiljainen hetki. Joten.
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta! Kolme vastausta näyttää "ensilumen
> aikaan" lyhyt teksti saaneen.
No ko. ryhmähän onkin valokuvaus.digi, eli sinne siis sijoitetaan ns.
"digihörhöt", jota maailma on nykyään tursollaan. Loppu tähän
digihörhöilyyn ehkä tulee kuten tietokoneissakin tuli aikanaan eli
sitten, kun markkinat niinsanotusti tulevat kylläisiksi.
Itsekin moiseksi taidan tunnustautua, siis digihörhöksi, ainakin osittain...
tätä_vesa.kuusava@pp.inet.fi Vesa Kuusava
>Liu`umme hitaasti tilaan, jossa arkipäivän kuvista poistuu kaikki
>visuaalisuus ja sitä ei edes osata kaivata, samalla kun muualla
>maailmassa valokuva kokee uutta tulemistaan.
Kenkku juttu sinällään.
Karvinen
> Yhä syvempään hautautuu valokuva ja yhä enemmän markkinamiesten iloksi
> nousee esiin laitteen valta. Laite ottaa kuvat, kun sen vie jonnekin.
Sfnet.harrastus.kirjoittaminen?
- uudempaa suomalaista digiproosaa...
t: Karvinen
Veli-Jussi Kesti
> Hiljainen hetki. Joten.
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta! Kolme vastausta näyttää "ensilumen
> aikaan" lyhyt teksti saaneen.
Tuo on kyllä varsin totta. Apua on sentään monelle saatu omien kuvien
ottamiseen.
> OTO kuvaajat pyrkivät laumoittain työnantajain maksamille kursseille ja
> esittävät sirpalemaisia kysymyksiä kuten: "miten kiiltävän kromiputken
> saa digikuvattua".
> Ei oivallusta siitä, että valokuvaus on laajempi asia.
> Koko sektori on tuhoutumassa.
> Yhä nopeampaa vauhtia.
> Yhä surkeampia kuvia otetaan ja ne kelpaavat yhä suuremmalle joukolle.
> Yhä useampi koulutettu ammattilainen lopettaa tai menee kortistoon.
Tälle asialle voi valitettavan vähän kukaan mitään. Jos
huonompilaatuinen tavara myy yhtä hyvin kuin parempi ja sitä on halvempi
tuottaa, on varsin selvää mitä ihmisille myydään. vrt. television
reality sarjat ja peliohjelmat.
Tuo "miten kiiltävän kromiputken saa digikuvattua" onkin sitten
erikoisempi kysymys. Itseäni ihmetyttää se, että usein ei ole edes
kokeiltu ennen kuin kysymys esitetään, saati sitten tutkittu asiaa
netistä, kirjallisuudesta puhumattakaan.
> Liu`umme hitaasti tilaan, jossa arkipäivän kuvista poistuu kaikki
> visuaalisuus ja sitä ei edes osata kaivata, samalla kun muualla
> maailmassa valokuva kokee uutta tulemistaan.
En usko että tuo toimii ihan noin, jossain vaiheessa yleinen taso on
niin huono, että joku lyö läpi taas upealla kuvallisella kerronnalla,
ihmiset ovat jälleen valmiita maksamaan laadusta ainakin hetken.
Itse olen sitä mieltä, että tilaa pitää kyllä riittää ihan kaikille ja
kaikentasoisille kuvaajille. En toivoisi, että valokuvaamisesta tulisi
vain asiaan vihkiytyneiden elitistinen harrastus. Kyllä maailmaan "eno
eiffeltornin edessä" kuvia mahtuu. Kuka niitä pakottaa katsomaan jos ei
huvita, omasta mielestäni nuo kuvat ovat usein aivan upeita, varsinkin
kun rajaukset ovat usein ihan mitä sattuu ja kuvista löytyy ties mitä
jota kuvaaja ei ajatellut kuvaan ottavansa.
Matti Rintala
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta!
Tervetuloa takaisin tauon jälkeen Jore. :)
Ihan mielenkiinnosta kysyn sinulta valokuvauksen opettajana: millaista
nimenomaan valokuvaukseen eikä välineisiin liittyvää asiaa olisi oikein
puida tässä digiryhmässä? Eli millainen *valokuvaus* on riippuvainen
digitaalisuudesta?
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
M. Brunberg
news:dkqr33$9st$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Hiljainen hetki. Joten.
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta! Kolme vastausta näyttää "ensilumen
> aikaan" lyhyt teksti saaneen.
> ---
> Yhä syvempään hautautuu valokuva ja yhä enemmän markkinamiesten iloksi
> nousee esiin laitteen valta. Laite ottaa kuvat, kun sen vie jonnekin.
1) Hengitä syvään ja rauhoitu.
2) Lue tämän ryhmän ryhmäkuvaus vaikkapa täältä:
http://www.cs.tut.fi/sfnet/ryhmakuvaukset.shtml ja mieti vielä kerran josko
tämä sittenkään oli oikea ryhmä (sinänsä ehkä joiltakin osin
aiheellisellekkin) purkauksellesi.
3) Mieti että ehkä jopa enemmistö täällä haluaa kirjoitella nimenomaan
tekniikasta koska siitä on heille eniten hyötyä. Uskotko että jonkun
mielestä ehkä hieman ylimielinen tapasi kritisoida, harrastajia,
"OTO-kuvaajia" ja tekniikasta keskustelijoita oikeasti edesauttaa sitä
valokuvauksen sisimmän olemuksen ymmärtämistä?
4) Totea että tämän ryhmän nimi on sfnet.HARRASTUS.valokuvaus.digi.
Huomasithan alkeellisen visuaalisen tehosteen jota käytin sanassa HARRASTUS?
Ymmärräthän että kaikki eivät todellakaan suhtaudu aiheeseen ihan niin
intohimoisesti kun voisin kuvitella sinun tekevän. Voitko kuvitella että
meitä on sellaisia joiden mielestä kuvaaminen on yksinkertaisesti hauskaa,
ihan riippumatta siitä kuinka laadukkaita tuotoksemme joillakin
ammattilaisen taiteellisilla kriteereillä mitattuna on?
Minulle on täysin samantekevää noudattaako kuvani jotakin kultaisen
leikkauksen sääntöä, saanko kuvani kohteen sisimmät tuntemukset näkymään
silmistä, olenko ottanut kuvan uudella digijärkkärilläni vaiko 35 vuotta
vanhalla Canonet 28:lla. Kuvaan pelkästään itselleni ja lähimmäisilleni enkä
kenellekkään muulle ja pelkästään siksi että se on kivaa.
kohti valoisampaa talvea?
/MarcusB
http://www.kolumbus.fi/marcusb
Jore Puusa
>
> Ihan mielenkiinnosta kysyn sinulta valokuvauksen opettajana: millaista
> nimenomaan valokuvaukseen eikä välineisiin liittyvää asiaa olisi oikein
> puida tässä digiryhmässä? Eli millainen *valokuvaus* on riippuvainen
> digitaalisuudesta?
-----------------------------------------------------------
Valokuvaus visuaalisesti ajateltuna on välineistä riippumatonta.
Valokuva lähtee ajatuksista.
Jos kykenee visuaaliseen, ympäristön paineista riippumattomaan
ajatteluun, on aivan
täysin merkityksetöntä millä kuvan toteuttaa.
Valokuva toteutuakseen esineenä tarvitsee yhtenä välikappaleena kameran.
Tuossa kamerassa ei tarvita mitään muuta kuin toisistaan riippumatta toimivat
himmenin ja suljin, joita voidaan analogisesti säätää, eli juuri ne
asiat, joita nykydigeissä
ei enimmäkseen ole tai ne hautautuvat valikkoviidakkoon.
Koska valokuvaus visuaalisena suoritteena on humanistista toimintaa, se
ei siinä muodossa saa tietenkään tukea teknologiaan perustuvassa
nykymaailmassa. Maailma nyt vaatii välittömän, nopeutetun suoritteen.
Kuva tänne ja uutta ottamaan. Kaikki laukkaavat kuvan yli,-- koska on
kiire seuraavaan kuvaan.- josta toivotaan parempaa
ja jos ei niin ostetaan uusi kamera, jospa se tekisi sen paremman kuvan.
"Otin viime kesänä 8000 kuvaa"... kvantiteetti siis voitti kvaliteetin.
Mitä tekee 8000:lla kameran ottamalla ja säätämällä reproduktiolla
pihagrillistä kolme metriä itään.
Valokuvan lukeminen on aina sopimus.
Nyt on sovittu että merkityksetönkin kuva on tärkeä, koska sen
tuottaminen oli hauskaa.
Eli koska vesiskootterilla ajelu on hauskaa, se on siis tärkeää, jäi
skootterin alle kuinka monta lintupoikuetta tahansa.
