Digikuvasta taulu
Anonymous
Digikameralla otettu kuva on: 4224 x 2376 pixels, 72 dpi
durac...@suomi24.fi
> Minkä kokoisen taulun seinään saisi teetettyä tämmöisestä kuvasta ?
> Digikameralla otettu kuva on: 4224 x 2376 pixels, 72 dpi
Tauluissahan on yleensä katseluetäisyyttä jonkin verran... Joskus olen
näyttelykuvia teettänyt 100ppi tarkkuudella eli 42 tuumaa tulisi sillä
leveyttä. Siitä jos pienentää niin aina parempi tietysti, mutta jos on
tarve isolle niin tuota kokoluokkaa uskoisin voivan harkita.
Simo Salanne
> Minkä kokoisen taulun seinään saisi teetettyä tämmöisestä kuvasta ?
> Digikameralla otettu kuva on: 4224 x 2376 pixels,
Toi rittää hyvinkin metrin kokoiseen vedokseen, JOS se muuten on OK.
Terävä ym.
> 72 dpi
>
Unohda.
Simo S.
Timo Autiokari
> Minkä kokoisen taulun seinään saisi teetettyä tämmöisestä kuvasta ?
> Digikameralla otettu kuva on: 4224 x 2376 pixels, 72 dpi
Riippuu siitä:
- montako pixeliä panet tuumalle (ppi).
- tulostatko musteruikkarilla vai teetätkö valokuvan.
- mikä kuvan tekninen laatu on.
Kuvatiedostossa oleva dpi arvo on tulostimen ohjausta varten, se että
mikä arvo sinne on pantu (kameran, raw konverterin tms toimesta) ei
merkitse tässä vaiheessa mitään. Sillä on merkitystä mikä kuvan
pixelikoko on, sitten kun olet päättänyt tulostuskoon voit laskea
toteutuvan dpi arvon.
dpi on yhtä kuin Dots per Inch, se on alkujaan painotekninen suure,
digikuvien kanssa tulisi käyttää lyhenettä/termiä ppi (Pixels per Inch).
Jos teetät tuon kuvan valokuvana 72 ppi:llä niin kooksi tulee 149cm x
83,8cm. Siis: pixeliä_sivulla/ppi*2,54 cm.
Voi olla hankala löytää sellaista palvelua joka tekee noin suurikokoista
valokuvaa.
Tuo 72 ppi on about sitä luokkaa miten CRT ruutu kuvaa näyttää (kuva
100%:iin zoomattuna). 72 ppi alle ei normaalisti kannata mennä sillä
pienemmilä ppi arvoilla pixelöityminen tulee läheltä tarkasteltuna
esiin. (Intternet-vänkääjille: CRT ruutu siis on _about_ 72 ppi. Minulla
esim Multigraph 445Xpro on sellaisessa asetuksissa että se näyttää 82 ppi).
Jos teetät tuon kuvan valokuvana 150 ppi:llä niin kooksi tulee enää
71,5cm x 40,2cm.
150 ppi puolestaan on resoluution kannalta yläraja, sen tarkempana ei
saa mitään tulostettua. Tietenkin kuvan voi tulostaa vaikka kuinka
pienessä koossa tahansa mutta resoluution kannalta siitä ei ole mitään
etua sillä valokuvatulostimet eivät kykene toistamaan kuin sen mitä 150
ppi kuvalla on tarjota, musteruikkarit eivät sitäkään.
Timo Autiokari
durac...@suomi24.fi
> 150 ppi puolestaan on resoluution kannalta yläraja, sen tarkempana ei
> saa mitään tulostettua. Tietenkin kuvan voi tulostaa vaikka kuinka
> pienessä koossa tahansa mutta resoluution kannalta siitä ei ole mitään
> etua sillä valokuvatulostimet eivät kykene toistamaan kuin sen mitä 150
> ppi kuvalla on tarjota, musteruikkarit eivät sitäkään.
>
> Timo Autiokari
Kun kuva painetaan värieroteltuna ja esim. 133linjaa/tuuma rasteriksi
ripattuna painon levytulostimella niin kyllä 150ppi:tä on liian vähän.
Suositushan on päällystetylle paperille tuolloin 300ppi. Resoluution
tulisi olla 2 - 2,5 kertaa linjatiheys. Sanomalehtipaperille riittää
harvemman rasterin takia yleensäö 175-200ppi.
