ALV pois tietokoneesta
Alberto Cruz
Olisiko mahdollista opiskelijan saada jonkinlaista vero-vähennystä
tietokoneen hankkimisesta?
Riittääkö että opiskelee tietotekniikka-alalla?
Terveisin,
Alberto
Aapo Rista
> Olisiko mahdollista opiskelijan saada jonkinlaista vero-vähennystä
> tietokoneen hankkimisesta?
ALVin saat pois, jos perustat firman, esim. toiminimen, ja
ilmoittaudut arvonlisäverovelvolliseksi. Toki sitten firmalla pitää
olla jotain laskutettavaakin.
> Riittääkö että opiskelee tietotekniikka-alalla?
Ei.
--
Aapo Rista
Aapo....@iki.fi
Harri Markkula
"Aapo Rista" <Aapo....@iki.fi> wrote in message
news:slrnbnadg1.s...@localdomain.localhost...
> "Alberto Cruz" kirjoitteli ryhmässä sfnet.atk:
> > Olisiko mahdollista opiskelijan saada jonkinlaista vero-vähennystä
> > tietokoneen hankkimisesta?
>
> ALVin saat pois, jos perustat firman, esim. toiminimen, ja
> ilmoittaudut arvonlisäverovelvolliseksi. Toki sitten firmalla pitää
> olla jotain laskutettavaakin.
Ei tarvitse olla laskutettavaa. ALV:sta voi anoa palautusta, jos saatava
jää maksettavaa suuremmaksi.
Terv: Harri
Harri Markkula
<ase...@jippii.fi> wrote in message
news:G5hdb.370$K%1....@read3.inet.fi...
> On Sat, 27 Sep 2003 11:18:15 +0300, "Harri Markkula"
> <til...@netti.fi> wrote:
>
> >Ei tarvitse olla laskutettavaa. ALV:sta voi anoa palautusta, jos
saatava
> >jää maksettavaa suuremmaksi.
>
> tähtäimellä), jos firman ainoa liiketoiminta on koneiden
> osto eikä mitään myydä ulospäin niin verottaja voi
> kiinnostua ja epäillä jopa veronkiertoa...
>
> Tosin alottava yritys voi tehdä pari ensimmäistä vuotta
> pelkkää tappiota ulkoisin varoin esim. tuotekehityksen
> parissa. Ja kuten viime aikoina olemme saaneet huomata,
> nimenomaan moni atk-alan yritys on tehnyt pelkkää tappiota
> perustamisestaan konkurssiin saakka ja vieläpä ihan
> laillisesti.
Jos koneen ostaa firmalle, niin eihän sillä saa tehdä kuin firman töitä.
Mutta sitähän ei tässä kysytty. Kiinnostuksen kohteena oli vain tuo
ALV-asia, joka on siis niin, että ALV:n voi anoa verottajalta takaisin
kun vähennettävän veron määrä ylittää maksettavan määrän.
Olen aikoinani törmännyt semmoiseenkin yritykseen, jolle ei tullut
maksettavaa alvia lainkaan vaan pelkästään takaisin anottavaa. Näin
siitä huolimatta, että yritys teki positiivista tulosta.
Terv: Harri
Ville Voipio
> Tervehdys!
>
> Olisiko mahdollista opiskelijan saada jonkinlaista vero-vähennystä
> tietokoneen hankkimisesta?
> Riittääkö että opiskelee tietotekniikka-alalla?
ALViin täällä jo vastattiinkin... Tässä muita mahdollisuuksia
veronmaksun nautinnon pienentämiseksi.
Periaatteessa työntekijä saa vähentää verotuksessa ansiotuloistaan
työkalujen hankkimiseen käytettämänsä summan. Siis hyvin karkea esimerkki:
Kirvesmies X:llä on tulot 30 000 E/vuosi. Hän hankkii omilla
rahoillaan kirveen ą 10 E. Vähennyksen jälkeen X:n verotettava
tulo onkin enää 29 990 E/vuosi. Tällöin verot vähenevät marginaali-
prosentin osoittamalla määrällä tuosta 10 E:sta.