Niille, joille valokuvaus on muutakin kuin hetken huvi, monta nappia ja
nitisevä zoom ja nenästä rasvoittuva 2,5 tuuman lcd on kuva loputon
keskustelun aihe. Kuva peilaa meitä ihmisiä, mutta vain silloin kun
kuvaa osataan lukea.
Kuvan lukemiseen on saatavilla valtava määrä tietoa,-- mutta paha kyllä
se tieto pitää omaksua
kirjoista, jotka ovat paksuja ja hankalasti luettavia, eivätkä ollenkaa
hauskoja.
Mutta jotkut tekevät sitä ja saavat sitten kuvista ja niihin
liittyvästä semiotiikasta ja indoktrinaatiokeinojen tarkastelusta
valtavasti nautintoa. Kun 15 vuotiaille purkaa ja puhuu auki tavallisen
päivälehden kuvat, on mitä antavinta nähdä heidän hölmistyneet ja
oivaltaneet kasvonsa.
Kuva on silloin ampunut takaisin, siinä on kaikki ja kamerassa ei ole mitään.
Onneksi valokuvaus on aaltoliike ja kameran arvo romahtaa ja kuvan arvo palaa.
Koska.?
10-20 vuotta, -----silloin kun minä kasvan koiranputkea ei kukaan enää
kehtaa kehua 8000 kesäkuvalla, koska humanismi
on palannut takaisin ja paperille kirjoitettu kirjekin on tuoksuineen
täällä taas.
over and out / Jore Puusa
markus_fin
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:dkr9lg$6fo$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Niille, joille valokuvaus on muutakin kuin hetken huvi, monta nappia ja
> nitisevä zoom ja nenästä rasvoittuva 2,5 tuuman lcd on kuva loputon
> keskustelun aihe. Kuva peilaa meitä ihmisiä, mutta vain silloin kun kuvaa
> osataan lukea.
> Kuvan lukemiseen on saatavilla valtava määrä tietoa,-- mutta paha kyllä se
> tieto pitää omaksua
> kirjoista, jotka ovat paksuja ja hankalasti luettavia, eivätkä ollenkaa
> hauskoja.
>
> Mutta jotkut tekevät sitä ja saavat sitten kuvista ja niihin liittyvästä
> semiotiikasta ja indoktrinaatiokeinojen tarkastelusta valtavasti
> nautintoa. Kun 15 vuotiaille purkaa ja puhuu auki tavallisen päivälehden
> kuvat, on mitä antavinta nähdä heidän hölmistyneet ja oivaltaneet
> kasvonsa.
> Kuva on silloin ampunut takaisin, siinä on kaikki ja kamerassa ei ole
> mitään.
Toisin kuin väität, valokuva mielestäni parhaimmillaan ei ole
itserefleksiivinen kikkakokoelma, jonka tulkintaan tarvitsee koluta
kirjallisuus ja Jore Puusan kurssit.
Semiotiikka on kuin sosiologia, kokoelma mielipiteitä, tieteellisesti
huuhaata. Samoin väitteet indoktrinaatiosta. Jokainen voi arpoa mihin
tahansa kuvaan ideologiansa mukaisen selityksen.
m_f
Väinö Louekari
Itse asiassa siis valitat seuraavista aiheista
a) Ihmiset kirjoittavat palstalle mielestäsi vääristä aiheista.
b) Ihmiset ovat liiaksi kiinnostuneita kalustosta ja liian vähän
valokuvista.
c) Ihmiset kuvaavat huonoja valokuvia (tai oikeastaan sanot suoraan
etteivät ne ole edes valokuvia)
d) Yhä huonommat kuvat myyvät yhä paremmin ja ammattilaisten tilanne
huononee.
Selvennetään vähän. Minunkin mielestäni ihmiset lukevat vääriä kirjoja,
katsovat vääriä televisio-ohjelmia ja lukevat vääriä lehtiä. Kuitenkin
nyt on niin, että omatessani vapauden valita kirjani ja
televisio-ohjelmani on minun myönnettävä muille sama oikeus. Myös sinun
on myönnettävä muille oikeus päättää aivan itse mistä ovat
kiinnostuneita ja miten he haluavat kuvata. Sama arvottamisen oikeus
joka sinulla on, on myös muutamalla sadalla tuhannella suomalaisella
valokuvauksen harrastajalla. Arvostellessasi palstalle kirjoittavien
kiinnostuksen kohteita kyse on ainoastaan henkilökohtaisesta
arvostuksestasi: suo toki muille sama oikeus. Ei ole mielekästä (vaan
siis kirjaimellisesti mieletöntä) sanoa että kirjoittajat ovat jostakin
asiasta liian kiinnostuneita tai jostakin asiasta liian vähän
kiinnostuneita (tai väärällä tavalla kiinnostuneita), tuollainen on
yksinkertaisesti tyhjää, merkityksetöntä puhetta. Et voi sanella mistä
täällä pitäisi kirjoittaa, se on selvää, mutta asiasta valittaminenkin
kääntyy itseään vastaan koska se osoittaa a) ettet ymmärrä palstan
luonnetta b) katsot omaavasi totuuksia asioista joista ei sellaisia ole.
Sitten huono valokuva. Jonkun mielestä Paasilinnan kirjat ovat hyviä,
toisen mielestä Bellow:n. Ei ole mielekästä väitellä kumman kirjat ovat
”oikeasti” hyviä. Jos kirja on lukijalle hyvä on se sille lukijalle
hyvä. Ainoa tapa jolla saamme jonkun toimivan kriteerin on kysyä
kustantajalta. Hyvä kirja on sellainen joka myy. Muuta mielekästä
kriteeriä ei ole. Valokuvaukseen pätee sama. Minulle hyvä (ryhdymmekö
seuraavaksi keskustelemaan siitä miksi käytämme termiä hyvä ja mitä
sillä tarkoitamme) kuva on minulle hyvä kuva, ei kukaan pysty esittämään
muuta toimivaa kriteeristöä hyvälle (tai huonolle) kuvalle. Niinpä
sinunkin on turha negatoida asiaa toteamalla etteivät jotkut kuvat
oikeastaan edes ole valokuvia, tuollainenkin on tyhjää puhetta.
Kaupallisessa mielessä asia on selvä, hyvä kuva on se joka myydään ja
ostetaan. Aivan samalla tavalla kuin hyvä kenkä on se joka ostetaan ja
myydään. Jos ammattilaisten tilanne huononee eivät se osaa kuvata hyviä
kuvia, toisin sanoen sellaisia kuvia joilla syntyy kaupat.
Yksinkertaista. Kuvataiteellisia intohimoja ja pyrkimyksiä saa toki olla
itse kullakin mutta sillä alueella taas on mieletöntä puhua kuvan
hyvyydestä tai huonoudesta.
Sananen keskustelusta palstalla. Tähän mennessä alkuperäinen viestisi
on tuottanut kahdeksan vastausta. Palstalla olet kommentoinut niistä
yhtä. Miksi vain yhtä? Miksi et keskustele nyt valokuvauksesta?
Väinö Louekari
Oiva Hakala
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta! Kolme vastausta näyttää "ensilumen
> aikaan" lyhyt teksti saaneen.
Semmoisia mietteitä. Itselle joskus tullut mieleen, pitäiskö perustaa uusi
ryhmä
sfnet.harrastus.canon ;-)
Kaikkeen muuhun vastauksena, että itselle elämään vähän pidempään ovat
jääneet (nimenomaan harrastuksen puolelta) ne kuvat, jotka ovat syntyneet
omassa päässä, usein jo kauan ennen sen kuvan ottamista, ja sitten
toisekseen jotkut ohikiitävän hetken tilanteet, vaikka auringonlaskutkin,
jos niissä on jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Työssä syntyy kuvia myös,
mutta ne ovat dokumentaatiota; tämä maisema tässä ja nyt tähän suuntaan ja
sama uudestaan viiden vuoden päästä. O.
Matti Rintala
> On 2005-11-08 23:30:37 +0200, Matti Rintala <matti....@tut.fi> said:
>> Ihan mielenkiinnosta kysyn sinulta valokuvauksen opettajana: millaista
>> nimenomaan valokuvaukseen eikä välineisiin liittyvää asiaa olisi oikein
>> puida tässä digiryhmässä? Eli millainen *valokuvaus* on riippuvainen
>> digitaalisuudesta?
>
> Valokuva lähtee ajatuksista.
> Jos kykenee visuaaliseen, ympäristön paineista riippumattomaan
> ajatteluun, on aivan
> täysin merkityksetöntä millä kuvan toteuttaa.
Olen samaa mieltä. Ja sen takia minusta olikin vähän outoa, että laitoit
viestisi juuri tähän *digi*-ryhmään, joka jo nimensä mukaan on ryhmä, jossa
pitäisikin puhua tekniikasta, kun tekniikka kerran mainitaan jo ryhmän nimessä.
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että itse valokuvauksesta keskustelua
näissä ryhmissä on liian vähän. Minusta kylläkin laitekeskustelu ei ole
viime aikoina hallinnut tätä ryhmää, vaan lakikeskustelu. ;)
Toisaalta näissä ryhmissä kuvista keskustelu on tavallista hankalampaa, kun
kuvia ei suoraan saa liitettyä tekstin yhteyteen.
