Miksi? (pitkä...)
Hannu Hietalahti
kaikki tuo vaiva kun voi päästä helpommallakin? Miksi.?
Moottoripyörä on paradoksi, jota on turha selittää henkilölle, joka ei näe
muuta kuin faktat. Joka on jo nähnyt ei puolestaan selityksiä kaipaa
riippumatta siitä pitikö hän näkemästään vai ei.
Miksi pukea kuuma suojapuku, raskaat saappaat, hanskat ja kypärä, kun
kerrankin pohjoisessa on kesä ja siedettävän lämmintä? Hyvässäkin kypärässä
melu tärvelee ensin mukavuuden ja lopulta kuulon ellei myönny käyttämään
korvatulppia. Pihassa olevalla autolla pääsisi niissä kamppeissa mitä päällä
sattuu kulloinkin olemaan. Senkuin napsauttaa turvavyön kiinni ja lähtee
menemään, vieläpä sateelta suojassa.
Pyörän pääomakulut ja vakuutusmaksut yhdessä huolto- ja korjauskustannusten
kanssa varmistavat taloudellisen järjettömyyden mikäli pyörää ei
sinnikkäimpien sissien tapaan hankita auton sijasta vaan sen lisäksi.
Yksilötasolla edut voi löytää sielunhoidollisista näkökohdista. Myös
yhteiskunnallinen puoli jää plussalle verotuksen kautta sekä ruuhkien ja
kasvihuonekaasujen vähetessä. Motoristi voikin hakea harrastukselleen
oikeutusta sosiaalisesta vastuusta, vaikkei meillä ruuhkia olekaan ja Suomen
talvessa kasvihuoneilmiö tuntuu varsin lupaavalta kehityssuunnalta.
Kaiken tämän kokeneella saattaa hyvinkin olla myynnissä uudehko, vähän
ajettu moottoripyörä. Eikä siinä päätöksessä ole mitään halveksittavaa.
Elämänkokemusta on kertynyt eliminoimalla yksi väärä valinta. Kukaties
eliminointiprosessin aikana oli jopa hauskaakin, ainakin hetkittäin? Omaan
havaintoon pohjautuva hylkimisreaktio on joka tapauksessa rehellinen
kokemuspohjainen mielipide. Ainakin se vaikuttaa perustellummalta kuin "musta
tuntuu ettei tuo sovi mulle, eikä varmaan sullekaan".
Pyöränsä pitävä tai ehkä toisenlaiseen vaihtava on ilmeisesti nähnyt jotain
sellaista, mikä ei näy päälle päin. Eri motoristit varmaan eri asioita,
mutta jotain kuitenkin.
Perinteinen legenda auringonlaskuun ratsastavasta yksinäisestä sankarista
saa nykymuotonsa kavioiden kopseen vaihtuessa Screaming Eagle putkien
jyrinään illan auringon leikkiessä ratsun hohtavilla kromipinnoilla.
Yksinäinen ratsastaja tietää toki, ettei sateenkaaren päästä löydy ikuista
nuoruutta. Kuka ikävöisikään opintolainaa, kun lopultakin on varaa muihinkin
aitoihin asioihin kuin Cokis-tölkkiin.
"Get your motor running,
head out on the highway.
Looking for adventure."
Luonnon asettamaa haastetta ovat voittamassa ne kaksi kulkijaa, jotka
kohtaavat korpitaipaleella säässä johon ei kehtaisi laittaa koiraakaan.
Uutta kallista matkapyörää vastaan tuleva laite näyttää pääosin
rautalangalla ja jeesusteipillä kookkaaseen V-2 moottoriin kiinnitetyltä
kasalta rautaromua. Silti se vie kuljettajansa varmasti perille. Ja ellei
vie, kuljettaja on täysin kykenevä korjaamaan häksättimensä, jonka tuntee
viimeistä mutteria myöden, onhan hän omin käsin kiinnittänyt niistä
jokaisen. Vaimea turbiininpehmeä tasainen sointi kohtaa metsänreunasta
kaikuna takaisin kimpoilevan hidaskäyntisen moottorin jylyn ja sekä
partainen elämäntapamotoristi että sileäposkinen osastopäällikkö kohottavat
hanskan tervehdykseen. Motoristeja molemmat.
Molemmat ovat myös ottaneet vastaan saman haasteen voittaa kaikille yhteisen
sateen lisäksi myös itsensä. Moottoripyörä kohtelee kaikkia tasapuolisesti.