Tällä tavalla verottaja osallistuu kirveen ostoon parilla eurolla.
Mitä paremmat tulot, sitä isompi prosentti.
Käytännössä tilanne on mutkallisempi. Ensinnäkin verottaja tekee
jo viran puolesta oletuksen siitä, että kunniallinen työntekijä
on käyttänyt tietyn määrän rahaa (muutaman satasen) työkalujen
hankkimiseen. Jos siis jotain lisävähennystä haluaa, pitää kuiteilla
osoittaa kulujen menneen tämän minimin yli. Minimi tulee automaattisesti
ilman selittelyjä.
Isommat ja pitkäaikaisemmat hankinnat (tietokoneet, jne.) saa
vähentää usean vuoden aikana. Sääntöjä ei ole kirjattu lakiin,
ja ne leijuvat ilmassa. Ainakin pari vuotta sitten tilanne oli
se, että tietokoneesta sai vähentää 25% jäännösarvosta vuodessa.
Siis tuhannen euron tietokoneesta saa ensimmäisenä vuonna vähennystä
250 E, toisena vuonna 0.25*750 E = 187.5 E, jne.
Näppärä tietysti huomaa, että tuolla tavalla sitä tietokonetta
ei saa ikinä kokonaan vähennettyä. Eikä saakaan. Ja sitä paitsi
jos tietokone on ainoa työkalu, tuo jäännösarvo jää helposti alle
tuon viran puolesta tehtävän vähennyksen viimeistään parin vuoden
kuluttua. Ja vaikka kaiken saisikin, niin kolmen vuoden tietokoneesta
saa vähentää noin puolet.
Vielä tämänkin lisäksi verottaja voi todeta tietokoneen olevan
puoliksi pelikone, jolloin sen arvosta kelpaa vähennettäväksi
esimerkiksi 50 %. Käsittääkseni tätä temppua ei laki tue, joten
jos noin pääsee käymään, kannattaa valittaa. Käytännössä näin
tiedän kuitenkin ainakin pääkaupunkiseudulla menetellyn.
Ja sitten sokerina pohjalla: Ansiotuloista tehtävä työkaluvähennys
(ja työhuonevähennykset, jne.) eivät koske opiskelijaa. Eli vaikka
opiskelija maksaa kaikista tuloistaan (myös opintotuesta) veroa
ihan normaalisti, opiskelutarvikkeita ei saa vähentää verotuksesta.
(IMHO, typerä juttu. Opiskelu sinänsä on sen verran nuijaa hommaa
ja sen verran hyvä juttu valtiolle, että nuo hassut roposet se
voisi myöntää.)
Käytännössä verottaja voi torpata tietokoneesta tehtävät verovähennykset
vetoamalla siihen, että tietokoneen on hankkinut opiskelija, joka
käyttää sitä opiskelutarkoituksiin. Verotoimistosta riippuen taistelu
on joko kohtuullisen siistiä tai täysin veristä. Joka tapauksessa
jos opiskelija aikoo tuon tietokoneen vähentää, pitää olla päätoimen
(tai muun merkittävän tulolähteen) työnantajalta paperi, jossa
työnantaja vakuuttaa koneen olevan ehdottoman välttämättömän
edellytyksen työnteolle.
Tällä konstilla olen itse saanut verottajan sponssaamaan paria
tietokonetta, kerran Helsingissä, toisen Vantaalla. Kummallakin
kerralla vaadittiin oikaisuvaatimuksen tekemistä ennen läpi-
menoa. Ongelmana siis opiskelijastatus.
Loppuun kuitenkin vielä varoitus siitä, että koska nämä vähennykset
perustuvat verohallinnon (ei-julkisiin) ohjeisiin, tilanne voi
muuttua yhdessä yössä. Se voi myös vaihdella verotoimistottain.
