Markettien koiraparkit

[PenttiL]

On upeaa kun edistyksellimmät kaupopiaat usein järjestävät kauppojen
edustoille jopa muutaman renkaan johon saa koiran kiinni ostoksilla
käydessään. Tilanpuutetta ja / tai ajattelemattomuutta, usein näihin
samoihin tolppiin tms. joissa lemmikkien kiiinnitysreknaat sijaitsevat,
on pultattu massiivinen tuhkakuppi. Siinä on sitten mukava koiran
odotella maaten tai istuen isäntäänsä / emäntäänsä - yskösten ja
tumppien päällä, pää hajumaailmasta sekaisin. Luulisi, ettei siihen
oudon koiran kanssa samalle tolpalle, ole mukava mennä tupakillekaan...

-Pentti

[Pasi Pikkupeura]

PenttiL kirjoitti:

> Siinä on sitten mukava koiran odotella maaten tai istuen
> isäntäänsä / emäntäänsä - yskösten ja tumppien päällä

Ehkä se on epämiellyttävämpää omistajasta.

Jos koirasta on epämiellyttävää laittaa maate tumppien ja
yskösten päälle, ei koira laita maate tumppien ja yskösten
päälle.

> pää hajumaailmasta sekaisin.

No tuota tuota... Pakkoko se koira on siihen jättää tai
ylipäätään ottaa kauppareissulle mukaan, jos koiralle ei
ole järkevää paikkaa, johon sen voi jättää?

--
Pasi Pikkupeura
pasi.pikkupeura @ jippii.if.invalid

[Tontsa]

"PenttiL" <pentti....@helsinki-esto.fi> kirjoitti
viestissä:gl6jik$l79$1...@oravannahka.helsinki.fi...

Koiraa ei ole mikään pakko ottaa kauppareissulle mukaan joten kaupat tuskin
kovin mielellään tuollaiseen paljoa satsaavat. Jos asia häiritsee niin mene
autolla ja jätä koira sinne tai kotiin.

[PenttiL]

Aivan varmasti jätänkin koiran autoon, jos olen autolla liikkeellä ja
koira on mukana. Ei ole hupia muutenkaan jättää koiraa kaupan
ulkopuolelle. Koiria mm. varastetaan kauppojen ulkopuolelta, oudot
voivat yrittää sytöttää näille kaikkea vähemmän terveellistä jne.
Elämässä ei lopultakaan ole paljon täysin pakollisia asioita. En ota
koiraa kauppareissulle vaan koiran kanssa tehdyn ulkoilulenkin
yhteydessä käyn joskus samalla matkalla kaupassa, koska on jotenkin
turhaa kävellä ensin koiran kanssa kaupan vierestä, viedä koira sisään,
lähteä erikseen hakemaan koiralle ruokaa yms. ja viedä pari ostosta
erikseen takaisin ja samalla lähteä töihin. Koiraa en miellään ottaisi
kauppaan sisään, vaikka tämä Suomessa sallittaisiinkin ja koira kulkisi
nätisti taluttimessa. Etelämmässä monissa maissa kotieläimiä näkee masta
riippuen useinkin kauppojen sisällä.
Ihmisiin tottueet kotieläimet ja lemmikit eivät minua ole haitanneet
kauppojen ja baarien sisällä. Enemmän silmään pistää Suomessa nämä
kaiken peräksi saaneet vanhempien pikku kullanmurut jotka juoksentelevat
ympäriinsä, sotkevat ostoskärryt, penkovat hyllyjä, rikkovat ja
puristelevat ostospakkauksia ja pistävät hirveän metelin pystyyn jos
äiti ei suostu ostamaan kaikkea sitä mihin kullannuppu iskee katseensa
ja pikku kouransa. 60-luvulla näki erityisiä pikku lapsille
tarkoitettuja valjaita joista juuri kävelemään ( = juoksemaan ) oppinut
voitiin näpppärästi hilata takaisin lähemmäs kaitsijaansa jos ehti liian
pitkälle. Nykyään näitä ei juuri näe, ehkä rajoittaa lapsen ( tai
vanhemman ? ) luovuutta ja vapaudentunnetta sekä aiheuttaa traumoja ja
nolottaakin vähän?