Mika Yrjola
> Sananen keskustelusta palstalla. Tähän mennessä alkuperäinen
> viestisi on tuottanut kahdeksan vastausta. Palstalla olet kommentoinut
> niistä yhtä. Miksi vain yhtä? Miksi et keskustele nyt valokuvauksesta?
Joren alkuperäisen viestin yhteyteen olisin itse kaivannut kuvaa tai
paria, jotka olisivat voineet synnyttää keskustelua valokuvista. Nyt
homma meni metakeskusteluksi, joka ei välttämättä ole valokuvauksen
kannalta sen hedelmällisempää kuin välinekeskustelukaan.
(tai no, tarkennetaan nyt että linkkejä kuviin)
Pertti Heikkinen
> Toisin kuin väität, valokuva mielestäni parhaimmillaan ei ole
> itserefleksiivinen kikkakokoelma, jonka tulkintaan tarvitsee koluta
> kirjallisuus ja Jore Puusan kurssit.
Eihän Puusa sellaista väittänytkään. Kuvan ymmärtämiseen tarvitaan
oivallusta.
> Semiotiikka on kuin sosiologia, kokoelma mielipiteitä, tieteellisesti
> huuhaata.
Ainoa yliopistotason tiede, jota Suomessa opiskellaan ja joka on
silkaa huuhaata, on talustiede.
> Samoin väitteet indoktrinaatiosta. Jokainen voi arpoa mihin
> tahansa kuvaan ideologiansa mukaisen selityksen.
Entä sitten?
John Smith
> Minulle on täysin samantekevää noudattaako kuvani jotakin kultaisen
> leikkauksen sääntöä, saanko kuvani kohteen sisimmät tuntemukset näkymään
> silmistä, olenko ottanut kuvan uudella digijärkkärilläni vaiko 35 vuotta
> vanhalla Canonet 28:lla. Kuvaan pelkästään itselleni ja lähimmäisilleni enkä
> kenellekkään muulle ja pelkästään siksi että se on kivaa.
Ilmeisesti ei kuitenkaan ihan samantekevää, koska kuitenkin reagoit
Joren viestiin.
Toivottavasti et sitten ahdistele läheisiäsi niillä kuvilla, missä
puuttuu puolet kädestä ja valo on säädetty päin mäntyä ja kaikki
muutenkin kuin hetki ennen hermoromahdusta.
Mikko Tapani Reinikainen
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
>Valokuvaus visuaalisesti ajateltuna on välineistä riippumatonta.
Jatkot ohjattu ryhmään sfnet.harrastus.valokuvaus.
>Valokuva toteutuakseen esineenä tarvitsee yhtenä välikappaleena
>kameran. Tuossa kamerassa ei tarvita mitään muuta kuin toisistaan
>riippumatta toimivat himmenin ja suljin, joita voidaan analogisesti
>säätää, eli juuri ne asiat, joita nykydigeissä ei enimmäkseen ole tai
>ne hautautuvat valikkoviidakkoon.
Analogiset säätimet tekevät säätämisestä primitiivisempää ja siksi
helpompaa. Säätimien toimintaperiaate on kuitenkin vain pienenpieni
tekninen yksityiskohta siinä ketjussa, jonka valokuvan ottaminen
muodostaa.
Aukon ja suljinajan valitseminen kahdesta säätöpyörästä on paljon
helpompi oppia kuin vaikkapa nokkahuilun otteet. Silti lapsikin oppii
nokkahuilun otteet nopeasti niin, ettei sävelten valintaperiaate
pienen harjoittelun jälkeen enää vaikeuta halutun lopputuloksen
saavuttamista.
Jos kuvaaja on tarpeeksi sinut välineensä kanssa, ei välineen
toimintaperiaatteella ole juuri merkitystä kuvan ottamisen kannalta.
>Koska valokuvaus visuaalisena suoritteena on humanistista toimintaa, se
>ei siinä muodossa saa tietenkään tukea teknologiaan perustuvassa
>nykymaailmassa.
Valokuvaus yksinkertaisimmillaan tarkoittaa teknistä menetelmää, jolla
tuotetaan kuvia. Laajemmin valokuvaus tarkoittaa ilmiötä, jossa eräät
ihmiset (joita kutsutaan valokuvaajiksi) tuottavat kuvia, joita toiset
ihmiset (joita kutsutaan katsojiksi) katsovat.
Suppeammassa mielessä valokuvauksessa ei ole mitään
humanistista. Suppeamman määritelmän mukainen valokuvaus on
insinöörityötä, ja siitä on helppo keskustella objektiivisesti.
Vasta ihmiset - kuvaaja ja katsojat - tekevät valokuvauksesta
humanistista. Tästä puolesta keskusteleminen on paljon vaativampaa,
pitäisikin ymmärtää ihmistä eikä tekniikkaa.
>Mitä tekee 8000:lla kameran ottamalla ja säätämällä reproduktiolla
>pihagrillistä kolme metriä itään.
Kuulostaa valokuvataiteelta, galleriaan vaan. Kuvittele tähän hymiö.
>Nyt on sovittu että merkityksetönkin kuva on tärkeä, koska sen
>tuottaminen oli hauskaa. Eli koska vesiskootterilla ajelu on
>hauskaa, se on siis tärkeää, jäi skootterin alle kuinka monta
>lintupoikuetta tahansa.
Onneksi valokuvauksen harrastaja ei _yleensä_ aiheuta niin paljon
mielipahaa kuin vesiskootteriharrastaja. Lähilinssikukkamakro-
telejatkeauringonlaskuamatööri on normaalisti sivullisille varsin
harmiton tapaus.
>Kuvan lukemiseen on saatavilla valtava määrä tietoa,-- mutta paha
>kyllä se tieto pitää omaksua kirjoista, jotka ovat paksuja ja
>hankalasti luettavia, eivätkä ollenkaa hauskoja.
Aika pieni osa aiheesta kirjoitetusta informaatiosta on tietoa. Kaikki
kirjat sisältävät usein paitsi asiaa, myös faktoiksi puettuja
mielipiteitä, asenteellisuutta, kanonisoitujen henkilöiden ja kuvien
palvontaa, pseudotiedettä ja puhdasta huuhaatakin. Tämä tekee
kirjoista hankalasti luettavia.
Voitko luetella aihetta käsitteleviä mielikirjojasi?
[kuvan lukemisen opiskelusta]
>Mutta jotkut tekevät sitä ja saavat sitten kuvista ja niihin
>liittyvästä semiotiikasta ja indoktrinaatiokeinojen tarkastelusta
>valtavasti nautintoa.
Tuo on ihan hyvä tapa saada tyydytystä valokuvauksesta. En silti
vähättelisi niitä muitakaan tapoja.
>Onneksi valokuvaus on aaltoliike ja kameran arvo romahtaa ja kuvan arvo palaa.
Toivotaan näin.
- Mikko Reinikainen
John Smith
> Selvennetään vähän. Minunkin mielestäni ihmiset lukevat vääriä
> kirjoja, katsovat vääriä televisio-ohjelmia ja lukevat vääriä lehtiä.
> Kuitenkin nyt on niin, että omatessani vapauden valita kirjani ja
> televisio-ohjelmani on minun myönnettävä muille sama oikeus. Myös sinun
> on myönnettävä muille oikeus päättää aivan itse mistä ovat
> kiinnostuneita ja miten he haluavat kuvata. Sama arvottamisen oikeus
> joka sinulla on, on myös muutamalla sadalla tuhannella suomalaisella
> valokuvauksen harrastajalla. Arvostellessasi palstalle kirjoittavien
> kiinnostuksen kohteita kyse on ainoastaan henkilökohtaisesta
> arvostuksestasi: suo toki muille sama oikeus. Ei ole mielekästä (vaan
> siis kirjaimellisesti mieletöntä) sanoa että kirjoittajat ovat jostakin
> asiasta liian kiinnostuneita tai jostakin asiasta liian vähän
> kiinnostuneita (tai väärällä tavalla kiinnostuneita), tuollainen on
> yksinkertaisesti tyhjää, merkityksetöntä puhetta. Et voi sanella mistä
> täällä pitäisi kirjoittaa, se on selvää, mutta asiasta valittaminenkin
> kääntyy itseään vastaan koska se osoittaa a) ettet ymmärrä palstan
> luonnetta b) katsot omaavasi totuuksia asioista joista ei sellaisia ole.
No eihän se mitään sanellut, ilmaisi mielipiteensä kuten sinäkin. Ja
vieläpä perusteli ihan hyvin ja uskottavasti. Voisin kirjoittaa sinusta
ylläolevaa sillä perusteella, että mielestäsi ihmisillä ei ole oikeutta
esitellä mielipiteitä, jotka sotivat sinun mielipiteenvapauskäsitteesi
rajoja vastaan.