Joten periaatteita lukuunottamatta (ansiotyön työkalut ansiotyön
tuloista) kaikki yllämainittu voi olla ihan viratonta juttua.
---
Niinjuu, jos jollekulle tulee heti mieleen kuningasajatus firman
perustamisesta ja sitä kautta tietokoneen helpommasta hankinnasta,
niin ei sekään ihan suoraviivaista ole. Kovin helposti verottaja
tulkitsee freelanceriksi, ja toiminimiäkin on verotuksessa ainakin
pääkaupunkiseudulla purettu henkilöverotuksen piiriin. Olennainen
avainsana on riski; jos yritystoiminta tapahtuu kotona eikä siihen
liity merkittävää riskiä, se on ammatinharjoittamista. Osakeyhtiössä
tämä purkaminen lienee harvinaisempaa, mutta toisaalta OY:öön
sisältyy jo kohtalainen määrä kirjallisia töitäkin.
- Ville
--
Ville Voipio, Dr.Tech., M.Sc. (EE)
Harri Markkula
"Ville Voipio" <vvo...@kosh.hut.fi> wrote in message
news:i3kllsa...@kosh.hut.fi...
> "Alberto Cruz" <boro...@luukku.com> writes:
>
> > Tervehdys!
> >
> > Olisiko mahdollista opiskelijan saada jonkinlaista vero-vähennystä
> > tietokoneen hankkimisesta?
> > Riittääkö että opiskelee tietotekniikka-alalla?
>
> ALViin täällä jo vastattiinkin... Tässä muita mahdollisuuksia
> veronmaksun nautinnon pienentämiseksi.
>
> vähentää usean vuoden aikana. Sääntöjä ei ole kirjattu lakiin,
> ja ne leijuvat ilmassa. Ainakin pari vuotta sitten tilanne oli
> se, että tietokoneesta sai vähentää 25% jäännösarvosta vuodessa.
> Siis tuhannen euron tietokoneesta saa ensimmäisenä vuonna vähennystä
> 250 E, toisena vuonna 0.25*750 E = 187.5 E, jne.
>
> Näppärä tietysti huomaa, että tuolla tavalla sitä tietokonetta
> ei saa ikinä kokonaan vähennettyä. Eikä saakaan.
Väärin.
Poistojen jälkeen jäävän loppuosan saa poistettua kertaheitolla siten,
että myy vanhan romun pois.
Myyntihinta lasketaan tietenkin tuloksi, mutta sen ylittävä poistamatta
oleva osuus on veroissa vähennettävää kokonaisuudessaan. Näinhän se
systeemi on tarkoitettukin toimimaan.
Vanhasta tietokoneen romusta ei tietenkään mitään saa, mutta ainoa
tärkeä asia onkin tosite verotukseen.
Terv: Harri
Markku Nevalainen
>
> Olennainen
> avainsana on riski; jos yritystoiminta tapahtuu kotona eikä siihen
> liity merkittävää riskiä, se on ammatinharjoittamista.
Kotona työn tekeminen ei toki vaikuta verottajan päätöksessä puoleen
eikä toiseen:)
Eikä "riskin" suuruuskaan ole se ratkaiseva tekijä. Onhan normaalil-
la työntekijälläkin oma 100% riskinsä saada potkut milloin tahansa.
"Ammatinharjoittaminen" taas yleensä aivan täysipainoista yritystoi-
mintaa jolla tekijä hankkii koko elantonsa. Joten sanana ammatinhar-
joittajaa on yllä käytetty aivan väärässä kohtaa.
