Keskustelu ja provosointi sekä provosoituminen
ph
sfnet.harrastus.valokuvaus.digi
Olen täysin amatööri rupudigeineni. Ensimmäiset kuvani otin joskus 70-luvun
vaihteessa mustavalkofilmirullaan kameralla, jossa tosin oli ihan Leican
optiikka. Vuosien myötä kameroita on ollut. Nyt on vain pari digi'rupua',
kuten 'asiantuntijat' täällä muistavat aina mainita.
Kaikilla kameroilla on tullut hyviä ja muistorikkaita kuvia ilman
ansiotarkooitusta. Omiin painotuotteisiinkin kuten myös sukututkimuksiin.
Tältä foorumilta olen saanut paljon oppia. Muutamien ihmisten kirjoitukset
tosin nostavat riman nin korkealle, että omat asiat unohtuvat. Seuraan
kannaltani turhaan monia asioita, joista en opi mitään. Foorumi on silti
'harrastus'. Silti roikun täällä aikas hiljaisena, joskus jopa vastailenkin.
Toivon, että minunkin omista vastauskirjoitelmistakin joku on saanut ainakin
jonkun idean.
Jatkan siis hiljaisena lukijana vielä täällä ja uskon, että lukijoita täällä
vielä on. Kaikkia ei ole peloteltu pois. Kaikki eivät haluakaan hienoihin
www-foorumeihin, vaan helppoon news -malliin.
Tämä nyt tällä kertaa. Espoo vaikenee osaltani takariviin...
yst.terv. ph
Timo Autiokari
> Vuosien myötä kameroita on ollut. Nyt on vain pari digi'rupua',
Aha, minä en tosiaankaan yritä provosoida käyttäessäni määritelmää
rupudigipokkari. Itse asiassa ei ole edes tullut mieleeni että se voisi
mitenkään erityisesti provosoida. Käsitykseni on että suurin osa joilla
on kokemuksia ko vempeleistä ovat aivan samaa mieltä kanssani, eli että
niiden kuvanlaatu on varsin huono&rajoittunut ja siitä johtuen niiden
käyttömahdollisuudet ovat erittäin rajatut, vähänkin aurinkoista
kesäpäivää hämärämmässä ei saa enää kelvollista kuvanlaatua lainkaan.
Lähes poikkeuksetta he jotka ovat harrastaneet valokuvaamista filmille
(Siis: Harrastaa valokuvausta on eri asia kuin se että omistaa vempeleen
jolla on mahdollista harrastaa valokuvausta) pettyvät karvaasti kun
ostavat ensimmäisen rupudigipokkarinsa, niin huono se on.
Joten nysväsin kasaan tuon rupudigipokkari -määritelmän yksinomaan
vastapainoksi sille piilomainonnalle jota markkinamiehet tässäkin
keskusteluryhmässä innokkaasti harrastavat.
Timo Autiokari
Mika Yrjola
> Aha, minä en tosiaankaan yritä provosoida käyttäessäni määritelmää
> rupudigipokkari. Itse asiassa ei ole edes tullut mieleeni että se
> voisi mitenkään erityisesti provosoida. Käsitykseni on että suurin osa
> joilla on kokemuksia ko vempeleistä ovat aivan samaa mieltä kanssani,
> eli että niiden kuvanlaatu on varsin huono&rajoittunut ja siitä
> johtuen niiden käyttömahdollisuudet ovat erittäin rajatut, vähänkin
> aurinkoista kesäpäivää hämärämmässä ei saa enää kelvollista
> kuvanlaatua lainkaan.
Itse olin ihan kohtalaisen tyytyväinen G3-pokkarin jälkeen, mutta
tässä on toki huomioitava se, että esimerkiksi mitään sillä otettua
kuvaa en ole yli 20x27 cm kokoon paperilla teetättänyt, yrittänyt
tarjota kuvia millekään teknisestä laadusta erityisen tiukalle
julkaisulle jne. Omaan käyttöön sai vielä kelvollisia kuvia
hämärässäkin, varsinkin silloin kun jostain seinästä tms. sai
improvisoitua tukea. Toki tuo kaksi vuotta sitten ostettu järkkäri on
vaativammissa oloissa varsin eri planeetalta ja eron näkee monessa
www-kokoisessa lomakuvassakin, mutta en henkilökohtaisesti kadu
aiempaa ostostakaan.
Rupuisuus tietty on siinä mielessä suhteellinen käsite, että vaikka
monta kuvanlaatuun vaikuttavaa seikkaa toki voi tarkastella jonkin
objektiivisen suureen muodossa, eri ihmisillä hyväksyttävän laadun
raja on varsin vaihteleva.
Seppo Miettinen
Eikö äiti opettanut pyytämään anteeksi?
seppo
"Timo Autiokari" <timo.au...@aim-dtp.net> kirjoitti
viestissä:vhbnh.19307$Yb3....@reader1.news.saunalahti.fi...
Antti Louhivaara
> ...nysväsin kasaan tuon rupudigipokkari -määritelmän yksinomaan
> keskusteluryhmässä innokkaasti harrastavat.
>
> Timo Autiokari
Jostain tämmöisesta oletinkin olevan kyse aiemmassa pokkarisäikeessä. On
kuitenkin aina parempi tietää mistä puhuu kuin pelkästään luulla
tietävänsä. Timo Autiokarille olisi pienellä vaivalla selvinnyt että
minä saan elantoni aivan muualta kuin mistään valokuvaukseen liittyvästä.
Antti Louhivaara
Henrik Herranen
> Aha, minä en tosiaankaan yritä provosoida käyttäessäni määritelmää
> rupudigipokkari.
Aha.
> Itse asiassa ei ole edes tullut mieleeni että se
> voisi mitenkään erityisesti provosoida.
No ei varmaankaan.
> Käsitykseni on että suurin osa
> joilla on kokemuksia ko vempeleistä ovat aivan samaa mieltä kanssani,
> eli että niiden kuvanlaatu on varsin huono&rajoittunut ja siitä
> johtuen niiden käyttömahdollisuudet ovat erittäin rajatut, vähänkin
> aurinkoista kesäpäivää hämärämmässä ei saa enää kelvollista
> kuvanlaatua lainkaan.
No lässyn lässyn (ja tuota en tietenkään sanonut provosointimielessä,
vaan ainoastaan siksi, että kirjoitelmassasi ei ole järjen häivää,
joten "lässyn lässyn" on ainoa sopiva vastaus).
On toki totta, että valokuvaaminen on minulle ja vaimolleni
puhtaasti harrastustoimintaa, ja että 4 megapikselin Canon
PowerShot G2/G3 -kuviamme ei ole koskaan julkaistu Tähdet ja
Avaruus -lehden aukeamaa isommassa koossa. Eikä niistä kuvista
edes maksettu normaalia palkkiota suurempaa summaa. Ne pari
värikuvakirjaa, joissa G3-kuviamme on julkaistu, ovat sivukooltaan
vielä pienempiä. Jostain syystä USA:ssa pian julkaistavan kirjan
toimittaja halusi G3:lla otetun revontulikuvan 5D:llä otetun sijaan;
vaikuttikohan päätökseen jokin muu kuin käytetty kamera? En
myöskään ole vaimoni kanssa koskaan teettänyt G3:n kuvista yli
70x50 cm:n paperikuvia, koska se on niiiiin huono rupudigipokkari.
Ei kun syy taisikin olla se, ettei IFIltä isompaa saanut.
G3:lla ovat onnistuneet niin kesäpäivä- kuin sisäkuvatkin,
yhdet viralliset hääkuvat, passikuva, revontulikuvat, yömaisemat,
synnytys, tohtorinväitös jne jne jne. 19x13 ja 30x20 cm:n koossa
teetetyt kuvat ovat saaneet järjestelmällisesti saajiltaan kiitosta,
samoin kuin 50x35 cm:n kehystetyt taulut.
Katsos, minäpä kerron sinulle jymyuutisen: kamera on juuri niin hyvä
kuin sen käyttäjä. Toki liikkumavara on aina kapeampi huonommalla
kameralla ja sikamaisen surkeitakin laitteita on olemassa. Jos
kuitenkin käsisäädöt löytyvät, ja laite tottelee edes jotenkin
komentoja, siirtyy vastuu onnistumisesta kuvaajalle.
Canon EOS 5D:llä saa lähes kaikissa tilanteissa parempia kuvia
kuin PowerShot G3:lla, vaikka esimerkiksi tarkentamisen kanssa
pitää olla aivan eri lailla tarkkana. Tämä ei silti tarkoita,
etteikö G3 olisi aivan hyvä laite, jolla on monessa tilanteessa
potentiaalia käyttökelpoiseen tulokseen, ja joka joissain
tilanteissa peittoaa 5D:n mennen tullen näppäryydellään.
Filmiromuilla kuvaaminen puolestaan on aivan menetettyä käkkimistä.
Meillä oli perintönä saatu filmiromujärkkäri, eikä sillä otettu kuin
muutama rulla kuvia, koska niistä tuli niin surkeita. Kehittämön
automaattisäädöt pilasivat kaikki kuvat, jotka eivät esittäneet
standardikesäpäivää (revontulisatsista sanottiin KOLME kertaa, että
laittakaa nyt jo se automaatti pois päältä, taustataivaan KUULUU olla
tumma eikä rakeista keskiharmaata). Eikä filmikameralla voi käytännössä
kuvata satunnaisessa huonevalaistuksessa. Voisin siis sanoa, ettei
filmiromulla voi kuvata kuin kesäpäivää. Tätä ei tietenkään ole
tarkoitettu provokaatioksi; ainakin 135% neuvostokansalaisista
on kanssani samaa mieltä.
Sitten näin kaverilla Canon PowerShot G1:n. Leikin sen kanssa pari
iltaa. Ja totesin, että NYT on olemassa kamera, jolla viitsii
kuvatakin; kamera, jossa kuvan onnistuminen on vain ja ainoastaan
itsestä kiinni, eikä mikään romukameroiden kuvakehittämö pääse
laittamaan jalkaansa väliin edes negatiivin naarmuttamisen muodossa.
Siispä kamerakauppaan. G2 avasi tasan viisi vuotta sitten meidän
perheessämme aivan uuden oven valokuvaukseen. Sillä oli helppo
oppia kätevimmät tekniikat, koska kuvia pääsi tarkastelemaan heti,
eikä vasta kun filmiromurulla tulee juhannuksen jälkeen täyteen.
Samasta syystä G2:lla saattoi järjestelmällisesti kokeilla vaikeita
asioita, kuten huonevalossa kuvaamista ilman salamavaloa,
aikavalotuskuvia, superlyhyitä valotusaikoja ja kaikkea muuta
jännää. Pelkkä manuaalinen valkotasapaino on asia, josta
filmiromuttaja voi vain haaveilla. Diskreetissä kuvaamisessa
G2/G3 oli/on aivan ylivertainen, koska suljin on pokkarien tapaan
lähes äänetön, ja joka suuntaan kääntyvän LCD:n ansiosta sillä
pääsee kuvaamaan kuvakulmista, jotka eivät onnistu millään
järkkärillä.
> Joten nysväsin kasaan tuon rupudigipokkari -määritelmän yksinomaan
> vastapainoksi sille piilomainonnalle jota markkinamiehet tässäkin
> keskusteluryhmässä innokkaasti harrastavat.
Niinpä niin. Minäpä taas luulen, että sinusta nälviminen on
erityisen kivaa. Kyllä fleimiä on helppo kirjoittaa. Tämäkään
ei tuottanut mitään tuskaa. Haluatko jatkaa? Minä en.
- Henrik
--
Good signatures never die, they just fade away
Pasi Annala
viestissä:vmyodpe...@pepper.modeemi.cs.tut.fi...
> Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> writes:
>> Aha, minä en tosiaankaan yritä provosoida käyttäessäni määritelmää
>> rupudigipokkari.
>
> Aha.
>
>
>
> Niinpä niin. Minäpä taas luulen, että sinusta nälviminen on
> erityisen kivaa. Kyllä fleimiä on helppo kirjoittaa. Tämäkään
> ei tuottanut mitään tuskaa. Haluatko jatkaa? Minä en.
>
> - Henrik
Just juu Henrik teekkari se siinä on nyt MARKKINAMIEHENÄ.
Melkoisen yksisilmäinen kaanonisti.
--------------------------------------------------------------------------------
Saapuneet-kansioni on suojattu SPAMfighterilla
7680 roskapostia on blokattu toistaiseksi.
Lataa free SPAMfighter jo tänään!
Mika Yrjola
> Just juu Henrik teekkari se siinä on nyt MARKKINAMIEHENÄ.
> Melkoisen yksisilmäinen kaanonisti.
Eiköhän siihen kaanonin tilalle voi tekstiä lukiessaan hiljaa
mielessään vaihtaa jonkin omasta mielestä mukavamman valmistajan, jos
se noin suuria tunteita herättää.
riku
> Lähes poikkeuksetta he jotka ovat harrastaneet valokuvaamista filmille
> (Siis: Harrastaa valokuvausta on eri asia kuin se että omistaa vempeleen
> jolla on mahdollista harrastaa valokuvausta) pettyvät karvaasti kun
> ostavat ensimmäisen rupudigipokkarinsa, niin huono se on.
Itse asiassa minä yllätyin positiivisesti kokeillessani ensimmäistä
digipokkariani Ixus 400 ja myös hämärämmässä kuvatessani. No eipä
odotuksenikaan olleet suuren suuret.
Edeltävä filmijärkkärini, jolla dioja kuvasin, ei tosin ollut mikään
laatuvempele vaan Olympuksen OM707.
Nykyään minulla on myös digijärkkäri 350D, joka on toki ihan omaa
tasoaan tuohon Ixus 400:seen verrattuna. Järkkärin ostin tosin sitä
varten, että siihen saa vaihdettua erilaisia objektiiveja.
riku
Timo Tuominen
Olen harrastanut valokuvausta vaihtelevalla aktiivisuudella ainakin 25
vuotta. Digiaikani alkoi muutama vuosi sitten Coolpix 990:llä ja onnistuin
jopa tekemään pikku bisnestä panoraamakuvillani. Filmijärkkäri - Minolta
7xi - jäi pölyttymään kaappiin putkineen. Sitten on ollut ihan oikeaa
rupuakin välillä kuten 2 Megapikselin Minolta Dimage Xt. Viimeisin
pokettihankinta on Canon Powershot 400, joka on ihan mainio härveli
maksamaani 80 euron käytetyn hintaan nähden.
No viime syksynä ostin Konica-Minolta 7D:n kun edullisesti sain. Olen
edelleen kriisissä enkä ole osannut kunnolla palata järkkärikauteen:
- Laukullista kamaa ei huvita ottaa mukaan ja jos ei ota koko laukullista,
on hankala valita mikä putki olisi se paras vaihtoehto
- Pelkkä runko ja putkikin on vaivalloisempi kuin taskukamera (vaikka
Powershot on sellaiseksi iso). Tuntuu siltä kuin järkkäri lähtisi mukaan
vain sillloin kun lähdetään nimenomaan valokuvaamaan.
- Mm. herkkyysasetukset jäävät usein vääräksi kuvaustilannetta ajatellen,
kun on tottunut vain räpsimään.
- Tarkennus on hitaampaa ja vaatii tosiaan enemmän vaivaa kuin rupuilla ->
välillä kuvaus on hitaampaa, josta ei lasten kuvaamisessa ole kuin haittaa
En ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon. Yksi etu on, että voin ehkä pian
alkaa kouluttaa pojistani valokuvauksen harrastajia. Paitsi että sekin
hoituisi Powershotilla, kun siinä on kaikki käsisäädöt yms. :-(
Mitä sitten jää: Parempi vallitsevan valon kuvaus valovoimaisilla
linsseillä, isoilla herkkyyksillä ja kuvanvakaajalla. Ehkä tuo syy
riittää...
"ph" <parn...@netti.fi> wrote in message
news:4U9nh.175$0c...@read3.inet.fi...
timo.au...@aim-dtp.net
> Katsos, minäpä kerron sinulle jymyuutisen: kamera on
> juuri niin hyvä kuin sen käyttäjä.
Näin ei valitettavasti ole digikameroiden kanssa kuten ei ole
yhdenkään muunkaan vempeleen/laitteen/työkalun kanssa. Minä maksoin
taannoin oppirahat kahden rupudigipokkarin muodossa, sitten ostin D60:n
joka tuottaa siedettävää, mutta ei ollenkaan erinomaista,
kuvanlaatua.
Kameran kuvanlaadulla tarkoitan teknistä laatua, en sitä miltä kuva
näyttää kun kameran (tai RAW konvertterin) automaatti-algoritmit
ovat tehneet tehtävänsä. Korkea kuvanlaatu antaa mahdollisuuden
muokata kuva-dataa voimakkaasti, siitä on suuresti hyötyä mm
vaikeammissa kuvaustilanteissa.
> Minäpä taas luulen, että sinusta nälviminen on erityisen kivaa.
Niin, en ole täällä nälvimässä enkä provosoimassa. Toisaalta en
myöskään ole keräämässä suosiota enkä mittaamassa suosiotani
saati piilomainostamassa mitään, joten en luovu tuosta
rupudigipokkari -määritelmästä joka mielestäni kuvaa po
tuote-segmenttiä lähes täydellisesti.
Digipokkarien (siis ei rupu) tuote-segmenttiä ei vielä ole
olemassakaan. Eikä sitä ihan lähiaikoina tule mikäli kuluttajat
hyväksyvät aivan kuinka tahansa huonoa laatua. Tässä suurta hallaa
tekee tekniikkafriikit (jotka kuvittelevat olevansa valokuvauksen
harrastajia) he ovat hankkineet rupudigipokkarin (tai useita) vain
siksi että se on niin jännä tekninen vempele, sekä piilomainontaa
harrastavat markkinamiehet: Nämä kilvan uppaavat Web:iin erittäin
suotuisissa olosuhteissa otettuja, kohinansuodatusohjelmalla
mankeloituja ja lopuksi muutaman sadan pixelin leveyteen kutistettuja
kuviaan ja ryhtyvät sitten mellastamaan pitkin Intternettiä että
katsokaa nyt kuinka superhyvä kamera tämä on. Jokainen ensimmäisen
rupudigipokkarinsa hankintaa harkitseva tulee tässä höynäytetyksi
pahimman kautta.
Timo Autiokari
timo.au...@aim-dtp.net
> Olen harrastanut valokuvausta vaihtelevalla aktiivisuudella ainakin 25 vuotta.
Mitä todellakin tarkoitetaan valokuvauksen harrastamisella?
Siis, minulla on auto jota käytän sitä joka päivä, en silti
lainkaan _harrasta_ autoja tai minkään kaltaista autoilua. Minulla on
myös kynä mutta en harrasta kirjoittamista, runoilua enkä mitään
mitä mitä kynällä on mahdollista _harrastaa_. Ja minulla on
rakennusreiskan satsi josta moni reiska on ollut kateellinen mutta en
_harrasta_ mitään senkäänlaista puuhastelua.