> Sitten huono valokuva. Jonkun mielestä Paasilinnan kirjat ovat
> hyviä, toisen mielestä Bellow:n. Ei ole mielekästä väitellä kumman
> kirjat ovat ”oikeasti” hyviä. Jos kirja on lukijalle hyvä on se sille
> lukijalle hyvä. Ainoa tapa jolla saamme jonkun toimivan kriteerin on
> kysyä kustantajalta. Hyvä kirja on sellainen joka myy. Muuta mielekästä
> kriteeriä ei ole. Valokuvaukseen pätee sama. Minulle hyvä (ryhdymmekö
> seuraavaksi keskustelemaan siitä miksi käytämme termiä hyvä ja mitä
> sillä tarkoitamme) kuva on minulle hyvä kuva, ei kukaan pysty esittämään
> muuta toimivaa kriteeristöä hyvälle (tai huonolle) kuvalle. Niinpä
> sinunkin on turha negatoida asiaa toteamalla etteivät jotkut kuvat
> oikeastaan edes ole valokuvia, tuollainenkin on tyhjää puhetta.
Kylläkait sitä nyt jonkinlainen yleiskäsitys voidaan antaa siitä, mikä
on hyvä kuva ja mikä ei. Kun katselee www.photoforum.ru tms. sivustoa
voi varmaan aika moni todeta, että taso ja laatu on vähintäänkin "hyvä".
Kun taas katselee niitä gallerioita, jota tänne laitetaan saatteella
"Saisinko asiantuntijoiden mielipiteitä..." niin varmaan voidaan
useimmiten todeta, että kyse lienee enimmäkseen (poikkeukset
lukuunottamatta) luokittelusta "huono" ja "huonompi". Jos tällaista
luokittlua ei pysty muodostamaan, edes vertaamalla näitä gallerioita
keskenään, lienee ihan turvallista pidättäytyä pelkästään tekniikassa.
Toki voi kommentoida muutakin, mutta ei pidä ottaa nokkiinsa, jos
asiantuntijat heittävät kritiikkiä.
> Kaupallisessa mielessä asia on selvä, hyvä kuva on se joka myydään
> ja ostetaan. Aivan samalla tavalla kuin hyvä kenkä on se joka ostetaan
> ja myydään. Jos ammattilaisten tilanne huononee eivät se osaa kuvata
> hyviä kuvia, toisin sanoen sellaisia kuvia joilla syntyy kaupat.
> Yksinkertaista. Kuvataiteellisia intohimoja ja pyrkimyksiä saa toki olla
> itse kullakin mutta sillä alueella taas on mieletöntä puhua kuvan
> hyvyydestä tai huonoudesta.
> Sananen keskustelusta palstalla. Tähän mennessä alkuperäinen
> viestisi on tuottanut kahdeksan vastausta. Palstalla olet kommentoinut
> niistä yhtä. Miksi vain yhtä? Miksi et keskustele nyt valokuvauksesta?
Oikeasti tällaisten kirjoitusten kommentointi ei kannata, se muodostuu
väittelyksi, tässäkään ei ole enää kyse valokuvauksesta kuten huomaat,
ehkä Jore ei siksi viitsi, hänhän sanoi jo mielipiteensä, se vapaus
hänelle suotakoon niin kuin muillekin.
Väinö Louekari
Tottakai herra Puusa kuten kaikki muutkin saavat sanoa mielipiteensä, se
on jopa toivottavaa, ei kukaan voi eikä halua sitä estää. Ihmisillä
itsestäänselvästi on oikeus mielipiteisiin enkä totisesti halua
kenenkään ilmaisuvapautta tässä mielessä rajoittaa. Herra Puusalle
huomautin hänen arvostustensa olevan samalla viivalla muiden arvostusten
kanssa mikä totisesti on aivan eri asia kun pitää hänen arvostuksiaan
haitallisina tai kielteisinä.
Huonosta ja hyvästä... tottakai jokaisella on käsitys huonosta ja
hyvästä kuvasta, muutoinhan ei koko hommassa olisi mitään mieltä.
Pointtini oli se, että tuo käsitys on väistämättä subjektiivinen että
siksi sen olettaminen myös muiden käsitykseksi ei ole mielekästä.
Väinö Louekari
Olli
> Huonosta ja hyvästä... tottakai jokaisella on käsitys huonosta ja
> hyvästä kuvasta, muutoinhan ei koko hommassa olisi mitään mieltä.
> Pointtini oli se, että tuo käsitys on väistämättä subjektiivinen että
> siksi sen olettaminen myös muiden käsitykseksi ei ole mielekästä.
Ja senkin uhalla että asia käsitetään jälleen kerran väärin:
Kuvilla on ihmisille monenlaisia arvoja, joista taiteellinen arvo on
vain yksi. Kun valokuvaustaidoton sukulainen dokumentoi elämäänsä,
ympäristöänsä ja ystäviänsä, sillä on hänelle runsaastikin arvoa.
Minusta ihmistä voi arvostaa sen verran, että ei mene kiroamaan hänen
pieniä tekemisiään vetoamalla sen paremmin ammattikuvaajan leivättömään
pöytään, valokuvataiteelliseen kunnianhimottomuuteen tai siihen, että
hän ottaa jonkun mielestä liikaa kuvia.
Hän kuvaa itseään ja ystäviään varten. Annetaan sillekin arvo.
Olli
Yrjö O. Mäkinen
>
> Ja senkin uhalla että asia käsitetään jälleen kerran väärin:
>
> Kuvilla on ihmisille monenlaisia arvoja, joista taiteellinen arvo on
> vain yksi. Kun valokuvaustaidoton sukulainen dokumentoi elämäänsä,
> ympäristöänsä ja ystäviänsä, sillä on hänelle runsaastikin arvoa.
>
> Minusta ihmistä voi arvostaa sen verran, että ei mene kiroamaan hänen
> pieniä tekemisiään vetoamalla sen paremmin ammattikuvaajan leivättömään
> pöytään, valokuvataiteelliseen kunnianhimottomuuteen tai siihen, että
> hän ottaa jonkun mielestä liikaa kuvia.
>
> Hän kuvaa itseään ja ystäviään varten. Annetaan sillekin arvo.
>
> Olli
Luulen olevani samaa mieltä.
Arvojen avaruudessa ei ole yhteistä kieltä.
Eri kieltä puhuvat ihmiset puhuvat toistensa ohi.
--
yom
Väinö Louekari
Väinö Louekari
Perttuli Pikkarainen
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:dkqr33$9st$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Hiljainen hetki. Joten.
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta! Kolme vastausta näyttää "ensilumen
> aikaan" lyhyt teksti saaneen.
> ---
> Yhä syvempään hautautuu valokuva ja yhä enemmän markkinamiesten iloksi
> nousee esiin laitteen valta. Laite ottaa kuvat, kun sen vie jonnekin.
Kun ei osata valokuvata, vertaillaan laitteistoja ja kehuskellaan uusia
hankintoja. Niitä kun saa rahalla, valokuvaamisen taitoa ei.
PP - taitamaton valokuvien näppäilijä
jyri Hakola
> Mutta jotkut tekevät sitä ja saavat sitten kuvista ja niihin
> liittyvästä semiotiikasta ja indoktrinaatiokeinojen tarkastelusta
> valtavasti nautintoa. Kun 15 vuotiaille purkaa ja puhuu auki tavallisen
> päivälehden kuvat, on mitä antavinta nähdä heidän hölmistyneet ja
> oivaltaneet kasvonsa.
Tosin jos päivälehdessä on kuvia jotka ovat tulleet maailmalta
ulkomaisten uutistoimistojen välityksellä niin voitko enää sanoa sen
puratko kuvista auki ne merkitykset jotka kuvaaja oman kulttuurinsa
pohjalta on tietän tai tietämättään kuvaan kenties sijoittanut vai
puratko kuvasta auki ne merkitykset jotka haluat itse kuvassa nähdä ?
Jore Puusa
<jyri....@hotel.uniform.tango_dot_foxtrot.india.invalid> said:
----------------------------------------
Asialliseen kysymykseen vastaan aina.
Kuvan katsominen ja kuvan oivaltaminen on laaja vähintään kaksituhatta
vuotta jatkunut ja kehittynyt sopimus.
Kuvan tekemiseen vaikuttaa esim. länsimaisuus tai itämaisuus tai
laajemmin kulttuuriympäristö.
Kun näistä ympäristöistä tullutta kuvaa katsotaan, on oivaltamisen
tukena valtava määrä esimerkiksi kulttuurihistoriaan pohjautuvaa
tietoa, joka ei ole huuhaata.
---
tehdään ensin tässä ajatuskoe.
-Ajatellaan vappumarssia 70 luvulla. Uudessa Suomessa, ( senajan
oikeistolainen lehti) saattoi olla kuva, jossa marssilla uupunut
työläisvanhus istuu kadun reunalla ja lippu on painunut uupuneena
lokaan. KansanUutisissa taas saman marssin kuvissa työläisten rintama
uhkuu voimaa ja rivistö vyöryy kohti kuvan katsojaa.