Verottajahan haluaa tehdä vain jaon sille, onko esim. yhden henkilön
yritys itse asiassa toiseen yritykseen _henkilökohtaisessa työsuh-
teessa_ josta maksetaan _palkkaa_. Vai onko kyseessä aito yritys-
toiminta, ja sitä kautta mahdollisesti palkan lisäksi saadaan lii-
ketuloa tai muita etuuksia.
http://www.vero.fi/nc/viewarticle.asp?path=5,40,437&article=2206&domain=VERO_MAIN&language=FIN&index=#
"Jos vastikkeellista, sopimukseen perustuvaa työtä tehdään toimeksi-
antajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena, syntyy ennakkoperintä-
lain 13 §:ssä säädetty työsuhde, josta maksettu korvaus on palkkaa."
Täysin veronkiertomielessä perustetut yritysviritykset verottaja toki
purkaa. Mutta verottaja yrittää ainakin omien sanojensa mukaan olla
siinäkin mahdollisiman johdonmukainen, ja päätökset ennakoitavissa
olevia.
http://www.vero.fi/nc/viewarticle.asp?article=437&language=FIN
Tuollaisten yrityspurkamisen asiaperusteita selostetaan yllä esim. koh-
dassa "Tulkinnanvarainen asia"
> mutta toisaalta OY:öön sisältyy jo kohtalainen määrä kirjal-
> lisia töitäkin.
En tunne kovin hyvin esim. Toiminimen kirjallisten töiden määrää, mutta
näppituntuma on että esim. muutaman hengen Toiminimi tai muutaman
hengen Oy teettäisivät likipitäen saman määrän paperitöitä.
Alv, Sotu- ja verotilityksen syklit ovat molemmilla tiemmä aivan samat,
ja veroilmoituksen molemmat jättävät kerran vuodessa. Tilintarkastaja
tosin vaaditaan vain Oy:ssä.
---
Yhden tai kahden, luokkaa 800 - 1000 euroa maksavan PC:n ALV-vähen-
nyksen vuoksi ei kenenkään kannata alkaa sörkkimään omaa elämäänsä
siihen suuntaan, että perustaisi yrityksen tuon alv-hyödyn vuoksi.
Se on aivan saletti.
MNe
Kalle
"Harri Markkula" <til...@netti.fi> kirjoitti
viestissä:5lidb.311$9V2...@reader1.news.jippii.net...
>
> Olen aikoinani törmännyt semmoiseenkin yritykseen, jolle ei tullut
> maksettavaa alvia lainkaan vaan pelkästään takaisin anottavaa. Näin
> siitä huolimatta, että yritys teki positiivista tulosta.
>
> Terv: Harri
>
>
Mitä tarkoitat takaisin anomisella ? Tietääkseni ei alveja nykyään
palautella muuta kuin eu:n ulkopuolelle myydystä tavarasta.
Ville Voipio
> Poistojen jälkeen jäävän loppuosan saa poistettua kertaheitolla siten,
> että myy vanhan romun pois.
Jos näin on, niin on se uskottava. Eivätpä ole kovin viitsineet tuota
mainostaa, mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun verotoimistosta
tulee huonoja ohjeita.
> Vanhasta tietokoneen romusta ei tietenkään mitään saa, mutta ainoa
> tärkeä asia onkin tosite verotukseen.
Mitenkähän tuonne saa sitten romutukseen menevän tietokoneen. YTV:n
jäteaseman kuitti? Voin vain kuvitella niitä riemun kiljahduksia
tietokoneen yksilöinnin kohdalla.
Ville Voipio
> Kotona työn tekeminen ei toki vaikuta verottajan päätöksessä puoleen
> eikä toiseen:)
Ei tietenkään. Jostain syystä kuitenkin ympäristössä toimivat
freelancerin ja yrittäjän puolivälissä roikkuvat ihmiset
haluavat kovasti jonkin muun kuin kotiosoitteen tuonne tietoihin.
> Eikä "riskin" suuruuskaan ole se ratkaiseva tekijä. Onhan normaalil-
> la työntekijälläkin oma 100% riskinsä saada potkut milloin tahansa.