Vai oletko sitä mieltä että 100% suomen painotaloista on väärässä
pyytäessään asettamaan päällystetyn paperin painotöihin tulevien
kuvien resoluutiot 300ppi:hin. No kokemuksesta tiedän että
240-250ppi:tä riittää, joillakin kuvilla vähempinkin, mutta 150ppi:tä
ei tuota niin terävää painettua kuvaa päällystetylle paperille kuin
esim. 300ppi:tä.
Jore Puusa
Viiden palstan 120 ppi kuvasta ei kukaan osannut sanoa mitään
negatiivista. (ppi siis ennen painoa tai tulostusta ja dpi tulostuksen
aikana ja sen jälkeen, näin elävässä elämässä)
RIP heittää joskus yllättävän paljon kamaa laidan yli.
Mutta painetusta kuvasta ei eroja näe ellei ole verrokkia vieressä.
Ja tähänhän koko homma perustuu.
Jos sinulla on yksi pielessä oleva kasvokuva aukealla ei kukaan huomaa
mitään mutta toisen normalisävyisen vierellä alkaa eroja näkyä.
Mittaamattomasti tärkeämpää esimerkiksi sanomalehtityössä on kuvan
visuaalinen substanssi, kun kuva on rankka on jokseenkin sama miten se
on viilattu ennen painoa resonsa suhteen...kukaan tavis ei laske
pikseleitä eikä pisteitä, kukaan ei katso onko mustassa piste levinnyt,
ihmiset katsovat kuvassa kuvaa ei teknisiä detaljeja.
Varsinkin vanhemmat faktorit ovat tarkkoja tuon 300 ppi vaateensa kanssa
mutta eivät osaa edes photorissa katsoa mikä on tulevan kuvan reso.
Nuo luvut ovat liikkeessä.
Paperin laatukin ratkaisee paljon enemmän kuin reso.
Paina IS tai IL vessapaperille ja lopputulos on resosta riippumaton mössö.
Tai...mitä korkeampi reso pakotetaan huonolle paperille sitä enemmän
tukkoon tumma pää menee kun paperiradan nopeus lähestyy sakkonopeuksia.
LPI x 2 on mielestäni realistisempi kuin LPI x 2,5
( siis meillä täällä elävässä elossa)
durac...@suomi24.fi
> Kokeita on tehty DTP:n alkuajoista saakka.
> Viiden palstan 120 ppi kuvasta ei kukaan osannut sanoa mitään
> negatiivista. (ppi siis ennen painoa tai tulostusta ja dpi tulostuksen
> aikana ja sen jälkeen, näin elävässä elämässä)
>
> RIP heittää joskus yllättävän paljon kamaa laidan yli.
> Mutta painetusta kuvasta ei eroja näe ellei ole verrokkia vieressä.
> Ja tähänhän koko homma perustuu.
> Jos sinulla on yksi pielessä oleva kasvokuva aukealla ei kukaan huomaa
> mitään mutta toisen normalisävyisen vierellä alkaa eroja näkyä.
>
> Mittaamattomasti tärkeämpää esimerkiksi sanomalehtityössä on kuvan
> visuaalinen substanssi, kun kuva on rankka on jokseenkin sama miten se
> on viilattu ennen painoa resonsa suhteen...kukaan tavis ei laske
> pikseleitä eikä pisteitä, kukaan ei katso onko mustassa piste levinnyt,
> ihmiset katsovat kuvassa kuvaa ei teknisiä detaljeja.
>
> Varsinkin vanhemmat faktorit ovat tarkkoja tuon 300 ppi vaateensa kanssa
> mutta eivät osaa edes photorissa katsoa mikä on tulevan kuvan reso.
> Nuo luvut ovat liikkeessä.
> Paperin laatukin ratkaisee paljon enemmän kuin reso.
> Paina IS tai IL vessapaperille ja lopputulos on resosta riippumaton mössö.
>
> Tai...mitä korkeampi reso pakotetaan huonolle paperille sitä enemmän
> tukkoon tumma pää menee kun paperiradan nopeus lähestyy sakkonopeuksia.
> LPI x 2 on mielestäni realistisempi kuin LPI x 2,5
> ( siis meillä täällä elävässä elossa)
>
Sanomalehtipaperille painettaessa menee joskus todellinen kurakin
läpi. Kuvien laatua ei arvosteta päivälehdissä nykyään kovinkaan
paljoa, ja tuo vertailukohdan puuttumis-aspekti pitää paikkaansa.