Indoktrinaatiota vilpittömimmillään.
---
Tuntemalla vaikkapa italian kulttuurihistoriaa ja sen nyansseja näkee
Berlusconin kuvista lehtikuvaajan oman vaikutuksen.
Se sisältyy niihin metaforiin, joita kuvassa on sisässä. Niitä
jokainen? ammattikuvaaja välittää tarkoituksellisesti.
Niitä voi avata katsojille, joille samat asiat eivät ole tuttuja.
---
Kun opetan kuvanlukemista, on tietenkin oivallettava semiotiikan
perusteista seuraava.
Lähettäjän tuottama kuva koodautuu signaaliksi ja siinä syntyvät
ensimmäiset virheet oivalluksen tasolla, sitten viesti kulkee ja
vastaanottaja koodaa viestin uudestaan mutta käyttää koodaukseen omaa
visuaalista maailmaansa. Lähtenyt viesti on muuttunut toiseksi.
Siten myös syntyvät käsitteet hyvä ja huono kuva: Auschwitzin
keskitysleirin natsivartijalle saattaa kuva kuolleista juutalaisista
olla oikein hyvä ja tuoda hauskat muistot mieleen mutta suurimmalle
osalle juutalaisista tuo kuva on oikein huono.
Aihe tekee ns. tavallisten ihmisten kielessä kuvasta huonon tai hyvän.
---
Nyt siis koetan purkaa vaikkapa 15 vuotiaille sitä mitä kuvassa on ja
aloitan sen lukemalla kuvan auki.
Eli kerron ensin vain mitä siinä on. Se ei ole yksinkertaista kokeneellekaan.
Näytän missä kuvan sisäiset linjat rikkovat vaikkapa henkilön muodon ja
kasvot ja miten se vaikuttaa siihen kuinka kauan kuvaa katsotaan ja
mihin katse kulkee, keskustellaan leksivisuaalisuuden tasolla siitä
miksi suomalaiset useimmiten katsovat kuvassa oleviin teksteihin jne.
Puhutaan erillaisten värien merkityksestä, miksi kuvaaja näyttää
punaisen vihreän vieressä jne.
Tätä kutsun kuvan purkamiseksi.
---
Kun siitä jatketaan eteenpäin on koulutettavienkin oltava visuaalisen
sopimuksen tasolla pitemmällä ja enemmän lukeneita.
Kafkaa lukeneet tietävät luettuaan analyysejä kirjoista että Kafka
käyttää paljon vertauksia joita nykypäivän ihmiset eivät tunne
ollenkaan ja siksi tutkijoiden pitää näyttää se --miksi teksti on mitä
on.
Näin voisi olla myös kuvissa, jos ihmiset vaivautuisivat opiskelemaan hieman.
Silloin oivaltaisi myös oleellisen: miksi kuvaan niinkuin kuvaan ja
esimerkiksi --"miksi kuvaan vaikkapa naisen aina naurettavana ja miehen
voimakkaana"???
---
Kysyt puranko auki sitä mitä itse kuvassa haluan nähdä.
Luultavasti hyvin abstrakteissa kuvissa ohjaan kuvaan omaa
ajatusmaailmaani ja iloa ja ahdistusta ja mietin kuvaajan tunteita.
Mutta silloin liikun jo niin hauraalla jäällä etten siitä enää puhu
kuin ammattilaisten kanssa.
Heillä on suurempi tietämys ja toisaalta suurempi toleranssi vaikkapa
poliittisen tai seksuaalisen kuvan tulkinnan suhteen.
Opin silti itseäni tietävämmiltä ja osaavammilta ammattilaisilta lisää
kokoajan.
Soisin että se osaaminen olisi mahdollisimman monen käytössä,
osaamisessahan ei ole mitään arvonvarauksia, vaan yhteiskunnan
kouluttaman ihmisen on annattava takaisin joskus, minä koetan sitä,
mutta se ei omalla osaamisalueellani onnistu ikävä kyllä.
Jore Puusa
Juha Lehtinen
viestissä:dkteul$klh$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Asialliseen kysymykseen vastaan aina.
>
Kiva.
Ihan yleisesti viitaten koko kirjoitukseesi: onko kuvaajien ja kuvien
analysoijien välillä samanlaisia jännitteitä kuin välillä tuntuu olevan
kirjailijoiden ja kirjallisuudentutkijoiden/kirjallisuuskriitikoiden
välillä? Kirjailijat puhuvat joskus turhasta "puhkianalysoimisesta" jne.
Oletko itse kokenut tällaista? Koetko oman roolisi ristiriitaisena sekä
kuvien tekijänä että niiden lukijana (ja lukemisen opettajana)?
Juha
Jore Puusa
<juha.lehtine...@kolumbus.fi> said:
--------------------------------------------------------------------------------
Valokuvan
lukeminen on yleinen osaamisen muoto jo Ruotsissa jossa ala-asteella on
oltava ammattilainen kuvismaikka opettajana. Vielä tärkeämpää on
kuvanluvun osaaminen etelämpänä visuaalisuuden johtavissa maissa,
Puolassa, Ranskassa tai Italiassa. (jenkkilästä puhumattakaan.)
Valokuva koetaan ja se onkin ainakin jonkinmoinen dokumentti.
Siihen liittyy hyvin harvoin niin erillaisia tulkintamahdollisuuksia
kuten kirjallisuuteen.
Valokuvasta saa tuntemuksia mutta sen voi myös katsoa vain otoksena
todellisuudesta.
Siksi kuvaajat jotka lataavat merkityksiä tekevät aina myös pinnalle
sellaisen kuvan jonka oivaltaa ja jota moni ei analysoi.
Valokuvakritiikki on Suomessa niin surkeaa, vrt Hesari että
puhkianalysointia ei ole vaara ilmentyä.
Jos luette niitä kritiikkejä, ei kuvista kirjoiteta lainkaan kuvina
vaan kuvaajan oletettuna manifestaationa, joka tuntuu niin haetulta
tulkinnalta, ettei siitä kukaan hermostu.
Mutta itse kuviin eivät riitä Hesarin kriitikoiden paukut. Ikävä kyllä.
Itse kuvaan yhä vähemmän.
Tai
Itsekuvaan yhä vähemmän julkisuuteen.
Minulle on käynyt kuten minulle kävi musiikin suhteen.
kuuntelin 40 kymppiseen saakka jokseenkin kaikkea soulista raskaaseen
funkkiin ja bluesiin. ym.
Mutta sitten hurahdin kokeelliseen elektronimusiikkiin ja Saariahoon
ym. Miksi, en ymmärrä.
Kuvaan nyt vain itselleni kokeellista kuvaa, koska kuviani ei ole
kaupan enää juuri missään ja koska
vaadin kuvauksista markkinahinnan, oman copyrightin kunnioittamista ja
ennekaikkea mahdollisuuden olla suunnittelemassa kuvaa kontekstiinsa.
Yhtään näistä asioista ei enää hyväksytä esim lehtimaailmassa joten
olen väistyvä olio.
Mutta opettamisen suhteen voin ajatella vapaammin.
Roolini siis ei ole enää niin ristiriitainen kuin kymmenen vuotta sitten
jorepuusa
Mikko J.
> Hiljainen hetki. Joten.
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> jossa kirjoitetaan valokuvaamisesta!
Hei, onko kukaan kuullut tätä valitusvirttä aiemmin?
t. Mikko, freelancer, tänäänkin matkalla syömään "ammattilaisten" pöydästä,
röyh
Mikko Tapani Reinikainen
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
>Valokuva koetaan ja se onkin ainakin jonkinmoinen dokumentti. Siihen
>liittyy hyvin harvoin niin erillaisia tulkintamahdollisuuksia kuten
>kirjallisuuteen.
Oletko lukenut Janne Seppäsen väitöskirjan Valokuvaa ei ole? Yhdessä
artikkelissa Seppänen tarkastelee eri tulkintoja Benettonin
mainoskuvasta. Valokuvantutkijoiden tulkinnat kuvasta olivat monesti
aivan eri linjoilla kuin abiturienttien vastaukset
ylioppilaskirjoitusten kuva-analyysitehtävään. Eikä kyse ollut
pelkästään siitä, että edellisillä oli paremmat eväät kuvan
tulkintaan.
Sosiaalisena tieteenä kuva-analyysi sisältää monenlaisia koulukuntia,
tulkinnanmahdollisuuksia ja näkökulmia.
Koska aihe ei liity digeihin, ohjaan jatkot valokuvausryhmään.
- Mikko Reinikainen
Rape
> Hiljainen hetki. Joten.
> Luen monen kuukauden tauon jälkeen palstaa.
> 50 aihetta pitää mennä taaksepäin, ennenkuin tulee ensimmäinen topic,
> aikaan" lyhyt teksti saaneen.