-Pentti

[Pasi Pikkupeura]

"PenttiL" kirjoitti:

> En ota koiraa kauppareissulle vaan koiran kanssa tehdyn
> ulkoilulenkin yhteydessä käyn joskus samalla matkalla kaupassa,
> koska on jotenkin turhaa kävellä ensin koiran kanssa kaupan
> vierestä

Ja jotta isäntä ei turhautuisi, on isännästä parempi jättää
koira laumastaan erotettuna ja turvattomana yksin vieraan
kaupan ulkopuolelle uikuttamaan, jossa se toiveikkaana höristää
korviaan jokaiselle ovesta kulkevalle?

En ala kehuskelemaan, kellä on ollut pidemmän aikaa koiria tai
muita lemmikkejä, mutta koskaan ei koirien kanssa ollut niin
tuhautunut olo, että koira olisi täytynyt jättää kaupan ulkopuolelle.

Juu, kissan tai koiran ruoka voi joskus yllättäen loppua kesken,
ja sitä joutuu hakemaan varta vasten lisää, mutta semmosta se on.

Mutta tokihan se on juuri meidän sesse, joka pärjää erittäin
hyvin yksikseen kaupan ulkopuolella. Aina makaa ihan rauhassa.
Tottelevaisuuskokeessakin se pysyy paikoillaan ihan lähes sen koko
kolme minuuttia, jonka isäntä on pois koiran näköpiiristä.

[PenttiL]

Tuhannet kiitokset vastauksista ja hyvistä neuvoista. Yritän toimia
jatkossa näiden mukaan. Mitä parhainta jatkoa valitsemallasi tiellä.

yst. terv:

-Pentti

[Merja Tornikoski]

"Pasi Pikkupeura" <pasi.pi...@jippii.if.invalid> writes:
> En ala kehuskelemaan, kellä on ollut pidemmän aikaa koiria tai
> muita lemmikkejä, mutta koskaan ei koirien kanssa ollut niin
> tuhautunut olo, että koira olisi täytynyt jättää kaupan ulkopuolelle.

Minäkään en ala kehuskella lemmikkihistoriallani, mutta
minä olen jättänyt koiriani kaupan ulkopuolelle.
En kovin usein, mutta aika ajoin. Ja teen niin luultavasti aina
joskus jatkossakin, silloin kun se katson sopivaksi.

Minun logiikkani asiassa menee näin: Koira on laumaeläin, joka
viihtyy omistajansa mukana usein paremmin kuin yksin kotona.
Erityisesti tietyt rodut (mm. paimenkoirat, joita itselläni
on aina ollut). (Ehkä Pasilla on ollut esim.vain metsästyskoiria?
Niiden käyttäytyminen ja "ajatusmaailma" on aika erilainen).
Nyky-yhteiskunnassa koiria pystyy erilaisten kieltojen vuoksi
ottamaan yhä vähemmän minnekään mukaan, joten koira joutuu pakostakin
viettämään paljon aikaa kotona tai esim. autossa.

Käytännössä voin suunnitella iltaohjelmani esim. näillä kahdella
tavalla:

1. Merja tulee töistä, vie koiran kävelylle.
Merja vie koiran takaisin kotiin ja jättää sinne
ja lähtee itse kauppaan (matkaan ees-taas menee
helposti luokkaa tunti, riippuen minkä kaupan valitsee
ja meneekö kävellen vai autolla).
Merja tulee kaupasta ja vie koiran vielä iltakävelylle.