Herrat ja narrit voivat hankkia moottoripyörän ja ajovarusteet kaupasta.
Silti jopa suuren kaupungin isosta hyvin varustetusta täyden palvelun
moottoripyörätalosta puuttuu yksi myyntiartikkeli. Ajotaitoa ei voi ostaa,
se täytyy itse opetellen hankkia. Voin ostaa maksullista opetusta, mutta
sekään ei siirrä opettajan kokemusta minun kypäräni sisään. Viisi miljoonaa
kilometriä rekan ratissa antaa perspektiiviä liikenteeseen ja on
kunnioitettava ammattiura. Moottoripyörä ei kuitenkaan osoita kunnioitusta
kenellekään, vaan ensimmäistä kesäänsä ajava motoristi on untuvikko
riippumatta siitä, onko hän ministeri vai kanisteri ja onko aiempi
ajokokemus kerätty leikkuupuimurin tai formula ykkösen ratissa.
Moottoripyörä on demokraattinen, se kohtelee tasapuolisesti maailman parasta
syöksylaskijaa, kreikkalaista pikajuoksijaa ja Matti Meikäläistä.
Vaikka ajamisesta oppimani uusi asia antaa tyydytystä omasta saavutuksesta,
ei riskiä täydellisen sarjan keilaamisesta ole, vaan pyörän ajaminen on
loputon haaste. Mentaaliharjoituksen jälkeen voi käydä käytännössä
toteamassa kykynsä yhtä rajallisiksi kuin ennenkin. Oletpa kuka tahansa,
lopulta joku on vielä parempi. Valentino Rossikin häviää vielä jonain
päivänä. Ellei tänään, niin huomenna sitten. Tai ensi vuonna. Paneutumalla
hieman harrastukseeni ja opettelemalla yhden uuden asian tiedän itsekin
olevani ensi viikolla parempi motoristi kuin nyt.
Matkalla töistä kotiin ehtii auton handsfreesta soittaa vielä pari
työpuhelua joista viimeinen jatkuu puoli tuntia parkissa kotipihalla.
Ruokapöydässä lapset ihmettelevät kotiin saapuneen zombien lasittunutta
katsetta. Tai vaihtoehtoisesti työpaikan pihalla kypärä päähän ja moottorin
käynnistyttyä maailman kaikki sähköpostit ja soittopyynnöt häviävät
bittiavaruuden mustaan aukkoon.
Kypärän kaikki tuuletusventtiilit avoinna kesätuuli pyörii kevyesti
kasvoilla. Liikennemerkki vaara lisäkilvellä hakkuutyö vain toistaa jo
muutenkin ilmeisen asian. Tuoreen puun ja tervan tuoksu kertoo tukkitien
risteyksestä jo paljon ennen mutkan takaa paljastuvaa tien toiselle puolen
pyrkivää metsäkonetta. Navetan tai sikalan haju varoittaa jo ennakkoon
traktorin renkaista tielle levinneistä liukumiinoista. Viikonlopun
poissaolon jälkeen myös paluu Ouluun on ilmiselvä asia jo ennen kuin
suunnistustaulun tekstiä näkee lukea.
Höyrylaivaa pidetään viimeisenä romanttisena kulkuneuvona. Se ei koskaan ole
vain massatuotannon runkonumero 260406 vuodelta 2006, vaan yksilö jolla on
sielu. Se saattaa nöyrtyä ihmisen palvelijaksi milloin tämä sille itselleen
sopii, mutta ainoastaan konetta käyttävän ihmisen ymmärtäessä laitteen
sisimmän olemuksen ja ollessa valmis toimimaan sellaisen laitteen ehdoilla,
jolla on oma tahto. Nykyaikainen auto on steriilin neutraali. Se pitää viedä
sellaisiin ääritilanteisiin, joihin hyvä kuljettaja ei koskaan joudukaan,
ennen kuin se näyttää oman luonteensa. Moottoripyörän luonne paljastuu usein
jo pelkästään istumalla satulaan ja käynnistämällä moottori.
