Happokylvetys?
FKo
Onko eteläisen Suomen suunnalla pajaa, jossa voisi kylvettää
projektiauton korin? Ja jos on, niin mitä moisesta operaatiosta
mahdettaisiin pyytää?
- FK -
--> Change 'frank' to 'frans' in my E-mail address to mail me <--
Vesa T. Korhonen
> Onko eteläisen Suomen suunnalla pajaa, jossa voisi kylvettää
> projektiauton korin? Ja jos on, niin mitä moisesta operaatiosta
> mahdettaisiin pyytää?
Asian vierestä (kun en kehtaa suositella kaivamaan takapihalle
maakuoppaa ja vuoraamaan sitä pressulla...):
Jos ruosteet haluat pois syövyttämättä hyötymetallia, jätä hapot pois
ja käytä laimeaa kidesoodaliuosta sähkövirran kera. Hieman peltikoria
pienemmissä projekteissa elektrolyyttinen menetelmä on ainakin
meikäläisellä toiminut kertaluokkia paremmin kuin happojen kanssa
läträäminen. Lisäbonuksena on näin puhdistetun rautapinnan hieman
alkuperäistä parempi vastustuskyky pientä pintaruostetta vastaan,
ainakin niissä paikoissa, joissa ruostekukkien tilalle on tullut
kuoppainen, mustahko rautapinta. Kyseessä lienee sinistyksen sukuinen
FeO-kalvo.
Vesa
--
vesapistekorhonen at ikipistefi
FKo
> Asian vierestä (kun en kehtaa suositella kaivamaan takapihalle
> maakuoppaa ja vuoraamaan sitä pressulla...):
HEI HEI - HEIHEIHEI..!! Tässä on nyt kyseessä Auto, eikä mikään Adamin
katiska ;-)
> Jos ruosteet haluat pois syövyttämättä hyötymetallia, jätä hapot pois
> ja käytä laimeaa kidesoodaliuosta sähkövirran kera.
Ajattelin kyllä teettää sen jossain, enkä läträtä itse. Meinasin ensin
puhalluttaa sen korin ja sitten vielä uittaa.
> ainakin niissä paikoissa, joissa ruostekukkien tilalle on tullut
> kuoppainen, mustahko rautapinta. Kyseessä lienee sinistyksen sukuinen
> FeO-kalvo.
Ja sinne väliinkö ei sitten jää muhimaan mitään? Tuo kuulostaa lähinnä
joltain "Rust Later" -tyyppiseltä menetelmältä.
> Vesa
Vesa T. Korhonen
> "Vesa T. Korhonen" wrote:
>
> > Asian vierestä (kun en kehtaa suositella kaivamaan takapihalle
> > maakuoppaa ja vuoraamaan sitä pressulla...):
>
> HEI HEI - HEIHEIHEI..!! Tässä on nyt kyseessä Auto, eikä mikään Adamin
> katiska ;-)
Katiskat on siitä hyviä, että sisään harmillisesti joutunut vesi valuu
kätevästi ulos...
(anekdoottina mainittakoon vilkkurele, joka säännöllisesti täyttyi vedellä,
kunnes porasin sen koppaan reiän - Adam kun viisaana miähenä oli päättänyt
ripustaa sen kojelaudan alle väärinpäin :)
> Ajattelin kyllä teettää sen jossain, enkä läträtä itse. Meinasin ensin
> puhalluttaa sen korin ja sitten vielä uittaa.
No, siinä tapauksessa happokylpy lienee ihan paikallaan. Ideana on siis
tappaa korin hankaliin koloihin pesiytynyt ruoste, ja se on kieltämättä
hieman hankalaa elektrolyysissä - milläs sitä sähkökenttää saisi sinne
kaikkiin saumoihin syntymäänkään riittävästi, ellei käytettävissä ole
järjettömän paljon aikaa ja innostusta.