Näinhän se on lain mukaan. Tuo "riski" oli nimenomaan verotoimiston
antama määre, ei mikään lakitekstistä tuleva juttu. Ikävä vain,
että verotuksessa tuntuu olevan paljon ohjeita, joista ei niin
kovin tiedosteta.
> "Ammatinharjoittaminen" taas yleensä aivan täysipainoista yritystoi-
> mintaa jolla tekijä hankkii koko elantonsa. Joten sanana ammatinhar-
> joittajaa on yllä käytetty aivan väärässä kohtaa.
Toisaalta ongelma voi tulla eteen myös tilanteessa, jossa henkilö
harjoittaa ammattiaan. Jos ammatti sattuu olemaan tietotyötä,
päästään äkkiä tuonne kohtaan "tulkinnanvarainen asia". Tämähän
on jo vanhastaan toimittajien ongelma, freelancer-status tulee
kovin helposti, vaikka työnantajia olisi tsiljoona.
Toisaalta on olemassa vaikka kuinka paljon yhden hengen konsultti-
firmoja, jotka ovat ihan oikeita firmoja. Ja tässä jaossa oikealle
puolelle pääsemisessä auttaa a) osakeyhtiö, b) osoite muualla.
Vaikkei näin tietysti pitäisikään olla.
> En tunne kovin hyvin esim. Toiminimen kirjallisten töiden määrää, mutta
> näppituntuma on että esim. muutaman hengen Toiminimi tai muutaman
> hengen Oy teettäisivät likipitäen saman määrän paperitöitä.
Käsittääkseni yhden hengen tapauksessa ero on ihan tuntuva. Käsitys
perustuu toisen käden kokemuksiin. Joka tapauksessa työllistäminen
työllistää samalla tavalla kummassakin.
> Yhden tai kahden, luokkaa 800 - 1000 euroa maksavan PC:n ALV-vähen-
> nyksen vuoksi ei kenenkään kannata alkaa sörkkimään omaa elämäänsä
> siihen suuntaan, että perustaisi yrityksen tuon alv-hyödyn vuoksi.
> Se on aivan saletti.
Jeps.
Harri Markkula
> Markku Nevalainen <m...@iki.fi> writes:
>
> > Kotona työn tekeminen ei toki vaikuta verottajan päätöksessä puoleen
> > eikä toiseen:)
>
> Ei tietenkään. Jostain syystä kuitenkin ympäristössä toimivat
> freelancerin ja yrittäjän puolivälissä roikkuvat ihmiset
> haluavat kovasti jonkin muun kuin kotiosoitteen tuonne tietoihin.
>
> > Eikä "riskin" suuruuskaan ole se ratkaiseva tekijä. Onhan normaalil-
> > la työntekijälläkin oma 100% riskinsä saada potkut milloin tahansa.
>
> Näinhän se on lain mukaan. Tuo "riski" oli nimenomaan verotoimiston
> antama määre, ei mikään lakitekstistä tuleva juttu. Ikävä vain,
> että verotuksessa tuntuu olevan paljon ohjeita, joista ei niin
> kovin tiedosteta.
En tiedä kuka sinua on tässä veroasiassa neuvonut, mutta pikkuisen
hataralta se tuntuu.
Riski ei ole mikään oleellinen asia, vaan se, kuinka hyvin tehty työ on
verrattavissa tavalliseen palkkatyöhön tai ammatinharjoittamiseen.
Tyyppiesimerkki takavuosilta verotuksen purkamisen (=henkilöverotukseksi
muuttamisen) suhteen olivat hammaslääkärit. Moni hamputohtori perusti
yhtiön ja teki siinä itsenäisesti töitä. Jos hän teki sen itsekseen tai
yhden hammashoitajan kanssa, oli purkamisen riski todellinen. Tämän
verottaja katsoi normaaliin palkkatyöhön verrattavaksi.
Jos hammaslääkärillä olikin palkkalistoillaan enemmän porukkaa, tai
yhtiön nimissä harrastettiin merkittävässä määrin muutakin työtä kuin
kyseisen tohtorin itsensä tekemä ammattiaan vastaava työ, purkamisriski
laski.