> Mitä sitten jää: Parempi vallitsevan valon kuvaus valovoimaisilla linsseillä,
> isoilla herkkyyksillä ja kuvanvakaajalla. Ehkä tuo syy riittää...
Eli, luet itsesi valokuvauksen harrastajaksi mutta et löydä mitään
muuta eroa dSLR:n ja rupudigipokkarin välillä. Tämä minun
mielestäni kertoo sen että sinä et ole lähelläkään valokuvauksen
harrastajaa.
> - Laukullista kamaa ei huvita ottaa mukaan ja jos ei ota koko
> laukullista, on hankala valita mikä putki olisi se paras vaihtoehto
Totta. Näin on lahes kaikessa _harrastuksessa_ jossa jotain
välineistöä käytetään. Tosin kaikki valokuvauskama ei mahdu edes
isoon laukkuun, mm tukeva kolmijalka sekä valosatsi.
> - Pelkkä runko ja putkikin on vaivalloisempi kuin taskukamera
No totta mooses se on "vaivalloisempi". _Harrastaminen_ saattaa tuntua
hyvinkin "vaivalloiselta" sellaisen silmissä joka ei ko puuhaa
harrasta.
> Tuntuu siltä kuin järkkäri lähtisi mukaan vain sillloin
> kun lähdetään nimenomaan valokuvaamaan.
Aivan! Valokuvaamisen harrastaminen nimenomaan on valokuvaamista.
> Mm. herkkyysasetukset jäävät usein vääräksi kuvaustilannetta
> ajatellen, kun on tottunut vain räpsimään.
No tulihan se sieltä.
> - Tarkennus on hitaampaa
Hmmm. Taitaa sinulla olla se dSLR:n akku tyhjä?
> ja vaatii tosiaan enemmän vaivaa kuin rupuilla
"Vaivalloista" on.
> välillä kuvaus on hitaampaa,
Joo, akku varmasti tyhjänä.
Timo Autiokari
TaaviUntamo
> Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> writes:
>> Aha, minä en tosiaankaan yritä provosoida käyttäessäni määritelmää
>> rupudigipokkari.
>
>
>> vastapainoksi sille piilomainonnalle jota markkinamiehet tässäkin
>> keskusteluryhmässä innokkaasti harrastavat.
>
> Niinpä niin. Minäpä taas luulen, että sinusta nälviminen on
> erityisen kivaa. Kyllä fleimiä on helppo kirjoittaa. Tämäkään
> ei tuottanut mitään tuskaa. Haluatko jatkaa? Minä en.
>
Rupudigipokkari-sana on ollut jo muutaman vuoden käytössä. Minä olen
sitä mieltä, että rupudigipokkari on 95%:lle ihmisistä parempi kamera
kuin digijärkkäri. Se tuottaa hyvissä olosuhteissa keskimääräiselle
loma- ja juhlakuvaräpsijälle paljon parempia kuvia kuin filmipokkari.
Siinä mielessä se on paikkansa ansainnut.
Siitä huolimatta rupudigipokkari on erittäin hyvä sana kuvaamaan kameran
ominaisuuksia. Kyllähän ne pokkarit, niin filmi- kuin digipokkarit, ovat
varsinaisia rupuja. Pahimpana esimerkkinä tarkoituksellisesta
ruputuotteen tekemisestä on Canon.
Pari vuotta sitten Canon julkaisi yli 20 uutta digipokkarimallia.
Malleissa oli pieniä eroja. Canon näennäisesti kilpaili itsensä kanssa.
Muut valmistajat julkaisivat myös monta uutta mallia. Jos jokainen malli
olisi edellistä parempi, missä me olisimmekaan? Jos mallit eivät parane,
joku on siis tarkoituksellisesti huonompi kuin edellinen.....
HK
news:1167980026....@51g2000cwl.googlegroups.com...
Henrik Herranen wrote:
> Katsos, minäpä kerron sinulle jymyuutisen: kamera on
> juuri niin hyvä kuin sen käyttäjä.
Näin ei valitettavasti ole digikameroiden kanssa kuten ei ole
yhdenkään muunkaan vempeleen/laitteen/työkalun kanssa. Minä maksoin
taannoin oppirahat kahden rupudigipokkarin muodossa, sitten ostin D60:n
joka tuottaa siedettävää, mutta ei ollenkaan erinomaista,
kuvanlaatua.
Kameran kuvanlaadulla tarkoitan teknistä laatua, en sitä miltä kuva
näyttää kun kameran (tai RAW konvertterin) automaatti-algoritmit
ovat tehneet tehtävänsä. Korkea kuvanlaatu antaa mahdollisuuden
muokata kuva-dataa voimakkaasti, siitä on suuresti hyötyä mm
vaikeammissa kuvaustilanteissa.
------------
Pitäisi varmaan määritellä jotenkin riittävä tekninen kuvanlaatu (tarkoitan
tässä koko prosessia mukaan lukien nuo konvertoinnit ja muut käsittelyt).
Aika moni on ilmeisesti sitä mieltä, että riittävä kuvanlaatu voidaan usein
saavuttaa digipokkarillakin.
Itseäni digipokkarissa häiritsi pitkä laukaisuviive ja se että
syväterävyyteen ei pystynyt vaikuttamaan niin paljon kuin olisin halunnut.
Ei niinkään se, että kuvanlaatu olisi ollut liian huono.
--
HK
http://www.kotikone.fi/harri.kokko/kaikkialbumit.html
timo.au...@aim-dtp.net
> Minä olen sitä mieltä, että rupudigipokkari on 95%:lle
> ihmisistä parempi kamera kuin digijärkkäri.
Näin on.
Mutta 95%:lle niistä ihmisistä jotka _harrastavat_ valokuvausta
rupudigipokkari on täysin kelvoton.
> Se tuottaa hyvissä olosuhteissa keskimääräiselle loma- ja juhlakuvaräpsijälle
> paljon parempia kuvia kuin filmipokkari. Siinä mielessä se on paikkansa ansainnut.
No, rupudigipokkari vaatii räpsijältä _paljon_ enemmän kuin
filmipokkari. On huolehdittava että matkassa on riittävästi täyteen
ladattuja akkuja sekä varmuuden vuoksi seinä- ynnä autolaturi sekä
riittävästi tyhjiä muistikortteja tai jokin kuvapankki-vempele,
kuvatiedostot on siirrettävä sitten talteen mikrolle ja sieltä
DVD:lle ja sitten on veilä hanskattava valokuvien teettäminen jota
yleensä/usein edeltää jonkin asteinen kuvien käsitteleminen. Tämä
ei ole 95%:lle räpsijöistä mikään toiviotila eikä niin suurella
osalla räpsijöistä ole edes valmiuksia siihen.
Timo Autiokari
TaaviUntamo
Ne todelliset perusräpsijät käyttävät mieluummin paristoja. Kuvia
otetaan jouluna, syntymäpäivinä ja lomamatkoilla. Kuvia tuli filmiaikana
vuodessa kaksi rullaa (n 50), digiaikana noin 100. Nykyään muistikortti
viedään valokuvaliikkeeseen ja "kaikista paperikopio, kiitos".
Tuosta valokuvauksen harrastamisesta olen melkein samaa mieltä kuin
herra Autiokari. Sen verran mielipiteeni poikkeaa, että
harrastajallekaan se lopputulos ei välttämättä ole tärkeä. Kun minä
lähden harrastamaan valokuvausta, joskus mukana on kolme laukkua. Kuvia
saattaa tulla muutama sata päivässä. Kuvat tietokoneelle ja sitten
saataa mennä pari kuukautta, ennenkuin edes katson niitä kuvia. Mihin
niitä kuvia tarvitsisi? Valokuvaus on hauskaa ja minulle mieluinen
harrastus, kuvien kanssa nysvääminen ei.
Toni Nikkanen
> Mutta 95%:lle niistä ihmisistä jotka _harrastavat_ valokuvausta
> rupudigipokkari on täysin kelvoton.
Kuulun sitten varmaan niihin 5%:n, mutta vaikka minulla on taipumusta
hifistelyyn (kuvailen nykyään 6x7-kuvia, skannaan ne 3200DPI:llä ja
viritän niitä fotarissa vaikka miten paljon), niin kyllä minulla on
silti käyttöä rupudigipokkarin tuottamille kuville. Kyllä minä niistä
kehtaan teettää 20x30cm kuvia; jos totta puhutaan ei niistä mitään
vikaa löydä jos ei mene suurennuslasin kanssa kiinni paperin pintaan
niitä vikoja etsimään.
Minulla on kyllä joskus taipumusta etsiä kuvista vikaa ihan huvin
vuoksi; esim tänään aamiaispöydässä sain jotain sarkastisia
kommentteja kun ihmettelin ääneen eräästä painotuotteesta "mistä tähän
puun oksan reunoille on ilmestynyt purppuraa väriä".. mutta tiedän
että tässä on oikeasti kysymys vaan pikselintirkistelyharrastuksesta
eikä itse kuvassa ole oikeasti mitään merkittävää vikaa. Se kuva
nimittäin näytti tosi hyvältä; siksi sitä rupesinkin tihrustamaan.
Tässä esimerkin vuoksi 3 rupudigipokkaria joilla olen saanut
mielestäni 20x30cm kelpoisia kuvia: Canon Powershot S50, Panasonic
DMC-FZ5, Canon Powershot S2 IS. Muita yhtä hyviä on varmasti runsain
mitoin markkinoilla.
Kyllä minun mielestäni pitää miettiä mihin tarkoitukseen kameraa
käytetään ja välttää sortumista liikaan pikselintirkistelyyn..
Pokkari on muuten edelleen huono suomennus sanalle compact camera; jos
kamera ei mahdu taskuun ja on silti ns. kompakti eli kiinteälinssinen
ei se voi olla pokkari. Mutta huonoihin termeihinhän tällä alalla
on jo kauan sitten totuttu :)
>
> > Se tuottaa hyvissä olosuhteissa keskimääräiselle loma- ja juhlakuvaräpsijälle
> > paljon parempia kuvia kuin filmipokkari. Siinä mielessä se on paikkansa ansainnut.
>
> No, rupudigipokkari vaatii räpsijältä _paljon_ enemmän kuin
> filmipokkari. On huolehdittava että matkassa on riittävästi täyteen
> ladattuja akkuja sekä varmuuden vuoksi seinä- ynnä autolaturi sekä
> riittävästi tyhjiä muistikortteja tai jokin kuvapankki-vempele,
> kuvatiedostot on siirrettävä sitten talteen mikrolle ja sieltä
> DVD:lle ja sitten on veilä hanskattava valokuvien teettäminen jota
> yleensä/usein edeltää jonkin asteinen kuvien käsitteleminen. Tämä
> ei ole 95%:lle räpsijöistä mikään toiviotila eikä niin suurella
> osalla räpsijöistä ole edes valmiuksia siihen.
>
> Timo Autiokari
>
--
Toni Nikkanen
> No, rupudigipokkari vaatii räpsijältä _paljon_ enemmän kuin
> filmipokkari. On huolehdittava että matkassa on riittävästi täyteen
> ladattuja akkuja sekä varmuuden vuoksi seinä- ynnä autolaturi sekä
> riittävästi tyhjiä muistikortteja tai jokin kuvapankki-vempele,
> kuvatiedostot on siirrettävä sitten talteen mikrolle ja sieltä
> DVD:lle ja sitten on veilä hanskattava valokuvien teettäminen jota
> yleensä/usein edeltää jonkin asteinen kuvien käsitteleminen. Tämä
> ei ole 95%:lle räpsijöistä mikään toiviotila eikä niin suurella
> osalla räpsijöistä ole edes valmiuksia siihen.
Piti vielä tähän vastata mutta katkesi ajatus kesken (lounasaika
lähestymässä ja vähän jo pätkii):
Jos verrataan räpsijän käytössä pokkareita niin ei tuo nyt
ihan realistiselta kuulosta. Filmiräpsijällä on mukanaan se
pokkari josta ei onneksi paristo herkästi lopu, mutta sitten
sillä on siinä kamerassa yksi filmirulla sisällä ja säkällä
toinen mukana. Eipä digipokkarillla tarvitse olla sen enempää
mukana että pystyy samaan - muistikortti ja akku/paristot kamerassa
ja varmasti saa ne 72 kuvaansa.
Valokuvien teettäminenkin käy ihan yhtä helposti molemmissa
tapauksissa: rulla(t) tai kortti liikkeeseen ja tunnin päästä
kuvia hakemaan.
Jaakko Lintula
> Mutta 95%:lle niistä ihmisistä jotka _harrastavat_ valokuvausta
> rupudigipokkari on täysin kelvoton.
Höpölöpö.
Jutuistasi tulee mieleen täällä kuvattu alin taso, "Equipment Measurbator":
http://www.kenrockwell.com/tech/7.htm
> No, rupudigipokkari vaatii räpsijältä paljon enemmän kuin
> filmipokkari. On huolehdittava että matkassa on riittävästi täyteen
> ladattuja akkuja sekä varmuuden vuoksi seinä- ynnä autolaturi sekä
> riittävästi tyhjiä muistikortteja tai jokin kuvapankki-vempele,
> kuvatiedostot on siirrettävä sitten talteen mikrolle ja sieltä
Höpölöpö. On olemassa pokkareita, jonka akku kestää vaivatta
esimerkiksi yli viisisataa otettua kuvaa, eikä muistikortti, johon
mahtuu yhtä monta valokuvaa, nykyään paljoa maksa. 500 kuvaa on
helposti enemmän kuvia kuin mitä monen ihmisen filmilaitteistolla
kuvattiin vuodessa.
--
Minua on turha syyttää mistään! Minä olen aina ollut hyvien puolella!
Ari H
> timo.au...@aim-dtp.net writes:
>
>> Mutta 95%:lle niistä ihmisistä jotka _harrastavat_ valokuvausta
>> rupudigipokkari on täysin kelvoton.
>
> Kuulun sitten varmaan niihin 5%:n, mutta vaikka minulla on taipumusta
> hifistelyyn (kuvailen nykyään 6x7-kuvia, skannaan ne 3200DPI:llä ja
> viritän niitä fotarissa vaikka miten paljon), niin kyllä minulla on
> silti käyttöä rupudigipokkarin tuottamille kuville.
Ajattelepa sitä vaihtoehtoa että ehkä et _harrasta_ valokuvausta.
Kenties vain harrastat sitä, tai ehkä *harrastat* sitä, tai jotain
muuta.... Kuulostaisi todennäköisemmältä kuin tuohon 5% kuuluminen
;-)
> Kyllä minä niistä kehtaan teettää 20x30cm kuvia; jos totta puhutaan
> ei niistä mitään vikaa löydä jos ei mene suurennuslasin kanssa
> kiinni paperin pintaan niitä vikoja etsimään.
Miksi niistä kuvista vikaa löytyisikään? Vikahan on siinä
rupudigipokkarissa, sehän se pitää suurennuslasin alle laittaa
jotain relevanttia haluaa nähdä... ;-)
--
"Ja pilkut huusivat tuskissaan: 'Lisää vaseliinia, lisää vaseliinia!'"
Antti Alhonen
> hei
>
> Eikö äiti opettanut pyytämään anteeksi?
Anteeksipyynnöllä on suomalaisessa kulttuurissa varsin voimakas
merkitys ihmisten kesken.
Toivottavasti äiti ei ole opettanut pyytämään anteeksi siinä
tilanteessa, jos on arvostellut yleisluontoisesti jotakin
kameratekniikkaa.
Ajattelitko, että pitäisi pyytää anteeksi kaikilta kameravalmistajilta?
--
Antti Alhonen.
Jore Puusa
Samaa jargonia 1134 kerran, ei kannata lukea!
---
Valokuvauksen lopputulema on valokuva, jota katsotaan.
Sen valokuvan herättämiä tunnetiloja voidaan miettiä.
On totaalin samantekevää millä kameralla kuva on otettu, jos se herättää
katsojassa tunteita.
1800 luvulla kuvattiin äärimmäisen hankalilla laitteilla, joiden
tuottama tekninen laatu ei taatusti kestäisi autiokarin
mikroskooppikatsetta.
Mutta minä katson vaikka Russelin Krimin sodan kuvia merkittävästi
mieluummin kun Autiokarin referensseinä aikanaan esittämiä
ladonseiniä,-- vaikka sotakuvat kohisevat/rakeilevat ja vignetoivat ja
ovat aivan rupua teknisesti jne.
Vain tekniikan kautta itseään toteuttavat eivät ole valokuvaajia, eivät
harrastajia.
Valokuvausinsinööri, joita Saksassa koulutettiin sopisi hyvin.
Valokuva on ilmaisua, ei pikselinlaskentaa.
Kohderyhmä päättää kun näkee kuvan miten se toimii heille.
Ammattilainen, joka tietää millainen kohderyhmä kuvilla on, saa heidät
onnelliseksi vaikka R-kioskin kertakäyttökameralla mutta
valokuvausinsinöörin kamera-arviot ja resoluutiolaskut eivät merkitse
mitään, jos hänen ottamansa kuva on vain tyhjä pinnantäyte.
Taskussani kulkee ilmastointiteipillä kasassa pysyvä Nikon 3100.
Voin koska tahansa tulla sen kanssa tasaiselle Autiokarin tms.minkä
tahansa oikein profiloidun kuvaketjun ja kameran kanssa siten, että
valitaan yhdessä kohderyhmä ja kuvataan sille yhdessä sovittu proggis
joka käsittelee ihmisiä ja katsotaan kumman kuvat uppoavat, ja saavat
aikaan tyydytystä katsojissa, sillä parhaassa tapauksessa valokuvat
otetaan toisia ihmisiä, ei kuvien ottajia varten..
Antti Alhonen
> erityisen kivaa. Kyllä fleimiä on helppo kirjoittaa. Tämäkään
> ei tuottanut mitään tuskaa. Haluatko jatkaa? Minä en.
Jos haluaa kirjoittaa sivukaupalla pelkkää paskaa, voisi olla ihan
oman edun vuoksi järkevää ilmoittaa se aikaisemmin kuin vasta aivan
lopussa. Kaikki eivät ehkä jaksa lukea viestiä loppuun vaan puolivälin
kohdalla ilmeisen virheellisesti toteavat, että kirjoittaja ei tajua
aiheesta yhtään mitään.
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
> Rupudigipokkari-sana on ollut jo muutaman vuoden käytössä. Minä olen
> sitä mieltä, että rupudigipokkari on 95%:lle ihmisistä parempi kamera
> kuin digijärkkäri. Se tuottaa hyvissä olosuhteissa keskimääräiselle
> loma- ja juhlakuvaräpsijälle paljon parempia kuvia kuin filmipokkari.
