Sitten tajusin ottaa apumiehen mittanauhan toista päätä pitämään ja
mittasimme aurauksen yksinkertaisesti suoraan eturenkaista. Näin pääsimme
mutu-tuntumalta suunnilleen millin tarkkuuteen, mikä varmasti useimmiten
riittää paremmin kuin hyvin. Jos epäilee renkaiden huonoa laatua tai
vanteiden kieroutta, kannattaa siirtää autoa sen verran, että etupyörät
pyörivät 180 astetta, ja mitata uudelleen. Jos arvot pysyvät samana, on
auraus silloin melko tarkasti se, mitä mittanauha kertoo.
Renkaista mittaamalla auraus mitataan yksinkertaisesti niin, että mitataan
raideväli etupyöristä etu- ja takapuolelta auton kulkusuuntaan nähden ja
verrataan eroa. Korjausoppaissa ja vastaavissa lähteissä kerrotut ohjearvot
vastaavat riittävällä tarkkuudella näin saatua arvoa. Kun puhutaan
"milleistä" eikä "asteista" pyöränkulmien ilmoittamisessa, en ole aivan
varma mistä kohdasta nuo millit mitataan, mutta esimerkiksi Amatsonissa
muistaakseni raidetanko sattuu olemaan juuri renkaiden kulutuspinnan
kohdalla auton sivusta katsottuna, joten virhettä ei pääse syntymään.
Esimerkkinä mainitsen omat värkkini. Amatsoniin laitoin neljän millin
aurauksen, mikä on toki melko paljon ottaen huomioon sen, että autolla
ajetaan nykyaikaisilla vyörenkailla. Suuntavakavuus on nyt kyllä
vähintäänkin tyydyttävä.
Escorttiin laitoin millin aurauksen, mikä on ymmärtääkseni aika optimaalinen
tuollaiseen etuvetoiseen autoon. Suuntavakavuus kesärenkailla on nyt
erittäin hyvä, talvirenkailla vähän huonompi, mutta riittävä kuitenkin.
Jos haluaa nelipyöräsuuntauksen ja camberin tai casterin säädön, kannattaa
mennä suosiolla johonkin rengasliikkeeseen tai korjaamoon, jossa on
nelipyöräsuuntaukseen soveltuvat vehkeet. Kannattaa sitten kysellä ja
keskustella siitä, että mitä autolle halutaan tehdä ja mitä kyseinen
putiikki sille kykenee tekemään.
Omissa autoissani ei nelipyörämittauksesta juurikaan ole iloa, kun
kummassakaan takapäätä ei pysty säätämään. Amatsonissa on jäykkä taka-akseli
ja Escorttia ei muuten vain ole tehty taka-akselistaan säädettäväksi.
--
Tuomas Yrjövuori
näin olen menetellyt jo parikymmentä vuotta. tuo on todellakin riittävä
tarkkuus, eikä siinä tarvi edes apumiestä, jos pääsee nelipilarinosturilla
auton alle.
vanteen/renkaan heiton eliminoimiseksi kannattaa tosiaan mitata parista
kolmesta eri kohtaa ja ottaa sitten tuloksista keskiarvo.
optisten laitteiden kiinnittäminen pelkän aurauksen säätämisen takia on
ajanhukkaa ja huolimattomasti/taitamattomasti kiinnitetyt laitteet lisäävät
virheellisen säädön mahdollisuutta.
En kyllä lähtisi nosturilla tuota tekemään, olettaen siis että tarkoitat
nosturia jossa auto ei lepää omien pyöriensä varassa. Nimittäin aika monessa
autossa etupään geometria on sellainen, että jousituksen korkeuden muutos
muuttaa aurauskulmaa yllättävän paljon johtuen siitä, että raidetangot
menevät huomattavan jyrkkään kulmaan pois vaakatasosta.
Toinen ongelma tuossa mittaustavassa on se, että monissa autoissa ei pääse
mittausta tekemään läheskään renkaan puolivälistä korkeussuunnassa, kun
edessä on pyöränkotelon alareunaa, sisälokaria sun muuta roinaa.