Suomenkielellä sanottuna tavallisesta palkkatyöstä ei saa 29%
yritysverolla verotettua tekemällä sitä yhtiön nimissä oli riski ja työn
määrä kuinka suuri tahansa.
Terv: Harri
Anssi Saari
> Jos hammaslääkärillä olikin palkkalistoillaan enemmän porukkaa, tai
> yhtiön nimissä harrastettiin merkittävässä määrin muutakin työtä kuin
> kyseisen tohtorin itsensä tekemä ammattiaan vastaava työ, purkamisriski
> laski.
Hmm, onkohan tilanne sitten sama muissa yhden tai kahden ihmisen
yrityksissä? Kuten nyt vaikka parturit, kauneushoitolat, hierojat jne.
Mitähän hammaslääkäri oikein voisi "harrastaa" jotta yritystoiminta
olisi yritystoimintaa eikä palkkatyötä?
> Suomenkielellä sanottuna tavallisesta palkkatyöstä ei saa 29%
> yritysverolla verotettua tekemällä sitä yhtiön nimissä oli riski ja työn
> määrä kuinka suuri tahansa.
Ja sitten vielä ihmetellään kun kukaan ei halua yrittäjäksi.
Markku Nevalainen
>
> Moni hamputohtori perusti
> yhtiön ja teki siinä itsenäisesti töitä. Jos hän teki sen itsekseen tai
> yhden hammashoitajan kanssa, oli purkamisen riski todellinen.
Jos ko. hammaslääkäri nostaa pääosin palkkionsa omasta miniyrityksestään
normaalina verotettavana palkkana, ei verottajalla ole mitään kiin-
nostusta tai rahallista syytä alkaa ohittaa tai purkaa hammaslääkä-
riasemien, kampaamojen ym. yleisesti käyttämiä yritysjärjestelyä.
Tilanne voisi alkaa kismittää verottajaa, jos palkkatulon kautta
menee vain luokkaa 20..30% hammaslääkärin hankkimista tuloista.
Ja loput 70% sumplitaan henkilökohtaiseen fickaan joillakin eri-
koisilla vuokraus-, kulunki- tai takaisinlainausjärjestelyillä,
pääomatulokikkailuilla tms.
MNe
Harri Markkula
"Anssi Saari" <a...@sci.fi> wrote in message
news:vg3zngo...@sprite.modeemi.cs.tut.fi...
> "Harri Markkula" <til...@netti.fi> writes:
>
> > Jos hammaslääkärillä olikin palkkalistoillaan enemmän porukkaa, tai
> > yhtiön nimissä harrastettiin merkittävässä määrin muutakin työtä
kuin
> > kyseisen tohtorin itsensä tekemä ammattiaan vastaava työ,
purkamisriski
> > laski.
>
> Hmm, onkohan tilanne sitten sama muissa yhden tai kahden ihmisen
> yrityksissä? Kuten nyt vaikka parturit, kauneushoitolat, hierojat jne.
> Mitähän hammaslääkäri oikein voisi "harrastaa" jotta yritystoiminta
> olisi yritystoimintaa eikä palkkatyötä?
Harrastaa voi vaikka kiinteistösijoitusta, osakesijoitusta, jne.
Pääasia, että firman nimiin tehtävä työ kokonaisuudessaan on sellaista,
ettei sitä voi verrata yhden työn tekemiseen. Pelkkä hammaslääkärin työn
tekeminen on sitä yhtä ja samaa tekee sitä sitten palkollisena tai
yrityksen nimiin.
Jos itsensä lisäksi työllistää muita vaikkakin saman alan ihmisiä, ei
toimintaa voi myöskään verrata omaan palkkatyöhön.
Sama tosiaan koskee muitakin ammattilaisia. Tarkemmin ajatellen muistan
muutamia lakimiehiä koskevia vastaavia tapauksia.