Minäkin olen elänyt tässä ajatuksessa, mutta katselin pari viikkoa
sitten isäni, joka ei todellakaan ole valokuvaukseen suuremmin
perehtynyt, räpsimiä vanhoja kuvia. Hän käytti Pentaxin
perusfilmipokkaria ja kuvasi 400 ASA:n diafilmille ja nykyään hän
kuvailee Olympuksen rupudigipokkarilla. Kyseessä on varmasti tuohon
95%:iin kuuluva peruskäyttäjä.
Yllätyin näitä yli 15 vuotta vanhoja kuvia katsellessani siitä, että
teknisesti onnistuneiden prosentti on lähes sata, vaikka monet
väittävät, että (jopa nega)filmin valotus olisi arpapeliä ja tuloksen
näkisi vasta kehityksen jälkeen. Mutta tuon pokkarin
automaattivalottamissa diakuvissa ei ole yhtä ainutta ylivalottunutta
eikä kuin pari alivalottunutta kuvaa, mikä on suoranainen ihme.
Tarkennus on parissa kasvikuvassa pielessä - tosin digipokkarillakaan
asia ei olisi yhtään paremmin, sillä isäni kuvaustapoihin näin
digiaikana tuskin kuuluu zoomailla heti kuvan oton jälkeen LCD-näytöllä
sitä pientä kuvaa ja yrittää arpoa, onko se nyt mahdollisesti vähän
epätarkka ja sitten kuvata uudestaan.
Kuvat olivat teknisesti täysin ylivoimaisia verrattuna isäni tai minun
myöhemmin samoista paikoista samoissa olosuhteissa räpsimiin
digipokkarikuviin, ja tämä tuli minullekin yllätyksenä.
Lisäksi on huomattava, että digikuvat vaativat vuosikymmeniä
säilyäkseen aktiivista ylläpitoa. Jotkut harrastajat ehkä pystyvät
tähän, mutta 95%:lta ihmisistä ei tätä voi odottaa. Filminegatiivit
säilyvät seuraavillekin sukupolville ilman aktiivista ylläpitoa.
Tämä kylmä tosiasia realisoituu digiräpsijöille vasta vuosikymmenten
kuluttua, kun alkaisi tehdä mieli katsella lapsuuden- tai nuoruudenkuvia
eikä niitä enää löydy mistään.
> Muut valmistajat julkaisivat myös monta uutta mallia. Jos jokainen malli
> olisi edellistä parempi, missä me olisimmekaan? Jos mallit eivät parane,
> joku on siis tarkoituksellisesti huonompi kuin edellinen.....
Tämä on erittäin jännä huomio.
--
Antti Alhonen.
M. Brunberg
news:S%rnh.19853$oR2....@reader1.news.saunalahti.fi...
> VAROITUS!!!
> Samaa jargonia 1134 kerran, ei kannata lukea!
Kannattiipas lukea, kirjoittelusi pisti minut hakemaan Russellista lisää
tietoa. Muistin jo aiemmin hämärästi hänen olleen ensimmäisiä
sota-kirjeenvaihtajia, mutta minulle ei ollut selvillä kuinka ilmeisen suuri
vaikutus hänellä oli sodankäynnin dokumentointiin.
> Mutta minä katson vaikka Russelin Krimin sodan kuvia merkittävästi
Tällainen herra kyseessä, jos muitakin kiinnostaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/William_Howard_Russell
/MarcusB
Yrjö O. Mäkinen
>
> Lisäksi on huomattava, että digikuvat vaativat vuosikymmeniä
> säilyäkseen aktiivista ylläpitoa. Jotkut harrastajat ehkä pystyvät
> tähän, mutta 95%:lta ihmisistä ei tätä voi odottaa. Filminegatiivit
> säilyvät seuraavillekin sukupolville ilman aktiivista ylläpitoa.
> Tämä kylmä tosiasia realisoituu digiräpsijöille vasta vuosikymmenten
> kuluttua, kun alkaisi tehdä mieli katsella lapsuuden- tai nuoruudenkuvia
> eikä niitä enää löydy mistään.
>
Jos minusta tuntuu sille, että tämä kohde voisi kiinnosta jotain henkilöä
silloin kun minua ei enään ole, niin kuvaan sen PENTAX-MX kameralla
diafilmille.
Aika vähän näin tule nykyään tehtyä.
--
yom
Väinö Louekari
> VAROITUS!!!
> Samaa jargonia 1134 kerran, ei kannata lukea!
> ---
> Valokuvauksen lopputulema on valokuva, jota katsotaan.
> Sen valokuvan herättämiä tunnetiloja voidaan miettiä.
> On totaalin samantekevää millä kameralla kuva on otettu, jos se herättää
> katsojassa tunteita.
Siis se on sinun mielestäsi yhdentekevää. Joku muu on aivan samalla
oikeudella eri mieltä.
> 1800 luvulla kuvattiin äärimmäisen hankalilla laitteilla, joiden
> tuottama tekninen laatu ei taatusti kestäisi autiokarin
> mikroskooppikatsetta.
> Mutta minä katson vaikka Russelin Krimin sodan kuvia merkittävästi
> mieluummin kun Autiokarin referensseinä aikanaan esittämiä
> ladonseiniä,-- vaikka sotakuvat kohisevat/rakeilevat ja vignetoivat ja
> ovat aivan rupua teknisesti jne.
Ei kukaan ole väittänytkään etteikö kuvan sisältö olisi tärkeä. Ei se
sulje pois sitä etteikö kuvaaja voisi olla tekniikasta kiinnostunut.
> Vain tekniikan kautta itseään toteuttavat eivät ole valokuvaajia, eivät
> harrastajia.
Jos mielestäsi on hedelmällistä määrätä kuka on harrastaja ja kuka ei
niin siitä vaan. Edelleen ilmaisusi "vain tekniikan kautta" on niin
ympäripyöreä ettei se tarkoita yhtään mitään.
> Valokuvausinsinööri, joita Saksassa koulutettiin sopisi hyvin.
> Valokuva on ilmaisua, ei pikselinlaskentaa.
>
> Kohderyhmä päättää kun näkee kuvan miten se toimii heille.
Tästä olen kanssasi samaa mieltä.
> Ammattilainen, joka tietää millainen kohderyhmä kuvilla on, saa heidät
> onnelliseksi vaikka R-kioskin kertakäyttökameralla mutta
> valokuvausinsinöörin kamera-arviot ja resoluutiolaskut eivät merkitse
> mitään, jos hänen ottamansa kuva on vain tyhjä pinnantäyte.
Varmasti juuri näin. Kuitenkin yhden pinnantäyte on toisen loistava
mestariotos.
> Taskussani kulkee ilmastointiteipillä kasassa pysyvä Nikon 3100.
> Voin koska tahansa tulla sen kanssa tasaiselle Autiokarin tms.minkä
> tahansa oikein profiloidun kuvaketjun ja kameran kanssa siten, että
> valitaan yhdessä kohderyhmä ja kuvataan sille yhdessä sovittu proggis
> joka käsittelee ihmisiä ja katsotaan kumman kuvat uppoavat, ja saavat
> aikaan tyydytystä katsojissa, sillä parhaassa tapauksessa valokuvat
> otetaan toisia ihmisiä, ei kuvien ottajia varten..
Kaikkia kuvia ei kuvata toisia ihmisiä varten. Uskon monien
harrastajien kuvaavan ennen kaikkea omaksi ilokseen ja tyydytyksekseen.
Silloin homma toimii vähän eri tavalla kuin ammatikseen kuvaavalla.
Kaikkiaan en oikein ymmärrä miksi niin kammoat sitä, että harrastajat
keskustelevat tekniikasta. Ammattilaiset epäilemättä hallitsevat
tekniikan ja käyttävät sitä suvereenisti välineenä. Miksi siis me
harrastajat emme saisi olla kiinnostuneita tekniikasta? Pitäisikö meidän
uskoa kaikki valmistajien mainoslauseet, kuvata aina täysautomatiikalla,
olla opettelematta mitään uutta, olla ajattelematta itse ja
kokeilematta itse? Sitäkö haluat?
Toiseksi mistä voit tietää sen, ettei tekniikasta kiinnostunut
harrastaja ole kiinnostunut myös kuvan sisällöstä, kuvallisesta
ilmaisusta? Millä logiikalla nämä seikat harrastajan kohdalla ovat
väistämättä toisensa poissulkevia?
Hyvää alkanutta vuotta.
Väinö Louekari
Toni Nikkanen
> Toiseksi mistä voit tietää sen, ettei tekniikasta kiinnostunut
> harrastaja ole kiinnostunut myös kuvan sisällöstä, kuvallisesta
> ilmaisusta? Millä logiikalla nämä seikat harrastajan kohdalla ovat
> väistämättä toisensa poissulkevia?
Se nyt on vaan siitä suomalaista poissulkemiseen perustuvaa
ajattelua: jos joku on jotain, se ei voi millään olla mitään muuta
samalla kertaa.
Jos vaikka minä sanon että näkemässäni kuvassa oli todella paljon
yksityiskohtia, hyvä väritasapaino ja hyvä terävyys, niin varmasti
joku tulkitsee asian niin, etten arvosta kuvan muita ominaisuuksia,
kuten vaikkapa sen puhuttelevuus tai ajatuksia herättävyys, ollenkaan
tai en ole niistä kiinnostunut. Mutta eihän se tietenkään niin ole,
vaan se on vain kuvitelma joka on kuulijan omassa päässä.
Antti Mäkelä
> Taskussani kulkee ilmastointiteipillä kasassa pysyvä Nikon 3100.
> Voin koska tahansa tulla sen kanssa tasaiselle Autiokarin tms.minkä
> tahansa oikein profiloidun kuvaketjun ja kameran kanssa siten, että
Celebrity deathmatch! Kuka alkaa ottaa vetoja vastaan?
Menkää tasaiselle ja suorittakaa samalla molemminpuolinen täystuho, niin
ehkä ääripäiden (vain tekniikka / sisältö merkitsee) välissä olevat
keskustalaiset voivat sitten jatkaa rauhassa.
Kuvan asettelu on tärkeää, mutta on se tekniikkakin, faunaa on
paha kuvata ilman nykyajan ihmeitä eli teleobjektiiveja, mokomat otukset
kun tykkäävät painua karkuun eivätkä siististi poseeraa.
--
- Antti Mäkelä - http://www.cs.tut.fi/~zarhan -
There is a theory which states that if ever anyone discovers exactly
what the Universe is for and why it is here,it will instantly disappear
and be replaced by something even more bizarre and inexplicable.
Antti Mäkelä
> Taskussani kulkee ilmastointiteipillä kasassa pysyvä Nikon 3100.
> Voin koska tahansa tulla sen kanssa tasaiselle Autiokarin tms.minkä
> tahansa oikein profiloidun kuvaketjun ja kameran kanssa siten, että
Celebrity deathmatch! Kuka alkaa ottaa vetoja vastaan?
Menkää tasaiselle ja suorittakaa samalla molemminpuolinen täystuho, niin
ehkä ääripäiden (vain tekniikka / sisältö merkitsee) välissä olevat
keskustalaiset voivat sitten jatkaa rauhassa.
Kuvan asettelu on tärkeää, mutta on se tekniikkakin, faunaa on
paha kuvata ilman nykyajan ihmeitä eli teleobjektiiveja, mokomat otukset
kun tykkäävät painua karkuun eivätkä siististi poseeraa. Toisaalta se
optiikka ei tarvitse välttämättä olla sveitsiläisten linssinhiojien
työstämää jotta kuvasta saa selvän.
TaaviUntamo
> VAROITUS!!!
>
> Kohderyhmä päättää kun näkee kuvan miten se toimii heille.
> Ammattilainen, joka tietää millainen kohderyhmä kuvilla on, saa heidät
> onnelliseksi vaikka R-kioskin kertakäyttökameralla mutta
> valokuvausinsinöörin kamera-arviot ja resoluutiolaskut eivät merkitse
> mitään, jos hänen ottamansa kuva on vain tyhjä pinnantäyte.
>
> Taskussani kulkee ilmastointiteipillä kasassa pysyvä Nikon 3100.
> Voin koska tahansa tulla sen kanssa tasaiselle Autiokarin tms.minkä
> tahansa oikein profiloidun kuvaketjun ja kameran kanssa siten, että
> valitaan yhdessä kohderyhmä ja kuvataan sille yhdessä sovittu proggis
> joka käsittelee ihmisiä ja katsotaan kumman kuvat uppoavat, ja saavat
> aikaan tyydytystä katsojissa, sillä parhaassa tapauksessa valokuvat
> otetaan toisia ihmisiä, ei kuvien ottajia varten..
>
Nyt oli kyse valokuvausharrastuksesta.
Sanoisin, että PAHIMMASSA tapauksessa valokuvat otetaan toisia ihmisiä
varten. Ammattilainen, joka on myynyt sielunsa, joutuu tietysti
miettimään vain sitä, mikä miellyttää kohderyhmää (=rahaa ja
palkanmaksajaa). Harrastaja voi tehdä, miten haluaa.
Yrjö O. Mäkinen
>
> Kohderyhmä päättää kun näkee kuvan miten se toimii heille.
> Ammattilainen, joka tietää millainen kohderyhmä kuvilla on, saa heidät
> onnelliseksi vaikka R-kioskin kertakäyttökameralla mutta
> valokuvausinsinöörin kamera-arviot ja resoluutiolaskut eivät merkitse
> mitään, jos hänen ottamansa kuva on vain tyhjä pinnantäyte.
>
> Taskussani kulkee ilmastointiteipillä kasassa pysyvä Nikon 3100.
> Voin koska tahansa tulla sen kanssa tasaiselle Autiokarin tms.minkä
> tahansa oikein profiloidun kuvaketjun ja kameran kanssa siten, että
> valitaan yhdessä kohderyhmä ja kuvataan sille yhdessä sovittu proggis
> joka käsittelee ihmisiä ja katsotaan kumman kuvat uppoavat, ja saavat
> aikaan tyydytystä katsojissa, sillä parhaassa tapauksessa valokuvat
> otetaan toisia ihmisiä, ei kuvien ottajia varten..
>
Teknisesti hyvä kuva ja kuva joka näppäilee ihmisen tuntojen kannelta voi
elää täysin eri kosmoksessa.
Pointillismi näppäili suurilla "pikseleillä".
--
yom
simppa
> Celebrity deathmatch! Kuka alkaa ottaa vetoja vastaan?
Ja kuka arvioi tulokset, eli siis tuomaroi.
Parasta olisi kaiketi laittaa kuvat nettiin ja tämän forumin lukijat
voisivat käydä äänestämässä.
Toki siten, että kuvat olisivat nimettömiä ja satunnaisessa järjestyksessä.
Vaikakpa vielä siten että äänestäjän mielestä parhaalle kuvalle vaikka 5
pistettä ja siitä sitten 4-1 pistettä seuraavaksi tuleville..
Se kumpi saa enemmän pointseja tarjoaa kisakaverilleen bisset, koska
huonompi kuvaaja on varmaan piakoin työtön ;-)
Timo Autiokari
> Pitäisi varmaan määritellä jotenkin riittävä tekninen kuvanlaatu
> (tarkoitan tässä koko prosessia mukaan lukien nuo konvertoinnit ja
> muut käsittelyt).
Tuo 'tekninen kuvanlaatu' onkin hyvä termi. Kun sanoo vain että
'kuvanlaatu' niin siitä moni tulkitsee että tarkoitetaan esillepannun
kuvan laatua oli sille sitten tehty postissa jotain tai ei yhtään mitään.
>> Aika moni on ilmeisesti sitä mieltä, että riittävä
>> kuvanlaatu voidaan usein saavuttaa digipokkarillakin.
Näin on. Se johtuu siitä että katsotaan vain sitä kameran esille panemaa
kuvaa tekemättä kuvalle mitään (tai katsotaan ko kuvan pienennöstä joka
siis aiheuttaa sen että näennäinen kuvanlaatu paranee koska kohinat
vähenevät ja näennäinen tarkkuus paranee). Sellainen kuvanlaatu siis
riittää "aika monelle" joka mielestäni kyllä on kovin hämmästyttävää
sillä digikameran JPG:t ovat pehmeitä ja niiden tumma pää on melkoisen
tukossa.
Mutta valokuvauksen harrastajat (lähes poikkeuksetta) muokkaavat
kuviaan, heille kameran muokkaama kuva sellaisenaan ei riitä.
Sille mikä on riittävä kameran tekninen kuvanlaatu tuskin voidaan mitään
tarkaa määrittelyä saada aikaan.
Mutta kannattaa pitää mielessä se että filmille kuvatessa "sensori",
siis filmi, on sama riippumatta siitä kuvattiinko järkkärillä tai
pokkarilla. Niissä "sensorin" kokokin on sama 35mm (vänkääjille: paljon
muitakin filmi-formaatteja on tahi on ollut mutta kuluttajakäytössä 35mm
järkkärit ja 35mm pokkarit varmaankin ovat yleisimmät).
Eli 35mm järkkärin ja 35mm pokkarin kuvanlaadussa eroa tuottaa vain
optiikka. Ja näin siis ei alkuunkaan ole digipuolella vaan
rupudigipokkareiden "filmi", siis sensori, on rajusti huonompaa kuin
dSLR:ien "filmi". Ja se dSLR:ien "filmikin" on niin kehnoa ettei
esimerkiksi optiikan erottelukyvyllä ole mitään oleellista vaikutusta
kuvanlaatuun.
Käytettävyydessä on eroja mm siten että filmipokkareiden tarkennusviive
ja laukaisuviive on mitätön verrattuna digipuolen vastaavaan vempeleeseen.
Vaikka kuinka olisi rupudigipokkarinsa hurmiossa niin näitä faktoja ei
kannata yrittää itseltään kiistää. Etenkin ne kannattaa ottaa huomioon
kun on hankkimassa ensimmäistä digikameraansa.
Timo Autiokari
Antti Mäkelä
> Mutta valokuvauksen harrastajat (lähes poikkeuksetta) muokkaavat
> kuviaan, heille kameran muokkaama kuva sellaisenaan ei riitä.
Mihin ihmeeseen tämä perustuu? Jälkikäsittely koneella, varsinkin
RAW-kuvista työstäminen, on lähinnä verrattavissa kuvan kehittämiseen
omassa pimiössä. Ei sitä filmiaikanakaan kovin moni harrastaja omaa
pimiötä pyörittänyt - lähinnä tärkein erottava tekijä oli ehkäpä
diafilmille kuvaaminen (jolloin tunnin kuva-palvelut eivät
automaattisäädöillään pääse pilaamaan mitään), toisena sitten järkkäri ja
siihen hankittu läjä optiikkaa.
Tosin jos sinusta myös filmiaikana "harrastajan" määritelmä nimenomaan
OLI se oma pimiö ja itsekehitetyt filmit niin sitten on aika eri
käsitykset..