Jossain on kotimittauksiin suositeltu rautaa, joka muistuttaa etäisesti
vanhanaikaisen polkupyörän ohjaustankoa, eli että siinä olisi keskellä
"kuoppa", jotta tanko kiertää auton alta mutta nousee riittävän korkealle
pyöränkoteloon.
-Sami-
Camberin mittaus on oikeastaan vielä helpompaa ja säätökin onnistunee
ainaskin kun tarpeeksi monta kertaa mallaa...
http://www.tunex.fi/puslat/index.htm
ja Camber laskuri
Noin olen sen aina mitannut mikroautostakin: teipinpalat renkasiin
kiinni ja teipin reunasta tietystä kohtaa mitta. Toimii.
f
> En kyllä lähtisi nosturilla tuota tekemään, olettaen siis että tarkoitat
> nosturia jossa auto ei lepää omien pyöriensä varassa.
luonnollisesti sellainen (nelipilari/ajosilta) nosturi pitää olla, missä
auto on pyöriensä varassa. muuten hommassa ei oo mitään tolkkua...
> Toinen ongelma tuossa mittaustavassa on se, että monissa autoissa ei pääse
> mittausta tekemään läheskään renkaan puolivälistä korkeussuunnassa, kun
> edessä on pyöränkotelon alareunaa, sisälokaria sun muuta roinaa.
mitta yltää yleensä helposti juuri siihen kohtaan, missä vanteen reunakin on
(etu/takasuunnassa). ei sitä tarvikaan senkaan korkeuden puolivälistä
mitata.
käsittääkseni se on juuri se kohta, mistä aurauksen arvo mitatataan/pitäisi
mitata muillakin laitteilla.
käytännössä kun säädät aurauksen arvoksi 1-3mm, niin se toimii 100%
autokannasta. renkaat ei kulu pilalle, vaikka millin/kaksi nakkaisi johonkin
suuntaan.
harituksen puolella auton ajokäytös tosin on epäjohdonmukainen. auto
"hakee", on raide- ja tuuliherkkä.
pikku vatupassi on oikein kätevä tapa tarkastaa, onko mitään syytä asettaa
autoa optisiin tarkastuslaitteisiin.
Miksipä asettaa enää mihinkään erikoislaitteeseen kun tuo on kyllä
erittäin tarkka tapa vaikka säätämäänkin joutuisi. -vähän sama kuin
valojen suuntaukseen mitään erikoisvehkeitä tarvita, seinä ja mitta
riittää...
Tuli vielä mieleen aurauksen tarkistamisesta tämäkin suht halpa apuväline
josta joskus laittelin juttua kun samasta aiheesta jutusteltiin:
no, ei kai sitä muuten pysty asiakkaalta veloittamaan puolta tuntia
ohjauskulmien tarkastuksesta:))
En nyt ihan päässyt jyvälle mitä tarkoitit, itse ilmaisin ainakin hieman
epäselvästi. Eli tietysti se mitataan vanteen reunasta, mutta kyllä se
mittaus pitäisi tehdä korkeussuunnassa nimenomaan vanteen keskipisteen
korkeudelta, jotta saadaan oikea tulos. Jos mitataan alempaa, niin silloin
mittaustulos on pienempi kuin mitä todellinen arvo on.
> käytännössä kun säädät aurauksen arvoksi 1-3mm, niin se toimii 100%
> autokannasta. renkaat ei kulu pilalle, vaikka millin/kaksi nakkaisi
> johonkin suuntaan.
> harituksen puolella auton ajokäytös tosin on epäjohdonmukainen. auto
> "hakee", on raide- ja tuuliherkkä.
Ai, olen ihan ollut siinä luulossa, että useimmissa eurooppalaisissa
autoissa viralliset arvot nimenomaan ovat lähellä nollaa tai vähän
harituksen puolella. Mutta mitään erityisen kattavaa otosta ei ole,
pikemminkin vaan havaintoja itsellä ja perheessä muuten olleista autoista.