Terv: Harri
Harri Markkula
"Markku Nevalainen" <m...@iki.fi> wrote in message
news:3F771E...@iki.fi...
> Harri Markkula wrote:
> >
> > Moni hamputohtori perusti
> > yhtiön ja teki siinä itsenäisesti töitä. Jos hän teki sen itsekseen
tai
> > yhden hammashoitajan kanssa, oli purkamisen riski todellinen.
>
> Jos ko. hammaslääkäri nostaa pääosin palkkionsa omasta
miniyrityksestään
> normaalina verotettavana palkkana, ei verottajalla ole mitään kiin-
> nostusta tai rahallista syytä alkaa ohittaa tai purkaa hammaslääkä-
> riasemien, kampaamojen ym. yleisesti käyttämiä yritysjärjestelyä.
Totta kai verottajaa kiinnostaa vain veron määrä.
Eihän yrityksen verotuksellinen purkaminenkaan tarkoita mitään muuta,
kuin eri verosääntöjen käyttämistä eli tulojen ja menojen käsittelemistä
henkilöverotuksen säännöillä. Ei se itse yritystä mihinkään hävitä.
Terv: Harri
Ville Voipio
> En tiedä kuka sinua on tässä veroasiassa neuvonut, mutta pikkuisen
> hataralta se tuntuu.
Kieltämättä. Mutta neuvonta tuli ihan suoraan veroviranomaiselta.
Jäin sitä jo tuolloin miettimään, koska noilla määritelmillä
tulkinta on aika vaikea. Haastattelemani asiantuntijat olivat
tasan kahta eri mieltä firman perustamisen edellytyksistä.
> Suomenkielellä sanottuna tavallisesta palkkatyöstä ei saa 29%
> yritysverolla verotettua tekemällä sitä yhtiön nimissä oli riski ja työn
> määrä kuinka suuri tahansa.
Mutta eihän sitä saa yrittäjäkään... Nimittäin normaalitapaushan
on se, että yrittäjä maksaa itselleen palkkaa, josta menevät kaikki
sivukulut siinä kuin duunariltakin. Joissain tapauksissa voi jonkin
osuuden nostaa pääomatulon prosentilla, mutta tuo riippuu sitten
jo yhtiömuodostakin. Kaikkea ei sillä 29 %:lla kuitenkaan saa, ja
jos hallitus pääsee tavoitteeseensa, avoir fiscalillekin sanotaan
heihei, jolloin yksityisen kannalta yritysverotuksesta tulee
kovin tiukkaa.
Olennaisempi kysymys liittyy pienissä yrityksissä nimenomaan noihin
työkaluihin ja vastaaviin. On huomattavasti helpompaa, jos ne voi
hankkia yrityksen rahoilla. Periaatteessa lopputulos on ihan sama,
mutta käytännössä väliin jää nippu työnantajamaksuja ja vähennysten
hakemista, jos firma hankkii ne.
Lisäksi useissa yhteyksissä on hyvin käytännöllistä, jos voi
kirjoittaa laskun ennakkoperintärekisterissä olevan yrityksen
nimissä.
Itse jouduin jossain vaiheessa parikin kertaa tilanteeseen, jossa
olisi ollut rahaa jaossa yritykselle. Toimeksiantaja ei kuitenkaan
ollut innostunut ryhtymään työnantajaksi, joten se siitä. No, eivätpä
olleet mitenkään kohtuuttoman suuria rahoja, mutta muilla vastaavia
hommia tekevillä tuntui hyvinkin usein olevan jonkinlainen firma.
Eli tilanne on ainakin käytännössä varsin epämääräinen, teoriaa
en väitäkään tuntevani. Ja tulkinnat siis tietysti vielä voivat
vaihdella verotoimistosta ja virkailijasta toiseen. Lopullisen
totuudenhan saa vasta valitusten jälkeen.