Vinkki: Useimmissa pikkudigeissäkin pystyy säätämään "terävyyden" ihan
kameran asetuksista (joka siis käytännössä meinaa kuinka tiukalle
terävöintifiltteri väännetään kun kamera väkertaa sensoridatasta jpeggiä).
Sama pätee giljoonaan muuhunkin asetukseen jotka voi tietty tunata
"RAW-workflowlla" jälkikäteen mutta miksi nysvätä, kun kaiken voi laittaa
kuntoon jo kuvaushetkellä?
Timo Autiokari
> Mihin ihmeeseen tämä perustuu?
Perustuu siihen ihmeeseen että digikuvia on niin helppo muokata.
> Jälkikäsittely koneella, varsinkin RAW-kuvista työstäminen,
> on lähinnä verrattavissa kuvan kehittämiseen omassa pimiössä.
Ontuva vertaus. RAW muunnos ja kuvien muokkaaminen ovat digiprosessin
tarjoamia uusia helposti ja edullisesti käyttöönotettavia
prosessivaiheita jotka suuresti parantavat lopputuloksen laatua.
Harrastajat ottavat sellaiset mahdollisuudet käyttöön erittäin
hanakasti, olipa kyse minkä tahansa alueen/aihepiirin harrastajista.
> jos sinusta myös filmiaikana "harrastajan" määritelmä
> nimenomaan OLI se oma pimiö ja itsekehitetyt filmit niin sitten
> on aika eri käsitykset..
Ei tietenkään ole, eikä ole ollut, kovin yleistä säädellä kuvia
mitenkään erityisesti filmiprosessissa koska se on varsin hankalaa ja
kallista. Filmikuvauksen harrastajat kuitenkin esim valitsevat filmin
sekä labran huolella. Tunnen kyllä pari valokuvauksen harrastajaa joilla
on dia-labra kotonaan, ennenvanhaan heitä tosin oli enemmän.
Mutta nyt digikameroiden kanssa kuvan säätely on helppoa & edullista
joten (lähes kaikki) valokuvauksen harrastajat sen tekevät, joka kuvalle.
> Useimmissa pikkudigeissäkin pystyy säätämään "terävyyden"
> ihan kameran asetuksista (joka siis käytännössä meinaa kuinka
> tiukalle terävöintifiltteri väännetään kun kamera väkertaa
> sensoridatasta jpeggiä).
Niin voi mutta tulos on parempi kun ottaa kuvan ilman (tai vähimmällä)
tarkennuksella, sitten editoi ja vasta lopuksi mäjäyttää USM:n.
> Sama pätee giljoonaan muuhunkin asetukseen jotka voi tietty tunata
> "RAW-workflowlla" jälkikäteen mutta miksi nysvätä, kun kaiken voi
> laittaa kuntoon jo kuvaushetkellä?
Yleensä rupudigipokkareissa (samoin kuin dSLR:ssä) ei ole mahdollista
riittävästi säätää toistokäyrää, joten suoraan niiden jäljiltä olevissa
kuvissa tumma pää on aina tukossa.
Timo Autiokari
pete
takia . JOTEN NIITÄKIN LÖYTYY!
Yrjö O. Mäkinen
> Muistikortin myynti oli tosi hankalaa täällä joidenkin "pelle" tarjouksien
> takia . JOTEN NIITÄKIN LÖYTYY!
Miksi siitä minulle kirjoitat??
--
yom
pete
täällä kirjoitan ?
Aikuistukaa hyvät ihmiset!
> yom
Antti Mäkelä
> Antti Mäkelä wrote:
> Ontuva vertaus. RAW muunnos ja kuvien muokkaaminen ovat digiprosessin
> tarjoamia uusia helposti ja edullisesti käyttöönotettavia
> prosessivaiheita jotka suuresti parantavat lopputuloksen laatua.
...pätee vain mikäli kaikki kuvat ovat helposti batchattavissa. Toki jos
"prosessi" on RAW-konvertointi omalla custom-toistokäyrällä joka on sama
*kaikille* kuville niin vaiva on olematon. En vain kovin helposti usko
että mikään softa aivan heti tarjoaisi parempaa muunnosprosessia kuin mitä
kameran sisälle ovat kameran suunnitelleet insinöörit pykänneet.
Viikon lomamatkalta tulee minulle yleensä pari gigaa kuvia, ehkä
viitisensataa kappaletta. Näistä heittää 100-200 mäkeen (aiheen toistoa,
parhaan otoksen valintaa). 300 kuvaa pitäisi vielä käydä läpi - ja yleensä
pelkässä kommenttien kirjoittelussa menee pirusti aikaa. Jos yksi kuva vie
viisikin minuuttia niin tähän saa tuhrautumaan aika piitkän päivän.
Olen havainnut RAW-version käytöllä olevan merkittävää (paino sanalla
merkittävää) hyötyä tasan yhdessä tilanteessa: Vaikeat valaistusolosuhteet
(vihreät energiansäästölamput, grrh!). Muita hyötyjä väitetään olevan
todella pienten yksityiskohtien kaivaminen esiin. Joskus testaili
kuvaamalla teleopiskalla lintuja, ja joo, ne viiden pikselin kokoiset
siipisulat sai manuaalisesti kaivettua paremmin esiin. Mutta ei se muuta
sitä että ne olivat edelleen viiden pikselin kokoisia, joten en katso tätä
merkittäväksi hyödyksi. Bladerunner-zoomia odotellessa...
Sama juttu..."toistokäyrä"? Kontrastiasetus riittää hyvin. Pieni
kontrasti suureen dynamiikkaan (Varjoinen kuisti kesäpäivänä), suuri
pieneen dynamiikkaan (jalanjäljet lumessa). Muu on hifistelyä.
Ymmärrän että raakakuvaa voi haluta käyttää vaikka
tähtitiedosovelluksissa jossa ei halua pakkausen tuhoavan fotonin
puolikastakaan, mutta tavallisessa kuvauksessa...suurimmaksi osaksi ei
mitään järkeä.
Minulla on ylipäänsä kaikesta "käsittelystä" paha maku koska vaikka
digiaikakausi sen mahdollistaa niin ei sitä pakko ole käyttää - monen
kuvaajan käsittelyn jäljiltä haluaisin mieluummin katsella ihan sitä
kameran tuottamaan perusjpeggiä, kun se olisi kuitenkin paljon parempi.
Perusvirhe tuntuu monella olevan värien vääntäminen kaakkoon, jolloin
syksyn lehdet alkavat näyttää salaattikulholta, nurmikko neonvihreältä ja
sitä rataa.
Make
Kyllä tässä threadissa kaikki ovat tavallaan oikeassa ja väittely
(intternet-vänkääminen ??) on turhaa. Harrastaa voi monella tavalla
ja monella tasolla, eikä ole yhtä oikeaa tapaa. Eri ihmiset
painottavat eri asioita.
Olen harrastanut (tainojaa...) valokuvausta jo kohtuullisen pitkään,
ja nyt digiaikana olen saanut käyttää sekä G5-rupuvalokuvauskonetta
sekä 350D järkkäriä. Noitten laittaminen paremmuusjärjestykseen ei
mielestäni ole ihan yksiselitteinen asia, enkä yritäkkään. Joka
tapauksessa olen ollut sangen tyytyväinen G5:lla otettuihin kuviin ja
onpa niitä jonkin verran julkaistukin. Monet tilannekuvat olis
jäänyt ottamatta kömpelömmällä kalustolla, sillä paras kamera on
kuitenkin se, joka on mukana. Luupilla katsoen noitten kahden ero on
kyllä varsin selvä, mutta käytännössä ei ehkä niinkään.
Jos verrataan nykyisten halvempien pokkareitten kuvanlaatua ja
ominaisuuksia vaikkapa siihen Agfamatic 100 Sensoriin, joka
meikäläisellä oli ensimmäisenä kamerana, niin rupu-sana saa uusia
vivahteita. Jopa tuolla halavalla Olympuksella, jonka toin muksuille
jenkkilandiasta, saa siihen verrattuna studiotasoisia kuvia.
Mulle itse kuva eli lopputulos on tärkeintä, ja välineet siihen
pääsemiseksi toisarvoisia. Toki välineisiinkin jotain vaatimuksia
kohdistuu ja ennenkaikkea niihin täytyy perehtyä, jotta tavoitteeseen
päästään. Eli vaikka tuossa yllä kerroin kuvaavani canoneilla,
niin en toki epäile, etteikö Nikonillakin saisi kuvia hyvissä
olosuhteissa, heh. Tai jollain muulla.
Terveisin Make
Timo Autiokari
> Harrastaa voi monella tavalla ja monella tasolla,
> eikä ole yhtä oikeaa tapaa. Eri ihmiset painottavat
> eri asioita.
Näin toki on. Mutta on myös niin että kameran omistaminen sekä kameran
käyttäminen ei läheskään aina ole yhtä kuin valokuvauksen harrastaminen.
Suurin osa heistä jotka omistavat kameran vain näppäilevät, ei se ole
mitään harrastamista. Vai voisinko sanoa että lenkkeilen päivitäin kun
joka arkipäivä siirryn autolta työpaikalle ja iltapäivällä sitten
takaisin autolle?
Tässä keskusteluryhmässä on paljon kameran omistajia mutta kovin vähän
valokuvauksen harrastajia. Ja täällä päivystää myös markkinamiehiä.
Siksi niin moni asia ja faktakin on kokenut valtavan inflaation, yhtenä
niistä on se mitä valokuvauksen harrastamisella oikein tarkoitetaan.
> Monet tilannekuvat olis jäänyt ottamatta kömpelömmällä kalustolla,
Noin niin, valokuvauksessa 'tilannekuva' pääsääntöisesti tarkoittaa
sellaista tapahtumaa/kohdetta jossa on nopeaa liikettä, siis että
tilanteet vaihtuvat/muuttuvat rivakasti tahi että jokin ainutkertainen
tilanne (esim ilme tms kehonkieli) on vallalla vain hyvin lyhyen hetken.
Rupudigipokkarin kanssa ei ole _minkäänlaista_ käytännön mahdollisuutta
_ottaa_ (vänkäreille: onnenkantamoisia sillä tietenkin voi saada)
tilannekuvia, siinä vaiheessa kun rupu vihdoin suostuu kuvan ottamaan
niin tilanne on ollut ohi jo noin puoli ikuisuutta. Tuo minun D60 on
sekin hitaanlainen.
Timo Autiokari
Jaakko Lintula
> Rupudigipokkarin kanssa ei ole _minkäänlaista_ käytännön mahdollisuutta
> _ottaa_ (vänkäreille: onnenkantamoisia sillä tietenkin voi saada)
> tilannekuvia, siinä vaiheessa kun rupu vihdoin suostuu kuvan ottamaan
> niin tilanne on ollut ohi jo noin puoli ikuisuutta. Tuo minun D60 on
> sekin hitaanlainen.
Vaikuttaa siltä, että kokemuksesi digipokkareista on suunnilleen
vuodelta 2002, jolta tuo D60:sikin on. Uskon, että olisi paljon
hyödyllisempää, jos ottaisit ne testikuvasikin ajanmukaisella
kalustolla. Ajan myötä monenlaiset ongelmat ovat karsiutuneet.
Canoniltakin on tullut jo kolme korvaavaa mallia D60:lle; 10D, 20D ja
30D. D60 on niin iänikuinen, että useimmat varmaan kysyttäessä
luulisivat sitä joksikin Nikonin malliksi.
5 vuotta on nykyään aika pitkä aika. Vaikka monet noin vanhat vehkeet
toki ovatkin edelleen täysin käyttökelpoisia, on niitten käyttö
esimerkkinä perustellessa nykylaitteitten rupuisuutta mielestäni
aikamoista vänkäämistä.
Vuoden 2002 Canon Powershot A40:ni oli kyllä hirmuisen hidas
tarkentamaan paitsi kirkkaassa päivänvalossa, mutta vuosimallin 2006
Fujin F30 ei ole. (Ainoa tilanne missä sen fokusointi joskus aikailee
on makrotarkennus hämärässä - mutta niissä tilanteissa ei yleensä edes
ole kiire.) Takuulla vielä nopeampiakin pokkareita on, mutta
huomattavan tärkeää on myös se, että kummassakaan ei käytännössä ole
varsinaista suljinviivettä - tarkennuksen jälkeen kuvan saa otettua
välittömästi.
Petrik Salovaara
news:spMnh.20620$VS3....@reader1.news.saunalahti.fi:
> Mutta nyt digikameroiden kanssa kuvan säätely on helppoa & edullista
> joten (lähes kaikki) valokuvauksen harrastajat sen tekevät, joka kuvalle.
Melkoisen yleistävä väite. Väitän että olet pahasti väärässä, tai sitten
tosiaankin määrittelet verbin "harrastaa" jotenkin perverssisti. Suomen
kielen sanakirjan määritelmä on "viettää toistuvasti vapaa-aikaansa
jonkin kiinnostavan asian parissa".
Ei siitä, että jonkin asian tekeminen on helppoa, voi mitenkään tehdä
johtopäätöstä, että kaikki tekisivät niin. Esimerkiksi meidän perheemme
on kuvannut digijärkkärillä vuoden 2006 aikana nelisentuhatta ruutua.
Näistä Photoshopiin on avattu vain muutama kymmenen. Yleisin toimenpide
on ollut Crop.
Jaakko Lintula
> Ei siitä, että jonkin asian tekeminen on helppoa, voi mitenkään tehdä
> johtopäätöstä, että kaikki tekisivät niin. Esimerkiksi meidän perheemme
> on kuvannut digijärkkärillä vuoden 2006 aikana nelisentuhatta ruutua.
> Näistä Photoshopiin on avattu vain muutama kymmenen. Yleisin toimenpide
> on ollut Crop.
Teidän perheenne ei siis harrasta valokuvausta. MOT.
<G>
TaaviUntamo
> Petrik Salovaara wrote:
>> Ei siitä, että jonkin asian tekeminen on helppoa, voi mitenkään tehdä
>> johtopäätöstä, että kaikki tekisivät niin. Esimerkiksi meidän perheemme
>> on kuvannut digijärkkärillä vuoden 2006 aikana nelisentuhatta ruutua.
>> Näistä Photoshopiin on avattu vain muutama kymmenen. Yleisin toimenpide
>> on ollut Crop.
>
> Teidän perheenne ei siis harrasta valokuvausta. MOT.
>
> <G>
>
ottamisen hetkeä. On ihan eri harrastus nysvätä jälkeenpäin
tietokoneella. Silloin harrastuksen nimi on kuvankäsittely.
Minäkin kuulun enemmän noihin valokuvauksen harrastajiin. Photoshopissa
en ole käsitellyt yhtään kuvaa kai kymmeneen vuoteen.
Timo Autiokari
> Vaikuttaa siltä, että kokemuksesi digipokkareista on suunnilleen
> vuodelta 2002,
ei ole, niitä on tässä tasaiseen tahtiin tullut kokeiltua ja testattua.
Olen jo toista vuotta etsinyt taskuun mahtuvaa digikameraa jonka voisin
laadullisesti/ominaisuuksiltaan hyväksyä.
> Canoniltakin on tullut jo kolme korvaavaa mallia D60:lle;
> 10D, 20D ja 30D. D60 on niin iänikuinen,
Ne eivät ole _korvaavia_ malleja, kirjoitat niin salakavalasti kuin vain
lieroin markkinamies voi kirjoittaa.
D60 on joiltakin ominaisuuksissa parempi kuin mikään mainitsemistasi
uudemmista vuosimalleista. Siinä ei ole "kehittynyttä"
kohinanmankelointia joka olisi helpotus silloin kun sitä tarvitsee,
D60:n kanssa mankelointi on tehtävä jälkikäsittelynä mutta se on etu
silloin kun sitä ei tarvita, kuva on tarkempi ja dynamiikka parempi.
D60:n dynaaminen alue on hitusen parempi kuin 20D ja 30D:n ja paljon
parempi kuin 10D:n.
- tarkennuksen jälkeen kuvan saa otettua välittömästi.
Niin, valitettavasti tarkennus on välttämätön toimenpide
valokuvattaessa. Ja sitten sen sen pitkän tarkennustapahtuman jälkeen
(jonka aikana d-järkkäri on tarkentanut ja ottanut jo 2 tai useamman
kuvan) saat sillä F30:llä peräti 3 kuvaa huimalla 2,2 fps:llä jotka
kaikki otetaan samaa fokusointia käyttäen. Selvästi sinä et ole
yrittänyt ottaa yhtäkään tilannekuvaa F30:lläsi, mikäli olisit yrittänyt
niin takuulla muistaisit harmistuksesi.
Timo Autiokari
Timo Autiokari
> Niin, valokuvaamisen harrastaminen koskee kai
> enemmän sitä valokuvan ottamisen hetkeä.
Ammunnan harrastaminen koskee kai enemmän sitä liipaisimen painamisen
hetkeä. Niinkö?
Jääkiekkoilun harrastaminen koskee kai enemmän sitä maalin tekevän
lämärin vetohetkeä. Niinkö?
Runoilun tms kirjoittamisen harrastaminen koskee koskee kai enemmän sitä
hetkeä kun nasautetaan se about teoksen keskivaihella oleva piste. Niinkö?
> On ihan eri harrastus nysvätä jälkeenpäin tietokoneella.
> Silloin harrastuksen nimi on kuvankäsittely.
No sittenhän meillä onkin harrastuksia roppakaupalla: Akkujen
lataamisharrastus, kuvatiedostojen siirtelyharrastus, kuvatiedostojen
varmuuskopiointiharrastus, kameralaukun kantamisharrastus,
valaistuksensäätelyharrastus yms jne etc.
Minkä tahansa aihe/toiminta-alueen harrastaminen aivan universaalisti
tarkoittaa sitä että on paneutunut aihealueeseen merkittävästi enemmän
ja syvällisemmin kuin sellainen joka ei ko aihealuetta harrasta ja lähes
poikkeuksetta pyrkii aktiivisti kehittämään taitojaan siinä, lähes
poikkeuksetta hyödyntää laaja-alaisesti kaikkia käytettävissä olevia tai
saatavilla olevia tekniikoita, menetelmiä, menettelytapoja siinä
pyrkimyksessä että lopputulema erinomainen ja vähintään nk paras
mahdollinen.
Tämä "valokuvauksen harrastaminen" jota täällä niin pidetään arvossa on
verrannollinen siihen että kanniskellaan rupukivääriä matkassa ja
toisinaan käydään ampumaradalla poksuttelemassa jonnekin sinne tauluun
päin ilman yritystäkään saavuttaa mitään tulosta.
Timo Autiokari
Petrik Salovaara
> Minkä tahansa aihe/toiminta-alueen harrastaminen aivan universaalisti
> tarkoittaa sitä että on paneutunut aihealueeseen merkittävästi enemmän
> ja syvällisemmin kuin sellainen joka ei ko aihealuetta harrasta ja
> lähes poikkeuksetta pyrkii aktiivisti kehittämään taitojaan siinä,
> lähes poikkeuksetta hyödyntää laaja-alaisesti kaikkia käytettävissä
> olevia tai saatavilla olevia tekniikoita, menetelmiä, menettelytapoja
> siinä pyrkimyksessä että lopputulema erinomainen ja vähintään nk paras
> mahdollinen.