Höyrylaiva on varmasti romanttinen kulkuneuvo, vaan eipä ole ainoa. Toisin
kuin autoa, moottoripyörää voi ajaa kaksi ihmistä yhdessä. Vain me kaksi
vahvan ratsun selässä. Tuntuu aavemaiselta istua tutun tien kaarteissa
matkustajana etuistuimella. Sisäkaarteen puolella peilistä kuvastuvat
kypärän visiirin ja aurinkolasien takaa tutut kasvot ja ulkokaarteen
peilistä valkoiset poutapilvet sinisellä taivaalla. Kuljettaja voisi
tietysti milloin tahansa ottaa ohjauksen haltuunsa ja näyttää kaapin paikan
ajamalla kaarteen hieman toisin, mutta miksi pilata yhteiseen matkaan
täysillä eläytyvän matkustajan nautintoa?
Harrastajan kulku pysähtyy kuin magneetin vangitsemana. Katse hakeutuu
tallin hämärässä piileskelevään unelmaan. Tuosta poikavuosien unelmasta jäi
päähänpinttymä. Vasta esitelty uusi hieno superpyörä oli
mielikuvituksellinen laite, kun edes uusi mopo ei ollut realistinen haave.
Mutta komea se oli! Koulussa oli maanantaina melkoinen sankari jos oli
vanhempien mukana kaupungissa käydessään sattunut edes näkemään Tuutin,
Jytä-Jammun tai YsiKawan. Välitunnilla raportoitiin käyntiäänistä ja
kiihtyvyydestä kaikille, jotka jaksoivat vain kuunnella. Olihan sedälläkin
ollut moottoripyörä, mutta Jawojen ja Mitzien sekaan ilmestynyt värikäs
ohjus oli kuin toiselta planeetalta. Miten moottoripyörässä voi ollakaan
noin suuri moottori ja vielä nelisylinterinen, kuin kiiltävä moderni
veistos. Ja ne hienosti kaartuvat kromatut pakoputkiniput molemmin puolin!
Unelma oli ajoittain pois mielestä pitkäänkin, mutta aina se taas palasi,
kunnes vasta aikuinen mies pystyi vuosikymmenien kuluttua toteuttamaan
pienen pojan unelman. Hetken mielijohteesta hän työntää tallin ovet auki ja
napsauttaa virran päälle. Ajokilometrejä ei viime aikoina ole tullut paljon,
joten peukalon hipaisu starttinappulaan ei tällä kertaa riitä, vaan kone
vaatii hieman pidemmän saaton herätäkseen henkiin. Hetken lämmettyään iäkäs
moottori jää käymään rauhallista pehmeää tyhjäkäyntiä, jonka matalassa
murinassa kaikuu edelleen itsevarma komentoääni. Vanha maantiennielijä on
yhä voimissaan ja harrastajan kaukaisuuteen tuijottava katse on jo siirtynyt
pikakelauksella lämpimään kesäpäivään 34 vuoden taakse. Siellä hetken
viivähdettyään hänellä ei enää olekaan tarvetta ajaa minnekään. Tällä
pyörällä voi harrastaa vaikkei sillä ajaisi tänään metriäkään.
Nähdä Napoli ja kuolla. Tai ehkä ei sittenkään. Tie näyttäisi jatkuva vielä
Napolista eteenpäinkin. Miksipä ei jatkaisi tutkimusmatkaansa tämän
jälkeenkin uusille tutkimattomille alueille jonne ihmiskäsi ei ole koskaan
jalkaansa laskenut? Kuinkahan pitkä matka Napoliin mahtaisi tulla Sallan ja
Stuttgartin kautta?
Nopeakäyntinen nelikko ei ole oikein elementissään kakistellessaan hieman
takertelevaa tyhjäkäyntiään varikolla. Menohaluja pursuava kone odottaa
turhautuneena lähtökäskyä. Radalle päästyään pilotti komentaa luistit
kattoon ja etupyörä uhmaa painovoimaa jumalan käden tarttuessa muoviluotiin
paiskaten sen kosmisella pakonopeudella kohti suoran toista päätä.
Nopeudella suoran päässä ei ole mitään merkitystä. Vain jarrutusmerkillä ja
seuraavan kaarteen ajolinjalla on. Ja sitä seuraavan. Ja niin edelleen.
Kerrankin nopeusrajoitusten kahleista vapaana kovaa ja korkealta ulvovan
koneen kuumuudessa sinistyneestä pakoputkesta purkautuva adrenaliini ja
testosteroni jää leijailemaan auringossa väreilevän asfaltin ylle.