> ---
> Yhä syvempään hautautuu valokuva ja yhä enemmän markkinamiesten iloksi
> nousee esiin laitteen valta. Laite ottaa kuvat, kun sen vie jonnekin.
> Samaan aikaan OTO kuvaajien määrä nousee exponentiaalisesti.
> Samaan aikaan heidän ottamiaan tuotteita kutsutaan yhä useammin
> valokuviksi, vaikka yhteistä tuon termin kanssa niillä on vain
> tallennusmetodi.
> ---
> OTO kuvaajat pyrkivät laumoittain työnantajain maksamille kursseille ja
> esittävät sirpalemaisia kysymyksiä kuten: "miten kiiltävän kromiputken
> saa digikuvattua".
> Ei oivallusta siitä, että valokuvaus on laajempi asia.
> Koko sektori on tuhoutumassa.
> Yhä nopeampaa vauhtia.
> Yhä surkeampia kuvia otetaan ja ne kelpaavat yhä suuremmalle joukolle.
> Yhä useampi koulutettu ammattilainen lopettaa tai menee kortistoon.
> ---
> Sammakkovertaus.
> Laita sammakko kiehuvaan veteen ja se hyppää pois heti, laita sammakko
> kylmään veteen ja kuumenna hitaasti ja otus kuolee kuumuuteen.
> ---
> Liu`umme hitaasti tilaan, jossa arkipäivän kuvista poistuu kaikki
> visuaalisuus ja sitä ei edes osata kaivata, samalla kun muualla
> maailmassa valokuva kokee uutta tulemistaan.
>
> Jore Puusa
> valokuvauksen tuntiopettaja
>
>
Liittyy jonkin verran aiheeseen:)
Olen harrastanut valokuvausta muutaman kuukauden. Omia kuvia katsella
tulee vähintäänkin turhautunut olo: Kuvat selaa nopeasti läpi ja vaikka
niissä olisi itselle tärkeitä ihmisiä ja asioita, niin silti niitä ei
viitsi paria kertaa enempää katsella (puhumattakaan, että joku muu niitä
viitsisi katsella). Kuvat lienee teknisesti ihan kelpoja, mutta
haluaisin oppia valokuvauksesta muutakin kuin kameran teknisen käytön.
Mistähän kannattaisi lähteä liikkeelle? Olisiko sinulla Jore suositella
jotain hyvää suomekielistä luettavaa (englantikin käy, mutta
alkutaipaleella olisi mukava lukea suomeksi)?
-
Mikko Tapani Reinikainen
Jore Puusa <jore....@kolumbus.fi> wrote:
>Asialliseen kysymykseen vastaan aina.
Toivottavasti ei vaikuta painostavalta, kun kysyn uudelleen, mutta
voitko kertoa mielipiteitäsi hyvistä aihetta käsittelevistä kirjoista,
joita kannattaa lukea?
>Kun näistä ympäristöistä tullutta kuvaa katsotaan, on oivaltamisen
>tukena valtava määrä esimerkiksi kulttuurihistoriaan pohjautuvaa
>tietoa, joka ei ole huuhaata.
Tietoa on valtavasti, mutta sen pohjalta voi tehdä niin monenlaisia
tulkintoja, että siinä missä yksi näkee kuvassa indoktrinaatiota,
toinen näkee opastusta, kolmas palvontaa ja neljäs komediaa.
- Mikko Reinikainen
John Smith
No onhan niitä maksullisia kursseja... :-)
Pekka Roivainen
"Rape" <ra...@luukku.com> kirjoitti
viestissä:s1Ecf.6522$4q6....@reader1.news.jippii.net...
> Mistähän kannattaisi lähteä liikkeelle? Olisiko sinulla Jore suositella
> jotain hyvää suomekielistä luettavaa (englantikin käy, mutta
> alkutaipaleella olisi mukava lukea suomeksi)?
>
Jorella itselläänkin on jonkinlainen valokuvauskoulunen, kuten se on
nimetty.. Minulle siitä ainakin oli hyötyä.
http://www.mizura.net/Koulu%20final/A1ekasivu.html
PR
JiiHoo
> Ei oivallusta siitä, että valokuvaus on laajempi asia.
> Koko sektori on tuhoutumassa.
> Yhä nopeampaa vauhtia.
> Yhä surkeampia kuvia otetaan ja ne kelpaavat yhä suuremmalle joukolle.
> Yhä useampi koulutettu ammattilainen lopettaa tai menee kortistoon.
Höpsis, digikuvauksen myötä yhä useampi on kiinnostunut jo tästä lähes
kuolleesta harrastuksesta.
Milloin muka valokuvaus on elänyt parempaa aikaa? Ei noita "vakavia"
kuvaajia koskaan ole kovin montaa ollut ja veikkaan, että nykyään
myydään digijärkkereitä enemmän kuin perinteisiä milloinkaan.
--
#######################################
Kääk! Oletko nähnyt kamalampaa sigua?
#######################################
Mikko Tapani Reinikainen
JiiHoo <jii...@kof.fi> wrote:
>Milloin muka valokuvaus on elänyt parempaa aikaa? Ei noita "vakavia"
>kuvaajia koskaan ole kovin montaa ollut ja veikkaan, että nykyään
>myydään digijärkkereitä enemmän kuin perinteisiä milloinkaan.
Kertovatko kalliiden autojen myyntiluvut mielestäsi hyvien
kuljettajien ja taitavan liikennekäyttäytymisen määrästä?
- Mikko Reinikainen
JiiHoo
Yleensä kyllä suuresta määrästä löytyy enemmän hyviä kuskeja kuin
pienestä määrästä. Se vaan on niin, että joukkoon mahtuu niin paljon
huonoja että ne huomataan paljon helpommin.
Mistäs muuten voi jotenkin vertailla että nykyään on paljon huonompia
kuvaajia? Ammattikuvaajiakin taitaa olla pirusti enemmän kuin ennen,
mutta mikä nyt sitten on sellainen hyvä kuvaaja? Täytyykö sen ottaa
jotain taidekuvia, mistä kukaan ei tajua mitään, vai mistä tässä on
kyse?
Hannu
>Höpsis, digikuvauksen myötä yhä useampi on kiinnostunut jo tästä lähes
>kuolleesta harrastuksesta.
>
>Milloin muka valokuvaus on elänyt parempaa aikaa? Ei noita "vakavia"
>kuvaajia koskaan ole kovin montaa ollut ja veikkaan, että nykyään
>myydään digijärkkereitä enemmän kuin perinteisiä milloinkaan.
Jokseenkin samaa mieltä. Eri asia sitten se, miten valokuvaamalla
pääsisi ansaitsemaan, siltä osin tilanne saattaa olla vaikeutumassa...
niin, tosiaan ehkä kurssittamalla kiinnostuvia?
Mikko Tapani Reinikainen
Hannu <hak...@luukku.com> wrote:
>Eri asia sitten se, miten valokuvaamalla pääsisi ansaitsemaan, siltä
>osin tilanne saattaa olla vaikeutumassa... niin, tosiaan ehkä
>kurssittamalla kiinnostuvia?
Miksi harrastajan pitäisikään ansaita valokuvaamisella? Harva
harrastelija kuvittelee rikastuvansa laskettelulla, golfilla tai
vaikka mieskuorolaulullakaan.
- Mikko Reinikainen
Hannu
Aivan. Ovatko harrastajat huolissaan yleisestä kuvien tason laskusta?
JiiHoo
> Aivan. Ovatko harrastajat huolissaan yleisestä kuvien tason laskusta?
Varmasti ovat, jos omat kuvat tuntuvat jatkuvasti huonontuvan. :)
Hannu Koskenvaara
> Toivottavasti et sitten ahdistele läheisiäsi niillä kuvilla, missä
> puuttuu puolet kädestä ja valo on säädetty päin mäntyä ja kaikki
> muutenkin kuin hetki ennen hermoromahdusta.
Veikkaanpa, että 90 prosenttia kenen tahansa läheisistä on innoissaan,
jos he tunnistavat keitä kuvissa on. Kuvat voivat olla muuten
tärähtäneitä, päin seiniä rajattuja, miten sattuu valaistuja, väärään
paikkaan tarkentuneita ja kaikkien valokuvaamisen sääntöjen mukaan aivan
kelvottomia, mutta ne tuovat sukulaisille mieleen mukavat juhlat, jonkin
ihmisen, hienon matkan tai jonkin muun yhteisen kokemuksen.
Minä ainakin aikaansaan suuren innon, kun vien jonnekin nipun itse
ottamiani kuvia. Ja ainakin itse hämmästyn usein, mistä kuvista ihmiset
haluavat oman kopion. Epäonnistuneista kuvista, jotka ovat jääneet
minulta tuhoamatta vaimon pyynnöstä tai kiireessä. Kukaan ei koskaan ole
valittanut sameutta, puuttuvaa raajaa, etualan selkäriviä tai suoran
salaman räikeää valoa. Päin vastoin, ottaessani asian puheeksi minun on
käsketty pitää suu kiinni kun kerran ei ole mitään asiaa. Ei voi muuta
sanoa, kuin että hyvin kaikki osaavat ahdistuksensa peittää.