Laadukkaammissa aikakauslehdissä, esitepainatuksissa yms. vastaavissa,
jos kuvien laatu on yleisesti korkea, pistää yksi huonoresoinen kuva
helposti silmään jo lukijallekin. Jopa niin paljon että sellaisesta
tulee palautetta toimitukseen.
Tää keskustelu meni nyt vähän offtopic, halusin vaan kommentoida tuota
timo-sedän tyylilleen uskollista lausetta "150 ppi puolestaan on
Matti Vuori
@a75g2000cwd.googlegroups.com:
>> (...) valokuvatulostimet eivät kykene toistamaan kuin sen mitä 150
>> ppi kuvalla on tarjota, musteruikkarit eivät sitäkään.
> pyytäessään asettamaan päällystetyn paperin painotöihin tulevien
> kuvien resoluutiot 300ppi:hin.
Autiokari puhui "valokuvatulostimista" -- mitä kaikkea ne hänen
mielestään lienevätkään, on tietysti avoinna, mutta selvästikään ei ole
kyse "painokoneista". Joka tapauksessa ajatus on kummallinen ja moneen
kertaan vääräksi osoitettu.
--
Matti Vuori, <http://sivut.koti.soon.fi/mvuori>
Timo Autiokari
> Kun kuva painetaan värieroteltuna ja esim. 133linjaa/tuuma rasteriksi
> ripattuna painon levytulostimella niin kyllä 150ppi:tä on liian vähän.
> Suositushan on päällystetylle paperille tuolloin 300ppi. Resoluution
> tulisi olla 2 - 2,5 kertaa linjatiheys. Sanomalehtipaperille riittää
> harvemman rasterin takia yleensäö 175-200ppi.
Näin juuri. Kirjoitin valokuvatulostimista ja siltä kantilta että mikä
lopullinen resoluutio on saavutettavissa.
> Vai oletko sitä mieltä että 100% suomen painotaloista on väärässä
> pyytäessään asettamaan päällystetyn paperin painotöihin tulevien
> kuvien resoluutiot 300ppi:hin.
En tietenkään.
> No kokemuksesta tiedän että 240-250ppi:tä riittää, joillakin
> kuvilla vähempinkin, mutta 150ppi:tä ei tuota niin terävää
> painettua kuvaa päällystetylle paperille kuin esim. 300ppi:tä.
Paino sekä muisteruikkari vaativat kuvat varsin suurella ppi:llä, niillä
toteutuva resoluutio ei ole lähelläkään kuvan ppi arvoa eikä (yleensä)
edes rasterin viivatiheyttä. Enpä muistanut mainita painokoneita vaan
vain musteruikkakin ja siitäpä se intternet-vänkäys sitten taas alkoi.
Valokuvatulostimilla, jotka ovat ns continuous-tone tulostimia eli
mitään rasterointia ei tapahtu, mainostettu erotuskyky on 254ppi, 300ppi
tai jopa 400ppi ja siitä toteutuu puolet eli luokkaa 150ppi.
Timo Autiokari
durac...@suomi24.fi
> vain musteruikkakin ja siitäpä se intternet-vänkäys sitten taas alkoi.
> Timo Autiokari
Niinpä, se on tosiaan joskus ikävää kun intternetissä on semmoisia
vänkääjiä, jotka tuppaavat huomauttamaan, kun joku on tietävinään
jostain asiasta kaiken, mutta sitten "unohtaakin" mainita jonkun
sellaisen asian, joka voi jostain näkökulmasta katsottuna olla
olennainenkin. Saunan taakse pitäis sellaiset viedä....
Timo Autiokari
> Niinpä, se on tosiaan joskus ikävää kun intternetissä on semmoisia
> vänkääjiä, jotka tuppaavat huomauttamaan, kun joku on tietävinään
> jostain asiasta kaiken, mutta sitten "unohtaakin" mainita jonkun
> sellaisen asian, joka voi jostain näkökulmasta katsottuna olla
> olennainenkin. Saunan taakse pitäis sellaiset viedä....
En maininnut painokoneita sillä arvelin että olisi äärimmäisen
epätodennäköistä (ja käytännössä lähes mahdotonta) että alkuperäisen
kysymyksen esittäjä teettäisi taulunsa seinälleen millään painokoneella.