-Sami-
näinpä. itse asetan mitan pään renkaan sivuun juuri sille paikkeille, missä
vanteen etureuna on, mutta missä ei vielä renkaan litistyminen alapuolelta
vaikuta. mittaa heiluttelemalla vielä varmistun siitä lyhyimmästä välistä.
se on helppo todentaa, kun tuijottaa koko ajan lukupäätä.
> Ai, olen ihan ollut siinä luulossa, että useimmissa eurooppalaisissa
> autoissa viralliset arvot nimenomaan ovat lähellä nollaa tai vähän
> harituksen puolella. Mutta mitään erityisen kattavaa otosta ei ole,
> pikemminkin vaan havaintoja itsellä ja perheessä muuten olleista autoista.
etuvetoisiin oli vielä 70-luvullakin melkeenpä sääntö, että hieman
harituksen puolelle. taisi käytännössä johtua siitä, että etupyörän tuenta
oli senajan autoissa niin vetelä, että vedon ollessa päällä ajon aikana
pyörät olivat kuitenkin aurauksella?
enpä minäkään ohjearvoja ole vuosiin tuijotellut, kun jossain vaiheessa
hoksasin, että lähes kaikki autot toimii tuolla asetuksella.
Itse olen mittaillut kulmia tässä ketjusa esitetyllä tavalla aina, ja
mitään ongelmia ei ole ollut. Fiestojen (joita perheessä on ollut
useita) korjausoppaista lunttasin sallittuja rajoja ja muistelisin, että
tuo haritus/auraus vaihtelee tuossakin autotyypissä suuntaan jos
toiseenkin ihan vuosimallin mukaan. Välillä saa olla haritusta tai
aurausta hitusen, vähän uudemmissa nimenomaan haritusta, ei missään
nimessä aurausta ja mitähän sitten näissä uusissa onkaan.
Mutta siis ei kait mitään yleispäteviä sääntöjä ole. Kai ne riippuu
siitä millainen ripustus pyörissä on?
.......j
taululiitu on oma aseeni.
....j.
No ei.
A
>
> Escorttiin laitoin millin aurauksen, mikä on ymmärtääkseni aika
> optimaalinen tuollaiseen etuvetoiseen autoon. Suuntavakavuus
> kesärenkailla on nyt erittäin hyvä, talvirenkailla vähän huonompi,
> mutta riittävä kuitenkin.
>
Ei kai etuvetoisissa ole aurausta? En ole mikään asiantuntija, mutta
jostain muistelen että niissä olisi haritus.
Ei ole nyt lähdettä käsillä, mutta muistelisin kyseiseen vuoden 1992
suositeltavan arvoa välillä puolen millin harituksesta parin millin
auraukseen. Eli kyllä se keskimäärin enemmän on aurauksen kuin harituksen
puolella, mutta lähellä nollaa kuitenkin.
Suositus vaihtelee etuvetoisen tyypin ja vuosimallin mukaan, mutta kuten
joku tässä ketjussa jo kirjoittikin, ei mene kauhean pahasti pieleen, jos
laittaa hyvin pienen aurauksen etuvetoiseen.
--
Tuomas Yrjövuori
Silloin kun vielä ajelin talvet etuvetoisella, niin mulla oli aina
haritusta 2-4mm :)
f
Nolla on aina aika hyvä arvo etuvetoiselle; vanhaan ja pusliltaan
jo väsyneeseen autoon laittaisin ehkä hitusen haritusta.
Tarkalleen oikea aurauskulma on ensiarvoisen tärkeä oikeastaan
vain autoissa, joissa on päällekkäiset kolmiotukivarret; niissä
aurauskulma vaikuttaa voimakkaasti camberiin kun pyörän tuki-
pisteet ovat lähellä toisiaan. Toisaalta tämä kalusto taitaa
enimmäkseen olla jo museoikäistä.
--
Byrgcn hgryvnf.
Tietenkin voi miettiä sitä miten ohjausgeometria muuttuu etuvetoisessa
kiihdytettäessä ja jarruttaessa, tähän vaikuttaa myös pyörän tuennan
keskinäiset sijoittelut ja olkapoikkeama, väljillä tai löysillä puslilla
liike on suurempi kuin ehjällä alustalla...
-Ippe