Tämä on kyllä herra Autiokarin ihan ikioma määritelmä harrastamiselle.
Esimerkiksi Wikipediassa määritellään seuraavasti:
"Harrastus voi olla mitä tahansa vapaa-ajan toimintaa. Harrastuksia
tehdään kiinnostuksen ja nautinnon takia, ei sen takia että niistä saisi
rahallista palkkiota. Esimerkkejä ovat keräily, nikkarointi, askartelu,
urheilu ja aikuiskoulutus. Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen
taidon, tiedon tai kokemuksen hankkimiseen. Kuitenkin päätarkoituksena
on nautinto."
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Harrastus)
Itse pohdiskelin, että termin kantasana on "harras", jonka suomen kielen
sanakirja määrittelee seuraavasti: "innokas, halukas, valmis,
antaumuksellinen". Harrastaminen ei mielestäni vaadi sitä, että siinä
"hyödynnetään laaja-alaisesti kaikkia käytettävissä olevia tekniikoita",
eikä varsinkaan sitä, että "pyrkimyksenä on vähintään nk paras
mahdollinen". Tuo määrittely kuulostaa paljolti tiukkapipoisen
teknofriikin, perfektionistin ja välineurheilijan käsitykseltä
hauskanpidosta.
Markus Lehto
> Niin, valitettavasti tarkennus on välttämätön toimenpide
> valokuvattaessa. Ja sitten sen sen pitkän tarkennustapahtuman jälkeen
> (jonka aikana d-järkkäri on tarkentanut ja ottanut jo 2 tai useamman
Ja kun muistetaan, että monelle (ei toivottavasti sentään useimmalle)
harrastajalle d-järkkäri on yhtä kuin 350D/400D + kittizoomi, kääntyy
tilanne taas päälaelleen. :) Eli sillä aikaa kun Fuji on tarkentanut ja
ottanut 2 tai useamman kuvan, järkkärikuvaaja tuskailee jo kolmatta
kertaa epäonnistuneen tarkennusyrityksen kanssa. Ja kun tarkennus
vihdoin saadaan jostain valoisasta kohdasta otettua, on se puoli metriä
pielessä ja kohde sumea. Fuji on tarkentanut samaan kohtaan, mutta
pienemmän kennon vuoksi kohde on tarkkuusalueella.
Asia riippuu aina siitä, miltä kantilta sitä katsoo.
--
-Markus Lehto
TaaviUntamo
> TaaviUntamo wrote:
>
> > Niin, valokuvaamisen harrastaminen koskee kai
> > enemmän sitä valokuvan ottamisen hetkeä.
>
>
> lataamisharrastus, kuvatiedostojen siirtelyharrastus, kuvatiedostojen
> varmuuskopiointiharrastus, kameralaukun kantamisharrastus,
> valaistuksensäätelyharrastus yms jne etc.
>
Minusta se kameraharrastus (laitejotakin...) on ihan yhtä lähellä
valokuvausharrastusta kuin kuvankäsittelykin. Autiokari siis venyttää
valokuvausta toiseen suuntaan, muttaa kieltää toisen?
Minä en ole kovin ahdasmielinen. Minusta kukin saa harrastaa
valokuvausharrastusta kuinka laaja-alaisesti tahansa. Ei minulle ollut
filmiaikana tavatonta, että yhden mustavalkoisen paperikopion tekeminen
negasta vei koko päivän. Samalla lailla minusta muut (kuin minä) saavat
harrastaa kuvankäsittelyä ihan niin paljon kuin haluavat.
Ydinasia on kuitenkin se, että valokuvausharrastus on kaikille
harrastajille erilainen. Yhteistä on yksi ydinkohta, se valokuvan
räpsäiseminen tallennusvälineelle. Siitä sitä voi laajentaa vasemmalle
tai oikealla, ylös tai alas, eteen tai taakse. Jollekin se välinepuoli
on tärkeämpää kuin toiselle, yhdelle valokuvausharrastuksen ammatillinen
puoli. Edelleen on paljon niitä valokuvaamisen harrastajia, jotka eivät
muuta valokuviaan kuvankäsittelyn jälkeen "taideteoksiksi". Jotkut
harrastavat enemmän kuvia kuin valokuvaamista. Siihen taas saattaa
sisältyä muiden kuvien katselu ja arviointi. Joku laskee pikseliä, yksi
kuvan numeroarvoja, mutta mitä sillä itse asiassa on merkitystä?
Tärkeintä on, että valokuvaus on hauska harrastus. Jos sen vuoksi ottaa
herneen nenään, onko se silloin enää hauskaa?
Nauttikaa ihmiset, nauttikaa! Kamera on kiva lelu. (kuvista niivvälii....)
Matti Vuori
news:Xns98B17F95B782884...@194.100.2.89:
> Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> wrote in
> news:vz3oh.21249$N_1....@reader1.news.saunalahti.fi:
>
>> Minkä tahansa aihe/toiminta-alueen harrastaminen aivan universaalisti
>> tarkoittaa sitä että on paneutunut aihealueeseen merkittävästi enemmän
>> ja syvällisemmin kuin sellainen joka ei ko aihealuetta harrasta ja
>> lähes poikkeuksetta pyrkii aktiivisti kehittämään taitojaan siinä,
>> lähes poikkeuksetta hyödyntää laaja-alaisesti kaikkia käytettävissä
>> olevia tai saatavilla olevia tekniikoita, menetelmiä, menettelytapoja
>> siinä pyrkimyksessä että lopputulema erinomainen ja vähintään nk paras
>> mahdollinen.
>
> Tämä on kyllä herra Autiokarin ihan ikioma määritelmä harrastamiselle.
Voisi sanoa, että hän harrastaa omaperäisten määritelmien tekemistä ja
omaperäisten käsitysten luomista itselleen.
Hyvin monet ihmiset sanovat usein harrastavansa, ja harrastavatkin mm.
lukemista ja TV:n katselemista. On vaikea kuvitella aktiivista dekkarien
lukijaa, joka "pyrkii aktiivisti kehittämään taitojaan siinä, lähes
poikkeuksetta hyödyntää laaja-alaisesti kaikkia käytettävissä olevia tai
saatavilla olevia tekniikoita, menetelmiä, menettelytapoja siinä
pyrkimyksessä että lopputulema erinomainen ja vähintään nk paras
mahdollinen".
--
Matti Vuori, <http://sivut.koti.soon.fi/mvuori>
Timo Autiokari
> Autiokari siis venyttää valokuvausta
> toiseen suuntaan, muttaa kieltää toisen?
En kiellä mitään "suuntaa".
Mutta sanon (jälleen) että kameran omistaminen tahi kameran käyttäminen
ei ole yhtä kuin että kameran omistaja/käyttäjä olisi valokuvauksen
harrastajaa.
Ei voi vain mennä kauppaan, ostaa kamera, ja siten tituleerata itseään
valokuvauksen harrastajaksi. Aivan samoin kuin ei voi mennä kauppaan,
ostaa kynä, ja sitten tituleerata itseään kirjailijaksi.
Ollaanko tähän asti yhtä mieltä?
On siis olemassa valokuvauksen harrastajia, kameran omistaminen on yksi
perusedellytys ko harrastukselle. Laukaisimen painaminen on toinen
perusedellytys.
Ja sitten on olemassa ihmisiä jotka omistavat kameran mutta eivät
pätkääkään harrasta valokuvaamista vaikka näppäilevätkin sitä
laukaisijaa hyvinkin usein.
> Minusta kukin saa harrastaa valokuvausharrastusta
> kuinka laaja-alaisesti tahansa.
Samoin. Mutta todellisuus kannattaa kuitenkin pitää mielessä, mm näissä
keskusteluryhmissä. Täällä tämänkaltaiset väittelyt käynnistyvät usein
juuri siitä että näppäilijä puhkuaa olevansa valokuvauksen harrastaja ja
siis auttamatta esittää mitä eriskummallisempia väittämiä/luulemuksia
yms jne täytenä totena.
> Joku laskee pikseliä, yksi kuvan numeroarvoja,
> mutta mitä sillä itse asiassa on merkitystä?
Tekniikalla (vempeleen laadulla) toki on aina merkitystä (vänkääjille:
siis on aina osamerkitys), niin valokuvaamisessa kuin missä tahansa
toiminnassa jossa jotakin vempelettä käytetään.
Sillä on myös sellainen merkitys että esim tässä keskusteluryhmässä on
jonkin verran harmillista yhtenään lukea aivan päälaelleen käännettyjä
käsityksiä/väittämiä yms joita esitetään faktoina. Kuten esimerkiksi oli
tuo Reinikaisen aloittama vänkäys objektiivin erottelykyvystä.
> Tärkeintä on, että valokuvaus on hauska harrastus.
> Jos sen vuoksi ottaa herneen nenään, onko se silloin enää hauskaa?
Ei kai mikään harrastus voi olla epä-hauska/ikävä.
Se ei ole hauskaa että joukko intternet-vänkääjiä esim kääntelee jotakin
harrastusta koskevat fysiikan faktat päälaelleen. Eikä se ole hauskaa
että näppäilijä esiintyy valokuvauksen harrastajana.
Timo Autiokari
Pasi Ojala
> kameran omistaminen on yksi perusedellytys ko harrastukselle.
> Laukaisimen painaminen on toinen perusedellytys.
>
> Ja sitten on olemassa ihmisiä jotka omistavat kameran mutta eivät
> pätkääkään harrasta valokuvaamista vaikka näppäilevätkin sitä
> laukaisijaa hyvinkin usein.
Listasit jo kaksi perusedellytystä valokuvaamisen harrastamiselle.
Seuraavan kappaleen perusteella sinulla on vielä lisää vaatimuksia.
Voisitko listata ne loputkin vaatimukset, joilla kameran omistajasta
ja laukaisijan painajasta tulee valokuvauksen harrastaja, jotta me
muutkin tiedämme mitä meidän pitää tehdä jotta saamme kutsua
itseämme "valokuvauksen harrastajaksi" "kameran omistajan" sijasta.
Kun olet kertonut vaatimuksesi, voimme sitten jatkaa keskustelua.
> Timo Autiokari
-Pasi
--
/Better not to ask, Elayne decided. When you ask questions, Lini used to say,
then you have to hear the answers whether you want to or not./
-- The Wheel of Time:"Crossroads of Twilight"
Timo Autiokari
> Tämä on kyllä herra Autiokarin ihan ikioma määritelmä harrastamiselle.
Ei ole. Vaan se on minulle noin 35 vuoden aikana kertynyt, iki-oma,
reaalimaailman havaintoihin perustuva käsitys siitä mitä tarkoittaa
valokuvauksen harrastaminen.
Tässä on ollut nyt keskustelussa valokuvauksen harrastaminen eikä
esimerkiksi meditaation harrastaminen.
> Esimerkiksi Wikipediassa määritellään seuraavasti:
> "Harrastus voi olla mitä tahansa vapaa-ajan toimintaa.
No, miksi vapaa-ajan toiminta ei voi olla vapaa-ajan toimintaa. Ei
kaikki vapaa-ajan toiminta ole harrastamista vaikka harrastamista
yleensä tapahtuu vapaa-ajalla.
> Harrastuksia tehdään kiinnostuksen ja nautinnon takia,
> ei sen takia että niistä saisi rahallista palkkiota.
Näin on.
> Esimerkkejä ovat keräily, nikkarointi,
> askartelu, urheilu ja aikuiskoulutus.
Niinpä. Keräilijä yleensä pyrkii löytämään harvinaisuuksia. Nikkaroija
pyrkii nikkaroimaan ainakin samaa tasoa mitä ammattilainenkin tekisi.
Askartelija pyrkii vielä paremaan tasoon. Urheilija pyrkii yleensä myös
saavuttamaan tuloksia, entistä parempia tuloksia.
> Kuitenkin päätarkoituksena on nautinto."
No miksi nautinto ei voi olla nautintoa. Ei kaikki vapaa-ajan toiminto
ole nautinnollista eikä harrastamista.
> Tuo määrittely kuulostaa paljolti tiukkapipoisen teknofriikin,
> perfektionistin ja välineurheilijan käsitykseltä hauskanpidosta.
Ei vaan se on minulle noin 35 vuoden aikana kertynyt, iki-oma,
reaalimaailman havaintoihin perustuva, käsitys siitä mitä tarkoittaa
_valokuvauksen harrastaminen_.
Valokuvauksen harrastaminen ei yleensä ole "hauskanpitoa" vaikka se
onkin mukava, mielenkiintoinen, kiehtova harrastus.
Timo Autiokari
Timo Autiokari
> Listasit jo kaksi perusedellytystä valokuvaamisen harrastamiselle.
Perusedellytys jollekin toiminnalle on sellainen edellytys jonka on
aivan pakko toteutua jotta po toiminta voi toteutua.
Mutta se että ainoastaan edellä mainitut perusedellytykset täyttyvät
voikin tarkoittaa aivan muuta toimintaa.
Esim minulla on perusedellytykset valmistaa ruokaa ja valmistankin sitä
usein. Mutta en ole kokki, en amatöörikokki en harrastajakokki, enkä
harrasta ruuan laittoa. Onneksi ymmärrän tuon hyvin joten en jakele
"ohjeitani" enkä auttamatta virheellisiä käsityksiäni ruuan
valmistamisesta missään päin intternettiä enkä muuallakaan.
> Voisitko listata ne loputkin vaatimukset, joilla kameran omistajasta
> ja laukaisijan painajasta tulee valokuvauksen harrastaja, jotta me
> muutkin tiedämme mitä meidän pitää tehdä jotta saamme kutsua
> itseämme "valokuvauksen harrastajaksi" "kameran omistajan" sijasta.
Ei minulla ole mitään vaatimuksia asian suhteen. Vaan olen yrittänyt
kertoa minkälainen, reaalimaailman havaintoihin perustuva, käsitys
minulle on noin 35 vuoden aikana kertynyt siitä mitä valokuvauksen
harrastaminen on.
Se että omistaa pensselin ei yksinomaan tee omistajasta maalaustaiteen
harrastajaa.
Se että omistaa kameran ei yksinomaan tee omistajasta valokuvauksen
harrastajaa.
Timo Autiokari
Mikko T
> Itse pohdiskelin, että termin kantasana on "harras", jonka suomen kielen
> sanakirja määrittelee seuraavasti: "innokas, halukas, valmis,
> antaumuksellinen".
Hyvä, että ihan itse löysit tuon merkityksen "antaumuksellinen". Se
nimittäin ei ole kaukana Autiokarin määritelmästä, vai mitä? Samoin ei
ole myöskään "innokas", "halukas" eikä "valmis". Onhan sitä tietysti
olemassa sitä "harrastamistakin", jossa näppäillään kuvia sieltä ja
täältä, silloin tällöin, kamera aina automaattiasetuksilla (koska ei
viitsitä perehtyä laitteen ominaisuuksiin) jne, mutta en pidä sellaista
kuitenkaan harrastamisena. Eivätkä löytämäsi sanan merkitykset
tuollaiseen toimintaan oikein hyvin osukaan, vai mitä?
Mikko
Antti Alhonen
> Sanoisin, että PAHIMMASSA tapauksessa valokuvat otetaan toisia ihmisiä
> varten. Ammattilainen, joka on myynyt sielunsa, joutuu tietysti
> miettimään vain sitä, mikä miellyttää kohderyhmää (=rahaa ja
> palkanmaksajaa). Harrastaja voi tehdä, miten haluaa.
Asiaa voi ajatella laajemminkin. Hyvä kuvaaja voi tehdä kuvan kylläkin
*muita varten* mutta ei suinkaan yleisön ehdoilla. Tällöin valokuvaaja
toimii sivistäjänä ja antaa yleisölle uusia ajatuksia, ei niinkään
pyri täyttämään yleisön ennakkotoiveita. Tällä tavalla valokuvaus
kehittyy.
Palkanmaksaja ehkä sanoo, mitä on kuvattava, mutta se jää toivottavasti
useimmiten avoimeksi, miten kuvataan. Tässä tulee todellinen
valokuvaajan haaste, jossa mitataan kyvyt.
--
Antti Alhonen.
Mikko T
> Sorry! siinä sen taas näki, herkkänahkaista sakkia. Ja niinpä, miksi yleensä
> täällä kirjoitan ?
> Aikuistukaa hyvät ihmiset!
Hyvä neuvo. Noudatathan itsekin sitä?
Pellemäistä on laittaa nimettömänä "myynti"-ilmoitus, jossa ei ole edes
hintaa keksinyt tavaralleen. Sellainen ei ansaitse muuta kuin
pellevastauksia.
Aikuistu sen verran, että osaat löytää tori- ja markkinapalstat
ilmoituksillesi. Ja mikäli haluat myydä, laita myös nimesi tai muu
tunnistetietosi sekä hinta esille.
Mikko
Karvinen
>
> Tältä foorumilta olen saanut paljon oppia. Muutamien ihmisten kirjoitukset
> tosin nostavat riman nin korkealle, että omat asiat unohtuvat.
>
> Jatkan siis hiljaisena lukijana vielä täällä ja uskon, että lukijoita täällä
> vielä on. Kaikkia ei ole peloteltu pois. Kaikki eivät haluakaan hienoihin
> www-foorumeihin, vaan helppoon news -malliin.
>
Äsh.. tämä on ihan hyvä foorumi. Turhaa herkkänahkaisuutta. Ottakaa pari
kertaa turpaan kieli-ryhmässä jonkun pilkkuvirheen takia, niin sen
jälkeen tämä on ihan leppoista puuhaa täällä kirjoittelu:)
t:Karvinen
Mikko Mäkelä
ja ratakiskonpätkästä ja tarinan lopun jokainen tietää...
Olin ajatellut elvyttää pitkään jäissä olleen "valokuvausharrastukseni" ja
ostaa digijärkkärin nykyisen rupudigipokkarin rinnalle, mutta enpä taida
uskaltaa. Itse asiassa taidan myydä sen rupudiginkin ja tyytyä pelkästään
muistikuviin.
Mikko M.
"Karvinen" <karv...@email.com> kirjoitti
viestissä:p0boh.21564$e47....@reader1.news.saunalahti.fi...
durac...@suomi24.fi
Timo Autiokari kirjoitti:
> Se että omistaa pensselin ei yksinomaan tee omistajasta maalaustaiteen
> harrastajaa.
>
> Se että omistaa kameran ei yksinomaan tee omistajasta valokuvauksen
> harrastajaa.
Wau! Sen vielä jotenkin ymmärrän kun Puusa vaahtoaa että
valokuvaajan ammattinimike pitää suojata, mutta että ei saa enää
kutsua itseään harrastajaksikaan... pitäisikö ihan joku tutkinto
luoda, mikä pitää läpäistä että saa tituleerata itseään
valokuvauksen tai maalaustaiteen tai kirjoittamisen tms. harrastajaksi.