Ensisijainen menetelmä teettää digikuvasta "taulu" on tulostuttaa se
online valokuvatulostuspalvelussa, toinen mutta merkittävästi
huonolaatuisempi menetelmä on tulostaa/tulostuttaa se musteruikkarilla.
Musteruikkarin sentään mainitsin ja jopa viittasin sen huonoon laatuunkin.
Takaisin asiaan:
Suuria valokuvia saa ainakin colormailer.com:ssa, jopa 75cm x 50cm
(15,90€/kpl) kokoon asti, värinhallinta on sadRGB. Onko muita
varteenotettavia palveluita?
Timo Autiokari
Toni Nikkanen
> Ensisijainen menetelmä teettää digikuvasta "taulu" on tulostuttaa se
> online valokuvatulostuspalvelussa, toinen mutta merkittävästi
> huonolaatuisempi menetelmä on tulostaa/tulostuttaa se
> musteruikkarilla.
Tähän liittyen, lähivalokuvausliikkeeni on hankkinut jonkinlaisen
laitteen, jolla tulostavat valokuvia kankaalle. Tätä aion kokeilla
ja on sitten ainakin niin "taulumainen" kuin vain voi olla.
Osmo R
> Ensisijainen menetelmä teettää digikuvasta "taulu" on tulostuttaa se
> online valokuvatulostuspalvelussa, toinen mutta merkittävästi
> huonolaatuisempi menetelmä on tulostaa/tulostuttaa se musteruikkarilla.
> Musteruikkarin sentään mainitsin ja jopa viittasin sen huonoon laatuunkin.
Siltä etäisyydeltä, miltä tauluja katsotaan ei kyllä huomaa
mustesuihkukuvassa mitään vikaa. Minun pitää katsoa n. 10 cm
etäisyydeltä, jotta näen, että kyse on tulosteesta. Toki itse
tulostamalla on usein rajoitetu A4 kokoon.
Osmo
Timo Autiokari
> Siltä etäisyydeltä, miltä tauluja katsotaan ei kyllä huomaa
> mustesuihkukuvassa mitään vikaa. Minun pitää katsoa n. 10 cm
> etäisyydeltä, jotta näen, että kyse on tulosteesta.
En sanonutkaan (intternet-vänkääjille: tarkoitan että en
kirjoittanutkaan) että musteruikkarikuvista "huomaisi mitään vikaa".
Vaan yritin kerota että samasta kuva-tiedostosta saavutettava lopullinen
erottelukyky (erotuskyky lopullisessa tulosteessa) on muisteruikkareilla
(rasteroinin takia) merkittävästi heikompi kuin mitä erottelukyky
vastaavan kokoisessa valokuvatulosteessa on.
Muisteruikkarin tuotoksen viat huomaat _erittäin_ helposti kun panet sen
rinnakkain valokuvatulostimen tuotoksen kanssa, etenkin kun kyseessa on
kuvan pixelimäärään nähden suuri suurennos.
Pienillä suurennoksilla kuvadataa on yleensä riittävästi niin että jopa
muisteruikkarin rasterointi tuottaa kelvollista erottelua. Näillä
pienillä suurennoksilla valokuvatulostin ei voi muuta kuin hylätä
(skaalata pois) ylimääräinen kuvadata, tästä toki on senverran etua että
kohina keskiarvoistuu skaalauksen neliöjuuren suhteessa eli
valokuvatulostus on pienilläkin suurennuksilla parempilaatuinen kuin
musteruikkarin tuloste.
Timo Autiokari
Osmo R
> Osmo R wrote:
>
>> Siltä etäisyydeltä, miltä tauluja katsotaan ei kyllä huomaa
>> mustesuihkukuvassa mitään vikaa. Minun pitää katsoa n. 10 cm
>> etäisyydeltä, jotta näen, että kyse on tulosteesta.
>
> En sanonutkaan (intternet-vänkääjille: tarkoitan että en
> kirjoittanutkaan) että musteruikkarikuvista "huomaisi mitään vikaa".
>
> Vaan yritin kerota että samasta kuva-tiedostosta saavutettava lopullinen
> erottelukyky (erotuskyky lopullisessa tulosteessa) on muisteruikkareilla
> (rasteroinin takia) merkittävästi heikompi kuin mitä erottelukyky
> vastaavan kokoisessa valokuvatulosteessa on.
En ymmärrä miten tuo pitäisi paikkansa julisteella, jota
katsotaan niin kaukaa, ettei ero näy,.