Kannattaa puhalluttajilta varmistaa, että eivät sitten joka tapauksessa
maalaa koria esim. Inertalla heti puhalluksen jälkeen, kuten olen erään
puhalluspuodin kuullut tekevän. Pienet epäonnistumiset ja muut
laiminlyönnit hiekkapuhalluksessa on aika "kätevää" peittää maalilla ennen
kuin asiakas pääsee toteamaan lopputuloksen. Puhalluksessa lommahtaneita
peltipintoja ei kyllä maalilla kätketä, mutta niitäpä ei toivottavasti
synnykään jos tekijänä on osaaja.
> > ainakin niissä paikoissa, joissa ruostekukkien tilalle on tullut
> > kuoppainen, mustahko rautapinta. Kyseessä lienee sinistyksen sukuinen
> > FeO-kalvo.
>
> Ja sinne väliinkö ei sitten jää muhimaan mitään? Tuo kuulostaa lähinnä
> joltain "Rust Later" -tyyppiseltä menetelmältä.
No juu, kyllähän pistehitsisaumojen väliin voi jäädä yhtä jos toistakin
happohoitoa vaativaa. Ainakin yksi kattopelti (luukulla) on tosin
onnistuttu menestyksellä siistimään paljussa peltipuhtaaksi ilman
puhalluksia tai happoja, ja saumat näyttävät puhdistuneen myös kokolailla
mukavasti. Ne kyllä piti lopuksi käydä läpi paineilman kanssa, jahka
potilas oli ensin viikon verran uiskennellut shokkihoidossa. Pitäisi
varmaan joskus kaivaa endoskooppi esiin ja vähän tähyillä uumenia.
Mutta sen verran kätevä tuo menetelmä on, että esimerkiksi teräsvanteita
tai muita järkevän kokoisia osia en enää kuvittelekaan puhaltavani kaapissa
hirveällä työllä, ellei jostain syystä satu olemaan älytön kiire. Osat vain
altaaseen rosterielektrodien kera, ja muutaman päivän kuluttua ovat
ruosteet ja maalit irronneet pinnasta sangen vähällä vaivalla. Lopuksi voi
avittaa osan puhdistumista vaikka tiskiharjalla.
Muistuvat mieleeni kymmenen vuoden takaa erään (kenties jo) edesmenneen
Adamin-tekeleen alatukivarret, joista ei hiekkapuhaltamalla meinannut saada
puhtaita ja ruosteettomia millään. Vaihtoehtomenetelmällä asia korjaantui,
mutta samalla tuli huomattua kaiken koossapitävän ruosteen mahti;
yllättäviä reikiä olikin ilmestynyt mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, vaikka
aluksi osa oli näyttänyt jokseenkin katsastuskuntoiselta... :)
Rust Later -ilmiöstä muisteltakoon toista tapausta, jossa erään perin
suurikaliberisen Adam-valmisteen etuakselipalkki oli ollut puolittain
puhdistumassa isossa muovitynnyrissä. Jostain syystä päätin jatkaa
projektia myöhemmin paremmalla ajalla, ja pakkasin akselipalkin pihalla
lojuneeseen varastopakuun odottamaan uutta inspiraatiota. Pari, kolme
vuotta myöhemmin palkki koki jälleen päivänvalon, ja silloin huomasin sen
saaneen tuoreehkoa pintaruostetta vain käsittelemättömälle puoliskollensa;
soodaelektrolyysissä kiusattu puolikas taasen oli edelleen kokolailla
siistin mustanharmaa.
Pitäisi varmaankin tehdä joskus tarkempia ja Tieteellisempiä kokeita sekä
kirjoittaa niistä muuallekin kuin pienehkölevikkiseen kerholehteen. Nykyään
tuolta veveeveestä löytyy ainakin Ameriikan-poikain tarinoita niin näistä
kuin muistakin kummallisista asisoista, joten miksipä niitä ei voisi löytyä
myös suomeksi. :)
Mikael
-> http://www.galvanoimis.fi/
Siellä kehuivat, että joku "tosi" rättisitikka-harrastaja oli pyytänyt
autonsa galvanoimista, kun kerta vastaavan tekeleen oli jossain
euroopassa nähnyt..
No, autosta purettiin pellit ja muistaakseni se kylvetettiin
suolahapossa ja sen jälkeen sinkittiin ILMAISEKSI, sitä ehtoa vastaan,
että autoa sai käyttää messuilla Galvanoimis Oy:n esittelyissä.