Tää keskustelu on lähtemässä ihan lapasesta. Minä aion
jatkossakin kutusua itseäni kaikenlaisten mahdollisten asioiden
harrastajaksi (ja joitakin niistä teen jopa työkeseni). Jos se ei
jonkun mielestä ole oikein tai korrektia niin VOI VOI! Pyytäkää
vaikka puolisoa silittämään päätä, jos se pakotus vähän
hellittäisi.
Antti Alhonen
> Olin ajatellut elvyttää pitkään jäissä olleen "valokuvausharrastukseni" ja
> ostaa digijärkkärin nykyisen rupudigipokkarin rinnalle, mutta enpä taida
> uskaltaa. Itse asiassa taidan myydä sen rupudiginkin ja tyytyä pelkästään
> muistikuviin.
Ei välineet ratkaise valokuvausharrastuksessa. Ne saattavat helpottaa
tai vaikeuttaa harrastusta, mutta huonoimmallakin rupudigipokkarilla
voi harrastaa valokuvausta.
Itse päätin luopua "rupudigipokkarista" ja siirtyä vanhaan
filmikameraan, koska näin minä itse pääsen paremmin itse valokuvaamiseen
kiinni. En kuitenkaan luopunut rupudigipokkarista Autiokarin selvimmin
esiin tuomista syistä kuten kuvan huonon terävyyden tai dynamiikan
takia. Syy oli pikemminkin henkilökohtaisen psykologinen - digi sai
minut enemmän vain räpsimään jotain, ja muistot täysmanuaalisella
kameralla kuvaamisesta olivat paljon hohdokkaampia, kamera oli vain
työkalu ja itse kuvan tekeminen pääasia. Nyt, kun olen takaisin sinne
siirtynyt, huomaan, että kyse ei ole pelkästä nostalgian hohdosta, vaan
todella erilaisesta maailmasta. Mutta kuka tykkää mistäkin - sitä eivät
välineet siis ratkaise, onko kyseessä harrastaja vai ei. Eri ihmisille
sopivat erilaiset työtavat.
--
Antti Alhonen.
simppa
Mä ajattelin just samaa...
Musta se et harrastaa valokuvausta ei oo sama asia ku et kuvaa huvikseen.
Harrastaminen mon mielstäni enemmän kuin huvitus.
Harrastaminen on sitä että uhraa asialleen jotain enemmän kuin huvitukselle.
Se saa suuttumaan, se saa muttumaan, se saa itkemään ja nauramaan.
Toisinaan se aiheuttaa harmaita hiuksia, mut toisinaan sadepäivä tuottaa
hyviä elämyksiä, kun toiset istuu kotona TVn äärellä ja kattoo
pumpstipumia...
timo.au...@aim-dtp.net
> Timo Autiokari kirjoitti:
> > Se että omistaa pensselin ei yksinomaan tee omistajasta maalaustaiteen
> > harrastajaa.
> >
> > Se että omistaa kameran ei yksinomaan tee omistajasta valokuvauksen
> > harrastajaa.
>
> Wau!
Olen suurella mielenkiinnolla odottanut josko noihin esittämiini
faktoihin tulisi edes yksi järjellinen vastaväite tai kommentti mutta
etpä sinäkään sellaiseen kyennyt. Kyseessä lieneekin tämän
keskustelun varsinainen kuuma peruna.
> että ei saa enää kutsua itseään harrastajaksikaan...
Ei kukaan sellaista ole kieltänyt. Minä olen yrittänyt tuoda esiin
sen ettei ole järkevää elää sellaisessa harhamaailmassa että
uskottelee itselleen olevansa jotakin mitä ei alkuunkaan ole, sehän
on itsepetosta. Ja toisaalta, että on kiusallista kun tuo itsepetos
kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin että on mm pakottava tarve postailla
mitä älyttömämpiä harhaluuloja/väärinkäsityksiä/mielipiteitä
siitä mistä ei mitään tiedä esim tähän keskusteluryhmään jossa
ymmärtääkseni tarkoitus olisi keskustella valokuvausharrastuksesta.
> pitäisikö ihan joku tutkinto luoda, mikä pitää läpäistä että saa tituleerata itseään
> valokuvauksen tai maalaustaiteen tai kirjoittamisen tms. harrastajaksi.
Ei todellakaan, siihen riittää aivan mainiosti se reaalimaailmasta
tuttu terve järki.
Timo Autiokari
Mikko Tapani Reinikainen
Timo Autiokari <timo.au...@aim-dtp.net> wrote:
>jonkin verran harmillista yhtenään lukea aivan päälaelleen käännettyjä
>käsityksiä/väittämiä yms joita esitetään faktoina. Kuten esimerkiksi oli
>tuo Reinikaisen aloittama vänkäys objektiivin erottelykyvystä.
Pahoittelen että en ole ehtinyt osallistua aloittamaani keskusteluun,
tai "vänkäämiseen" kuten lempitermisi kuuluu. Meillä on omakotitalon
rakennusprojekti loppumetreillä ja kaikki liikenevä aika kuluu nyt
siihen.
Yllämainitussa keskustelussa meillä oli hieman eri lähestymistapa
objektiivin erottelukykyyn. Autiokari oli kiinnostunut
maksimiresoluutiosta, eli montako viivaparia millimetrille
objektiivi-kenno-yhdistelmän tuotoksesta on mahdollista erottaa
jälkikäsittelyn avulla. Minä puolestani yritin osoittaa, että
terävämmän optiikan kuvat näyttävät terävämmiltä kuin pehmeän, vaikka
kuvannusvälineenä onkin digijärkkärin kenno.
Autiokari on aivan oikeassa väitteessään, että objektiivin
maksimiresoluutio ei rajoita digijärkkärillä otetun kuvan
maksimiresoluutiota, jos kontrastin putoaminen ei haittaa. Käytännössä
kuitenkin yhdistelmän MTF-toistokäyrän muodolla on merkitystä kuvan
terävyyden kannalta, ei ainoastaan sillä kohdalla, jossa käyrä putoaa
alle hyväksyttävän rajan (esimerkiksi ehdotettu 50 %).
Yritän jatkaa aiheesta paremmalla ajalla.
- Mikko Reinikainen
HK
news:UpJnh.20478$cd2....@reader1.news.saunalahti.fi...
> HK wrote:
> >> Aika moni on ilmeisesti sitä mieltä, että riittävä
> >> kuvanlaatu voidaan usein saavuttaa digipokkarillakin.
>
> Näin on. Se johtuu siitä että katsotaan vain sitä kameran esille panemaa
> kuvaa tekemättä kuvalle mitään (tai katsotaan ko kuvan pienennöstä joka
> siis aiheuttaa sen että näennäinen kuvanlaatu paranee koska kohinat
> vähenevät ja näennäinen tarkkuus paranee). Sellainen kuvanlaatu siis
> riittää "aika monelle" joka mielestäni kyllä on kovin hämmästyttävää sillä
> digikameran JPG:t ovat pehmeitä ja niiden tumma pää on melkoisen tukossa.
Tekninen kuvanlaadussa on siis toivomisen varaa, mutta tämänkin kanssa voi
elää. Valokuvauksen harrastaja osaa ottaa huomioon välineistön rajoitukset
ja koittaa ottaa sellaisen kuvan, josta saa jotain (jälkikäsittelyllä tai
ilman) aikaiseksi. Se että tumma pää on hieman tukossa, on minusta pienempi
paha kuin kokonaan puhkipalaneet isot alueet, joille ei voi tehdä oikeastaan
mitään. Näitäkin harrastaja osaa välttää, jos tutkii edes vähän sitä
ottamaansa kuvaa (ja histogrammia) heti kuvan ottamisen jälkeen eikä vasta
kotona.
> Mutta valokuvauksen harrastajat (lähes poikkeuksetta) muokkaavat kuviaan,
> heille kameran muokkaama kuva sellaisenaan ei riitä.
Tästä olen samaa mieltä tai ainakin näin toimin itse.
> Sille mikä on riittävä kameran tekninen kuvanlaatu tuskin voidaan mitään
> tarkaa määrittelyä saada aikaan.
Mitkä olisivat omat kriteerisi tälle?
> Mutta kannattaa pitää mielessä se että filmille kuvatessa "sensori", siis
> filmi, on sama riippumatta siitä kuvattiinko järkkärillä tai pokkarilla.
> Niissä "sensorin" kokokin on sama 35mm (vänkääjille: paljon muitakin
> filmi-formaatteja on tahi on ollut mutta kuluttajakäytössä 35mm järkkärit
> ja 35mm pokkarit varmaankin ovat yleisimmät).
Niinpä, voisi toivoa että jossain vaiheessa digipuolella mentäisiin takaisin
vastaavaan käytäntöön, eli kunnolliset kennot vaan kaikkiin kameroihin.
> Käytettävyydessä on eroja mm siten että filmipokkareiden tarkennusviive ja
> laukaisuviive on mitätön verrattuna digipuolen vastaavaan vempeleeseen.
Samaa mieltä laukaisuviive on aivan liian pitkä useissa pokkareissa, jotta
tilannekuvaaminen olisi mielekästä. Canon G6:lla tilannekuvien ottaminen oli
arpapeliä kun laukaisinta piti painaa ennakoiden. Se mistä ajankohdasta kuva
sitten tuli oli melko sattumanvaraista.
> Vaikka kuinka olisi rupudigipokkarinsa hurmiossa niin näitä faktoja ei
> kannata yrittää itseltään kiistää. Etenkin ne kannattaa ottaa huomioon kun
> on hankkimassa ensimmäistä digikameraansa.
Onhan se niin, että näistä on hyvä olla tietoinen kun kameraa hankkii -
sitten voi mahdollisuuksien mukaan ottaa välineen rajoitukset huomioon ja
ottaa parhaita mahdollisia kuvia kyseisellä välineellä.
Harri
--
HK
http://www.kotikone.fi/harri.kokko/kaikkialbumit.html
pete
julkisesti herjata?
Timo Autiokari
> Tekninen kuvanlaadussa on siis toivomisen varaa,
> mutta tämänkin kanssa voi elää.
Toki voi. Mutta niin että ei kiellä tämän tosiasian olemassa oloa itseltään.
> Mitkä olisivat omat kriteerisi tälle?
Minulle riittäisi 3MP pokkari jossa olisi D60:n laatu ja dSLR jossa
olisi 6MP sekä 2 stoppia enemmän dynamiikkaa. Siis riittäisi, se ei ole
sama kuin että olisi erinomainen. Dynamiikka määrittää kohinan määrän
joten sitä ei tarvitse sen kummemmin täsmentää. Erinomainen kamera
minusta olisi 6MP täysi-RGB tallennus ja 4 stoppia enemmän kuin D60:ssä.
Ja tietenkin näissä värinhallinta pitää olla kunnossa.
> voisi toivoa että jossain vaiheessa digipuolella mentäisiin
> takaisin vastaavaan käytäntöön, eli kunnolliset kennot vaan
> kaikkiin kameroihin.
Juuri näin, mutta se aika ei koita ennenkuin me kuluttajat alamme
vaatimaan parempaa laatua sen sijaan että pitkin intternettiä vouhkataan
ylistämässä näitä nykyisiä rupudigipokkareita. Ei toki rupudigeistä
tarvitsisi luopua kunhan vaan saataisiin lisäksi kunnollisten
digipokkarien segmentti tarjolle.
Timo Autiokari
Timo Autiokari
> Itse pohdiskelin, että termin kantasana on "harras", jonka suomen kielen
> sanakirja määrittelee seuraavasti: "innokas, halukas, valmis,
> antaumuksellinen". Harrastaminen ei mielestäni vaadi sitä, että siinä
> "hyödynnetään laaja-alaisesti kaikkia käytettävissä olevia tekniikoita",
> eikä varsinkaan sitä, että "pyrkimyksenä on vähintään nk paras
> mahdollinen". Tuo määrittely kuulostaa paljolti tiukkapipoisen
> teknofriikin, perfektionistin ja välineurheilijan käsitykseltä
> hauskanpidosta.
Aha. Eli mielestäsi valokuvauksen harrastaminen on sitä että hartaasti,
suurella hartaudella, painelee sitä laukasinta, antaumuksella,
innokkaanna ja halukkaana. Ja siihen se valokuvauksen harrastaminen
sitten tyssää, lopputuloksella ei ole yhtään mitään merkitystä, siis
sillä miltä kuva esimerkiksi kameran automaatti-algoritmien jälkeen näyttää.
Muutama tuntemani valokuvauksen harrastaja käyttää aivan tajuttoman
pitkän ajan yksinomaan sen pohtimiseen miten jälkikäsittelyssä kuva
tulee rajata (siis cropata).
Timo Autiokari
durac...@suomi24.fi
timo.au...@aim-dtp.net kirjoitti:
> ...ettei ole järkevää elää sellaisessa harhamaailmassa että
> uskottelee itselleen olevansa jotakin mitä ei alkuunkaan ole, sehän
> on itsepetosta. Ja toisaalta, että on kiusallista kun tuo itsepetos
> kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin että on mm pakottava tarve postailla
> mitä älyttömämpiä harhaluuloja/väärinkäsityksiä/mielipiteitä
> siitä mistä ei mitään tiedä esim tähän keskusteluryhmään jossa
> ymmärtääkseni tarkoitus olisi keskustella valokuvausharrastuksesta.
Hmmm, mielenkiintoista, harhamaailmassa... nyt mennäänkin sitten jo
ihan eri tieteenalojen puolelle. Pitäisiköhän tällaisten ihmisten
ottaa mahdollisesti jonkinlaista lääkitystä näihin....harhoihin...?
Osaatko merkkiä suositella?
Pidätkös muuten oman mittapuusi mukaisesti itseäsi "valokuvauksen
harrastajana"?
...vai elätkö vain sellaisessa harhassa?
Timo Autiokari
> Yllämainitussa keskustelussa meillä oli hieman eri lähestymistapa
> objektiivin erottelukykyyn. Autiokari oli kiinnostunut
> maksimiresoluutiosta, eli montako viivaparia millimetrille
> objektiivi-kenno-yhdistelmän tuotoksesta on mahdollista erottaa
> jälkikäsittelyn avulla. Minä puolestani yritin osoittaa, että
> terävämmän optiikan kuvat näyttävät terävämmiltä kuin pehmeän, vaikka
> kuvannusvälineenä onkin digijärkkärin kenno.
Eihän se noin ollut ollenkaan.
> Käytännössä kuitenkin yhdistelmän MTF-toistokäyrän
> muodolla on merkitystä kuvan terävyyden kannalta,
Kamera+objektiivi -yhdistelmän MTF:llä tietenkin on merkitystä, enhän
minä sitä ole ollenkaan kiistänyt.
Vaan että: Objektiivin MTF:n muodolla ei ole käytännön merkitystä
sellaisen yhdistelmän osana jossa kamerana on dSLR. Koska se dSLR
rajoittaa erottelykykyä niin rajusti että objektiivin merkitys on siihen
nähden käytännöllisesti katsoen häviävän pieni.
> ei ainoastaan sillä kohdalla, jossa käyrä putoaa alle hyväksyttävän
> rajan (esimerkiksi ehdotettu 50 %).
Esimerkiksi ehdotin, koska esimerkiä kysyit. Ja olen nyt tutkimassa tätä
50% kontrastin (tai 50% MTF:n) nk syvintä olemusta joka ei olekaan niin
selvää pässinlihaa kuin miten sen Intternetin lukuisat
"arviointi"-saitit saavat sen näyttämään. Tästä on toinen keskustelusäie
otsikolla 'Erottelukyvyn mittaamisesta'.
Timo Autiokari
Timo Autiokari
> Pidätkös muuten oman mittapuusi mukaisesti
> itseäsi "valokuvauksen harrastajana"?
Kysymyksiä sinulla kyllä riittää. Vastaan tuohon sen jälkeen kun saat
aikaiseksi jonkinlaisen järkevän vastaväitteen tai kommentin aiemmin jo
muutamaan kertaan esiin tuomalleni ajatukselle:
----> Se että omistaa kameran ei yksinomaan tee
----> omistajasta valokuvauksen harrastajaa.
"Wau!" tai muu sellainen huudahdus ei ole mielestäni järkevä vastaväite
tai kommentti.
Timo Autiokari
J-T
> Tämän foorumin tarkka kuvausta en muista, mutta nimi on
> sfnet.harrastus.valokuvaus.digi
>
> Olen täysin amatööri rupudigeineni. Ensimmäiset kuvani otin
> joskus
> 70-luvun vaihteessa mustavalkofilmirullaan kameralla, jossa
> tosin oli
> ihan Leican optiikka. Vuosien myötä kameroita on ollut. Nyt on
> vain
> pari digi'rupua', kuten 'asiantuntijat' täällä muistavat aina
> mainita.
>
> Kaikilla kameroilla on tullut hyviä ja muistorikkaita kuvia
> ilman
> ansiotarkooitusta. Omiin painotuotteisiinkin kuten myös
> sukututkimuksiin.
> Tältä foorumilta olen saanut paljon oppia. Muutamien ihmisten
> kirjoitukset tosin nostavat riman nin korkealle, että omat
> asiat
> opi
> mitään. Foorumi on silti 'harrastus'. Silti roikun täällä aikas
> hiljaisena, joskus jopa vastailenkin. Toivon, että minunkin
> omista
> vastauskirjoitelmistakin joku on saanut ainakin jonkun idean.
>
> Jatkan siis hiljaisena lukijana vielä täällä ja uskon, että
> lukijoita
> täällä vielä on. Kaikkia ei ole peloteltu pois. Kaikki eivät
> haluakaan hienoihin www-foorumeihin, vaan helppoon
> news -malliin.
>
>
> yst.terv. ph
Yhdyn.
--
J-T
durac...@suomi24.fi
Timo Autiokari kirjoitti:
> Kysymyksiä sinulla kyllä riittää. Vastaan tuohon sen jälkeen kun saat
> aikaiseksi jonkinlaisen järkevän vastaväitteen tai kommentin aiemmin jo
> muutamaan kertaan esiin tuomalleni ajatukselle:
>
Tämä riittää kyllä minulle vastaukseksi oikein hyvin.... näin
arvelinkin asian olevan.
Timo Autiokari
> Tämä riittää kyllä minulle vastaukseksi oikein
> hyvin.... näin arvelinkin asian olevan.
Sinulla siis ei ole rohkeutta kertoa mielipidettäsi juurikaan mistään
vaan vain paukutat kysymyksiä, panet vastauksia vastapuolen suuhun ja
kirjoittelet hölynpölyä.
Mikähän siinä pohjimmiltaan on takana ettei ananyymi uskalla kommentoida
ajatusta:
----> Se että omistaa kameran ei yksinomaan tee
----> omistajasta valokuvauksen harrastajaa.