Hannu Koskenvaara
Olli
> Veikkaanpa, että 90 prosenttia kenen tahansa läheisistä on innoissaan,
> jos he tunnistavat keitä kuvissa on. Kuvat voivat olla muuten
> tärähtäneitä, päin seiniä rajattuja, miten sattuu valaistuja, väärään
> paikkaan tarkentuneita ja kaikkien valokuvaamisen sääntöjen mukaan aivan
> kelvottomia, mutta ne tuovat sukulaisille mieleen mukavat juhlat, jonkin
> ihmisen, hienon matkan tai jonkin muun yhteisen kokemuksen.
Tytär on juuri, vasta kolmannella kymmenellään, alkanut omalla
kamerallaan ikuistaa elämäänsä ja nuoren perheensä olemista. Ei ole
vielä tullut mieleenkään alkaa valittaa kuvien tasosta tai muusta.
Jos asia häntä tahi miestään jatkossa kiinnostaa, niin opastan, annan
vinkkejä ja pidän vaikka pienen rennon kurssinkin. Mutta minulta ei
varsinkaan enää nyt riitä rahtustakaan ymmärtämystä sille käsitykselle,
että tavalliset ihmiset kuvaavat liikaa tai että heidän ei pitäisi
kuvata ollenkaan, ja sillä tavalla maailmassa onni lisäntyisi.
Olli
John Smith
> Hannu Koskenvaara wrote:
>
>> Veikkaanpa, että 90 prosenttia kenen tahansa läheisistä on innoissaan,
>> jos he tunnistavat keitä kuvissa on. Kuvat voivat olla muuten
>> tärähtäneitä, päin seiniä rajattuja, miten sattuu valaistuja, väärään
>> paikkaan tarkentuneita ja kaikkien valokuvaamisen sääntöjen mukaan
>> aivan kelvottomia, mutta ne tuovat sukulaisille mieleen mukavat
>> juhlat, jonkin ihmisen, hienon matkan tai jonkin muun yhteisen
>> kokemuksen.
>
>
> Tytär on juuri, vasta kolmannella kymmenellään, alkanut omalla
> kamerallaan ikuistaa elämäänsä ja nuoren perheensä olemista. Ei ole
> vielä tullut mieleenkään alkaa valittaa kuvien tasosta tai muusta.
No ehkä sitten kuitenkin, kun siinä ainoassa hääkuvassa näkyy vain
puolet morsiammen kasvoista tms.
No ehkä määrä sitten nykyään korvaa laadun. Sehän tuntuu olevan yleinen
käsitys tällä alalla: mitä enemmän megapixeleitä ja värkeissä hintaa
sitä paremmat muistot.. :-) Tuota oikeastaan tarkoitin
hirtehishuumorillani. No joo, tämäkin heitto oli periaatteessa vähän
huumorilla tehty, ja niin oli tuo aiempikin viesti...
JiiHoo
> Olli wrote:
> > Hannu Koskenvaara wrote:
> >
> >> Veikkaanpa, että 90 prosenttia kenen tahansa läheisistä on innoissaan,
> >> jos he tunnistavat keitä kuvissa on. Kuvat voivat olla muuten
> >> tärähtäneitä, päin seiniä rajattuja, miten sattuu valaistuja, väärään
> >> paikkaan tarkentuneita ja kaikkien valokuvaamisen sääntöjen mukaan
> >> aivan kelvottomia, mutta ne tuovat sukulaisille mieleen mukavat
> >> juhlat, jonkin ihmisen, hienon matkan tai jonkin muun yhteisen
> >> kokemuksen.
> >
> >
> > Tytär on juuri, vasta kolmannella kymmenellään, alkanut omalla
> > kamerallaan ikuistaa elämäänsä ja nuoren perheensä olemista. Ei ole
> > vielä tullut mieleenkään alkaa valittaa kuvien tasosta tai muusta.
>
> No ehkä sitten kuitenkin, kun siinä ainoassa hääkuvassa näkyy vain
> puolet morsiammen kasvoista tms.
>
> No ehkä määrä sitten nykyään korvaa laadun. Sehän tuntuu olevan yleinen
> käsitys tällä alalla: mitä enemmän megapixeleitä ja värkeissä hintaa
> sitä paremmat muistot.. :-)
Toisaalta kyllä määrä tietyissä tilanteissa korvaa laadun. Kyllähän
tiettyjen tapahtumien ikuistamisessa on tärkeintä muistot siitä
tapahtumasta eikä se, että on joku poseerauskuva, jossa on kaikki
parametrit kunnossa. Kun lähes kaikilla vierailla on digipokkarit ja ne
ottavat paljon kuvia, niin tilaisuuden kuvaus on aika kattava.
Olli
>>
>> Tytär on juuri, vasta kolmannella kymmenellään, alkanut omalla
>> kamerallaan ikuistaa elämäänsä ja nuoren perheensä olemista. Ei ole
>> vielä tullut mieleenkään alkaa valittaa kuvien tasosta tai muusta.
>
> No ehkä sitten kuitenkin, kun siinä ainoassa hääkuvassa näkyy vain
> puolet morsiammen kasvoista tms.
Hääkuvat onnistuivat kyllä oikein hyvin, kiitoksia vain. On se
kummallista, että niin duracellit kuin johnsmithitkin kykenevät
perustelemaan väitteitään vain, jos saavat itse keksiskellä täysin
todellisuudesta irrallaan olevia esimerkkejä.
> No ehkä määrä sitten nykyään korvaa laadun. Sehän tuntuu olevan yleinen
> käsitys tällä alalla: mitä enemmän megapixeleitä ja värkeissä hintaa
> sitä paremmat muistot.. :-)
Yhä oudompaa: minä olen onnellinen siitä, että tyttäreni ikuistaa
perhettään, ja joku alkaa yhtäkkiä nyrpeillä megapikseleistä ja värkkien
hinnasta.
Muistot kyllä ovat paremmat, kun tytär ottaa niitä itse, eikä vain mene
kerran vuodessa kahdessa valokuvaajalle.
> Tuota oikeastaan tarkoitin
> hirtehishuumorillani. No joo, tämäkin heitto oli periaatteessa vähän
> huumorilla tehty, ja niin oli tuo aiempikin viesti...
Tästä asiasta on keskusteltu myös vakavasti, ja siihen sävyyn että
taviksen moraalinen velvollisuus on olla ostamatta kameraa, erityisesti
digikameraa, ja jos sellainen sattuu jo olemaan, olemaan ainakin
käyttämättä sitä, ja jos käyttääkin, niin sitä pitää ainakin hävetä, ei
iloita siitä. Jos et ollut tosissasi, niin se on kunniaksi sinulle jo
siksikin, että vastaat argumentteihin, jotka eivät ole minun suustani
lainkaan.
Jäljelle jää kyllä ihmetys siitä, mihin sitten oikein tähtäsit, vai
tähtäsitkö mihinkään.
Olli
Hannu
>Hannu <hak...@luukku.com> kirjoitti...
>
>> Aivan. Ovatko harrastajat huolissaan yleisestä kuvien tason laskusta?
>
>Varmasti ovat, jos omat kuvat tuntuvat jatkuvasti huonontuvan. :)
Suhteellisesti kuvat huononevatkin kun allakasta loppuvat päivät
päästä historiankirjoihin, saalis on kuitenkin sitä samaa :)
Sellainen ajatus että kuvaamista tai siis kuvien käyttöä medioissa
tulisi jotenkin rajata auktorisoituihin kuvaajiin sitten taas...
En halua sanoa tuota selvemmin. Parempi mennä nyt taas räiskimään
kuvia ja olla hiljaa.
M. Brunberg
news:dlcer3$d6c$1...@epityr.hut.fi...
> John Smith wrote:
>
>> Toivottavasti et sitten ahdistele läheisiäsi niillä kuvilla, missä
>> puuttuu puolet kädestä ja valo on säädetty päin mäntyä ja kaikki
>> muutenkin kuin hetki ennen hermoromahdusta.
Joo, ahdistelen läheisiäni huonoilla kuvillani yhtä usein kun vastailen
suoraan nimimerkkien takaa kommentoiville anonyymeille smitheille. Olkoonkin
että tämä ilmeisesti oli pilke silmäkulmassa tehty, arvostan silti
sellaisten mielipiteitä huomattavasti enemmän jotka uskaltavat esiintyä
omalla nimellään. Ei enempää tästä aiheesta, ainakaan tässä ryhmässä.