Itse ainakin harkitsisin tuotapaikkaa, eiköhän se onnistuisi, jos
hinnasta päästäisiin sopimukseen. Samalla saisi galvanoinninkin
ruostumista ehkäisemään :)
"Vesa T. Korhonen" <cor...@iki.fi.x> wrote in message news:<3E25D16A...@iki.fi.x>...
Sami Partanen
>-> http://www.galvanoimis.fi/
>Siellä kehuivat, että joku "tosi" rättisitikka-harrastaja oli pyytänyt
>autonsa galvanoimista, kun kerta vastaavan tekeleen oli jossain
>euroopassa nähnyt..
>No, autosta purettiin pellit ja muistaakseni se kylvetettiin
>suolahapossa ja sen jälkeen sinkittiin ILMAISEKSI, sitä ehtoa vastaan,
>että autoa sai käyttää messuilla Galvanoimis Oy:n esittelyissä.
>Itse ainakin harkitsisin tuotapaikkaa, eiköhän se onnistuisi, jos
>hinnasta päästäisiin sopimukseen. Samalla saisi galvanoinninkin
>ruostumista ehkäisemään :)
Muistelen joskus olleen puheen erään rättäri fanaatikon kanssa, että
joku olisi ihan vakuutuksista saanut hommattua ehjähkön rungon/korin
ja sinkittänyt sen, vakuutuksien piikkiin tottakai =)
Mikäpäs siinä olisi, Tiinalla ejellessa kesällä rätti takana =P
- Sami Partanen .
--
It's an insane world, but I'm proud to be part of it.
http://www.pigeonfudge.com/
Auto mahdollisesti kaupan, lisää tietoa linkistä ja allekirjoittaneelta
http://www.pigeonfudge.com/hyundai/
Lantsi
käytännön toteutus suoritetaan?
Harri
"Vesa T. Korhonen" <cor...@iki.fi.x> kirjoitti
viestissä:3E251150...@iki.fi.x...
jvvm
> Itse käväisin viime talvena Pirkkalan galvanoimis Oy´:ssä
> -> http://www.galvanoimis.fi/
> Siellä kehuivat, että joku "tosi" rättisitikka-harrastaja oli pyytänyt
> autonsa galvanoimista, kun kerta vastaavan tekeleen oli jossain
> euroopassa nähnyt..
Se oli alihankintamessuilla muutama vuosi sitten. Aika hilpeän
näköinen puhtaalla sinkkipinnalla....
Sen jälkeen ei ole näkynyt.
jouko
--
!! jos lähetät mailin, korjaa osoite !!
Vesa T. Korhonen
> Minkäslainen prosessi tuo kidesooda / sähkövirta juttu on??? Eli miten
> käytännön toteutus suoritetaan?
Ruostuneiden rautaesineiden elektrolyyttinen puhdistus:
Elektrolyytti: ruokalusikallinen kidesoodaa ämpärilliseen vettä. Vahvempi
liuos ei liene tarpeen.
Astia: jokin muoviastia, joka ei johda sähköä.
Virtalähde: esimerkiksi 12 voltin akkulaturi.
Anodilevyt (kytketään siis plusnapaan): haponkestävää terästä tai muuta
hyvää rosteria. Anodit eivät missään nimessä saa olla mustaa rautaa, sillä
sellaiset korrodoituvat erittäin nopeasti olemattomiin. Myös
haponkestävissä anodeissa tapahtuu korroosiota, mutta hyvin hitaasti; niitä
voi silti joutua puhdistamaan aika ajoin.
Kappale (kytketään miinusnapaan): ruostunut rautaesine, mielellään rasvasta
ja öljystä puhdistettu. Rasvaiset kohdat eivät menetelmällä yleensä
puhdistu, mikä voi etenkin huokoisissa valurautaesineissä aiheuttaa harmia.
Kappaleen ja elektrodien ripustuksessa saa käyttää vapaasti mielikuvitusta,
jotta pahiten ruostuneiden kohtien luokse saadaan voimakas sähkökenttä.
