Vett� riitti. L�htiess� oli satanut pari p�iv��, ja polku muistutti
v�lill� enemm�n puroa. Island pron varsi ei alkuunkaan riitt�nyt
Kuonjarjoen kahlaamiseen, ja Kahperusjoen latvan ja sen toisen Meekolle
menness� ylitet�v�n puron kohdalla piti p�hk�ill� tovi. Takaisin tullessa
muutaman poutap�iv�n j�lkeen kaikista p��si yli helposti.
Lunta oli pohjoisrinteill� viel� riesaksi asti, �isin oli onneksi sen
verran kylm�, ett� olemalla liikkeell� aikaisin hanki melko lailla kantoi
viel�. Polvi hajosi kesken matkan (k��nnyin Pihtsusk�nk��lt�), joten
katsomatta j�i miten paljon sohjoa loppumatkasta olisi ollut tarjolla.
V�ke� oli kohtuullisen runsaasti, tuvat olivat jokseenkin t�ynn�. Meekon
laaksossa oli jo aika kes�inen tunnelma, puskissa lenteli autenttisen
n�k�isi� s��ski�, mutta iholle ne eiv�t viel� pyrkineet.
Palatessa l�ysin viimeisen sillan luota naisen nimell� koristellun kuksan.
Moista kaipailevat voivat kysell� sit� luontotalolta.
Varusteista kertyi sek� positiivisia ett� negatiivisi� kokemuksia.
Jetboilin 4-season kaasu ei tahtonut sytty�, varapullona ollut Primus
paloi normaalisti. Ospreyn Talon kesti speksin mukaiset 15 kiloa ongelmitta,
ja muuttui pari kiloa sy�m�ll� h�mm�stytt�v�n mukavaksi kantaa.