Tähtien sodassa Jedi-ritarille toivotetaan "olkoon voima kanssasi".
Ritariksi tulemiseen liittyy myös aiemmasta elämästä luopuminen. Koneen
syövereissä asuvaan voimaan suhtaudutaan alussa pelonsekaisella
kunnioituksella. Voiman vapauttamisen jälkeen elämä ei enää palaa ennalleen.
Jedi tietää hieman haikeana, ettei enää ikinä tule saamaan tilaisuutta ajaa
hyväkulkuisella autolla. Myöhemminkin voimaa tulee kunnioittaa ja käyttää
harkiten, koska voima on hyvä palvelija, mutta väkivaltainen isäntä.
Voimasta hullaantuminen voi suistaa siitä juopuneen Jedin pimeälle puolelle.
Siksi.
Muistiin merkitsi
Hannu
Pekka M
- Pekka M
"Hannu Hietalahti" <hannu.hi...@elisanet.roskis.fi> wrote in message
news:e2obfa$ohd$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
saar...@hotmail.com
> Miksi näennäisesti aikuinen ihminen ajaa moottoripyörällä? Miksi nähdä
> kaikki tuo vaiva kun voi päästä helpommallakin? Miksi.? ..........
> ......................................................................................
Olipas taitavasti kirjoitettua tekstiä ja hienoja tunnelmakuvauksia.
Oli mukava lukea. Kiitos!
T. Jari
Jukka Talja
-J-
Jukka Talja
XRV750
Ismo
Niin. Itsensä voittaminen, rajojensa hakeminen. Hauskuus. Uuden oppiminen.
Munan pidentyminen. Whatever. Ja kyllä, uusi nuoruus meillä, joiden äiti ei
antanut ostaa sitä kevaria. Minä olen niitä turvattomia uusiomotoristeja,
vaikka EAK-kurssit yms. on käyty. Nahka-asu nykyään, kai nuoremmat minut
vielä mukiloivat sen takia. Geski-igäiselle Gorea, right?
Vein tänään 14v tytärpuoleni ajelulle, kun hän sitä niin kovin himoitsee.
Kovasti kaksipyöräisten lumoissa, puhuu jo kevaristakin, mopo tallissa
odottaa. Joitakin se kärpänen vaan puree. Kiihtyvyys tuntuu innostavan; kun
vedin 140km/h-vauhtiin niin äkkiä kuin pystyin (juujuu,suljettu alue oli, ei
pelkillä lippusiimoilla), ei se häntä pelota. Minua pitäisi _sen_ varmaan
pelottaa...
Hilpeää oli, kun ajelumme jälkeen hän _silitti_ Hondaa, ja hymyili. Jänniä
olentoja nuo naiset, jo pienestä. Josta tuli mieleen, että jotkut kuluttavat
aikansa ja rahansa siihen naisten metsästykseen...siinä saanti ja laatu
vaihtelee kovasti, mutta moottoripyörissä on edes takuu...no, molempi
parempi. 1-3kpl molempia käytössä kerrallaan lienee sopiva? Ehkä joku yksilö
paljastuukin aikaa myöten paremmaksi.
Ismo
"Pekka M" <moilan...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:xNY3g.27660$Nb2.5...@news1.nokia.com...
Pekka
> Kovasti kaksipyöräisten lumoissa, puhuu jo kevaristakin, mopo tallissa
> odottaa. Joitakin se kärpänen vaan puree. Kiihtyvyys tuntuu innostavan;
> kun vedin 140km/h-vauhtiin niin äkkiä kuin pystyin (juujuu,suljettu alue
> oli, ei pelkillä lippusiimoilla), ei se häntä pelota. Minua pitäisi _sen_
> varmaan pelottaa...
>
> Hilpeää oli, kun ajelumme jälkeen hän _silitti_ Hondaa, ja hymyili. Jänniä
> olentoja nuo naiset, jo pienestä. Josta tuli mieleen, että jotkut
> kuluttavat aikansa ja rahansa siihen naisten metsästykseen...siinä saanti
> ja laatu vaihtelee kovasti, mutta moottoripyörissä on edes takuu...no,
> molempi parempi. 1-3kpl molempia käytössä kerrallaan lienee sopiva? Ehkä
> joku yksilö paljastuukin aikaa myöten paremmaksi.