Sähkö olisi hyvä johtaa ainakin plusnavan puoleisiin anodeihin
rosterilangalla, mutta kuparilankakin toimii melko hyvin. Puhdistettavan
kappaleen eli miinusnavan puoleiset kytkennät voi tehdä kuparilangalla.
On syytä varoa, että oikosulkuja ei pääse tapahtumaan, eli elektrodien
ympärille kannattaa "tiukoissa paikoissa" laittaa vaikkapa palanen
pesusientä, joka estää suoran kosketuksen työkappaleeseen mutta sallii
ionien silti liikkua. Ilmanvaihdosta on myös syytä huolehtia, koska
pinnalle nousevassa vaahdossa on palonarkaa vetyä.
Kun kytketään virta, alkaa prosessi pikkuhiljaa tapahtua. Sähkövirran kulun
voi ennenpitkää havaita ruosteisen sakan ja pinnalle nousseen vaahdon
pyörteilynä, ja pohjalle alkaa tipahdella kappaleesta irronnutta ruostetta
sekä mahdollista maalia. Prosessi ei muunna kaikkea ruostetta muiksi
aineiksi, vaan lähinnä vain kappaleen pinnan läheisyydessä olevan ruosteen.
Tätä voi siis kutsua sähkökemiallis-mekaaniseksi puhdistusmenetelmäksi.
Lopuksi kappaleen voi hangata puhtaaksi tiskiharjalla. Pintaan jää paljon
mustaa, hienojakoista ainetta, jotka olen tulkinnut raudan hiileksi (ei jää
magneettiin) sekä magnetiitiksi (FeO, jää magneettiin). Kiiltävän pinnan
saa aikaan teräsharjalla, mutta jäljelle jäävät tietysti korroosion
aikaansaamat kuopat.
Ja eikun keittelemään!
Juha Lyytikainen
>
> Osat vain
> altaaseen rosterielektrodien kera, ja muutaman päivän kuluttua ovat
> ruosteet ja maalit irronneet pinnasta sangen vähällä vaivalla. Lopuksi voi
> avittaa osan puhdistumista vaikka tiskiharjalla.
Minkälaista jännitettä/virtaa tuossa käytetään?
Onnistuukohan pienimuotoinen käsittely esim. pesuvadissa akkulaturilla?
TJT2
> Lantsi wrote:
>> Minkäslainen prosessi tuo kidesooda / sähkövirta juttu on??? Eli
>> miten käytännön toteutus suoritetaan?
> Ruostuneiden rautaesineiden elektrolyyttinen puhdistus:
> Elektrolyytti: ruokalusikallinen kidesoodaa ämpärilliseen vettä.
> Vahvempi liuos ei liene tarpeen.
> Astia: jokin muoviastia, joka ei johda sähköä.
> Virtalähde: esimerkiksi 12 voltin akkulaturi.
> Anodilevyt (kytketään siis plusnapaan): haponkestävää terästä tai
SNIP rest. Joskus viime tai toissavuonna täällä esitettiin muuten ihan
sama menetelmä, mutta siinä oli soodan tilalla lipeä eli
natriumhydroksidi (jota on mm. viemäriputkien tukosten avaamiseen
tarkoitetussa nesteessä, esim. Pirkka Putkenavaaja). Onkos sillä
paljonkin väliä, mitä ainetta siihen veteen lisää?
Entä miten oleellista on virran määrä? Silloin kun tuosta aikaisemmin
täällä puhuttiin, minäkin testasin mutta oli vain 1 A virtalähde, joten
kokeilin sellaista parin sentin pituista kierrejousta yms pikkuesineitä,
kovin hitaalta ja tehottomalta vaikutti tuloksen kannalta, vaikka
nesteessä kova kupliminen kävikin.
--
--TJT--
Dialing...
Connected to remote computer.
Verifying user name and password...
Unable to establish a connection.
Vesa T. Korhonen
TJT2 wrote:
> SNIP rest. Joskus viime tai toissavuonna täällä esitettiin muuten ihan
> sama menetelmä, mutta siinä oli soodan tilalla lipeä eli
> natriumhydroksidi (jota on mm. viemäriputkien tukosten avaamiseen
> tarkoitetussa nesteessä, esim. Pirkka Putkenavaaja). Onkos sillä
> paljonkin väliä, mitä ainetta siihen veteen lisää?