Timo Autiokari
durac...@suomi24.fi
Timo Autiokari kirjoitti:
> Sinulla siis ei ole rohkeutta kertoa mielipidettäsi juurikaan mistään
> vaan vain paukutat kysymyksiä, panet vastauksia vastapuolen suuhun ja
> kirjoittelet hölynpölyä.
>
Ai rohkeutta...! Täähän alkaa olla parempaa viihdettä kun uuno
turhapuro.
Jos nyt suoraan sanotaan niin ei kyllä kiinnosta näin ala-arvoiseen
keskusteluun mitään järkevää sanoa. Alkaa itseasiassa jo
pikkuhiljaa tympäisemään kaltaisesi jeesus-kompleksista kärsivät
setämiehet, joiden pääasiallinen elämäntehtävä näyttää olevan
meidän "typerien pikkuihmisten" ojentaminen ja kertominen mitä
mieltä me eri asioista olemme tai miten meidän pitää käyttäytyä.
Ja jos joku kieltäytyy olemaan jostain tyhjänpäiväisestä asiasta
(kuten esim.digipokkarin laadusta tms.) oikeaa mieltä niin sittenhän
se vasta paskanjauhaminen alkaakin. Koittaisit nyt hankkia ihan oikeata
elämää ja ymmärtää että ihmiset voivat ja saavat olla asioista
ihan mitä mieltä huvittaa. Meitä ei tarvitse ojentaa jos olemme eri
mieltä kanssasi. Emme ole peruskoulun ala-asteella, jossa sinä olet
opettajana (onneksi).
Antti Alhonen
> Aha. Eli mielestäsi valokuvauksen harrastaminen on sitä että hartaasti,
> suurella hartaudella, painelee sitä laukasinta, antaumuksella,
> innokkaanna ja halukkaana. Ja siihen se valokuvauksen harrastaminen
> sitten tyssää, lopputuloksella ei ole yhtään mitään merkitystä,
Asiaa kyllä, mutta...
> siis
> sillä miltä kuva esimerkiksi kameran automaatti-algoritmien jälkeen
> näyttää.
... ihanko tosissasi mielestäsi paras esimerkki lopputuloksesta on joku
kameran algoritmin onnistuminen?
> Muutama tuntemani valokuvauksen harrastaja käyttää aivan tajuttoman
> pitkän ajan yksinomaan sen pohtimiseen miten jälkikäsittelyssä kuva
> tulee rajata (siis cropata).
Ja varmasti yhtä moni käyttää samaan hommaan saman ajan jo kuvaa
ottaessaan. Nämä ovat taas näitä eri toimintatapoja.
--
Antti Alhonen.
Timo Autiokari
> Meitä ei tarvitse ojentaa jos olemme eri mieltä kanssasi.
Löisin vaikka vetoa että sinä et kuulu joukkoon "me". Vaan olet
rupudigipokkarikauppias, rupukalibraattorikauppias tai muu sellainen
markkinamies. Se jonka tienisti tulee tältä markkinasegmentiltä ei
todellakaan uskalla kertoa mielipidettään ajatuksesta:
durac...@suomi24.fi
Timo Autiokari kirjoitti:
> Löisin vaikka vetoa että sinä et kuulu joukkoon "me". Vaan olet
> rupudigipokkarikauppias, rupukalibraattorikauppias tai muu sellainen
> markkinamies. Se jonka tienisti tulee tältä markkinasegmentiltä ei
> todellakaan uskalla kertoa mielipidettään ajatuksesta:
Tuon vedon hävisit aika pahasti. Voit ihan rauhassa tutustua
profiilini kauttaa postaamiini viesteihin, jotka ovat pääasiassa
erilaisiin graafiseen työskentelyyn ja ohjelmistoihin liittyvää
neuvontaa. Graafista suunnittelua teen myös työkseni ja minusta on
mukava auttaa ihmisiä ilman ylimielistä asennetta jonka mukaisesti ne
jotka eivät valmiiksi tiedä kaikkea ovat itseni alapuolella.
Vieläkös olet itse mm. kuvaputkia valmistavan yhtiön
palkkalistoilla...?
Timo Autiokari
> .... ihanko tosissasi mielestäsi paras esimerkki
> lopputuloksesta on joku kameran algoritmin onnistuminen?
En minä tuollaista ole väittänyt, siis "paras esimerkki".
Vaan yritin esittää että valokuvaamisen harrastaminen ei alkuunkaan ole
yksinomaan ja ainoastaan laukaisimen painelemista, tehtiinpä ko
toimenpidettä miten suurella hartaudella tahansa. Vaan että
valokuvauksen harrastamiseen kuuluu ihan koko prosessi, siis
kuvaustapahtuman suunnittelusta sinne valokuvien viimestelyyn asti.
Siis aivan samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhun harrastamiseen
kuuluu sen koko prosessi.
Timo Autiokari
Timo Autiokari
> Tuon vedon hävisit aika pahasti.
Sinulla ei nyt taida olla kovin kirkas hetki meneillään. Miten sellaisen
vedon voi hävitä jota ei vielä ole vedettykään?
Väitän siis että olet rupudigipokkarikauppias, rupukalibraattorikauppias
tai muu henkilö jonka tienisti tulee tältä markkinasegmentiltä ja olen
valmis siitä lyömään vetoa.
> Voit ihan rauhassa tutustua profiilini kauttaa postaamiini viesteihin,
Saatanpa sinut jäljittääkin.
Tietenkään et julkista henkilöllisyyttäsi kun jo pitkään olet anonyyminä
piilomarkkinointi-tarkoituksessa anonyymiteettisi sopivasti profiloinut.
> Vieläkös olet itse mm. kuvaputkia valmistavan yhtiön
> palkkalistoilla...?
Kysymyksiä senkun paukkuu. Vastaan tuohon sen jälkeen kun saat
aikaiseksi jonkinlaisen järkevän vastaväitteen tai kommentin aiemmin jo
muutamaan kertaan esiin tuomalleni ajatukselle:
----> Se että omistaa kameran ei yksinomaan tee
----> omistajasta valokuvauksen harrastajaa.
"Wau!" tai muu sellainen huudahdus ei ole mielestäni järkevä vastaväite
tai kommentti.
Timo Autiokari
Mika Yrjola
> elää. Valokuvauksen harrastaja osaa ottaa huomioon välineistön rajoitukset
> ja koittaa ottaa sellaisen kuvan, josta saa jotain (jälkikäsittelyllä tai
> ilman) aikaiseksi. Se että tumma pää on hieman tukossa, on minusta pienempi
> paha kuin kokonaan puhkipalaneet isot alueet, joille ei voi tehdä oikeastaan
> mitään. Näitäkin harrastaja osaa välttää, jos tutkii edes vähän sitä
> ottamaansa kuvaa (ja histogrammia) heti kuvan ottamisen jälkeen eikä vasta
> kotona.
Rehellisesti ottaen, itse koin "rupudigipokkarin" kanssakin suurimpien
puutteiden kuvissa tulevan minusta itsestäni. Kyllähän kamera joiltain
osin rajoitti sitä mitä oli mielekästä kuvata (tai "vain" teki
joistain kohteista tarpeettoman vaikeita), mutta suurimmat puutteet
kuvissani olivat (ja ovat yhä) mielikuvituksen käytössä,
oivaltamisessa ym. enempi omassa wetwaressa tapahtuvissa
prosesseissa. Järkkärin kanssa tämä korostuu vielä enemmän, kun
voin syyttää kameraa entistä harvemmin. Rehellisesti ottaen luulen,
että tämä on ainakin kohtalaisen merkittävä ongelma useimmilla minkä
tahansa valokuvausvälineen omistajilla.
(Ei silti, toki yleensä ideaalitapaus on kuva joka on sekä teknisesti
komea että sisällöltään kiinnostava, paitsi tietty jos tekniset
puutteet jollain tavalla korostavat kuvan muuta sisältöä, tätäkin
välillä näkee.)
> > Vaikka kuinka olisi rupudigipokkarinsa hurmiossa niin näitä faktoja ei
> > kannata yrittää itseltään kiistää. Etenkin ne kannattaa ottaa huomioon kun
> > on hankkimassa ensimmäistä digikameraansa.
>
> Onhan se niin, että näistä on hyvä olla tietoinen kun kameraa hankkii -
> sitten voi mahdollisuuksien mukaan ottaa välineen rajoitukset huomioon ja
> ottaa parhaita mahdollisia kuvia kyseisellä välineellä.
Tähän ei ole mitään vastalauseita. Omien senhetkisten "rajojensa"
lisäksi on välineidensäkin rajat hyvä tuntea. Varsinkin kun
jälkimmäiset yleensä ovat enemmän kiveenhakattuja ja
yksikäsitteisempiä.
Me
Hei sanoisin että ei kannata kinata Timon kanssa. Hän on määritellyt mitä
valokuvaamisen harrastaminen on, ei sitä kukaan muu voi muuksi muuttaa.
Timo ei tule kuvaputkifirmasta mutta on töissä firmassa joka on lähellä sitä
;-) Olen ymmärtänyt että hän tietää valokuvaamisesta ainakin todella paljon
enemmän kuin minä mutta hän ei tunnu yleensäkään ymmärtävän mitään
sosiaalisesta käyttäytymisestä eikä voi mitenkään ymmärtää että joku muu,
vaikkapa valokuvausalan ammattilainen, voisi tietää edes pieneltä
osa-alueelta enempää kuin hän. Harmi meille palstan lukijoille mutta vielä
isompi harmi miehelle itselleen. Uskon että Timolla olisi paljon annettavaa
mutta (uskon että) ei kukaan halua sitä näillä eväillä.
durac...@suomi24.fi
Timo Autiokari kirjoitti:
> Kysymyksiä senkun paukkuu. Vastaan tuohon sen jälkeen kun saat
> aikaiseksi jonkinlaisen järkevän vastaväitteen tai kommentin aiemmin jo
> muutamaan kertaan esiin tuomalleni ajatukselle:
>
> ----> Se että omistaa kameran ei yksinomaan tee
> ----> omistajasta valokuvauksen harrastajaa.
>
Höpö höpö! Et sinä aio mihinkään vastata. Olet juuttunut
paskanpuhumiskierteeseen.
Sitä paitsi minä kerroin jo aikaisemmin mitä mieltä olen itseni
määrittelemisessä harrastajaksi, ei ainoastaan valokuvauksen vaan
kaiken muunkin suhteen. Enkä todellakaan muuta mielipidettäni sinun
kummallisten, osittain hieman surullistenkin kommenttiesi takia. Ja
muiden mielipiteet tässä asiassa eivät minua suurestikaan kiinnosta.
Muistinvirkistykseksi lainaus itseltäni muutama viesti taaksepäin:
durac...@suomi24.fi
Timo Autiokari kirjoitti:
> Sinulla ei nyt taida olla kovin kirkas hetki meneillään. Miten sellaisen
> vedon voi hävitä jota ei vielä ole vedettykään?
>
> Väitän siis että olet rupudigipokkarikauppias, rupukalibraattorikauppias
> tai muu henkilö jonka tienisti tulee tältä markkinasegmentiltä ja olen
> valmis siitä lyömään vetoa.
>
Taitaa kuitenkin olla hieman kirkkaampi hetki kuin sinulla. Sinun
kanssasi ei näköjään voi keskutella kielikuvin vaan kaiken pitää
olla pikselintarkasti ja jämptisti just niin kuin ne on. Et kai
tosissaan kuvitellut että oletin meillä olevan jonkinlaista
vedonlyöntiä käynnissä. Pikku vinkki: kaikkea puhekielistä
viestintää ei kannata ottaa aina ihan kirjaimellisesti. Sosiaaliseen
kanssakäymiseen kuuluu myös taito elävöittää keskustelua
kirjaimellisesti otettuna epätosilla asioilla. Eikö vaan? Juuri
väähän aikaa sitten tuttavani sanoi "pudottaneensa silmänsä
päästään" kun näki erään tuttavansa, jonka piti olla toisella
puolella maailmaa. Sinä varmaankin olisit kysynyt menikö hän
lääkäriin ja saatinko silmät takaisin päähän?
Aika huonosti muuten hoidan hommaani rupukauppiaana, kun en ole
oikeastaan koskaan mitään hirveästi mainostanut (ja tuskin tulen
kauheasti mainostamaankaan) Muutaman linkin eri valmistajien kameroita
esitteleville sivuille olen postannut kun on kysytty. Sinä olet
hoitanut leiviskäsi putkinäyttökauppiaana paljon paremmin. Saatkos
oikein jotain provikkaakin?
Jaakko Lintula
> Jaakko Lintula wrote:
> > Canoniltakin on tullut jo kolme korvaavaa mallia D60:lle;
> > 10D, 20D ja 30D. D60 on niin iänikuinen,
> Ne eivät ole _korvaavia_ malleja, kirjoitat niin salakavalasti kuin vain
> lieroin markkinamies voi kirjoittaa.
Höpsis. En myy mitään, mutta aivan selvästi nuo ovat samassa
mallisarjassa seuraavia, aiemmat korvaavia malleja.
> D60:n kanssa mankelointi on tehtävä jälkikäsittelynä mutta se on etu
> silloin kun sitä ei tarvita, kuva on tarkempi ja dynamiikka parempi.
> D60:n dynaaminen alue on hitusen parempi kuin 20D ja 30D:n ja paljon
> parempi kuin 10D:n.
Onko sinulla jotain näyttöä tuosta? Esimerkiksi dpreview.com arvioi
10D-testissään nähdäkseni päinvastoin
(http://www.dpreview.com/reviews/canoneos10d/):
"Dynamic range may be slightly higher from the EOS-10D, it did managed
to maintain some 'white detail' better than the EOS-D60."
Sen lisäksi kerrotaan D60:n eriskummallisista kuva-artifakteista,
jotka nähdäkseni vaikuttavat negatiivisesti sen käyttökelpoisuuteen
puolueettomana objektiivin resoluution mittarina:
"Most of the issues we identified in our reviews of the EOS-D30 and
EOS-D60 have been resolved, these included visible diagonal jaggies
(now made much smoother so as to be virtually undetectable) and
strange dots on our resolution chart (gone completely with the
EOS-10D)."
Eikö joku nykyaikainen ja nykyään (emmehän enää elä vuotta 2002!)
varsin yleinen 10 megapikselin kuluttajajärkkäri toimisi paremmin
noissa resoluutiokokeissasi? Vai olisiko silloinkin kenno
resoluutiota rajoittava tekijä? Onko Canon 400D:n, Pentax K10D:n tai
Nikon D80:n kenno resoluutioltaan yhtä "surkea" kuin D60:n?
On toki muistettava, että varmaankin kaikki suunnilleen
APS-C-kokoisella kennolla varustetut 10-megapikseliset kennot
kohisevat jossain määrin enemmän kuin samankokoiset 6-megapikseliset,
mutta kohinalla ei pitäisi olla merkitystä resoluutiomittauksissa.
En halua tehdä tästä mitään laitteistosotaa, totean vain että
henkilökohtaisesti pidän laajaa ja luotettavana tunnettua testisaittia
parempana tietolähteenä kuin satunnaista "intternet-vänkääjää".
> Niin, valitettavasti tarkennus on välttämätön toimenpide
> valokuvattaessa. Ja sitten sen sen pitkän tarkennustapahtuman jälkeen
> (jonka aikana d-järkkäri on tarkentanut ja ottanut jo 2 tai useamman
> kuvan) saat sillä F30:llä peräti 3 kuvaa huimalla 2,2 fps:llä jotka
> kaikki otetaan samaa fokusointia käyttäen. Selvästi sinä et ole
> yrittänyt ottaa yhtäkään tilannekuvaa F30:lläsi, mikäli olisit yrittänyt
> niin takuulla muistaisit harmistuksesi.
Höpsis. F30 on monenlaisessa tilannekuvauksessakin aivan riittävän
nopea 0.3-0.4 sekunnin tarkennusajallaan (ja huomattavan paljon
nopeampi kuin kenties yksikään esimerkiksi vuoden 2004 aikana myyty
digipokkari kuten vaikka Canonin kalliimman pään G6, jota joku käytti
esimerkkinä hiljattain -- niin se kehitys kehittyy). Nopeampiakin
pokkareita varmaankin löytyy. Mielestäni digipokkarin sietämätön
hitaus on nykyään myytti, ainakin jos valitsee laitteensa oikein, ja
se pitäisi jo murtaa.
Sarjakuvausta en ole koskaan edes kokeillut käyttää, se ei kuulu
valokuvausharrastukseni (hähä!) piiriin. Olit siis oikeassa, mikäli
tilannekuvauksen määritelmä nyt on "nappi pohjassa" räiskiminen.
--
Minua on turha syyttää mistään! Minä olen aina ollut hyvien puolella!
durac...@suomi24.fi
> > Ne eivät ole _korvaavia_ malleja, kirjoitat niin salakavalasti kuin vain
> > lieroin markkinamies voi kirjoittaa.
>
> Höpsis. En myy mitään, mutta aivan selvästi nuo ovat samassa
> mallisarjassa seuraavia, aiemmat korvaavia malleja.
Ai sinutkin kategorisoitiin osaksi "meidän rupukauppiaiden"
salaliittoa... ;)
Kukahan täällä OIKEASTI on harhainen? Vaikka niinhän ne sanoo,
että pahasti harhainen ihminen ei tajua olevansa harhainen...=(
Antti Alhonen
> Olen ymmärtänyt että hän tietää valokuvaamisesta ainakin todella paljon
> enemmän
Valokuvan luomisesta en ole hänen valitettavasti nähnyt kirjoittavan
mitään - vain kameratekniikasta. Mutta siitä hän tuntuu kyllä
kirjoittavan asiaa, joskin aika yksityiskohtia painottaen. On nimittäin
myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät tajua kameratekniikasta mitään
ja silti kovaan ääneen esittävät siitä väitteitä. Heitä Autiokari
taitaa arvostella.
> mutta hän ei tunnu yleensäkään ymmärtävän mitään
> sosiaalisesta käyttäytymisestä eikä voi mitenkään ymmärtää että joku muu,
Omasta mielestäni hän käyttäytyy aika asiallisesti ja on aivan oikeassa
siinä, että satunnainen laukaisijan räpsiminen ei ole valokuvaamista.
Sen sijaan mielestäni hän esittää itse kummallista esimerkkiä siitä,
mitä valokuvaaminen sitten oikein on - kameran pienten kuvaanlaatuun
vaikuttavien yksityiskohtien tarkkaa mittaamista. Voisiko sanoa, että
pata kattilaa soimaa - en tiedä, ehkä voi, ehkä ei, mutta täysin
oikeassa hän on sen suhteen, ettei pelkkä kameran omistaminen tee
ihmisestä valokuvauksen harrastajaa. Ja eihän hän varsinaisesti muuta
ole väittänytkään, kunhan antaa kovin tekniikkapainotteista ja siis
virheellistä kuvaa valokuvauksesta. Mutta hänhän ei väitäkään olevansa
elävä esimerkki valokuvauksen harrastajasta :-).