> Veikkaanpa, että 90 prosenttia kenen tahansa läheisistä on innoissaan, jos
> he tunnistavat keitä kuvissa on. Kuvat voivat olla muuten
<snip>
> Minä ainakin aikaansaan suuren innon, kun vien jonnekin nipun itse
> ottamiani kuvia. Ja ainakin itse hämmästyn usein, mistä kuvista ihmiset
> haluavat oman kopion. Epäonnistuneista kuvista, jotka ovat jääneet
Olen täysin ylläolevan kanssa samaa mieltä. Minulla oli porukkaa kahvilla
kun äsken täytin vuosia. Olin tehnyt valmiiksi muutamia A4 ja A5 -printtejä
joita sitten annoin, ei todellakaan mitään valokuvataiteen mestariteoksia
mutta ihan käyttökelposia muistoja menneestä kesästä yhtäkaikki (eikä mitään
amputoituja raajoja, tärähdyksiä tai alivalotuksia).
Olivat sangen ilahtuneita kun annoin kuvanipun mukaan matkaan, kun
muutamassakin tilanteessa olin ainoa jolla yleensä oli ollut kamera
valmiina. Edelleen olen siis sitä mieltä että huonokin otettu kuva on
äärettömän paljon arvokkaampi kun se jota ei koskaan otettu esim. koska se
olisi ollut liian "huono" tai "tavallinen" tai "mitäänsanomaton".
/MarcusB
http://www.kolumbus.fi/marcusb
mikko
kuvia näpsii tarpeeksi paljon vaikka lähes summassa, niin kyllä
niihin satoihin tai tuhanssiin kuviin väkiselläkin muutama erittäin
hyvin onnistunut otos mahtuu.
Digikamerat omistaville sukulaisillekkin olen joskus vihjaissut, että
jos kyseessä on ainutkertainen tapahtuma missä kuvia ottaa, niin
kannattaa ottaa niin paljon kuvia kuin vain jaksaa ja muilta kiireiltä
ehtii ja muita häiritsemättä. Viime keväänä vanhempani olivat
ottaneet hautajaisten muistotilaisuudesta muistikortillisen kuvia
edullisella canonin g-sarjan digikameralla. Tilaisuudessa oli vielä
kaksi ammattivalokuvaajaa paikallisesta maaseutupitäjän
valokuvaamosta palkattu kuvaamaan tilaisuus. Toinen ammattikuvaajista
kuvasi filmille ja toinen järjestelmäkameralla digille. Kun niitä
vanhempien ottamia kuvia hieman rajasi ja viimeisteli kuntoon muutenkin
photoshopilla ja tilaili sitten ne ifiltä pro kuvina, niin lopputulos
oli oikeasti teknisesti ja muutenkin parempi kuin niissä
ammattivalokuvaajan kuvissa. Niissä ammattivalokuvaajan kuvissa mustan
eri sävyt olivat jääneet esimerkiksi täysin mustaksi eikä
esimerkiksi mustan puvun kankaasta erottanut mitään yksityiskohtia.
Samoin myös valkoinen pää oli palanut täysin puhki ja esimerkiksi
valkoisten kukkien yksityiskohtia oli mahdotonta erottaa.
Ammattikuvaajan kuvissa rajaus oli myös mitä sattuu ja samoin värit
ja sitten syväepäterävyys olematon ja kuvat olivat vielä joka
suhteessa hieman sumeita. Ammattikuvaajan tasosta kertoi sekin omaa
karua kieltään, että kuvien takaa näkyi tiedoston nimi josta kuvat
oli tehty printeiksi ja "yllättäen" tiedostomuoto oli jpeg. Kyseinen
valokuvaaja kehitti ilmeisesti kaikki kuvat omassa liikkeessään kun
toimitusaika oli tunnista kahteen lisäkuvien osalta.
Itse on olisi kyllä suostunut maksamaan moisesta laadusta euroakaan
ammattivalokuuvajalle. Aiemmin olen ajatellut, että
ammattivalokuvaajat ovat aina ammattilaisia ja töiden laatu jotain
ihan muuta tasoa kuin satunnaisen sunnuntaikuvaajan näpsimät otokset
kotikameralla. Varmaan niin onkin, mutta ei aina näköjään
ammattilaisen eduksi.
Mitään esimerkkejä en viitsi laittaa Internettiin kyseisistä
kuvista, koska ammattivalokuvaajan ottamiin kuviin ei ole minulla
tekijänoikeutta ja toisaalta omien kuvienkaan osalta en halua niitä
laittaa nettiin koska kyseessä on kuitenkin perhejuhlat.
Kirjoituksen pointtina oli vain lähinnä se, että suuri määrä
korvaa osittain kuvien keskimääräistä laatua ja se, että
ammattivalokuvaajienkaan taso ei nyt aina mikään kaksinen ole edes
satunnaiseen sunnuntai kuvajaan verrattuna.
Seppo Toivari
"mikko" <m...@iobox.com> wrote in message
news:1132157396.4...@g44g2000cwa.googlegroups.com...
Ammattikuvaajan tasosta kertoi sekin omaa
karua kieltään, että kuvien takaa näkyi tiedoston nimi josta kuvat
oli tehty printeiksi ja "yllättäen" tiedostomuoto oli jpeg.
Tuo ei todista mitään. Jos kuvaa vaikka RAW -formaatille niin kuvat pitää
kääntää johonkin muuhun muotoon ennen kuin ne saadaan paperille.
Miksi pitäisi käyttää tiffiä kun jpg toistaa enemmin mitä paperi kykenee
esittämään?
Sitä kanssa hieman ihmettelen, ettei filmille kuvaava "ammattilainen" saanut
sävyjä vaaleaan ja tummaan päähän. Filmin valotusvara on kuitenkin muutaman
aukon isompi mitä digipokkarissa.
Sepe
Seppo Toivari
"Janne Pa" <ver...@gmail.com> wrote in message
news:nkqon1lk3lofbsso8...@4ax.com...
> On Wed, 16 Nov 2005 22:49:07 +0200, "Seppo Toivari"
> <toi...@mbnet.fi.ksaa> wrote:
>
>> Miksi pitäisi käyttää tiffiä kun jpg toistaa enemmin mitä paperi kykenee
>> esittämään?
>
Kokeile huviksesi tallentaa joku raw -kuva sekä tiffinä ja jpg:nä parhaalla
laadulla. Vertaa tiedostokokoa. Eipä näy artefakteja.
Sepe
Toni Nikkanen
> Kokeile huviksesi tallentaa joku raw -kuva sekä tiffinä ja jpg:nä parhaalla
> laadulla. Vertaa tiedostokokoa. Eipä näy artefakteja.
Nojoo, ehkä artifakteja ei näy, mutta eron kyllä huomaa jos vertailee
tiffi- ja jpeggiversiota peräkkäin (tässä tapauksessa jpeg oli tehty
tiffistä maksimilaadulla mitä photoshopista irtosi).
Mika Yrjola
Näkyykö ero vielä paperiversiossakin? Siinähän pikseleitä kuitenkin on
tavan näyttöä reilusti tiheämmässä.
Seppo Toivari
"Mika Yrjola" <miky...@nemesis.co.jyu.fi> wrote in message
news:kf9d5kx...@nemesis.co.jyu.fi...
> Toni Nikkanen <to...@tuug.fi> writes:
>
>> "Seppo Toivari" <toi...@mbnet.fi.ksaa> writes:
>>
>> > Kokeile huviksesi tallentaa joku raw -kuva sekä tiffinä ja jpg:nä
>> > parhaalla laadulla. Vertaa tiedostokokoa. Eipä näy artefakteja.
>>
>> Nojoo, ehkä artifakteja ei näy, mutta eron kyllä huomaa jos
>> vertailee tiffi- ja jpeggiversiota peräkkäin (tässä tapauksessa jpeg
>> oli tehty tiffistä maksimilaadulla mitä photoshopista irtosi).
>
kunnon CRT?
> Näkyykö ero vielä paperiversiossakin? Siinähän pikseleitä kuitenkin on
> tavan näyttöä reilusti tiheämmässä.
Tavallista paperikuvaa varten (10x15) riittää 2 megapikselin kamera
mainiosti.
Kysymys taisi olla siitä mitä jpg:n käyttäminen vaikutta siinä
paperikuvassa. Mitä parempia vaihtoehtoja on tarjolla? Mitä etua
saavutetaan?
Kuvissa ei mainittu olevan pakkauksesta johtuvia vikoja.
Sepe
Seppo Toivari
> On Thu, 17 Nov 2005 22:54:31 +0200, "Seppo Toivari"
> <toi...@mbnet.fi.ksaa> wrote:
>
>>> TIFF:ssä ei näy pakkausartifaktit.
>>
>> Kokeile huviksesi tallentaa joku raw -kuva sekä tiffinä ja jpg:nä
>> parhaalla laadulla. Vertaa tiedostokokoa. Eipä näy artefakteja.
>
> tallennetuissa kuvissa näkyy usein artefakteja, jos kuvassa on paljon
> samaa väriä (esim. taivas).
Voi näkyä joo, riippuu kamerasta ja asetuksista. Itse en ole huomannut
pakkausjätöksiä omissa jpg -kuvissa. Aika harvoin niitä tulee kuvattua.
Sepe