> Entä miten oleellista on virran määrä? Silloin kun tuosta aikaisemmin
> täällä puhuttiin, minäkin testasin mutta oli vain 1 A virtalähde, joten
> kokeilin sellaista parin sentin pituista kierrejousta yms pikkuesineitä,
> kovin hitaalta ja tehottomalta vaikutti tuloksen kannalta, vaikka
> nesteessä kova kupliminen kävikin.
Joskus vuosikymmen sitten tuli kokeiltua myös lipeällä, ja se tepsi lähinnä
oksidoituneisiin messinkiosiin. Eipä siis ihme, että rauta ei liiemmin
puhdistunut kokeissasi. Sitäpaitsi NaOH on aikalailla ikävää kamaa, en kovin
mieluusti työntäisi käsiäni siihen liuokseen edes hetkeksi; kidesooda taasen
ei ole aivan siihen malliin syövyttävää myrkkyä. Ihan pikaisella
googlaamisella en noita aiempia lipeätarinoita löytänyt, joten täytyy
yrittää paremmalla onnella myöhemmin.
Käsittääkseni sillä on hieman väliä, mitä ainetta veteen lisää, samoin kuin
aineen konsentraatiolla. Siitä syystä puhdistumisreaktio on kokemuksieni
mukaan sangen tehokas juuri laimeaa soodaliuosta käyttäen, joskin jotkut
jenkkipoijaat on suositelleet myös pieniä määriä muita lisukkeita tuohon
elektrolyyttiliemeen. Lipeää ("caustic soda" tahi "lye") en muista kenekään
suositelleen käytettäväksi muutoin kuin lähinnä lohkoja puhtaaksi
keitettäessä, ja sitäkin ilman sähköä.
Mutta saahan sitä kokeilla. Kokeilemalla on moni muukin mielenkiintoinen
asia tässä maailmassa keksitty.
johelin
"Vesa T. Korhonen" <cor...@iki.fi.x> kirjoitti viestissä
Itse olen käyttänyt lämmintä vettä, ruokasuolaa ja 9 A antavaa
akkulaturia.
Puhdistustulos oli mielestäni hyvä. Karkeampikin suola käy, jos
sitä
sattuu kaapista löytymään.
Vesa T. Korhonen
johelin wrote:
> Itse olen käyttänyt lämmintä vettä, ruokasuolaa ja 9 A antavaa
> akkulaturia.
> Puhdistustulos oli mielestäni hyvä. Karkeampikin suola käy, jos
> sitä
> sattuu kaapista löytymään.
Sopii ainakin museomiehille, jotka entisöivät 1. maailmansodan aikaisia
kulkupelejä sen aikaisissa tunnelmissa. Silloinkin leijui ilmassa
klooria, tosin yleensä taistelukaasuna.
Vieläköhän joku keksii ehdottaa ilkeämpiä konsteja, lipeät ja
kloorigeneraattorit on jo käyty läpi... :)
johelin
"Vesa T. Korhonen" <cor...@iki.fi.x> kirjoitti viestissä
Älä anna turhan synkkää kuvaa, hyvin ilmastoidussa ulkoilmassa
tämä
toimii hyvin. Nesteen pinnalle erottuva vaahto on toki sen verran
ikävän näköistä,
ettei sitä tee mieli lähemmin tutkia.
Eihän tässä maailmaa pelasteta.
Juha Lyytikainen
>
>
> Itse olen käyttänyt lämmintä vettä, ruokasuolaa ja 9 A antavaa
> akkulaturia.
> Puhdistustulos oli mielestäni hyvä. Karkeampikin suola käy, jos
> sitä
> sattuu kaapista löytymään.
Virtaa tuskin kuitenkaan menee sitä 9A. Elektrolyysin virta
lisää reaktion tehoa kunnes vesi alkaa hajota.
Sopiva virta on siis siinä rajalla kun katodissa/anodissa
näkyy kuplia.