2. Merja tulee töistä, heittää repun selkään ja lähtee koiran
kanssa ulos. He kävelevät puolitoista tuntia, sitten tekevät
pienen tottelevaisuustreenin, jonka jälkeen Merja heittelee
koiralle vähän aikaa palloa. He suuntaavat kohti kotia,
valiten reitille pienehkön kaupan (jotta ostosten teko
sujuisi nopeasti ja Merja näkisi tai ainakin kuulisi koiran
koko ajan). Merja jättää koiran odottamaan turvalliseksi
arvioimaansa paikkaan ja käy hakemassa ruokaa illaksi.
Merja tulee kaupasta, ja kävelee koiran kanssa vielä
tunnin takaisin kotiin.

Enhän minä koirani ajatuksia voi lukea, mutta jotenkin tuntuu siltä,
että tuo 2-vaihtoehto on siitä kuitenkin mukavampi. Koira saa viettää
pidemmän ajan omistajansa kanssa, touhuillen useita erilaisia asioita,
kun omistajalla ei ole kiire sauhuta pikalenkille, kauppaan ja taas
pikalenkille. Omistajakin on iloisempi ja rennompi. Luontoakin
säästetään, kun ei jokaisen pikkuostoksen takia ajeta autolla
kauppaan.

> Mutta tokihan se on juuri meidän sesse, joka pärjää erittäin
> hyvin yksikseen kaupan ulkopuolella. Aina makaa ihan rauhassa.
> Tottelevaisuuskokeessakin se pysyy paikoillaan ihan lähes sen koko
> kolme minuuttia, jonka isäntä on pois koiran näköpiiristä.

Neljä ;-) PK-kokeissa helposti 10 min.

Kyllä odottamiseen opetettu ja omistaajaansa luottava koira pärjää
tuollaisessa tilanteessa muutaman minuutin. Tärkeintä on, että
sitä ei jätetä ihan mihin tahansa, vaan käytetään omaa järkeä.
Eli ei liian vilkkaita paikkoja, pultsarikeskittymää vieressä,
vaarallista kiinnityspaikkaa tms. Suomessa on onneksi sentään
vieläkin pikkukauppoja ja elintarvikekioskeja, joissa pystyy asioimaan
nopeasti ja joiden läheltä voi jostakin takaviistosta löytää pikkuisen
metsäkaistaleen tms. mihin koiran saa jätettyä odottamaan ilman, että
sitä tuona aikana kukaan edes huomaa.

Kyse ei minusta ole niinkään siitä, että minun nyt pitäisi hirveästi
paasata sen puolesta, että saan jättää koirani odottamaan kaupan
eteen. (Oikeasti teen sitä kuitenkin melko harvoin.) Mutta jotenkin
nykypäivänä trendi tuntuu olevan sellainen, että toisaalta koiria
kielletään tuomasta moniin paikkoihin, ja toisaalta omistajia
syyllistetään helposti huonosta koiranpidosta. Lopputulos on sitten
se, että koira pääsee entistä vähemmän luontevasti mukaan omistajan
kanssa pitkille rennoille kävelyille turuille ja toreille, kyläilemään
ja "hengailemaan". Sitten se kärsiikin tekemisenpuutteesta ja
ylivilkkaudesta, ja käyttäytyykin sen takia huonosti (jopa niin, että
se pelottaa naapureita ja taas kirjoitetaan yleisönosastoihin ja
puuhataan lisää koirakieltoja). Omistajaparka joutuu sitten kuskaamaan
koiraansa ongelmakoiraterapiassa ja yksinolon ajaksi hankkimaan
koirapsykologien suunnittelemia puuhapalloja sun muita lievittämään
tuskaa (ennen kaikkea omaansa).

Jos useampi koira saisi osallistua omistajan kanssa pitkin päivää
kaikenlaiseen normaalielämän touhuiluun, joista aina joskus muutama
minuutti ehkä on kaupan edessä odottelua, veikkaan että koirat ja
niiden omistajat ja luultavasti muukin yhteiskunta olisivat paljon
täysijärkisempiä kuin nykyisin.

merja

--
* Merja Tornikoski, Finland *