Osmo
Timo Autiokari
> En ymmärrä miten tuo pitäisi paikkansa julisteella,
> jota katsotaan niin kaukaa, ettei ero näy,.
Eihän se silloin paikaansa pidäkkään.
Mutta alkuperäinen kysyjä ilmaisi haluavansa taulun seinälle.
Sanasta "taulu" arvelin että kyseessä olisi sisäseinä eikä ulkoseinä. Ja
kun "seinä" ei ollut sen tarkemmin määritelty ajattelin että kyseessä
olisi sellainen sisäseinä joka on hänen omassa asunnossaan.
Tällöin tuo sinun "jota katsotaan niin kaukaa, ettei ero näy" ei ole
voimassa.
Toki, mikäli alkuperäinen kysyjä on aikeissa rakentaa seinän esim kuuhun
ja ripustaa ko seinälle taulun niin sitten pixelin koko saa olla varsin
monta metriä eikä se ollenkaan haittaa taulun ihailemista maasta käsin.
Mutta normaalisti, suurikokoiset valokuvat kannattaa ensisijaisesti
tulostaa siten ettei pixelöityminen erotu edes läheltä tarkastellen. Se
on about 70ppi. Mikäli on tiedossa että valokuvaa ei tulla
tarkastelemaan jotakin minimietäisyyttä lähempää niin sitten tuosta voi
tinkiä vastaavasti.
Timo Autiokari
mikko
> Digikameralla otettu kuva on: 4224 x 2376 pixels, 72 dpi
Itse olen teettänyt joskus 75x50 cm kokoisen valokuvan 2,1
megapikselin kokoisesti jpeg-pakatusta digikuvasta. Vaati vaan
photoshopilla askartelua tunteroisen ja fractals lisäpalikan käyttöä
photoshopissa. Valmiin kuvan laatu oli sellainen, että normaalilta
katseluetäisyydeltä vaikka metrin päästä on mahdoton sanoa onko kuva
tehty siitä 2 megapikselin kuvasta vai toisen kamaran 8 megapikselin
kuvasta.
Jos kuva on muuten teknisesti moitteeton, niin etköhän saa siitä
kymmenen magapikselin kuvasta vaikka sen huoneen seinän kokoisen
suurennoksen. Elokuvateatterissa 35 millin esityskopion tarkkuus
lienee 2 megapikselin digikameran kuvan luokkaa.
Eli käsittääkseni siitä kuvasta saat niin ison taulun teetettyä kuin
itse ikinä haluatkin eikä se magapikselimäärä mitenkään rajoita sitä
kokoa. Enemmän lopputulokseen vaikuttaa se, mistä sen kuvan tilaat.
Esimerkiksi colormailerilta saa nykyään hyvää jälkeä ( http://www.colormailer.com/
). Ifi pro kuvat oli toinen hyvä palvelu, mutta valitettavasti palvelu
lopetettiin viime vuonna. Varmaan muitakin hyviä kuvantulostamoita on
olemassa, mutta joku muu saa suositella kun itsellä ei ole kokemusta
juurikaan muista.
Osmo R
> Osmo R wrote:
>
>> En ymmärrä miten tuo pitäisi paikkansa julisteella, jota katsotaan
>> niin kaukaa, ettei ero näy,.
>
> Eihän se silloin paikaansa pidäkkään.
>
> Mutta alkuperäinen kysyjä ilmaisi haluavansa taulun seinälle.
>
> Sanasta "taulu" arvelin että kyseessä olisi sisäseinä eikä ulkoseinä. Ja
> kun "seinä" ei ollut sen tarkemmin määritelty ajattelin että kyseessä
> olisi sellainen sisäseinä joka on hänen omassa asunnossaan.
>
> Tällöin tuo sinun "jota katsotaan niin kaukaa, ettei ero näy" ei ole
> voimassa.
Miten läheltä sinä tauluja katselet? Kyllä normali on vähintään
metrin luokkaa.
> Mutta normaalisti, suurikokoiset valokuvat kannattaa ensisijaisesti
> tulostaa siten ettei pixelöityminen erotu edes läheltä tarkastellen. Se
> on about 70ppi. Mikäli on tiedossa että valokuvaa ei tulla
> tarkastelemaan jotakin minimietäisyyttä lähempää niin sitten tuosta voi
> tinkiä vastaavasti.
Tottakai kannattaa käyttää suurinta resoluutiota, mitä
tulostimella saa ulos.
Osmo