Jan
Juha Lyytikainen wrote:
Mulla rosterinen osienpesu-allas, useita ämpärillisiä vettä, ja vajaa
pullollinen Pirkka Putkimiestä.
(20% natriumhydroksidia)
Pohjalle muovinen "pullakori" joita voinee ruinata k-kaupasta
leipätiskiltä, ja osat sinne.. (pullakorin pohja on ritilämäinen eli ei
umpinainen). Isommmanpuoleisella akkulaturilla miinuskaapeli
puhdistettavaan osaan, osa nesteeseen, plussa altaan runkoon.. ja yöksi
porisemaan. Pinnalle syntyy runsaanlaisesti paskaista vaahtoa.
Latausvirran pidän itse 10A-15A välissä. Joskus kun touhuan itse muuta
samassa tilassa, voin pitää 20A mutta en yksin jätä noin kovalle.
Hyvin puhdistuu. Täytyy vaan harjata/pyyhkiä puhtaaksi osat jälkeenpäin
ja allas myös. Eilen illalla jätin moottorin tukiraudat kylpyyn,
tänäaamuna olivat valmiit. Jätin vielä työpäivän ajaksi pakosarjan
päälle tulevan suojapellin muhimaan.
Mitä isompi puhdistettavan osan pinta-ala, sitä enemmän virtaa menee.
Säätely on mahdollista laimentamalla tai väkevöittämällä nestettä, tai
pienentämällä + puolen pinta-alaa. Eli jos muoviämpärissä erikseen joku
rosterinen (suositus) mokkula + napana, niin vetää sitä pois vedestä
niin vaikuttava pinta-ala pienenee ja näinollen virta myös.
Helkkarin vähäinen määrä putkimiestä riittää suhteessa veteen. "lataus"
virta kasvaa äkkiä liuoksen väkevöityessä.
Puhdistusprosessissa erittäin ruosteisissa osissa käy niin että pintaan
muodostuva paskakerros haittaa virran kulkemista, eli ajoittainen
välipuhdistus vauhdittaa valmistumista. Jos + napa on jotain muuta kuin
rosteria, niin se tummuu (=ruostuu?) sangen pian, eikä enää johda sekään
virtaa yhtä hyvin.
Mulla erittäin hyviä kokemuksia, 22v vanhoista hihnapyöristä ja
pakosarjasta tuli kuin uudet. Olivat todella ruosteiset.
Alumiiniosille en sitten suosittele.
Jan
Vesa T. Korhonen
Jan wrote:
> Mulla rosterinen osienpesu-allas, useita ämpärillisiä vettä, ja vajaa
> pullollinen Pirkka Putkimiestä.
> (20% natriumhydroksidia)
> ...
Onko toistaiseksi ollut ongelmia altaan vedenpitävyyden kanssa? Se anodina
toimiva elektrodi kun tuppaa yleensä syöpymään elektrolyysissä hitaasti ja
arvaamattomasti, arvattavin seurauksin...
Joku jenkki oli "viksuna miähenä" kokeillut samaa ideaa, kunnes altaan pohja
alkoi tihkua vettä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Oli nimittäin palju
syöpynyt täyteen pienenpieniä reikiä, varmaankin lähinnä sieltä missä
elektrodien välinen etäisyys oli ollut pieni ja sähkökenttä vastaavasti
suuri.
Tämä vain varoituksena, ettei tule ylläreitä ja lattian lipeäpesua. :)
Jan
"Vesa T. Korhonen" wrote:
Ei ole vielä tapahtunut nesteenpaisumusta tallin lattialle, mutta vaikka
tapahtuisikin niin siitä vaan.. tulis pestyä sekin :-)
Siksi rosteria, että se kuluu huomattavan paljon vähemmän kuin muut
normaalimetalit mitkä voisi tulla kyseeseen.
Jan
Juha Lyytikainen
>
> Käsittääkseni sillä on hieman väliä, mitä ainetta veteen lisää, samoin kuin
> aineen konsentraatiolla. Siitä syystä puhdistumisreaktio on kokemuksieni
> mukaan sangen tehokas juuri laimeaa soodaliuosta käyttäen, joskin jotkut
> jenkkipoijaat on suositelleet myös pieniä määriä muita lisukkeita tuohon
> elektrolyyttiliemeen.