> isompi harmi miehelle itselleen. Uskon että Timolla olisi paljon annettavaa
> mutta (uskon että) ei kukaan halua sitä näillä eväillä.
Kyllä hänellä on erittäin paljon annettavaa tekniikan alalla ja
mielestäni hän tuo sen ihan hyvin esille.
Timo Autiokari:
>> En minä tuollaista ole väittänyt, siis "paras esimerkki"
Tarkoitin sanoa suunnilleen: "ensimmäisenä mieleen tuleva esimerkki
valokuvauksesta".
--
Antti Alhonen.
Petrik Salovaara
> Vaan yritin esittää että valokuvaamisen harrastaminen ei alkuunkaan
> ole yksinomaan ja ainoastaan laukaisimen painelemista, tehtiinpä ko
> toimenpidettä miten suurella hartaudella tahansa. Vaan että
> valokuvauksen harrastamiseen kuuluu ihan koko prosessi, siis
> kuvaustapahtuman suunnittelusta sinne valokuvien viimestelyyn asti.
>
> Siis aivan samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhun harrastamiseen
> kuuluu sen koko prosessi.
Minun väitteeni on, että vaikka harrastamiseen voikin kuulua koko
prosessi alusta loppuun kaikkine sivujuonteineen, valmisteluineen
ja jälkikäsittelyineen, harrastajaksi voidaan kutsua myös sellaista
henkilöä, joka ei pääsääntöisesti käy kaikkia prosessin vaiheita
läpi.
Siis: mielestäni henkilöä voidaan kutsua valokuvauksen harrastajaksi,
jos hän säännöllisesti ottaa "rupudigipokkarin" taskuunsa ja lähtee
vaikkapa kävelylenkille etsimään mielenkiintoisia kohteita, ja
sellaisen löytäessään kuvaa sen parhaaksi katsomallaan tavalla.
Seikka, että henkilö ei lataa ottamiaan kuvia Photariin vaan
teettää paperikopiot valokuvausliikkeessä suoraan muistikortilta,
ei vaikuta mitenkään siihen, voiko häntä kutsua harrastajaksi vai ei.
Viittaan vielä kerran suomen kielen sanakirjaan (Gummerus/Timo Nurmi,
1998, ISBN 951-20-5244-X), jossa:
"harrastaja = henkilö, joka harrastaa jotakin"
"harrastaa = viettää toistuvasti vapaa-aikaansa jonkin kiinnostavan
asian parissa"
Suomen kielestä tuntuisi puuttuvan termi, jolla voitaisiin erottaa
toisistaan "harrastaja" ja Autiokarin mitä ilmeisimmin tarkoittama
jonkinlainen "intohimoinen überharrastaja".
TaaviUntamo
>
>
> Vaan yritin esittää että valokuvaamisen harrastaminen ei alkuunkaan ole
> yksinomaan ja ainoastaan laukaisimen painelemista, tehtiinpä ko
> toimenpidettä miten suurella hartaudella tahansa. Vaan että
> valokuvauksen harrastamiseen kuuluu ihan koko prosessi, siis
> kuvaustapahtuman suunnittelusta sinne valokuvien viimestelyyn asti.
>
> Siis aivan samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhun harrastamiseen
> kuuluu sen koko prosessi.
>
Tuossa juuri on se Timon virhe: harrastamiseen ei KUULU mitään.
Harrastaminen on juuri sitä, miten harrastaja itse sen toteuttaa. Ei
kuulu sanoa, että harrastamiseen kuuluu jotakin...
HK
news:NbHoh.26$As3...@read3.inet.fi...
Harrastaa voi varmaan monella tapaa, mutta kyllähän harrastamisen käsitteen
takana (ainakin minusta) on idea siitä, että johonkin asiaan syvennytään ja
perehdytään. Jonkinlaista säännöllisyyttäkin harrastamisen käsite varmaan
sisältää. Harrastamisen käsitteeseen voidaan siis vaikka sanoa KUULUVAN
joitakin harrastamiselle ominaisia piirteitä. Varmaan harrastaminen on aika
väljä käsite ja eri ihmiset ymmärtävät se eri tavalla, niin kuin täälläkin
ollaan huomattu, mutta ei se poista sitä, että harrastaminen varmaankin on
enemmän kuin jonkun asian (satunnainen) tekeminen.
--
HK
http://www.kotikone.fi/harri.kokko/kaikkialbumit.html
durac...@suomi24.fi
HK kirjoitti:
> Harrastaa voi varmaan monella tapaa, mutta kyllähän harrastamisen käsitteen
> takana (ainakin minusta) on idea siitä, että johonkin asiaan syvennytään ja
> perehdytään. Jonkinlaista säännöllisyyttäkin harrastamisen käsite varmaan
> sisältää. Harrastamisen käsitteeseen voidaan siis vaikka sanoa KUULUVAN
> joitakin harrastamiselle ominaisia piirteitä. Varmaan harrastaminen on aika
> väljä käsite ja eri ihmiset ymmärtävät se eri tavalla, niin kuin täälläkin
> ollaan huomattu, mutta ei se poista sitä, että harrastaminen varmaankin on
> enemmän kuin jonkun asian (satunnainen) tekeminen.
Nythän täällä on päästy alkuperäisen aiheen ytimeen ihan
asiallisesti. Minun mielestäni harrastamiseen lähes kiihkomielisen
tiukasti ja vaativasti suhtautuvat keskustelijat ovat tehneet sen
virheen että he niputtavat valtavan määrän erilaisista
lähtökohdista harrastavia ihmisiä saman sateenvarjon alle ja sitten
potkaisevat pois ne, jotka eivät täytä kriteereitä. Kyllä
harrastajiakin voi kategorisoida.
Eli vastaus tuohon kysymykseen "tekeekö kameran omistaminen
henkilöstä valokuvauksen harrastajan" on loppujen lopuksi kuitenki
aika yksinkertainen:
1.) Jos se kamera on kaapin pohjalla eikä sillä oteta yhtään kuvaa
niin ei tietenkään, siitä tuskin kukaan on eri mieltä.
2.) Jos kameralla otetaan kuvia silloin tällöin, säännöllisesti
kuitenkin, niin vastaus on kyllä. Kameran omistaja on tällöin
vähintään "aloitteleva harrastaja". Hän on tuskin tuossa vaiheessa
vielä suunnattoman tietoinen oman kameransa hyvyydestä tai
huonoudesta. Tai ominaisuuksista tai kuvien jälkikäsittelystä. Hän
näppäilee kuvia. Katselee niitä ehkä tietotkoneensa näytöltä ja
saattaapa teettää niistä paperikuviakin. Mustan ja valkoisen pään
säätäminen tai värien täsmäyttäminen on tuskin tuossa vaiheessa
vielä kovin merkittäviä asioita.
3.) Jos kuvien ottamistahti alkaa tiivistyä niin jossain vaiheessa
henkilö voitaisiin kutsua ehkä "aktiiviseksi harrastajaksi". Nyt
häntä on jo alkanut hieman kiinnostaa kamera ja sen ominaisuudet,
hän on ehkä tutustunut jo erilaisiin säätöihin ja kokeillut millä
tavalla erilaisia kuvia saa erilaisilla säädöillä. Hän on luonut
tietokoneelleen arkistointijärjestelmän kuvia varten, koska niiden
määrä alkaa olla jo jollain tasolla. Hän on ehkä myös huomannut,
että ruudulla tai paperilla näkyvät kuvan värit eivät ole ihan
samanlaiset kuin värit olivat kuvan otto hetkellä. Hän on ehkä jo
alkanut hankkia tietoa asioista ja harkitsee paremman kameran ja
lisälaiteiden hankkimista.
4) Kun edellisessä statuksessa suunnitellut asiat alkavat toteutua
voidaan puhua jo "edistyneestä harrastajasta" Kuvat alkavat olla jo
aika hyviä, harjoitusta on tullut paljon, yhteyksiä muihin kuvaajiin
on ehkä syntynyt. Kalusto on vähintään melko hyvää,
värinhallintakin on jollain tasolla käytössä. Ylpeys omaan
tekemiseen on vahvistunut ja oma linja alkanut hahmottua.
Valkokuvausalan opinnot kiinnostavat (tai sitten eivät)
5) Viimeisenä kohtana voisi olla vielä "semi-pro" tai
"puoli-ammattilainen". Eli harrastustoiminnan rinnalle on syntynyt
myös ansiotoimintaa; hääkuvausta, lehtikuvia paikallislehteen jne...
Tämä on vaan yksi malli ketju. Jokaisella harrastajalla on oma
vastaavanlaisensa. Jostain se harrastaminen on aloitettu, jossain
vaiheessa ollaan tällä hetkellä ja johonkin vaiheeseen
päädytään. Suomalaiset ovat usein aika vaatimattomia, tiedän
muutaman useamman kymmentä vuotta kuvannutta henkilöä, joiden kuvat
ovat aivan loistavia. Silti he tituleeraavat itseään vielä
aloitteliviksi harrastajiksi.
Matti Lukkanen
Ottamatta kantaa erityisesti kenenkään viestiin tai mielipiteisiin,
itse näkisin, että harrastajia on ja voi olla monen asteisia.
Ihan yleisestikin on vallalla käsitteet: "harrastelija", "harrastaja"
ja ns. "vakava harrastaja". Itseni kategorioisin tuohon "harrastaja" -ryhmään,
jos näistä kolmesta pitäisi valita.
En tarkoita, että näillä kolmella olisi mitenkään tarkat rajat olemassa,
mutta näkisin että näin ne voitaisiin esimerkiksi luokitella jos luokitella
pitäisi.
Kokeilenpas vielä, mitä nuo voisivat pitää sisällään ja tarkoittaa.
Harrastelija:
- Suhtautuu aiheeseen kevyesti mutta ei vähättelevästi.
Nauttii esim. kameran ana/digi -suomista mahdollisuuksista tallentaa
tilanteita tyytymällä siihen lopputulokseen jonka kuvalabra hänelle tuottaa.
Ns. epäonnistuneisiin otoksiin hän ei suhtaudu kovin ihmettelevästi, vaan
koittaa muistaa virheen seuraavalla kerralla -onnistuen siinä tai sitten ei.
Useinmiten hän ei kyseenalaista tekniikkaa sen kummemin kuin itseäänkään.
Harrastaja:
- Suhtautuu aiheeseen kevyen-vakavasti ja uhraa siihen suurenkin osan vapaa-
ajastaan. Oppiaakseen ja kehittyäkseen hän ottaa asioista selvää ja pyrkii
tuottamaan itselleen ja mahd. ympäristölleen (lue: perhe, ystävät ym..)
-nautittavaa lopputulosta.
Usein harrastaja liittyy kaltaistensa seuraan mm. kerhotoiminnan kautta, mutta
ei edellytä sitä -kehittyä voi itsenäisestikin.
Harrastaja seuraa alaa ja on ns. "kärryillä" kehityksestä.
Harkiten sijoittaa rahansa juuri siihen josta uskoo olevan itselleen hyötyä
ja iloa pitemmäksikin aikaa.
Ns. vakava harrastaja:
- Suhtautuu aiheeseen vakavasti ja uhraa siihen suuren osan vapaa-ajastaan.
On perehtynyt aiheeseen perinpohjaisesti ja antaumuksella.
Haluaa ottaa selvää aiheesta joka kantilta eikä tyydy välttämättä toisten
ratkaisuihin, mutta on aina valmis keskustelemaan aiheesta jopa syväluotaavastikin.
Osaa toimia luotettavana tietolähteenä ja johon luotetaan ja jonka mielipiteellä
on "piireissä" painava ja merkittävä sija.
Uhrattu aika ja raha (kalustoon) -tuottaa myös tulosta, joka näkyy itselleen tai
em. ympäristölleen tasalaatuisena jälkenä, johon hän on itsekin tyytyväinen.
Seuraa tiiviisti kehitystä ja osallistuu aktiivisesti toimintaan sen eri muodoissa.
Kaikesta huolimatta hän pitää tätä harrastuksena ja osaa nauttia siitä ja sen
tuotoksista, eikä missään tapauksessa anna sen ns. hallita muuta elämää.
-Matti Lukkanen-
Henrik Herranen
> Ottamatta kantaa erityisesti kenenkään viestiin tai mielipiteisiin,
> itse näkisin, että harrastajia on ja voi olla monen asteisia.
On aivan turhaa tehdä kirjaintarkkoja määritelmiä. Jokainen, joka
kutsuu itseään harrastajaksi, on harrastaja. Se on sitten toinen
asia, onko henkilöllä harrastukseensa mitään taitoja.
- Henrik
--
Good signatures never die, they just fade away
Petrik Salovaara
news:0MPoh.758$CD3...@reader1.news.saunalahti.fi:
> Ottamatta kantaa erityisesti kenenkään viestiin tai mielipiteisiin,
> itse näkisin, että harrastajia on ja voi olla monen asteisia.
> Ihan yleisestikin on vallalla käsitteet: "harrastelija", "harrastaja"
> ja ns. "vakava harrastaja".
Harrastelija-termi on vähän kehno tässä yhteydessä sikäli, että
sillä on negatiivinen sävy. Henkilö saattaa loukkaantua jos häntä
kutsuu harrastelijaksi.
Otetaan jälleen suomen kielen sanakirja käteen:
"harrastelija = (halventavasti) henkilöstä, jonka osaaminen tai
tieto on pintapuolista, riittämätöntä ja joka ei ole tosissaan
perehtynyt asiaansa"
Markus Lehto
> Vaan että: Objektiivin MTF:n muodolla ei ole käytännön merkitystä
> sellaisen yhdistelmän osana jossa kamerana on dSLR. Koska se dSLR
> rajoittaa erottelykykyä niin rajusti että objektiivin merkitys on siihen
> nähden käytännöllisesti katsoen häviävän pieni.
Ihan vain varmistuksena kysyn, tuntuu että olen ymmärtänyt asian täysin
väärin: Sanotko tuossa siis, että voin ruuvata dSLR:ääni minkä tahansa
obiskan ja ne ovat kaikki yhtä tarkkoja (tarkkaa == erottelukykyinen)?
Eli juuri niin tarkkoja, kuin kenno vain antaa myöden? Kai tässä nyt on
pakko olla jokin ajatusvirhe...? :)
--
-Markus Lehto
Toni Nikkanen
> Ihan vain varmistuksena kysyn, tuntuu että olen ymmärtänyt asian
> täysin väärin: Sanotko tuossa siis, että voin ruuvata dSLR:ääni minkä
> tahansa obiskan ja ne ovat kaikki yhtä tarkkoja (tarkkaa ==
> erottelukykyinen)? Eli juuri niin tarkkoja, kuin kenno vain antaa
> myöden? Kai tässä nyt on pakko olla jokin ajatusvirhe...? :)
Kyllä minäkin tästä aika ihmeissäni olen. Itse en vielä dSLR:ää omista
mutta kyllähän kaikenlaisia suttuzoomien ja kittilinssien tuottamia
kuvia on nähdäkseni haukuttu ihan tasaiseen tahtiin viime vuosina..
Väinö Louekari
Esimerkiksi Pentaxin K100D tuottaa aukolla 8 optiikalla Pentax DA 18-55
f3,5-5,6 polttovälillä 40 mm kuva-alan keskellä pystysuunnassa 1450
viivaa, vaakasuunnassa 1550 viivaa. Kun lasiksi laitetaan Pentaxin DA
Limited 40 mm f2,8 on tulos 1550/1650. Nikonin D200 tuottaa lasilla
Nikkor AF 50 mm f1,4D tulokseksi 1900/1900 ja lasilla Nikkor AF-S DX
17-55 f2,8 on tulos 2000/2050. Konica Minoltan Dynax 5D tuottaa lasilla
AF 18 - 70 mm f3,5-5,6D polttovälillä 50 mm ja aukolla 8 tuloksen
1400/1400 ja lasilla AF 50 mm f1,4 aukolla 8 tuloksen 1450/1450.
Aivan toinen asia on sitten onko tuollaisilla eroilla käytännön merkitystä.
Väinö Louekari
Timo Autiokari
> Ihan vain varmistuksena kysyn, tuntuu että olen ymmärtänyt asian täysin
> väärin: Sanotko tuossa siis, että voin ruuvata dSLR:ääni minkä tahansa
> obiskan ja ne ovat kaikki yhtä tarkkoja (tarkkaa == erottelukykyinen)?
> Eli juuri niin tarkkoja, kuin kenno vain antaa myöden? Kai tässä nyt on
> pakko olla jokin ajatusvirhe...? :)
Et ole tehnyt mitään ajatusvirhettä.
Ne (kuvat) ovat käytännöllisesti katsoen aivan yhtä tarkkoja riippumatta
objektiivista. Kunhan vertaat lähestulkoon samalla aukko-arvolla.
dSLR kenno rajoittaa erottelykyvyn siten että tarvitaan 4 CFA-pixeliä
viivaparille hyvää erottelykykyä varten, 3 CFA-pixeliä on aivan minimi
eli tuottaa varsin huonoa erottelykyä. Kun tietää mikä on CFA-pixelin
sivun pituus niin on helppo arvioida kennon erottelukyky, 3,5
CFA-pixeliä per viivapari on siinä puolessä välissä hyvää ja huonoa. Eli
mekapikkellssimäärällä ei ole merkitystä vaan tuolla CFA-pixelin
sivunpituudella. Esm D60:n CFA-pixelin sivunpituus on lähteestä riippuen
7,4um tai 7,2um, joten jos sen nyt laskee 7,3um:llä niin saadaan että
viivapari ottaa 3,5*7,3um = 25,55um joten millimetrille niitä
viivapareja menee 1mm/25.55um = 39,1.
Kaikkien objektiivien erottelykyky (muilla kuin pienimmillä aukoilla) on
monikertainen jos ei kymmenkertainen tuohon verrattuna eli käytännössä
niin suuri että ei vaikuta lopputulokseen merkittävästi. Tässä siis
objektiivin erottelykyky tarkoittaa nimeomaan objektiivin todellista
erottelykykyä itsessään. Intternetissä tarjolla olevat "objektiivien
erottelykykytestit" on mitattu filmin avulla jolloin tulos ei ole
objektiivin erottelyky vaan ko yhdistelmän erottelykyky. Esim jos
objektiivi erottelee 400 lp/mm ja filmi 150 lp/mm niin tulos on luokkaa
1/(1/400)+1/150) = 109 lp/mm.
Pienillä aukoilla objektiivien erottelykyky putoaa niin paljon että sen
havaitsee jopa dLR:llä mutta tähän ei vaikuta objektiivin lasitavara
käytännöllisesti katsoen lainkaan vaan pienen aukon aiheuttama
diffraktio on määräävänä.
Timo Autiokari