>
> Ismo
>
Ismo tietää ja puhuu asiaa
Pekka
Veli-Pekka Nousiainen
> Miksi näennäisesti aikuinen ihminen ajaa moottoripyörällä? Miksi nähdä
> kaikki tuo vaiva kun voi päästä helpommallakin? Miksi.?
>
> Moottoripyörä on paradoksi, jota on turha selittää henkilölle, joka
> ei näe muuta kuin faktat. Joka on jo nähnyt ei puolestaan selityksiä
> kaipaa riippumatta siitä pitikö hän näkemästään vai ei.
> Tähtien sodassa Jedi-ritarille toivotetaan "olkoon voima kanssasi".
> Muistiin merkitsi
>
> Hannu
ja alkuperäistekstin oman PC:n kovalevylle tallensi
(itselleen ensimmäistä kertaa täältä mp-harrastus ryhmästä)
Veli-Pekka
Kertakaikkiaan upeaa tekstiä,
jota vielä korostaa ryhmälle tyypillinen politikointi, polemiikki ja
pottuilu
eli PPP
Veli-Pekka Nousiainen
> Tuota, selvin päin tehty? Saarikoskesksi Saarikosken paikalle.
>
> Niin. Itsensä voittaminen, rajojensa hakeminen. Hauskuus. Uuden
> oppiminen. Munan pidentyminen. Whatever. Ja kyllä, uusi nuoruus
> meillä, joiden äiti ei antanut ostaa sitä kevaria. Minä olen niitä
> turvattomia uusiomotoristeja, vaikka EAK-kurssit yms. on käyty.
> Nahka-asu nykyään, kai nuoremmat minut vielä mukiloivat sen takia.
> Geski-igäiselle Gorea, right?
Nahkaa se minäkin keski-ikäinen katselen
(lisähuomautus R-Sex-Mikalle: joo - också på uimaranta)
EAK taas uusiksi knyt keväällä...
> Vein tänään 14v tytärpuoleni ajelulle, kun hän sitä niin kovin
> himoitsee. Kovasti kaksipyöräisten lumoissa, puhuu jo kevaristakin,
> mopo tallissa odottaa. Joitakin se kärpänen vaan puree. Kiihtyvyys
> tuntuu innostavan; kun vedin 140km/h-vauhtiin niin äkkiä kuin pystyin
> (juujuu,suljettu alue oli, ei pelkillä lippusiimoilla), ei se häntä
> pelota. Minua pitäisi _sen_ varmaan pelottaa...
Mun ihanoma pian 16-vuotias oli viime kesänä kyydissä
mutta kieltäytyi matkasta Ouluun ja takaisin
Ei paljo silitelly mopoa - kotilokuski siitä tulee...nyyh!
> Hilpeää oli, kun ajelumme jälkeen hän _silitti_ Hondaa, ja hymyili.
> Jänniä olentoja nuo naiset, jo pienestä. Josta tuli mieleen, että
> jotkut kuluttavat aikansa ja rahansa siihen naisten
> metsästykseen...siinä saanti ja laatu vaihtelee kovasti, mutta
> moottoripyörissä on edes takuu...no, molempi parempi. 1-3kpl molempia
> käytössä kerrallaan lienee sopiva? Ehkä joku yksilö paljastuukin
> aikaa myöten paremmaksi.
> Ismo
Joku motoristii saa tosta 10v päästä upeen vaimon
ajavatten sitten yhdessä tai erikseen - rataa ja/tai matkaa
Hannu Hietalahti
viestissä:IO94g.454$_83...@read3.inet.fi...
> Tuota, selvin päin tehty? Saarikoskesksi Saarikosken paikalle.
>
Tuokiokuvista osa on omiani, ajotauolla kahvilassa, järven rannassa,
maitolaiturilla, jne kommunikaattoriin muistiin merkittyä tarinaa siitä,
miltä juuri sillä hetkellä tuntui.
Ja osa täysin luvatta motoristien puheista muistiin merkittyä niissä
kuuluisissa Esson paareissa kohdattaessa.
Vaikka kirjailijan uralla taitaisi leipä kaveta, niin se hyöty tuosta on,
että nykyisin kun joku kysyy miksi ostan moottoripyörän vaikka (maailman
hienoimman) moottoripyörän hinnalla saisi (tavallisen metallinhohtoharmaan)
auton, voi vastata hyvin lyhyesti pyytämällä mailiosoitteen ;-)
Hannu