Mitä lisukkeita tuossa voisi kokeilla? Kokeilin puhdistaa muutamaa
kappaletta akkulaturia ja mietoa kidesoodaa käyttäen. Tulos näyttää
riippuvan suuresti käsiteltävän metalin laadusta. Esim. tummuneeseen
rautaiseen keittöveitseen ei ollut näkyvää vaikutusta muuta
ruostunut vetoakselin mutteri puhdistui samalla litkulla ja
virralla parissa tunnissa.
TJT2
> TJT2 wrote:
>> SNIP rest. Joskus viime tai toissavuonna täällä esitettiin muuten
>> ihan sama menetelmä, mutta siinä oli soodan tilalla lipeä eli
>> natriumhydroksidi (jota on mm. viemäriputkien tukosten avaamiseen
SNIP
> myrkkyä. Ihan pikaisella googlaamisella en noita aiempia
> lipeätarinoita löytänyt, joten täytyy yrittää paremmalla onnella
> myöhemmin.
No ei ihme kun muistini antoi hieman virheellistä tietoa. Se olikin jo
kesällä 2000, siis noin 2,5 vuotta sitten, ja ryhmäkin näyttää olleen
sfnet.harrastus.autovanhukset. Siellä threadi "Ruosteisen osan putsaus",
sisältää 35 viestiä ja alkaa Teemun viestillä
x x x clip x x x
Ei oikein tarpannyt tuolla *.tee-itse ryhmassa, olisikohan taalla
enemman
alan tuntijoita...
Eli mikahan olisi hyva keino saada metallinen pintaruosteesta karsiva
osa
puhtaaksi ? On sen vertaa pienia koloja, ettei mikaan ruosteensyojaa ja
harjausta keino toimi. Suurimmat toki saa lahtemaan terasharjalla, mutta
ne loput ?
Monet ovat vannoneet sitruunahapon nimeen... Mitenkas moinen ? Ja onko
tuo puhdasta s.happoa vai jotain sekotusta, enta mista moista yleensa
saisi ?
Teemu
x x x clip end x x x
> Käsittääkseni sillä on hieman väliä, mitä ainetta veteen lisää,
> samoin kuin aineen konsentraatiolla. Siitä syystä puhdistumisreaktio
> on kokemuksieni mukaan sangen tehokas juuri laimeaa soodaliuosta
> käyttäen, joskin jotkut jenkkipoijaat on suositelleet myös pieniä
> määriä muita lisukkeita tuohon elektrolyyttiliemeen. Lipeää ("caustic
> soda" tahi "lye") en muista kenekään suositelleen käytettäväksi
> muutoin kuin lähinnä lohkoja puhtaaksi keitettäessä, ja sitäkin ilman
> sähköä.
No kun luet nuo 35 viestiä, huomaat että siellä on useita erilaisia
aineita ja mielipiteitä (en enää itsekään muistanut mitä kaikkea tuolla
oli... ja itse siis kokeilin vain sitä "putkimiestä" joskus syksyllä
2000)
> Mutta saahan sitä kokeilla. Kokeilemalla on moni muukin
> mielenkiintoinen asia tässä maailmassa keksitty.
No ihan IMHO suosittelen hiekkapuhallusta, peltivanteet sillä ainakin
lähtee puhtaaksi. Ja nopeasti ja halvalla, sitten kun löytää sopivan
metallifirman eikä sitä firmaa jossa vanteet lojuu viisi viikkoa
nurkassa odottamassa että joku muistaisi tehdä niillekin jotain. Ja juu,
kokeilin kyllä omallakin kompressorilla, mutta eihän siinä riittänyt
teho edes venttiilikoppien ruostepilkkuihin.
--
--TJT--
V: Ihmiset jotka jättävät turhat lainaukset poistamatta ja
kirjoittavat oman tekstinsä lainausten yläpuolelle.
K: Mikä nyysseissä ärsyttää eniten?